Market court dismisses complaint against continuous discount advertising despite prior consumer council warning.

Kulta-Akseli r.y. vastaan Kultabonus Ky. Vastaaja oli alkuvuodesta 1988 yli kolmen kuukauden ajan lähes yhtäjaksoisesti sekä ainakin vielä syksyllä samana vuonna markkinoinut tuotteitaan alennusmyyntinä käyttäen erilaisia alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja. Markkinointi oli harhaanjohtavaa.

SopMenL_2_§ ja 6_§

KULTAAKSELI R.Y.:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että Kultabonus Ky:tä sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 6 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan

1. käyttämästä yliviivattuja hintoja ja prosenttialennuksia, ellei yhtiö voi luotettavasti osoittaa aikaisemmin tosiasiallisesti perineensä alennuksella tarjoamistaan tuotteista alennuksen laskemisen pohjana olevia korkeampia hintoja ja

2. käyttämästä myynninedistämiskeinoina alennusväittämiä yli kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti ja yli kolmen kuukauden ajan kalenterivuodessa.

Hakija on myös vaatinut, että kielto määrätään heti väliaikaisesti siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen päätös. Liäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut 18 000 markalla 16 prosentin korkoineen.

Kultabonus Ky on helmi - toukokuussa 1988 useissa eri lehdissä, mm. Aamulehdessä tapahtuneessa ilmoittelussaan kertonut myyvänsä koko varaston 20 - 60 %:n alennuksella ja kaikki tuotteet 50 %:n alennuksella, kaikki tuotteet vähintään 30 %:n alennuksella, timanttisormuksia ja riipuksia koko erän 30 %:n alennuksella sekä käyttänyt ilmoituksissaan hintojen yliviivaustekniikkaa tai maininnut alennuksen olevan laskettu ohjevähittäishinnasta.

Vastaajan menettely on alkanut jo vuonna 1987. Vastaaja on jatkanut ilmoitteluaan välittämättä siitä, että sille on Tampereen kuluttajaneuvojan toimesta annettu informaatiota kuluttaja-asiamiehen (KA) muistion muodossa. Mistään ei ilmene, että vastaaja olisi välittömästi ennen alennusmyyntiä tässä toimipisteessään myynyt ilmoituksissa mainittuja tuotteita korkeammilla hinnoilla tai tosiasiallisesti perinyt kuluttajilta yliviivatun, oman aikaisemman myyntihintansa.

Vastaaja on Aamulehdessä tammikuun 4, 12 ja 27 päivänä, helmikuun 7, 16 ja 19 päivänä, maaliskuun 4 ja 8 päivänä, huhtikuun 7, 26 ja 29 päivänä, toukokuun 5 päivänä sekä lokakuun 5 ja 12 päivänä 1988 markkinoinut tuotteitaan siten, että kysymyksessä on jatkuva alennusmyynti, jolloin alennetuista hinnoista on muodostunut vastaajan normaalihintoja.

Vastaaja on ilmoittelussaan menetellyt harhaanjohtavasti ja SopMenL:n säännösten vastaisesti.

KULTABONUS KY:N VASTINE

Vastaaja on kiistänyt markkinointinsa olevan harhaanjohtavaa tai sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Vastaaja on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 20 000 markalla 16 prosentin korkoineen.

Vastaaja avasi liikkeensä 29.5.1987. Kuten nimi Kultabonus Ky ilmaisee, vastaaja pyrkii etsimään markkinoilta kaikkein halvimmat ja kuluttajalle edullisimmat tuotteet. Nämä tuotteet myydään jo valmiiksi huippuedullisina "bonus"-hintaisina eli tarjoushintatasoisina tuotteina. Tätä hintatasoa vastaaja ei vertaa mihinkään muualla esiintyviin hintoihin tai ohjevähittäishintoihin. Ne ovat yksinkertaisesti edullisia "bonus"-hintaisia tuotteita.

Toisaalta vastaaja ostaa jonkin verran tavarantoimittajilta normaalia varastotavaraa, jossa on heidän valtakunnallisestikin mainostamiaan normaalihintoja. Nämä normaalihintaiset tuotteet ovat myynnissä vähintään kohtuullisen ajan valtakunnallisilla normaaleilla hinnoilla. Kun vastaaja sitten kampanjoi amerikkalaista tempausta tai hellealea näiden tuotteiden kohdalla, vastaaja ilmoittaa: "amerikkalainen tempaus kaikki tuotteet -normaalihintaisista tuotteista - 40 %" ja tarkoittaa sitä todella.

Kyseinen alennusmyynti siis koskee määrättyä osaa vastaajan varastosta eli normaalihintaisia tuotteita. Koska tämä osa varastoa muodostaa vain osan vastaajan varastosta, se myös vaihtuu jatkuvasti tuotteesta toiseen. Alennetut hinnat näistä jatkuvasti vaihtuvista tuotteista ovat todellisia tarjouksia aiemmin perityistä kalliimmista ns. normaalihinnoista. Tällaisen tuotteen kohdalla siis huolehditaan siitä, että se ei ole yli kahta kuukautta yhtäjaksoisesti tai kolmea kuukautta vuoden aikana alennusmyynnissä.

Vastaajan ilmoitusten kohteena ovat olleet eri tuote-erät. Mainittuja tuote-eriä on myyty normaalihinnoilla riittävän ajan ennen alennusmyyntiä. Tämän jälkeen tuote-erä on pantu alennukseen eikä kyseisen tuote-erän ilmoittelu ole ylittänyt kahden kuukauden aikaa. Kun kyseinen tuote-erä on myyty, vastaaja on ostanut uuden tuote-erän ja menetellyt sen kanssa edellä kerrotuin tavoin.

Teknisesti ilmoittelua ei ole voinut muulla tavoin toimittaa, koska mainostila on kallista. Kulloinkin myynnin kohteena olevaa tuote-erää ei voi yksilöidä sen tarkemmin kuin mitä ilmoittelussa on tapahtunut. Yksityiskohtaisempi yksilöinti aiheuttaisi kohtuuttoman hintaiset ilmoitukset. Kauppias ei voi esimerkiksi mainoksessaan ryhtyä yksilöimään kymmeneiä tai jopa satoja tuotteita. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää puhua pelkistä tuote-eristä.

Vaikka KA on antanut kulta-alan liikkeille informaatiota markkinoinnin pelisäännöistä, ainakaan Tampereen talousalueella näitä ei ole noudatettu. Täten kulta-alan toteutunut alennusmyyntikäytäntö on edelleenkin vakiintumatonta. Tämänkään vuoksi ei olisi kohtuullista, että Kultabonus Ky:tä yksin kiellettäisiin markkinoinnissa käyttämästä sitä ilmoitusmenettelyä, jota yritys on jo käyttänyt.

KA:n markkinointikielto on syntynyt sillä tavoin, että vastaaja ei ollut ehtinyt sitä ajoissa vastustamaan. Vastaaja kiisti KA:n kiellon perusteet, mutta vastaajan kannanotto ei ehtinyt ajoissa enää perille. KA:n päätöksessä ei siis ole voitu ottaa huomioon myöskään vastaajan kantansa tueksi esittämää todistusaineistoa.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on 2.12.1988 määrännyt Kultabonus Ky:lle markkinointikiellon. KA:n päätös kuuluu seuraavasti:

"Kuluttaja-asiamiehen huomiota on kiinnitetty Kultabonus Ky:n kuluvan vuoden lehti-ilmoitteluun. Ilmoittaja on toimittanut kuluttaja-asiamiehelle Aamulehden mainoksia seuraavasti:

5.5. "amerikkalainen tempaus" Äidin kunniaksi, kaikki tuotteet - 40 %. Alennusmyynnit jatkuivat: kesä- ja heinäkuun teemana "helleale". Elokuussa "syysale". 16.9. julkaistiin ilmoitus "mylläkkämarkkinoista" - esim. kelloja - 30 % - 70 %. Viimeinen kuluttaja-asiamiehelle toimitettu Kultabonuksen alennusilmoitus on lokakuun 5 päivältä.

Kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n mukaan tuotteen hintaa ei saa ilmoittaa alennetuksi enempää kuin se tosiasiallisesti alittaa elinkeinonharjoittajan aikaisemmin perimän hinnan. Säännöksen soveltamisalaan kuuluvat kaikki hintailmoitukset, vertailut ja muut väitteet, jotka kuluttaja saattaa ymmärtää väitteiksi siitä, että elinkeinoharjoittaja on alentanut tietyn tuotteen tai tuoteryhmän hintaa. Elinkeinonharjoittajan alennetuksi väittämää hintaa ei saa verrata yleiseen hintatasoon eikä kilpailevan elinkeinonharjoittajan hintaan. Sitä ei myöskään saa verrata ohjevähittäishintaan, ellei elinkeinonharjoittaja ole itse aikaisemmin myynyt tavaraa tällä hinnalla.

Koska tavarasta perittävä hinta saattaa vaihtua useaan otteeseen on hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi todettu, että vertailuhintana on pidettävä sitä hintaa, josta hyödykkeitä on myyty kuluttajille välittömästi aikaisemmin. Vielä hallituksen esityksessä todetaan, että harhaanjohtavaksi on luettava sellainen menettely, että elinkeinonharjoittaja nostaa hyödykkeen hintaa aivan lyhyeksi ajaksi voidakseen sen jälkeen ilmoittaa kuluttajille hinnanalennuksesta. Jos tuotteen hintaa alennusmyynnin aikana entisestään alennetaan, on lisäalennus laskettava jo alennetusta hinnasta.

Pitkät alennusmyynnit ovat kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n säännöksen vastaisia. Tällöin nimittäin alennetut hinnat muuttuvat liikkeen normaalihinnoiksi. Viittaukset alennuksiin eivät tässä tilanteessa siten ole mahdollisia tai sallittuja, jollei kyse ole jo alennettujen hintojen edelleen alentamisesta.

Kuluttaja-asiamies on syksyllä 1986 laatinut oheisen kultaalan markkinointia koskevan muistion. Muistio on annettu tiedoksi Kultabonus Ky:lle Tampereen kuluttajaneuvojan toimesta 29.5.1987 ja uudelleen kuluttaja-asiamiehen toimistosta 30.11.1987. Muistiossa on selvitetty kuluttajansuojalain alennusilmoittelulle asettamat periaatteet.

Kultabonus Ky on siten tietoisena kuluttajansuojalain 2 luvun 3 §:n sisällöstä järjestänyt säännöksen vastaisia alennusmyyntejä. Alennusmyynnit ovat vuoden 1988 aikana olleet jatkuvia.

Tämän vuoksi määrään seuraavan k i e l l o n:

Kiellän Kultabonus Ky:tä vastaisessa kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa

a) käyttämästä prosenttialennuksia, yliviivattuja hintoja tai muita alennuksiin viittaavia ilmaisuja, ellei yhtiö voi luotettavasti osoittaa aikaisemmin tosiasiallisesti perineensä alennuksella tarjoamistaan tuotteista alennuksen laskemisen pohjana olevia korkeampia hintoja,

b) käyttämästä alennusväittämiä myynninedistämiskeinona yli kahden kuukauden ajan yhtäjaksoisesti ja yli kolmen kuukauden ajan kalenterivuodessa.

Kieltoja on noudatettava viidenkymmenentuhannen (50 000) markan sakon uhalla.

Kielto perustuu kuluttajansuojalain 2 luvun 3 ja 7 §:ien ja kuluttaja-asiamiehestä annetun lain 7 ja 10 §:en säännöksiin.

Kielto raukeaa, jos Kultabonus Ky kymmenen päivän kuluessa tästä päätöksestä tiedon saatuaan kirjallisesti tai kuluttajaasiamiehen toimistossa suullisesti ilmoittaa vastustavansa kiellon määräämistä."

TODISTELU

Asiassa on kuultu vastaajan nimeäminä todistajina myyjä Erja Hannele Lindroosia ja sihteeri Leena Hannele Pioa. Todistajat ovat kertoneet seuraavaa.

Lindroos: Aamulehdessä 24.5.1988 julkaistussa mainoksessa mainittujen tuotteiden korkeammat hinnat ovat valmistajan ilmoittamia normaalihintoja, heidän suositushintojaan. Niitä on peritty ennen alennusmyyntiä. Aamulehdessä 7.4.1988 julkaistussa mainoksessa ilmoitettuja sokerikkoa ja kermakkoa oli alun perin kaksi paria, joista toinen myytiin ilmoituksessa mainittuun korkeampaan hintaan. Aamulehdessä 5.10.1988 julkaistussa mainoksessa mainituista hopeatuotteista kummilusikoita on myyty kymmeniä ilmoituksessa mainittuun korkeampaan hintaan, joka on ollut valmistajan suositushinta. Leivoslapioita on myyty muutamia ja kakkulapioita ja veitsiä pari paria valmistajan ilmoittamaan ohjevähittäishintaan ennen hinnan alentamista. Koko normaalivaraston tavara on ollut myynnissä korkeammalla hinnalla.

Alennushinta on laskettu ohjevähittäishinnasta tai liikkeen normaalihinnasta, mikä on kerrottu kulta-alan normaalikatteella, jos on nettohintaisista tuotteista kysymys. Tuotteet hinnoitellaan aina silloin kun ne tulevat, viikoittain tai päivittäin. Tuotteiden hintalappuihin merkitään, milloin tuote on saapunut. Tuotteet ovat myynnissä jonkin aikaa normaalihinnoilla ennen kuin niistä annetaan alennusta.

Pio: Aamulehdessä 5.10.1988 julkaistussa mainoksessa ilmoitettuja leivos- ja kakkulapioita myytiin paljon normaalihinnalla. Todistaja ei muistanut kappalemääriä. Kummilusikoita oli esim. erään valmistajan koko valikoima. Myös niitä myytiin normaalihinnoilla ennen alennusmyyntiä. Tuotteen hintalapuista näki, milloin tavara oli tullut ja sen, oliko normaalihintaisesta tuotteesta kysymys. Normaalihintoja perittiin ennen kuin hintoja alennettiin.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Markkinatuomioistuin on käsitellessään asiaa 2.10.1989 hylännyt hakijan väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Kultabonus Ky on Aamulehdessä 7 ja 26.4.1988 julkaistussa mainoksessa ilmoittanut mm. "hopeinen sokerikko ja kermakko ovh. 2 175,- nyt 1 190.-". Samassa lehdessä 24.5.1988 julkaistussa mainoksessa vastaaja on ilmoittanut mm. leivoslapion, pizzalapion, kakkuottimet sekä kahvilusikat alennetuilla hinnoilla. Samassa lehdessä 5 ja 12.10.1988 julkaistussa mainoksessa vastaaja on ilmoittanut mm. leivoslapion, kakkulapion ja veitsen sekä kummilusikat alennetulla hinnalla. Mainoksissa on alennettujen hintojen vieressä ollut korkeampi hinta yliviivattuna.

Aamulehdessä mm. 7, 12 ja 19.1.1988 julkaistussa mainoksessa vastaaja on ilmoittanut: "Kaikki tuotteet ale, vähintään - 30 %". Samassa lehdessä 7, 16 ja 19.2.1988 sekä 2, 4 ja 8.3.1988 vastaaja on ilmoittanut: "Räväkkä remonttimyynti - 20 - 60 %". Aamulehdessä 22 ja 29.3.1988 vastaaja on ilmoittanut: "Amerikkalainen tempaus! Kaikki tuotteet (normaalihintaisista tuotteista) - 50 %". Samassa lehdessä 7 ja 26.4.1988 vastaaja on ilmoittanut: "Kevään suuri mylläkkämyynti jatkuu ... shokkiketjut - 40 %". Vielä samassa lehdessä 5 ja 12.10.1988 vastaaja on ilmoittanut mm. "Halpaa hopeaa! Shokki! Nyt kaikki 199,Kultaketjut erä - 40 %".

KA on 2.12.1988 määrännyt vastaajalle edellä tässä päätöksessä selostetun markkinointikiellon. Vastaaja on ilmoituksensa mukaan vastustanut kiellon määräämistä, mutta vastaajan kannanotto ei ole ehtinyt ajoissa perille, jotta kielto olisi rauennut.

1. Markkinatuomioistuimessa kuullut todistajat ovat kertoneet, että vastaajan mainoksissa alennushintaisiksi ilmoitettuja tuotteita, mm. koruja, leivoslapioita, kakkulapioita ja veitsiä, kummilusikoita sekä sokerikkoa ja kermakkoa oli myyty asiakkaille ilmoituksissa mainituilla korkeammilla hinnoilla ennen alennushinnan ilmoittamista mainoksissa.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaaja on näyttänyt käyttäneensä ennen hinnan alentamista mainoksissa ilmoitettuja korkeampia hintoja. Vastaaja ei ole siten käyttämällä mainoksissaan yliviivattuja hintoja ja prosenttialennuksia menetellyt harhaanjohtavasti eikä hyvän liiketavan vastaisesti.

2. Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1989:7 kieltänyt mm. käyttämästä loppuunmyynti, ale, varastosaneeraus, poistomyynti, varastotyhjennys tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisena yhtäjaksoisena ketjuna. Ratkaisun perusteluissa lausuttiin mm. seuraavaa:

"Edellä mainitut ilmoitukset antavat kuvan, että kysymys on alennusmyynnistä, jossa tuotteet myydään aikaisempaa edullisemmilla hinnoilla. Alennusmyynti ei voi olla jatkuvaa, koska alennetuiksi ilmoitetut hinnat tällöin muuttuvat pysyviksi hinnoiksi. Alennusmyynti voi tosiasiallisesti kestää vain lyhyehkön ajan."

Vastaaja on alkuvuodesta 1988 yli kolmen kuukauden ajan lähes yhtäjaksoisesti sekä ainakin vielä syksyllä samana vuonna markkinoinut tuotteitaan alennusmyyntinä käyttäen erilaisia alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja. Vastaajan markkinointi on ollut harhaanjohtavaa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 2 ja 6 §:n nojalla oikeaksi viidenkymmenentuhannen (50 000) markan sakon uhalla kieltää Kultabonus Ky:tä markkinoinnissaan käyttämästä ilmaisuja ale, remonttimyynti, amerikkalainen tempaus ja suuri mylläkkämyynti tai muita alennusmyyntiä tarkoittavia ilmaisuja pitkäaikaisesti.

Kieltoa on noudatettava heti.

Kultabonus Ky velvoitetaan suorittamaan Kulta-Akseli r.y.:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista kohtuullisiksi harkitut kymmenentuhatta (10 000) markkaa 16 prosentin korkoineen tämän päätöksen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, pj., Valkonen, varapj., Wilhelmsson, Aaltonen, Antila-Rantanen, Luukko, Maijala, Ollikainen ja Pohtola