Market court dismisses complaint as public employment service is not commercial business under unfair competition law.

Työvoimaministeriö ja Helsingin työvoimatoimisto (hakijat) vastaan Uusi Suomi Oy (vastaaja). Hakijat suorittavat hallintoviranomaisina niille laeissa ja asetuksissa säädettyjä tehtäviä. Työnvälitystoiminta on yhteiskunnallista palvelutoimintaa, johon ei liity ansiotarkoitusta. Se on maksutonta eikä se tähtää elinkeinotoiminnalle luonteenomaiseen välittömään taloudelliseen tulokseen. Muut kuin valtion omat ja sen valvonnanalaiset laitokset sekä siihen toimiluvan saaneet yhdistykset yhteistoiminnassa työnvälitysviranomaisten kanssa eivät saa harjoittaa työnvälitystoimintaa. Hakijoiden työnvälitystoiminta ei ole SopMenL:ssa tarkoitettua elinkeinotoimintaa ja hakijat eivät työnvälitystoiminnassaan siten ole MTL:ssa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia. Hakijoiden vaatimukset on jätetty tutkimatta.

MTL_6_a_§

TYÖVOIMAMINISTERIÖN JA HELSINGIN TYÖVOIMATOIMISTON VAATIMUS

Hakijat ovat sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 8 §:n nojalla vaatineet, että Uusi Suomi Oy:tä kiellettäisiin sakon uhalla vastaisuudessa Uuden Suomen, Kauppalehden, Iltalehden ja Avainpaikatlehden markkinoinnissa käyttämästä ilmoittelua, josta lukija saa sellaisen käsityksen, että työnvälitystoimistosta työtä hakevat ihmiset eivät olisi päteviä ihmisiä, vaan että he ovat turhaa joukkoa.

Hakijat ovat edelleen vaatineet, että vastaaja velvoitettaisiin julkaisemaan kustannuksellaan markkinatuomioistuimen päätös Uudessa Suomessa ja Kauppalehdessä.

Uusi Suomi Oy on julkaissut ainakin Uudessa Suomessa 23 päivänä ja Kauppalehdessä 28 päivänä toukokuuta 1985 mainoksen, jonka yläosassa oli suurilla kirjaimilla teksti TURHA JOUKKO! ja kuvan jälkeen teksti "kun haluat yritykseesi todella päteviä ihmisiä, etsitkö heitä työnvälitystoimistosta?" Jatkotekstin mukaan työnvälitystoimiston asiakaskunta on turhaa joukkoa.

SopMenL:n 1 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Saman lain 2 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää totuudenvastaista tai harhaanjohtavaa ilmaisua, joka koskee omaa tai toisen elinkeinotoimintaa ja on omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. Lisäksi 2 momentin mukaan on kielletty käyttämästä sopimatonta ilmaisua, joka on omiaan vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa.

Mainoksen mukaan työvoimatoimiston asiakaskunta olisi turhaa joukkoa. Väite on sopimaton, totuudenvastainen ja harhaanjohtava. Työvoimatoimistojen kautta haki vuonna 1984 528 578 eri henkilöä työtä. Heistä 11 391 oli suorittanut akateemisen tutkinnon ja 203 312 saanut muuta perusasteen jälkeistä koulutusta. Työvoimatoimistoihin ilmoitettiin vuonna 1984 248 561 avointa työpaikkaa. Näistä 1 770 työpaikkaan edellytettiin korkeakoulututkintoa ja 34 576 työpaikkaan muuta perusasteen jälkeistä koulutusta.

Työvoimahallinnon tavoitteena on jatkuvasti ollut saada lisää paikkoja täytettäväksi työvoimatoimiston asiakkailla. Työvoimapalvelujen markkinointi, työnvälityksen markkinointi on työvoimahallinnon normaalia toimintaa. Budjetissa on varattu tiedotusmäärärahoja, joista on edelleen osoitettu tietty määrä työvoimapiirien ja työvoimatoimistojen käyttöön tiedottamistoimintaa varten. Jos työnantajille suuntautuvassa mainonnassa työvoimatoimiston asiakaskunta leimataan turhaksi joukoksi, vahingoittaa se merkittävästi työvoimahallinnon toimintaa ja mahdollisuuksia hoitaa tehtäviään.

UUSI SUOMI OY:N VASTINE

Kysymyksessä on Uusi Suomi -osakeyhtiön nimissä, Avainpaikat-lehden toimesta julkaistu ilmoitus, jonka kohderyhmänä ovat vain ne yritykset, jotka etsivät korkean tason avaintehtäviin pätevää johtaja-ainesta. Kieltohakemuksessa on kiinnitetty päähuomio vain ilmoituksen otsikoihin. Ilmoituksen tekstistä käy selvästi ilmi, että ilmoituksessa kuvatut henkilöt lukevat erästä toista sanomalehteä, eivätkä työnvälityksen julkaisua.

Ilmoittelua ei ole tarkoitettu kohdistaa työvoimahallinnon harjoittamaan työnvälitystoimintaan. Ilmoitus kohdistuu aika selkeästi mainitun toisen sanomalehden aiempaan ilmoitukseen, jossa se julistaa itsensä Suomen suurimmaksi työnvälittäjäksi. On kyseenalaista, voiko jokin sanomalehti olla Suomen suurin työnvälittäjä.

Ilmoituksessa on myös tutkimustietoa eräiden nimeltä mainittujen lehtien mahdollisuuksista tavoittaa ylintä yritysjohtoa. Avainpaikat-kokonaisuus kattaa ammattilehtiraportin 1984 mukaan 62 prosenttia suomalaisesta yritysjohdosta. Lehti ilmestyy tänä vuonna 40 numerona ja frekvenssi on noin kerran viikossa lukuunottamatta kesätaukoa. Lehden painosmäärä on tällä hetkellä 16 000 - 17 000 kappaletta. Jakelu tapahtuu 99 prosenttisesti kotimaanlennoilla, tärkeimmissä hotelleissa ja alle prosentti menee tilattuna. Käytännössä se on siis ns. ilmaisjakelulehti.

Avainpaikat-lehden nimissä julkaistu ilmoitus kuuluu aivan normaaliin kilpailevien yritysten välillä tapahtuvaan vertailevaan mainontaan. Ko. tapauksessa Uusi Suomi on halunnut vertailevasti korostaa oman tuotteensa erinomaisuutta huipputason rekrytoinnissa verrattuna toiseen sanomalehteen, ei työnvälitystoimintaan. Tästä syystä ilmoituksessa on mainittu, että toisen lehden lukijat on turha joukko niille yrityksille, jotka haluavat löytää korkean tason johtohenkilön lehti-ilmoituksella.

Koska pelkkä ilmoituksen otsikon lukeminen voi kuitenkin antaa lukijalle väärän kuvan ilmoituksen sanomasta, on puheena olevasta ilmoittelusta luovuttu vapaaehtoisesti.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on esittänyt asiassa kannanottonaan seuraavaa: "Markkinatuomioistuimesta annetun lain 7 a §:n mukaisesti ilmoitan kunnioittaen, että koska markkinointi ei ole kohdistettu kuluttajiin, en katso aiheelliseksi ryhtyä otsikkoasian johdosta toimenpiteisiin kuluttajansuojalain nojalla."

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Uusi Suomi Oy:n toimesta on Uudessa Suomessa 23.5.1985 ja Kauppalehdessä 28.5.1985 julkaistu edellä vaatimusosassa selostettu Avainpaikat-lehteä koskeva ilmoitus.

Markkinatuomioistuimesta annetun lain (MTL) 6 a §:n mukaan SopMenL:n nojalla käsiteltävää asiaa koskevan hakemuksen voi tehdä elinkeinonharjoittaja, johon SopMenL:n 1 - 3 §:ssä tarkoitettu menettely kohdistuu tai jonka toimintaa se saattaa vahingoittaa, taikka elinkeinonharjoittajien etujen valvomiseksi toimiva rekisteröity yhdistys.

SopMenL:ssa ei ole erikseen määritelty elinkeinonharjoittajan tai elinkeinotoiminnan käsitettä.

Hallituksen esityksessä SopMenL:ksi (HE 1978:114) mainitaan, että laki koskee elinkeinonharjoittajien välisiä suhteita. Edelleen lakiehdotuksen perusteluissa todetaan, että elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan ammattimaisesti harjoitettua, taloudelliseen tulokseen tähtäävää toimintaa ja että elinkeinotoimintaan liittyy yleensä ansiotarkoitus. Tavallisesti tämä ilmenee siinä, että tavaroita tai palveluksia myydään vastiketta vastaan. Julkisyhteisöjen yhteiskunnallista palvelutoimintaa ei yleensä voida pitää elinkeinotoimintana. Mikäli julkisyhteisö harjoittaa toimintaansa yksityisoikeudellisessa muodossa, SopMenL:n säännöksiä on sovellettava myös tällaiseen elinkeinotoimintaan. Myös siinä tapauksessa, että julkisyhteisöjen välittömästi harjoittama palvelutoiminta ja sen markkinointi on verrattavissa yksityisten tarjoamiin palveluksiin, tämän lain säännökset voivat tulla sovellettaviksi.

Työvoimaministeriö ja Helsingin työvoimatoimisto suorittavat hallintoviranomaisina niille laeissa ja asetuksissa säädettyjä tehtäviä. Työvoimaministeriön ja työvoimatoimiston työnvälitystoiminta on yhteiskunnallista palvelutoimintaa, johon ei liity ansiotarkoitusta. Työnvälitystoiminta on maksutonta eikä se tähtää elinkeinotoiminnalle luonteenomaiseen välittömään taloudelliseen tulokseen. Muut kuin valtion omat ja sen valvonnanalaiset laitokset sekä siihen toimiluvan saaneet yhdistykset yhteistoiminnassa työnvälitysviranomaisten kanssa eivät saa harjoittaa työnvälitystoimintaa.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että työvoimaministeriön ja Helsingin työvoimatoimiston työnvälitystoiminta ei ole SopMenL:ssa tarkoitettua elinkeinotoimintaa ja että hakijat eivät työnvälitystoiminnassaan siten ole MTL:ssa tarkoitettuja elinkeinonharjoittajia.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi markkinatuomioistuimesta annetun lain 6 a §:n nojalla jättää työvoimaministeriön ja Helsingin työvoimatoimiston asiassa esittämät vaatimukset tutkimatta.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Ollikainen, Mäkinen, Henriksson ja Modeen.

---

[SV]

Arbetskraftsministeriet och Helsingfors arbetskraftsbyrå (sökandena) mot Uusi Suomi Oy (svaranden). Sökandena utför uppgifter som den anförtrotts i lagar och förordningar. Arbetsförmedling är samhällelig serviceverksamhet, som inte är förenad med förtjänstsyfte. Arbetsförmedlingsverksamheten är avgiftsfri och är inte direkt inriktad på för näringsverksamheten kännetecknande direkt ekonomiskt resultat. Övriga inrättningar än statens egna och av staten övervakade och föreningar som beviljats tillstånd får inte idka arbetsförmedlingsverksamhet. Sökandens arbetsförmedlingsverksamhet utgör inte sådan näringsverksamhet som avses i OtillbFörfL och sökandena i sin arbetsförmedlingsverksamhet är sålunda inte sådana näringsidkare som avses i lagen om marknadsdomstolen. Sökandenas yrkanden har lämnats utan prövning.

MDL_6_a_§

ARBETSKRAFTSMINISTERIETS OCH HELSINGFORS ARBETSKRAFTSBRYRÅS YRKANDE

Sökanden har med stöd av 1, 2 och 8 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) yrkat att Uusi Suomi Oy vid vite måtte förbjudas att i framtiden vid marknadsföringen av tidningarna Uusi Suomi, Kauppalehti, Iltalehti och Avainpaikat (Avainpaikat = Nyckelplatser) idka en annonsering som ger läsaren vid handen att sådana människor som söker arbete via arbetskraftsbryråerna inte skulle vara fullgoda människor utan en värdelös hop.

Sökandena har vidare yrkat att marknadsdomstolens beslut på svarandens bekostnad och försorg måtte offentliggöras i Uusi Suomi och Kauppalehti.

Uusi Suomi Oy har åtminstone i Uusi Suomi den 23 maj och i Kauppalehti den 28 maj publicerat en annons vars övre fält försetts med texten EN VÄRDEFÖS HOP! i stora bokstäver och efter en bild i annonsen har förekommit texten "vänder Du Dig till arbetsförmedlingsbyrån då Du vill ha verkligt kunnigt folk till Ditt företag?" Enligt den fortsatta texten är arbetsförmedlingsbyråns klientel en värdelös hop.

Enligt 1 § i OtillbFörfL får man i näringsverksamhet inte använda förfarande, som strider mot god affärssed eller eljest är otillbörligt mot en annan näringsidkare. Enligt 2 § i samma lag får i näringsverksamhet inte användas osant eller vilseledande uttryck, som rör egen eller annans näringsverksamhet och är ägnat att skada annans näringsverksamhet. Dessutom är det enligt 2 mom. förbjudet att använda otillbörligt uttryck, som är ägnat att skada annans näringsverksamhet.

Enligt annonsen skulle arbetskraftsbyråns klientel vara en värdelös hop. Uttrycket är otillbörligt, osant och vilseledande. År 1984 sökte 528 578 olika personer arbete via arbetskraftsbyråerna. Av dem hade 11 391 avlagt akademisk slutexamen och 203 312 erhållit övrig utbildning utöver grundutbildningen. År 1984 anmäldes 248 561 lediga arbetsplatser till arbetskraftbyråerna. Det förutsattes högskolexamen för 1 770 av dessa och för 34 576 övrig utbildning utöver grundutbildningen.

Arbetskraftsförvaltningen strävar ständigt till att det fylls flere arbetsplatser med arbetskraftsbyråns klienter. Marknadsföringen av arbetskraftstjänster, marknadsföringen av arbetsförmedling utgör normal verksamhet för arbetskraftsförvaltningen. Man har i budjeten upptagit anslag för information. Av dessa anslag är fortfaranden en del anvisade för arbetskraftsdistriktens och arbetskraftsbyråernas informationsverksamhet. Om arbetskraftsbyråns klientel i annonser riktade till arbetsgivarna stämplas som en värdelös hop skadar det i betydande grad arbetskraftsförvaltningens arbete och dess möjligheter att utföra den anförtrodde uppgifter.

UUSI SUOMI OY:S BEMÖTANDE

Det är fråga om en ny annons publicerad i tidningen Avainpaikat i aktiebolaget Uusi Suomis namn. Avainpaikat har som målgrupp endast sådana företag, som söker kvalificerat ledarmaterial att handha nyckeluppgifter på hög nivå. I förbudsansökan har fästs uppmärksamhet enbart vid annonsens rubriker. Annonsens text ger klart vid handen att de peroner som beskrivs i annonsen läser en annan tidning än arbetsförmedlingens publikation.

Annonseringen är inte avsedd att riktas mot den arbetsförmedlingsverksamhet arbetskraftsförvaltningen bedriver. Annonsen riktar sig rätt klart mot nämnda andra tidnings annonsering, i vilken den utnämner sig själv till Finlands största arbetsförmedlare. Det är ifrågasatt huruvida någon tidning kan vara Finlands största arbetsförmedlare.

I annonsen förekommer även undersökningsmaterial beträffande vissa till namnet nämnda tidningars möjligheter att nå den högsta företagsledningen. Helheten Avainpaikat täcker enligt facktidningsrapporten 1984 63 procent av den finska företagsledningen. Tidningen kommer detta år ut 40 nummer och frekvensen är cirka en gång i veckan med undantag av sommarpausen. Tidningens upplaga är för tillfället 16 000 17 000 exemplar. Distributionen sker till 99 procent på inrikesflygturer, i de viktigaste hotellen och till mindre än en procent via prenumerationer. I praktiken är den alltså en sk. gratisdistributionstidning.

Den i tidningen Avainpaikats namn publicerade annonsen utgör helt normal mellan företag förekommande jämförande reklam. I nu föreliggande fall har Uusi Suomi genom en jämförelse velat framhålla förträffligheten hos sin egen produkt i förhållande till en annan tidning, inte till arbetskraftsbyrån. Av denna orsak har i annonsen nämnts att läsarna av den andra tidningen är en värdelös hop för de företag, som via tidningsannonser vill finna en person i ledande ställning på hög nivå.

Eftersom läsningen av enbart annonsrubriken dock kan ge läsaren en felaktig bild av annonsens budskap har man frivilligt avstått från ifrågavarande annonsering.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har som sitt ställningstagande i ärendet anfört följande: "I enlighet med 7 a § i lagen om marknadsdomstolen meddelar jag högaktningsfullt att jag inte anser det motiverat att skrida till åtgärder i rubricerade ärende eftersom marknadsdöringen inte är riktad till konsumenter."

MOTIVERINGARNA FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

På forsorg av Uusi Suomi Oy har den ovan i avsnittet innehållande yrkandena refererade annonsen publicerats i Uusi Suomi 23.5.1985 och i Kauppalehti 28.5.1985.

Enligt 6a § i lagen om marknadsdomstolen (MDL) kan en ansökan om ärende som skall handläggas med stöd av OtillbFörfL göras av näringsidkare, mot vilken i sagda lags 1 - 3 §§ avsett förfarande riktas eller vars verksamhet det kan skada, eller av registrerad förening för bevakande av näringsidkarnas intresse.

I OtillbFörfL är inte begreppen näringsidkare eller näringsverksamhet särskilt definierade.

I regeringens proposition till OtillbFörfL (RP 1978:114) nämns att lagen gäller relationerna näringsidkare emellan. Vidare konstateras i motiveringarna till lagen att med näringsverksamhet avses yrkesmässigt bedriven verksamhet som är inriktad på ekonomiskt resultat. Näringsverksamhet är i allmänhet förenad med förtjänstsyfte. Vanligtvis framgår detta av att varor eller tjänster säljs mot vederlag. Offentligrättsligt samfunds serviceverksamhet kan i allmänhet inte betraktas som näringsverksamhet. Om ett offentligrättsligt samfund bedriver verksamhet i privaträttslig form, bör stadgandena i OtillbFörfL tillämpas också på denna näringsverksamhet. Också i det fall att den serviceverksamhet som direkt bedrivs av offentligrättsliga samfund marknadsföringen därav kan jämställas med den service enskilda erbjuder, kan stadgandena i denna lag tillämpas.

Arbetskraftsministeriet och Helsingfors arbetskraftsbyrå utför sådana uppgifter som anförtrotts dem i lagar och förordningar i egenskap av förvaltningsmyndigheter. Arbetskraftsministeriets och arbetskraftsbyråns arbetsförmedlingsverksamhet är samhällelig serviceverksamhet vilken inte är förenad med förtjänstsyfte. Arbetsförmedlingsverksamheten är avgiftsfri och är inte direkt inriktad på för näringsverksamhet kännetecknande direkt ekonomiskt resultat. Det är inte tillåtet för andra än statens egna och av staten övervakade inrättningar och föreningar som beviljats tillstånd att bedriva arbetsförmedlingsverksamhet.

På ovan anförda grunder anser marknadsdomstolen att den arbetsförmedlingsverksamhet arbetskraftsministeriet och arbetskraftsbyrån bedriver inte är sådan näringsverksamhet som avses i OtillbFörfL och att sökandena i sin arbetsförmedlingsverksamhet inte är sådana näringsidkare som avses i MDL.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner riktigt med stöd av lagen om marknadsdomstolen 6 a § lämna arbetskraftsministeriets och Helsingfors arbetskraftsbyrås i ärendet framställda yrkanden utan prövning.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Ollikainen, Mäkinen, Henriksson och Modeen.