Market Court bans unfair marketing practices under Consumer Sales Law regarding post-sales course materials.

KA vastaan fil.tri Christianos Colijeff, Pohjoismainen kieliopisto - Nordiska språkinstitutet nimisen toiminimen haltijana (vastaaja). Vastaajan markkinoimat kurssit olivat lopullisia, samanlaisia kokonaisuuksia jo markkinointihetkellä. Vastaaja ei ollut järjestänyt opiskelun edistymisen seurantaa eikä kursseihin liittynyt muitakaan kuluttajakohtaisia piirteitä. Vastaajan markkinoimia kursseja oli pidettävä kulutustavaroina ja niihin oli sovellettava postimyyntiä koskevia KSL:n 6 luvun säännöksiä.

Postimyynnin peruuttamisoikeudesta ja peruutuksen määräajasta oli kerrottava kuluttajille viimeistään tavaran tai sen ensinmäisen erän toimittamisen yhteydessä. Jättämällä markkinoinnissaan kertomatta kuluttajille postimyynnin lainmukaisesta peruuttamisoikeudesta ja siitä, minkä ajan kuluessa peruutus on tehtävä, vastaaja oli markkinoinnissaan menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Vastaajan esitteet olivat monisanaisia ja sisälsivät runsaasti yksityiskohtia. Tarjouksen sopimusehtoja, esim. hintaa ja maksuehtoja koskevat maininnat olivat esitteissä hajallaan mainostekstin seassa. Vastaajan tarjoamat sopimusehdot olivat vaikeasti löydettävissä. Jättäessään markkinoinnissaan kertomatta esitellyt sopimusehdot mainosaineistosta erottuvasti vastaaja oli menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Vastaaja oli jättäessään viimeistään opiskeluaineiston tai sen ensimmäisen erän toimittamisen yhteydessä kertomatta kuluttajille toimipaikkansa katuosoitteen menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Vaikka vastaajan kuluttajille myöntämä palautusoikeus oli ajallisesti hieman laajempi kuin kuluttajien lainmukainen postimyynnin peruuttamisoikeus, vastaajan takuuksi kutsumaa ehtoa voitiin pitää KSL:n 6 luvussa edellytettyyn peruuttamisoikeuteen rinnastettavana. Vastaaja oli kutsumalla takuuksi kuluttajalle lain nojalla kuuluvaan postimyynnin peruuttamisoikeuteen rinnastettavaa peruuttamisoikeutta menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Vastaajan lupaama "rahat takaisin" tai "rahat kaksinkertaisina takaisin", ellei kuluttaja saa ehtoja suoritetuksi, läpäise ylioppilaskirjoituksissa tai saa ylioppilaskirjoitusten arvosanaansa korotettua, oli kuluttajalle lisäetu, jonka vastaaja oli luvannut kuluttajille tulevien lainmukaisten oikeuksien lisäksi. Vastaajan takuuksi kutsuman luvatun hinnan palautuksen ehdot olivat kuitenkin sellaiset, että luvattu lisäetu jäi kuluttajalle käytännössä usein näennäiseksi. Kun vastaajan antamaa lisäetua ei voitu pitää KSL:ssa tarkoitettuna takuuna, vastaaja oli kutsumalla mainittua lisäetua takuuksi menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Vastaaja oli kutsunut takuuksi sitä, että tarjotun hyödykkeen hinta ei myöhemmin toimitettavien erien osalta kohoa. Menettely oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL_2_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että fil.tri Christianos Colijeffia Pohjoismainen kieliopisto Nordiska språkinstitutet nimisen toiminimen haltijana kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa

1) tarjoamasta kielikurssimateriaalia postitse, jollei postimyyntimainoksissa ja esitteissä kerrota kuluttajan oikeudesta määräajassa peruuttaa kauppa,

2) tarjoamasta kielikurssimateriaalia, jollei sopimuksen ehtoja ja tarjouksen sisältöä kerrota yksiselitteisellä tavalla kootusti ja huomiotaherättävästi yhdessä paikassa mainoksessa tai esitteessä,

3) tarjoamasta kielikurssimateriaalia postitse, jollei kuluttajille viimeistään materiaalitoimituksen tai sen ensimmäisen erän toimittamisen yhteydessä ilmoiteta yhtiön katuosoitetta ja

4. lupaamasta hinta-, laatu- tai muuta niihin rinnastettavaa takuuta, joka ei merkitse lisäetua siihen nähden, mihin kuluttaja lain tai postimyynnissä vallitsevan vakiintuneen tavan perusteella muutoinkin on oikeutettu.

1) Pohjoismainen kieliopisto markkinoi englannin ja ruotsin kielen kursseja lukioluokkien oppilaille toimialueenaan koko maa. Kumpikin kurssi jakautuu 12 opetuskokonaisuuteen. Materiaali toimitetaan kuluttajalle postitse. Toimitusvaihtoehtoina eri esitteissä mainitaan seuraavat: a) kaikki 12 opintojaksoa toimitetaan yhtäaikaisesti, b) kuusi ensimmäistä opintojaksoa toimitetaan heti, toiset kuusi toimitetaan oppilaan ilmoittamana ajankohtana ja c) ensimmäinen opintojakso kuluttajalle toimitetaan "täysin ilmaiseksi" ja "sitoumuksetta". Näyteopintojakson toimittamisen yhteydessä tilaajalle annetaan opiskeluohjeet sekä ilmoittautumislomake, jolla lopullinen ilmoittautuminen kurssille tulee tehdä. Kurssille ilmoittautunut voi tässä järjestelmässä itse määritellä kunkin 11 seuraavan opintojakson toimitustahdin.

Kurssien ilmoitetaan olevan etäisopiskeluun perustuvia kielikursseja ja niitä markkinoidaan etäisopiskeluosasto-nimikkeen alla. Kukin 12 opintojaksosta käsittää kielioppia rakenneharjoituksineen, kirjallisia harjoituksia, käännöstä, tekstin ymmärtämistehtäviä monivalintakysymyksineen sekä ratkaisuineen. Kaikkiin harjoituksiin liittyvät mallivastaukset sisältyvät oppilaalle toimitettavaan aineistoon. Kursseihin ei sisälly mitään vuorovaikutusta kurssin järjestäjän ja kurssilaisen välillä.

Mikäli tilaaja edellä kohdassa c mainitussa tilanteessa ensimmäiseen opintojaksoon tutustuttuaan ei haluakaan lopullisesti ilmoittautua kursseille tulee hänen palauttaa materiaali. Palautuskustannukset suorittaa ostaja. Vaikkka sekä markkinointiaineisto että kurssiohjeisto on äärimmmäisen yksityiskohtaisesti laadittu, materiaalista ei selviä miten yhtiö menettelee niiden tilaajien kanssa, jotka ensimmäisen opintojakson saatuaan eivät mitenkään reagoi saamaansa aineistoon s.o. eivät ilmoittaudu kursseille eivätkä palauta jo saamaansa materiaalia.

Yhtiö ilmoittaa kuitenkin vaativansa kursseille osallistuvilta aina sekä oppilaan itsensä että hänen huoltajansa allekirjoituksen ilmoittautumislomakkeeseen.

2) KA on vuosien 1981 - 1988 välisenä aikana saanut käsiteltäväkseen 11 Pohjoismaisen kieliopiston markkinointia ja sopimusehtoja koskevaa ilmoitusta. Kuluttajavalituslautakuntaan on valituksia toimitettu 5. Sekä KA:lle että valituslautakuntaan toimitettujen ilmoitusten sisältönä on pääsääntöisesti ollut, ettei valituksen tekijä ole ymmärtänyt sitoumuksensa sisältöä.

Kurssien markkinointi on saadun tiedon mukaan järjestetty siten, että yrityksellä on "jokaisessa Suomen lukiossa" yhdysmies, jonka tehtävänä on esitteiden jako lukiolaisille pari kertaa lukuvuoden aikana.

3) Pohjoismaisen kieliopiston esitteessä ilmoitetaan yhtiön osoitteeksi PL 204, 00101 Helsinki. Puhelinnumeron ilmoitetaan olevan 662 772. Elinkeinonharjoittajan kaupparekisteri-ilmoituksesta, joka on rekisteröity 16.3.1979, ei ilmene yhtiön katuosoite. Elinkeinoilmoitusta yhtiö ei ole tehnyt.

Kuluttajien Pohjoismaista kieliopistoa koskevissa KA:lle toimitetuissa ilmoituksissa on yleensä huomiota kiinnitetty siihen, että opistoon ei saa yhteyttä. Puhelinnumerossa vastaa automaatti. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta yhtiö ei ole antanut vastinetta kuluttajavalituslautakuntaan saapuneisiin valituksiin. Kun vastinepyyntöjen toimittaminen yhtiölle saantitodistustakaan vastaan ei ole onnistunut, ei kuluttajavalituslautakunta ole voinut antaa ratkaisuosituksia useimpiin Pohjoismaista kieliopistoa koskeviin valituksiin.

KA:n pyynnöstä on poliisi syksyllä 1986 pyrkinyt selvittämään yhtiön tosiasiallista katuosoitetta. Poliisi ei kyennyt osoitetta selvittämään. Tiedossa kuitenkin on, että toiminimen haltija Christianos Colijeff on Suomen kansalainen, kirjoilla Turun ortodoksisessa seurakunnassa ja asuu tällä hetkellä Yhdysvalloissa. KA:n tiedustellessa syksyllä 1986 yhtiön katuosoitetta, saatiin tieto, että yhtiön katuosoite on: The American Know How Publications, 19 West 44th Street, Suite 1610, New York, NY 10036, USA. Yritystä edustaa Suomessa suhteessa kuluttajaviranomaisiin professori, oikeustieteen tohtori Hannu Tapani Klami, osoite Häränajajanpolku 3 B 15, 20210 Turku.

4) Ilmoittautumislomakkeessa kursseja kutsutaan takuukursseiksi. Pohjoismainen kieliopisto myöntää "kohti laudaturia" -kursseille takuun, joka yhtiön esitteissä esiintyy kolmessa eri muodossa: a) mikäli oppilas ei 10 päivää "kohti laudaturia" -kurssia opiskeltuaan olisi tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että näitä kursseja parempia ei ole ja että kurssit ovat kaikin osin parhaat, mitä voi saada, oppilas saa palauttaa kurssin, jolloin yhtiö maksaa mitään kyselemättä kaikki rahat takaisin, b) rahat takaisin, ellei oppilas selviydy ehdoista tai repuista tai ellei hän saa yo-kirjoituksissa korotetuksi edellistä arvosanaansa, olipa se mikä tahansa, c) hintatakuu: opintojaksojen hinta ei kurssin kuluessa kohoa, vaikka opiskelisi kuinka pitkään.

Edellä kohdassa a mainittu takuu myönnetään niille oppilaille, joille koko kurssimateriaali toimitetaan yhtäaikaisesti. Kohdan b takuu liittyy kurssiin siinä muodossa, että oppilaalle toimitetaan kurssin alussa joko kaikki 12 opintojaksoa taikka kuusi ensimmäistä opintojaksoa. Kohdan c hintatakuu liittyy tilanteeseen, jossa oppilas itse määrittelee opintojaksojen toimitustahdin.

1) KSL:n 6 luvun 1 §:n mukaan kuluttajalla on postimyynnissä oikeus saman luvun 6 §:ssä mainitussa 7 päivän määräajassa peruuttaa tavaran ostamista tarkoittava tarjouksensa. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/77, s. 55) todetaan, että peruuttamisoikeus ei ulotu kulutuspalveluksia koskeviin sopimussuhteisiin. Kussakin yksittäistapauksessa jää harkittavaksi, milloin kuluttajalle tarjottua hyödykettä on pidettävä tavarana ja milloin palveluksena.

KSL:ssa ei ole määritelty kahtiajakoa tavarat/palvelukset. Kuluttajapalvelustoimikunnan mietinnössä vuodelta 1982 (1982:50 s. 3) on hahmoteltu tätä eroa toteamalla mm., että palvelusuoritus voi käsittää myös aineellisia tekijöitä, työn, taidon ja muiden palvelukselle ominaisten piirteiden ollessa kuitenkin suorituksen keskeinen osa. Mietinnön mukaan (s. 5) palvelukselle ominainen piirre verrattuna tavaran kauppaan on erityisesti se, että palveluksessa on kyse tulevasta suorituksesta. Hyödykettä, jota sopimus koskee, ei sopimuksentekovaiheessa vielä ole olemassa, vaan se syntyy vasta myöhemmin.

Ehdotuksessa kuluttajansuojalainsäädännöksi (oikeusministeriön lainsäädäntöosaston julkaisu 12/1974, s. 175) mainitaan tavara/palvelus -käsitteen kannalta tulkinnanvaraiseksi sopimustyypiksi kielikurssien myynti. Ehdotuksen mukaan on mahdollista luonnehtia sopimus tavaran luovutuksesi, jos kurssiin liittyvät yksilölliset palvelut, kuten harjoitustehtävien korjaaminen, ovat vähäisiä muuhun kirjalliseen ym. aineistoon verrattuna.

Myös kuluttajansuojalainsäädäntöä koskevassa ehdotuksessa on siis lähdetty siitä, että kielikursseja koskevat sopimussuhteet ovat pääsääntöisesti palvelusopimuksia. Ehdotuksessa kuitenkin korostetaan, että sopimukseen tällöin liittyy vähäistä enemmän yksilöllisiä piirteitä. Vaihtoehtona yksilölliselle suoritukselle voidaan nähdä hyödykkeen massaluontoisuus , kaikille tilaajille toimitetaan hyödyke samansisältöisenä.

Kun opetus- ja kurssitoimintaa pidetään yleensä palveluna on lähtökohtana tälle näkemykselle opettajan henkilökohtainen panos oppimistapahtumassa. Opetukseen liittyy säännönmukaisesti vuorovaikutusta opettajan ja oppilaan välillä. Etäisopetuksessa tämä vuorovaikutus tapahtuu yleensä siten, että oppilaan kotona suorittamat tehtävät lähetetään korjattaviksi tai arvosteltaviksi oppilaitoksen nimeämälle opettajalle. Oppilaalle annetaan ohjeita ja neuvoja jatko-opiskelua varten näiden korjattujen harjoitustehtävien perusteella. Etäisopetukseen perustuvilla kursseilla järjestetään usein myös kertaustilaisuuksia. Usein oppimista kontrolloidaan kokeen muodossa.

Pohjoismaisen kieliopiston markkinoima hyödyke on sen sijaan lopullinen kokonaisuus jo sopimuksentekovaiheessa. Kurssimateriaali on laadittu siten, että oppilas voi opiskella kurssin ilman järjestäjän lisäpanosta. Kaikki opiskeluohjeet sisältyvät materiaaliin. Minkäänlaista opiskelun edistymisen seurantaa ei ole järjestetty. Materiaali on kokonaisuus, joka saattaisi yhtä hyvin olla kaupan esim. kirjakaupassa. Itseasiassa kysymyksessä ei ole kurssi vaan itseopiskelua silmällä pitäen kehitetty kirjallinen materiaali, jota voitaisiin nimittää yhtä hyvin oppikirjaksi tai vihkosarjaksi. Edellä olevan perusteella Pohjoismaisen kieliopiston markkinoima hyödyke on selkeästi kulutustavara ja sen postimyyntiin tulee siten soveltaa KSL:n 6 luvun säännöksiä.

Ehdotuksessa kuluttajansuojalainsäädännöksi (12/1974 s. 176) on kotimyynnin osalta omaksuttu näkemys, jonka mukaan peruuttamisoikeus tulee saattaa kuluttajan tietoon, jotta oikeudella olisi käytännön merkitystä. Kotimyynnin osalta lainsäätäjä on varmistanut tämän tiedon saattamisen ostajan tietoon edellyttämällä, että ostajalle annetaan erityinen kotimyyntiasiakirja. Postimyynnin osalta ei ole katsottu tarpeelliseksi vaatia elinkeinonharjoittajia toimittamaan ostajille erityistä ostajan oikeuksia selvittävää asiakirjaa. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (s. 56) on perusteltu tätä sillä, että 2 luvun säännösten perusteella ilmeisesti voidaan riittävästi vaikuttaa postimyynnissä ostajalle annettavien tietojen sisältöön.

KSL:n 2 luvun säännökset koskevat kulutushyödykkeiden markkinointia. Lainsäätäjä on siis asettanut lähtökohdaksi sen, että kuluttajille jo hyödykkeiden markkinointivaiheessa kerrotaan postimyynnin peruuttamisoikeudesta.

2) KSL:n markkinointisäännösten eräänä keskeisenä tavoitteena on turvata kuluttajille riittävät tiedot heidän suunnitellessaan ja päättäessään kulutushyödykkeiden hankinnasta. Hallituksen esityksen mukaan kuluttajien on vaikea toimia etujaan vastaavalla tavalla, jollei heillä ole tarpeellisia tietoja ratkaisunsa kannalta keskeisistä seikoista. Esityksessä todetaan lisäksi (s. 27), että erityisesti koti-, puhelin- ja postimyynnissä on varmistettava vähimmäistietojen antaminen kuluttajille.

Suoramainonnan ja postimyynnin kansainvälisten perussääntöjen 1 artiklan mukaan tarjousehtojen on oltava niin selviä, että kuluttaja ymmärtää tarjouksen tarkan sisällön ja sen mihin hän tilauksen tehdessään sitoutuu. 9 artiklan mukaan mainosaineistossa on aina kun se on mahdollista, oltava selvästi esillä yhteenveto tarjouksen oleellisista ehdoista. Jotta kuluttaja voisi ymmärtää tarjouksen selvästi, on vältettävä tarjouksen olennaisten ehtojen sijoittelemista sinne tänne mainosaineistossa.

Kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta on tärkeätä, että hän saa sopimusehdot tietoonsa helposti omaksuttavassa muodossa. Pohjoismaisen kieliopiston esite ei täytä tätä vaatimusta. Esite on monisanainen ja yksityiskohtainen. Teksti on äärimmäisen tiivistä. Tarjouksen sisällön hahmottamista vaikeuttaa se, että tarjoustiedot on esitetty eri puolilla esitettä mainostekstin lomassa. Esitteen keltaisella pohjalla on punaisella rajattu ne aiheet, joita esitteen laatija on halunnut korostaa. Monet näistä yliviivauksista ovat kuitenkin luonteeltaan mainostekstiä eikä niistä välttämättä ole apua tarjouksen sisältöä selvitettäessä.

Esitteen yksityiskohtaisuus, tekstin tiiviys ja toisto vaikeuttavat sopimusehtotietojen hahmottamista. Se, mihin kuluttaja tilauslomakkeen palauttamalla sitoutuu, jää epäselväksi.

3) KSL:n 2 luvun 1 §:ssä kielletään markkinoinnissa käyttämästä kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä. Säännöksen 2 momentin mukaan markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja on aina pidettävä sopimattomana.

Tieto myyjän toimipaikan käyntiosoitteesta on postimyyntiostajan taloudellisen turvallisuuden kannalta ensiarvoisen tärkeä. Ellei ostajalla postimyyntikaupassa tavaran saatuaan ole tietoa myyjän toimipaikasta, on hänen taloudellinen turvallisuutensa kyseenalainen.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1981:3 koskien KA:n vaatimusta katuosoitteen ilmoittamisesta postimyynti-ilmoituksissa todennut kuluttajalla olevan tarve kääntyä postimyyntikaupan jälkeen myyjän puoleen lähinnä silloin, kun ostaja haluaa käyttää postimyyntikauppaan kuuluvaa peruuttamisoikeuttaan. Tarvetta myyjän puoleen kääntymiseen on ratkaisun mukaan myös silloin, kun myyjän suoritus on sopimuksenvastainen, esim. kun postimyynnissä myyty hyödyke on virheellinen. Näissä tilanteissa on päätöksen mukaan kuluttajan kannalta kuitenkin riittävää, että hän tarvitessaan yhteydenotossaan myyjän toimipaikan osoitetiedot saa ne viimeistään silloin kun hyödyke toimitetaan.

Markkinatuomioistuin hylkäsi jutussa KA:n vaatimuksen katuosoitteen ilmoittamisesta postimyynti-ilmoituksessa perustellen hylkäämistä sillä, että jutussa ei ollut näytetty, että postimyyntiyritykset eivät olisi myydyn hyödykkeen toimittamisen yhteydessä antaneet myyjän toimipaikan osoitetietoja taikka tällöin muulla tavoin asianmukaisesti varmistaneet yhtiöltä postimyyntikaupalla hyödykkeen ostaneen kuluttajan mahdollisuutta oikeuksien toteuttamiseen.

Markkinatuomioistuin on siis tässä ratkaisussaan katsonut, että kuluttajan mahdollisuudet hänen lakiin perutuvien oikeuksiensa toteuttamiseen on varmistettava myyjäyhtiön toimesta. Kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta pidettiin riittävänä, että postimyyntiyrityksen toimipaikan osoitetiedot ilmaistaan vasta hyödykkeen toimittamisen yhteydessä.

Postimyyntiyrityksen on mahdollista Suomessa toimia postilokeron välityksellä siten, että kuluttajalla ei ole mitään mahdollisuuksia esittää vaatimuksia yhtiötä kohtaan. Tämä on käynyt ilmi erityisesti vastaajayhtiön kohdalla. Ellei yhtiö poliisin suorittamien tuloksettomien tutkimusten johdosta oma-aloitteisesti olisi ilmoittanut KA:lle asiamiehensä yhteystietoja, ei KA:lla olisi ollut mahdollisuutta saada neuvottelukosketusta yhtiöön.

Kuluttajansuojaa koskevassa hallituksen lakiesityksessä (s. 57) on lähdetty siitä, että postimynnistä ostettu tavara voidaan palauttaa myyjälle paitsi postitse myös henkilökohtaisesti. Sen vuoksi on edellytettävä, että henkilökohtainen palauttaminen on myös mahdollista. Suomesta käsin toimivan postimyyntiyrityksen Suomen toimipaikan käyntiosoitteen tulee olla kuluttajien ulottuvilla. Mikäli elinkeinonharjoittaja toimii ulkomailta käsin on tämäkin tieto tärkeä kuluttajan ostopäätöksen kannalta.

4) Edellä kohdassa 1 on esitetty, että Pohjoismaisen kieliopiston markkinoima hyödyke on kulutustavara, johon tulee soveltaa KSL:n 6 luvun postimyyntiä koskevia säännöksiä.

a) Hakemuksen 4 a kohdassa mainitun Pohjoismaisen kieliopiston takuuehdon sisältö on yhteneväinen lain edellyttämän kuluttajan peruuttamisoikeuden kanssa. Se, että yhtiö myöntää 10 päivän peruutusajan lain edellyttämän 7 päivänä sijasta, ei muuta sitoumuksen luonnetta. Kuluttajan peruutusoikeuden ulottaminen kymmeneksi usein jopa 14 päiväksi on nykyään postimyynnissä melko vakiintunutta. Se on alan yleisen käytännön mukaista.

Markkinatuomioistuimen ratkaisun 1980:7 perustelujen mukaan kuluttaja olettaa yleensä takuun merkitsevän hänelle jotain etua, jota hän ei ilman takuuta saisi. Lisäedun on poikettava ostajan eduksi KSL:n kuluttajille turvaamista oikeuksista tai alan yleisestä käytännöstä.

Kuluttajalle suoraan lain nojalla kuuluvan oikeuden nimittäminen takuuksi antaa kuluttajalle väärän kuvan hänen lainmukaisista oikeuksistaan ja termin käyttöä tässä asiayhteydessä on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

b) Kielikurssin järjestäjän luonnollisena pyrkimyksenä on, että oppilaat oppivat kieltä. Sen takaaminen, että tietyn materiaalin opiskelemalla kieltä oppii, ei kuitenkaan ole materiaalin laatijan tai markkinoijan hallittavissa oleva asia. Ihmiset omaksuvat asioita yksilöllisesti. Koetilanteessa vaikuttavat lisäksi muutkin seikat kuin se, miten hyvin oppilas tentittävän aineiston hallitsee.

Pohjoismaisen kieliopiston antama takuu on itse asiassa lupaus siitä, että oppilas saa ehtonsa suoritetuksi, koska kurssimateriaali on korkeatasoinen. Kun oppimista ja sitä kautta parempia arvosanoja ei kuitenkaan voi etukäteen varmistaa, on takuun liittämistä oppimiseen pidettävä sopimattomana.

KSL:n 5 luvun 5 §:ssä säädetään ns. laatutakuusta. Säännös käsittelee tilannetta, jossa myyjä tai joku hänen lukuunsa on antamalla takuun tai muuten sitoutunut vastaamaan tavaran laadusta. Mikäli tällöin tavara poikkeaa sitoumuksessa ilmoitetusta, on tavarassa katsottava olevan virhe. Virheen johdosta kuluttajalle syntyy 5 luvun 2 §:ssä mainitut oikeudet, joista Pohjoismaisen kieliopiston laatutakuun arvioinnin kannalta on merkityksellinen ostajan oikeus purkaa kauppa, mikäli muuta seuraamusta olosuhteet huomioon ottaen ei voida pitää hänen kannaltaan kohtuullisena.

Kohdassa 4 b mainittu Pohjoismaisen kieliopiston takuu on tyypillinen laatutakuu. Myyjä vakuuttaa siinä oppimateriaalin olevan tasoltaan sellainen, että jokainen sen avulla saa arvosanansa korotettua tai ehtonsa suoritettua. Takuun voimassaolon edellytyksenä on, että oppilas, joka ei ole saanut arvosanaansa korotettua tai suoriutunut ehdoistaan kahden päivän kuluessa koetulokset tietoonsa saatuaan palauttaa kurssiin kuuluvat tehtäväsarjat harjoitustyövihkoineen takuun antajalle tarkistettavaksi. Ehdon tarkoituksena on todentaa, että oppilas on toiminut annettujen yksityiskohtaisten ohjeiden mukaisesti opiskellessaan. Mikäli oppilas palauttaa asianmukaisesti täytetyt työvihot, ovat takuuehdot tulleet täytetyksi, jolloin tavaran sopimuksenvastaisuus, s.o. virhe, ei saata johtua ostajan syyksi luettavasta seikasta.

Laatutakuuta koskevassa KSL:n 5 luvun 5 §:ssä on virheellisyyden edellytykseksi asetettu se, että myyjä ei voi osoittaa tavaran sopimuksenvastaisuuden johtuvan ostajan syyksi luettavasta seikasta. Elinkeinonharjoittajan on näytettävä, että ostaja on toiminut ohjeiden vastaisesti tai muutoin tuottamuksellisesti. Pohjoismainen kieliopisto vaatii, että oppilas näyttää toimineensa ohjeiden mukaan eli että virhe on ollut olemassa kaupantekohetkellä. Tässä ei ole siten kyse "lisäedusta" suhteessa KSL:n 5 luvun 2 §:ään.

Edellä olevan johdosta voidaan todeta, että kohdassa 4 b mainitun Pohjoismaisen kieliopiston takuuehdon sisältö on yhdenmukainen kuluttajalle KSL:n 5 luvun 2 §:n mukaan kuuluvan purkuoikeuden kanssa. Kuluttajalle on kutsumalla hänelle suoraan lain perusteella kuuluvaa oikeutta takuuksi annettu harhaanjohtava kuva hänen oikeudellisesta asemastaan. Koulutukseen liittyvän laatutakuun antamista on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

c) Oikeustoimilain säännösten mukaan sitova sopimus katsotaan syntyneeksi kun tehtyyn tarjoukseen on saatu hyväksyvä vastaus. Sopimuksen sitovuus merkitsee mm. sitä, että myyjäpuoli ei voi sopimuksen solmimisen jälkeen yksipuolisesti muuttaa sitoumuksensa sisältöä. Pohjoismaisen kieliopiston hintatakuu, jonka mukaan kurssin hinta ei opiskeluaikana muutu, vaikka opiskelisi kuinka pitkään, on siten juridisesti merkityksetön.

Yhtiö lupaa takuun muodossa pitää materiaalin hinnan samana opiskeluajan pituudesta riippumatta. Kun asiakkaan kanssa kuitenkin on kurssin alussa tehty sopimus, jossa hinta on määritelty 12 x 49,20 markkaa eli yhteensä 590,40 markkaa, ei yhtiöllä ole oikeutta yksipuolisesti korottaa sovittua hintaa. Kohti laudaturia -kurssi on kokonaisuus, joka olisi mahdollista toimittaa asiakkaalle täydellisenä heti sopimuksen teon jälkeen. Kyse ei myöskään ole mistään kestosopimussuhteesta, jossa tavaran hintaan pitkän sopimuskauden kuluessa saattaisi kohdistua hinnankorotuspaineita myyjästä riippumattomista syistä.

Takuu tässä muodossaan ei siten sisällä mitään etua siihen nähden mihin kuluttaja suoraan lain nojalla on muutenkin oikeutettu. Päinvastoin se on omiaan antamaan kuluttajalle väärän kuvan hänen lakiin perustuvista oikeuksistaan.

CHRISTIANOS COLIJEFFIN VASTINE

Vastaaja, fil.tri Christianos Colijeff, Pohjoismainen kieliopisto - Nordiska språkinstitutet nimisen toiminimen haltijana, on kiistänyt markkinointinsa olevan sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Mikäli kielto kuitenkin joltain osin määrätään, vastaaja on pyytänyt, että sen tehosteeksi ei asetettaisi uhkasakkoa.

Vastaaja on tärkeimpien asiakysymysten osalta täysin samalla kannalla KA:n kanssa. Ongelmana on kuitenkin tulkinta. KA:n esittämät vaatimukset ovat näennäisesti täsmällisiä, mutta lähemmässä tarkastelussa osoittautuu, että tähän tapaukseen sovellettuna KA:n vaatimien kieltojen asettaminen ei ollenkaan ratkaise niitä kohtia, joista ollaan eri mieltä.

Vastaaja toimii osana kansainvälistä yritysketjua, jonka pääpaikka sijaitsee USA:ssa. Yritysketju tuottaa eri maissa kieli- ja muita kursseja sekä harjoittaa sosiologista ja pedagogista tutkimustoimintaa. Yhtenä johtavana ideana on erittäin tarkkoihin tutkimuksiin perustuen - se, että oppilas pystyy itse korjaamaan virheensä huolellisesti suunnitellun opintomateriaalin avulla siten, että kontakti "opettajaan" minimoidaan. Tämä ei ole ensisijaisesti kustannusten säästökysymys, vaan pedagoginen perusidea.

KA haluaa tästä tehdä sen päätelmän, että markkinoitaessa tällaisia kursseja kyseessä olisi tavaran postimyynti, jolloin kaikki KSL:n postimyyntisäännökset tulisivat sellaisinaan sovellettaviksi.

Vastaaja ei sinänsä lainkaan vastusta postimyynnin kohdalla kuluttajalle annettujen suojaoikeuksien soveltamista tähän tapaukseen. Mutta neuvotteluissa KA:n kanssa ei ole päästy selvään tulkintaan siitä, miten mainittuja normeja olisi sovellettava kurssiin. KA lähtee siitä, että kurssimateriaali voitaisiin toimittaa yhdellä kertaa tilaajalle ja että se voisi olla kirjakaupassa kirjan muotoisena myytävänä. Vaikka poikkeuksellisesti materiaali voidaan lähettää pakettina tilaajalle, on pääsääntö se, että tilaaja saa kurssivihkoja haluamaansa tahtiin. Tilaajan ollessa koulua käyvän oppilaan huoltaja ja aineiston käyttäjän ollessa oppilas tällä menettelyllä on tärkeä pedagoginen taustansa. On aivan liian helppoa unohtaa kerralla saatu materiaali. Kun tietyin väliajoin tulee uusi opintovihko, tämä aktivoi osaltaan työskentelemään sen parissa. Vastaaja on harjoittanut alan kurssitoimintaa lähes 20 vuotta ja tietää, mistä on kysymys.

Vastaaja lähtee siitä oikeudellisesta kannasta, että tilattu kurssi on kokonaisuus, vaikka yksittäiset kurssivihot yleensä toimitetaan tietyin väliajoin erikseen. Kurssia ei vastoin tilaussitoumusta saa keskeyttää. Eri asia on, että vastaaja antaa tilaajalle paljon laajemman oikeuden saada rahansa takaisin kuin laki vaatii. Tätä kuluttajan oikeutta, joka perustuu vastaajan antamiin lisäehtoihin, vastaaja kutsuu mielestään oikeutetusti takuuksi.

KA:n vaatimuksissa puhutaan jatkuvasti mainoksista ja esitteistä. Oleellista kuitenkin tässä yhteydessä on se, että vastaaja ei pyri saamaan mainoksilla tai esitteillä aikaan sopimussitovuutta. Tältä osin on tilanne aivan erilainen kuin postimyynnin osalta yleensä. Siksi vaatimus postimyynnissä kuluttajaa suojaavien normien soveltamisesta vastaajan esitemateriaaliin on tavallaan puolitotuus - tai osavalhe.

Vastaajan esitteissä ei pyritä periaatteessa muuhun kuin sellaisen kiinnostuksen herättämiseen, että tilaaja (oppilaan huoltaja) pyytää saada sitoumuksitta ensimmäisen opintopaketin. Jos hän on siitä kiinnostunut, hän voi tehdä sitovan tilauksen koskien myöhempiä opintopaketteja. Ensim

mäisen opintopaketin yhteydessä kerrotaan täsmällisesti, mitä tilaus merkitsee.

Kun ensimmäisen vihon tutustumistilaus on sitoumukseton, on kohtuutonta vaatia, että sen yhteydessä pitäisi jo esitemateriaalista kootusti ja täsmällisesti käydä ilmi kaikki, mitä laissa postimyynnistä sanotaan ja mitkä kurssin kokonaisehdot olisivat. Kun KA ihmettelee, mitä vastaaja tekee silloin, kun ensimmäisen opintovihon saanut ei tilaa kurssia eikä palauta vihkoa, on vastaus yksinkertainen: ei mitään. Vastaajalla ei ole käyttöä mahdollisesti rasvan tahrimalle kurssiviholle. Mutta toisaalta on myös ymmärrettävää, että vastaaja ei voi luvata rajoituksetonta keskeyttämisoikeutta, ei pedagogisista eikä taloudellisista syistä. Käytettyjä kurssivihkoja vastaajakaan ei enää voi käyttää.

Vastaaja lähtee puolestaan siitä, että kurssin ehdot tulevat selviksi ensimmäisen opintovihkon yhteydessä toimitettavasta aineistosta tilaussitomuksineen. Tältä osin tilanne on oleellisesti erilainen kuin postimyynnissä yleensä.

Jos oppilas on tilannut koko kurssin yhdellä kertaa, materiaalista käy ilmi hänen oikeutensa palauttaa aineisto määräajassa, joka vastaajalla on pitempi kuin laki vaatisi eikä vastaaja pidä kiinni edes itse asettamastaan määräajasta. Kertaakaan vastaaja ei ole mennyt pakkotäytännön tielle kuluneiden lähes 20 vuoden aikana, eikä tule menemäänkään. Yhtään maksamismääräystä vastaaja ei ole hakenut, yhtään kannetta ei ole nostettu maksamattomista kurssimaksuista. Vastaaja pitää periaatteessa kiinni oikeuksistaan mutta tämä periaate on voimassa pedagogisesti oppilaitten edun nimessä. Vastaaja ei ole koskaan siihen vedonnut juridisesti eikä tule siihen vetoamaankaan. Tämä on oleellinen seikka vastaajan toiminnan ymmärtämisen kannalta. Vastaajan taustalla oleva kansainvälinen konserni ei pyri voittoon, vaan käyttää tuottonsa tutkimustoimintaan.

Jos oppilas taas on tilannut sitomuksetta ensimmäisen opintovihon (alaikäisen kyseessä ollen huoltajansa suostumuksin), ei kuluttajan suojantarve ole läheskään samanlainen kuin jos hän pelkän mainoksen tai esitteen nojalla saisi tilaamansa tavaran. Kyseessä on "kauppa näytteen perusteella". Mutta tällöinkin varsinainen tilaus tapahtuu sen nojalla, mitä tilaaja voi päätellä ensimmäisestä kurssivihosta, jota seuraavat yksityiskotaiset tilausohjeet selostuksineen. Vastaajaa ei voi vaatia mainos- tai esitemateriaalissa selostamaan asioita, jotka selostetaan kurssimateriaalin ensimmäisen vaiheen toimittamisen yhteydessä, milloin ensimmäisen vaiheen näyteaineisto toimitetaan sitoumuksitta tilaajalle.

Tällä perusteella vastaaja katsoo, että KA:n vaatimukset (1) ja (2) näin muotoiltuina ovat perusteettomia. Jos muotoilu on se, että peruutusoikeudesta ja sopimuksen sisällöstä on kerrottava joko esitteissä tai niiden pohjalta toimitetuissa sitomuksettomissa näytteissä, vastaaja on täysin yhtä mieltä KA:n kanssa: tottakai ihmisten täytyy saada selvään tietää, mihin he sitoutuvat. Mutta, kuten sanottu, sitoumuksilla, joihin kuluttaja menee, on vastaajan kohdalla pedagogispsykologinen eikä juridinen merkitys.

KA:n kirjelmässä on viitattu vaikeuksiin saada vastaajaan yhteys ja siihen, että vastaaja ei ole vastannut tiettyihin kuluttajavalituslautakunnalle osoitettuihin vaatimuksiin.

Vastaajan palveluksessa oli henkilö, jonka sielullinen sairaus teki hänet toisinaan työkyvyttömäksi, mitä USA:sta käsin oli mahdoton tietää. Hän ei vastannut kaikkiin kyselyihin. Hän ei ole enää vastaajan palveluksessa. Tämän vastaaja on saattanut KA:n tietoon. Toisaalta hän ei kiinnittänyt huomiota sellaisiin kuluttajien valituksiin, joissa vaadittiin oikeutta lopettaa kesken jo alettu kurssi. Hän kun oli saanut ohjeet, että pakkotoimiin ei saanut ryhtyä. Hän ymmärsi asian väärin siten, että ajatteli valituksissa vaadittavan jotakin, mikä valittajan kannalta oli vastaajan periaatekanta ja hänen saamansa ohjeet huomioon ottaen täysin turhaa. Miksi vaatia oikeutta lopettaa kurssi - kun vastaaja ei kumminkaan ryhtyisi perimään mitään, sitoumuksista huolimatta. Tältä osin asiat ovat nyt kunnossa, ja viimeisin kuluttajan valitus poistettiin listalta, kun vastaaja ilmoitti, että perimistoimiin ei missään tapauksessa ryhdyttäisi.

Vastaaja voi luvata ilmoittaa katuosoitteen ja puhelinnumeronkin. Vastaaja ei kuitenkaan käsitä, mitä merkitystä tällä olisi asiakkaille, ellei samalla sitouduttaisi tiettyihin päivystytysaikoihin. Se, että saa panna sanomansa postiluukusta sen sijaan että soittaisi tai kirjoittaisi kirjeen, on kuluttajalle olematon säästö, jos hänen käydessään ilmoitetussa katuosoitteessa ketään ei ole paikalla tai jos ilmoitetussa puhelinnumerossa vastaa vain automaatti.

Vastaajan toiminnan luonne on sellainen, että oppilas saa kirjeitse asioidessaan niin pyytäessään henkilökohtaisen kirjallisen ohjauksen epäselviin kohtiin. Mutta hyvin suunniteltu aineisto tekee tällaiset yhteydenotot yleensä tarpeettomiksi. Vastaaja ei silti ole mikään postilokerofirma, vaikka sen toiminta rakentuu sille, että se ei tarvitse laajaa virka-aikaista organisaatiota toimistoineen ym.

Jokainen ymmärtää, että vastaaja ei voi taata oppilaalle myönteistä opintotulosta. Kukaan ei voi eikä vastaaja sitä väitäkään. Ainoa takuu, jonka vastaaja antaa tältä osin, on se, että materiaalia ohjeiden mukaisesti käyttänyt oppilas saa rahansa takaisin, jos ei onnistu pyrkimyksissään (ehtojen suoritus, reppujen hyväksyntä, arvosanan korotus). Joissakin tapauksissa vastaaja on jopa luvannut rahat takaisin kaksinkertaisina. Vastaaja luottaa näet aineistoonsa, ja siitä päätellen, että vaatimuksia palautuksista on tullut hyvin vähän, luottamus ei ole perusteeton.

KA:n vaatimuksessa viisastellaan sillä, että takuun liittämistä oppimiseen on pidettävä sopimattomana, ja että vastaajan takuuehdot olisivat yhdenmukaiset kuluttajalle kuuluvan purkuoikeuden kanssa.

Esim. kirjoituskoneiden valmistaja ei anna takuuta siitä, että koneen saisi palauttaa, jos tilaaja ei saa sillä aikaan painokelpoista romaania. Kirjoituskoneessa ei ole mitään vikaa, vaikka kirjoittajassa voi olla.

Vastaaja antaa takuun siitä, että oppilas saa rahat takaisin tietyin aktiviteettiehdoin (joista vastaaja ei pidä käytännössä jyrkästi kiinni), jos kurssi ei ole myötävaikuttanut hänen pyrkimyksiinsä.

Melko nuorikin oppilas - saati huoltaja - käsittää, että vastaaja ei voi luvata laudaturia, ehtojen suoritusta eikä muitakaan tuloksia. Ainoa, minkä vastaaja voi taata, on (1) kurssiaineistojen korkea ja kansainväliseen tutkimustyöhön perustuva taso ja (2) oikeus saada rahat takaisin yksin- tai jopa kaksinkertaisina. Tämä menee paljon yli laissa annetun purkuoikeuden, sillä edes KA ei ole väittänyt, että vastaajan kursseissa olisi jotain "vikaa".

Hintatakuun osalta KA:n vaatimus ei osoita alan käytännön tuntemusta. Sen valossa olisi näet voinut todeta, että tällä alalla hinnannousut kesken pitkän kurssin ovat sopimusehtojen mukaan sääntö eivätkä poikkeus. Vastaajan ehdot eivät tosin ole tältä osin erityisen takuuluonteiset, mutta käytettyä ilmaisua "takuu" onkin tarkasteltava kokonaisuutena, ottaen huomioon ne erilaiset edut, mitkä vastaaja myöntää verrattuna siihen, mitä kuluttajalle muutoin lain ja käytännön mukaan kuuluisi.

Sanalla "takuu" on yleiskielessä tietty merkitys, jota juristerialla ei saa sulkea pois: luvattu etu yli lain vaatiman, tietyin ehdoin. Oleellista on, että vastaaja ei ole miltään osin harhauttanut kuluttajia eikä ole jyrkästi pitäytynyt ilmoittamiinsa ehtoihin. Vastaaja on nähnyt ne aivan toisin kuin KA, nimittäin keinoina edesauttaa kuluttajan etuja vastaajan toiminnan tarkoittamassa erityistilanteessa, jossa oppilaat kypsymättömyytensä takia eivät ymmärrä, mitä heidän oma etunsa vaatii. Kun vastaajan materiaali on kaikki korkeimmat kansainvälisetkin kriteerit täyttävää, vastaajalla on perusteita sille, että se muodollisesti pitää kiinni oikeuksistaan, vaikka todellisuudessa se antaa periksi, silmämääränään koko ajan pikemminkin oppilaiden etu kuin oma taloudellinen hyöty.

Vastaaja vastustaa kieltojen asettamista siinä muodossa kuin KA on niitä vaatinut. Vaatimuksista kohta 1) edellyttäisi ilmoittamaan mainoksissa ja esitteissä peruutusoikeudesta, josta ilmoittaminen täsmällisemmin voi tapahtua ensimmäisen kurssivihon aineiston yhteydessä, jonka saa ilman mitään sitoumusta, ja kohta 2) edellyttäisi jälleen ottamaan sitoumuksetonta tutustumista markkinoivaan materiaaliin asioita, jotka ovat tarpeen vasta varsinaista tilausta tehdessä. Tämän lisäksi sekä kohta 1) että kohta 2) antavat aihetta tulkintaongelmiin: mikä on postimyyntiä koskevien säännösten nojalla oikeus keskeyttää kurssi ja mikä on kenenkin mielestä riittävän informatiivinen esite. Sakon uhkaa ei tule asettaa epäselvien kriteerien varaan.

Kohdan 3) osalta vastaaja on valmis sinänsä ilmoittamaan katuosoitteensa, mutta pitää turhana uhkasakon asettamista tällaisen velvoitteen vuoksi, jollei samalla vaadita tiettyä tavoitettavuutta po. osoitteesta päivystysaikoineen, ja siihen ei liene laillisia perusteita.

Kohdan 4) osalta KA käy kuten eräissä aikaisemmissakin jutuissa sotaan yleistä kielenkäyttöä vastaan, jossa takuun käsitteellä on laajempi merkityssisältö kuin juridisessa kielessä. Vastaajan kohdalla tilanne on kuitenkin erilainen kuin mitä KA antaa ymmärtää, ja takuu on tässä mielessä täysin todellinen sekä vastaajan markkinointitapa perusteltu.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vastaaja, fil.tri Christianos Colijeff, Pohjoismainen kieliopisto - Nordiska språkinstitutet nimisen toiminimen haltijana, markkinoi lukioluokkien oppilaille tarkoitettuja englannin ja ruotsin kielen "kohti laudaturia" kirjekursseja. Pohjoismainen kieliopisto - Nordiska språkinstitutet

kuuluu USA:ssa toimivaan American Language Center nimiseen yritysketjuun.

Vastaajan markkinoimat kurssit ovat 12 vihko-osaan, "opintojaksoon" jaettuja kursseja. Kukin vihko sisältää mm. kielioppia rakenneharjoituksineen, kirjallisia harjoituksia, käännöstä ja tekstin ymmärtämistehtäviä monivalintakysymyksineen ja ratkaisuineen. Kussakin vihossa on myös kaikkiin harjoituksiin liittyvät mallivastaukset ja opiskeluohjeet.

Vastaajan markkinointi tapahtuu siten, että kursseja koskevia esitteitä jaetaan kouluissa opettajan välityksellä oppilaille. Esitteissä tarjotaan kuluttajalle kolme vaihtoehtotoista tapaa tilata kurssi. Eräässä esitteessä olevalla tilauskupongilla oppilaan huoltaja voi tehdä sitoumuksettoman "tutustumistilauksen". Tilauksen tehneelle kuluttajalle lähetetään postissa "tutustumistilauksena" ensimmäinen vihko, jonka mukana on markkinointiaineistoa, tilauslomake ja "takuukirja". Toisessa esitteessä olevalla tilauskupongilla kurssien 12 vihkoa voi tilata yhtenä kokonaisuutena. Kolmannessa esitteessä olevalla kupongilla kurssin voi tilata joko yhtenä kokonaisuutena tai kahdessa 6 vihon erässä.

1. Vastaaja myy mainittuja kursseja postin välityksellä. Kursseihin ei liity mitään myöhemmin tapahtuvaa opetusta kuten esim. harjoitustehtävien korjaamista, kertaustilaisuuksia eikä kokeita. Kaikki kurssiin kuuluvat opiskeluohjeet sisältyvät myytävään kirjalliseen kurssiaineistoon.

Vastaajan markkinoimat kurssit ovat lopullisia, samanlaisia kokonaisuuksia jo markkinointihetkellä. Vastaaja ei ole järjestänyt opiskelun edistymisen seurantaa eikä kursseihin liity muitakaan kuluttajakohtaisia piirteitä.

Vastaajan markkinoimia kursseja on näin ollen pidettävä kulutustavaroina ja niihin on sovellettava postimyyntiä koskevia KSL:n 6 luvun säännöksiä.

KSL:n 6 luvun 6 §:n mukaan ostajalla on postimyynnissä oikeus peruuttaa tavaran ostamista tarkoittava tarjouksensa tai myyjän tarjoukseen antamansa hyväksyvä vastaus seitsemän päivän kuluessa tavaran tai ensimmäisen tavaraerän saapumisesta.

Postimyynnissä ei myydyn hyödykkeen luovuttamisen yhteydessä tarvitse kuluttajalle luovuttaa erityistä peruuttamisasiakirjaa. Kaikki kuluttajat eivät tiedä, että heillä on postimyynnissä suoraan lakiin perustuva määräaikainen rajoittamaton peruuttamisoikeus. Markkinatuomioistuin katsoo, että postimyynnin peruuttamisoikeudesta ja peruutuksen määräajasta on kerrottava kuluttajille viimeistään tavaran tai sen ensimmäisen erän toimittamisen yhteydessä.

Vastaajan markkinoimia kursseja tarjotaan kolmella vaihtoehtoisella tavalla postissa. Vain esitteessä, jossa tarjotaan koko kurssi yhtenä kokonaisuutena, on kerrottu postimyynnin peruutusoikeudesta riittävästi.

Esitteessä, jossa tarjotaan kaikki kurssiin kuuluvat 12 "opintojaksoa" yhtäaikaisesti tai vaihtoehtoisesti kuusi ensimmäistä "opintojaksoa", on seuraava maininta: "Kunkin kurssin kaikki 12 opintojaksoa on tarkoitus ja voidaan toimittaa samanaikaisesti (jolloin voit parhaiten tehdä oman aikataulusi) postiennakolla, mutta myös kahdessa erässä (6+6), jos niin haluat - - -". Esitteessä ei ole mainittu, että tilattavan lähetyksen saa määräajassa peruuttaa. Vastaaja ei ole myöskään esittänyt selvitystä siitä, että peruuttamisoikeudesta olisi kerrottu kurssiaineiston lähettämisen yhteydessä.

Esitteessä, jossa tarjotaan ensimmäisen "opintojakson" sisältävää "tutustumistilausta", on mainittu mm. seuraavaa: "Tutustuminen kannattaa ja sen voit tehdä täysin ilmaiseksi ja sitoumuksetta" sekä "Tutustuminen sitoumuksetta. Voit siis palauttaa ensimmäisen lähetyksen, ellet haluaisi osallistua opetukseen." Esitteessä ei ole mainittu, minkä ajan kuluessa mahdollinen palautus tulee tehdä.

"Tutustumistilaukseen" kuuluvaan aineistoon sisältyvässä "yleisiä ohjeita" liitteessä on kerrottu mm., miten mahdollinen palautus tulee tehdä ja mihin lähetys palautetaan. Aineistossa ei ole kuitenkaan mainittu, minkä ajan kuluessa palautus tulee suorittaa.

Jättämällä markkinoinnissaan kertomatta kuluttajille postimyynnin lainmukaisesta peruuttamisoikeudesta ja siitä, minkä ajan kuluessa peruutus on tehtävä, vastaaja on markkinoinnissaan menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

2. Vastaajan esitteissä on runsaasti tekstiä. Esitteiden teksti on lähes kokonaan mainostekstiä. Esim. esitteessä, jossa tarjotaan kurssi yhtenä "pakettina" tai kahdessa erässä, on kohdassa "kokonaishinnat ja hintavertailua" kaksi 31 riviä käsittävää palstaa mainostekstiä, jonka seassa on mainittu lyhyesti vastaajan tarjoaman kurssin hinta. Esitteen eräällä toisella sivulla on mainittu yhden "opintojakson" hinta mainostekstin seassa. Esitteessä, jossa tarjotaan ensimmäistä "opintojaksoa" "tutustumistilauksena", on kaksi kertaa mainittu yhden "opintojakson" hinta mainostekstin seassa.

Erityisesti postimyynnissä, jossa kuluttajalla ei ole mahdollisuutta ennen tilauksen tekemistä välittömästi tutustua tarjottuun hyödykkeeseen, vaan hänen on tehtävä tilauksensa pelkästään esiteaineiston perusteella, on markkinoinnissa annettava kuluttajille riittävästi tietoja ostopäätöksen kannalta tärkeistä seikoista. Tällaisia seikkoja ovat tarjoukseen kuuluvat sopimusehdot eli esim. tarjotun hyödykkeen hinta ja toimitusehdot. Sopimusehtojen esittely markkinointiaineistossa on tehtävä selkeästi ja sellaisessa paikassa esitteissä ja muussa markkinointiaineistossa, että kuluttaja löytää esitellyt sopimusehdot helposti.

Vastaajan esitteet ovat monisanaisia ja sisältävät runsaasti yksityiskohtia. Tarjouksen sopimusehtoja, esim. hintaa ja maksuehtoja koskevat maininnat ovat esitteissä hajallaan mainostekstin seassa. Vastaajan tarjoamat sopimusehdot ovat vaikeasti löydettävissä.

Jättäessään markkinoinnissaan kertomatta esitellyt sopimusehdot mainosaineistosta erottuvasti vastaaja on menetellyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

3. Vastaajan esitteissä, joissa tarjotaan kurssi yhtenä "pakettina" tai kahdessa erässä, oleviin tilauskuponkeihin on merkitty tilausosoitteeksi "Takuukurssit, PL 766, 00101 Helsinki" ja "Takuukurssit, PL 204, 00101 Helsinki". Esitteessä, jossa olevalla kupongilla voi tilata ensimmäisen "opintojakson", on vastaavasti merkitty: "Etäisopetusosasto, tilausosoite: PL 204, 00101 Helsinki". Vastaajalla on ollut

myös toimipaikka Helsingissä osoitteessa Uudenmaankatu 34. Tätä katuosoitetta ei ole kuitenkaan ilmoitettu esitteissä.

"Tutustumistilaukseen" kuuluvassa markkinointiaineistossa on mm. seuraavat maininnat: "Oppilaan kirjeitse tekemiin kysymyksiin vastataan ympäri vuoden maksutta. Näin mahdolliset epäselvyydetkin saavat ratkaisunsa." ja "Jos Sinulla on opintojesi kuluessa mitä tahansa ilmoitettavaa, on oikea tapa ottaa yhteyttä laitokseemme kirjeitse osoitteeseen: PL 204, 00101 Helsinki, --- Huomaa erityisesti, että hoidamme kaikki etäisopetusosaston oppilasasiat ainoastaan kirjallisesti postitse, emme lainkaan puhelimitse ---". "Takuukirjan" reunassa mainitaan: "Lue takuukirja kaikin kohdin! Mahdolliset lisäkysymykset kurssisihteerille puh (90) 662 772". Vastaaja on ilmoittanut, ettei esitteissä ja "takuukirjassa" mainitussa puhelinnumerossa ole päivystystä.

Kuluttajilla on tarve kääntyä postimyynnissä kaupan jälkeen myyjän puoleen mm. silloin, kun he haluavat käyttää hyväkseen postimyyntikauppaan kuuluvaa peruuttamisoikeuttaan. Jos elinkeinonharjoittajalla on toimipaikka, jossa tämä tai tämän lukuun toimiva henkilö toimii, kuluttajan on helpompi tavoittaa elinkeinonharjoittaja, jos tämän katuosoite on ilmoitettu markkinointiaineistossa. Jos elinkeinonharjoittajalla on toimipaikka, kuluttajan on voitava palauttaa tavara myös suoraan toimipaikkaan.

Vastaaja on jättäessään viimeistään opiskeluaineiston tai sen ensimmäisen erän toimittamisen yhteydessä kertomatta kuluttajille toimipaikkansa katuosoitteen menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

4. a) Vastaajan esitteessä, jossa tarjotaan kurssi yhtenä "pakettina", on seuraava maininta: "Takuu: --- Mikäli et 10 (kymmenen) päivää kohti laudaturia -tekstikursseja opiskeltuasi ole tullut täysin vakuuttuneeksi siitä, että näitä kursseja parempia ei ole ja että kurssit ovat sisällöltään kaikin osin parhaat, mitä voi saada, palautat kurssit, jolloin maksamme mitään kyselemättä kaikki rahasi takaisin. ---"

Markkinatuomioistuin on ratkaisun 1980:7 perusteluissa todennut: "Kuluttaja olettaa yleensä takuun merkitsevän hänelle jotakin etua, jota hän ei ilman takuuta saisi. Myös KSL:ssa on edellytetty, että takuu on lisäsitoumus."

Postimyyntialalla on tavallista, että kuluttajalle myönnetään 10 tai jopa 14 päivän peruutusoikeus lain edellyttämän 7 päivän sijasta. Vastaajan myöntämä 10 päivän peruutusoikeus postimyynnissä ei poikkea alalla vallitsevasta käytännöstä. Vaikka vastaajan myöntämä palautusoikeus on ajallisesti hieman laajempi kuin kuluttajan lainmukainen postimyynnin peruuttamisoikeus, vastaajan takuuksi kutsumaa ehtoa voidaan pitää KSL:n 6 luvussa edellytettyyn peruuttamisoikeuteen rinnastettavana.

Vastaaja on kutsunut takuuksi kuluttajalle lain nojalla kuuluvaan postimyynnin peruuttamisoikeuteen rinnastettavaa peruuttamisoikeutta. Menettely on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

b) Esitteessä, jossa tarjotaan kurssi yhtenä "pakettina" tai kahdessa erässä, on seuraava maininta: "Takuu --- Mikäli oppilas suoritettuaan kohti laudaturia -kurssin täysin ohjeitten mukaisesti --- ei selviytyisi ehdoistaan kesän aikana tai ei läpäisisi syksyllä ylioppilaskirjoituksissaan opiskelemassaan aineessa tai ei saisi yo-kirjoituksissa korotetuksi edellistä arvosanaansa, saa hän välittömästi takaisin kaikki suorittamansa maksut. ---"

"Tutustumistilaukseen" kuuluvan ensimmäisen opintopaketin mukana kuluttajalle lähetetyssä "takuukirjassa" mainitaan: "Lisäys takuukirjaan, uusi takuu: rahat kaksinkertaisina takaisin. --- Kaikki oheisen takuukirjan selvät ja yksiselitteiset takuuehdot ovat kaikin osin voimassa, paitsi että nyt annamme uuden, entistäkin ainutlaatuisemman takuun: rahat kaksinkertaisina takaisin, ellet kohti laudaturia -takuukurssit ohjeitten mukaisesti opiskeltuasi ja ohjeitten mukaisia opiskeluvälineitä käytettyäsi menesty = ellet saa yo-kirjoitusten reppujasi suoritetuiksi tai ellet saa korotetuksi edellistä yo-kirjoitusten arvosanaasi, olipa se mikä tahansa tai ellet selviydy lukion ehdoistasi. ---"

Takuuehtoja on selostettu takuukirjassa mm. seuraavasti: "--- Takuuehtona on, että oppilas suorittaa kaikki kurssin harjoitukset täydellisesti kaikin osin ohjeitten mukaisesti käyttäen ohjeitten mukaisia välineitä ja että oppilaalla on kaikki ohjeen mukaiset oheiskirjat (= kielioppikirja ja ohjeen mukaiset sanakirjat). --- Jos oppilas ei selviytyisi ehdoistaan tai ylioppilaskirjoituksistaan, hänen on postitettava laitoksellemme työsuorituksensa (= työvihkonsa; opintojaksot tulee palauttaa vasta työsuorituksen tarkastamisen jälkeen) tarkastettavaksi ja luotettavat todistukset 1) osallistumisesta molempiin ehtolaiskuulusteluihin tai syksyn ylioppilaskirjoituksiin ja 2) lopullisista koetuloksista. Epäonnistumisen sattuessa työsuoritukset on lähetettävä KAHDEN PÄIVÄN (huomaa aika!) kuluessa tulosten julkaisemisesta ja oppilaan tietoon saattamisesta. Postiosoite: PL 766, 00101 Helsinki 10."

Vastaajan lupaama "rahat takaisin" tai "rahat kaksinkertaisina takaisin", ellei kuluttaja saa ehtoja suoritetuksi, läpäise ylioppilaskirjoituksissa tai saa ylioppilaskirjoitusten arvosanaansa korotettua, on kuluttajalle lisäetu, jonka vastaaja on luvannut kuluttajille tulevien lainmukaisten oikeuksien lisäksi.

Jos kuluttaja ei saa suoritettua ehtojaan tai läpäise ylioppilaskirjoituksissa taikka ei saa ylioppilaskirjoitusten numeroaan korotetuksi, hänen on saadakseen "takuuna" luvatut rahat takaisin näytettävä suorittaneensa kaikki kurssiin kuuluvat tehtävät täysin annettujen ohjeitten mukaisesti ja mm. lähetettävä vastaajalle opintosuorituksensa kahden päivän kuluessa tulosten julkaisemisesta. Vastaajan takuuksi kutsuman luvatun hinnan palautuksen ehdot ovat sellaiset, että luvattu lisäetu jää kuluttajalle käytännössä usein näennäiseksi.

Vastaajan antamaa lisäetua ei voida näin ollen pitää KSL:ssa tarkoitettuna takuuna. Kutsumalla mainittua lisäetua takuuksi vastaaja on menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

c) Vastaajan esitteessä, jossa olevalla tilauskupongilla voi tilata ensimmäisen opintopaketin "tutustumistilauksena", on tilauskupongissa seuraava maininta: "Hintatakuu: opintojaksojen perushinta ei kurssisi kuluessa kohoa, vaikka opiskelisit kuinka pitkään."

Myös postimyynnissä sitova sopimus kaupasta katsotaan syntyneeksi, kun tehtyyn tarjoukseen on saatu hyväksyvä vastaus. Sopimuksen sitovuus merkitsee mm. sitä, että myyjä ei voi sopimuksen solmimisen jälkeen yksipuolisesti muuttaa sopimuksen sisältöä, esim. hintaa.

Vastaajan markkinoiman kurssin hinnaksi on katsottava sovitun se hinta, mikä vastaajan tarjouksessa on mainittu, mikäli kuluttaja on vastaajan tekemän tarjouksen hyväksynyt ja tilannut kurssin. Myöhempi hinnankorotus edellyttäisi, että kuluttaja hyväksyisi hintaa koskevan sopimusehdon muutoksen.

Vastaaja on kutsunut takuuksi sitä, että tarjotun hyödykkeen hinta ei myöhemmin toimitettavien erien osalta kohoa. Menettely on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Christianos Colijeffia, Pohjoismainen kieliopisto Nordiska språkinstitutet nimisen toiminimen haltijana kuluttajille tarkoitettujen kielikurssien markkinoinnissa

1. tarjoamasta kielikurssiaineistoa postitse, jollei kuluttajalle viimeistään opiskeluaineiston tai sen ensimmäisen erän toimittamisen yhteydessä kerrota kuluttajan oikeudesta peruuttaa kauppa ja minkä ajan kuluessa peruutus on tehtävä,

2. tarjoamasta kielikurssiaineistoa, jollei esitteissä esiteltyjä sopimuksen ehtoja kerrota mainosaineistosta erottuvalla tavalla,

3. tarjoamasta kielikurssiaineistoa postitse, jollei kuluttajille viimeistään opiskeluaineiston tai sen ensimmäisen erän toimittamisen yhteydessä ilmoiteta vastaajan toimipaikan katuosoitetta,

4. a) kutsumasta takuuksi lainmukaiseen postimyynnin peruutusoikeuteen rinnastettavaa peruuttamisoikeutta,

4. b) kutsumasta takuuksi käytännössä näennäistä hinnanpalautuslupausta ja

4. c) kutsumasta takuuksi sitä, että kielikurssin hinta ei kurssivihkojen toimitusaikana kohoa.

Kieltoja on noudatettava 1.9.1989 lukien.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Jääsalo, Mustonen, Ollikainen, Pohtola ja Vasara

---

[SV]

KO mot fil. dr. Christianos Colijeff, i egenskap av innehavare av firman Pohjoismainen kieliopisto - Nordiska Språkinstitutet (svaranden). De av svaranden marknadsförda kurserna var slutligt utformade likadana helheter redan vid marknadsföringstillfället. Svaranden hade inte ordnat någon uppföljning av hur kurserna framskred och till kurserna hörde ej heller andra drag, som hänfördes till den enskilde konsumenten. De av svaranden marknadsförda kurserna skulle anses som konsumentvaror och på dem skulle reglerna i KSL 6 kap. tillämpas.

Konsumenterna skall informeras om rätten att vid postförsäljning frånträda köpet och de härvid gällande tidsfristerna senast vid leverans av varan eller den första delleveransen. Genom att i sin marknadsföring underlåta att informera om konsumenternas i lag stadgade rätt att vid postförsäljning frånträda köpet och inom vilken tid meddelande om frånträdandet skall lämnas, hade svaranden i sin marknadsföring förfarit otillbörligt gentemot konsumenterna.

Svarandens broschyrer var mångordiga och innehöll rikligt med detaljer. Avtalsvillkoren i erbjudandet, exempelvis de beträffande pris och betalningsvillkor, fanns i broschyren inblandade i reklamtexten. De av svaranden erbjudna avtalsvillkoren var svåra att finna. Genom att inte i sin marknadsföring presentera avtalsvillkoren skilt från reklammaterialet hade svaranden i marknadsföringen förfarit otillbörligt.

Genom att inte senast vid expedieringen av studiematerialet eller den första delleveransen meddela konsumenterna sitt verksamhetsställes gatuadress hade svaranden förfarit otillbörligt mot konsumenterna.

Ehuru den av svaranden åt konsumenterna lämnade tidsfristen vid frånträdande av köpet var något längre än vad som föreskri ves i lagen, kunde det villkor, som svaranden kallar för garanti, anses vara jämställt med den i KSL 6 kap. stadgade rätten att frånträda köpet. Genom att kalla en rätt att frånträda köpet, som är att jämställa med den konsumenten enligt lag tillkommande rätten, för garanti, hade svaranden förfarit otillbörligt med hänsyn till konsumenterna.

De av svaranden utlovade "pengarna tillbaka" eller "pengarna dubbelt tillbaka", såvida konsumenten inte fick sina villkor klarade, fick godkänt i studentskrivningen eller i studentskrivningen fick ett höjt betyg, var en tilläggsförmån, som svaranden lovat konsumenterna utöver de dem enligt lag tillkommande rättigheterna. Det löfte om återbetalning av priset, som svaranden kallat för garanti, var emellertid förenat med sådana villkor att den utlovade tilläggsförmånen i praktiken för konsumenterna ofta blev blott skenbar. Då den av svaranden lämnade tilläggsförmånen inte kunde anses vara en sådan garanti, som avses i KSL, hade svaranden förfarit otillbörligt genom att kalla nämnda tilläggsförmån för garanti.

Savaranden hade kallat det förhållandet, att priset på den erbjudna nyttigheten inte skulle höjas för senare delleveransers del, för garanti. Tillvägagångssättet var otillbörligt gentemot konsumenterna.

KSL_2_kap._1_§ och 7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att fil. dr. Christianos Colijeff i egenskap av innehavare av firman Pohjoismainen kieliopisto Nordiska språkinstitutet med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1 och 7 § vid vite förbjudes att i marknadsföring, som riktar sig till konsumenterna

1) per post erbjuda språkkursmaterial, såvida det inte i postförsäljningsreklamen och broschyrerna informeras om konsumentens rätt att inom viss tid frånträda köpet,

2) erbjuda språkkursmaterial, såvida inte avtalsvillkoren och erbjudandets innebörd på entydigt sätt, samlat och iögonenfallande och på ett ställe, omtalas i reklamen eller broschyren,

3) erbjuda språkkursmaterial per post, såvida inte konsumenten senast vid leverans av materialet eller den första delen därav meddelas bolagets gatuadress och

4) utlova pris-, kvalitets- eller annan därmed jämförlig garanti, som inte innebär någon tilläggsförmån i jämförelse med vad konsumenten enligt lag eller inom postförsäljning gällande hävdvunnet bruk är berättigad till.

1) Nordiska språkinstitutet marknadsför kurser i engelska och svenska åt gymnasister med hela landet som verksamhetsområde. Båda kurserna omfattar 12 läromedelsenheter. Materialet skickas med posten till konsumenterna. I de olika broschyrerna nämnes följande leveransalternativ: a) alla 12 studieavsnitten levereras på en gång, b) de första sex studieavsnitten levereras genast, de övriga sex vid av eleven angiven tidpunkt och c) det första studieavsnittet levereras till konsumenten "helt gratis" och "utan förbindelse". I samband med att provavsnittet levereras erhåller beställaren studieanvisningar samt en anmälningsblankett, på vilken slutgiltig kursanmälan bör göras. Den, som anmält sig till kursen, kan med denna ordning själv bestämma i vilken takt han vill ha de följande studieavsnitten levererade.

Kurserna anges vara på fjärrundervisningens grund vilande språkkurser och de marknadsföres under benämningen fjärrundervisningsavdelningen. Vart och ett av de 12 studieavsnitten behandlar språkläran med morfologiövningar, skriftliga övningar, översättningar, textförståelseuppgifter med flervalsfrågor samt lösningar. Det material, som levereras till eleverna, innehåller modellsvar i anslutning till alla övningar. Kurserna innehåller ingen växelverkan mellan kursarrangören och kursdeltagarna.

För den händelse beställaren i det ovan under punkt c nämnda fallet, efter att ha gjort sig förtrogen med det första kursavsnittet, inte önskar definitivt anmäla sig till kursen, skall han returnera materialet. Kostnaderna för returneringen erlägges av köparen. Ehuru såväl marknadsföringsmaterialet som kursanvisningarna är höggradigt detaljerat utarbetade framgår det inte av materialet hur bolaget förfar gentemot sådana beställare, som, sedan de fått det första kursavsnittet, inte på något sätt reagerar på det erhållna materialet, det vill säga inte varken anmäler sig till kursen eller returnerar det material, de redan erhållit.

Bolaget meddelar dock att det av deltagare i kursen fordrar att såväl deltagaren själv som målsman undertecknar anmälningsblanketten.

2) KO har under tiden 1981 - 1988 för behandling erhållit 11 anmälningar, som hänför sig till Nordiska språkinstitutets marknadsföring och avtalsvillkor. Till konsumentklagonämnden har det inkommit 5 klagomål. Innehållet i de anmälningar, som skickats till såväl KO som konsumentklagonämnden, har i regel varit att den klagande inte förstått innehållet i förbindelsen.

Enligt erhållna uppgifter har kursernas marknadsföring ordnats på så sätt att företaget "i varje gymnasium i Finland" har en kontaktperson, som har till uppgift att ett par gånger under läsårets gång distribuera broschyrer till gymnasisterna.

3) I Nordiska språkinstitutets broschyr anges bolagets adress vara PB 204, 00101 Helsingfors. Telefonnumret anges vara 662772. Ur näringsidkarens handelsregisteranmälan, som registrerats 16.3.1979, framgår inte bolagets gatuadress. Någon näringsanmälan har bolaget inte gjort.

I de konsumenternas anmälningar beträffande Nordiska språkinstitutet, som gjorts till KO, har det i allmänhet fästs uppmärksamhet på att det inte går att få kontakt med institutet. På telefonnumret svarar en telefonsvarare. Med undantag av några fall har bolaget inte lämnat svar på de klagomål, som kommit till konsumentklagonämnden. Då det inte har lyckats att sända begäran om svar med mottagningsbevis till bolaget har konsumentklagonämnden inte kunnat lämna förslag till lösning av tvisten i de flesta av de klagomål, som avsett Nordiska språkinstitutet.

På KO:s begäran har polisen hösten 1986 försökt taga reda på bolagets verkliga gatuadress. Polisen har inte förmått klara ut adressen. Det är emellertid känt att firmans innehavare Christianos Colijeff är finsk medborgare, skriven i Åbo ortodoxa församling och för närvarande bosatt i USA. Med anledning av KO:s förfrågan hösten 1986 rörande bolagets gatuadress lämnades uppgiften att denna adress är: The American Know How Publications, 19 West 44th Street, Suite 1610, New York, NY 10036, USA. Bolaget representeras i Finland vad beträffar relationerna till konsumentmyndigheterna av professorn, jur. dr. Hannu Tapani Klami, adress Oxdrivarestigen 3 B 15, 20210 Åbo.

4) På anmälningsblanketten kallas kurserna garantikurser. Nordiska språkinstitutet lämnar på "mot laudatur"-kurserna en garanti, som i bolagets broschyrer presenteras som tre olika alternativ: a) för den händelse eleven, efter att i 10 dagar ha studerat "mot laudatur"-kursen, inte har blivit helt övertygad om att det inte finns några bättre kurser än dessa och att kurserna till alla delar är de bästa, som står att få, får eleven returnera kursen, varvid bolaget utan att ställa några vidare frågor återbetalar alla pengar, b) pengarna tillbaka om eleven inte klarar av villkor eller underbetyg eller om han inte i studentskrivningen får höjt betyg jämfört med sitt tidigare, vad det nu än må vara, c) prisgaranti: priset på studieavsnitten höjes inte under kursens gång, hur lång tid studierna än må taga.

Den ovan under a nämnda garantin lämnas åt de elever, till vilka hela kursmaterialet levereras på en gång. Garantin enligt punkt b hör till kursen i de fall då eleven vid kursens början får antingen alla 12 kursavsnitten eller de första sex. Prisgarantin enligt punkt c hänför sig till de fall, då eleven själv bestämmer den takt, i vilken kursmaterialet levereras.

1) Enligt KSL 6 kap. 1 § har konsumenten vid postförsäljning rätt att inom de i samma kapitel 6 § nämnda sju dagarna återkalla sitt erbjudande att köpa varan. I regeringens proposition till konsumentskyddslagstiftning (RP 8/77, sid. 55) fastslås det att rätten att återkalla inte sträcker sig till avtalsförhållanden, som gäller konsumenttjänster. För varje särskilt fall måste det övervägas när den nyttighet, som erbjudits konsumenten, skall betraktas som vara och när som tjänst.

I KSL finns det inga bestämmelser rörande uppdelning på varor och tjänster. I konsumenttjänstkommitt‚ns betänkande år 1982 (1982:50 sid. 3) har denna skillnad något skisserats genom att det fastslagits bl.a. att ett utförande av en tjänst kan omfatta också materiella ting, varvid dock arbetet, färdigheten och andra drag, som hänger samman med en tjänst, utgör den centrala delen i prestationen. Engligt betänkandet (sid. 5) utgör ett för tjänsterna utmärkande drag det, att det i fall av tjänst är fråga om en framtida prestation. Den nyttighet, varom det är fråga, finns ännu inte i det ögonblick, då avtalet ingås, utan uppstår först senare.

I förslaget till konsumentskyddslagstiftning (justitieministeriets lagstiftningsavdelnings publikation 12/1974, sid. 175) nämnes beträffande begreppet vara/tjänst försäljning av språkkurser som en avtalstyp, som beror på tolkning. Enligt förslaget är det möjligt att karakterisera avtalet som gällande överlåtelse av vara såvida enskilda tjänsterna i samband med kursen, exempelvis rättning av övningsuppgifter, är ringa i jämförelse med övrigt skriftligt och liknande material.

Också i förslaget till konsumentskyddslagstiftning har man alltså utgått ifrån att avtalsförhållanden beträffande språkkurser i regel är avtal om tjänster. Det betonas emellertid att avtalet i så fall är förenat med mera individuella drag än obetydligt. Som alternativ till en individualiserad prestation kan man se nyttigheten som en massartikel, då alla beställare tillsändes en nyttighet med samma innehåll.

Då undervisnings- och kursverksamhet vanligen anses utgöra tjänst är utgångspunkten för denna uppfattning den personliga insats, som läraren gör vid undervisningstillfället. Till undervisningen hör regelmässigt en växelverkan läraren och eleven emellan. Vid fjärrundervisning sker denna växelverkan valigtvis på så sätt att de uppgifter, som eleven löst därhemma, sändas till en av undervisningsanstalten angiven lärare för korrigering eller bedömning. Eleven får anvisningar och råd beträffande sina fortsatta studier på basis av övningsuppgifterna. Vid kurser, som grundar sig på fjärrundervisning, anordnas det ofta också repetitionstillfällen. Studieresultaten kontrolleras ofta i form av prövningar.

Den nyttighet, som marknadsföres av Nordiska språkinstitutet, är däremot en redan i det skede, då avtal slutes, slutgiltig helhet. Kursmaterialet har utformats på så sätt att eleven kan studera kursen utan ytterligare insatser från kursanordnarens sida. Alla studieanvisningar finns med i materialet. Det har inte anordnats någon som helst uppföljning av hur studierna framskrider. Materialet utgör en helhet, som lika gärna kunde vara till salu exempelvis i en bokhandel. I själva verket är det inte fråga om någon kurs utan om ett skriftligt material, som har utarbetats med självstudieverksamhet för ögonen, vilket material lika gärna skulle kunna kallas lärobok eller häftes-serie. På ovan anförda grunder är den av Nordiska språkinstitutet marknadsförda nyttigheten klart och tydligt en konsumtionsvara och på dess postförsäljning kan man därför tillämpa KSL 6 kap.

I förslaget till konsumentskyddslagstiftning (12/1974 s. 176) har man för hemförsäljningens del omfattat den åsikten, att rätten att frånträda köpet måste bringas till konsumentens kännedom, för att denna rättighet skall få någon praktisk betydelse. För hemförsäljningens del har lagstiftaren försäkrat sig om att denna upplysning kommer till köparens kännedom genom att förutsätta att köparen erhåller en särskild hemköpshandling. För postförsäljningens del har det inte ansetts vara nödvändigt att fordra att näringsidkaren skall tillställa köparen en särskild handling, där köparens rättigheter förklaras. I regeringens proposition om konsumentskyddslagstiftning (sid. 57) har detta motiverats med att det med stöd av stadgandena i 2 kap. uppenbarligen är möjligt att i tillräcklig utsträckning påverka innehållet i de uppgifter, som lämnas köparen vid postförsäljning.

Stadgandena i KSL 2 kap. berör marknadsföring av konsumtionsnyttigheter. Lagstiftaren har alltså utgått ifrån att konsumenterna redan i marknadsföringsskedet blir upplysta om rätten att vid postförsäljning returnera varan.

2) Ett centralt syftemål med marknadsföringsreglerna i KSL är att tillförsäkra konsumenterna tillräcklig information då de planerar och beslutar om anskaffning av konsumtionsnyttigheter. Enligt regeringens proposition har konsumenten svårt att handla på ett sätt, som motsvarar hans ekonomiska trygghet, såvida han inte har tillräckliga kunskaper om de för avgörandet centrala omständigheterna. I propositionen fastslås vidare (sid. 27) att det alldeles speciellt vid hem-, telefon- och postförsäljning måste säkerställas att minimi-informationen lämnas till konsumenterna.

Enligt de internationella grundreglerna för direktreklam och postförsäljning, första artikeln, skall villkoren i ett anbud vara så tydliga att konsumenten korrekt förstår dess innebörd och vad han genom en beställning förbinder sig till. Enligt 9 artikeln skall man alltid, då så är möjligt, i reklammaterialet klart presentera en sammanfattning av de väsentliga villkoren i erbjudandet. För att konsumenten skall klart förstå anbudet bör det undvikas att placera de väsentliga villkoren här och där i reklammaterialet.

Med hänsyn till konsumentens ekonomiska trygghet är det viktigt att han får kännedom om avtalsvillkoren på ett sätt, som är lätt att förstå. Nordiska språkinstitutets broschyr uppfyller inte detta krav. Broschyren är mångordig och detaljerad. Texten är utomordentligt tät. Att rätt förstå innebörden av anbudet försvåras genom att informationen om erbjudandet har presenterats på olika håll i broschyren inblandad i reklamtexten. Mot broschyrens gula bottenfärg finns med rött framhävt de punkter, som den, som utarbetat broschyren, har velat betona. Mycket av det sålunda överstreckade har emellertid karaktär av reklamtext och de är inte nödvändigtvis till hjälp då det gäller att få innehållet i anbudet klart för sig.

Broschyrens detaljrikedom, den tättryckta texten och upprepningarna försvårar möjligheten att få reda i uppgifterna om avtalsvillkoren. Det förblir oklart vad konsumenten åtager sig genom att returnera beställningsblanketten.

3) I KSL 2 kap. 1 § förbjudes det att i marknadsföringen använda förfarande, som är otillbörligt mot konsumenterna. Enligt stadgandets andra moment skall marknadsföring, vari ej ingår uppgifter, som är behövliga för konsumenternas ekonomiska trygghet, alltid anses vara otillbörlig.

Kännedom om säljarens firmas besöksadress är vid postförsäljning av första rangens vikt med hänsyn till postförsäljningskundens ekonomiska trygghet. Om köparen inte, då han vid postförsäljning erhåller varan, har kännedom om säljarens verksamhetsställe är hans ekonomiska trygghet tvivelaktig.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1981:3 beträffande KO:s yrkande om angivande av gatuadress vid postförsäljningsannonsering fastslagit att konsumenten har behov av att vid postförsäljning kunna vända sig till säljaren närmast då köparen vill använda sig av honom vid postförsäljning tillkommande rätt att frånträda köpet. Behov av att vända sig till säljaren föreligger enligt avgörandet även då säljarens prestation är avtalsstridig, exempelvis om den genom postförsäljning sålda nyttigheten är felaktig. I dessa fall är det emellertid enligt beslutet tillräckligt att han får kännedom om säljarens verksamhetsställes adress, för det fall att han behöver ta kontakt, senast då nyttigheten levereras.

Marknadsdomstolen förkastade KO:s i målet framställda yrkande på att gatuadressen skulle anges i postförsäljningsannonsen och motiverade sitt avslag med att det inte var visat i målet att postförsäljningsföretagen inte i samband med leveransen av den försålda nyttigheten lämnat uppgift om säljarens firmas adress eller eljest på annat ändamålsenligt sätt säkerställt möjligheten för den, som genom postförsäljningsköp skaffat en nyttighet från bolaget, att utnyttja sina rättigheter.

Marknadsdomstolen har alltså i detta avgörande ansett att konsumentens möjligheter att utnyttja sina i lag stadgade möjligheter skall säkerställas genom säljarens försorg. Det ansågs vara med hänsyn till konsumentens ekonomiska trygghet tillräckligt att uppgifter om postförsäljningsföretagets verksamhetsställes adress lämnas först i samband med nyttighetens leverans.

Postförsäljningsföretagen kan i Finland, genom att använda sig av postbox, verka så att konsumenten inte har några möjligheter att framställa yrkanden gentemot bolaget. Detta har framgått speciellt beträffande svarandebolaget. Såvida bolaget inte med anledning av polisens resultatlösa undersökning hade på eget initiativ meddelat KO uppgifter om hur kontakt erhålles med dess representant, hade KO inte haft möjlighet att inleda överläggningar med bolaget.

I regeringens proposition rörande konsumentskyddslagstiftning (sid. 57) har man utgått ifrån att en vara, som köpts genom postförsäljning kan returneras till säljaren förutom per post också personligen. Det måste därför förutsättas att det också är möjligt att personligen återlämna varan. Ett i Finland verksamt postförsäljningsföretags besöksadress till verksamhetsstället i Finland skall vara tillgänglig för konsumenterna. För den händelse näringsidkaren verkar från utlandet är också denna uppgift viktig med hänsyn till konsumentens köpbeslut.

4) Ovan har under punkt 1 visats att den av Nordiska språkinstitutet marknadsförda nyttigheten är en konsumtionsvara, på vilken stadgandena i KSL 6 kap. skall tillämpas.

a) Innehållet i det under punkt 4 a i ansökan nämnda Nordiska språkinstitutets garantivillkor sammanfaller med den i lag stadgade rätten för konsumenten att frånträda köpet. Att bolaget ger en returneringsfrist på 10 dagar i stället för de lagen angivna 7, ändrar inte på åtagandets natur. Att konsumentens rätt att frånträda köpet utsträckes till 10 eller till och med 14 dagar är nuförtiden rätt vedertaget inom postförsäljningen. Det står i enlighet med allmänt bruk inom branschen.

Enligt motiveringarna för marknadsdomstolens avgörande 1980:7 förutsätter konsumenten vanligen att en garanti för honom medför någon fördel, som utan garantin inte skulle tillkomma honom. Tilläggsförmånen skall till konsumentens förmån avvika från de rättigheter köparen är tillförsäkrad genom KSL eller allmän praxis inom branschen.

Att kalla rättigheter, som tillkommer konsumenten direkt med stöd av lagen, för garanti, ger konsumenten en felaktig bild av honom enligt lag tillkommande rättigheter och användning av termen i detta sammanhang är ur konsumentens synpunkt otillbörligt.

b) En naturlig strävan hos den, som anordnar en språkkurs är att eleverna lär sig språk. Det tillkommer emellertid inte den, som utarbetar materialet eller råder över marknadsföringen, att garantera att den, som studerar ett visst material, också lär sig språket. Människorna tillägnar sig saker individuellt. Vid ett tentamenstillfälle inkverkar också andra omständigheter än den, hur bra eleven behärskar det material, som är föremål för tentamen.

Den av Nordiska språkinstitutet lämnade garantin utgöres i själva verket av ett löfte att eleven klarar sina villkor, därför att kursmaterialet är högklassigt. Då inlärning och därigenom bättre betyg ingalunda kan säkerställas på förhand, måste en garanti, som lämnas i samband med studierna, anses vara otillbörlig.

I KSL 5 kap. 5 § finns en regel om s.k. kvalitetsgaranti. Stadgandet behandlar sådant fall, då säljaren eller någon annan för hans räkning genom att lämna en garanti eller eljest förbundit sig att svara för varans kvalitet. Om varan i så fall avviker från vad som uppgivits i utfästelsen, anses fel i vara föreligga. Till följd av felet får konsumenten de i 5 kap. 2 § nämnda rättigheterna, av vilka vid bedömning av Nordiska språkinstitutets kvalitetsgaranti köparens rätt att frånträda köpet är relevant, såvida annan påföljd med hänsyn till omständigheterna inte kan anses vara ur dennes synpunkt skälig.

Den under punkt 4 b nämnda Nordiska språkinstitutets garanti är en typisk kvalitetsgaranti. Säljaren försäkrar där att studiematerialet är av sådan kvalitet att var och en med dess hjälp får sitt betyg höjt eller klarar av sitt villkor. En för utsättning för att garantin skall gälla är att den elev, som inte fått höjt betyg eller klarat av sitt villkor, inom två dagar från det att ha fått veta resultatet av prövningen returnerar de uppgiftsserier, som hör till kursen, och övningshäften till garantiutfärdaren för granskning. Syftet med villkoret är att kontrollera att eleven under sina studier har handlat enligt de givna detaljerade anvisningarna. Såvida eleven returnerar de på vederbörligt sätt ifyllda arbetshäften har garantivillkoren uppfyllts, varvid varans avvikelse från vad som är avtalat, m.a.o. fel, inte kan föranledas av någon omständighet, varöver köparen råder.

I stadgandet om kvalitetsgaranti i KSL 5 kap. 5 § har som förutsättning för fel i vara uppställts att säljaren inte kan visa att detta beror på omständighet, som bör tillräknas köparen. Näringsidkaren skall visa att köparen har förfarit i strid med anvisningarna eller eljest kulpöst. Nordiska språkinstitutet fordrar att eleven visar att han handlat enligt givna anvisningar, d.v.s. felet har funnits då köpet gjordes. Det är alltså här inte fråga om någon "tilläggsförmån" i förhållande till KSL 5 kap. 2 §.

Som följd av vad ovan fastslagits kan man konstatera att innehållet i det under punkt 4 b nämnda Nordiska språkinstitutets garantivillkor är för konsumenten likadant som den rätt att frånträda köpet, som han har enligt KSL 5 kap. 2 §. Genom att kalla en konsumenten på lag grundad rättighet för garanti har konsumenten ingivits en vilseledande bild av sin rättsliga ställning. Att lämna en kvalitetsgaranti i anslutning till utbildningen måste anses vara otillbörligt gentemot konsumenterna.

c) Enligt avtalslagens regler anses ett bindande avtal ha ingåtts då ett accepterande svar har lämnats på ett gjort erbjudande. Att avtalet är bindande innebär bl. a. att säljaren inte sedan avtal ingåtts kan ensidigt ändra avtalets innehåll. Nordiska språkinstitutets prisgaranti, enligt vilken kursens pris inte ändras under studietiden, hur länge studierna än må pågå, är således betydelselös ur juridisk synvinkel.

Bolaget lovar i form av en garanti att materialets pris skall förbli detsamma oberoende av studietidens längd. Då det emellertid vid kursens början har gjorts ett avtal med kunden, enligt vilket priset har bestämts till 12 x 49,20 mark, d.v.s. tillsammans 590,40 mark, har bolaget inte rätt att ensidigt höja det avtalade priset. Mot laudatur-kursen är en helhet, som det vore möjligt att i sin helhet sända kunden genast efter det att avtal slutits. Det är ej heller fråga om något kontinuerligt avtalsförhållande, där varans pris under en lång avtalsperiods gång kan utsättas för prishöjningstryck till följd av omständigheter, varöver säljaren inte råder.

En garanti i denna form innehåller därför inte någon fördel jämfört med vad konsumenten i varje fall är berättigad till genom direkt stöd i lag. Den är tvärtom ägnad att inge konsumenten en felaktig bild av de rättigheter, som tillkommer honom enligt lag.

CHRISTIANOS COLIJEFFS BEMÖTANDE

Svaranden, fil dr. Christianos Colijeff, innehavare av firman Pohjoismainen kieliopisto - Nordiska språkinstitutet, har bestridit att hans marknadsföring skulle vara otillbörlig och yrkat att käromålet skulle förkastas. För den händelse förbud dock skulle i någon utsträckning utfärdas har svaranden anhållit om att det inte skulle förstärkas med vitesföreläggande.

Svaranden är vad gäller de viktigaste sakfrågorna av helt samma mening som KO. Problemet ligger emellertid i tolkningen. De av KO framförda yrkandena är tillsynes precisa, men vid närmare granskning visar det sig att ett utfärdande av de av KO yrkande förbuden, tillämpade på detta fall, ingalunda kommer att avgöra de punkter, där man har olika uppfattning.

Svaranden verkar som en del av en internationell företagskedja, som har sitt huvudsäte i USA. Företagskedjan producerar språk- och andra kurser i olika länder samt ägnar sig åt sociologisk och pedagogisk forskning. En ledande id‚ är - på grundval av synnerligen noggranna forskningsresultat - att eleven förmår att själv, med hjälp av omsorgsfullt utformat studiematerial, rätta sina fel så att kontakten med "läraren" minimeras. Detta är inte i första hand en fråga om kostnadsinbesparing utan om en pedagogisk grundid‚.

KO vill härur draga den slutsatsen att det vid marknadsföring av sådana kurser är fråga om postförsäljning av en vara, varigenom alla KSL:s regler om postförsäljning såsom sådana skulle bli tillämpliga.

Svaranden motsätter sig ingalunda i och för sig att de vid postförsäljning till konsumentens skydd givna rättigheterna tillämpas på detta fall. Vid överläggningarna med KO har det inte gått att komma till en klar tolkning av hur de nämnda normerna skulle tillämpas på kursen. KO utgår från att kursmaterialet skulle kunna levereras till beställaren på en gång och att det skulle kunna säljas i bokhandeln i form av en bok. Ehuru materialet i undantagsfall kan sändas som paket till beställaren är det regel att beställaren får kurshäftena i den takt han önskar. Då beställaren är en skolelevs målsman och den, som använder materialet, är eleven, har detta tillvägagånssätt en viktig pedagogisk bakgrund. Det är alldeles för lätt att glömma bort material, som kommit en gång. Då det med vissa mellanrum kommer ett nytt studiehäfte, aktiverar detta för sin del till att arbeta med detsamma. Svaranden har ägnat sig åt kursverksamhet i branschen i nära 20 år och vet vad det är fråga om.

Svaranden utgår från den juridiska ståndpunkten att en beställd kurs är en helhet, ehuru de enskilda kurshäftena vanligtvis levereras var för sig med bestämda mellanrum. Kursen får inte avbrytas i strid med beställningsförbindelsen. En annan sak är att svaranden ger beställaren mycket vidsträcktare rätt att få sina pengar tillbaka än vad som lagen fordrar. Denna konsumentens rätt, som grundar sig på tilläggsförmåner, som svaranden ger, kallar svaranden enligt egen uppfattning med rätta för garanti.

I KO:s ansökan talas det kontinuerligt om reklam och broschyrer. Det väsentliga i detta sammanhang är emellertid att svaranden inte genom reklamen eller broschyren strävar till att få någon avtalsförbindelse till stånd. I detta avseende är läget helt annorlunda än vad som i allmänhet gäller vid postförsäljning. Därför är yrkandet på att de normer, som vid postförsäljning skyddar konsumenten, skall tillämpas på svarandens broschyrmaterial på sitt sätt en halvsanning - eller delvislögn.

Med svarandens broschyr strävar man i princip inte till annat än att väcka ett sådant intresse att beställaren (elevens målsman) begär att utan förbindelse få det första läropaketet. Om det intresserar honom kan han göra en bindande beställning av de senare läropaketen. I samband med det första läropaketet berättas det noggrant vad beställningen betyder.

Då den första beställningen för att lära känna det första häftet är helt utan förbindelsen är det oskäligt att fordra att det i detta sammanhang redan i presentationsmaterialet skulle samlat och preciserat framgå allt, som lagen stadgar om postförsäljning och vad som är villkoren för kursen i dess helhet. Då KO undrar vad svaranden gör om den, som har fått det första lärohäftet, inte beställer kursen och ej heller returnerar häftet, är svaret helt enkelt: inget alls. Svaranden har ingen användning för eventuellt med fett fläckade kurshäften. Å andra sidan är det också förståeligt att svaranden inte kan utlova obegränsad rätt att avbryta kursen, varken av pedagogiska eller ekonomiska skäl. Använda kurshäften kan svaranden ej heller längre använda.

Svaranden utgår för sin del från att kursvillkoren blir klargjorda i samband med det material, som levereras med det första lärohäftet och beställningsförbindelsen. I denna del är läget väsentligt annorlunda än vid postförsäljning i allmänhet.

Om eleven har beställt hela kursen på en gång framgår det av materialet att han har rätt att returnera materialet inom en tid, som för svarandens del är längre än vad lagen fordrar och svaranden håller inte fast ens vid den av honom själv fastställda fristen. Svaranden har inte en enda gång under de nära 20 gångna åren skridit till utmätning och kommer ej heller att göra så. Svaranden har inte skaffat något enda betalningsföreläggande, icke någon enda talan har väckts till följd av obetalda kursavgifter. Svaranden håller i princip på sina rättigheter - men denna princip gäller pedagogiskt i elevernas intresses namn. Svaranden har aldrig juridiskt hänvisat härtill och kommer ej heller att göra så. Detta är en väsentlig omständighet då det gäller att förstå svarandens verksamhet. Den bakom svaranden stående internationella koncernen strävar inte efter vinst utan använder rörelsens avkastning för forskningsverksamhet.

Om eleven däremot har utan förbindelse beställt det första lärohäftet (i fråga om mindrerågiga med målsmans samtycke) föreligger inte tillnärmelsevis samma behov av skydd för konsumenten som om han på basen av blott en annons eller broschyr får den beställda varan. Det är här fråga om "köp på basen av prov". Men också då sker den egentliga beställningen med stöd av de slutsatser beställaren kan draga av det första kurshäftet, med vilket det kommer detaljerade anvisningar för beställningen och förklaringar därtill. Man kan ej av svaranden fordra att han i reklam- eller broschyrmaterial skall förklara förhållanden, vilka förklaras i samband med leveransen av kursmaterialets första skede, då detta första skedes provmaterial sändes till beställaren utan förbindelse.

På denna grund anser svaranden att KO:s yrkanden (1) och (2) saknar grund så som de äro utformade. Om utformningen är den att det skall informeras om returneringsrätten och om avtalets innebörd antingen i broschyrerna eller på dessas grund översända oförbindliga prov, har svaranden helt samma uppfattning som KO: förvisso skall människorna få klar information om vad de åtager sig. Men, som sagt, det åtagande, som konsumenten tar på sig, har för svaranden en pedagogiskpsykologisk och inte någon juridisk betydelse.

I KO:s skrivelse har det hänvisats till svårigheter att få kontakt med svaranden och till att svaranden inte har svarat på vissa till konsumentklagonämnden riktade yrkanden.

Svaranden kan lova att meddela både gatuadress och telefonnummer. Svaranden kan emellertid inte förstå vilken betydelse detta kan ha för kunderna, såvida han inte samtidigt förbinder sig att ha bestämda jourtiden. Att konsumenten får sticka in sitt budskap i brevspringan i stället för att ringa eller skriva ett brev utgör en obefintlig besparing för honom för den händelse han kommer till den uppgivna adressen då ingen är på plats eller om det på det angivna telefonnumret svarar en telefonsvarare.

Svarandens verksamhet är av den naturen att eleven får, då han skriftligen framför sitt ärende och så önskar, personliga anvisningar beträffande oklara punkter. Ett väl planerat material gör emellertid vanligtvis sådana kontakter onödiga. Svaranden är alltså inte något brevlådeföretag, ehuru dess verksamhet är uppbyggd på så sätt att det inte behöver någon stor på tjänstetid arbetande organisation med ett kontor o. dyl.

Var och en förstår att svaranden inte kan garantera eleven ett positivt studieresultat. Ingen kan göra detta och det har svaranden ej heller påstått. Den enda garanti, som svaranden i detta avseende lämnar, är att en elev, som använt materialet enligt anvisningarna, får sina pengar tillbaka, om han inte uppnår sitt mål (avklarade villkor, underbetyget höjt till godkänt, höjt betyg). I vissa fall har svaranden till och med lovat dubbla det erlagda beloppet tillbaka. Svaranden litar nämligen på sitt material och att döma av att det kommit mycket få anspråk på återbetalning, saknar denna tillit inte grund.

I KO:s ansökan framföres spetsfundigheten att det måste anses vara otillbörligt att förbinda en garanti med studierna och att svarandens garantivillkor skulle överensstämma med den konsumenten tillkommande rätten att frånträda köpet.

En skrivmaskinstillverkare ger exempelvis inte någon garanti att maskinen återtages om köparen inte med dess hjälp får en tryckbar roman till stånd. Det är inget fel på skrivmaskinen, ehuru det kan så vara på skrivaren.

Svaranden garanterar att eleven får pengarna tillbaka med vissa aktivitetsvillkor (där svaranden i praktiken inte så strängt håller på att de uppfylles), såvida kursen inte har positivt inverkat på hans strävanden.

Även en rätt ung elev - för att inte tala om målsman - förstår att svaranden inte kan utlova någon laudatur, att villkor klaras av och ej heller andra resultat. Det enda, som svaranden kan garantera, är (1) kursmaterialets höga och på internationellt forskningsarbete grundade nivå och (2) rätt att få pengarna tillbaka med samma blopp eller t. o. m. duppla beloppet. Detta går vida över den i lagen givna rätten att frånträda, då ej ens KO har påstått att det skulle vara något "fel" på svarandens kurser.

Beträffande prisgarantin visar KO:s yrkande inte på kännedom om praxis inom branschen. I dess ljus skulle man nämligen ha kunnat slå fast att prisförhöjningar under en lång kurs' gång enligt avtalsvillkoren är regel och inte undantag. Svarandens villkor är visserligen inte i denna del av speciell garantinatur, men det använda uttrycket "garanti" bör granskas som en helhet, med hänsyn tagen till de olika förmåner, som svaranden ger jämfört med vad konsumenten eljest enligt lag och praxis tillkommer.

Ordet "garanti" har i dagligt tal en viss betydelse, som ej får uteslutas med juristeri: en utlovad förmån, som sträcker sig utöver i lagen fastställda, bestämda villkor. Det väsentliga är att svaranden inte i någon del har lett konsumenterna vilse och ej heller har strikt hållit sig till de angivna villkoren. Svaranden har sett dem helt annorlunda än KO, som ett medel att främja konsumentens intresse i det speciella läge, som svarandens verksamhet avser, där eleverna till följd av sin omogenhet inte inser vad deras egen fördel fordrar. Då svarandens material uppfyller alla de högsta internationella kriterierna, har svaranden grund för att hålla fast vid sina rättigheter, ehuru han i verkligheten ger efter, hela tiden mera med elevens intresse än egen ekonomisk vinst för ögonen.

Svaranden motsätter sig att förbud utfärdas i den form som KO påyrkat. Av yrkandena skulle punkt 1) förutsätta att det i annonser och broschyrer informerades om rätten att frånträda köpet, där sådan mera preciserad information kan ges i samband med materialet i första kurshäftet, vilket lämnas utan någon som helst förbindelse och punkt 2) förutsätta att man åter i det material, som utan förbindelse och för kännedom marknadsföres, tar upp förhållanden, som är nödvändiga först då den egentliga beställningen göres. Härförutom ger såväl punkt 1) som 2) anledning till tolkningsproblem: vilken rätt finns det att med stöd av stadgandena om postförsäljning avbryta en kurs och vad är enligt någons uppfattning en tillräckligt informativ broschyr. Vitesföreläggande bör inte utfärdas på grundval av oklara kriterier.

Vad beträffar punkt 3) är svaranden beredd att i och för sig meddela sin gatuadress, men anser det vara onödigt att utfärda ett vitesföreläggande för ett sådant åläggandes skull, såvida det inte samtidigt fordras att det skall vara någon, som träffas på denna adress under jourtider, för vilket det inte torde finnas laglig grund.

Vad beträffar punk 4) går KO, i likhet med i några tidigare mål, till strid mot allmänt språkbruk, där bregreppet garanti har en vidare betydelse än i juridiskt språk. I svarandens fall är läget emellertid annorlunda än vad KO låter förstå och garantin är i detta avseende helt verklig samt grundad och svarandens marknadsföringssed motiverad.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Svaranden, fil dr. Christianos Colijeff, innehavare av firman Pohjoismainen kieliopisto - Nordiska språkinstitutet, marknadsför för gymnasister avsedda "mot laudatur" brevkurser i engelska och svenska. Pohjoismainen kieliopisto - Nordiska språkinstitutet hör till den i USA verksamma företagskedjan American Language Center.

De av svaranden marknadsförda kurserna är uppdelade på 12 häftesdelar, "studieavsnitt". Varje häfte innehåller bl. a. språklära med morfologiövningar, skriftliga övningar, översättningar och textförståelseuppgifter med flervalsfrågor och lösningar. I vart och ett av häftena finns också modellsvar i anslutning till alla övningar och studieanvisningar.

Svarandens marknadsföring sker på så sätt att broschyrer om kurserna utdelas till eleverna i skolorna genom lärares förmedling. I broschyrerna erbjudes konsumenten tre alternativa sätt att beställa kursen. I en beställningskupong i en broschyr kan elevens målsman göra en oförbindlig "för kännedom-beställning". Till den konsument, som beställt, sändes med posten som "för kännedom-beställning" det första häftet, med vilket följer marknadsföringsmaterial, beställningsblankett och "garantibok". Med beställningskupongen i en annan broschyr kan man beställa kursernas 12 häften som en helhet. Med kupongen i en tredje broschyr kan man beställa kursen antingen som en helhet eller som två leveranser sex häften.

1. Svaranden säljer de nämnda kurserna per post. Till kurserna hör inte någon senare meddelad undervisning såsom exempelvis rättning av övningsuppgifter, repetitionsövningar och ej heller prov. Alla till kursen hörande studieanvisningar finns med i det försålda skriftliga kursmaterialet.

De av svaranden marknadsförda kurserna är slutgiltiga, enhetliga helheter redan vid marknadsföringstillfället. Svaranden har inte anordnat någon uppföljning av hur studierna framskrider och till kurserna hör ej heller andra drag, som hänföres till den enskilde konsumenten.

De av svaranden marknadsförda kurserna måste därför anses vara konsumtionsvaror och på dem skall stadgandena om postförsäljning i KSL 6 kap. tillämpas.

Enligt KSL 6 kap. 6 § har köparen vid postförsäljning rätt att frånträda sitt erbjudande att köpa varan eller sitt positiva svar på säljarens försäljningserbjudande inom sju dagar från mottagandet av varan eller det första varupartiet.

Vid postförsäljning är det inte nödvändigt att i samband med leverans av nyttigheten till kunden överlämna en särskild handling beträffande rätten att frånträda. Alla konsumenter känner inte till att de vid postförsäljning har en på lag grundad oinskränkt rätt att inom viss tid frånträda köpet. Marknadsdomstolen anser att konsumenten skall informeras om rätten att vid postförsäljning frånträda köpet och om tidsfristen härför senast i samband med varans eller det första varupartiets leverans.

De av svaranden marknadsförda kurserna erbjudas per post enligt tre olika alternativ. Endast i den broschyr, där hela kursen erbjudes som en helhet, har det lämnats tillräcklig information om rätten att frånträda köpet.

I den broschyr, där alla de till kursen hörande 12 "studieavsnitten" på en gång eller alternativt de sex första "studieavsnitten" nämnes följande: "Alla de 12 studieavsnitten i de olika kurserna är avsedda att och kan skickas på samma gång (då Du bäst kan göra Din egen tidtabell) mot postförskott, men också i två poster (6+6) om Du så önskar ---". I broschyren är det inte nämnt att man får inom viss tid annullera den beställda försändelsen. Svaranden har ej heller förebragt utredning, som visar att det i samband med leveransen av kursmaterialet har lämnats information om rätten att frånträda köpet.

I den broschyr, där det erbjudes en "lär känna-beställning" av det första "studieavsnittet" nämnes bl. a. följande: "Det lönar sig att lära känna och det kan Du göra helt gratis och utan förbindelse" samt "Bekanta Dig utan förbindelse. Du kan alltså returnera den första försändelsen om Du inte vill deltaga i undervisningen." I broschyren är det inte nämnt inom vilken tid en eventuell returnering skall ske.

I det material, som hör till "lära känna-beställningen" finns det i bilagan "allmänna anvisningar" en redogörelse för hur en eventuell returnering skall ske och till vem försändelsen skall returneras. I materialet finns emellertid inte nämnt inom vilken tid returneringen skall göras.

Genom att i sin marknadsföring ha underlåtit att informera konsumenterna om den lagenliga rätten att frånträda köpet och om den tid, inom vilken returneringen skall ske, har svaranden i sin marknadsföring förfarit otillbörligt.

2. Svarandens broschyrer innehåller riklig text. Broschyrtexten är nästan i sin helhet reklamtext. Så finns exempelvis i den broschyr, där kursen erbjudes som ett "paket" eller i två poster, under punkten "totalpris och prisjämförelse" två spalter 31 rader med reklamtext, vari kort finns omnämnt priset på den av svaranden erbjudna kursen. På en annan sida i broschyren nämnes priset på ett "studieavsnitt" inblandat i reklamtexten. I den broschyr, där det första "studieavsnittet" erbjudes som "lära känna-beställning" är priset för ett "studieavsnitt" nämnt två gånger inne i reklamtexten.

I synnerhet vid postförsäljning, då konsumenten inte har möjlighet att före beställningen direkt lära känna den erbjudna nyttigheten, utan måste göra sin beställning enbart på grundval av broschyrmaterialet, måste konsumenterna i marknadsföringen erhålla tillräcklig information om för köpbeslutet viktiga omständigheter. Sådana omständigheter är de med erbjudandet förenade villkoren, d.v.s. exempelvis den erbjudna nyttighetens pris och leveransvillkor. Presentationen av avtalsvillkoren skall ske klart i marknadsföringsmaterialet och på en sådan plats i broschyrer och annat marknadsföringsmaterial att konsumenten lätt kan finna de angivna avtalsvillkoren.

Svarandens broschyrer är mångordiga och innehåller rikligt med detaljer. Avtalsvillkoren i samband med erbjudandet, t. ex. pris och betalningsvillkor, finns i broschyrerna utspridda inblandade i reklamtexten. Svarandens avtalsvillkor är svåra att hitta.

Genom att i sin marknadsföring inte redogöra för de presenterade avtalsvillkoren på sätt, som avviker från reklammaterialet, har svaranden i sin marknadsföring förfarit otillbörligt.

3. På de beställningskuponger, som finns i svarandens broschyrer, där kursen erbjudes som ett "paket" eller i två poster har som beställningsadress angivits "Garantikurser, PB 766, 00101 Helsingfors" och "Garantikurser, PB 204, 00101 Helsingfors". I den broschyr, med vars beställningskupong man kan beställa det första "studieavsnittet", finns på motsvarande sätt angivet: "Fjärrundervisningsavdelningen, beställningsadress: PB 204, 00101 Helsingfors". Svaranden har också haft verksamhetsställe i Helsingfors på Nylandsgatan 34. Denna gatuadress har emmellertid inte angivits i broschyrerna.

I det marknadsföringsmaterial, som hör till "lära känna-beställningen" återfinnes bl. a. följande: "Av eleven skriftligen gjorda frågor besvaras året runt utan avgift. På så sätt blir eventuella oklarheter uppklarade." och "Om Du under Dina studiers gång har något, vad som helst, att meddela är det rätta sättet att skriftligen taga kontakt med vår institution, adress: PB 204, 00101 Helsingfors, --- Lägg särskilt märke till att vi sköter alla ärenden, som hör till vår fjärrundervisning, endast skriftligen per post, inte alls per telefon ---". I marginalen på "garantiboken" står det: "Läs alla punkter i garantiboken! Eventuella tilläggsfrågor till kurssekreteraren tel. (90) 662772". Svaranden har uppgivit att det inte på det i broschyren och "garantiboken" angivna telefonnumret finns någon jourpassning.

Konsumenterna har vid postförsäljning behov av att vända sig till säljaren bl. a. då de önskar utnyttja den dem vid postförsäljning tillkommande rätten att frånträda köpet. Om näringsidkaren har ett verksamhetsställe, där denne eller någon annan för hans räkning är verksam, kan konsumenten lättare träffa näringsidkaren om gatuadressen är angiven i marknadsföringsmaterialet. Om näringsidkaren har ett verksamhetsställe skall konsumenten också kunna returnera varan direkt till verksamhetsstället.

Svaranden har genom att underlåta att senast vid leveransen av studiematerialet eller dess första del meddela konsumenterna sitt verksamhetsställes gatuadress förfarit otillbörligt.

4. a) I svarandens broschyr, där kursen erbjudes som ett "paket" står det: "Garanti: --- Om Du inte efter att i 10 (tio) dagar ha studerat mot laudatur-textkursen har blivit helt övertygad om att det inte finns några bättre kurser än dessa och att innehållet i kurserna till alla delar är det bästa, som står att få, returnerar Du kurserna, varvid vi utan att fråga återbetalar alla Dina pengar. ---"

Marknadsdomstolen har i sina motiveringar för beslutet 1980:7 slagit fast: "Konsumenten förutsätter allmänt att en garanti för honom innebär någon fördel, som han inte skulle erhålla garantin förutan. Också i KSL har det förutsatts att en garanti är ett tilläggsåtagande."

Inom postförsäljningshandeln är det vanligt att man ger konsumenten returrätt inom 10 eller t. o. m. 14 dagar i stället för de sju i lagen angivna. Den returrätt, som svaranden beviljar vid postförsäljning, avviker inte från den praxis, som råder inom branschen. Ehuru den rätt att frånträda köpet, som svaranden medger, vad tiden beträffar är något längre än konsumentens rätt enligt lagen, kan det av svaranden för garanti kallade villkoret jämställas med den i KSL 6 kap. förutsatta rätten att frånträda köpet.

Svaranden har kallat en rätt att frånträda köpet, som är att jämställa med den konsumenten enligt lag tillkommande rätten att frånträda, för garanti. Förfaringssättet har varit otillbörligt.

b) I den broschyr, där kursen erbjudes som ett "paket" eller i två poster, finnes följande angivet: "Garanti --- Om eleven efter att ha genomfört mot laudatur-kursen helt enligt anvisningarna --- inte skulle klara av sitt villkor under sommarens lopp eller inte blir godkänd vid höstens studentskrivningar i det ämne han studerar eller inte vid studentskrivningarna skulle få ett högre betyg än tidigare, får han omedelbart alla erlagda avgifter tillbaka. ---"

1 den "garantibok", som kommer till konsumenten med det första till "lära känna-beställningen" hörande läromedelspaketet står det: "Tillägg till garantiboken, ny garanti: pengarna dubbelt tillbaka. --- Alla den bifogade garantibokens klara och entydiga garantivillkor är till alla delar i kraft, förutom att vi nu ger en ny, ännu mera enastående garanti än tidigare: pengarna dubbelt tillbaka om Du inte efter att ha studerat mot laudatur-garantikursen enligt anvisningarna och använt läromedlen lyckas = inte får Din tidigare underkända studentskrivning godkänd eller inte får höjt betyg jämfört med Din tidigare studentskrivning, må det sedan vara vilket som helst, eller inte klarar av Ditt villkor i gymnasiet. ---"

Garantivillkoren är i garantiboken förklarade bl. a. så här: --- Villkor för garantin är att eleven genomför alla kursens övningar fullständigt och till alla delar enligt anvisningarna med användning av de i anvisningarna angivna medlen och att eleven har alla bredvidböcker enligt anvisningarna (= grammatik och ordböcker enligt anvisningarna). --- Om eleven inte lyckas klara av sitt villkor eller sin studentskrivning skall han till oss insända sina studieprestationer (= arbetshäften; studieavsnitten skall returneras först sedan arbetsprestationen granskats) för kontroll och tillförlitliga intyg rörande 1) deltagande i de båda villkorsförhören eller höstens student skrivning och 2) det slutliga resultatet av proven. I fall av misslyckande skall arbetsprestationerna skickas inom TVÅ DAGAR (observera tiden!) från det att resultaten tillkännagavs och kom till elevens kännedom. Adress: PB 766, 00101 Helsingfors 10."

Svarandens löften "pengarna tillbaka" eller "pengarna dubbelt tillbaka" om konsumenten inte klarar av villkoret, klarar studentskrivningen eller får höjt betyg i studentskrivningen är en tilläggsförmån för konsumenten, som svaranden utlovar utöver vad som enligt lag tillkommer konsumenterna.

Om konsumenten inte klarar av sina villkor eller klarar av studentskrivningen eller inte får sitt studentskrivningsbetyg höjt, skall han få de enligt "garantin" utlovade pengarna tillbaka sedan han visat att han har utfört alla till kursen hörande uppgifter helt enligt de erhållna anvisningarna och bl. a. skicka svaranden sin studieprestation inom två dagar från det att resultatet tillkännagavs. Villkoren för den utlovade återbetalningen av avgiften, som svaranden kallar garanti, är sådana att den utlovade tilläggsförmånen ofta i praktiken blir blott skenbar för konsumenten.

Den av svaranden lämnade tilläggsförmånen kan därför inte vara en i KSL avsedd garanti. Genom att kalla den nämnda tilläggsförmånen för garanti har svaranden förfarit otillbörligt.

c) I den svarandens broschyr, med vars beställningskupong man kan beställa det första läropaketet med "lära känna-beställning" finns följande angivet på beställningskupongen: "Prisgaranti: grundpriset för läröavsnitten stiger inte under den tid Din kurs pågår, må Du hålla på hur länge som helst."

Även vid postförsäljning anses ett bindande avtal om köp ha träffats då ett accepterande svar lämnats på gjort anbud. Att avtalet är bindande betyder bl. a. att säljaren inte kan efter det att avtal träffats ensidigt ändra avtalets innehåll, exempelvis priset.

Det pris för de av svaranden marknadsförda kurserna, som skall anses vara avtalat, är det, som nämnts i svarandens erbjudande, såvida konsumenten har accepterat och beställt kursen. En senare prishöjning skulle ha förutsatt att konsumenten skulle ha godkänt en ändring av avtalets villkor rörande priset.

Svaranden har kallat det förhållandet att priset på en erbjuden nyttighet inte höjes för de posters del, som senare levereras, för garanti. Förfarandet har varit otillbörligt.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1 och 7 § vid vite av etthundratusen (100 000) mark förbjuda Christianos Colijeff, innehavare av firman Pohjoismainen kieliopisto - Nordiska språkinstitutet att vid marknadsföring av för konsumenter avsedda språkkurser

1. erbjuda språkkursmaterial per post, såvida inte konsumenten senast i samband med leverans av studiematerialet eller dess första del informeras om konsumentens rätt att frånträda köpet och inom vilken tid frånträdandet skall ske,

2. erbjuda språkkursmaterial, såvida inte i broschyren angivna avtalsvillkor presenteras på ett från reklammaterialet avvikande sätt,

3. erbjuda språkkursmaterial per post, såvida inte konsumenterna senast i samband med leverans av studiematerialet eller dess första del informeras om svarandens verksamhetsställes gatuadress,

4. a) kalla en med den i lag stadgade rätten att vid postförsäljning frånträda köpet jämställbar rätt att frånträda för garanti,

4. b) kalla ett i praktiken skenbart löfte om återbetalning av priset för garanti och

4. c) kalla en utfästelse att språkkursens pris inte skall höjas under den tid kurshäftena levereras för garanti.

Förbuden skall iakttagas från 1.9.1989.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Jääsalo, Mustonen, Ollikainen, Pohtola och Vasara