Court dismisses appeal against fine for failing to timely and fully correct dangerous product warnings in consumer protection case.

KA vastaan Oy Löytötalo - Finnroute Ab (yhtiö). - Yhtiö oli markkinatuomioistuimen päätöksellä määrätty tiedottamaan markkinoimansa porakoneen lisälaitteen vaarallisuudesta erillisellä tiedotteella ja lehti-ilmoituksella. Yhtiö oli toimittanut tiedotteen laitteen vaarallisuudesta asetetun määräajan jälkeen. Osoitteellisena postilähetyksenä toimitettu lipuke oli sisältänyt alennusmyyntimarkkinointia. Osoitteettomana suoramainoksena toimitetun lehtisen toinen puoli oli myös sisältänyt mainonnallista tekstiä. Vaikka viivästyminen lehti-ilmoitusten julkaisemisessa oli vähäinen, erillisen tiedotteen lähettämisen viivästymiset ja puutteellisuudet olivat sellaiset, että oikaisuvelvoitteen täyttäminen oli olennaisesti laiminlyöty. Asetettu uhkasakko tuomittiin maksettavaksi 1).

KSL_2_luku_10_§

1) KKO on alentanut tuomitun uhkasakon 50 000 markkaan (KKO:n päätös n:o 3705/83, S 83/904)

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 10 §:n nojalla vaatinut, että Oy Löytötalo Finnroute Ab:lle 22.12.1982 annetun markkinointitoimen oikaisumääräyksen tehosteeksi asetettu 100 000 markan uhkasakko tuomitaan maksettavaksi.

Markkinatuomioistuin velvoitti päätöksellään 1982:22 Oy Löytötalo Finnroute Ab:n

1) neljäntoista päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan toimittamaan niille kuluttajille, joille oli jaettu Löytöluettelo 82/83 niminen suoramyyntiluettelo, erillisen, yhtiön nimellä varustetun tiedotteen, jossa olisi Handi Stripper laitteen nimi ja kuva sekä selkeä varoitus laitteen vaarallisuudesta ja tieto siitä, että markkinatuomioistuin oli päätöksellään kieltänyt markkinoimasta Handi Stripper merkkistä porakoneen lisälaitetta ilmoittamatta kuluttajille, että laitteesta sitä käytettäessä saattoi irrota teräviksi hioutuneita terästikkuja ja että laite oli sen vuoksi vaarallinen sekä laitetta käyttävälle henkilölle, jollei tämä käyttänyt ainakin suojasilmälaseja sekä käsiä ja käsivarsia suojaavia pukimia, että muille henkilöille, jotka olivat laitteen läheisyydessä käytön aikana, ja

2) kymmenen päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan julkaisemaan kolmessa laajalevikkisessä valtakunnallisessa sanomalehdessä vähintään kaksipalstaisen ilmoituksen, joka sisältäisi edellisessä kohdassa mainitun tiedotteen tiedot.

Markkinatuomioistuimen päätös annettiin tiedoksi Oy Löytötalo - Finnroute Ab:lle 23.12.1982. Tiedotteelle asetettu määräaika päättyi siis 6.1.1983 ja lehti-ilmoitukselle asetettu määräaika 3.1.1983.

Yhtiö on julkaissut markkinatuomioistuimen päätöksessä määrätyn oikaisuilmoituksen Turun Sanomissa 3.1.1983, Uudessa Suomessa ja Iltalehdessä 4.1.1983 sekä Aamulehdessä 11.1.1983. Näistä Iltalehteä ei ilmeisesti voi pitää valtakunnallisena sanomalehtenä. Turun Sanomissa julkaistu ilmoitus oli siis julkaistu markkinatuomioistuimen asettamassa määräajassa.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä oli edellytetty oikaisun sisältävän maininnan siitä, että porakoneen lisälaite oli vaarallinen laitetta käyttävälle henkilölle, jollei tämä käyttänyt ainakin suojasilmälaseja sekä käsiä ja käsivarsia suojaavia pukimia. Oy Löytötalo - Finnroute Ab:n ilmoituksen tekstistä puuttui sana "ainakin" eli siitä ei käynyt ilmi, että lueteltuja suojavarusteita oli pidettävä vähimmäisvaatimuksena.

Yhtiön kirjeestä KA:lle näkyy, että tiedotetta ei ollut vielä 13.1.1983 mennessä toimitettu muille Löytöluettelon 82/83 saaneille kuluttajille kuin niille, jotka olivat ostaneet Handi Stripper laitteen. Vastauksessaan yhtiön kirjeeseen KA pyysi tietoja mm. Löytöluettelon 82/83 levikistä. Selvityspyyntö uudistettiin 4.2.1983. Yhtiö selvitti 14.2.1983 päivätyssä kirjeessään toimittaneensa osoiterekisterinsä mukaan Löytöluettelon 82/83 saaneille asiakkailleen oikaisutiedotteen. Myöhemmin on käynyt ilmi, että mainittuja henkilöitä oli n. 70 000. Myöhemmin on myös selvinnyt, että Löytöluettelon 82/83 koko painosmäärä oli 363 980 kappaletta. Yli puolet luetteloista oli jaettu kuluttajille osoitteettomina suoramainoksina. Tähän ryhmään kuuluneille kuluttajille yhtiö on lähettänyt vasta toukokuun loppupuolella 1983 varoitukseksi otsikoidun tiedotteen, jonka toisella puolella on mm. ilmoitus yhtiön uudesta myymälästä.

Markkinatuomioistuin edellytti päätöksessään, että Löytöluettelon 82/83 saaneille kuluttajille toimitettaisiin erillinen yhtiön nimellä varustettu tiedote, jossa olisi Handi Stripper laitteen nimi ja kuva sekä selkeä varoitus laitteen vaarallisuudesta. Yhtiön alkuvuodesta kuluttajille lähettämän tiedotteen pääsanomana ei ole vaadittu varoitus vaan alkava "suurale". Myös yhtiön kirjeessä KA:lle käytetään tiedotteesta nimitystä reklam eli mainos. Huomiota herättävän ale-mainoksen kääntöpuolelle on sijoitettu Handi Stripperin vaarallisuudesta kertova teksti.

Yhtiön nimeä ei tiedotteessa/mainoksessa ole. Tiedote/mainos on jaettu muun mainosmateriaalin, alennusmyyntiluettelon yhteydessä, mikä on omiaan vielä enemmän heikentämään varoituksen mahdollisuuksia tulla huomatuksi. Sellainen henkilö, joka ei ole kiinnostunut alennustarjouksista, heittää luultavasti tällaisen aineiston pois tutkimatta sitä tarkemmin. Mainitulla tavalla toteutettuna varoitus laitteen vaarallisuudesta ei ole selkeä.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä edellytettiin, että oikaisu suoritetaan erillisellä tiedotteella. Alennusmyyntiluettelon väliin sijoitettu, osaksi mainontaa sisältävä lappunen ei ole päätöksessä tarkoitettu erillinen tiedote. Sellaisena ei voida pitää myöskään tiedotetta, jonka toisella puolella on ilmoitus uuden myymälän avaamisesta. Yhtiö ei ole toimittanut markkinointitoimen oikaisua markkinatuomioistuimen asettamassa määräajassa eikä markkinatuomioistuimen edellyttämällä tavalla.

Laitteen myynnin mahdollisella lopettamisella ei ole itsenäistä merkitystä. Yhtiöllehän ei määrätty kieltoa myydä laitetta. Koska mahdollinen myynnin lopettaminen on vapaaehtoinen toimenpide, yhtiö voi peruuttaa sen milloin tahansa.

OY LÖYTÖTALO - FINNROUTE AB:N VASTINE

Yhtiö on katsonut suorittaneensa markkinatuomioistuimen päätöksessä määrätyn oikaisun ja vaatinut, että KA:n hakemus uhkasakon tuomitsemisesta maksettavaksi hylätään tai mikäli uhkasakko kuitenkin tuomitaan maksettavaksi, sitä huomattavasti alennetaan.

Markkinatuomioistuimen päätöksessä määrättyjen velvoitteiden tarkoituksena on ollut saada tieto laitteen vaarallisuudesta mahdollisimman tehokkaasti niille kuluttajille, jotka olivat jo ehtineet ostaa laitteen. Näin he pystyisivät käyttämään laitetta niin, ettei se aiheuta heille vahingoittumisen vaaraa.

Toinen mainitun tiedotusvelvollisuuden peruste on ilmeisesti ollut se, että ne mahdolliset kuluttajat, jotka ovat harkitsemassa laitteen ostoa markkinatuomioistuimen antaman päätöksen jälkeen tulisivat tietoisiksi laitteen vaarallisuudesta ja voisivat tehdä mahdollisen ostopäätöksensä näiden tietojen valossa.

Markkinatuomioistuimen päätöksen saatuaan yhtiö ei ole suostunut myymään ainuttakaan Handi Stripper laitetta. Yhtiö ei myöskään tulevaisuudessa enää myy laitetta, sillä se katsoo maineensa vahingoittuvan siitä, että toimitetussa tavarassa on tällaisia virheitä. Myynnin keskeyttämisellä on toinen edellä mainituista markkinatuomioistuimen päätöksen motiiveista tullut tyydytetyksi. Jos laitetta ei ole enää lainkaan myyty päätöksen antamisen jälkeen, eikä sitä tulla myymään myöhemminkään, ei itse asiassa ole mitään tarvetta informoida kuluttajia laitteen vaarallisuudesta siinä mielessä, että nämä voisivat sen huomioida harkitessaan laitteen ostamista. Kuluttajien tilauksiin yhtiö on ilmoittanut ja tulee vastedeskin ilmoittamaan, että laite on poistettu lopullisesti myyntivalikoimasta.

Jos laki olisi sallinut markkinatuomioistuimen käyttää vielä ankarampia keinoja kuin mihin sillä nyt on mahdollisuus ja laitteen markkinoiminen olisi voitu kokonaan kieltää, ei luonnollisestikaan olisi ollut tarvetta määrätä toimitettavaksi ilmoitusta Löytöluettelon saaneille kuluttajille ja lehti-ilmoitusten julkaisemista. Yhtiö on nyt itse asiassa toiminut ikään kuin markkinatuomioistuimen päätös olisi merkinnyt sitä, ettei laitetta saisi ollenkaan markkinoida. Yhtiö on siis ryhtynyt markkinatuomioistuimen päätöksen vuoksi jyrkempiin toimenpiteisiin kuin mitä päätös edellytti. Yhtiö katsoo, että markkinatuomioistuimen määräämiä ilmoitustapoja paljon tehokkaammin tavoitetaan laitteen ostaneet henkilöt lähettämällä heille erillinen ilmoitus laitteen vaarallisuudesta. Niinpä heti joulun pyhien 1982 jälkeen lähetettiin ilmoitus laitteen ostaneille kuluttajille.

Markkinatuomioistuimen päätös annettiin yhtiölle tiedoksi jouluaaton aattona eli 23.12.1982. Lehti-ilmoitus ehti asetetussa määräajassa Turun Sanomiin. Se myöhästyi ainoastaan yhden päivän Uudessa Suomessa ja Iltalehdessä. Ilmoitus julkaistiin myös 11.1.1983 ilmestyneessä Aamulehdessä. Vähäiset viivästykset ovat merkityksettömiä.

Yhtiöllä oli neljätoista päivää eli tosiasiassa kahdeksan täyttä työpäivää aikaa lähettää kaikille Löytöluettelon 82/83 saaneille kuluttajille varoitustiedote. Luettelon kokonaispainomäärä oli 363 980 kappaletta. Yhtiön saadessa tiedon markkinatuomioistuimen päätöksestä postissa oli jakamatta n. 83 000 kappaletta kaikkiaan n. 153 000 postissa osoitteellisena lähetyksenä lähetettävästä kappaleesta. Tammikuun lopussa lähetettiin 70 000 henkilölle samansisältöinen varoitus kuin laitteen ostaneille henkilöille.

Luetteloista n. 169 700 kappaletta oli jaettu kuluttajille osoitteettomana suorajakeluna Helsingissä, Espoossa, Turussa ja Oulussa. Väärinkäsityksestä johtuen tälle kohderyhmälle toimitettiin erillinen tiedote vasta toukokuussa 1983.

Uhkasakon tuomitseminen maksettavaksi ei ole mahdollista sen vuoksi, että yhtiö on ryhtynyt paljon jyrkempiin ja tehokkaampiin toimenpiteisiin kuin niihin, joiden laiminlyömisen varalta uhkasakko asetettiin. Toisaalta vaaditut toimenpiteet olivat osittain erittäin vaikeita, osittain mahdottomia täyttää asetetussa ajassa, johon sisältyi joulun ja uudenvuoden pyhäpäivät. Näin ollen itse uhkasakon asettamista koskeva päätöskin oli sinänsä kohtuuton. Kaikkien edellä mainittujen yhtiölle kalliiden ja yhtiön mainettakin vahingoittavien toimenpiteiden jälkeen yhtiö pitää KA:n hakemusta kohtuuttomana.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Markkinatuomioistuin on 22.12.1982 antamassaan kieltopäätöksessä 1982:22 katsonut, että Oy Löytötalo - Finnroute Ab:n markkinoimasta Handi Stripper merkkisestä porakoneen lisälaitteesta aiheutui laitteen tavanomaisessa käytössä kuluttajien terveydelle vaaraa, josta olisi tullut tiedottaa markkinoinnissa. Sen vuoksi markkinatuomioistuin velvoitti Oy Löytötalo - Finnroute Ab:n 100 000 markan sakon uhalla

1. neljäntoista päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan toimittamaan niille kuluttajille, joille oli jaettu Löytöluettelo 82/83 niminen suoramyyntiluettelo, erillisen, yhtiön nimellä varustetun tiedotteen, jossa on Handi Stripper laitteen nimi ja kuva sekä selkeä varoitus laitteen vaarallisuudesta ja tieto siitä, että markkinatuomioistuin on päätöksellään kieltänyt markkinoimasta laitetta ilmoittamatta kuluttajille, että laitteesta sitä käytettäessä saattaa irrota teräviksi hioutuneita terästikkuja ja että laite on sen vuoksi vaarallinen sekä laitetta käyttävälle henkilölle, jollei tämä käytä ainakin suojasilmälaseja sekä käsiä ja käsivarsia suojaavia pukimia, että muille henkilöille, jotka ovat laitteen läheisyydessä käytön aikana ja

2. kymmenen päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan julkaisemaan kolmessa laajalevikkisessä valtakunnallisessa sanomalehdessä vähintään kaksipalstaisen ilmoituksen, joka sisältää 1. kohdassa mainitun tiedotteen tiedot.

Markkinatuomioistuimen päätös annettiin yhtiölle tiedoksi 23. 12.1982. Määräaika tiedotteen lähettämiseen päättyi siten 6.1. 1983 ja lehti-ilmoitusten julkaisemiseen 3.1.1983.

Löytöluettelo 82/83 nimisen suoramyyntiluettelon kokonaispainosmäärä on ollut 363 980 kappaletta. Yhtiön saadessa tiedon markkinatuomioistuimen kieltopäätöksestä yli puolet luetteloista oli jaettu kuluttajille kotiin osoitteettomina suoramainoksina. Luetteloita oli myös jaettu kuluttajille postitse osoitteellisina noin 70 000 kappaletta.

Yhtiö on aikaisintaan tammikuun 1982 lopusta lähtien lähettänyt niille kuluttajille, joille oli jaettu Löytöluettelo 82/83 postitse, Löytöluettelon 82/83 alennusmyyntipainoksen. Sen välissä oli lipuke, jonka toinen puoli oli otsikoitu: "Toimi nopeasti SUURALE!" Lipukkeen kääntöpuolella oli Handi Stripper laitteen kuva ja laitteen vaarallisuudesta kertova teksti.

KA:n vaadittua markkinatuomioistuimessa oikaisuvelvoitteen tehosteeksi asetetun uhkasakon tuomitsemista maksettavaksi yhtiö on toukokuun loppupuolella 1983 toimittanut niille kuluttajille, joille oli jaettu Löytöluetteloa 82/83 osoitteettomina suoramainoksina, molemmin puolin varoitukseksi otsikoidun lehtisen. Siinä oli Handi Stripper laitteen kuva ja yhtiön nimi sekä sama laitteen vaarallisuudesta kertova teksti kuin alennusmyyntiluettelon välissä olleessa lipukkeessa. Lehtisen toisella puolella oli mm. ilmoitus yhtiön uudesta myymälästä.

Yhtiö on julkaissut 3.1.1983 Turun Sanomissa, 4.1.1983 Uudessa Suomessa ja Iltalehdessä sekä 11.1.1983 Aamulehdessä ilmoituksen, jossa on ollut yhtiön nimi sekä Handi Stripper laitteen kuva ja sama laitteen vaarallisuudesta kertova teksti kuin alennusmyyntiluettelon välissä olleessa lipukkeessa.

Yhtiö on toimittanut markkinatuomioistuimen velvoittaman tiedotteen laitteen vaarallisuudesta asetetun määräajan jälkeen. Osoitteellisena postilähetyksenä toimitettu lipuke on sisältänyt alennusmyyntimarkkinointia. Se on lähetetty alennusmyyntiluettelon välissä ja siitä on puuttunut yhtiön nimi. Osoitteettomana suoramainoksena toimitetun lehtisen toinen puoli on myös sisältänyt mainonnallista tekstiä. Vaikka viivästymistä lehti-ilmoitusten julkaisemisessa on pidettävä vähäisenä,erillisen tiedotteen lähettämisen viivästymiset ja puutteellisuudet ovat sellaiset, että oikaisuvelvoitteen täyttäminen on olennaisesti laiminlyöty.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi tuomita markkinatuomioistuimen 22.12.1982 antamassa päätöksessä 1982:22 Oy Löytötalo - Finnroute Ab:lle määrätyn oikaisuvelvoitteen tehosteeksi asetetun 100 000 markan uhkasakon maksettavaksi.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Heiniö, Modeen, Mäkinen, Ojala, Ollikainen ja Vasara

---

[SV]

KO mot Oy Löytötalo - Finnroute Ab (bolaget). - Bolaget hade medelst marknadsdomstolens beslut ålagts att med ett särskilt meddelande och en tidningsannons informera om att en borrmaskins tilläggsanordning, som bolaget marknadsförde, var farlig. Bolaget hade frambefordrat meddelandet om anordningens farlighet efter utsatt tid. Det meddelande som frambefordrades som adressförsedd postförsändelse hade innehållit marknadsföring av en realisationsförsäljning. Ena sidan av det meddelande som frambefordrades som oadresserad direktreklam hade också innehållit reklamtext. Även om dröjsmålet beträffande publicerandet av tidningsannonserna hade varit obetydligt, var dröjsmålen beträffande avsändandet av det särskilda meddelandet och dess bristfälligheter sådana, att uppfyllandet av rättelseförpliktelsen i väsentlig mån hade försummats. Det utsatta vitet utdömdes HD har nedsatt det utdömda vitet till 50 000 mark (HD:s beslut nr 3705/83, S 83/904).

KSL_2_kap._10_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har med stöd av 2 kap. 10 § konsumentskyddslagen (KSL) yrkat, att det vite om 100 000 mark, varmed ett till Oy Löytötalo Finnroute Ab 22.12.1982 meddelat rättelseförordnande förstärkts, utdömes.

Marknadsdomstolen förpliktade genom beslutet 1982:22 Oy Löytötalo Finnroute Ab

1) att inom fjorton dagar från delfåendet av beslutet tillställa de konsumenter, till vilka en Löytöluettelo 82/83 benämnd direktförsäljningskatalog hade distribuerats, ett särskilt, med bolagets namn försett meddelande, som skulle uppta namnet på anordningen Handi Stripper och en bild av anordningen samt en klar och tydlig varning för att anordningen är farlig och uppgift om att marknadsdomstolen i ett beslut hade förbjudit marknadsföring av tilläggsanordningen av märket Handi Stripper till en borrmaskin utan att konsumenterna underrättas om att från anordningen vid användningen kunde lösgöras vassa stålstickor och att anordningen fördenskull var farlig både för användaren, om denne inte hade åtminstone skyddsglasögon samt beklädnad som skyddar händer och armar, och för andra personer, som befann sig i närheten när anordningen användes, och

2) att inom tio dagar från beslutets delfående i tre rikstidningar med stor spridning publicera an minst tvåspaltig annons med samma uppgifter som i det i föregående punkt nämnda meddelandet.

Marknadsdomstolens beslut delgavs Oy Löytötalo - Finnroute Ab 23.12.1982. Den för meddelandet utsatta tidsfristen gick sålunda ut 6.1.1983 och den för tidningsannonsen utsatta tidsfristen 3.1.1983.

Bolaget har publicerat i marknadsdomstolens beslut förordnat rättelsemeddelande i Turun Sanomat 3.1.1983, Uusi Suomi och Iltalehti 4.1.1983 samt Aamulehti 11.1.1983. Av dessa tidningar kan Iltalehti uppenbarligen inte betraktas som en rikstidning. Annonsen i Turun Sanomat hade alltså publicerats inom den av marknadsdomstolen föreskrivna tiden.

Marknadsdomstolen hade i sitt beslut förutsatt, att rättelsen skulle innehålla ett omnämnande om att tilläggsanordningen till en borrmaskin var farlig för användaren, såvida denne inte hade åtminstone skyddsglasögon samt beklädnad som skyddar händer och armar. I Oy Löytötalo - Finnroute Ab:s annons saknades ordet "åtminstone", och därav framgick alltså inte att den uppräknade skyddsutrustningen var att betrakta som ett minimikrav.

Av ett brev från bolaget till KO framgår, att meddelandet ännu 13.1.1983 inte hade tillställts andra konsumenter, som fått katalogen Löytöluettelo 82/83, än dem som hade köpt anordningen Handi Stripper. I sitt svar till bolaget bad KO om uppgifter om bl.a. vilken spridning katalogen Löytöluettelo 82/83 hade haft. KO:s begäran om utredning upprepades 4.2.1983. Bolaget förklarade i ett 14.2.1983 datarat brev, att det skickat ett rättelsemeddelande till de kunder, som enligt bolagets adressregister hade fått katalogen Löytöluettelo 82/83. Senare har det framgått, att det fanns ca 70 000 sådana personer. Senare har det även framgått, att hela upplagan för katalogen Löytöluettelo 82/83 var 363 980 exemplar. Över hälften av katalogerna hade distribuerats till konsumenterna i form av adresslös direktreklam. Till konsumenterna i denna grupp har bolaget först i slutet av maj 1983 utsänt ett såsom varning rubricerat meddelande, som på andra sidan bl.a. innehåller en uppgift om bolagets nya butik.

Marknadsdomstolen förutsatte i sitt beslut, att till de konsumenter, som fått katalogen Löytöluettelo 82/83, skulle skickas ett särskilt, med bolagets namn försett meddelande, som skulle uppta namnet på anordningen Handi Stripper och en bild av anordningen samt en klar och tydlig varning gällande anordningens farlighet. Huvudbudskapet i det meddelande, som bolaget skickat till konsumenterna i början av detta år, utgörs inte av den erfordrade varningen utan av en begynnande "storrea". Även i bolagets brev till KO används om meddelandet benämningen reklam. Texten om Handi Strippers farlighet har placerats på frånsidan till den uppseendeväckande rea-reklamen.

Bolagets namn nämns inte i meddelandet/reklamen. Meddelandet/reklamen har distribuerats i anslutning till annat reklammaterial, en realisationskatalog, vilket ytterligare är ägnat att försämra varningens möjligheter att bli uppmärksammad. Den som inte är intresserad av rabatterbjudandena slänger förmodligen ett sådant material utan att undersöka det närmare. På detta sätt gjord är varningen gällande anordningens farlighet inte klar och tydlig.

Marknadsdomstolen förutsatte i sitt beslut, att rättelsen sker i ett särskilt meddelande. En i en realisationskatalog placerad liten lapp, som delvis innehåller reklam, är inte ett i beslutet avsett särskilt meddelande. Ett meddelande, där andra sidan innehåller en uppgift om öppnandet av en ny butik, kan inte heller anses vara ett sådant meddelande. Bolaget har inte gjort av marknadsdomstolen förutsatt rättelse inom den av marknadsdomstolen föreskrivna tiden eller på det av marknadsdomstolen förutsatta sättet.

Ett eventuellt upphörande med försäljningen av anordningen saknar självständig betydelse. Bolaget förbjöds ju inte att sälja anordningen. Eftersom ett eventuellt upphörande med försäljningen är en frivillig åtgärd, kan bolaget när som helst återta ett beslut om upphörande.

OY LÖYTÖTALO - FINNROUTE AB:S BEMÖTANDE

Bolaget har ansett, att det gjort i marknadsdomstolens beslut förordnad rättelse och yrkat, att KO:s ansökan om utdömande av vite avslås eller att vitet, om sådant trots allt utdömes, sänks betydligt.

Syftet med de i marknadsdomstolens beslut förordnade förpliktelserna har varit att på ett så effektivt sätt som möjligt föra ut budskapet om anordningens farlighet till de konsumenter, som redan hunnit köpa anordningen. Härigenom skulle dessa kunna använda anordningen så, att de inte riskerar att bli skadade.

En annan grund för informationsförpliktelsen har uppenbarligen varit, att de eventuella konsumenter, som överväger att köpa anordningen efter marknadsdomstolens beslut, skulle bli medvetna om anordningens farlighet och kunde fatta sitt eventuella köpbeslut i ljuset av dessa uppgifter.

Efter att ha fått marknadsdomstolens beslut har bolaget inte gått med på att sälja en enda anordning av märket Handi Stripper. Bolaget kommer i fortsättningen inte att sälja anordningen, eftersom det anser, att dess rykte tar skada av att en levererad vara är behäftad med sådana fel. Genom upphörandet med försäljningen har det ena av de ovannämnda motiven till marknadsdomstolens beslut blivit tillgodosett. Om anordningen inte alls har sålts efter beslutets utfärdande och inte heller kommer att säljas i framtiden, finns det i själva verket inget behov att informera konsumenterna om anordningens farlighet för att dessa skall kunna ta hänsyn härtill vid övervägandet av ett eventuellt inköp av anordningen. I samband med konsumenternas beställningar har bolaget meddelat och kommer även i fortsättningen att meddela att anordningen slutgiltigt har uteslutits ur sortimentet.

Om lagen hade tillåtit marknadsdomstolen att begagna sig av ännu stängare medel än den nu har tillgång till och att det hade varit möjligt att helt förbjuda marknadsföring av anordningen, hade det givetvis inte förelagt något behov att förordna att ett meddelande skulle sikckas de konsumenter, som fått katalogen Löytöluettelo, och att tidningsannonser skulle publiceras. Bolaget har nu i själva verket handlat som om marknadsdomstolens beslut skulle ha inneburit, att anordningen inte alls får marknadsföras. Bolaget har således med anledning av marknadsdomstolens beslut vidtagit radikalare åtgärder än beslutet förutsatte.

Bolaget anser, att de personer, som köpt anordningen i fråga mycket effektivare kan nås genom ett särskilt meddelande om anordningens farlighet än genom de av marknadsdomstolen förordnade sätten för meddelande. Därför tillsändes de konsumenter, som köpt anordningen, genast efter julhelgerna 1982 ett meddelande.

Marknadsdomstolens beslut delgavs bolaget dagen före julafton, dvs. 23.12.1982. Tidningsannonsen hann införas i Turun Sanomat inom den föreskrivna tiden. Den försenades med endast en dag i Uusi Suomi och Iltalehti. Dessutom publicerades annonsen i Aamulehti 11.1.1983. De små förseningarna saknar betydelse.

Bolaget hade fjorton dagar eller i realiteten åtta fulla arbetsdagar på sig att skicka ett varningsmeddelande till alla konsumenter, som hade fått katalogen Löytöluettelo 82/83. Den totala upplagesiffran för katalogen var 363 980 exemplar. När bolaget fick besked om marknadsdomstolens beslut fanns det på posten ca 83 000 ännu inte distribuerade exemplar av de sammanlagt ca 153 000 exemplar som ingick i en adressförsedd försändelse, som skulle distribueras genom postens förmedling. I slutet av januari skickades en varning av samma innehåll som varningen till dem som köpt anordningen till 70 000 personer.

Ca 169 700 exemplar av katalogen hade skickats ut till konsumenter i Helsingfors, Esbo, Åbo och Uleaborg i form av en adresslös direktdistribution. På grund av ett missförstånd tillställdes denna målgrupp ett särskilt meddelande först i maj 1983.

Utdömande av vite är inte möjligt fördenskull, att bolaget vidtagit mycket radikalare och effektivare åtgärder än dem, i händelse av vilkas försummande vitet utsatts. Å andra sidan var de erfordrade åtgärderna delvis mycket svåra, delvis omöjliga att utföra inom den föreskrivna tiden, i vilken jul- och nyårshelgerna ingick. Sålunda var själva beslutet rörande utsättande av vite i sig oskäligt. Efter alla de ovannämnda för bolaget dyra åtgärderna, som även kan skada bolagets rykte, finner bolaget KO:s ansökan oskälig.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen har i sitt förbjudande beslut 22.12.1982 1982:22 funnit, att den av Oy Löytötalo - Finnroute Ab marknadsförda tilläggsanordningen av märket Handi Stripper till en borrmaskin vid sedvanligt bruk av anordningen medförde fara för konsumenternas hälsa, varom information borde ha givits vid marknadsföringen. Fördenskull förpliktade marknadsdomstolen Oy Löytötalo - Finnroute Ab att vid vite av 100 000 mark

1. inom fjorton dagar från delfåendet av beslutet tillställa de konsumenter, till vilka en Löytöluettelo 82/83 benämnd direktförsäljningskatalog hade distribuerats, ett särskilt, med bolagets namn försett meddelande, som skulle uppta namnet på anordningen Handi Stripper och en bild av anordningen samt en klar och tydlig varning för att anordningen är farlig och uppgift om att marknadsdomstolen i ett beslut har förbjudit marknadsföring av anordningen utan att konsumenterna underrättas om att från anordningen vid användningen kan lösgöras vassa stålstickor och att anordningen fördenskull är farlig både för användaren, om denne inte har åtminstone skyddsglasögon samt beklädnad som skyddar händer och armar, och för andra personer, som befinner sig i närheten när anordningen används, och

2. inom tio dagar från beslutets delfående i tre rikstidningar med stor spridning publicera en minst tvåspaltig annons med samma uppgifter som i det i punkt 1 nämnda meddelandet.

Marknadsdomstolens beslut delgavs bolaget 23.12.1982. Tidsfristen för meddelandets utsändande utgick sålunda 6.1.1983 och tidsfristen för tidningsannonsens publicering 3.1.1983.

Den totala upplagesiffran för den Löytöluettelo 82/83 benämnda direktförsäljningskatalogen har varit 363 980 exemplar. När bolaget fick besked om marknadsdomstolens förbjudande beslut hade över hälften av katalogerna skickats hem till konsumenter i form av adresslös direktreklam. Dessutom hade ca 70 000 exemplar av katalogen skickats till konsumenter per post försedda med adress.

Bolaget har tidigast från och med slutet av januari 1982 skickat en realisationsförsäljningsupplaga av katalogen Löytöluettelo 82/83 till de konsumenter, till vilka katalogen Löytöluettelo 82/83 hade distribuerats genom postens förmedling. Mellan realisationskatalogens blad fanns en lapp, vars ena sidan hade rubriken: "Toimi nopeasti SUURALE" (Handla snabbt STORREA). På andra sidan av lappen fanns en bild av anordningen Handi Stripper och en text som talade om att anordningen är farlig.

Sedan KO hos marknadsdomstolen yrkat, att det vite, som utsatts för förstärkande av rättelseförpliktelsen, skulle utdömas, har bolaget i slutet av maj 1983 tillställt de konsumenter, till vilka katalogen Löytöluettelo 82/83 hade skickats i form av adresslös direktreklam, en liten skrift som på bägge sidorna rubricerats som en varning. Den innehöll på bägge sidorna en bild av anordningen Handi Stripper och bolagets namn samt samma text om anordningens farlighet som på den lilla lappen i realisationskatalogen. På den ena sidan av skriften fanns bl.a. även ett meddelande om bolagets nya butik.

Bolaget har 3.1.1983 i Turun Sanomat, 4.1.1983 i Uusi Suomi och Iltalehti samt 11.1.1983 i Aamulehti publicerat ett meddelande, som innehållit bolagets namn samt en bild av anordningen Handi Stripper och samma text beträffande anordningens farlighet som på den lilla lappen i realisationskatalogen.

Bolaget har sänt ut det av marknadsdomstolen påbjudna meddelandet om anordningens farlighet efter den utsatta tiden. Den adressförsedda lapp, som distribuerats genom postens förmedling, har innehållit realisationsmarknadsföring. Den har skickats ut mellan bladen i en realisationskatalog och bolagets namn har saknats på lappen. Den lilla skrift, som skickats ut i form av adresslös direktreklam, har även innehållit reklamtext på ena sidan. Även om dröjsmålet med tidningsannonsernas publicering bör anses vara obetydligt, är dröjsmålen med och bristfälligheterna i utskickandet av det särskilda meddelandet sådana, att uppfyllandet av rättelseförpliktelsen väsentligen försummats.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen prövar rättvist att utdöma det vite om 100 000 mark, som utsatts för förstärkande av den rättelseförpliktelse, som ålagts Oy Löytötalo - Finnroute Ab i marknadsdomstolens beslut 1982:22 av 22.12.1982.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Heiniö, Modeen, Mäkinen, Ojala, Ollikainen och Vasara.