Market Court bans advertising credit card loans with monthly rates only, requiring full price and interest details.

KA vastaan Oy Interlord Ltd (yhtiö). Markkinatuomioistuin oli päätöksellään 1986:9 kieltänyt erästä yhtiötä markkinoimasta yksilöityjä tavaroita ostettavaksi luottokorttiluotolla siten, että luoton takaisinmaksun kuukausierä ilmoitetaan esimerkinomaisesti, ellei samalla kerrota, minkä nimisestä luottokorttijärjestelmästä on kysymys sekä mitkä ovat tavaran luottohinta, luoton takaisinmaksun kuukausierien lukumäärä ja vuotuinen korkokanta. Oy Interlord Ltd oli mainoksessaan, ilmoittaessaan esimerkinomaisesti luoton takaisinmaksun kuukausierän, jättänyt kertomatta, minkä nimisestä luottokorttijärjestelmästä on kysymys sekä mitkä ovat tavaran luottohinta, luoton takaisinmaksun kuukausierien lukumäärä ja vuotuinen korkokanta. Useista muistakin yhtiön mainoksista oli puuttunut yksi tai useampi näistä tiedoista. Yhtiön markkinointi oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL_2_luku_1_§_1_mom. ja KSL_2_luku_7 §_1_mom.

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 §:n 1 momentin ja 7 §:n nojalla vaatinut, että Oy Interlord Ltd:tä kielletään sakon uhalla markkinoimasta yksilöityjä tavaroita ostettavaksi luottokorttiluotolla siten, että luoton takaisinmaksun kuukausierä ilmoitetaan esimerkinomaisesti, ellei samalla kerrota, minkä nimisestä luottokorttijärjestelmästä on kysymys sekä mitkä ovat tavaran luottohinta, luoton takaisinmaksun kuukausierien lukumäärä ja vuotuinen korkokanta.

KA on myös KSL:n 2 luvun 8 §:n nojalla vaatinut, että kielto annetaan väliaikaisena oikeudenkäynnin ajaksi.

Oy Interlord Ltd on ainakin IltaSanomissa 4.8.1986 ja Iltalehdessä 8.8.1986 tarjonnut erilaisia kodinkoneita luotolla ostettavaksi.

Ilta-Sanomien mainoksessa 4.8.1986 tarjotaan kuluttajalle esimerkiksi Luxor-videota 95 markan kuukausimaksulla "nyt edulliseen hintaan 3 890 mk". Mainostekstin mukaan kaikki mainoksessa esitellyt tavarat voi ostaa "ilman käsirahaa -heti mukaan". Jokaisen tavaran kohdalla näkyy ns. hintaräjähdyksessä kuukausierän suuruus ja käteishinta, jota ei kuitenkaan ole varustettu täsmennyksellä siitä, että kyse on käteis- eikä luottohinnasta.

Iltalehdessä 8.8.1986 ollut mainos on peruspiirteiltään Ilta-Sanomien mainosta muistuttava, mutta siihen on tehty joitakin lisäyksiä. Mainoksen alareunassa kerrotaan, että tavarat voi ostaa Tasarahaluottokortilla, ja että maksuajat ovat 6 - 72 kk ja korko 19,8 % alenevalle saldolle. Mainoksessa on kolme esimerkkiä, joissa kussakin oston suuruus on 3 000 mk, mutta maksuaika vaihtelee. Esimerkeissä on kerrottu koron suuruus markoiksi muutettuna luoton maksun tapahtuessa 6 ja 12 kuukauden maksuajalla. Kolmannessa esimerkissä on kyse samansuuruisesta ostoksesta, joka suoritetaan 73 markan 50 pennin erissä. Tässä esimerkissä ei kahden muun esimerkin tapaan kuitenkaan kerrota koron suuruudesta eikä maksuajan pituudesta; viitataan vain siihen, että näin pieni erä ei kukkaroa paljon rasita.

Yhtiö on käyttänyt vastaavanlaista markkinointitapaa jo pitkään. KA esitti kirjeessään 28.5.1985 yhtiölle yhtiön markkinoinnin lainvastaisuudesta mm. seuraavaa: "Mainoksestanne ei kuitenkaan käy ilmi edes niitä kuluttajien päätöksenteon ja vertailun suorittamisen kannalta olennaisia tietoja, kuinka paljon laitteen hankkiminen mainoksessa ilmoitetun suuruisin kuukausierin tulee kaiken kaikkiaan kuluttajalle maksamaan ja mikä on laitteen käteisostohinta. Jotta kuluttaja lisäksi tietäisi, kuinka kauan hän on sopimukseen sidottu, markkinoinnissa olisi tullut selkeästi ilmoittaa sopimuskauden pituus." Yhtiö ei tuolloin sitoutunut markkinointinsa muuttamiseen vaan toi esille sen, että alan käyttäessä yleisesti mainitunlaista markkinointikeinoa Interlordkaan ei voi luopua kuukausieräilmoittelusta. Sen sijaan yhtiö vahvisti ilmoittavansa vastaisessa markkinoinnissaan tavaroiden käteishinnan.

Kun markkinatuomioistuin kesäkuussa 1986 oli tehnyt Xova Oy:n luottoilmoittelua koskevan päätöksen, otettiin mm. Oy Interlord Ltd:iin yhteyttä KA:n toimesta. KA totesi Interlordin markkinoinnin olevan markkinatuomioistuimen vahvistamien periaatteiden ja KSL:n 2 luvun 1 §:n 1 momentin vastaista. KA edellytti, että yhtiö lähettää sitoumuksen markkinointinsa muuttamisesta viimeistään 30.7.1986 ja että muutos ilmenisi markkinoinnissa viimeistään 15.8.1986. Yhtiö kuittasi KA:n kirjeen vastaanotetuksi 14.7.1986. Yhtiö lähetti KA:lle 15.8.1986 päivätyn vastauksen, jossa ilmoitetaan yhtiön yrittävän toimia voimassa olevan lain mukaisesti markkinoidessaan tuotteitaan. Ilta-Sanomissa 18.8.1986 julkaistiin kuitenkin samanlainen tiedoiltaan puutteellinen mainos kuin mitä oli Iltalehdessä 8.8.1986.

KSL:n 2 luvun 1 §:n 1 mom:n mukaan markkinoinnissa ei saa käyttää kuluttajien kannalta sopimatonta tai hyvän tavan vastaista menettelyä. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (8/77) on korostettu oikeiden ja riittävien hintatietojen antamista kuluttajille, koska kuluttajan päätöksenteon kannalta juuri hintatiedot ovat keskeisessä asemassa. Hintatietojen tulisi olla ymmärrettäviä sekä mahdollisuuksien mukaan muihin tietoihin nähden vertailukelpoisia.

Myös luottokorttiluoton markkinoinnilta on edellytettävä, että kuluttajan aseman kannalta keskeiset ostopäätökseen vaikuttavat seikat selvitetään. Koska KSL:n markkinointisäännösten lähtökohtana on, että se elinkeinonharjoittaja, joka saa markkinointitoimesta välittömän hyödyn - tässä tapauksessa Oy Interlord Ltd - myös vastaa sen lainmukaisuudesta, ei ole merkitystä sillä, että luottokorttiluoton velkojana muodollisesti toimii muu taho kuin tavaroiden myyjä ja markkinoija. Luottokorttikaupan erityispiirteiden takia on perusteltua vaatia, että kuluttaja jo lehti-ilmoitteluvaiheessa saa mahdollisimman tarkan selon kaikista olennaisista luottotarjoukseen liittyvistä seikoista.

Kuluttajan päätöksenteon kannalta on tärkeää tietää, minkä nimisestä luottokorttijärjestelmästä on kyse. Kuluttaja, joka hankkii tietyn yksittäisen tavaran luottokorttiluotolla, sitoutuu ainakin ostamansa hyödykkeen maksuajaksi tiettyyn luottokorttiin ja tämä valinta saattaa ohjailla kuluttajan muita ostopäätöksiä ja vaikuttaa kuluttajan vastaisiin toiminta- ja valintamahdollisuuksiin. Tieto siitä, minkä nimisestä luottokorttijärjestelmästä on kysymys, muodostuu niin olennaiseksi osaksi kuluttajan päätöksentekoa, että tämän tiedon kertominen on perusteltua jo lehti-ilmoittelussa.

Edellä mainittujen tietojen lisäksi kuluttajan kannalta on oleellista tietää hänen maksettavakseen koituvan laskelmallisen vuosikoron suuruus. Tässä muodossa ilmoitettua korkoprosenttitietoa kuluttaja voisi vaivattomasti käyttää vertaillakseen tarjotun luoton edullisuutta muihin luottomuotoihin (pankkiluotto, osamaksuluotto, muu tililuotto).

Yhtiön markkinointi Iltalehdessä ja Ilta-Sanomissa on aivan samanlaista kuin markkinatuomioistuimen arvioinnin kohteena ollut menettely. Markkinoija tarjoaa yksilöityjä tavaroita luotolla ostettavaksi ja mainitsee esimerkinomaisesti luoton takaisinmaksun kuukausierän. Koska yhtiön Ilta-Sanomissa 4.8.1986 olleesta mainoksesta puuttuvat kaikki markkinatuomioistuimen päätöksessä 1986:9 edellytetyt tiedot (luottokorttijärjestelmän nimi, tavaran luottohinta, luoton takaisinmaksun kuukausierien lukumäärä ja luoton vuotuinen korkokanta) käteishintatietoa lukuunottamatta ja Iltalehdessä 8.8.1986 olleesta mainoksestakin puuttuvat tiedot tarjottujen tavaroiden luottohinnasta ja luoton takaisinmaksun kuukausierien lukumäärästä, yhtiön markkinoinnin on katsottava olevan KSL:n 2 luvun 1 §:n 1 momentin vastaista.

Ottaen huomioon sen, että KA on selvittänyt yhtiölle sekä markkinatuomioistuimen päätöksen 1986:9 sisällön että siihen perustuvan KA:n näkemyksen yrityksen ilmoittelusta, yhtiön on katsottava tahallisesti menettelevän kuluttajien kannalta sopimattomalla tavalla jatkaessaan lainvastaiseksi todettua kuukausieräilmoitteluaan.

Yhtiö on ilmoittanut pyrkivänsä toimimaan voimassa olevan lain mukaisesti. Ilmoituksen päiväämisen jälkeen markkinointi on kuitenkin jatkunut muuttumattomana.

OY INTERLORD LTD:N VASTINE

Yhtiö ei ole kiistänyt KA:n hakemusta. Yhtiö on pyrkinyt muuttamaan markkinointinsa KA:n vaatimuksia vastaavaksi. Tämän vuoksi yhtiö on pyytänyt, että mahdollisen kiellon tehosteeksi ei asetettaisi uhkasakkoa.

KA:n vaatimuskirjelmä on laadittu yksi yhteen markkinatuomioistuimen Xova Oy:n asiassa 26.6.1986 antaman päätöksen kanssa. Yhtiö ymmärtää näin ollen, että markkinatuomioistuimen päätöksestä ilmenevät edellytykset tulisi toteuttaa yhtiönkin markkinoinnissa. Yhtiön markkinoinnissa on ollut hieman kirjavuutta. Kuitenkin pääsääntöisesti markkinointi on toteuttanut päätöksessä mainitut edellytykset luottohintaa lukuun ottamatta. Markkinoinnissa on pääsääntöisesti ainakin viime aikoina mainittu, mistä luottokorttijärjestelmästä on kysymys. Siinä on myös ilmoitettu luoton takaisinmaksun kuukausierien lukumäärä miniminä ja maksimina sekä vuotuinen korkokanta. Samoin käteishinta on ilmoitettu. Sitä ei tosin ole kutsuttu käteishinnaksi, mutta ilmoituksesta käy muutoin selvästi ilmi, että kyseessä on käteishinta.

Yhtiö on valmis parantamaan ilmoitteluaan vastaamaan markkinatuomioistuimen päätöksessä mainittuja periaatteita siten, että hinnaksi nimenomaan ilmoitetaan käteishinta ja että myös luottohinta mainitaan ilmoituksessa, taikka vaihtoehtoisesti siten, että poistetaan kuukausierämaininnat. Tällöin päädytään siihen tilanteeseen, mitä markkinatuomioistuimen edellä mainitussa päätöksessä on edellytetty.

Aikaisemmin tehtyä mainosmateriaalia ei ole saatu yhtäkkiä poistettua. Uuden ilmoitusmateriaalin tekeminen on työtä vaativa asia. Yhtiö tulee kuitenkin oikaisemaan markkinointiaan markkinatuomioistuimen päätöksessä edellytetyllä tavalla. Tästä syystä uhkasakon asettaminen ei ole tarpeellista.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Markkinatuomioistuin on lykännyt lausunnon antamisen väliaikaista kieltoa koskevasta vaatimuksesta istuntoonsa 29.9.1986.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Interlord Ltd on useissa lehti-ilmoituksissa tarjonnut kuluttajille mm. erilaisia kodinkoneita luotolla ostettavaksi ilman käsirahaa. Samassa ilmoituksessa on tarjottu useita eri tuotteita. Yhtiön Ilta-Sanomissa 4.8.1986 julkaisemassa mainoksessa on markkinoitu esim. Luxor videota ilmoittamalla 95 markan kuukausimaksu ja "nyt edullinen hinta 3 890 mk". Muutkin sanotussa mainoksessa esitellyt tavarat on markkinoitu ilmoittamalla kuukausierän suuruus ja alennetuksi hinnaksi esitelty hinta.

Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1986:9 kieltänyt erästä elinkeinonharjoittajaa markkinoimasta kuluttajille yksilöityjä tavaroita ostettavaksi luottokorttiluotolla siten, että luoton takaisinmaksun kuukausierä ilmoitetaan esimerkinomaisesti, ellei samalla kerrota minkä nimisestä luottokorttijärjestelmästä on kysymys sekä mitkä ovat tavaran luottohinta ja käteishinta sekä luoton takaisinmaksun kuukausierien lukumäärä ja vuotuinen korkokanta.

Mainitun päätöksen perusteluissa markkinatuomioistuin lausui mm. seuraavaa:

"Luottokorttikauppaan sisältyy useita erityispiirteitä. Kuluttaja, joka hankkii yksittäisen hyödykkeen ostamista varten luottokortin, sitoutuu ainakin ostamansa hyödykkeen maksuajaksi tiettyyn luottokorttiin ja tämä saattaa ohjailla kuluttajan muitakin ostopäätöksiä sekä vaikuttaa kuluttajan vastaisiin toiminta- ja valintamahdollisuuksiin. Tieto siitä, onko kysymys yleisluottokorttiluotosta, on merkityksellinen kuluttajalle, joka haluaa huolellisesti ohjata ostokäyttäytymistään. Myös tieto siitä, kenen kanssa kuluttaja tulee luottosuhteeseen, saattaa olla kuluttajan kannalta tärkeä.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että kuluttajalla on markkinoinnissa, jossa yksittäisiä hyödykkeitä tarjotaan luottokorttiluotolla, perusteltu tarve jo mainonnan perusteella saada tietää, mistä luottokorttijärjestelmästä on kysymys. - - - - -.

Tieto hyödykkeen hinnasta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeä. Hintatietoja sisältävässä markkinoinnissa hyödykkeen kokonaishinta on ilmoitettava selvästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla. Markkinointi, jossa hintatietona ilmoitetaan ainoastaan takaisinmaksun kuukausierä, on hintatiedoiltaan olennaisen puutteellinen. Tällaisen markkinoinnin pohjalta ei voida tehdä mitään eri hyödykkeiden hintavertailuja taikka saada kuvaa tarjotun hyödykkeen käteis- ja luottohinnasta tai tarjouksen edullisuudesta.

Markkinointi, jossa yksilöityjä hyödykkeitä tarjotaan ostettavaksi luotolla ja samalla ilmoitetaan luoton takaisinmaksun kuukausierä, on omiaan johtamaan väärinkäsityksiin, ellei samalla anneta riittäviä hyödykkeen hintaa ja luottoa koskevia tietoja. Jotta kuluttaja voisi suorittaa hintavertailua ja harkita tarjotun luoton kannattavuutta, on tarpeen ilmoittaa sekä käteishinta että luottohinta. Kun kysymys on luottokorttiluotosta, on perusteltua, että selkeästi ilmoitetaan, kuinka pitkäksi aikaa kuluttaja tulee sidotuksi. Jotta kuluttaja voisi asianmukaisesti harkita tarjotun luottomuodon edullisuutta ja verrata sitä esim. pankkilainaan, on tarpeen ilmoittaa myös vuotuinen korkokanta."

Oy Interlord Ltd on edellä selostetussa mainoksessaan, ilmoittaessaan esimerkinomaisesti luoton takaisinmaksun kuukausierän, jättänyt kertomatta, minkä nimisestä luottokorttijärjestelmästä on kysymys sekä mitkä ovat tavaran luottohinta, luoton takaisinmaksun kuukausierien lukumäärä ja vuotuinen korkokanta. Myös useista yhtiön muista mainoksista on puuttunut yksi tai useampi näistä tiedoista.

Edellä selostetuilla, päätöksessään 1986:9 mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että Oy Interlord Ltd:n markkinointi on ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 1 §:n 1 mom:n ja 7 §:n 1 mom:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Oy Interlord Ltd:tä markkinoimasta kuluttajille yksilöityjä tavaroita ostettavaksi luottokorttiluotolla siten, että luoton takaisinmaksun kuukausierä ilmoitetaan esimerkinomaisesti, ellei samalla kerrota, minkä nimisestä luottokorttijärjestelmästä on kysymys sekä mitkä ovat tavaran luottohinta sekä luoton takaisinmaksun kuukausierien lukumäärä ja vuotuinen korkokanta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Päätös on neuvoteltua julistettu markkinatuomioistuimen istunnossa. Näin ollen lausunnon antaminen väliaikaista kieltoa koskevasta vaatimuksesta raukeaa.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Antila, Heiniö, Luukko, Maijala ja Ollikainen.

---

[SV]

KO mot Oy Interlord Ltd (bolaget). Marknadsdomstolen hade genom sitt utslag 1986:9 förbjudit ett bolag att marknadsföra specificerade produkter för köp på kreditkortskredit sålunda att den månatliga återbetalningsraten för krediten anges som exempel, utan att samtidigt ange om vilket kreditkortssystem det är frågan om, varans kreditpris samt antalet månatliga återbetalningsrater och den årliga räntesatsen. Oy Interlord Ltd hade i en annons, då bolaget som exempel hade angivit den månatliga återbetalningsraten för krediten, underlåtit att ange vilket kreditkortssystem det är frågan om, vilket som är varans kreditpris, hur många de månatliga återbetalningsraterna är och vilken den årliga räntesatsen är. Också i flera andra av bolagets annonser saknades en eller flera av dessa uppgifter. Bolagets marknadsföring var otillbörlig mot konsumenterna.

KSL_2_kap._1_§_1_mom. och KSL_2_kap._7_§_1_mom.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har med stöd av 2 kap. 1 § 1 mom. och 7 § konsumentskyddslagen (KSL) yrkat, att Oy Interlord Ltd vid vite måtte förbjudas att marknadsföra specificerade produkter för köp på kreditkortskredit så att kreditens månatliga återbetalningsrat anges som exempel, om det inte samtidigt finns ett omnämnande av vilket kreditkortsystem det är frågan om samt uppgifter om varans kreditpris, antalet månatliga återbetalningsrater för krediten och den årliga räntesatsen.

KO har också med stöd av 2 kap. 8 § KSL yrkat, att förbudet måtte utfärdas temporärt för den tid rättegången varar.

Oy Interlord Ltd har åtminstone i tidningen IltaSanomat 4.8.1986 och i tidningen Iltalehti 8.8.1986 erbjudit olika slag av hushållsmaskiner på kredit.

I annonsen i Ilta-Sanomat 4.8.1986 erbjuds konsumenterna t.ex. en Luxor-video med en månadsrat på 95 mark "nu till det förmånliga priset 3 890 mark". Enligt texten i annonsen kan samtliga där presenterade produkter köpas "utan handpenning - genast med". Vid varje vara finns inom en s.k. prisexplosion månadsratens belopp och kontantpriset, vilket dock inte har preciserats som ett kontant- och inte ett kreditpris.

Annonsen i Iltalehti 8.8.1986 påminner till sina grunddrag om annonsen i Ilta-Sanomat, men med några tillägg. I dess nedre kant nämns att varorna kan köpas med Tasaraha-kreditkortet, och att betalningstiderna är 6 - 72 månader och räntan 19,8 % på det sjunkande saldot. I annonsen ges tre exempel, alla gäller ett köp på 3 000 mark, men betalningstiden varierar. I exemplen anges räntans storlek omräknad i mark då krediten återbetalas med en betalningstid av 6 respektive 12 månader. I det tredje exemplet gäller det ett lika stort inköp som betalas i rater på 73 mark och 50 penni. I detta exempel sägs dock inte som i de två andra någonting om räntans storlek eller betalningstidens längd; det sägs bara att en så här liten rat inte är särskilt betungande för plånboken.

Bolaget har redan länge använt sig av ett liknande marknadsföringssätt. KO påpekade i ett brev till bolaget av 28.5.1985 att dess marknadsföring var lagstridig och sade bl.a. följande: "Av er annons framgår dock inte ens sådana för konsumenternas beslut och jämförelser väsentliga fakta som hur mycket anläggningen med de betalningsrater som anges i annonsen sammanlagt kommer att kosta honom och vilket pris anläggningen betingar vid kontantköp. För att konsumenten dessutom skall få veta hur länge han kommer att vara bunden vid avtalet borde vid marknadsföringen tydligt ha meddelats avtalsperiodens längd." Bolaget förband sig inte därvid att ändra sin marknadsföring utan framförde att eftersom den nämnda marknadsföringsmetoden är allmän inom branschen kan inte heller Interlord upphöra med att annonsera om de månatliga raterna. Däremot bekräftade bolaget att det i sin framtida marknadsföring skulle ange kontantpriset.

Då marknadsdomstolen i juni 1986 hade fällt sitt utslag i fråga om Xova Oy:s kreditannonsering tog man på åtgärd av KO kontakt med bl.a. Oy Interlord Ltd. KO konstaterade att Interlords marknadsföring stred mot de principer som fastställts av marknadsdomstolen och mot 2 kap. 1 § 1 mom. KSL. KO förutsatte, att bolaget sänder in en förbindelse om att det kommer att ändra sin marknadsföring senast 30.7.1986 och att denna ändring kommer till synes i marknadsföringen senast 15.8.1986. Bolaget kvitterade KO:s brev som mottaget 14.7.1986. Bolaget svarade KO genom ett brev daterat 15.8.1986, där man meddelade att bolaget kommer att försöka verka enligt gällande lag vid marknadsföringen av produkterna. I Ilta-Sanomat publicerades dock en likadan annons med bristfälliga uppgifter som den vilken hade ingått i Iltalehti 8.8.1986.

Enligt 2 kap. 1 § 1 mom. KSL får vid marknadsföringen inte användas förfarande som strider mot god sed eller annars är otillbörligt för konsumenterna. I regeringens proposition med förslag till konsumentskyddslagstiftning (reg.prop.nr 8/1977 rd.) poängteras att konsumenten måste få riktiga och tillräckliga prisuppgifter, eftersom det är just prisuppgifterna som är centrala för konsumentens beslutsfattande. Prisuppgifterna skall vara förståeliga samt såvitt möjligt jämförbara med andra uppgifter.

Också av marknadsföringen av kreditkortskrediter måste man kräva att de omständigheter som är centrala för konsumentens köpbeslut utreds. Eftersom utgångspunkten för stadgandena om marknadsföring i KSL är att den näringsidkare som drar den direkta nyttan av marknadsföringsåtgärden - i detta fall Oy Interlord Ltd - också svarar för dess lagenlighet, saknar det betydelse att fordringsägaren vid kreditkortskrediter formellt är någon annan än den som har sålt och marknadfört varan. På grund av kreditkortsköpens särdrag är det motiverat att kräva att konsumenten redan av tidningsannonseringen får en så klar bild som möjligt av alla de väsentliga faktorer som är förknippade med krediterbjudandet.

För konsumentens beslut är det viktigt att han vet vilket kreditkortssystem det är frågan om. En konsument som skaffar en viss enskild vara på kreditkortskredit binder sig åtminstone för den tid han betalar den köpta nyttigheten vid ett visst kreditkort och detta val kan styra hans övriga köpbeslut och påverka hans framtida verksamhets- och valmöjligheter. Det blir så väsentligt för konsumenten att i beslutsskedet veta vilket kreditkortsystem det är frågan om, att det är motiverat att meddela detta redan i tidningsannonsen.

För konsumenten är det väsentligt att han utöver de ovan nämnda uppgifterna också får veta hur stor den årliga kalkylmässiga ränta han måste betala blir. Då ränteprocenten anges på detta sätt kan konsumenten utan besvär använda denna information för att jämföra hur fördelaktig den erbjudna krediten är i förhållande till andra kreditformer (banklån, avbetalningskredit, annan kontokredit).

Bolagets annonsering i Iltalehti och Ilta-Sanomat är alldeles likadan som det förfarande som var föremål för marknadsdomstolens bedömning. Marknadsföraren erbjuder specificerade varor på kredit och nämner som exempel en månatlig återbetalningsrat för krediten. Eftersom annonsen i Ilta-Sanomat 4.8.1986 saknar alla de uppgifter som förutsattes i marknadsdomstolens utslag 1986:9 (kreditkortssystemets namn, varans kreditpris, antalet månatliga återbetalningsrater för krediten och kreditens årliga räntesats) med undantag för uppgiften om kontantpris och också annonsen i Iltalehti 8.8.1986 saknar uppgifter om de erbjudna varornas kreditpris och antalet månatliga återbetalningsrater för krediten, måste bolagets marknadsföring anses strida mot 2 kap. 1 § 1 mom. KSL.

Med beaktande av att KO för bolaget har redogjort för både innehållet i marknadsdomstolens utslag 1986:9 och KO:s därpå grundade syn på bolagets annonsering, måste bolaget anses avsiktligt förfara på ett mot konsumenterna otillbörligt sätt då det fortsätter med sin annonsering om månadsrater, vilken konstaterats vara lagstridig.

Bolaget har meddelat att det strävar efter att verka enligt gällande lag. Efter den dag då detta meddelande var daterat har marknadsföringen dock fortgått oförändrad.

OY INTERLORD LTD:S BEMÖTANDE

Bolaget har inte bestridit KO:s ansökan. Bolaget har strävat att ändra sin marknadsföring enligt KO:s krav. Av denna anledning har bolaget begärt att vite inte måtte utsättas till förstärkande av ett eventuellt förbud.

KO:s skrivelse med yrkande har uppgjorts som en direkt kopia av marknadsdomstolens utslag av 26.6.1986 i Xova Oy:s fall.

Bolaget förstår därmed att de krav som framgår av marknadsdomstolensa utslag borde förverkligas också i bolagets marknadsföring. Bolagets marknadsföring har varit litet brokig. Den har dock i regel följt de krav som nämns i utslaget, med undantag av kreditpriset. I marknadsföringen har i regel åtminstone under den senaste tiden nämnts vilket kreditkortssystem det är frågan om. Där anges också minimioch maximiantalet månatliga återbetalningsrater för krediten samt den årliga räntan. Likaså har kontantpriset angivits. Det har visserligen inte kallats kontantpris, men av annonsen framgår annars tydligt att det är frågan om ett kontatpris.

Bolaget är berett att bättra på sin annonsering så att den skall motsvara de principer som nämns i marknadsdomstolens utslag, så att priset uttryckligen anges som ett kontantpris och så att också kreditpriset anges i annonsen, eller alternativt så att månadsraterna inte längre nämns. Då har man uppnått den situation som förutsätts i marknadsdomstolens ovan nämnda utslag.

Det har inte varit möjligt att plötsligt avlägsna allt det reklammaterial som tidigare producerats. Det är arbetsdrygt att framställa nytt annonsmaterial. Bolaget kommer dock att korrigera sin marknadsföring på det sätt som krävs i marknadsdomstolens utslag. Av denna anledning är det inte nödvändigt att utsätta vite.

YRKANDE PÅ TEMPORÄRT FÖRBUD

Marknadsdomstolen har framskjutit sitt utlåtande om yrkandet på temporärt förbud till sitt sammanträde 29.9.1986.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Oy Interlord Ltd har i ett flertal tidningsannonser erbjudit konsumenterna bl.a. olika slags hushållsmaskiner på kredit utan handpenning. I samma annons har flera olika produkter utbjudits. I bolagets annons i Ilta-Sanomat 4.8.1986 marknadsförs t.ex. en Luxor video genom att månadsaraten anges som 95 mark och "nu förmånligt pris 3 890 mk". Också de övriga varor som presenteras i denna annons har marknadsdörts genom angivande av månadsratens storlek och ett pris som uppgivits vara nedsatt.

Marknadsdomstolen har i sitt utslag 1986:9 förbjudit en näringsidkare att till konsumenterna marknadsföra varor för köp på kreditkortskredit sålunda att den månatliga återbetalningsraten anges som ett exempel, om det inte samtidigt uppges vilket kreditkortssystem det är frågan om, vilka varans kredit- respektive kontantpris är samt antalet månatliga återbetalningsrater för krediten och den årliga räntesatsen.

I motiveringen för ovan nämnda utslag konstaterade marknadsdomstolen bl.a. följande:

"Kreditkortsköpen har flera särdrag. En konsument som skaffar ett kreditkort i syfte att köpa en enskild nyttighet binder sig åtminstone för den tid han betalar den köpta nyttigheten vid ett visst kreditkort och det kan styra konsumentens övriga köpbeslut samt påverka hans framtida verksamhets- och valmöjligheter. För en konsument som omsorgsfullt vill styra sitt köpbeteende är det viktigt att veta att det är frågan om en kredit med ett allmänt kreditkort. Det kan också för konsumenten vara viktigt att få veta till vem han kommer att stå i kreditförhållande.

Uppgifterna om nyttighetens pris är viktiga för konsumentens köpbeslut. I marknadsföring som innehåller prisuppgifter måste nyttighetens sammanlagda pris anges tydligt och på ett för konsumenten lättförståeligt sätt. En marknadsföring där som prisuppgift anges endast den månatliga återbetalningsraten har väsentliga brister vad prisuppgifterna beträffar. Utgående från en sådan marknadsföring är det omöjligt att göra några prisjämförelser mellan olika nyttigheter eller att få någon bild av den erbjudna nyttighetens kontant- och kreditpris eller av hur förmånligt erbjudandet är.

En marknadsföring, där specificerade produkter saluförs på kredit och den månatliga återbetalningsraten samtidigt anges, är ägnad att leda till missförstånd, om det inte samtidigt ges tillräckliga uppgifter om nyttighetens pris och krediten. För att konsumenten skall kunna göra prisjämförelser och avgöra om den erbjudna krediten är lönsam, måste såväl kontantpriset som kreditpriset anges. I frågan om kreditkortskrediter är det motiverat att det klart anges för hur lång tid konsumenten binder sig. För att konsumenten på ett sakenligt sätt skall kunna överväga kreditformens förmånlighet och jämföra den t.ex. med ett banklån, måste också den årliga räntesatsen anges."

Oy Interlord Ltd har i den annons för vilken redogjorts ovan, genom att i form av ett exempel ange den månatliga återbetalningsraten för krediten, underlåtit att uppge vilket kreditkortssystem det är frågan om samt vilket varans kreditpris är, hur många de månatliga återbetalningsraterna är och vilken den årliga räntesatsen är. Också i många andra av bolagets annonser saknas en eller flera av dessa uppgifter.

På de grunder för vilka redogjorts ovan och som nämns i utslaget 1986:9 anser marknadsdomstolen att Oy Interlord Ltd:s marknadsföring har varit otillbörlig mot konsumenterna.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av 2 kap. 1 § 1 mom. och 7 § 1 mom. KSL riktigt att vid vite om etthundratusen (100 000) mark förbjuda Oy Interlord Ltd att till konsumenterna marknadsföra specificerade varor på kreditkortskredit sålunda att den månatliga återbetalningsraten för krediten anges som exempel, om det inte samtidigt finns uppgifter om vilket kreditkorssystem det är frågan om, varans kreditpris samt antalet månatliga återbetalningsrater för krediten och den årliga räntesatsen.

Förbudet skall iakttas omedelbart.

Utslaget har efter förhandling avkunnats vid marknadsdomstolens sammanträde. Därigenom förfaller utlåtandet om yrkandet på temporärt förbud.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Antila, Heiniö, Luukko, Maijala och Ollikainen.