Market Court bans TV toy ads for children containing violence under Consumer Protection Act provisions.

KA vastaan Rautakirja Oy (yhtiö). Yhtiön TV-mainos sisälsi väkivaltaisia aineksia. Markkinoinnin kohderyhmänä olivat lapset.

Lapset ovat tietojensa ja kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi tavallista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. Erityisen haitallista väkivaltakuvausten esittämien oli lapsille, sillä heillä ei tavallisesti ollut käsitystä siitä, millaisen seurauksen jopa yksittäinen tai potku voi aiheuttaa. Mainos oli hyvän tavan vastainen.

KSL_2_luku_1_§ ja 2_luku_7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

Kuluttajaasiamies on vaatinut, että Rautakirja Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla kielletään televisiossa markkinoimasta lapsille leluja väkivallan käyttöä hyväksyvällä tai siihen innoittavalla tavalla.

Rautakirja Oy on syksyllä 1987 useaan otteeseen julkaissut televisiomainoksen, jossa kaksi ns. karatenukkea esittävät taitojaan. Mainos huipentuu nukkien karatetappeluun, jota tehostetaan ääniviittauksin. Nuket eivät ole sonnustautuneet karateurheilijoiden käyttämiin asuihin. Mainos on kohdistettu jopa alle kouluikäisiin lapsiin.

KSL 2 luvun 1 §:n 1 momentti kieltää kuluttajien kannalta sopimattomien ja hyvän tavan vastaisten keinojen käyttämisen markkinoinnissa. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi todetaan, että lapsiin kohdistuvaa markkinointia on arvosteltava keskimääräistä tiukemmin, koska lapset ovat kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi tavallista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1984:5 (KA/Kaukomarkkinat Oy) todennut: "Tutkiessaan mainosfilmin sisältämän markkinoinnin lainmukaisuuden kuluttajansuojalain nojalla markkinatuomioistuin toteaa, että väkivalta ei yleensä liity kulutushyödykkeisiin eikä niiden käyttöön. Väkivallan esittämisellä saattaa olla ihmisiin haitallisia vaikutuksia. Siten väkivaltaisten kuvausten käyttäminen markkinoinnissa ei ole hyväksyttävää, ellei siihen ole esimerkiksi markkinoitavaan hyödykkeeseen liittyvää luonnollista perustetta".

Lapsi ei välttämättä erota mainoksia television muusta ohjelmatarjonnasta. Hän mieltää usein mainoksia ja ohjelmia yhtenä kokonaisuutena. Sellaistakin esiintyy, että ohjelmat lapsen mielestä muodostavat vain välisoiton näyttävien ja värikkäiden mainosten lomassa. Televisio on tämän päivän lapsille keskeisimpiä vaikuttamiskanavia.

Lapsi on altis omaksumaan television välittämiä käyttäytymismalleja sekä hyvässä että pahassa. Esikuvaan ei välttämättä tarvitse olla ihminen, vaan siksi kelpaa myös piirretty hahmo tai nukke. Lapsi saattaa pitää näitä inhi

millisinä olentoina ja jopa ihailla niitä ja niiden käyttäytymistä.

Väkivaltaa pidetään yleisesti tuomittavana. Se on lisääntynyt yhteiskunnassa ja levinnyt yhä nuorempien keskuuteen. Uhrin potkimistapaukset ovat lisääntyneet. Tämän väkivaltakeinon herättäjinä ovat omalta osaltaan olleet väkivaltaelokuvat, joissa monessa karaten avulla tapahtuva väkivalta on ollut keskeisellä sijalla. Näiden elokuvien "sankarit" muistuttavat mainoksen nukkeja. Nimi "Karate-Kid" viittaa myös karateväkivaltaelokuviin.

Karateurheilusta ei mainoksessa kerrota missään vaiheessa. Lapsella ei ole karatesta urheilumuotona mitään käsitystä, vaan hänen mielikuvansa kiinnittyy lähinnä vauhdikkaisiin iskuihin ja potkuihin sekä osumien ääniviittauksiin. Karateurheilussa osuma johtaa automaattiseen hylkäämiseen. Nuket eivät myöskään ole pukeutuneet karateurheilijan pukuun. Mainos on päinvastoin omiaan antamaan karateurheilusta täysin väärän kuvan karateurheilusta tietämättömille lapsille. Lapsi yhdistää mainoksen perusteella karaten pelkästään väkivaltaan.

Yhtiön mainostamat karatenuket voidaan siis lukea väkivaltalelujen joukkoon. Näin ollen voidaan väittää, että väkivallan käytöllä mainoksessa on tuotteeseen liittyvää yhteyttä, minkä vuoksi markkinatuomioistuimen päätöksen eräs edellytys täyttyy väkivallan sallittavuuden osalta. Toisaalta silloisen mainoksen kohderyhmänä oli nuoret, jotka ovat oppineet suhtautumaan mainoksiin jo jonkin verran kriittisesti. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa mainonnan kohderyhmänä on jopa hyvin pienet lapset, minkä takia Kaukomarkkinat Oy:tä koskevan päätöksen väkivallan haitallisista vaikutuksista ihmisiin koskeva kohta nousee ratkaisevaksi nyt ajankohtaisen mainoksen lainmukaisuutta arvioitaessa. Lisäksi voidaan todeta, että nyt kysymyksessä olevilla nukeilla voidaan hyvin leikkiä tavanomaisia leikkejä, väkivalta ei ole ainoa näiden lelujen toimintamahdollisuus.

Ottaen huomioon edellä lausuttu television ja väkivallan vaikutuksesta lapsiin sekä väkivallan yleisestä tuomittavuudesta, on yhtiön mainontaa pidettävä hyvän tavan vastaisena. Kielteinen suhtautuminen lelujen ja väkivallan yhdistämiseen käy ilmi myös elinkeinohallituksen ja sosiaalihallituksen yhdessä Lelu- ja Askarteluyrittäjät r.y:n 2.10.1986 tekemästä sopimuksesta lelu- ja leikkikulttuurin kehittämiseksi Suomessa.

KA lähetti 17.12.1987 Rautakirja Oy:lle kirjeen kehottaen sitä vastaisessa lapsiin kohdistuvassa televisiomainonnassa pidättymään käyttämästä väkivaltaa myynninedistämiskeinona. Vastineessaan Rautakirja Oy totesi, ettei sen politiikkaan kuulu markkinoida eikä mainostaa väkivaltaleluja sekä että se ei katsonut näin tehneensä eikä aikovansa näin tehdä jatkossakaan. Rautakirja Oy:n mielestä karatenuket ovat karateurheiluun liittyviä tuotteita.

RAUTAKIRJA OY:N VASTINE

Rautakirja Oy on syksyllä 1987 julkaissut mainoksen, johon KA:n hakemus perustuu. Mainos esitettiin viimeisen kerran 1.11.1987. Tämän jälkeen mainosta ei ole esitetty ja yhtiömme on päättänyt, ettei kyseistä mainosta vastaisuudessakaan esitetä televisiossa tai muissa medioissa tai paikoissa tuotteidemme markkinoinnissa tai markkinoinnin yhteydessä.

Mainoksen luoja on nähnyt mainoksemme nuket karateen liittyvinä tuotteina. Karate on vanha, arvostettu itsepuolustusmuoto, jota nyttemmin harrastetaan myöskin laajasti urheilu- ja liikuntalajina jopa siinä laajuudessa, että karate on mukana Olympialaisissa. Lajin harrastus on Suomessakin melko laaja ja harrastajien joukkoon kuuluvat kaikenikäiset ja molempia sukupuolia edustavat hyvinkin nuoret henkilöt.

Mainostamiemme nukkien ruumiinosat, kuten kädet, jalat ja pää, voidaan helposti asettaa erilaisiin asentoihin. Mainoksen luoja on lyhyessä mainosfilmissä pyrkinyt tuomaan esiin ja alleviivaamaan nämä ominaisuudet antamalla nukkien tehdä suuria ja nopeita mutta samalla toisistaan eroteltavissa olevia peräkkäisiä liikkeitä käsillään ja jaloillaan. Koska nuket ovat pukeutuneita väljiin karatepuseroihin ja pitävät karateurheilussa käytettäviä vöitä, on melko luonnollista, että filmintekijä valitsi filmin idean ja johtolangan karaten aihepiiristä.

Mainoksen alussa esiintyvät vanha karaten opettaja ja hänen oppilaansa ja nämä nuket tekevät liikkeitä ja "temppuja", kuten tiiliskivien ja puulankkujen katkaisemisliikkeitä, jotka normaalisti yhdistetään karateen. Mainoksen jatkossa ilmestyy yhtäkkiä areenalle musta "uhkaaja" tai "paha mies", jota vastaan opettaja ja oppilas puolustautuvat karateiskuin ja -potkuin. Filmin luojan perusidea on ollut looginen ja moraalisesti hyväksyttävissä.

Kahdenkymmenen sekunnin pituisessa mainoksessa kaikki tapahtuu kuitenkin erittäin nopeasti niin, että katsojan, ja varsinkin lapsen, on vaikeata nähdä ja oivaltaa filmin luojan perusajatusta ja ideaa. Filmin nopeasta temposta ja käytetyistä tehosteista johtuen on olemassa vaara, että katsojan mieleen jää vaikutelma sekavasta tappelusta.

Kahdenkymmenen sekunnin aikana ei ole ollut mahdollista kertoa karateurheilusta ja sen säännöistä, väkivallan ja itsepuolustuksen erosta, väkivallan tuomittavuudesta ja siitä, että väkivallan käyttäminen ilman hyväksyttäviä syitä on kaikissa oloissa demoralisoitavaa, sopimatonta ja tuomittavaa.

Se, että mainosfilmin tekijä olisi tietoisesti halunnut yhdistää filmin joihinkin väkivaltaelokuviin antamalla sille nimen "Karate-Kid", tuntuu varsin kaukaa haetulta.

Siitä, pitäisikö ja missä määrin lapset suojata railakkaista, vauhdikkaista, jännittävistä ja jopa kovaotteisista urheilumuodoista ja leikeistä, ovat psykologit ja muut asiantuntijat varsin erimielisiä. Rajan vetäminen hyväksyttävän tai sopimattoman tai hyvän ja huonon tavan mukaisten keinojen välillä ei myöskään ole helppoa eikä yksiselitteistä.

Rautakirja Oy hyväksyy ja allekirjoittaa täysin ja varauksetta periaatteet, että väkivaltaan yleisesti on suhtauduttava tuomitsevasti ja että väkivallan käyttäminen erityisesti myynninedistämiskeinona on sopimatonta ja hyvän tavan vastaista.

Vastauksessaan KA:n kirjeeseen 17.2.1988 Rautakirja Oy:n edustaja on todennut, että yhtiön politiikkaan ei kuulu markkinoida eikä mainostaa väkivaltaleluja ja että yhtiö ei aio tehdä sitä jatkossakaan. Yhtiömme kanta kyseiseen televisiomainontaan jää ehkä vastauksessa kuitenkin epäselväksi: Rautakirja Oy pitää po. mainosta epäonnistuneena ja selvänä "työtapaturmana".

Rautakirja Oy tulee vastaisuudessa valvomaan, ettei lapsiin kohdistuvassa mainonnassa käytetä väkivaltaa myynninedistämiskeinona ja että edustajamme huomioivat KA:n näkökohdat ja huomautukset sopimattomien ja hyvän tavan vastaisten keinojen käyttämisestä markkinoinnissa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Rautakirja Oy on syksyllä 1987 markkinoinut Karate Kid -toimintanukkeja televisiomainoksella, jota on esitetty MTV:ssä useita kertoja. Mainoksen kestoaika oli noin 20 sekuntia.

Mainosfilmin alkuosassa kuvaruutuun ilmestyy ympyrään kasvokuva kahdesta karatenukesta, "opettajasta" ja "oppilaasta". Tämän jälkeen mainoksessa nähdään karatenuket toiminnassa: "Oppilas" katkaisee lyönnillä "lankun", "opettaja" pystyssä olevan "pylvään". Sitten "oppilas" potkaisee rikki tiiliseinän ja "opettaja" lyö poikki "pingoitetun rakennelman". Toimintaa tehostetaan esineiden särkymistä kuvaavilla äänillä. Myös nukkien mekanismia käyttävät sormet näkyvät mainoksessa.

Mainoksen jälkimmäisellä puoliskolla kuviin ilmestyy tummempi nukke, joka koettaa potkaista "opettajaa". Tämä kohdistaa kuitenkin karateiskun hyökkääjään, jonka jälkeen "oppilas" tekee samoin. Sitten tumman nuken isku osuu "oppilaan" selkään, jonka jälkeen "opettajan" potkun seurauksena tumma nukke kellahtaa nurin. Kamppailua säestävät osumia kuvaavat äänitehosteet. Tässäkin osuudessa näkyvät kuvissa myös nukkien mekanismia käyttävät sormet. Kahakoinnin jälkeen kuvaruudussa näytetään kahta nuorta poikaa, joista toisella on kädessä "opettaja" ja toisella "oppilas" -karatenukke.

Mainos sisältää väkivaltaisia aineksia. Markkinoinnin kohderyhmänä ovat lapset.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1984:5 todennut, että väkivaltaisia kuvauksia sisältävä mainos on hyvän tavan vastainen. Lapset ovat tietojensa ja kokemustensa rajoittuneisuuden vuoksi tavallista alttiimpia markkinoinnin vaikutuksille. Erityisen haitallista on väkivaltakuvausten esittäminen lapsille, sillä heillä ei tavallisesti ole käsitystä siitä, millaisen seurauksen jopa yksittäinen lyönti tai potku voi aiheuttaa.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että Karate Kid -televisiomainosta on pidettävä hyvän tavan vastaisena.

Kuluttaja-asiamies ei ole vaatinut kiellon tehostamista uhkasakolla, koska yhtiö on ilmoittanut luopuvansa kyseisen televisiomainoksen käyttämisestä. Mainosfilmiä ei ole esitetty marraskuussa 1987 päättyneen kampanjan jälkeen. Tämän vuoksi markkinatuomioistuin katsoo, että kiellon tehosteeksi ei ole tarpeen asettaa uhkasakkoa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla kieltää Rautakirja Oy:tä televisiossa markkinoimasta lapsille leluja väkivaltaa sisältävillä mainoksilla.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Antila-Rantanen, Maijala, Mustonen, Ollikainen ja Viljanen.

---

[SV]

KO mot Rautakirja Oy (bolaget). Bolagets TV-reklam innehöll våldsinslag. Marknadsföringens målgrupp var barn.

Barn är till följd av sina begränsade insikter och erfarenheter mer än vanligt mottagliga för marknadsföringens påverkningar. Det var speciellt skadligt att visa bilder av våld för barn, eftersom dessa vanligtvis inte har någon uppfattning om vilka följder som kan uppstå till och med efter ett enstaka slag eller spark. Reklamen stred mot god sed.

KSL_2_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

Konsumentombudsmannen har yrkat att Rautakirja Oy med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1 och 7 § förbjudes att i television till barn marknadsföra leksaker med användande av våld eller till våld inspirerande sätt.

Rautakirja Oy har hösten 1987 i flera omgångar sänt televisionsreklam, vari två s.k. karatedockor har visat sina färdigheter. Reklamen kulminerar i dockornas karateslagsmål, vilket förstärkes med ljudeffekter. Dockorna var inte klädda i sådan dräkt, som användes vid karateidrott. Reklamen vänder sig till barn, till och med sådana under skolåldern.

KSL 2 kap. 1 § 1 mom. förbjuder användning i marknadsföringen av sådana medel, som strider mot god sed eller eljest är otillbörliga. I regeringens proposition beträffande konsumentskyddslagstitning fastslås det att marknadsföring, som riktas till barn, bör bedömas strängare än i genomsnitt, eftersom barn på grund av sina begränsade erfarenheter är mer än vanligt mottagliga för marknadsföringens påverkningar.

Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1984:5 (KO/K aukomarkkinat Oy) fastslagit: "Vid bedömning av lagligheten av reklamfilmens innehåll med stöd av konsumentskyddslagen fastställer marknadsdomstolen att våld inte allmänneligen hör ihop med konsumtionsförnödenheter eller dessas användning. Förevisning av våld kan ha skadlig inverkan på människorna. Användning av skildringar med våld är därför inte acceptabel vid marknadsföring, såvida det inte exempelvis föreligger naturliga anledningar, som hänger samman med den marknadsförda nyttigheten."

Ett barn skiljer inte nödvändigtvis mellan reklam och televisionens övriga programutbud. Det upplever oftast reklamen och programmen som en helhet. Det förekommer till och med att programmen enligt barnens uppfattning blott utgör ett mellanspel vid sidan av de vackra och färgstarka reklaminslagen. Televisionen är i dag en av de centrala kanalerna för påverkan på barn.

Barnet har en benägenhet att tillgodogöra sig de beteendemönster, som televisionen förmedlar, på både gott och ont. Förebilden behöver inte nödvändigtvis vara en människa, också en tecknad gestalt eller en docka duger som sådan. Barnet kan anse dem som mänskliga varelser och till och med beundra dem och deras beteenden.

Våld anses allmänt vara förkastligt. Det har tilltagit i samhället och spritts till allt yngre kretsar. Fall där ett offer sparkats har tilltagit. Våldsfilmer, där i flera fall våld, som utföres i form av karate, har intagit en central plats, har för sin del tjänst som uppväckare av detta våldsmedel. "Hjältarna" i dessa filmer påminner om dockorna i reklamen. Namnet "Karate-Kid" hänvisar också till karatevåldsfilmerna.

I inget skede av reklamen talas det om karateidrotten. Ett barn har ingen uppfattning om karate som idrottsform, dess föreställning hänger närmast samman med snabba slag och sparkar samt ljudeffekter vid träffar. I karateidrotten leder en träff automatiskt till underkännande. Dockorna är ej heller klädda i karateidrottskläder. Reklamen är tvärtemot ägnad att inge barn, som inte känner till karatesporten, en helt felaktig bild av denna idrott. Barnet sammankopplar på grundval av reklamen karate enbart med våld.

De karatedockor, för vilka bolaget gör reklam, kan således hänföras till gruppen våldsleksaker. Under ett sådant förhållande kan man göra gällande att användande av våld i reklamen har ett samband med produkten, varför en förutsättning i marknadsdomstolens beslut har uppfyllts, då det gäller tillåtligheten av våld. Å andra sidan var denna reklams målgrupp ungdom, som redan hade lärt sig att förhålla sig i någon mån kritiskt till reklamen. Målgruppen för den reklam, om vilken det nu är fråga, är till och med mycket små barn, varför, i jämförelse med fallet Kaukomarkkinat Oy, då det gäller den nu aktuella reklamen, hänsyn till våldets menliga inverkan på människorna i avgörande grad stiger, då det blir fråga om att bedöma dess lagenlighet. Det kan vidare konstateras att det mycket väl går att leka vanliga lekar med de dockor det nu är fråga om, våld är inte den enda användningsmöjligheten.

Med hänvisning till vad ovan anförts beträffande televisionens och våldets inverkan på barn samt våldets allmänna förkastlighet måste bolagets reklam anses strida mot god sed. Den negativa inställningen till kombinationen leksaker och våld framgår även av den överenskommelse beträffande utvecklingen av leksaks- och lekkulturen i Finland, som träffats av näringsstyrelsen och socialstyrelsen med Leluja Askarteluyrittäjät r.y. (Leksaks- och hobbyföretagarna) 2.10.1988.

KO sände 17.12.1987 ett brev till Rautakirja Oy med uppmaning att framgent avstå från att använda våld som ett försäljningsfrämjande medel då det är fråga om televisionsreklam, som riktar sig till barn. I sitt svar konstaterade Rautakirja Oy att det inte var dess politik att marknadsföra eller göra reklam för våldsleksaker samt att det inte ansåg sig ha gjort detta och att det inte hade för avsikt att göra det i framtiden heller. Enligt Rautakirja Oy är karatedockorna produkter, som hör samman med karatesporten.

RAUTAKIRJA OY:S BEMÖTANDE

Rautakirja Oy har hösten 1987 gjort den reklam, på vilken KO:s ansökan grundar sig. Reklamen sändes sista gången 1.11.1987. Härefter har denna reklam inte visats och vårt bolag har beslutat att ifrågavarande reklam inte framgent kommer att visas i television eller andra medier eller på andra platser vid marknadsföring av våra produkter eller i samband med marknadsföringen.

Den, som utformat reklamen, har ansett dockorna i vår reklam som produkter i anslutning till karate. Karate är en gammal, uppskattad självförsvarsmetod, som numera också fått vidsträckt utbredning som idrotts- och motionsgren, till och med i sådan utsträckning, ett den är med som en olympisk gren. Grenens utbredning är ganska stor i Finland och bland utövarna finns folk av alla åldrar och båda könen och även mycket unga personer.

Kroppsdelarna på de dockor, för vilka vi gjort reklam, såsom händer, ben och huvud, kan lätt sättas i olika ställningar. Reklamutformaren har i en kort reklamfilm försökt visa och understryka dessa egenskaper genom att låta dockorna göra stora och snabba men samtidigt från varandra urskiljningsbara rörelser med händerna och benen. Eftersom dockorna är klädda i vida karateblusar och har sådana bälten, som användes vid karate, är det rätt naturligt att filmutformaren valde filmens ide och dess röda tråd från karates ämnesområde.

I reklamens början visas en gammal karatelärare och dennes elev och dess dockor gör rörelser och "konster", vilka normalt sättes i samband med karate, exempelvis slag, som slår sönder tegelstenar och plankor. I fortsättningen på reklamen kommer plötsligt en svart "hotare" eller "ond man" in på arenan. Läraren och eleven försvarar sig mot honom med karateslag och -sparkar. Filmutformarens grundläggande ide har varit logisk och moraliskt acceptabel.

Inom ramen för en reklamfilm på tjugo sekunder händer emellertid allting mycket snabbt så att en åskådare, och då i synnerhet ett barn, har svårt att se och uppfatta filmskaparens grundläggande tanke och ide. Till följd av filmens snabba tempo och de använda effekterna föreligger det en risk att intryck av ett rörigt slagsmål blir vad som stannar i åskådarens sinne.

Under tjugo sekunder har det inte varit möjligt att redogöra för karatesporten och dess regler, skillnaden mellan våld och självförsvar, våldets förkastlighet och att användning av våld utan godtagbart skäl under alla omständigheter är demoraliserande, otillbörligt och förkastligt.

Att den, som utformat reklamfilmen, medvetet skulle ha velat förknippa filmen med några våldsfilmer genom att ge den namnet "Karate-Kid" förefaller vara ganska långsökt.

Huruvida och i vilken utsträckning barn bör skyddas mot spralliga, spännande och till och med hårdhänta idrottsformer och lekar är något, som psykologer och andra sakkunniga är ganska oeniga om. Att dra upp en gräns mellan vad som är godtagbart eller otillbörligt eller hänför sig till god eller dålig sed då det gäller använda medel är inte heller lätt eller entydigt.

Rautakirja Oy godkänner och underskriver reservationslöst den principen att våld allmänt bör anses vara förkastligt och att användande av våld, speciellt som försäljningsfrämjande medel, är otillbörligt och stridande mot god sed.

I sitt svar på KO:s brev har Rautakirja Oy:s ombud 17.2.1988 fastställt att det inte hör till bolagets politik att marknadsföra eller göra reklam för våldsleksaker och att bolaget inte tänker göra detta i framtiden heller. Bolagets inställning till ifrågavarande televisionsreklam blev dock måhända oklar i svaret: Rautakirja Oy anser ifrågavarande reklam vara misslyckad och ett klart "olycksfall i arbetet".

Rautakirja Oy kommer att framgent se till att det inte vid marknadsföring riktad till barn användes våld som försäljningsfrämjande medel och att våra representanter observerar KO:s synpunkter och anmärkningar angående användning av otillbörliga och mot god sed stridande medel i marknadsföringen.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Rautakirja Oy har under hösten 1987 marknadsfört Karate Kid aktionsdockor genom televisionsreklam, som flera gånger visats i Reklam-TV. Reklamen varade ungefär 20 sekunder.

I början av reklamfilmen kommer en cirkel med ansiktsbilder av tvenne karatedockor, "läraren" och "eleven" i bildrutan. Härefter får man se karatedockorna i verksamhet: "Eleven" slår sönder en "planka", "läraren" en stående "pelare". Därefter sparkar "eleven" sönder en tegelvägg och "läraren" slår sönder en fastspänd konstruktion. Händelserna accentueras genom ljudeffekter i anslutning till att föremålen söndras. Också de fingrar, som använder dockornas mekanism, visas i reklamen.

I reklamens senare del kommer en mörkare docka in i bilden. Denna docka försöker sparka "läraren". Denne riktar emellertid ett karateslag mot den anfallande, varefter "eleven" gör detsamma. Härefter träffar den mörka dockans slag "eleven" på ryggen, varefter den mörka dockan faller omkull till följd av "lärarens" spark. Matchen ackompanjeras av ljudeffekter, som beskriver träffarna. I denna del ses också de fingrar, som använder dockornas mekanism, i bilden. Efter drabbningen syns två unga pojkar i bilden, den ene håller en "lärare" docka i handen, den andre en "elev".

Reklamen innehåller våldsingredienser. Dess målgrupp är barn.

Marknadsdomstolen har i sitt avögrande 1984:5 fastslagit att reklam, som innehåller avbildningar av våld, strider mot god sed. Barn är till följd av sina begränsade insikter och erfarenheter mer än vanligt mottagliga för marknadsföringens påverkningar. Det är speciellt skadligt att visa bilder av våld för barn, eftersom dessa vanligtvis inte har någon uppfattning om vilka följder som kan uppstå till och med efter ett enstaga slag eller spark.

På ovan anförda grunder anser marknadsdomstolen att Karate Kid-televisionsreklamen bör anses strida mot god sed.

Konsumentombudsmannen har inte yrkat att förbudet skall förstärkas med vitesföreläggande, då bolaget har meddelat att det upphör att använda ifrågavarande televisionsreklam. Reklamfilmen har inte visats efter det att reklamkampanjen i november 1987 slutade. Av denna anledning anser marknadsdomstolen det inte vara nödvändigt att förstärka förbudet med ett vitesföreläggande.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1 och 7 § förbjuda Rautakirja Oy att i television marknadsföra leksaker till barn med reklam, som innehåller våld.

Förbudet skall iakttagas genast.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Antila-Rantanen, Maijala, Mustonen, Ollikainen och Viljanen