Consumer Protection Court bans magazine marketing unless ads are clearly labeled as such.

KSL_2_luku_1_7_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla vaatinut, että Oy Bensow Ab:tä kielletään markkinoimasta kuluttajille tuotteitaan aikakauslehden kaltaisen julkaisun avulla

1) jollei lehden kannen etusivulla näkyvästi mainita julkaisijan nimeä tai muutoin selvästi kerrota kuluttajille lehden mainosluonteesta, niin kauan kuin yli puolet lehden palstatilasta muodostuu yhtiön valmistamia, edustamia, myymiä tai välittämiä veneitä tai muita tuotteita ja niiden käyttöä esittelevistä kirjoituksista, hinnastoista, vaihtopörsseistä, ilmoituksista tai muusta markkinointiaineistosta, sekä

2) jollei toimitukselliseen muotoon laadittujen yhtiön valmistamia, edustamia, myymiä tai välittämiä tuotteita koskevien kirjoitusten jokaisella sivulla esiinny kuluttajalle selvästi havaittavalla tavalla sana "ilmoitus" tai muu ilmaisu, jonka avulla kirjoitus on helposti tunnistettavissa mainokseksi.

Oy Bensow Ab julkaisee Kippari-nimistä lehteä. Lehteä markkinoidaan hyvänä venelehtenä ja sen jakelu tapahtuu R-kioskeista ja lehtipisteistä kautta maan. Lehteä voi myös tilata. Lehden irtonumero maksaa 10 markkaa ja sen tilaushinta vuodelle 1985 oli 50 markkaa. Julkaisun levikki on 27 000 kpl ja tilaajia sillä on 9 000. Kippari-lehti kertoo veneilyasioista ja julkaisee mm. venetestejä ja veneilyyn liittyvien tuotteiden esittelyjä.

Yhtiö on monitoimiyritys, johon kuuluvat pankkiiri-, agentuuri-, kone- ja vapaa-ajantuoteosastot. Vapaa-ajantuoteosaston merkittävimpänä yksikkönä toimii venejaosto, jonka liikevaihto vuonna 1984 nousi 47,5 miljoonaan markkaan, mikä muodosti noin neljänneksen yhtiön koko liikevaihdosta. Tuolloin venejaoston toimintaan kuului myös Kippari-lehden markkinoiminen, mutta vuoden 1985 alusta lähtien lehti toimii vapaa-ajantuoteosaston itsenäisenä tulosyksikkönä.

Vuonna 1984 Kippari-lehdestä ilmestyi neljä numeroa ja vuonna 1985 oli kesään mennessä ilmestynyt myös neljä numeroa. Jokaisessa näistä numeroista yli puolet aineistosta koostuu mainoksista, hinnastoista ja tekstimainonnasta. Mainosaineistosta valtaosa on yhtiön omia tai yhtiön edustamia tuotteita esittelevää. Toimituksellisesti laadittujen, yhtiön tuotteita esittelevien artikkeleiden osuus kokonaisaineistosta vaihtelee 8 - 30 prosenttiin. Yhtiön nimi lehden julkaisijana esiintyy vain pienellä painettuna mainintana lehden sisäsivulla aikakauslehdelle ominaisella tavalla.

KSL:n 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää hyvän tavan vastaista tai muutoin kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

Mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä 11. artiklassa mainitaan, että mainoksen on oltava esitystavasta ja mainosvälineestä riippumatta selvästi tunnistettavissa mainokseksi. Jos mainos esitetään mainosvälineessä, joka sisältää uutisia tai muuta toimituksellista aineistoa, mainos on esitettävä siten, että se heti voidaan tunnistaa mainokseksi.

Vaikka mainonnan kansainväliset perussäännöt eivät ole suoranaisesti Suomessa noudatettavaa oikeutta, osoittavat ne kuitenkin mainonnalle asetettavat kansainvälisesti yleisesti hyväksytyt hyvän liiketavan mukaiset mittapuut. Hallituksen esityksessä eduskunnalle kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 1977:8) sivulla 25 todetaan, että lähtökohtana kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 1 momentin tulkinnassa voidaan pitää sitä, että jos määrätty toiminta on hyvän liiketavan vastainen, on se myös hyvän tavan vastainen.

Käytännössä aikakauslehdellä ymmärretään aikakautista painotuotetta, joka

- ilmestyy säännöllisesti vähintään neljä kertaa vuodessa, mutta korkeintaan kerran viikossa,

- sisältää numeroa kohden useampia erilaisia artikkeleita tai muuta aineistoa,

- on kaikkien tilattavissa, eivätkä sen vastaanottoryhmät vaihtele numerosta toiseen, tilausmaksu voi sisältyä jäsenmaksuun,

- ei pääasiassa sisällä liikealan tiedonantoja, hinnastoja, ilmoituksia eikä mainontaa.

Mm. mainospainotuotteet jäisivät siten aikakauslehtimääritelmän ulkopuolelle.

Kippari-lehden aineistosta noin puolet koostuu suoranaisista mainoksista. Lehden toimituksellisesta aineistosta huomattava osa esittelee joko suoraan tai epäsuorasti yhtiön tuotteita. Tämän aineiston julkaisemisella yhtiöllä on ollut ilmeinen tarkoitus edistää tuotteidensa myyntiä. Lehden markkinointivoittoinen aineisto on niin laaja, ettei lehteä voida pitää puhtaana aikakauslehtenä vaan sitä on pikemmin pidettävä mainosluonteisena asiakaslehtenä ja siten siis osana yhtiön myynninedistämis- ja markkinointitoimintaa. Vaikka tämänkaltaisen julkaisun pitäminen kaupan onkin sallittua, on KSL:n nojalla voitava puuttua mm. julkaisun ulkomuotoon sen varmistamiseksi, että kuluttajalle muodostuisi oikea kuva julkaisun luonteesta.

Kuten mainonnan kansainvälisistä perussäännöistä ilmenee, on mainoksen oltava selvästi tunnistettavissa mainokseksi. Tätä vaatimusta on voitava soveltaa analogisesti myös muuhun markkinointiaineistoon kuin pelkkiin mainoksiin - esim. markkinointitarkoituksessa julkaistuun lehteen - muuten säännön kiertäminen kävisi helposti.

Kippari-lehdestä ei selvästi ilmene, että se on markkinointimielessä julkaistu asiakaslehti, vaan kuluttaja kuvittelee ostavansa aikakauslehden, josta saa objektiivista tietoa veneasioista. Tähän virheelliseen käsitykseen liittyy oleellisesti lehden maksullisuus, koska kuluttaja mieltää helposti maksullisen Kippari-lehden kaltaisen julkaisun erikoisaikakauslehdeksi. Myös vakiintuneen alan käytännön mukaan lehtikäsitteeseen kuuluu julkaisun maksullisuus. Kuluttaja ei pysty muutenkaan suhtautumaan yhtä kriittisesti maksulliseen julkaisuun kuin ilmaisjulkaisuun. Erehtymistä lisäävinä tekijöinä on myös mainittava yhtiön käyttämät aikakauslehdelle tavanomaiset jakelukanavat - esim. tilausmahdollisuus - kuten myös lehden ilmestymiskertojen lukumäärä. Selvänä ilmoituksena Kippari-lehden markkinointiluonteesta ei taas voida pitää pienellä painettua julkaisijan nimeä lehden kolmannella sivulla.

Kippari-lehden artikkeleissa esitellään myös varsin yleisesti yhtiön venemalleja koskevia testejä sekä muuta tekstimainontaan verrattavaa aineistoa. Numerossa 1/84 s. 8 on artikkeli "Kamera mukana vesillä", jonka tekstiaineistoa suuremmassa kuvassa on kaksi yhtiön edustamaa Minolta-merkkistä kameraa. Samassa numerossa ss. 44 - 45 sekä 62 - 63 testataan yhtiön myymiä Bella 800 ja Draco 2300 Suncab -merkkisiä veneitä. Numerossa 2/84 lehti vierailee vinssivalmistajan SII-yhtiön luona. SII-yhtiön yhteistyökumppanina Suomessa toimii Oy Bensow Ab. Ss. 64 - 67 esitellään yhtiön Guy 22 -venettä. Samankaltaista aineistoa esiintyy myös vuoden 1984 kahdessa jälkimmäisessä Kippari-lehden numerossa (mm. 3/84 ss. 56 - 57 Draco Tricab, 4/84 ss. 19 - 21 Jeanneau-tehtaat ja ss. 47 - 49 Big Buster) sekä numeroissa 1 4/85 (mm. 1/85 ss. 17 - 21 Sunwind 31, 2/85 ss. 22 - 28 Bella 660, 3/85 ss. 84 - 85 Suzuki DT 50 KTL ja 4/85 ss. 20 - 23 Belmar 755). Luettelo on vain esimerkinomainen.

Koska yhtiö on sekä artikkeleiden julkaisija että kyseisten tuotteiden maahantuoja/myyjä (tehtaiden edustaja Suomessa), on artikkeleita pidettävä kaupallisina tuote-esittelyinä. Näidenkään kohdalla ei ole mainintaa niiden mainosluonteesta. On viitattava edelleen mainonnan kansainvälisiin perussääntöihin, joiden mukaan uutisia tai muuta toimituksellista aineistoa sisältävässä mainosvälineessä julkaistava mainos on esitettävä siten, että se heti voidaan tunnistaa mainokseksi. Säännön kiertämisen ehkäisemiseksi on tätäkin vaatimusta voitava soveltaa markkinointiaineistoon yleensä. Kuluttajan on siis pystyttävä erottamaan erikseen markkinointiaineisto lehden muusta aineistosta siitä huolimatta, että lehti kokonaisuudessaan tosiasiallisesti on markkinointijulkaisu. Markkinatuomioistuimen ratkaisussa 1984:9 mm. todetaan, että lehtiartikkeli voi olla siinä käsiteltyjen tuotteiden osalta markkinointitoimi.

Yhtiö on markkinoimalla kulutushyödykkeitä puolueettomalta vaikuttavassa erikoisaikakauslehdessä ilmoittamatta selvästi, että lehti on markkinointijulkaisu, menetellyt hyvän tavan vastaisesti ja kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Yhtiö on niinikään toiminut KSL:n 2 luvun 1 §:n vastaisesti markkinoimalla kyseisessä julkaisussa, joka sisältää myös puhtaasti toimituksellista aineistoa (numeroissa 1 - 4/84 ja 1 - 4/85 14 - 48 prosenttia kokonaisaineistosta), normaalien lehti-artikkeleiden varjolla tuotteita, ilmoittamatta selvästi artikkeleiden yhteydessä niiden mainosluonteesta. Myös lehden luonteesta perillä oleva kuluttaja voi erehtyä saavansa puolueetonta venetietoa toimitukselliseen asuun puetuista markkinointimielessä julkaistuista yhtiön edustamia tuotteita esittelevistä artikkeleista. Eihän kuluttaja välttämättä tiedä, mitkä tuotteet ovat yhtiön, mitkä eivät.

KA on 10.10.1984 lähettänyt yhtiölle kirjeen, jossa yhtiötä on kehotettu vastaisuudessa selvästi mainitsemaan lehden julkaisijan nimi lehden etusivulla tai muutoin selvästi kertomaan kuluttajille lehden mainosluonteesta, sekä yhtiön tuotteita käsittelevien artikkeleiden yhteydessä selvästi ilmoittamaan niiden olevan markkinointiaineistoa. Yhtiö on ilmoittanut 8.11.1984 päivätyssä kirjeessään, että se ei pitänyt lehteä markkinointijulkaisuna ja että kaikki lehdessä annettu tieto on ollut puolueetonta, minkä takia se ei katsonut voivansa noudattaa KA:n kehotusta.

OY BENSOW AB:N VASTINE

Vastaaja on kiistänyt lehtensä olevan hyvän tavan vastainen tai muutenkaan kuluttajien kannalta sopimattoman ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Oy Bensow Ab harjoittaa toisaalta veneiden myyntiä ja toisaalta julkaisee venelehteä. Yhtiö on Suomen suurin veneiden myyjä. Markkinaosuus Suomessa yli 5 metriä pitkistä veneistä on tiettävästi yli 30 prosenttia. Yhtiö lienee liikevaihdon perusteella mitattuna Euroopan suurin venealan myyntiyritys. Venealaa kattavasti ja asiantuntevasti tarkastelemaan pyrkivä aikakauslehti ei voi välttyä käsittelemästä Oy Bensow Ab:n edustamia venealan tuotteita. Venealan aikakauslehdel

lä, joka ei lainkaan käsittelisi yhtiön edustamia veneitä, ei ole toimintaedellytyksiä.

Kippari-lehden tavoitteena on korkeatasoisen julkaisun tekeminen sekä venealan ammattilaisten välityksin antaa objektiivista tietoa vapaa-ajan veneilystä. Tämän vuoksi lehdellä ei ole markkinointijulkaisun luonnetta. Lehdessä on selvästi eroteltuna toimituksellinen aines ja mainosilmoitukset. Lehden toimituksellinen aines koostuu vene- ja retkeilyalan ammattilaisten esittämästä objektiivisesta tiedosta. Kippari-lehti on esimerkiksi Vene-lehteen verrattava aikakauslehti. Lehti on yhtiön erillinen tulosyksikkö ja sitä toimittavat alan ammattilaiset. Kun lisäksi lehdessä on selvästi mainittu sen kustantaja, ei voida perustellusti katsoa kysymyksessä olevan jonkinlainen piilomainonta. Voidaanko aikakauslehti katsoa pelkäksi markkinointikanavaksi ja -välineeksi, jos lehden julkaisija harjoittaa myös liiketoimintaa, joka koskee lehden artikkeleiden kohteena olevia tuotteita?

Lehden toimituksellisen aineiston objektiivisuutta on pyritty kaikin tavoin varmistamaan. Kippari-lehti on aikakausjulkaisu, jonka sisällöstä yli puolet on toimituksellista aineistoa. Lehden kustannuksien peittämiseksi voi siitä kuka tahansa ostaa mainostilaa. Kaikki ilmoitukset ovat maksullisia. Rautakirja Oy on hyväksynyt lehden myytäväksi R-kioskien välityksin, koska se täyttää aikakauslehdelle asetettavat vaatimukset.

Kippari-lehdessä on paitsi asiantuntevia artikkeleita myös kuluttajien etuja palveleva vaihtovenepörssi. Ilman Kippari-lehden välityksellä saatuja tietoja, käytettyjen veneiden markkinoiden seuraaminen on vaikeaa. Pörssissä on myös paljon veneitä, joita Oy Bensow Ab ei edusta. Venepörssi ilmenee lehden ns. keltaisilla sivuilla, joissa on veneruutuja koko Suomen vaihtoveneitä varten. Esimerkiksi Lahdesta oleva Oy Bensow Ab:n kilpailija Lahden Venetalo Oy on ilmoittanut aktiivisesti myytävinä olevista vaihtoveneistään. Venepörssi on vapaasti kaikkien käytettävissä samoin kuin lehden ilmoitustilatkin.

Kippari-lehteä voidaan mm. vaihtovenepörssitoiminnan perusteella pitää kuluttajia palvelevana. Lehteä olisi pyrittävä tarkastelemaan kokonaisuutena ja tämän jälkeen punnittava, ovatko KA:n esittämät, lehden elinkelpoisuuden kannalta mahdottomat vaatimukset oikeassa suhteessa väitettyihin epäkohtiin nähden. Olisiko kuluttajan näkökulmasta tarkasteltuna toivottavaa, että markkinoilla ei ole tervettä kilpailua Vene-lehden monopoliaseman vuoksi. Myös näitä kysymyksiä on punnittava arvioitaessa yhtäältä Kippari-lehden todellista luonnetta sekä toisaalta KA:n vaatimuksia.

Hakemuksen mukaan Kippari-lehden palstatilaa on käytetty myös muiden yhtiön edustamien tuotteiden kuin veneiden esittelemiseen. Tosiasiassa vain yhtiön kameraosasto on ilmoittanut lehdessä. Kameraosaston ilmoitukset on selvästi tunnistettavissa mainoksiksi. Ilmoituksista laskutetaan myös normaalisti. Kameraosaston mainoksia on lehdessä vain noin sivu lehteä kohti. Kippari-lehdessä on ilmoittajina ollut myös muita kamera-alan yrityksiä, sillä retkeily, luonto, veneily ja valokuvaaminen kuuluvat laajasti ymmärrettynä saman harrastuksen piiriin.

Hakemuksessa on useaan otteeseen mainittu Kippari-lehdessä olevia artikkeleita veneiden testauksista. Lehti ei testaa veneitä. Artikkelit ovat vain vene-esittelyjä ja useimmiten muiden kuin Bensowin suorittamia. Esittelyissä olevat tekniset tiedot on tarkistettu tarkoilla mittausvälineillä ja ne ovat puolueettomia siinä missä muidenkin vastaavien ammattilehtien esittelyt. KA ei ole kyennyt osoittamaan, että lehden artikkeleissa olisi poikettu objektiivisuudesta tai totuudesta.

Hakemuksessa on viitattu vuoden 1985 Kippari-lehden numeroihin sekä katsottu tekstin sisältäneen Bensowin venemalleja koskevia testejä sekä muuta tekstimainontaan verrattavaa aineistoa. Numerossa 1/85 (sivut 17 - 21) on Sunwind 31 -venettä koskeva kirjoitus. Numerossa 2/85 (sivuilla 22 - 28) on Bella 660, numerossa 3/85 (sivut 84 - 85) Suzuki DT 50 KTL sekä numerossa 4/85 (sivut 20 - 23) Belmar 755 koskevia kirjoituksia. Edellä luetellut kirjoitukset liittyvät lukijoiden omaan palstaan ja ovat lukijoiden omia kirjoituksia lehden toimitukselle. Sunwind 31 -veneen valmistaja on eräs Euroopan suurimmista venevalmistajista. Tiettävästi Drago-TRTC Cab venettä ei ole myyty Suomessa yhtään kappaletta. Sellaisen veneen piilomainostaminen, mitä Suomessa ei edes myydä, ei ole mielekästä. Oy Bensow Ab on yksi useasta kymmenestä Terhi-, Bella-, Buster- ja Belmarjälleenmyyjistä.

KA on Kippari-lehden sisältöä koskevassa liitteessä vuoden 1985 neljän ensimmäisen numeron kohdalta katsonut lehden sisältävän "muuta lehtiaineistoa" eli hänen mielestään journalistisesti hyväksyttävää materiaalia keskimäärin 41,3 %. Tämä näkemys on virheellinen.

Tosiasiassa samalta ajanjaksolta eli 1.1. - 18.6.1985, jolloin kyseiset neljä numeroa ovat ilmestyneet on Kipparilehdessä ollut journalistista materiaalia 50,6 %. Näin ollen KA:n vaatimukset perustuvat virheelliselle laskelmalle. Kun siis tosiasiassa lehden journalistinen aineisto on yli 50 %, on lehti tältä osin KA:n kannan mukaan täyttänyt asialliset vaatimukset.

Vastineeseen liitetystä taulukosta voidaan todeta KA:n vaatimusten rakentuvan virheellisten asiatietojen varaan, sillä lehden palstatilasta ei muodostu yli puolet Oy Bensow Ab:n valmistamista, edustamista, myymistä tai välittämistä veneistä tai muita tuotteita esittelevistä kirjoituksista, hinnastoista, vaihtopörsseistä, ilmoituksista tai muusta markkinointiaineistosta.

KA:n vaatimus lehden artikkeleiden leimaamisesta "mainoskylteillä" saisi aikaan sen, että lehden mainostajat katoaisivat ja lehden ilmestyminen vaikeutuisi eli juuri sitä, mitä kilpailijat toivovat. Tällaisessa tapauksessa KA ajaisi lehtimonopolin asiaa kuluttajan etua vastaan. Jo näistä syistä ja nimenomaan kuluttajan edun ja vapaan kilpailun kannalta KA:n vaatimukset tulisi hylätä.

Oy Bensow Ab julkaisee Kippari-lehteä, jossa on tavanomaiseen tapaan mainittu lehden julkaisijasta. Lehti on aikakauslehti. Se on maksullinen, koska sen sisältö koostuu runsaasta asiapitoisesta aineistosta, jonka tarkoituksena on veneilyn edistäminen yleensä ja kuluttajien etujen palveleminen. Lehti ei ole asiakaslehti ja kun kuluttaja ostaa sen, hänellä on mahdollisuus lukea lehdestä asiantuntevaa ja objektiivista kirjoitusta.

Edellä olevan perusteella on katsottava, että Kippari-lehti ei edusta markkinoinnissa hyvän tavan vastaisuutta tai muutoinkaan kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Bensow Ab markkinoi mm. veneitä sekä muita venealan tuotteita. Oy Bensow Ab julkaisee KIPPARI-nimistä lehteä, joka on ilmestynyt 1984 neljä kertaa ja 1985 kuusi kertaa. Lehteä mainostetaan sen kansilehdellä ilmaisulla "HYVÄ VENELEHTI". Kippari-lehti on maksullinen ja sen irtonumeron hinta on vuosina 1984 - 1985 ollut 10 markkaa. Lehden jakelu tapahtuu R-kioskeista ja lehtipisteistä kautta maan. Lehteä voi myös tilata; vuosikerta maksoi 1984 25 markkaa ja vuonna 1985 50 markkaa.

Kippari-lehden ulkokannen etusivulla on yläreunassa olevien lehden nimen, edellämainitun ilmaisun, irtonumeron hinnan ja lehden numeron lisäksi joitakin tietoja lehden sisällöstä. Kansikuvana on useimmiten valokuva, jossa keskeisenä kohteena on jokin vene. Kansilehdet ovat molemminpuolin kiillotettua, paksuhkoa paperia. Lehti on kooltaan noin 20 x 30 cm ja se on painoasultaan monivärinen. Lehden sivulukumäärä on noin 100.

Kippari-lehden julkaisijana mainitaan Venetalo Bensow Marin lehden sivulla 3 tai 4 mm. lakisääteiset tiedot sisältävässä ns. ikkuna-osassa. Samoilla sivuilla on myös pääkirjoitus.

Lehden sisältö muodostuu mainoksista, hinnastoista sekä toimitukselliseen muotoon laadituista artikkeleista. Artikkelit jakautuvat venealan tuote-esittelyihin, käyttökokemuksiin ja muihin pääasiassa venealaa sivuaviin artikkeleihin. Artikkelisivujen osuus lehden sisällöstä on noin 40 - 60 %.

Kippari-lehden maksullisuus, myyntitapa, ilmestymistaajuus, tilattavuus, ulkoasu ja sisältö ovat omiaan antamaan kuvan, että lehti on venealaan erikoistunut tavanomainen aikakauslehti. Kun lehden julkaisija on ilmoitettu kerran pienehköllä tekstillä, saattaa kuluttajalta jäädä havaitsematta, että Kippari-lehden julkaisija on Oy Bensow Ab.

Lehden sisällöstä noin 1/3 muodostuu mainoksista ja hinnastoista, jotka esittelevät Oy Bensow Ab:n markkinoimia tuotteita. Osa muiden elinkeinonharjoittajien mainoksistakin liittyy epäsuorasti Oy Bensow Ab:n markkinointiin esim. siten, että mainostetut tuotteet ovat Oy Bensow Ab:n markkinoimien veneiden vakiovarusteita.

Myös kokemuksia veneestäni-palstalla esitellyt venetyypit ovat lähes kaikki olleet Oy Bensow Ab:n valikoimiin kuuluvia. Esimerkiksi Kippari-lehden numerossa 5/1985 sivuilla 24 - 29 ko. palstalla kertovat kolme eri käyttäjää kokemuksistaan venemallista Tristan 870. Sivulla 37 ilmenee, että Tristan-veneitä myy Oy Bensow Ab. Tristan-veneiden valmistajan kokosivun mainos on sivulla 13. Sivulla 51 on Tristanin varusteena olevan moottorin valmistajan kokosivun mainos, jossa on onnittelut "vuoden veneelle Tristan 870:lle". Käytettyä Tristan-venettä Oy Bensow Ab välittää sivulla 57.

Muissakin lehden numeroissa on sekä tuote-esittelyissä että käyttökokemusartikkeleissa esiteltyjä tuotteita ainakin useimmiten mainostettu samassa lehden numerossa olleilla mainoksilla. Myös osassa muita artikkeleita mainitaan Oy Bensow Ab tai sen markkinoimia tuotteita.

Edellä esitetyn perusteella markkinatuomioistuin katsoo, että Kippari-lehden julkaisemisen eräänä tavoitteena on tukea Oy Bensow Ab:n markkinointia.

Kuluttajille suunnatun erikoisalan aikakauslehteä muistuttavan julkaisun avulla tapahtuva omien tuotteiden markkinointi saattaa olla lehteä julkaisevan yrityksen kannalta tehokas markkinointikanava. Tämän vuoksi on olemassa vaara, että lehden sisältö valikoituu yksipuolisesti. Tällaista aikakauslehteä lukevalla kuluttajalla on kuitenkin perusteita olettaa, että lehti sisältää toimitukselliselta osaltaan kaupallisesti riippumatonta tietoa ja objektiivisesti valittua aineistoa.

Markkinatuomioistuin katsoo, että toimituksellisten kirjoitusten sisällön tulee perustua toimituksellisiin aloitteisiin, arviointeihin ja päätöksiin eikä pyrkiä hyödyttämään esimerkiksi jotain yritystä ja sen markkinointia. Raja toimituksellisen ja kaupallisia tarkoituksia palvelevan aineiston välillä on pidettävä selvänä ja mainoksen on oltava esitystavasta ja mainosvälineestä riippumatta selvästi tunnistettavissa mainokseksi. Mikäli mainos esitetään muita kulutushyödykkeitä markkinoivan elinkeinonharjoittajan aikakauslehtityyppisessä julkaisussa, joka sisältää myös toimituksellista aineistoa ja on olemassa vaara, että kuluttaja ei erota sitä toimituksellisesta aineistosta, on artikkelin yhteydessä selkeästi ilmoitettava, että artikkeli sisältää tekstimainontaa.

Markkinatuomioistuin katsoo, että Oy Bensow Ab on jättäessään aikakauslehtityyppisessä julkaisussaan ilmoittamatta mainontaansa sisältävissä toimitukselliseen muotoon laadituissa artikkeleissa niiden mainosluonteesta, menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

KA ei ole vaatinut kiellon tehostamista uhkasakolla. Ko. markkinointimuodon rajat eivät ole meillä oikeudellisesti selkiintyneet. Sen vuoksi markkinatuomioistuin katsoo, että kiellon tehosteeksi ei ole tarpeen asettaa uhkasakkoa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla kieltää Oy Bensow Ab:tä markkinoimasta tuotteitaan hakemuksen mukaisen aikakauslehtityyppisen julkaisunsa toimitukselliseen muotoon laadituissa kirjoituksissa, ellei niiden yhteydessä mainita sanaa "ilmoitus" tai muuta ilmaisua, jonka avulla yhtiön valmistamia, edustamia, myymiä tai välittämiä tuotteita esittelevät kirjoitukset on tunnistettavissa mainoksiksi, kun julkaisun ulkokannen etusivulla ei selvästi mainita sen julkaisijan nimeä tai julkaisussa muutoin selvästi kerrota sen mainosluonteesta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Jääsalo, Mustonen ja Ollikainen.

---

[SV]

KSL_2_kap._1_§ och KSL_2_kap._7_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har med stöd av 2 kap. och 1 och 7 § konsumentskyddslagen (KSL) yrkat, att Oy Bensow Ab måtte förbjudas att till konsumenterna marknadsföra sina produkter med hjälp av en publikation av tidskriftstyp

1. om inte utgivarens namn finns tydligt utsatt på tidskriftens frampärm eller konsumenterna annars klart upplyses om tidskriftens reklamkaraktär, så länge mer än hälften av tidskriftens spaltutrymme upptas av de båtar eller andra produkter som bolaget tillverkar, representerar, säljer eller förmedlar och av skriverier om deras användning, prislistor, bytesbörs, annonsr eller annat marknadsföringsmaterial, samt

2. om inte ordet "annons" eller något annat uttryck genom vilket texten lätt kan identifieras som reklam förekommer på ett för konsumenten klart synligt sätt på varje sida av de redaktionella skriverierna om produkter som bolaget tillverkar, representerar, säljer eller förmedlar.

Oy Bensow Ab ger ut en tidskrift vid namnet Kippari. Denna tidskrift marknadsförs som en bra båttidning och den distribueras genom R-kioskerna och tidningskiosker i hela landet. Det är också möjligt att prenumerera på tidskriften. Ett lösnummer kostar 10 mark, och prenumerationsavgiften för år 1985 var 50 mark. Publikationens upplaga är 27 000 exemplar och antalet prenumeranter är 9 000. Innehållet behandlar båtar och båtsport och i tidskriften ingår också bl.a. båttest och presentationer av produkter som är förknippade med båtar.

Bolaget är verksamt inom många branscher och har bl.a. bankir-, agentur-, maskin- och fritidsproduktavdelningar. Den mest betydelsefulla enheten inom avdelningen för fritidsprodukter är båtsektionen, med en årsomsättning år 1984 på 47,5 miljoner mark, vilket utgjorde ca en fjärdedel av bolagets hela omsättning. Vid denna tidpunkt hörde till båtsektionens verksamhet också att marknadsföra Kippari-tidskriften, men sedan början av år 1985 utgör tidskriften en självständig resultatenhet inom avdelningen för fritidsprodukter.

År 1984 utkom Kippari-tidskriften med fyra nummer och år 1985 hade före sommaren också utkommit fyra nummer. I vart och ett av dessa nummer består mer än hälften av materialet av annonser, prislistor och textreklam. Av annonsmaterialet presenterar största delen bolagets egna produkter eller produkter som bolaget representerar. De redaktionellt utformade artiklar som presenterar bolagets produkter utgör mellan 8 och 30 procent av hela materialet. Bolagets namn i egenskap av tidskriftens utgivare nämns endast i finstilt tryck inne i tidskriften på ett för tidskrifter typiskt sätt.

Enligt 2 kap. 1 § 1 mom. KSL får vid marknadsföringen inte användas förfarande som strider mot god sed eller som annars är otillbörligt mot konsumenterna.

I artikel 11 i reklamens internationella grundregler nämns att en annons oberoende av presentationssätt och annonsmedium skall vara klart identifierbar som en annons. Om annonsen ingår i ett annonsmedium som innehåller nyheter eller annat redaktionellt material måste den presenteras på ett sådant sätt att den genast kan identifieras som en annons.

Trots att reklamens internationella grundregler inte direkt är lag som bör iakttas i Finland ger de dock uttryck för den måttstock som bör uppställas för reklamen och som internationellt allmänt godkänts som god händelssed. I regeringens proposition med förslag till konsumentskyddslagstiftning (reg. prop. nr. 8/1977 rd.) konstateras att utgångspunkten vid tolkningen av 2 kap. 1 § 1 mom. KSL kan anses vara att om en verksamhet stridet mot god affärssed så strider den också mot god sed.

I praktiken förstås med en tidskirft ett periodiskt utkommande tryckalster, som - utkommer regelbundet minst fyra gånger om året, men högst en gång i veckan, - i varje nummer har flera olika artiklar eller annat material, - kan prenumereras av alla och vars mottagargrupper inte varierar från ett nummer till ett annat, prenumerationsavgiften kan ingå i en medlemsavgift, - inte i huvudsak innehåller en affärsbranschs meddelanden, prislistor, annonser eller reklam.

Sålunda omfattar definitionen av tidskrifter inte reklamtryckalster.

Av materialet i Kippari-tidskriften består ca hälften av direkta annonser. Av tidningens redaktionella material presenterar en betydande del antingen direkt eller indirekt bolagets produkter. Genom att producera detta material har bolagets syfte uppenbart varit att främja försäljningen av sina produkter. Det marknadsföringsbetonade materialet i tidskriften är så omfattande att tidskriften inte kan betraktas som en ren tidskrift utan snarare som en kundtidskrift av reklamkaraktär och därigenom således om en del av bolagets verksamhet i syfte att främja försäljningen och marknadsdöringen. Trots att det är tillåtet att saluföra en publikation av detta slag bör det vara möjligt att med stöd av KSL ingripa bl.a. i publikationens utseende för att säkerställa att konsumenten får en riktig bild av publikationens karaktär.

Såsom av reklamens internationella grundregler framgår måste en annons vara klart identifierbar som en annons. Detta krav bör analogt kunna tillämpas även på annat marknadsföringsmaterial än på enbart annonser - t.ex. på en tidskrift som utges i marknadsföringssyfte - annars vore det lätt att kringgå denna regel.

Av Kippari-tidskriften framgår det inte tydligt att den är en i marknadsföringssyfte utgiven kundtidskrift, utan konsumenten tror sig köpa en tidskrift med objektiv information i båtfrågor. Denna felaktiga uppfattning är på ett väsentligt sätt förknippad med det faktum att tidningen inte är gratis, eftersom konsumenten lätt uppfattar en sådan avgiftsbelagd publikation som Kippari-tidskriften som en specialtidskrift. Också enligt gängse praxis inom branschen är begreppet tidskrift förknippat med en avgift. Konsumenten kan inte annars heller ställa sig lika kritiskt till en avgiftsbelagd publikation som till en gratispublikation. Som sådana faktorer som ökar möjligheten till misstag bör också nämnas att bolaget utnyttjar de för tidskrifter sedvanliga distiributionskanalerna - t.ex. möjligheten att prenumerera - och antalet nummer per år. Som en tydlig angivelse av Kippari-tidskriftens marknadsföringskaraktär kan inte betraktas att utgivarens namn finns tryckt i fin stil på tidskriftens tredje sida.

Eftersom bolaget både publicerar dessa artiklar och inporterar/säljer ifrågavarande produkter (representerar fabriken i Finland), måste artiklarna betraktas som kommersiella produktpresentationer. Inte heller i samband med artiklarna nämns det att de har annonskaraktär. Här kan ytterligare hänvisas till reklamens internationella grundregler, enligt vilka en annons som publiceras i ett annonsorgan som innehåller nyheter eller annat redaktionellt material måste presenteras så att den genast kan identifieras som en annons. I syfte att förhindra att denna regel kringgås bör även detta krav kunna tillämpas på marknadsföringsmaterial i allmänhet. Det bör alltså för konsumenten vara möjligt att särskilja mellan marknadsföringsmaterial och annat material i tidskriften, oberoende av om tidskriften i sin helhet faktiskt är en marknadsföringspublikation. I marknadsdomstolens avgörande 1984:9 konstateras bl.a. att en tidningsartikel kan vara en marknadsföringsåtgärd i fråga om de produkter som presenteras i den.

Bolaget har genom att marknadsföra konsumtionsförnödenheter i en specialtidskrift som ger sken av att vara opartisk utan att klart ange att tidskriften är en marknadsföringspublikation, förfarit i strid med god sed och på ett för konsumenterna otillbörligt sätt.

Bolaget har likaså förfarit i strid med 2 kap. 1 § KSL genom att i ifrågavarande publikation, som också innehåller rent redaktionellt material (i nummer 1-4/84 och 1-4/85 14-48 % av det totala materialet), under sken av normala tidningsartiklar marknadsföra produkter, utan att i samband med artiklarna tydligt ange att de är av annonskaraktär. Även en konsument som känner till tidskriftens karaktär kan missta sig och tro att han får objektiv båtinformation i de artiklar vilka givits redaktionell utformning, men vilka publiceras i marknadsföringssyfte och presenterar produkter som bolaget representerar. Konsumenten behöver ju inte obetingat veta vilka produkter som är bolagets och vilka som inte är det.

KO har 10.10.1984 till bolaget sänt ett brev med en uppmaning att i framtiden klart sätta ut tidningsutgivarens namn på frampärmen eller att på annat sätt tydligt informera konsumenterna om tidskriftens reklamkaraktär, samt att i samband med de artiklar som presenterar av bolagets produkter klart ange att de är marknadsföringsmaterial. Bolaget har i ett brev av 8.11.1984 meddelat, att det inte ansåg tidskriften vara en marknadsföringspublikation och att all information i tidskriften har varit opartisk, varför bolaget inte ansåg sig kunna iaktta KO:s uppmaning.

OY BENSOW AB:S BEMÖTANDE

Svaranden har bestridit att dess tidskrift skulle strida mot god sed eller på annat sätt vara otillbörlig mot konsumenterna och yrkat på att ansökan måtte förkastas.

Oy Bensow Ab både idkar båtförsäljning och publicerar en båttidskrift. Bolaget är Finlands största båtförsäljare. Marknadsandelen i Finland för båtar över 5 meter är veterligen över 30 %. Mätt enligt omsättning torde bolaget vara det största försäljningsföretaget inom båtbranschen i Europa. En tidskrift som strävar efter att på ett täckande och sakkunnigt sätt granska båtbranschen kan inte undgå att behandla sådana produkter inom båtbranschen som representeras av Oy Bensow Ab. En båttidskrift som inte alls behandlar sådana båtar som representeras av bolaget skulle inte ha några verksamhetsförutsättningar.

Man har på alla sätt försökt garantera att tidskriftens redaktionella material skall vara objektivt. Kippari-tidskriftten är en periodiskt utkommande publikation där mer än hälften av innehållet består av redaktionellt material. I syfte att täcka kostnaderna för tidskriften erbjuds vem som helst en möjlighet att köpa reklamutrymme i den. Alla annonser är avgiftsbelagda. Rautakirja Oy har godkänt tidskriften för försäljning genom R-kioskerna eftersom den uppfyller kraven på en tidskrift.

I Kippari-tidskriften ingår utom sakkunniga artiklar också en bytesbåtsbörs som tjänar konsumenternas intressen. Utan de uppgifter som förmedlas genom Kippari-tidskriften är det svårt att följa marknaden för begagnade båtar. I börsen upptas också mycket sådana båtar som Oy Bensow Ab inte representerar. Båtbörsen ingår på tidskriftens s.k. gula sidor där det finns båtrutor för bytesbåtar i hela Finland. T.ex. Lahden Venetalo Oy från Lahtis, som är konkurrent till Oy Bensow Ab, har aktivt annonserat om de bytesbåtar som företaget har till salu. Båtbörsen kan fritt utnyttjas av alla, på samma sätt som tidskriftens annonsutrymme.

Kippari-tidskriften kan bl.a. på grund av båtbörsen anses betjäna konsumenterna. Man borde försöka se tidskriften som en helhet och därefter överväga huruvida KO:s yrkanden, vilka omöjliggör tidskriftens existens, står i rätt proportion till de påstådda missförhållandena. Vore det sett ur konsumentens synvinkel önskvärt att det på marknaden inte finns sund konkurrens på grund av Vene-tidskriftens monopolställning. Även dessa frågor bör övervägas vid en bedö

ming av å ena sidan Kippari-tidskriftens verkliga karaktär och å andra sidan KO:s yrkanden.

Enligt ansökan har spaltutrymme i Kippari-tidskriften utnyttjats för att presentera också andra produkter som bolaget representerar än båtar. I verkligheten är det endast bolagets kameraavdelning som har annonserat i tidskriften. Kameraavdelningens annonser är klart identifierbara som annonser. För dessa annonser faktureras också normalt. Kameraavdelningen annonserar i tidskriften med endast ca en sida per nummer. Också andra företag inom kamerabranschen har annonserat i Kippari-tidskriften, eftersom friluftsliv, natur, båtar och fotografering hör till samma grupp av intressen.

I ansökan nämns flera gånger artiklar om båttest i Kippari-tidskriften. Tidskriften testar inte båtar. Artiklarna är enbart båtpresentationer och har i de flesta fall utförts av andra än Oy Bensow Ab. De tekniska uppgifter som ingår i presentationerna har kontrollerats med noggranna mätinstrument och de är objektiva på samma sätt som presentationer i andra motsvarande facktidskrifter. KO har inte kunnat påvisa att tidningens artiklar inte skulle vara objektiva eller sanningsenliga.

I ansökan hänvisas till Kippari-tidskriftens nummer under år 1985 och anses att texten innehåller test av Bensows båtmodeller samt annat material som är jämförbart med textreklam. I nummer 1/85 (sid. 17-21) ingår en artikel om Sunwind 31båten. I nummer 2/85 (sid. 22-28) ingår en artikel om Bella 660, i nummer 3/85 (sid. 84-85) en artikel om Suzuki DT 50 KTL samt i nummer 4/85 (sid. 20-23) en artikel om Belmar 755. Dessa artiklar ingår i anslutning till läsarnas egen spalt och det är läsare som har sänt in dem till tidskriftens redaktion. Tillverkaren av Sunwind 31-båten är en av Europas största båttillverkare. Veterligen har inte ett enda exemplar av båten Drago-TRTC Cab sålts i Finland. Det är inte meningsfullt att göra smygreklam för en båt som inte ens säljs i Finland. Oy Bensow Ab är en av många återförsäljare av märkerna Terhi, Bella, Buster och Belmar.

KO har i en bilaga som gäller innehållet i Kippari-tidskriften i fråga om de fyra första numren år 1985 ansett att tidskriften innehåller i genomsnitt 43,1 % "annat tidskriftsmaterial", dvs. material som han finner journalistiskt godtagbart. Denna uppfattning är felaktig.

I verkligheten har under perioden 1.1. - 18.6.1985, dvs. den period då dessa fyra nummer utkom, det journalistiska materialet i Kippari-tidskriften utgjort 50,6 %. Sålunda grundar sig KO:s yrkanden på felaktiga beräkningar. Då alltså tidskriftens journalistiska material i verkligheten utgör över 50 % har tidskriften härvidlag enligt KO:s uppfattning uppfyllt sakliga krav.

Av den tabell som fogats till svaromålet kan konstateras att KO:s yrkanden bygger på felaktiga fakta, för av spaltutrymmet upptas inte mer än hälften av skriverier, prislistor, bytesbörs, annonser eller annat marknadsföringsmaterial som avser båtar eller andra produkter som Oy Bensow Ab tillverkar, representerar, säljer eller förmedlar.

KO:s yrkande på att tidningens artiklar måste förses med "annons"-stämplar skulle ha som följd att tidningens annonsörer försinner och tidningens utgivning försvåras, vilket är just vad konkurrenterna önskar. I detta fall verkar KO för ett tidskriftsmonopol i strid med konsumentens intressen. Redan av dessa orsaker och särskilt med tanke på konsumentens intressen och den fria konkurrensen borde KO:s yrkanden förkastas.

Oy Bensow Ab ger ut Kippari-tidskriften, i vilken på sedvanligt sätt anges vem som är utgivare. Tidningen är en tidskrift. Den är inte gratis, eftersom den har ett rikligt sakinnehåll, som syftar till att främja båtsporten i allmänhet och att tjäna konsumenternas intressen. Tidskriften är inte en kundtidning och då konsumenten köper den har han en möjlighet att där få läsa sakkunnig och objektiv text.

Med anledning av ovanstående bör det anses att Kipparitidskriften inte utgör ett brott mot god sed inom marknadsföringen eller annars mot konsumenterna otillbörligt förfarande.

MOTIVERINGAR TILL MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Oy Bensow Ab marknadsför bl.a. båtar samt andra produkter inom båtbranschen. Oy Bensow Ab ger ut en tidskrift vid namn KIPPARI, vilken under år 1984 har utkommit fyra gånger och under år 1985 sex gånger. Tidskriften utannonseras på frampärmen som "EN BRA BÅTTIDSKRIFT". Kippari-tidskriften är avgiftsbelagd och lösnummerpriset har under åren 1984 - 1985 varit 10 mark. Tidskriften distribueras via R-kioskerna och tidningskiosker i hela landet. Det är också möjligt att prenumerera på tidskriften; en årgång kostade år 1984 25 mark och år 1985 50 mark.

På frampärmen av Kippari-tidskriften finns i övre kanten tidskriftens namn, ovan nämnda uttryck, lösnummerpriset och tidskriftens nummer, och dessutom finns på denna frampärm vissa uppgifter om tidskriftens innehåll. Pärmbilden är vanligen ett fotografi där det centrala motivet är någon båt. Pärmbladet är på båda sidor glättat, rätt tjockt papper. Tidskriftens format är ca 20 x 30 cm och den är i flerfärgstryck. Antalet sidor är ca 100.

Som utgivare av Kippari-tidskriften nämns Venetalo Bensow Marin på sidan 3 eller 4 i ett s.k. fönster som innehåller lagstadgade uppgifter. På samma sidor finns också ledaren.

Tidskriftens innehåll utgörs av annonser, prislistor samt artiklar med redaktionell utformning. Artiklarna kan indelas i följande kategorier: presentationer av produkter inom båtbranschen, användarnas erfarenheter och andra artiklar som i huvudsak har anknytning till båtbranschen. Artikelsidorna utgör ca 40 - 60 % av tidskriftens innehåll.

Det faktum att Kippari-tidskriften inte är gratis, sättet att sälja den, dess utgivningsintervaller, prenumerationsmöjligheten, tidskriftens utseende och innehåll är ägnade att ge ett intryck av att det är frågan om en sedvanlig tidskrift specialiserad på båtbranschen. Eftersom det en enda gång med fin stil anges vem som är tidskriftens utgivare kan det undgå konsumenten att Kippari-tidskriften utges av Oy Bensow Ab.

Av tidskriftens innehåll utgörs ca 1/3 av annonser för och prislistor över produkter som marknadsförs av Oy Bensow Ab. Även en del av de övriga näringsidkarnas annonser anknyter indirekt till Oy Bensow Ab:s marknadsföring, t.ex. så att de annonserade produkterna ingår som standardutrustning i de båtar som Oy Bensow Ab marknadsför.

Även de båttyper som presenterats i spalten "erfarenheter av min båt" har nästan alla hört till Oy Bensow Ab:s sortiment. T.ex. i nummer 5/1985 av Kippari-tidskriften berättar i denna spalt på sidorna 24 - 29 tre olika användare om sina erfarenheter av båtmodellen Tristan 870. På sidan 37 framgår det att Tristan-båtarna säljs av Oy Bensow Ab. På sidan 13 finns en helsidesannons av Tristan-båtens tillverkare. På sidan 51 finns en helsidesannons av tillverkaren av den motor som Tristan-båten är utrustad med, med en lyckönskan till "årets båt Tristan 870". En begagnad Tristan-båt förmedlar Oy Bensow Ab på sidan 57.

Också i andra nummer av tidskriften görs åtminstone i de flesta fall reklam för produkter som presenteras eller som nämns i artiklar om användarnas erfarenheter genom annonser i samma tidskriftsnummer. Även i en del andra artiklar nämns Oy Bensow Ab eller produkter som bolaget marknadsför.

Med stöd av ovanstående anser marknadsdomstolen, att ett syfte med utgivningen av Kippari-tidskriften är att stöda Oy Bensow Ab:s marknadsöring.

Att marknadsföra de egna produkterna med hjälp av en till konsumenterna riktad publikation som påminner om en specialtidskrift kan vara en effektiv marknadsföringskanal för det företag som ger ut tidskriften. Därför finns det en risk, att tidskriftens innehåll blir ensidigt. En konsument som läser en dylik tidskrift har dock skäl att anta att tidskriften till sin redaktionella del innehåller kommersiellt opartisk information och objektivt utvalt material.

Marknadsdomstolen anser, att innehållet i det redaktionellt skrivna materialet skall vara baserat på redaktionella initiativ, bedömningar och beslut och inte syfta till att gagna t.ex. ett företag eller dess marknadsföring. Gränsen mellan redaktionellt material och material som tjänar kommersiella syften måste vara klar och en annons måste oberoende av presentationssätt och reklammedium vara klart identifierbar som en annons. Om en annons ingår i en publikation av tidskriftstyp utgiven av en näringsidkare som marknadsför andra konsumtionsnyttigheter och om denna publikation även innheåller redaktionellt material och det föreligger en risk att konsumenten inte kan särskilja den från det redaktionella materialet, måste det i samband med artikeln klart meddelas, att artikeln innehåller textreklam.

Marknadsdomstolen anser, att Oy Bensow Ab, då bolaget i sin publikation av tidskriftstyp inte meddelar att de artiklar med redaktionell utformning som innehåller av bolagets reklam är av reklamkaraktär, har förfarit otillbörligt mot konsumenten.

KO har inte yrkat på att förbudet måtte förstärkas med utsättande av vite. Gränserna för denna form av marknadsföring har inte juridiskt klarlagts hos oss. Därför anser marknadsdomstolen, att det inte finns anledning att utsätta vite för att förstärka förbudet.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner riktigt att med stöd av 2 kap. 1 och 7 § KSL förbjuda Oy Bensow Ab att marknadsföra sina produkter i redaktionellt skrivna texter i sin publikation av tidskriftstyp, sådan den anges i ansökan, såvida inte i samband med dessa texter används ordet "annons" eller något annat uttryck, genom vilket de texter som presenterar sådana produkter som bolaget tillverkar, representerar, säljer eller förmedlar kan identifieras som annonser, då namnet på publikationens utgivare inte finns klart utsatt på dess frampärm eller då det i publikationen inte annars klart meddelas att den har reklamkaraktär.

Förbudet skall iakttas omedelbart.

Yrkanden i vidare utsträckning förkastas.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Jääsalo, Mustonen och Ollikainen.