Market Court orders full penalty for Yves Rocher violating consumer protection law on unrelated gift offers.

KA vastaan Yves Rocher Finlande Oy (vastaaja). MT oli v. 1981 kieltänyt vastaajaa markkinoinnissaan tekemästä tarjousta, jonka mukaan vähintään tietyllä rahamäärällä yhtiön markkinoimia tuotteita tilannut kuluttaja sai vastikkeetta kylkiäisenä hyödykkeen, jolta puuttui ilmeinen asiallinen yhteys johonkin päätuotteeseen. Vastaajan v. 1985 tekemiä tarjouksia oli pidettävä KSL 2 luvun 4 §:ssä säänneltyinä ns. kylkiäistarjouksina, joiden sallittavuus edellyttää, että lisäetuna tarjotuilla hyödykkeillä on ilmeinen asiallinen yhteys tarjottuihin päähyödykkeisiin. MT:n aiemman kieltopäätöksen perustelujen mukaan kylkiäisellä on oltava ilmeinen asiallinen yhteys kaikkiin päätuotteisiin. Vastaajan v. 1985 lisäetuna tarjotuilta tuotteilta puuttui ilmeinen asiallinen yhteys ainakin kaikkien tarjottujen päätuotteiden kanssa. Tarjouksen sallittavuus ei riipu siitä, tarjotaanko ns. kylkiäisiä ostettavaksi erikseen tai siitä, kuuluvatko ne markkinoijan tuotevalikoimaan.

Vastaajan katsottiin tarjouksillaan rikkoneen MT:n aiemmin antamaa kieltopäätöstä. Uhkasakko tuomittiin täysimääräisenä maksettavaksi.

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 7 §:n 1 mom:n ja 10 §:n nojalla, että markkinatuomioistuin

a) tuomitsee Yves Rocher Finlande Oy:lle päätöksessä 1981:22 17.11.1981 annetun kiellon tehosteeksi asetetun 100 000 markan uhkasakon maksettavaksi; ja

b) asettaa kieltomääräyksensä tehosteeksi uuden, edellistä korkeamman uhkasakon.

Markkinatuomioistuin on 7.11.1981 KSL 2 luvun 4 §:n ja 7 §:n 1 mom:n nojalla kieltänyt Yves Rocher Finlande Oy:tä 100 000 markan sakon uhalla markkinoinnissaan tekemästä tarjousta, jonka mukaan vähintään tietyllä rahamäärällä yhtiön markkinoimia tuotteita tilannut kuluttaja saa vastikkeetta kylkiäisenä kauneudenhoitovälineitä sisältävän taitekansion tai kaksi pesukäsinettä taikka muun hyödykkeen, jolta puuttuu ilmeinen asiallinen yhteys johonkin päätuotteeseen.

Keväällä 1985 Yves Rocher Finlande Oy lähetti asiakkailleen suoramarkkinointikirjeen, jossa luvattiin mm. "laadukkaita paljousalennuksia". Jos asiakkaan huhtikuun tilauksen arvo oli vähintään 120 markkaa, hän sai veloituksetta vihreäkuultoista lasia olevan purnukan. Jos taas asiakkaan huhtikuun tilauksen arvo ylitti 150 markkaa, hän sai lasipurnukan lisäksi pesusienen, jota kirjeessä mainostettiin aidoksi ja arvokkaaksi. Sen arvoksi ilmoitettiin noin 20 markkaa. Purnukan ja sienen lisäksi asiakas sai noin 10 %:n rahallisen paljousalennuksen, jos huhtikuun tilauksen arvo oli 200 markkaa tai sen yli. Jos tilauksen arvo jäi edellä mainittuja vähimmäissummia alhaisemmaksi, asiakas saattoi tilata yhden purnukan 4,50 markan hintaan ja yhden pesusienen 10 markan hintaan. Yhtiö toimittaa asiakkailleen vain ne tilaukset, joiden arvo on vähintään 100 markkaa.

Myös toukokuun 1985 asiakaskirjeissä luvattiin "extrapaljousalennuksia": 150 markan tilauksesta asiakas sai "ykkösextrana" poskipunasiveltimen ja 200 markan tilauksesta "kakkosextrana" meikkipussin. Jos tilauksen loppusumma ei oikeuttanut saamaan näitä "extroja" kaupan päälle, asiakas saattoi tilata siveltimen 4,50 markan hintaan ja meikkilaukun 10 markan hintaan. Kesäkuussa 1985 asiakkaalle luvattiin "kesän yllätyslahjana" hattukoru, jos tilauksen arvo olisi 130 markkaa, ja 10 %:n paljousalennus 200 markan tilauksesta.

Yves Rocher Finlande Oy on luvannut tarjouksissaan, että vähintään tarjouksessa määrätyllä rahamäärällä yhtiön markkinoimia tuotteita tilannut kuluttaja saa vastikkeetta kylkiäisenä kussakin tarjouksessa erikseen määritellyt hyödykkeet, joilta puuttuu ilmeinen asiallinen yhteys johonkin päätuotteeseen. Yves Rocher Finlande Oy on siis markkinoinnissaan tehnyt tarjouksia, jotka ovat markkinatuomioistuimen antaman kiellon vastaisia.

Yhtiö on vedonnut siihen, että ennen kieltopäätöksen antamista marraskuussa 1981 yhtiö on käynyt KA:n toimiston kanssa neuvotteluja. Näiden perusteella yhtiö olisi saanut sen käsityksen, että sen laatuiset kylkiäiset, joita on tarjottu huhti-, touko- ja kesäkuussa 1985 ja jotka mainitaan hakemuksessa, olisivat sallittuja.

Kylkiäistarjouksiin liittyvä kirjeenvaihto alkoi KA:n ja Yves Rocher-yhtiön välillä 2.1.1981. Kirjeessään 13.3.1981 KA on ilmoittanut yhtiölle seuraavaa: "Neuvottelussa esiin tuotua mahdollisuutta antaa kuluttajan valita tilauksen yhteydessä tarjoamanne lahjan tilalle alennus rahassa ei ollut tarkoitus ulottaa koskemaan varsinaisia kylkiäisiä. Tätä menettelyä voidaan pitää sallittuna silloin, kun tietyn suuruisesta ostoksesta luvataan paljousalennus rahana tai mahdollisuus valita sen sijasta normaaliin tuotevalikoimaanne kuuluva tuote, jonka hinnasta vähennetään kertynyt paljousalennus. "Lisäetuna" voisitte tarjota tällaisen tuotteen toimittamista kuluttajalle kuluitta. Tällöin kuluttaja voi täysin tietoisesti valita alennuksen itselleen juuri sillä hetkellä sopivammassa muodossa. Kun alennuksena annettu tuote on myös normaalissa myynnissä, on sen arvo kuluttajalle selvä, eikä päätöksen tekemistä näin epäasianmukaisesti vaikeuteta.

Sen sijaan ei yksittäisten tuotteiden kohdalla voida muuttaa kiellettyä kylkiäistä sallituksi siten, että annetaan mahdollisuus valita kylkiäisen sijasta sen arvon mukaan laskettu raha-alennus. Tällaisissa tapauksissa on päätuotteen ja kylkiäisen välillä vallittava ilmeinen asiallinen yhteys. Kantamme perustuu erityisesti siihen, että kylkiäistuote, varsinkin, jos se ei ole Teillä erikseen myytävänä, helposti tuntuu arvokkaammalta kuin pelkästään sen tukkuarvoon perustuva hinta päätuotteen hinnan alennuksena ilmaistuna."

Tässä on aika tarkkaan ilmoitettu KA:n kanta siihen, voidaanko antaa kylkiäinen eli tällainen lisäetu tuotteena, jos vaihtoehtona tarjotaan tuotteen arvo rahallisena alennuksena.

Yhtiö on jatkanut keskustelua 2.4.1981: "Käsitämme kirjeenne sisällön niin, että on mahdollista antaa kuluttajan valita alennuksen tilalle tuote, kun tietyn suuruisesta ostoksesta luvataan paljousalennus ja alennuksena annettu tuote kuuluu normaaliin tuotevalikoimaan sekä kun päätuotteen ja kylkiäisen välillä vallitsee ilmeinen asiallinen yhteys." Näin siis yhtiö on hyvin lyhyesti ja tiiviisti kiteyttänyt sen, mitä KA:n kirjeessä on selitetty. Yhtiö on käsittänyt KA:n kannan täysin oikein. KA vastasi yhtiölle 7.4.1981 seuraavaa: "Kohdassa A.1 esittämänne perusteella voidaan asia tältä osin katsoa päättyneeksi."

Mutta yhtiön vastineessa kirjeenvaihdon sisältö on muuttunut täysin. Yhtiö ilmoittaa, että ko. kirjeenvaihdon perusteella sille on jäänyt sellainen käsitys, että valintatilaisuuksissa sellaistakin kylkiäistä voidaan käyttää, jolla ei ole asiallista yhteyttä kaikkiin päätuotteisiin, kunhan kylkiäisen arvo on selvästi ilmoitettu ja kylkiäinen kuuluu yhtiön markkinoimiin tuotteisiin. Tästä puuttuu kokonaan viittaus siihen, että vaihtoehtona olisi kylkiäisen arvoinen raha-alennus. Tämä on hämmästyttävä uusi tulkinta täysin selkeään kirjeenvaihtoon. Tässä on haluttu lähteä siitä, että KA hyväksyisi kylkiäiseksi KSL:n 2 luvun 4 §:n vastaisen tuotteen eli tuotteen, jolla ei ole mitään asiallista yhteyttä päätuotteeseen, kunhan se kuuluu yhtiön tuotevalikoimaan ja sille annetaan joku arvo.

Yves Rocher Finlande Oy ei ole rikkonut markkinatuomioistuimen kieltoa epähuomiossa vaan järjestelmällisesti. Kielletyt tarjoukset ovat toistuneet ainakin kolmen kuukauden markkinointikirjeissä. Tämä osoittaa, että 100 000 markan uhkasakko kiellon tehosteena ei ole ollut riittävä. Kiellon tehosteeksi on tarpeen asettaa uusi, aikaisempaa tuntuvasti suurempi uhkasakko.

Markkinatuomioistuimen tuomion antamisen jälkeen on ollut muunkin tyyppisiä kylkiäisiä, mutta sitten on palattu aikaisempaan käytäntöön. Yves Rocher-yhtiön toiminta perustuu pitkälti erilaisiin kylkiäisiin lisäetuina, joten kysymys ei voi olla mistään satunnaisesta ilmiöstä, vaan tämä on hyvin keskeinen osa yhtiön markkinointistrategiaa. Näin ollen ei ole nähtävissä tältä osin mitään lieventäviä asianhaaroja tai seikkoja, jotka osoittaisivat, että kysymyksessä olisi anteeksiannettava erehdys tai muu tekijä. Yhtiö on ollut hyvin tietoinen siitä, mitkä ovat olleet reunaehdot ja ottanut tietyn riskin.

Yhtiön esittämän väitteen mukaan KA on seurannut yhtiön markkinointia kieltopäätöksen antamisen jälkeen ja hiljaisesti hyväksynyt myöskin kenties kiellonvastaisen menettelyn. Mutta miten sen seikan, että KA sattumanvaraisesti pystyy valvomaan annettujen kieltojen noudattamista, pitäisi vaikuttaa yhtiön vastuuseen ja toiminnan arvioimiseen?

Vastineessa yhtiö on viitannut kuluttaja-asiamiehen toimistossa käytyyn keskusteluun 23.7.1985. Tämä on tapahtunut kieltohakemuksen jälkeen ja on ilmeisesti suunnattu tulevaisuuteen. Ko. keskustelulla ei ole relevanssia tässä asiassa.

YVES ROCHER FINLANDE OY:N VASTINE

Vastaaja on kiistänyt markkinointinsa olleen markkinatuomioistuimen kieltopäätöksen vastaista ja katsonut, että uhkasakon maksettavaksi tuomitseminen olisi kohtuutonta. Vastaaja on pyytänyt KA:n hakemuksen hylkäämistä kokonaisuudessaan.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä 1981:22 vahvistettiin, että kylkiäisellä on oltava ilmeinen asiallinen yhteys kaikkiin päätuotteisiin, joihin se tarjotaan lisäetuna.

Kysymyksessä oli klassinen kylkiäistarjous, jonka mukaan vähintään tietyllä rahamäärällä yhtiön markkinoimia tuotteita tilannut kuluttaja sai vastikkeetta kylkiäisenä määrätyn, tätä tarjousta varten nimenomaan hankitun tuotteen. Kuten klassisissa kylkiäistarjouksissa yleensä ei kuluttaja myöskään vastaajayhtiön vuoden 1981 tarjouksista voinut saada tietoa kylkiäisen arvosta tai tarjouksen edullisuudesta, koska kylkiäistä ei ollut saatavissa erikseen.

On yleisesti katsottu, että KSL:n negatiivinen suhtautuminen kylkiäisiin ja 2 luvun 4 §:n ottaminen KSL:iin on perustunut nimenomaan siihen, ettei kuluttajalla ole mahdollisuutta arvioida tarjouksen edullisuutta eikä hankkia kylkiäistä erikseen määrätystä, selvästi ilmoitetusta hinnasta.

Vastaajayhtiö on pyrkinyt noudattamaan markkinatuomioistuimen kieltopäätöstä ja kaikin tavoin antamaan kuluttajalle selkeät tiedot tarjouksesta ja sen ehdoista. On yritetty luoda uusi markkinointimenetelmä, joka eroaa aikaisemmista, kielletyistä ja jossa kuluttajalle annetaan sekä valintamahdollisuus että tarpeellista informaatiota.

Jo ennen kylkiäistapauksen käsittelemistä markkinatuomioistuimessa 1981 vastaaja oli käynyt kirjeenvaihtoa KA:n kanssa tarjouksista, joiden mukaan kuluttajalle annetaan mahdollisuus valita tuotealennuksen ja kylkiäisen välillä. Kirjeenvaihdon perusteella jäi vastaajalle sellainen käsitys, että valintatilaisuuksissa voidaan käyttää sellaistakin kylkiäistä, jolla ei ole asiallista yhteyttä kaikkiin päätuotteisiin kunhan kylkiäisen arvo on selvästi ilmoitettu ja kylkiäinen kuuluu yhtiön markkinoimiin tuotteisiin.

KA on väittänyt, että yhtiö olisi järjestelmällisesti rikkonut markkinatuomioistuimen kieltoa, koska tarjoukset on toistettu ainakin kolme kertaa.

Vastaaja on 23.7.1985 keskustellut KA:n kanssa nykyisen markkinointinsa lainmukaisuudesta ja ymmärtänyt, että KA:n mielestä ei nykyistäkään markkinontitapaa voida hyväksyä. Mikäli KA olisi heti puuttunut vastaajan markkinointiin, olisi tämä heti lopettanut sen. Edellä mainituista syistä yhtiö piti tarjouksiaan lainmukaisina ja tarjouksen toistaminen perustui näin ollen vilpittömään uskoon. Kun KA on ilmoittanut seuranneensa yhtiön markkinointia ja markkinatuomioistuimen päätöksen noudattamista, tuntuu kohtuuttomalta, että KA hakemuksessaan vetoaa tarjousten toistamiseen perusteena vaatimuksilleen tai pitää sitä raskauttavana seikkana.

Mikäli yhtiön markkinointia ei voida pitää lainmukaisena, ei kuitenkaan ole aihetta tuomita uhkasakkoa maksettavaksi, koska kyseinen markkinointi ei ole ollut aivan samanlaista kuin markkinatuomioistuimen kiellon kohteena ollut. Tämän tueksi viitataan markkinatuomioistuimen päätökseen 1985:6.

Mikäli markkinatuomioistuin kaikesta huolimatta katsoo, että on olemassa edellytyksiä tuomita asetettu uhkasakko maksettavaksi, tulisi se rikoslain 2 luvun 4b §:n 2 momentin nojalla tuomita huomattavasti lievempänä kuin se on asetettu. Yhtiö ei ole tahallaan rikkonut tuomioistuimen päätöstä, vaan on vilpittömästi etsinyt markkinointimenetelmää, joka ei olisi KSL:n tai markkinatuomioistuimen päätösten vastainen ja jossa otettaisiin huomioon kuluttajan intressit. Jo ennen kuin kieltopäätös annettiin 1981, oli yhtiö luopunut silloin kyseessä olevasta markkinointitoimenpiteestä. Kun yhtiölle on annettu ymmärtää, ettei käsiteltävänä olevaa tarjoustakaan voida hyväksyä, on se päättänyt luopua siitä.

Ottaen huomioon tarjotun lisäedun vähäisen rahallisen arvon (4,50 - 10,-), ei tarjousta sellaisenaan voida pitää kuluttajan kannalta hänen taloudellista turvallisuuttaan ajatellen merkittävänä. Yhtiön liikevaihtoonkin katsoen erittäin suuren uhkasakon maksettavaksi määrääminen on epäsuhteessa vastaajan hyvässä uskossa tekemään uudenlaiseen tarjoukseen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Markkinatuomioistuin on 17.11.1981 antamallaan päätöksellä 1981:22 KSL 2 luvun 4 §:n ja 7 §:n 1 momentin nojalla sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltänyt Yves Rocher Finlande Oy:tä markkinoinnissaan tekemästä tarjousta, jonka mukaan vähintään tietyllä rahamäärällä yhtiön markkinoimia tuotteita tilannut kuluttaja saa vastikkeetta kylkiäisenä kauneudenhoitovälineitä sisältävän taitekansion tai kaksi pesukäsinettä taikka muun hyödykkeen, jolta puuttuu ilmeinen asiallinen yhteys johonkin päätuotteeseen.

Yves Rocher Finlande Oy on keväällä 1985 lähettänyt asiakkailleen suoramarkkinointikirjeen, jossa on luvattu tietyn määrän yhtiön tuotteita tilanneille "laadukkaat paljousalennukset". Mikäli huhtikuun tilauksen arvo oli vähintään 120 markkaa, sai asiakas veloituksetta lasipurnukan. Yhtiö on esittänyt purnukalle käyttöä mm. keittiössä, kirjoituspöydällä ja kylpyhuoneessa. Mikäli tilauksen arvo oli vähintään 150 markkaa, sai asiakas edellisen lisäksi "aidon, arvokkaan pesusienen". Mikäli tilauksen arvo oli vähintäin 200 markkaa, sai asiakas lisäksi 10 % rahallisen paljousalennuksen. Tarjouskirjeen liitteessä yhtiö ilmoitti, että mikäli asiakkaan tilauksen arvo ei oikeuta saamaan paljousalennuksena purnukkaa tai pesusientä, asiakas saattoi tilata erikseen yhden purnukan hintaan 4,50 markkaa ja yhden pesusienen hintaan 10,00 markkaa.

Toukokuussa 1985 yhtiö on lähettänyt asiakkailleen suoramarkkinointikirjeen, jossa on luvattu tietyn määrän yhtiön tuotteita tilanneille "EXTRApaljousalennukset". "YKKÖSEXTRANA" 150 markan tilauksesta sai poskipunasiveltimen ja "KAKKOSEXTRANA" 200 markan tilauksesta meikkipussin. Tarjouskirjeen liitteenä olleessa tilauslomakkeessa yhtiö ilmoitti, että ellei tilauksen arvo yltänyt mainittuihin rahamääriin, siveltimen saattoi tilata erikseen hintaan 4,50 markkaa ja meikkilaukun hintaan 10,00 markkaa. Tilauslomakkeessa yhtiö ilmoitti, että se voi toimittaa vain vähintäin 100 markan arvoiset tilaukset.

Yhtiön kesäkuun 1985 suoramarkkinointikirjeessä luvattiin yllätyslahjana vähintään 130 markan tilauksesta hattukoru ja lisäksi 10 % rahallinen alennus vähintään 200 markan ostoksista.

Yhtiön edellä mainittuja tarjouksia on pidettävä KSL 2 luvun 4 §:ssä säänneltyinä ns. kylkiäistarjouksina.

KSL 2 luvun 4 §:ssä säännellyn tarjouksen sallittavuus edellyttää, että tarjotuilla hyödykkeillä on ilmeinen asiallinen yhteys keskenään. Markkinatuomioistuimen kieltopäätöksen 17.11.1981 perusteluissa on todettu, että kylkiäisellä on oltava ilmeinen asiallinen yhteys kaikkiin päätuotteisiin.

Yhtiön em. vuoden 1985 suoramarkkinointikirjeissään kuluttajille tekemät tuotetarjoukset kattavat laajan kauneudenhoitoalan tuotevalikoiman. Lisäetuna tarjotuilta tuotteilta puuttuu ilmeinen asiallinen yhteys ainakin kaikkien tarjottujen päätuotteiden kanssa. KSL 2 luvun 4 §:ssä säännellyn tarjouksen sallittavuus ei riipu siitä, tarjotaanko ns. kylkiäisiä ostettavaksi myös erikseen tai siitä, kuuluvatko ne markkinoijan tavalliseen tuotevalikoimaan. Markkinatuomioistuimen kieltopäätöksen perusteluissa ei ole viitattu mainittuihin seikkoihin.

Yves Rocher Finlande Oy on siten puheena olevissa vuoden 1985 tarjouksissaan rikkonut markkinatuomioistuimen määräämää kieltoa.

Asiassa ei ole esitetty erityisiä syitä, joiden perusteella olisi aihetta tuomita asetettua lievempi uhkasakko taikka seikkoja, joiden perusteella olisi aihetta asettaa uusi, aikaisempaa korkeampi uhkasakko.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita markkinatuomioistuimen 17.11.1981 antamassa päätöksessä Yves Rocher Finlande Oy:lle määrätyn kiellon tehosteeksi asetetun sadantuhannen (100 000) markan uhkasakon maksettavaksi.

Vaatimus uuden, edellistä korkeamman uhkasakon asettamisesta hylätään.

Siten markkinatuomioistuimen päätöksessä 17.11.1981 asetettu uhkasakko jää edelleen samansuuruisena voimaan.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Tala, Martiskainen, Mustonen, Aaltonen, Vasara, Heiniö, Modeen.

Valitusosoitus

---

[SV]

Svaranden ansågs med sina erbjudanden ha brutit mot marknadsdomstolens tidigare förbud. Vitet dömdes att erläggas till fullt belopp.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har med stöd av 2 kap. 7 § 1 mom. och 10 § konsumentskyddslagen (KSL) yrkat på att marknadsdomstolen måtte

a) döma Yves Rocher Finlande Oy att erlägga det vite om 100 000 mk som utsatts till förstärkande av förbudet i utslaget 1981:22 av 17.11.1981; och

b) utsätta ett nytt, högre vite till förstärkande av sitt förbud.

Marknadsdomstolen har 7.11.1981 med stöd av 2 kap. 4 § och 7 § 1 mom. KSL förbjudit Yves Rocher Finlande Oy att vid 100 000 marks vite i sin marknadsföring göra erbjudande, enligt vilket den konsument, som beställt av bolaget marknadsförda produkter för ett visst bestämt minimibelopp utan vederlag som tilläggsförmån erhåller ett etui med skönhetsvårdsutensilier eller två tvätthandskar eller någon annan förnödenhet, som saknar uppenbart sakligt samband med någon av huvudprodukterna.

Våren 1985 sände Yves Rocher Finlande Oy till sina kunder ett direktreklambrev i vilket bl.a. utlovades "mängdrabatter av god kvalitet". Om kunder i april beställde varor för minst 120 mark fick han utan vederlag en burk av grönt genomskinligt glas. Om kunden i april beställde varor för mer än 150 mark fick han utom glasburken också en tvättsvamp, vilken i brevet sades vara äkta och värdefull. Dess värde uppgavs till ca 20 mark. Utom burken och svampen fick kunden en mängdrabatt som uppgick till ca 10 % av beloppet, om han i april beställde varor för 200 mark eller mera. Om beställningens värde understeg de ovan nämnda minimibeloppen kunde kunden beställa en burk för 4,40 mark och en tvättsvamp för 10 mark. Bolaget levererar endast beställningar för minst 100 mark till sina kunder.

Även i de kundbrev som utsändes i maj 1985 utlovades "extra mängdrabatter": om kunden beställde varor för 150 mark fick han som "första extra" en rougepensel och om han beställde varor för 200 mark fick han som "andra extra" en påse för make-up tillbehör. Om beställningens slutsumma inte berättigade till dessa "extravaror" kunde kunden beställa penseln för 4,50 mark och väskan för 10 mark. I juni 1985 lovades att kunden som "sommarens överraskningspresent" skulle få ett hattsmycke om han beställde varor för 130 mark och en mängdrabatt om 10 % om han beställde varor för 200 mark.

Om hattsmycket konstateras bl.a. att det kan fästas t.ex. på en halmhatt.

Yves Rocher Finlande Oy har i sina erbjudanden lovat att den konsument som för minst det belopp som nämns i erbjudandet beställer av de produkter som bolaget marknadsför, utan vederlag på köpet får de förnödenheter som särskilt definieras i varje erbjudande, vilka saknar uppenbart sakligt samband med någon av huvudprodukterna. Yves Rocher Finlande Oy har alltså i sin marknadsföring gjort erbjudanden som strider mot marknadsdomstolens förbud.

Bolaget har åberopat att det innan förbudet utfärdades i november 1981 har förhandlat med KO:s byrå. På basen av dessa förhandlingar skulle bolaget ha fått den uppfattningen att det slag av gåvor som erbjudits på köpet i april, maj och juni 1985 och som nämns i ansökan, vore tillåtna.

Däremot kan man i fråga om enskilda produkter inte göra en förbjuden gåva på köpet tillåten genom att erbjuda en möjlighet att i stället för en på köpet gåva välja en rabatt beräknad enligt dess värde. I dessa fall måste det mellan huvudprodukten och den vara som erbjuds på köpet råda ett uppenbart sakligt samband. Vår ståndpunkt grundar sig särskilt på det faktum att en vara som erhålls på köpet, i synnerhet om den inte separat finns till salu hos Er, lätt känns värdefullare än enbart dess på engrosvärdet baserade pris, uttryckt som en nedsättning av priset på huvudprodukten."

Här uttrycks nog så exakt KO:s ståndpunkt i fråga om huruvida en gåva på köpet eller en dylik tilläggsförmån kan erbjudas i form av en produkt, om kunden alternativt erbjuds en nedsättning av produktens penningvärde.

Bolaget har fortsatt diskussionen 2.4.1981: "Vi uppfattar innehållet i Ert brev så, att det är möjligt att låta kunden välja en produkt i stället för en rabatt, då en mängdrabatt utlovas för inköp till ett visst belopp och då den produkt som beviljas såsom nedsättning ingår i det normala produktsortimentet samt då ett uppenbart sakligt samband råder mellan huvudprodukten och den produkt som erbjuds på köpet." "Här har bolaget alltså mycket kort och koncist sammanfattat det som förklarades i KO:s brev. Bolaget har uppfattat KO:s ståndpunkt helt korrekt. KO svarade 7.4.1981 bolaget bl.a. på följande sätt: "På grundvalen av vad Ni framfört i punkt A.1 kan saken till denna del anses slutbehandlad."

Men i bolagets svaromål har innehållet i breväxlingen helt förändrats. Bolaget meddelar att det på basen av brevväxlingen har fått den uppfattningen att om kunden har en valmöjlighet kan på köpet erbjudas också en sådan vara som inte har sakligt samband med samtliga produkter, så länge värdet av den vara som erbjuds på köpet tydligt meddelas och denna vara hör till de varor som bolaget marknadsför. Här saknas helt en hänvisning till att alternativet skulle vara en rabatt som motsvarar värdet av den vara som erbjuds på köpet. Detta är en förvånande nytolkning av en helt entydig brevväxling. Här har man önskat utgå från att KO som vara på köpet skall godkänna en produkt som strider mot 2 kap. 4 § KSL, dvs. en produkt som inte har något sakligt samband med huvudprodukten, så länge den ingår i bolagets varusortiment och den ges något värde.

Yves Rocher Finlande Oy har inte brutit mot marknadsdomstolens förbud i misstag, utan systematiskt. De förbjudna erbjudandena har upprepats i åtminstone tre månaders marknadsföringsbrev. Detta visar att det vite om 100 000 mark som utsatts för att förstärka förbudet inte har varit tillräckligt. Ett nytt vite, avsevärt större än det tidigare, måste utsättas till förstärkande av förbudet.

Efter marknadsdomstolens utslag har det också förekommit andra typer av varor som erbjudits på köpet, men senare har man återgått till tidigare praxis. Verksamheten inom Yves Rocher-bolaget grundar sig i stor utsträckning på att man som tilläggsförmåner erbjuder olika varor på köpet, varför det inte kan vara frågan om något tillfälligt fenomen, utan detta är en mycket central del av bolagets marknadsföringsstrategi. Sålunda kan man inte här se några förmildrande omständigheter eller sådana förhållanden som skulle utvisa att det är frågan om ett förlåtligt misstag eller någon annan faktor. Bolaget har varit mycket väl medvetet om vilka randvillkoren har varit och det har tagit en viss risk.

Enligt vad bolaget påstår har KO följt med dess marknadsföring efter det förbudet utfärdades och i tysthet godkänt även ett förfarande som eventuellt strider mot förbudet. Men hur borde den omständigheten, att KO slumpmässigt förmår övervaka fakttagandet av utfädade förbud, inverka på bolagets ansvar och bedömningen av dess verksamhet?

I sitt svaromål har bolaget hänvisat till en diskussion vid KO:s byrå 23.7.1985. Denna diskussion har ägt rum efter KO:s ansökan om förbud och syftade uppenbart mot framtiden. Den är inte relevant för denna sak.

YVES ROCHER FINLANDE OY:S BEMÖTANDE

Svaranden har bestridit att dess marknadsföring har stridit mot marknadsdomstolens förbud och ansett att det vore oskäligt att döma vitet till betalning. Svaranden har begärt att KO:s ansökan måtte förkastas i sin helhet.

I marknadsdomstolens beslut 1981:22 fastslogs, att en vara som erbjuds på köpet måste ha ett uppenbart sakligt samband med alla de huvudprodukter med vilka den erbjuds som en tilläggsförmån.

Det är frågan om ett klassiskt fall av att en vara erbjuds på köpet, enligt vilket en konsument som för minst ett visst belopp beställt av de produkter som bolaget marknadsför utan vederlag på köpet får en viss vara som anskaffats enkom för detta erbjudande. Såsom i allmänhet är fallet med klassiska erbjudanden på köpet kunde konsumenten inte heller i fråga om det svarande bolagets erbjudanden år 1981 få veta vad varorna var vårda eller hur förmånligt erbjudandet var, eftersom dessa varor inte kunde erhållas separat.

Det har allmänt ansetts att KSL:s negativa inställning till varor på köpet och intagandet av 2 kap. 4 § i lagen uttryckligen baserar sig på att konsumenten inte har någon möjlighet att bedöma hur förmånligt ett erbjudande är eller att skaffa den vara som erbjuds på köpet till ett visst, tydligt angivet pris.

Det svarande bolaget har strävat efter att iaktta marknadsdomstolens förbud och på alla sätt ge konsumenterna klara uppgifter om erbjudandet och dess villkor. Man har försökt skapa en ny marknadsföringsmetod som avviker från de tidigare, förbjudna metoderna och som ger konsumenterna både en valmöjlighet och nödvändig information.

Redan innan fallet med varor som erbjudits på köpet behandlades i marknadsdomstolen 1981 hade svaranden brevväxlat med KO om sådana erbjudanden där konsumenten ges en möjlighet att välja mellan en rabatt på produkten och en gåva på köpet. På grundvalen av denna brevväxling fick svaranden den uppfattningen, att man då en valmöjlighet erbjuds kan använda även sådana gåvor på köpet som inte har något sakligt samband med alla huvudprodukter så länge den erbjudna varans värde finns tydligt angivet och denna vara hör till de varor som bolaget marknadsför.

KO har påstått, att bolaget systematiskt skulle ha brutit mot marknadsdomstolens förbud, eftersom erbjudandena har upprepats minst tre gånger.

Svaranden har 23.7.1985 med KO diskuterat huruvida dess nuvarande marknadsföring är lagenlig och förstått att KO anser att inte heller det nuvarande marknadsföringssättet kan godkännas. Om KO genast hade ingripit i svarandens marknadsföring skulle denna omedelbart ha upphört med den. Av ovan nämnda orsaker har bolaget ansett sina erbjudanden vara lagenliga och erbjudandena upprepades därför i god tro. Eftersom KO har meddelat att han har följt med bolagets marknadsföring och iakttagandet av marknadsdomstolens beslut, verkar det oskäligt, att KO i sin ansökan som en motivering för sitt yrkande hänvisar till att erbjudandena upprepats, eller anser detta vara en försvårande omständighet.

Om bolagets marknadsföring inte kan anses vara lagenlig finns det trots det inte skäl att döma vitet till betalning, eftersom den ifrågavarande marknadsföringen inte har varit identisk med den som förbjöds av marknadsdomstolen. Till stöd för detta hänvisas till marknadsdomstolens beslut 1985:6.

Om marknadsdomstolen trots allt anser att det finns förutsättningar att döma vitet till betalning borde vitet med stöd av 2 kap. 4 b § 2 mom. strafflagen utdömas som betydligt lindrigare än det utsatta beloppet. Bolaget har inte medvetet brutit mot domstolens beslut, utan har uppriktigt sökt en marknadsföringsmetod som inte strider mot KSL eller marknadsdomstolens beslut och som beaktar konsumentens intressen. Redan innan förbudet utfärdades 1981 hade bolaget frångått den då ifrågavarande marknadsföringsåtgärden. Eftersom man har låtit bolaget förstå, att inte heller det erbjudande som nu är föremål för behandling kan godkännas, har det beslutat att avstå från det.

Med beaktande av det ringa penningvärdet av den erbjudna tilläggsförmånen (4,50 - 10,-) kan erbjudandet som sådant inte anses vara betydande för konsumenten med tanke på hans ekonomiska trygghet. Även med beaktande av bolagets omsättning står det inte i proportion till det nya slag av erbjudande som svaranden gjort i god tro att utdöma det synnerligen stora vitet till betalning.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS BESLUT

Marknadsdomstolen har genom sitt beslut 1981:22 av 17.11.1981 med stöd av KSL 2 kap. 4 § och 7 § 1 mom. vid vite av etthundratusen (100 000) mark förbjudit Yves Rocher Finlande Oy att i sin marknadsföring göra erbjudande, enligt vilket den konsument, som beställt av bolaget marknadsförda produkter för ett visst bestämt minimibelopp utan vederlag som tilläggsförmån erhåller ett etui med skönhetsvårdsutensilier eller två tvätthandskar eller någon annan förnödenhet, som saknar uppenbart sakligt samband med någon av huvudprodukterna.

Yves Rocher Finlande Oy har våren 1985 till sina kunder skickat ut ett direktreklambrev, i vilket åt dem som beställt en viss mängd av bolagets produkter utlovats "mängdrabatter av hög kvalitet". Om kunden i april beställde varor för minst 120 mark fick han utan vederlag en glasburk. Bolaget har föreslagit att burken kunde användas bl.a. i köket, på skrivbordet och i badrummet. Om beställningen var värd minst 150 mark fick kunden utöver ovanstående "en äkta, värdefull tvättsvamp". Om beställningen var värd minst 200 mark fick kunden därtill en mängdrabatt uppgående till 10 %. I en bilaga till brevet med erbjudandet meddelade bolaget, att om värdet av kundens beställning inte berättigade honom att som mängdrabatt få en burk eller en tvättsvamp kunde han separat beställa en burk för 4,50 mark och en tvättsvamp för 10,00 mark.

I maj 1985 skickade bolaget till sina kunder ett direktreklambrev där åt dem som beställer en viss mängd av bolagets produkter utlovas "EXTRA mängdrabatter". Som "FÖRSTA EXTRA" för en beställning värd 150 mark fick kunden en rougepensel och som "ANDRA EXTRA" för en beställning värd 200 mark en påse för make-up tillbehör. På den beställningsblankett som fanns som bilaga till brevet med erbjudandet meddelade bolaget, att om värdet av beställningen inte uppgick till de nämnda beloppen kunde penseln beställas separat till ett pris av 4,50 mark och make-up väskan för 10,00 mark. På beställningsblanketten meddelade bolaget att det kan leverera endast beställningar värda minst 100 mark.

I ett direktreklambrev som sändes ut i juni 1985 utlovades som överraskningspresent för beställningar värda minst 130 mark ett hattsmycke och dessutom en rabatt om 10 % för inköp för minst 200 mark.

Bolagets ovan nämnda erbjudanden bör anses utgöra sådana erbjudanden om varor på köpet som regleras i 2 kap. 4 § KSL.

För att ett sådant erbjudande om vilket stadgas i 2 kap. 4 § KSL skall vara tillåtet förutsätts det att de förnödenheter som erbjuds har ett uppenbart sakligt samband med varandra. I motiveringen till marknadsdomstolens beslut om förbud av 17.11.1985 konstateras, att de varor som erbjuds på köpet måste ha ett uppenbart sakligt samband med alla huvudprodukter.

De produkterbjudanden som bolaget i de ovan nämnda direktreklambreven från år 1985 gör konsumenterna täcker ett stort produktsortiment inom skönhetsvården. De produkter som erbjudits som tilläggsförmån saknar ett uppenbart sakligt samband åtminstone med alla erbjudna huvudprodukter. Huruvida ett sådant erbjudande som avses i 2 kap. 4 § KSL är tillåtet eller inte är inte beroende av om de varor som erbjuds på köpet även kan köpas separat eller om de hör till marknadsförarens vanliga produktsortiment. I motveringen till marknadsdomstolens förbud hänvisas inte till dessa omständigheter.

Yves Rocher Finlande Oy har sålunda i de ifrågavarande erbjudanden som bolaget gjort år 1985 brutit mot det förbud som marknadsdomstolen utfärdat.

I saken har inte framförts sådana särskilda skäl som skulle föranleda att vitet utdöms till lägre belopp än det förelagda eller sådana omständigheter, som skulle föranleda föreläggande av nytt, högre vite än tidigare.

MARKNADSDOMSTOLENS BESLUT

Marknadsdomstolen finner riktigt att utdöma det vite om etthundratusen (100 000) mark som marknadsdomstolen i sitt beslut av 17.11.1981 har utsatt till förstärkande av sitt förbud för Yves Rocher Finlande Oy till betalning.

Yrkandet på föreläggande av nytt, högre vite förkastas.

Sålunda förblir det i marknadsdomstolens beslut 17.11.1981 förelagda vitet i kraft till oförändrat belopp.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Tala, Martiskainen, Mustonen, Aaltonen, Vasara, Heiniö och Modeen.