Consumer Protection Court bans 'interest-free' advertising when long credit terms hide hidden costs.

KA vastaan Isku Oy (yhtiö). Yhtiö oli markkinoinnissaan ilmoittanut: "Nyt ilman korkoa/10 kk tasaerin!" Ilmaisu "ilman korkoa" antoi kuluttajalle vaikutelman, että yhtiön tarjoamasta maksuajasta ei aiheutunut kuluttajalle korko- eikä muitakaan kustannuksia. Markkinoitua "korotonta" maksuaikaa koskevaa tarjousta, joka koski yhtiön koko tavaravalikoimaa, ei ollut ilmoituksessa ajallisesti rajoitettu. Yksittäistapauksessa yhtiön tuotteita ostava kuluttaja saattoi saada tarjotun hyödykkeen käteimaksulla halvemmalla kuin maksamalla sen kymmenen kuukauden tasaerissä. Yhtiö ei ollut esittänyt mitään selvitystä siitä, ettei mainostettu, kaikkia myytävänä olleita tuotteita koskenut pitkä maksuaika aiheuttaisi hintaan sisältyviä kustannuksia.

Yhtiötä kiellettiin sakon uhalla mainostamasta kuluttajille tavaroiden rahoittamiseksi luottoa "ilman korkoa" tai muutenkaan antamasta vaikutelmaa, että yhtiön tarjoama luotto on kuluttajan kannalta kuluton silloin, kun luottoaika ylittää kaksi kuukautta ja tuotteet on hinnoiteltu niin, että maksuerien yhteissumma on sama kuin käteishinta, ellei kysymys ole lyhehköstä tai tiettyjä tuotteita koskevasta tarjouksesta.

KSL_2_luku_1_§ ja KSL_2_luku_7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Isku Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan tarjoamasta Iskulta ostettavien tavaroiden rahoittamiseksi luottoa "korottomana" tai muutenkaan antamasta vaikutelmaa, että yhtiön tarjoama luotto on kuluttajan kannalta kuluton silloin, kun luottoaika ylittää kaksi kuukautta ja tuotteet on hinnoiteltu niin, että maksuerien yhteissumma on sama kuin käteishinta, ellei kysymys ole enintään yhdeksi kuukaudeksi rajatusta tai tiettyjä yksittäisiä tuotteita koskevasta tarjouksesta.

Isku Oy noudattaa osamaksukaupassaan seuraavia ehtoja: Minimikäsiraha on pääsääntöisesti 20 % kauppahinnasta ja se erääntyy maksettavaksi kaupantekohetkellä. Kaupoista, joiden luottoaika on korkeintaan kuusi kuukautta, ei veloiteta erillistä osamaksukorkoa. Kaupoista, joiden luottoaika on yli kuusi kuukautta, veloitetaan korko yhtiön osamaksutaulukon mukaisesti siten, että kokonaismaksuaika on enintään 28 kuukautta. Näitä ehtoja on noudatettu osamaksukaupan osalta pääsääntöisesti vuodesta 1977 lähtien ja ne ovat edelleen voimassa marraskuussa 1986. Näistä ehdoista on muutaman viime vuoden ajan kampanjanomaisesti mutta toistuvasti poikettu siten, että "korotonta" luottoaikaa on pidennetty kymmeneen kuukauteen.

Tätä pidennettyä "korotonta" luottoaikaa on markkinoitu voimakkaasti. Esimerkiksi keväällä 1986 julkaistiin useissa päivälehdissä ilmoitus, joka oli otsikoitu noin kolmen sentin kokoisin kirjaimin "NYT ILMAN KORKOA/10 KK TASAERIN!" Mainoksessa oli esimerkinomaisesti viidenkuuden kalusteen osalta niitä koskevat maksuehdot, esim. seuraavasti: "Bikinivuodesohva 10 x 189 mk". Mainoksessa oli lisäksi seuraava teksti: "Isku näyttää taas mallia mahdottoman edullisesta maksuvaihtoehdosta, nyt voit ostaa unelmiesi huonekalut Iskusta ilman korkoa ja maksat mukavasti 10 kuukauden tasaerissä. Iskun kevät on tullut!" (KeskiSuomalainen 1.4.1986). Samoja iskulauseita on toistettu liikkeissä olevin julistein.

Isku Oy:n tarjotessa tällä tavalla huonekaluja ostaville kuluttajille ns. korotonta luottoa on siis markkinoitu maksutapaa, jonka mukaan maksun voi - kuuden tai kymmenen kuukauden ajan - suorittaa useina, samansuuruisina erinä, joiden yhteenlaskettu summa vastaa käteishintaa.

KSL:n 2 luvun 1 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä. Markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien terveyden tai taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on 1 §:n 2 momentin mukaan aina pidettävä sopimattomana.

Voimakas viittaaminen johonkin erityisen edulliseen maksutapaan tai muuhun vastaavaan etuun antaa sellaisen vaikutelman, että kuluttajan asema hyödykkeen hankkijana on tavanomaista parempi. Tällainen seikka ohjaa kuluttajien valintoja ja päätöksiä. Siksi on asetettava korkeat vaatimukset tällaisen perustelutavan luotettavuudelle ja asiallisuudelle.

Iskun edellä mainittu markkinointi korottomuusväitteineen antaa vääristellyn kuvan tarjouksen luonteesta ja on samalla omiaan ohjaamaan kuluttajan päätöksentekoa. Markkinointia on sen vuoksi tältä osin pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

KA:n lähtökohta Isku Oy:n markkinoinnin arvioinnissa on, että korottomuusväitteistä huolimatta kuluttajat tosiasiallisesti maksavat yhtiölle luoton myöntämisestä aiheutuvat kustannukset osana tavaran hintaa. Iskun mainoksissa mainittu "korottomien" osamaksuerien yhteismäärää vastaava hinta ei vastaa tavanomaista käteishintaa. Kysymyksessä on sen sijaan eräänlainen bruttohinta, jossa on otettu huomioon osamaksusta koituvat rahoituskulut. On kiistaton tosiseikka, ettei yksikään yhtiö, ei edes vakavarainen Isku Oy, voi hinnoittelussaan jättää huomioimatta olennaisia kustannustekijöitä. Erään tällaisen kustannustekijän muodostavat ne rahoituskulut - luottotappiot mukaan lukien - jotka aiheutuvat yhtiölle sen myöntäessä kuluttajille luottoja. Koska yhtiö itse luotottaa jatkuvasti osan kaupoistaan, vyörytetään siitä koituvat kustannukset näin ollen tuotteiden hintoihin.

Periaatteessa voitaisiin olettaa Iskun markkinoiman, kuluttajan kannalta houkuttelevan tuntuisen rahoitusmuodon lisäävän myyntiä niin, että yksittäisestä tuotteesta saatava kate voisi olla entistä pienempi yhtiön tuloksen siitä huononematta. Pidemmän päälle tällä seikalla ei voi olla ratkaisevaa merkitystä hinnoitteluun; käteishinta tällaisessa järjestelmässä merkitsee bruttohintaa.

Tätä markkinoinnin perustana olevaa todellista hinnoittelutapaa ei yhtiö itsekään kiistä. Muille kuin taloudellisiin kysymyksiin hyvin perehtyneille ja yhtiön markkinointia pitemmän aikaa seuranneille kuluttajille tämä seikka ei kui

tenkaan paljastu. Markkinointi ei siten ole tältä osin riittävän läpinäkyvää.

Isku Oy:n markkinointi ei täytä edellä mainittuja läpinäkyvyyden vaatimuksia siksi, että ilmaisu "koroton" aikaansaa mielikuvan, jonka mukaan luotosta ei aiheudu kuluttajille missään muodossa kustannuksia. Kuluttajat kuvittelevat markkinoinnin perusteella, että he saavat tuotteet tavanomaisella käteishinnalla. Isku Oy:n käyttämällä hämäävällä terminologialla - luotto on muodollisesti korotonta, vaikka kuluttajat maksavat luotosta yhtiölle aiheutuvat kustannukset - on kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta useita kielteisiä seuraamuksia.

Ensinnäkin kuluttaja, joka ostaa tuotteet ilmoitetulla käteishinnalla, joutuu tietämättään kantamaan osan niistä rahoituskuluista, jotka ovat aiheutuneet luotto-ostajille annetusta pitkähköstä maksuajasta. Toiseksi voidaan olettaa, että luoton näennäinen edullisuus ohjaa niitäkin kuluttajia, jotka tavallisesti ostavat käteisellä, valitsemaan luottovaihtoehdon. Iskun käyttämä markkinointitapa houkuttelee tällä tavoin kuluttajia velkaantumaan, koska kuluttaja ei voi muuten hyötyä hänelle tarjotusta "edusta", jos hän arvioi asiaa markkinointisanoman valossa.

Paitsi, että kuluttajat eivät saa mainoksesta oikeaa kuvaa ilmoitettujen hintojen luonteesta, merkitsee luottokustannusten sisällyttäminen hintoihin luotolla ostavalle kuluttajalle suoraa taloudellista tappiota kahdessakin mielessä. Ensiksi kuluttaja, joka tavallisesti ostaa käteisellä, mutta valitsee nyt luottovaihtoehdon, menettää tinkimisedun. Huonekalualalla, samoin kuin muita kalliita kestokulutushyödykkeitä myytäessä, lienee varsin tavallista, että käteisostajalle myönnetään jonkinlainen alennus. Toisaalta luottokustannusten sisällyttäminen hintaan merkitsee sitä, että kuluttaja ei voi hyödyntää maksamiaan korkoja verovähennyksinään.

Ylipäätään "korottoman" luoton markkinointi vie kuluttajan huomion pois tekijästä, jonka pitäisi olla oleellinen ostopäätöstä tehtäessä - nimittäin laadun ja hinnan suhteesta. Maksutavan edullisuutta korostamalla ja pientä kuukausierää näyttämällä pyritään madaltamaan kuluttajan ostopäätöksen kynnystä, mikä voi johtaa harkitsemattomiin hankintoihin. Niiden kuluttajien osalta, joiden taloudelliset resurssit ovat niukat, voi tällainen markkinointi siten vaikuttaa yhtenä osatekijänä liialliseen velkaantumiseen.

Isku Oy:n osalta on vielä huomattava, että kuluttajan mahdollisuudet vertailla Iskun tarjoamia tuotteita muihin tuotteisiin ovat rajoitetut. Iskun myymälöiden huonekalu- ja sisustustavaran valikoima koostuu huomattavassa määrin yhtiön oman ilmoituksen mukaan 50 % - yhtiön omasta tuotannosta. Milloin paikkakunnalla ei ole Iskun omaa myymälää, tuotteiden myynti on annettu yksinoikeudella jollekin toiselle yrittäjälle. Yhtiö siis määrää omien tuotteidensa hinnat, eikä Iskun omia kalusteita ole saatavissa muista huonekalukaupoista kilpailevilla hinnoilla.

Perustana sille, että kieltovaatimuksen ulkopuolelle on rajattu yhden kuukauden kestävät tai tiettyjä yksittäisiä tuotteita koskevat tarjoukset on, että näissä tapauksissa on katsottava yhtäältä, että liikevaihdon kasvulla on reaalista merkitystä lisäkustannusten tasapainottajana, toisaalta, että maksuehdoilla voidaan vauhdittaa esimerkiksi hitaasti

vaihtuneiden mallien myyntiä. Kysymys on siis tällöin eräänlaisesta erikoistarjouksesta.

Hakemus on rajattu koskemaan kahta kuukautta pitempiä luottoja. Sen tarkoituksena ei siten ole estää tavanomaisen maksuajan myöntämistä kuluttajille, koska maksuaikaan liittyvää tiettyä joustavuutta on pidettävä sekä kuluttajan että kaupan etujen mukaisena. Kulutusluottoja koskevassa uudessa KSL:n 7 luvussa on myös rajattu kahden kuukauden tai sitä lyhemmät maksuajat pääsääntöisesti pois säännösten soveltamisalasta.

"Koroton" osamaksutapa näyttää olevan yleistymässä alalla, mikä aiheuttaa painetta alan hintatason nousulle. Isku Oy:n markkinointia on arvioitava myös tällaisen, kuluttajan kannalta kielteisen kehityksen valossa.

ISKU OY:N VASTINE

Yhtiö on myöntänyt menetelleensä hakemuksessa kerrotuin tavoin, mutta kiistänyt markkinointinsa olevan kuluttajien kannalta sopimatonta ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Mikäli kielto kuitenkin määrätään, yhtiö on vaatinut, että kieltoa rajoitetaan niin, että korottomuusaika vahvistetaan kuudeksi kuukaudeksi ja että kielto ei koske korkeintaan 2,5 kuukautta kestäviä kampanjoita.

Yhtiö on ilmoittanut KA:lle normaalit maksuehtonsa, joita kaupassa on noudatettu. Maksuajan ollessa korkeintaan 6 kuukautta, korkoa ei veloiteta. Luottoajan ollessa yli 6 kuukautta, veloitetaan korko asiakkaalle esitetyn osamaksukorkotaulukon mukaisesti. Normaaliehdoista on muutaman viime vuoden aikana poikettu siten, että koroton luottoaika on pidennetty kymmeneen kuukauteen rajoitetun ajan voimassaolleiden kampanjoiden aikana.

Yhtiön noudattama ilmoittelu ei ole ollut kuluttajien kannalta sopimatonta. Ilmoittelu ei ole antanut vääristeltyä kuvaa tarjouksen luonteesta. Tämänkaltaisen ilmoittelun ei voida katsoa ohjaavan kuluttajan päätöksentekoa epäterveellä tavalla, jota voitaisiin pitää kuluttajien kannalta yleisesti sopimattomana.

KA viittaa keväällä 1986 julkaistuihin ilmoituksiin "NYT ILMAN KORKOA/10 KK TASAERIN." Edelleen on viitattu siihen, että iskukalusteita on toistettu liikkeissä olevin julistein. Nämä ilmoittelut, joihin KA on viitannut, ovat nekin nimenomaisesti olleet kampanjanomaisia ja vain rajoitetun ajan voimassaolleita. Tästä syystä yhtiö ei pidä oikeana, että em. ilmoittelua pidetään kieltovaatimuksen yleisenä perusteluna korottoman maksuajan alentamiseksi kahteen kuukauteen.

KSL:n kannalta voidaan esittää näkökohtia ja perusteluja siitä, kuinka pitkä koroton maksuaika olisi kuluttajan ja KSL:n kannalta oikea ja kohtuullinen. Ilmoittelussa yhtiö ei ole erikseen yleisesti ja jatkuvasti mainostanut KA:n nyt tarkoittamia ylipitkiä korottomia maksuaikoja. Missään tapauksessa kuuden kuukauden korotonta maksuaikaa ei voida perustella sopimattomaksi KA:n väitteellä, että valmistaja joutuisi sisäänhinnoittamaan myyntihintaan korotonta maksuaikaa vastaavan täysin laskennallisen koron. Yhtiössä ei ole tuotteiden hinnoittelussa riviäkään korottomalle maksuajalle. Kysymyksessä siis ei ole KA:n tarkoittama "erään

lainen bruttohinta", jossa maksuajasta koituvat rahoituskulut olisi jo sisällytetty myyntihintaan.

Käteisostaja joutuisi KA:n mielestä tietämättään kantamaan osan luotto-ostajille annetusta pitkähköstä maksuajasta. Kuluttajan turvallisuutta ajatellen tämä perustelu on täysin kestämätön.

Maksuehto houkuttelisi KA:n mielestä tavallisesti käteisostajina olevia kuluttajia käyttämään korotonta maksuaikaa ja näin aiheettomasti velkaantumaan. Tämäkin väite on kestämätön. Jos kuluttaja on tavallisesti käteisostajana esiintyvä asiakas, ei voitane puhua hänen turvallisuutensa loukkaamisesta, koska hänen rahansa maksuajan verran viipyisivät hänen omalla pankkitilillään.

KA katsoo kuluttajan myös menettävän tinkimisedun tai ainakin jonkinlaisen alennuksen ja lisäksi, että kuluttaja ei voi hyödyntää maksamiaan korkoja verovähennyksinä.

Kukaan yhtiön asiakkaista ei ole menettänyt ilmoitettua maksuaikaa ja sen ehtoja, riippumatta siitä, mihin hintaan neuvotteluissa asiakkaan kanssa on päädytty.

KA:n väittämästä verotusedusta voi tehdä seuraavan esimerkin: Koroton luottoaika (yli KA:n hyväksymän kahden kuukauden) neljä kuukautta. Kauppahinta 3 000 mk. Korkokanta 12 %. "Korko" neljältä kuukaudelta 120 mk. Jos kuluttajan verokanta olisi yhdessä kunnallisveron kanssa 40 %, hän menettäisi valtiolle "liikaa" maksettuina veroina 48 mk. Tämä tietysti edellytyksin, että kuluttajalla on oikeus korkojen vähentämiseen. Esimerkkki osoittanee, että asialla ei ole taloudellista merkitystä, ja toiseksi myös sen, että KA on mennyt perusteluissa jo asiaa ulommaksi.

KA väittää, että korottomuudella olisi kielteinen tai ainakin liian painotettu merkitys hinta/laatusuhteen arvioinnin rinnalla, jonka tulisi tietysti olla pääasia. KA on olettamuksessaan väärässä. Isku Oy suorittaa jatkuvasti markkinatutkimuksia eritoten hinta/laatusuhteesta asiakkaiden silmissä. Isku Oy:n tuotteita pidetään tässä mielessä edullisina. Jos tämän yhtiöstä olevan positiivisen mielikuvan ohella asiakas saa korottoman maksuajan, maksuaika ei ole ollut määräävä tekijä eikä asia, joka on vienyt päätöksenteon pois oikeilta raiteilta.

On muistettava, että kysymys on myös kestokulutushyödykkeistä, joiden luonteeseen kuuluu, että päätösprosessi kodin piirissä on varsin pitkä ja että se on jo läpikäyty ennen huonekaluliikkeeseen tuloa. Tutkimusten mukaan asiakas käy ennen lopullista ostopäätöstä ainakin kolmessa huonekaluliikkeessä.

Iskun tuotteita myydään Suomessa yli 70:ssä muussa huonekalukaupassa kuin Iskun myymälöissä. Siirtohinta sinne on ns. nettohinta, ja kukin kauppias määrittelee itse oman hintatasonsa. Näin ollen Isku ei voi määritellä sitä hintaa, minkä kukin kauppias ottaa.

KA on vaatinut, että kampanjoissa maksuaika voisi olla yhtiön käytännön mukainen, mutta kampanja saisi kestää vain yhden kuukauden. Aika on epärealistisen lyhyt. Yhtiö on itse havainnut, että kampanjatyyppiset ilmoittelut vaativat onnistuakseen 2 - 2,5 kuukautta. Yhtiö edellyttää, että kestoaika nyt vahvistettaisiin, jos menettelyyn mennään, 2,5 kuukaudeksi. Yhtiöllä ei tietysti ole minkäänlaista tarvetta kampanjan pitkittämiseen, koska sen kustannusvaikutukset ovat merkittävät. Tiettyjä tuotteita koskeva kampanjointi ei kuitenkaan sisälly KA:n kieltovaatimuksiin.

Vaatimus uhkasakon asettamisesta on aiheeton ja tarpeeton.

TODISTELU

Markkinatuomioistuimessa on kuultu KA:n nimeämänä todistajana kuluttajaneuvoja Martti Tapio Suhosta. Suhonen on kertonut käyneensä eräässä Iskun myymälässä, jonka tuotteita oli markkinoitu lehdessä kymmenen kuukauden korottomalla maksuajalla. Myymälässä Suhonen oli neuvotellut kahden erilaisen sohvaryhmän ostamisesta. Kummankin sohvaryhmän osalta neuvottelujen lopputulos oli ollut se, että Suhonen olisi saanut sohvaryhmät käteismaksulla halvemmalla kuin maksamalla ne kymmenen kuukauden tasaerissä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Isku Oy on keväällä 1986 julkaissut mm. eräässä päivälehdessä ilmoituksen, joka oli otsikoitu suurikokoisin kirjaimin "NYT ILMAN KORKOA/10 KK TASAERIN!" Mainoksessa oli esimerkinomaisesti kuuden kalusteen osalta niitä koskevat maksuehdot, esim. seuraavasti: "Bikini-vuodesohva 10 x 189 mk". Mainoksessa oli lisäksi seuraava teksti: "Isku näyttää taas mallia mahdottoman edullisesta maksuvaihtoehdosta, nyt voit ostaa unelmiesi huonekalut Iskusta ilman korkoa ja maksat mukavasti kymmenen kuukauden tasaerissä." (KeskiSuomalainen 1.4.1986).

Isku Oy on muutoinkin lehti-ilmoituksissa ja mm. julisteissa mainostanut maksutapaa, jonka mukaan maksun voi kuuden tai kymmenen kuukauden ajan suorittaa useina, samansuuruisina erinä, joiden yhteenlaskettu summa vastaa käteishinnaksi ilmoitettua hintaa.

Markkinatuomioistuin on ratkaisussa 1980:19 kieltänyt käyttämästä lisäedusta ilmaisuja "veloituksetta" ja "ilmainen" tai vastaavaa sanontaa, kun lisäedun saaminen edellyttää toisen hyödykkeen ostamista.

Markkinoitavan hyödykkeen hinta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeä. Pitkän edullisen maksuajan korostaminen mainonnassa on omiaan viemään kuluttajan huomion pois tarjotun tavaran hinnasta.

Tavallisesti myyjä ei myönnä kuluttajalle ainakaan kahta kuukautta pitempää maksuaikaa ilman korkoa. Esim. osamaksukaupassa myyjä perii säännönmukaisesti korkoa kuluttajalta. Tarjotessaan pitkää maksuaikaa kuluttajalle myyjä joutuu tavallisesti sisällyttämään kuluttajalta perittävään hintaan myös luotosta aiheutuvia kustannuksia. Valitessaan luottovaihtoehdon kuluttaja maksaa tavallisesti siten myös luottokustannuksia osana tavaran hintaa. Ilmoitettaessa käteishinta samaksi kuin luottohinta kuluttaja ei tiedä, missä määrin luottokustannukset mahdollisesti ovat vaikuttaneet tarjotun tavaran hintaan.

Yhtiön käyttämä ilmaisu "ilman korkoa" antaa kuluttajalle vaikutelman, että yhtiön tarjoamasta maksuajasta ei aiheudu kuluttajalle korko- eikä muitakaan kustannuksia. Markkinoitua "korotonta" maksuaikaa koskevaa tarjousta, joka on koskenut yhtiön koko tavaravalikoimaa, ei ole ilmoituksessa ajallisesti rajoitettu. Yksittäistapauksessa yhtiön tuotteita ostava kuluttaja saattaisi saada tarjotun hyödykkeen käteismaksulla halvemmalla kuin maksamalla sen kymmenen kuukauden tasaerissä. Yhtiö ei ole esittänyt mitään selvitystä siitä, ettei mainostettu, kaikkia myytävänä olevia tuotteita koskeva pitkä maksuaika aiheuttaisi hintaan sisältyviä kustannuksia.

Edellä esitetyillä perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että Isku Oy on markkinoinnissaan menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL:n 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla kahdensadantuhannen (200 000) markan sakon uhalla kieltää Isku Oy:tä markkinoinnissaan mainostamasta Iskulta ostettavien tavaroiden rahoittamiseksi luottoa "ilman korkoa" tai muutenkaan antamasta vaikutelmaa, että yhtiön tarjoama luotto on kuluttajan kannalta kuluton silloin, kun luottoaika ylittää kaksi kuukautta ja tuotteet on hinnoiteltu niin, että maksuerien yhteissumma on sama kuin käteishinta, ellei kysymys ole lyhyehköstä tai tiettyjä tuotteita koskevasta tarjouksesta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Läsnä: Valkonen, puheenjohtajana, Hirvonen, Wilhelmsson, Aaltonen, Antila, Maijala, Mustonen, Ollikainen ja Viljanen.

---

[SV]

KO mot Isku Oy (bolaget). Bolaget hade i sin marknadsföring annonserat "Nu räntefritt/10 månader i jämna rater". Uttrycket "räntefri" gav konsumenten ett intryck av att den betalningstid som bolaget erbjöd inte medförde ränte- eller andra kostnader för konsumenten. Det marknadsförda erbjudandet, som gällde "räntefri" betalningstid och som omfattade bolagets hela varusortiment, hade inte tidsmässigt begränsats i annonsen. I ett enskilt fall kunde en konsument, som köpte av bolagets produkter, eventuellt få en utbjuden nyttighet billigare kontant än genom att betala den i jämna rater under tio månaders tid. Bolaget hade inte presenterat någon utredning på att den utannonserade långa betalningstiden, som omfattade alla varor som var till salu, inte skulle medföra sådana kostnader som är inlagda i priset.

Bolaget förbjöds vid vite att till konsumenterna göra reklam för "räntefri" kredit för finansiering av varor, eller att i övrigt ge ett intryck av att den kredit, som bolaget erbjuder, inte medför kostnader för konsumenten i de fall, då kredittiden överstiger två månader och då produkterna har prissatts så, att den sammanlagda summan av betalningsraterna är densamma som kontantpriset, ifall det inte är frågan om ett erbjudande som är rätt kort eller som omfattar vissa givna produkter.

KSL_2_kap._1_§ och KSL_2_kap._7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat, att Isku Oy med stöd av 2 kap. 1 och 7 § konsumentskyddslagen (KSL) förbjuds vid vite att i sin marknadsföring erbjuda "räntefri" kredit för finansieringen av varor som köps av Isku, eller att i övrigt ge ett intryck av att den kredit som företaget erbjuder inte medför kostnader för konsumenten i de fall, då kredittiden överstiger två månader och då produkterna har prissatts så, att den sammanlagda summan av betalningsraterna är densamma som kontantpriset, ifall det inte är frågan om ett erbjudande som avgärnsats till en månad eller som berör vissa enskilda produkter.

I sin avbetalningshandel tillämpar Isku Oy följande villkor: Minimihandpengen, som enligt huvudregeln är 20 % av köpesumman, förfaller till betalning vid köpslutet. För köp, vars kredittid är högst sex månader, debiteras ingen skild avbetalningsränta. För köp, vars kredittid är längre än sex månader, debiteras ränta i enlighet med företagets avbetalningstabell sålunda, att den totala avbetalningstiden är höst 28 månader. För avbetalningsköpens del har dessa villkor enligt huvudregeln tillämpats sedan år 1977, och de är fortfarande i kraft i november 1986. Från dessa villkor har man under någon av de senare åren kampanjartat men upprepat avvikit på det sättet, att den "räntefria" kredittiden har förlängts till tio månader.

Denna förlängda "räntefria" kredittid har marknadsförts med pondus. Till exempel våren 1986 publicerades i ett flertal dagstidningar en annons, som hade rubricerats med ca tre cm stora bokstäver "NU RÄNTERFRITT/10 MÅN. I JÄMNA RATER!" I annonsen hade man, för exemplets skull, uppgett betalningsvillkoren för fremsex möbler, till exempel enligt följande: "Bikinibäddsoffa 10 x 189 mk". I annonsen ingick dessutom följande text: "Isku visar igen exempel på ett ofattbart förmånligt betalningsalternativ, nu kan du köpa dina drömmars möbler från Isku räntefritt och du betalar bekvämt i jämna rater i 10 månaders tid. Iskus vår är här!" (KeskiSuomalainen 1.4.1986). Samma slogans har upprepats på affischer i butikerna.

Isku har, genom att på detta sätt erbjuda s.k. räntefri kredit åt konsumenter som köper möbler, alltså marknadsfört ett betalningssätt, enligt vilket betalningen kan - under sex eller tio månaders tid - erläggas i flera lika stora rater, vars sammanlagda summa motsvarar kontantpriset.

Enligt 2 kap. 1 § KSL får vid marknadsföring inte användas förfarande, som strider mot god sed eller eljest är otillbörligt mot konsumenterna. Marknadsföring, vari ej ingår uppgifter, som är av behovet påkallade med hänsyn till konsumenternas hälsa eller ekonomiska trygghet, skall enligt 1 § 2 mom. alltid anses otillbörlig.

En kraftfull markering av ett särskilt förmånligt betalningssätt eller av en annan motsvarande fördel ger ett intryck av att konsumentens ställning som anskaffare av nyttigheten är bättre än normalt. En dylik omständighet styr konsumenternas val och beslut. Därför måste man ställa höga krav på tillförlitligheten och sakligheten i framläggandet av sådana motiveringar.

Iskus ovannämnda marknadsföring, i vilken påståendena om räntefrihet har inlagts, ger en förvrängd bild av erbjudandets natur och den är samtidigt ägnad att styra konsumentens beslutsfattande. Av denna orsak bör marknadsöringen till denna del anses som otillbörlig mot konsumenterna.

Vid bedömningen av Isku Oy:s marknadsföring är KO:s utgångspunkt den, att konsumenterna oaktat påståendet om räntefrihet de facto, som en del av varans pris, betalar åt företaget de kostnader som föranleds av att krediten beviljas. Det pris, som är utsatt i Iskus annonser och som motsvarar den sammanlagda summan av avbetalningsraterna, motsvarar inte ett sedvanligt kontantpris. Priset utgör däremot ett slags bruttopris, i vilket har beaktats sådana finansieringskostnader som har föranletts av avbetalningen. Det är ett ovedersägligt faktum att inget bolag, inte ens det solida Isku Oy, kan lämna väsentliga kostnadsfaktorer utan avseende i sin perissättning. En sådan väsentlig kostnadsfaktor utgör de finansieringskostnader - inklusive kreditförluster - som vidlåter företaget då det beviljer konsumenterna krediter. Eftersom bolaget självt kontinuerligt ackrediterar en del av sina inköp, övervältras sålunda de kostnader som föranletts av denna ackreditering i priserna på produkterna.

Då den finansieringsform som Isku marknadsför ter sig lockande för konsumenterna, kunde man i princip anta att försäljningen ökar till den grad, att den täckning som fås av en enskild produkt kunde vara mindre utan att bolagets resultat för den skull försämras. På sikt kan den här omständigheten inte ha någon avögrande betydelse för prissättningen; ett dylikt arrangemang innebär att kontantpriset är ett bruttopris.

Detta verkliga prissättningssätt, som utgör grunden för marknadsföringen, bestrider inte ens företaget självt, men prissättningssättet avslöjas i alla fall inte för andra än för sådana konsumenter, som är väl insatta i frågor av ekonomisk natur och som under en längre tid har följt med bolagets marknadsföring. Marknadsföringen är sålunda inte till denna del tillräckligt transparent (genomskinlig).

Isku Oy:s marknadsföring uppfyller inte ovannämnda krav på transparens därför, att uttrycket "räntefri" ger en uppfattning av att krediten inte medför kostnader för konsumenterna. Utgående från marknadsföringen inbillar sig konsumenterna, att de får produkterna till ett sedvanligt kontantpris. Den missledande terminologi som Isku Oy använder - krediten är formellt räntefri, trots att konsumenterna betalar de kostnader som krediten åsamkar bolaget - har flera skadliga konsekvenser med hänsyn till konsumenternas ekonomiska trygghet.

För det första får en konsument, som köper produkterna till det uppgivna kontantpriset, lov att oviss om omständigheten?????stå för en del av de finansieringskostnader som har åsamkats av den långa betalningstid som har givits kreditköparna. För det andra kan man anta, att den skenbara förmånligheten i krediten leder också de konsumenter, som vanligtvis gör sina inköp kontant, till att välja kreditalternativet. Iskus marknadsföring lockar på detta sätt konsumenterna till skuldsättning, eftersom konsumenten inte annars - ifall han bedömer situationen utgående från marknadsföringsbudskapet - kan tillgodogöra sig den "förmån" som han har blivit erbjuden.

Att kreditkostnaderna är inlagda i prisen innebär, förutom att konsumenterna utgående från reklamen inte får den rätta uppfattningen om vilken karaktär de uppgivna prisen har, för en konsument som köper på kredit, en direkt ekonomisk förlust t.o.m. i två bemärkelser. För det förstå går en konsument, som vanligtvis gör köpen kontant men som nu väljer kreditalternativet, miste om prutförmånen. Inom möbelbranschen, lika väl som vid försäljningen av andra dyra kapitalvaror, torde det vara rätt vanligt att den som köper kontant beviljas rabatt av något slag. Å andra sidan innebär det faktum, att kreditkostnaderna inläggs i prisen, att en konsument inte i form av skatteavdrag kan dra nytta av de räntor som han har betalat.

Marknadsföringen av "rätefri" kredit leder överlag konsumenternas uppmärksamhet bort från en faktor, som borde vara väsentlig då köpbeslutet blir fattat - nämligen från förhållandet mellan kvaliteten och priset. Genom att betona fördelaktigheten i betalningssättet och genom att visa upp små månatliga rater strävar man att sänka tröskeln för konsumenternas köpbeslut, vilket i sin tur kan leda till oöverlagda anskaffningar. Ifråga om sådana konsumenter, vars ekonomiska resurser är knappa, kan marknadsföring av detta slag sålunda som en delfaktor bidra till en alltför stor skuldsättning.

För Isku Oy:s del måste man ännu observera, att konsumenterna har begränsade möjligheter att jämföra prisen på de produkter, som Isku bjuder ut, med andra produkter. Sortimentet av möbler och inredningsvaror i Iskus butiker utgörs i betydande grad - enligt bolagets egen uppgift till 50 % av bolagets egen produktion. På de orter, där Isku inte har någon egen butik, har ensamrätten till försäljningen av produkterna givits åt någon annan företagare. Bolaget bestämmer alltså prisen på sina egna produkter, och Iskus egna möbler finns inte att tillgå till konkurrerande priser i andra möbelaffärer.

Från förbudsyrkandet har avgränsats erbjudanden som pågår en månad eller berör vissa enskilda produkter. Orsaken till denna avgränsning är, att man i dessa fall å ena sidan måste anse att ökningen i omsättningen har en reell betydelse för utjämningen av merkostnaderna, å andra sidan att man genom betalningsvillkoren kan få fart på försäljningen av t.ex. modeller med lång omsättningstid. Här är det alltså frågan om ett slags specialerbjudande.

Ansökan har avgränsats till att omfatta krediter som är längre än två månader. Avsikten med ansökan är sålunda inte att hindra att konsumenterna beviljas sedvanlig betalningstid, eftersom man måste anse att en viss smidighet i anslutning till betalningstiden är förenlig både med konsumentens och med affärens intressen. Också i det nya 7 kap. KSL, som gäller konsumentkrediter, har sådana betalningstider, som är högst två månader långa enligt huvudregeln avgränsats från tillämpningsområdet för stadgandet.

Det "räntefria" betalningssättet verkar att bli allmännare inom branschen, och detta leder till tryck på prisstegringar. Isku Oy:s marknadsföring bör bedömas också i belysningen av en dylik utveckling, som är negativ för konsumenten.

ISKU OY:S GENMÄLE

Bolaget har medgett, att det har förfarit i enlighet med referatet i ansökan, men bolaget har bestridit att dess marknadsföring vore otillbörlig mot konsumenterna och det har yrkat på att ansökan förkastas. För det fall, att förbudet åndå utfärdas, har bolaget yrkat, att förbudet avgränsas så, att den räntefria tiden fastställs till sex månader och att förbudet inte omfattar kampanjer som pågår i högst 2,5 månader.

För KO har bolaget uppgivit de normala betalningsvillkor som bolaget har tillämpat i handeln. Då betalningstiden är max. 6 månader debiteras inte ränta. Då kredittiden är längre än 6 månader debiteras ränta enligt en tabell för avbetalningsränta som visats för kunden. Från normalvillkoren har man på senare år avvikit på det sättet, att den räntefria kredittiden har förlängts till tio månader. Detta har skett i samband med kampanjer som har pågått under en begränsad tid.

Bolagets annonsering har inte varit otillbörlig mot konsumenterna. Annonseringen har inte gett en förvrängd bild av erbjudandets art. Man kan inte anse att annonsering av detta slag styr konsumentens beslutsfattande på ett sådant sätt, som allmänt kunde anses som otillbörligt mot konsumenterna.

KO hänvisar till de annonser som publicerades våren 1986: "NU RÄNTEFRITT/10 MÅNADER I JÄMNA RATER". Vidare har KO hänvisat till att marknadsföringen av Isku-möbler har upprepats via affischer inne i butikerna. Också dessa annonseringar, till vilka KO har hänvisat, har uttryckligen varit kampanjartade och i kraft endast en begränsad tid. Av denna orsak anser bolaget att det inte är rätt, att ovannämnda annonsering utgör ett allmänt motiv för att den räntefria betalningstiden minskas till två månader.

Med hänsyn till KSL kan man framföra synpunkter och motiveringar för en hur lång betalningstid som vore riktig och skälig med tanke på konsumenterna och KSL. Bolaget har i annonseringen inte separat, allmänt och kontinuerligt gjort reklam för de överlånga räntefria betalningstider som KO nu avser. I inget fall finns det skäl för att anse att en sex månader lång betalningstid är otillbörlig utgående från KO:s påstående, att tillverkaren i försäljningspriset vore tvungen att lägga in en fullkomligt kalkylerad ränta som motsvarar den räntefria betalningstiden. I prissättningen av produkterna finns det i bolaget inte ens en rad för en räntefri betalningstid. Det är alltså inte frågan om "ett slags bruttopris", vilket KO anser och i vilket de finansieringskostnader som föranleds av betalningstiden skulle ha blivit inlagda i försäljningspriset.

Enligt KO vore en kontantköpare tvungen att stå för en del av den rätt långa betalningstid, som givits åt kreditköparna. Denna motivering är helt ohållbar med tanke på konsumentens ekonomiska trygghet.

KO:s uppfattning är, att betalningsvillkoret skulle locka sådana konsumenter, som vanligtvis är kontantköpare, att utnyttja den räntefria betalningstiden och på det här sättet bli skuldsatta utan orsak. Om konsumenten är en sådan kund, som vanligtvis uppträder som kontantköpare, torde man inte kunna tala om att hans trygghet blir äventyrad, eftersom hans pengar skulle kvarstå på hans eget bankkonto under betalningstiden.

KO anser att konsumenten också går miste om prutförmånen eller i alla fall miste om något slag av rabatt och dessutom, att konsumenten inte i form av skatteavdrag kan dra nytta av de räntor som han erlagt.

Ingen av bolagets kunder har gått miste om en uppgiven betalningstid eller inte kunnat utnyttja villkoren i anslutning till betalningstiden, oavsett det pris vilket förhandlingarna med kunden har lett till.

Fölande exempel kan ges på KO:s påstående om skatteförmånen: Den räntefria kredittiden (som överstiger den av KO godkända tiden av tvä månader) är fyra månader. Köpeskillingen är 3 000 mk. Räntefoten är 12 %. "Räntan" för fyra månader är 120 mk. Ifall konsumenten skulle ha en skattefot på 40 %, kommunalskatten medräknad, skulle han förlora 48 mk till staten i "för mycket" betalda skatter. Detta naturligtvis under förutsättning att konsumenten är berättigad att göra ränteavdrag. Exemplet torde visa att denna omständighet är utan ekonomisk betydelse, och för det andra också det, att KO redan har gått utanför saken i motiveringarna.

KO hävdar, att räntefriheten skulle ha en negativ eller åtminstone en alltför accentuerad betydelse vid sidan av den bedömning av förhållandet mellan pris och kvalitet som givetvis bör vara huvudsaken. I sitt antagande har KO fel. Isku Oy utför kontinuerligt marknadsundersökningar särskilt beträffande förhållandet mellan priset och kvaliteten i kundernas ögon. Isku Oy:s produkter anses som förmånliga i detta avseende. Om en kund, utöver denna positiva uppfattning som råder om bolaget, erhåller en räntefri betalningstid, har betalningstiden inte varit en bestämmande faktor

eller en omständighet som har lett beslutsfattandet på villovägar.

Man bör minnas att det också är fråga om kapitalvaror, beträffande vilka det är karaktäristiskt, att beslutsprocessen är rätt lång i hemkretsen och att denna beslutsprocess är avklarad före ankomsten till möbelaffären. Enligt undersökningar besöker kunden åtminstone tre möbelaffärer innan han träffar det slutliga köpavgörandet.

I Finland säljs Iskus produkter i över 70 andra möbelaffärer utöver i Iskus butiker. Överlåtelsepriset till affärerna är det s.k. nettopriset, och varje köpman fastställer själv sin egen prisnivå. Sålunda kan inte Isku fastställa det pris som varje köpman uppbär.

KO har yrkat, att betalningstiden i kampanjerna kunde vara i enlighet med bolagets praxis, men att en kampanj skulle få pågå i endast en månads tid. Denna tid är orealistiskt kort. Bolaget har självt gjort den iakttagelsen, att det krävs 2 2,5 månader för att annonseringar av kampanjartad natur skall lyckas. Bolaget förutsätter, att tiden, ifall förfarandet införs, nu skulle fastställas till 2,5 månader. Bolaget har självfallet inte något som helst behov av att förlänga en kampanj, eftersom kostnadseffekterna av en sådan kampanj är betydande. Kampanjer som omfattar vissa produkter ingår i alla fall inte i KO:s förbudsyrkande.

Kravet på utsättande av vite är ogrundat och onödigt.

BEVISNING

Åberopad av KO har konsumentrådgivaren Martti Tapio Suhonen hörts som vitten i marknadsdomstolen. Suhonen har berättat att han har besökt en av Iskus butiker och att produkterna i denna butik hade marknadsförts i tidningen med tio månaders räntefri betalningstid. I butiken hade Suhonen förhandlat om inköp av två olika soffgrupper. För vardera soffgruppens del hade slutresultatet av förhandlingarna varit, att Suhonen hade fått soffgrupperna billigare kontant än om han hade betalat dem i jämna rater under tio månaders tid.

MOTIVERINGARNA TILL MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Isku Oy har våren 1986 bl.a. i en dagstidning publicerat en annons, som hade rubricerats med stora bokstäver "NU RÄNTEFRITT/10 MÅNADER I JÄMNA RATER!" I annonsen hade man för exemplets skull uppgett betalningsvillkoren för sex möbler, t.ex. enligt följande "Bikini-bäddsoffa 10 x 189 mk". I annonsen ingick dessutom förljande text: "Isku visar igen exempel på ett ofattbart förmånligt betalningsalternativ, nu kan du köpa dina drömmars möbler från Isku räntefritt och du betalar bekvämt i jämna rater under 10 månaders tid." (Keski-Suomalainen 1.4.1986).

Isku Oy har också i övrigt i tidningsannonser och bl.a. på affischer gjort reklam för ett betalningssätt, enligt vilket betalningen kan erläggas under sex eller tio månaders tid i flera lika stora rater, vars sammanlagda summa motsvarar det pris som har uppgivits som kontantpris.

Marknadsdomsolen har i sitt avgörande 1980:19 för en tilläggsförmån förbjudit användningen av uttrycken "utan debitering" och "gratis" eller av motsvarande ordalydelse, då

erhållandet av en dylik tilläggsförmån förutsätter köp av en annan nyttighet.

Priset på en nyttighet som marknadsförs är viktigt med tanke på det köpbeslut som konsumenten fattar. Att betona en lång, förmånlig betalningstid är ägnat att avleda konsumentens uppmärksamhet från priset på den utbjudna varan.

Vanligen beviljas konsumenten åtminstone inte en längre räntefri betalningstid än två månader. T.ex. vid avbetalningsköp debiterar säljaren regelmässigt ränta av konsumenten. Då säljaren erbjuder konsumenten en lång betalningstid, är säljaren normalt tvungen att i det pris som uppbärs av konsumenten lägga in de kostander som krediten medför. Då konsumenten väljer kreditalternativet betalar han sålunda vanligtvis också för kreditkostnaderna som en del av varans pris. Då kontantpriset uppges vara detsamma som kreditpriset, vet inte konsumenten i vilken mån kreditkostnaderna eventuellt har påverkat priset på den vara som bjuds ut.

Uttrycket "räntefritt" som bolaget använder inger konsumenten den uppfattningen, att den betalningstid, som bolaget erbjuder, inte för med sig ränte- eller andra kostnader för konsumenten. Det marknadsförda erbjudandet, som gällt "räntefri" betalningstid och som har omfattat bolagets hela varusortiment, har inte blivit tidsmässigt begränsat i annonsen. I något enskilt fall kunde en konsument, som köper av bolagets produkter, eventuellt få en utbjuden nyttighet billigare kontant än genom att betala den i jämna rater under tio månaders tid. Bolaget har inte presenterat någon utredning på att den utannonserade långa betalningstiden, som omfattar alla varor som är till salu, inte skulle medföra sådana kostnader som är inlagda i priset.

På ovan anförda grunder finner marknadsdomstolen att Isku Oy har förfarit otillbörligt i sin marknadsföring till konsumenterna.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner riktigt att med stöd av 2 kap. 1 och 7 § KSL vid ett vite av tvåhundratusen (200 000) mark förbjuda Isku Oy att i sin marknadsföring göra reklam för "räntefri" kredit för finansieringen av varor som köps från Isku, eller att i övrigt ge ett intryck av att den kredit, som bolaget erbjuder, inte medför kostnader för konsumenterna, i de fall då kredittiden överstiger två månader och då produkterna har prissatts så, att den sammanlagda summan av betalningsraterna är densamma som kontantpriset, ifall det inte är frågan om ett erbjudande som är rätt kort eller som omfattar vissa givna produkter.

Förbudet bör iakttagas omedelbart.

Yrkandet på ett förbud i vidare utsträckning förkastas.

Närvarande: Valkonen, som ordförande, Hirvonen, Wilhelmsson, Aaltonen, Antila, Maijala, Mustonen, Ollikainen och Viljanen.