Market Court ruled a blanket security demand for tenants violates general electricity supply terms and consumer protection law.

KA vastaan Nastolan Sähkö Oy (yhtiö). 15.12.1982.-Kauppa- ja teollisuusministeriön vahvistamien yleisten sähköntoimitusehtojen mukaan yksityistalouteen toimitetusta sähköstä voidaan vaatia vakuus vain etukäteen selvitetyistä erittäin painavista syistä. Yksinomaan se että kuluttaja asuu vuokra-asunnossa, ei voinut olla mainittu erittäin painava syy. Sopimusehto, jonka mukaan vuokra-asunnossa asuvilta kuluttajilta vaaditaan vakuus sähköntoimitussopimukseen perustuvien saatavien maksamisesta, oli kohtuuton.

KSL_3_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että markkinatuomioistuin kuluttajansuojalain (KSL) 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kieltää Nastolan Sähkö Oy:tä käyttämästä sopimusehtoa, jonka mukaan yhtiö sähköntoimitussopimusta tehdessään vaatii kaikilta vuokraasunnoissa asuvilta kuluttajilta vakuuden saataviensa maksamisesta.

Yhtiö on ottanut käytäntöön yleiset sähköntoimitusehdot 1.1. 1981. Yleisten sähköntoimitusehtojen kohdan 5.2. mukaan sähkölaitoksella on oikeus vaatia vakuus yksityistalouteen toimitetusta sähköstä vain etukäteen selvitetyistä erittäin painavista syistä.

Yhtiö perii kuitenkin vakuuden järjestelmällisesti kaikilta vuokraasunnoissa asuvilta. Vakuus annetaan siten, että kuluttaja tallettaa paikalliseen rahalaitokseen 100 markkaa omalle tililleen. Talletuskirjasta tehdään panttaussopimus. Kun kuluttaja on ilmoittanut muutostaan, yhtiö tekee loppulaskun. Kun kuluttaja on tämän maksanut, hän saa takaisin talletuskirjansa pääomineen ja korkoineen.

Vuoden 1981 lopussa talletuskirjoja on ollut yhtiöllä 553 kappaletta ja vakuuksien määrä on ollut 46.200 markkaa.

Kauppa- ja teollisuusministeriöllä on mahdollisuus antaa lupa poiketa osittain yleisistä sähköntoimitusehdoista. Yhtiö ei ole hakenut poikkeuslupaa vakuutuskäytännölleen.

Yleisten sähköntoimitusehtojen valmistelussa on pyritty ottamaan huomioon kuluttajansuojanäkökohdat. Näiden ehtojen voidaan katsoa ilmentävän kuluttajien kannalta kohtuullisen tason. Kohdan 5.2. sanamuodon mukaan vakuus voidaan vaatia vain etukäteen selvitetyistä erittäin painavista syistä. Vakuuden vaatiminen on mahdollista ainoastaan yksittäistapauksissa, milloin on perusteltua aihetta epäillä, ettei sähkölaskua makseta. Järjestelmällinen vakuuden vaatiminen ei ole yleisten sähköntoimitusehtojen mukaista. Erittäin painavana syynä voidaan pitää esimerkiksi tilannetta, jossa kuluttajalta on sähkölaskujen laiminlyömisen vuoksi aikaisemmin vähintään kerran katkaistu sähkö. Erittäin painavana syynä voidaan pitää myös ilmeistä pyrkimystä siirtää sähköntoimitussopimus henkilöltä toiselle erääntyneiden sähkömaksujen väistämiseksi.

Yhtiön omaksuma käytäntö, jossa vakuus peritään systemaattisesti kaikilta vuokra-asunnoissa asuvilta, on yleisten sähköntoimitusehtojen kohdan 5.2. sekä sanamuodon että tarkoituksen vastainen. Se seikka, että vakuussumma ei ole kovin merkittävä, ei vaikuta ratkaisevasti asiaan. Summa on yhtiön vapaasti määrättävissä ja sitä voidaan siten milloin tahansa korottaa. Yhtiön tosiasiallisesti noudattaman ehdon kohtuullisuutta arvioitaessa on myös otettava huomioon, että yhtiöllä on sähköä tarvitsevien suhteen monopoliasema. Tämän aseman käyttäminen tavalla, joka syrjii vuokra-asunnoissa asuvia kuluttajia, on kohtuutonta ja KSL:n 3 luvun 1 §:n vastaista. On kuluttajansuojan kannalta tärkeätä, että lain nojalla annetuista sopimusehdoista ei paikallisesti poiketa kuluttajien vahingoksi.

NASTOLAN SÄHKÖ OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt, että sen käyttämä sopimusehto olisi kuluttajien kannalta kohtuuton ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Vakuuden määrä on ensiarvoisen tärkeä peruste arvosteltaessa kysymystä, onko vakuuden vaatimista kaikilta vuokra-asunnoissa asuvilta sähkönkuluttajilta pidettävä kuluttajan kannalta kohtuuttomana.

Sähköntoimitusehtojen kohdan 5.2. mukaan ei vaadita vakuutustarpeen selvittämistä kuluttajakohtaisesti. Kun vuokra-asunnoissa kuluttajavaihtuvuus on käytännössä osoittautunut suureksi, on olemassa erittäin painavia syitä kerrotun hyvin kohtuullisen vakuuden vaatimiseen.

Käytäntöä ei voida pitää enemmän KSL:n vastaisena kuin ennakkomaksun perimistä palveluista ja tuotteista, mikä on varsin yleistä myös KSL:n alaisessa kaupankäynnissä. Käytännön kohtuullisuutta kuluttajan kannalta on arvosteltava yhtenä kokonaisuutena kaikki asiassa vaikuttavat seikat huomioon ottaen eikä käytöntö siten ole pidettävä KSL:n vastaisena menettelynä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Sähkölain 12 §:n mukaan sähköä välittömästi yleiseen käyttöön toimittavan sähkölaitoksen tulee noudattaa kauppa- ja teollisuusministeriön hyväksymiä sähköntoimitusehtoja. Kauppa- ja teollisuusministeriö on 19.6.1980 tekemällään päätöksellä vahvistanut yleiset sähköntoimitusehdot. Näiden ehtojen kohdan 5.2. mukaan yksityistalouteen toimitetusta sähköstä voidaan vaatia vakuus vain etukäteen selvitetyistä erittäin painavista syistä.

Nastolan Sähkö Oy, joka on lain piiriin kuuluva sähkölaitos, soveltaa kuluttajien kanssa tehtävissä sähköntoimitussopimuksissa ehtoa, jonka mukaan vuokra-asunnossa asuvat kuluttajat ovat velvollisia antamaan yhtiölle vakuuden yhtiöön tili- ja sähkövirtasaatavien suorituksesta. Vakuus annetaan siten, että sähkönkuluttaja tallettaa johonkin rahalaitokseen 100 markkaa omalle tililleen ja antaa talletuskirjan pantiksi yhtiölle.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yksinomaan se, että kuluttaja asuu vuokra-asunnossa, ei voi olla sähköntoimitusehtojen kohdassa 5.2. edellytetty erittäin painava syy. Näinollen yhtiö on vaatimalla vakuuden edellä mainituin tavoin menetellyt yleisten sähköntoimitusehtojen vastaisesti. Siten puheena oleva yhtiön käyttämä sopimusehto on kuluttajien kannalta kohtuuton.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 3 luvun 1 §:n ja 2 §:n 1 mom:n nojalla oikeaksi 100 000 markan sakon uhalla kieltää Nastolan Sähkö Oy:tä käyttämästä yhtiötä sitovien yleisten sähköntoimitusehtojen vastaisesti yksityistaloudessa asuvien sähkönkuluttajien kanssa tehtävissä sähköntoimitussopimuksissa sopimusehtoa, jonka mukaan vuokra-asunnossa asuvilta kuluttajilta ilman etukäteen selvitettyä erittäin painavaa syytä vaaditaan vakuus sähköntoimitussopimukseen perustuvien saatavien maksamisesta.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Heiniö, Henriksson, Jääsalo, Martiskainen, Mustonen ja Mäkinen.

---

[SV]

KO mot Nastolan Sähkö Oy (bolaget). - Enligt de av handelsoch industriministeriet fastställda allmänna elleveransvillkoren kan för elektricitet som levereras till privata hushåll krävas säkerhet endast av synnerligen vägande skäl som utretts på förhand. Enbart det att konsumenten bor i hyresbostad kunde inte vara ett sådant synnerligen vägande skäl. Ett avtalsvillkor, enligt vilket de konsumenter som bor i hyresbostad avkrävs säkerhet för betalningen av de fordringar som grundar sig på elleveransavtalet, var oskäligt.

KSL_3_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att marknadsdomstolen med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 3 kap. 1 och 2 § vid vite förbjuder Nastolan Sähkö Oy att använda avtalsvillkor, enligt vilket bolaget då avtal om leverans av ström ingås med konsumenter, som bor i hyresbostäder, av dem alla fordrar säkerhet för betalningen av bolagets fordringar.

Bolaget har den 1.1.1981 tagit de allmänna villkoren för leverans av ström i bruk. Enligt punkt 5.2. i de allmänna elektricitetsleveransvillkoren har elverket rätt att fordra säkerhet för till enskilda hushåll levererad ström endast av på förhand klargjorda synnerligen vägande skäl.

Bolaget samlar emellertid systematiskt säkerhet från alla, som bor i hyresbostäder. Säkerheten lämnas på så sätt att konsumenten på en lokal penninginrättning sätter in 100 mark på en egen bankräkning. Depositionsboken pantsättes till bolaget. Då konsumenten meddelat att han flyttar utfärdar bolaget en sluträkning. Då konsumenten betalat denna räkning får han tillbaka depositionsboken med kapital och upplupen ränta.

Vid slutet av år 1981 hade bolaget 553 bankböcker och garantibeloppet var 46.200 mark.

Handels- och industriministeriet har möjlighet att medgiva tillstånd att delvis avvika från de allmänna leveransvillkoren för elektricitet. Bolaget har inte ansökt om rätt att göra undantag beträffande sin praxis att begära säkerhet.

Då de allmänna villkoren för strömleveranser utarbetades har man försökt taga hänsyn till konsumentskyddssynpunkter. Villkoren kan anses ge uttryck för en ur konsumenternas synpunkt skälig nivå. Enligt lydelsen i punkt 5.2. kan säkerhet fordras endast vid på förhand klargjorda synnerligen vägande skäl. Det är möjligt att fordra säkerhet endast i enskilda fall, då det föreligger grundad anledning att misstänka att elräkningen inte kommer att betalas. Att systematiskt fordra säkerhet är inte förenligt med de allmänna elleveransvillkoren. Såsom synnerligen vägande skäl kan man exempelvis anse ett sådant fall, då strömmen åtminstone en gång tidigare blivit avstängd till följd av att konsumenten slarvat med betalningen av elräkningen. Såsom synnerligen vägande skäl kan man också betrakta uppenbara försök att överföra elleveransavtalet från en person till en annan för att undandraga sig betalning av förfallna elräkningar.

Den praxis att systematiskt fordra säkerhet av alla, som bor i hyresbostäder, som bolaget tillämpar, strider mot såväl bokstaven som andan i de allmänna elleveransvillkorens punkt 5.2. Den omständigheten att garantisumman inte är särskilt stor påverkar inte saken i avgörande grad. Summan kan av bolaget fritt bestämmas och kan således när som helst höjas. Vid bedömning av skäligheten i det av bolaget faktiskt tillämpade villkoret måste man också taga hänsyn till att bolaget har en monopolställning i förhållande till dem, som behöver ström. Att utnyttja denna ställning på ett sätt, som diskriminerar konsumenter, som bor i hyresbostäder, är oskäligt och stridande mot KSL 3 kap. 1 §. Ur konsumentskyddssynpunkt är det viktigt att det inte sker några lokala avvikelser till konsumentens nackdel i sådana avtalsvillkor, som utfärdats med stöd av lag.

NASTOLAN SÄHKÖ OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att det avtalsvillkor, som det använder, skulle vara ur konsumenternas synpunkt oskäligt och yrkat att ansökan förkastas.

Säkerhetens storlek är av första rangens vikt som grund, då man bedömer frågan, huruvida det kan anses vara ur konsumentens synpunkt oskäligt att fordra säkerhet av alla elektricitetskonsumenter, som bor i hyresbostäder.

Punkt 5.2. i leveransvillkoren för elektricitet fordrar inte att behovet av att fordra säkerhet utredes för varje enskild konsument. Eftersom det i praktiken visat sig att konsumentomsättningen i hyreslägenheter är stor föreligger det synnerligen vägande skäl att fordra den omtalade synnerligen skäliga säkerheten.

Denna praxis kan inte anses vara mera stridande mot KSL än att begära förskottsbetalning för tjänster och varor, något som är rätt vanligt också vid sådan handel, som omfattas av KSL. Denna praxis' skälighet sedd ur konsumentens synpunkt måste bedömas som en helhet med hänsyn till alla omständigheter, som påverkar saken. Då kan praxis inte anses utgöra ett mot KSL stridande förfarande.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Enligt elektricitetslagen 12 § skall elektricitetsverk, som levererar ström direkt till allmänt bruk, iakttaga de av handels- och industriministeriet godkända leveransvillkoren för elektricitet. Handels- och industriministeriet har genom beslut den 19.6.1980 fastställt allmänna villkor för leverans av ström. Enligt punkt 5.2. i dessa villkor får man fordra säkerhet vid leverans av ström till enskilda hushåll endast i de fall, då det föreligger på förhand klargjorda synnerligen vägande skäl.

Nastolan Sähkö Oy, som är ett sådant elektricitetsverk, som omfattas av lagen, tillämpar, då det ingår avtal med konsumenterna om leverans av ström, ett villkor innebärande att konsumenter, som bor i hyresbostäder, är skyldiga att ställa säkerhet för betalning av bolagets konto- och elleveransfordringar. Säkerheten lämnas på så sätt att elkonsumenten sätter in 100 mark på egen räkning hos någon penninginrättning och lämnar bankboken som pant till bolaget.

Marknadsdomstolen anser att enbart den omständigheten att en konsument bor i en hyresbostad inte kan vara ett sådant synnerligen vägande skäl, som avses i elleveransvillkorens punkt 5.2. Bolaget har därför genom att på ovan angivet sätt fordra säkerhet förfarit i strid med de allmänna villkoren för leverans av elektricitet. Det av bolaget använda avtalsvillkoret, varom nu är fråga, är därför ur konsumenternas synpunkt oskäligt.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 3 kap. 1 § och 2 § 1 mom. vid vite av 100 000 mark förbjuda Nastolan Sähkö Oy att i strid med de för bolaget bindande allmänna elektricitetsleveransvillkoren, då det ingår avtal med elkonsumenter i enskilda hushåll, använda sig av avtalsvillkor, som innebär att det utan på förhand klargjorda synnerligen vägande skäl av konsumenter, som bor i hyresbostäder, fordras säkerhet för betalningen av på elleveransavtalet grundade fordringar.

Förbudet skall iakttagas omedelbart.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Heiniö, Henriksson, Jääsalo, Martiskainen, Mustonen och Mäkinen.