Consumer Protection Court bans bundled book club offers lacking clear subject matter connection under Finnish Consumer Protection Act.

KA vastaan Werner Söderström Osakeyhtiö - WSOY (yhtiö).- Edellytyksenä sille, että kuluttaja sai tietosanakirjan alennetulla hinnalla, oli kirjakerhon jäseneksi liittyminen ostamalla kirjakerhon muita kirjoja. Tarjotulla tietosanakirjalla ei ollut ilmeistä asiallista yhteyttä yhtiön tarjoamien muiden kirjojen kanssa. Tarjous oli KSL 2 luvun 4 §:n vastainen. Kuluttaja, joka halusi hankkia koko tietosanakirjasarjan alennetulla hinnalla, joutui pysymään kirjakerhon jäsenenä useita vuosia. Kuluttaja, joka ei halunnut ostaa kirjakerhon kuukaudenkirjoja, joutui jatkuvasti joko etukäteen ilmoittamaan, ettei hän halua kirjaa tai palauttamaan kirjan. Tietosanakirjan hinnanalennuksen sitominen kirjakerhon jäsenyyteen oli sopimatonta 1).

KSL_2_luku_1_§ ja KSL_2_luku_4_§

1) vrt. päätös MT:1984:2

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 4 ja 7 §:n nojalla vaatinut, että Werner Söderström Osakeyhtiö WSOY:tä sakon uhalla kielletään 1) markkinoinnissa tekemästä tarjousta, jonka mukaan kuluttaja saa alennettuun hintaan yhden tai useamman kirjan, mikäli hän ostaa vähintään neljä kirjaa yhtiön normaalihintaan, jollei kirjojen välillä aihepiirin tai tekijöiden perusteella ole ilmeinen asiallinen yhteys keskenään, 2) markkinoinnissa tekemästä tarjousta, jonka mukaan kuluttajalle myydään moniosainen tietosanakirja alennettuun hintaan ehdolla, että hän pysyy kirjakerhon jäsenenä koko tietosanakirjan ilmestymisen ajan, joka käsittää usean vuoden.

Markkinointianeistosta käy ilmi, että kuluttajille lähetetään tietosanakirjan ensimmäinen osa ilman eri veloitusta.

Yhtiö on myöhemmin mm. Helsingin Sanomissa 7. tammikuuta 1984 julkaistussa ilmoituksessa tarjonnut kuluttajille viisi kirjaa kolmen markan kappalehintaan yllämainituin ehdoin. Ilmoituksessa on myös maininta siitä, että yhtiön kirjakerhon jäsen saa Facta 2001 - tietosanakirjan edulliseen jäsenhintaan.

KSL:n eräitä päätavoitteita on kuluttajiin kohdistuvan epäasiallisen vaikuttamisen torjuminen. Tähän päämäärään pyritään mm. sääntelemällä ns. yhdistettyjen tarjousten käyttöä.

Tarjous on laadittu siten, että kuluttaja, joka hyväksyy tarjouksen, saa kolme kirjaa kolmen markan kappalehintaan, mikäli hän ostaa vähintään neljä kirjaa kirjakerhon jäsenhintaan. Ostovelvoite ei ole sidottu aikaan, vaan kuluttaja voi olla kerhon jäsenenä miten pitkään tahansa ja koko jäsenyyden aikana ostaa vain mainitut neljä kirjaa liittymistarjouksen lisäksi. Mikäli kuluttaja haluaa erota ennen ostovelvoitteen täyttymistä, hän joutuu maksamaan liittymistarjoukseen sisältyneistä kirjoista maksamansa hinnan ja samojen kirjojen normaalihinnan välisen erotuksen. Tämä erotus voi tämän päivän hintatason mukaan olla jopa yli 200 mk.

Liittymistarjouksessa annetaan kuluttajalle valinnan mahdollisuus 65 kirjan välillä. Jäsenyyden aikana hän saa kerhon automaattilähetyksen, "kuukaudenkirjan", joko nykykirjojen, viihdevalioiden tai ikivihreiden joukosta.

Kuluttaja saa kolme kirjaa alennettuun hintaan (3 mk/kpl) ainoastaan sillä edellytyksellä, että hän tekee lisäostoksia (4 kirjaa yhtiön normaaliin kerhohintaan). Siitä huolimatta, että tarjouksen rakenne poikkeaa tavanomaisesta yhdistetystä tarjouksesta siinä mielessä, että ostotapahtumat ajallisesti ovat erillisiä, tarjous täyttää KSL 2 luvun 4 §:n tunnusmerkistön "tarjous, joka edellyttää, että ostamalla kulutushyödykkeen saa vastikkeetta tai alennetulla hinnalla muun kulutushyödykkeen". Tämä on nimenomaisesti todettu tarjouksessa: "Jos haluat ostaa 4 kirjaa jäsenhintaan koko jäsenaikanasi, jonka pituuden voit itse määrätä, saat liittymistarjouskirjat tarjoushintaan."

Tavanomaisen kylkiäistarjouksen kieltämisen eräänä perusteena on ollut, että tarjous vaikeuttaa kuluttajan mahdollisuuksia arvioida tarjouksen kokonaisvaikutuksia. Tässä tapauksessa tällaista arviota ei ole mahdollista tehdä, koska kuluttaja ei liittymistarjousta hyväksyessään tiedä, mitä kirjoja yhtiö tulee hänelle jatkossa tarjoamaan. Hän joutuu toisin sanoen tekemään päätÖksensä tietämättä, mihin hän sitoutuu. Kuluttajan taipuvaisuutta lisäostoksiin eli ostovelvoitteen täyttämiseen lisää se, että hän muussa tapauksessa joutuisi maksamaan lisähintaa jo lukemistaan liittymistarjoukseen sisältyvistä kirjoista.

Ostopäätöksen kynnystä madaltamalla, joko lisäämällä liittymistarjoukseen sisältyvien kirjojen määrää, laajentamalla valintamahdollisuuksia tai alentamalla liittymistarjouksen kirjojen hintoja, lisätään itse asiassa tarjouksen epäasiallista vaikutusta päätöksentekotilanteessa olevaan kuluttajaan. Nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa on käytetty kaikkia edellä lueteltuja keinoja hyväksi.

Liittymistarjouksen kirjavalikoima ulottuu Oriana Fallacin kirjasta "Mies" Elina Karjalaisen "Uppo - Nallen ystäväkirjaan", Mika Waltarin "Suuresta Illusionista" Anu Rannan ja Kristiina Ounapuun "Kauneutta ja puhtautta luonnosta" -kirjaan.

Yhtiön tarjoamat kuukauden kirjat maalis-, huhti- ja toukokuussa ovat olleet: Milan Kunderan "Naurun ja unohduksen kirja", Mika Waltarin "Ihmiskunnan viholliset", Bette Bao Lordin "kevätkuu", Gerda Antin "Hetki kerrallansa", Arthur Conan Doylen "Sherlock Holmesin seikkailut", Hammond Innesin "Musta surma", PC Jersildin "Jälkeen vedenpaisumuksen", Giovanni Boccaccion "Decamerone" ja Danielle Steelin "Menneisyyden tuulet."

Yhtiön tarjous käsittää 65 kirjan valikoiman sekä neljä kuukauden kirjaa tai muuta normaalihintaista kerhon valikoimaan sisältyvää kirjaa. Tarjouksen luonteesta ja rakenteesta selviää, että yhtiö on pyrkinyt tekemään tarjouksensa niin laajaksi, että se varmasti houkuttelee jokaista lukemisesta kiinnostunutta kuluttajaa. Tarjouksen tavoitteena on toisaalta saada mahdollisimman moni liittymään kerhoon ja toisaalta, kytkemällä erittäin edullinen liittymistarjous vähimmäisostokseen, varmistua siitä, että normaalihintaisetkin tuotteet käyvät kaupaksi. Tarjoukseen sisältyvien tuotteiden ainoa yhteinen piirre on, että ne kaikki ovat kirjoja. Tätä ei edellä selostetun aineiston valossa voida pitää riittävänä ilmeisen asiallisen yhteyden luomiseksi.

Ensimmäinen vaatimus koskee myös Facta 2001 - tietosanakirjaa koskevaa tarjousta. Kirjakerhon julkaisuohjelma koostuu pääsääntöisesti ns. kaunokirjallisuudesta. Koska tarjous kohdistetaan sekä uusille jäsenille että liittymistarjouksen aiemmin hyväksyneille jäsenille, järjestelmä johtaa siihen, että kuluttaja, joka hyväksyy tietosanakirjaa koskevan tarjouksen, joutuu jäsenaikanaan ostamaan jäsenvelvoitteen mukaan neljä normaalihintaista kirjaa. Täten tarjous käsittää joukon kaunokirjallisia kirjoja ja tietosanakirjan. Näiden tuotteiden väliltä puuttuu KSL:n edellyttämä asiallinen yhteys.

Oikeustoimilain mukaan sopimus syntyy kun tarjoukseen vastataan myönteisesti, eli sopimuksen tekemiseen tarvitaan pääsäännön mukaan kaksi nimenomaista tahdonilmaisua. Tämän periaatteen mukaisesti on katsottu, että ns. negatiivinen myyntimenetelmä, jonka mukaan myyjä lähettää tilaamatonta tavaraa ja edellyttää, että tavara joko palautetaan tai maksetaan, ei sido ostajaa ja että tämä voi pitää lähetetyn tavaran maksamatta kaupphintaa.

Suomessakin on kuitenkin hyväksytty myyntimenetelmä, jonka mukaan myyjä ja ostaja sopivat siitä, että myyjä esim. kuukausittain lähettää tavaraa ostajalle, joka puolestaan sitoutuu joko maksamaan siitä sovitun kauppahinnan tai palauttamaan sen. Mainittu myyntimenetelmä on yleisesti käytössä nimenomaan ns. postimyyntikerhoissa. Yhtiö on rakentanut kirjakerhonsa tämän ns. negative option-menetelmän varaan. Menetelmä tarjoaa myyjälle huomattavia etuja. Hänen ei tarvitse erikseen odottaa ostajan myönteistä vastausta tekemiinsä tarjouksiin vaan voi suoraan tietyn päivämäärän jälkeen toimittaa tavaran kaikille, jotka eivät siihen mennessä ole ilmoittaneet jättäytyvänsä kulloisenkin lähetyksen ulkopuolelle. Lisäksi menetelmässä käytetään hyväksi kuluttajien taipumusta passiivisuuteen. Myyntimenetelmä tarjoaa kuitenkin myös etuja ostajille. Se mahdollistaa järkiperäisten joukkotoimintojen ja tavarankäsittelymenetelmien avulla alhaisen hintatason ylläpitämistä.

Kuluttaja, joka hyväksyy yhtiön tietosanakirjan tilaamista koskevan tarjouksen, hyväksyy samalla, että hänelle tehdään vähintään 48 kuukauden kirjaa koskevaa tarjousta. Jollei hän halua ostaa kirjoja, hän joutuu joko etukäteen peruuttamaan tarjoukset tai palauttamaan lähetetyt kirjat.

Negative option-menetelmä rakentuu ainakin osaksi siihen, että ihmisillä on taipumus passiivisuuteen. On helpompaa olla tekemättä mitään kuin ryhtyä johonkin toimenpiteeseen, varsinkin, jos toimenpide on suoritettava tietyssä määräajassa. Mikäli kuluttaja "saamattomuuttaan" jättää etukäteen peruuttamatta kuukauden kirjan, hän myös häveliäisyyssyistä usein jättää palauttamatta sen, koska hän on aiheuttanut vaivaa myyjälle. Kun kuluttaja saadakseen haluamansa tietosanakirjan joutuu tällaiseen tilanteeseen 48 kertaa, kyseistä markkinointimenetelmää on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ - WSOY:N VASTINE

Yhtiö on katsonut, että KA:n vaatimukset ovat perusteettomia ja pyytänyt vaatimusten hylkäämistä.

Tarkasteltaessa kylkiäiskysymystä paljousalennuksen kannalta voidaan todeta, että kirjoja on maassamme perinteisesti myyty siten, että useamman kirjan ostajalle on myönetty paljousalennuksena kirja. Tätä kaupankäyntitapaa on harrastettu sekä kirjakerhotoiminnassa että perinteisessä kirjojen tarjousmyynnissä ja suurteosmyynnissä sekä kirjakauppojen kilokaupassa.

Kuluttajan kannalta on itsestään selvää, että hän voi saada paljousalennuksen ostaessaan useita kirjoja. Ei ole esitettävissä perusteita sille, että olisi kuluttajan edun mukaista kieltää paljousalennuksen myöntäminen nimenomaan kirjojen osalta.

KA katsoo, että kirjoilla on keskenään ilmeinen asiallinen yhteys, mikäli niillä on joko sama tekijä tai ne kuuluvat samaan aihepiiriin. Esimerkkien valossa tämä tarkoittaa sitä, että kuluttajalle saa tarjota Mika Waltarin "Valtakunnan Viholliset" alennettuun hintaan, mikäli kuluttaja ostaa Mika Waltarin teoksen "Komisario Palmu" normaalihintaan. Niinikään saadaan tarjota Agatha Christien teos "Viisi Pientä Neekeripoikaa" alennettuun hintaan, mikäli kuluttaja ostaa Mika Waltarin teoksen "Komisario Palmu." Sen sijaan kuluttajalle ei saa tarjota Agatha Christien "Viisi Pientä Neekeripoikaa" alennettuun hintaan, mikäli kuluttaja ostaa Mika Waltarin teoksen "Valtakunnan Viholliset." Toisin sanoen, Waltarin historiallinen teos ja Waltarin salapoliisiromaani voidaan myydä yhdessä, mutta Waltarin historiallista teosta ei saa myydä yhdessä Christien salapoliisiromaanin kanssa.

Jos lain soveltaminen johtaa tällaisiin johtopäätöksiin, ei voi välttyä ajatukselta, että KSL 2 luvun 4 §:n tulkinnan avulla tässä tapauksessa ei pyritä parantamaan kuluttajan asemaa ja etuja, vaan pikemminkin on kysymys teoreettisten tulkintarajojen asettamiseta, mikä ei millään tavalla edistä kuluttajansuojaa.

Tässä tapauksessa kylkiäinen koostuu kolmesta kirjasta, jotka kuluttaja saa itse valita 65 kirjan joukosta. Päätuote koostuu neljästä kirjasta, jotka kuluttaja saa valita kirjakonaisuudesta, jossa kaikki kirjat kuuluvat samaan osastoon tai aihepiiriin. Kuluttaja löytää varmasti 65 kirjan valikoimasta kolme kirjaa, jotka liittyvät hänen valitsemaansa kanavaan.

Jos kuluttaja valitsee kylkiäiskirjat niin, että niiden aihepiiriltään voidaan katsoa kuuluvan tai liittyvän hänen valitsemaansa kanavaan, tilanne vastaa täydellisesti sitä mitä KA tarkoittaa tässä jutussa. Jos kuluttaja 65 kirjan joukosta valitsee kirjan, jonka ei voida katsoa aihepiiriltään liittyvän hänen valitsemaansa kanavaan, on yhtiö KA:n mukaan syyllistynyt KSL:n rikkomiseen.

Jos ne kirjat, joista kuluttaja saa valita kylkiäiskirjat, ryhmitettäisiin sillä tavoin, että jokainen ryhmä vastaisi kutakin kanavaa, järjestelmä täyttäisi KA:n asettamat vaatimukset. Se, että näin ei ole tehty, johtuu siitä, että luonnollinen yhteys vallitsee aina kirjojen välillä sekä siitä, että yhtiö on halunnut arvostaa kuluttajan päättämismahdollisuutta ja -oikeutta. Kirjallisuuden luokitteleminenhan on mahdotonta. Ei ole olemassa mitään sääntöjä tai määräyksiä, joiden mukaan kirjallisuus voitaisiin yksiselitteisesti jakaa eri kanaviin.

Kirjakerhon luonteeseen kuuluu, että jäsenelle tarjotaan kuukausittain kirja, jonka hän joko ostaa tai jättää ostamatta. Kirjat, jotka hän valitsee, hän saa ostaa edulliseen jäsenhintaan. Vastapainoksi hän sitoutuu ostamaan jäsenyysaikanaan määrätyn määrän kirjoja. Yhtiö ei määrää niitä neljää kirjaa, jotka kuluttajan on ostettava, vaan yhtiö esittää jäsenlehdessään seuraavan kuukauden kirjan, jonka kuluttaja voi ostaa tai olla ostamatta. Nämä tarjoukset toistuvat kuukausittain niin kauan kuin jäsenyys kestää, joten kuluttajan valintamahdollisuus on erittäin laaja.

Yhtiö on tarjonnut kirjakerhonsa jäsenille jäsenetuna Facta 2001 - tietosanakirjan edulliseen jäsenhintaan. Kirjakerhon jäsen voi itse päättää, montako tietosanakirjan osaa hän haluaa ostaa. Hän voi keskeyttää tilauksensa milloin tahansa ilmoittamalla siitä yhtiölle. Hän voi jatkaa tietosanakirjan tilaajana, vaikka hän eroaisi kirjakerhosta.

Yrittäjät, joiden yritysmuoto perustuu jäsenyyteen, tarjoavat usein jäsenilleen erinäisiä jäsenetuja. Tällöin ei ole kysymys yhdistetystä tarjouksesta, vaan jäsenille annetusta lisä- tai erikoisedusta. Nämä jäsenetutarjoukset koskevat vain jäseniä, ja ne ovat kunkin jäsenen osalta voimassa vain niin kauan kuin hän pysyy jäsenenä. Mikäli yhtiö tarjoaisi tietosanakirjan siten, että jäsen ostaa alennettuun hintaan tietosanakirjan kaikki osat yhdellä kertaa käteismaksua vastaan tai sitoutuu ostamaan kaikki osat osamaksulla, jäsenetutarjous olisi täysin hyväksyttävä.

Koska tietosanakirja on erittäin laaja teos ja tavalliselle kuluttajalle melko kallis hankinta, yhtiö antaa kuluttajan itse päättää, montako osaa hän haluaa ostaa ja missä tahdissa hän haluaa maksaa ostamansa kirjat. Kun on jäsenetutarjouksesta kysymys, on selvää, että kuluttaja saa nauttia jäsenedusta niin kauan kuin hän pysyy ja itse haluaa olla jäsenenä.

Yhtiön jäsenetutarjous eroaa siis tavanomaisesta jäsenetutarjouksesta ainoastaan siinä, että tavanomaisen tarjouksen mukaan kuluttaja saa jäsenedun ainoastaan, mikäli hän ostaa ja maksaa tavaran kokonaisuudessaan heti, kun hän tässä tapauksessa voi ostaa tietosanakirjan vähitellen sitä mukaa kuin se ilmestyy ja jatkuvasti alennettuun jäsenhintaan.

Facta 2001 - tietosanakirja ei edusta määrättyä, suppeaa tietoalaa, vaa se on yleistietosanakirja, jossa käsitellään ihmiskunnan keräämää tietoutta eri aloilta. Kaunokirjallisuudessa käsitellään yhtä laajasti ihmis- ja luomakunnan eri aspekteja ja muotoja. Yleistietosanakirjaa luetaan harvoin kannesta kanteen. Sitä käytetään yleisemmin silloin, kun muuta kirjallisuutta luettaessa ilmenee sanoja ja sanontoja, joiden merkityksestä tai sisällöstä halutaan selvyys. Yleistietosanakirjan ja muun kirjallisuuden välillä vallitsee näin ollen hyvin läheinen käyttöyhteys.

Liittyessään kirjakerhoon kuluttajan ei ole pakko sitoutua ostamaan neljää kirjaa. Hän voi liittyä kerhoon ja erota kerhosta, kun hän itse päättää. Jos hän on hyväksynyt liittymistarjouksen ja sitoutunut ostamaan neljä kirjaa jäsenaikana, hän voi silti, maksmalla liittymistarjouskirjoista jäsehinnan ja tarjoushinnan erotuksen, erota kerhosta ostamatta yhtään kirjaa.

Kuluttajat eivät osta kaikkia kuukauden kirjoja, vaan valikoivat hyvin tarkasti ja ostavat vain haluamansa kirjat. Kuluttajat eivät ole niin passiivisia ja saamattomia kuin KA väittää. Kuluttajaa ei myöskään aseteta nopean ratkaisun eteen, vaan hänellä on kaksi tilaisuutta harkita ostoaan. Seuraavan kuukauden kirjaa esitellään edellisen kuukauden jäsenlehdessä, jolloin kuluttaja voi päättää, haluaako hän ostaa seuraavan kuukauden kirjan vai ei. Jos hän päättää ostaa seuraavan kuukauden kirjan, hänellä on vielä toinen mahdollisuus harkita ostoaan. Kun kirja saapuu kuluttajalle, hän voi palauttaa sen, jolloin kauppaa ei synny. Ilman tietosanakirjan tarjousta normaalikin kirjakerhojäsenyys voi jatkua vuodesta toiseen. Se, että tietosanakirja tarjotaan jäsenetuna, ei näin ollen periaatteessa tuo mitään uutta perinteelliseen kirjakerhojärjestelmään.

Tarjouksen sisältöä ja sopivuutta tai sopimattomuutta harkittaessa on myös otettava huomioon, että tarjous tehdään kuluttajille, jotka jo ovat päättäneet liittyä kerhon jäseniksi. Tietosanakirjan tilaaminen ei ole jäsenyyden ehtona, vaan lisäetu, joka annetaan kuluttajille, jotka ovat päättäneet liittyä kirjakerhoon. Jäsenetutarjouksen tekeminen sinänsä ei ole sopimaton, mikäli kuluttajalle selvästi ilmoitetaan, millä ehdoilla hän voi liittyä kirjakerhon jäseneksi, mitä etuja ja velvollisuuksia hänellä on siitä sekä millä ehdoilla hän saa tilata tietosanakirjan jäsenetuna.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Mikäli kuluttaja on kymmenen päivän kuluessa suoramarkkinointilähetyksen saatuaan liittynyt yhtiön kirjakerhoon, hän on ilman eri veloitusta saanut Facta 2001 - tietosanakirjan ensimmäisen osan. Samalla yhtiö on tarjonnut kirjakerhon jäsenille mahdollisuuden tietosanakirjasarjan ennakkotilaukseen, jolloin sen saa tarjoushetken ohjehinnoitteluun verrattuna yli 1 500 mk halvemmalla. Mikäli kuluttaja luopuu kirjakerhon jäsenyydestä, hän joutuu maksamaan voimassaolevan ohjehinnan niistä titosanakirjan osista, jotka hän hankkii eroamisen jälkeen. Yhtiön ilmoituksen mukaan 20-osainen tietosanakirja on valmis vuoteen 1987 mennessä.

Yhtiö on myöhemmin, mm. Helsigin Sanomissa tammikuun 7 päivänä 1984 julkaistussa ilmoituksessa tarjonnut kuluttajille viisi kirjaa kolmen markan kappalehintaan yllämainituin ehdoin. Ilmoituksessa on myös maininta siitä, että yhtiön kirjakerhon jäsen saa Facta 2001 - tietosanakirjan edulliseen jäsenhintaan.

KSL 2 luvun 4 §:n mukaan markkinoinnissa ei saa tehdä tarjousta, joka edellyttää, että ostamalla kulutushyödykkeen saa vastikkeetta tai alennetulla hinnalla muun kulutushyödykkeen, mikäli tarjotuilla kulutushyödykkeillä ei ole ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään.

Ne 65 kirjaa, joista kuluttaja saa valita liittymistarjouskirjat, samoin kuin yhtiön tarjoamat "kuukaudenkirjat", kuuluvat kaunokirjallisuuteen tai siihen rinnastettavaan kirjallisuuteen. Markkinatuomioistuin on 7.3.1984 antamassaan päätöksessä 1984:2 todennut, ettei voida katsoa, ettei kaunokirjallisuuden ja siihen rinnastettavan kirjallisuuden välillä olisi lukijan kannalta ilmeistä asiallista yhteyttä.

Mainittua aiempaa päätöstä markkinatuomioistuin perusteli seuraavasti:

"Kaunokirjallisuutta tai siihen rinnastettavaa kirjallisuutta ei voida yksiselitteisesti luokitella aihepiirin perusteella. Se, että eri kirjoilla on sama tekijä, ei välttämättä muodosta asiallista yhteyttä itse teosten välille.

Suomalaisten lukuharrastus on usein monipuolista eikä tavallisesti rajoitu johonkin määrätyn tyyppiseen kirjallisuuteen. Lukuharrastukseen liittyen kirjoilla saattaa olla käyttöyhteyttä keskenään. Luetut kirjat saattavat lukuharrastusten mukaan täydentää toisiaan."

Ottaen huomioon myös kirjojen erityisluonne kulutushyödykkeinä, ei voida katsoa, ettei yhtiön liittymistarjouskirjoilla ja kirjakerhon "kuukaudenkirjoilla" olisi lukijan kannalta ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään. Tältä osin yhtiön tarjous ei ole ollut KSL 2 luvun 4 §:n vastainen."

Edellytykset sille, että kuluttaja saa Facta 2001 - tietosanakirjan alennetulla hinnalla, on yhtiön kirjakerhon jäsenyys. Tämä puolestaan edellyttää vähintään joko liittymistarjouskirjojen ostamista kolmen markan kappalehintaan ja neljän "kuukaudenkirjan" ostamista tai velvollisuutta lunastaa liittymistarjouskirjat "jäsenhintaan". Siten tietosanakirjan saaminen alennetulla hinnalla edellyttää kirjakerhon muiden kirjojen ostamista. Tältäkin osin yhtiön tarjousta on pidettävä KSL 2 luvun 4 §:ssä säänneltynä tarjouksena.

Facta 2001 - tietosanakirja on yleishakuteos. Tällainen hakuteos ei millään tavoin rinnastu kaunokirjallisuuteen. Tietosanakirjaa ei edes voida katsoa tavanomaisen lukuharrastuksen piiriin kuuluvaksi.

Markkinatuomioistuin katsoo, ettei Facta 2001 - tietosanakirjalla ole ilmeistä asiallista yhteyttä yhtiön tarjoamien muiden kirjojen kanssa. Siten yhtiön tarjous on tältä osin KSL 2 luvun 4 §:n vastainen.

Tietosanakirjan osat muodostavat kokonaisuuden, jossa jo joidenkin osien puuttuminen heikentää teossarjan käytettävyyttä ja vähentää olennaisesti sen arvoa. Tähän nähden kirjakerhon jäsenille tarjottu hinnanalennus on taloudellisesti niin merkittävä, että tarjous on omiaan johtamaan siihen, että tietosanakirjan tilannut kuluttaja pysyy kirjakerhon jäsenenä koko tietosanakirjan ilmestymisajan, vaikka hän ei haluaisikaan ostaa muita kirjakerhon tarjoamia kirjoja.

Kuluttaja, joka haluaa hankkia koko tietosanakirjasarjan alennettulla hinnalla, joutuu pysymään kirjakerhon jäsenenä useita vuosia. Kuluttaja, joka ei halua ostaa yhtiön kirjakerhon "kuukaudenkirjoja", joutuu jatkuvasti joko etukäteen ilmoittamaan, ettei hän halua kirjaa tai palauttamaan kirjan. Vapautuminen tarjouksista edellyttää kuluttajalta siten lukuisia toimenpiteitä.

Markkinatuomioistuin katsoo, että puheena olevan hinnanalennuksen sitominen kirjakerhon jäsenyyteen on kuluttajien kannalta sopimatonta ja siten KSL 2 luvun 1 §:n vastaista.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 1, 4 ja 7 §:n nojalla oikeaksi 200 000 markan sakon uhalla kieltää Werner Söderström Osakeyhtiö - WSOY:tä markkinoinnissaan

1) tekemästä tarjousta, jonka mukaan tietosanakirja myydään kuluttajalle alennetulla hinnalla edellyttäen, että hän ostaa kaunokirjallisuutta tai siihen rinnastettavaa kirjallisuutta, ja

2) tekemästä tarjousta, jonka mukaan kuluttajalle myydään moniosainen tietosanakirja alennetulla hinnalla ehdolla, että hän pysyy useita vuosia kestävän ilmestymisajan kirjakerhon jäsenenä ja joutuu tänä aikana tarjouksista vapautuakseen lukuisia kertoja joko etukäteen ilmoittamaan ettei hän halua vastaanottaa kirjakerhon muita kirjoja tai palauttamaan ne.

KA:n vaatimuksen sisällön johdosta 1 kohdan kielto rajoitetaan koskemaan vain tapausta, jossa tietosanakirjalla ei tekijöittensä perusteella ole ilmeistä asiallista yhteyttä muihin teoksiin.

Kieltoja on noudatettava 1.7.1984 lukien.

Vaatimukset kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Jääsalo, Mustonen ja Ollikainen.

---

[SV]

KO mot Werner Söderström Osakeyhtiö - WSOY (bolaget). - En förutsättning för, att konsumenten skulle få en uppslagsbok till nedsatt pris, var att han anslöt sig som medlem till bokklubben genom att köpa andra bokklubbsböcker. Den erbjudna uppslagsboken hade inte uppenbart sakligt samband med de andra böckerna som bolaget erbjöd. Erbjudandet var stridande mot KSL 2 kap. 4 §. En konsument, som önskade skaffa hela uppslagsboksserien till nedsatt pris, var tvungen att förbli medlem i bokklubben under flera år. En konsument, som inte önskade köpa bokklubbens månadsbok, var tvungen att fortgående antingen på förhand meddela, att han inte vill ha boken, eller återsända boken. Att binda uppslagsbokens prisnedsättning till medlemskap i bokklubben var otillbörligt (jfr beslutet 1984:2).

KSL_2_kap._1_§ och KSL_2_kap._4_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att Werner Söderström Osakeyhtiö WSOY med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1, 4 coh 7 § vid vite förbjudes att 1) vid marknadsföring göra ett erbjudande, enligt vilket konsumenten till nedsatt pris får en eller flera böcker, såvida han köper minst fyra böcker till bolagets normalpris, såvida det inte till följd av ämnesområdet eller författarna föreligger ett uppenbart saklingt samband böckerna emellan, 2) vid marknadsföring göra ett erbjudande, enligt vilket en encyklopedi i flera delar säljes till konsumenten till ett reducerat pris på villkor att han kvarstår som medlem i en bokklubb under hela den tid, som encyklopedin utgives, vilket betyder under flera år.

Ur marknadsföringsmaterialet framgår att uppslagsverkets första band skickas till konsumenterna utan särskilt vederlag.

Bolaget har senare bl.a. i en annons i Helsingin Sanomat den 7 januari 1984 erbjudit konsumenterna fem böcker till priset tre mark per styck på ovan angivna villkor. I annonsen nämnes också att medlemmarna i bolagets bokklubb får uppslagsverket Facta 2001 till ett förmånligt medlemspris.

Ett av huvudsyftemålen med KSL är att förhindra osaklig påverkan på konsumenterna. Detta mål eftersträvas bl.a. genom regler rörande användning av s.k. kombinerade anbud.

Erbjudandet har utformats således att den konsument, som accepterar erbjudandet, får tre böcker för tre mark stycket, såvida han köper minst fyra böcker till bokklubbens medlemspris. Skyldigheten att köpa är inte bunden till någon viss tid utan konsumenten kan vara med i klubben hur lång tid som helst och under hela den tid han är med köpa enbart de fyra nämnda böckerna förutom de i anslutningserbjudandet. Om konsumenten vill utträda innan han har fullgjort sin skyldighet att köpa blir han skyldig att för de böcker, som ingick i anslutningserbjudandet, betala skillnaden mellan vad han betalt och normalpriset för dessa böcker. Denna skillnad kan vid dagens prisnivå utgöra t.o.m. över 200 mark.

I anslutningserbjudandet lämnas konsumenten möjlighet att välja mellan 65 böcker. Under den tid han är medlem får han klubbens automatiska försändelse, "månadens bok", antingen ur nutidsböckerna, ur underhållningseliten eller ur klassikerna.

Konsumenten får tre böcker till nedsatt pris (3 mk/st) endast under förutsättning att han gör tilläggsköp (4 böcker till bolagets normala klubbpris). Trots att anbudets konstruktion avviker från vanliga kombinerade anbud i så måtto som köptransaktionerna infaller vid skilda tidpunkter, uppfyller erbjudandet i KSL 2 kap. 4 § uppställt karakteristikum "utbud, som förutsätter, att vid köp av en konsumtionsnyttighet annan konsumtionsnyttighet erhålles utan vederlag eller till nedsatt pris". Detta har uttryckligen fastslagits i erbjudandet: "Om Du köper 4 böcker till medlemspris under hela den tid Du är medlem, den tidens längd får Du själv bestämma, så får Du anslutningserbjudandeböckerna till det erbjudna priset."

En av anledningarna till att vanliga gemensamma anbud har förbjudits har varit att erbjudandet försvårar konsumentens möjligheter att bedöma vilka följder erbjudandet som helhet kommer att få. Detta fall är det inte möjligt att göra någon sådan bedömning, eftersom konsumenten, då han accepterar erbjudandet att gå med, inte känner till vilka böcker bolaget kommer att i framtiden erbjuda honom. Han måste med andra ord fatta sitt beslut utan att veta vad han förbinder sig till. Konsumentens villighet att göra vidare inköp, d.v.s. uppfylla skyldigheten att köpa, förstärkes av att han i annat fall kommer att tvingas erlägga tilläggsbetalning för de redan lästa i anslutningserbjudandet ingående böckerna.

Genom att sänka tröskeln för ett köpbeslut, antingen genom att öka antalet böcker, som ingår i anslutningsanbudet, genom att vidga urvalsmöjligheterna eller sänka priset på de böcker, som ingår i anslutningserbjudandet, förstärkes i själva verket den osakliga påverkan, som konsumenten i beslutsfattandesituation utsättes för. I det fall, varom nu är fråga, har alla ovan angivna medel utnyttjats.

Det boksortiment, som omfattas av anslutningserbjudandet, sträcker sig från Oriana Fallacis "Mies" (En man) till Elina Karjalainens "Uppo-Nallen ystäväkirja" (Uppo-Nalles vänbok) och från Mika Waltaris "Suuri illusioni" (Den stora illusionen) till Anu Rantas och Kristiina Ounapuus "Kauneutta ja puhtautta luonnosta" (Skönhet och renhet ur naturen).

De "månadens böcker", som bolaget erbjudit under mars, april och maj har varit: Milan Kunderas "Naurun ja unohduksen kirja" (Skrattets och glömskans bok), Mika Waltaris "Ihmiskunnan viholliset" (Rikets fiender), Bette Bao Lords "Kevätkuu" (Vårmåne), Gerda Antis "Hetki kerrallansa" (Ett ögonblick i sänder), Arthus Conan Coyles "Sherlock Holmesin seikkailut" (Sherlock Holmes äventyr), Hammond Innes' "Musta surma" (The black tide), PC Jersilds "Jälkeen vedenpaisumuksen" (Efter floden), Giovanni Boccacios "Decamerone" och Danielle Steels "Menneisyyden tuulet" (Drömmar).

Bolagets erbjudande avser ett urval på 65 böcker samt fyra "månadens bok" eller andra böcker ur klubbens sortiment till normalpris. Erbjudandets natur och konstruktion visar att bolaget har försökt göra sitt erbjudande så omfattande att det säkerligen lockar envar konsument, som är intresserad av läsning. Syftet med erbjudandet är dels att få så många som möjligt att ansluta sig till klubben och dels, genom att anknyta ett synnerligen förmånligt anslutningserbjudande till ett minimiköp, säkerställa att också produkter till normalpris går åt. Det enda gemensamma draget hos produkterna i erbjudandet är att de alla är böcker. I ljuset av det ovan anförda kan detta inte anses konstituera tillräckligt uppenbart sakligt samband.

Det första yrkandet avser också det erbjudande, som berör uppslagsverket Facta 2001. Bokklubbens utgivningsprogram omfattar i regel s.k. skönlitteratur. Eftersom erbjudandet göres till såväl nya medlemmar som till sådana medlemmar, som tidigare accepterat anslutningserbjudandet, leder tillvägagångssättet till att en konsument, som accepterar erbjudandet beträffande uppslagsverket, enligt sitt åtagande då han ansluter sig, under den tid han är medlem i klubben blir tvungen att köpa fyra böcker till normalpris. Detta erbjudande omfattar en mångd skönlitterära böcker och ett uppslagsverk. Dessa produkter emellan saknas sådant sakligt samband, som förutsättes i KSL.

Enligt avtalslagen ingås ett avtal då ett positivt svar lämnas på ett anbud, d.v.s. för avtals ingående fordras som regel två uttryckliga viljeförklaringar. Enligt denna princip har det ansetts att ett s.k. negativt försäljningförfarande, englit vilket säljaren skickar en vara, som inte beställts, och förutsätter att varan antigen returneras eller betalas, icke binder köparen och att denne kan behålla den sända varan utan att erlägga priset.

Även i Finland har det emellertid godkänts ett försäljningsförfarande, som innebär att säljaren och köparen kommer överens om att säljaren exempelvis månatligen skickar en vara till köparen, som för sin del förbinder sig att antingen erlägga det överenskomna priset eller returnera försändelsen. Det nämnda förfaringssättet användes allmänt just av s.k. postförsäljningsklubbar. Bolaget har byggt upp sin bokklubb just på detta s.k. negative-option systemet. Tillvägagångssättet erbjuder säljaren avsevärda fördelar. Han behöver inte särskilt avvakta köparens positiva svar på det erbjudande han lämnat utan kan efter en viss dag direkt skicka varan till alla, som inte senaste då har meddelat, att de icke önskar ifrågavarande försändelse. Dessutom användes vid förfarandet konsumenternas benägenhet att föbli passiva. Försäljningssättet erbjuder emellertid även köparna fördelar. Genom att utnyttja en rationell massdistribution och varubehandling blir det möjligt att vidmakthålla en låg prisnivå.

Den konsument, som accepterar bolagets erbjudande om abonnemang på uppslagsverket, godkänner samtidigt att han skall mottaga mins 48 erbjudanden om månadens bok. Om han inte vill köpa böckerna måste han antingen i förväg avböja erbjudandet eller också returnera de böcker han tillsänts.

Negative option - förfarandet bygger åtminstone delvis på att folk har en benängenhet att vara passiva. Det är lättare att underlåta att göra något än att skrida till någon åtgärd, i synnerhet om åtgärden måste vidtagas inom viss tid. För den händelse konsumenten till följd av sin tafatthet underlåter att i förväg avbeställa månadens bok, kommer han ofta också att för skams skull låta bli att returnera den, eftersom han har åsamkat säljaren besvär. När konsumenten för att erhålla den encyklopedi han önskar försättes i ett sådant läge vid 48 tillfällen, måste ifrågavarande marknadsföringsförfarande anses vara otillbörligt.

WERNER SÖDERSTRÖM OSAKEYHTIÖ - WSOY:S BEMÖTANDE

Bolaget har ansett att KO:s yrkanden saknar grund och hemställt att yrkandena förkastas.

Om man granskar frågan om kombinerade anbud sett ur mängdrabattsynpunkt kan man fastställa att böcker i vårt land traditionellt har sålts så att den köpare, som köpt flera böcker, har fått en bok som mängdrabatt. Detta handelssätt har använts både inom bokklubbsverksamheten och vid de traditionella bokerbjudandena och vid försäljning av större verk samt vid bokhandelns kilogramförsäljning.

För konsumenten är det självklart att han bör kunna få mängdrabatt, då han köper flera böcker. Det har inte förebragts några skäl för att det skulle ligga i konsumentens intresse att förbjuda att mängdrabatter lämnas just för böckers del.

KO anser att det föreligger ett uppenbart sakligt samband böcker emellan, såvida de antingen är av samma författare eller de hör till samma ämnesområde. Detta innebär som belysande exempel att man skulle få erbjuda konsumenten Mika Waltaris "Valtakunnan Viholliset" (Rikets fiender) till rabatterat pris, såvida konsumenten köper Mika Waltaris bok "Komisario Palmu" (Komissarie Palmu) till normalpris. Likaså skulle man få erbjuda Agatha Christies "Viisi Pientä Neekeripoikaa" (Fem små negerpojkar) till reducerat pris, såvida konsumenten köper Mika Waltaris "Komisario Palmu". Man skulle däremot inte får erbjuda Agatha Christies "Viisi Pientä Neekeripoikaa" till nedsatt pris om konsumenten köper Mika Waltaris bok "Valtakunnan Viholliset". Med andra ord får man sälja Waltaris historiska verk och Waltaris detektivroman tillsammans, men man får inte sälja Waltaris historiska verk tillsammans med Christies detektivroman.

Om lagens tillämpning leder till sådana slutsatser kan man inte värja sig för tanken att man i detta fall med hjälp av tolkning av KSL 2 kap. 4 § inte försöker förbättra konsumentens ställning och intressen utan att det fastmera är fråga om att fastställa teoretiska gränser för tolkningen, något som på intet sätt främjar konsumentskyddet.

I detta fall gäller det kombinerade anbudet trenne böcker, som konsumenten själv får välja sig ur en samling på 65. Huvudprodukten består av fyra böcker, som konsumenten får välja ur en boksamling, där alla böcker hör till samma avdelning eller ämnesområde. Konsumenten finner säkerligen tre böcker ur de 65, som hör ihop med den kanal han väljer.

Om konsumenten väljer böckerna i tilläggserbjudandet så att deras ämnesområde kan anses höra till eller ansluta sig till den kanal han valt, motsvarar läget fullständigt vad KO avser i detta mål. Om konsumenten ur de 65 böckerna väljer en bok, som man inte kan anse att i fråga om ämnesområdet ansluter sig till den kanal han valt, har bolaget enligt KO gjort sig skyldigt till brott mot KSL.

Om de böcker, som konsumenten får välja sina tilläggserbjudande böcker ur, skulle ordnas i grupper på så sätt att de olika grupperna motsvarade vederbörande kanaler, skulle förfarandet uppfylla de av KO uppställda fordringarna. Skälet till att man inte gjort på detta sätt är att det alltid finns ett naturligt samband böcker emellan och att bolaget har velat respektera konsumentens möjlighet och rättighet att själva besluta. Det är omöjligt att klassificera litteratur. Det finns inte några regler eller bestämmelser, enligt vilka litteratur skulle kunna entydigt uppdelas på olika kanaler.

Till bokklubbens natur hör att medlemmen erbjudes en bok i månaden, som han antingen köper eller inte köper. De böcker, som han väjer, får han köpa till ett förmånligt medlemspris. Som motvikt förbinder han sig att under den tid han är medlem köpa ett bestämt antal böcker. Bolaget bestämmer inte vilka fyra böcker, som konsumenten skall köpa, utan bolaget presenterar i sin medlemstidning den kommande månadens bok, som konsumenten kan köpa eller låta bli att köpa. Dessa erbjudanden upprepas varje månad så länge som medlemskapet pågår, varför konsumentens valmöjligheter är utomordentligt omfattande.

Bolaget har såsom medlemsförmån erbjudit medlemmarna i sin bokklubb uppslagsverket Facta 2001 till ett förmånligt medlemspris. Medlemmen i bokklubben kan själv bestämma hur många band av uppslagsverket han önskar köpa. Han kan avbryta sitt abonnemang när som helst genom att meddela detta till bolaget. Han kan fortsätta som prenumerant på uppslagsverket ehuru han utträder ur bokklubben.

Företagare, vars företagsform grundar sig på medlemskap, erbjuder ofta sina medlemmar olika medlemsförmåner. Då är det inte fråga om kombinerade anbud utan om tilläggs- eller specialförmåner, som lämnas medlemmarna. Dessa medlemsförmåner avser endast medlemmar och de är för varje medlems del endast gällande så länge som han kvarstår som medlem. Om bolaget skulle erbjuda uppslagsverket på så vis att en medlem skulle köpa verkets alla band på en gång till ett nedsatt pris mot kontant betalning eller förband sig att köpa alla banden på avbetalning, skulle ett sådant erbjudande av medlemsförmån vara fullständigt acceptabelt.

Eftersom en encyklopedi är ett synnerligen omfattande verk och ett rätt så dyrbart inköp för den vanlige konsumenten låter bolaget konsumenten själv avgöra hur många delar han vill köpa och i vilken takt han vill betala de böcker han köper. Eftersom det är fråga om ett medlemsförmånserbjudande är det klart att konsumenten får åtnjuta medlemsförmånen så länge som han förblir och själv önskar vara medlem.

Den medlemsförmån, som bolaget erbjuder, skiljer sig alltså från vanliga sådana erbjudanden endast på så sätt att konsumenten vid vanliga erbjudanden åtnjuter medlemsförmånen endast om han köper och betalar varan i sin helhet genast, under det att han i detta fall kan köpa uppslagsverket efterhand som banden kommer ut och hela tiden till det rabatterade medlemspriset.

Uppslagsverket Facta 2001 representerar inte någon viss, begränsad kunskapsgren utan det är en encyklopedi, vari det behandlas det vetande mänskligheten insamlat på olika områden. Inom skönlitteraturen behandlas lika vidsträckt mänsklighetens och naturens olika aspekter och former. En encyklopedi läses sällan från pärm till pärm. Den användes vanligtvis då det vid läsning av annan litteratur påträffas ord eller uttryck, vars betydelse eller innehåll man vill ha förklarat. Mellan en encyklopedi och annan litteratur råder således ett mycket nära användningssamband.

Då konsumenten går med i klubben blir han inte tvungen att förbinda sig att köpa fyra böcker. Han kan ansluta sig och utträda ur klubben när han själv beslutar. Om han har accepterat erbjudandet om medlemskap och förbundit sig att köpa fyra böcker under den tid han är medlem, kan han dock, genom att erlägga skillnaden mellan medlemspriset och det speciella erbjudandepriset för böckerna i anslutningserbjudandet, utträda ur klubben utan att ha köpt en enda bok.

Konsumenterna köper inte alla månadens böcker utan väljer mycket noggrant och köper bara de böcker de önskar. Konsumenterna är inte så passiva och tafatta, som KO påstår. Konsumenten ställes inte heller inför något snabbt avgörande utan har två tillfällen att överväga köpet. Nästa månads bok presenteras i föregående månads medlemstidning, varigenom konsumenten kan avgöra huruvida han vill köpa följande månads bok eller inte. Om han beslutar sig för att köpa följande månads bok har han ännu en andra möjlighet att överväga inköpet. Då boken kommer till konsumenten kan han returnera den, varigenom det inte uppstår något köp. Utan erbjudandet av uppslagsboken kan också ett normalt medlemskap i bokklubben fortsätta från år till år. Att ett uppslagsverk erbjudes som medlemsförmån inför i princip inget som helst nytt i det traditionella bokklubbsförfarandet.

Vid bedömning av erbjudandets innehåll och huruvida det är tillbörligt eller inte måste man även beakta att erbjudandet göres till konsumenter, som redan bestämt sig för att gå med som medlemmar i klubben. Abonnemang på uppslagsverket är inte något villkor för medlemskap utan en tilläggsförmån, som lämnas konsumenter, som beslutat sif för att gå med i bokklubben. Att erbjuda medlemsförmånen är inte i och för sig otillbörligt om konsumenten klart informeras om på vilka villkor han kan gå med i bokklubben, vilka förmåner och skyldigheter han har därigenom samt på vilka villkor han kan abonnera på uppslagsverket som medlemsförmån.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Om konsumenten inom tio dagar från det han fått direktreklamförsändelsen gått med i bolagets bokklubb, har han utan särskilt vederlag fått första bandet av uppslagsverket Facta 2001. Likaså har bolaget erbjudit medlemmarna i bokklubben en möjlighet att abonnera på uppslagsverket, varvid den erhålles mera än 1 500 mark billigare än riktpriset då erbjudandet lämnas. Skulle konsumentens medlemskap i bokklubben upphöra får han betala gällande riktpris för de band av uppslagsverket, som han skaffar efter sitt utträde. Enligt bolagets meddelande skall uppslagsverkets 20 band ha utkommit år 1987.

Bolaget har senare, bl.a. i sin annons i Helsingin Sanomat den 7 januari 1984, erbjudit konsumenterna fem böcker till priset tre mark per styck på ovan angivna villkor. I annonsen har det också nämnts att en medlem i bolagets bokklubb får uppslagsverket Facta 2001 till ett förmånligt medlemspris.

Enligt KSL 2 kap. 4 § får det vid marknadsföring ej ske utbud, som förutsätter att vid köp av en konsumtionsnyttighet annan konsumtionsnyttighet erhålles utan vederlag eller till nedsatt pris, såvida det inte mellan de utbjudna konsumtionsnyttigheterna föreligger ett uppenbart sakligt samband.

De 65 böcker, ur vilka konsumenten får välja sina anslutningsanbudsböcker, liksom de böcker, som bolaget erbjuder som månadens bok, hör till skönlitteraturen eller med denna jämställd litteratur. Marknadsdomstolen har i sitt beslut 1984:2 den 7.3.1984 fastslagit att man inte kan anse att det inte mellan skönlitteratur och därmed jämställd litteratur skulle föreligga ett ur konsumentens synpunkt uppenbart sakligt samband.

Nämnda tidigare beslut motiverade marknadsdomstolen sålunda:

"Skönlitteratur eller därmed jämställd litteratur kan inte entydigt klassificeras på grundval av ämnesområdet. Att olika böcker har samma författare konstituerar inte nödvändigtvis ett sakligt samband själva böckerna emellan.

Finländarnas läsintresse är ofta månsidigt och inte begränsat till någon viss typ av litteratur. De med läsintresset förbundna böckerna kan ha inbördes användningssamband. Lästa böcker kan enligt läsintresset komplettera varandra."

Med hänsyn också till böckers speciella karaktär som konsumtionsnyttighet kan man inte anse att det inte skulle föreligga ett ur konsumentens synpunkt uppenbart sakligt samband mellan bolagets anslutningsanbudsböcker och bokklubbens "månadsböcker". Till denna del har bolagets erbjudande inte varit stridande mot KSL 2 kap. 4 §.

Förutsättningen för att en konsument skall få uppslagsverket Facta 2001 till ett nedsatt pris är ett medlemskap i bolagets bokklubb. Detta förutsätter å sin sida åtminstone antingen att anslutningserbjudandeböckerna köpes till ett pris av tre mark per styck och köp av fyra "månadsböcker" eller skyldighet att lösa in anslutningserbjudandeböckerna till "medlemspris". Således fordras det för att få uppslagsverket till nedsatt pris att andra av bokklubbens böcker köpes. Även till denna del måste bolagets utbud vara ett sådant, som regleras i KSL 2 kap. 4 §.

Facta 2001 är ett allmänt uppslagsverk. Ett sådant uppslagsverk kan på intet sätt jämställas med skönlitteratur. Ett uppslagsverk kan inte ens anses höra till det normala läsintressets område.

Marknadsdomstolen anser att uppslagsverket Facta 2001 inte har uppenbart sakligt samband med övriga av bolaget utbjudna böcker. Bolagets anbud strider därför till denna del mot KSL 2 kap. 4 §.

Banden i ett uppslagsverk utgör en helhet, där redan frånvaron av några band minskar verkets användbarhet och väsentligen nedsätter dess värde. I betraktande härav är den åt bokklubbens medlemmar erbjudna rabatten av så stor ekonomisk betydelse att erbjudandet är ägnat att leda till att en konsument, som abonnerat på uppslagsverket kvarstår som medlem i bokklubben under hela den tid uppslagsverket utkommer, trots att han inte alls önskar köpa några andra av bokklubben erbjudna böcker.

En konsument, som vill skaffa sig det kompletta uppslagsverket till nedsatt pris, blir tvungen att kvarstå som medlem i bokklubben under flera år. En konsument, som inte önskar köpa "månadsboken" från bolagets bokklubb, måste kontinuerligt antingen meddela att han inte vill ha boken eller returnera densamma. Avböjande av erbjudandena förutsätter således talrika åtgärder från konsumentens sida.

Marknadsdomstolen anser att ifrågavarande sammankoppling mellan prisnedstättningen och medlemskapet i bokklubben är otillbörligt och således stridande mot KSL 2 kap. 4 §.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 1, 4 och 7 § vid vite av 200 000 mark förbjuda Werner Söderström Osakeyhtiö - WSOY att vid sin marknadsföring

1) göra anbud, enligt vilket uppslagsverk säljes till konsumenten till nedsatt pris under förutsättning att han köper skönlitteratur eller därmed jämförlig litteratur och

2) göra anbud, enligt vilket till konsumenten säljes ett uppslagsverk i flera band till nedsatt pris på villkor att han kvarstår som medlem i en bokklubb under det flertal är som utgivningen pågår och under denna tid vid flerfaldiga tillfällen måste antingen in förväg meddela att han inte önskar ta emot andra av bokklubbens böcker eller returnera dem för att avböja erbjudandena.

Till följd av innehållet i KO:s yrkande begränsas förbudet enligt punkt 1 att gälla blott för de fall, då uppslagsverket till följd av sina författare saknar uppenbart sakligt samband med övriga verk.

Förbudet skall iakttagas från den 1.7.1984.

Yrkanden på förbud i vidare utsträckning förkastas.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Jääsalo, Mustonen och Ollikainen.