Finnish court allows used car warranty with consumer self-risk clause as overall fair contract term.

KA vastaan Keskusosuusliike Hankkija (vastaaja). - KSL 5 luvun 3 §:ssä säännelty takuusitoumus edellyttää, että tavarassa oleva virhe korjataan myyjän kustannuksella. Käytetyn auton kaupassa takuuehtona käytetty ehto, jonka mukaan kuluttajalla on markkamääräinen omavastuu jokaiselta korjauskerralta 60 vuorokauden kuluttua auton luovutuksesta, oli kohtuuton.

KSL_3_luku_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että vastaajaa kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään käytetylle autolle myöntämässään takuusitoumuksessa käyttämästä seuraavaa ehtoa: "Ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 markkaa jokaiselta korjauskerralta", taikka muuta omavastuuta sisältävää takuun rajoitusta.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/ 1977, s. 36) kohtuuttomien sopimusehtojen arvioimisperusteita selviteltäessä todetaan, että KSL 5 ja 6 lukuun otettavien pakottavien säännösten vastaisen ehdon käyttö voidaan kieltää KSL 3 luvun 1 §:n nojalla.

KSL 5 luku sisältää säännöksiä mm. myyjän vapaaehtoisesti antamasta yleensä takuuksi muotoillusta korjaussitoumuksesta. HE:ssa todetaan takuista yleisesti seuraavaa (s. 43): "Myyjän tai valmistajan takuuksi nimittämä lauseke on usein kirjoitettu siten, että takuu itse asiassa rajoittaa myyjäpuolen velvollisuuksia tai lisää ostajan velvollisuuksia siitä, mitä ne tahdonvaltaisten oikeussäännösten mukaan olisivat.... Takuu on ehdotuksen mukaan lisäsitoumus, eikä myyjä voi antamalla takuun rajoittaa muista säännöksistä aiheutuvaa vastuutaan."

KSL 5 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen korjaustakuulta edellytetään, että korjaussitoumus annetaan kirjallisesti ja että takuunantajan kustannuksella tapahtuva korjaus suoritetaan kohtuullisessa ajassa. Takuun perusteela myyjä saa mahdollisuuden suorittaa korjauksen KSL 5 luvun 2 §:n edellyttämän viivytysettä - käsitteen sijasta kohtuullisessa ajassa ja torjua näin muut KSL 5 luvussa olevat virheseuraamukset. Jotta tällainen poikkeama KSL:n virhejärjestelmästä voitaisiin sallia, edellytetään, että korjaussitoumus muutoin sisältää kuluttajalle selviä lisäetuja. Tällainen lisäetu on juuri se, että virheen korjaaminen tapahtuu KSL 5 luvun 3 §:n sanamuodon mukaisesti takuunantajan kustannuksella.

KSL 5 luvun 15 §:ssä todetaan, että KSL 5 luvun säännöksistä kuluttajan kannalta huonompaan suuntaan poikkeava sopimusehto on tehoton. Näin ollen myös KSL 5 luvun 3 §:n korjaussitoumukselle asettamista edellytyksistä kuluttajan vahingoksi poikkeavaa takuuehtoa on pidettävä tehottomana.

HE:ssä todetaan, että markkinointisäännöstenkin nojalla voidaan puuttua takuu-sanan käyttöön, mikäli kuluttajille ei takuuksi kutsuttavalla järjestelmällä taata todellisia lisäetuja.

HE:ssä täsmennetään KSL 5 luvun 3 §:n sisältöä siten, että takuunantajan kustannuksia ovat esim. kustannukset vaihdettavista osista ja korjaustöistä, ja että korjauksen tulee tapahtua kokonaan takuunantajan kustannuksella. On selvää, että takuuehto, jonka mukaan korjauksen kustannukset kokonaisuudessaan tiettyyn markkamäärään saakka siirretään kuluttajan kannettaviksi, rajoittaa elinkeinonharjoittajan vastuuta vielä enemmän kuin HE:n esimerkeissä mainittujen kustannuserien siirtäminen kuluttajille merkitsisi. Omavastuuehdon onkin katsottava olevan ristiriidassa KSL 5 luvun 3 §:ssä ilmenevän kustannusvastuuperiaatteen kanssa.

Autoalan Keskusliiton (AKL) laatimat käytetyn auton takuuehdot eivät poikkea KSL 5 luvun 3 §:n sisällöstä. AKL:n suosituksessa todetaan yksiselitteisesti: "Myyjä sitoutuu omalla kustannuksellaan korjaamaan takuuseen kuuluvan virheen." Suositus on otettu alalla käyttöön jo 2.5.1979, joten vastaaja AKL:n jäsenenä on ollut tietoinen suosituksen sisällöstä.

Autoalan lakimiehen toimiston julkaisussa "Kuluttajansuojalaki ja autoala II" todetaan: "...Minkäänlaista omavastuuta ei voida takuuseen sisällyttää." Autoalalla ei siis ole asetettu kysymyksenalaiseksi sitä, etteikö omavastuu käytetyn auton takuuehdoissa olisi KSL:n vastainen järjestely.

Vastaaja on rakentanut korjaussitoumuksensa siten, että omavastuuta koskeva ehto tulee sovellettavaksi vasta 60 (90) päivän kuluttua auton toimituspäivästä. Tällä menettelyllä vastaaja yrittää muodollisesti noudattaa autoalalla yleisesti käytössä olevia käytetyn auton takuuehtoja. Tämä järjestely ei kuitenkaan muuta omavastuuehdon luonnetta. Myyjä voi täysin vapaasti valita takuuajan. Jos myyjä päätyy alan normaalia käytäntöä pitempään omavastuulliseen takuuaikaan, tällainen poikkeuksellisen pitkä takuuaika on tehokas myyntivaltti. Kun tällöin kuitenkin takuun loppuaika on omavastuullinen, kyse ei ole enää KSL 5 luvun 3 §:n edellytykset täyttävästä korjaussitoumuksesta vaan ainoastaan näennäisestä lisäedusta. Kuluttaja ei käytännössä pysty valvomaan, miten takuukorjaukset tehdään. Elinkeinonharjoittaja voi joissakin tapauksissa jakaa korjaustoimenpiteensä omavastuun puitteissa useampaan osaan, joten kuluttajan maksettavaksi tosiasiallisesti jäävät kaikki korjauskustannukset.

Seurauksena omavastuuehdosta voikin olla, että myyjän KSL 5 luvun 6 §:n mukainen virhevastuu käytetyn auton kaupassa ei toteudu tai toteutuu hyvin rajoitetusti. Vastaajan tapauksessa kuluttaja joutuu vielä allekirjoituksellaan vahvistamaan hyväksymänsä takuuehdot sellaisinaan - siis myös omavastuuehdon. Tällöin ehtoihin sisältyvällä lausekkeella, jonka mukaan näillä ehdoilla ei vähennetä ostajalle KSL:n mukaan kuuluvia oikeuksia, ei ole kuluttajan kannalta myönteistä merkitystä. KSL:iin viittaminen saattaa päinvastoin saada aikaan vaikutelman omavastuuehdonkin KSL:n mukaisuudesta. Harvalle kuluttajalle tulee mieleen, että takuun muututtua omavastuuperusteiseksi hänen ei tarvitse enää nojautua takuuseen halutessaan vedota autossa ilmenneeseen virheeseen, vaan saa esittää hyvitysvaatimuksensa suoraan KSL 5 luvun 2 §:n perusteella silloin, kun autossa oleva virhe kuuluu myyjän vastuupiiriin.

Kuluttajien oikeusaseman kannalta on tärkeätä, että takuuksi nimitettävän korjaussitoumuksen ehdot aina täyttävät KSL:n pakottavien säännösten asettamat edellytykset. Auton kaltaisen kulutushyödykkeen ollessa kyseessä korjauskustannukset ovat monesti huomattavat, joten omavastuuehdon soveltamisesta voi koitua kuluttajalle suurta taloudellista rasitetta.

Edellä olevan nojalla vastaajan soveltama omavastuuehto käytetyn auton korjaussitoumuksessa on kuluttajien kannalta kohtuuton ja siis KSL:n 3 luvun 1 §:n vastainen.

KESKUSOSUUSLIIKE HANKKIJAN VASTINE

Vastaaja on ilmoittanut olevansa valmis suostumaan KA:n vaatimukseen sekä olemaan käyttämättä käytetylle autolle myöntämässään takuusitoumuksessa yllämainittua taikka muuta omavastuuta sisältävää takuun rajoitusta sekä vaatinut uhkasakkovaatimuksen hylkäämistä.

Vastaaja on ilmoittanut aikoneensa ottaa käyttöön käytettyjen autojen takuuehdot, joissa ostajan omavastuuta sovellettaisiin 90 vuorokauden kuluttua auton toimituspäivästä lukien. AKL:n suosittamissa käytetyn auton takuuehdoissa takuuaika on 3 kuukautta auton toimituspäivästä lukien. Vastaajan mielestä suunniteltu takuuehto olisi ollut kuluttajille AKL:n suosittamia takuuehtoja edullisempi.

Vastaajan mielestä uhkasakon asettaminen on perusteetonta, koska vastaaja ei ole kieltäytynyt muuttamasta takuuehtojaan KA:n esittämän vaatimuksen mukaisesti ja asia olisi näin ollen voitu järjestää neuvottelemalla.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Vuoden 1981 puolivälistä alkaen Keskusosuusliike Hankkija on käytetyn auton kaupassa käyttänyt seuraavaa sopimusehtoa takuuehtona: "Ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 markkaa jokaiselta korjauskerralta."

KSL 5 luvun 3 §:n nojalla myyjä voi kulutustavarakaupassa antaa lisäetuna korjaussitoumuksen ja samalla myös pidättää itsellään oikeuden myydyn tavaran korjaamiseen. Tällaisesta korjaussitoumuksesta käytetään yleisesti nimitystä "takuu".

KSL 5 luvun 3 §:n sääntelemä sitoumus edellyttää, että virhe korjataan myyjän kustannuksella. Omavastuun kytkeminen tällaiseen korjaussitoumukseen johtaa siihen, ettei sitoumus täytä KSL 5 luvun 3 §:n vaatimuksia. Sellaista korjaussitoumusta, joka ei täytä KSL 5 luvun 3 §:n vaatimuksia, ei saa kutsua takuuksi. Näillä perusteilla vastaajan takuuehtona käyttämä omavastuuehto on KSL 5 luvun 3 §:n vastainen ja siten myös kuluttajien kannalta kohtuuton.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 3 luvun 1 §:n ja 2 §:n 1 mom:n nojalla oikeaksi 100 000 markan sakon uhalla kieltää Keskusosuusliike Hankkijaa käyttämästä takuuehtona sopimusehtoa, jonka mukaan ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 markkaa jokaiselta korjauskerralta, taikka käyttämästä takuuehtona muuta omavastuuta sisältävää sopimusehtoa.

Kieltoa on noudatettava heinäkuun 1 päivästä 1983 lukien.

Läsnä: Valkonen, puheenjohtaja, Pekkanen, Wilhelmsson, Kähönen Mustonen, Ollikainen, Pallari, Tammilehto ja Vasara

Asiassa äänestys

Jäsen Vasara, jonka lausuntoon jäsenet Tammilehto ja Pallari yhtyivät lausui:

KA on vaatinut, että vastaajaa KSL 3 luvun 1 §:n nojalla, eli sillä perusteella, että käytettyä sopimusehtoa on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana, kielletään käytetylle autolle myöntämässään takuusitoumuksessa käyttämästä seuraavaa ehtoa: "Ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 mk jokaiselta korjauskerralta", taikka muuta omavastuuta sisältävää takuun rajoitusta.

Katson, että vastaajan käytettyjen autojen kaupassa käyttämän ostajan omavastuuta merkitsevän sopimusehdon osalta ei ole kysymyksessä KSL 5 luvun 3 §:n tarkoittama korjaussitoumus, jota yleisesti kutsutaan takuuksi. Näin ollen sopimusehtokokonaisuutta on arvioitava siten, että ainoastaan omavastuuosuuden ylittävään osaan sovelletaan KSL:n takuuta koskevia säännöksiä. Omavastuuosuuden osalta elinkeinonharjoittajan virhevastuu määräytyy kuten takuuta ei olisi annettu.

Katson, että omavastuuehdon ja takuusitoumuksen sisältämää sopimuskokonaisuutta on pidettävä kuluttajan kannalta edullisena, kun otetaan huomioon omavastuuosuuden suuruus, käytettyjen autojen kohdalla yleensä esiintyvien vikojen määrä ja niiden vaatimat korjauskustannukset ja se, että kuluttaja ei voi ilman takuuta yleensä menestyksellisesti vedota tavaran virheeseen usean kuukauden kuluttua käytetyn auton kaupassa.

Koska Keskusosuusliike Hankkijan käyttämä sopimusehtokokonaisuus tarjoaa kuluttajalle selvän lisäedun, sopimusehtokokonaisuutta ei voida pitää kuluttajan kannalta kohtuuttomana. Hylkään KA:n hakemuksen.

---

[SV]

KO mot Centralandelslaget Hankkija (svaranden). - I KSL 5 kap. 3 § reglerad garantiförbindelse förutsätter, att fel i vara repareras på säljarens bekostnad. Ett villkor, som använts som garantivillkor vid köp av begagnad bli och enligt vilket konsumenten hade en markbeloppsmässig självriskandel för varje reparation efter 60 dygn från bilens överlåtelse, var oskäligt.

KSL_3_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att svaranden med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 3 kap. 1 och 2 § vid vite förbjudes att i den garantiförbindelse, som lämnas för begagnade bilar använda följande villkor: "Köparen har ingen självrisk under de första 60 dygnen efter bilens leveransdag, varefter självrisken är 600 mark för varje reparationstillfälle" eller någon annan begränsning av garantin, som innebär självrisk.

I regeringens proposition angående konsumentskyddslagstiftning (RP 8/1977, sid. 36) slås det fast beträffande bedömningsgrunderna för oskäliga avtalsvillkor att användning av ett avtalvillkor, som strider mot de tvingande stadgandena i KSL 5 och 6 kap. kan förbjudas med stöd av KSL 3 kap. 1 §.

KSL 5 kap. innehåller stadganden bl.a. om av säljaren frivilligt lämnade, vanligen som garantier utformade, reparationsförbindelser. I RP fastslås det om garantier i allmänhet följande (sid. 44): "En klausul som kallas säljares eller tillverkares garantiförbindelse har ofta formulerats så, att garanti i själva verket begränsar säljarsidans förpliktelser eller utvidgar köparens skyldigheter i förhållande till vad som skulle vara fallet enligt dispositiva rättsregler... Med garanti avses i förslaget tilläggsutfästelse av säljaren och säljaren kan inte genom garantin begränsa det ansvar som följer av övriga stadganden."

Enligt KSL 5 kap. 3 § förutsättes vid reparationsgaranti för konsumtionsförnödenheter att reparationsförbindelsen lämnas skriftligen och att den reparation, som sker på garantilämnarens bekostnad, utfördes inom skälig tid. På grundval av garantin får säljaren möjlighet att utföra reparationen inom skälig tid i stället för det i KSL 5 kap. 2 § förutsatta begreppet utan dröjsmål och avvärjer därigenom övriga påföljder av felet enligt KSL 5 kap. Om ett sådant undantag från KSL:s stadganden angående fel i vara skall kunna godkännas förutsätter detta att reparationsförbindelsen i övrigt innehåller klara tilläggsförmåner för konsumenten. En sådan tillåggsförmån är just det att felet avhjälpes, enligt KSL 5 kap. 3 §, på garantilämnarens bekostnad.

I KSL 5 kap. 15 § slås det fast att avtallsvillkor, som avviker från reglerna i KSL 5 kap. i ur konsumentens synpunkt sämre riktning, är utan verkan. Därför måste också garantivillkor, som till konsumentens nackdel avviker från de i KSL 5 kap. 3 § för reparationsförbindelser uppställda förutsättningarna, anses utan verkan.

I regeringens proposition fastslås det att man även med stöd av stadgandena om marknadsföring kan ingripa mot användning av ordet garanti, såvida den ordning, som kallas för garanti, inte garanterar konsumenterna verkliga tilläggsförmåner.

I RP preciseras innehållet i KSL 5 kap. 3 § sålunda att kostnader, som skall bäras av garantilämnaren är till exempel kostnaderna för delar som skall bytas ut och reparationsarbetet och att reparationen i sin helhet skall ske på garantilämnarens bekostnad. Det är klart att ett garantivillkor, som innebär att kostnaderna för reparationen i sin helhet intill en bestämd penningsumma överföres till att bäras av konsumenten, begränsar näringsidkarens ansvar i ännu högre grad än vad som bleve fallet om de i RP som exempel nämnda kostnadsposterna skulle överföras på konsumenterna. Självriskvillkoret är således att betrakta som stridande mot de principer för kostnadsansvaret, som framgår av KSL 5 kap. 3 §.

De garantivillkor för begagnade bilar, som utarbetats av Bilbranschens Centralförbund r.f. (BCF), avviker inte från innehållet i KSL 5 kap. 3 §. I BCF:s rekommendation fastslås det entydigt: "säljaren förbinder sig att på egen bekostnad avhjälpa fel, som hör till garantin." Rekommendationer har tagits i bruk inom branschen redan 2.5.1979, varför svaranden som medlem av BCF har varit medveten om rekommendationens innehåll.

I den av bilbranschens juridiska byrå utgivna skriften "Konsumentskyddslagen och bilbranschen II" fastslås det att "....Garantin får inte innehålla någon självrisk." Bilbranschen har alltså inte ifrågasatt att en självrisk som garantivillkor för en begagnad bil skulle vara en ordning i strid med KSL.

Av självriskvillkoret kan också bli som följd att säljarens ansvar för fel i varan enligt KSL 5 kap. 6 § inte blir verkligt eller får mycket begränsad verkan då det gäller handel med begagnade bilar. I svarandens fall får konsumenten därtill med sin underskrift bekräfta att han godkänner garantivillkoren i det skick de äro - alltså även självriskvillkoret. Den klausul i villkoren, enligt vilken dessa inte minskar de rättigheter, som enligt KSL tillkommer köparen, har ingen positiv betydelse sett ur konsumentens synvinkel. Hänvisningen till KSL kan tvärtemot få till stånd ett intryck av att också självriskvillkoret vore i enlighet med KSL. Få konsumenter kommer att tänka på att de sedan garantin ändrats att grunda sig på självrisk inte längre behöver stöda sig på garantin om de vill åberopa ett uppenbart fel på bilen utan kan framföra sina anspråk på ersättning direkt på grundval av KSL 5 kap. 2 § i de fall då felet på bilen hör till säljarens ansvarsområde.

För konsumenternas rättsställning är det viktigt att villkoren i en reparationsförbindelse, som kallas garanti, alltid uppfyller de förutsättningar, som finns i KSL:s tvingande stadganden. Då det är fråga om en sådan konsumtionsförnödenhet som en bil är reparationskostnaderna mången gång avsevärda, varför tillämpning av självriskvillkoret kan leda till stora ekonomiska påfrestningar för konsumenten.

Med stöd av ovanståenden är det av svaranden tillämpade självriskvillkoret i reparationsförbindelsen för begagnade bilar från konsumenternas synpunkt oskäligt och därför stridande mot KSL 3 kap. 1 §.

CENTRALANDELSLAGET HANKKIJAS BEMÖTANDE

Svaranden har förklarat sig vara beredd att gå med på KO:s yrkande samt underlåta att i garantiförbindelsen för begagnade bilar använda sig av ovan nämnda eller annan begränsning av garantin genom självriskvillkor samt begärt att yrkandet på vitesföreläggande skulle förkastas.

Svaranden har meddelat sig ha för avsikt att börja använda garantivillkor för begagnade bilar, där köparens självrisk inträder 90 dagar efter bilens överlåtelsedag. Enligt de av BCF rekommenderade garantivillkoren för begagnade bilar är garantitiden 3 månader från bilens överlåtelsedag. Enligt svarandens mening vore det planerade garantivillkoret fördelaktigare för konsumenterna än det av BCF rekommenderade.

Enligt svarandens mening saknas det anledning att utsätta vite eftersom svaranden inte har vägrat att ändra sitt garantivillkor enligt KO:s yrkande och ärendet därför skulle ha kunnat biläggas förhandlingsvägen.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Sedan mitten av år 1981 har Centralandelslaget Hankkija vid handel med begagnade bilar använt följande klausul som garantivillkor: "Köparen har ingen självrisk under de första 60 dygnen efter bilens leveransdag, varefter självrisken är 600 mark för varje reparationstillfälle."

Med stöd av KSL 5 kap. 3 § kan säljaren vid handel med konsumtionsvaror lämna en reparationsförbindelse som tilläggsförmån och samtidigt förbehålla sig själv rätten att reparera den sålda varan. En sådan reparationsförbindelse kallas allmänt för "garanti".

Den förbindelse, varom stadgas i KSL 5 kap. 3 §, förutsätter att felet avhjälpes på säljarens bekostnad. Om en självrisk kopplas till en sådan reparatiosförbindelse, leder detta till att denna inte uppfyller de krav som KSL 5 kap. 3 § ställer. En reparationsförbindelse, som inte uppfyller kraven i KSL 5 kap. 3 §, får inte kallas garanti. På dessa grunder är den självriskklausul, som svaranden använder som garantivillkor, stridande mot KSL 5 kap. 3 § och därför också oskälig.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 3 kap. 1 § och 2 § 1 mom. vid vite av 100 000 mark förbjuda Centralandelslaget Hankkija att som garantiklausul använda ett avtalsvillkor, enligt vilket säljaren inte har självrisk under 60 dygn efter bilens överlåtelsedag, varefter självrisken är 600 mark för varje reparationstillfälle, eller som garantiklausul använda något annat avtalsvillkor, som innehåller självrisk.

Förbudet skall iakttagas från den 1 juli 1983.

Närvarande: Valkonen, såsom ordförande, Pekkanen, Wilhelmsson, Kähönen, Mustonen, Ollikainen, Pallari, Tammilehto och Vasara.

Avgörande efter omröstning

Ledamoten Vasara yttrade med instämmande av ledamöterna Tammilehto och Pallari:

KO har yrkat att svaranden med stöd av KSL 3 kap. 1 §, d.v.s. på grund av att det använda avtalsvillkoret skulle vara oskäligt, förbjudes att i den garantiförbindelse som lämnas för begagnade bilar använda följande klausul: "Köparen har ingen självrisk under de första 60 dygnen efter bilens leveransdag, varefter självrisken är 600 mark för varje reparationstillfälle" eller någon annan begränsning av garantin till följd av självrisk.

Jag anser att det för det avtalsvillkors del, som innebär självrisk och som svaranden använder vid handel med begagnade bilar, inte är fråga om en sådan reparationsförbindelse, som avses i KSL 5 kap. 3 § och som allmänt kallas garanti. Avtalsvillkoren som helhet måste därför bedömas på så sätt att stadgandena rörande garanti i KSL tillämpas endast på den del, som överskrider självriskandelen. För självriskandelens vidkommande gäller näringsidkarens ansvar för fel såsom om någon garanti inte skulle ha lämnats.

Jag anser att självriskvillkoret och innehållet i garantiförbindelsen sett som avtal i sin helhet måste betraktas som förmånligt för konsumenten då man tar hänsyn till självriskens storlek, den mängd fel, som allmänt visar sig på begagnade bilar och vad det kostar att reparera dem och att konsumenten i allmänhet inte vid handel med begagnade bilar utan garanti framgångsrikt kan åberopa fel i varan flera månader efter köpet.

Eftersom det avtal, som Centralandelslaget Hankkija använder, sett som helhet erbjuder konsumenten en klar tilläggsförmån, kan avtalsvillkoren som helhet inte anses vara oskäliga mot konsumenten. Jag förkastar KO:s yrkande.