Consumer Protection Court bans misleading 'three-year warranty' claims when hidden self-risk clauses apply after one year.

KA vastaan Suomen Koneliike Helkama Oy (yhtiö). - Myyjän kulutustavarakaupassa lisäetuna antamasta korjaussitoumuksesta, jolla myyjä pidättää itsellään oikeuden myydyn tavaran korjaamiseen, käytetään yleisesti nimitystä takuu. KSL 5 luvun 3 §:ssä edellytetään, että tavarassa takuuaikana ilmenevät viat korjataan myyjän kustannuksella. Omavastuun kytkeminen takuusitoumukseen on siten KSL 5 luvun 3 §:n vastaista. Yhtiön käyttämä sopimusehto, jonka mukaan kuluttajalla on takuuajan toisena ja kolmantena vuonna omavastuu auton korjauksista, oli kohtuuton. Markkinoinnissa käytetty ilmaisu "kolmen vuoden takuu" antoi, siltä osin kuin ilmaisu tarkoitti omavastuista korjaussitoumusta, kuluttajille virheellisen kuvan yhtiön antaman sitoumuksen sisällöstä sekä sen oikeudellisesta luonteesta ja merkityksestä. Markkinointi oli sopimatonta.

KSL_3_luku_1_§ ja KSL_2_luku_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 ja 7 §:n sekä 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla vaatinut, että Suomen Koneliike Helkama Oy:tä sakon uhalla kielletään

1) käyttämästä markkinoinnissaan nimitystä "kolmen vuoden takuu" sellaisesta järjestelmästä, joka sisältää ensimmäisen vuoden jälkeen auton luovutuksesta voimaan tulevan omavastuuehdon, tai käyttämästä muuta "takuu" sanan sisältävää ilmaisua tästä tai tähän rinnastettavasta omavastuuehdon sisältävästä järjestelmästä ja

2) käyttämästä autolle myöntämässään takuusitoumuksessa seuravaa sopimusehtoa: "Ensimmäisen vuoden takuu on ilman omavastuuta. Kahtena seuraavana vuonna on asiakkaalla omavastuuosuus, joka on korjauskohteelta 500 900 mk auton mallista riippuen" taikka muuta omavastuun sisältävää takuuta rajoittavaa ehtoa.

KA on lisäksi KSL 2 luvun 8 §:n nojalla vaatinut, että 1-kohdassa mainittu kielto annetaan väliaikaisena oikeudenkäynnin ajaksi.

Yhtiö on syksyllä 1983 markkinoinut useissa lehdissä, mm. Helsingin Sanomissa 4.9.1983, sekä televisiossa Mitsubishi henkilöautoja ilmoittaen antavansa autoille kolmen vuoden takuun.

Yhtiön takuuksi nimittämä järjestelmä on kuitenkin rakennettu siten, että ensimmäisen vuoden jälkeen auton luovutuksesta ostajalla on 500 - 900 markan omavastuuosuus korjauskohteelta auton mallista riippuen. Omavastuuosuudesta ei yhtiön markkinoinnissa kerrota.

KSL 5 luku sisältää säännöksiä mm. myyjän vapaaehtoisesti antamasta yleensä takuuksi muotoillusta korjaussitoumuksesta. Hallituken esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (HE 8/1977 s. 43-44) todetaan takuista yleisesti seuraavaa: "Myyjän tai valmistajan takuuksi nimitetty lauseke on usein kirjoitettu siten, että takuu itse asiassa rajoittaa myyjäpuolen velvollisuuksia tai lisää ostajan velvollisuuksia siitä, mitä ne tahdonvaltaisten oikeussäännösten mukaan olisivat. Takuu on ehdotuksen mukaan lisäsitoumus, eikä myyjä voi antamalla takuun rajoittaa muista säännöksistä aiheutuvaa vastuutaan."

KSL 5 luvun 3 §:n mukaan kulutushyödykkeen korjaustakuulta edellytetään, että korjaussitoumus annetaan kirjallisesti ja että korjaus suoritetaan sitoumuksen antajan kustannuksella kohtuullisessa ajassa. Takuun nojalla myyjä saa mahdollisuuden suorittaa korjauksen KSL 5 luvun 2 §:n edellyttämän viivytyksettä-käsitteen sijasta kohtuullisessa ajassa ja torjua näin muut KSL:n 5 luvussa mainitut virheseuraamukset. Jotta tällainen poikkeama KSL:n virhejärjestelmästä voitaisiin sallia, vaaditaan, että korjaussitoumus muutoin sisältää kuluttajille selviä lisäetuja. Tällainen lisäetu on juuri se, että virheen korjaaminen tapahtuu 5 luvun 3 §:n sanamuodon mukaisesti takuun antajan kustannuksella.

KSL 5 luvun 15 §:ssä todetaan, että KSL:n 5 luvun säännöksistä kuluttajan kannalta huonompaan suuntaan poikkeava sopimusehto on tehoton. Näin ollen myös KSL 5 luvun 3 §:n korjaussitoumukselle asettamista vaatimuksista kuluttajan vahingoksi poikkeavaa takuuehtoa on pidettävä tehottomana.

Hallituksen esityksessä selviteltäessä kohtuuttomien sopimusehtojen arvioimisperusteita (s. 36) todetaan, että KSL:n 5 ja 6 lukuun otettavien pakottavien säännösten vastaisen ehdon käyttö voidaan kieltää KSL 3 luvun 1 §:n nojalla. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että markkinointisäännöstenkin nojalla voidaan puuttua takuu sanan käyttöön, mikäli kuluttajille ei takuuksi kutsuttavalla järjestelmällä taata todellisia etuja.

Markkinatuomioistuin on 23.3.1983 ratkaisussaan 1983:2 kieltänyt vastaajana ollutta elinkeinonharjoittajaa käyttämästä takuuehtona sopimusehtoa, jonka mukaan ostajalla ei ole omavastuuta 60 vuorokauden aikana lukien auton toimituspäivästä, minkä jälkeen omavastuu on 600 markkaa jokaiselta korjauskerralta, taikka käyttämästä takuuehtona muuta omavastuuta sisältävää sopimusehtoa.

Ratkaisunsa perusteluissa markkinatuomioistuin totesi, että KSL 5 luvun 3 §:n nojalla myyjä voi kulutustavarakaupassa antaa lisäetuna korjaussitoumuksen ja samalla myös pidättää itsellään oikeuden myydyn tavaran korjaamiseen. Tällaisesta korjaussitoumuksesta käytetään yleisesti nimitystä "takuu". Markkinatuomioistuin totesi edelleen, että KSL 5 luvun 3 §:n sääntelemä sitoumus edellyttää, että virhe korjataan myyjän kustannuksella. Omavastuun kytkeminen tällaiseen korjaussitoumukseen johtaa siihen, ettei sitoumus täytä KSL 5 luvun 3 §:n vaatimuksia. Sellaista korjaussitoumusta, joka ei täytä KSL 5 luvun 3 §:n vaatimuksia, ei saa kutsua takuuksi. Näillä perusteilla markkinatiomioistuin katsoi, että vastaajan takuuehtona käyttämä omavastuuehto oli KSL 5 luvun 3 §:n vastainen ja siten myös kuluttajien kannalta kohtuuton.

Nyt kysymyksessä oleva takuuksi kutsuttu järjestelmä vastaa rakenteeltaan markkinatuomioistuimen mainitussa ratkaisussaan käsittelemää järjestelmää. Järjestelmä rajoittaa kuitenkin takuun antajan vastuuta vielä enemmän, koska omavastuuosuus koskee jokaista korjauskohdetta, ei vain korjauskertaa.

Hakemuksen 1-kohdassa kuvailtu yhtiön markkinointimenettely on kuluttajien kannalta sopimaton ja siten KSL 2 luvun 1 §:n vastainen. Yhtiön soveltama omavastuuehto auton korjaussitoumuksessa on kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten KSL 3 luvun 1 §:n vastainen.

KA on määrännyt asiassa markkinoinnin osalta hakemuksen 1-kohdan vaatimuksen mukaisen väliaikaisen kiellon. KSL:n takuuta koskevat säännökset ovat sisällöltään selkeät. Takuu käsitettä ovat edelleen täsmentäneet edellä mainittu ja eräät muut markkinatuomioistuimen ratkaisut (esimerkiksi 1981:20). Markkinatuomioistuimen ratkaisuista on pyritty tiedottamaan tehokkaasti myös autoalalla. Yhtiö on kuitenkin käynnistänyt laajamittaisen mainoskampanjan, jota hallitsee autoalalla vielä harvinainen kolmen vuoden takuulupaus. Takuun omavastuisuudesta yhtiön markkinoinnissa kuitenkin vaietaan.

SUOMEN KONELIIKE HELKAMA OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt, että sen markkinointi olisi sopimatonta ja että sen käyttämä sopimusehto olisi kohtuuton. Yhtiö on vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA:n vaatimusten oikeudellinen lähtökohta on muodollinen. Se perustuu hänen KSL:n sanamuodosta ja lain perusteluista vetämäänsä johtopäätökseen, että sanalla "takuu" tarkoitetaan aina ns. laatutakuun lisäksi KSL 5 luvun 3 §:ssä esitettyä korjaussitoumusta ja päinvastoin, eli aina kun puhutaan korjaussitoumuksesta, kysymyksessä olisi "takuu".

Näin ei tarvitse olla. Jo se, että KSL 5 luvun 3 §:n sanamuodossa ei käytetä lainkaan sanaa "takuu" osoittaa, että takuusitoumuksia tai takuusopimuksia voi olla muunlaisiakin kuin KSL:n mainitussa kohdassa tarkoitetut korjaussitoumukset. Juridiselta kannalta katsoen yhtiön käyttämä takuujärjestely ei ole lainkaan KSL 5 luvun 3 §:n tarkoittama korjaussitoumus, vaan se on auton myyjän ja sen ostajien väliseen kauppasopimukseen liittyvä takuuta tarkoittava lisäsopimus, jossa sopimuksen osapuolet sopivat siitä, miten luovutushetken jälkeisten toisen ja kolmannen vuoden aikana ilmenevät, takuun piiriin kuuluvat viat korjataan ja miten siitä aiheutuvat kustannukset jaetaan myyjän ja ostajan kesken.

Lain perusteluista käy ilmi, että takuu sanan käyttö edellyttää, että kuluttajille taataan takuuksi kutsuttavalla järjestelyllä todellisia etuja. Tämä edellytys tulee yhtiön käyttämässä järjestelyssä täytetyksi sillä, että näyttövelvollisuus vian kuulumisesta takuun piiriin on KSL 5 luvun 5 §:n mukaisesti yhtiöllä. Tämä on se todellinen ja konkreettinen lisäetu minkä takuu tuo mukanaan. Ensimmäisen vuoden takuu on KSL 5 luvun 3 §:n tarkoittama korjaussitoumus, joka antaa ostajalle lainkohdan tarkoittamat lisäedut. Nämä ovat myyjän näyttövelvollisuus, oikeus saada vika korjatuksi myyjän kustannuksella ja oikeus korjauksen epäonnistuessa valita jatkoseuraamus lain edellyttämällä tavalla. Toisen ja kolmannen vuoden takuu on myyjän ja ostajan välinen lisäsopimus, joka täydentää ostajalla jo KSL 5 luvun 2 §:n mukaan olevia oikeuksia. Ostaja voi valita, käyttääkö hän hyväkseen lain hänelle antamaa suojaa vai käyttääkö hän hyväkseen lisätakuuta. Lisäetuna takuu antaa myyjän näyttövelvollisuuden.

Kun lisätakuu näin ollen ei ole KSL:n tarkoittama korjaussitoumus, ei se myöskään ole lain 5 luvun 15 §:n edellyttämällä tavalla tehoton. Sen sisältöä on arvosteltava sillä perusteella, onko sen sisältämä sopimus KSL 3 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla kuluttajan kannalta kohtuuton.

KSL:n perusteluissa (s.36) lähdetään siitä, että "kohtuullisuuden rajaa määriteltäessä on otettva huomioon sopimuksen kokonaisvaikutukset sekä asianomaisen alan erityispiirteet". Kun tässä yhteydessä erityisesti ajatellaan uuden auton kauppaa ja yhtiön tarjoamaa takuujärjestelyä sen osana, ei voida mitenkään katsoa, että tämä kokonaisuus olisi kuluttajien kannalta kohtuuton.

Kun tiedetään, että vaihteistoon ja voimansiirtoon liittyvät takuukorjaukset nousevat kustannuksiltaan helposti 2 0003 000 markkaan ja moottorikorjaukset tai vaihtomoottorista aiheutuvat kustannukset yleensä 5 000 - 10 000 markan suuruisiksi moottorityypistä riippuen, ei voitane väittää, että sopimus 500 - 900 markan suuruisesta omavastuusta olisi kohtuuton. Sitä paitsi takuukorjaukset suoritetaan aina käyttämällä uusia varaosia ja muutenkin saattamalla korjattava kohde uutta vastaavaan kuntoon, jolloin auto tulee korjatuilta osiltaan lähes aina parempaan kuntoon kuin sen ikäiset autot muutoin olisivat.

VÄLIAIKAINEN KIELTO

Markkinatuomioistuin on päätöksellään 17.10.1983 kieltänyt Suomen Koneliike Helkama Oy:tä 100 000 markan sakon uhalla väliaikaisesti, siihen saakka, kunnes asiassa on annettu lopullinen päätös, käyttämästä markkinoinnissaan nimitystä kolmen vuoden takuu sellaisesta järjestelmästä, joka sisältää ensimmäisen vuoden jälkeen auton luovutuksesta voimaantulevan omavastuuehdon.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Suomen Koneliike Helkama Oy on Helsigin Sanomissa 4.9.1983 ja 11.9.1983 sekä televisiossa markkinoinut Mitsubishi merkkisiä henkilöautoja ilmoittaen antavansa autoille kolmen vuoden takuun. Yhtiön käyttämien takuuehtojen mukaan yhtiö vastaa kolmen vuoden aikana auton luovutuksesta auton viallisten osien korjauskustannuksista siltä osin kuin kustannukset ylittävät asiakkaan omavastuuosuuden. Ehtojen mukaan asiakkaalla on takuuajan toisena ja kolmantena vuonna 500 - 900 markan mallikohtainen omavastuuosuus korjauskohdetta kohden.

Markkinatuomioistuin on 23.3.1983 antamassaan päätöksessä 1983:2 kieltänyt käyttämästä takuuehtona sopimusehtoa, jonka mukaan ostajalla on 60 vuorokauden jälkeen auton toimituspäivästä markkamääräinen omavastuu jokaiselta korjauskerralta, taikka käyttämästä takuuehtona muuta omavastuuta sisältävää sopimusehtoa.

Myyjän kulutustavarakaupassa lisäetuna antamasta korjaussitoumuksesta, jolla myyjä pidättää itsellään oikeuden myydyn tavaran korjaamiseen, käytetään yleisesti nimitystä takuu. KSL 5 luvun 3 §:ssä edellytetään, että tavarassa takuuaikana ilmenevät viat korjataan myyjän kustannuksella. Omavastuun kytkeminen takuusitoumukseen on siten KSL 5 luvun 3 §:n vastaista.

Näin ollen yhtiön käyttämä sopimusehto, jonka mukaan kuluttalla on takuuajan toisena ja kolmantena vuonna omavastuu auton korjauksista, on KSL 5 luvun 3 §:n vastainen ja siten myös kuluttajien kannalta kohtuuton.

Yhtiön takuuksi kutsuma järjestelmä täyttää takuulle KSL 5 luvun 3 §:ssä asetetut vaatimukset ensimmäisen vuoden osalta. Siltä osin kuin kysymys on omavastuisesta korjaussitoumuksesta, markkinoinnissa käytetty ilmaisu takuu antaa kuluttajille virheellisen kuvan yhtiön antaman sitoumuksen sisällöstä sekä sen oikeudellisesta luonteesta ja merkityksestä.

Yhtiö on näin ollen käyttänyt markkinoinnissaan siltä osin kuin takuuksi nimitetty korjaussitoumus on omavastuinen, kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 1 ja 7 §:n sekä 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla oikeaksi 100 000 markan sakon uhalla kieltää Suomen Koneliike Helkama Oy:tä

1. käyttämästä markkinoinissa nimitystä "kolmen vuoden takuu" sellaisesta korjaussitoumuksesta, joka sisältää ensimmäisen vuoden jälkeen auton luovutuksesta voimaan tulevan omavastuuehdon taikka käyttämästä muuta takuu sanan sisältävää ilmaisua omavastuun sisältävästä korjaussitoumuksesta ja

2. käyttämästä takuusitoumuksessa sopimusehtoa, jonka mukaan takuu on ensimmäisen vuoden ilman omavastuuta ja kahtena seuraavana vuonna asiakkaalla on markkamääräinen omavastuuosuus korjauskohdetta kohden, taikka käyttämästä muuta omavastuun sisältävää takuuta rajoittavaa sopimusehtoa.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Tala, Aaltonen, Henriksson ja Martiskainen

---

[SV]

KO mot Suomen Koneliike Helkama Oy (bolaget). - Beträffande reparationsförbindelse, som ges av säljaren såsom tilläggsförmån vid köp av konsumtionsvaror och med vilken säljaren förbehåller sig rätt att reparera den sålda varan, används allmänt beteckningen garanti. I KSL 5 kap. 3 § förutsätts, att fel som framträder i varan under garantitiden repareras på säljarens bekostnad. Att sammankoppla en självriskandel med garantiförbindelsen är således stridande mot KSL 5 kap. 3 §. Det av bolaget använda avtalsvillkoret, enligt vilket konsumenten under garantitidens andra och tredje år hade en självriskandel beträffande reparationerna av bilen, var oskäligt. Det i marknadsföringen använda uttrycket "tre års garanti" gav, till den del uttrycket avsåg reparationsförbindelse med självriskandel, konsumenterna en felaktig bild av innehållet i bolagets förbindelse samt av dess rättsliga karaktär och betydelse. Marknadsföringen var otillbörlig.

KSL_2_kap._1_§ och KSL_3_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1 och 7 § samt 3 kap. 1 och 2 § yrkat att Suomen Koneliike Helkama Oy vid vite förbjudes att

1) i sin marknadsföring använda uttrycket "tre års garanti" för ett sådant arrangemang, som efter det första året efter bilens leverans, innebär att det inträder en självrisk, eller använda något annat uttryck, som innehåller ordet "garanti" för ett sådant eller därmed jämförligt förfarande, som innefattar självrisk och

2) i den garantiförbindelse, som lämnas vid bildförsäljning, använda följande avtalsvillkor: "Garanti under det första året är utan självrisk. Under de två följande ären har kunden en självrisk, som uppgår till 500 900 mark per reparationsobjekt, beroende på bilens modell" eller annat villkor, där garantin begränsas genom en självrisk.

KO har dessutom yrkat att det med stöd av KSL 8 kap. 8 § meddelas ett temporärt förbud enligt punkt 1 för den tid rättegången pågår.

Under hösten 1983 har bolaget i flera tidningar, bl.a. i Helsingin Sanomat 4.9.1983 samt i TV, marknadsfört Mitsubishi personbilar och uppgivit att det ger tre års garanti på bilarna.

Den ordning, som bolaget kallar för garanti, är emellertid konstruerad på så sätt att köparen, sedan ett år gått från bilens överlåtelse, har en självrisk på 500 - 900 mark per reparationsobjekt, beroende på bilens modell. I bolagets marknadsföring nämnes det ingenting om självrisken.

KSL 5 kap. innehåller regler bl.a. om reparationsförbindelse, som säljaren frivilligt lämnar och som vanligen utformas som garanti. I regeringens proposition rörande konsumentskyddslagstiftning (RP 8/1977 s. 43 - 44) fastslås det om garantier i allmänhet följande: "En klausul som kallas säljares eller tillverkares garantiförbindelse har ofta formulerats så, att garantin i själva verket begränsar säljarsidans förpliktelser eller utvidgar köparens skyldigheter i förhållande till vad som skulle vara fallet enligt dispositiva rättsregler. Med garanti avses i förslaget tilläggsutfästelse av säljaren och säljaren kan inte genom garantin begränsa det ansvar som följer av övriga stadganden."

Enligt KSL 5 kap. 3 § förutsättes det i fråga om reparationsgaranti rörande konsumtionsförnödenheter att reparationsförbindelsen göres skriftligen och att reparationen utföres på bekostnad av den, som lämnat förbindelsen, och inom en skälig tid. Med stöd av garantin får säljaren möjlighet att utföra reparationen inom skälig tid i stället för inom det i KSL 5 kap. 2 § angivna begreppet utan dröjsmål och på så sätt undgå andra i KSL 5 kap. angivna följder av felet. Om en sådan avvikelse från KSL:s påföljdssystem vid fel i vara skall vara tillåten, fordras det att reparationsförbindelsen i övrigt lämnar konsumenterna tydliga tilläggsförmåner. En sådan tilläggsförmån utgöres just av att reparation av ett fel enligt lydelsen i 5 kap. 3 § sker på garantiutfärdarens bekostnad.

I KSL 5 kap. 15 fastslås det att avtalsvillkor, som avviker från reglerna i KSL 5 kap. i för konsumenten oförmånlig riktning, är utan verkan. Under dessa omständigheter måste även garantivillkor, som är för konsumenten oförmånligare än vad som i KSL 5 kap. 3 § anges rörande reparationsförbindelser, anses vara utan verkan.

I regeringens proposition fastslås det, i samband med utredning av grunderna för bedömning av oskäliga avtalsvillkor (sid. 36), att villkor i strid mot de tvingande stadgandena i KSL 5 och 6 kap. kan förbjudas med stöd av KSL 3 kap. 1 §. I regeringspropositionen fastslås det vidare att man med stöd av reglerna om marknadsföring kan ingripa mot användning av ordet garanti, såvida den ordning, som kallas för garanti, inte garanterar konsumenterna verkliga förmåner.

Marknadsdomstolen har i sitt beslut 1983:2 den 23.3.1983 förbjudit den svarande näringsidkaren att som garantivillkor använda ett avtalsvillkor, som innebar att köparen inte har självrisk under 60 dagar från bilens överlåtelsedag, varefter självrisken blir 600 mark för varje reparationstillfälle, eller att använda annat avtalsvillkor med självrisk som garantivillkor.

Det marknadsföringsförfarande, som beskrivits under punkt 1 i ansökan, är ur konsumenternas synpunkt otillbörligt och således i strid med KSL 2 kap. 1 §. Det självriskvillkor, som bolaget tillämpar i reparationsförbindelsen för bilen, är oskäligt och således stridande mot KSL 3 kap. 1 §.

KO har utfärdat ett temporärt förbud beträffande marknadsföring enligt yrkandet i punkt 1 i ansökan. KSL:s regler om garanti är till sitt innehåll klara. Begreppet garanti har ytterligare preciserats i tidigare nämnda och ytterligare några av marknadsdomstolens beslut (exempelvis 1981:20). Man har försökt att effektivt göra marknadsdomstolens avgöranden kända också inom bilbranschen. Bolaget har emellertid satt i gång en omfattande reklamkampanj, som domineras av en ännu inom bilbranschen sällsynt tre års garantiutfästelse. I bolagets marknadsföring förbigås emellertid självrisken med tystnad.

SUOMEN KONELIIKE HELKAMA OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att dess marknadsföring skulle vara otillbörlig och att det använda avtalsvillkoret skulle vara oskäligt. Bolaget har yrkat att ansökan förkastas.

Den juridiska utgångspunkten för KO:s yrkande är formell. Den grundar sig på den slutsats, som han dragit ur KSL:s ordalydelse och lagens förarbeten, att ordet "garanti" alltid innebär, förutom den s.k. kvalitetsgarantin, också den i KSL 5 kap. 3 § angivna reparationsförbindelsen och omvänt, d.v.s. då man talar om reparationsförbindelse vore det alltid fråga om "garanti".

Så behöver det inte alls vara. Redan det, att det i lydelsen på KSL 5 kap. 3 § inte alls förekommer ordet "garanti", visar att garantiförbindelser eller garantiavtal kan vara av annat slag än de reparationsförbindelser, som avses i de nämnda avsnitten av KSL. Ur juridisk synpunkt är det av bolaget använda garantisystemet ingalunda en sådan garantiförbindelse, som avses i KSL 5 kap. 3 §, utan det är ett tilläggsavtal, som hör samman med bilförsäljarens och -köparens köpeavtal, och som avser en garanti, vari avtalsparterna kommer överens om hur fel, som uppenbarar sig under det andra och tredje året efter överlåtelsen och som hör till det område, som omfattas av garantin, skall avhjälpas och hur de därigenom uppkomna kostnaderna skall fördelas mellan säljaren och köparen.

Eftersom tilläggsgarantin således inte är någon sådan reparationsförbindelse, som avses i KSL, är den ej heller utan verkan på det sätt, som förutsättes i lagens 5 kap. 15 §. Dess innebörd måste bedömas på grund av huruvida det avtal, som den innefattar, skall anses vara oskäligt på det sätt, som anges i KSL 3 kap. 1 §.

I förarbetena till KSL (s. 36) utgår man från att "när gränsen för skälighet bestäms, bör man beakta avtalets helhetsverkningar samt de särskilda dragen inom vederbörande bransch". Om man i detta sammanhang särskilt tänker på handeln med nya bilar och den garantikonstruktion, som bolaget erbjuder, som en del av den, kan man ingalunda anse att denna helhet skulle vara oskälig sett ur konsumenternas synvinkel.

Då man vet att garantireparationer, som avser växellådan och kraftöverföringen lätteligen medför kostnader, som stiger till 2 000 - 3 000 mark och motorreparationer eller en utbytesmotor föranleder kostnader, som vanligen ligger i storleksordningen 5 000 - 10 000 mark beroende på motortyp, kan det inte göras gällande att ett avtal med en självrisk på 500 - 900 mark skulle vara oskäligt. Dessutom utföres garantireparationer alltid med nya reservdelar och i övrigt så att objektet för reparationen blir i skick som nytt, varigenom bilen till den del som reparationen avser nästan alltid kommer att vara i bättre skick än bilar med samma ålder eljest skulle vara.

TEMPORÄRT FÖRBUD

Marknadsdomstolen har genom beslut 17.10.1983 vid 100 000 marks vite temporärt förbjudit Suomen Koneliike Helkama Oy att intill dess saken har slutgiltigt avgjorts i sin mark

nadsföring använda benämningen tre års garanti på ett sådant arrangemang, som innebär att det inträder en självrisk efter ett år från bilens överlåtelse.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Suomen Koneliike Helkama Oy har i Helsingin Sanomat 4.9.1983 och 11.9.1983 samt i TV marknadsfört Mitsubishi personbilar och meddelat, att det ger en tre års garanti på bilarna. Enligt de garantivillkor, som bolaget tillämpar, svarar det för reparationskostnader för felaktiga delar under tre år från bilens överlåtelse, till den del som kostnaderna överstiger kundens självrisk. Enligt villkoren har kunden under garantitidens andra och tredje år en självrisk på varje reparationsobjekt uppgående till 500 - 900 mark, beroende på bilens modell.

Marknadsdomstolen har genom beslut 1983:2 den 23.3.1983 förbjudit användning av ett villkor som garantivillkor, om köparen sedan 60 dygn förflutit sedan bilens överlåtelse har en i mark angiven självrisk vid varje reparationstillfälle eller att som garantivillkor tillämpa annat avtalsvillkor med självrisk.

För sådan reparationsförbindelse, som säljaren lämnar som tilläggsförmån vid handel med konsumtionsvaror, där säljaren förbehåller sig rätt att reparera den försålda varan, användes allmänt benämningen garanti. Enligt KSL 5 kap. 3 § förutsättes det att fel, som visar sig under garantitiden, avhjälpas på säljarens bekostnad. Att förbinda en självrisk med garantiförbindelsen är alltså stridande mot KSL 5 kap. 3 §.

Under dessa omständigheter är det av bolaget använda avtalsvillkoret, enligt vilken konsumenten har en självrisk vid reparation av bilen under det andra och tredje året av garantitiden, stridande mot KSL 5 kap. 3 § och således även oskäligt.

Det arrangemang, som bolaget kallar för garanti uppfyller de fordringar på garanti, som uppställes i KSL 5 kap. 3 §, vad beträffar det första året. I den del det är fråga om reparationsförbindelse med självrisk ger det i marknadsföringen använda uttrycket garanti konsumenterna en felaktig bild av innehållet i den förbindelse, som bolaget lämnar, samt dess juridiska karaktär och innebörd.

Bolaget har därför i sin marknadsföring till den del, som den garanti kallade reparationsförbindelsen är förenad med självrisk, använt sig av ett otillbörligt förfarande.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av KSL 2 kap. 1 och 7 § samt 3 kap. 1 och 2 § rättvist att vid vite av 100 000 mark förbjuda Suomen Koneliike Helkama Oy att

1. i sin marknadsföring använda benämningen "tre års garanti" för reparationsförbindelse med innehåll att det ett år efter bilens överlåtelse inträder en självrisk eller använda annat uttryck, som innehåller ordet garanti, för en reparationsförbindelse med självrisk och

2. i garantiförbindelser använda sig av avtalsvillkor, enligt vilket garantin det första året är utan självrisk men kunden under de båda följande åren har en i mark angiven självrisk för varje reparationsobjekt, eller använda annat avtalsvillkor med självrisk, som begränsar garantin.

Förbuden skall iakttagas omedelbart.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Tala, Aaltonen, Henriksson och Martiskainen.