Court bans misleading advertising claims about drainage pipe durability and cost savings under unfair competition law.

Tiilikeskus Oy (hakija) vastaan Ojamuovi Oy (vastaaja). - Kysymys tiilestä ja muovista valmistettujen salaojaputkien markkinoinnista. Markkinointia oli arvioitava kokonaisuutena.

- Väite, että muoviputki "esim. Keski-Euroopassa on jo pitkään ollut ainoa salaojamateriaali", oli totuudenvastainen, koska tiiliputkea käytettiin edelleenkin salaojitukseen Keski-Euroopassa merkittävässä määrin.

- Valmistusmääriä koskevien tietojen perusteella ei voitu tehdä luotettavia johtopäätöksiä muoviputken käytöstä peltosalaojituksessa. Väitteet, että muoviputken osuus Suomessa tehdyistä ojituksista olisi jo yli 60 %, olivat toteennäyttämättömiä ja hyvän liiketavan vastaisia.

- Väite, että vastaajan ojitusjärjestelmä olisi ojitusjärjestelmistä paras, oli toteennäyttämätön ja hyvän liiketavan vastainen.

- Lausumat siitä, että vastaajan ojitusjärjestelmä olisi ojitusjärjestelmistä ainoa täydellinen ja ainoa Suomessa valmistettu ojitusjärjestelmä, olivat totuudenvastaisia.

- Koska vastaajan markkinoimilla putkilla tehtyjä salaojituksia oli tukkeutunut, lausuma putken tukkeutumattomuudesta oli toteenäyttämätön ja hyvän liiketavan vastainen.

- Koska vastaajan markkinoiman putken käytöstä peltosalojituksessa oli suhteellisen lyhytaikaisia kokemuksia, väite "putkimateriaalin satojen vuosien kestävyydestä" oli toteenäyttämätön ja hyvän liiketavan vastainen.

- Eräät vastaajan markkinoimalla putkella epäsuotuisissa olosuhteissa tehdyt ojitukset olivat tukkeutuneet. Siten ilmaisu "säällä kuin säällä työn laadusta tinkimättä" ja viittaus ojituksen suoritettavuuteen "kurjaakin kurjemmissa" olosuhteissa olivat hyvän liiketavan vastaisia.

- Paljous- ja kausialennuksista johtuen tiiliputken hintaeroksi muoviputken tarjoushintaan saattoi jäädä huomattavasti vähemmän kuin markka metriltä. Siten ilmaisu "eikä tarvitse maksaa perinteestä lähes markkaa metriltä" oli harhaanjohtava.

- Markkinoinnissa oli käytetty eräästä tutkimuksesta otettua taulukkoa eri ojitusjärjestelmien mukaisten ojitusten työtuntien vertailuun. Taulukkovertailusta oli puuttunut Suomessa salaojitukseen tavallisesti kuuluvan sorastuksen osuus. Muoviputkiojituksessa sorastukseen oli tutkimuksen mukaan kulunut enemmän työtunteja kuin tiiliputkiojituksessa. Tutkimustulos oli siten esitetty markkinoinnissa hyvän liiketavan vastaisella tavalla.

- Tiiliputkea kuvaavan putken sijoittaminen virheelliseen salaojarakenteeseen markkinoinnissa esitetyssä vertailussa antoi vaikutelman tiiliputken yhteydestä virheelliseen salaojarakentamiseen. Vertailutapa oli hyvän liiketavan vastainen.

- Koska tutkimuksessa oli todettu, että kookoskuitu ei ollut soran veroinen suodatin, markkinoinnissa esitetty ilmaisu, jonka mukaan kookoskuidun huokosrakenne vastaisi meillä käytettävän suodatinsoran rakennetta, oli hyvän liiketavan vastainen.

- Koska Suomessakin suoritetut tutkimukset osoittivat, että kookossuodattimilla varustetulla muoviputkella tehtyjä salaojituksia oli tukkeutunut, ilmaisut, joiden mukaan kookossuodatin olisi tukkeutumaton sekä käyttövarma ja sopiva vaikeillekkin maalajeille ja vaikeisiin olosuhteisiin, olivat hyvän liiketavan vastaisia.

- Vastaajan 20 - 50 % :n säästöväitteiden tueksi viittaama tutkimus ei osoittanut säästöväitteitä toteen. Kahden koneurakoitsijan laskutukseen perustuvat laskelmat eivät myöskään osoittaneet säästöväitteitä paikkansapitäviksi. Vastaajan esittämät prosentuaaliset säästöväitteet olivat toteennäyttämättömiä ja hyvän liiketavan vastaisia.

SopMenL_1_§ ja SopMenL_2_§

TIILIKESKUS OY:N VAATIMUKSET

Tiilikeskus Oy on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain (SopMenL) 1, 2 ja 6 §:n nojalla vaatinut, että Ojamuovi Oy:tä sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan ja muussa elinkeinotoiminnassaan

1. antamasta virheellisiä tai todistamattomia tietoja muovisalaojaputken markkinaosuuksista KeskiEuroopassa,

2. antamasta virheellisiä tai todistamattomia tietoja muovisalaojaputken markkinaosuuksista Suomessa,

3. antamasta virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja siitä ajasta, jolta Suomessa on kokemuksia muovisalaojaputkista,

4. väittämästä muovisalaojaputkea parhaaksi, ainoaksi täydelliseksi ja ainoaksi Suomessa valmistetuksi ojitusjärjestelmäksi,

5. antamasta virheellisiä tai todistamattomia tietoja muovisalaojaputkien tukkeutumattomuudesta, varmatoimisuudesta ja kestävyydestä,

6. antamasta virheellisiä tietoja mahdollisuuksista ojittaa muovisalaojaputkilla huonoissa sääolosuhteissa,

7. tekemästä virheellisiä tai harhaanjohtavia hintavertailuja muovisalaojaputkien ja tiilisajaojaputkien välillä,

8. sijoittamasta virheellistä salaojitustapaa kuvaavaan piirrokseen tiilisalaojaputken kuvaa,

9. väittämästä, että muovisalaojaputken kookossuodatin vastaisi rakenteeltaan täysin suodatinsoraa,

10. antamasta virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja kookossuodatinjärjestelmän tukkeutumattomuudesta, käyttövarmuudesta, sopivuudesta vaikeille maalajeille sekä vakeisiin olosuhteisiin, ja

11. esittämästä virheellisiä ja todistamattomia kustannusvertailuja kookossuodatinjärjestelmästä ja muista ojitusjärjestelmistä sekä väitteitä kookossuodatusjärjestelmän 20 - 50 %:n säästöistä ja edullisuudesta.

Lisäksi hakija on vaatinut, että vastaaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

Hakija toimii mm. eräiden tiilisalaojaputkia valmistavien tiilitehtaiden myyntiyhtiönä. Vastaaja on eräiden muovisalaojaputkea valmistavien tehtaiden myyntiyhtiö. Vastaaja on järjestelmällisesti ja pitemmän aikaa markkinaosuustaistelussaan syyllistynyt virheellisten ja harhaanjohtavien tietojen levittämiseen. Hakija on huomauttanut sekä suullisesti että kirjallisesti vastaajaa toivoen asian tällä korjaantuvan, mistä ei ole ollut apua.

Vastaaja on ilmoittelussaan, mainoslehtisissään ja muussa markkinoinnissaan käyttänyt mm. seuraavia ilmaisuja:

1. "... muoviputkeen, joka esim. Keski-Euroopassa on jo pitkään ollut ainoa salaojamateriaali."

2. "Jo 60 % salaojista vedetään muoviputkella."

Kaikista Suomessa toteutuneista peltosalaojituksista on tehty tiiliputkella noin 93 % ja muoviputkella noin 7 %. Jos tarkastellaan pelkästään aivan viimeisten vuosien eli vuosien 1982 ja 1983 tilannetta, niin tällöinkin tiiliputken ja muoviputken markkinaosuudet ovat olleet suurinpiirtein yhtä suuret. Salaojakeskus r.y:n vuoden 1982 yhteenvedon mukaan oli tiiliputkella toteutettu sen vuoden salaojituksista 30.11.1982 mennessä 51,7 % ja muoviputkella 48,3 %. Vuoden 1983 lukujen, jotka eivät ole olleet ilmoitusta julkaistaessa vastaajan käytettävissä, mukaankin muoviputken osuus olisi ollut peltosalaojituksessa 52 %. Tämäkin osoittaa vastaajan markkinaosuusväitteen liialliseksi.

Vastaajan ilmoittelussa ei ole ollut kysymys ns. teknisestä salaojituksesta, koska ilmoittelu on ilmoitustekstien ja mainosvälineiden perusteella koskenut vain peltosalaojitusta. Isäntien omatoimisella salaojituksellakaan ei ole merkitystä markkinaosuutta mitattaessa, koska sen määrä on Salaojakeskus r.y:n mukaan enintään 3 % vuotuisesta peltosalaojituksesta. Siten myöskään se seikka, että muoviputkea olisi vuonna 1983 valmistettu noin 22 000 km, ei osoita markkinaosuusväitettä paikkansapitäväksi. Muoviputkea on vuonna 1983 käytetty peltosalaojitukseen noin 11 000 km.

3. "Veto on ... ja sen käytöstä on jo yli 20 vuoden myönteiset kokemukset."

Kaiken kaikkiaan on muovisalaojaputkea käytetty vasta noin 15 vuotta. Sen käyttö on yleistynyt niin, että käyttöä voidaan pitää edes jossain määrin merkittävänä, vasta aivan viime vuosina.

Nykyisen mallinen uritettu muovisalaojaputki on tullut markkinoille vasta 1973. Sitä ennen valmistettiin sileäseinäistä "nauhaputkea" ja sitäkin aikaisemmin hiukan jäykempää, sileäseinäistä putkea. Nykyisin markkinoidusta muoviputkesta on siten vain noin 10 vuoden kokemukset.

Aiemmista jäykistä sileäseinäisistä muoviputkista on ollut varsin huonoja kokemuksia. Niillä tehtyjä kymmenkunta vuotta vanhoja ojituksia on viime vuosina jouduttu uusimaan varsin runsaasti. Putket ovat tukkeutuneet helposti ja nimenomaan nauhaputki on toisaalta painunut kasaan ja toisaalta noussut itsekseen pintaan.

Vetoaminen 20 vuoden myönteisiin kokemuksiin on siten selvästi virheellistä.

4. "ja veto on ojitusjärjestelmistä paras ja ainoa täydellinen"

"Veto on ainoa Suomessa valmistettu ojitusjärjestelmä ..."

Väite siitä, että Veto-ojitusjärjestelmä olisi salaojitusjärjestelmistä paras, on täysin virheellinen ja todistamaton. Väitteen tueksi ei ole esitetty minkäänlaisia tosiasioita. Järjestelmä ei ole ainoa täydellinen eikä ainoa Suomessa valmistettu. Tiilisalaojaputket valmistetaan Suomessa ja Tiilikeskus Oy toimittaa kaikkia muitakin ojitusjärjestelmään kuuluvia osia. Vastaajan ilmoituksessa ei ole mitään mainintaa siitä, että mainitut väittämät koskisivat pelkästään muoviputkia, minkä vuoksi niitä arvioitaessa on otettava huomioon myös tiiliset salaojajärjestelmät.

5. "Vetoa ei tuki edes ruoste"

"Veto-putkella saat a) varmatoimisuuden ojitukselle kaikissa olosuhteissa... c) putkimateriaalin satojen vuosien kestävyyden"

Eräitä vertailevia kokeita tiilisalaojaputkiin on tehty ja tällöin on todettu, että olosuhteissa, joissa muovisalaojaputket ovat tukkeutuneet, ovat tiiliputket vielä olleet täysin käyttökelpoisia. Putkimateriaalilla on selvä vaikutus ruostumisherkkyyteen. Salaojittajan numerossa 2/1982 olleesta kirjoituksesta ja valokuvista ilmenee, että tiiliputkessa ei ollut mutta muoviputkessa oli ruostetta, vaikka putket oli sijoitettu vierekkäisiin ojiin. Salaojituksen huuhtelumahdollisuus ei myöskään ole mikään etu vaan muoviputken huonosta soveltuvuudesta tietyille maalajeille aiheutuva välttämätön paha.

Tiilisalaojaputkien käytöllä on vuosisataiset, suorastaan vuosituhantiset perinteet. Vastaajankin mukaan vanhin muovisalaojamateriaali on peräisin vasta 1930-luvulta. Vastaajan väitteellä putkimateriaalin satojen vuosien kestävyydestä ei siten ole todenmukaisia perusteita.

6. "Kun toiset salaojittajat pitävät sadetta ja odottavat poutaa, Veto-ojittaja vetää sujuvasti kurttuputkea maahan aikataulun mukaan. Säällä kuin säällä työn laadusta tinkimättä."

"Veto-ojitus sujuu huonoissakin olosuhteissa. Seinäjoen valtakunnallisilla salaojapäivillä nähtiin, miten hyvin muovinen Veto-putki painui maahan, vaikka jatkuva sade teki olosuhteet kurjaakin kurjemmiksi."

Erityisesti huonoissa sääolosuhteissa tehdyissä muoviputki-salaojituksissa on todettu salaojien tukkeutumista varsin piankin ojituksen jälkeen. Sinänsä on tietysti mahdollista laskea muovisalaojaputkea maahan huonoissakin sääolosuhteissa. Kun tästä varsin useasti seuraa koko salaojituksen epäonnistuminen, on tällaisella seikalla mainostaminen täysin harhaanjohtavaa. Olennaista ei ole se, minkälaisissa olosuhteissa ojitustyö voidaan suorittaa, vaan se, minkälaisissa olosuhteissa saadaan toimiva ja kunnollinen lopputulos. Kun vastaaja ilmoittelussaan väittää muovisalaojaputkea käyttäen voitavan tehdä ojitustyötä "säällä kuin säällä", niin päinvastoin tulisi nimenomaan varoittaa tekemästä ojitustyötä huonoissa olosuhteissa. Jos vetisissä olosuhteissa pääsee putken ympärille liejua, niin käytännössä salaojaa ei saada koskaan aukaistuksi, vaan ojitus joudutaan toimimattomuuden vuoksi uusimaan kokonaan.

7. "... eikä tarvitse maksaa perinteestä lähes markkaa metriltä (tiiliputken ilmoitettu hinta tehtaalla 2,30/m)."

"Taulukkomuotoinen vertailu eri ojitusmenetelmien vaatimista miestyötunneista 1 000 metriä kohti."

Tiiliputken normaalin vähittäishinnan vertaaminen muoviputken lyhytaikaiseen tarjoushintaan ei anna oikeaa kuvaa hintasuhteesta.

Tiiliputken hinnaston mukainen hinta oli tuolloin 2,28 mk/m. Ero muoviputken tarjoushintaan oli siten 79 penniä. Hinnaston mukaisesta hinnasta tiiliputken ostaja saa lisäksi määräalennusta 2 - 5 % ja kausialennusta 2 - 12 %. Siten ostaja voi saada tiiliputkesta normaaleja alennuksia enimmillään 17 % eli 39 penniä. Tällöin tiiliputken ja muoviputken hintojen väliseksi eroksi jää 40 penniä, mikä on oleellisesti vähemmän kuin "lähes markka". Muutoinkin pelkkä putkien metrihinnan vertailu antaa täysin virheellisen kuvan kokonaisojituskustannuksista, koska putkikustannukset muodostavat kokonaisojituskustannuksista vain noin neljänneksen.

Vastaaja on laatinut taulukon, jossa on graafisen pylväikön muodossa esitetty, paljonko tiiliputki käsin laskettuna, tiiliputki kourulaskuna ja muoviputki kieppilaskuna vaativat miestyötunteja tuhatta metriä kohti. Tästä taulukosta voidaan lukea, että muoviputki vaatisi noin 10 tuntia ja tiiliputki noin 30 tuntia/1000 m. Taulukko on sinänsä virheellinen ja antaa myös virheellisen kuvan kokonaisojituskustannuksista. Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen suorittaman tutkimuksen mukaan vuoden 1980 hintatason mukaiset keskimääräiset ojituskustannukset olivat tiiliputkella 4 764 markkaa ja muoviputkella 5 812 markkaa hehtaarilta.

Vastaajan taulukon tietojen ilmoitetaan perustuvan Ilpo Mattilan tutkimukseen. Kyseessä oli varsin epävirallinen "tutkimus" jossa monessa suhteessa muoviputki asetettiin lähtökohtaisesti tiiliputkea parempaan asemaan. Niinpä esimerkiksi muoviputken vaatimat miestyötunnit laskettiin aivan viimeisimpään tekniikkaan perustuvilla menetelmillä, joita vain 1 - 2 urakoitsijaa Suomessa on soveltanut. Tiiliputkella sen sijaan valittiin sattuman varaisesti vanhalla konekanalla toimiva urakoitsija. Tiedot eivät ole sikälikään vertailukelpoisia, että tiiliputken osalta on osin käytetty täysin erilaisia työmenetelmiä kuin muoviputken osalta. Niinpä mm. sihtien asetus tiilellä on tehty käsivaraisesti ja muovilla laser-menetelmällä. Tiiliputkien kourulaskussa sisältyy muihin töihin kolme rinnelietekaivoa. Putkien jakaminen on tiiliputkilla hoidettu isäntävoimin ja muoviputkella urakoitsijan toimesta jne.

Vastaajan laatimasta taulukosta on kokonaisuudessaan poistettu sorastustyövaihe. Jos se olisi pidetty luvuissa mukana, olisivat luvut muuttuneet tiiliputkelle selvästi edullisempaan suuntaan. Mattila on nimittäin todennut sorastuksen työmenekin tiiliputkilla olleen neljä tuntia ja muoviputkilla kuusitoista tuntia. Lisäksi on huomattava, että sorastuksen poistamisen vaikutusta pakolliseen odotukseen, joka taulukossa erityisesti tiiliputkilla esiintyy huomattavana tekijänä sekä muihin töihin, ei voi tutkimuksen pohjalta selvittää. Mattila itse on "tutkimuksessa" lausunut, että "tutkimustuloksista ei voida laatia taloudellisuusstandardeja, koska kaikkia tulokseen vaikuttavia tekijöitä ei pystytty ottamaan tarpeeksi tarkasti huomioon". Vastaaja on siten menetellyt vastoin em. kannanottoa ja lisäksi vääristellyt keskeisiä tuloksia.

8. "Oikea salaojarakenne varmistaa kunnollisen kuivatuksen." "näin on ojitettu" "Ojamuovin suositus"

Edellä olevan otsikon alle on piirretty vastaajan ilmoitukseen vasemmalle puolelle virheellinen salaojitustapa, jossa voimaperäisessä viljelyssä iskostuva kerros ja tiiviit kaivumaat haittaavat rakenteen toimivuutta. Tähän virheelliseen salaojitustapaan on putkeksi piirretty tiiliputki. Vierelle on otsikolla "Ojamuovin suositus" piirretty oikean kaltainen salaojitustapa, johon putkeksi on piirretty muoviputki.

Sinänsä putken laadulla ei ole näissä kahdessa eri salaojitustavassa mitään tekemistä. Kumpikin tapa voidaan toteuttaa tiiliputkella tai muoviputkella eikä virheellinen tapa muutu yhtään sen paremmaksi vaikka se tehtäisiin nyt kuvatun tiiliputken sijasta muoviputkella. Tiiliputken sijoittaminen virheellistä ojitustapaa kuvaavaan piirroksen antaa siten väärää ja harhaanjohtavaa tietoa tiiliputken käyttömahdollisuuksista. Se on omiaan vahingoittamaan tiiliputken mainetta hyvänä ja luotettavana salaojitusmateriaalina.

9. "Kookossuodatin on putkenympäryssuodattimista paras, koska sen huokosrakenne vastaa täysin meillä käytettävän suodatinsoran rakennetta."

Tällainen väite antaa ymmärtää, että kookossuodatin putken ympärillä olisi laadultaan täysin soran veroista. Näin ei kuitenkaan asian laita ole, mikä on monissa käytännön kokeissa selvästi todettu. Kookossuodattimen on todettu pysyvän vain poikkeuksellisesti toimivana kauemmin kuin 4 - 5 vuotta. Uutenakaan se ei ole suodatinominaisuuksiltaan soran veroista. Ilman sorastusta esipäällystetyllä putkella tehty salaojitus on mitä suurimmassa määrin epävarma. Niinpä esimerkiksi maatilahallituksen myöntämiä avustuksia ja korkotukilainoja ei viljelijä voi saada, jos hän aikoo toteuttaa salaojituksensa suodatinputkella.

10. "Veto-kookossuodattimen ominaisuudet

...

5. Tukkeutumaton 8. Veto-kookossuodinputki on käyttövarma, sopii asennettavaksi vaikeillekin maalajeille sekä vaikeisiin olosuhteisiin."

Käytännössä on todettu, että kookossuodatinputken toimintaikä salaojassa on vain 4 - 5 vuotta. Kookossuodatinputken toimivuudesta ei ole pitempiaikaisia näyttöjä. Siitä on päinvastoin monia varsin huonoja kokemuksia, joiden perusteella väitteet eivät pidä paikkaansa. Siten on sen käytöltä, kuten edellä on jo todettu, evätty mahdollisuudet saada valtion avustusta. Syksyn 1983 salaojaseminaarissa esitelmöineen norjalaisen Peder Hoven esitelmän suomennetussa yhteenvedossa todetaan mm. että "6 - 8 vuoden jälkeen on kookoskuitujen todettu hajonneen merkittävästi, erityisesti kuitujen mekaaninen vahvuus on huomattavasti vähentynyt" ja että "edellä esitettyjen kokemusten perusteella ei Norjassa ole myönnetty taloudellista tukea salaojitustöille, joissa käytetään kookoskuitua suodatinaineena".

11. "Ennakkoluuloton, nykyaikainen isäntä ojittaa edullisesti kookossuodatinjärjestelmällä."

"Järjestelmä säästää 20 - 50 % ojituskustannuksista."

Taulukko, jossa on vertailut "suodatinputki suoraan ojasta, suodatinputki kokoojaojalla, sorastettuna suoraan ojasta ja sorastettuna kokoojaojalla."

Väitteet suodatinputkijärjestelmän edullisuudesta, kun sen käyttöikään liittyvät riskit ovat mitä suurimmat ja kun sille ei ole mahdollista saada yhteiskunnallista rahoitusavustusta, ovat virheellisiä. Myös viittaukset säästöön ojituskustannuksissa ovat harhaanjohtavia, koska ojituksen pitempiakaiset kokonaiskustannukset em. syistä voivat kookossuodatinjärjestelmällä muodostua moninkertaisiksi. Väitteet kookossuodatinjärjestelmän edullisuudesta ja 20 - 50 %:n säästöistä ovat täysin todistamattomia.

Taulukko, jossa on vertailtu suodatinputkijärjestelmää sorastusvaihtoehtoon on epätäydellinen, koska sen vasemmassa reunassa ilmenevät numeroarvot ovat yksilöimättömiä ja perusteeseen sitomattomia. Jos tarkoitetaan mk/ha ja ojituksen kokonaiskustannuksia, niin tällöin taas on huomautettava, että sorastus on suomalaisissa olosuhteissa useimmiten täysin välttämätön toimenpide. Sen poisjättäminen, vaikkakin se tietysti sen kertaisia ojituskustannuksia hiukan pienentääkin, on kokonaistaloudellisesti varsin kannattamatonta menettelyä viljelijälle. Taulukon tiedot perustuvat vain parilta urakoitsijalta saatuihin tietoihin. Niihin ei voi po. yleisluonteista markkinointiväittämää perustaa. Kun lisäksi soran käyttämättä jättäminen aiheuttaa edellä mainitut haitalliset taloudelliset seuraukset (käyttöiän voimakas lyhentyminen ja yhteiskunnallisen rahoitusavun saamatta jääminen) on taulukko tämänkin vuoksi harhaanjohtava, sillä se antaa täysin virheellisen kuvan kokonaiskustannuksista.

OJAMUOVI OY:N VASTINE

Ojamuovi Oy on kiistänyt markkinointinsa olevan totuudenvastaista, harhaanjohtavaa tai muutenkaan hyvän liiketavan vastaista. Vastaaja on vaatinut hakemuksen hylkäämistä ja hakijan velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

Hakijan koko vaatimussarja perustuu joko varsin rajalliseen asiantuntemukseen tai asioiden pintapuoliseen selvittelyyn tai sitten ainakin osittain tahalliseen totuuden aliarvioimiseen.

1. Hollannissa, Belgiassa ja Ranskassa, jotka ovat johtavia salaojitusmaita, ei käytössä ole muita kuin muoviputkia. Saksan Liittotasavallassa tilanne on vuosi vuodelta kehittynyt muovin eduksi sen osuuden ollessa nykyään lähellä 90 prosenttia. Markkinaosuuksista ei ole ollut vuoden 1978 jälkeen saatavissa tilastotietoja. Vastaajayhtiön toimitusjohtajan eri yhteyksissä saamat tiedot antavat kuitenkin aiheen vakaaseen käsitykseen, että salaojamarkkinoita kaikkialla etenevässä määrin valtaamassa oleva muoviputki on Keski-Euroopassa jo päässyt siihen asemaan, että se on kokonaan syrjäyttänyt tiiliputken.

3. Suomen Kaapelitehdas Oy osti länsi-saksalaisen aaltoseinäisten muovisalaojaputkien valmistuslisenssin vuonna 1962. Samana vuonna tuotiin koe-erä putkia maahan ja tehtiin ensimmäiset koeojitukset Båtvikin kartanon alueella Kirkkonummella.

Valmistus Suomessa aloitettiin kaapelitehtaalla maaliskuussa 1963. Veto-nimi otettiin käyttöön samanaikaisesti. Salaojituskaudelle 1963 markkinoitiin Veto-putkia noin 240 km. Siitä saakka on Veto-putkien valmistus ja käyttö jatkunut tasaisen nousevana. Vuonna 1983 Ojamuovi Oy markkinoi Veto-putkia 17 400 km.

Kokemuksia on siten kertynyt jo yli 20 vuodelta. Se, että kokemukset ovat olleet myönteisiä, ei voi kaivata enempää todistelua. Jos kokemukset eivät olisi olleet myönteisiä, olisi Vetoputkista luovuttu. Nauhaojituksilla ei ole mitään tekemistä Veto-putkien kanssa. Veto-putkea on sen valmistuksen aikana kehitetty, millä ei kuitenkaan voi olla merkitystä po. mainosväittämää arvioitaessa.

4. Veto-ojitusjärjestelmä on vastaajan mielestä alan yleistä ilmoituskieltä käyttäen paras. Se on myös ainoa täydellinen, koska siihen kuuluu tavallisten putkien lisäksi täydellinen osavalikoima, täydellinen lisätarvikekokoelma, niska- ja lietekaivot ja monipuolinen valmiiksi filtteroitujen putkien sarja (Veto F, Veto FX ja Veto K). Veto-järjestelmään kuuluu myös ruostesaostumien huuhtelulaitteisto. Näitä kaikkia vaihtoehtoja ei ole muilla.

Veto on ainoa Suomessa valmistettu muovinen ojitusjärjestelmä. Vastaajan mainonta ei käsittele tiiliputkien kotimaisuutta. Se käy kiistattomasti ilmi ilmoituskokonaisuudesta erityisesti ilmoituksen tekstistä "Jo 60 % salaojista vedetään muoviputkella ja Veto on ojitusjärjestelmistä paras ja ainoa täydellinen" ja viittauksesta 20 vuoden myönteisiin kokemuksiin. Muoviputkista on Veto-järjestelmä tänäänkin ainoa kokonaan Suomessa valmistettu järjestelmä. Muut valmistajat tuovat osan järjestelmistään joko Ruotsista tai Saksasta, osia myös Jugoslaviasta. Veto-putkijärjestelmä on Suomessa myös ainoa, jolla on sekä SFS- että RIL-hyväksyntä ja valvonta.

5. Veto-putkella saa varmatoimisen ojituksen kaikissa olosuhteissa, kun Veto-ojitus rakennetaan yleisesti käytössä olevien menetelmien mukaan. Tällöin ei ole epäilystä siitä, etteikö ojitus toimisi. Veto-putki on kovaa PVC-muovia. PVC-muovin lopullista ikää ei ole voitu vielä empiirisesti täysin määritellä. Tähänastiset kokemukset (vanhin käyttö putkirakenteina 1930-luvulla) ovat osoittaneet, että standardien vaatimus vähintään 50 vuoden kestävyydestä ylittyy moninkertaisesti.

"Vetoa ei tuki edes ruoste" -lause jatkuu: "Siitä pitää huolen ongelma-alueilla Ojamuovin kehittämä tehokas huuhtelujärjestelmä." Jos salaojitusalueella on ruostetta, ruoste ei valikoi putkimateriaalia, vaan saostuu mihin putkeen tahansa. Silloin on oleellista se, että huuhtelujärjestelmät ovat oikeita ja kunnossa. Hakijan väitteet muoviputkien toimimattomuudesta perustuvat puutteellisiin tietoihin ja vääriin olettamuksiin kentän tilanteesta.

Maatalousteknologian laitoksen äskettäin julkaisemassa tutkimuksessa selvitellään perusteellisesti "salaojitusten toimintahäiriöitä Suomessa". Tutkimus ei miltään osin tue hakijan esittämiä väitteitä. Samaa asiaa valaisevat Maatalouden tutkimuskeskuksen tutkimukset "pohjamaan läpäisykyvystä ja maan haitallisen tiivistymisen syistä".

Kaikista salaojituksista noin 3 - 4 %:ssa ilmenee toimintahäiriöitä. Niistä 73 % johtuu siitä, että maa-aines ei läpäise vettä johtuen maan laadusta (esim. turvemaat), ruostesakan kerääntymisestä maa-ainekseen tai viljelytoimenpiteistä (väkisinviljely). Näin ollen valtaosassa toimintahäiriöitä vesi ei pääse edes tekemisiin putken kanssa.

6. Veto-putki on kevyttä, liitoksetonta ja käsittelyä kestävää. Veto-ojituksessa eivät raskaat tiiliputkilla kuormatut ajoneuvot uppoa peltoon. Veto-ojituksessa ei salaojakaivurin tarvitse pysähdellä odottamaan putken laskun edistymistä eikä kaivuria kuormiteta tiiliputkimassoilla. Tasaisesti etenevä kaivuri liikkuu erittäin vaikeissa olosuhteissa. Pakolliset pysähtymiset ovat sateella sen sijaan helposti kriittisiä työn onnistumiselle. Auraojituksessa on olosuhteiden merkitys vieläkin vähäisempää, koska silloin salaojan sortumisvaarakin on poissa.

Sääolosuhteilla on toki muoviputkenkin kohdalla merkityksensä tuloksen toimivuuden kannalta. Jokainen ymmärtäväinen henkilö, jona ammattinsa osaavaa maanviljelijää on luonnollisesti pidettävä, käsittää, ettei ojittamista tule tehdä tulvapellolla tai kaatosateessa. Käytettyä ilmaisua ei kukaan salaojitusta harkitseva isäntä ota niin kirjaimellisesti, ettei hän tätä ymmärtäisi. Ilmaisulla ei siten ole annettu virheellistä tietoa. Se on tavanomainen ja kuvaa sitä salaojituksen edistysaskelta, jonka sääolosuhteiden vähentynyt merkitys muoviputkien myötä on tuonut mukanaan.

7. Ilmoituksessa on kysymys tarjouksesta. Hintavertailu tässä tilanteessa on tehty sanotun tarjoushinnan ja tiiliputken ilmoitetun hinnan välillä. Se on myös selkeästi ilmoitettu. Asiasta ei voi syntyä minkäänlaista väärinkäsitystä. Hintailmoitus vertailuineen ei voi olla kenenkään kannalta harhaanjohtava. Hintavertailu on täyttä totta vielä tänäkin päivänä. Siitä ovat nykyisessä kilpailutilanteessa pitäneet huolta Tiilikeskus Oy:n osakkaat Paloheimo Oy ja Ylivieskan Tiili Oy myymällä muoviputkia erittäin halvalla.

Ilpo Mattilan tutkimus on tehty vesihallituksessa opinnäytteeksi maatalousteknologian arvosanaa varten. Sen ohjaajana vesihallituksessa on ollut maanviljelytekniikan asianomainen yliopiston opettaja. Ei ole olemassa vähäisimpiäkään perusteita epäillä tutkimuksen objektiivisuutta ja asiantuntemusta. Tutkimusta ei ole osoitettu vääräksi. Kustannusten säästö on tutkimuksen pohjalta itse kunkin laskettavissa.

Hakijan esittämä "viime tekniikka" on tämän päivän todellisuutta. Jo kymmenet urakoitsijat ovat sen käyttäjiä. Sorastuksen osuus on jätetty taulukosta pois nimenomaan siksi, että varsinainen ojitustyö tulisi selvemmin esille. Sorastushan tehdään usein tilan omin voimin täysin erillisenä urakoitsijan työpanoksesta. Sorastustyövaiheen, jonka kustannukset ovat useinkin materiaalista riippumattomat, poistaminen taulukosta ei muuta muuksi tosiasiaa, että miestyötuntien säästö muoviputkien osalta on huomattava. Koneellisessa ojituksessa säästö on helposti 50 %.

8. Kuvassa ei väitetä toista putkea tiiliputkeksi. Ojamuovi Oy markkinoi myös sileäseinäisiä salaojaputkia (SOJA). Käytännössä on esitetyllä ns. "väärällä tavalla" tehty valtaosa ojituksista. Ojamuovi Oy:n esittämä ratkaisu on nimenomaan märkien vuosien ja kehittyneen viljelytekniikan mukanaan tuoma ojan rakenne.

Vertailujen kohteena olleissa tilanteissa on yhdentekevää, kumpaa putkea ojituksessa käytetään. Putken sileäpintaisuus tai kurttuisuus yhtä vähän kuin putkimateriaalien laatu eivät ole vertailun kohteena. Toki Ojamuovi oikeampaa ojitustapaa suositellessaan myös pyrkii edistämään muoviputkien myyntiä. Siten on luonnollista, että suositeltua ojitustapaa esittävään kuvaan on piirretty kurttuputki, jonka markkinoinnista on ollut kysymys.

Mainitussa seminaarissa Hove kertoi siitä, kuinka Norjassa käytettiin viime vuosisadalla salaojasuodattimena sammalta, mikä on havaintojen mukaan säilynyt maassa riittävän ajan, jotta irtonaisten maahiukkasten liike on maassa päättynyt. Tähänhän filtterointi perustuukin. Käytännössä sammal ja kookoskuitu ovat molemmat varsin ligniinipitoisia orgaanisia aineita, joten ei ole kaukana se johtopäätös, että ne myös lahoamisajan suhteen käyttäytyvät samalla tavoin. Esimerkiksi Ruotsissa ei ruostealueella saa lainkaan käyttää soraa suodatinmateriaalina. Sen sijasta on suodattimina käytetty sahanpurua tai kookosta.

11. Mattilan tutkimuksen perusteella miestyötuntien säästö on muoviputkien osalta huomattava. Koneellisessa ojituksessa on säästö helposti 50 % Mattilankin mukaan.

Vertailutaulukko perustuu salaojaurakoitsijoiden (Tuurinkoski Etelä-Pohjanmaalla ja Turkka & Nissilä Oulun alueella) vuosina 1982 - 1983 kyseisillä tavoilla suorittamiin salaojitusten todellisiin urakointikustannuksiin. Kysymyksessä on yhteensä yli 1 000 hehtaarin laajuiset salaojitukset, joten aineistoa on pidettävä varsin edustavana. On totta, että näille ojituksille ei ole yleensä haettukaan valtion tukea, koska viljelijät ovat taloudellisesti pitäneet ojituksia muutenkin edullisina. Näitä ojituksia ei yleensä ole Salaojakeskus suunnitellut, vaan urakoitsijat ovat käyttämällä uutta tekniikkaa itse suunnitelleet ojituksensa. Salaojakeskus ei kirjoita lainoituksen perustana olevia toteuttamistodistuksia muiden suunnittelemille ojituksille.

Sorasuojaus on suomalaisessa salaojituksessa varsin tavanomainen ja käyttökelpoinen menetelmä. Kuitenkin on syytä korostaa sitä tosiseikkaa (varsinkin kun vuonna 1983 vietettiin suomalaisen suunnittelun salaojituksen 125-vuotisjuhlavuotta), että sorasuojaus on tullut suomalaiseen salaojitukseen vasta 1920luvulla. Kaikki 1800-luvulla toteutetut vielä nykyäänkin toimivat ojitukset on tehty sammalsuojauksella. Sammaleesta ei ole käytännössä enää mitään jäljellä, mutta luontaisen filtterin muodostuminen on korvannut hävinneen sammalsuodattimen.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN KANNANOTTO

Kuluttaja-asiamies on ilmoittanut, että hän ei ryhdy toimenpiteisiin hakemuksen johdosta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Tiilikeskus Oy markkinoi tiilestä valmistettuja salaojaputkia. Ojamuovi Oy puolestaan markkinoi muovista valmistettuja salaojaputkia nimellä Veto-putki. Ojamuovi Oy on markkinoinut salaojaputkia lehti-ilmoituksilla Koneviestissä, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Kylvösiemenessä sekä esittein, joita on lähetetty osoitteellisina maatiloille.

Markkinatuomioistuin katsoo, että Ojamuovi Oy:n po. markkinointi on koskenut peltosalaojitusta, ja on arvioinut markkinointia kokonaisuutena.

1. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa Ojamuovi Oy:n ilmoituksessa on ollut teksti:

"Veto-putken suosio on ennen kaikkea seurausta ... luottamuksesta muoviputkeen, joka esim. Keski-Euroopassa on jo pitkään ollut ainoa salaojamateriaali."

Salaojakeskus r.y:n julkaisussa "Salaojakeskus 1918 - 1978" on esitetty tietoja muovisalaojaputken markkinaosuuksista vuodelta 1977 Suomen ohella kahdeksan maan osalta. Ojamuovi Oy:n mainitun julkaisun perusteella esittämän laskelman mukaan muovisalaojaputken markkinaosuus oli sanottuna vuonna Englannissa 25 %, Hollannissa 100 %, Puolassa 40 %, Ranskassa 98 %, Ruotsissa 80 % ja Saksan Liittotasavallassa 80 %. Euroopan tiilitehtaiden järjestön (TBE) raporttien mukaan vuonna 1982 käytettin Englannissa 37 miljoonaa, Itävallassa 43 miljoonaa ja Saksan Liittotasavallassa 11,4 miljoonaa tiilestä valmistettua salaojaputkea. Koska tiiliputkea käytetään edelleenkin salaojitukseen Keski-Euroopassa merkittävässä määrin, on maininta, että muoviputki "esim. Keski-Euroopassa on jo pitkään ollut ainoa salaojamateriaali", totuudenvastainen.

2. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa ja syyskuussa 1983 jaetussa esitteessä ovat olleet tekstit:

"Jo 60 % salaojista vedetään muoviputkella" (Koneviesti) ja "Onhan muoviputken osuus Suomessa tehdyistä ojituksista jo yli 60 %" (esite).

Markkinointi on omiaan antamaan kuvan, että ilmoitettu markkinaosuus tarkoittaisi muoviputken osuutta peltosalaojituksessa.

Salaojakeskus r.y:n peltosalaojituksesta laatiman tilaston mukaan 51,7 % peltosalaojituksesta oli vuonna 1982 marraskuun loppuun mennessä tehty muoviputkella. Ojamuovi Oy:n ilmoituksen mukaan Salaojakeskus r.y:n tilastoissa muoviputken osuus peltosalaojituksessa vuonna 1983 oli 52,4 %. Salaojakeskus r.y:n tilastojen ulkopuolelle jää sen arvion mukaan noin 3 % koko peltosalaojitusmäärästä.

Markkinaosuuksista esittämiensä väitteiden tueksi Ojamuovi Oy on esittänyt laskelman muovisalaojaputkien ja tiilisalaojaputkien kilometrein lasketuista valmistusmääristä Suomessa vuonna 1983. Valmistusmääriä koskevien tietojen perusteella ei kuitenkaan voida tehdä luotettavia johtopäätöksiä muoviputken käytöstä peltosalaojituksessa. Sen vuoksi muoviputken markkinaosuutta koskevat prosentuaaliset väitteet ovat toteennäyttämättömiä ja hyvän liiketavan vastaisia.

3. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa on ollut teksti:

"Veto ... ja sen käytöstä on jo yli 20 vuoden myönteiset kokemukset."

Muovista valmistettua Veto-putkea on alettu markkinoida peltosalaojitukseen vuonna 1963. Markkinoinnissa esitetty maininta muoviputken 20 vuoden käytöstä on siten totuudenmukainen. Lausuma 20 vuoden myönteisistä kokemuksista ei muutoinkaan ole ollut hyvän liiketavan vastainen.

4. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa ovat olleet tekstit:

"Ja VETO on ojitusjärjestelmistä paras ja ainoa täydellinen" sekä "Veto on ainoa Suomessa valmistettu ojitusjärjestelmä ...".

Po. tekstit on esitetty mainoksessa, joka on omiaan antamaan kuvan, että ne vertailevat Veto-ojitusjärjestelmää myös tiiliseen salaojajärjestelmään.

Ilmaisu "ojitusjärjestelmistä paras" antaa kuvan, että Vetoojitusjärjestelmä on parempi kuin tiilinen salaojajärjestelmä. Ilmaisua "paras" näin esitettynä ei voida pitää hyväksyttävänä kauppiaallisena kehumisena, vaikka sitä ei olekaan liitetty määrättyyn ominaisuuteen. Veto-ojitusjärjestelmän tällainen paremmuus tiiliseen salaojajärjestelmään verrattuna on toteennäyttämätön ja po. ilmaisu siten hyvän liiketavan vastainen.

Tiilikeskus Oy toimittaa kaikkia ojitusjärjestelmään kuuluvia osia. Tiilestä valmistettua salaojaputkea on vuosikymmeniä valmistettu Suomessa. Siten lausumat siitä, että Veto-ojitusjärjestelmä olisi ainoa täydellinen ja ainoa Suomessa valmistettu ojitusjärjestelmä ovat totuudenvastaisia.

5. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa ja syyskuussa 1983 jaetussa esitteessä ovat olleet seuraavat tekstit:

"Vetoa ei tuki edes ruoste. Siitä pitää ongelma-alueilla huolen Ojamuovin kehittämä tehokas huuhtelujärjestelmä." (Koneviesti)

"Veto-putkella saat a) varmatoimisuuden ojitukselle kaikissa olosuhteissa

Veto-putkilla tehtyjä salaojituksia on tukkeutunut. Sen on aiheuttanut ruosteen ja lietteen kerääntyminen putkiin ongelmaalueilla. Ilmaisu antaa kuvan, että Veto-putki olisi tukkeutumaton. Huuhtelujärjestelmä, jolla tukkeutuma voidaan poistaa, ei merkitse tukkeutumattomuutta. Sen vuoksi lausumat "Vetoa ei tuki edes ruoste" on toteennäyttämätön ja hyvän liiketavan vastainen.

Helsingin yliopiston maatalousteknologian laitoksen vuonna 1982 aloittamassa salaojituksen toimintahäiriöitä koskevassa tutkimuksessa häiriöiden todettiin aiheutuneen mm. maan tiivistymisestä, pintavesihaitoista, ruosteesta ja pellon pinnan muodosta. Vaikka putkimateriaalilla ei tutkimuksessa todettu olevan vaikutusta salaojien toimivuuteen, niin ilmaisu "varmatoimisuus ojitukselle kaikissa olosuhteissa" on omiaan antamaan kuvan, että em. tutkimuksessakaan mainituilla seikoilla ei olisi vaikutusta Veto-ojituksen toimivuuteen. Siten ilmaisu "Veto-putkella saat varmatoimisuuden ojitukselle kaikissa olosuhteissa" on toteennäyttämätön ja hyvän liiketavan vastainen.

Veto-muoviputki valmistetaan kovasta PVC-muovista, joka on otettu käyttöön 1930-luvulla. Veto-ojituksista on kokemuksia vasta vuodesta 1963 lähtien. Veto-putken seinämä on ohuehko. Koska Veto-putken käytöstä peltosalaojituksessa on suhteellisen lyhytaikaisia kokemuksia, väite "putkimateriaalin satojen vuosien kestävyydestä" on toteennäyttämätön ja hyvän liiketavan vastainen.

6. Maaseudun Tulevaisuudessa 8.8.1981 ja Kylvösiemenessä n:o 3/1979 olleessa ilmoituksessa ovat olleet tekstit:

"Kun toiset salaojittajat pitävät sadetta ja odottavat poutaa, Veto-ojittaja vetää sujuvasti keltaista kurttuputkea maahan aikataulun mukaan. Säällä kuin säällä työn laadusta tinkimättä." (Maaseudun Tulevaisuus) sekä "Seinäjoen valtakunnallisilla salaojapäivillä nähtiin, miten hyvin muovinen Veto-putki painui maahan, vaikka jatkuva sade teki olosuhteet kurjaakin kurjemmiksi" (Kylvösiemen).

Salaojitustyö Veto-putkella on putkiaineksen keveydestä johtuen teknillisesti toteutettavissa huonoissakin sääolosuhteissa. Jos sää salaojitustyön aikana on kuitenkin hyvin sateinen, saattavat mm. virtaava vesi, maaperän liettyminen ja sen tiivistyminen esim. työkoneiden painon johdosta vaikuttaa siten, että salaoja ei toimi yhtä hyvin kuin kuivemmissa olosuhteissa tehty salaoja. Eräät osittain veden alla olleeseen peltoon ja pehmeään peltoon tehdyt Veto-ojitukset ovat tukkeutuneet. Siten ilmaisu "säällä kuin säällä työn laadusta tinkimättä" ja viittaus salaojituksen suoritettavuuteen "kurjaakin kurjemmissa" olosuhteissa ovat hyvän liiketavan vastaisia.

7. Ojamuovi Oy:n syyskuussa 1983 jakamaa esitettä on hallinnut teksti:

"Veto-putken syystarjous 40 mm:n putkea 1,49/metri. Tarjousaika 5. - 16.9.1983." Esitteessä on ollut lisäksi seuraava teksti:

"Veto-putkella saat ... eikä tarvitse maksaa perinteestä lähes markkaa metriltä (tiiliputken ilmoitettu hinta tehtaalla 2,30/metri)".

Tiiliputken hinnaston mukainen hinta on po. tarjousajankohtana 2,28 mk/m. Tiiliputken hinnaston mukaisista hinnoista myönnetään säännöllisesti paljousalennuksia 2 - 5 prosenttia ja myös kausialennuksia, jotka vaihtelevat 2 - 12 prosenttia. Kausialennuksia myönnetään po. tarjouksen esittämisajankohtana syksyisin. Sen vuoksi tiiliputken hintaeroksi po. Veto-putken tarjoushintaan saattaa jäädä huomattavasti vähemmän kuin markka metriltä. Siten ilmaisu "eikä tarvitse maksaa perinteestä lähes markkaa metriltä" on harhaanjohtava. Muutoin ilmoitusta ei ole laadittu siten, että hintavertailu olisi omiaan johtamaan harhaan.

Maaseudun Tulevaisuudessa 30.3.1982 olleessa ilmoituksessa on ollut taulukkovertailu miestyötuntien määrästä 1 000 metriä kohti suoritettaessa salaojitusta tiiliputkella joko käsilaskuna tai kourulaskuna sekä muoviputkella kieppilaskuna.

Taulukko on laadittu erään maatalous- ja metsätieteen ylioppilaan vuonna 1975 laudaturtyönä tehdystä tutkimuksesta otettujen numerotietojen pohjalta. Tutkimuksessa on maininta: "Tutkimustuloksista ei voida laatia taloudellisuusstandardeja, koska kaikkia tuloksiin vaikuttavia tekijöitä ei pystytty ottamaan tarpeeksi tarkasti huomioon." Markkinoinnissa esitetystä taulukkovertailusta on jätetty pois tutkimuksessa huomioon otettu ja Suomessa salaojitukseen tavallisesti kuuluvan sorastuksen osuus. Sorastukseen kuluu runsaasti miestyötunteja ja po. tutkimuksen mukaan sorastukseen oli kulunut muoviputkiojituksessa enemmän miestyötunteja kuin tiiliputkiojituksessa. Siten tutkimustulos on esitetty hyvän liiketavan vastaisella tavalla markkinoinnissa.

8. Maaseudun Tulevaisuudessa 17.4.1982 olleessa ilmoituksessa on vertailtu toisiinsa kahta salaojarakennetta kaaviokuvin. Toisen kuvan yläpuolella on ollut teksti: "Näin on ojitettu" ja toisen kuvan yläpuolella teksti "Ojamuovin suositus". Otsikolla "Näin on ojitettu" olevaan kuvaan on piirretty salaojarakenne, jota nykyään pidetään virheellisenä sen vuoksi, että salaojaputken yläpuolelle on sijoitettu tiiviitä maa-aineita. Otsikolla "Ojamuovin suositus" kuvattu salaojarakenne on nykyisin yleisesti suositeltu ja oikeana pidetty. Virheellisenä pidettävään salaojarakenteeseen on piirretty salaojaputki, joka seinämän vahvuuden ja sileyden perusteella antaa kuvan tiilisalaojaputkesta. Oikeaan salaojarakenteeseen on piirretty ohutseinäinen kurttuputki, joka vastaa ulkonäöltään Veto-putkea.

Sijoittamalla vertailussa tiiliputkea kuvaava putki virheelliseen salaojarakenteeseen ja muoviputkea kuvaava putki oikeaan salaojarakenteeseen annetaan vaikutelma tiiliputken yhteydestä virheelliseen salaojarakentamiseen. Tällainen vertailutapa on hyvän liiketavan vastainen.

9. Vuonna 1983 jaetussa Veto-kookossuodatinputkea esittelevässä esitteessä on ollut teksti:

"Kookossuodatin on putkenympäryssuodattimista paras, koska sen huokosrakenne vastaa täysin meillä käytettävän suodatinsoran rakennetta."

Suomessa käytetään säännöllisesti soraa salaojituksissa. Po. markkinointi-ilmaisu vertaa kookossuodatinta ja soraa laajemmaltikin kuin pelkästään teknisen huokosrakenteen osalta ja markkinointi on omiaan antamaan kuvan, että kookossuodatin vastaisi suodattimena soraa. Kohdassa 10 selostettu tutkimus kuitenkin osoittaa, että kookoskuitu ei ole soran veroinen suodatin. Siten markkinoinnissa esitetty ilmaisu, jonka mukaan kookoskuidun huokosrakenne vastaa meillä käytettävän suodatinsoran rakennetta, on hyvän liiketavan vastainen.

10. Vuonna 1983 jaetussa Veto-kookossuodatinputkea koskevassa esitteessä on ollut teksti:

"Veto-kookossuodattimen ominaisuudet.

- - -

5. Tukkeutumaton

- - -

8. Veto-kookossuodinputki on käyttövarma, sopii asennettavaksi vaikeillekin maalajeille sekä vaikeisiin olosuhteisiin."

Kookoskuidulla päällystettyjä aallotettuja muoviputkia on tutkittu Norjassa. Laboratoriokokeissa ja kenttäkokeissa oli hiesu- ja hienohietamaissa todettu lietettä kulkeutuvan liian paljon putkeen. Kaikissa maalajeissa oli näistä putkista purkautuvan vesimäärän mitattu olevan pienempi kuin vastaavista soralla tai sahajauholla peitetyistä putkista. 6 - 8 vuoden jälkeen oli kookoskuitujen todettu hajonneen merkittävästi. Erityisesti kuitujen mekaaninen vahvuus oli huomattavasti vähentynyt. Tutkimuksen mukaan muut tutkimuslaitokset olivat vastaavasti todenneet kookoskuitujen hajoavan nopeasti. Myös Suomessa on kookossuodattimilla varustetulla Veto-putkella tehtyjä salaojituksia tukkeutunut. Tutkimukset osoittavat, että ilmaisut, joiden mukaan kookossuodatin olisi tukkeutumaton sekä käyttövarma ja sopiva vaikeillekin maalajeille ja vaikeisiin olosuhteisiin ovat hyvän liiketavan vastaisia.

11. Koneviestissä 9.9.1983 olleessa ilmoituksessa ovat olleet tekstit:

"Ennakkoluuloton, nykyaikainen isäntä ojittaa edullisesti kookossuodatinjärjestelmällä" ja "Järjestelmä säästää 20 - 50 % ojituskustannuksista."

Vuonna 1983 jaetussa Veto-kookossuodatinputkea koskevassa esitteessä on ollut vertailutaulukko, jossa on esitetty salaojakustannuksia ojitettaessa muoviputkella. Taulukon mukaan salaojituskustannukset vaihtelevat menetelmästä riippuen noin 4 500 markasta noin 6 500 markkaan hehtaarilta.

Vertailutaulukko, jossa verrataan vain muoviputkiojitusten kustannuksia, ei ole hakijan kannalta sopimaton.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi SopMenL:n 1, 2 ja 6 §:n nojalla 100 000 markan sakon uhalla kieltää Ojamuovi Oy:tä markkinoidessaan muoviputkia peltosalaojitukseen

- antamasta totuudenvastaisia tietoja muovisalaojaputken käytön laajuudesta peltosalaojituksessa ulkomailla (1),

- antamasta todistamattomia tietoja muovisalaojaputken osuudesta Suomen peltosalaojituksessa (2),

- ilmoittamasta, että Veto-ojitusjärjestelmä on ojitusjärjestelmistä paras, ainoa täydellinen ja ainoa Suomessa valmistettu ojitusjärjestelmä, kertomatta ilmaisujen koskevan vain muovisia salaojajärjestelmiä (4),

- ilmoittamasta, että Veto-ojitusjärjestelmä on tukkeutumaton ja varmatoiminen kaikissa olosuhteissa ja että Veto-putken materiaali kestää satoja vuosia (5),

- antamasta kuvaa, että Veto-putkella suoritetun salaojituksen toimivuus olisi kokonaan riippumaton salaojitustyön aikaisista sääolosuhteista (6),

- esittämästä harhaanjohtavia väitteitä Veto-putken tarjoushinnan edullisuudesta sekä todistamattomia miestyötunteihin perustuvia kustannusvertailuja muoviputkella ja tiiliputkella suoritettujen salaojitusten kesken (7),

- sijoittamasta virheellistä salaojitustapaa kuvaavaan piirrokseen tiilisalaojaputken kuvaa (8),

- ilmoittamasta, että kookossuodattimen huokosrakenne vastaa täysin suodatinsoran rakennetta (9),

- ilmoittamasta, että kookossuodatin on tukkeutumaton ja käyttövarma vaikeissa maalajeissa ja olosuhteissa (10),

- esittämästä todistamattomia väitteitä kookossuodatinjärjestelmän hinnan edullisuudesta (11).

Kieltoja on noudatettava heti.

Ojamuovi Oy velvoitetaan suorittamaan Tiilikeskus Oy:lle oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi vaaditut 17 500 markkaa.

Asiassa esitetyt vaatimukset hylätään enemmälti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Pekkanen, Wilhelmsson, Aaltonen, Kangasperko, Laurila, Modeen, Ollikainen ja Vasara.

---

[SV]

Tiilikeskus Oy (sökanden) mot Ojamuovi Oy (svaranden). Fråga om marknadsföring av dräneringsrör som var tillverkade av tegel och av plast. Marknadsföringen måste bedömas som en helhet.

Ett påstående, att plaströr "t.ex. i Mellan-Europa redan länge har varit det enda dräneringsrörsmaterialet", var osant, eftersom tegelrör fortfarande användes för dränering i Mellan-Europa i betydande utsträckning.

- På basen av uppgifter om produktionsmängder kunde inte dras tillförlitliga slutsatser beträffande användningen av plaströr vid åkerdränering. Påståendena om, att plaströrets andel av dikningar utförda i Finland redan skulle vara över 60 %, var ostyrkta och stridande mot god affärssed.

- Ett påstående om, att svarandens dikningssystem skulle vara det bästa av dikningssystemena, var ostyrkt och stridande mot god affärssed.

- Uttalandena om, att svarandens dikningssystem skulle vara det enda fullständiga av dikningssystemena och enda dikningssystemet, som var tillverkat i Finland, var osanna.

- Eftersom dräneringar som gjorts med de av svaranden marknadsförda rören blivit tilltäppta, var uttalandet om att röret inte blir tilltäppt ostyrkt och stridande mot god affärssed.

- Eftersom man hade relativt kortvariga erfarenheter av användningen av det av svaranden marknadsförda röret beträffande åkerdränering, var påståendet om "rörmaterialets hållbarhet i hundratals år" ostyrkt och stridande mot god affärssed.

- En del av de dräneringar, som under ogynnsamma förhållanden utförts med det av svaranden marknadsförda röret, hade blivit tilltäppta. Således var uttrycket "i väderlek som väderlek utan att pruta på arbetets kvalitet" och hänvisningen till att dräneringen kunde utföras i "synnerligen eländiga" förhållanden stridande mot god affärssed.

- På grund av mängd- och säsongrabatter kunde tegelrörets prisskillnad jämfört med plaströrets specialpris bli märkbart mindre än en mark per meter. Således var uttrycket "och för traditionen behöver man inte betala nästan en mark per meter" vilseledande.

- I marknadsföringen hade använts en tabell från en undersökning för att jämföra de arbetstimmar som krävdes för dränering enligt olika dräneringssystem. I tabelljämförelsen hade saknats den i Finland till dräneringen vanligen hörande grusfyllningens andel. Vid dränering med plaströr hade det till grusfyllningen enligt undersökningen gått åt mera arbetstimmar än vid dränering med tegelrör. Undersökningsresultatet hade således i marknadsföringen framställts på ett sätt som var stridande mot god affärssed.

- Placeringen av det rör som föreställde tegelröret i en felaktig dräneringskonstruktion i den jämförelse som framlades i marknadsföringen gav ett intryck av, att tegelröret hade samband med felaktigt dräneringssätt. Jämförelsesättet var stridande mot god affärssed.

- Eftersom det i undersökningen hade konstaterats, att kokosfiber inte var ett med grus jämbördigt filter, var det i marknadsföringen framförda uttrycket, enligt vilket kokosfiberns porösa struktur skulle motsvara det hos oss använda filtreringsgrusets struktur, stridande mot god affärssed.

- Eftersom också i Finland utförda undersökningar visade, att dräneringar som utförts med plaströr försedda med kokosfilter hade blivit tilltäppta, var uttryckena, enligt vilka kokosfiltret inte blir tilltäppt samt att det är driftssäkert och lämpligt också för svåra jordarter och svåra förhållanden, stridande mot god affärssed.

- Den undersökning, som svaranden hade åberopat som stöd för påståendena om 20 - 50 %-iga inbesparingar, bevisade inte inbesparingspåståendena. Uträkningarna som baserade sig på två maskinentreprenörers fakturering visade inte heller att inbesparingspåståendena höll streck. De av svaranden framförda procentuella inbesparingspåståendena var ostyrkta och stridande mot god affärssed.

OtillbFörfL_1_§ och OtillbFörfL_2_§

TIILIKESKUS OY:S YRKANDEN

Tiilikeskus har med stöd av 1, 2 och 6 § i lagen om otillbörligt förfarande i näringsverksamhet (OtillbFörfL) yrkat att Ojamuovi Oy vid vite förbjuds att i sin marknadsföring och övriga näringsverksamhet

1. ge felaktiga eller ostyrkta uppgifter om marknadsandelarna beträffande täckdikesrör i Centraleuropa,

2. ge felaktiga eller ostyrkta uppgifter om marknadsandelar beträffande täckdikesrör i Finland,

3. ge felaktiga eller vilseledande uppgifter om den tidsperiod från vilken det i Finland föreligger erfarenheter beträffande täckdikesrör,

4. påstå att plasttäckdikesröret är det bästa, enda fullständiga och enda i Finland tillverkade täckdikningssystemet,

5. ge felaktiga eller ostyrkta uppgifter om hållbarheten och funktionssäkerheten hos täckdikesrör samt om att de inte täpps till,

6. ge felaktiga uppgifter om möjligheterna att under dåliga väderförhållanden dika med plasttäckdikesrör,

7. presentera felaktiga eller vilseledande prisjämförelser mellan plasttäckdikesrör och tegeltäckdikesrör,

8. på en teckning, som beskriver ett felaktigt täckdikningssätt, avbilda tegeltäckdikesrör,

9. påstå att plasttäckdikesrörets kokosfilter till sin struktur helt skulle motsvara filtergrus,

10. ge felaktiga eller vilseledande uppgifter om kokosfiltersystemets funktionssäkerhet och lämplighet för besvärliga jordmåner och svåra förhållanden samt om att det inte täpps till, och

11. presentera felaktiga och obevisade kostnadsjämförelser mellan kokosfiltersystemet och andra dikningssystem samt påstå att kokosfiltersystemet är fördelaktigt och medför inbesparingar om 20 - 50 %.

Sökanden har dessutom yrkat att svaranden förpliktas ersätta sökandens rättegångskostnader.

Sökanden är ett försäljningsbolag för bl.a. vissa tegelfabriker, som tillverkar tegeltäckdikesrör. Svaranden är ett försäljningsbolag för vissa fabriker, som tillverkar plasttäckdikesrör. Svaranden har systematiskt och en längre tid i sin kamp om marknadsandelar gjort sig skyldig till spridning av felaktiga och vilseledande uppgifter. Sökanden har såväl muntligt som skriftligt påpekat om missförhållandet för svaranden och hoppats att saken skulle klaras upp på detta sätt. Påpenkandena har dock inte haft önskad effekt.

Svaranden har i sin annonsering, sina reklambroschyrer och sin övriga marknadsföring använt bl.a. följande uttryck:

1. "...plaströr, som t.ex. i Mellaneuropa redan länge varit det enda täckdikesmaterialet."

2. "Redan 60 % av täckdikningarna utförs med plaströr."

Av all åkertäckdikning i Finland har 93 % utförts med tegelrör och 7 % med plaströr. Om man betraktar situationen under de allra senaste åren, 1982 och 1983, märker man att marknadsandelarna för tegelrör och plaströr varit i stort set lika stora. Enligt Dräneringscentralen r.f:s sammandrag för år 1982 hade av det årets täckdikning fram till 30.11.1983 51,7 % utförts med tegelrör och 48,3 % med plaströr. Även enligt siffrorna för år 1983, vilka svaranden inte haft tillgång till vid tidpunkten för publiceringen av annonsen, skulle plaströrets andel vid åkertäckdikningen ha varit ca 52 %. Även detta utvisar att svarandens påstående angående marknadsandel har varit överdrivet.

Svarandens annonsering har inte gällt sk. teknisk täckdikning eftersom annonseringen utgående från annonstexterna och reklammedlen berört enbart åkertäckdikning. Även den täckdikning bönderna själva utfört saknar betydelse då man mäter marknadsandel eftersom den enligt Dräneringscentralen r.f. representerar högst 3 % av den årliga åkertäckdikningen. Sålunda utvisar inte heller den omständigheten att det år 1983 skulle ha tillverkats cirka 22 000 km plaströr, riktighet hos marknadsandelspåståendet. År 1983 användes cirka 11 000 km plaströr för åkertäckdikning.

3. "Veto är ... och det föreligger redan 20 års positiva erfarenheter av dess användning."

Allt som allt har plasttäckdikningsrör använts under först cirka 15 års tid. Användningen av plaströr har blivit allmännare sålunda, att användningen först under de allra senaste åren ens i någon mån kan anses ha blivit betydande.

Det korrugerade plasttäckdiesröret av nutida modell kom ut på marknaden först år 1973. Före det tillverkades "bandrör" med glatta väggar och ännu tidigare ett något styvare rör med glatta väggar. Man har sålunda endast cirka 10 års erfarenhet av det plaströr, som nuförtiden marknadsförs.

Erfarenheterna av de tidigare styva plaströren med glatta väggar har varit mycket dåliga. Under de senaste åren har man i rätt hög grad varit tvungen att förnya cirka ett decennium gamla dikningar, som utförts med dem. Rören har haft en benägenhet att täppas till och speciellt bandröret har dels tryckts ihop och dels av sig självt stigit till ytan.

Det är sålunda klart felaktigt att åberopa 20 års positiva erfarenheter.

4. "och Veto är det bästa och enda fullständiga dikningssystemet"

"Veto är det enda i Finland tillverkade dikningssystemet..."

Påståendet enligt vilket Vetodikningssystemet skulle vara det bästa täckdikningssystemet är totalt felaktigt och ostyrkt. Det har inte anförts några som helst fakta till stöd för påståendet. Det tillverkas tegeltäckdikningsrör i Finland och Tiilikeskus Oy levererar även alla andra delar, som hör till ett dikningssystem. I svarandens annons finns inte något omnämnande om att nämnda påståenden enbart skulle gälla plaströr varför även tegeltäckdikningssystemen bör beaktas vid en bedömning av påståendena.

5. "Inte ens rost täpper till Veto"

"Med Vetorör erhåller du

a) en funktionssäker dikning under alla förhållanden .....

c) hållbarhet för rörmaterialet i hundratals år"

Vissa jämförande tester beträffande tegeltäckdikesrör harutförts. Härvid har konstaterats att i förhållanden, där plasttäckdikesrör täppts till, har tegeltäckdikesrören fortfarande varit funktionsdugliga. Rörmaterialet har en tydlig inverkan på rostkänsligheten. En artikel och fotografier i nummer 2/1982 av Salaojittaja ger vid handen att i tegeltäckdikesröret inte förekom rost medan det i plaströret förekom rost fastän rören var placerade i diken som låg bredvid varandra. Möjligheten att skölja täckdikningsrörena utgör inte heller någon fördel utan ett nödvändigt on föranlett av att plaströret dåligt lämpar sig för vissa jordmåner.

Användningen av tegeltäckdikningsrör har traditioner från århundraden, rentav årtusenden. Också enligt svaranden härstämmar det äldsta plasttäckdikesrörsmaterialet från så sent som 1930-talet. Svarandens påstående om att rörmaterialet håller i hundratals år har sålunda inte sanningsgrund.

6. "Då en del täckdikare söker regnskydd och väntar på vackert väder lägger Veto-täckdikaren lekande lätt korrugerade rör enligt tidtabellen. I vilket väder som helst utan att pruta på kvaliteten."

"Veto-dikning går bra också under svåra förhållanden. Under de riksomfattande täckdikesdagarna i Seinäjoki kunde man se hur bra Veto-röret gick att lägga fastän oupphörligt regn åstadkom verkligt miserabla förhållanden."

Man har vid täckdikning med plaströr under dåliga förhållanden konstaterat att täckdikena täpps till mycket snabbt efter dikningen. Det är i och för sig möjligt att lägga plasttäckdikerör även under dåliga väderleksförhållanden. Då detta tämligen ofta leder till att hela täckdikningen misslyckas är det fullständigt vilseledande att göra reklam för dylikt. Det väsentliga är inte under hurudana förhållanden täckdikningen kan utföras utan omständigheten under hurudana förhållanden man uppnår ett funktionerande och ordentligt resultat. Då svaranden i sin annonsering påstår att man med användning av plasttäckdikningsrör kan utföra dikningsarbete "i vilket väder som helst", borde man i stället varna för att utföra dikning under svåra förhållanden. Om det under uppblötta förhållanden kommer lera runt röret går det i praktiken inte någonsin att öppna röret, utan dikningen måste på grund av att den inte fungerar förnyas helt.

7. "... och man behöver inte för traditionen betala nästan en mark per meter (det meddelade priset för tegelrör på fabriken 2,30/m)."

"En jämförelse i tabellform av hur många arbetstimmar per 1 000 meter olika dikningsmaterial kräver."

En jämförelse av tegelrörets normala minutpris med plaströrets kortvariga erbjudandepris ger inte en riktig bild av prisförhållandet.

Katalogpriset på tegelrör var vid den tiden 2,28 mk/m. Skillnaden mellan det och plaströrets erbjudandepris var sålunda 79 penni. Köparen av tegelrör erhåller ännu mängdrabatt 2 - 5 % och säsongrabatt 2 - 12 % på katalogpriset. Sålunda kan köparen erhålla som mest 17 % eller 39 penni rabatt på tegelröret. Skillnaden mellan prisen på tegelrör och plaströr blir 40 penni, vilket är väsentligt mindre än "nästan en mark". Även i övrigt ger en jämförelse av blott rörens meterpris en fullständigt felaktig bild av de totala dikningskostnaderna, eftersom rörkostnaderna av de totala dikningskostnaderna utgör endast cirka en fjärdedel.

Svaranden har uppgjort en tabell, i vilken med hjälp av kolonner grafiskt framställts hur mycket tegelröret vid läggning för hand och vid maskinell läggning och plaströret lagt i rullar kräver arbetstimmar per tusen meter. Ur denna tabell kan man utläsa att plaströret kräver ca 10 timmar och tegelröret ca 30 timmar/1000 m. Tabellen är i sig felaktig och ger också en felaktig bild av de totala dikningskostnaderna. Enligt en undersökning lantbrukets tekniska forskningsanstalt utfört var enligt prisnivån 1980 dikningskostnaderna i genomsnitt 4 764 mark per hektar med användning av tegelrör och 5 812 mark per hektar med användning av plaströr.

Uppgifterna i svarandens tabell uppges basera sig på en undersökning utförd av Ilpo Mattila. Det är fråga om en synnerligen inofficiell "undersökning", i vilken utgångspunkten i många avseenden är att plaströret är i bättre ställning än tegelröret. Sålunda har de arbetstimmar plaströret kräver uträknats utgående från metoder den allra senaste tekninken erbjuder och som enbart 1 - 2 entreprenörer i Finland tillämpat. Beträffande tegelröret valdes slumpmässigt en entreprenör med gammal maskinpark. Uppgifterna är inte heller såtillvida jämförbara att man i fråga om tegelröret till en del använt helt olikartade arbetsmetoder än beträffande plaströret. Sålunda har monteringen av sikt gjorts för hand beträffande tegelröret och med en lasermetod i fråga om plaströret. I den maskinella läggningen av tegelrör ingår bland de övriga arbetena tre lambrunnar. Utplaceringen av rör har i fråga om tegelrören skötts av husbonden och plaströret på försorg av entreprenören osv.

Svarandens tabell saknar helt arbetsmomentet grusning. Om detta skulle ha ingått skulle siffrorna ha ändrats i en för tegelröret klart fördelaktig riktning. Mattila har nämligen konstaterat den arbetstid, som går åt till grusningen för tegelrörets del utgör fyra timmar och för plaströrets del sexton timmar. Dessutom bör påpekas att man inte utgående från undersökningen kan utreda hur frånvaron av grusningsmomentet inverkar på det obligatoriska väntandet samt de övriga arbetena. Obligatoriskt väntande förekom i tabellen speciellt i fråga om tegelröret som en tidskrävande faktor. Mattila har själv i "undersökningen" uttalat att "man inte på grundval av undersökningsresultaten kan uppgöra ekonomiska standarder eftersom inte samtliga på resultatet inverkande faktorer tillräckligt noggrant kunnat beaktas." Svaranden har sålunda handlat mot ovannämnda ställningstagande och dessutom förvrängt centrala resultat.

8. "En riktig täckdikeskonstruktion säkrar en ordentlig dränering."

"Så här har det dikats" "Ojamuovis rekommendation"

Under rubriken ovan har i svarandens annons på vänstra sidan avbildats ett felaktigt sätt att täckdika, där det förhårdnade jordlagret föranlett av en intensiv odling och kompakt grävjord medför förfång för konstruktionens funktionsduglighet. Denna felaktiga täckdikningsmetod har enligt ritningen utförts med tegelrör. Bredvid under rubriken "Ojamuovis rekommendation" har inritats ett korrekt täckdikningsförfarande, vid vilket man enligt ritningen använt plaströr.

Rörets kvalitet saknar i och för sig betydelse beträffande dessa två sätt att täckdika. Vartdera sättet kan utföras med såväl tegelrör som plaströr och det felaktiga sättet blir inte bättre fastän det skulle utföras med plaströr i stället för med det avbildade tegelröret. Då man placerar tegelrör på den bild som beskriver ett felaktigt täckdikningssätt ger man sålunda en felaktig och vilseledande bild av användningsmöjligheterna beträffande tegelröret. Det är ägnat att skada tegelrörets goda rykte som ett gott och pålitligt täckdikningsmaterial.

9. "Kokosfiltret är de bästa röromkretsfiltret eftersom dess porstruktur helt motsvarar strukturen hos det filtergrus, som används hos oss."

Ett dylikt påstående låter läsaren förstå att kokosfilter runt röret till kvaliteten helt motsvarar grus. Så är dock inte fallet, vilket i praktiken kunnat konstateras i många tester. Man har konstaterat att kokosfiltret enbart i undantagsfall fungerat längre tid än 4 - 5 år. Inte ens som nytt kan det anses helt jämngott med gruset. En täckdikning utförd med lindat rör utan grusning är i allra högsta grad osäker i fråga om utgången. Sålunda kan en odlare, som ämnar genomföra sin täckdikning med filterrör, inte erhålla av jordbruksstyrelsen beviljade bidrag och räntestädslån.

10. "Egenskaperna hos Vetokokosfiltret

5. Täpps ej till

8. Vetokokosfilterröret är driftssäkert, lämpligt att lägga också där det förekommer besvärliga jordmåner samt för svåra förhållanden."

I praktiken har det konstaterats att funktionstiden för kokosfiltertäckdikesrör i täckdiken är bara 4 - 5 år. Det finns ingen utredning från en längre tidsperiod angående kokosfiltertäckdikesrörets funtionssäkerhet. Det föreligger tvärtom ett flertal mycket dåliga erfarenheter, utgående från vilka påståendena inte håller streck. Sålunda går det inte, såsom ovan redan konstaterats, att erhålla statsstöd för användning av kokosfilterrör. I det finskspråkiga sammandraget av norrmannen Peder Hoves föredrag under täckdikesseminariet hösten 1983 konstateras bl.a. att "man kunnat konstatera att kokosfibrerna efter 6 - 8 år fallit sönder i anmärkningsvärt hög grad, speciellt har den mekaniska styrkan hos fibrerna väsentligt minskat" och att "på grund av ovan anförda erfarenheter har man i Norge inte beviljat ekonomiskt stöd för sådana täckdikningsarbeten, där det använts kokosfiber som filtermaterial".

11. "Den fördomsfria, moderna husbonden dikar förmånligt med kokosfiltersystemet."

"Systemet medför en 20 - 50 % stor inbesparing av dikningskostnaderna."

"Tabellen, som innehåller jämförelserna "filterröret direkt i diket, filterröret i uppsamlingsdiket, grusat direkt i diket och grusat i uppsamlingsdiket."

Påståendena angående filterrörssystemets fördelaktighet är felaktiga då man beaktar att riskerna i anslutning till dess bruksålder är synnerligen stora och att man inte kan erhålla samhällsstöd för dess användning. Även hänvisningarna till inbesparingar i dikningskostnaderna är felaktiga, eftersom de långsiktiga totalkostnaderna för dikningen kan bli mångfaldiga på grund av ovan anförda skäl. Påståendena om kokosfiltersystemets fördelaktighet och inbesparingar om 20 - 50 % är helt ostyrkta.

OJAMUOVI OY:S BEMÖTANDE

Ojamuovi Oy har bestridit att dess marknadsföring är osann, vilseledande eller eljest stridande mot god affärssed. Svaranden har yrkat att ansökan måtte förkastas och att sökanden måtte förpliktas ersätta dess rättegångskostnader.

Sökandens hela serie yrkanden baserar sig på en skäligen begränsad sakkunskap eller ytlig utredning av sakerna eller på att man åtminstone till en del med flit undervärderar sanningen.

1. I Holland, Belgien och Frankrike, vilka hör till de ledande täckdikningsländerna, används inte annat än plaströr. I Förbundsrepubliken Tyskland har situationen år för år utvecklat sig i riktning mot plast. Plastens andel är för tillfället nästan 90 procent. Efter år 1978 har det inte funnits tillgång till statistik angående marknadsandelarna. De uppgifter svarandebolagets verkställande direktör i olika sammanhang erhållit skapar dock den fasta uppfattningen att plaströret, som i överallt i allt högre grad erövrar marknaden, i Centraleuropa redan uppnått den situationen att det helt distanserat tegelröret.

3. Suomen Kaapelitehdas Oy köpte tillverkningslicensen för västtyska plasttäckdikningsrör med korrugerade väggar år 1962. Samma år importerades ett provparti rör och de första provläggningarna utfördes på Båtvik gåds område i Kyrkslätt.

Tillverkningen i Finland började vid kabelfabriken i mars 1963. Namnet Veto togs samtidigt i bruk. Cirka 240 km Vetorör marknadsfördes för täckdikningssäsongen 1963. Allt sedan dess har tillverkningen och användningen av Vetorör stadigt ökat. År 1983 marknadsförde Ojamuovi Oy 17 400 km Vetorör.

Det föreligger således erfarenheter från över 20 års tid. Den omständigheten, att erfarenheterna varit positiva kan inte kräva mera bevisning. Om erfarenheterna inte hade varit positiva skulle man ha upphört med Vetoröret. Banddikning har ingenting att göra med Vetorören. Under den tid Vetoröret tillverkats har det utvecklats, vilket dock inte kan ha betydelse då man bedömer ifrågavarande reklamargument.

4. Vetodikningssystemet är enligt svarandens åsikt och med användning av allmänt språkbruk inom branschen det bästa. Det är också det ända fullständiga eftersom till det, förutom vanliga rör, hör ett fullständigt urval delar, fullständigt urval tilläggsdelar, nackdikesoch slambrunnar och en mångsidig serie av färdigt filterförsedda rör (Veto F, Veto FX och Veto K). Till Vetoröret hör också en sköljanordning för rostfällningar. Ingen annan har alla dessa alternativ.

Veto är det enda i Finland tillverkade dikningssystemet i plast. Svarandens reklam tar inte ställning till i hur hög grad tegelröret är inhemskt. Detta framgår ostridigt ur annonshelheten och speciellt ur texten "Redan 60 % av täckdikningarna utförs med plaströr och Veto är det bästa och enda fullständiga dikningssystemet" och ur hänvisningen till positiva erfarenheter från 20 års tid. Av plaströren är Vetosystemet ännu i dag det enda helt i Finland tillverkade systemet.

De övriga tillverkarna importerar en del av sina system antingen från Sverige eller Tyskland, vissa delar även från Jugoslavien. Vetorörssystemet är i Finland även det enda, som har både SFS- och RIL-godkännande och övervakning.

5. Då Vetoröret läggs enligt allmänt vedertagna metoder erhåller man en funktionssäker dikning under alla förhållanden. Med begagnande av en riktig metod uppstår ingen misstanke om att dikningen inte skulle fungera. Vetoröret är av hård PVC-plast. PVC-plastens slutliga ålder har ännu inte empiriskt helt kunnat bestämmas. Erfarenheterna hittills (äldsta som rörkonstruktion lagd under 1930-talet) har utvisat att standardens krav om en hållbarhet på minst 50 år mångfaldigt överskrids.

Meningen "Inte ens rost täpper till Veto" fortsätter: "Det ser på problemområden det effektiva sköljningssystem Ojamuovi utvecklat till". Om det förekommer rost på ett täckdikningsområde väljer rosten inte rörmaterial utan faller ut i vilket rör som helst. Då är det väsentliga att sköljningssystemen är de riktiga och i skick. Sökandens påståenden om att plaströren inte skulle fungera baserar sig på bristfälliga uppgifter och felaktiga antaganden angående situationen på fältet.

I en undersökning lantbruksteknologiska anstalten nyligen publicerat utreds grundligt "funktionsstörningar i täckdikningen i Finland". Undersökningen stöder inte i något avseende sökandens påståenden. Lantbruksekonomiska forskningsanstaltens undersökningar "om alvbottnens genomtränglighet och orsakerna till en skadlig förtätning av jorden" belyser samma sak.

Det förekommer funktionsstörningar vid 3 - 4 % av alla täckdikningar. Av störningarna beror 73 % på att jordarten inte släpper igenom vatten (t.ex. torvjord), på att rostfällningen samlar sig i jorden eller på odlingsåtgärder (våldsodling). Sålunda kommer i de flesta fall av funktionsstörningar vattnet inte ens i beröring med röret.

6. Vetoröret är lätt, saknar skarvar och tål hantering. Vid dikning med Veto sjunker inte tunga fordon lastade med tegelrör in i åkern. Vid Vetodikning behöver täckdikesgrävmaskinen inte stanna och vänta på att rörläggningen framskrider och grävmaskinen belastas inte heller av tegelrörsmassan. Obligatoriska uppehåll däremot är vid regn kritiska med tanke på ett framgångsrikt resultat. Vid plogdikning spelar förhållandena en ännu mindre roll, eftersom det då inte föreligger fara för ras.

Väderförhållandena har för all del betydelse även beträffande plaströret för hur resultatet fungerar. Varje tänkande person, vilket man naturligtvis måste utgå från att en yrkeskunning jordbrukare är, förstår att man inte skall dika på en översvämmad åker eller i hällregn. Ingen husbonde, som funderar på dikning, tar uttrycket så bokstavligt, att han inte skulle förstå detta. Uttrycket har sålunda inte utgjort felaktig information. Det är sedvanligt och beskriver det framsteg beträffande täckdikningen väderförhållandenas minskade betydelse inneburit i och med plaströrens intåg.

7. I annonsen är det fråga om ett erbjudande. En prisjämförelse i denna situation har gjorts mellan erbjudandepriset och det angivna priset för tegelrör. Detta är också klart angivet. Det kan inte uppstå något som helst missförstånd angående saken. Ett prismeddelande med prisjämförelse kan inte ur någons synvinkel sett vara vilseledande. Prisjämförelsen är sann ännu denna dag. Det har under rådande konkurrensläge Tiilikeskus Oy:s aktieägare Paloheimo Oy och Ylivieskan Tiili sett till genom att sälja plaströr till ett mycket billigt pris.

Ilpo Mattilas undersökning har utförts vid vattenstyrelsen som ett specimen för ett betyg i lantbruksteknologi. Som handleledare har verkat vederbörande universitetslärare i lantbruksteknik. Det finns inte några som helst grunder att misstänka undersökningens objektivitet och sakkunskap. Det har inte visats att undersökningen skulle vara felaktig. Utgående från undersökningen har var och en kunnat räkna ut inbesparingen av kostnader.

Den "senaste tekniken" som sökanden presenterat utgör verklighet av i dag. Den används redan av tiotals entreprenörer. Grusningens andel har bortlämnats från tabellen uttryckligen för att dikningsarbetet tydligare skulle komma fram. Grusningen utförs ju ofta med gårdens egna krafter helt skilt från entreprenörens arbetsinsats. Avlägsnandet av grusningsarbetsskedet ur tabellen ändrar inte det faktum att inbesparingen i arbetstimmar är anmärkningsvärd för plaströrets det (grusningsarbetsskedets kostnader är ju ofta oberoende av materialet). Vid maskinell dikningen uppgår inbesparingen lätt till 50 %.

8. Det påstås inte att det andra röret på bilden är ett tegelrör. Ojamuovi Oy marknadsför också täckdikningsrör med glatta väggar (SOJA). I praktiken har merparten av dikningarna utförts på det anförda sk. "felaktiga sättet". Den lösning Ojamuovi Oy presenterat är en dikeskonstruktion som uttryckligen blöta år och en utvecklad odlingsteknik medfört.

I de situationer, som varit föremål för jämförelserna saknar det betydelse vilket rör man använder vid dikningen. Huruvida röret har släta väggar eller är korrugerat är lika lite jämförelse underkastat som rörmaterialens kvalitet. Då Ojamuovi rekommenderar ett riktigare dikningssätt strävar man visserligen till att främja försäljningen av plaströr. Sålunda är det naturligt att ett korrugerat rör, vars marknadsföring det varit fråga om avbildats på den bild, som föreställer det rekommenderade dikningssättet.

Under nämnda seminarium berättade Hove hur man i Norge under senaste århundrade som täckdikningsfilter använde mossa, som enligt observationer bibehållits så länge i marken att jordpartiklarnas rörelse i marken upphört. Detta utgör ju grunden för filtrering. I praktiken är mossa och kokosfiber vardera tämligen ligninhaltiga organiska ämnen, varför slutsatsen att de beträffande förmultningstiden beter sig på samma satt inte är avlägsen. Till exempel i Sverige får man på rostområden inte alls använda grus som filtermaterial. Däremot har man som filter använt sågspån eller kokos.

11. Enligt Mattilas undersökning är inbesparingen av arbetstimmar betydande beträffande plaströr. Vid maskinell dikning uppgår inbesparingen också Mattila lätt till 50 %.

Jämförelsetabellen baserar sig på täckdikningsenterprenörers (Tuurinkoski i Syd-Österbotten och Turkka & Nissilä inom Uleoborgområdet) verkliga entreprenadkostnader för täckdikningar utförda på ifrågavarande sätt under åren 1982 - 1983. Det gäller täckdikningar om sammanlagt mera än 1 000 hektar, varför materialet bör anses skäligen representativt. Det är sant att man för dessa dikningar i allmänhet inte sökt statsbidrag eftersom odlarna även annars ansett dikningarna ekonomiskt fördelaktiga. Dessa dikningar är i allmänhet inte planerade av Dräneringscentralen utan entreprenörerna har utgående från den nya tekniken själva planerat sina dikningar. Dräneringscentralen skriver inte ut intyg för långgivning för sådana dikningar, som andra planerat.

Att filtrera med grus är en mycket vanlig och användbar metod vid täckdikningen i Finland. Det är dock skäl att betona faktum (framför allt då man år 1983 firade 125-årsjubileet av planeringen av täckdikningen i Finland), att man börjat filtrera med grus vid täckdikning i Finland först på 1920-talet. Alla under 1800-talet utförda ännu fungerande dikningar har utförts med mossfilter. I praktiken finns det inte någonting kvar av mossan men det har bildats ett naturligt filter som ersatt det upplöst mossfiltret.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS STÄLLNINGSTAGANDE

Konsumentombudsmannen har meddelat att han inte skrider till åtgärder med anledning av ansökan.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Tiilikeskus Oy marknadsför av tegel framställda täckdikesrör, Ojamuovi Oy å sin sida marknadsför av plast framställda täckdikesrör med namnet Vetorör. Ojamuovi Oy har marknadsfört täckdikesrör meddels tidningsannonser i Koneviesti, Maaseudun Tulevaisuus samt Kylvösiemen samt med broschyrer, som adresserade skickats till lantgårdarna.

Marknadsdomstolen anser, att Ojamuovi Oy:s ifrågavarande marknadsföring har gällt åkertäckdikning och bedömt marknadsföringen som en helhet.

1. I OjamuoviOy:s annons 9.9.1983 i Koneviesti har ingått texten:

"Vetorörets popularitet är först och främst en följd av ... en tillit till plaströret, som t.ex. i Mellaneuropa redan länge utgjort det enda täckdikesmaterialet".

I Dräneringscentralen r.f:s pblikation "Dräneringscentralen 1981 - 1978" har presenterats uppgifter angående plasttäckdikesrörets marknadsandelar år 1977 i Finland samt åtta andra länder. Enligt en uträkning som Ojamuovi Oy presenterat utgående från nämnda publikation utgjorde plaströrets marknadsandel sagda år i England 25 %, Holland 100 %, Polen 40 %, Frankrike 98 %, Sverige 80 % och i Förbundsrepubliken Tyskland 80 %. Enligt organisationens för de europeiska tegelbruken (TBE) rapporter användes år 1982 i England 37 miljoner, i Österrike 43 miljoner och i Förbundsrepubliken Tyskland 11,4 miljoner av tegel framställda täckdikesrör. Eftersom tegelrör fortfarande i anmärkningsvärd grad i Mellaneuropa används för täckdikning är omnämnandet enligt vilket plaströret "t.ex. i Mellaneuropa redan länge utgjort det enda täckdikesmaterialet" osant.

2. I annonsen 9.9.1983 i Koneviesti och i en i september 1983 distribuerad broschyr har ingått texterna:

"Redan 60 % av täckdikningarna utförs med plaströr" (Koneviesti) och "Plaströrets andel vid i Finland utförda dikningar är redan över 60 %" (broschyren).

Marknadsföringen är ägnad att ge en bild av att den meddelade marknadsandelen skulle avse plaströrets andel vid åkertäckdikningen. Enligt den statistik Dräneringscentralen r.f. uppgjort angående åkertäckdikningen hade till och med slutet av november 1982 51,7 % utförts med plaströr. Enligt Ojamuovi Oy:s annons var plaströrets andel vid åkertäckdikningen 52,4 % år 1983. Enligt Dräneringscentralen r.f:s bedömining faller cirka 3 % av all åkertäckdikning utanför dess statistik.

I avsikt att stöda sina påståenden angående marknadsandelar har Ojamuovi Oy presenterat en uträkning angående den i kilometer uträknade tillverkningsmängden av plasttäckdikesrör och tegeltäckdikesrör i Finland år 1983. Utgående från uppgifter beträffande tillverkningsmängder kan man dock inte dra tillförlitliga slutsatser angående användningen av plaströr vid åkertäckdikningen. Av denna orsak är påståendena beträffande procenter ostyrkta och stridande mot god affärssed.

3. I annonsen 9.9.1983 i Koneviesti har ingått texten:

"Det föreligger redan 20 års positiva erfarenheter av användningen av ... Veto".

Man har börjat marknadsföra det av plast tillverkade Vetoröret för åkertäckdikning år 1963. Det i marknadsföringen ramförda påståendet om 20 års användning av plaströr håller således streck. Uttalandet angående 20 års positiva erfarenheter strider inte heller i övrigt mot god affärssed.

4. I annonsen 9.9.1983 i Koneviesti har ingått texterna:

"Och VETO är det bästa och enda fullständiga dikningssystemet" samt "Veto är det enda i Finland tillverkade dikningssystemet....".

Ifrågavarande texter har presenterats i en reklam, som är ägnad att ge en bild av att Vetodikningssystemet även jämförs med ett täckdikningssystem, som förutsätter tegel.

Uttrycket "det bästa dikningssystemet" ger en bild av att Vetosystemet är bättre än ett täckdikningssystem som förutsätter tegel. Uttrycket "bäst" framfört på detta sätt kan inte anses utgöra godkännbart köpmannamässigt skryt fastän det inte anknutits till någon speciell egenskap. Ett dylikt företräde för Vetodikningssystemet jämfört med ett täckdikningssystem som förutsättet tegel har inte visats föreligga och ifrågavarande uttryck strider således mot god affärssed.

Tiilikeskus Oy levererar samtliga till ett dikningssystem hörande delar. Täckdikesrör av tegel har under decennier tillverkats i Finland. Uttalandena enligt vilka Vetodikningssystemet skulle vara det enda fullständiga och det enda i Finland tillverkade dikningssystemet är sålunda osanna.

5. I annonsen 9.9.1983 i Koneviesti och i en i september 1983 distribuerad broschyr har förekommit följande texter:

"Inte ens rost täpper till Veto. Det ser på problemområden det effektiva sköljningssystem Ojamuovi utvecklat till." (Koneviesti)

"Med Vetoröret erhåller Du

a) en funktionssäker dikning unde alla förhållanden

c) hållbarhet för rörmaterialet i hundratals år.

Med Vetorör utförda dikningar har täppts till. Detta har kommit sig av att rost och slam anhopats i rören på problemområden. Uttrycket ger en bild av att Vetoröret inte skulle kunna täppats till. Sköljningssystemet, med vilket man kan avlägsna stockningar innebär inte att rören inte skulle kunna täppas till. Av den orsaken är uttrycket "inte ens rost täpper till Veto" ostyrkt och strider mot god affärssed.

I den undersökning rörande täckdikningens driftsstörningar som påbörjades 1982 vid institutionen för lantbruksteknologi vid Helsingfors universitet konstaterades att störningarna berott på bl.a. att jorden hårdnat, ytvattenolägenheter, rost och på hur åkerns yta formats. Fastän man i undersökningen inte kunnat konstatera att rörmaterialet skulle inverka på hur täckdikena fungerar är uttrycket "en funktionssäker dikning under alla förhållanden ägnat att ge en bild av att nämnda faktorer inte skulle ha någon inverkan på funktionssäkerheten när det gäller Vetoröret. Sålunda är uttrycket "Med Vetoröret erhåller Du en fuktionssäker dikning under alla förhållanden" ostyrkt och strider mot god affärssed.

Vetoplaströret framställs av hård PVC-plast. Det föreligger erfarenheter från dikningar utförda med Veto endast från och med år 1963. Vetorörets vägg är rätt tunn. Eftersom man har erfarenheter betröffande användningen av Vetoröret från en relativt kort tidsrymd är påståendet angående "hållbarhet för rörmaterialet i hundratals år" ostyrkt och strider mot god affärssed.

6. I Maaseudun Tulevaisuus har 8.8.1981 och i Kylvösiemen n:o 3/1979 förekommit texterna:

"Då en del täckdikare söker regnskydd och väntar på vackert väder lägger Vetotäckdikaren lekande lätt gula korrugerade rör i marken enligt tidtabellen. I vilket väder som helst utan att pruta på kvaliteten." (Maaseudun Tulevaisuus) samt "Under de riksomfattande täckdikesdagarna i Seinäjoki kunde man se hur bra Vetoröret gick att lägga fastän oupphörligt regn åstadkom verkligt miserabla förhållanden" (Kylvösiemen).

På grund av det material Vetoröret framställts av är lätt går täckdikningsarbetet tekniskt att utföra även under svåra väderförhållanden. Om dock vädret då man dikar är mycket regningt kan bl.a. rinnande vatten, jordgrundens uppslamning och förhårdnande t.ex. på grund av arbetsmaskiners vikt leda till att täckdiket inte fungerar lika bra som ett under torrare förhållanden lagt dike. Vissa Vetodikningar utförda i åker som varit under vatten och i mjuk åker har täppts till. Sålunda strider uttrycken "i vilket väder som helst utan att pruta på kvaliteten" och hänsyftningen att det går att utföra täckdikningar under "verkligt miserabla förhållanden" mot god affärssed.

7. Den broschyr Ojamuovi Oy distribuerat i september 1983 har dominerats av följande text:

"Hösterbjudande för Vetoröret 40 mm:s rör

1,49/meter

Gäller 5. - 16.9.1983."

I broschyren har dessutom förekommit följande text:

"Med Vetoröret erhåller Du ... och Du behöver inte för traditionen betala nästan en mark per meter (det meddelade priset för tegelrör på fabriken 2,30 m)".

Enligt priskatalogen för tegelrör är priset vid ifrågavarande erbjudandetidpunkt 2,28 mk/m. På priserna i priskatalogen beviljas regelmässigt 2 - 5 procent mängdrabatt och även säsongrabatter som varierar mellan 2 - 12 procent. Säsongrabatter beviljas vid tidpunkten för erbjudandet varje höst. Av denna orsak kan det hända att skillnaden i pris i förhållande till Vetorörets erbjudandepris är avsevärt mindre än en mark per meter. Sålunda är uttrycket "Du behöver inte för traditionen betala nästan en mark per meter" vilseledande. I övrigt är annonsen inte formulerad så att den skulle vara vilseledande.

I en annons i Maaseudun Tulevaisuus 30.3.1982 har förekommit en jämförelse i tabellform hur många arbetstimmar det går åt per 1 000 meter då man utför täckdikning med tegelrör antingen för hand eller maskinellt samt med plaströr i rullar.

Tabellen är uppgjord utgående från de sifferuppgifter som framgår ur en undersökning från år 1975 som utgör en agronomie- och forststuderandes laudaturarbete. I undersökningen finns omnämnandet: "Man kan inte på grundval av undersökningsresultaten uppgöra ekonomiska standarder eftersom inte samtliga på resultatet inverkande faktorer tillräckligt noggrant kunnat beaktats." Från den i marknadsföringen ringen presenterade tabelljämförelsen har utlämnats grusningens andel, som beaktas i undersökningen och som i Finland normalt hör till täckdikningen. Grusningen kräver åtskilliga arbetstimmar och enligt ifrågavarande undersökning hade grusningen vid dikning med plaströr krävt flere arbetstimmar än vid dikning med tegelrör. Sålunda har undersökningens resultat marknadsföringen presenterats på ett sätt som strider mot god affärssed.

8. I en annons i Maaseudun Tulevaisuus 17.4.1982 har två olika täckdikeskonstruktioner i schematiska framställningar jämförts med varandra. Ovanför den ena bilden har förekommit texten "Så här har det dikats" och ovanför den andra bilden texten: "Ojamuovis rekommendation". På bilden med rubriken "Så här har det dikats" har avbildats en täckdikeskonstruktion, som nuförtiden anses felaktig på grund av att förhårdnad jord placerats ovanpå täckdiket. Täckdikeskonstruktionen avbildad med rubriken "Ojamuovis rekommendation" är i dag allmänt rekommenderad och ansedd som korrekt. Den konstruktion som bör anses felaktig har på bilden försetts med att täckdikesrör, som på basen av väggens tjocklek och glatthet ger en bild av ett tegeltäckdikesrör. Den korrekta täckdikeskonstruktionen har försetts med ett fårat rör med tunna väggar, som påminner om ett Vetorör.

Då man i jämförelsen försett den felaktiga täckdikeskonstruktionen med ett rör som påminner om tegelrör och den korrekta täckdikeskonstruktionen med ett rör som påminner om plaströret skapar man en förställning om att tegelröret skulle ha samband med en felaktig täckdikning. Ett dylikt jämförelsesätt strider mot god affärssed.

9. I den år 1983 distribuerade broschyren, som presenterar Vetokokosröret har förekommit texten:

"Kokosfiltret är det bästa röromkretsfiltret eftersom dess porstruktur helt motsvarar strukturen hos det filtergrus, som används hos oss."

I Finland används regelmässigt grus vid täckdikning. Ifrågavarande marknadsföringsuttryck jämför kokosfiltret och gruset i en vidare bemärkelse än beträffande den tekniska porstrukturen och marknadsföringen är ägnad att ge en bild av att kokosfiltret som filter skulle motsvara grus. Den i punkt 10 refererade undersökningen ger dock vid handen att kokosfiltret inte är ett med grus direkt jämförbart filter. Sålunda strider det i marknadsföringen använda uttrycket, enligt vilket kokosfiltrets porstuktur motsvarar strukturen hos det filtergrus, som används hos oss, mot god affärssed.

10. I den år 1983 distribuerade broschyren, som presenterar Vetoröret har förekommit texten:

"Vetokokosfiltrets egenskaper.

--

5. Täpps ej till

--

8. Vetokokosröret är funktionssäkert, passar även för besvärliga jordarter samt svåra förhållanden."

De med kokosfiber överdragna korrugerade plaströren har undersökts i Norge. I laboratiorieprov och fältförsök hade det konstaterats att alltför mycket slam förs in i röret i mjäljord och i jordmån bestående av fin sand. I fråga om alla jordmåner har den mängd vatten som rinner ur dessa rör vid mätningar konstaterats vara mindre än ur med grus eller sågspån täckta rör. Efter 6 - 8 år har kokosfibern konstaterats falla sönder i avsevärt hög grad. Speciellt fibrernas mekaniska styrka hade i väsentlig grad minskat. Enligt undersökningen hade i övriga undersökningsresultat på motsvarande sätt konstaterats att kokosfiltret snabbt faller sönder. Även i Finland har täckdikningar utförda med kokosfilter försedda Vetorör täppts till. Undersökningarna ger vid handen att uttrycken enligt vilka kokosfiltret inte skulle täppas till samt vara driftssäkert och lämpligt även för svåra jordarter och under svåra förhållanden strider mot god affärssed.

11. I annonsen 9.9.1983 i Koneviesti har förekommit texterna:

"Den fördomsfria, moderna husbonden dikar förmånligt med kokosfiltersystemet" och "Systemet medför en 20 - 50 % stor inbesparing av dikningskostnaderna".

I den år 1983 distribuerade broschyren angående Vetofilterröret har förekommit en jämförelsetabell, i vilken presenterats täckdikningskostnaderna vid dikning med plaströr. Enligt tabellen varierar kostnaderna beroende på metod från omkring 4 500 mark till 6 500 mark per hektar.

Jämförelsetabellen, där man jämför enbart kostnaderna för dikningar med plaströr är inte otillbörlig med hänsyn till sökanden.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av 1, 2 och 6 § OtillbFörfL riktigt att vid vite av 100 000 mark förbjuda Ojamuovi Oy att vid marknadsföring av plaströr för täckdikning

- ge osanna uppgifter angående omfattningen av plasttäckdikesrörens användning vid åkertäckdikning utomlands (1),

- ge ostyrkta uppgifter angående plasttäckdikesrörets användning vid åkertäckdikning i Finland (2),

- annonsera att Vetotäckdikningssystemet är det bästa, enda fullständiga och enda i Finland tillverkade dikningssystemet utan att ange att uttrycken enbart gäller täckdikningssystem i plast (4),

- annonsera att Vetotäckdikningssystemet inte täpps till och att det är funktionssäkert i alla förhållanden och att Vetoröret håller hundratals år (5),

- ge en bild av att funktionssäkerheten hos Vetoröret skulle vara totalt oberoende av väderförhållandena vid täckdikningstillfället (6),

- presentera vilseledande påståenden angående hur fördelaktigt Vetorörets erbjudandepris är samt ostyrkta kostnadsjämförelser angående täckdikningar utförda med plaströr och tegelrör (7),

- på en bild som framställer ett felaktigt sätt att täckdika avbilda ett tegeltäckdikesrör (8),

- meddela att kokosfiltrets porstuktur helt motsvarar uppbyggnaden hos filtergrus (9),

- meddela att kokosfiltret inte täpps till och är funktionssäkert i besvärliga jordmåner och under svåra förhållanden (10) och

- presentera ostyrkta påståenden angående hur fördelaktigt kokosfiltret är i fråga om pris (11).

Förbuden skall iakttagas omedelbart.

Ojamuovi Oy ålägges ersätta Tiilikeskus Oy:s rättegångskostnader med yrkade 17 500 mark.

De i ärendet framställda yrkandena förkastas i övrigt.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Pekkanen, Wilhelmsson, Aaltonen, Kangasperko, Laurila, Modeen, Ollikainen och Vasara.