Market court dismissed injunction as alleged contract breach falls outside its jurisdiction and no confusion risk existed.

Interiör-Team Ky (hakija) vastaan Myrskylä Oy:n konkurssipesä ja Moy-tuote Oy (vastaajat). - Kieltovaatimus perustui osaksi siihen, että vastaajat olisivat valmistaneet ja markkinoineet hakemuksessa tarkoitettuja huonekaluja sopimusten vastaisesti. Kieltovaatimuksen tutkiminen siltä osin kuin sen oli katsottava perustuvan väitettyyn sopimusten rikkomiseen, ei kuulunut markkinatuomioistuimen toimivaltaan. Huonekalut oli markkinoitu konkurssipesän nimissä eikä niiden markkinoinnissa ollut näytetty syntyneen sekaantumisvaaraa tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen. Hakemus hylättiin.

SopMenL_1_§

INTERIÖRTEAM KY:N VAATIMUS

Hakija on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1 ja 6 §:n nojalla vaatinut, että Myrskylä Oy:n konkurssipesää ja Moytuote Oy:tä sakon uhalla kielletään jatkamasta Emilia nimisen kaluston valmistamista ja markkinointia. Hakija on myös vaatinut, että kielto määrätään väliaikaisena siihen saakka, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu. Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaajat velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hakijan oikeudenkäyntikulut asiassa.

Myrskylä Oy:llä oli ollut yhtiön ja erään sisustusarkkitehdin välisen suullisen sopimuksen perusteella oikeus valmistaa ja markkinoida Emilia sohvia ja tuoleja. Tämä oikeus kuitenkin päättyi Myrskylä Oy:n 1.6.1983 alkaneen konkurssin johdosta. Myrskylä Oy:n toimitusjohtaja luovutti mm. kaikki piirustukset takaisin kaluston suunnitelleelle arkkitehdille. Emilia kaluston suunnitelleen arkkitehdin ja hakijan välisellä, 1.7.1983 allekirjoitetulla sopimuksella kaluston valmistamisen yksinoikeus siirtyi hakijalle. Alalla solmitun yleissopimuksen mukaan suunnittelusopimus raukeaa ja kaikki oikeudet malleihin palautuvat suunnittelijalle, jos valmistaja lopettaa toimintansa tai joutuu konkurssiin.

Konkurssin johdosta Myrskylä Oy:n toiminta loppui kahden viikon kuluttua konkurssiin asettamisesta. Konkurssipesä aloitti loppukesällä 1983 uuden kilpailevan markkinoinnin, jota on jatkettu kahdesta hakijan elo ja syyskuussa 1983 konkurssipesälle toimittamasta kirjallisesta kiellosta huolimatta.

Konkurssipesällä oli ollut oikeus puolivalmisteiden realisoimiseen puolivalmisteina. Niiden valmistaminen kokonaisiksi tuotteiksi, mikä on edellyttänyt lisäosien valmistusta, ja näiden tuotteiden markkinoiminen kilpailevana toimintana täysin samannäköisinä ja saman nimisinä kuin hakijan valmistamat tuotteet, on alalla noudatettavien yleisohjeiden vastaista.

Konkurssipesän menettelyssä ei ole kysymys pelkästään ns. orjallisesta jäljittelystä vaan täysin samanlaisen tuotteen markkinoimisesta täysin samalla tuotenimellä. Markkinointi on tosin tapahtunut vastaajien nimissä. Tämä ei kuitenkaan voi olla riittävää sekaannusvaaran ja suoranaisten sekaanusten välttämiseksi ostaja- eli vähittäismyyntiportaassa, kun otetaan huomioon markkinoitujen tuotteiden samanlaisuus ja samannimisyys sekä suhteellisen suuri lukumäärä. Vastaajat eivät ole ryhtyneet muihin toimenpiteisiin sekaantumisvaaran välttämiseksi.

Konkurssipesää ei markkinointioikeudellisesti voida asettaa elinkeinonharjoittajana poikkeusasemaan edes sillä perusteella, että sen toiminta on ajallisesti tai muutoin rajoitettua. Myöskään pesän ilmoituksilla, että se valmistaa ja markkinoi tuotetta rajoitetun määrän, ei ole merkitystä.

Konkurssipesän ja Moy-tuote Oy:n menettelyn tulokset ovat jo haitanneet hakijan liiketoimintaa. Hakija aloitti sopimukseen perustuvan valmistuksen ja ostajiin suuntautuvan markkinoinnin heti sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen. Markkinoinnissa ja Habitare näyttelyssä ilmeni kuitenkin, että markkinoilla vallitsee epätietoisuutta siitä, kenellä on oikeus valmistaa ja markkinoida Emilia tuotetta. Moy-tuote Oy oli hinnoitellut tuotteen niin, että sen hinta alittaa jossakin määrin hakijan käyttämän hinnan. Hakijalle on syntynyt markkinointivaikeuksia. Asiakaspiireissä ei tiedetä kenellä loppujen lopuksi on oikeus Emilia tuotteen markkinointiin.

MYRSKYLÄ OY:N KONKURSSIPESÄN VASTINE

Konkurssipesä, joka on ilmoittanut lopettaneensa Emilia tuotteiden markkinoinnin, on kiistänyt hakijan vaatimukset ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Konkurssipesä on myös vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan pesän oikeudenkäyntikulut asiassa. Konkurssipesä on lisäksi katsonut, että konkurssipesän realisointi ei ole SopMenL:ssa tarkoitettua elinkeinotoimintaa ja ettei konkurssipesää niin ollen voida pitää mainitussa laissa tarkoitettuna elinkeinonharjoittajana.

Uudenmaan lääninverovirasto haki Myrskylä Oy:tä konkurssiin 1.6.1983. Yhtiö asetettiin konkurssiin 22.6.1983. Konkurssi on katsottava alkaneeksi 1.6.1983. Konkurssipesän omaisuudesta laadittiin pesäluettelo, ja Myrskylä Oy:n toimitusjohtaja vannoi pesäluettelon oikeaksi 27.7.1983. Pesäluettelosta ilmenee, että konkurssipesään kuului mm. huomattava määrä erilaisia raaka-ja tarveaineita sekä puolivalmisteita. Näiden puolivalmisteiden joukossa oli myös paljon Emilia sohvaan ja tuoliin kuuluvia puolivalmisteita. Valmistamalla näihin puolivalmisteisiin puuttuvat osat ja kokoamalla näin valmistetut osat sohviksi tai tuoleiksi olisi ollut mahdollista valmistaa kaikkiaan noin 2 000 valmistetta.

Myrskylä Oy:n valmistamien Emilia tuotteiden malli on kehitetty yhteistyössä yhtiön ja erään arkkitehdin kanssa. Emilia tuotteilla ei ole mallisuojaa eikä niitä voida suojata tekijänoikeuslainkaan perusteella. Konkurssipesän saaman selvityksen mukaan arkkitehdin ja Myrskylä Oy:n välillä ei ole ollut kirjallista mallisuunnittelusopimusta. Suullisen sopimuksen perusteella arkkitehdille on maksettu suunnitteluavusta kolme prosenttia Emilia tuotteiden valmistajan myyntihinnasta, josta on vähennetty liikevaihtovero.

Konkurssihakemuksen jälkeen, tehtaan toimiessa normaalisti, arkkitehdille luovutettiin 14.6.1983 Emilia tuotteiden piirustukset hänen omasta pyynnöstään. Tällöin ei kuitenkaan ollut puhetta siitä, että Myrskylä Oy:llä ei olisi enää oikeutta valmistaa Emilia tuotteita. Myrskylä Oy katsoi, että sillä oli tämän jälkeenkin Emilia tuotteiden valmistusoikeus.

Konkurssiin asettamisen jälkeen tehtaan toimintaa jatkettiin kaksi viikkoa eli irtisanomisajan konkurssipesän lukuun pesäluettelon valmistamisen ohella. Pesäluettelon valmistumisen jälkeen ja konkurssipesän saatua velkojainkokouksessa 27.7. 1983 valtuudet myydä konkurssipesän omaisuus tai jatkaa valmistustoimintaa, konkurssipesä ryhtyi realisointitoimenpiteisiin. Konkurssipesä tarjosi ostettavaksi myös Emilia tuotteiden puolivalmisteita. Hakija tarjosi kyseisistä puolivalmisteista 16.8.1983 päivätyn tarjouksen perusteella 15 000 markkaa. Samalla hakija ilmoitti, ettei muilla ole oikeutta enää käyttää kyseisiä puolivalmisteita Emilia tuotteiden valmistukseen, koska hakija ja arkkitehti olivat 1.7.1983 tehneet sopimuksen, jolla arkkitehti oli luovuttanut hakijalle yksinoikeuden valmistaa ja myydä Emilia sohvia ja nojatuoleja. Hakija katsoi, että sillä olisi ollut mainitun sopimuksen mukaan oikeus saada ostaa käytännöllisesti katsoen ilmaiseksi kaikki Emilia tuotteen puolivalmisteet konkurssipesästä.

Hakijan ja arkkitehdin välisessä sopimuksessa todetaan, että konkurssipesällä on oikeus valmistaa ja myydä ennen konkurssin alkua tekemiensä tilausten perusteella loppuun näiden piirustusten mukaiset tuotteensa. Myrskylä Oy oli saanut asiakkailtaan eli huonekalukauppiailta ennen 1.6.1983 ennakkoilmoituksia, että tehtaalla valmistettavat Emilia tuotteet saadaan kaikki kaupaksi. Näiden ilmoitusten perusteella valmistettiin Emilia tuotteiden osia.

Konkurssipesän ja hakijan välillä käytiin 23.8.1983 neuvotteluja, joissa pyrittiin löytämään ratkaisu valmistusongelmaan. Ensiksikin keskusteltiin siitä, kuinka paljon puolivalmisteista voidaan saada valmisteita. Konkurssipesä esitti kohtuulliseksi valmisteiden lukumääräksi 900 kappaletta, kun taas hakija esitti valmisteiden lukumääräksi 600 kappaletta. Kompromissimääräksi päädyttiin 775 kappaleeseen. Edelleen todettiin, että puolivalmisteiden hinta olisi 205 000 markkaa. Neuvottelun tuloksena laadittiin sopimusluonnos, jonka molemmat osapuolet suullisesti hyväksyivät. Sopimus oli tarkoitus allekirjoittaa seuraavana päivänä. Tällöin hakija kuitenkin ilmoitti, että se ei allekirjoita sopimusta.

Konkurssipesä oli 19.8.1983 neuvotellut asiasta myös arkkitehdin kanssa. Hän toivoi, että konkursspesä ja hakija pääsisivät asiassa sopimukseen. Hän ilmoitti hyväksyvänsä kaikki sovintoon johtavat ratkaisut. Konkurssipesä ei ole päässyt useista yrityksistä huolimatta hakijan kanssa yksimielisyyteen asiassa.

Jos konkurssipesällä ei olisi ollut oikeutta valmistaa tehtaalla olevia puolivalmisteita valmisteiksi, yli 200 000 markan arvoisen tavaraerän arvo olisi pudonnut huomattavasti. Konkurssipesä valmisti tuotteita vain 600 kappaletta. Konkurssipesä sopi valmistuksesta Moy-tuote Oy:n kanssa konkurssipesän lukuun. Markkinoinnin hoiti eräs ulkopuolinen henkilö. Markkinointi suoritettiin konkurssipesän nimissä. Konkurssipesä hinnoitteli tuotteet itse. Hinnoittelu noudatti tuotteiden aikaisempaa hinnoittelua. Konkursspesä pyrki vain mahdollisimman hyvään ja oikeudenmukaiseen realisointitulokseen konkurssimenettelyssä.

Emilia nimi on markkinoinnissa yleisesti käytössä oleva nimi myös eräillä muilla huonekaluilla. Emilia nimeen ei ole kenelläkään yksinoikeutta sen enempää minkään lain kuin sopimuksenkaan perusteella. Emilia nimen käytöllä ei ole siten loukattu kenenkään oikeutta.

MOY-TUOTE OY:N VASTINE

Moy-tuote Oy on kiistänyt hakijan vaatimukset ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä. Lisäksi Moy-tuote Oy on vaatinut, että hakija velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa.

Moy-tuote Oy on tehnyt konkurssipesän kanssa sopimuksen puolivalmisteiden valmistamisesta 600 kappaleen valmisteiksi konkurssipesälle. Moy-tuote Oy on jo valmistanut mainitun määrän tuotteita. Valmistusta ei siten enää jatketa.

Konkurssipesän ja Moy-tuote Oy:n välillä tehdyn sopimuksen mukaan Moy-tuote Oy:n tehtävänä on ollut vain hoitaa puolivalmisteiden valmistaminen valmisteiksi. Myrskylä Oy:n konkurssipesä on hoitanut tuotteiden hinnoittelun ja markkinoinnin. Moy -tuote Oy:llä ei ole ollut hinnoittelun eikä markkinoinnin kanssa mitään tekemistä. Moy-tuote Oy katsoo olevansa oikeutettu valmistamaan valmisteita Myrskylä Oy:n konkurssipesälle. Kaikki Emilia tuotteet on markkinoitu Myrskylä Oy:n konkurssipesän nimissä ja pesän lukuun.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

Hakemuksesta on annettu tieto KA:lle, joka markkinatuomioistuimeen 24.11.1983 saapuneessa kirjeessä on ilmoittanut, ettei hän katso aiheelliseksi ryhtyä toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Käsitellessään asiaa 9.4.1984 markkinatuomioistuin on hylännyt hakijan väliaikaista kieltoa koskevan vaatimuksen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Hakijan ja erään sisustusarkkitehdin välillä on 1.7.1983 allekirjoitettu sopimus, jonka mukaan sisustusarkkitehti luovuttaa hakijalle yksinoikeuden valmistaa ja myydä sopimukseen liitettyjen piirustusten mukaisia vuodesohvia ja nojatuoleja (Emilia).

Edellä mainitussa sopimuksessa tarkoitettujen piirustusten mukaisia huonekaluja oli aikaisemmin valmistanut ja Emilia tuotenimellä markkinoinut Myrskylä Oy saman sisustusarkkitehdin kanssa tekemänsä suullisen sopimuksen perusteella. Myrskylä Oy on asetettu konkurssiin 1.6.1983 alkaen. Myrskylä Oy:n toimitusjohtaja on 14.6.1983 luovuttanut Emilia huonekalujen piirustukset niiden tekijälle, edellä tarkoitetulle sisustusarkkitehdille.

Konkurssipesä on loppukesän 1983 ja kevättalven 1984 välisenä aikana valmistuttanut Moy-tuote Oy:llä konkurssipesän varastossa olleista puolivalmisteista yhteensä 600 kappaletta sohvia ja tuoleja sekä markkinoinut niitä Emilia tuotenimellä.

Valmistuttamalla tuotteita sekä huolehtimalla niiden hinnoittelusta ja markkinoinnista konkurssipesän on katsottava harjoittaneen SopMenL:ssa tarkoitettua elinkeinotoimintaa.

Hakemuksessa esitetty kieltovaatimus perustuu osaksi siihen, että vastaajat olisivat valmistaneet ja markkinoineet Emilia tuotteita edellä mainittujen sopimusten vastaisesti.

Markkinatuomioistuimen toimivaltaan ei, ottaen huomioon SopMenL:n 6 §:n säännökset, kuulu kieltovaatimuksen tutkiminen siltä osin kuin sen on katsottava perustuvan väitettyyn sopimusten rikkomiseen.

Kysymyksessä olevat Moy-tuote Oy:n valmistamat sekä konkurssipesän hinnoittelemat ja markkinoimat huonekalut on markkinoitu konkurssipesän nimissä eikä niiden markkinoinnissa ole näytetty syntyneen sekaantumisvaaraa tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen. Muutenkaan ei ole näytetty, että vastaajat olisivat menetelleet elinkeinotoiminnassaan hyvän liiketavan vastaisesti tai muutoin hakijan kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Hakemus jätetään tutkittavaksi ottamatta siltä osin kuin siinä esitetyn kieltovaatimuksen on katsottava perustuvan väitettyyn sopimusten rikkomiseen. Tutkiessaan hakemuksen muilta osin markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi hylätä hakijan vaatimukset.

Hakija velvoitetaan suorittamaan korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Myrskylä Oy:n konkurssipesälle 7 300 markkaa ja Moytuote Oy:lle 2 000 markkaa.

Läsnä: Valkonen, puheenjohtajana, Pekkanen, Tala, Aaltonen, Henriksson, Laurila, Mustonen, Ollikainen ja Tammilehto.

---

[SV]

Interiör-Team Ky (sökanden) mot Myrskylä Oy:s konkursbo och Moy-tuote Oy (svarandena). - Förbudsyrkandet grundade sig delvis på, att svarandena avtalsstridigt skulle ha tillverkat och marknadsfört de i ansökan avsedda möblerna. Prövning av förbudsyrkandet till den del det måste anses grunda sig på påstått avtalsbrott, hörde inte till marknadsdomstolens behörighet. Möblerna hade marknadsförts i konkursboets namn och det hade inte visats att det vid marknadsföringen av dem uppstått risk för förväxling beträffande produkternas kommersiella ursprung. Ansökan förkastades.

OtillbFörfL_1_§

INTERIÖRTEAM KY:S YRKANDE

Sökanden har med stöd av 1 och 6 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) yrkat, att Myrskylä Oy:s konkursbo och Moytuote Oy vid vite förbjuds att fortsätta tillverkningen och marknadsföringen av Emilia benämnda möblemang. Sökanden har även yrkat att förbudet medelas temporärt tills saken slutligt är avgjord. Sökanden har dessutom yrkat att svarandena solidariskt ålägges ersätta sökandens rättegångskostnader i ärendet.

Myrskylä Oy har i stöd av ett muntligt avtal mellan bolaget och en inredningsarkitekt haft rätt att tillverka och marknadsföra Emilia benämnda soffor och stolar. Denna rätt upphörde dock i anledning av Myrskylä Oy:s konkurs, som började 1.6.1983. Myrskylä Oy:s verkställande direktör återbördade bl.a. samtliga ritningar åt den arkitekt, som planerat möblemanget. Ensamrätten till tillverkning av Emiliamöblemanget övergick till sökanden genom ett den 1.7.1983 undertecknat avtal mellan sökanden och den arkitekt, som planerat möblemanget. Enligt ett för branschen ingånget allmänt avtal förfaller ett planering avtal och alla rättigheter till modeller återgår på planeraren om en tillverkare upphör med sin verksamhet eller går i konkurs.

Myrskylä Oy:s verksamhet upphörde med anledning av konkursen två veckor efter det bolaget försatts i konkurs. Konkursboet inledde under sensommaren 1983 en ny konkurrerande marknadsföring, som fortsatte trots att sökanden under augusti och september 1983 tillställt konkursboet två skriftliga förbud.

Konkursboet har haft rätt att realisera halvfabrikaten såsom halvfabrikat. Det strider mot de inom branschen gällande allmänna anvisningarna att förfärdiga halvfabrikaten till färdiga produkter, vilket har förutsatt tillverkning av komplementdelar, samt att i konkurrenssyfte marknadsföra produkterna med identiska namn och utseende som sökandens produkter.

I konkursboets förfarande har det inte enbart varit fråga om s.k. slaviskt efterbildande utan marknadsföring av en helt identisk produkt med helt samma namn för produkten. Marknadsföringen har visserligen skett i svarandenas namn. Denna omständighet kan dock inte i tillräcklig grad eliminera risk för sammanblandning och direkta sammanblandningar i köparoch minuthandelsledet då man beaktar att produkterna är likadana och har samma namn samt är förhållandevis många till sitt antal. Svarandena har inte skridit till övriga åtgärder för att undvika fara för sammanblandning.

I marknadsföringsrättsligt hänseende kan inte konkursboet såsom näringsidkare försättas i särställning ens på den grunden att dess verksamhet tidsmässigt eller i övrigt är begränsad. Konkursboets meddelanden om att det tillverkar och marknadsför en begränsad mängd av produkten saknar även betydelse.

Resultaten av konkursboets och Moy-tuote Oy:s verksamhet har redan medfört olägenheter för sökandens affärsverksamhet. Sökanden inledde den på avtalet grundade tillverkningen och den till köparna riktade marknadsföringen genast efter det avtalet undertecknats. I marknadsföringen och på Habitare-utställningen framgick dock att det på marknaden råder ovisshet beträffande vem som har rätt att tillverka och marknadsföra Emiliaprodukten. Moy-tuote Oy hade prissatt produkten så, att dess pris i någon mån underskred sökandens pris för produkten. Det har uppstått svårigheter för sökanden i marknadsföringen. I kundkretsarna vet man inte riktigt vem som sist och slutligen har rätt att marknadsföra Emilia-produkten.

MYRSKYLÄ OY:S KONKURSBO:S BEMÖTANDE

Konkursboet, som meddelat att det upphört med marknadsföringen av Emiliaprodukter, har bestridit sökandens yrkanden och yrkat att ansökan måtte förkastas. Konkursboet har även yrkat att sökanden förpliktas ersätta boets rättegångskostnader i ärendet. Konkursboet har dessutom ansett, att en realisering av ett konkursbo inte är att betrakta som näringsverksamhet i den bemärkelse OtillbFörfL avser och att konkursboet sålunda inte kan anses som i nämnda lag avsedd näringsidkare.

Nylands länsskatteverk gjorde 1.6.1983 ansökan om Myrskylä Oy:s försättande i konkurs. Bolaget försattes i konkurs 22.6.1983. Konkursen bör anses ha börjat 1.6.1983. En boförteckning uppgjordes och Myrskylä Oy:s verkställande direktör beedigade konkursstaten 27.7.1983. Ur boförteckningen framgår att i konkursboet ingick bl.a. en ansenlig mängd olika råmaterial och tillbehör. Bland dessa halvfabrikat fanns också sådana, som hörde till Emiliasoffan och -stolen. Genom att till dessa halvfabrikat tillverka sådana delar som fattades och montera de sålunda framställda delarna till soffor eller stolar skulle det ha varit möjligt att förfärdiga sammanlagt cirka 2 000 färdiga produkter.

Modellen för de Emiliaprodukter Myrskylä Oy tillverkat har utvecklats i samarbete med bolaget och en arkitekt. Emiliaprodukterna åtnjuter inte mönsterskydd och de kan inte heller skyddas med stöd av upphovsrättslagen. Enligt den utredning konkursboet erhållit har det inte funnits ett skriftligt modellplaneringsavtal mellan arkitekten och konkursboet. I stöd av ett muntligt avtal har det som planeringsbidrag åt arkitekten utbetalats tre procent av produkttillverkarens försäljningspris, från vilket avdragits omsättningsskatt.

Efter konkursansökan, då fabriken verkade normalt, överläts 14.6.1983 åt arkitekten på dennes egen begäran ritningarna till Emiliaprodukten. Härvid var dock inte tal om att Myrskylä Oy inte mera skulle ha rätt att tillverka Emiliaprodukter. Myrskylä Oy ansåg att bolaget även efter detta hade rätt att tillverka Emiliaprodukter.

Efter försättande i konkurs fortsatte fabrikens verksamhet för konkursboets räkning under två veckors tid dvs. uppsägningstiden, då boförteckningen uppgjordes. Efter det boförteckningen färdigställts och konkursboet vid borgenärssammanträdet 27.7.1983 erhållit fullmakter att sälja konkursboets egendom eller forsätta tillverkningen vidtog konkursboet realisationsåtgärder. Konkursboet erbjöd också halvfabrikat av Emiliaprodukterna för försäljning. Sökanden erbjöd på basen av ett 16.8.1983 daterat erbjudande 15 000 mark för ifrågavarande halvfabrikat. Samtidigt medelade sökanden att andra inte har rätt att längre använda ifrågavarande halvfabrikat för framställning av Emiliaprodukter eftersom sökanden och arkitekten 1.7.1983 ingått ett avtal i vilket arkitekten åt sökanden överlåtit ensamrätten att tillverka och sälja Emiliasoffor och -länsstolar. Sökanden ansåg att den enligt sagda avtal skulle ha rätt att av konkursboet få köpa praktiskt taget grati alla halvfabrikat av Emiliaprodukten.

I avtalet mellan sökanden och arkitekten konstateras att konkursboet har rätt att i stöd av beställningar gjorda före konkursens början sälja slut sina produkter enligt dessa ritningar. Myrskylä Oy hade före 1.6.1983 av sina kunder, dvs. möbelhandlarna, erhållit förhandsbesked om att alla Emiliaprodukter som tillverkas fås sålda. I stöd av dessa besked tillverkades delar till Emiliaprodukterna.

Mellan konkursboet och sökanden fördes 23.8.1983 förhandlingar, i vilka man försökte finna en lösning på tillverkningsproblemet. Man diskuterade först huru mycket man kan få förfardiga av halvfabrikaten. Konkursboet anförde som ett skäligt antal 900 stycken produkter, medan igen sökanden anförde 600 stycken produkter. Man stannade för kompromissantalet 775 stycken. Vidare konstaterades det att priset för halvfabrikaten skulle vara 205 000 mark. Som ett resultat av förhandlingarna uppgjorde ett avtalsutkast, vilket vardera parten muntligen godkände. Avsikten var att avtalet följande dag skulle underskrivas. Sökanden meddelade dock då att den inte undertecknar avtalet.

Konkursboet hade 19.8.1983 fört förhandlingar även med arkitekten. Denne hade önskat att konkursboet och sökanden skulle nå en överenskommelse i saken. Han meddelade att han godkände alla lösningar, som ledde till förlikning. Konkursboet har trots upprepade försök inte nått en överenskommelse med sökanden. Om konkursboet inte skulle ha haft rätt att förfärdiga halvfabrikaten i fabriken till färdiga produkter skulle värdet på det över 200 000 mark värda varupartiet avsevärt ha sjunkit. Konkursboet förfärdigare endast 600 stycken färdiga produkter. Konkursboet avtalade med Moy-tuote Oy om tillverkning för konkursboets räkning. En utomstående person skötte marknadsföringen. Marknadsföringen skedde i konkursboets namn. Konkursboet prissatte självt produkterna. Prissättningen skedde i enlighet med tidigare prissättning av produkterna. Konkursboet strävade endast till så gott och rättvist realisationsresultat som möjligt vid konkursförfarandet.

Namnet Emilia används allmänt i marknadsföringen även som namn för vissa andra möbler. Varken i stöd av någon lag eller på basen av avtal har någon ensamrätt till namnet Emilia. Användningen av namnet Emilia har sålunda inte kränkt någons rätt.

MOY-TUOTE OY:S BEMÖTANDE

Moy-tuote Oy har bestridit sökandens yrkanden och yrkat att ansökan måtte förkastas. Moy-tuote Oy har dessutom yrkat att sökanden förpliktas ersätta dess rättegångskostnader i ärendet.

Moy-tuote Oy har med konkursboet gjort ett avtal om att för konkursboets räkning förfärdiga halvfabrikat till 600 stycken färdiga produkter. Moy-tuote Oy har redan förfärdigat sagda mängd produkter. Produktionen fortsättes sålunda inte längre.

Enligt det avtal konkursboet och Moy-tuote Oy ingått har Moy-tuote Oy:s uppgift enbart varit att ombesörja att halvfabrikaten förfärdigas till färdiga produkter. Myrskylä Oy:s konkursbo har handhaft prissättningen och marknadsföringen av produkterna. Moy-tuote Oy har inte någonting att göra med varken prissättningen eller marknadsföringen. Moy-tuote Oy anser sig vara berättigad att förfärdiga produkter åt Myrskylä Oy:s konkursbo. Alla Emiliaprodukter har marknadsförts i Myrskylä Oy:s konkursbos namn och för boets räkning.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSTAGANDE

KO har meddelat att han inte skrider till åtgärder med anledning av ansökan.

YRKANDE PÅ TEMPORÄRT FÖRBUD

Vid sin behandling av ärendet 9.4.1984 har marknadsdomstolen förkastat sökandens yrkande på temporärt förbud.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Sökanden och en inredningsarkitekt har den 1.7.1983 ingått ett avtal, enligt vilket inredningsarkitekten åt sökanden överlåter ensamrätten att tillverka och sälja bäddsoffor och länstolar tillverkade i enlighet med till avtalet bifogade ritningar (Emilia).

I stöd av ett muntligt avtal med samma inredningsarkitekt hade Myrskylä Oy tidigare tillverkat och under produktbenämningen Emilia marknadsfört möbler tillverkade i enlighet med de i ovannämnda avtal avsedda ritningarna. Myrskylä Oy försattes i konkurs från och med 1.6.1983. Myrskylä Oy:s verkställande direktör överlät 14.6.1983 ritningarna till Emiliamöblerna åt deras upphovsman, den ovan omtalade inredningsarkitekten.

Konkursboet har under tiden från sensommaren 1983 till vårvintern 1984 låtit Moy-tuote Oy av de halvfabrikat konkursboet haft i lager förfärdiga sammanlagt 600 stycken soffor och stolar samt marknadsfört dem under produktbenämningen Emilia.

Genom att låta förfärdiga produkter samt ombesörja prissättningen och marknadsföringen av dessa bör konkursboet anses ha idkat i OtillbFörfL avsedd näringsverksamhet.

Yrkande på förbud i ansökan grundar sig delvis på den omständigheten att svarandena skulle ha tillverkat och marknadsfört Emiliaprodukter i strid med ovannämnda avtal.

Till marknadsdomstolens behörighet hör, med beaktande av 6 § i OtillbFörfL att pröva förbudsansökan till den del denna kan anses grunda sig på ett påstått avtalsbrott.

De ifrågavarande möblerna, som Moy-tuote Oy tillverkat och konkursboet prissatt har marknadsförts i konkursboets namn och det har inte visats att det uppstått fara för sammanblandning beträffande varornas kommersiella ursprung. Det har inte heller i övrigt visats att svarandena i sin näringsverksamhet skulle ha handlat i strid med god affärssed eller i övrigt otillbörligt med hänsyn till sökanden.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Ansökan lämnas utan prövning till den del det i ansökan framställda förbudsyrkandet bör anses grunda sig på ett påstått brott av avtal. Vid prövning av ansökan till övriga delar finner marknadsdomstolen rättvist förkasta sökandens yrkanden.

Sökanden ålägges ersätta Myrskylä Oy:s konkursbos rättegångskostnader med 7 300 mark och Moy-tuote Oy:s rättegångskostnader med 2 000 mark.

Närvarande: Valkonen såsom ordförande, Pekkanen, Tala, Aaltonen, Henriksson, Laurila, Mustonen, Ollikainen och Tammilehto.