Market Court bans misleading retail store names and pricing terms under unfair competition law.

Suomen Tukkukauppiaiden Liitto r.y. (hakija) vastaan Metrokenkä ky (vastaaja). Ilmaisut "tukku" ja "tukkukauppa" tarkoittavat tavaroiden myyntiä suurissa erissä tai myyntiä muille kuin lopullisille kuluttajille. Mainittujen ilmaisujen merkitys oli kuitenkin esim. tehtyjen markkinointitutkimusten mukaan useille kuluttajille epäselvä. Vastaaja ei ollut näyttänyt, että sen myymälä "Jokajalan Kenkätukku" olisi harjoittanut tavaroiden myyntiä suurissa erissä tai myyntiä muille kuin lopullisille kuluttajille taikka että se ei muutoin olisi ollut luonteeltaan tavallinen vähittäismyymälä. Vastaaja oli käyttämällä vähittäismyymälästään yleisestä käytännöstä poiketen nimitystä "tukku" antanut epäselvän kuvan myymälän luonteesta ja liioitellun kuvan hintojen edullisuudesta verrattuna muihin saman alan vähittäismyymälöihin. Vastaaja oli menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

Erikoistavaroiden, esim. jalkineiden myynnissä johtuu jo laatueroista, että tuotteiden hinnat vaihtelevat siten, että hintavertailua on usein vaikea suorittaa. Ilmaisu "tukkuhinta" on omiaan antamaan kuvan, että kysymys on poikkeuksellisen edullisesta tarjouksesta. Ilmaisu "aina --tukkuhintaan" antoi kuvan, että tarjouksen tekevä myymälä ei ollut tavallinen vähittäiskuppa. Vastaaja ei ollut näyttänyt, että sen myymälässä myytävien tavaroiden hinnat olisivat samoja kuin sisäänostohinnat tai tukkukaupassa yleisesti perityt hinnat. Vastaaja oli käyttänyt ilmaisua "tukkuhinta" siten, että se oli antanut harhaanjohtavan kuvan myymälän luonteesta ja hintatasosta.

SopMenL_1_§ ja SopMenL_2_§

SUOMEN TUKKUKAUPPAIDEN LIITTO R.Y.:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että vastaajaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 2 §:n nojalla kielletään käyttämästä vähittäismyymälänsä mainonnassa tunnusta "Jokajalan Kenkätukku" tai muuta sanan tukku sisältävää tunnusta sekä käyttämästä sanaa "tukkuhinta" vähittäismyymälässä soveltamistaan hinnoista.

Vastaaja on 5.8.1985 julkaissut ilmoituksen, jossa vastaaja käyttää toiminnastaan nimitystä "Jokajalan Kenkätukku" ja ilmoittaa tarjoavansa tuotteitaan "edullisesti kuluttajan tukkuhintaan".

Vastaaja ei ole tukkukauppa eikä se sovella tukkuhintoja. Vastaajalla ei siten ole oikeutta käyttää sanoja "tukku" ja "tukkuhinta" toiminnassaan. Vastaajan liike on vähittäisliike ja se soveltaa vähittäishintoja. Nimitys "kenkätukku" ja maininta tukkuhinnasta johtavat harhaan edellyttämään, että kyseessä olisi tukkukauppa.

Sana "tukku" tarkoittaa Nykysuomen Sanakirjan mukaan "tavaroiden ostoa ja/tai myyntiä suurina erinä tai muille kuin lopullisille kuluttajille; paljottaiskauppa". Em. sanakirjan sivuilta, joilla käsitellään "tukku"-sanan johdannaisia, käy yksiselitteisesti ilmi, että "tukku"-sana liike-elämässä yhdistetään nimenomaan tukkukauppaan vähittäiskaupan vastakohtana.

Sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien parissa sanojen "tukku", "tukkukauppa" ja "tukkuhinta" ymmärretään liittyvän tukkukauppaan. Nämä käsitteet ovat erittäin vakiintuneita, ja terminologia on myös kansainvälisesti yhdenmukaista. Tukkukaupalle on tyypillistä, että siellä asioivat vain yritysasiakkaat.

Käyttäessään vähittäiskaupasta sanan "tukku" sisältävää nimitystä vastaaja johtaa kuluttajia harhaan luomalla mielikuvan, että kyseessä on todella tukkukauppa.

Menettely on sopimatonta erityisesti tukkukauppiaiden kannalta sen vuoksi, että näin aiheutetaan sekaannusta toisaalta todellisen tukkukaupan ja toisaalta "tukku" sanaa toiminnassaan käyttävän vähittäisliikkeen kesken. Kuluttajan on vaikea mieltää todellisen tukkukaupan olemusta, jos myös vähittäiskauppa voi käyttää palveluistaan tunnusta "tukkukauppa" ja viitata toiminnassaan "tukkuun" sekä "tukkuhintoihin".

Vastaajan liike ei voi olla "tukkumyymälä" siten, että kuluttaja siinä voisi saada tukkukaupan palveluja. Vastaajan liike on vähittäismyymälä, johon sovelletaan mm. kaikkia vähittäisliikkeitä koskevia säännöksiä. Esimerkiksi laki vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta koskee vastaajien myymälöitä, ei sensijaan tukkukauppoja.

Kyseessä ei ole tukkukauppa myöskään siinä mielessä, että liikkeen hinnat olisivat tukkuhintoja.

Kuluttaja-asiamies (KA) on ottanut kantaa tukkuhintaan viittaamiseen markkinoinnissa. KA edellytti kannanotossaan, että vähittäismyymälässä tuotteiden ulosmyyntihinnan on oltava sama kuin niiden sisäänostohinta, jotta käsitettä tukkuhinta voitaisiin markkinoinnissa käyttää.

Vastaajan liike on vähittäismyymälä. On selvää, että mikään vähittäisliike ei voi myydä tuotteitaan tukkuhintaan siten, että ulosmyyntihinta olisi kaikille tuotteille tai edes suurelle osalle tuotteista sama kuin sisäänostohinta.

Käyttäessään vähittäisliikkeistä sanan "tukku" sisältävää nimitystä vastaaja luo sen harhaanjohtavan mielikuvan, että kyseessä olisi tukkuliike, joka tarjoaa tuotteita kuluttajille tukkuhintaan. Kun liikkeen hintataso on olennaisesti tukkuhintoja korkeampi, on kyseessä kuluttajia harhaanjohtava sekä tukkukauppojen elinkeinotoimintaa haittaava ja vahingoittava ilmaisu.

Kaupan Keskusvaliokunta antoi 5.11.1983 KA:lle lausunnon mm. sanan "tukkuhinta" käytöstä markkinoinnissa. Lausunnossa todetaan, että tukku-sanaan tai tukkutoimintaan viittaavien ilmaisujen lisääntyminen ei ole tarkoituksenmukaista vähittäiskaupassa, koska se saattaa olla kuluttajia harhaanjohtavaa.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä n:o 1980:3 kiellettiin toiminimen Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy harhaanjohtava käyttö. Nyt on kyseessä aivan tuohon tapaukseen rinnastettava tilanne.

Markkinatuomioistuimen em. ratkaisussa kiellettiin Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy:tä jatkamasta tai uudistamasta muiden kuin konkurssipesiin kuuluvien kulutushyödykkeiden markkinointia kuluttajille siten, että siinä käytetään toiminimeä Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy.

Ratkaisunsa perusteluissa markkinatuomioistuin katsoi selvitetyksi, että yhtiö oli markkinoinut kuluttajille erinäisiä kulutushyödykkeitä käyttämällä markkinoinnissa toiminimeään Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy. Menettely oli antanut kuluttajille sellaisen käsityksen, että kysymys oli konkurssipesiin kuuluvien tavaroiden loppuunmyynnistä ja senvuoksi tavallista edullisemmista tarjouksista. Kun myytävä tavara ei kuitenkaan ollut konkurssipesiin kuuluvaa eikä myynti ollut käsittänyt loppuunmyyntiä, markkinointimenettelyssä oli annettu kuluttajille harhaanjohtavia tietoja.

Käsilläolevassa tapauksessa vastaaja käyttää vähittäismyymälästään nimitystä Jokajalan Kenkätukku. Menettely antaa kuluttajille sen käsityksen, että kyseessä on tukkuliike. Vastaajan liike on kuitenkin tavanomainen vähittäismyymälä, joka ei toimi tukkuliikkeenä eikä myy tuotteita tukkuhintaan. Vastaajan markkinointi antaa kuluttajille mielikuvan tavanomaista edullisemmasta tarjouksesta, eli tukkuhintojen käytöstä vastaajan myymälässä. Kun vastaajan liikkeen toimintatapa ja hintataso olennaisesti poikkeavat tukkukaupan toimintatavoista ja hintatasosta, vastaajan markkinointi on kuluttajia harhaanjohtavaa.

Sekä tukku- että vähittäiskauppa edellyttävät, että tukkukaupan toiminnat pidetään selvästi erillään vähittäskaupan toiminnoista. Tähän sisältyy mm. se, että tukkuliike ei myy suoraan kuluttajille. Viimeksimainitun tavoitteen valvomista varten tukkuliikkeissä on asiakastoimikunnat, jotka koostuvat sekä vähittäiskaupan että tukkukaupan edustajista.

Mikäli tukkuliike myisi suoraan kuluttajille, putoaisi nykyisten vähittäiskauppa-asiakkaiden kanssa tehtävältä yhteistyöltä pohja pois. Tällä olisi myös suorat seurausvaikutukset tukkuliikkeiden liiketoimintaan.

METROKENKÄ KY:N VASTINE

Vastaaja on ilmoittanut, että se on luopunut kyseisestä liikenimestä eikä tule sitä enää käyttämään. Hakija on ilmoittanut vastaajalle, että se haluaa asiassa vain ennakkopäätöksen eikä hakijalla ole muita vaatimuksia vastaajaa kohtaan. Vastaaja ei ole enemmälti vastannut hakemukseen eikä saapunut asian suulliseen valmisteluun ja pääkäsittelyyn.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on 1.4.1986 lähettänyt vastaajalle seuraavan kirjeen:

"Asia: Tukku-sanan käyttö jalkineiden markkinoinnissa

Olen markkinatuomioistuimesta vastaanottanut tiedoksiannon Suomen Tukkukauppaiden Liiton Teitä vastaan tehdystä hakemuksesta. Olen päättänyt kuluttajansuojalain nojalla ryhtyä asiassa toimenpiteisiin.

Olette 5.8.1985 julkaisseet lehti-ilmoituksen, jossa kutsutte liikettänne "Jokajalan Kenkätukuksi" ja ilmoitatte

tarjoavanne tuotteitanne "aina joka päivä uskomattoman edullisesti kuluttajan tukkuhintaan".

Olen toisessa tukku-sanan käyttöä päivittäistavaramyymälöiden markkinointia koskevassa asiassa tutustunut tutkimukseen, joka koskee tukku-sanan synnyttämiä mielikuvia kuluttajissa. Tämän Suomen Gallup Oy:n suorittaman tutkimuksen puutteista huolimatta se osoittaa, että tukku-sana on kuluttajille hämärä. Toisaalta tukku-sana herättää myös toiveita alhaisesta hintatasosta jopa tukkuhintatasosta. Tämän vuoksi tukku-käsitettä on markkinoinnissa käytettävä varoen.

Näiden johtopäätösten pohjalta em. asia ratkaistiin oheisesta asiakirjasta ilmenevällä tavalla, jonka periaatteet vastapuolena oleva liike hyväksyi. Ratkaisussa otettiin kuitenkin vain kantaa päivittäistavaramarkkinointiin. Ratkaisuun vaikutti oleellisesti myös se seikka, että ko. liike on ns. discount- eli laatikkomyymälä, jonka tästä ominaisuudesta kuluttajat ovat kohtalaisen hyvin perillä.

Jalkineet ovat sen laatuisia hyödykkeitä, että niiden laadussa ja hinnassa on huomattavia vaihteluja. Ruskeat kengät eivät välttämättä ole vertailukelposia toisiin ruskeisiin kenkiin, ei hinnan eikä laadun suhteen. Jotta hintatasoa voitaisiin vertailla, tulisi liikkeessä olla melkein jokaisen merkin kaikkia malleja, jolloin kuitenkin "kuluttajatukun" suppean valikoiman ominaisuus häviää. Jos suppean valikoiman edellytys täyttyy, puuttuu hinnoista vertailukelpoisuus, jolloin on olemassa se vaara, että tukku-sanan lupaamat alhaiset hinnat ovat näennäisiä ja keksittyjä. Näin ollen tukku-sanan käyttö jalkineiden markkinoinnissa yksittäisille kuluttajille olisi hyvin kyseenalaista, ellei kysymyksessä ole sisäänostohintaan myyviä liikkeitä.

Vähimmäisvaatimuksena tukku-sanan käytölle erikoistavaramarkkinoinnissa on, kuten edellä totesin, että noudatetaan päivittäistavaramarkkinointia koskevan ratkaisuni periaatteita. Jos näitä otetaan mittapuuksi lehti-ilmoituksenne lainmukaisuutta arvioitaessa on ilmoitustanne pidettävä sopimattomana.

Ensinnäkin käytätte ilmoituksessa sanaa tukkuhinta, jonka käyttö sekä kuluttaja-asiamiehen ratkaisukäytännössä että muissa pohjoismaissa ollakseen kunkin maan kuluttajansuojalainsäädännön mukainen on edellyttänyt, että tuotteen myyntihinta on sama kuin sen sisäänostohinta. Tukkuhinta-sana on liian konkreettinen edullisuuslupaus, jotta yksityiseen kulutukseen viittaava sana tai etuliite pystyisi poistamaan kuluttajien käsityksen siitä, että myyntihinta on sama kuin sisäänostohinta. En voi uskoa, että myytte jalkineita puolet halvemmalla kuin millä niitä ostatte.

Toiseksi sanaa "jokajalan" ei voida pitää sellaisena yksityiseen kulutukseen viittaavana sanana, että liikkeen luonne vähittäismyymälänä selvästi erottuisi.

- - -"

KA on 7.5.1986 päivätyllä kirjeellään markkinatuomioistuimelle ilmoittanut antaneensa Metrokenkä Ky:n vastuunalaiselle yhtömiehelle huomautuksen KSL:n 2 luvun 1 §:n rikkomisesta. Koska Jokajalan Kenkätukku-nimisen myyntipisteen toiminta on lopetettu eikä uuden vastaavantyyppisen liikkeen perustaminen ole Metrokenkä Ky:n toimesta suunnitteilla, KA on katsonut toimenpiteensä tällä erää riittäviksi.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vastaaja, Metrokenkä ky markkinoi ja myy kuluttajille jalkineita. Elokuussa 1985 vastaaja on käyttänyt eräästä vähittäismyymälästään nimitystä "Jokajalan Kenkätukku". Vastaaja on 5.8.1985 julkaissut sanomalehti-ilmoituksen, jossa on esitetty mm. tekstit "Porthaninkadulla avataan tänään 5.8.1985 klo 10 Suomen ensimmäinen kuluttajille tarkoitettu KENKÄTUKKU", "Jokajalan Kenkätukusta saat jokaisen kenkäparin AINA, joka päivä USKOMATTOMAN EDULLISESTI KULUTTAJAN TUKKUHINTAAN!!" ja JOKAJALAN KENKÄTUKKU".

Markkinatuomioistuin katsoo, että markkinoinnissa käytettävät ilmaisut on pyrittävä valitsemaan siten, että niille ei anneta yleisestä kielenkäytöstä poikkeavaa merkitystä. Markkinoinnissa ei tulisi korostaa edullisuutta ilmaisuilla, joiden sisältö ei ole mahdollisimman selkeä.

Ilmaisut "tukku" ja "tukkukauppa" tarkoittavat tavaroiden myyntiä suurissa erissä tai myyntiä muille kuin lopullisille kuluttajille. Suomen Gallup Oy on lokakuussa 1985 suorittanut tutkimuksen, jonka tarkoituksena on ollut selvittää tukku-sanan herättämiä mielikuvia kuluttajien keskuudessa. Esim. mainittu tutkimus osoittaa, että ilmaisun "tukku" merkitys on useille kuluttajille epäselvä.

Vastaaja ei ole näyttänyt, että sen myymälä "Jokajalan Kenkätukku" olisi harjoittanut tavaroiden myyntiä suurissa erissä tai myyntiä muille kuin lopullisille kuluttajille taikka että se ei muutoin olisi ollut luonteeltaan tavallinen vähittäismyymälä.

Mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaaja on käyttämällä vähittäismyymälästään yleisestä käytännöstä poiketen nimitystä "tukku" antanut epäselvän kuvan myymälän luonteesta ja liioitellun kuvan hintojen edullisuudesta verrattuna muihin saman alan vähittäismyymälöihin. Vastaaja on siten menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

Erikoistavaroiden, esim. jalkineiden myynnissä johtuu jo laatueroista, että tuotteiden hinnat vaihtelevat siten, että hintavertailua on usein vaikea suorittaa. Ilmaisu "tukkuhinta" on omiaan antamaan kuvan, että kysymys on poikkeuksellisen edullisesta tarjouksesta. Ilmaisu "AINA --TUKKUHINTAAN" antaa kuvan, että tarjouksen tekevä myymälä ei ole tavallinen vähittäismyymälä.

Vastaaja ei ole näyttänyt, että sen myymälässä myytävien tavaroiden hinnat olisivat samoja kuin sisäänostohinnat tai tukkukaupassa yleisesti perityt hinnat.

Markkinatuomioistuin katsoo, että vastaaja on käyttänyt ilmaisua "tukkuhinta" siten, että se on antanut harhaanjohtavan kuvan myymälän luonteesta ja hintatasosta.

Hakija ei ole vaatinut kieltoa tehostettavaksi uhkasakolla. Vastaaja on ilmoittanut lopettaneensa nimityksen "Jokajalan Kenkätukku" käyttämisen. Sen vuoksi on erityisiä syitä olla asettamatta kiellon tehosteeksi uhkasakkoa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1, 2 ja 6 §:n nojalla oikeaksi kieltää Metrokenkä ky:tä vähittäismyymälän markkinoinnissa käyttämästä sanan "tukku" sisältävää nimitystä ja sanaa "tukkuhinta", jos tuotteen myyntihinta on korkeampi kuin sen sisäänostohinta tai tukkukaupassa yleisesti peritty hinta.

Kieltoja on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Jääsalo, Maijala, Martiskainen, Mustonen, Mäkinen ja Viljanen.

---

[SV]

Suomen Tukkukauppiaiden Liitto r.y.- Finlands Grossistförbund r.f. (sökanden) mot Metrokenkä Ky (svaranden). Uttrycken "parti" och "partihandel" avsåg försäljning av varor i stora partier eller försäljning åt andra än de slutliga konsumenterna. Betydelsen av nämnda uttryck var dock t.ex. enligt utförda marknadsundersökningar oklart för åtskilliga konsumenter. Svaranden hade inte visat att dess affär "Jokajalan Kenkätukku" (Skopartiaffär för alla fötter) skulle ha idkat försäljning av varor i stora partier eller försäljning åt andra än de slutliga konsumenterna eller att den inte i övrigt till sin karaktär skulle ha varit en vanlig minuthandelsaffär. Svaranden hade med avvikelse från allmän praxis genom att benämna sin minuthandelsaffär "parti" givit en oklar bild av karaktären hos affären och överdrivit prisernas förmånlighet jämförda med priserna i andra minuthandelsaffärer inom samma bransch. Svararanden hade handlat i strid mot god affärssed.

Vid försäljning av specialvaror, såsom t.ex. skor medför redan kvalitetsskillnaderna att produkternas priser varierar i så hög grad, att det ofta är svårt att utföra en prisjämförelse. Uttrycket "partipris" är ägnat att ge en bild av att det skulle vara fråga om ett osedvanligt fördelaktigt erbjudande. Uttrycket "alltid ...... till partipris" gav en bild av att den affär, som gav erbjudandet, inte var en vanlig minuthandelsaffär.

Svaranden hade inte visat, att priserna på de varor, som såldes i dess affärer, skulle vara de samma som inköpspriserna eller normala partipriser. Svaranden hade använt uttrycket "partipris" på ett sådant sätt, att det givit en vilseledande bild av affärens karaktär och prisnivå.

OtillbFörfL_1_§ och OtillbFörfL_2_§

SUOMEN TUKKUKAUPPIAIDEN LIITTO R.Y.:S YRKANDE

Sökanden har yrkat, att svaranden med stöd av 1 och 2 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet OtillbFörfL) förbjuds att i reklamen för sin minuthandelsaffär använda beteckningen "Jokajalan Kenkätukku" (Skopartiaffär för alla fötter) eller någon annan beteckning, som innehåller ordet parti samt att använda ordet "partipris" för de priser, som den tillämpar i minuthandelsaffären.

Svaranden har 5.8.1985 publicerat en annons i vilken svaranden om sin verksamhet använder benämningen "Jokajalan Kenkätukku" och meddelar, att den erbjuder sina produkter" fördelaktigt till konsumentpartipris".

Svaranden är inte en partiaffär och den tillämpar inte partipriser. Svaranden har sålunda inte rätt att använda orden "parti" och "partipris" i sin verksamhet. Svarandens affär är en minuthandelsaffär och den tillämpar minutpriser. Benämningen "skoparti" och omnämnandet om partipriser vilse

leder att förutsätta att det skulle vara fråga om en partiaffär.

Enligt Nykysuomen Sanakirja betyder ordet "tukku" (parti) "inköp och eller försäljning av varor i stora partier eller åt andra än de slutliga konsumenterna; grosshandel".

På de sidor av ovan nämnda ordbok som behandlar härledningar av ordet "parti" framgår entydigt, att ordet "parti" i affärslivet förenas uttryckligen med partihandeln i dess egenskap av motsats till minuthandeln.

Såväl bland konsumenterna som näringsidkarna förstår man att orden "parti", "partiaffär" och "partipris" är anknutna till partihandeln. Dessa begrepp är synnerligen inarbetade och terminologin är också internationellt sett enhetlig. För partihandeln är typiskt, att de har uteslutande företagskunder.

Då svaranden beträffande en minuthandelsaffär använder en benämning, som innehåller ordet "parti" vilseleder den konsumenterna genom att skapa en bild av att det verkligen skulle vara fråga om en partiaffär.

Förfarandet är otillbörligt i synnerhet ur partihandlarnas synvinkel sett eftersom på detta vis förorsakas sammanblandning mellan såväl den egentliga partihandeln som de minuthandelsaffärer, som använder ordet "parti" i sin verksamhet. Konsumenten har svårt att uppfatta den verkliga partihandelns väsen om även en minuthandelsaffär om sina tjänster kan använda kännetecknet "partihandel" och i sin verksamhet hänvisa till "parti" och "partipriser".

Svarandens affär kan inte vara en "partiaffär" i den meningen att en konsument i den skulle kunna få en partiaffärs tjänster. Svarandens affär är en minuthandelsaffär, på vilken tillämpas bl.a. alla stadganden beträffande minutaffärer. Sålunda berör till exempel lagen om minuthandelns och vissa arbetsrörelsers affärstid svarandens affärer, däremot inte partihandlar.

Det är inte heller fråga om en partihandel i det avseendet att affärens pris skulle vara partipriser.

Konsumentombudsmannen (KO) har tagit ställning till hänvisning till partipriser i marknadsföringen. KO förutsatte i ett ställningstagande att utförsäljningspriserna i en minuthandelsaffär måste vara de samma som inköpspriserna för att begreppet partipris skulle kunna användas i marknadsföringen.

Svarandens affär är en minuthandelsaffär. Det är klart att ingen minuthandelsaffär kan sälja sina produkter till partipris på ett sådant sätt att utförsäljningspriset för alla produkter eller ens en stor del av produkterna skulle vara detsamma som inköpspriset.

Då svaranden beträffande minuthandelsaffärer använder en benämning, som innehåller ordet "parti" skapas den vilseledande uppfattningen att det skulle vara fråga om en partiaffär, som erbjuder konsumenterna produkter till partipris. Då affärens prisnivå är avsevärt mycket högre en partiprisernas nivå, är det fårga om ett uttryck, som vilseleder konsumenterna och förosakar men för partihandlarnas näringsverksamhet.

Handelns Centralutskott gav 5.11.1983 ett utlåtande åt konsumentombudsmannen om bland annat användningen av order "partipris" i marknadsföringen. I utlåtandet konstateras att en utbredning av uttryck, som innehåller hänvisningar till ordet parti eller partiverksamhet inte är ändamålsenlig i minuthandeln, efter som konsumenterna kan vilseledas.

I marknadsdomstolens utslag nr 1980:3 förbjöds den vilseledande användningen av firman Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy (Slutförsäljning av Konkursbon Ab). Det är nu fråga om en situation som är helt jämförbar med nämnda fall.

I förenämnda avgörande förbjöds Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy att forsätta eller förnya marknadsföringen av andra än konsumtionsvaror från konkursbon under firman Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy.

I motiveringarna till sitt avgörande ansåg marknadsdomstolen utrett, att bolaget åt konsumenterna marknadsfört olika konsumtionsvaror under firman Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy. Förfarandet hade givit konsumterna en bild av att det var fråga om slutförsäljning av varor som hörde till konkursbon och att det av den orsaken var förmånligare erbjudanden än i vanliga fall. Då varorna trots allt inte härstammade från konkursbon och försäljningen inte utgjorde slutförsäljning hade konsumenterna i av marknadsföringsförfarandet givit konsumenterna vilseledande uppgifter.

I det ifrågavarande fallet benämner svaranden sin minuthandelsaffär Jokajalan Kenkätukku. Förfarandet ger konsumenterna en bild av att det skulle vara fråga om en partiaffär. Svarandens affär är dock en sedvanlig minuthandelsbutik, som inte verkar som en partiaffär eller säljer produkter till partipris. Svarandens marknadsföring inger konsumenterna en uppfattning om förmånligare erbjudanden än vanligt dvs. att det skulle tillämpas partipriser i svarandens affär. Då verksamhetsformen för och prisnivån i svarandens affär i väsentlig grad avviker från verksamhetsformen för och prisnivån i en partiaffär är svarandens marknadsföring vilseledande.

Såväl parti- som minuthandeln förutsätter att partihandelns verksamhet hålls klart avskild från minuthandelns verksamhet. I detta ingår bland annat att en partiaffär inte säljer direkt åt konsumenterna. För övervakningen av sist nämnda syftemål har tillsatts kundnämnder, vilka består av representanter för såväl minut- som partihandeln.

Såvida en partiaffär skulle sälja direkt åt konsumenterna skulle grunden för samarbetet med de nuvarande minuthandelskunderna ryckas undan. Det skulle även medföra direkta följdverkningar för partiaffärernas affärsverksamhet.

METROKENKÄ KY:S BEMÖTANDE

Svaranden har meddelat, att den avstått från ifrågavarande affärsnamn och att den inte mera kommer att använda det. Sökanden har meddelat svaranden att den bara vill ha ett prejudikat i ärendet och att sökanden inte har andra yrkanden gentemot svaranden. Svaranden har inte i övrigt bemött ansökan och inte kommit till ärendets muntliga förberedelse eller huvudförhandlingen.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har 1.4.1986 sänt följande brev åt svaranden:

"Ärende: Användning av ordet parti vid marknadsföringen av skodon.

Jag har erhållit delgivning om den ansökan Suomen Tukkukauppiaiden Liitto gjort mot Er. Jag har beslutat att med stöd av konsumentsskyddslagen vidtaga åtgärder i ärendet.

Ni har 5.8.1985 publicerat en tidningsannons, i vilken Ni kallar er affär för "Jokajalan Kenkätukku" (Skopartiaffär för alla fötter) och meddelar att Ni erbjuder Era produkter "varje dag till ett ofattbart förmånligt konsumentpartipris".

Jag har i ett annat ärende, som gällde användningen av ordet parti vid marknadsföringen av dagligvaror bekantat mig med en undersökning, som berör de föreställningen som ordet parti uppväcker hos konsumenterna. Trots bristerna hos denna undersökning, som utförts av Suomen Gallup Oy, utvisar den att ordet parti är oklart för konsumenterna. Ordet parti uppväcker också förhoppningar om en låg prisnivå, till och med partiprisnivå. Av denna orsak bör begreppet parti användas försiktigt i marknadsföringen.

Utgående från dessa slutsatser avgjordes ärendet på det sätt, som framgår ur bifogade handlingar. Den affär, som var motpart i ärendet godkände principerna för utslaget. I avgörandet tog man dock enbart ställning till marknadsföring av dagligvaror. På avgörandet inverkade också omständigheten att ifrågavarande affär var en så kallad discount- eller lådbutik, vilken butikstyp konsumenterna känner tämligen väl.

Skor utför förnödenheter av den typ, att det förekommer betydande variationer i fråga om kvalitet och pris. Bruna skor är inte nödvändigtvis jämförbara med andra bruna skor, varken i fråga om pris eller kvalitet. För en jämförelse av prisnivån borde i affären finnas alla modeller av alla märken, varvid dock det begränsade sortimentet, som är typiskt för "konsumentpartiaffären" inte skulle förekomma. Om förutsättningen om ett begränsat sortiment är uppfylld är priserna inte jämförbara, varvid det föreligger fara för att de låga priser ordet parti utlovar är skenbara och påhittade. Sålunda skulle användningen av ordet parti i marknadsföringen av skodon till ensilda konsumenter vara mycket tvivelaktigt om det inte är fråga om affärer, som säljer ut till inköpspris.

Vid marknadsföringen av specialvaror är minimikravet för användningen av ordet parti,såsom jag ovan konstaterade, att man följer principerna i mitt avgörande gällande dagligvaror. Om dessa principer uppställs som måttstock då man bedömer lagligheten hos Er tidningsannons bör Er annons anses vara otillbörlig.

För det första använder Ni i Er annons ordet partipris. En användning av detta ord har såväl i konsumentombudsmannens avgörandepraxis som i de övriga nordiska länderna förutsatt för att överensstämma med konsumentskyddslagstiftningen i varje land, att produktens utförsäljningspris är detsamma som dess inköpspris. Ordet partipris är ett alltför konkret löfte om förmånlighet för att ett ord häntydande om privat konsumtion eller en förled skulle kunna avlägsna konsumentens uppfattning om att utförsäljningspriset är detsamma som inköpspriset. Jag kan inte tro att Ni säljer skodon till ett hälften billigare pris än vad Ni köper in dem till.

För det andra kan inte orden "för alla fötter" anses som ett ord, som ger en häntydning om privat konsumtion på ett sådant sätt, att det klart skulle framgå att Er affär har karaktär av minuthandelsbutik.

---"

KO har i sitt den 7.5.1987 daterade brev meddelat marknadsdomstolen, att han givit Metrokenkä ky ansvarige bolagsman en anmärkning för att han brutit mot KSL 2 kapitel 1 §.

MOTIVERINGARNA FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Svaranden, Metrokenkä Ky, marknadsför och säljer skodon åt konsumenterna. I augusti 1985 har svaranden benämnt en viss av sina minutförsäljningsbutiker "Jokajalan Kenkätukku" (Skopartiaffär för alla fötter). Svaranden har 5.8.1985 publicerat en tidningsannons, i vilken förekommit bland annat texterna "På Porthansgatan öpnas i dag 5.8.1985 kl 10 den första för konsumenter avsedda SKOPARTIAFFÄREN i Finland", "I Skopartiaffären för alla fötter får Du varje skopar ALLTID, varje dag "TROLIGT FÖRMÅNLIGT TILL KONSUMENTPARTIPRIS!!" och "SKOPARTIAFFÄR FÖR ALLA FÖTTER".

Marknadsdomstolen anser att de uttryck, som används i marknadsföringen bör väljas så, att de inte ges en betydelse som avviker från allmänt språkbruk. Man borde inte i marknadsföringen framhäva förmånlighet med uttryck, vars innehåll inte är möjligast klart.

Uttrycken "parti" och "partiaffär" innebär att varorna säljs i stora partier eller åt andra än de slutliga konsumenterna. Suomen Gallup Oy har i oktober 1985 utfört en undersökning, vars avsikt varit att utreda vilka föreställningar ordet parti väcker hos konsumenterna. Nämnda undersökning visar till exempel, att betydelsen av uttrycket "parti" för många konsumenter är oklar.

Svaranden har inte visat att dess affär "Jokajalan Kenkätukku" skulle ha idkat försäljning av varor i stora partier eller åt andra än de slutliga konsumenterna, eller att affären inte i övrigt till sin karaktär skulle vara en vanlig minuthandelsbutik.

På nämnda grunder anser marknadsdomstolen att svaranden med avvikelse från allmän praxis genom att benämna sin minuthandelsbutik "parti" har givit en oklar bild av karaktären hos sin butik och en överdriven bild av prisernas förmånlighet jämförda med priserna i andra minuthandelsbutiker inom samma bransch.

Svaranden har inte visat att priserna på de varor, som säljs i dess butik, skulle vara de samma som inköpspriserna eller de priser som allmänt uppbärs i partihandeln.

Marknadsdomstolen anser att svaranden använt uttrycket "partipris" på ett sådant sätt att det givit en vilseledande bild av butikens karaktär och prisnivå.

Sökanden har inte yrkat att förbudet skall förstärkas med vite. Svaranden har meddelat att den slutat använda benämningen "Jokajalan Kenkätukku". Av den orsaken föreligger särskilt skäl att inte förstärka förbudet med vite.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner riktigt med stöd av OtillbFörfL 1, 2 och 6 § förbjuda Metrokenkä Ky att vid marknadsföringen av en minuthandelsaffär använda en benämning innehållande ordet "parti" och ordet "partipris", om produktens försäljningsp

ris är högre än dess inköpspris eller det pris, som allmänt uppbärs i partihandeln.

Förbuden skall iakttagas omedelbart.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Jääsalo, Maijala, Martiskainen, Mustonen, Mäkinen och Viljanen.