Market Court bans misleading contact lens ads under Consumer Protection Act for hiding fitting fees.

KA vastaan Instrumentarium Oy (yhtiö). Yhtiön mainoksessa oli piilolinssien hinta ilmoitettu "alkaen 217,-/kpl (+ linssien sovitus)" ja "vaihtolinssit alkaen 108,50/kpl (+linssien sovitus)". Piilolinssejä hankittiin käytännössä kaksi kappaletta. Ilmoituksessa tarkoitettu sovitusmaksu oli 416 markkaa. Kun tavallinen kokonaishinta, jonka kuluttaja joutui linssit hankkiessaan maksamaan, oli siten 850 markkaa, yhtiön ilmoittamat hintatiedot olivat harhaanjohtavia.

KSL_2_luku_2_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että Instrumentarium Oy:tä kuluttajansuojalain (KSL) 2 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

a) ilmoittamasta piilolinssien hintaa kertomatta samalla ja yhtä näkyvästi piilolinssien sovituksen hintaa ja

b) ilmoittamasta piilolinssien hintaa vain kappalehintana.

Instrumentarium Oy on julkaissut ainakin Helsingin Sanomissa 19., 21. ja 25.9.1984 ja Etelä-Suomen Sanomissa 21.9.1984 mainoksen, jossa tarjotaan piilolinssejä ilmaisulla "alkaen 217 mk/kpl (+linssien sovitus)". Vaihtolinssejä tarjotaan ilmaisulla "vaihtolinssit alkaen 108,50/kpl (+linssien sovitus)". Saman sisältöinen ikkunajuliste on ollut syyskuussa ainakin Instrumentarium Oy:n Aleksanterinkatu 15:ssä sijaitsevassa vähittäismyymälässä Helsingissä.

Mainos aiheutti kuluttajien yhteydenottoja kuluttajaviranomaisiin, koska ilmeni, että koko piilolinssipaketti sovituksineen maksoi ensi kertaa piilolinssit hankkivalle yhteensä vähintään 850 mk, josta sovituksen osuus oli 416 mk. Vaihtolinssipari maksoi vähintään 217 mk, jonka lisäksi tulee sovitusmaksu 208 mk silloin, kun uudet linssit eroavat vanhoista jossakin suhteessa. Vaihdettaessa täysin samanlaisiin linsseihin sovitusmaksua ei peritä. Linssien laadusta riippuen mainitut parien hinnat voivat vielä nousta.

KA totesi mainoksen hintailmoittelun kuluttajia harhaanjohtavaksi ja siis KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaiseksi. Koska kyseessä oli laaja mainoskampanja, KA antoi Instrumentarium Oy:lle edellä olevan vaatimuksen mukaisen kieltomääräyksen. Yhtiö vastusti kieltoa määräajassa, joten kielto raukesi.

Kuluttajien on KSL:n esitöiden mukaan (HE 8/77) saatava riittävät tiedot heidän suunnitellessaan ja päättäessään kulutushyödykkeiden hankkimisesta ja käytöstä. Erityisen tärkeänä on pidetty oikeiden hintatietojen antamista kuluttajalle, koska kuluttajan päätöksenteon kannalta juuri hyödykkeen hintatiedot ovat keskeisessä asemassa. Lähtökohtana on pidettävä sitä, että tieto hinnasta olisi kuluttajille riittävän helposti tavoitettavaa ja ymmärrettävää sekä mahdollisuuksien mukaan myös muihin tietoihin vertailukelpoista.

KSL:n 2 luvun 2 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa antaa totuudenvastaisia tai harhaanjohtavia tietoja. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi todetaan tältä osin mm. että "oikeitakin tietoja sisältävä markkinointi voi johtaa harhaan, jos kokonaisuuden kannalta merkittäviä tietoja ei saateta kuluttajien tietoon tai ne esitetään epäselvästi." Tämä 2 §:n säännös edellyttää hintatietojen osalta sitä, että kuluttaja ei mainoksen perusteella saa todellista edullisempaa kuvaa hyödykkeen hinnasta.

Yhtiön harjoittama piilolinssien markkinointi poikkeaa myös alan yleisestä käytännöstä. Suomen Silmäoptikkojen Liitto r.y. on ilmoittanut, että normaalisti piilolasihinnoittelussa eritellään optikon työn osuus eli sovitus. Liiton kannan mukaan optikon työn osuus on niin merkittävä, että se tulisi selvästi ilmoittaa kuluttajalle. Edelleen liiton kanta on, että kappalehintaa ei voida pitää perusteltuna; piilolasit näet myydään yleensä pareittain. Mielenkiintoista on, että kaikki Instrumentarium Oy:n paikallisliikkeetkään eivät ole pitäneet hakemuksen pohjana olevien mainoksien hintailmoittelutyyliä asianmukaisena, vaan ovat noudattaneet alan vanhaa käytäntöä.

Mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä, joita hallituksen esityksen mukaan voidaan pitää eräänä lähtökohtana markkinointia arvioitaessa, on otettu kantaa hintailmoitteluun. Perussääntöjen 4 artiklan 1 kohdassa todetaan näet seuraavasti: "Mainos ei saa sisältää lausumaa tai kuvallista esitystä, joka suoranaisesti tai epäsuorasti, salailevana, moniselitteisenä tai liioittelevana on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan erityisesti seuraavista seikoista:---b) tuotteen arvo ja tosiasiallisesti maksettava kokonaishinta."

Hintailmoittelu on kuluttajan kannalta erityisen keskeinen markkinoinnin osa-alue. Tästä syystä KA on useissa päätöksissään puuttunut nimenomaan hintatietojen puutteellisuuteen ja harhaanjohtavuuteen. Tätä taustaa vasten vaatimus pelkän kappalehinnan ilmoittamisen kieltämisestä ja sovituksen hinnan ilmoittamisesta on johdonmukaista jatkoa aiemmin hintailmoittelulle asetetuille edellytyksille. KA on myös hakenut markkinatuomioistuimen ennakkopäätöksiä hintailmoittelua koskevissa asioissa.

Markkinatuomioistuin on päätöksessään 1981:13 todennut mm., että oli kuluttajan kannalta sopimatonta jättää ilmoittamatta tiedossa ollut peruutus- ja jäännöspaikkojen yksilöity kokonaishinta. Päätöksen pohjana olevassa tapauksessa oli matkojen hinta ilmoitettu siten, että ilmoituksen alareunassa oli todettu hintoihin lisättävän peruutusturva- ja polttoainelisämaksu yhteensä 95 - 295 mk kohteesta riippuen. Kuluttajalla oli siis siinä tapauksessa mahdollisuus muutaman sadan markan tarkkuudella päätellä matkan loppuhinta, mikäli oli varauksen huomannut. Nyt käsiteltävänä oleva tapaus eroaa ennakkopäätöksestä siinä, että piilolinssien sovituksen hintaa ei kerrota missään eikä kerrota myöskään, että kappalehinta olisi kerrottava ensin kahdella, jotta päädyttäisiin tarvittavan parin hintaan.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä 1983:4 on myös käsitelty hintailmoittelua. Päätöksen perusteluissa todetaan, että hyödykkeen kokonaishinta on markkinoinnin hintailmoittelussa ilmoitettava selvästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla. Koska silloisessa tapauksessa oli kuitenkin kyseessä vain yksinkertaista laskutoimitusta edellyttävä hintatieto (2 x 37), markkinointia ei siinä tapauksessa pidetty kuluttajien kannalta sopimattomana. Piilolinssien markkinoinnissa ei kuitenkaan ole kysymys tällaisesta yksinkertaisesta hintatiedosta, jonka kuluttaja voisi vaikeudetta ymmärtää.

Edellä olevan perusteella on katsottava, että Instrumentarium Oy on markkinoinut piilolinssejä harhaanjohtavasti ja siis KSL:n 2 luvun 2 §:n vastaisesti ilmoittamalla normaalisti pareittain ostettavista piilolinsseistä vain kappalehinnan ja toisaalta jättämällä kokonaan kertomatta piilolinssihankintaan välttämättömänä osana liittyvän sovituksen hinnan.

INSTRUMENTARIUM OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt markkinointinsa olevan harhaanjohtavaa ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Mainoksessa on selvästi ilmoitettu, että kysymyksessä on piilolinssien kappalehinta eikä piilolinssiparin hinta. Kuluttaja tuskin mieltää piilolinssejä samanlaiseksi yksiköksi kuin silmälasien kehykset. Paljon todennäköisempää on, että kuluttaja rinnastaa piilolinssit ja silmälasien linssit keskenään. Silmälasien linssejä taas myydään nimenomaan kappalehinnoiteltuina eikä pareittain. Silmälasien linssien hinta on riippuvainen mm. linssin vahvuudesta. Piilolinssien hintoja ei vielä nykyisin yleensä ole sidottu esim. linssien vahvuuteen, mutta on mahdollista, että näin tullaan tekemään seuraavien 3 - 4 vuoden aikana, mikäli piilolinssien myynti kasvaa nykyisellä vauhdilla. Ilmoittamalla piilolinssien kappalehinnan ko. kampanjailmoituksessa yhtiön tarkoitus oli nimenomaan informoida kuluttajaa siitä, että yhtiö oli vuoden aikana alentanut piilolinssin hintaa n. 30 prosentilla.

Piilolinssin kappalehinnan ilmoittaminen on perusteltua sen vuoksi, että kaikki piilolinssien muutos- ja huoltotyöt on myös hinnoiteltu kappale- eikä pariperiaatteella. Optisen alan tukkukaupassa noudatetaan piilolinssien hinnoittelussa kappalehinnoittelua eikä parihinnoittelua.

Kun henkilö ensimmäistä kertaa hankkii itselleen piilolinssit, hänen on ensin käytävä silmälääkärissä tutkituttamassa silmänsä. Ilman silmälääkärin reseptiä ei uudelle asiakkaalle myydä piilolinssejä. Piilolinssien mainonta eroaa siten muusta mainonnasta vaikutuksiltaan.

Piilolinssien ja käsineiden rinnastaminen ei voi olla oikein eikä asianmukaista. Kuluttajalla on nimittäin aina mahdollisuus ostaa vain yksi piilolinssi, jos hän tarvitsee piilolinssin vain toiseen silmäänsä, esim. on kadottanut piilolinssin tai toisen silmän taittovika on muuttunut, taikka jos linssi on likaantunut tai rikkoutunut. Yhtä käsinettä kuluttaja ei sen sijaan voi ostaa mistään, vaikka tarvitsisi ja haluaisi.

KA on hakemuksessaan väittänyt, että yhtiön mainoksessa ei ilmoiteta lainkaan linssien sovituksesta perittävää hintaa, vaan siitä on mainittu ainoastaan viitteellisesti. Kysymyksessä olevassa mainoksessa ei ole tosin mainittu piilolinssien sovituksen hintaa markkamääräisesti. Mainoksesta käy kuitenkin selvästi ja yksiselitteisesti ilmi, että linssien sovituksesta peritään eri korvaus. Edelleen mainoksessa on kerrottu selvästi kuluttajalle, mistä hän voi saada tarvitessaan ja halutessaan lisäinformaatiota.

Yhtiö on KA:lle lähettämässään 3.10.1984 päivätyssä kirjeessään ilmoittanut, että yhtiö tulee vastaisuudessa sekä sanomalehti-ilmoituksissaan että mainosjulisteissaan piilolinssimainosten yhteydessä ilmoittamaan myös linssien sovituksesta perittävät hinnat. Yhtiön uudesta kampanjailmoituksesta ilmenee, että linssien sovitus sisältyy piilolinssiparin kokonaishintaan. Piilolinssien sovitushinnat ovat sitä paitsi olleet muuttumattomat 1.12.1983 alkaen.

KA on hakemuksessaan väittänyt, että yhtiön harjoittama piilolinssien markkinointi poikkeaa myös alan yleisestä käytännöstä. Tältä osin KA on viitannut hakemuksensa liitteenä olevaan Suomen Silmäoptikkojen Liitto r.y:n kirjeeseen.

Kyseinen kirje on nimenomaan hinnoitteluohje eikä mikään piilolinssien mainontaa koskeva ohje. Väite siitä, että yhtiön harjoittama piilolinssien markkinointi poikkeaisi alan yleisestä käytännöstä huonompaan suuntaan, ei pidä lainkaan paikkaansa. Päinvastoin yhtiön mainonta on ollut alan yleiseen käytäntöön verrattuna hyvin selkeää ja asiallista.

Suomen Silmäoptikkojen Liitto r.y. on nimenomaan yksityisoptikkoliikkeiden jäsenetujärjestö, joka edustaa ainoastaan jäsenkuntaansa ja harjoittaa neuvontaa, koulutustoimintaa ym. Instrumentarium Oy taas on maan johtava optisen alan erikoisliike ja on Suomen Optisenalan Tukkukauppiaat r.y:n jäsen, eikä kuulu Silmäoptikkojen Liitto r.y:hyn, joka on sen kilpailijoita edustava järjestö.

KA:n havainto siitä, että yhtiön eräs myymälä on mainoksessaan 21.9.1984 ilmoittanut koko piilolinssipaketin hinnan, on sinänsä oikea. Syynä ei kuitenkaan ole ollut, että hakemuksen pohjana olevan mainoksen hintailmoittelutyyliä olisi pidetty epäasianmukaisena. Tosiasia on nimittäin, että yhtiön piilolinssien markkinoinnista ja mainonnasta koko maassa vastaa asianomainen tuotepäällikkö eikä yksittäinen myymälä ota tai edes voi ottaa kantaa jonkin mainoksen asianmukaisuuteen. Kampanjailmoitusten osalta voidaan vielä todeta, ettei mainontaa suinkaan aina aloiteta samanaikaisesti koko maassa, vaan muilla paikkakunnilla kampanjamainonta saattaa alkaa myöhemmin kuin esim. Helsingissä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Instrumentarium Oy on Helsingin Sanomissa 25.9.1984 julkaistussa mainoksessa markkinoinut piilolinssejä seuraavasti: "Hanki Instrun Pehmolinssit. Erittäin pehmeät ja mukautuvat piilolinssit, joita on entistä mukavampi pitää. Alkaen 217,-/kpl (+ linssien sovitus). Vaihtolinssit alkaen 108,50/kpl (+ linssien sovitus)."

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan ilmoituksessa mainitun uuden piilolinssiparin hinta on itse linssien osalta vähintään 434 markkaa. Kuluttajan on piilolinssejä ostaessaan säännönmukaisesti sovitettava niitä myymälässä. Linssiparin sovituksesta kuluttaja joutuu erikseen maksamaan 416 markkaa. Yhtiön markkinoimien piilolinssien hankkiminen maksaa siten tavallisesti kuluttajalle vähintään 850 markkaa.

Kulutushyödykkeen kokonaishinta on kuluttajan ostopäätöksen kannalta tärkeä. Markkinatuomioistuin on ratkaisussaan 1983:4 lausunut mm., että hyödykkeen kokonaishinta on markkinoinnin hintailmoittelussa ilmoitettava selvästi ja kuluttajalle helposti ymmärrettävällä tavalla.

Mainoksia luetaan yleensä pintapuolisesti. Yhtiön mainoksessa on esitetty suurikokoisina hinnat 217 ja 108,50 markkaa. Mainoksessa puhutaan linsseistä monikkomuodossa: "pehmolinssit", "vaihtolinssit" ja "linssien sovitus". Käytännössä piilolinssejä hankitaan kaksi kappaletta. Jos tällaisia tuotteita kuitenkin markkinoidaan yksittäin, tästä on markkinoinnissa kerrottava riittävän selkeästi.

Sana "sovitus" voidaan ymmärtää erilaisia toimenpiteitä tarkoittavaksi. Esillä olevassa yhteydessä sana "sovitus" ei osoita, mitä toimenpiteitä ilmaisulla tässä yhteydessä tarkoitetaan. Kuluttaja, jolla ei ennestään ole piilolinssejä, ei yleensä tunne linssien sovituksen hinnan suuruusluokkaa.

Markkinatuomioistuin katsoo, että piilolinssien hintailmoittelussa, jossa ei selkeästi ilmoiteta kokonaishintaa, jonka kuluttaja tavallisesti joutuu linsseistä maksamaan, on eri osahinnat ilmoitettava toistensa yhteydessä yhtä näkyvästi.

Kun tavallinen kokonaishinta, jonka kuluttaja joutuu linssit hankkiessaan maksamaan, on edellä mainitut 850 markkaa, yhtiön ilmoittamat hintatiedot 217 ja 108,50 markkaa ovat olleet omiaan antamaan harhaanjohtavan kuvan linssien todellisista hankintakustannuksista.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL:n 2 luvun 2 ja 7 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Instrumentarium Oy:tä piilolinssien mainonnassa ilmoittamasta piilolinssien hintaa osahintoina, ellei mainoksesta selvästi käy ilmi, mitkä ovat tarjottavien linssien hankkimisesta kuluttajalle aiheutuvat kaikki kustannukset sovituksesta perittävä maksu mukaan luettuna.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Henriksson, Laurila, Mustonen, Ollikainen ja Tammilehto.

---

[SV]

KO mot Instrumentarium Oy (bolaget). I bolagets annons hade kontaktlinsers pris angivits sålunda "från 217,-/styck (+inpassning)" och "byteslinser från 108,50/styck (+inpassning)". Kontaktlinser skaffas i praktiken parvis. Det i annonsen avsedda priset för inpassningen var 416 mark. Då det vanliga totalpriset, som konsumenten fick betala vid anskaffning av linser, således var 850 mark, var de av bolaget angivna prisuppgifterna vilseledande.

KSL_2_kap._2_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att Instrumentarium Oy med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 2 och 7 § vid vite förbjudes att

a) vid angivande av priser på kontaktlinser underlåta att samtidigt och lika tydligt uppge priset på inpassningen och

b) ange priser på kontaktlinser blott som styckepris.

Instrumentarium Oy har, åtminstone i Helsingin Sanomat 19., 21. och 25.9.1984 och i Etelä-Suomen Sanomat 21.9.1984, låtit införa en annons, vari kontaktlinser erbjudas med uttrycket "från 217 mk/styck (+inpassning)". Utbyteslinser erbjudas med uttrycket "utbyteslinser från 108,50/styck (+inpassning)". En affisch med samma innehåll har under september funnits åtminstone i skyltfönstret vid Instrumentariums minutaffär på Alexandersgatan 15 i Helsingfors.

Annonsen föranledde konsumenter att kontakta konsumentmyndigheterna eftersom det visade sig att hela kontaktlinspaketet inklusive inpassningen kostade dem, som för första gången skaffade kontaklinser minst 850 mark, varav inpassningens andel var 416 mark. Ett par utbyteslinser kostade minst 217 mark, vartill kom en kostnad för inpassningen på 208 mark i de fall, då de nya linserna avvek från de gamla i något avseende. Vid byte till exakt likadana linser debiterades ingen inpassningsavgift. Beroende på linsernas art kan de nämnda priserna per par ytterligare stiga.

KO fastslog att prisangivelsen i annonsen var vilseledande och därför stridande mot KSL 2 kap. 2 §. Då det var fråga om en stor annonskampanj medelade KO Instrumentarium Oy ett förbud enligt ovan angivna yrkande. Bolaget motsatt sig inom utsatt tid förbudet, varför det förföll.

Konsumenterna skall enligt förarbetena till KSL (RP 8/77) erhålla tillräckliga uppgifter för planering och beslut rörande anskaffning och användning av konsumtionsförnödenheter. Det har ansetts vara speciellt viktigt att konsumenten erhåller korrekta prisuppgifter, eftersom just uppgifter om nyttighetens pris intar en central ställning vid konsumentens beslutsfattande. Utgångspunkten bör vara att prisuppgift skall vara tillräckligt lättillgänglig och lätt förståelig för konsumenterna och i mån av möjlighet också jämförbar med andra uppgiter.

Enligt KSL 2 kap. 2 § får vid marknadsföring inte lämnas osanna eller vilseledande uppgifter. I regeringens proposition med förslag till konsumentskyddslagstiftning fastslås i detta avseende bl.a. att "också marknadsföring som innehåller riktiga uppgifter kan vara vilseledande, om för helheten betydelsefulla uppgifter inte bringas till konsumenternas kännedom eller de framförs oklart." Denna regel i 2 § förutsätter för prisuppgifternas del att konsumenten inte på grund av annonsen får en fördelaktigare bild av nyttighetens pris än vad som är verklighet.

I bolagets annons betonas kraftigt priset på en kontaktlins. En konsument, som hastigt tar del av annonsen och som inte nödvändigtvis från förut känner till kontaklinser, får föreställning om ett ovanligt fördelaktigt erbjudande. I annonsen anges visserligen att det är fråga om ett styckepris, men förkortningen "st". står med mindre stil än övriga prisangivelser.

Även om konsumenten skulle uppmärksamma styckeangivelsen är det möjligt att konsumenten föreställer sig kontaktlinser som enheter i likhet med glasögonbågar och att det angivna priset således avser ett par kontaktlinser. Ett sådant betraktelsesätt vore såtillvida ganska naturligt som priser på produkter, som allmänt användas parvis, alltid anges direkt som priset per par, exempelvis handskar 10 mark. Det kan naturligtvis förekomma personer, som till följd av nedsatt syn på det ena ögat eller på grund av starr, behöver kontaklins endast för det ena ögat, men sådana fall torde vara sällsynta. Av denna anledning måste det anses vara konstlat att i marknadsföringen ange priset på kontaktlinser endast som styckepris. Då linserna i praktiken anskaffas parvis är det för marknadsföraren ganska besvärsfritt att ange det sammanlagda priset för två linser, d.v.s. i detta fall för de första linsernas del 434 mark och för utbyteslinsernas del 217 mark.

åt en konsument, som kanske för första gången förnyar sina linser.

Den marknadsföring, som bolaget använder för sina kontaktlinser, avviker också från allmän praxis inom branschen. Finlands Ögon-Optikerförbund r.f. har meddelat att det vanligen vid prissättning av kontaktlinser specificeras den del, som avser optikerns arbete alltså inpassningen. Enligt förbundets ståndpunkt är den del, som avser optikerns arbete, såpass betydande, att den borde klart anges för konsumenten. Förbundet hyser vidare den uppfattningen att man inte kan anse styckepris vara befogat, eftersom kontaktlinser allmänneligen säljes parvis. Intressant är att inte alla Instrumentarium Oy:s butiker på skilda orter har ansett den typ av prisangivelse, som finns i de annonser, som ligger till grund för denna ansökan, vara ändamålsenlig utan har iakttagit gammal praxis inom branschen.

De internationella grundreglerna för reklam, som enligt regeringens proposition kan anses vara en utgångspunkt vid bedömning av marknadsföringen, har tagit ställning till prisangivelser. I grundreglernas 4 artikel 1 mom. fastslås alltså följande: "Reklam får inte innehålla uttryck eller framställning i bild, som direkt eller indirekt, genom förtigande, genom mångtydighet eller överdrift är ägnad att vilseleda konsumenten i synnerhet beträffande följande förhållanden:----b) produktens värde och det totalpris, som i verkligheten skall betalas."

Prisangivelsen är ur konsumentens synvinkel ett särdeles centralt delområde inom marknadsföringen. Av denna anledning har KO i flera beslut ingripit just mot brisfälligheter och vilseledande uppgifter ifråga om prisangivelser. Mot denna bakgrund är yrkandet på förbud mot enbart angivande av styckepriset och utelämnande av priset för inpassningen en följdriktig fortsättning på de tidigare för prisangivelser uppsatta förutsättningarna. KO har även sökt prejudikat marknadsdomstolen i mål rörande prisangivelse.

Marknadsdomstolen har i sitt beslut 1981:13 fastslagit bl.a. att det gentemot konsumenten var otillbörligt att underlåta att ange specificerade totalpriser för sådana avbeställda och restplatser det var fråga om. I detta fall var resornas pris angivit således att det i annonsens underkant meddelades att till priserna måste läggas avbeställningsskydds- och bränsletilläggsavgift på 95 - 295 mark beroende på resemål. Konsumenten hade alltså i detta fall möjlighet att på några hundra mark när beräkna resans slutliga pris, såvida han observerat påpekandet. Det fall som nu behandlas skiljer sig från prejudikatet på så sätt att priset för kontaktlinsernas inpassning inte omtalas någonstans och det inte heller omtalas att styckepriset måste multipliceras med två, så att man kommer till priset för det par, som behöves.

I marknadsdomstolens beslut 1983:4 har det också behandlats prisangivelse. I motiveringarna fastslås att en nyttighets totalpris vid marknadsföringen skall anges klart och på ett sätt, som är lättbegripligt för konsumenten. Då det emellertid i detta fall var fråga om enbart en prisuppgift, som förutsatte enkel uträkning (2 x 37), ansågs marknadsföringen i detta fall inte vara otillbörlig. Då det gäller marknadsföringen av kontaktlinser är det emellertid inte fråga om sådan enkel prisangivelse, som konsumenten utan svårighet kan förstå.

På ovan angivna grunder måste man anse att Instrumentarium Oy har marknadsfört kontaklinserna på vilseledande sätt och således i strid mot KSL 2 kap. 2 § genom att för kontaktlinser, som normalt köpes parvis, ange blott styckepriset och dessutom helt underlåta att omtala priset för inpassningen, vilken ingår som en nödvändig del vid anskaffning av kontaktlinser.

INSTRUMENTARIUM OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att dess marknadsföring är vilseledande och yrkat att ansökan förkastas.

I annonsen har det klart angivits att det är fråga om styckepriset och inte priset för ett par kontaktlinser. Konsumenten tänker knappast på kontaklinser som en sådan enhet som glasögonbågar. Det är mycket mera sannolikt att konsumenten jämställer kontaklinserna och glasögonens linser med varann. Glasögonlinser säljes åter just enligt styckepris och inte parvis. Glasögonlinsers pris beror bl.a. på linsens styrka. Kontaklinsers pris är ännu för närvarande ej allmänneligen knutet till exempelvis linsens styrka, men det är möjligt att man kommer att göra så inom de närmaste 3 - 4 åren, såvida försäljningen av kontaklinser ökar med den takt den har för närvarande. Bolagets avsikt med att ange kontaklinsernas styckepris i ifrågavarande kampanjannons var just att informera konsumenten om att bolaget under ett års tid sänkt kontaktlinspriset c:a 30 procent.

Att ange kontaktlinsens styckepris är berättigat därför att alla ändrings- och servicearbeten också prisberäknas per styck och inte per par. Grosshandeln inom optikbranschen tillämpar vid prissättning av kontaktlinser styckepris och inte priser per par.

Då en person för första gången skaffar sig kontaktlinser måste han först gå till ögonläkaren för att få sina ögon undersökta. Till nya kunder säljes inte kontaktlinser utan läkarrecept. Reklam för kontaktlinser avviker således till sin verkan från annan reklam.

Att jämställa kontaktlinser och handskar kan inte vara riktigt eller ändemålsenligt. Konsumenten har nämligen alltid möjlighet att köpa blott en kontaktlins, om han behöver kontaktlins enbart för det ena ögat, t.ex. om han förlorat en kontaktlins eller brytningsfelet på ett öga har förändrats eller om linsen blivit smutsig eller gått sönder. En enda handske kan konsumenten å andra sidan ingenstans få köpa, även om han skulle så behöva och önska.

KO har i sin ansökan påstått att det i bolagets annons inte alls anges det pris, som debiteras för linsernas inpassning, utan att det blott anges antydningsvis. I den annons det är fråga om har det visserligen inte angetts i mark vad priset är på inpassningen. Ur annonsen framgår emellertid klart och entydigt att en särskild ersättning uppbäres för linsernas inpassning. I annonsen har det ytterligare för konsumenterna klart talats om varifrån han vid behov och om så önskas kan få ytterligare upplysningar.

Bolaget har i ett den 3.10.1984 daterat till KO avsänt brev meddelat att bolaget framgent i samband med reklam för kontaktlinser såväl i tidningsannonser som i reklamaffischer ange också de priser, som tages för inpassningen. Ur bolagets nya kampanjannons framgår att linsernas inpassning är inbegripen i totalpriset för ett par linser. Priset på denna inpassning har dessutom varit oförändrat sedan 1.12.1983.

KO har i sin ansökan påstått att den marknadsföring, som bolaget bedriver, också avviker från allmän praxis i branschen. I denna del har KO hänvisat till ett ansökan som bilaga bifogat brev från Finlands Ögon-Optikerförbund r.f.

Ifrågavarande brev är uttryckligen en anvisning beträffande prissättningen och ingen anvisning beträffande reklamen för kontaktlinser. Påståendet att den av bolaget använda marknadsföringen av kontaktlinser skulle i dålig riktning avvika från allmänt bruk i branschen stämmer inte alls. Bolagets reklam har tvärtom varit mycket klar och saklig i jämförelse med allmänt bruk i branschen.

Finlands Ögon-Optikerförbund r.f. uttryckligen en intresseorganisation för de privata optikeraffärerna. Det representerar blott sin medlemskår och bedriver rådgivning, utbildningsverksamhet mm. Instrumentarium Oy är däremot landets ledande specialaffär inom den optiska branschen och medlem i Suomen Optisenalan Tukkukauppiaat r.y. (Optikbranschgrossisterna i Finland) men hör inte till Ögon-Optikerförbundet, vilket är en organisation, som representerar dess konkurrenter.

KO:s iakttagelse att någon bolaget tillhörig butik i en annons den 21.9.1984 har angett priset för det kompletta kontaktlinspaketet är i och för sig riktig. Anledningen till detta har emellertid ingalunda varit att prisangivelsen i den annons, som ligger till grund för ansökan, skulle ha ansetts vara osaklig. Faktum är nämligen att vederbörande produktchef ansvarar för bolagets marknadsföring och reklam för kontaktlinser i hela landet och att en enskild butik inte tar eller ens kan ta ställning till någon annons vederhäftighet. För kampanjannonsens del kan det vidare konstateras att reklamen ej alls alltid börjar vid samma tidpunkt i hela landet. På andra orter kan reklamkampanjen börja senare än exempelvis i Helsingfors.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Instrumentarium Oy har i en den 25.9.1985 i Helsingin Sanomat publicerad annons marknadsfört kontaktlinser på följande sätt: "Skaffa Instrus Mjuklinser. Synnerligen mjuka och anpassningsbara kontaktlinser, som är bekvämare att ha än de tidigare. Från 217.-/st. (+ inpassning av linserna). Utbyteslinser från 108,50/st. (+ inpassning av linserna)."

Enligt i ärendet förebragd utredning är priset för de i annonsen nämnda kontaklinsparen för själva linsernas del minst 434 mark. Konsumenten måste då han köper kontaktlinser regelmässigt låta inpassa dem i butiken. För denna inpassningen kommer konsumenten att betala en särskild avgift på 416 mark per par. De av marknadsförda kontaktlinserna kostar således konsumenten vanligtvis minst 850 mark att skaffa sig.

En konsumtionsnyttighets totalpris är viktigt med hänsyn till konsumentens inköpsbeslut. Marknadsdomstolen har i sitt avgörande 1983:4 bl.a. uttalat att en nyttighets totalpris vid prisangivelser inom marknadsföringen skall anges tydligt och på ett för konsumenten lättförståeligt sätt.

Reklam läses vanligen ytligt. I bolagets annons framstår priserna 217 och 108,50 mark med stor stil. I annonsen omtalas linserna i pluralis: "Mjuklinser", "utbyteslinser" och "inpassning av linser". I praktiken skaffas två stycken kontaktlinser. Om sådana produkter dock marknadsföres styckevis måste detta omtalas tillräckligt klart i marknadsföringen.

Ordet "inpassning" kan uppfattas som åsyftande olika åtgärder. I det sammanhang, varom nu är fråga, visar inte ordet "inpassning" vilka åtgärder uttrycket i detta sammanhang avser. En konsument, som inte tidigare har kontaktlinser, känner i allmänhet inte till vilken storleksordning priset för linsernas inpassning har.

Marknadsdomstolen anser att i prisangivelse rörande kontaktlinser, där det inte klart anges det totalpris, som konsumenten vanligtvis får betala för linserna, måste de skilda delpriserna i samband med varandra anges lika synligt.

Då det vanliga totalpriset, som konsumenten får betala vid anskaffning av linserna, är tidigare nämnda 850 mark, har de av bolaget angivna prisuppgifterna 217 och 108,50 mark varit ägnade att ge en vilseledande bild av linsernas verkliga anskaffningskostnad.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 2 och 7 § vid etthundratusen (100 000) marks vite förbjuda Instrumentarium Oy att i reklam för kontaktlinser ange kontaktlinsernas pris som delpriser, såvida det inte av reklamen klart framgår hur stora totala kostnader konsumenten åsamkas genom att skaffa sig de erbjudna linserna, den för inpassningen debiterade betalningen inberäknad.

Förbudet skall iakttagas omedelbart.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Tala, Aaltonen, Henriksson, Laurila, Mustonen, Ollikainen och Tammilehto.