Market Court bans retailer from using 'wholesale' name due to consumer confusion and violation of good business practice.

Suomen Tukkukauppiaiden Liitto r.y. (hakija) vastaan E-Osuuskunta EKA (vastaaja). Ilmaisut "tukku" ja "tukkukauppa" tarkoittavat tavaroiden myyntiä suurissa erissä tai myyntiä muille kuin lopullisille kuluttajille. Mainittujen ilmaisujen merkitys oli kuitenkin esim. tehtyjen markkinointitutkimusten mukaan useille kuluttajille epäselvä. Vastaajan "Siwa kodintukku" myymälät olivat eräissä suhteissa uuden tyyppisiä myymälöitä. Ne olivat kuitenkin luonteeltaan vähittäismyymälöitä ja niissä myytävien tavaroiden hinnat olivat lähes kauttaaltaan ns. tukkuhintoja korkeammat. Kun vastaaja oli näistä myymälöistään käyttänyt yleisestä käytännöstä poiketen nimitystä "tukku", se oli omiaan antamaan epäselvän kuvan myymälän luonteesta ja liioitellun kuvan hintojen edullisuudesta verrattuna muihin päivittäistavaroiden vähittäismyymälöihin. Vastaaja oli menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

SopMenL_1_§

SUOMEN TUKKUKAUPPIAIDEN LIITTO R.Y.:N VAATIMUS

Hakija on vaatinut, että vastaajaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään vähittäismyymälöidensä markkinoinnissa käyttämästä tunnusta SIWAkodintukku tai muuta sanan "tukku" sisältävää nimitystä. Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 35 000 markalla.

Vastaaja on ryhtynyt käyttämään edullisen hintatason vähittäismyymälöistään nimitystä "SIWAkodintukku". Sanottujen myymälöiden mainoksissa todetaan mm: "Vaikka olemme nimeltämme kodintukku niin voit toki ostaa tuotteitamme myös pienissä erissä", sekä "SIWA on jokaisen kodin oma tukkukauppa".

Sana "tukku" tarkoittaa Nykysuomen Sanakirjan mukaan "tavaroiden ostoa ja/tai myyntiä suurina erinä tai muille kuin lopullisille kuluttajille; paljottaiskauppa. Em. sanakirjan sivuilta, joilla käsitellään "tukku" sanan johdannaisia, käy yksiselitteisesti ilmi, että "tukku"sana liikeelämässä yhdistetään nimenomaan tukkukauppaan vähittäiskaupan vastakohtana.

Sekä kuluttajien että elinkeinonharjoittajien parissa sanojen "tukku", "tukkukauppa" ja "tukkuhinta" ymmärretään liittyvän tukkukauppaan. Nämä käsitteet ovat erittäin vakiintuneita, ja terminologia on myös kansainvälisesti yhdenmukaista. Tukkukaupalle on tyypillistä, että siellä asioivat vain yritysasiakkaat.

Menettely on sopimatonta erityisesti tukkukauppiaiden kannalta sen vuoksi, että näin aiheutetaan sekaannusta toisaalta todellisen tukkukaupan ja toisaalta "tukku" sanaa toiminnassaan käyttävän vähittäisliikkeen kesken. Kuluttajan on vaikea mieltää todellisen tukkukaupan olemusta, jos myös vähittäiskauppa voi käyttää palveluistaan tunnusta "tukku

kauppa" ja viitata toiminnassaan "tukkuun" sekä "tukkuhintoihin".

Vastaajan liikkeet eivät voi olla "tukkumyymälöitä" siten, että kuluttaja niissä voisi saada tukkukaupan palveluja. Kuten vastaajan ilmoituksissakin todetaan, kyseessä ei ole tukkukauppa siinä mielessä, että tuotteita ostettaisiin sieltä "tukussa" siis suurempina määrinä.

Vastaajan liikkeet ovat vähittäismyymälöitä ja niihin sovelletaan mm. kaikkia vähittäisliikkeitä koskevia säännöksiä. Esim. laki vähittäiskaupan ja eräiden työliikkeiden liikeajasta koskee vastaajien myymälöitä, ei sen sijaan tukkukauppoja.

Kyseessä ei ole tukkukauppa myöskään siinä mielessä, että liikkeiden hinnat olisivat tukkuhintoja. Hakija on laatinut yhteenvedon vastaajan SIWA-vähittäismyymälöiden hintatasosta. Yhteenveto osoittaa, että myymälöiden hinnat lähes kauttaaltaan ovat tukkuhintoja korkeammat.

Kuluttaja-asiamies (KA) on ottanut kantaa tukkuhintaan viittaamiseen markkinoinnissa. KA edellytti, että vähittäismyymälässä tuotteiden ulosmyyntihinnan on oltava sama kuin niiden sisäänostohinta, jotta käsitettä tukkuhinta voitaisiin markkinoinnissa käyttää.

Vastaajan liikkeet ovat vähittäismyymälöitä. Aivan vastaavia myymälöitä on myös muilla kaupan ryhmittymillä. On selvää, että mikään vähittäisliike ei voi myydä tuotteitaan tukkuhintaan siten, että ulosmyyntihinta olisi kaikille tuotteille tai edes suurelle osalle tuotteista sama kuin sisäänostohinta.

Käyttäessään vähittäisliikkeistä sanan "tukku" sisältävää nimitystä vastaaja luo sen harhaanjohtavan mielikuvan, että kyseessä olisivat tukkuliikkeet, jotka tarjoavat tuotteita kuluttajille tukkuhintaan. Kun liikkeiden hintataso on olennaisesti tukkuhintoja korkeampi, on kyseessä kuluttajia harhaanjohtava sekä tukkukauppojen elinkeinotoimintaa haittaava ja vahingoittava ilmaisu.

Kaupan Keskusvaliokunta, mukana mm. E-Osuusliike EKA, antoi 5.11.1983 KA:lle lausunnon mm. sanan "tukkuhinta" käytöstä markkinoinnissa. Lausunnossa todetaan, että tukku-sanaan tai tukkutoimintaan viittaavien ilmaisujen lisääntyminen ei ole tarkoituksenmukaista vähittäiskaupassa, koska se saattaa olla kuluttajia harhaanjohtavaa.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä n:o 1980:3 kiellettiin toiminimen "Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy" harhaanjohtava käyttö. Nyt on kyseessä aivan tuohon tapaukseen rinnastettava tilanne.

Markkinatuomioistuimen em. ratkaisussa kiellettiin Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy:tä jatkamasta tai uudistamasta muiden kuin konkurssipesiin kuuluvien kulutushyödykkeiden markkinointia kuluttajille siten, että siinä käytetään toiminimeä Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy.

Ratkaisunsa perusteluissa markkinatuomioistuin katsoi selvitetyksi, että yhtiö oli markkinoinut kuluttajille erinäisiä kulutushyödykkeitä käyttämällä markkinoinnissa toiminimeään Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy. Menettely oli antanut kuluttajille sellaisen käsityksen, että kysymys oli konkurssipesiin kuuluvien tavaroiden loppuunmyynnistä ja senvuoksi tavallista edullisemmista tarjouksista. Kun myytävä tavara ei kuitenkaan ollut konkurssipesiin kuuluvaa eikä myynti ollut käsittänyt loppuunmyyntiä, markkinointimenettelyssä oli annettu kuluttajille harhaanjohtavia tietoja.

Käsilläolevassa tapauksessa vastaaja käyttää vähittäismyymälöistään nimitystä SIWA-kodintukku. Menettely antaa kuluttajille sen käsityksen, että kyseessä ovat tukkuliikkeet. Vastaajan liikkeet ovat kuitenkin tavanomaisia vähittäismyymälöitä, jotka eivät toimi tukkuliikkeinä eivätkä myy tuotteita tukkuhintaan. Vastaajan markkinointi antaa kuluttajille mielikuvan tavanomaista edullisemmasta tarjouksesta, eli tukkuhintojen käytöstä vastaajan myymälöissä. Kun vastaajan liikkeiden toimintatapa ja hintataso olennaisesti poikkeavat tukkukaupan toimintatavoista ja hintatasosta, vastaajan markkinointi on kuluttajia harhaanjohtavaa.

Sekä tukku- että vähittäiskauppa edellyttävät, että tukkukaupan toiminnat pidetään selvästi erillään vähittäiskaupan toiminnoista. Tähän sisältyy mm. se, että tukkuliike ei myy suoraan kuluttajille. Viimeksimainitun tavoitteen valvomista varten tukkuliikkeissä on asiakastoimikunnat, jotka koostuvat sekä vähittäiskaupan että tukkukaupan edustajista.

Mikäli tukkuliike myisi suoraan kuluttajille, putoaisi nykyisten vähittäiskauppa-asiakkaiden kanssa tehtävältä yhteistyöltä pohja pois. Tällä olisi myös suorat seurausvaikutukset tukkuliikkeiden liiketoimintaan.

E-OSUUSKUNTA EKAN VASTINE

Vastaaja on vaatinut hakijan vaatimusten hylkäämistä perusteettomina. SIWA-kodintukku myymälöiden mainonta ei ole kuluttajia harhaanjohtavaa taikka tukkukauppojen kannalta sopimatonta tai vahingollista. Vastaaja on lisäksi vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 25 000 markalla.

Vastaaja on käyttänyt uudentyyppisten myymälöidensä markkinoinnissa Siwa-kodintukku nimeä. Yhdyssanan ensimmäisellä osalla eli sanalla "kodin" on pyritty päinvastaisen mielikuvan aikaansaamiseen eli että kodintukku tarkoittaa nimenomaan vähittäiskauppaa tukkukaupan vastakohtana. Sana "kodin", johon kodintukku yhdyssanassa painotus kohdistuu, ilmaisee riittävän selvästi, että kysymys on kodin jäsenille eli yksityisille kuluttajille tarkoitetusta ostospaikasta eikä suinkaan yritysasiakkaita palvelevasta tukkukaupasta.

Vastaaja on teettänyt Suomen Gallup Oy:llä tutkimuksen tukku-sanan synnyttämistä mielikuvista. Tämän tutkimuksen tulokset osoittavat, että kodintukku-käsitteellä ja toisaalta tukkukauppa-käsitteellä on kuluttajien keskuudessa selvästi erilainen profiili. Tutkimuksesta käy kiistatta ilmi, että kuluttajat erottavat selvästi toisistaan kodintukku- ja tukkukauppa-käsitteet. Vastaaja ei ymmärrä, miten kodintukku-myymälöiden mainonta voisi haitata ja vahingoittaa tukkukauppojen elinkeinotoimintaa, koska osapuolet eivät kilpaile edes samoista asiakkaista.

Hakija on pyrkinyt koko prosessin ajan esiintuomaan ehdottomana ja ainoana oikeana näkemyksenä sen, että päivittäistavaroiden ja erikoistavaroiden kauppa olisivat identtistä toimintaa, ts. voipaketin ja kenkäparin myynti olisivat sa

manlaista toimintaa. Yhtä hyvin voitaisiin väittää, että laji- ja erityisesineiden kaupassa ei olisi mitään eroja.

Vastaaja on kodintukku-käsitteen markkinoinnissa noudattanut KA:n 26.11.1985 vastaajalle lähettämässä kirjeessä ja sen pohjalta käydyissä neuvotteluissa esitettyjä tukku-sanan käyttöä koskevia periaatteita, joiden avulla varmistetaan mahdollisten väärinkäsitysten estyminen. KA:n näkemys tukkutai tukkukauppa-käsitteen käyttämisestä vähittäisliikkeiden markkinoinnissa ilmenee mainitusta kirjeestä, jonka mukaan sanottuja käsitteitä ei voida vähittäisliikkeiden markkinoinnissa käyttää, ellei käsitteen välittömään yhteyteen liitetä jotakin yksityiseen kulutukseen viittaavaa etuliitettä (esim. kodin tai kuluttajan). Tuolloin liikkeen luonne eroaa riittävästi yritysasiakkaille tarkoitetuista varsinaisista tukkukaupoista. KA:n näkemyksen oikeellisuus korostuu, kun ajatellaan tukkukauppa-keskusliikeportaan roolia nykyisissä muuttuvissa olosuhteissa; ts. tilanteissa jolloin tukkukaupan rooli on muutoinkin sanan varsinaisessa mielessä hämärtymässä suorien ostojen lisääntyessä valmistajilta/tehtailta.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on 26.11.1985 lähettänyt vastaajalle seuraavan kirjeen:

"Viite: Käymämme neuvottelut ja Suomen Gallup Oy:n tukkusanan synnyttämistä mielikuvista tekemä tutkimus.

Asia: Siwa kodintukku -nimen synnyttämät mielikuvat

Tarkastettuani viitekohdassa mainittua tutkimusta otean otsikkosasian osalta seuraavaa:

Tutkimuksen tulokset osoittavat sen, että SIWA kodintukkua ja ALEPA kuluttajan pikatukkua ei yleisesti ottaen pidetä kuluttajien keskuudessa varsinaisina tukkukauppoina, vaan ne koetaan pikemminkin hintatasoltaan edullisiksi vähittäismyymälöiksi. Vaikutelma johtunee kuitenkin osaksi ko. kauppojen nimistä ja niiden tunnettuisuudesta. Siten tutkimuksesta ei voida tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä tukku-sanan käyttämisestä vähittäiskauppamarkkinoinnissa yleensä.

Tutkimus osoittaa myös sen, että käsitteet tukkukauppa ja -hinta ovat kuluttajille hämäriä. Tukku-käsitettä on tämän vuoksi käytettävä markkinoinnissa varoen. Monet uskovat, että ns. kuluttajatukuissa myydään tuotteita tukkuhintaan ja se saattaa heissä herättää liioitellun suuria toiveita liikkeiden edullisuudesta. Liikkeiden valikoimataso on myös monelle kuluttajalle epäselvä.

Katson tutkimuksen osoittavan, että tukku-sanan käyttö SIWA-kodintukun markkinoinnissa ei merkittävällä tavalla vaaranna kuluttajien etuja. Koska tukku-käsite kuitenkin useimmille kuluttajille on hämärä ja sen käyttäminen markkinoinnissa siten saattaa aiheuttaa väärinkäsityksiä, en katso voivani varauksettomasti hyväksyä tukku-sanan käyttämistä vähittäisliikkeiden - mukaanlukien SIWA-liikkeet markkinoinnissa. Jotta edellä selostettuja väärinkäsityksiä pystyttäisiin karsimaan, on syytä sopia tukku-käsitteen käyttämisen ehdoista vähittäiskauppamarkkinoinnissa. Neuvottelujen pohjaksi esitän seuraavaa:

- Tukkuhinta-käsitettä ei voida käyttää markkinoinnissa, ellei tuotteiden myyntihinta ole vähittäismyymälässä sama kuin niiden sisäänostohinta. Viittaan tältä osin ratkaisuuni dnro 81/40/2828 sekä Norjan kuluttaja-asiamiehen ratkaisuun 1777.84 ja Tanskan markkinatuomioistuimen tuomioon 10.6.1980.

- Tukku- tai tukkukauppakäsitettä ei voida vähittäisliikkeiden markkinoinnissa käyttää, ellei käsitteen välittömään yhteyteen liitetä jotakin yksityiseen kulutukseen viittaavaa etuliitettä tai sanaa (esim. kodin tai kuluttajan). Täten liikkeen luonne eroaa riittävästi yritysasiakkaille tarkoitetuista varsinaisista tukkukaupoista.

- Ns. kuluttajatukuissa on hintatason oltava selvästi alhaisempi kuin normaalihintaisissa liikkeissä. Huomattava osa kuluttajista mieltää tutkimuksen mukaan kuluttajatukkujen hinnat kauttaaltaan edullisemmiksi kuin muissa kaupoissa.

- Isokokoisiin lehti-ilmoituksiin ja suoramarkkinointiaineistoon on vastedes liitettävä täydellinen hintaluettelo. Tämä vaatimus vastaa tämänhetkistä alalla vallitsevaa käytäntöä ja turvaa kuluttajille riittävien tietojen saamisen hintatason ja valikoiman suhteen.

- - -"

KA on 7.2.1986 päivätyllä kirjeellään markkinatuomioistuimelle ilmoittanut, että E-Osuuskunta EKA oli ilmoittanut vastedes markkinoinnissaan noudattavansa KA:n osuuskunnalle lähettämässä kirjeessä ja käydyissä neuvotteluissa esitettyjä tukku-sanan käyttöä koskevia periaatteita. Koska kuluttajien etua näitä periaatteita noudattamalla turvataan riittävästi, KA on todennut, että asian käsittely oli kuluttajansuojalain nojalla päättynyt. KA on kuitenkin tähdentänyt, että ratkaisussa on otettu kantaa tukku-sanan käyttöön vain päivittäistavaroiden markkinoinnin osalta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vastaaja, E-Osuuskunta EKA markkinoi ja myy kuluttajille lähinnä päivittäistavaroita itsepalveluperiaatteella toimivissa vähittäismyymälöissä. Vastaaja on käyttänyt mainituista myymälöistään nimitystä "SIWA kodintukku". Kuluttajille jaetussa "Siwa kodintukku" hinnastossa on etusivulla esitetty mm. tekstit "OLETKO SINÄ JO KÄYNYT TUTUSTUMASSA PYSYVÄSTI EDULLISEEN SIWA MYYMÄLÄÄN?" ja "Vaikka olemme nimeltämme kodintukku, voit toki ostaa tuotteitamme myös pienissä erissä." Hinnaston sisäsivulla on mm. teksti "VOIKO TODELLA OSTAA NÄIN HALVALLA. SIWA on jokaisen kodin oma tukkukauppa."

Markkinatuomioistuin katsoo, että markkinoinnissa käytettävät ilmaisut on pyrittävä valitsemaan siten, että niille ei anneta yleisestä kielenkäytöstä poikkeavaa merkitystä. Markkinoinnissa ei tulisi korostaa edullisuutta ilmaisuilla, joiden sisältö ei ole mahdollisimman selkeä.

Suomen Gallup Oy on vastaajan toimeksiannosta lokakuussa 1985 suorittanut tutkimuksen, jonka tarkoituksena on ollut selvittää tukku-sanan herättämiä mielikuvia kuluttajien keskuudessa. Joillakin vastanneilla kuluttajilla oli sellainen mielikuva, että tavaroita saa ostaa "SIWA kodintukku" myymälästä vain suurissa erissä. Osalla vastanneista kuluttajista oli käsitys, että tavaroilla olisi "SIWA kodintukku" myymälässä tukkuhinnat. Joillakin vastanneilla kuluttajilla oli sellainen käsitys, että vain tietyt kortin tms. luvan saaneet asiakkaat saavat ostaa ko. myymälästä. Huomattava osa vastanneista kuluttajista oli vastannut mm. mainittuja seikkoja koskeviin kysymyksiin "ei osaa sanoa". Vastanneilla kuluttajilla oli erilaisia käsityksiä myös ilmaisun "tukkukauppa" sisällöstä.

Ilmaisut "tukku" ja "tukkukauppa" tarkoittavat tavaroiden myyntiä suurissa erissä tai myyntiä muille kuin lopullisille kuluttajille. Esim. em. tutkimus osoittaa kuitenkin, että näiden ilmaisujen merkitys on useille kuluttajille epäselvä.

Vastaajan "SIWA kodintukku" myymälät ovat eräissä suhteissa uuden tyyppisiä myymälöitä. Ne ovat kuitenkin luonteeltaan vähittäismyymälöitä ja niissä myytävien tavaroiden hinnat ovat lähes kauttaaltaan ns. tukkuhintoja korkeammat. Kun vastaaja on näistä myymälöistä käyttänyt yleisestä käytännöstä poiketen nimitystä "tukku", se on omiaan antamaan epäselvän kuvan myymälän luonteesta ja liioitellun kuvan hintojen edullisuudesta verrattuna muihin päivittäistavaroiden vähittäismyymälöihin.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että vastaaja on liittämällä vähittäismyymälöidensä nimitykseen sanan "tukku" menetellyt hyvän liiketavan vastaisesti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee SopMenL:n 1 ja 6 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää E-Osuuskunta EKAa markkinoinnissaan käyttämästä vähittäismyymälöistään sanan "tukku" sisältävää nimitystä.

Kieltoa on noudatettava 1.9.1987 lukien.

E-Osuuskunta EKA velvoitetaan suorittamaan Suomen Tukkukauppiaiden Liitto r.y.:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista vaaditut kolmekymmentäviisituhatta (35 000) markkaa.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Jääsalo, Maijala, Martiskainen, Mustonen, Mäkinen ja Viljanen.

---

[SV]

Finlands Grossistförbund r.f. (sökanden) mot E-Osuuskunta EKA (svaranden). Uttrycken "parti" och "partihandel" avsåg försäljning av varor i stora partier eller försäljning åt andra än de slutliga konsumenterna. Betydelsen av nämnda uttryck var dock till exempel enligt utförda marknadsundersökningar oklar för många konsumenter. Svarandens "Siwa hemparti" butiker var i vissa avseenden butiker av ny typ. De var dock till sin karaktär minuthandelsbutiker och priserna på de varor, som såldes i dem var nästan över hela linjen högre än så kallade partipriser. Då svaranden med avvikelse från sedvanlig praxis om dessa butiker använt benämningen "parti" var det ägnat att ge en oklar bild av karaktären hos butiken och en överdriven bild av prisernas förmånlighet i jämförelse med priserna i övriga minuthandelsbutiker för dagligvaror. Svaranden hade handlat i strid med god affärssed.

OtillbFörfL_1_§

FINLANDS GROSSISTFÖRBUND R.F.:S YRKANDE

Sökanden har yrkat, att svaranden med stöd av 1 och 2 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) vid vite förbjuds att vid marknadsföringen av sina minuthandelsbutiker använda beteckningen SIWAhemparti eller någon annan benämning, som innehåller ordet "parti". Sökanden har dessutom yrkat, att svaranden ålägges ersätta sökandens rättegångskostnader med 35 000 mark.

Svaranden har börjat benämna sina minuthandelsbutiker med förmånlig prisnivå "SIWAhemparti". I reklamen för nämnda butiker konstateras bl.a.: "Fastän vi kallar oss hemparti kan Du ändå köpa av våra produkter även i små partier", samt "SIWA är varje hems egen partihandel".

Enligt Nykysuomen Sanakirja betyder ordet "parti" inköp och/eller försäljning i stora partier eller åt andra än de slutliga konsumenterna; grosshandel. På de sidor i ovan nämnda ordbok, vilka behandlar härledningar till ordet "parti" framgår det entydigt, att ordet "parti" i affärslivet sammanbinds uttryckligen med partihandeln i dess egenskap av motsats till minuthandeln.

Såväl bland konsumenterna som näringsidkarna uppfattar man att orden "parti", "partihandel" och "partipris" hör samman med partihandeln. Dessa begrepp är synnerligen inarbetade och terminologin är också internationellt enhetlig. För en partihandel är typiskt, att den enbart har företagskunder.

Förfarandet är otillbörligt i synnerhet med hänsyn till partihandlarna eftersom på detta sätt uppstår sammanblandning beträffande både den egentliga partihandeln och minuthandelsbutiker, som använder ordet "parti" i sin verksamhet. Konsumenterna har svårt att uppfatta den egentliga partihandelns väsen om även en minuthandelsbutik om sina tjänster

kan använda beteckningen "partihandel" och i sin verksamhet hänvisa till "parti" och "partipriser".

Svarandens affärer kan inte vara "partiaffärer" i den mening, att man i dem skulle kunna erhålla en partiaffärs tjänster. Det är inte, såsom det även konstateras i svarandens annonser, fråga om partihandel i det avseendet att man skulle köpa varor "i parti" dvs. i större mängder.

Svarandens butiker är minuthandelsbutiker och på dem tillämpas bl.a. alla stadganden som gäller minuthandelsbutiker. Till exempel gäller lagen om minuthandelns och vissa arbetsrörelsers affärstid svarandens butiker, däremot inte partihandlar.

Det är inte heller fråga om en partihandel i det avseendet, att priserna skulle vara partipriser. Sökanden har gjort ett sammandrag över prisnivån i svarandens SIWA-butiker. Sammandraget ger vid handen att priserna i nämnda affärer nästan över hela linjen är högre än partipriser.

Konsumentombudsmannen (KO) har tagit ställning till att man hänvisar till partipris i marknadsföringen. KO förutsatte för användningen av begreppet partipris i marknadsföringen, att försäljningspriset för produkterna i en minuthandelsbutik bör vara det samma som deras inköpspris.

Svarandens butiker är minuthandelsbutiker. De övriga grupperingarna inom handeln har helt motsvarande butiker. Det är klart, att ingen minuthandelsaffär kan sälja sina produkter till partipris sålunda, att försäljningspriset för samtliga produkter eller ens en stor del av produkterna skulle vara det samma som inköpspriset.

Då svaranden om minuthandelsbutiker använder en benämning innehållande ordet "parti" skapas en vilseledande uppfattning, enligt vilken det skulle vara fråga om partiaffärer, som erbjuder konsumenterna sina produkter till partipris. Då prisnivån i affärerna är avsevärt högre än partiprisernas nivå, är det fråga om ett uttryck, som vilseleder konsumenterna samt förorsakar men för och skadar partiaffärernas verksamhet.

Handelns Centralutskott, dit bland andra E-Osuusliike EKA hör, gav 5.11.1983 ett utlåtande åt KO om användningen av bl.a. ordet "partipris" i marknadsföringen. I utlåtandet konstateras, att en spridning av användningen av ordet parti eller uttryck, som hänvisar till partihandelsverksamhet inte är ändamålsenlig i minuthandeln eftersom konsumenterna kan vilseledas.

I marknadsdomstolens utslag nr 1980:3 förbjöds såsom vilseledande användningen av firman "Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy" (Slutförsäljning av konkursbon Ab). Det är nu fråga om en situation, som kan helt kan jämföras med det fallet.

I förenämnda avgörande förbjöds Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy att fortsätta eller upprepa att till konsumenter marknadsföra andra konsumtionsförnödenheter än sådana som härstammade från konkursbon, under firman Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy.

I motiveringarna till sitt avgörande ansåg marknadsdomstolen utrett, att bolaget under firman Konkurssipesien Loppuunmyynti Oy marknadsfört olika konsumtionsvaror åt konsumenterna. Förfarandet hade givit konsumenterna en föreställning om att det var fråga om slutförsäljning av varor, som härstammade från konkursbon och därför förmånligare erbjudanden än i normala fall. Då varorna trots allt inte härstammade från konkursbon och försäljningen inte var slutförsäljning hade marknadsföringsförfarandet givit konsumenterna vilseledande uppgifter.

I det ifrågavarande fallet benämner svaranden sina minuthandelsaffärer SIWA-hemparti. Förfarandet ger konsumenterna en uppfattning om att det skulle vara fråga om partiaffärer. Svarandens affärer är dock sedvanliga minuthandelsbutiker, som inte verkar som partiaffärer eller säljer varor till partipris. Svarandens marknadsföring framskapar hos konsumenterna en bild av ett erbjudande förmånligare än i normala fall, dvs. att det skulle tillämpas partipriser i svarandens butiker. Då verksamhetsformen för och prisnivån i svarandens butiker i betydande grad avviker från verksamhetsformerna för och prisnivån i en partiaffär har svarandens marknadsföring vilselett konsumenterna.

Såväl parti- som minuthandeln förutsätter, att partihandelverksamheten klart är avskild från minuthandeln. I detta ingår bland annat att en partiaffär inte direkt säljer åt konsumenter. För övervakningen av detta syftemål har partiaffärerna kundnämnder, som består av representanter av såväl minut- som partihandeln.

Om en partiaffär skulle sälja direkt åt konsumenterna skulle grunden för samarbetet med de nuvarande minuthandelskunderna ryckas undan. Detta skulle även ha direkta följdverkningar för partiaffärernas affärsverksamhet.

E-OSUUSKUNTA EKAS:S BEMÖTANDE

Svaranden har yrkat att sökandens yrkande måtte förkastas såsom grundlösa. SIWA-hempartiaffärernas reklam vilseleder inte konsumenterna eller är otillbörlig eller skadlig med hänsyn till partiaffärerna. Svaranden har dessutom yrkat, att sökanden ålägges ersätta svarandens rättegångskostnader med 25 000 mark.

Svaranden har i marknadsföringen av sina butiker av ny typ benämnt dessa SIWA-hemparti. Med den första leden "hem" i det sammansatta ordet har man strävat till att frammana en mottsatt föreställning, dvs. att hemparti innebär en minuthandelsbutik i motsats till en partiaffär. Ordet "hem", på vilket betoningen i det sammansatta ordet hemparti ligger, uttrycker tillräckligt tydligt, att det är fråga om ett köpställe för hemmets medlemmar dvs. de enskilda konsumenterna och inte alls en företagskunder betjänande partiaffär.

Svaranden har låtit Suomen Gallup Oy utföra en undersökning om de föreställningar ordet parti uppväcker. Resultaten av denna undersökning visar, att begreppet hemparti och partiaffär bland konsumenterna klart hade olika profil. Ur undersökningen framgår ostridigt att konsumenterna klart skiljer från varandra begreppen hemparti och partiaffär. Svaranden förstår inte hur hempartiaffärernas reklam skulle kunna förorsaka men för och skada partiaffärernas näringsverksamhet, eftersom parterna inte tävlar om samma kunder.

Under hela processens gång har sökanden strävat att föra fram som det absoluta och enda rätta synsättet, att handeln med dagligvaror och specialvaror skulle vara identisk verksamhet, med andra ord att det skulle vara samma verksamhet att sälja ett smörpaket och ett skopar. Lika väl skulle man kunna påstå att det inte förekommer någon skillnad mellan handeln med mängdföremål och handeln med specialföremål.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har 26.11.1985 sänt följande brev till svaranden:

"Hänvisning: De förhandlingar vi fört och Suomen Gallup Oy:s undersökning beträffande de föreställningar ordet parti uppväcker.

Ärendet: De föreställningar namnet Siwa-hemparti väcker

Efter att jag granskat den undersökning som nämns under punkten hänvisning konstaterar jag följande beträffande rubricerade ärende:

Resultaten av undersökningen visar att SIWA hemparti och ALEPA konsumenternas snabbparti inte i allmänhet bland konsumenterna uppfattas som egentliga partiaffärer utan de upplevs snarare som minuthandelsaffärer med förmånlig prisnivå. Intrycket torde dock till en del bero på ifrågavarande affärers namn och hur kända dessa är. Sålunda kan man på basen av undersökningen inte dra långt gående slutsatser om användningen av ordet parti i marknadsföringen av minuthandelsaffärer i allmänhet.

Undersökningen visar också att begreppen partihandel och -pris är dunkla för konsumenterna. Av denna orsak bör ordet parti användas med försiktighet i marknadsföringen. Mången tror att man i sk. konsumentpartiaffärer säljer produkter till partipris, vilket hos dem kan väcka överdrivet stora förväntningar beträffande affärernas förmånlighet. För många konsumenter är också standarden på sortimentet oklar.

Jag anser undersökningen visa, att användingen av ordet parti i marknadsföringen av SIWA-hemparti ej i betydande grad skadar konsumenternas fördel. Eftersom begreppet parti dock för många konsumenter är dunkelt och användningen av ordet i marknadsföringen sålunda kan förorsaka missförstånd, anser jag mig inte odelat kunna godkänna användningen av ordet parti i marknadsföringen av minuthandelsaffärer, däribland SIWA-affärerna. Det är skäl att komma överens om användningen av begreppet parti i minuthandelsmarknadsföringen så att man skall kunna undvika missförstånd av ovannämnt slag. Jag framför följande som underlag för förhandligar:

- Begreppet partipris kan inte användas i marknadsföringen såvida inte produkternas försäljningspris i minuthandelsaffären är detsamma som deras inköpspris. Jag hänvisar till denna del till mitt avgörande 81/40/2868 samt till den norska konsumentombudsmannens avgörande 1977. 84 och den danska marknadsdomstolens dom 10.6.1980.

- Man kan vid marknadsföringen av minuthandelsaffärer inte använda begreppet parti eller partihandel såvida man inte i nära anslutning till begreppet använder någon förled eller något ord, som antyder som privat konsumtion (till exempel hem- eller konsument-). På detta sätt skiljer sig affärens karaktär från de egentliga partiaffärerna.

- I sk. konsumentpartiaffärer bör prisnivån vara klart lägre än i affärer med normala priser. En betydande del av konsumenterna har enligt undersökningen uppfattningen att konsumentpartihandlarnas priser över lag är förmånligare än i andra butiker.

- I stora tidningsannonser och i direktmarknadsföringsmaterial bör framdeles ingå en fullständig prislista. Detta krav motsvarar nuvarande praxis inom branschen och tryggar att konsumenterna erhåller tillräckligt med uppgifter beträffande prisnivån och sortiment.

- - -"

KO har i sitt den 7.2.1986 daterade brev meddelat marknadsdomstolen att E-Osuuskunta EKA meddelat att bolaget framdeles i sin marknadsföring skulle följa de principer beträffande användningen av ordet parti, som presenterats i det brev KO sänt till bolaget och vid förda underhandlingar i ärendet. Eftersom konsumenternas fördel tillräckligt tryggas såvida dessa principer tillämpas har KO konstaterat att ärendets behandling med stöd av konsumentskyddslagen upphört. KO har dock betonat, att man i avgörandet tagit ställning till användningen av ordet parti enbart beträffande marknadsföringen av dagligvaror.

MOTIVERINGARNA FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Svaranden, E-Osuuskunta EKA marknadsför och säljer till konsumenter närmast dagligvaror i minuthandelsaffärer, som verkar med självbetjäningsprincipen. Svaranden har om dessa sina affärer använt benämningen "SIWA hemparti". I prislistan för "Siwa hemparti", som distribuerats till konsumenterna har på framsidan förekommit bl.a. texterna "HAR DU REDAN BEKANTAT DIG MED DEN STÄNDIGT FÖRMÅNLIGA SIWA AFFÄREN?" och "Fastän vi kallar oss hemparti kan Du ändå köpa av våra produkter även i små partier." På prislistans innersidor har bl.a. förekommit texten "KAN DU VERKLIGEN HANDLA SÅ HÄR BILLIGT: SIWA är varje hems egen partiaffär."

Marknadsdomstolen anser, att man bör sträva till att använda de uttryck, som skall användas i marknadsföringen, så att de inte ges en betydelse som avviker från allmänt språkbruk. Man borde inte i marknadsföringen betona förmånlighet med uttryck, vars innehåll inte är möjligast klart.

På svarandens uppdrag har Suomen Gallup Oy i oktober 1985 utfört en undersökning, med vilken avsikten varit att utreda vilka föreställningar ordet parti väcker bland konsumenterna. En del av de konsumenter som svarat hade föreställningen att man från "SIWA hemparti" affärerna får köpa varor enbart i stora partier. En del av de konsumenter som svarat hade uppfattningen att priserna på varorna i "SIWA hemparti" affärerna skulle vara partipriser. En del av konsumenterna som svarat hade uppfattningen attenbart vissa kunder, som erhållit ett kort eller något annat dylikt tillstånd får handla i ifrågavarande affärer. En betydande del av de konsumenter som svarat hade på de frågor, som berörde bl.a. nämnda omständigheter svarat "kan inte säga". De konsumenter som svarat hade också olika uppfattningar om innehållet av uttrycket "partihandel".

Uttrycken "parti" och "partihandel" innebär försäljning av varor i stora partier eller försäljning åt andra än de slutliga konsumenterna. Till exempel ovan nämnda undersökning visar dock, att betydelsen av uttrycken är oklar för många konsumenter.

Svarandens "SIWA hemparti" affärer är i vissa savseenden butiker av en ny typ. De är dock till sin karaktär minuthandelsbutiker och priserna på de varor, som säljs i dem är nästan över hela linjen högre än sk. partipriser. Då svaranden med avvikelse från vedertagen praxis benämnt dessa butiker "parti" är det ägnat att ge en oklar bild av butikens karaktär och en överdriven bild av prisernas förmånlighet i förhållande till priserna i övriga minuthandelsbutiker för dagligvaror.

På ovan anförda grunder anser marknadsdomstolen att svaranden, då den till benämningen av sina minuthandelsbutiker fogat ordet "parti", förfarit i strid med god affärssed.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner riktigt att med stöd av OtillbFörfL 1 och 6 § vid vite av etthundratusen (100 000) mark förbjuda E-Osuuskunta EKA att vid marknadsföringen av sina minuthandelsbutiker använda benämning innehållande ordet "parti".

Förbudet skall iakttagas från och med 1.9.1987.

E-Osuuskunta EKA förpliktas ersätta Finlands Grossistförbund r.f. dess rättegångskostnader med yrkade trettiofemtusen (35 000) mark.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Jääsalo, Maijala, Martiskainen, Mustonen, Mäkinen och Viljanen.