Court dismissed claim that 'free' labels violated ban on risk-free emphasis in Finnish consumer protection law.

KA vastaan A-lehdet Oy.- Sana "ilmainen" ei kielellisesti vastannut ilmaisua "riskitön". Ilmaisuja "täysin ilmainen" ja "ilmaiseksi" ei voitu pitää markkinatuomioistuimen kieltopäätöksessä tarkoitettuna "vastaavana riskittömyyttä korostavana ilmaisuna". Asetettua uhkasakkoa ei tuomittu maksettavaksi.

Lyhyeen määräaikaiseen edulliseen tutustumiseen viittaavat lausumat olivat omiaan antamaan vaikutelman, että kuluttaja voi tutustua tarjottuun lehteen ja että hän vasta sen jälkeen teki tilauspäätöksen ja eri toimenpiteellä tilasi lehden. Kuluttaja, joka palautti "etusetelin" "ehkä"-kuoressa, tilasi kuitenkin samalla tarjotun lehden tilausmaksua vastaan, ellei hän nimenomaisesti erikseen ilmoittanut peruutuksesta määräajassa. Lehteen tutustuminen muuttui tällöin kuluttajaa sitovaksi vastikkeelliseksi tilauksesksi. Mainitut lausumat saattoivat johtaa siihen, että kuluttaja palautti vastauksensa "ehkä"-kuoressa tutkimatta tarkemmin vaihtoehdon sisältöä. Se, että tällainen vastaus oli samalla tilaus, oli esitetty ilmaisuutta korostavaan tekstiin verrattuna huomaamattomasti. Kuluttajalta saattoi jäädä havaitsematta, että tällainen vastaus muuttuu määräajassa vastikkeelliseksi tilaukseksi. Ilmaisu "saatte tutustua Avotakkaan 2 kk" oli siten esitetty harhaanjohtavasti.

KSL_2_luku_2_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUKSET

KA on vaatinut kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 2 ja 7 §:n nojalla, että markkinatuomioistuin

1) tuomitsee yhtiölle päätöksessä 1983:4/31.5.1983 kohdassa 4 annetun kiellon tehosteeksi asetetun 200 000 markan uhkasakon maksettavaksi; ja

2) kieltää riittävän suuren sakon uhalla yhtiötä markkinoinnissa käyttämästä ilmaisuja "tutustumistarjous", "saatte tutustua Avotakkaan 2 kk" tai muita ilmaisuja, jotka luovat mielikuvan, että kysymyksessä on määräaikainen tilaus, jonka aikana kuluttaja tekee lopullisen tilauspäätöksensä, vaikka kysymyksessä on järjestelmä, jonka mukaan tilaus jatkuu, ellei kuluttaja keskeytä tilausta erillisellä tahdonilmaisulla.

Vuoden 1984 alussa yhtiö toimeenpani Avotakka-lehden markkinointikampanjan. Sen suoramarkkinointilähetyksen sisältö oli seuraava:

a) kirjekuori, jossa oli punaisella värillä painettu: "Etusetelitarjous voimassa 28.1.1984 saakka",

b) neljään osaan taitettu moniväriesite, jonka etusivulla oli punaiselle väripohjalle keltaisella värillä painettu: "2 kk:n Avotakat täysin ilmaiseksi",

c) Etuseteliksi nimitetty lipukevihkonen, jonka vasemmassa alanurkassa oli teksti: "Samalla saan täysin ilmaiseksi tutustua Avotakkaan 2 kk:n ajan ja lisäksi minulle varataan mahdollisuus saada erikoiseduin Avotakan kaikki kahdeksan loppuvuoden numeroa",

d) vastauskuoret; Ehkä-kuoren etusivulla oli teksti "Kun palautatte etusetelinne tässä Ehkä-kuoressa, saatte tutustua Avotakkaan 2 kk täysin ilmaiseksi"; Ei-kuoren takasivulla oli teksti "Huomasittehan, että palauttamalla Etusetelinne Ehkä-vastauskuoressa saatte tutustua Avotakkaan 2 kk täysin ilmaiseksi",

e) myyntikirje, jonka etusivulla oli mm. seuraava teksti: "Te saatte nyt Avotakalta myös merkittävän ilmaistarjouksen: Saatte tutustua Avotakkaan 2 kk:n ajan ilmaiseksi! Toimikaa näin: Irroittakaa Etusetelinne, eli saamanne vihkon päällimmäinen kuponki ja palauttakaa se meille Ehkä-kuoressa. Saatte maalis- ja huhtikuun Avotakat täysin ilmaiseksi."

Kohdassa c) kuvatun kuponkivihkosen takakannessa on tekstijakso, jonka otsikko on "Toimikaa näin:". Tämän osaston kohta 4 kuuluu näin: "Mikäli tutustuttuanne ette ole tyytyväinen Avotakkaan ettekä halua jatkaa tilausta seuraavan 8 kk:n ajan, ilmoittakaa siitä Avotakassa olevalla palvelukortilla 6.4.1984 mennessä. Tällöin Avotakka tulee Teille ainoastaan huhtikuun loppuun, ettekä maksa 2 kk:n tutustumisjaksosta mitään. Kohdassa e) kuvatun myyntikirjeen toisella sivulla on seuraava teksti, joka on sijoitettu pitkähkön kappaleen loppuun: "Jos ette 2 kk:n ilmaisen tutustumisen jälkeen halua jatkaa Avotakan tilaajana, Teidän tulee ilmoittaa siitä 6.4.1984 mennessä Avotakassa olevalla palvelukortilla."

1) Markkinatuomioistuin on päätöksessään 4/1983/31.5.1983 kieltänyt yhtiötä 200 000 markan sakon uhalla mm. käyttämästä tutustumistarjouksessa ilmaisuja "ilman penninkään riskiä", "saatte Avun tutustumistilauksena ilman mitään riskiä" taikka muita vastaavia riskittömyyttä korostavia ilmaisuja, kun tutustumistarjous muuttuu tilaukseksi, ellei kuluttaja keskeytä tilausta erillisellä tahdonilmaisulla.

Kieltoa oli tältä osin noudatettava heti. Markkinatuomioistuin perusteli kieltopäätöstään tältä osin seuraavasti:

Suoramainoslähetykseen sisältyneessä "arvoshekissä" mainitaan: "En ota mitään riskiä, sillä voin vielä peruuttaa tilauksen Avun palvelukortilla 20.8.1982 mennessä, jolloin saan elokuun Avut enkä maksa niistä penniäkään." Palkintoesitteessä mainitaan mm.: "Ette ota penninkään riskiä, kun nyt päätätte tilata Avun kotiinne ja tutustua siihen. "Eikuoreen sisältyy seuraava maininta: "Huomasittehan, että EHKÄ-vastauskuoren käyttö on täysin riskitöntä." Suoramainoslähetykseen sisältyy myös muita riskittömyyttä korostavia ilmaisuja. Toisessa TV-mainoksessa mainitaan kaksi kertaa: "Nyt voit tilata Avun kotiisi ja tutustua siihen ilman penninkään riskiä."

Riskittömyyteen viittaavat ilmaisut ovat omiaan antamaan vaikutelman, että kuluttaja voi tutustua tarjottuun lehteen ja että hän vasta tämän jälkeen tekee tilauspäätöksen. Ilmaisut korostavat mahdollisuutta tutustua lehteen vastikkeettomasti. Kuluttaja, joka palauttaa tilaus- ja arvontalipukkeensa eli "arvoshekin" EHKÄ-kuoressa, tilaa kuitenkin samalla Avun tilausmaksua vastaan, ellei hän nimenomaisesti erikseen ilmoita peruutuksesta määräajassa. Lehteen tutustuminen muuttuu tällöin kuluttajaa sitovaksi vastikkeelliseksi tilaukseksi.

Mainitut ilmaisut saattavat johtaa siihen, että kuluttaja palauttaa vastauksensa EHKÄ-kuoressa tutkimatta tarkemmin vaihtoehdon sisältöä. Häneltä voi jäädä havaitsematta, että vastikkeeton tarjous muuttuu määräajassa vastikkeelliseksi tilaukseksi. Sen vuoksi markkinoinnissa käytetyn ilmaisun "ilman penninkään riskiä" tai muun sitä vastaavan ilmaisun käyttäminen on harhaanjohtavaa."

Kun nyt käsiteltävänä olevaa suoramainoslähetystä verrataan markkinatuomioistuimen kiellon perusteluihin voidaan todeta, että lähetyksen rakenne on aivan samanlainen: kirjekuoren merkintä, tutustumistarjouksen esittelytapa, lyhyehkö vastausaika, etusetelinippu; kaikki nämä ainesosat sisältyvät molempiin lähetyksiin. Ainoa ero lähetysten välillä on, että markkinatuomioistuimen aikaisemmin käsittelemässä lähetyksessä käytettiin ilmaisua "ilman penninkään riskiä" ja nyt käsiteltävänä olevassa lähetyksessä käytetään ilmaisua "täysin ilmaiseksi". Edellinen ilmaisu pitää sisällänsä, että kuluttaja voi tutustua lehteen ilman taloudellista riskiä ja sana ilmainen viestittää kenties vielä korostetummin saman sanoman: tutustumiseen ei tarvita rahaa. Kysymyksessä on ilmaisu, joka kiellettyjen ilmaisujen tavoin korostaa tarjouksen taloudellista riskittömyyttä.

Markkinatuomioistuimen kielto kohdistuu A-lehdet Oy:hyn ja sen tarkoituksena on estää yhtiötä edistämästä lehtiensä tilausmyyntiä tällaisia ilmaisuja käyttäen tilanteissa, joissa tilaukset jatkuvat, ellei kuluttaja erikseen keskeytä tilausta.

Markkinatuomioistuimen perustelut ovat yksiselitteisiä ja kiellon sanamuoto selkeä, joten erehdyksestä kiellon sisällön suhteen ei voi olla kysymys. Yhtiö on edellä kuvatulla menettelyllään rikkonut markkinatuomioistuimen antaman kiellon.

2) Epäkohtaa, johon nyt toistamiseen joudutaan puuttumaan, ei voida korjata puuttumalla ainoastaan tarjouksen vastikkeellisuutta tai vastikkeettomuutta koskeviin ilmaisuihin. Ongelman ydin on siinä, että kuluttajia houkutellaan lehden tilaajiksi esittämällä, että he voivat tutustua lehteen ennenkuin he tekevät lopullisen päätöksen siitä, haluavatko he tilata lehden pitemmäksi aikaa.

Tämä on markkinointiaineiston sanoma. Viestiä korostetaan ja tehostetaan lisäksi sillä, että tämä tutustuminen voi tapahtua ilman taloudellisia uhrauksia. Saatujen kokemusten valossa tuntuu todennäköiseltä, että kielto nykyisessä muodossaan voi houkutella markkinoinnin suunnittelijaa liittämämään tarjoukseen jonkin lähinnä symbolisen maksun ja tällä tavalla kiertämään kieltoa.

Markkinointitoimenpiteen tuomittavuus on nimenomaan siinä, että kuluttajalle luodaan mielikuva siitä, että hän voi kaikessa rauhassa tutustua tuotteeseen, jonka jälkeen hän tekee lopullisen päätöksensä ja ilmoittaa tästä yhtiölle. Sen vuoksi sana "tutustumistarjous" on rauhoitettava käytettäväksi aitoja tutustumistarjouksia varten. Yhtiön nyt käyttämä tarjousmenetelmä muuttuu käytännössä helposti ns. negatiiviseksi sopimussidonnaksi eli järjestelmäksi, jossa kuluttaja ei miellä tilanneensa elinkeinonharjoittajan lähettämiä tuotteita eikä niitä maksa määräajassa seurauksenaan perimistoimenpiteitä tai päin vastoin maksaa ne mukavuussyistä. Ei ole aihetta hyväksyä tällaista menetelmää, koska elinkeinonharjoittaja siinä hyötyy kohtuuttomasti siitä, että kuluttajalla on taipumusta passiivisuuteen.

Suoramarkkinointiaineisto on laadittu siten, että tilausehtojen löytyminen ja niiden sisällön omaksuminen on tavalliselle kuluttajalle vaikeaa. Kun lisäksi aineiston joka osassa korostetaan, että kysymyksessä on "tutustumistarjous", kuluttaja luottaa siihen, että hän myöhemmässä vaiheesa voi harkita tilaako hän lehden vaiko ei.

Edellä sanotun perusteella yhtiön markkinointi, jossa tutustumistilauksena itse asiassa markkinoidaan 10 kuukauden tilausta, joka voidaan keskeyttää, on kuluttajia harhaanjohtava. Harhaanjohtavuutta lisäävät sanonnat, jotka viittaavat vastikkeettomuuteen.

Yhtiön välinpitämätön suhtautuminen markkinatuomioistuimen edelliseen kieltopäätökseen on otettava huomioon uhkasakon suuruudesta päätettäessä.

A-LEHDET OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt, että sen markkinointi olisi markkinatuomioistuimen antaman kieltopäätöksen tai KSL:n säännösten vastaista ja vaatinut, että hakemus kaikilta osiltaan hylätään.

1. Yhtiö ei ole rikkonut markkinatuomioistuimen päätöksessä 1983:4/31.5.1983 asetettua kieltoa.

Yhtiön käsilläoleva markkinointi ei ole samankaltaista kuin kiellon kohteena ollut toimenpide. Käsilläolevassa markkinoinnissa ei ole käytetty niitä menettelytapoja, jotka aikaisemmassa päätöksessä on katsottu kielletyiksi.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä 1983:4, kohdassa 4, vastaajaa kiellettiin käyttämästä ilmaisua "ilman penninkään riskiä" tai muita riskittömyyttä korostavia ilmaisuja, kun tutustumistarjous muuttuu tilaukseksi, ellei kuluttaja keskeytä tilausta erillisellä tahdonilmaisulla.

Käsilläolevassa tapauksessa

- kyseessä on täysin erityyppinen tarjous kuin aikaisemman päätöksen tarkoittama tarjous. Aikaisemmassa tarjouksessa Avun elokuun numeroiden saaminen vastikkeetta edellytti kuluttajan reagointia 20.8.1982 mennessä. Tahdonilmaisun poisjääminen muutti tilauksen maksulliseksi 1.8.1982 alkaen.

Nyt kahden kuukauden Avotakat olivat aina ilmaisia ja reagoiminen 6.4.1984 mennessä esti jatkotilauksen voimaantulon. Kyseessä ei Avotakan osalta nyt ole tarjous, jossa vastikkeeton muuttuu vastikkeelliseksi;

- kyseisessä tarjouksessa ei missään vaiheessa korosteta tarjouksen riskittömyyttä; se, että tarjouksessa selkeästi kerrotaan kuluttajan saavan vastikkeettomasti eli ilmaiseksi kahden kuukauden lehdet on tosiseikka, joka mainostajalla täytyy olla oikeus mainonnassa kertoa.

Kun kyseessä on rakenteeltaan erityyppinen tarjous, jossa on käytetty erilaista mainosmateriaalia ja erilaisia ilmaisuja kuin kiellon kohteena olevassa markkinoinnissa, ei kiellon rikkomista ole voinut tapahtua.

Yhtiö on kaikin keinoin pyrkinyt noudattamaan markkinatuomioistuimen kieltopäätöstä, joka on ollut po. kampanjaa suunnitelleiden henkilöiden tiedossa. Kaikin tavoin on pyritty antamaan kuluttajalle selkeät tiedot tarjouksen ehdoista. Minkäänlaista erehtymisen vaaraa kuluttajalle ei ole aiheutunut. Erityisesti markkinatuomioistuimen kieltopäätöksessä esitetty epäkohta "häneltä (kuluttajalta) voi jäädä havaitsematta, että vastikkeeton tarjous muuttuu määräajassa vastikkeelliseksi tilaukseksi" on eliminoitu käsilläolevassa tarjouksessa. Tarjouksen ehdot on selkeästi esitetty, eikä harhaanjohtumisen vaaraa ole.

Kuluttajan edut on otettu huomioon sekä kampanjan suunnittelussa että niiden kuluttajien suhteen, jotka epähuomiossa ovat jättäneet ilmoittamatta, että he eivät ole halukkaita jatkamaan lehden tilausta vastikkeellisena. Käsilläoleva tarjous on siten asianmukainen, eikä sitä miltään osin voida pitää KSL:n tai markkinatuomioistuimen päätöksen n:o 1983:4 vastaisena.

Käsilläoleva kampanja on rakenteeltaan samanlainen kuin useat vastaajan suoramarkkinointikampanjat, joita on julkaistu osin samanaikaisesti kuin päätöksen 1983:4 tarkoittamaa juttua markkinatuomioistuimessa käsiteltiin, osin sen jälkeen. KA:n taholta ei ole missään vaiheessa oltu yhteydessä vastaajaan ja ilmoitettu, että tällaisia kampanjoita pidettäisiin KSL:n vastaisina tai että niitä jatkamalla mahdollisesti syyllistyttäisiin annetun kiellon rikkomiseen. Se, että KA puuttui käsilläolevaan tammikuussa 1984 julkaistuun kampanjaan yllättäen syyskuussa 1984, tuli vastaajalle täydellisenä yllätyksenä ja vastoin vastaajan perusteltua käsitystä siitä, että käsilläoleva kampanja on sallittu ja lainmukainen.

KA:n vaatimus on ristiriidassa aikaisemman markkinatuomioistuimen käytännön kanssa. Markkinatuomioistuimen päätös n:o 1984:1 koski vastaavaa asiaa, asetetun uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi. Po. päätöksessään markkinatuomioistuin katsoi, ettei käsitelty tarjous ollut samankaltainen kuin kieltopäätöksessä tarkoitettu tarjous.

Mainitun jutun yhteydessä markkinatuomioistuimelle jätettiin asiantuntijalausuntoja, joissa yksimielisesti todettiin, että markkinatuomioistuimen kieltopäätöksiä on sovellettava suppeasti ja otettava ennenkaikkea huomioon se, miten vastaajan voidaan olettaa ymmärtäneen kiellon sisällön, sekä ottaen huomioon myös päätöksen perustelut.

Ei voida kohtuudella olettaa vastaajan voineen edes epäillä, että käsilläoleva tarjous sisältäisi kiellon rikkomisen. Näissä oloissa olisi kohtuutonta tuomita merkittävän suuri 200 000 markan suuruinen uhkasakko maksettavaksi.

2. Yhtiö vastustaa KA:n hakemuksen kohtaa 2. seuraavilla perusteilla:

KA vaati jo aikaisemman jutun yhteydessä, että silloin käsiteltävänä olevan tarjouksen rakenne sellaisenaan olisi kiellettävä ja että sana "tutustumistarjous" olisi varattava vain sellaisia tilauksia varten, jotka lyhyehkön ajanjakson jälkeen lakkaavat, jollei kuluttaja itse ilmoita haluavansa jatkaa tilausta.

Markkinatuomioistuin ei tätä perustelua hyväksynyt, kuten päätöksen sanamuodosta käy ilmi. Markkinatuomioistuimen päätöksessä kiellon kohteena on yksinomaan sellaisten ilmaisujen käyttö, jotka saattavat johtaa harhaan. Erityisesti tarjouksen riskittömyyttä korostavia ilmaisuja pidettiin tuolloin käsiteltävässä tapauksessa harhaanjohtavina. Ei ole syytä muuttaa markkinatuomioistuimen päätöksessä n:o 1983:4 ilmaistua periaatetta.

Käsilläoleva mainosmateriaali kertoo kuluttajalle yksiselitteisesti, minkälaisia lehden tilausehtoja hänelle tarjotaan. Kuluttajalle annetaan selkeät ohjeet miten menetellä, toisaalta mikäli kuluttaja haluaa yksinomaan pitää ilmaiset tutustumista varten tarjotut lehdet ja toisaalta, mikäli kuluttaja haluaa jatkaa tilausta maksullisena tilauksena.

Palauttaessaan tilausta koskevan kupongin kuluttaja on selkeästi ilmaissut haluavansa tutustua vastaajan lehteen tarjottujen ilmaisten lehtien välityksellä ja hyväksynyt tarjouksen ehdot.

Kun tarjouksen ehdot on selkeästi esitetty eivätkä ne johda kuluttajaa harhaan, ei kyseessä ole kuluttajaa harhaanjohtava tarjous, jossa kuluttaja erehdytettäisiin tilaamaan tuotetta, jota hän ei miellä tilanneensa.

Se, onko tarjous rakennettu siten, että kuluttaja ilmoittaa, mikäli hän haluaa jatkaa tilausta, vai siten, että kuluttaja ilmoittaa, mikäli hän ei jatka tilausta, on merkityksetöntä tarjouksen sallittavuutta arvosteltaessa. Merkityksellistä voi olla vain se, onko materiaali laadittu sellaiseksi, että kuluttaja saa helposti ja selkeästi tietoonsa tarjouksen ehdot, vai johtaako aineisto kuluttajaa harhaan tarjouksen ehtojen suhteen. Käsilläolevaan tarjoukseen tutustuttaessa on yksiselitteistä, ettei harhaanjohtumisen vaaraa ole. Syytä tarjouksen kieltämiseen ei sen vuoksi ole.

Käsilläolevassa tarjouksessa yhtiö todella antaa kuluttajalle mahdollisuuden saada ilmaisia lehtiä. Useille kuluttajille tarjous on arvokas ja mieluinen. On paljon kuluttajia, joilla ei muutoin olisi mahdollisuuksia tutustua vastaajan korkeatasoiseen AVOTAKKA-lehteen. Näille kuluttajille yhtiö tarjoaa selkeän, konkreettisen mahdollisuuden tutustua vastaajan lehteen ilmaiseksi kahden kuukauden ajan.

Tarjous aiheuttaa yhtiölle merkittäviä kustannuksia, sillä hyvin monet kuluttajat todella käyttävät hyväkseen mahdollisuutta saada täysin ilmaisia lehtiä kotiinsa.

Ei voi olla kohtuutonta, että kuluttajalta, joka saa lehdet ilmaiseksi, vaaditaan, että hän ilmoittaa sovittujen ja hänelle selkeästi esitettyjen ehtojen mukaisesti, mikäli ei halua jatkaa tilausta, vaan ottaa vain tarjotut ilmaiset lehden numerot. Kuluttajien kannalta ei ole perusteltua kieltää käsilläolevan kaltaisen tarjouksen toteuttamista.

Yhtiön tarjous on täysin rinnastettavissa tarjoukseen, jossa kuluttaja tilaa suoramarkkinoinnissa tuotteen kotiinsa tutustuakseen siihen määrätyn ajan, esim. 10 päivän ajan. Kyseessä on kiistatta tutustumisjakso, jolloin sitä on voitava kutsua tutustumisjaksoksi. Lehden osalta tutustumisaika on luontevasti pidempi, kahden lehden ilmestymisvälin mittainen, jotta kuluttaja voi rauhassa tutustua lehteen ennen tilauspäätöksen tekoa. Kyseessä on siten "puhdas" tutustumistarjous.

Tutustumistarjouksia tehdään runsaasti eri aloilla, sekä vähittäiskaupassa että suoramarkkinoinnissa. KA:n kannanotto sotii voimakkaasti vakiintuneen tutustumistarjouksen käsitettä vastaan. Mikäli KA:n kanta hyväksyttäisiin, rajoitettaisiin tällä kohtuuttomasti mahdollisuuksia käyttää erilaisia tutustumistarjouksia suoramarkkinoinnissa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

1. Markkinatuomioistuin on 31.5.1983 antamallaan päätöksellä 1983:4 KSL 2 luvun 2 §:n nojalla kieltänyt A-lehdet Oy:tä 200 000 markan sakon uhalla markkinoinnissaan käyttämästä tutustumistarjouksesta ilmaisuja "ilman penninkään riskiä", "saatte Avun tutustumistilauksena ilman mitään riskiä" taikka muita vastaavia riskittömyyttä korostavia ilmaisuja, kun tutustumistarjous muuttuu tilaukseksi, ellei kuluttaja keskeytä tilausta erillisellä tahdonilmaisulla.

Vuoden 1984 alussa A-lehdet Oy on markkinoinut Avotakkalehden touko-joulukuun 1984 numeroita 124 markan hinnalla kuluttajille suoramainoslähetyksissä. Lähetyskuori sisälsi moniväriesitteen, "etuseteli" -lipukevihkosen "Ehkä"- ja "Ei" vastauskuoret sekä myyntikirjeen. "Ehkä"-kuoressa lipukevihkosen päällimmäisen kappaleen palauttanut kuluttaja sai ilman eri maksua maalis- ja huhtikuun Avotakka-lehdet. Kummassakin vastauskuoressa oli mm. teksti "--- saatte tutustua Avotakkaan 2 kk täysin ilmaiseksi!" Jos "Ehkä"-kuoressa vastauksen palauttanut kuluttaja ei 6.4.1984 mennessä erikseen ilmoittanut peruutuksesta, hän oli tilannut Avotakka-lehden ajaksi 1.5. - 31.12.1984.

Po. Avotakka-lehden suoramarkkinointi sisältää markkinatuomioistuimen kieltopäätöksessä tarkoitetun tutustumistarjouksen.

Avotakka-lehden markkinoinnissa on maalis- ja huhtikuun 1984 numeroihin viitaten käytetty ilmaisuja "täysin ilmainen" ja "ilmaiseksi". Sana "ilmainen" ei kielellisesti vastaa ilmaisua "riskitön". Sen vuoksi maalis- ja huhtikuun numeroista käytettyjä mainittuja ilmaisuja ei voida pitää markkinatuomioistuimen kieltopäätöksessä tarkoitettuna "vastaavana riskittömyyttä korostavana ilmaisuna". Näin ollen A-lehdet Oy ei ole rikkonut markkinatuomioistuimen aiempaa kieltopäätöstä.

2. Vastauskuorissa olleen tekstin "--- saatte tutustua Avotakkaan 2 kk täysin ilmaiseksi!" ohella markkinointiaineistossa on ollut useita korostetusti esitettyjä, määräaikaiseen ilmaiseen tutustumiseen viittaavia lausumia. Siitä, miten vastauksensa "Ehkä"-kuoressa palauttaneen kuluttajan on meneteltävä silloin, kun hän ei halua tilata Avotakka-lehteä, on maininta kahdessa yhteydessä. Ne on esitetty "etusetelivihkosen" takasivulla toimintaohjeista kertovan pienikokoisen tekstin kohdassa 4 sekä myyntikirjeen kääntöpuolen tekstissä kolmella rivillä.

Markkinoinnissa ei ole käytetty ilmaisua "tutustumistarjous".

Lyhyeen määräaikaiseen edulliseen tutustumiseen viittaavat lausumat ovat omiaan antamaan vaikutelman, että kuluttaja voi tutustua tarjottuun lehteen ja että hän vasta sen jälkeen tekee tilauspäätöksen ja eri toimenpiteellä tilaa lehden. Kuluttaja, joka palauttaa "etusetelin" "Ehkä"-kuoressa, tilaa kuitenkin samalla Avotakan tilausmaksua vastaan, ellei hän nimenomaisesti erikseen ilmoita peruutuksesta määräajassa. Lehteen tutustuminen muuttuu tällöin kuluttajaa sitovaksi vastikkeelliseksi tilaukseksi.

Mainitut ilmaisut saattavat johtaa siihen, että kuluttaja palauttaa vastauksensa "Ehkä"-kuoressa tutkimatta tarkemmin vaihtoehdon sisältöä. Se, että tällainen vastaus on samalla tilaus, on esitetty ilmaisuutta korostavaan tekstiin verrattuna huomaamattomasti. Sen vuoksi kuluttajalta voi jäädä havaitsematta, että tällainen vastaus muuttuu määräajassa vastikkeelliseksi tilaukseksi. Siten ilmaisu "saatte tutustua Avotakkaan 2 kk" on esitetty markkinoinnissa harhaanjohtavalla tavalla.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 2 ja 7 §:n nojalla oikeaksi kahdensadantuhannen (200 000) markan sakon uhalla kieltää A-lehdet Oy:tä lehtien markkinoinnissa käyttämästä ilmaisua "saatte tutustua Avotakkaan 2 kk" tai sitä vastaavia ilmaisuja sillä tavalla, että ne luovat mielikuvan lyhytaikaisesta tutustumistilauksesta, vaikka kysymyksessä on järjestelmä, jonka mukaan tilaus jatkuu, ellei kuluttaja keskeytä tilausta erillisellä tahdonilmaisulla.

Kieltoa on noudatettava heti.

Vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Modeen, Mustonen ja Ollikainen.

---

[SV]

KO mot A-lehdet Oy. - Ordet "gratis" motsvarande språkligt inte uttrycket "riskfri". Uttrycken "helt gratis" och "gratis" kunde inte betraktas som "andra motsvarande uttryck, som framhäver riskfriheten", vilka avsågs i marknadsdomstolens beslut om förbud. Svaranden dömes inte att erlägga det utsatta vitet.

KSL_2_kap._2_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har med stöd av 2 kap. 2 och 7 §§ konsumentskyddslagen (KSL) yrkat, att marknadsdomstolen

1) dömer bolaget att erlägga det vite om 200 000 mark som i utslaget 1983:4/31.5.1983 punkt 4 utsatts till förstärkande av förbudet;och

2) vid tillräckligt stort vite förbjuder bolaget att i sin marknadsföring använda uttrycken "introduktionserbjudande", "Ni får stifta bekantskap med Avotakka i 2 månader" eller andra uttryck som skapar ett intryck av att det är frågan om en prenumeration på viss tid under vilken konsumenten fattar de slutgiltiga beslutet om huruvida han vill prenumerera eller inte, trots att det är frågan om ett system enligt vilket prenumerationen fortlöper såvida inte konsumenten avbryter den genom en särskild viljeyttring.

I början av år 1984 verkställde bolaget en kampanj för att marknadsföra tidskriften Avotakka. Det sände till konsumenterna ut en direktreklamförsändelse med följande innehåll:

a) ett kuvert med påtryck i rött: "Förmånskupongerbjudande i kraft till 28.1.1984"

b) en i fyra delar vikt broschyr i flerfärgstryck, där framsidan upptog texten "Avotakka helt gratis i 2 månader" i gult tryck på röd botten,

c) ett häfte med kuponger kallade en förmånskupong, där nedre vänstra hörnet upptog texten: "Samtidigt får jag helt gratis stifta bekantskap med Avotakka i 2 månader och dessutom har jag möjlighet att med specialförmåner få samtliga åtta nummer av Avotakka för slutet av året",

d) svarskuvert; Kanske-kuvertet bar på framsidan texten "Då Ni returnerar Er förmånskupong i detta Kanske-kuvert får Ni helt gratis stifta bekantskap med Avotakka under 2 månader"; på baksidan av Nej-kuvertet fanns texten "Ni märkte väl att om Ni returnerar Er värdekupong i Kanske-svarskuvertet får Ni helt gratis stifta bekantskap med Avotakka i 2 månader",

e) ett säljbrev, som på första sidan upptog bl.a. följande text: "Ni får nu också ett betydande gratiserbjudande av Avotakka: "under 2 månader får Ni gratis stifta bekantskap med Avotakka. Gör så här: Lösgör Er förmånskupong, alltså den översta kupongen i det häfte Ni fått och returnera den till oss i Kanske-kuvertet. Ni får mars- och aprilnumren av Avotakka helt gratis."

På bakpärmen av det kuponghöfte som beskrivs i punkt c) finns ett textavsnitt med rubriken "Gör så hör: "Punkt 4 i detta avsnitt lyder: "Om Ni efter att ha stiftat bekantskap med Avotakka inte är nöjd med tidskriften och inte vill fortsätta prenumerationen de följande 8 månaderna, meddela då därom medelst det servicekort som finns i Avotakka före 6.4.1984. Då kommer Avotakka till Er endast till utgången av april, och Ni betalar ingenting för de två månader under vilka Ni stiftat bekantskap med tidskriften." På den andra sidan av det säljbrev som beskrivs under punkt e) ingår följande text, placerad i slutet av ett längre stycke: "Om Ni efter att gratis ha stiftat bekantskap med Avotakka i 2 månader inte vill forsätta som prenumerant skall Ni före 6.4.1984 meddela därom på det servicekorts om finns i Avotakka."

1) Marknadsdomstolen har i sitt utslag 4/1983/31.5.1983 vid vite om 200 000 mk förbjudit bolaget bl.a att i introduktionserbjudanden använda uttryck som "utan att riskera en penni", "Ni får Apu som introduktionsprenumeration utan någon risk" eller andra motsvarande uttryck som framhäver riskfriheten, när introduktionserbjudandet omvandlas till en prenumeration, såvida inte konsumenten avbryter prenumerationen genom en särskild viljeyttring.

Till denna del skulle förbudet iakttas omedelbart. Marknadsdomstolen motiverade denna del av sitt beslut om förbud på följande sätt:

På den i direktreklamförsändelsen ingående "värdechecken" nämns: "Jag tar ingen risk, ty jag kan annullera min prenumeration med tillhjälp av Apus servicekort före 20.8.1982, i vilket fall jag får augusti månads Apu-tidningar utan att betala en penni för dem". I vinstbroschyren sägs bl.a.: "Ni riskerar inte en penni, när Ni nu beslutar Er för att beställa hem Apu och titta närmare på tidningen." På NEJ-kuvertet finns följande omnämnande: "Ni har säkert märkt, att det inte är någon risk att använda KANSKE-svarskuvertet." Direktreklamförsändelsen innehåller även andra uttryck, som framhäver riskfriheten. I den ena TV-reklamen sägs det två gånger: "Nu kan du beställa hem Apu och titta närmare på tidningen utan att riskera att behöva betala en penni."

De uttryck som hänvisar till avsaknaden av risker är ägnade att ge ett intryck av att konsumenten kan stifta bekantskap med den erbjudna tidningen och att han först efter detta behöver besluta sig för om han vill prenumerera på den eller inte. Uttrycken framhäver möjligheten att studera tidningen utan vederlag. Denkonsument, som returnerar sin prenumerations- och lottkupong, dvs. "värdechecken" i KANSKE-kuvertet, prenumererar dock samtidigt på Apu mot en viss prenumerationsavgift, såvida han inte uttryckligen särskilt återtar sin prenumeration inom en viss tid. Stiftandet av bekantskap med tidningen omvandlas härvid till en för konsumenten bindande prenumeration mot ett visst vederlag.

Den nämnda uttrycken kan leda till att en konsument returnerar sitt svar i KANSKE-kuvertet utan att granska alternativets innebörd närmare. Han kan undgå att märka, att det vederlagsfria erbjudandet inom en viss tid omvandlas till en prenumeration mot vederlag. Fördenskull är användandet av uttrycket "utan att riskera en penni" eller annat motsvarande uttryck vilseledande i sammanhanget.

Då den nu ifrågavarande direktreklamförsändelsen jämförs med motiveringen till marknadsdomstolens utslag kan man konstatera, att försändelsen har en alldeles likadan struktur: beteckningen på kuvertet, sättet att presentera introduktionserbjudande, den korta svarstiden, häftet med förmånskuponger; alla dessa beståndsdelar ingår i båda försändelserna. Den enda skillnaden mellan försändelserna är att i den försändelse som tidigare behandlades av marknadsdomstolen användes uttrycket "utan att riskera en penni" och i den försändelse som nu behandlas har använts uttrycket "helt gratis". Det förra uttrycket innebär att konsumenten kan stifta bekantskap med tidskriften utan ekonomisk risk och ordet gratis framför samma budskap på ett kanske ännu mera tillspetsat sätt: för introduktionen behövs inga pengar. Det är här frågan om ett uttryck som på samma sätt som de tidigare förbjudna uttrycken betonar att erbjudandet är ekonomiskt riskfritt.

Marknadsdomstolens förbud avser A-lehdet Oy och syftet med det är att förhindra bolaget från att främja prenumerationsförsäljningen av sina tidningar och tidskrifter genom att använda dylika uttryck i sådana situationer då prenumerationerna fortlöper om inte konsumenten särskilt annullerar sin prenumeration.

Marknadsdomstolens motivering är entydig och förbudets ordalydelse klar, varför det inte kan vara frågan om att innehållet i förbudet skulle ha missförståtts. Bolaget har genom att förfara på det sätt som beskrivits ovan brutit mot marknadsdomstolens förbud.

2) Det missförhållande mot vilket man nu ånyo måste ingripa kan inte rättas till enbart genom att man ingriper mot de uttryck som gäller huruvida erbjudande är gratis eller inte. Den centrala punkten i problemet är att konsumenterna lockas att prenumerera på en tidskrift genom att man låter påskina att de kan stfta bekantskap med tidskriften innan de fattar ett slutgiltigt beslut om huruvida de vill prenumerare på den för en längre tid.

Detta är budskapet i marknadsföringsmaterialet. Budskapet betonas och effektiveras ytterligare med att denna introduktion kan ske utan ekonomiska uppoffringar. Erfarenheterna utvisar att det är sannolikt att förbudet i sin nuvarande form kan locka dem som planerar marknadsföringen att förknippa erbjudandet med någon närmast symbolisk avgift och på detta sätt kringgå förbudet.

De förkastliga i marknadsföringsåtgärden ligger uttryckligen däri, att konsumenten bibringas ett intryck av att han i lugn och ro kan stifta bekantskap med produkten, varefter han fattar sitt slutgiltiga beslut och meddelar bolaget härom. Därför bör ordet "introduktionserbjudande" fredas för att användas för äkta introduktionserbjudanden. Det förfarande med ett erbjudande som bolaget nu använt bli i praktiken lätt en s.k. negativ avtalsbindning eller ett system där konsumenten inte anser sig ha beställt de produkter som näringsidkaren sänt honom och inte betalar dem inom utsatt tid, vilket leder till indrivningsåtgärder, eller tvärtom betalar konsumenten den av bekvämlighetsskäl. Det finns ingen orsak att godkänna ett dylikt förfarande eftersom näringsidkaren där har en oskälig fördel av att konsumenterna tenderar att vara passiva.

Direktreklammaterialet har uppgjorts så att det för en vanlig konsument är svårt att hitta prenumerationsvillkoren och att förstå innehållet i dem. Då det dessutom i varje del av materialet betonas att det är frågan om ett "introduktionserbjudande" litar konsumenten på att han i ett senare skede kan överväga huruvida han vill prenumerera på tidskriften eller inte.

På grund av ovanstående är bolagets marknadsföring, där man i form av ett introduktionserbjudande i själva verket marknadsför en 10 månaders prenumeration som kan avbrytas, vilseledande för konsumenterna. Marknadsföringen blir ännu mera vilseledande genom de uttryck som hänvisar till att det skulle vara gratis.

Bolagets likgiltiga inställning till marknadsdomstolens tidigare beslut om förbud bör beaktas då vitets storlek fastställs.

A-LEHDET OY:S SVAROMÅL

Bolaget har bestridit att dess marknadsföring skulle stå i strid med marknadsdomstolens beslut om förbud eller KSL och yrkat att ansökan till alla delar förkastas.

1) Bolaget har inte brutit mot förbudet i marknadsdomstolens utslag 1983:4/31.5.1983.

Bolagets ifrågavarande marknadsföring är inte likadan som den åtgärd som blev föremål för förbud. I den nu ifrågavarande marknadsföringen har inte använts sådana förfaringssätt som i det tidigare utslaget har ansetts förbjudna.

I marknadsdomstolens utslag 1983:4, punkt 4, förbjöds svaranden att använda uttrycket "utan att riskera en penni" eller andra uttryck som betonar riskfriheten, då ett introduktionserbjudande omvandlas till en prenumeration om inte konsumenten avbryter prenumerationen genom en särskild viljeyttring.

I det förhandenvarande fallet

- är det frågan om ett erbjudande av helt annan typ än det som avsågs i det tidigare utslaget. I det tidigare erbjudandet krävdes det för att konsumeten skulle få augustinumren av Apu utan vederlag att han skulle reagera före 20.8.1982. Om han inte yttrade någon vilja blev prenumerationen avgiftsbelagd från och med 1.8.1982. I detta fall fick konsumenten alltid Avotakka gratis i två månader och om han reagerade före 6.4.1984 trädde den fortsatta prenumerationen inte i kraft. För Avotakkas del är det inte nu frågan om ett erbjudande där något som varit vederlagsfritt blir avgiftsbelagt;

- i det nu ifrågavarande erbjudandet betonas inte i något skede att erbjudandet är riskfritt; det faktum att det i erbjudandet klart sägs ut att konsumenten utan vederlag dvs. gratis får två månaders tidskrifter är ett faktum som annonsören måste ha rätt att omtala i sin reklam.

Då det är frågan om ett erbjudande av annan struktur, för vilket man har använt annorlunda reklammaterial och andra uttryck än i den marknadsföring som blev föremål för förbud, kan brott mot förbudet inte ha förekommit.

Bolaget har på alla sätt försökt iaktta marknadsdomstolens beslut om förbud, och de personer som har planerat den ifrågavarande kampanjen har känt till detta förbud. Man har på alla sätt försökt ge konsumenten tydliga uppgifter om villkoren för erbjudandet. Det har inte funnits någon risk för att konsumenten skulle missta sig. I synnerhet det i marknadsdomstolens beslut om förbud påtalade missförhållandet att "han (konsumenten) kan undgå att märka att det vederlagsfria erbjudandet inom en viss tid omvandlas till en prenumeration mot vederlag" har eliminerats i det nut föreliggande erbjudandet. Villkoren för erbjudandet har framförts tydligt och det finns ingen risk för vilseledning.

Konsumentens intressen har beaktas både då kampanjen planerades och med tanke på de konsumenter som av förbiseende inte har meddelat att de inte önskar fortsätta prenumerationen mot vederlag. Det nu aktuella erbjudandet är således sakligt och kan inte till någon del anses stå i strid med KSL eller marknadsdomstolens utslag nr 1983:4.

Den nu ifrågavarande kampanjen är till sin uppbyggnad likadan som många av svarandens direktreklamkampanjer, vilka har offentliggjorts dels samtidigt med att det fall som avses i utslag 1983:4 behandlades i marknadsdomstolen och dels därefter. KO har inte i något skede tagit kontakt med svaranden och meddelat att dessa kampanjer anses stå i strid med KSL eller att man genom att fortsätta med dem eventuellt skulle göra sig skyldig till brott mot det utfärdade förbudet. Att KO överraskande i september 1984 ingrep i den nu ifrågavarande kampanjen, vilken offentliggjorts i januari 1984, kom som en fullständig överraskning för svaranden och strider mot svarandens motiverade åsikt att den nu ifrågavarande kampanjen är tillåten och lagenlig.

KO:s yrkande står i strid mot tidigare praxis inom marknadsdomstolen. Marknadsdomstolens utslag nr 1984:1 gällde en motsvarande fråga, dömande till betalning av utsatt vite. I sitt utslag i denna fråga ansåg marknadsdomstolen att det erbjudande som då behandlats inte var likadant som det erbjudande som avsetts i beslutet om förbud.

I samband med nämnda fall inlämnades till marknadsdomstolen expertutlåtanden i vilka det enhälligt konstaterades att marknadsdomstolens beslut om förbud skall tillämpas snävt och att det framfört allt skall beaktas hur svaranden kan antas ha uppfattat innehållet i förbudet, även med beaktande av motiveringen till beslutet.

Det kan inte skäligen antas att svaranden ens skall ha kunnat misstänka att det nu ifrågavarande erbjudandet innebär ett brott mot förbudet. Under dessa omständigheter vore det oskäligt att döma svaranden att erlägga vitet, vilket uppgår till det betydande beloppet av 200 000 mark.

2. Bolaget motsätter sig punkt 2 i KO:s ansökan på följande grunder:

KO yrkade redan i samband med det tidigare fallet att uppbyggnaden av det då föreliggande erbjudandet som sådan borde förbjudas och att ordet "introduktionserbjudandet" borde reserveras endast för sådana prenumerationer som efter en kortare period upphör om inte konsumenten själv meddelar att han önskar fortsätta prenumerationen.

Marknadsdomstolen godkände inte denna motivering, vilket framgår av utslagets ordalydelse. I marknadsdomstolens utslag gäller förbudet endast användningen av sådana uttryck som kan vara vilseledande. Särskilt de uttryck som betonade att erbjudandet var riskfritt ansågs i det då föreliggande fallet vara vilseledande. Det finns ingen orsak att ändra den princip som uttryckts i marknadsdomstolens utslag nr 1983:4.

Det föreliggande reklammaterialet klargör entydigt för konsumenten på hurudana villkor han erbjuds att prenumerera på tidskriften. Konsumenten får klara direktiv för hur han skall göra, å ena sidan om han endast önskar behålla de tidskrifter som erbjudits honom gratis för att han skall få stifta bekantskap med dem och å andra sidan om han önskar fortsätta sin prenumeration som en prenumeration mot vederlag.

Då konsumenten returnerar den kupong som gäller prenumerationen har han tydligt uttryckt att han önskar bekanta sig med svarandens tidskrift genom de tidskrifter som erbjudits honom gratis och att han har godkänt villkoren för erbjudandet.

Eftersom villkoren för erbjudandet är klart utsagda och inte vilseleder konsumenten är det inte frågan om ett för konsumenten vilseledande erbjudande där konsumenten förleds att beställa en produkt som han inte anser sig ha beställt.

Frågan om huruvida erbjudandet är uppbyggt så att konsumenten meddelar huruvida han önskar fortsätta prenumerationen eller så att konsumenten meddelar att han inte önskar fortsätta prenumerationen saknar betydelse för bedömningen av huruvida erbjudandet kan anses tillåtet. Betydelse kan tillmätas endast frågan om huruvida materialet har uppbyggts så att konsumenten lätt och tydligt får kännedom om villkoren för erbjudandet, eller om det vilseleder konsumenten i fråga om villkoren för erbjudandet. Då man stiftar bekantskap med det nu ifrågavarande erbjudandet är det entydigt att det inte finns risk för vilseledning. Det finns därför ingen orsak att förbjuda erbjudandet.

I det nu ifrågavarande erbjudandet ger bolaget verkligen konsumenten en möjlighet att få tidskrifter gratis. För många konsumenter är detta ett värdefullt och välkommet erbjudande. Det finns många konsumenter som inte annars skulle ha möjlighet att stifta bekantskap med den högklassiga tidskriften Avotakka. För dessa konsumenter erbjuder bolaget en klar och konkret möjlighet att stifta bekantskap med svarandens tidskrift gratis i två månader. Erbjudandet medför avsevärda kostnader för bolaget, eftersom väldigt många konsumenter verkligen utnyttjar denna möjlighet att få hem tidskrifter helt gratis.

Det kan inte vara oskäligt att av en konsument som får tidskrifterna gratis kräva att han enligt överenskomna och för honom tydligt framförda villkor meddelar om han inte vill fortsätta prenumerationen utan mottar endast de gratisnummer av tidskriften som erbjudits honom. För konsumenterna är det inte motiverat att ett sådant erbjudande som det nu ifrågavarande förbjuds.

Bolagets erbjudande kan helt jämställas med ett erbjudande genom vilket konsumenten vid direktreklam beställer hem en produkt för att stifta bekantskap med den under en viss tid, t.ex. 10 dagar. Det är här obestridligen frågan om en introduktionsperiod, varvid den bör få kallas introduktionsperiod. För en tidskrifts del är introduktionstiden naturligtvis längre, motsvarande tiden mellan utkomstdagen för två nummer av tidskriften, för att konsumenten i lugn och ro skall kunna stifta bekantskap med tidskriften innan han fattar beslut om att prenumerera. Det är således frågan om ett "rent" introduktionserbjudande.

Det görs mycket introduktionserbjudanden inom olika områden, både inom minuthandeln och inom direktreklamen. KO:s ställningstagande står direkt i strid med det hävdvunna begreppet introduktionserbjudande. Om KO:s synpunkt godkänns begränas på ett oskäligt sätt möjligheterna att inom direktreklamen utnyttja olika slag av introduktionserbjudanden.

MOTIVERING TILL MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

1. Marknadsdomstolen har genom sitt utslag 1983:4 av 31.5.1983 med stöd av 2 kap. 2 § KSL vid vite av 200 000 mark förbjudit A-lehdet Oy att vid sin marknadsdöring i samband med ett introduktionserbjudande använda uttrycken "utan att riskera en penni", "Ni får Apu som introduktionsprenumeration utan någon risk" eller andra motsvarande uttryck, som framhäver riskfriheten, när introduktionserbjudandet omvandlas till en prenumeration, såvida inte konsumenten avbryter prenumerationen genom en särskild viljeyttring.

I början av år 1984 har A-lehdet Oy marknadsfört samma års maj-decembernummer av tidskriften Avotakka till ett pris av 124 mark i direktreklamförsändelser till konsumenterna. Försändelsen bestod av ett kuvert innehållande en flerfärgsbroschyr, ett häfte med "förmånskuponger", "Kanske"och "Nej"-svarskuvert samt ett säljbrev. Om konsumenten returnerade den översta kupongen i häfter i "Kanske"-kuvertet fick han mars- och aprilnumren av tidskriften Avotakka utan någon särskild avgift. På vartdera svarskuvertet fanns bl.a. texten "...Ni får stifta bekantskap med Avotakka i 2 månader helt gratis". Om en konsument som returnerat sitt svar i "Kanske"-kuvertet inte före 6.4.1984 särskilt meddelade att han annullerade sin prenumeration hade han prenumererat på tidskriften Avotakka för tiden 1.5. - 1.12.1984.

Den ifrågavarande direkta marknadsföringen av tidskriften Avotakka innehåller ett sådant introduktionserbjudande som avses i marknadsdomstolens beslut om förbud.

Vid marknadsföringen av tidskriften Avotakka har man med hänvisning till mars- och aprilnumren 1984 använt uttrycken "helt gratis" och "gratis". Ordet gratis motsvarar språkligt inte uttrycket "riskfri". Av denna anledning kan inte de ovan nämnda uttrycken som använts om mars- och aprilnumren anses vara "andra motsvarande uttryck, som framhäver riskfriheten", vilka avsågs i marknadsdomstolens beslut om förbud. Sålunda har A-lehdet Oy inte brutit mot marknadsdomstolens tidigare beslut om förbud.

2. Utöver texten på svarskuverten "...Ni får stifta bekantskap med Avotakka i 2 månader helt gratis" har i reklammaterialet funnits flera kraftigt betonade uttalanden som hänvisar till en gratis introduktion under en viss tid. Ett omnämnande av hur konsumenten skall förfara om han returnerat sitt svar i "Kanske"-kuvertet och inte vill prenumerera på tidskriften Avotakka finns i två sammanhang. Det ena finns i punkt 4 av den finstilta text på baksidan av häftet med "förmånskuponger" som handlar om förfaringssätt och det andra på tre rader i texten på baksidan av säljbrevet.

I marknadsföringen har uttrycket "introduktionserbjudande" inte använts.

Uttalanden som hänvisar till en förmånlig introduktion under en kort given period är ägnade att ge ett intryck av att konsumenten kan stifta bekantskap med den erbjudna tidskriften och att han först därefter fattar beslut om han vill prenumerera och i så fall prenumerar genom en särskild åtgärd. Om konsumenten returnerar sin "förmånskupong" i "Kanske"-kuvertet prenumerar han dock samtidigt på Avotakka mot en prenumerationsavgift om han inte uttryckligen inom en viss tid särskilt meddelar att han annullerar den. Introduktionen omvandlas härvid till en för konsumenten bindande prenumeration mot vederlag.

De ovan nämnda uttrycken kan leda till att konsumenten returnerar sitt svar i "Kanske"-kuvertet utan att närmare undersöka vad alternativet innebär. Det faktum, att ett dylikt svar samtidigt är en prenumeration har i jämförelse med den text som betonar att erbjudandet är gratis framförts på ett obemärkt sätt. Det kan därför undgå konsumenten att ett sådant svar inom en viss tid omvandlas till en prenumeration mot vederlag. Sålunda har uttrycket "Ni får stifta bekantskap med Avotakka i 2 månader" i marknadsföringen använts på ett vilseledande sätt.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen prövar med stöd av 2 kap. 2 och 7 §§ KSL rätt att vid vite av tvåhundratusen (200 000) mark förbjuda A-lehdet Oy att vid sin marknadsföring av tidningar och tidskrifter använda uttrycket "Ni får stifta bekantskap med Avotakka i 2 månader" eller motsvarande uttryck på ett sådant sätt att de ger ett intryck av en kortvarig introduktionsprenumeration, trots att det är frågan om ett system enligt vilket prenumerationen fortsätter om inte konsumenten avbryter den genom en särskild viljeyttring.

Förbudet skall iakttas med omedelbar verkan.

Yrkanden förkastas till övriga delar.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Modeen, Mustonen och Ollikainen.