Market Court bans misleading 'clearance sale' claims for wallpaper and tiles under Finnish Consumer Protection Act.

KA vastaan Tapettimestarit Oy (yhtiö) ja toimitusjohtaja Veikko Ryynänen. Kysymys alennus- ja loppuunmyynti-ilmoittelusta.

Erillisen varaston lopettaminen ei sinänsä ole peruste loppuunmyynnille eri myymälöissä. Yhtiö ei ollut esittänyt perustetta, jonka vuoksi sen olisi erillisten varastojen lopettamisen vuoksi täytynyt järjestää loppuunmyynti. Ilmaisun "loppuunmyynti" käyttäminen markkinoinnissa oli harhaanjohtavaa.

Yhtiö ei ollut esittänyt perustetta sille, että sen olisi toimipisteen lopettamisen vuoksi täytynyt järjestää loppuunmyynti toimintaa jatkavissa toimipisteissä. Ilmaisun "loppuunmyynti" käyttäminen markkinoinnissa oli harhaanjohtavaa.

Yhtiö oli noin puolen vuoden ajan lähes yhtäjaksoisesti markkinoinut tuotteitaan alennusmyyntinä käyttäen erilaisia alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

Yhtiö ei ollut näyttänyt, että sillä olisi ollut perusteltua syytä täydentää toimipisteen loppuun myytävänä olevaa tavaravalikoimaansa. Markkinointi oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

Yhtiö oli itse tuonut maahan markkinoidun tapetin. Yhtiö oli itse päättänyt ohjevähittäishinnaksi ilmoitetun hinnan. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että se olisi aikaisemmin perinyt ovh:ksi nimettyä hintaa. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

Yhtiö ei ollut aikaisemmin perinyt normaalihinnaksi ilmoittamaansa hintaa. Markkinoinnnissa ei myöskään ollut yksilöity, mitä muuta kuin yhtiön aikaisemmin perimää hintaa normaalihinnalla olisi tarkoitettu. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

Ainakin osa markkinoiduista kaakeleista oli tehtaan ns. kakkoslajitelmaa, joka vastaa sekundalaatuista tuotetta. Alennusprosentit oli laskettu priimalaatuisten tuotteiden hinnasta. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

Yhtiö ei ollut avajaistarjouksen päätyttyä perinyt samassa myymälässä vertailuhinnaksi ilmoitettua hintaa. Markkinoinnissa ei ollut myöskään yksilöity, mitä muuta hintaa vertailuhinnalla tarkoitettiin. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

Ilmoitus antoi kuvan, että myytävänä oli tavanomaiseen laatoitukseen käytettäviä kaakeleita. Po. kaakeleita oli kuitenkin ollut myynnissä vain yksittäisinä mallikappaleina ja pieninä jäännöserinä. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

Ilmoitus antoi kuvan, että alennus koskisi kaikkia ilmoituksessa mainittuja tuotteita. Tosiasiassa ilmoitetun suuruinen alennus koski vain pientä osaa myytävistä tapeteista, matoista, kaakeleista ja maaleista. Markkinointi oli harhaanjohtavaa. Jos markkinoinnissa esitetään keskimääräistä suurempia alennuksia, markkinoinnissa on selkeästi yksilöitävä, mitä tuotteita alennukset koskevat.

Ilmoitus antoi kuvan normaalilaatuisen kaakelin alennustarjouksesta. Tosiasiassa ilmoituksessa tarkoitetut kaakelit olivat tehtaan ns. kakkoslajitelmaa, joka vastasi sekundalaatuista tuotetta. Yhtiö ei ollut lehti-ilmoituksessaan hintavertailun yhteydessä ilmoittanut, että tarjottu tuote oli sekundaa. Markkinointi oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

Ilmoitetun tuotteen pakkaukseen oli merkitty, että kyseessä oli tasoite. Sitä voidaan käyttää myös koristepinnoitteena, mutta sen käsittely on tällöin olennaisesti vaikeampaa. Mainoksesta sai kuvan, että kyseessä oli nimenomaan koristepinnoite. Yhtiö oli mainostaessaan tasoitetta koristepinnoitteena menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Ilmoitukset antoivat kuvan, että alennustarjous oli voimassa vain viikon. Tosiasiassa tarjous oli jatkunut huomattavasti pitempään. Jakaessaan tarjouksen kestoajan jaksoihin mainitulla tavalla yhtiö oli menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Uhkasakolla tehostetut kiellot määrättiin myös yhtiön toimitusjohtajalle.

KSL_2_luku_1_§, KSL_2_luku_2_§, KSL_2_luku_3_§ ja KSL_2_luku_7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN (KA) VAATIMUS

KA on vaatinut, että Tapettimestarit Oy:tä ja toimitusjohtaja Veikko Ryynästä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2, 3 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään tapettien, kaakelien ym. rakennustarvikkeiden markkinoinnissa

1. alennus tai loppuunmyyntimarkkinoinnissa

a) käyttämästä ilmaisua loppuunmyynti tai muuta samaa menettelyä tarkoittavaa ilmaisua, ellei ole kysymys liikkeen tai toimipisteen lopettamisesta taikka poikkeuksellisesta syystä tapahtuvasta toimipisteen koko varaston tai sen määrätyn, markkinoinnissa yksilöidyn osan myynnistä loppuun aikaisemmin perittyjä hintoja edullisemmilla hinnoilla,

b) siirtämästä lopetettavan toimipisteen tuotteita myytäväksi loppuun yhtiön muihin, toimintaansa jatkaviin toimipisteisiin, ellei tähän ole pakottavaa syytä, tai muulla tavalla käyttämästä yhden toimipisteen loppuunmyyntiä hyväkseen muiden toimipisteiden mainonnassa,

c) käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita vastaavia ilmaisuja yhtäjaksoisena ketjuna siten, että tämä ketju tosiasiallisesti muodostaa jatkuvan alennusmyynnin,

d) täydentämästä loppuunmyynnin kohteena olevaa toimipisteen valikoimaa tai varastoa,

2. hintailmoittelussa

a) käyttämästä hintavertailun yhteydessä ohjevähittäishinta, ohjehinta tai muuta vastaavaa suositushintaa koskevaa ilmaisua, jollei tätä vertailuhintaa ole kuluttajilta tosiasiallisesti aikaisemmin peritty tai peritä samoista tuotteista,

b) käyttämästä hintavertailun yhteydessä ilmaisua normaalihinta, jollei vertailuhinta perustu yrityksen itsensä tosiasiallisesti aikaisemmin perimään hintaan taikka ellei markkinoinnissa yksilöidä, mitä normaalihinnalla tarkoitetaan,

c) käyttämästä vertailuhintana priimalaadun hintoja sekundalaatuisia tuotteita markkinoitaessa,

d) käyttämästä uuden liikkeen avajaistarjouksissa vertailuhintana muuta hintaa kuin liikkeen tulevaa myyntihintaa,

e) käyttämästä sellaisia tekaistuja hintoja, joilla ei myydä mitään ennalta määrättyä tuote-erää, vaan joiden ainoana tarkoituksena on asiakkaiden houkutteleminen myymälään,

f) käyttämästä markkinointikeinona keskimääräistä alennusta huomattavasti suurempia alennusprosentteja, jolleivät nämä koske merkittävää osaa alennus- tai loppuunmyynnin piiriin kuuluvista tuotteista,

g) käyttämästä alennusmyyntiprosentin laskemisen pohjana tuotteen alkuperäistä hintaa, jos kysymys on lisäalennuksesta.

KA on myös vaatinut, että vastaajia kielletään tapettien, kaakelien ym. rakennustarvikkeiden markkinoinnissa

3. jättämästä kertomatta

a) että tuote on sekundaa tai virheellistä,

b) että tuote mitoiltaan poikkeaa muista markkinoilla olevista vastaavista tuotteista,

c) että tuote ei rajoituksitta sovellu markkinoinnissa ilmoitettuun tai kuluttajan ostotilanteessa ilmoittamaan käyttötarkoitukseen,

4. käyttämästä tasoitteesta nimitystä koristepinnoite ja

5. jakamasta tarjouksen kestoaikaa jaksoihin siten, että mainoksissa ilmoitettu kestoaika luo vaikutelman todellista lyhytaikaisemmasta tarjouksesta.

Vuosina 1983 ja 1984 KA:n huomiota kiinnitettiin Tapettimestarit Oy:n jatkuviin alennus- ja loppuunmyynteihin. KA lähetti vuoden 1984 heinäkuussa Tapettimestarit Oy:lle tiedoksi ja noudatettavaksi KA:n ja Kaupan Keskusvaliokunnan laatimat alennus- ja loppuunmyyntiä koskevat markkinointiohjeet. KA huomautti kirjeessään myös siitä, että mikäli elinkeinonharjoittaja toimii vastoin KA:n huomautusta, tätä voidaan pitää tahallisena lainrikkomisena.

Kirjeen lähettämisen jälkeen Tampereen kuluttajaneuvojan kautta tuli Tapettimestarit Oy:n Tampereen myymälän avausrysäyksestä ilmoitus, jossa epäiltiin 30 - 50 %:n avaustarjousten lainmukaisuutta. Helsingin myymälöiden markkinoinnista tuli vuonna 1985 ilmoitus, jonka mukaan lehdessä oli mainostettu tapetteja 30 - 80 %:n alennuksella, mutta ilmoituksen tehnyt kuluttaja koki saaneensa virheellisiä tietoja sekä tuotteesta että tuotteen hinnasta. Vuonna 1986 kiinnitettiin KA:n huomiota jälleen yhtiön jatkuvaan alennusmyyntiin. Vuonna 1987 yhtiön markkinoinnista on tullut kolme ilmoitusta.

KA:n toimiston omassa valvonnassa todettiin yhtiön mainostavan Helsingin Sanomissa kesäkuussa 1987 suurta kaakeli-, maali-, tapetti- ja mattoliikkeen loppuunmyyntiä, jossa kaikista tuotteista luvattiin 30 - 60 %:n alennus. Mainoksesta kävi ilmi, että todellisuudessa tarkoitus oli lopettaa Espoon Karamalmin teollisuusalueella oleva myymälä, mutta että tavaroita myytiin kaikissa yhtiön myymälöissä. Hufvudstadsbladetissa 27.6.1987 julkaistun mainoksen mukaan Espoon varastomyymälä oli lopettanut toimintansa, mutta tavaroita myytiin edelleen alennuksella muissa myymälöissä. Hufvudstadsbladetissa nämä mainokset jatkuivat elokuuhun saakka. Myös Helsingin Sanomissa julkaistuissa mainoksissa viitattiin varaston loppuunmyyntieriin esimerkiksi 15.7.1987. Samanaikaisesti Helsingin Sanomissa julkaistussa mainonnassa oli siirrytty "kesähinnat valloillaan" otsikoituun alennusilmoitteluun. Heinäkuussa yhtiö mainosti myös suurta tapettialea 40 - 80 %:n alennuksin.

Syyskuussa 1987 yhtiö aloitti Helsingin Sanomissa ja Hufvudstadsbladetissa julkaistujen mainosten mukaan rajun varastosaneerauksen. Syyskuun 11. päivänä 1987 Helsingin Sanomissa julkaistussa mainoksessa varastosaneerauksen kestoksi ilmoitettiin 11. - 19.9.1987. Kuitenkin 20.9.1987 Helsingin Sanomissa julkaistussa ilmoituksessa kestoajaksi oli määrätty 21. - 26.9.1987. Hufvudstadsbladetissa ei varastosaneeraukselle ilmoitettu kestoaikaa. Tarjoussisällöltään täysin sama mainos julkaistiin Helsingin Sanomissa myös 13.10.1987 otsikolla "raju poistomyynti" ja kestoajaksi oli ilmoitettu viikko. Viikon kestävää poistomyyntiä mainostettiin samassa lehdessä myös 19.10.1987. Syyskuun aikana yhtiö mainosti myös tapettien erikoistarjouksia ja maaleja 30 - 50 %:n alennuksella.

Syyskuun 24. päivänä 1987 yhtiö ilmoitti Helsingin Sanomissa julkaisemassaan mainoksessa lopettavansa monta varastoa talveksi. Mainosta hallitsi sana "loppuunmyynti" ja alennusprosentit "-40 -60 %". Alennukset ilmoitettiin myönnettävän tuotteen normaalihinnasta. Mainokseen oli vielä liitetty varaus "niin kauan kuin tavaraa riittää". Tätä loppuunmyyntiä yhtiö piti koko lokakuun siirtyäkseen marraskuussa "sisustusmyynnin suureen aleen". Samanaikaisesti yhtiö on jatkanut myös rakennustarvikkeiden erikoistarjousmarkkinointia.

Hufvudstadsbladetissa yhtiö mainosti elokuussa uuden sisustusliikkeen fantastisia hintapommeja. Otsikoissa mainittiin näiden hintapommien ajankohdaksi ensin elokuu, sitten syyskuu ja lopuksi lokakuu. Mainoksissa oli pienellä tekstillä tarkennettu tarjousta siten, että kuukauden tarjous koski Scavolini-keittiötilauksia, jotka oli tehty ennen 31.8. Lokakuun puolen välin jälkeen tilaustenjättöajankohta oli muutettu 31.10. päättyväksi. Jokaisessa näiden kolmen kuukauden aikana julkaistussa mainoksessa oli kerrottu muiden tarjousten olevan voimassa vain julkaisuviikolla.

Lahdessa yhtiö on aloittanut "suuren tapetti-, maali-, matto- ja kaakeliliikkeen loppuunmyynnin" Etelä-Suomen Sanomissa julkaistun ilmoituksen mukaan 20.9.1987. KA:lle tulleiden ilmoitusten mukaan varastoa on jatkuvasti täydennetty loppuunmyynnin aikana.

Helsingin Sanomissa on syys-lokakuussa mainostettu lahtelaista mainosta suuresti muistuttavalla mainoksella kaakelivaraston loppuunmyyntiä. Mainoksessa ei ole mainittu mainostavaa toiminimeä, mutta mainoksen puhelinnumero kuuluu Tapettimestarit Oy:lle.

Laki vilpillisen kilpailun ehkäisemiseksi säänteli loppuunmyyntejä sekä kausi- ja inventoimisloppuunmyyntejä. KSL:ssa ei ole erityisiä loppuun- tai alennusmyyntiä koskevia säännöksiä. KA:n ratkaisukäytännön pohjalta KA ja Kaupan Keskusvaliokunta laativat vuonna 1981 alennus- ja loppuunmyyntiä koskevat markkinointiohjeet, joilla pyrittiin poistamaan näiden markkinointikeinojen käytössä esiintynyttä kirjavuutta sekä täsmentämään käsitteiden sisältöä. KA ja Kaupan Keskusvaliokunta neuvottelivat myös päivittäistavaroiden erikoistarjousmarkkinointia koskevat ohjeet, jotka julkaistiin vuonna 1984. KA antoi vuonna 1986 Kaupan Keskusvaliokuntaa kuultuaan uudet, soveltamisalaltaan päivittäistavarakauppaa laajemmat erikoistarjousmarkkinointiohjeet. Näitä ohjeita sovelletaan myös rakennustarvikkeiden erikoistarjouksiin.

1) a - b) Markkinatuomioistuin on päätöksensä 1982:6 perusteluissa katsonut, että loppuunmyynti tarkoittaa liikkeen tai sen toimipisteen lopettamista taikka poikkeuksellisesta syystä tapahtuvaa toimipisteen koko varaston tai sen määrätyn osan myyntiä ja että loppuunmyynti on pääsääntöisesti järjestettävä samassa liikkeessä tai toimipisteessä. Markkinatuomioistuimen mukaan pakottavasta syystä loppuunmyynti on kuitenkin voitava suorittaa myös muussa paikassa.

Yhtiö on KA:lle tulleista ilmoituksista päätellen ja KA:n toimiston valvonnassa tehtyjen omien havaintojen mukaan käyttänyt ilmaisua "loppuunmyynti" jatkuvana ostohoukuttimena. Kysymyksessä ei pääsääntöisesti ole ollut sen toimipisteen lopettaminen, jossa loppuunmyyntiä on pidetty. Kysymyksessä ei myöskään ole ollut tietyn tavararyhmän, tavaran tai mallin poistaminen kokonaan liikkeen tavaravalikoimasta tai -lajitelmasta. Markkinoinnissa on vain pyritty voimakkaasti antamaan sellainen kuva, että kysymyksessä on kuluttajien kannalta poikkeuksellisen edullinen ostotilaisuus liikkeen pyrkiessä muuttamaan tavaravarastoaan mahdollisimman nopeasti rahaksi. Loppuunmyynnin markkinointiohjeissa on todettu, että loppuunmyyntikäsitteen käyttö esimerkiksi tilapäisestä myyntitapahtumasta on kuluttajia harhaanjohtava.

c) Loppuun- ja alennusmyynti sekä muiden vastaavien ilmaisujen käyttö yhtiön markkinoinnissa on ollut jatkuvaa. Kesäkuussa yhtiö piti "suurta kaakeli- maali- tapettimattoliikkeen loppuunmyyntiä", joka jatkui elokuulle. Syyskuussa oli meneillään "raju varastosaneeraus" ja syyskuun lopulla alkoi varastojen lopettamisen vuoksi "suuri loppuunmyynti". Yhtiö mainosti erikseen vielä "kaakelivaraston loppuunmyyntiä", joka jatkui lokakuun loppuun. Lokakuussa oli myös "raju poistomyynti", jota mainostettiin myös "varastotyhjennyksenä". Lokakuun viimeisenä päivänä 1987 alkoi "sisustusmyynnin suuri ALE", jota on jatkunut koko marraskuun.

d) Yhtiön Lahden myymälässä on pidetty loppuunmyyntiä helmikuussa 1987 ja KA:lle tulleiden tietojen mukaan varastoa on jatkuvasti täydennetty. Loppuunmyynnin markkinointiohjeissa on kielletty loppuunmyynnin kohteena olevan varaston täydentäminen. Kielto perustuu siihen, että loppuunmyynnin nimenomaisena tarkoituksena on päästä eroon lopetettavan liikkeen tavaravarastosta. Jos liike, jolla on monta toimipistettä samalla tai usealla eri paikkakunnalla, lopettaa yhden toimipisteensä toiminnan, ei järjestettävään loppuunmyyntiin saa siirtää tavaroita toimintaansa jatkavista toimipisteistä.

2) KSL:n 2 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan. Vertailuhintana voidaan siis käyttää vain saman elinkeinonharjoittajan itse aikaisemmin perimää hintaa. Kuluttajansuojalainsäädäntöä koskevan hallituksen esityksen säännöskohtaisissa perusteluissa on nimenomaan mainittu, että hinnan vertaaminen yleiseen hintatasoon tai ohjehintaan ei tule kysymykseen. Näissä perusteluissa on vielä tarkennettu, että elinkeinonharjoittaja ei myöskään voi ilmoittaa hintaa alennetuksi sillä perusteella, että saman elinkeinonharjoittajan toisessa liikkeessä on peritty tai peritään korkeampaa hintaa samasta tavarasta tai palveluksesta, vaan alennuksen on muodostuttava samassa toimipaikassa tavarasta tai palveluksesta aikaisemmin peritystä hinnasta. Perusteluissa todetaan lisäksi, että vertailuhintana on pidettävä

sitä hintaa, jolla hyödykettä on tarjottu kuluttajille välittömästi aikaisemmin.

a) KA:lle saapuneesta aineistosta käy ilmi, että yhtiön markkinoinnissa käytetyt ovh-vertailuhinnat eivät ole olleet samassa myymälässä aikaisemmin perittyjä hintoja. Osa tuotteista on vielä ollut yhtiön itsensä maahantuomia eli ovh on ollut yhtiön itsensä määrittelemä eikä minkään edellisen portaan ko. hyödykkeen myynnissä kuluttajille suosittelema hinta. Ohjevähittäishinnan käyttäminen vertailuhintana on siis ollut paitsi totuudenvastaista myös ristiriidassa KSL:n 2 luvun 3 §:n kanssa.

b) KA:lle saapuneesta aineistosta käy myös ilmi, että vertailuhintana käytetyt normaalihinnatkin ovat pääasiassa tekaistuja eikä niitä ole aikaisemmin peritty samoista hyödykkeistä. Markkinoinnissa ei myöskään ole mitenkään yksilöity, mitä muuta kuin yhtiön aikaisemmin perimää hintaa normaalihinnalla olisi tarkoitettu. Yhtiö on siis käyttänyt normaalihintaa vertailuhintana KSL:n 2 luvun 3 §:n vastaisesti.

c) Yhtiön hintailmoittelussa on KA:lle saapuneen aineiston mukaan käytetty vertailuhintana myös priimalaadun tai ns. 1-lajitelman hintoja sekunda- tai 2-lajitelmaan kuuluvia tuotteita markkinoitaessa. Nämä tuotteet eivät ole vertailukelpoisia keskenään. Markkinointi on siis ollut kuluttajia harhaanjohtavaa.

d) Tampereen kuluttajaneuvojan välityksellä KA:lle tehdyssä ilmoituksessa on kiinnitetty huomiota yhtiön Tampereella avaamaan uuden tapetti- ja maaliliikkeen "avausrysäykseen". Alennus- ja loppuunmyyntiä koskevien markkinointiohjeiden johdannossa on todettu, ettei alennusmyynnin järjestäminen ole sallittua liikkeen avaamisen yhteydessä. Erikoistarjousmarkkinointiohjeissa on puolestaan lähdetty siitä, että avajaistarjouksia voidaan tehdä.

Erikoistarjousmarkkinointiohjeiden mukaan avajaistarjous alennukset lasketaan tulevasta myyntihinnasta. Tämä merkitsee sitä, että tuotteet on jo hinnoiteltu varsinaista myyntiä varten ja lyhyen, markkinoinnissa ilmoitetun ajan kuluessa tuotteita myydään erikoistarjoushinnoilla. Avajaistarjouksissakaan ei voida käyttää vertailuhintana ohjevähittäishintoja tai muiden yritysten perimiä hintoja, jolleivät ne ole samoja, joita yritys itse tulee näistä tuotteista perimään. Ilmoituksen liitteenä olevassa mainoksessa ei ole mitään viittausta siihen, että vertailuhinnat tai prosenttialennusten lähtöhinnat tulisivat voimaan varsinaisen myynnin alettua. Kun avajaistarjousilmoittelu on päättynyt on liike heti siirtynyt alennusmyynti-ilmoitteluun. Alennusmyynti-ilmoittelussa on ollut samoja tuotteita kuin avajaistarjousilmoittelussa.

e) KA:n saaman selvityksen mukaan halvimpia tarjoustuotteita ei myymälässä todellisuudessa ole tai sitten tarjoushinnalla myytäviksi ilmoitettuja tuotteita on joku sekalainen kappale. Katteettomien houkutustarjousten tekeminen markkinoinnissa on hyvän tavan vastaista.

f) Yhtiön hintailmoittelussa on käytetty pääsääntöisesti suuria alennusprosentteja, 30 %:sta 80 %:iin. Alennus- ja loppuunmyyntiä koskevien markkinointiohjeiden mukaan markkinointikeinona ei saa käyttää keskimääräistä alennusta huomattavasti suurempia alennuksia, jolleivät nämä koske merkittävää osaa alennus- tai loppuunmyynnin piiriin kuuluvista tuotteista. Keskimääräistä suurempia alennuksia markkinoinnissa käytettäessä on tuotteet, tuotteiden määrät ja alennukset yksilöitävä. Kun yhtiö markkinoi loppuunmyyntejään jatkuvana ketjuna, on taloudellisesti mahdotonta myöntää 30 - 80 %:n keskimääräisiä alennuksia varsinkin, kun otetaan huomioon, että alennus on laskettava siitä hinnasta, jolla tuotetta on välittömästi ennen alennusilmoittelua myyty. Lisäksi on otettava huomioon, että kun elinkeinonharjoittaja toimii itse maahantuojana ja itse asettaa hinnat, tämäntyyppiset alennukset ja vertailut normaalihintoihin ym. ovat kysymyksenalaisia.

g) Alennus- ja loppuunmyyntiä koskevissa markkinointiohjeissa on myös edellytetty, että jos tuotteen hintaa alennus- tai loppuunmyynnin aikana edelleen alennetaan, lisäalennuksen suuruus lasketaan jo alennetusta hinnasta. Yhtiö on esimerkiksi Espoon varastomyymälää lopettaessaan luvannut kaikista tuotteista 30 - 60 %:n alennuksen. Kuitenkin hieman myöhemmin samassa lehdessä julkaisemassaan mainoksessa yhtiö ilmoittaa myyvänsä varaston loppuunmyyntieriä tosi halvalla ja alennusprosentteina on mainittu 30 50 %, 40 - 80 % ja 30 - 60 %. Samassa mainoksessa esitetyistä esimerkeistä voidaan päätellä, että lisäalennuksia ei ole laskettu jo alennetuista hinnoista.

3) a) KA:n ratkaisukäytännössä on edellytetty, että kuluttajille on kerrottava markkinoinnissa tuotteen olevan sekundaa. Tämä on kuluttajan ostopäätöksen kannalta olennainen tieto. Kuluttaja ei ensinnäkään pysty arvioimaan tarjouksen edullisuutta, jos vertailuhintana on käytetty priimalaadun hintaa ja tarjouksessa oleva tuote on sekundaa. Toisekseen tuotteen käyttötarkoituksen kannalta kuluttajan on tärkeätä tietää etukäteen, minkä laatuista tuote on. KA:lle tulleesta aineistosta ilmenee, että on myyty italialaisia ja espanjalaisia laattoja ilmoittamatta, että kyseessä on ollut 2. lajitelma.

b) Samoin KA:lle saapuneesta aineistosta käy ilmi, että mm. erästä saksalaista kangastapettia oli myyty erikoistarjouksessa hintaan 5 mk/juoksumetri. Mainoksesta ei käynyt ilmi, että tämän tapetin leveys oli 0,53 m, kun tekstiilitapettien leveys on yleensä 0,90 m. Tapetin poikkeuksellinen kapeus on tarjouksen edullisuuden arvioinnin kannalta kuluttajalle olennainen tieto.

c) KA:lle saapuneesta aineistosta käy edelleen ilmi, että mm. erikoistarjouksena markkinoidut lattiakaakelit eivät kokonsa vuoksi soveltuneet lattiakaivolla varustettujen pesu- ja kylpyhuoneiden kaakeloimiseen. Markkinoinnissa ei ollut tietoa kaakeleiden poikkeuksellisesta koosta eikä muutakaan tietoa, joka olisi viitannut käyttötarkoituksen rajoituksiin.

Kaikissa edellisissä kolmessa kohdassa a - c kysymys on ollut kuluttajien päätöksenteon kannalta puutteellisten tietojen antamisesta. Rakennustarvikkeita kuluttajat eivät hanki jatkuvasti, vaan hankintojen välit ovat yleensä suhteellisen pitkiä. Rakennustarvikkeiden hankinta merkitsee kuluttajalle huomattavaa menoerää.

Kuluttajan hintavertailun tekemistä ja päätöksentekoa vaikeuttava olennaisten tietojen kertomatta jättäminen vaarantaa kuluttajien taloudellista turvallisuutta ja on siten sopimatonta.

4) KA:n saamien tietojen mukaan koristepinnoitteena myydyn tasoitteen levittäminen vähänkin paksumpina kerroksina aiheuttaa hiushalkeamia. Tasoitteen käsittely on siis ammattitaidottomalle kuluttajalle vaikeaa. Kun tasoitteesta vielä käytetään nimitystä, joka viittaa helpommin käsiteltävään pinnoitteeseen, kuluttaja saattaa virheellisten ja puutteellisten tietojen vuoksi ostaa tuotteen, jota hän ei osaa käyttää ja jolla hän väärinkäytön vuoksi saattaa aiheuttaa vahinkoa käsiteltävälle pinnalle. Virheellisesti käsitellyn pinnan korjaaminen saattaa tulla hyvinkin kalliiksi. Tällainen markkinointi vaarantaa kuluttajan taloudellista turvallisuuttta ja on siten sopimatonta.

5) KA:n toimiston itse keräämässä aineistossa on yhtiön erikoistarjousmarkkinoinnista esimerkkejä, joissa täysin samojen tarjousten kestoajat vaihtelevat ajankohdaltaan. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa on julkaistu 11.9.1987 mainos, jossa "raju varastosaneeraus" on voimassa 11. 19.9.-87. Täysin sama mainos on julkaistu myös Helsingin Sanomissa 20.9.1987 paitsi että tämän saneerauksen ilmoitetaan olevan voimassa 21. - 26.9.-87.

Täsmälleen samat erikoistarjoukset on julkaistu myös lokakuussa viikon tarjouksina otsikolla "raju poistomyynti". Kuluttajille annetaan mainonnassa kuva, että kysymys on noin viikon kestävistä tarjouksista, mutta todellisuudessa samat tarjoukset jatkuvat viikon kerrallaan. Toinen esimerkki vastaavanlaisesta tarjouksen kestoajan paloittelusta osiin on Hufvudstadsbladetissa elo-, syys- ja lokakuussa julkaistut uuden sisustusmyymälän hintapommeja koskevat tarjoukset. Kolme kuukautta kestäneiden tarjousten pääotsikossa on kestoajaksi mainittu kuluva kuukausi ja tarjoustiedoissa muiden kuin yhden tarjouksen osalta kuluva viikko. Tällaisella markkinoinnilla annetaan kuluttajille totuudenvastainen käsitys tarjouksen todellisesta kestoajasta. Mainosten mukaiset tarjousten näennäisesti lyhyet kestoajat ovat omiaan sopimattomalla tavalla vaikuttamaan kuluttajien harkintaan ja niillä pyritään estämään hintavertailujen tekemistä.

Yhtiön lisäksi KA vaatii henkilökohtaista kieltoa yhtiön toimitusjohtaja Veikko Ryynäselle, koska hän on tosiasiallisesti vastannut markkinoinnista ja koska rakennustarvikkeita markkinoidaan myös yhtiön sellaisissa toimipisteissä, joista ei käytetä Tapettimestarit Oy:n nimeä. Esimerkkejä näistä ovat Lahdessa toimiva Rakentajan Halpahalli ja Helsingissä varastoloppuunmyyntiä pitänyt Kaakelivarasto.

TAPETTIMESTARIT OY:N JA VEIKKO RYYNÄSEN VASTINE

Yhtiö on kiistänyt markkinointinsa olevan harhaanjohtavaa tai kuluttajien kannalta sopimatonta. Yhtiö on vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA on vaatinut kiellon määräämistä Veikko Ryynäselle henkilökohtaisesti sillä perusteella, että hän on yhtiön hallituksen varajäsen ja että hän on tosiasiallisesti vastannut Tapettimestarit Oy:n markkinoinnista. KSL:n 7 §:ssä olevan oikeusohjeen mukaisesti kielto voidaan kohdistaa vain markkinointia tilaavaan tai suorittavaan elinkeinonharjoittajaan. Kun Veikko Ryynänen ei ole elinkeinonharjoittaja, vaan kaupparekisteriin merkityn osakeyhtiön toimitusjohtaja, tulee vaatimus Ryynäseen kohdistettuna lakiin perustumattomana hylätä.

1 a ja 1 b

Syksyllä 1987 olleissa ilmoituksissa mainitut lopetettavat varastot ovat olleet Helsingissä osoitteessa Kellosaarenkatu 13 sekä Tuusulan Hyrylässä olevat kylmävarastot. Tavoitteena on ollut saada nämä varastot tyhjiksi ennen syksyn ensimmäisiä pakkasia.

Kysymyksessä olevan Espoon Karamalmissa sijaitsevan 2 800 kuutiometrin hallin vuokrasopimus on vuokranantajan 29.4.1987 lähettämällä kirjeellä purettu siten, että tilojen tuli olla vapaat 1.6.1987 mennessä. Yhtiö ei vuokrasuhteen päättymisestä huolimatta voinut luovuttaa tiloja vuokranantajalle, sillä vaikka tavaraa oli siirretty kolmeen muuhun myyntipisteeseen niin paljon kuin oli mahdollista, sitä oli vielä runsaasti jäljellä. Nämä molemmat loppuunmyynti-ilmoitukset on julkaistu vuokrasuhteen päättymisen jälkeen. Halli saatiin tyhjäksi samalla viikolla kun jälkimmäinen ilmoitus on julkaistu. Karamalmin hallin loppuvarastoa on myyty kesäkuun lopun ja heinäkuun 1987 kuluessa Helsingin Sörnäisten, Eiran, Ruoholahden sekä Vantaan Kehä III:n pisteiden kautta, kuten ilmoituksista voidaan lukea.

1 c

Sisustustarvikealalla vallitsevan käytännön mukaisesti yhtiö käyttää varsin runsaasti sanomalehti-ilmoittelua markkinointikeinona. Tarjotut alennukset ovat yleensä koskeneet vain rajattuja, hitaasti liikkuvia tuotteita ja tuoteryhmiä.

1 d

Loppuunmyynnin kohteena olevan toimipisteen valikoimaa tai varastoa on täydennetty vain siltä osin, kun on ollut kysymys sinne aikaisemmin tilatuista tuotteista taikka sitten toimipisteen inventaariin kuuluvaa tavaravarastoa, joka on tilan puutteesta tai muusta syystä johtuen ollut säilytettävänä toisaalla.

2 a ja b

Ohjevähittäishinnat taikka muut vastaavat hinnat ovat olleet sellaisia, että ne on peritty tai ainakin yritetty periä asiakkailta. Normaalihinnan osalta voidaan todeta, että yhtiön käyttämä ilmaisutyyli on ollut horjuva ja epäselvä. Normaalihinnalla on kuitenkin tarkoitettu sitä hintaa, jolla kysymyksessä olevaa tuotetta normaaliolosuhteissa myydään.

2 c

Yhtiö kiistää jyrkästi, että se olisi pitänyt kaupan tai myynyt sekundalaatuisia tavaroita priimalaatuna. Kaikki priimalaatuna myydyt tuotteet on tilattu tehtailta ykköslaatuna.

2 d

Kysymyksessä on lähes neljä vuotta vanha asia. Jos asiaa ajettaisiin rikosasiana, ei rangaistusta vanhenemisen vuoksi voitaisi tuomita. Näin ollen ei kieltokaan enää ole mahdollinen. Kysymyksessä on ollut avajaistarjoukset. Tarjousajan päätyttyä alennukset on poistettu, eli on käytetty vertailuhintana liikkeen tulevaa myyntihintaa.

2 e

KA:lle saapuneesta aineistosta käy ilmi, että 10 markan neliöhintaan oli tarjolla mm. yksittäisiä mallikappaleita poisjääneistä malleista ym. jäännöseriä. KA:lle tulleesta aineistosta käy siten selvästi ilmi, että tuolla hinnalla on tavaraa ollut tarjolla. Asiassa on myös käynyt ilmi, että uusimpia kotimaisia tapetteja myytäviksi ilmoitetuin alennuksin on löytynyt.

2 f

Ei ole lainkaan harvinaista, että maahantuoja harjoittaa tukkukaupan ohella vähittäismyyntiä. On selvää, että jokaisen jakeluportaan on saatava palkkionsa siitä riippumatta, että jokin ketjuun kuuluvista harjoittaa laajempaa toimintaa. Kun Tapettimestarit Oy on samanaikaisesti sekä maahantuoja että vähittäiskauppias, on yhtiöllä niiden tavaroiden osalta, jotka se myy kuluttajille, kahden portaan palkkio. Tämä tekee mahdolliseksi tarvittaessa hyvinkin huomattavien alennusten käyttämisen sitä tarvittaessa. Tämäntyyppiselle toiminnalle on varsin luonteenomaista se, että sellaiset värit, mallit, tyypit ja lajit, joita on ostettu iso erä ja joita jää hieman jäljelle, poistetaan periaatteessa hinnalla millä hyvänsä, jotta päästään taas eteenpäin.

2 g

Kesäkuun 5. päivänä 1987 julkaistussa ilmoituksessa on loppuunmyynnin yhteydessä ilmoitettu, että kaikista tavaroista 30 - 60 % ale. Kun sitten tavaraa on jäänyt jäljelle, niin 15.7. on ilmoitettu, että nyt kun poistetaan paperi-, vinyyli- ja kangastapetit, annetaan ne 40 - 80 %:n alennuksella. Sen sijaan kaakelien ja muovimattojen osalta vain toistetaan tämä aikaisemmin ilmoitettu alennus, eli lähdetään samoista perushinnoista molemmissa ilmoituksissa. Koska ilmoitusten väli on ollut viisi viikkoa, ei voida lähteä siitä, että kyseessä olisi lisäalennus.

3 a

Tässä kohdassa tarkoitetut italialaiset ja espanjalaiset laatat on ostettu ykköslaatuna tehtaalta. Yhtiö kiistää jyrkästi, että kakkoslaatua olisi myyty priimana.

3 b

Tapetin leveyden osalta todetaan, että 0,53 metriä on Vihuri Oy:öön kuuluneen Sanduddin tapettitehtaan vakioleveys. Märkätilatapettia ei edes valmistettu muuta leveyttä. Näin ollen laiminlyöntiä ei asiassa ole tapahtunut, vaikka ilmoituksessa ei tapetin leveyttä ollut mainittu.

3 c

Laattoja käytetään paljon myös kuiviin tiloihin. Ilmoituksessa ei ole edes väitetty, että tarjouksessa mainittu kaakeli olisi tarkoitettu märkätilaan.

Kyseessä on ruotsalainen tuote. Valmistajan tuoteselostuksen mukaan kyseessä on koristepinnoite. Jos siis valmistaja ilmoittaa, että kyseessä on koristepinnoite, niin ei jälleenmyyjä uskalla sille muuta nimeä antaa. Joka tapauksessa yhtiö on vilpittömässä mielessä tämän ilmoituksen laittanut.

Näiden ilmoitusten osalta myönnetään, että näin on tapahtunut. Yhtiö on luopunut tämän tyyppisestä ilmoittelusta saatuaan tiedon, että se on sopimatonta menettelyä. Sitä ei enää ole vuonna 1988 harjoitettu.

Yhteenvetona yhtiö toteaa, että KA:n hakemus perustuu pääosin väärällä H. Pullisen nimellä tehtyihin kolmeen valitukseen sekä yhtiön entisen toimihenkilön tekemään ilmiantoon. Vaikka yhtiöllä on lukuisia toimipisteitä useilla eri paikkakunnilla, niin varsinaisia kuluttajien tekemiä valituksia paria yksittäistä lukuunottamatta ei ole. Toisaalta nämä yksittäiset kohdat KA:n hakemuksessa ovat sisällöltään sellaisia, että mikäli kävisi ilmi, että yhtiö olisikin menetellyt siten, niin se on johtunut pääosin ymmärtämättömyydestä taikka taitamattomuudesta. Yhtiö onkin nyttemmin siirtynyt aivan uuden tyyppiseen ilmoitteluun, joten mahdollista kieltoa ei tule asettaa sakon uhalla.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu KA:n nimeämänä todistajana sisustustarvikemyyjä Martti Sakari Airamoa, ja vastaajien nimeäminä todistajina toimitusjohtaja Erkki Eugen Vienosta ja ulkomaanosastonhoitaja Jorma Antero Kankaanpäätä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Tapettimestarit Oy:n pääasiallinen toimiala on maalien, tapettien ja muiden rakennustarvikkeiden vähittäismyynti. Yhtiö harjoittaa myös mainittujen tuotteiden maahantuontia ja tukkukauppaa.

Kohta 1 a

Tapettimestarit Oy on julkaissut Helsingin Sanomissa 26.9., 29.9., 2.10. ja 11.10.1987 seuraavan ilmoituksen: "Lopetamme monta varastoa talveksi, nyt suuri LOPPUUNMYYNTI! MAALEJA, MATTOJA, TAPETTEJA, TARVIKKEITA, LAHONSUOJA-AINEITA, KORISTEPINNOITE YM.! KAAKELEITA seiniin ja lattioihin, MOSAIIKKIA, KLINKKEREITÄ, KH-PÄÄLLYSTEITÄ, LIIMOJA, LAASTEJA, TYÖKALUJA, YM.! -40 - 60 % tuotteen norm. hinnasta! Niin kauan kuin tavaraa riittää."

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1982:6 kieltänyt käyttämästä ilmaisua loppuunmyynti, ellei ole kysymys liikkeen tai toimipisteen lopettamisesta taikka poikkeuksellisesta syystä tapahtuvasta toimipisteen koko varaston tai sen määrätyn osan myymisestä aikaisempaa edullisemmilla hinnoilla.

Yhtiö myy ilmoituksissa mainittuja tuotteita useissa eri toimipisteissä. Yhtiö ei ole väittänytkään, että se lopettaisi po. tuotteiden myynnin. Erillisen varaston lopettaminen sinänsä ei ole peruste loppuunmyynnille eri myymälöissä. Yhtiö ei ole esittänyt perustetta, jonka vuoksi sen olisi erillisten varastojen lopettamisen vuoksi täytynyt järjestää loppuunmyynti. Ilmaisun "loppuunmyynti" käyttäminen markkinoinnissa on ollut harhaanjohtavaa.

Kohta 1 b

Yhtiö on julkaissut mm. Helsingin Sanomissa 5.6. ja 15.6.1987 seuraavat ilmoitukset: "SUURI KAAKELI - MAALI TAPETTI - MATTO LIIKKEEN LOPPUUNMYYNTI. KAIKISTA -30 % -60% ALE. Tavaroita myydään seuraavissa myymälöissä: Vantaa, Kehä III, Helsinki, Sörnäinen, Eira, Espoo, Karamalmin teollisuusalue (lopetettava liike)".

Edellä mainitun ratkaisun (MT 1982:6) perusteluissa markkinatuomioistuin totesi mm.: "loppuunmyynti on pääsääntöisesti järjestettävä samassa liikkeessä tai toimipisteessä. Pakottavasta syystä loppuunmyynti on kuitenkin voitava suorittaa myös muussa paikassa." Jos lopetettavan toimipisteen tuotteita täytyy myydä loppuun toimintaa jatkavissa myymälöissä, on olemassa vaara, etteivät loppuunmyytävät tuotteet riittävästi erotu muista tuotteista. Tästä syystä loppuunmyynnin kohde on jo markkinoinnissa yksilöitävä.

Yhtiö myy ilmoituksessa mainittuja tuotteita useissa eri toimipisteissä. Yhtiö ei ole väittänytkään, että se lopettaisi po. tuotteiden myynnin. Yhtiö ei ole myöskään esittänyt perustetta sille, että sen olisi toimipisteen lopettamisen vuoksi täytynyt järjestää loppuunmyynti toimintaa jatkavissa toimipisteissä. Ilmaisun "loppuunmyynti" käyttäminen markkinoinnissa on ollut harhaanjohtavaa.

Kohta 1 c

Yhtiö on käyttänyt Helsingin Sanomissa julkaistuissa ilmoituksissa seuraavia ilmaisuja: mm. 5.6. ja 15.6.1987 "SUURI LOPPUUNMYYNTI", 10.7.1987 "KESÄHINNAT VALLOILLAAN", 15.7. ja 31.7.1987 "SUURI TAPETTIALE 40 - 80 %", 11.9. ja 20.9.1987 "RAJU VARASTOSANEERAUS", 26.9. ja 29.9.1987 "Lopetamme monta varastoa talveksi, nyt suuri LOPPUUNMYYNTI -40 - 60 %", 13.10. ja 19.10.1987 "RAJU POISTOMYYNTI", mm. 12.10.1987 "RAKENTAJA; VARASTOTYHJENNYS", 6.11. ja 9.11.1987 "SISUSTUSMYYNNIN SUURI ALE" ja 24.11.1987 "RAKENTAJA/REMONTOIJA; NYT TILAISUUS!!! POISTAMME -87 SISUSTUSVARASTOA "HUUTOKAUPPAMAISEEN" TAPAAN". Yhtiö on kesän ja syksyn 1987 aikana julkaissut pääkaupunkiseudun lehdissä useita muitakin ilmoituksia, joissa on käytetty vastaavanlaisia ilmaisuja.

Edellä mainitut ilmoitukset antavat kuvan, että kysymys on alennusmyynnistä, jossa tuotteet myydään aikaisempaa edullisemmilla hinnoilla. Alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan.

Yhtiö on noin puolen vuoden ajan lähes yhtäjaksoisesti markkinoinut tuotteitaan alennusmyyntinä käyttäen erilaisia alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Kohta 1 d

Yhtiö on julkaissut Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1987 ilmoituksen, joka koski Lahdessa Vesijärvenkadulla ollutta myymälää. Ilmoitus oli otsikoitu: "VARASTON RAJU MUUTTO/LOPPUUNMYYNTI". Loppuunmyynnin aikana myymälään siirrettiin kaakeleita ja tapetteja eräästä toisesta toimipisteestä.

Loppuunmyynnin luonteeseen ei kuulu, että loppuunmyytävää valikoimaa tai varastoa täydennetään. Mahdolliselle täydentämiselle on oltava perusteltu syy.

Yhtiö ei ole näyttänyt, että sillä olisi ollut perusteltua syytä täydentää po. toimipisteen loppuun myytävänä olevaa tavaravalikoimaansa. Markkinointi on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

Kohta 2 a

Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1987 julkaistussa ilmoituksessa on ollut mm. teksti: "Vaalea, suosittu PAPERITAPETTI (ovh. 76,- rl) NYT 19,- rl".

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1982:19 kieltänyt käyttämästä ilmaisua ohjevähittäishinta ja ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä.

Ratkaisun perusteluissa on todettu mm. seuraavaa: "Ohjevähittäishinnalla (ovh) tarkoitetaan esim. valmistajan tai aikaisemman myyntiportaan taikka elinkeinonharjoittajien järjestön suosittelemaa ja samanlaisesta hyödykkeestä kuluttajalta yleisesti perittyä hintaa."

Tapettimestarit Oy on itse tuonut maahan ilmoituksessa markkinoidun tapetin. Yhtiö on itse päättänyt ohjevähittäishinnaksi ilmoitetun hinnan. Yhtiö ei ole näyttänyt, että se olisi aikaisemmin perinyt ovh:ksi nimettyä hintaa. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Kohta 2 b

Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1987 julkaistussa ilmoituksessa on ollut mm. teksti: "LATTIAKAAKELI (norm. 148,-) NYT 39,neliömetri".

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1982:6 kieltänyt käyttämästä hintavertailun yhteydessä ilmaisua normaalihinta, jollei vertailuhinta perustu yhtiön itsensä aiemmin tosiasiallisesti perimään hintaan taikka ellei markkinoinnissa yksilöidä, mitä normaalihinnalla tarkoitetaan.

Ratkaisun perusteluissa on todettu mm. seuraavaa: "Käsitteellä "normaalihinta" ei ole yksiselitteistä merkitystä. "Normaalihinnaksi" voidaan hyväksyä markkinointia suorittavan elinkeinonharjoittajan itsensä aikaisemmin tosiasiallisesti perimä hinta. Jos "normaalihinnalla" tarkoitetaan esim. tietyn toisen elinkeinonharjoittajan perimää hintaa tätä nimeämättä, ilmaisun "normaalihinta" käyttäminen hintavertailussa on omiaan aiheuttamaan kuluttajille sekaannusta vertailtavan hinnan edullisuudesta."

Yhtiö ei ole aikaisemmin perinyt normaalihinnaksi ilmoittamaansa hintaa. Markkinoinnissa ei myöskään ole yksilöity, mitä muuta kuin yhtiön aikaisemmin perimää hintaa normaalihinnalla olisi tarkoitettu. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Kohta 2 c

Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1987 julkaistussa ilmoituksessa on mm. ollut teksti: "raj. määrä UPEITA UUTUUSKAAKELEITA -30 - 60 %".

Ainakin osa ilmoitetuista kaakeleista on ollut ns. tehtaan kakkoslajitelmaa, joka vastaa sekundalaatuista tuotetta. Alennusprosentit on laskettu priimalaatuisten tuotteiden hinnasta. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Kohta 2 d

Tapettimestarit Oy on julkaissut Aamulehdessä 5.12.1984 ilmoituksen, jossa todettiin mm: "UUDEN TAPETTI JA MAALILIIKKEEN AVAUSRYSÄYS. Nyt Tampereen keskustassa TAPETIT JA MAALIT "kuluttajan tukku" hinnoin! KANGASTAPETTEJA: Muotimalli CAROLINE (norm.h. 32,-/m) Nyt av.tarj. 16,-/m!"

Ilmoitus on omiaan antamaan kuvan, että kysymyksessä on uuden liikkeen avaamisesta johtuva poikkeuksellinen, lyhytaikainen ja hinnoiltaan edullinen "avajaistarjous". Kun kysymys on uudesta liikkeestä, hintavertailun perusteena ei voi olla samassa liikkeessä aiemmin peritty hinta. On kuitenkin mahdollista, että tiedetään hinta, jota avajaistarjouksen päätyttyä tullaan perimään. Hintavertailu avajaistarjouksissa voi perustua myös esim. saman elinkeinonharjoittajan muissa myymälöissä perimään hintaan. Tällöin markkinoinnissa on yksilöitävä, mitä vertailuhinnalla tarkoitetaan.

Yhtiö ei ole avajaistarjouksen päätyttyä perinyt samassa myymälässä vertailuhinnaksi ilmoitettua hintaa. Markkinoinnissa ei ole myöskään yksilöity, mitä muuta hintaa vertailuhinnalla tarkoitetaan. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Kohta 2 e

Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1987 julkaistussa ilmoituksessa on mm. ollut teksti: "Kaakeleita 10,- neliömetri".

Ilmoitus antaa kuvan, että myytävänä on tavanomaiseen laatoitukseen käytettäviä kaakeleita. Po. kaakeleita on kuitenkin ollut myynnissä vain yksittäisinä mallikappaleina ja pieninä jäännöserinä. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Kohta 2 f

Yhtiö on Helsingin Sanomissa 6.12.1986 julkaissut mainoksen, jossa se on ilmoittanut mm. "Rakentajat, nyt mahtava sisustustarvikkeiden LOPPUUNMYYNTI! Saneeraamme tapetti-, matto-, maali- ja kaakelivarastomme, ja myymme kaikki pois VÄHINTÄÄN: ALE 30 - 80 %!"

Ilmoitus antaa kuvan, että alennus koskisi kaikkia ilmoituksessa mainittuja tuotteita. Tosiasiassa ilmoitetun suuruinen alennus on koskenut vain pientä osaa myytävistä tapeteista, matoista, kaakeleista ja maaleista. Markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

Jos markkinoinnissa esitetään keskimääräistä suurempia alennuksia, markkinoinnissa on selkeästi yksilöitävä, mitä tuotteita alennukset koskevat.

Kohta 2 g

KA on perustanut vaatimuksensa seuraaviin ilmoituksiin: Helsingin Sanomissa 5.6.1987 julkaistu ilmoitus: "SUURI KAAKELI- MAALI- TAPETTI- MATTO LIIKKEEN LOPPUUNMYYNTI. KAIKISTA -30 -60 % ALE" ja Helsingin Sanomissa 15.7.1987 julkaistu ilmoitus, jossa todettiin mm.: "Lopetamme yhden toimipisteen, myymme nyt varaston loppuunmyyntieriä TOSI HALVALLA: maaleja sekä puunsuojaa -30 -50 %, paperi - vinyyli - kangastap. -40 - 80 %, kaakeleita ja muovimattoja -30 - 60 %..."

KA ei ole vastoin yhtiön kiistämistä näyttänyt , että kyseessä olisivat olleet lisäalennukset. Markkinointi ei ole tässä suhteessa ollut sopimatonta.

Kohta 3 a

Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1987 julkaistussa ilmoituksessa on ollut teksti: "LATTIAKAAKELI (norm. 148,-) NYT 39,- neliö."

Ilmoitus antaa kuvan normaalilaatuisen kaakelin alennustarjouksesta. Tosiasiassa ilmoituksessa tarkoitetut kaakelit ovat olleet tehtaan ns. kakkoslajitelmaa, joka vastaa sekundalaatuista tuotetta.

Yhtiö ei ole lehti-ilmoituksessaan hintavertailun yhteydessä ilmoittanut, että tarjottu tuote on sekundaa. Markkinointi on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

Asiassa ei ole näytetty, että kaakelit olisivat olleet virheellisiä.

Kohta 3 b

Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1987 julkaistussa ilmoituksessa on myös ollut teksti: "KPH-SEINÄPÄÄLLYSTE (ovh. 32,-/m NYT 9,-/m!)".

Kyseessä oleva tapetti on ollut lähinnä kylpyhuoneisiin tarkoitettua ns. märkätilatapettia. Tapetin leveys on ollut 53 cm.

Tapetteja on eri levyisiä. Vaikka tavallisin tapetin leveys on 90 cm, muunkin levyisiä tapetteja markkinoidaan kuluttajille. Jättäessään markkinoinnissaan kertomatta märkätilatapettien leveyden yhtiö ei ole menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Kohta 3 c

Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1987 julkaistussa ilmoituksessa on ollut teksti: "LATTIAKAAKELI (norm. 148,-) NYT 39,- neliö". Kyseessä oleva kaakeli on kooltaan 22 cm x 22 cm.

Lattiakaakeleita käytetään erilaisiin tiloihin. Asiassa ei ole näytetty, että kuluttajille olisi ostotilanteessa ilmoitettu kaakeleille soveltumaton käyttötarkoitus. Markkinointi ei ole tältä osin ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

Kohta 4

Etelä-Suomen Sanomissa 4.2.1987 julkaistussa mainoksessa on ilmoitettu: "10 L KORISTEPINNOITE (268,-) 165,- ".

Ilmoitetun tuotteen pakkaukseen oli merkitty, että kyseessä on tasoite. Sitä voidaan käyttää myös koristepinnoitteena, mutta sen käsittely on tällöin olennaisesti vaikeampaa.

Mainoksesta saa kuvan, että kyseessä on nimenomaan koristepinnoite. Yhtiö on mainostaessaan tasoitetta koristepinnoitteena menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Kohta 5

Yhtiö on julkaissut Helsingin Sanomissa 11.9.1987 seuraavan ilmoituksen: "RAJU VARASTOSANEERAUS AJALLA 11. - 19.9. -87 hyviä tavaraeriä TOSI HALVALLA! ---". Sama ilmoitus on toistettu mainitussa lehdessä 20.9.1987, jolloin aikamääräksi on ilmoitettu 21. - 26.9.1987. Yhtiö on julkaissut samassa lehdessä 13.10.1987 ja 19.10.1987 muuten täysin samanlaisen ilmoituksen, mutta otsikoksi oli muutettu teksti: "RAJU POISTOMYYNTI! VARASTOTYHJENNYS, NOUDA VIIKON AIKANA: ..."

Ilmoitukset antavat kuvan, että alennustarjous on voimassa vain viikon. Tosiasiassa tarjous on jatkunut huomattavasti pitempään.

Lyhyet alennustarjoukset vaikeuttavat kuluttajien tuote- ja hintavertailun tekemistä. Mitä lyhyemmän ajan tarjous kestää, sitä vaikeampaa asianmukaisen vertailun tekeminen on. Lyhyt harkinta-aika saattaa vaikuttaa ostopäätöksen tekemiseen epäasianmukaisella tavalla.

Jakaessaan tarjouksen kestoajan jaksoihin edellä mainitulla tavalla yhtiö on menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Toimitusjohtaja Veikko Ryynäsen asema

KSL:n 2 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan kielto voidaan kohdistaa elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan henkilöön tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.

Veikko Ryynänen on Tapettimestarit Oy:n toimitusjohtaja ja hän omistaa yhtiön koko osakekannan. Hän on myös yhtiön hallituksen varajäsen. Hän on tosiasiallisesti vastannut yhtiön markkinoinnista. Tapettimestarit Oy on toiminnassaan käyttänyt aputoiminimiä. Mainituilla perusteilla on erityistä syytä kohdistaa kielto myös toimitusjohtaja Veikko Ryynäseen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1, 2, 3 ja 7 §:n nojalla kieltää Tapettimestarit Oy:tä kahdensadantuhannen (200 000) markan ja Veikko Ryynästä sadantuhannen

(100 000) markan sakon uhalla tapettien, kaakelien ym. rakennustarvikkeiden markkinoinnissa

- käyttämästä ilmaisua loppuunmyynti tai muuta vastaavaa ilmaisua, ellei ole kysymys liikkeen tai toimipisteen lopettamisesta taikka poikkeuksellisesta syystä tapahtuvasta toimipisteen koko varaston tai sen määrätyn, markkinoinnissa yksilöidyn osan myynnistä loppuun aikaisemmin perittyjä hintoja edullisemmilla hinnoilla (1 a),

- käyttämästä ilmaisua loppuunmyynti tai muuta vastaavaa ilmaisua myytäessä toimintaansa jatkavissa toimipisteissä tuotteita, jotka on siirretty niihin toimintansa lopettavasta toimipisteestä, ellei siirtoon ole ollut pakottavaa syytä ja ellei loppuunmyynnin kohdetta ole selvästi yksilöity (1 b),

- käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna, (1 c),

- käyttämästä ilmaisua loppuunmyynti, jos loppuun myytävää valikoimaa tai varastoa ilman perusteltua syytä täydennetään (1 d),

- käyttämästä ilmoituksissa hintavertailun yhteydessä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä (2 a),

- käyttämästä ilmoituksissa hintavertailun yhteydessä ilmaisua normaalihinta, jollei vertailuhinta perustu yhtiön itsensä aiemmin tosiasiallisesti perimään hintaan taikka ellei markkinoinnissa yksilöidä, mitä normaalihinnalla tarkoitetaan (2 b),

- käyttämästä ilmoituksissa hintavertailun yhteydessä vertailuhintana priimalaatuisen tuotteen hintaa, kun kysymyksessä on sekundalaatuisen tuotteen markkinointi (2 c),

- käyttämästä ilmoituksissa uuden liikkeen avajaistarjouksissa vertailuhintoja, jollei vertailuhinta ole saman liikkeen tuleva myyntihinta, taikka ellei markkinoinnissa yksilöidä, mitä vertailuhinnat ovat (2 d),

- käyttämästä ilmoituksissa kuluttajien kannalta merkityksettömiä hintoja (2 e),

- käyttämästä ilmoituksissa keskimääräistä alennusta huomattavasti suurempia alennusprosentteja, jollei ilmoitetulla alennuksella myytäviä tuotteita ole selkeästi yksilöity (2 f),

- ilmoituksissa jättämästä kertomatta, että alennetulla hinnalla markkinoitu tuote on sekundaa (3 a),

- ilmoituksissa käyttämästä tasoitteesta nimitystä koristepinnoite (4) ja

- ilmoituksissa jakamasta tarjouksen kestoaikaa jaksoihin siten, että mainoksessa ilmoitettu kestoaika luo vaikutelman todellista lyhytaikaisemmasta tarjouksesta (5).

Kieltoja on noudatettava heti.

Vaatimukset kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Jääsalo, Maijala, Mustonen, Ollikainen ja Viljanen

---

[SV]

KO mot Tapettimestarit Oy (bolaget) och verkst. direktör Veikko Ryynänen. Fråga om användning av begreppen realisation och slutförsäljning.

Att ett visst lager upphör utgör inte i och för sig någon grund för slutförsäljning i olika butiker. Bolaget hade inte visat några skäl, varför det skulle, till följd av att ett visst lager upphörde, ha varit tvunget att anordna slutförsäljning. Användning av uttrycket "slutförsäljning" i marknadsföringen var vilseledande.

Bolaget hade inte visat några skäl för att det, till följd av att ett verksamhetsställe upphörde, varit tvunget att anordna slutförsäljning på verksamhetsställen, som fortsatt sin verksamhet. Användning av uttrycket "slutförsäljning" i marknadsföringen var vilseledande.

Bolaget hade i ungefär ett halvt års tid nära nog kontinuerligt marknadsfört sina varor som realisation med användning av olika uttryck, som avser realisation. Marknadsföringen var vilseledande.

Bolaget hade inte visat att det skulle ha haft grundade skäl att fylla på varusortimentet, som fanns i en butik, där varorna skulle slutförsäljas. Marknadsföringen var otillbörlig.

Bolaget hade självt importerat av detsamma marknadsförd tapet. Bolaget hade självt fastställt det som riktminutpris angivna priset. Bolaget hade inte visat att det skulle tidigare ha uppburit det som rmp angivna priset. Marknadsföringen var vilseldande.

Bolaget hade inte tidigare uppburit det som normalpris angivna priset. Det hade ej heller i marknadsföringen preciserats vilket annat pris än det av bolaget tidigare uppburna priset som avsågs med normalpris. Marknadsföringen var vilseledande.

Åtminstone en del av de marknadsförda kakelplattorna var ur fabrikens sk. andrasortering, vilket motsvarar varor av sekunda kvalitet. Prisnedsättningsprocenten var beräknad från priset på prima kvalitet. Marknadsföringen var vilseledande.

Bolaget hade inte, sedan öppningserbjudandet upphört, uppburit det i samma butik som jämförelsepris angivna priset. I marknadsföringen hade det ej heller preciserats vilket annat pris som avsågs med jämförelsepris. Marknadsföringen var vilseledande.

Annonsen gav bild av att det till salu fanns kakel, som används vid vanlig kakelbeklädnad. Det hade emellertid endast funnits enstaka modellexemplar och små restpartier till salu av ifrågavarande kakel. Marknadsföringen var vilseledande.

Annonsen gav bild av att prisnedsättningen avsåg alla i annonsen nämnda varor. I verkligheten avsåg prisnedsättningarna av den storlek, som angivits, endast en liten del av de till salu hållna tapeterna, mattorna, kakelplattorna och färgerna. Marknadsföringen var vilseledande. Om det i marknadsföringen anges större prisnedsättningar än genomsnittligt skall det i marknadsföringen klart preciseras vilka produkter prisnedsättningarna avser.

Annonsen ingav bilden av ett realisationserbjudande avseende kakelplattor av normalkvalitet. I verkligheten var de kakel, som avsågs i annonsen, ur fabrikens s.k. andrasortering, vilket motsvarar varor av sekunda kvalitet. Bolaget hade inte i samband med prisjämförelsen i sin tidningsannonsering meddelat att den erbjudna varan var sekunda. Marknadsföringen var otillbörlig.

På den annonserade produktens förpackning var angivet att det var fråga om spackel. Detta kan också användas som prydnadsbeläggning, men det är då väsentligt svårare att använda detsamma. Av reklamen fick man uppfattningen att det var fråga just om prydnadsbeläggning. Bolaget hade genom att annonsera spackel som prydnadsbeläggning förfarit otillbörligt.

Annonserna ingav uppfattningen att realisationserbjudandet räckte blott en vecka. I verkligheten hade erbjudandet varit i kraft avsevärt längre. Genom att på anfört sätt uppdela erbjudandets varaktighet i olika avsnitt hade bolaget förfarit otillbörligt.

Med vitesföreläggande förstärkta förbud utfärdades även för bolagets verkställande direktör.

KSL_2_kap._1_§, KSL_2 kap._2_§, KSL_2_kap._3_§ och KSL_2_kap._7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) YRKANDE

KO har yrkat att Tapettimestarit Oy och verkställande direktören Veikko Ryynänen med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1, 2, 3 och 7 § vid vite förbjudas att vid marknadsföring av tapeter, kakel och annat byggnadsmaterial

1. vid realisations och slutförsäljningsmarknadsföring

a) använda uttrycket slutförsäljning eller annat uttryck, som innebär samma förfarande, såvida det inte är fråga om att affären eller verksamhetsstället skall upphöra eller att till följd av någon extraordinär omständighet hela verksamhetsställets lager eller någon bestämd del därav, som i marknadsföringen specificeras, slutförsäljes till priser, som är förmånligare än de priser, som tidigare uppburits,

b) överföra varorna på ett upphörande verksamhetsställe för färsäljning vid bolagets andra verksamhetsställen, som fortsätter verksamheten, såvida det inte härför föreligger något tvingande skäl, eller att på annat sätt utnyttja slutförsäljning vid ett verksamhetsställe i reklamen för andra verksamhetsställen.

c) använda slutförsäljning, realisation, lagersanering, bortslumpning, lagertömning eller andra motsvarande uttryck i en oavbruten kedja sålunda att denna kedja i verkligheten utgör en kontinuerlig realisation,

d) fylla på sortimentet eller lagret på ett verksamhetsställe, där det sker slutförsäljning,

2. vid prisangivelse

a) i samband med prisjämförelser använda riktminutpris, rekommenderat pris eller andra motsvarande uttryck, som avser rekommenderat pris, såvida inte detta jämförelsepris verkligen tidigare av konsumenterna uppburits eller uppbäres för samma produkt,

b) vid prisjämförelse använda uttrycket normalpris, såvida jämförelsepriset inte grundar sig på ett pris, som företaget självt verkligen tidigare uppburit eller om det inte i marknadsföringen specificeras vad som menas med normalpris,

c) använda priserna på prima kvalitetsvaror som jämförelsepriser vid marknadsföring av varor av sekunda kvalitet,

d) att vid öppningserbjudande hos en ny butik som jämförelsepris använda något annat pris än butikens kommande försäljningspris,

e) använda sådana fiktiva priser, till vilka det inte säljes något på förhand bestämt varuparti, utan vars enda syfte är att locka kunder till butiken,

f) som marknadsföringsmedel använda nedsättningsprocenter, som är avsevärt större än vad som är vanligt vid realisationer, såvida dessa inte avser en avsevärd del av de produkter, som hör till realisations- eller slutförsäljningens område,

g) som grund för beräkning av nedsättningsprocenten använda produkterns ursprungliga pris om det rör sig om en ytterligare prisnedsättning.

KO har vidare yrkat att svarandena förbjudes att vid marknadsföring av tapeter, kakel och dylika byggnadsmaterial.

3) underlåta att omtala

a) att produkten är sekunda eller behäftad med fel,

b) att produkten till sitt format avviker från andra motsvarande produkter på marknaden,

c) att produkten inte oinskränkt lämpar sig för det användningsändamål, som meddelats i marknadsföringen eller som kunden meddelat vid köptillfället.

4. kalla spackel för prydnadsbeläggning och

5. dela upp den tid ett erbjudande gäller på flera avsnitt så att den i reklamen angivna varaktigheten inger en uppfattning om ett anbud, som varar kortare tid än i verkligheten.

Under åren 1983 och 1984 fästes KO:s uppmärksamhet på Tapettimestarit Oy:s kontinuerliga realisationer och slutförsäljningar. I juli 1984 sände KO Tapettimestarit Oy för kännedom och efterrättelse de marknadsföringsanvisningar beträffande realisationer och slutförsäljning, som utarbetats av KO och Handelns Centralutskott. I sitt brev uppmärksamgjorde KO också på att för det fall en näringsidkare handlar i strid med KO:s påpekande, detta kan anses vara ett uppsåtligt brott mot lagen.

Sedan brevet avsänts kom det via konsumentrådgivaren i Tammerfors en anmälan om Tapettimestarit Oy:s Tammerforsbutiks "öppnings skräll", i vilken det betvivlades att öppningserbjudandena på 30 - 50 % var lagenliga. År 1985 kom det en anmälan om Helsingfors-butikernas marknadsföring, enligt vilken det i tidningen hade annonserats tapeter med 30 - 80 % prisnedsättning. Den konsument, som gjort anmälan, erfor att vederbörande fått felaktiga uppgifter både om produkten och om produktens pris. År 1986 fästes KO:s uppmärksamhet ånyo på bolagets kontinuerliga realisationer. Under år 1987 har det kommit tre anmälningar om bolagets marknadsföring.

Vid KO:s byrås egen övervakning fastställdes det att bolaget i juli 1987 annonserade om en slutförsäljning i en stor kakel-, färg-, tapet- och mattaffär, där alla varor lovades med 30 - 60 % rabatt. Ur reklamen framgick det att den verkliga avsikten var att upphöra med butiken på Karamalm i Esbo, men att varorna såldes i alla bolagets affärer. Enligt en i Hufvudstadsbladet 27.6.1987 införd annons hade lagerbutiken i Esbo upphört med sin verksamhet, men varorna såldes fortfarande till nedsatt pris i de övriga affärerna. Dessa annonser fortsatte i Hufvudstadsbladet till augusti. Också i annons i Helsingin Sanomat hänvisandes till slutförsäljningspartier från lagret, exempelvis 15.7.1987. Samtidigt hade en med "sommarpriserna lössläppta" rubricerad realisationsannons överflyttats till reklamen i Helsingin Sanomat. I juli annonserade bolaget också om en stor tapetrealisation med 40 - 80 % nedsättning.

I september 1987 började bolaget enligt i Helsingin Sanomat och Hufvudstadsbladet publicerade annonser en våldsam lagersanering. I den annons, som publicerades i Helsingin Sanomat den 11. september 1987, angavs det att lagersaneringen skulle pågå 11. - 19.9.1987. Emellertid hade det i en den 20.9.1987 i Helsingin Sanomat publicerad annons angetts att lagersaneringen ägde rum 21. - 26.9.1987. I Hufvudstadsbladet angavs det inte hur lång varaktighet lagersaneringen hade. En till sitt innehåll fullständigt likadan annons publicerades i Helsingin Sanomat också 13.10.1987 under rubriken "våldsam bortförsäljning" och varaktigheten hade angetts till en vecka. En veckolång bortförsäljning annonserades i samma tidning också 19.10.1987. Under höstens lopp annonserade bolaget också specialerbjudanden gällande tapeter och färger med 30 - 50 % rabatt.

I en 24. september 1987 i Helsingin Sanomat införd annons meddelade bolaget att det inför vintern avvecklade flera lager. Reklamen domdinerades av ordet "slutförsäljning" och rabattprocenten "-40 -60 %". Det angavs att rabatterna beviljades på produkternas normala pris. I annonsen fanns vidare reservationen "så långt lagret räcker". Denna slutförsäljning idkade bolaget under hela oktober och övergick i november till "inredningsförsäljningens stora rea". Samtidigt har bolaget fortsatt också med marknadsföring med specialerbjudanden av byggnadsmaterial.

I Hufvudstadbladet annonserade bolaget i augusti om fantastiska prisbomber i en ny inredningsaffär. I rubriken angavs som dessa prisbombers varaktighet först augusti, sedan september och slutligen oktober. I annonsen hade det med liten still preciserats att månadens erbjudande avsåg beställningar av Scavolini-kök, som gjorts före 31.8. Efter mitten av oktober hade tidpunkten för lämnande av beställning ändrats till att sluta 31.10. I var och en av de under dessa tre månader införda annonserna hade det angetts att de övriga erbjudandena gällde blott under publiceringsveckan.

I Lahtis har bolaget börjat en "stor tapet-, färg-, mattoch kakelaffärs slutförsäljning" enligt en i Etelä-Suomen Sanomat 20.9.1987 införd annons. Enligt till KO inkomna anmälningar har lagret kontinuerligt fyllts på under den tid slutförsäljningen pågick.

I Helsingin Sanomat har det i september-oktober annonserats, på sätt som i stort påminner om annonseringen i Lahtis, om slutförsäljning av ett kakellager. I annonsen har den annonserande firmans namn inte nämnts. Telefonnumret i annonsen tillhör emellertid Tapettimestarit Oy.

Lagen om illojal konkurrens innehöll regler om slutförsäljningar samt säsong- och inventeringsslutförsäljningar. KSL innehåller inga speciella stadganden om slutförsäljningar och realisationer. På grundval av KO:s avgörandepraxis utarbetade KO och Handelns Centralutskott år 1981 marknadsföringsanvisningar beträffande realisationer och slutförsäljningar, i vilka man försökte avlägsna de brokighet, som framgått av användningen av dessa marknadsföringsmedel samt precisera innebörden av dessa begrepp. KO och Handelns Centralutskott överlade också om anvisningar beträffande specialerbjudandemarknadsföring inom dagligvaruhandeln. Dessa publicerades år 1984. KO utgav, efter att ha hört Handelns Centralutskott, år 1986 nya vidare anvisningar beträffande marknadsföring med specialerbjudanden att tillämpas inom dagligvarubranschen. Dessa anvisningar tillämpas också på specialerbjudanden gällande byggnadsmaterial.

1) a - b) Marknadsdomstolen har i sina motiveringar för sitt beslut 1982:6 ansett att slutförsäljning innebär att företaget eller ett av dess verksamhetsställen upphör, eller att till följd av någon exeptionell anledning det sker en försäljning av verksamhetsställets hela lager eller en viss del därav och att en slutförsäljning som regel skall anordnas i samma affär eller verksamhetsställe. Av tvingande skäl kan dock slutfärsäljning anordnas även på annan plats.

Att döma av till KO inkomna anmälningar och på grundval av iakttagelser, som gjorts av KO:s byrå, har bolaget använt uttrycket "slutförsäljning" som ett fortgående köp-lockbete. Det har regelmässigt inte varit fråga om att det verksamhetsställe, där slutförsäljningen äger rum, skulle upphöra. Det har ej heller varit fråga om att helt taga bort en viss varugrupp, vara eller modell ur butikens sortiment. Man har blott i marknadsföringen kraftigt strävat till att inge en sådan bild att det vore fråga om ett ur konsumenternas synpunkt exceptionellt förmånligt inköpstillfälle, varigenom affären försökt att så snabbt som möjligt omvandla lagret till pengar. I marknadsföringsanvisningarna rörande slutförsäljning har det fastställts att användning av begreppet slutförsäljning, exempelvis vid en tillfällig försäljning innebär att vilseleda konsumenten.

Bolaget har i sin marknadsföring angett att det skall låta sina lager upphöra och därför säljer varorna från de lager, som skall upphöra, i sina butiker. Av marknadsföringen framgår att butiken i Karamalmen i Esbo var en lagerbutik, där det varit möjligt att slutförsälja produkterna i det försäljningsställe, som skulle läggas ner. Det har alltså inte förelegat några tvingande skäl att slutförsälja det upphörande verksamhetsställets produkter i andra butiker. I oktober har bolaget i sin marknadsföring annonserat att det skall för vintern lägga ner flera lager och av denna anledning håller slutförsäljning i butikerna vid Ringväg III i Vanda och i Sörnäs i Helsingfors. I reklamen för oktobers bortförsäljning finns för dessa båda verksamhetsställens del omnämnt "direkt från avhämtningslager". Å andra sidan har bolaget hållit slutförsäljning också i sitt kakellager på Skällargatan 13.

Av marknadsföringen att döma är sålunda skillnaden mellan bolagets butiker och lager inte helt klar. Det förefaller som om lagerhållna produkter säljes både i butikerna och direkt från lagren och som om även butikerna samtidigt vore lager. Av denna anledning har bolaget inte haft några tvingande skäl att anordna slutförsäljning av sina lager på något annat verksamhetsställe än det lager, som skall upphöra. Det är tvivelaktigt om något lager fullständigt upphört.

c) Användingen av slutförsäljning och realisation samt motsvarande uttryck har varit fortgående i bolagets marknadsföring. I juni höll bolaget "stor kakel-, färg-, tapetoch mattafärs slutförsäljning", vilken fortsatte till augusti. I september pågick en "våldsam lagersanering" och i slutet på september började, med anledning av att lagren skulle upphöra, "en stor slutförsäljning". Bolaget annonserade ytterligare särskilt en "kakellagrets slutförsäljning", vilken pågick till slutet av oktober. I oktober pågick också en "våldsam bortförsäljning", vilken också annonserades som "lagertömning". De sista dagarna av oktober 1987 började "inredningsförsäljningens stora REA", som har fortsatt hela november.

d) I bolagets butik i Lahtis har det försiggått slutförsäljning i februari 1987 och enligt till KO inkomna uppgifter har lagret kontinuerligt fyllts på. I marknadsföringsanvisningarna beträffande slutförsäljningar är det förbjudet att fylla på det lager, som är föremål för slutförsäljning. Detta förbud grundar sig på att det uttryckliga syftet med en slutförsäljning är att bli av med varulagret i den butik, som skall upphöra. Om ett företag, som har flera verksamhetsställen på samma eller på flera platser, upphör med verksamheten på ett ställe, får man inte överföra varor från verksamhetsställen, som skall fortsätta sin verksamhet, till den anordnade slutförsäljningen.

a) Av till KO anlänt material framgår att de av bolaget i marknadsföringen använda riktminutpris- jämförelsepriserna inte har varit de i samma butik tidigare uppburna priserna. En del produkter har dessutom importerats av bolaget självt, d.v.s. riktminutpriset har fastställts av bolaget självt och utgör inte något av ett tidigare distributionsled rekommenderat pris för ifrågavarande nyttighet vid försäljning till konsumenterna. Användandet av riktminutpriset som jämförelsepris har således varit förutom sanningsstridigt även stridande mot KSL 2 kap. 3 §.

b) Av till KO anlänt material framgår också att även de som jämförelsepriser använda normalpriserna i huvudsak är fiktiva och ej heller tidigare har uppburits för samma nyttigheter. I marknadsföringen har det ej heller på något sätt preciserats vilket annat normalpris än det av bolaget tidigare uppburna priset som avses. Bolaget har således i strid med KSL 2 kap. 3 § använt normalpriset som jämförelsepris.

c) I bolagets prisannonsering har det, enligt till KO anlänt, såsom jämförelsepris använts också priset på varor av prima kavlitet eller s.k. 1-sortering vid marknadsföring av varor, som hör till sekunda eller andra sortering. Dessa produkter är inte jämförbara med varann. Marknadsföringen har således vilselett konsumenterna.

d) I en genom förmedling av konsumentrådgivaren i Tammerfors till KO gjord anmälan har det fästs uppmärksamheten på en "öppningsskräll" vid öppnandet av bolagets nya tapet- och färgaffär i Tammerfors. I inledningen till marknadsföringsanvisningarna beträffande realisations- och slutförsäljningar har det fastslagits att det inte är tillåtet att anordna någon realisationsförsäljning i anslutning till att en butik öppnas. I anvisningarna beträffande marknadsföring med specialerbjudanden har man för sin del utgått från att det är tillåtet att göra öppningserbjudanden.

Enligt anvisningarna för marknadsföring med specialerbjudanden skall vid öppningserbjudanden prisnedsättningarna räknas från det kommande försäljningspriset. Detta betyder att produkterna redan prissatts för den egentliga försäljningen och att de för en kort, i marknadsföringen angiven tid, säljes till specialerbjudandepriser. Ej heller då det är fråga om öppningserbjudanden får man använda riktminutpriser eller av andra företag uppburna priser såsom jämförelsepriser, såvida dessa inte är desamma, som företaget självt kommer att uppbära för dessa produkter. I den reklam, som bifogats anmälan, finns det inget som helst, som visar på att jämförelsepriserna eller utgångspriserna för de procentuella nedsättningarna, skulle träda i kraft då den egentliga försäljningen har börjat. Då annonseringen om öppningserbjudandena har upphört har affären genast övergått till realisationsannonsering. I realisationsannonseringen har samma produkter varit med som i annonserna om öppningserbjudanden.

e) Enligt en utredning, som KO erhållit, finns i verkligheten de billiga erbjudandeprodukterna inte i butiken eller också finns det blott något blandat exemplar av de till specialpriser erbjudna produkterna. Att göra lockande anbud utan täckning i marknadsföringen strider mot god sed.

f) I bolagets prisannonsering har det regelmässigt använts höga rabattprocenter, från 30 till 80 %. Enligt anvisningarna för marknadsföring vid realisationer och slutförsäljningar är det inte tillåtet att som marknadsföringsmedel använda rabatter, som är påtagligt större än genomsnittligt, såvida dessa inte tillämpas på en avsevärd del av de varor, som hör till det, som realiseras eller slutförsäljes. Då större rabatter än genomsnittligt användas i marknadsföringen skall varorna, varornas antal och rabatterna specificeras. Då bolaget marknadsför sina slutförsäljningar i en fortgående kedja är det ekonomisk omöjligt att ge 30 - 80 % som genomsnittliga rabatter, i synnerhet om man tar hänsyn till att rabatten skall räknas på det pris, till vilket varan såldes omedelbart före annonseringen om nedsatta priser. Vidare måste det uppmärksammas att, i de fall då näringsidkaren själv är importör och själv sätter priserna, prisnedsättningar och jämförelser med normalpriser o.dyl. kommer att bliva tvivelaktiga.

g) Det har också i anvisningarna beträffande marknadsföring av realisationer och slutförsäljningar föresatts att, om priset på en vara under realisationen eller slutförsäljningen ytterligare nedsättes, skall tilläggsnedsättningens storlek räknas på det redan nedsatta priset. Bolaget har exempelvis då lagerbutiken i Esbo upphörde lovat en rabatt på 30 - 60 % på alla varor. I en annons, som något senare publicerades i samma tidning, har bolaget emellertid meddelat att det säljer restpartier av lagret verkligen billigt och som nedsättningsprocenter har nämnts 30 - 50 %, 40 - 80 % och 30 - 60 %. Av i samma annons angivna exempel kan man sluta sig till att tilläggsrabatterna inte har beräknats på de redan nedsatta priserna.

3) a) I KO:s avgörandepraxis har det förutsatts att det vid marknadsföring skall för konsumenterna anges om varorna är sekunda. Detta är en för konsumentens köpbeslut väsentlig uppgift. För det första kan konsumenten inte bedöma hur förmånligt ett erbjudande är om det som jämförelsepris angetts priset för prima kvalitet och den erbjudna varan är sekunda. För det andra är det med hänsyn till varans användingsändamål viktigt för konsumenten att i förväg veta av vilken kvalitet produkten är. Ur till KO anlänt material framgår att det har försålts plattor av italienskt och spanskt ursprung, utan att det meddelats att det är fråga om andrasortering.

b) Likaså framgår det av till KO anlänt material att bl.a. ett parti tyska vävtapeter har sålts med specialerbjudande till priset 5mk/löpmeter. Ur annonsen framgick det inte att denna tapet hade bredden 0,53 m, under det att den vanliga bredden på textiltapeter är 0,90 m. Tapetens exceptionellt ringa bredd är en väsentlig sak för konsumenten att känna till då han bedömer hur förmånligt erbjudandet är.

c) Ur till KO anlänt material framgår det vidare att bl.a. med specialerbjudande marknadsförda golvkakel inte till följd av sin storlek passat för användning i med golvbrunnar försedda tvätt- och badrum. I marknadsföringen fanns det ingen information om kakelplattornas exceptionella storlek eller någon annan information, som skulle ha angett begränsningar i användningssyftet.

I alla ovan anförda punkter a - c har det varit fråga om med hänsyn till konsumenternas beslutsfattande bristfällig information. Konsumenterna skaffar sig inte byggnadsmaterial kontinuerligt utan uppenhållen mellan sådana anskaffningar är vanligtvis förhållandevis långa. Att skaffa byggnadsmaterial innebär en betydande utgiftspost för konsumenten.

Att underlåta att lämna väsentlig information för konsumentens prisjämförelse och försvåra beslutsfattandet äventyrar konsumenternas ekonomiska trygghet och är således otillbörligt.

4) Enligt information, som KO erhållit, föranleder utbredning av som prydnadsbeläggning sålt spackel, i varje fall i tjockare lager, krackelering. Det är därför svårt att använda spacklet för icke-yrkeskunniga konsumenter. Då det ytterligare för spacklet användes ett namn, som anger en lättanvändbar ytbeläggning kan konsumenten till följd av en felaktig och bristfällig information köpa en vara, som han inte kan använda och som till följd av hans felaktiga användning kan förorsaka skador på den behandlade ytan. Att reparera en yta efter felaktig behandling kan bli mycket dyrt. Sådan marknadsföring äventyrar konsumentens ekonomiska trygghet och är därför otillbörlig.

5) I det material, som KO:s byrå själv insamlat, finns det exempel på bolagets specialerbjudandemarknadsföring, där durationen för helt identiska erbjudanden varierar vad tidpunkterna beträffar. I Helsingin Sanomat finns det exempelvis en annons införd 11.9.1987, där en "våldsam lagersanering" pågår 11. - 19.9.-87. En helt identisk annons har införts också i Helsingin Sanomat 20.8.1987, blott med den ändringen att saneringen då anges pågå 21. - 26.9.-87.

Precis samma specialerbjudanden har publicerats som veckans erbjudande också i oktober under rubriken "våldsam bortslumpning". I reklamen inges konsumenterna den uppfattningen att det är fråga om erbjudanden, som gäller ungefär en vecka. I verkligheten fortfår samma erbjudanden en vecka i taget. Ett annat exempel på motsvarande uppdelning av ett erbjudandes duration i bitar är de i Huvfudstadsbladet under augusti, september och oktober publicerade erbjudandena beträffande prisbomber i en ny inredningsbutik. I huvudrubriken för erbjudanden, som varat i tre månader, har det som varaktighet nämnts den innevarande månaden och i informationen om erbjudandet i alla fall utom ett den innevarande veckan. Med sådan marknadsföring ger man konsumenterna en vilseledande uppfattning om hur länge erbjudandet i verkligheten varar. De skenbart korta durationerna enligt annonserna är ägnade att på ett otillbörligt sätt inverka på konsumentens övervägande och med dem försöker man förhindra att några prisjämförelser göres.

Förutom för bolaget yrkar KO på ett personligt förbud för bolagets verkställande direktör Veikko Ryynänen, eftersom denne i verkligheten har ansvarat för marknadsföringen och eftersom byggnadsmaterial marknadsföres av bolaget också på sådana verksamhetsställen, som inte använder Tapettimestarit Oy:s namn. Exempel härpå är Rakentajan Halpahalli i Lahtis och i Helsingfors Kaakelivarasto, som haft lagerslutförsäljning.

TAPETTIMESTARIT OY:S OCH VEIKKO RYYNÄNENS BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att dess marknadsföring är vilseledande eller från konsumenternas synpunkt otillbörlig. Bolaget har yrkat att ansökan förkastas.

KO har yrkat att förbud skall utfärdas gällande Veikko Ryynänen personligen på den grund att han är suppleant i bolagets styrelse och att han i verkligheten ansvarat för Tapettimestarit Oy:s marknadsföring. Enligt reglerna i KSL 7 § kan förbud blott riktas mot den näringsidkare, som beställer eller företager marknadsföring. Efersom Veikko Ryynänen inte är näringsidkare, utan den i handelsregistret antecknade verkställande direktören för bolaget, bör det yrkande, som riktats mot Ryynänen, förkastas såsom saknande stöd i lag.

1 a och 1 b

De lager, som nämndes i annonserna hösten 1987, och som skulle upphöra, har varit kallager med adresserna Skällargatan 13 i Helsingfors och i Hyrylä i Tusby. Syftet har varit att tömma dessa lager före höstens första frost.

Hyresavstalet beträffande den i fråga varande 2 800 kubikmeters hallen på Karamalmen i Esbo har av hyresvärden genom brev den 29.4.1987 hävts så att utrymmena måste vara lediga senast 1.6.1987. Bolaget har inte, trots att hyresförhållandet gått till ända, kunnat överlåta utrymmena till hyresvärden därför att, ehuru varor överförts till tre andra försäljningsställen så långt det varit möjligt, det dock funnits riktigt med sådana kvar. Dessa båda slutförsäljningsannonser har införts efter det att hyresförhållandet upphört. Hallen blev tom samma vecka som den sista annonsen var införd. Restlagret i hallen på Karamalmen har sålts i slutet av juni och under juli 1987 i försäljningspunkterna Sörnäs, Eira, Gräsviken i Helsingfors och vid ringväg III i Vanda, så som man kan läsa i annonserna.

1 c

Enligt den praxis, som råder inom inredningsförnödenhetsbranschen, använder sig bolaget ganska rikligt av tidningsannonsering som marknadsföringsmedel. De erbjudna rabatterna har i allmänhet avsett blott begränsade varor och varugrupper med låg omsättningshastighet.

1 d)

Sortimentet eller lagret vid verksamhetsställen, där det ordnats slutförsäljning, har fyllts på blott i de delar, då det har varit fråga om varor, som redan tidigare beställts, eller också sådana till ställets inventarium hörande varor, som till följd av utrymmesbrist eller av annan anledning måst förvaras på annan plats.

2 a och b

Riktminutpriser eller andra motsvarande priser har varit sådana som har uppburits, eller i varje fall har försökts att uppbära av kunderna. För normalprisets del kan det konstateras att den uttrycksstil, som bolaget använt sig av, har varit vacklande och otydlig. Med normalpris har man emellertid avsett det pris, till vilket ifrågavarande produkt säljes under normala förhållanden.

2 c

Bolaget bestrider på det bestämdaste att det skulle ha salufört eller sålt sekunda varor såsom prima. Alla som prima försålda varor har beställts från fabriken som förstasortering.

2 d

Det rör sig här om en nära fyra år gammal sak. Om man tänker sig att det skulle röra sig om ett brottmål, skulle något straff till följd av att saken vore preskriberad inte kunna utdömas. Under dessa omständigheter är ej heller något förbud längre möjligt. Det har varit fråga om öppningserbjudanden. Sedan tiden för anbudet har gått till ända har rabatterna upphört, det vill säga det som jämförelsepris angivna kommande priset i butiken har tillämpats.

2 e

Ur det till KO anlända materialet framgår det att det till priset 10 mark/kvadratmeter erbjöds bl.a. enstaka modellbitar av utgångna modeller och andra restpartier. Ur till KO anlänt material framgår således klart att det funnits ett utbud till detta pris. Det har också i saken framgått att det funnits nyare inhemska tapeter till försäljning med angivna rabatter.

2 f

Det är ingalunda ovanligt att en importör idkar detaljhandel vid sidan av grossiströrelse. Det är klart att varje distributionsled måste få sin ersättning, oberoende av om någon till kedjan hörande idkar en vidare verksamhet. Då Tapettimestarit Oy samtidigt är både importör och detaljhandlare, har bolaget för de varors del, som det säljer till konsumenterna, två distirubutionsleds marginal. Detta gör det möjligt att tillämpa också mycket anmärkningsvärda rabatter, om så behöves. Vid verksamhet av denna typ är det rätt karakteristiskt att vad gäller sådana färger, modeller, typer och kvaliteter, varav det inköpts stora partier och där det blivit något kvar, man gör sig av med dem till vilket pris som helst, så att man sedan kan gå vidare.

2 g

I denna annons, som infördes den 5. juni 1987 angavs det beträffande slutförsäljningen att alla varor såldes med 30 60 % rabatt. Då det emellertid blev varor kvar har det 15.7. annonserats att då nu pappers-, vinyl- och tygtapeter bortslumpas, lämnas på dessa 40 - 80 % rabatt. För kakelplattornas och plastmattornas del upprepades däremot blott den tidigare meddelade rabatten, det vill säga man utgick från samma grundpris i båda annonserna. Eftersom det förflutit fem veckor mellan annonserna kan man inte utgå ifrån att det skulle vara fråga om en tilläggsrabatt.

3 a

De under denna punkt avsedda italienska och spanska plattorna har köpts från fabriken som prima. Bolaget bestrider på det bestämdaste att sekundakvalitet skulle ha sålts som prima.

3 b

Vad tapetternas bredd angår kan bolaget fastställa att 0,53 meter är standardbredden på den till Vihuri Oy hörande tapetfabriken Sandudds tapeter. Tapeter för våtutrymmen tillverkades inte ens i andra bredder. Under dessa omständigheter har det inte förekommit någon försummelse i denna sak, ehuru tapetens bredd inte nämnts i annonsen.

3 c

Plattor användas i stor utsträckning också i torra utrymmen. I annonsen har det inte ens påståtts att de i annonsen avsedda plattorna skulle vara avsedda för våtutrymmen.

Det är här fråga om en svensk produkt. Enligt tillverkarens varudeklaration är det fråga om prydnadsbeläggning. Om tillverkaren anger att det är fråga om en prydnadsbeläggning, vågar återförsäljaren inte ge den ett annat namn. I alla händelser har bolaget utformat denna annons i god tro.

För dessa annonsers del medger bolaget att så har skett. Bolaget har upphört med detta slags annonser sedan det fått veta att förfarandet är otillbörligt. Det har inte använts mera under år 1988.

Sammanfattningsvis fastställer bolaget att KO:s ansökan i huvudsak grundar sig på trenne klagomål, som gjorts med det felaktiga namnet H. Pullinen, samt en angivelse av en tidigare tjänsteman i bolaget. Ehuru bolaget har talrika verksamhetsställen på många olika orter har det, med undantag av ett par enstaka fall, inte förekommit några egentliga klagomål från konsumenter. I själva verket är dessa enstaka punkter i KO:s ansökan till sitt innehåll sådana att, såvida det skulle visa sig, att bolaget hade förfarit sålunda, då har så skett till följd av oförstånd eller oskicklighet. Bolaget har också numera gått över till en annonsering av helt ny typ, varför ett möjligt förbud inte bör utfärdas med vitesföreläggande.

BEVISNING

Marknadsdomstolen har hört som av KO åberopat vittne inredningstillbehörsförsäljaren Martti Sakari Airamo och av svaranden åberopade vittnen verkställande direktören Erkki Eugen Vienonen och utrikesavdelningsföreståndaren Jorma Antero Kankaanpää.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Tapettimestarit Oy:s huvudsakliga verksamhetsområde är detaljhandel med färger, tapeter och andra byggnadsförnödenheter. Bolaget utövar också import och grossistförsäljning av de nämnda varorna.

Punkt 1 a

Tapettimestarit Oy har i Helsingin Sanomat publicerat följande annons 26.9., 29.2., 2.10 och 11.10.1987: "Vi avvecklar många lager för vintern, nu blir det stor SLUTFÖRSÄLJNING! FÄRGER, MATTOR, TAPETER, TILLBEHÖR, RÖTSKYDDSMEDEL, PRYDNADSBELÄGGNING MM.! KAKEL för väggar och golv, MOSAIK, KLINKER, BADRUMSBEKLÄDNADER, LIM, SPACKEL, VERKTYG MM.! -40 - 60 % på varornas normala pris! Så långt lagret räcker."

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1982:6 förbjudit användningen av uttrycket slutförsäljning, såvida det inte är fråga om att företaget eller ett av dess verksamhetsställen upphör, eller att till följd av någon exceptionell anledning det sker en försäljning av verksamhetsställets hela lager eller en viss del därav till priser, som är förmånligare än tidigare.

Bolaget försäljer de i annonsen nämnda varorna på flera olika verksamhetsställen. Bolaget har inte ens gjort gällande att det skulle upphöra med försäljningen av ifrågavarande varor. Att ett speciellt lager avvecklas utgör inte i sig någon anledning till slutförsäljning i olika butiker.

Bolaget har inte förebragt något skäl, varför det skulle till följd av att olika lager upphörde varit tvunget att anordna slutförsäljning. Användningen av uttrycket "slutförsäljning" i marknadsföringen har varit vilseledande.

Punkt 1 b

Bolaget har bl.a. i Helsingin Sanomat 5.6. och 15.6.1987 låtit införa följande annonser: "STOR KAKEL - FÄRG - TAPET MATT AFFÄRS SLUTFÖRSÄLJNING. PÅ ALLT -30 % - 60 % RABATT: Varorna säljes i följande butiker:Vanda, Ring III, Helsingfors, Sörnäs, Eira, Esbo, Karamalms industriområde (butik som upphör)".

I motiveringarna för ovan nämnda avgörande (MD 1982:6) fastslog marknadsdomstolen bl.a.: "En slutförsäljning skall som regel anordnas i samma affär eller verksamhetsställe. Av tvingande skäl kan dock slutförsäljning anordnas även på annan plats." Om varor från ett verksamhetsställe, som skall upphöra, måste slutförsäljas i butiker, vars verksamhet skall fortsätta, föreligger det en risk att de varor, som slutförsäljas, inte tillräckligt skiljes från övriga varor. Av denna anledning måste föremålet för slutförsäljningen preciseras redan i marknadsföringen.

Bolaget säljer de i annonsen nämnda varorna i flera olika verksamhetsställen. Bolaget har inte ens påstått att det skulle upphöra med försäljningen av ifrågavarande varor. Bolaget har ej heller förebragt några skäl för att det till följd av att verksamheten på ett ställe upphörde varit tvunget att anordna slutförsäljning vid verksamhetsställen, som fortsätter sin verksamhet. Användningen av uttrycket "slutförsäljning" i marknadsföringen har varit vilseledande.

Punkt 1 c

Bolaget har använt följande uttryck i annonser, som införts i Helsingin Sanomat: bl.a. 5.6. och 15.6.1987 "STOR SLUTFÖRSÄLJNING, 10.7.1987 "SOMMARPRISERNA LÖSSLÄPPTA", 15.7. och 31.7.1987 "STOR TAPETREALISATION 40 - 80 %", 11.9. och 20.9.1987 "VÅLDSAM LAGERSANERING", 28.9. och 29.9.1987 "Många lager upphör för vintern, nu stor SLUTFÖRSÄLJNING -40 - 60 %", 13.10. och 19.10.1987 "VÅLDSAM BORTSLUMPNING", bl.a. 12.10.1987 "BYGGARE, LAGERTÖMNING", 6.11. och 8.11.1987 "INREDNINGSFÖRSÄLJNINGENS STORA REALISATION" och 24.11.1987 "BYGGARE/REPARATÖR, NU ETT TILLFÄLLE!!! VI GÖR OSS AV MED -87 INREDNINGSLAGER ENLIGT "AUKTIONS" METODEN". Bolaget har under sommaren och hösten 1987 låtit i tidningar i huvudstadsregionen införa flera andra annonser, där det använts motsvarande uttryck.

Ovan nämnda annonser ger den bilden att det är fråga om realisationer, där varorna säljes till ett pris, som är förmånligare än tidigare. En realisation kan inte fortgå kontinuerligt eftersom de såsom nedsatta angivna priserna då övergår till att vara stadigvarande priser. En realisation kan i verkligheten pågå endast under en kortare tid.

Bolaget har under ungefär ett halvt års tid nästan utan uppehåll marknadsfört sina produkter som realisationsvaror genom att använda olika på realisation syftande uttryck. Marknadsföringen har varit vilseledande.

Punkt 1 d

Bolaget har den 4.2.1987 låtit i Etelä-Suomen Sanomat införa en annons angående butiken på Vesijärvigatan i Lahtis. Annonsen hade rubricerats: "VÅLDSAM FLYTTNING AV LAGRET/SLUTFÖRSÄLJNING". Under slutförsäljningens gång överfördes kakelplattor och tapeter till butiken från ett annat verksamhetsställe.

Det hör till en slutförsäljnings natur att det sortiment eller lager, som slutförsäljes, inte fylles på. Om det möjligen sker någon påfyllnad skall det finnas grundad anledning härtill.

Bolaget har inte visat att det skulle ha haft grundat anledning att fylla på varusortimentet i den butik, där slutförsäljningen skedde. Marknadsföringen har varit otillbörlig.

Punkt 2 a

I en annons i Etelä-Suomen Sanomat 4.2.1987 har bl.a. funnits texten: "Ljus, omtyckt PAPPERSTAPET (rmp. 76,- rl) NU 19,- rl".

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1982:19 förbjudit användning av uttrycken riktminutpris och rmp. för sådant jämförelsepris, som inte de facto uppbäres av konsumenterna för likadan nyttighet.

I motiveringarna för avgörandet fastslås det bl.a. följande: "Med riktminutpris (rmp) menas exempelvis ett pris, som rekommenderas av tillverkaren, det tidigare distributionsledet eller en näringsidkarorganisation och som av konsumenterna allmänt uppbäres för likadana nyttigheter."

Tapettimestarit Oy har självt importerat den genom annonsen marknadsförda tapeten. Bolaget har självt fastställt det som riktminutpris angivna priset. Bolaget har inte visat att det tidigare skulle ha uppburit det som rmp namngivna priset. Marknadsföringen har varit vilseledande.

Punkt 2 b

I en i Etelä-Suomen Sanomat 4.2.1987 införd annons har det bl.a. funnits texten: "GOLVKAKEL (norm. 148,-) NU 39,kvadratmeter".

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1982:6 förbjudit att i samband med prisjämförelser använda uttrycket normalpris, såvida jämförelsen inte grundar sig på det pris bolaget självt verkligen uppburit eller såvida det inte i marknadsföringen preciseras, vad som menas med normalpris.

I motiveringarna för detta avgörande fastställes bl.a. följande: "Begreppet "normalpris" har inte någon entydig betydelse. Som "normalpris" kan det pris som den marknadsförande näringsidkaren själv i verkligheten tidigare har uppburit godkännas. Om med "normalpris" avses exempelvis det pris en annan närigsidkare uppbär, utan att denne nämnes vid namn, är användning av uttrycket "normalpris" vid prisjämförelser ägnat att förorsaka förvirring hos konsumenterna beträffande förmånligheten hos det pris, som jämföres.

Bolaget har ej tidigare uppburit det som normalpris uppgivna priset. Det har ej heller i marknadsföringen preciserats vilket annat pris än det, som av bolaget tidigare uppburits, som avses med normalpris. Marknadsföringen har varit vilseledande.

Punkt 2 c

I en annons i Etelä-Suomen Sanomat 4.2.1987 har det bl.a. funnits texten: "begr. parti FÖRNÄMLIGA KAKELNYHETER -30 60 %".

I varje fall en del av de annonserade kakeln har varit av fabrikens s.k. andrasortering, vilket motsvarar produkter av sekunda kvalitet. Rabattprocenten har räknats på priset för produkter av prima kvalitet. Marknadsföringen har varit vilseledande.

Punkt 2 d

Tapettimestarit Oy har i Aamulehti 5.12.1984 låtit införa en annons, där det bl.a. heter: "ÖPPNINGSSKRÄLL PÅ NY TAPETOCH FÄRGAFFÄR. Nu finns TAPETETER OCH FÄRGER till "konsumenternas grossistpris" i centrum av Tammerfors! VÄVTAPETER: Modemönstret CAROLINE (norm.p. 32,-/m) Nu öppningserbjudande 16,-/m!"

Annonsen är ägnad att inge uppfattningen att det är fråga om ett, till följd av att en ny affär öppnas, exceptionellt kortvarigt och prisförmånligt "öppningserbjudande". Då det gäller en ny butik kan det i samma butik tidigare uppburna priset inte ligga till grund för en prisjämförelse. Det är emellertid möjligt att det pris, som skall uppbäras sedan öppningserbjudandet upphört, är bekant. En prisjämförelse vid ett öppningserbjudande kan också grunda sig på exempelvis det pris, som samma näringsidkare uppbär i andra butiker. I så fall skall det i marknadsföriningen preciseras vad som skall förstås med jämförelsepris.

Bolaget har inte, sedan öppningserbjudandet gått till ända, i butiken uppburit det som jämförelsepris angivna priset. I marknadsföringen har det ej heller specificerats vilket annat pris som avses med jämförelsepris. Marknadsföringen har varit vilseledande.

Punkt 2 e

I en 4.2.1987 i Etelä-Suomen Sanomat införd annons har bl.a. funnits texten: "Kakel 10,- per kvadratmeter".

Annonsen ger bilden av att det finns kakel för vanlig kakelbeläggning till salu. Ifrågavarande kakel har emellertid varit till salu blott såsom enstaka modellexemplar och som små restpartier. Marknadsföringen har varit vilseledande.

Punkt 2 f

Bolaget har 6.12.1986 låtit inför en annons, där det bl.a. meddelade "Byggare, nu en väldig SLUTFÖRSÄLJNING av inredningsartiklar! Vi sanerar vårt lager av tapeter, mattor, färger och kakelplattor och slumpar bort alltsammans RABATTER MINST 30 - 80 %!"

Annonsen inger bilden av att rabatten avser alla i annonsen nämnda varor. I verkligheten avsåg den annonserade rabattstorleken blott en liten del av de saluförda tapeterna, mattorna, kakelplattorna och färgerna. Marknadsföringen har varit vilseledande.

Om det i marknadsföringen anges rabatter, som är större än genomsnittligt, skall det i marknadsföringen klart preciseras vilka varor rabatterna avser.

Punkt 2 g

KO har grundat sitt yrkande på följande annonser: annons i Helsingin Sanomat 5.6.1987: "STOR SLUTFÖRSÄLJNING I KAKEL-, FÄRG-, TAPET- OCH MATTAFFÄR. PÅ ALLT -30 - 60 % RABATT" och i Helsingin Sanomat 15.7.1987, där det bl.a. heter: Vi upphör på ett verksamhetsställe, nu säljer vi lagrets slutförsäljningspartier VERKLIGEN BILLIGT: färger och träskyddsmedel -30 -50 %, pappers - vinyl - vävtap. -40 - 80 %, kakel och plastmattor -30 - 60 %..."

KO har inte mot bolagets bestridande visat att det här varit fråga om tilläggsrabatter. Marknadsföringen har i denna del inte varit otillbörlig.

Punkt 3 a

I en i Etelä-Suomen Sanomat 4.2.1987 införd annons har funnits texten: "GOLVKAKEL (norm. 148,-) NU 39,- kvadratmeter."

Annonsen ger bilden av att det rör sig om ett rabatterbjudande avseende kakel av normal kvalitet. I verkligheten har de i annonsen avsedde plattorna varit ur fabrikens s.k. andrasortering, vilket motsvarar varor av sekunda kvalitet.

Bolaget har inte i samband med prisjämförelsen i annonsen meddelat att den erbjudna produkten är sekunda. Marknadsföringen har varit otillbörlig.

Det har i ärendet inte visats att kakelplattorna varit behäftade med fel.

Punkt 3 b

I annonsen i Etelä-Suomen Sanomat 4.2.1987 har det också funnits texten: "BADRUMSVÄGGSBEKLÄDNAD (rmp. 32,-/m NU 9,-/m)".

Ifrågavarande tapet har närmast varit för badrum avsedd våtutrymmestapet. Tapetens bredd har varit 53 cm.

Det finns tapeter av olika bredd. Ehuru tapetens bredd vanligen är 90 cm, marknadsföres också tapeter av annan bredd till konsumenterna. Genom att i sin marknadsföring underlåta att ange bredden på våtutrymmestapeten har bolaget inte förfarit otillbörligt.

Punkt 3 c

I annonsen I Etelä-Suomen Sanomat 4.2.1987 har funnits texten: "Golvkakel (norm. 148,-) NU 39,- kvadratmeter". Ifrågavarande kakelplattor har formatet 22 cm x 22 cm.

Golvkakel används i olika utrymmen. Det har i ärendet inte visats att man för konsumenterna vid köptillfället har angett något opassande användningsändamål. Marknadsföringen har i denna del inte varit otillbörlig.

Punkt 4

I annonsen i Etelä-Suomen Sanomat 4.2.1987 har det meddelats: "10 L PRYDNADSBELÄGGNING(268,-) 165,-".

På den annonserade produktens förpackning var det angivet att det är fråga om spackel. Detta kan också användas som prydnadsbeläggning, men det är då avsevärt svårare att hantera det.

Ur annonsen får man den bilden att det är fråga om just prydnadsbeläggning. Bolaget har genom att föra reklam för spackel som om det vore prydnadsbeläggning förfarit otillbörligt.

Punkt 5

Bolaget har 11.9.1987 låtit i Helsingin Sanomat införa följade annons: "VÅLDSAM LAGERSANERING UNDER TIDEN 11. - 19.9. -87 goda varupartier VERKLIGEN BILLIGT! ---". Annonsen har återinförts i nämnda tidning 20.9.1987, då tiden angavs till 21. - 26.9.1987. Bolaget har i samma tidning 13.10.1987 och 19.10.1987 infört i övrigt fullständigt identisk annons men med rubriken ändrad till att lyda "VÅLDSAM BORTSLUMPNING! LAGERTÖMNING. HÄMTA INOM EN VECKA: ..."

Annonserna inger uppfattningen att rabatterbjudandena gäller blott en vecka. I verkligheten har erbjudandet fortsatt avsevärt längre.

Kortvariga rabatterbjudanden försvårar för konsumenterna att göra varu- och prisjämförelser. Ju kortare tid ett erbjudande varar, desto svårare är det att göra en tillbörlig jämförelse. En kort betänketid kan påverka köpbeslutsfattandet på ett osakligt sätt.

Genom att uppdela erbjudandets varaktighet i delar på ovan angivet sätt har bolaget förfarit otillbörligt.

Verkställande direktören Veikko Ryynänens ställning.

Enligt KSL 2 kap. 7 § 2 mom. kan ett förbud meddelas att gälla även person, som är anställd hos näringsidkare, eller annan, som handlar för dennes räkning.

Veikko Ryynänen är Tapettimestarit Oy:s verkställande direktör och han äger bolagets hela aktiestock. Han är också styrelsesuppleant. Han har i verkligheten varit ansvarig för bolagets marknadsföring. Tapettimestarit Oy har i sin verksamhet använt bifirmor. På angivna grunder föreligger det särskilda skäl att rikta förbudet också mot verkställande direktören Veikko Ryynänen.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1, 2, 3 och 7 § vid tvåhundratusen (200 000) marks vite förbjuda Tapettimestarit Oy och vid etthundratusen (100 000) marks vite förbjuda Veikko Ryynänen att vid marknadsföring av tapeter, kakelplattor. o.dyl. byggnadsvaror

- använda uttrycket slutförsäljning eller annat motsvarande uttryck, såvida det inte är fråga om att affären eller verksamhetsstället skall upphöra eller om slutförsäljning av verksamhetsställets hela lager eller bestämd, i marknadsföringen specificerad del därav på grund av exeptionella omständigheter till förmånligare priser än förut (1 a).

- använda uttrycket slutförsäljning eller annat motsvarande uttryck då det på ett verksamhetsställe, som fortsätter sin verksamhet, säljes varor, som överförts dit från ett verksamhetsställe, vars verksamhet upphör, såvida det inte föreligger något tvingande skäl för överförandet eller föremålet för slutförsäljningen är klart preciserat (1b),

- använda slutförsäljning, rea, lagersanering, bortslumpning, lagertömning eller andra uttryck, som betyder realisation, i en långvarig oavbruten kedja, (1 c),

- använda uttrycket slutförsäljning, om det sortiment eller lager, som skall slutförsäljas, utan grundat skäl fylles på (1 d),

- i sin annonsering i samband med prisjämförelser använda uttrycket riktminutpris eller rmp om sådant jämförelsepris, som inte i verkligheten uppbäres av konsumenterna för liknande nyttighet (2 a),

- i sin annonsering i samband med prisjämförelser använda uttrycket normalpris, såvida jämförelsepriset inte grundar sig på av bolaget självt tidigare verkligen uppburet pris eller såvida det inte i marknadsföringen preciseras, vad som menas med normalpris (2 b).

- i sin annonsering i samband med prisjämförelser som jämförelsepris använda priset för vara av prima kvalitet, då det är fråga om marknadsföring av produkter av sekunda kvalitet (2 c),

- i annonsering för en ny affärs öppningserbjudanden använda jämförelsepriser, såvida inte jämförelsepriset är det pris, som skall tillämpas framgent i butiken, eller om det inte i marknadsföringen preciseras vad jämförelsepriserna är (2 d),

- använda med hänsyn till konsumenterna betydelselösa priser i annonseringen (2 e),

- i sin annonsering använda sig av rabattprocenter, som är avsevärt högre än de genomsnittliga, såvida inte de produkter, som säljas med de annonserade rabatterna, är klart preciserade (2 f),

- underlåta att i sin annonsering tala om att den till nedsatt pris marknadsförda produkten är sekunda (3 a),

- i annonsering använda benämningen prydnadsbeläggning för spackel (4) och

- i annonseringen dela upp ett erbjudandes varaktighet i delar, så att den i marknadsföringen angivna varaktigheten inger en föreställning om ett erbjudande, som har kortare varaktighet än i verkligheten (5).

Förbuden skall iakttagas genast.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Jääsalo, Maijala, Mustonen, Ollikainen och Viljanen