Court allows injunction against misleading product codes but dismisses ban on brochure use due to distinct overall impression.

Oy Labko Ab vastaan Lujapinta Oy. Hakija ja vastaaja markkinoivat LVI-alan tuotteita. Yhtäläisyydet vastaajan esitteen ja hakijan esitteiden välillä olivat niin suuret, että vastaajan oli esitettä tehdessään täytynyt käyttää kaavamaisesti esikuvinaan hakijan esitteitä. Vastaajan esitteet ja hinnasto poikkesivat kuitenkin kokonaisvaikutelmaltaan selvästi hakijan esitteistä ja hinnastosta. Vastaajan esitteeseen ja hinnastoon oli selvästi merkitty tuotteiden valmistajan ja markkinoijan nimi. Vastaajan esite oli kokonaan eri näköinen kuin hakijan esitteet. Esitteen hinnaston perusteella ei voinut aiheutua sekaantumisvaaraa markkinoitujen tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen. Kun po. tuotteiden markkinoinnin kohderyhmänä olivat lähinnä putkiurakoitsijat ja putkiliikkeet ja osa tuotteiden perusmuodoista oli esitelty RT-korteissa, vastaajan ei katsottu esitettä laatiessaan menetelleen hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijan kannalta sopimattomasti.

Po. tuotteita tilattiin LVI-koodinumeroiden avulla. LVI-koodi ilmaisi myös valmistajan. Vastaajan esitteessä ja hinnastossa olevat hakijan tuotteita vastaavien tuotteiden LVI-koodit ja hinnat olivat kauttaaltaan samat. Tämä saattoi aiheuttaa sekaannusta tuotteita tilattaessa. Vastaajan esite ja hinnasto olivat LVI-koodin osalta harhaanjohtavia.

SopMenL_2_§ ja 6_§

OY LABKO AB:N VAATIMUKSET

Hakija on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 6 §:n nojalla vaatinut, että Lujapinta Oy:tä sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan käyttämästä "Öljyn, rasvan, hiekanerottimet, lokasäiliöt ja saostuskaivot" nimistä esitettä ja siihen oleellisesti liittyvää hinnastoa, siltä osin kuin esitteessä olevat tuotteet on katsottava jäljennetyiksi hakijan tuotteista, ja valmistamasta mainittuja tuotteita.

Hakija on vaatinut, että kielto annetaan väliaikaisena siihen saakka kunnes asia on lopullisesti ratkaistu.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan sakon uhalla vetämään edellä mainitut esitteet pois markkinoilta ja että vastaaja velvoitetaan julkaisemaan kustannuksellaan tässä asiassa annettava päätös LVILehti ja LVIMies nimisissä lehdissä.

Hakija on myös vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 36 000 markalla korkoineen.

Hakijayhtiö on jo 1960-luvulta lähtien, lähes 20 vuoden aikana, järjestelmällisesti kehittänyt eri vaiheiden kautta nyt puheena olevia tuotteita, erityisesti ns. öljynerottimia. Hakijayhtiö on aloittanut nykyisten mallien, D1 Ympäristöministeriön rakennusmääräysten mukaan mitoitettujen erottimien, myynnin ja markkinoinnin ns. pienkaivojen osalta alkuvuodesta 1987 ja ns. isojen erottimien osalta loppuvuodesta 1987. Tuotteita koskevat esitteet ovat laaditut vastaavina ajankohtina. Hakijayhtiö on myöskin anonut ja saanut osalle tuotteistaan mallisuojan.

Vuoden 1988 loppupuolella vastaajayhtiö Lujapinta Oy on ryhtynyt markkinoimaan ja myymään kuluttajille esitteellään ja hinnastollaan vastaavanlaisia tuotteita siten, että se on ensiksi plagioinut systemaattisesti hakijayhtiön tuotesarjan ja toiseksi esitteessään käyttänyt erittäin huomattavalta osin orjallisesti jäljentämiään hakijayhtiön esitteistä ilmeneviä piirroksia, teknisiä piirustuksia, kuvallisia ja sanallisia esityksiä, sekä kolmanneksi vastaajayhtiö on lähes täydellisesti plagioinut hakijayhtiön hinnaston.

Vastaaja ei ole tyytynyt kuitenkaan pelkästään kopioimaan hakijan tuotteita ja esitteitä yksityiskohtineen. Se on jopa ottanut plagioimilleen tuotteille samat LVI-kooditkin, jotka hakemuksesta on virallisesti myönnetty hakijayhtiön tuotteille.

Hakijan ja vastaajan esitteitä vertaamalla voi todeta, että kyseessä on hakijayhtiön pitkälle erikoistuneiden ja yhtiön oman tuotekehittelyn muotoamien tuotteiden orjallinen jäljittely siten, että vastaajayhtiö Lujapinta Oy on ensin plagioinut hakijan kehittelemän tuotesarjan lähes sellaisenaan ja tämän jälkeen se on plagioinut yksittäisiä tuotteita koskevat tekniset esimallit, sanalliset esitykset ja erilaiset taulukot.

LVI-koodin käytön merkitys käy esille seuraavan esimerkin kautta: LVI-suunnittelija laatii piirustukset ja valitsee niihin määräykset täyttävät erotintuotteet kyseisessä rakennuskohteessa sekä tekee ns. työselityksen, jotka hän toimittaa joko asiakkaalleen tai suoraan urakoitsijalle. Näihin piirustuksiin ja työselityksiin suunnittelija on suoraan merkinnyt tuotteet LVI-koodilla. Tämä johtuu siitä, että tukkukauppias ei myy tuotteita muutoin kuin LVI-koodien mukaan. Jotta suunnitelman mukainen tuote saataisiin, on siis ehdottoman tärkeää, että saman LVI-koodin alla olevat tuotteet vastaavat täydellisesti toisiaan tai sitten eri tuotteilla on omat koodinsa. Mikäli tästä ei pidetä kiinni on koko LVI-koodijärjestelmä täysin sekaisin. Asiantilaa voisi tällöin kiteytetysti kuvata sanonnalla "tilataan yksi kappale punaisia autoja".

SopMenL:n 2 § koskee totuudenvastaisten ja harhaanjohtavien ilmaisujen käyttämistä elinkeinotoiminnassa. Tämä lainkohta tulee erityisesti sovellettavaksi siihen vastaajan mainontaan, jossa se käyttää tuotteistaan samoja LVI-koodeja kuin hakija. Vastaajan ilmaisuja on tältä osin pidettävä totuudenvastaisina senkin vuoksi, että vastaajayhtiö ei ole anonut eikä sille ole milloinkaan hakijan tietämän mukaan myönnetty näitä LVI-koodeja. Harhaanjohtavina näitä ilmaisuja voidaan pitää sen vuoksi, että niitä oikeudettomasti käytettäessä annetaan väärä kuva tuotteesta ja toisaalta erehdytetään kuluttajaa, joka ei tiedä varmuudella kenen tai minkälaisen tuotteen hän lopulta saa. Käsiteltävinä olevia tuotteita ostetaan ja tilataan nimenomaan tuote-esitteiden perusteella.

Kiellon määräämistä väliaikaisena perustellaan ensinnäkin sillä, että kyseiset tuotteet ovat ns. kausituotteita ja tässä tapauksessa kesä (= sula maa) muodostaa hyvin voimakkaan myynnin menekin, lukuunottamatta lomakautta. Toiseksi kieltoa perustellaan sillä, että nykyisten esitteiden ollessa liikkeellä tuotteiden sekoitettavuus on mitä ilmeisintä ja tulee aiheuttamaan kuluttajille ikäviä sekaannuksia. Kolmanneksi väliaikaisen kiellon määräämistä perustellaan sillä, että orjallinen jäljittely on erityisen räikeää ja omiaan saattamaan hakijayhtiön tuotteiden hyvän maineen vaaranalaiseksi, sillä vastaajayhtiön tuotteet eivät vastaa hakijayhtiön tuotteiden laatua. Hakijayhtiön tuotteilla on lisäksi hyvä tuoteimago markkinoilla, johtuen runsaasta panostuksesta tuotekehittelyyn.

LUJAPINTA OY:N VASTINE

Lujapinta Oy on vaatinut, että hakijan vaatimukset hylätään ja että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 22 000 markalla.

Vastaaja on valmistanut lujitemuovituotteita vuodesta 1978 lähtien. Alussa tuotevalikoimaan kuuluivat soutuveneet ja erilaiset säiliöt. Vastaaja on panostanut valmistuksessa tarvittavien koneiden ja muottien kehittämisen lisäksi myös tuotekehitykseen. Vuonna 1986 vastaaja aloitti lujitemuovisten lokasäiliöiden ja saostuskaivojen valmistuksen. Tuotteet on markkinoitu LVI-alan tukkuliikkeiden kautta.

Asiakaskunnan taholta oli tullut tiedusteluja myös muiden lujitemuovituotteiden valmistamisesta ja tämän johdosta vastaaja suoritti markkinatutkimuksen vuoden 1987 loppupuolella. Tutkimus osoitti, että öljyn-, rasvan- ja hiekanerottimien sekä erilaisten venttiilikaivojen toimitusajat olivat pitkiä ja tuotteita oli vaikea saada vilkkaimpana rakentamiskautena. Alustavat kustannuslaskelmat osoittivat, että tuotteista markkinoiden käyvällä hintatasolla saisi kohtuullisen katteen. Vuoden 1988 alussa vastaaja käynnisti erottimien suunnittelutyön.

Suunnittelutyössä vastaaja käytti hyväkseen alan lähdekirjallisuutta. Suunnittelutyön aikana vastaaja oli yhteydessä eri kuntien vesi- ja viemärilaitosten tarkastusviranomaisiin, joiden kanssa keskusteltiin erottimia koskevista määräyksistä. Erottimien koot ja tehot on valittu LVI-alan sunnittelijoilta ja asiakaskunnalta saatujen selvitysten perusteella erikokoisten erottimien tarpeesta. Tuotanto joutuu sopeutumaan alan suunnittelijoiden ja viranomaisten määräämiin kokoihin ja tehoihin; ei liene mitään mieltä valmistaa erikokoisia erottimia kuin suunnittelijat kohteisiin määräävät. Kysymyksissä olevista tuotteista on runsaasti viranomaismääräyksiä sekä normeja, jotka ohjaavat tuotteiden suunnittelua.

Erilaisten öljyn-, bensiinin-, rasvan ja hiekanerottimien toiminta perustuu painovoimaan eli erotettava aineosa pyrkii kevyempänä nousemaan pintaan ja vastaavasti painavampi aineosa pyrkii laskeutumaan erottimen pohjalle. Erottimet ovat siis erittäin yksinkertaisia säiliöitä tai astioita, joissa aineosien virtaukset on järjestetty niin, että vedestä erotettavat aineosat jäävät erottimeen. Edellä luetellusta lähdeaineistosta löytyy hyvin tarkkoja tietoja ja ohjeita erilaisista erotinrakenteista. Lujitemuovi sopii näiden tuotteiden rakennemateriaaliksi erittäin hyvin. Normien ja viranomaismääräysten mukaisten erottimien valmistukseen ei kenelläkään ole yksinoikeutta.

Samaa tarkoitusta varten tiettyyn periaatteeseen eli painovoimaiseen aineiden erottumiseen perustuvat erottimet toki periaatteiltaan ja osittain rakenteiltaankin muistuttavat toisiaan, mutta tuotteet eroavat monilta osin selvästi toisistaan. Edes valmistusmateriaalit eivät ole kaikilta osin samoja. Orjallisesta jäljittelystä ei missään tapauksessa ole kysymys.

Vastaajan esitteen asiateksti perustuu lähdekirjallisuuteen joko lainaten tai soveltaen. Viranomaiset ovat antaneet melko yksityiskohtaisia asennusmääräyksiä, joihin asennusohjeet perustuvat. Teknilliset piirustukset on laadittu yleisesti konepiirustuksessa käytettyjen piirustusohjeiden ja sääntöjen mukaan. Näiden mukaan valmistusta varten tehdyistä työpiirustuksista on muokattu esitteessä olevat kuvat, joihin on jätetty asennustyön kannalta tärkeät mitat ja tiedot.

Vastaaja oli hakenut tuotteilleen LVI-koodeja tammikuussa 1988. Useiden tiedustelujen jälkeen LVI-tietokeskuksen edustaja ilmoitti, ettei vastaajan tuotteille annettaisi omia koodeja, vaan niihin käytettäisiin jo LVI-tarvikeluettelossa olevia vastaavien tuotteiden koodeja. Edustaja ilmoitti, että vastaaja voisi koodata tuotteensa LVI-tarvikeluettelon mukaan. Tämän jälkeen vastaaja käynnisti esitesuunnittelun. Valmiin esitteen vastaaja lähetti LVI-tietokeskukseen, eikä sieltä ole tullut huomautusta siitä.

Hakijan esitettyä vaatimuksensa vastaaja otti yhteyttä LVItietokeskukseen, josta annettiin uudet ohjeet koodaukseen. Vastaajan tuotteet on nyt koodattu uudelleen.

Hakemus on suurelta osin perustettu väittämälle, että Lujapinta Oy on toiminnallaan harhauttanut kuluttajia. Sentyyppisestä yhtäläisyydestä esitteissä tai muissa markkinointitoimenpiteissä, joka voisi antaa asiakkaalle harhauttavan mielikuvan tuotteen valmistajasta, ei ole esitetty minkäänlaista näyttöä. Lujapinta Oy merkitsee kaikki esitteensä, hinnastonsa ja muut asiakkaille mahdollisesti annettavat asiakirjat sekä tuotteet näkyvillä ja erottuvilla valmistajaa osoittavilla tiedoilla eikä pyri markkinoinnissaan antamaan mielikuvaa, että kysymyksessä olisi jonkin muun valmistajan tuote. Koska LVI-kooditkin ovat nyt erilaiset, ei edes teoreettista sekoittumisvaaraa ole.

Tuotteita markkinoidaan tukkukauppojen kautta LVI-alan ammattilaisille, jotka tuntevat tuotteet ja valmistajat. Tavalliset kuluttajat eivät ole markkinoinnin kohteena.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on ilmoittanut, ettei hän ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Markkinatuomioistuin ei ole hyväksynyt vaatimusta väliaikaisesta kiellosta.

TODISTELU

Asiassa on kuultu hakijan nimeämänä todistajana vs. apulaisprofessori Pentti Kalevi Järvelää. Todistaja oli vertaillut keskenään hakijan useita eri esitteitä ja vastaajan puheena olevaa esitettä. Vastaajan tuotteisiin todistaja ei ollut tutustunut. Todistaja on katsonut, että kyseisen aineiston perusteella on selvää, että kyseessä olevat aineistot ovat lähes täydellisesti identtiset. Tuotteissa ja niiden mitoituksessa esiintyvät pienet erot johtuvat lähinnä yritysten käytössä olevien valmistustekniikoiden eroista. Todistajan käsitys oli, että näin identtisiä laitteistoja ei ole voitu suunnitella kopioimatta niitä toiselta osapuolelta. Näin identtisiin tuloksiin ei voida päätyä eri paikoissa tapahtuneen suunnittelutyön tuloksena, koska tällaisten laitteistojen toimivuus ei ole suoranaisesti kiinni niiden yksityiskohtaisesta mitoituksesta ja muotoilusta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakija valmistaa ja markkinoi mm. LVI-alaan kuuluvia öljyn- ja hiekanerottimia, pienkaivoja jne. Hakija on markkinoinut vuosina 1987 - 1988 sanottuja tuotteita mm. esitteillä, joissa tuotteita esitellään sanallisesti, valokuvin ja piirroksin. Hakijan esitteisiin liittyy erillinen hinnasto 1.6.1988.

Vastaaja valmistaa ja markkinoi myös LVI-alan tuotteita. Vastaaja on markkinoinut tuotteita vuonna 1988 julkaistulla esitteellä, joka on otsikoitu "öljyn-, rasvan-, hiekanerottimet, lokasäiliöt ja saostuskaivot". Esitteessä on tekstiä ja piirroksia ja siihen liittyy erillinen hinnasto 1.1.1989.

Esitetyn selvityksen mukaan hakijan tuotevalikoima on laajempi kuin vastaajan.

Hakijan tuotteiden markkinoinnissa on käytetty viittä eri esitettä. Vastaaja on markkinoinnissaan käyttänyt vain yhtä esitettä. Hakijan esitteet ovat moniväriset ja niissä on myös valokuvia tuotteista. Vastaajan esitteen kannessa olevia muutamia vihreitä piirroksia lukuun ottamatta vastaajan esite on mustavalkoinen. Vastaajan esitteessä ei ole lainkaan valokuvia. Hakijan esitteisiin liittyy myös ns. transparentteja eli läpinäkyviä piirroksia. Vastaajalla ei ole näitä. Hakijan hinnasto on kuusisivuinen, kuvitettu ja monivärinen. Vastaajan hinnasto on yksisivuinen, kuvaton ja mustavalkoinen. Vastaajan hinnastossa tuotteet on ryhmitelty ja esitelty eri tavalla kuin hakijan hinnastossa.

Vastaajan esitteen piirrokset ovat kokonaisvaikutelmaltaan samanlaisia kuin hakijan piirrokset. Erot koskevat lähinnä yksityiskohtia ja osanumerointia. Osa vastaajan esitteen piirroksista on hakijan esitteiden piirrosten peilikuvia. Kooltaan piirrokset poikkeavat toisistaan vain vähän.

Vastaajan esitteessä on yhteensä 30 piirroskuvaa. Niistä vain kaksi on sellaisia, joita vastaavia piirroksia ei ole hakijan esitteissä ja transparenteissa.

Yhtäläisyydet vastaajan esitteen ja hakijan esitteiden välillä ovat niin suuret, että vastaajan on esitettään tehdessään täytynyt käyttää kaavamaisesti esikuvinaan hakijan esitteitä.

Vastaajan esitteet ja hinnasto poikkeavat kuitenkin kokonaisvaikutelmaltaan selvästi hakijan esitteistä ja hinnastosta. Vastaajan esitteeseen ja hinnastoon on selvästi merkitty tuotteiden valmistajan ja markkinoijan nimi. Vastaajan esite on kokonaan eri näköinen kuin hakijan esitteet. Esitteen ja hinnaston perusteella ei voi aiheutua sekaantumisvaaraa markkinoitujen tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen.

Po. tuotteiden markkinoinnin kohderyhmänä ovat lähinnä putkiurakoitsijat ja putkiliikkeet. Osa po. tuotteiden perusmuodoista on esitelty RT-korteissa.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, ettei vastaaja esitettään laatiessaan ole menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti eikä hakijan kannalta sopimattomasti.

Sekä hakijan että vastaajan hinnastot ovat taulukkomuotoiset. Molemmissa hinnastoissa on sarakkeet, joissa on tuotteen nimi, LVI-koodi, lyhyt kuvaus tuotteesta ja hinta. Po. tuotteita tilataan LVI-koodinumeroiden avulla. LVI-koodi ilmaisee myös valmistajan.

Vastaajan esitteessä ja hinnastossa olevat hakijan tuotteita vastaavien tuotteiden LVI-koodit ja hinnat ovat kauttaaltaan samat. Tämä saattaa aiheuttaa sekaannusta tuotteita tilattaessa.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaajan esite ja hinnasto ovat LVI-koodin osalta olleet harhaanjohtavia.

Vastaaja on nyttemmin muuttanut LVI-koodinsa hakijan LVI-koodeista poikkeaviksi. Sen vuoksi markkinatuomioistuin katsoo, etteivät vaaditut oikaisutoimenpiteet ole tarpeellisia.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 2 ja 6 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Lujapinta Oy:tä markkinoinnissaan käyttämästä koodeja tai tuotenumeroita, jotka voivat johtaa harhaan tuotteen valmistajan suhteen.

Kieltoa on noudatettava heti.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Hakemus on hyväksytty vain osittain. Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Lujapinta Oy:n suorittamaan hakijalle korvaukseksi tarpeellisista oikeudenkäyntikuluista kaksikymmentätuhatta (20 000) markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Läsnä: Huttunen, Valkonen, Tala, Antila-Rantanen, Kangasperko, Maijala, Mäkinen ja Pohtola

---

[SV]

Oy Labko Ab mot Lujapinta Oy. Sökanden och svaranden marknadsförde VVS-branscprodukter. Likheterna mellan svarandens broschyr och sökandens broschyrer var så stor att svaranden helt uppenbart schematiskt använt sökandens broschyrer som sina förebilder. Helhetsintrycket från svarandens broschyrer och prislista avvek dock klart från helhetsintrycket av sökandens broschyrer och prislista. Svarandens broschyr och prislista hade tydligt försetts med produkttillverkarens och marknadsförarens namn. Svarandens broschyr avvek till sitt utseende helt från sökandens broschyrer. På basen av prislistan i broschyren kunde det inte uppstå fara för sammanblandning i fråga om de marknadsförda produkternas kommersiella ursprung. Då målgruppen för ifrågavarande produkter närmast utgjordes av rörentreprenörer och röraffärer och en del av produkternas grundtyper presenterats på RT-kort ansågs svaranden vid sammanställande av broschyren inte ha förfarit otillbörligt med hänsyn till sökanden.

Ifrågavarande produkter beställdes med hjälp av VVS-kodnummer. VVS-koden angav även tillverkaren. I svarandens broschyr och prislista förekom VVS-koderna för sökandens motsvarande produkter och priserna var de samma över hela linjen. Detta kunde förorsaka sammanblandning då man beställde av produkterna. Beträffande VVS-koden var svarandens broschyr och prislista vilseledande.

OtillbFörfL_2_§

OY LABKO AB:S YRKANDEN

Sökanden har med stöd av 1, 2 och 6 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) yrkat att Lujapinta Oy vid vite förbjuds att i sin marknadsföring använda broschyren "Olje, fett, sandavskiljare, avfallsbehållare och avsättningsbrunna" och den prislista som på ett väsentligt sätt anknyter sig till broschyren till den del man kan anse att produkterna i broschyren är efterbildningar av sökandens produkter samt att tillverka nämnda produkter.

Sökanden har yrkat att förbudet meddelas temporärt tills saken slutligt är avgjord.

Sökanden har dessutom yrkat att sökanden vid vite förpliktas dra ovan nämnda broschyrer från marknaden och att svaranden förpliktas att på sin bekostnad offentliggöra utslaget i detta ärende i tidningarna LVIlehti och LVIMies.

Sökanden har även yrkat att svaranden ålägges ersätta sökandens rättegånskostnader med 36 000 mark jämte ränta.

Sökandebolaget har alltsedan 1960-talet, under nästan 20 års tid via olika skeden utvecklat de produkter det nu är fråga om, speciellt de så kallade oljeavskiljarna. Sökandebolaget har inlett försäljningen och marknadsföringen av avskiljare av den modell det nu är fråga om, vilka dimensionerats i enlighet med miljöministeriets D1 buggnadsbestämmelser, i så kallade små avsättare i början av år 1987 och så kallade stora avskiljare i slutet av år 1987. Broschyrerna gällande produkterna har sammanställts vid motsvarande tidpunkter. Sökandebolaget har även anhållit om och för en del av sina produkter blivit beviljad mönsterskydd.

I slutet av år 1988 har svarandebolaget Lujapinta Oy med sina broschyrer och sin prislista åt konsumenterna börjat marknadsföra börjat marknadsföra och sälja motsvarande produkter så, att den för det första systematiskt plagierat sökandebolagets produktserie och för det andra i sin broschyr till mycket betydande del använt slaviskt avbildade teckningar ur sökandebolagets broschyrer, tekniska ritningar, bildliga och verbala framställningar och olika tabeller.

VVS-kodens betydelse framgår ur följande exempel: En VVS-planerare gör upp ritningar och väljer för dem avskiljarprodukter som uppfyller bestämmelserna för sagda byggobjekt samt uppgör en sk. arbetsbeskrivning, som han levererar antingen åt sin kund eller direkt åt entreprenören. På dessa ritningar och arbetsbeskrivningar har planeraren skrivit direkt in produkterna med hjälp av VVS-koden. Detta beror på att partihandlaren inte säljer produkter på annat än genom VVS-koden. För att man skall erhålla en produkt i enlighet med planen är det absolut avgörande att de produkter som förekommer under samma VVS-kod helt motsvarar varandra eller att de olika produkterna har in egen kod. Om man inte håller fast vid detta tilltrasslas hela VVS-kodsystemet helt. Tillspetsat skulle man då kunna beskriva sakförhållandet med uttrycket "vi beställer ett stycke röd bil".

OtillbFörfL 2 § berör användningen av osanna och vilseledande uttryck i näringsverksamhet. Detta lagrum kan speciellt tillämpas på den svarandens annonsering, i vilken den i fråga om sina produkter använder samma VVS-koder som sökanden. Svarandens uttryck bör till denna del anses vara osanna även av den orsaken att svaranden inte anhållit om och svaranden har inte heller någonsin enligt vad sökanden vet blivit beviljad VVSkoder. Vilseledande kan dessa uttryck anses vara för att de, då man orättmätigt använder dem, ger en felaktig bild av produkten och dessutom vilseleder konsumenten, som inte med säkerhet vet vems och en hurudan produkt han slutligen erhåller. De produkter det nu är fråga om köps och beställs uttryckligen utgående från produktbroschyrer.

Det temporära börbudet motiveras för det första med att de ifrågavarande produkterna är sk. säsongvaror och att i detta fall sommaren (= ofrusen mark) medför en stark försäljningsåtgång förutom under semestersäsongen. För det andra motiveras förbudet med att det är helt uppbenbart att produkterna sammanblandas så länge de nuvarande broschyrerna är i omlopp vilket kommer att leda till tråkiga sammanblandningar bland konsumenterna. För det tredje motiveras det temporära förbudet av att den slaviska efterbildningen varit särskilt grov och ägnad att äventyra det goda ryktet för sökandebolagets produkter eftersom svarandebolagets produkter inte motsvarar kvaliteten på sökandebolagets produkter. Sökandebolagets produkter har dessutom en god produktimago på marknaden, vilken föranleds av att man starkt satsat på produktutveckling.

LUJAPINTA OY:S BEMÖTANDE

Lujapinta Oy har yrkat att svarandens yrkanden förkastas och att sökanden ålägges ersätta svarandens rättegångskostnader med 22 000 mark.

Svaranden har tillverkat produkter av armerad plast sedan år 1978. I början bestod produkturvalet av roddbåtar och olika slags behållare. Svaranden har i sin tillverkning satsat på att utveckla nödiga maskiner och formar och även på produktutveckling. År 1986 inledde svaranden tillverkningen av avfallsbehållare och avsättningsbrunnar. Produkterna har marknadsförts via VVS-branschens partiaffärer.

Från kundkretsen hade kommit förfrågningar om tillverkningen av också andra produkter av armerad plast och av denna orsak utförde svaranden i slutet av år 1987 en marknadsundersökning. Undersökningen utvisade att leveranstiderna för olje-, fettoch sandavskiljare samt olika ventilbrunnar var långa och att det var svårt att få av produkterna under den livligaste byggnationssäsongen. De preliminära kostnadsberäkningarna utvisade att man med den prisnivå som rådde på marknaden skulle få en skälig täckning för produkterna. I början av år 1988 inledde svaranden planeringen av avskiljare.

Vid planeringsarbetet utnyttjade svaranden branschens källitteratur. Medan planeringsarbetet pågick var svaranden i kontakt med granskningsmyndigheterna för vatten- och avloppsverken i kommunerna, med vilka man diskuterade de bestämmelser som gäller för avskiljare. Storlekarna och effekterna för avskiljarna har i fråga om avskiljare av speciell storlek valts på basen av de utredningar man erhållit av VVS-branschens planerare och kundkretsen. Produktionen måste anpassas efter de storlek och effekter branschens planerare och myndigheterna bestämmer; det torde inte vara förnuftigt att tillverka avskiljare av annan storlek än vad planerarna bestämmer för byggnadsobjekten. För de produkter det nu är fråga om finns åtskilliga myndighetsbestämmelser och normer, som dirigerar planeringen av produkterna.

Olika olje-, bensin-, fett- och sandavskiljares funktion grundar sig på tyngdkraften, dvs. det ämne som skall avskiljas strävar såsom lättare mot ytan och det tyngre ämnet på motsvarande sätt mot botten. Avskiljarna är alltså synnerligen enkla behållare eller kärl i vilka ämnenas strömning är så anordnad att de ämnen som skall avskiljas från vatten förblir i avskiljaren. I ovan nämnda källmaterial förekommer mycket noggranna uppgifter och direktiv om olika slags avskiljarkonstruktioner. Armerad plast lämpar sig mycket väl som tillverkningsmaterial för dessa produkter. Ingen har ensamrätt till tillverkningen av sådan avskiljare som är i enlighet med normer och myndighetsbestämmelser.

De avskiljare som grundar sig på samma princip, dvs. på att ett ämne med stöd av tyngdkraften avskiljs påminner visserligen om varandra i fråga om sina principer och delvis till sin konstruktion men produkterna skiljer sig i många avseenden klart från varandra. Inte ens tillverkningsmaterialen är till alla delar de samma. Det är i alla fall absolut inte fråga om slavisk efterbildning.

Sakinnehållet i svarandens broschyr grundar sig på källitteratur, antingen i form av lånad eller tillämpad text. Myndigheterna har givit rätt så detaljerade monteringsbestämmelser, som monteringsdirektiven grundar sig på. De tekniska ritningarna har uppgjorts i enlighet med allmänna direktiv och regler för maskinritning. Utgående från de arbetsritningar som uppgjorts i enlighet med nämnda direktiv har de bilder som förekommer i broschyren bearbetats. I dessa förekommer i fråga om monteringsarbetet viktiga mått och uppgifter.

Svaranden har för sina produkter i januari 1988 ansökt om VVSkoder. Efter flere efterfrågningar meddelade en representant för VVS-datacentralen att svarandens produkter inte skulle erhålla egna koder utan att man för dem skulle använda de koder som finns i VVS-produktförteckningen för motsvarande produkter. Representanten meddelade att svaranden skulle kunna koda sina produkter enligt VVS-produktförteckningen. Efter detta inledde svaranden planeringen av broschyren. Svaranden sände den färdiga broschyren till VVD-datacentralen, och man hade inga anmärkningar i fråga om den.

Sedan sökanden framställt sina yrkanden tog svaranden kontakt med VVS-datacentralen och fick nya direktiv för kodningen. Svarandens produkter har nu kodats på nytt.

Ansökan grundar sig till stor del på påståendet att Lujapinta Oy med sin verksamhet vilselett konsumenter. Man har inte visat att det i broschyrer eller i marknadsföringsåtgärderna skulle ha förekommit sådana likheter som skulle ha kunnat ge kunderna en vilseledande bild av produkttillverkaren. Lujapinta Oy förser samtliga broschyrer, prislistor och andra handlingar som eventuellt ges åt kunderna samt produkterna med synliga och särskiljbara uppgifter beträffande tillverkaren, och bolaget strävar inte till att i sin marknadsföring ge en bild av att det skulle vara fråga om någon annan tillverkares produkt. Eftersom också VVS-koderna nu skiljer sig från varandra föreligger inte ens en teoretisk fara för sammanblandning.

Produkterna marknadsförs via partiaffärerna åt yrkesmän inom VVS-branschen, vilka känner till tillverkarna och produkterna. Marknadsföringen riktar sig inte till vanliga konsumenter.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har meddelat att han inte vidtager åtgärder med anledning av ansökan.

YRKANDET PÅ TEMPORÄRT FÖRBUD

Marknadsdomstolen har inte bifallit yrkandet på temporärt förbud.

BEVISNING

I ärendet har som av sökanden åberopat vittne hörts tf biträdande professor Pentti Kalevi Järvelä. Vittnet hade jämfört flere olika av sökandens broschyrer med svarandens broschyr. Vittnet hade inte bekantat sig med svarandens produkter. Vittnet har ansett att det utgående från ifrågavarande broschyrer är klart att produktmaterialen är nästan helt identiska. De små differenser som förekommer i fråga om produkterna och deras dimensionering beror närmast på den avvikande tillverkningsteknik företagen har till sitt förfogande. Vittnets uppfattning var att man inte hade kunnat planera så identisk utrustning utan att kopiera den andra partens produkter. Man kan inte som ett resultat av planeringsarbete på olika håll komma till så identiska resultat, eftersom en dylik utrustning inte enbart funktionerar utgående från den detaljerade dimensioneringen och utformningen.

MOTIVERINGARNA FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Sökanden tillverkar och marknadsför bl.a. till VVS-branschen hörande olje- och sandavskiljare, små avsättare osv. Sökanden har under åren 1987 - 1988 marknadsfört sagda produkter med bl.a. broschyrer, i vilka produkterna presenteras verbalt, med fotografier och med teckningar. Till sökandenas broschyrer hör en skild prislista 1.6.1988.

Även svaranden tillverkar och marknadsför VVS-branschens produkter. Svaranden har marknadsfört produkterna med en år 1988 publicerad broschyr, som har rubriken "olje-, fett- och sandavskiljare, avfallsbehållare och avsättningsbrunnar". I broschyren förekommer text och teckningar och till den hör en skild prislista 1.1.1989.

Enligt den företedda utredningen är sökandens produktsortiment bredare än svarandens.

I marknadsföringen av sökandens produkter har använts fem olika broschyrer. Svaranden har i sin annonsering använt endast en broschyr. Sökandens broschyrer är flerfärgsbroschyrer och i dem förekommer även fotografier av produkterna. Med undantag av några gröna teckningar på pärmen av svarandens broschyr är svarandens broschyr svartvit. I svarandens broschyr förekommer inte alls fotografier. Till sökandens broschyrer hör även sk. transparenter, dvs. genomskinliga teckningar. Svaranden har inte av dessa. Sökandens prislista är sexsidig, försedd med bilder och i flerfärg. Svarandens prislista är ensidig, utan bilder och svartvit. I svarandens prislista är produkterna grupperade och presenterade på annat sätt än i sökandens prislista.

Det helhetsintryck svarandens teckningar i broschyren ger är likartat med det helhetsintryck sökandens teckningar ger. Skillnaderna gäller närmast detaljer och numrering av delar. En del av teckningarna i svarandens broschyr är spegelbilder av teckningarna i sökandens broschyrer. I fråga om sin storlek skiljer sig teckningarna endast något från varandra.

I svarandens broschyr förekommer sammanlagt 30 teckningar. Av dem är endast två sådana som inte förekommer motsvarande i sökandens broschyrer och på transparenterna.

Likheterna mellan svarandens broschyr och sökandens broschyrer är så stora att svaranden, då den sammanställt sin broschyr, uppenbart schematiskt använt sökandens broschyrer som sina förebilder.

Svarandens broschyrer och prislista avviker dock i fråga om helhetsintrycket klart från sökandens broschyrer och prislista. Svarandens broschyr och prislista har tydligt försetts med produkttillverkarens och marknadsförarens namn. Utseendet på svarandens broschyr skiljer sig helt från sökandens broschyrer. Utgående från broschyren och prislistan kan det inte uppstå fara för sammanblandning i fråga om de marknadsförda produkternas kommersiella ursprung.

Målgruppen för marknadsföringen av ifrågavarande produkter utgörs närmast av rörentreprenörer och röraffärer. En del av ifrågavarande produkters grundtyper förekommer på RT-korten.

På ovan anförda grunder anser marknadsdomstolen att svaranden vid sammanställningen av sin broschyr inte förfarit i strid mot god affärssed och inte heller otillbörligt med hänsyn till sökanden.

Såväl sökandens som svarandens prislistor är utformade som tabeller. I vardera prislistan förekommer kolumner, i vilka finns produktens namn, VVS-koden, en kort beskrivning av produkten och priset. Ifrågavarande produkter beställs med hjälp av VVS-kodnumren. VVS-koden anger även tillverkaren.

VVS-koderna och priserna i svarandens broschyr och prislista för de produkter som motsvarar sökandens produkter är över hela linjen de samma. Detta kan förorsaka sammanblandning då man beställer av produkterna.

På ovan anförda grunder anser marknadsdomstolen att svarandens broschyr och prislista i fråga om VVS-koderna och priserna varit vilseledande.

Svaranden har sedermera ändrat sin VVS-kod så att den avviker från sökandens VVS-koder. Av denna orsak finner marknadsdomstolen att de påyrkade rättelseåtgärderna inte är nödvändiga.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av OtillbFörfL 2 och 6 § vid ett vite av etthundratusen (100 000) mark riktigt förbjuda Lujapinta Oy att i sin marknadsföring använda koder eller produktnummer, som kan vilseleda i fråga om tillverkaren av produkten.

Förbudet skall iakttas omedelbart.

Yrkandena förkastas i övrigt.

Ansökan har endast delvis godkänts. Marknadsdomstolen finner riktigt förplikta Lujapinta Oy ersätta sökandens nödiga rättegångskostnader med tjugotusen (20 000) mark jämte 16 procent ränta från den dag detta utslag delges.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Tala, Antila-Rantanen, Kangasperko, Maijala, Mäkinen och Pohtola