Market Court bans unfair post-sales contract terms preventing return of shipping costs under Consumer Protection Act.

KA vastaan Ab Novendor Oy (vastaaja). Markkinatuomioistuin (MT) käsittelee ja ratkaisee sille KSL:n mukaan kuuluvat sopimusehtojen sääntelyyn liittyvät asiat. Vastaajan postimyynnissään soveltama käytäntö oli tällainen sopimusehto. MT:n toimivaltaa koskeva väite hylättiin.

KSL_3_luku_1_§ ja KSL_3_luku_2_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla vaatinut, että Ab Novendor Oy:tä sakon uhalla kielletään noudattamasta postimyynnissä sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan myyjä ei palauta tavaran lähettämisestä ostajalle tältä perimiänsä kuluja, kun ostaja palauttaa koko saamansa lähetyksen.

Hallituksen esityksessä Eduskunnalle kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 1977:8) sivulla 36 todetaan: "selvää on, että kuluttajansuojalain 5 ja 6 lukuun otettavien pakottavien säännösten vastaisen ehdon käyttö voidaan kieltää tämän pykälän nojalla". Tämä on siis säännöskohtainen perustelu lain 3 luvun 1 §:ään. Pakottavan lainsäännöksen kanssa ristiriidassa olevan sopimusehdon käyttö voidaan kieltää markkinointioikeudellisten säännösten perusteella.

Postimyynnin keskeisimpiä oikeudellisia erityispiirteitä on kuluttajan peruuttamisoikeus. Tällä on pyritty turvaamaan kuluttajalle vapaan ostoharkinnan mahdollisuus tavaraan tutustumisen jälkeen. Peruuttaminen ei edellytä tavaran virhettä, vaan kuluttaja voi käyttää peruuttamiselle varatun määräajan hankinnan arviointiin oman etunsa ja olosuhteittensa kannalta. Koska postin välityksellä parhaimmillaan kuvan perusteella tilaavalle kuluttajalle laissa varataan tutustumismahdollisuus, täytyy tutustumisen ja "katumisen" käydä päinsä ilman taloudellista riskiä kuluttajalle.

Tällä kannalla on ilmeisesti myös postimyyntiliikkeiden etujärjestö Suomen Suoramarkkinointiliitto ry., jonka jäsen myös vastaajayhtiö on. Kirjeessään KA:lle 30.4.1979 Suomen Suoramarkkinointiliitto ry. (silloiselta nimeltään Suomen Postimyynti- ja suoramainontaliitto ry.) totesi olevansa valmis suosittelemaan jäsenkunnalleen seuraavia käytännön menettelyohjeita postimyynnissä tehdyn kaupan peruuttamisen yhteydessä tavaran lähettämisestä myyjältä ostajalle aiheutuneiden lähetyskulujen palautuksen osalta:"Mikäli ostaja palauttaa koko saamansa lähetyksen, hänelle palautetaan tavarasta maksamansa kauppasumman lisäksi myös tavaran lähettämisestä myyjältä ostajalle aiheutuneet kulut, mikäli ne on laskutettu ostajalta. Jos ostaja palauttaa vain osan saamastaan lähetyksestä, ei tavaran lähettämisestä myyjältä ostajalle perittyjä kuluja palauteta. Tällöin hänelle palautetaan vain tavarasta maksettu kauppasumma sekä palauttamisesta kuluttajansuojalain mukaisesti maksettavat postija rahtikulut."

Liitto toteaa kirjeessään lopuksi, että tällaisella ratkaisumallilla kuluttajille pystytään yksikäsitteisesti toimitusehdoissa ilmoittamaan palautuksen korvauskäytäntö, välttämään mahdolliset väärinkäytökset sekä hoitamaan palautuskäytäntö yksikäsitteisen toimintaohjeen mukaan myyjän organisaatiossa. Kirje on liiton tuolloisen puheenjohtaja

Jorma Liljan allekirjoittama. Tätä koskeva suositus on annettu liiton jäsenille tiedoksi erillisellä kirjeellä.

Suomen Suoramarkkinointiliiton jäsenyritykset vastapuoliyhtiötä lukuunottamatta toimivat myös liiton edellyttämällä tavalla.

Näin ollen voidaan perustellusti väittää, että yleisesti alalla vallitsevan käytännön mukaan postimyyntiliikkeen on palautettava myös tavaran lähettämisestä ostajalle perimänsä kulut, silloin kun ostaja palauttaa koko saamansa lähetyksen. Yhtiön tästä poikkeava käytäntö on kuluttajan kannalta kohtuuton, koska se poikkeaa yleisesti alalla vallitsevasta käytännöstä kuluttajan vahingoksi.

Edelliseen liittyen on korostettava sitä, että ostaja lunastaessaan postimyynnistä tilaamansa tavaran suorittaa ennakkoon myyjän tilille summan, joka koostuu tavaran hinnasta ja postituskuluista. Yhtiö palauttaa peruuttamistilanteessa kauppahinnasta vain osan tietyn ajan jälkeen. Täten kuluttaja myöntää yhtiölle tälle ajanjaksolle korotonta luottoa ja maksaa lopullisesti postituskulut. Käytännössä ostaja on saanut tavaran hinnan ja tavaran palautuskulut yhtiöltä yleensä 7 - 14 päivän kuluessa tavaran palauttamisesta.

Näiden seikkojen lisäksi on huomoitava, että yhtiö on postimyyntiä elinkeinonaan harjoittava yritys. Kuten muuhunkin liiketoimintaan, myös postimyyntiin liittyy yrittäjänriskiä. Tällaisen riskin siirtämistä elinkeinonharjoittajalta kuluttajan kannettavaksi on useimmiten pidettävä kohtuuttomana. Postimyyntiin liittyy aina peruuttamisen vaara. Peruuttamisesta aiheutuu aina kuluja, jotka ovat osa elinkeinoon liittyvistä riskeistä. Näiden kulujen torjumiseen ja niihin varautumiseen myyjällä on huomattavasti paremmat edellytykset kuin ostajalla. Melko vaatimattomallakin rahallisella panoksella postimyyntiyritys tavoittaa helposti suurenkin ostajakunnan. Tällä on myös merkitystä kustannusriskin jaon kannalta.

On lähdettävä siitä, että ostaja ei tilaa tavaraa postimyynnistä peruuttamismielessä, vaan että peruuttamiseen pääsääntöisesti on ollut perusteltua aihetta. Tietysti peruuttamisoikeus saattaa synnyttää lieveilmiöitä mm. väärinkäytösten muodossa. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 1977/8) sivulla 54 todetaan kuitenkin, että väärinkäytösten vaara on melko vähäinen, jos tavara on toimitettu ostajalle postiennakkoa vastaan. Lainsäätäjä on siis pitänyt tavaran toimittamista postiennakolla riittävänä keinona väärinkäytösten ehkäisemiseksi. "Hankala" asiakas on myös helppo poistaa asiakasrekisteristä, jolloin "väärinkäytön" uusiminen estyy. Postituskustannusten maksattamista kuluttajalla on pidettävä liioiteltuna turvatoimenpiteenä väärinkäytösten ehkäisemiseksi.

Kuluttaja-asiamiehen toimistosta on asian johdosta muutamia kertoja oltu yhteydessä Suomen Suoramarkkinointiliittoon. Liitto on 7.6.1984 lähettänyt yhtiölle kirjeen, jossa liitto kertoo sopineensa KA:n kanssa laskutettujen postikulujen palauttamismenettelystä, mikäli kyseessä on lähetetyn tavaran kokonaispalautus. Liitto edellytti, että sen jäsenyritykset noudattavat tätä sopimusta. KA on 4.3.1985 lähettänyt yhtiölle kirjeen kehottaen sitä muuttamaan käytäntönsä Suomen Suoramarkkinointiliiton kanssa solmitun sopimuksen mukaiseksi. Yhtiö on 15.3.1985 päivätyssä kirjeessään ilmoittanut, ettei se katso olevan aihetta muuttaa tähänastista käytäntöään.

Vastaaja on väittänyt, että KA:lla ei olisi mahdollisuuksia puuttua tällaiseen menettelyyn tai että KSL:n perusteella ei voitaisi puuttua toimintaan, joka ei perustu nimenomaisiin sopimusehtoihin. Tältä osin viitataan markkinatuomioistuimen ratkaisuihin 1982:21, KA/Nastolan Sähkö Oy ja 1984:12, KA/Kansallis-Osake-Pankki. Näissä tapauksissa on käsitelty käytännön sopimusehtoja, jotka eivät perustu erikseen tehtyihin kirjallisiin asiapapereihin.

AB NOVENDOR OY:N VASTINE

Vastaaja on ensisijaisesti katsonut, että kysymyksessä ei ole sopimusehtokäytäntö. Markkinatuomioistuin ei ole sen vuoksi toimivaltainen käsittelemään hakemusta. Hakemus on jätettävä tutkimatta.

Mikäli postimyyjä sitoutuu ottamaan tavaran takaisin ja maksamaan ostajalle takaisin sen hinnan, on kysymyksessä sopimusperusteinen velvoite. Jos myyjä ei täytä lupaustaan, on teko rikosoikeudellisesti sanktioitu. Mikäli takaisinmaksuvelvollisuus johtuu suoraan laista, ei ilman eri säännöstä tavaran hinnan palauttamatta jättämisestä ole muuta seurausta kuin ostajan mahdollisuus hakea saatavansa oikeusteitse KSL:ssa säädettyine 10 % lisineen.

Ab Novendor Oy:n myyntiluettelon mukaan ostajalla on täysi oikeus vaihtaa tai palauttaa tuote 10 päivän kuluessa vastaanottamisesta, jolloin yhtiö maksaa tuotteen hinnan sekä palautuksesta aiheutuvat postikulut takaisin postisiirron tililtäottokortilla. Tämä ei sisällä muuta poikkeamaa lain sanamuodosta kuin 10 päivää.

KSL 6 luvun 6 §:n säännös on pakottava, eikä siitä millään sopimusehtokäytännöllä voida ostajan haitaksi poiketa. Tätä ei yhtiö ole pyrkinytkään tekemään, vaan päinvastoin pitäytymään tarkasti laissa. Yhtiön myyntiluettelossa toistetaan lain sanamuodon mukaisesti, että palauttajalle maksetaan takaisin tavaran hinta ja palautuskulut. Ilmoituksissa, mikäli niissä lainkaan puhutaan asiasta, todetaan, että ostajalla on KSL:n mukainen palautusoikeus. Millään perusteella ei siis voida väittää, että yhtiöllä olisi nyt puheena olevassa asiassa jokin "sopimusehtokäytäntö".

Yhtiön menettely ei ole myöskään kuluttajien kannalta kohtuutonta. Postimyyntiasiakkaan palautusoikeus perustuipa se sitten lakiin tai sopimukseen, on johdonmukainen seuraus jakelutavasta. Aivan samoin kuin myymälään saapunut asiakas saa poistua sieltä kauppaa tekemättä, mikäli ei löydä mieleistään tavaraa, saa postimyyntiasiakas lähettää tavaran takaisin, jos se ei häntä miellytä. Palautusoikeuden vuoksi postitilaus onkin olennaiselta sisällöltään nähtäväksi tilaamista. Tavallisesti tilauskuponki alkaa sanoilla "lähettäkää minulle tutustumista varten...." tms.

Postimyynnin suosio johtuu osittain siitä, että nähtäväksi tilaaminen saattaa olla halvempaa ja vaivattomampaa kuin meneminen kauppaan katsomaan tavaraa. Lähin kauppa saattaa sijaita kaukana. Ei ole myöskään takeita siitä, että ostaja löytää etsimänsä tavaran ensimmäisestä kaupasta tai tavaratalosta. Postimyyntiluettelosta tai ilmoituksesta ainakin näkee, että liike pitää kaupan sitä tavaraa, jota se mainostaa. Postimyyntiluettelo, joka nykyisin on ilmoittelun normaalimuoto, on voimassa useita kuukausia. Postitilaukset eivät suinkaan ole impulssiostoja, vaan perustuvat mm. myymälämatkan ja postitilauksen kustannusten ja vaivojen väliseen harkintaan. Tämän vuoksi postitilaajat täysin tietoisesti suostuvat maksamaan hinnan lisäksi myös puheena olevat toimituskulut. Ne yksinkertaisesti kannattaa maksaa.

Toimituskulujen korvaamisen tai korvaamatta jättämisen kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta on arvioitava yksinomaan silmälläpitäen niitä kuluja ja vaivoja, jotka ostajalle aiheutuisivat, jos hän lähtisi hakemaan tavaraa joko asianomaisen postimyyjän toimipaikasta tai muusta kaupasta, josta sen olettaa saavansa. Sanaa "kohtuuton" ei voida käyttää enintään parin kymmenen markan suuruusluokkaa olevasta rahaerästä.

Ostajalta peritty toimitusmaksu koostuu valtaosaltaan postimaksuista. Periaatteessa toimitusmaksun pitäisi lisäksi peittää pakkaustarvikekulut ja pakkauspalkat, mutta käytännössä ne usein jäävät peittämättä. Peritty toimitusmaksu on puhdasta kulua. Perityt toimitusmaksut, jotka jäävät ostajien vahingoksi, ovat noin 1 % yhtiön liikevaihdosta eli noin 100 000 markkaa vuodessa.

Palautukset eivät ole mikään riski, koska niitä tulee varmasti. Ne ja niistä johtuvat menot ovat toistuvia ja "kiinteitä" kuluja. Kukaan elinkeinonharjoittaja ei voi ottaa toistuvaa kulua lopullisesti kannettavakseen joutumatta ennemmin tai myöhemmin konkurssiin. Sellaiset kulut on aina siirrettävä asiakkaiden kannettavaksi joko sisällyttämällä ne hyödykkeiden hintoihin tai perimällä ne erikseen hinnan lisäksi. Jos toimituskulut korvataan niille asiakkaille, jotka palauttavat tilaamansa tavaran, on ne välttämättä kalkyloitava tavaroiden hintoihin ja siten siirrettävä niiden asiakkaiden maksettaviksi, jotka eivät palauta. Valinta eri menetelmien välillä ei ole valintaa oikeuden ja vääryyden välillä, vaan puhdas tarkoituksenmukaisuuskysymys. On tarkoituksenmukaisempaa olla sijoittamatta tavaran hintaan spesifisiä toimitukseen liittyviä kulueriä.

Ammattimaisten postimyyjien lisäksi on yhtiöitä, joilla on erillinen organisaatio postimyyntiä varten kuten esimerkiksi Tuko. Tämän lisäksi on yrittäjiä, jotka harrastavat postimyyntiä satunnaisesti. Suoramarkkinointiliiton jäsenistä on noin 10 % ammattimaisia postimyyjiä. Kysymyksessä on noin 15 yritystä. Nämä seikat tulisi huomioida puhuttaessa alan yleisestä käytännöstä. Ab Novendor Oy on Suoramarkkinointiliiton jäsenistä ainoa, joka toimittaa tavaran pelkästään postiennakolla. Muut liiton postimyyjäjäsenet myyvät joko yksinomaan luotolla, jolloin lähetyskulut on pakko sijoittaa tavaran hintaan tai sekä postiennakolla että luotolla, jolloin lähetyskulut peritään sekä hinnassa että erikseen. KA:n ilmoitusta, että liittoon kuuluneista kaikki muut paitsi Ab Novendor Oy on maksanut ostajalle lähetyskulut palautustapauksissa, ei ole sinänsä syytä epäillä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Markkinatuomioistuin on ensin tutkinut Ab Novendor Oy:n väitteen siitä, että asia ei kuulu markkinatuomioistuimen toimivaltaan.

Markkinatuomioistuimesta annetun lain 1 §:n nojalla markkinatuomioistuin käsittelee ja ratkaisee sille KSL:n mukaan kuuluvat sopimusehtojen sääntelyyn liittyvät asiat.

KSL 3 luvun 1 §:n mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

KSL:n sopimusehtojen sääntelyä koskevien perustelujen mukaan yleislausekkeen soveltamisala ei rajoitu vakiosopimuksiin ja yleisiin sopimusehtoihin. Sen piiriin saattavat tulla myös sellaiset ehdot, jotka ovat syntyneet kahden osapuolen neuvottelujen tuloksena, jos tällaisia ehtoja on jo käytetty useassa tapauksessa ja käytön voidaan muutoin olettaa jatkuvan ja siten vaarantavan muidenkin kuluttajien etua. Perusteluissa ei ole millään tavoin viitattu siihen, että näiltä edellytettäisiin kirjallista muotoa. Siten yhtiön yksipuolisesti soveltama, hakemuksen kohteena oleva käytäntö on KSL 3 luvun 1 §:ssä tarkoitettu sopimusehto.

Näillä perusteilla markkinatuomioistuin hylkää Ab Novendor Oy:n asiassa esittämän markkinatuomioistuimen toimivaltaa koskevan väitteen.

Ab Novendor Oy tarjoaa postimyynnissään hyödykkeitä kuluttajille. Yhtiö ei palauta tavaran lähettämisestä myyjältä ostajalle tältä perimiänsä kuluja, kun ostaja palauttaa koko saamansa lähetyksen.

KSL:n 6 luvun 6 §:n mukaan kun myyjä on saanut tavaran takaisin, hänen on mm. viivytyksettä palautettava, mitä kauppahinnasta on maksettu. KSL 6 luvun 9 §:n mukaan ostajalle tämän luvun mukaan kuuluvia oikeuksia rajoittava ehto on tehoton.

KSL 6 luvun 8 § sääntelee mm. myyjän velvollisuutta palauttaa kauppahinta silloin kun ostaja on peruuttanut postimyyntikaupan. Tämän säännöksen perusteluissa mainitaan, että palautettavalle määrälle lasketaan viivästyskorko kauppalaskun loppusumman perusteella, joten kuljetuksesta myyjältä ostajalle mahdollisesti menevä rahti on luettava kauppahinnan osaksi. Siten KSL 6 luvun 8 §:n sanonnan kauppahinta on tulkittava tarkoittavan pääsääntöisesti kauppalaskun loppusummaa. Käsitettä kauppahinta on KSL 6 luvun 6 §:ssä pidettävä samana kuin 8 §:ssä. Ab Novendor Oy perii lähettämänsä tavaran posti- ja pakkauskulut kuluttajalta lähetyksen pai

non mukaan. Tällaiset tavanomaiset kulut on luettava po. säännösten käsitteeseen kauppahinta kuuluviksi.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että KSL 6 luvun 6 §:ssä mainittu kauppahinta tarkoittaa myös tavaran lähettämisestä myyjältä ostajalle aiheutuneita tavanomaisia kuluja. Tämän vuoksi Ab Novendor Oy:n postimyynnissään käyttämä po. sopimusehto on KSL 6 luvun 6 §:n pakottavan säännöksen vastainen ja siten kuluttajien kannalta kohtuuton.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 3 luvun 1 §:n ja 2 §:n nojalla oikeaksi sadantuhannen (100 000) markan sakon uhalla kieltää Ab Novendor Oy:tä noudattamasta postimyynnissään sopimusehtokäytäntöä, jonka mukaan myyjä ei palauta tavaran lähettämisestä ostajalle tältä perimiänsä kuluja, kun ostaja palauttaa koko saamansa lähetyksen.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Kangasperko, Maijala ja Ollikainen.

---

[SV]

KO mot Ab Novendor Oy (svaranden). Marknadsdomstolen (MD) handlägger och avgör de ärenden angående reglering av avtalsvillkor, som enligt KSL ankommer på den. Av svaranden vid postförsäljning tillämpad praxis var ett sådant avtalsvillkor. Invändning beträffande MD:s behörighet förkastades.

KSL_3_kap._1_§ och KSL_3_kap._2_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 3 kap. 1 och 2 § yrkat att Ab Novendor Oy vid vite förbjudes att vid sin postförsäljning tillämpa en avtalsvillkorspraxis, enligt vilken säljaren inte, då köparen returnerar hela den av honom mottagna försändelsen, återbetalar de expeditionskostnader, som säljaren uppburit av köparen.

I regeringens proposition till Riksdagen med förslag till konsumentskyddslagstiftning (RP 1977:8) står det på sidan 36: "Det är klart, att användningen av ett avtalsvillkor som strider mot de tvingande stadgandena i 5 och 6 kap. konsumentskyddslagen kan förbjudas med stöd av denna paragraf". Detta är alltså den grund, på vilken reglen i lagens 3 kap. 1 § vilar. Användning av avtalsvillkor, som strider mot tvingande lagregler kan förbjudas på basen av marknadsrättsliga stadganden.

Det centralaste rättsliga särdraget vid postförsäljning är konsumentens rätt att frånträda köpet. På detta sätt har man sökt att tillförsäkra konsumenten en möjlighet att fritt överväga köpet sedan han lärt känna varan. Ett frånträdande förutsätter inte något fel på varan utan konsumenten kan använda den för frånträdande medgivna fristen till att överväga förvärvet med hänsyn till sin egen fördel och rådande omständigheter. Då lagen tillförsäkrar den konsument, som genom postens förmedling och i bästa fall på grundval av en illustration beställer något, en möjlighet att lära känna det beställda, bör det vara möjligt att granska och "ångra sig" utan någon ekonomisk risk för konsumenten.

Förbundet fastslår slutligen i sitt brev att man med en sådan beslutmodell på ett entydigt sätt kan för konsumenterna i leveransvillkoren förklara praxis för ersättningar, undvika möjliga missförstånd samt inom säljarens organisation sköta återbetalningspraxis enligt entydiga anvisningar för verksamheten. Brevet har undertecknats av förbundets dåvarande ordförande Jorma Lilja. Här ifrågavarande rekommendation har sänts till medlemmarnas kännedom i skilda brev.

Med undantag av svarandebolaget förfar Suomen Suoramarkkinointiliitto r.y:s medlemsföretag också på det sätt, som förbundet förutsätter.

Under dessa förhållanden finns det grund för påståendet att enligt i branschen allmänt gängse praxis en postförsäljningsaffär skall återställa också de för varans expedition uppburna kostnaderna, då köparen returnerar hela den försändelse han mottagit. Den härifrån avvikande praxis, som tillämpas av bolaget är därför oskälig, då den avviker från gängse praxis i branschen till konsumentens nackdel.

I anslutning till det ovanstående måste det understrykas att köparen, då han löser ut den vara han beställt med posten, erlägger en förskottsbetalning till säljarens konto, som utgöres av varans pris och portokostnaderna. Vid frånträdande återställer bolaget blott en del av köpeskillingen efter en viss tid. På så sätt lämnar konsumenten bolaget en räntefri kredit för denna tid och betalar slutligen portokostnaderna. I praktiken har köparen efter vanligtvis 7 - 14 dagars tid från bolaget erhållit varans pris plus kostnaderna för returneringen.

Som tillägg till dessa omständigheter bör det observeras att bolaget är ett företag, vilket som näring bedriver postförsäljning. Liksom vid annan näringsverksamhet är postförsäljning förenad med företagarrisk. Att överföra denna risk från näringsidkaren att bäras av konsumenten anses valigtvis vara oskäligt. Vid postförsäljning finns det alltid risk för frånträdande. Ett frånträdande medför alltid kostnader, som är den del av de risker, som hör ihop med näringen. Säljaren har betydligt bättre förutsättningar än köparen att förebygga och gardera sig mot sådana kostnader. Med en ganska anspråkslös finansiell insats får ett postförsäljningsföretag lätt kontakt med också en stor kundkrets. Detta har också betydelse då det är fråga om att fördela kostnadsrisken.

Man måste utgå ifrån att köparen inte vid postförsäljning beställer varan för att returnera den utan att det i regel har funnits en grundad anledning för returneringen. Naturligtvis kan det uppstå följdföreteelser av rätten att frånträda, bl.a. i form av missbruk. I regeringens proposition med förslag till konsumentskyddslagstiftning (RP 1977/8) slås det emellertid på sidan 55 fast att risken för missbruk dock är obetydlig om varan levereras till köparen mot postförskott. Lagstiftaren har alltså ansett att om varan levereras mot postförskott detta skulle vara ett tillräckligt medel för att förhindra missbruk. En "besvärlig" kund kan också lätt avlägsnas ur kundregistret, varigenom upprepat "missbruk" förhindras. Att låta konsumenten betala portokostnaderna måste anses som en överdriven åtgärd då det gäller att förhindra missbruk.

Med anledning av detta ärende har konsumentombudsmannens byrå några gånger tagit kontakt med Suomen Suoramarkkinointiliitto r.y. Förbundet har 7.6.1984 sänt bolaget ett brev, vari förbundet talar om att det kommit överens med KO beträffande förfaringssättet vid återställande av debiterade portokostnader, då det är fråga om en retur av de skickade varorna i sin helhet. Förbundet har förutsatt att dess medlemsföretag iakttager denna överenskommelse. KO har 4.3.1985 sänt ett brev till bolaget med uppmaning att ändra sin praxis så att den överensstämmer med den med Suomen Suoramarkkinointiliitto r.y. träffade överenskommelsen. Bolaget har i ett den 15.3.1985 daterat brev förklarat att det inte anser det föreligga någon anledning att ändra på hittillsvarande praxis.

Svaranden har påstått att KO inte skulle ha möjlighet att inskrida mot ett förfarande av detta slag eller att man inte på grundval av KSL skulle kunna inskrida mot ett förfarande, som inte grundar sig på uttryckliga avtalsvillkor. För denna del hänvisas till marknadsdomstolens avgörande 1982:21, KO/Nastolan Sähkö Oy och 1984:12, KO/K ansallis-Osake-Pankki. I dessa mål har det behandlats brukade avtalsvillkor, som inte grundar sig på särskilt uppgjorda skriftliga handlingar.

AB NOVENDOR OY:S BEMÖTANDE

Svaranden har i första hand ansett att det inte är fråga om någon avtalsvillkorspraxis. Av denna anledning är marknadsdomstolen inte behörig att behandla ansökan. Ansökan bör därför lämnas obehandlad.

Om en postförsäljare förbinder sig att taga tillbaka varan och betala priset tillbaka till köparen är det fråga om en förpliktelse, som grundar sig på ett avtal. Om säljaren inte infriar sitt löfte är handlinssättet straffrättsligt sanktionerat. Såvida återbetalningsskyldigheten härrör sig direkt ur lagen finns det, vid underlåtenhet att återställa varans pris, utan särskilda stadganden ingen annan påföljd än köparens möjlighet att i rättslig väg söka sitt tillgodohavande med det i KSL stadgade tillägget på 10 %.

Enligt Ab Novendor Oy:s katalog har köparen full rättighet att byta eller returnera varan inom tio dag från det han mottagit den, varvid bolaget återbetalar varans pris samt de av returneringen förorsakade portokostnaderna genom ett postgiroutbetalningskort. Detta innehåller inget, som avviker från lagens lydelse, förutom 10 dagar.

Stadgandet i KSL 6 kap. 6 § är tvingande och ingen avtalsvillkorspraxis kan avvika därifrån till köparens nackdel. Detta har bolaget ej heller försökt göra, det har tvärtemot noggrannt hållit sig till lagen. I bolagets katalog upprepas enligt lagens ordalydelse att varans pris och kostnaderna för återskickningen återbetalas till den som returnerar. I annonser konstateras det, om saken överhuvud behandlas i dessa, att köparen har returrätt enligt KSL. Det föreligger alltså ingen grund för att påstå att bolaget i det ifrågavarande ärendet skulle ha någon "avtalsvillkorspraxis".

Bolagets tillvägagångssätt är ej heller oskäligt ur konsumenternas synpunkt. Postförsäljningskundens returrätt, denna må sedan grunda sig på lagen eller avtal, är en följdriktig konsekvens av distributionssättet. På samma sätt som en kund, som stigit in i en butik, får gå därifrån utan att köpa något, om han inte finner en vara, som han tycker om, får postförsäljningskunden skicka varan tillbaka, om den inte tilltalar honom. För returrätten är det ett väsentligt innehåll i postbeställningen att det är fråga om en beställning för påseende. Beställningskupongen börjar vanligen med orden "skicka mig till påseende..." eller något liknande.

Postförsäljningens popularitet beror delvis på att det kan vara billigare och bekvämare att beställa något till påseende än att åka till butiken för att se på varan. Den närmaste butiken kan ligga långt borta. Det finns ej heller någon garanti för att köparen finner den vara han söker i den första butiken eller varuhuset. Ur en postförsäljningskatalog eller annons framgår det åtminstone att företaget håller den annonserade varan till salu. En postförsäljningskatalog, som numera är den vanliga formen för annonsering, gäller i flera månader. Postbeställningar är ingalunda några impulsköp utan grundar sig på överväganden rörande skillnaden i kostnader och besvär mellan en resa till affären och en postbeställning. Av denna anledning samtycker de, som gör beställningar med posten, helt medvetet till att förutom priset också erlägga ifrågavarande expeditionsavgifter. Det lönar sig helt enkelt att betala dem.

Det skäliga eller oskäliga i att ersätta eller låta bli att ersätta expeditionskostnaderna bör bedömas uteslutande med hänsyn till de kostnader och det besvär, som köparen förorsakas, om han beger sig för att hämta varan vid vederbörande postförsäljares verksamhetsplats eller någon annan butik, där han antar att den finns. Ordet "oskälig" kan inte användas då det är fråga om ett penningbelobb av storleksordningen på sin höjd några tiotal mark.

Den köparen debiterade expeditionsavgiften består till sin huvuddel av postporto. I princip borde expeditionsavgiften också täcka kostnaden för förpackningsmaterial och löner för packningsarbetet, men i praktiken blir det ofta ingen täckning för dessa. De debiterade expeditionsavgifterna, som får bäras av köparna, utgör ungefär 1 % av bolagets omsättning d.v.s. ungeför 100 000 mark om året.

Returerna utgör inte någon risk eftersom de med säkerhet kommer. De och de därav föranledda kostnaderna utgör återkommande och "fasta" kostnader. Ingen näringsidkare kan slutligen ta på sig återkommande kostnader utan att förr eller senare gå i konkurs. Sådana kostnader måste alltid överföras så att kunderna får bära dem, antingen så att de inbakas i nyttigheternas pris eller så att de debiteras skilt som tillägg till priset. Om expeditionskostnaderna ersättas åt de kunder, som returnerar den beställda varan, måste de oundvikligen kalkyleras in i varornas priser och således överföras för att betalas av de kunder, som inte returnerar. Valet mellan dessa båda förfaranden är inte ett val mellan riktigt eller felaktigt utan en ren ändamålsenlighetsfråga. Det är ändamålsenligare att låta bli att vid varans pris binda specifika med expeditionen sammanhängande kostnadsposter.

Vid sidan av de yrkesmässiga postförsäljarna finns det bolag, som har en särskild organisation för postförsäljning, exempelvis Tuko. Vidare finns det företagare, som utövar postförsäljning sporadiskt. Av direktmarknadsföringnsförbundets medlemmar är ungeför 10 % yrkesmässiga postförsäljare. Det är fråga om ungefär 15 företag. Dessa omständigheter borde beaktas då man talar om allmän praxis i branschen. Ab Novendor Oy är den enda medlemmen i direktmarknadsföringsförbundet, som levererar enbart mot postförskott. Övriga förbundsmedlemmar, som säljer per post, säljer antingen enbart på kredit, varvid det är nödvändigt att ta med expeditionskostnaderna i varans pris, eller både mot postförskott och på kredit, varvid expeditionskostnaderna antingen påföres priserna eller debiteras för sig. KO:s meddelande, att alla till förbundet hörande förutom Ab Novendor Oy, har återställt expeditionskostnaderna till köparen vid returer. föreligger det i och för sig ingen anledning att betvivla.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen har först prövat Ab Novendor Oy:s påstående att målet inte hör till marknadsdomstolens behörighetsområde.

Med stöd av 1 § i lagen om marknadsdomstolen handlägger och avgör marknadsdomstolen de ärenden, som enligt KSL ankommer på den och ansluter sig till regleringen av avtalsvillkor.

Enligt 3 kap. 1 § KSL får näringsidkare ej vid utbud av konsumtionsnyttigheter använda avtalsvillkor, som med beaktande av priset för konsumtionsnyttighet och av övriga på saken verkande omständigheter bör anses som oskäligt mot konsumenterna.

Enligt motiveringarna för KSL:s bestämmelser om avtalsvillkor är tillämpningsområdet för generalklausulen inte begränsat till standardavtal och allmänna avtalsvillkor. Den kan också omfatta villkor, vilka tillkommit såsom resultat av underhandlingar mellan två parter, om sådana villkor redan har använts i flera fall eller användningen eljest kan antas fortsätta och på så sätt hota också andra konsumenters intressen. I motiveringarna har det på intet sätt antytts att detta skulle förutsätta skriftlig form. Den av bolaget ensidigt tillämpade praxis, som är föremål för ansökan, är därför ett sådant avtalsvillkor, som avses i KSL 3 kap. 1 §.

På dessa grunder förkastar marknadsdomstolen den av Ab Novendor Oy beträffande marknadsdomstolens kompetens gjorda invändningen.

Ab Novendor Oy erbjuder vid sin postförsäljning nyttigheter till konsumenterna. Bolaget återställer inte de vid försändelsen från säljaren till kunden härför debiterade kostnaderna, då köparen returnerar hela den erhållna försändelsen.

Enligt KSL 6 kap. 6 § skall säljaren, då han återfått varan, bl.a. utan dröjsmål återställa vad som erlagts av köpeskillingen. Enligt KSL 6 kap. 9 § är villkor, som begränsar rättigheter, vilka tillkommer köparen enligt detta kapitel, utan verkan.

KSL 6 kap. 8 § reglerar bl.a. säljarens skyldighet att återställa köpeskillingen då köparen har frånträtt ett postförsäljningsköp. I motiveringarna för denna regel nämnes att dröjsmålsränta på det belopp, som skall återställas, räknas på basen av handelsfakturans slutsumma, så att för transport från säljaren till köparen möjligen utgående frakt bör räknas som en del av köpeskillingen. Således bör uttrycket köpeskilling i KSL 6 kap. 8 § tolkas så att det i regel avser handelsfakturans slutsumma. Begreppet köpeskilling bör anses vara detsamma i KSL 6 kap. 6 § som i 8 §. Ab Novendor Oy debiterar konsumenten då det sänder varorna porto- och förpackningskostnader efter försändelsens vikt. Sådana vanliga kostnader måste räknas som hörande till begreppet köpeskilling i ifrågavarande stadgande.

På ovan nämnda grunder anser marknadsdomstolen att den i KSL 6 kap. 6 § nämnda köpeskillingen avser också sådana vanliga kostnader, som uppstår då varan sändes från säljaren till köparen. Av denna anledning är det av Ab Novendor Oy vid sin postförsäljning använda ifrågavarande avtalsvillkoret stridande mot den tvingande reglen i KSL 6 kap. 6 § och därmed oskäligt mot konsumenterna.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 3 kap. 1 § och 2 § vid etthundratusen (100 000) mark vite av förbjuda Ab Novendor Oy att vid sin postförsäljning tillämpa en avtalsvillkorspraxis, innebärande att säljaren inte till köparen återställer av denne vid försändandet av varan hörför uppburna kostnader, då köparen returnerar hela den försändelse han erhållit.

Förbudet skall iakttagas omedelbart.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Kangasperko, Maijala och Ollikainen.