Market Court bans company from running discriminatory lotteries and misleadingly citing consumer protection ban.

KA vastaan Kokkolan Kirjakeskus - Group Oy (yhtiö). Yhtiö oli järjestämissään arvonnoissa luvannut kuluttajille "päivän ostokset ilmaiseksi". Yhtiö arpoi päivän ja palautti kuluttajille, joilla oli tuolta päivältä kuitti yhtiön liikkeessä tehdyistä ostoksista, kuitin osoittaman summan rahaa. Arvontoihin ei ollut mahdollista osallistua ostoksia tekemättä. Arvonnat olivat KSL:n 2 luvun 5 §:n vastaiset.

Yhtiö oli julkaistessaan mainoksessaan osia KA:n rauenneesta kieltopäätöksestä toistanut muusta tekstistä erottuvalla tavalla yhtiön aikaisemmassa markkinointikampanjassa käytetyn markkinointi-ilmaisun, joka oli KA:n kieltämien arvontojen keskeinen kuvaus. Yhtiö oli jättänyt mainoksesta pois ne päätöksen perustelut, joista olisi käynyt ilmi, että KA:n päätös perustui KSL:n soveltamiseen ja että yhtiön järjestämät arvonnat olivat nimenomaisen lainsäännöksen KSL:n 2 luvun 5 §:n vastaisia. Yhtiö oli korostamalla mainoksissaan kiellettyjä arvontoja kuvaavaa markkinointi-ilmaisua ja lyhentämällä KA:n päätöstä niin, että siitä jätettiin pois keskeiset perustelut, menetellyt markkinoinnissaan hyvän tavan vastaisesti.

KSL_2_luku_1_§ ja KSL_2_luku_5_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 5 ja 7 §:n nojalla vaatinut, että Kokkolan Kirjakeskus Group Oy:tä sakon uhalla kielletään

1. järjestämästä tuotteidensa myynnin edistämiseksi

a) markkinointiarpajaisia, joissa arvotaan tietyltä ajanjaksolta yksi päivä ja tuona päivänä ostoksia tehneille kuluttajille palautetaan ko. päivän ostokuittia vastaan ostokuitin osoittama summa rahaa tai

b) markkinointiarpajaisia, joissa voittajat arvotaan päivittäin erillisten kilpailukuponkien perusteella ja arpajaisissa voittaneille kuluttajille palautetaan joko ostokuittia vastaan heidän ko. voittopäivänä tekemiensä ostosten arvoa vastaava määrä rahaa tai, jollei heillä ole ostokuittia ko. päivältä, tuon päivän keskiverto-ostosta vastaava summa rahaa tai

c) muitakaan näihin rinnastettavia markkinointiarpajaisia, joissa kuluttajat asetetaan eriarvoiseen asemaan siitä riippuen, ovatko he ostaneet yhtiön tuotteita vai eivät;

2. a) julkaisemasta mainoksissaan KA:n yhtiön markkinoinnin johdosta antamaa päätöstä siten, ettei mainoksesta ilmene, mihin lainkohtaan ko. päätös perustuu ja mitkä ovat ne syyt, jotka ovat johtaneet ko. lainkohdan soveltamiseen ja

b) korostamasta KA:n päätöstä julkistaessaan ladontateknisin keinoin päätöksen kohteena ollutta markkinointiaan siten, että päätöksen lainaaminen tältä osin muodostuu osaksi yhtiön myynninedistämistoimenpiteitä.

Syyskuussa 1985 järjesti eräs pietarsaarelainen yhtiö markkinointiarpajaiset, joiden sisältönä oli, että yhtiö arpoi kuukauden ajanjaksolta yhden päivän ja palautti kuluttajille ostokuittia vastaan heidän tuona päivänä tekemiensä ostosten arvon. Ko. markkinointikampanja sai osakseen laajaa julkisuutta paikallisessa lehdistössä. Esim. Keskipohjanmaa-lehdessä julkaistiin 19.9.1985 asiasta artikkeli, jossa myös KA:n toimiston kielteinen kanta kampanjaan ilmeni selvästi.

Kokkolan Kirjakeskus - Group julkaisi 24.9.1985 Keskipohjanmaassa ja Pohjolan Sanomissa mainokset, joissa yhtiö liikkeidensä myyntiä edistääkseen kehotti kuluttajia osallistumaan järjestämiinsä markkinointiarpajaisiin. Mainoksen mukaan yhtiö arpoi 24. - 30.9. väliseltä ajalta yhden päivän. Kuluttajille, joilla oli tuolta päivältä kuitti yhtiön liikkeessä tehdyistä ostoksista, palautettiin kuitin osoittama summa rahaa.

Yhtiön järjestämät markkinointiarpajaiset vastasivat siten rakenteeltaan täysin ensiksi mainittuja, pietarsaarelaisyhtiön järjestämiä markkinointiarpajaisia. KA:n toimistoon tuli lisäksi yhteydenottoja, joista ilmeni, että muutkin elinkeinonharjoittajat suunnittelivat vastaavanlaisia markkinointikampanjoita. Näiden yhteydenottojen ja markkinointikampanjoiden saaman suuren julkisuuden vuoksi oli pelättävissä, että tämän tyyppiset markkinointiarpajaiset yleistyvät alueella.

KA antoi tämän johdosta 3.10.1985 päätöksen, jossa yhtiötä kiellettiin 50 000 markan sakon uhalla järjestämästä arvontoja, joissa kuluttajille koituvan edun suuruus on sidottu kuluttajien tekemien ostosten määrään ja edun saaminen edellyttää, että kuluttaja on tehnyt ostoksensa tiettynä, sattumanvaraisesti valittuna ajankohtana.

Yhtiö sai kieltopäätöksen tiedokseen 7.10.1985. Yhtiö vastusti päätöstä määräajassa sillä perusteella, että yhtiötä ei ollut asiassa kuultu. Myöhemmin toimittamassaan vastineessa yhtiö ilmoitti, ettei se aikonut jatkaa tämän tyyppisten arpajaisten järjestämistä. Yhtiön markkinointia tulee kuitenkin tältäkin osin käsitellä markkinatuomioistuimessa, koska siten voidaan tehokkaimmin estää vastaavanlaisten markkinointiarpajaisten järjestäminen vastaisuudessa.

Yhtiö julkaisi 13.10.1985 yllä mainituissa ja niiden lisäksi ainakin Österbottningen -nimisessä lehdessä uudet mainokset. Mainoksiin oli sisällytetty osia KA:n yllä mainitusta kieltopäätöksestä. Ensimmäiseksi oli mainokseen otettu KA:n päätöksestä se osa, jossa kuvattiin kiellon kohteena olevaa markkinointia ja siinä yhteydessä toistettiin yhtiön käyttämä mainoslause. Tämä mainoslause oli painettu normaalista kirjasintyypistä poikkeavalla, selvästi erottuvalla kirjasinlajilla. Välittömästi tämän, yhtiön oman mainoslauseen jälkeen oli sijoitettu KA:n päätöksen varsinainen kielto-osa, joka alkoi sanoilla "Tämän vuoksi määrään...". Näiden KA:n päätöksestä poimittujen kohtien jälkeen seurasi yhtiön oma tulkinta kiellosta: "KA:n mielestä olemme menetelleet virheellisesti antaessamme asiakkaillemme päivän ostokset ilmaiseksi kyseisessä muodossa."

Tämän lisäksi oli mainoksessa kerrottu vielä yhtiön järjestävän uudentyyppiset markkinointiarpajaiset. Uudistettuihin arpajaisiin saattoi mainoksen mukaan osallistua täyttämällä liikkeessä kilpailukupongin. Näiden kilpailukuponkien joukosta arvottiin joka päivä kaksikymmentä voittanutta, joiden nimet olivat seuraavana päivänä nähtävillä liikkeessä, jolloin myös voitot tuli lunastaa. Arvonnassa voittanut sai etuna joko ko. voittopäivänä tekemiensä ostosten summan rahana tai, jollei hän voinut esittää kassakuittia, ko. päivän keskiverto-ostosta vastaavan summan rahaa.

Samansisältöiset mainokset on julkaistu tämän jälkeen eri lehdissä ainakin kymmenen kertaa.

KSL:n 2 luvun 5 §:ssä kielletään lupaamasta markkinoinnissa sattumanvaraista etua, jonka saaminen edellyttää vastiketta, kulutushyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Markkinoinnissa järjestettäviä arpajaisia ei siten lain nimenomaisen säännöksen perusteella saa järjestää niin, että vain tavaran tai palveluksen ostaneet voivat osallistua arvontaan. Hallituksen esityksen (HE 8/77) mukaan ko. lainkohdan tavoitteena on estää sellaisten palkintokilpailujen ja arpajaisten sekä näihin verrattavien järjestelyjen käyttäminen markkinoinnissa, jotka ovat omiaan johtamaan niiden vuoksi hyödykkeen hankkimiseen tai johtavat kuluttajia harhaan.

Yhtiön järjestämissä ensimmäisissä markkinointiarpajaisissa oli kuluttajille luvattu etu sidottu suoraan hyödykkeiden ostamiseen ja edun saaminen perustui sattumaan: etuna luvattiin sama summa, jolla kuluttaja oli tehnyt ostoksia ja päivä, jolta etu annettiin, valittiin arpomalla. Markkinointiarpajaisiin ei ollut lainkaan mahdollista osallistua ostoksia tekemättä.

Yhtiö on järjestäessään markkinointiarpajaiset edellä kuvatulla tavalla suoraan rikkonut KSL:n 2 luvun 5 §:n säännöstä. Erityisen sopimattomaksi tekee yhtiön menettelyn se, että kuluttajille mahdollisesti koituvan edun suuruus oli suoraan sidottu tehtyjen ostosten määrään, jolloin sattumanvaraisen edun lupaamisella on todennäköisesti ollut vaikutus kuluttajan päätöksentekoon hänen harkitessaan mahdollisia ostoksiaan ja niiden määrää.

KA:n annettua aiemmin mainitun kieltopäätöksensä yhtiön edellä kuvatun markkinointikampanjan johdosta yhtiö muutti markkinointiarpajaistensa sääntöjä. Oleellisesti uutta aiemmin järjestettyihin markkinointiarpajaisiin verrattuna oli se, että arvonta uusien sääntöjen mukaan suoritettiin erillisten kilpailukuponkien perusteella ja markkinointiarpajaisiin oli mahdollista osallistua myös hyödykkeitä ostamatta, jolloin etu määräytyi keskiverto-ostoksen perusteella.

Pelkästään se seikka, että markkinointiarpajaisiin varataan mahdollisuus osallistua myös vastikkeetta, ei kuitenkaan ole riittävä tekemään markkinointiarpajaisista KSL:n mukaisia. Milloin markkinointiarpajaisten järjestämistapa on sellainen, että se de facto johtaa siihen, että kuluttaja valitsee vastikkeellisen vaihtoehdon, muodostuu markkinointi tältä osin KSL:n 2 luvun 5 §:n tai ainakin 2 luvun 1 §:n vastaiseksi.

Arvioitaessa näiden uusien markkinointiarpajaisten lainmukaisuutta on huomiota kiinnitettävä KSL:n 2 luvun 5 §:n tarkoitukseen: sellaisten markkinointiarpajaisten estäminen, jotka edellyttävät ostamista tai joissa ostoksia suorittaneet asetetaan parempaan asemaan kuin muut. Yhtiön järjestämät markkinointiarpajaiset luovat uudistetussakin muodossaan kuluttajille ostopaineita. Uudistetuissa markkinointiarpajaisissa on kuluttajalle mahdollisesti koituva etu sitä suurempi mitä enemmän hänen ostoksensa ylittävät kunkin päivän keskiverto-ostoksen. Mahdollisuus kasvattaa sattumanvaraisesti koituvaa etua yli keskiverto-ostoksen arvon on omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja ostaa yhtiön tuotteita mahdollisimman suurella summalla.

Toiseksi arvonnan säännöt on laadittu sellaisiksi, että niiden avulla houkutellaan kuluttajaa käymään arvonnan järjestävässä liikkeessä joka päivä. Täytettyään kerran kilpailukupongin kuluttaja käy helposti seuraavana päivänä liikkeessä tarkistamassa mahdollisen voittonsa. Samalla hän myös täyttänee uuden kilpailukupongin, joka johtaa siihen, että hän taas seuraavana päivänä käy liikkeessä jne. Vaikka tällaista järjestelyä ei voitaisi sinänsä pitää KSL:n 2 luvun 5 §:n vastaisena, se korostaa tässä yhteydessä järjestelmän sopimattomuutta. Kuluttajaa houkutellaan maksimoimaan hänelle mahdollisesti tuleva sattumanvarainen etu siten, että hän ostaisi mahdollisimman paljon liikkeen tuotteita suhteellisen pitkänä ajanjaksona.

Yhtiön järjestämät markkinointiarpajaiset ovat olleet uudistetussakin muodossaan omiaan johtamaan siihen, että kuluttaja, hänelle mahdollisesti koituvan sattumanvaraisen edun maksimoinnin toivossa, ostaa yhtiön tarjoamia hyödykkeitä. Sattumanvaraisen edun tarjoaminen tällä tavoin johtaa siis siihen, että kuluttajan järkiperäisen päätöksenteon kannalta keskeiset perusteet, hyödykkeen laatu ja hinta, syrjäytyvät. Näin ollen on yhtiön markkinointia tältä osin pidettävä KSL:n 2 luvun 5 §:n tai ainakin 2 luvun 1 §:n vastaisena.

Yhtiön julkistamiin otteisiin ei ole lainkaan sisältynyt KA:n päätöksestä ilmenevää KSL:n asianomaista säännöstä eikä myöskään niitä perusteluja, joiden vuoksi yhtiön markkinoinnin on katsottu sanottua säännöstä rikkoneen. KA:n on perustettava päätöksensä lakiin ja asianosaisten oikeusturva ja hyvä hallintomenettely edellyttävät, että päätöksestä ilmenevät sovellettu lainkohta ja ne perusteet, joiden nojalla sen soveltamiseen on kussakin tapauksessa päädytty. Asianomainen lainkohta ja sen nojalla tapahtunut menettelyn arviointi ovat niin oleellisia osia päätöksestä, että niiden pois jättäminen on omiaan antamaan vääristyneen kuvan KSL:sta ja sen nojalla tehdyistä päätöksistä. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa tämä vääristymä on vielä korostunut johtuen tarkoitushakuisesta otteiden valinnasta ja painottamisesta sekä yhtiön tavasta tulkita päätöstä.

Lisäksi yhtiön aiemmin käyttämän markkinointilauseen painottaminen edellä kuvatulla tavalla on toiminut osana yhtiön markkinointia. Vaikka se kampanja, johon markkinointilause viittaa, onkin loppunut, on markkinointilauseen esittämistä tällä tavoin pidettävä osana yhtiön yrityskuvamarkkinointia. KA:n yhtiötä kohtaan antaman kieltopäätöksen käyttämistä tällä tavoin "markkinointivalttina" on pidettävä hyvän tavan vastaisena. Tältä osin voidaan viitata markkinatuomioistuimen päätökseen 1981:1, jossa markkinatuomioistuin katsoi kielletyn ilmoituksen sisällyttämisen saman kampanjan muihin ilmoituksiin hyvän tavan vastaiseksi.

Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa yhtiö on sitä paitsi vastustanut KA:n määräämää kieltoa, jolloin kielto on rauennut. Tästä huolimatta yhtiö on jatkuvasti julkaissut edellä kuvattuja mainoksia antaen ymmärtää kiellon sitovan yhtiötä. Jättäessään kertomatta yhtiölle kuuluvasta oikeussuojakeinosta yhtiön pyrkimyksenä on ilmeisesti ollut edelleen korostaa mainoksesta välittyvää "mielivallan" vaikutelmaa.

Yhtiö on menetellyt hyvän tavan vastaisesti, kun se otteita KA:n päätöksestä julkistaessaan on ilman hyväksyttävää syytä jättänyt päätöksestä pois olennaisia osia ja tarkoitushakuisesti tekstin asettelulla ja kirjasinlajilla korostanut siitä tiettyjä osia niin, että päätöksestä ja sen perusteista syntyy lukijalle harhaanjohtava kuva. Kieltopäätöksen kohteena olleen markkinointilauseen korostaminen niin, että sillä pyritään edistämään yhtiön yrityskuvamarkkinointia, on ollut hyvän tavan vastaista.

KOKKOLAN KIRJAKESKUS - GROUP OY:N VASTINE

Yhtiö on ensisijaisesti katsonut, että markkinatuomioistuimen ei tulisi lainkaan ottaa hakemusta tutkittavakseen. Yhtiö on kiistänyt menetelleensä KSL:n säännösten vastaisesti. Yhtiö on viitannut KA:lle lähettämäänsä kirjeeseen, jossa yhtiö on esittänyt mm. seuraavaa:

Yhtiön ensimmäinen mainoskampanja ei ehkä ollut täysin loppuun asti ajateltu. KSL:lla pyritään estämään kuluttajiin kohdistuvat suoranaiset huijaukset ja väärinkäytökset. "Päivän ostopalautus" ei kuitenkaan ollut sellainen toimenpide. Koska kuitenkin ilmoitusten julkistuttua kävi ilmi, että asiasta saattaa syntyä tulkintaerimielisyyksiä, yhtiö lopetti kampanjan välittömästi, eikä ole aikonutkaan jatkaa sitä. KA:n hakemuksen 1. vaatimuksen a) kohta on sen vuoksi tarpeeton.

Myöhemmän markkinointikampanjan osalta KA:n tulkinta on liian suoraviivainen. Tosiasia on, että ostoksia tekemättömät kuluttajat olivat muita paremmassa asemassa. Mikäli voittaneen asiakkaan ostokuitti oli pienempi kuin keskiostos, yhtiö antoi voiton suurempana. Tällaisia tapauksia oli paljon.

KA on sitä mieltä, että kun kuluttaja on kerran täyttänyt kilpailukupongin, hänen on käytävä seuraavana päivänä liikkeessä tarkistamassa mahdollinen voittonsa. Kuluttaja voi kuitenkin tarkistaa asian puhelimellakin. Puhelinpalvelu työllisti yhtiössä yhden ihmisen lähes kokonaan molemmissa liikkeissä, joissa kampanjaa käytiin.

Yhtiön kulurakenne on aivan toinen kuin kaupalla yleensä. Ero heijastuu suoraan hintoihin. Esim. Kokkolassa hintojen ero on 20 - 30 prosenttia.

Ilmoitukseen oli tarkoitus laittaa myös KA:n kieltopäätöksessa olleet lainkohdat, mutta ne ovat jossain vaiheessa pudonneet pois mainoksesta. Nämä pari pykälää eivät tosin olisi asiaa kuluttajalle selventäneet.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

1. Kokkolan Kirjakeskus - Group Oy on julkaissut 24.9.1985 Keskipohjanmaa ja Pohjolan Sanomat nimisissä lehdissä mainokset, joissa yhtiö on kehottanut kuluttajia osallistumaan järjestämiinsä arvontoihin. Mainosten otsikkona oli: "Hae päivän ostoksesi ILMAISEKSI", "--- KKK-Group -yhtiöt tekee ennennäkemättömän kädenojennuksen: SAAT PÄIVÄN OSTOKSESI ILMAISEKSI". Mainoksen mukaan yhtiö arpoi 24. - 30.9.1985 väliseltä ajalta yhden päivän, ja palautti kuluttajille, joilla oli tuolta päivältä kuitti yhtiön liikkeessä tehdyistä ostoksista, kuitin osoittaman summan rahaa.

KSL:n 2 luvun 5 §:ssä kielletään lupaamasta markkinoinnissa sattumanvaraista etua, jonka saaminen edellyttää vastiketta, kulutushyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä. Markkinoinnissa ei siten mainitun säännöksen mukaan saa järjestää arvontoja niin, että vain tavaran tai palveluksen ostaneet voivat osallistua arvontaan.

Yhtiön edellä mainituissa arvonnoissa kuluttajille luvattu sattumanvarainen etu oli sidottu hyödykkeiden ostamiseen. Arvontoihin ei ollut lainkaan mahdollista osallistua ostoksia tekemättä. Yhtiö oli näin ollen menetellyt markkinoinnissaan KSL:n 2 luvun 5 §:n vastaisesti.

KA antoi mainoksen johdosta 3.10.1985 päätöksen, jolla edellä mainitut arvonnat kiellettiin. Yhtiö vastusti kieltoa määräajassa, joten kielto raukesi.

Yhtiö julkaisi edellä mainituissa lehdissä 13.10.1985 uudet mainokset sekä Österbottningen nimisessä lehdessä ruotsinkieliset mainokset, joiden otsikkona oli "HAE PÄIVÄN OSTOKSESI ILMAISEKSI" ja "HÄMTA DINA ENDAGS INKÖP GRATIS". Mainoksessa kerrottiin uudesta arvonnasta: "Annamme päivän ostoksesi ILMAISEKSI. Arvomme joka päivä 20:lle asiakkaalle ilmaiset ostokset - voittajien nimet nähtävänä päivittäin liikkeessämme. Toimi näin: Kun asioit liikkeessämme 14.10. 14.11.1985 täytä kilpailukuponki ja jätä se kassalle. Päivittäin on liikkeessämme edellisen päivän voittajien nimiluettelo. Voitot on lunastettava ko. päivänä. - Jos olet voittanut ja sinulla on kassakuitti edelliseltä päivältä saat sen arvon rahana. - Jos olet voittanut tutustuessasi liikkeeseemme, eikä sinulla ole kassakuittia, saat rahan ko. päivän keskiostosten mukaan."

Viimeksi mainittuihin arvontoihin on markkinoinnissa esitettyjen sääntöjen mukaan myös voinut osallistua yhtiön tarjoamia hyödykkeitä ostamatta. Kuluttajan on kuitenkin ollut arvontoihin osallistuakseen käytävä täyttämässä ja jättämässä kilpailukuponki yhtiön myymälässä. Voiton lunastaminen on edellyttänyt seuraavana päivänä käyntiä myymälässä. Voidakseen osallistua kaikkiin arvontoihin kuluttajan on ollut käytävä yhtiön myymälässä kaikkina aukiolopäivinä koko sen ajan, jona arvontoja on järjestetty.

Markkinatuomioistuin katsoo, että osallistuminen arvontoihin yhtiön tarjoamia hyödykkeitä ostamatta ei ole ollut kuluttajien kannalta käytännössä todellinen vaihtoehto. Näin ollen nämäkin arvonnat ovat olleet KSL:n 2 luvun 5 §:n vastaiset.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi lausutaan, että 2 luvun 5 §:n tarkoituksena on sellaisten arvontojen estäminen, jotka edellyttävät ostamista tai joissa ostoksia suorittaneet asetetaan parempaan asemaan kuin muut.

Yhtiön jälkimmäisessä markkinointikampanjassa luvattu voitto on arvontoihin ostokuiteilla osallistuneille ollut sitä suurempi mitä enemmän kuluttaja on ostanut. Tarjottu sattumanvarainen etu on ollut ennalta tuntemattoman suuruinen muille kuin niille, jotka ovat tiettynä päivänä tehneet tavanomaista suuremman ostoksen. Yhtiön tuotteita ostaneet kuluttajat ovat voineet valita, osallistuvatko he arvontaan oman ostokuittinsa vai keskiostoksen määrän mukaan.

Kun yhtiön tuotteita ostaneet ovat olleet eriarvoisessa asemassa muihin verrattuna, yhtiön viimeksi mainitut arvonnat ovat tälläkin perusteella olleet KSL:n 2 luvun 5 §:n vastaiset.

2. Kokkolan Kirjakeskus - Group Oy oli 13.10.1985 Keskipohjanmaa, Pohjolan Sanomat ja Österbottningen nimisissä lehdissä julkaisemiinsa mainoksiin sisällyttänyt osia KA:n 13.10.1985 antamasta kieltopäätöksestä. Kahdessa mainoksessa oli muusta tekstistä erottuvasti painettu yhtiön aiempia kiellettyjä arvontoja kuvaava markkinointi-ilmaisu "KKKGROUP-YHTIÖT TEKEE ENNENNÄKEMÄTTÖMÄN KÄDENOJENNUKSEN. SAAT PÄIVÄN OSTOKSESI ILMAISEKSI". Edelleen mainoksissa oli KA:n päätöksen varsinainen kielto-osa: "Kiellän Kokkolan Kirjakeskus-Group Oy:tä järjestämästä tuotteidensa myynnin edistämiseksi arvontoja, joissa kuluttajille koituvan edun suuruus on sidottu kuluttajan tekemien ostosten määrään ja edun saaminen edellyttää, että kuluttaja on tehnyt ostoksensa tiettynä, sattumanvaraisesti valittuna ajankohtana. Kieltoa on noudatettava viidenkymmenentuhannen (50 000) markan sakon uhalla."

Yhtiö on julkaistessaan mainoksessaan osia KA:n rauenneesta kieltopäätöksestä toistanut muusta tekstistä erottuvalla tavalla yhtiön aikaisemmassa markkinointikampanjassa käytetyn markkinointi-ilmaisun, joka oli KA:n kieltämien arvontojen keskeinen kuvaus. Yhtiö on jättänyt mainoksesta pois ne päätöksen perustelut, joista olisi käynyt ilmi, että KA:n päätös perustui KSL:n soveltamiseen ja että yhtiön järjestämät arvonnat olivat nimenomaisen lainsäännöksen, KSL:n 2 luvun 5 §:n vastaisia.

Kiellettyjä arvontoja kuvaavan markkinointi-ilmaisun korostaminen on omiaan antamaan virheellisen kuvan siitä, millaiset arvonnat ovat KSL:n 2 luvun 5 §:n arvontoja koskevassa erityissäännöksessä nimenomaan kiellettyjä. Mainoksesta ei käy ilmi, että KA:n päätöstä on lyhennetty jättämällä siitä pois keskeiset perustelut. Mainos on omiaan antamaan kuluttajille virheellisen kuvan KA:n päätöksestä.

Markkinatuomioistuin katsoo, että Kokkolan Kirjakeskus Group Oy on korostamalla mainoksissaan kiellettyjä arvontoja kuvaavaa markkinointi-ilmaisua ja lyhentämällä KA:n päätöstä menetellyt markkinoinnissaan hyvän tavan vastaisesti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1 ja 5 §:n sekä 7 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Kokkolan Kirjakeskus - Group Oy:tä

1. järjestämästä markkinoinnissaan arvontoja,

a) joissa arvotaan aika, jolloin ostoksia tehneille kuluttajille palautetaan ostokuittia vastaava rahamäärä ja

b) joissa kuluttajille palautetaan joko ostokuittia vastaava tai keskiverto-ostoksia vastaava rahamäärä, sekä

2. julkaisemasta mainoksissaan KA:n kieltopäätöstä siten, että kieltopäätöksen perusteena ollutta markkinointi-ilmaisua korostetaan ladontateknisin keinoin ja päätöksestä jätetään pois keskeiset perustelut.

Kieltoja on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Antila, Heiniö, Maijala, Mustonen ja Ollikainen.

---

[SV]

KO mot Kokkolan Kirjakeskus - Group Oy (bolaget). Bolaget hade i sina lotterier lovat konsumenterna "dagens inköp gratis". Bolaget fastställde dagen genom lottdragning och återbetalade åt de konsumenter, som hade kvitto på inköp gjorda i bolagets butik dagen i fråga, den summa pengar, som kvittot utvisade. Det var inte möjligt att deltaga i lotteriet utan att göra inköp. Utlottningarna stred mot KSL 2 kap. 5 §.

KSL_2_kap._1_§ och KSL_2_kap._5_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att Kokkolan Kirjakeskus Group Oy med stöd av 2 kap. 1, 5 och 7 § konsumentskyddslagen (KSL) vid vite förbjudes att

1. för att främja försäljningen av sina produkter anordna

a) marknadsföringslotterier, där man genom lottdragning utser en dag under en viss tidsperiod och till de konsumenter, som den dagen gjort inköp, mot återlämnande av inköpskvittot återbetalar den summa pengar, som kvittot utvisar eller

b) marknadsföringslotterier, där vinnarna dagligen utses genom lottdragning på grundval av särskilda tävlingskuponger och till vinnarna återbetalas antingen, mot inköpskvitto, det belopp som motsvarar värdet av det vinstdagen gjorda inköpet eller, om vinnaren inte har något inköpskvitto för dagen i fråga, det belopp, som motsvarar det genomsnittliga inköpet den dagen eller

c) eljest med dessa jämförbara marknadsföringslotterier, där kunderna kommer i olika ställning beroende på om de köpt bolagets produkter eller inte;

2. a) i sin reklam publicera av KO med anledning av bolagets marknadsföring meddelat beslut på sådant sätt att det inte av annonsen framgår på vilket lagrum ifrågavarande beslut grundar sig och de skäl, som lett till att lagrummet i fråga blivit tillämpat och

b) vid publicering av KO:s beslut med användande av typografiska medel framhäva den marknadsföring, som varit föremål för beslutet, på sådant sätt att återgivandet av beslutet i denna del utgör en del av bolagets försäljningsfråmjande åtgärder.

I september 1985 anordnade ett bolag i Jakobstad att marknadsföringslotteri, som innebar ett bolaget lottade ut en dag ur månaden och till konsumenterna mot inköpskvitto återbetalade värdet på de inköp, som gjorts denna dag. Denna marknadsföringskampanj blev föremål för stor publicitet i lokalpressen. Så publicerades exempelvis den 19.1.1985 en artikel om saken i tidningen Keskipohjanmaa, där också KO:s byrås negativa inställning till kampanjen klart framgick.

Kokkolan Kirjakeskus - Group Oy publicerade den 24.9.1985 annonser i Keskipohjanmaa och Pohjolan Sanomat, där bolaget för att främja försäljningen i sina butiker uppmanade konsumenterna att deltaga i de av bolaget anordnade marknadsföringslotterierna. Enligt annonsen skulle bolaget genom lottdragning utse en dag under tiden 24. - 30.9. Till de konsumenter, som hade kvitto på inköp gjorda i butikerna denna dag, återbetalades det belopp, som kvittot utvisade.

De marknadsföringslotterier, som bolaget anordnade, motsvarade alltså till sin konstruktion fullständigt de tidigare av ett bolag i Jakobstad anordnade marknadsföringslotterierna. Det togs dessutom kontakt med KO:s byrå och av dessa framgick att också andra näringsidkare planerade motsvarande marknadsföringskampanjer. Till följd av dessa kontakter och den stora publicitet, som marknadsföringskampanjerna fått, kunde det befaras att detta slags marknadsföringslotterier skulle bli allmänna i regionen.

Med anledning härav fattade KO den 3.10.1985 ett beslut, vari bolaget vid 50 000 marks vite förbjöds att anordna lotterier, där storleken på den vinst, som konsumenterna kan erhålla, blir beroende av konsumenternas inköpsbelopp och det för att få någon vinst förutsättes att konsumenten har gjort sitt inköp under en viss, slupmässigt vald tipunkt.

Bolaget fick kännedom om förbudsbeslutet den 7.10.1985. Bolaget motsatte sig beslutet inom utsatt tid på den grund att bolaget inte hörts i ärendet. I sitt senare insända svar meddelade bolaget att det inte hade för avsikt att fortsätta att anordna lotterier av denna typ. Bolagets marknadsföring bör emellertid också till denna del behandlas i marknadsdomstolen, då det däringenom blir möjligt att effektivare förhindra att motsvarande marknadsföringslotterier anordnas i framtiden.

Den 13.10.1985 publicerade bolaget nya annonser i de tidigare angivna tidningarna och därtill också åtminstone i Österbottningen. I annonserna hade det tagits med delar av KO:s ovan angivna förbudsbeslut. Överst i annonsen hade återgivits den del av KO:s beslut, där den marknadsföring, som var föremål för förbudet, beskrevs och i anslutning härtill upprepades bolagets reklambudskap. Detta annonsbudskap var tryckt med från vanliga typsnitt tydligt avvikande bokstäver. Omedelbart efter detta bolagets egna annonsbudskap hade KO:s egentliga förbudsdel placerats, börjande med orden "Av denna anledning meddelar jag ...". Efter dessa ur KO:s beslut plockade punkter följde bolagets egen tolkning av förbudet: "Enligt KO:s mening har vi förfarit felaktigt genom att på ifrågavarande sätt ge våra kunder dagens inköp gratis".

Härförutom hade det i annonsen ytterligare berättats att bolaget anordnade marknadsföringslotterier av ny typ. I de omarbetade lotterierna kunde man enligt annonsen deltaga genom att i affären fylla i en tävlingskupong. Ur dessa tävlingskuponger drogs varje dag tjugo vinnare, vars namn påföljande dag tillkännagavs i affären, då man också skulle lösa in vinsterna. Vinnarna fick såsom vinst antingen ett belopp, som motsvarade inköpen under ifrågavarande vinstdag eller, om de inte kunde vissa upp något inköpskvitto, ett belopp, som motsvarade medelvärdet av inkpen dagen i fråga.

Annonser med samma innehåll har därefter publicerats i olika tidningar åtminstone tio gånger.

I KSL 2 kap. 5 § förbjudes löfte om slumpartad förmån, vars erhållande förutsätter vederlag, köp av konsumtionsnyttighet eller avgivande av anbud om köp. Det är alltså enligt lagens uttryckliga stadgande förbjudet att anordna ett marknadsföringslotteri på så sätt att blott den, som köpt varan eller tjänsten, kan deltaga vid utlottningen. Enligt regeringens proposition (RP 8/77) är syftet med ifrågavarande lagrum att förhindra att sådana pristävlingar, lotterier eller därmed jämförbara metoder, som äro ägnade att leda till att nyttigheten anskaffas på grund av dem eller vilseleder konsumenten, kommer till användning vid marknadsföringen.

Vid det första av bolaget anordnade marknadsföringslotteriet var den konsumenten utlovade förmånen direkt bunden till att nyttigheten köptes och huruvida förmånen åtnöjts berodde på slumpen: som vinst utlovades samma belopp, som konsumenten gjort inköp för, och den dag, för vilken förmånen lämnades, bestämdes genom lottdragning. Det fanns inte någon som helst möjlighet att deltaga i marknadsföringslotteriet utan att göra inköp.

Genom att på ovan beskrivet sätt anordna marknadsföringslotterier har bolaget direkt brutit mot regeln i KSL 2 kap. 5 §. Bolagets tillvägagångssätt blir särskilt otillbörligt genom att den vinst, som en konsument möjligen erhåller, till sin storlek var direkt avhängig av de gjorda inköpens belopp, varför löftet om en slumpartad förmån sannolikt har inverkat på konsumentens beslut, då han övervägde sina eventuella inköp och dessas storlek.

Sedan KO utfärdat sitt tidigare nämnda förbud till följd av bolagets ovan beskrivna marknadsföringskampanj förändrade bolaget marknadsföringslotteriets regler. Den väsentliga nyheten i jämförelse med det tidigare anordnade marknadsföringslotteriet var att utlottningen enligt de nya reglerna verkställdes på grundval av speciella tävlingskuponger och att det var möjligt att deltaga i marknadsföringslotteriet också utan att köpa någon nyttighet, varvid vinstens storlek bestämdes på grund av medelvärdet på dagens inköp.

Enbart den omständigheten att det beredes möjlighet att deltaga i ett marknadsföringslotteri utan att erlägga något vederlag, räcker emellertid inte till för att göra marknadsföringslotterier förenliga med KSL. Om ett marknadsföringslotteri anordnas på sådant sätt att det de facto leder till att konsumenten väljer ett deltagande mot vederlag, blir marknadsföringen i denna del stridande mot KSL 2 kap. 5 § eller i varje fall 2 kap. 1 §.

Vid bedömning av huruvida dessa nya marknadsföringslotterier är förenliga med lagen måste man fästa uppmärksamheten vid syftet med KSL 2 kap. 5 §: att förhindra sådana marknadsföringslotterier, som förutsätter inköp eller där de, som köpt, kommer i ett bättre läge än övriga. Också i sin nya utformning framkallar de av bolaget anordnade marknadsföringslotterierna ett tryck på konsumenten att göra inköp. I de nya lotterierna är den vinst, som konsumenten eventuellt får, ju större ju mera hans inköp överstiger medeltaget av inköpen dagen i fråga. Möjligheten att höja den slumpartade förmån, som kan erhållas, över medelvärdet på inköpen är ägnad att leda till att konsumenten köper bolagets produkter till största möjliga belopp.

Lotterireglerna är dessutom utformade på så sätt att man med dessas hjälp lockar konsumenten att besöka butiken varje dag under den tid utlottningarna pågår. Sedan han en gång fyllt i en tävlingskupong kommer konsumenten lätteligen till butiken påföljande dag för att kontrollera om han möjligen vunnit. Samtidigt lär han återingen fylla i en ny tävlingskupong, vilket leder till att han nästa dag besöker butiken o.s.v. Ehuru en sådan ordning inte i och för sig kan anses strida mot KSL 2 kap. 5 §, understryker den i detta sammanhang det otillbörliga i systemet. Konsumenten lockas att maximera den vinst, som han möjligen kan komma att erhålla, genom att köpa så mycket som möjligt av affärens varor under en förhållandevis lång tid.

De av bolaget anordnade marknadsföringslotterierna har även i sin förnyade utformning varit ägnade att leda till att konsumenten, i hopp om att kunna maximera den eventuella honom tillkommande vinsten, köper de nyttigheter, som bolaget erbjuder. Erbjudandet av en slumpartad förmån på detta sätt leder således därhän att de ur konsumentens synpunkt för ett rationellt beslutsfattande centrala grunderna, nyttighetens kvalitet och pris, ställas åt sidan. Under dessa förhållanden måste bolagets marknadsföring i denna del strida mot KSL 2 kap. 5 § eller åtminstone mot 2 kap. 1 §.

De delar, som bolaget publicerat, har inte alls innehållit att KO:s beslut är ett uttryck för KSL:s regel i frågan och ej heller de grunder på vilka bolagets marknadsföring har ansetts bryta mot sagda regel. KO skall grunda sina beslut på lagen och sakägarens rättssäkerhet och gott administrativt förfarande förutsätter att tillämpat lagrum och de grunder, med vars stöd dess tillämpning i varje fall har beslutats, framgår ur beslutet. Det tillämpade lagrummet och den med stöd av detta gjorda bedömningen av förfarandet är så väsentliga delar av ett beslut att ett utelämnande av dessa är ägnat att ge en felaktig bild av KSL och av med stöd av denna fattade beslut. I förevarande fall har denna förvrängning ytterligare betonats till följd av att tendentiösa delar utvalts och tryckts samt av bolagets sätt att tolka beslutet.

Dessutom har tryckningen av bolagets tidigare använda reklambudskap på ovan angivet sätt fungerat som en del av bolagets marknadsföring. Ehuru den kampanj, som marknadsföringsbudskapet hänvisar till, visserligen upphört, måste en presentation av marknadsföringslogan på detta sätt anses utgöra en del av bolagets institutionella reklam. Att på detta sätt använda sig av det av KO mot bolaget riktade förbudsbeslutet som "marknadsföringstrumf" måste anses strida mot god sed. I denna del kan hänvisning göras till marknadsdomstolens beslut 1981:1, i vilket marknadsdomstolen

ansåg användning av en förbjuden annons som del i annan annons i samma kampanj vara stridande mot god sed.

I nu förevarande fall har bolaget dessutom motsatt sig det av KO meddelade förbudet, varför förbudet förfallit. Trots detta har bolaget kontinuerligt publicerat ovan nämnda annonser och givit en bild av att förbudet varit bindande för bolaget. Genom att underlåta att omtala bolaget till buds stående rättsskyddsmedel har bolagets strävan uppenbarligen varit att ytterligare betona det intryck av "tyckande", som annonsen förmedlar.

Bolaget har förfarit i strid med god sed då det vid publicering av utdrag ur KO:s beslut utan godtagbara skäl har utelämnat väsentliga delar därav och genom arrangemang av en tendensiös text och olika typsnitt framhävt vissa delar därav på så sätt att det hos läsaren uppstår en vilseledande bild av beslutet och grunderna därför. Att så framhäva det reklambudskap, som varit föremål för förbudet, för att således försöka främja bolagets institutionella reklam, har varit stridande mot god sed.

KOKKOLAN KIRJAKESKUS - GROUP OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har i första hand ansett att marknadsdomstolen ej alls skulle taga upp ansökan till prövning. Bolaget har bestridit att det förfarit i strid mot regler i KSL. Bolaget har hänvisat till ett till KO skickat brev, i vilket bolaget anfört bl.a. följande:

Bolagets första annonskampanj var kanske inte helt genomtänkt. I KSL försöker man förhindra direkt skoj och missbruk, som riktar sig mot konsumenterna. "Återbetalning av en dags köp" har dock ingalunda varit någon sådan åtgärd.

Då det dock sedan annonsen publicerats visade sig att det kunde uppstå oöverensstämmelser vid tolkningen upphörde bolagets kampanj omedelbart och det har inte ens varit tanke på att fortsätta den. Av denna anledning är yrkandet under 1. punkt a) i KO:s ansökan onödigt.

Vad den senare marknadsföringskampanjen angår är KO:s tolkning alltför rätlinjig. Faktum är att de konsumenter, som inte gjort några inköp, hade en bättre ställning än de övriga. I de fall då en vinnande kunds inköpskvitto varit lägre än medelinköpet, lämnade bolaget en högre vinst. Det fanns många sådana fall.

KO hyser den uppfattningen att sedan konsumenten en gång fyllt i tävlingskupongen, måste han nästa dag besöka affären för att se efter om han vunnit. Konsumenten kan emellertid kontrollera saken också per telefon. Telefontjänsten inom bolaget sysselsatte en person nära nog på heltid i de båda butiker, där kampanjen pågick.

Bolagets kostnadsstruktur är helt annorlunda än vad som är vanligt inom handeln. Skillnaden avspeglas direkt i priserna. Skillnaden är exempelvis i Gamlakarleby 20 - 30 procent.

Det var meningen att i annonsen också taga med de lagrum, som fanns med i KO:s förbudsbeslut, men de har i något skede fallit bort från reklamen. Dessa några paragrafer hade väl inte kunnat göra saken klarare för konsumenterna.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

1. Kokkolan Kirjakeskus - Group Oy har den 24.9.1985 i tidningarna Keskipohjanmaa och Pohjolan Sanomat publicerat annonser, i vilka bolaget har uppmanat konsumenterna att deltaga i av bolaget anordnat lotter. Rubriken i annonserna var: "Hämta Dina endags inköp GRATIS", "..KKK-Group-bolagen lämnar en hittills aldrig skådad handräckning: DU FÅR DINA ENDAGS INKÖP GRATIS". Enligt annonsen utlottades en dag ur tiden 24. - 30.9.1985 och bolaget återbetalade det belopp, som kvittot utvisade, åt de konsumenter, som hade ett kvitto på inköp gjorda den dagen i bolagets butik.

I KSL 2 kap. 5 § förbjudes att i marknadsföringen utlova en slumpartad förmån, vars erhållande förutsätter vederlag, köp av konsumtionsnyttighet eller avgivande av anbud om köp. Man får alltså enligt denna regel inte anordna ett lotteri så att endast de, som köpt varan eller tjänsten, kan deltaga vid utlottningen.

I det ovan nämnda av bolaget anordnade lotteriet var den åt konsumenterna utlovade slumpartade förmånen bunden till inköp av nyttighet. Det hade inte alls funnits möjlighet att deltaga vid utlottningen utan att köpa något. Bolaget hade därför i sin marknadsföring förfarit i strid med KSL 2 kap. 5 §.

Med anledning av annonsen meddelade KO den 3.10.1985 sitt beslut, enligt vilket ovan nämnda lotterier förbjöds. Bolaget motsatte sig förbudet inom utsatt tid, varför förbudet förföll.

Bolaget publicerade i ovan nämnda tidningar nya annonser den 13.10.1985, likaså svenskspråkiga annonser i tidningen Österbottningen, vars rubrik var "HÄMTA DINA ENDAGS INKÖP GRATIS". (på finska resp. svenska). I annonsen berättades om det nya lotteriet: "Vi ger Dina endags inköp GRATIS. Genom lottning utser vi varje dag 20 kunder, som får sina inköp gratis - namnet på vinnarna anslås dagligen i våra butiker. Gör så här: När Du besöker vår butik 14.10. - 14.11.1985, fyll i tävlingskupongen och lämna den till kassan. I vår butik finns dagligen namnen på dem, som vunnit föregående dag. Vinsterna måste lösas ut ifrågavarande dag. - Om Du har vunnit och om Du har kassakvitto från föregående dag får Du det belopp detta utvisar. - Om Du vunnit då Du kommit och tittat på vår butik och inte har något kassakvitto får Du pengar enligt det genomsnittliga inköpet dagen i fråga."

I de senast omnämnda lotterierna har man enligt de i marknadsföringen presenterade reglerna kunnat deltaga även utan att köpa de av bolaget erbjudna nyttigheterna. Konsumenten har emellertid för att deltaga i lotterierna varit tvungen att gå till bolagets butik för att fylla i och lämna tävlingskupongen. Inlösen av vinsten har förutsatt besök i butiken påföljande dag. För att kunna deltaga i alla lotterier har konsumenten varit tvungen att besöka bolagets butik varje dag den varit öppen under hela den tid som lotterier varit anordnade.

Marknadsdomstolen anser att deltagande i lotterierna utan att köpa de av bolaget erbjudna nyttigheterna i praktiken inte utgjort något verkligt alternativ ur konsumentens synpunkt. Därför har också dessa lotterier stridit mot KSL 2 kap. 5 §.

I regeringens proposition till konsumentskyddslagstiftning uttalas att syftet med 2 kap. 5 § är att förhindra sådana lotterier, som förutsätter inköp eller där de, som gjort inköp, kommer i ett bättre läge än övriga.

Den utlovade vinsten i de senare av bolaget anordnade lotterierna har för dem, som deltager med inköpskvitto, varit ju större ju mera konsumenten har köpt. Den erbjudna slumpartade förmånen har till sin storlek varit i förväg okänd för andra än dem, som under en viss dag gjort större inköp än vanligt. Konsumenter, som gjort inköp av bolagets produkter, har kunnat välja huruvida de deltager i utlottningen med eget inköpskvitto eller enligt beloppet för det genomsnittliga inköpet.

Då de, som köpt bolagets produkter, har varit i särställning i jämförelse med övriga, har bolagets senast nämnda lotterier också på denna grund varit stridande mot KSL 2 kap. 5 §.

2. Kokkolan Kirjakeskus - Grounp Oy hade i sina den 13.10.1985 i tidningarna Keskipohjanmaa, Pohjolan Sanomat och Österbottningen publicerade annonser tagit med delar av det förbudsbeslut, som KO meddelat den 13.10.1985. I två annonser hade på sätt, som avvek från övrig text, tryckts det marknadsföringsbudskap, som beskrev bolagets tidigare, förbjudna lotterier "KKK - GROUP -BOLAGEN GER EN TIDIGARE ALDRIG SKÅDAD HANDRÄCKNING. DU FÅR DINA ENDAGS INKÖP GRATIS". Vidare fanns i annonsen den egentliga förbudsdelen i KO:s beslut: "Jag förbjuder Kokkolan Kirjakeskus-Group Oy att anordna sådana lotterier för att främja försäljningen av sina produkter, där storleken på den förmån, som tillfaller konsumenterna, är beroende av det belopp, för vilket konsumenten gjort inköp och det för att erhålla förmånen förutsättes att konsumenten gjort sina inköp vid en viss, slumpvis utvald tidpunkt. Förbudet skall iakttagas vid femtiotusen marks vite."

Bolaget har i sin annons tagit med delar av det förfallna av KO meddelade förbudet och där också upprepat, på ett från övrig text avvikande sätt, det i bolagets tidigare marknadsföringskampanj använda marknadsföringsbudskapet, vilket var det centrala vid beskrivning av de av KO förbjudna lotterierna. Bolaget har i annonsen lämnat bort motiveringarna för beslutet, varav det skulle ha framgått att KO:s beslut grundar sig på tillämpning av KSL och att de av bolaget anordnade lotterierna strider mot den uttryckliga lagregeln i KSL 2 kap. 5 §.

Framhävandet av det marknadsföringsbudskap, som beskriver de förbjudna lotterierna, är ägnat att lämna en felaktig bild av vilka lotterier, som är uttryckligen förbjudna genom specialbestämmelsen rörande lotterier i KSL 2 kap. 5 §. Det framgår inte av annonsen att KO:s beslut återges förkortat och att de centrala motiveringarna utelämnats. Annonsen är ägnad att inge konsumenterna en felaktig bild av KO:s beslut.

Marknadsdomstolen anser att Kokkolan Kirjakeskus - Group Oy genom att i sina annonser framhäva det marknadsföringsbudskap, som beskriver de förbjudna lotterierna, och genom att förkorta KO:s beslut, i sin marknadsföring handlat i strid med god sed.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1 och 5 § samt 7 § vid vite av etthundratusen (100 000) mark förbjuda Kokkolan Kirjakeskus - Group Oy att

1. i sin marknadsföring anordna lotterier,

a) där det genom lottning utses en tid, under vilken till konsumenter, som gjort inköp, det återbetalas ett belopp motsvarande inköpskvittot och

b) där till konsumenterna återbetalas antigen det belopp, som inköpskvittot utvisar eller ett belopp motsvarande värdet på medelinköpet, samt

2. i sin reklam publicera KO:s förbudsbeslut på så sätt att det marknadsföringsbudskap, som varit föremål för förbudet, med typografiska medel framhäves och de centrala motiveringarna för beslutet utelämnas.

Förbuden skall omedelbart iakttagas.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Tala, Aaltonen, Antila, Heiniö, Maijala, Mustonen och Ollikainen.