Market Court bans misleading price comparison using non-recommended internal prices under Consumer Protection Act.

KA vastaan Asko Oy (yhtiö). 1.12.1982.-Yhtiö oli verrannut markkinoinnissa tarjoushintaansa ovh:ksi kutsumaansa hintaan, joka ei kuitenkaan ollut valmistajan tai aikaisemman myyntiportaan taikka elinkeinonharjoittajien järjestön ko. hyödykkeen myynnissä kuluttajille suosittelema hinta. Tarjottua hyödykettä oli myyty ainoastaan yhtiön omissa myymälöissä ja vain ilmoitettuun tarjoushintaan. Menettely oli harhaanjohtavaa.

KSL_2_luvun_2_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla vaatinut, että yhtiötä sakon uhalla kielletään tekemästä kulutushyödykettä koskevaa tarjousta, jossa yhtiön ilmoittaman tarjoushinnan vertailukohteena ja ostohoukuttimena käytetään sellaista ohjevähittäishinnaksi väitettyä hintaa, joka koskee vain yhtiön omissa myymälöissä kaupan pidettäviä hyödykkeitä tai muuten on sellainen, että alalla toimivat muut elinkeinonharjoittajat eivät sitä markkinoinnissaan sovella.

Yhtiö on mainoksissaan mm. Helsingin Sanomissa 25.2.1982 ja 5.7.1982 sekä Kalevassa 27.5.1982 tarjonnut kuluttajille koko alkuvuoden 1982 TipTop keittiökalustesarjaa seuraavalla tavalla:

"Asko pani uusiksi koko Suomen keittiökalustemarkkinat. TipTop lähes puoleen hintaan. Vertaa hintaa Askossa. Tammimelamiini ovh. 3.991,, beige melamiini ovh. 3.545,. Lähes puoleen hintaan, 1.980,. Tämä uskomaton tarjous vain Uudesta Askosta."

Tip-Top keittiökalusteet valmistaa Vilka-kaluste Oy, joka on Asko Oy:n osakkuusyhtiö. Tip-Top mallisto on pelkästään Asko Oy:lle valmistettu sarja, joka tuotiin markkinoille viime vuodenvaihteen tienoilla. Sarjaa on myyty vain Asko Oy:n myymälöissä ja vain edellä mainittuun 1.980 markan tarjoushintaan.

Kuluttajien päätöksenteossa on hinnoilla ja niiden vertailulla olennainen asema. Kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa käytetään yleisesti tietoja hinnoista ja niiden muutoksista, etenkin hintojen alennuksista tai muunlaisesta edullisuudesta. KSL:n markkinointisäännösten tarkoituksena on edistää sitä, ettei hintailmoittelussa, jossa oikein suoritettu vertailu saattaa helpottaa kuluttajien päätöksentekoa, käytetä harhaanjohtavia ilmaisukeinoja.

Hinnanalennusilmoittelua koskevan KSL 2 luvun 3 §:n perusteluissa (HE 8/1977 s. 27) todetaan, että säännös koskee sellaisia hinnanalennusilmoituksia, joissa ilmoitetaan tietyn hyödykkeen tai hyödykeryhmän hintojen muutoksesta. Muutoksen on oltava liikekohtaisesti tosiasiallinen. Sen sijaan ko. säännös ei koske sellaista hintailmoittelua, jossa hintaa verrataan tuotteen tavanomaiseen hintaan, ohjehintaan tai muuhun yleiseen hintatasoon, mutta ei tehdä viittausta hinnoittelun liikekohtaiseen muutokseen.

Lain 2 luvun 1 §:n sisältämän markkinoinnin yleislausekkeen perusteluissa todetaan, että säännöksen nojalla voitaisiin myös kieltää väittämät elinkeinonharjoittajan edullisista hinnoista esimerkiksi suhteessa paikkakunnan muiden elinkeinonharjoittajien perimiin hintoihin, jos vertailu ei perustu edustavaan hyödykevalikoimaan eikä tämä käy ilmi markkinointiaineistosta.

Lainvalmistelutöiden ja soveltamiskäytännön mukaisesti suuntaviivoja yleislausekkeen vastaisen markkinointimenettelyn arvioimiselle saadaan muun muassa Kansainvälisen kauppakamarin hyväksymistä Mainonnan kansainvälisistä perussäännöistä. Yhtiön markkinointia on pidettävä näiden sääntöjen mainonnan totuudellisuutta käsittelevän 4 artiklan 1 b kohdan sekä vertailua käsittelevän 5 artiklan vastaisena.

Yhtiö perustelee Tip-Top sarjan edullisuutta vertailulla tavaran ohjevähittäishintaan. Ohjevähittäishinnalla ymmärretään joko samassa jakeluportaassa olevien elinkeinonharjoitajien yhteisjärjestön jäsenilleen suosittelemaa hintaa tai edellisen myyntiportaan seuraavalle portaalle antamaa suositusta tuotteen edelleen myymisessä noudatettavasta hinnasta. Ohjevähittäishinta perustunee käytännössä yleisimmin tuottajan tai tukkukaupan vähittäiskaupalle antamaan hinnastosuositukseen. Kun Tip-Top sarja on yhtiön yksinmyyntimallisto, jonka tuottaa yhtiön oma osakkuusyhtiö, mainitut ohjevähittäishinnan määräytymisen edellytykset eivät voi toteutua. Markkinoinnissa esitettyjä korkeita vertailuhintoja onkin pidettävä puhtaasti fiktiivisinä. Tähän viittaa jo tarjouskampanjan pitkä kestoaika.

Pohjoismaiden ministerineuvoston kuluttajakysymysten virkamieskomitean alainen mainonta- ja markkinointivaliokunta on tutkituttanut hintavertailuun liittyviä ongelmia pohjoismaissa. Tutkimusta suorittanut projektiryhmä antoi raporttinsa heinäkuussa 1978. Raportti "Kohtuuttomat hintavertailut mainonnassa ja markkinoinnissa" julkaistiin Pohjoismaiden neuvoston ja Pohjoismaiden ministerineuvoston Nu -sarjan numerossa 1978:26. Suomen osalta tutkittiin mm. kuluttajien käsitystä OVH- ja ohjehintatermien sisällöstä. Raportista käy ilmi, että suomalaisten kuluttajien tietoisuus OVH -termin oikeasta sisällöstä on arvioitu korkeaksi. OVH -käsitteen väärinkäyttäminen hintailmoittelussa on omiaan aiheuttamaan kuluttajien harhaanjohtumisen vaaraa.

Kuluttajat saavat yhtiön mainoksista sen kuvan, että tavarasta tarjouskampanjan aikana maksettava hinta alittaa tavaran arvon. Lähes puoleen hintaan tapahtuvaa myyntiähän on pidettävä poikkeuksellisen edullisena ostajien kannalta. Sanonnat "lähes puoleen hintaan" ja "uskomaton tarjous" antavat vaikutelman ainutlaatuisen edullisesta tarjouksesta, johon on reagoitava nopeasti. Kun tarjouksen pitkä kestoaika ei ilmene mainonnassa, käytetyt sanonnat voivat johtaa harkitsemattomiin ostopäätöksiin kuvitellun edun menettämisen pelossa. Tuotteen uutuuteen, yksinmyyntimallistoon ja tarjousmyynnin pituuteen nähden voidaan kuitenkin perustellusti olettaa, että tavara on tarjouksessa hinnoiteltu todelliseen arvoonsa.

Markkinoinnissa vertailutietona käytettävän ohjevähittäishinnan tai muun sitä vastaavan hintailmaisun, esim. suositushinnan, on perustuttava kattavaan, vähintään markkinointitoimenpiteen vaikutusalueen kilpailijoita koskevaan hinnoitteluselvitykseen. Vain mikäli osoitetaan, että hyödykettä pääasiallisesti myydään muualla ohjevähittäishintaan, ts. että tämä hinta on tuotteen tavanomainen hinta, vertailun tekeminen siihen on sallittua.

Tip-Top keittiökalustesarja on yhtiön uusi yksinmyyntimallisto, josta kukaan, ei edes yhtiö itse, ole perinyt mainonnassa yksilöityä ohjevähittäishintaa. Yhtiön harjoittama Tip-Top kalustesarjan markkinointi on kuluttajia harhaanjohtavana KSL 2 luvun 1 ja 2 §:n vastaista.

Elinkeinonharjoittajat saattavat toisinaan tarjota uutuustuotteitaan kampanjanomaisesti ns. tutustumistarjouksena sellaiseen hintaan, joka alittaa elinkeinonharjoittajan oman tulevan myyntihinnan. Tällaisissa tapauksissa hinnanasetanta selvitetään markkinoinnissa. Yhtiön markkinoinnin ei kuitenkaan voi katsoa täyttävän tällaisen tutustumistarjouksen tunnusmerkkejä.

ASKO OY:N VASTINE

Yhtiö on myöntänyt hakemuksen kohteena olevan markkinoinnin olevan KSL 2 luvun 3 § hinnanalennuksen ilmoittamista koskevan säännöksen vastaista. Yhtiö on ilmoittanut luopuvansa käyttämästä hakemuksessa tarkoitettuja mainosväittämiä.

Yhtiö ei ole aikaisemmin soveltanut ilmoituksessa esitettyä ohjevähittäishinnaksi mainittua hintaa, eikä ilmoitusta siten olisi KSL 2 luvun 3 § huomioon ottaen tullut laatia siten, että se antaa mielikuvan hinnan alentamisesta. KA:n kirjelmässä asetetaan niin korkeat vaatimukset OVH-hinnan esittämiselle markkinoinnissa, että yhtiö ei näissä olosuhteissa pysty tällaista selvitystä hankkimaan.

Saatuaan tietoonsa KA:n kannanoton asiassa yhtiö on välittömästi ryhtynyt toimenpiteisiin mukautuakseen KA:n vaatimuksiin. Samaan lopputulokseen olisi päädytty, jos KA olisi ennen kieltohakemuksen vireillepanoa ollut yhteydessä yhtiöön. Ei ole epäilystä siitä, etteikö asiaa olisi voitu ratkaista neuvottelutietä.

KA:n kirjelmässä annetaan ymmärtää yhtiön jatkuvasti syyllistyneen KSL:n vastaiseen menettelyyn. Tämä mielikuva ei vastaa totuutta. Yhtiö on toiminnassaan pyrkinyt noudattamaan KSL:n vaatimuksia. Yhtiö on aikaisemmin ollut neuvottelukosketuksessa KA:n kanssa vain muutamassa asiassa. Näissä asioissa on päästy sovintoratkaisuun.

Käsillä olevassa tapauksessa ilmoitukseen otettu OVH-hinta ei suinkaan ollut fiktiivinen, markkinointikampanjaa varten keksitty hinta, vaan vastaavien tuotteiden markkinoilla esiintyvä hinta. Kun tämä hinta ei kuitenkaan täytä KA:n kirjelmässä vertailuhinnalle asetettuja korkeita vaatimuksia yhtiö myöntää, ettei ilmaisu ollut asianmukainen. Kyseessä lienee lähinnä ennakkotapauksen saamista koskeva periaatteellinen kysymys. Olosuhteisiin nähden yhtiö ei pidä kohtuullisena mahdollisen kiellon tehostamista uhkasakolla.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Yhtiö on ilmoituksissaan mm. Helsingin Sanomissa 25.2. ja 5.7. 1982 sekä Kalevassa 27.5.1982 tarjonnut kuluttajille Tip-Top keittiökalustesarjaa seuraavasti: "Asko pani uusiksi koko Suomen keittiökalustemarkkinat. Kalustesarja TIP-TOP kasvaa tilan mukaan. Lähes PUOLEEN HINTAAN. Vertaa hintaa Askossa. Tammi melamiini ovh. 3.991,-, beige melamiini ovh. 3.545,-. Lähes puoleen hintaan, 1.980,-. Tämä uskomaton tarjous vain Uudesta Askosta."

Kuluttajat käsittävät, että ohjevähittäishinnalla (ovh) tarkoitetaan esim. valmistajan tai aikaisemman myyntiportaan taikka elinkeinonharjoittajien järjestön suosittelemaa ja samanlaisesta hyödykkeestä kuluttajilta yleisesti perittyä hintaa.

Yhtiön vertailuhinnaksi ilmoittama ovh ei ole valmistajan tai aikaisemman myyntiportaan taikka elinkeinonharjoittajien järjestön ko. hyödykkeen myynnissä kuluttajille suosittelema hinta. Tip-Top kalustesarjaa on myyty vain yhtiön omissa myymälöissä ja ainoastaan ilmoitusen mukaiseen tarjoushintaan. Ei ole näytetty, että muut alalla toimivat elinkeinonharjoittajat käyttäisivät yhtiön ovh:ksi ilmoittamia hintoja samanalaisen hyödykkeen myynnissä.

Yhtiö on näin ollen antanut markkinoimansa hyödykkeen hinnasta sen todellista hintaa edullisemman kuvan ja siten käyttänyt markkinoinnissaan kuluttajia harhaanjohtavaa ilmaisua.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 2 ja 7 §:n nojalla oikeaksi 100 000 markan sakon uhalla kieltää Asko Oy:tä markkinoinnissaan käyttämästä ilmaisua ohjevähittäishinta tai ovh sellaisesta vertailuhinnasta, jota ei tosiasiallisesti kuluttajilta peritä samanlaisesta hyödykkeestä.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Jääsalo, Mustonen, Ollikainen, Pallari ja Vasara.

---

[SV]

KO mot Asko Oy (bolaget). - Bolaget hade i sin marknadsföring jämfört priset på sitt erbjudande med ett pris som kallades riktpris. Detta pris var dock inte rekommenderat att följas vid försäljningn av den ifrågavarande produkten till konsumenterna av vare sig tillverkaren eller tidigare försäljningsled eller näringsidkares organisation. Den erbjudna nyttigheten hade sålts enbart i bolagets egna butiker och endast till det uppgivna specialpriset. Förafandet var vilseledande.

KSL_2_kap._2_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har med stöd av konsumentskyddslagen (KSL) 2 kap. 1, 2 och 7 § yrkat att bolaget vid vite förbjudes att göra sådana erbjudanden i fråga om konsumtionsvaror, där det som jämförelseobjekt för det specialpris som bolaget uppger och som medel för att locka köpare användes ett sådant, som riktminutpris uppgivet pris, som avser nyttigheter, som saluföres endast i bolagets egna affärer eller eljest är sådant att övriga inom branschen verksamma näringsidkare inte tillämpar det i sin marknadsföring.

Bolaget har i sina annonser bl.a. i Helsingin Sanomat 25.2.1982 och 5.7.1982 samt i Kaleva 27.5.1982 erbjudit konsumenterna köksinredningsseriet TipTop under hela början av året 1982 på följande sätt:

"Asko gjorde hela den finska köksinredningsmarknaden förnyad. TipTop till nästan halva priset. Jämför priset på Asko. I ekmelamin rp. 3.991,, beige melamin rp. 3.545,. Till nästan halva priset, 1.980,. Detta otroliga erbjudande bara hos Uusi Asko (Nya Asko)."

Tip-Top köksinredningar tillverkas av Vilka-kaluste Oy, som är ett bolag, där Asko är delägare. Tip-Top är en serie, som framställts uteslutande för Asko Oy och som började marknadsföras omkring senaste årsskifte. Serien har sålts uteslutande i Asko Oy:s butiker och endast till det ovan angivna specialpriset 1.980 mark.

Då konsumenterna fattar sina beslut har priserna och jämförelsen dem emellan en väsentlig ställning. Vid den marknadsföring, som riktar sig till konsumenterna användes allmänt uppgifter om priser och deras förändringar, framför allt om prisnedsättningar eller eljest om deras förmånlighet. Avsikten med reglerna om marknadsföring i KSL är att förhindra att prisangivelse, där en riktigt utförd jämförelse kan underlätta konsumenternas beslutsfattande, användes som vilseledande uttrycks medel.

I motiveringarna till bestämmelserna rörande prisangivelse i KSL 2 kap. 3 § (RP 8/1977 sid. 27) fastställes att regeln avser sådana meddelanden om prisnedsättningar, där uppgifter lämnas om förändring i priserna på en viss nyttighet eller grupp av nyttigheter. Ändringen måste vara verklig och avse samma butik. Ifrågavarande bestämmelse gäller däremot inte sådana prisangivelser, där priset jämföres med produktens vanliga pris, dess riktpris eller eljest allmänna pris men inte gör någon hänvisning till ändring av priset i just den butiken.

I motiveringarna för den generalklausul beträffande marknadsföringen, som finns i lagens 2 kap. 1 §, fastställes det att man med stöd av bestämmelsen också skulle kunna förbjuda påståenden om näringsidkarens förmånliga pris till exempel i förhållande till ortens övriga näringsidkares priser ifall jämförelsen inte grundar sig på ett representativt nyttighetsurval och detta inte framgår ur marknadsföringsmaterialet.

I överensstämmelse med förarbetena till lagen och tillämpningspraxis erhålles riktlinjer för bedömning av marknadsföringsmetoder, som strider mot generalklausulen, bland annat i de internationella grundreglerna för reklam, som godkänts av den internationella handelskammaren. Bolagets marknadsföring måste anses strida mot artikel 4 punkt 1 b rörande reklamens sanningsenlighet och artikel 5 rörande jämförelser i dessa regler.

Bolaget grundar Tip-Top seriens förmånlighet på en jämförelse med varans riktpris i detaljhandeln. Med detaljhandelsriktpris förstås antingen ett pris, som av en organisation av näringsidkare i samma distributionsled har rekommenderats åt medlemmarna, eller också ett pris, som ett tidigare distributionsled har rekommenderat att följande led skall tillämpa vid vidareförsäljning. Riktminutpriset grundar sig i praktiken vanligast på en prisrekommendation, som tillverkaren eller grosshandeln lämnat detaljhandeln. Då emellertid Tip-Top serien är en modell, som bolaget ensamt försäljer, som tillverkas av ett bolag, där Asko är delägare, kan de nämnda förutsättningarna för att bestämma ett riktminutpris inte uppfyllas. De i marknadsföringen lämnade höga jämförelsepriserna måste anses vara blott fiktiva. Den långa tid kampanjen pågått visar också härpå!

Det Nordiska Ministerrådets ämbetsmannakommitt‚ för konsumentfrågor underställda reklam- och marknadsföringsutskottet har undersökt problem i samband med prisjämförelser i de nordiska länderna. Den projektgrupp, som genomfört undersökningen lämnade sin rapport i juli 1978. Rapporten "Oskäliga prisjämförelser i reklam och marknadsföring" publicerades i Nordiska Rådets och Nordiska Ministerrådets Nu-serie nummer 1978:26. För Finlands del undersöktes bl.a. konsumenternas uppfattning beträffande innebörden av termerna riktminutpris och riktpris. Ur rapporten framgick att de finländska konsumenternas kännedom om termen riktminutpris rätta innebörd bedömdes som varande hög. Felaktig användning av begreppet riktminutpris vid prisangivelse är ägnad att utsätta konsumenterna för risken att bli vilseledda.

Ur bolagets reklam erhåller konsumenterna den uppfattningen, att det pris, som erlägges för varan under den tid kampanjerbjudandet varar, understiger varans värde. En försäljning till nästan halva priset måste ur konsumentens synpunkt anses vara exceptionellt förmånligt. Uttrycken "närä halva priset" och "otroligt erbjudande" ger intryck av ett enastående förmånligt erbjudande, på vilket man måste reagera snabbt. Eftersom erbjudandets långa giltighetstid inte framgår ur reklamen kan de använda uttrycken leda till oöverlagda köpbeslut, av rädsla att den inbillade fördelen skall gå förlorad. Till följd av att det är fråga om en ny produkt, en modell, som säljes med ensamrätt, och längden på den tid erbjudandet gäller, kan man emellertid med fog antaga att varan i erbjudandet har prissatts till sitt verkliga värde.

Sådana som jämförelsedata i marknadsföringen använda riktminutpriser eller andra motsvarande uttryck, t.ex. rekommenderade priser, måste vara grundade på en prisutredning, som omfattar åtminstone prissättningen hos konkurrenterna inom marknadsföringsåtgärdens verkningsområde. Endast såvida det kan visas att nyttigheten på andra ställen i huvudsak försäljes till riktminutpriset, med andra ord att detta pris är produktens vanliga pris, är det tillåtet att göra en jämförelse med det priset.

Tip-Top köksinredningsserien är bolagets nya ensamförsäljningsmodell. Ingen, inte ens bolaget självt, har uppburit det i reklamen preciserade riktminutpriset. Den marknadsföring som bolaget bedriver för Tip-Top köksinredningsserien vilseleder konsumenterna och är stridande mot KSL 2 kap. 1 och 2 §.

Näringsidkare kan då och då ifråga om nya produkter under en kampanj lämna så kallade introduktionserbjudanden till sådana priser, som understiger näringsidkarens egna priser i framtiden. I sådana fall förklaras prissättningen i marknadsföringen. Bolagets marknadsföring kan emellertid inte anses uppfylla de kännetecken, som gäller för sådana introduktionserbjudanden.

ASKO OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har medgivit att den marknadsföring, som ansökningen avser, är stridande mot reglen rörande angivande av prisnedsättning i KSL 2 kap. 3 §. Bolaget har meddelat att det upphör med att använda de i ansökningen avsedda reklampåståendena.

Bolaget har inte tidigare tillämpat det pris, som anges i annonsen och kallas riktminutpris och annonsen skulle ej heller därigenom, med hänsyn till KSL 2 kap. 3 §, kunnat utformas på så sätt att den skulle ge intryck av att priset nedsatts. I KO:s brev uppställes så höga krav på publicering av riktminutpriset i marknadsföringen att bolaget inte under förhandenvarande förhållanden förmår förebringa sådan utredning.

Så snart bolaget erhållit kännedom om KO:s ställningstagande i fallet har det vidtagit åtgärder för att anpassa sig till KO:s anspråk. Man hade kommit till samma resultat om KO innan förbudsansökan hade anhängiggjorts haft kontakt med bolaget. Det råder ingen tvekan om att ärendet hade kunnat avgöras genom förhandlingar.

I KO:s skrivelse låter man förstå att bolaget kontinuerligt skulle göra sig skyldigt till förfarande i strid med KSL. Denna föreställning motsvarar inte sanningen. Bolaget har i sin verksamhet eftersträvat att iakttaga fordringarna i KSL. Tidigare har bolaget blott i några fall haft kontakt vid överläggningar med KO. I dessa fall har det uppnåtts samförståndslösningar.

Det riktminutpris som tagits ur annonsen i förhandenvarande fall har alls inte varit något fiktivt, för marknadsföringskampanjen upphittat pris, utan det pris som uppges för motsvarande produkter på marknaden. Då detta pris emellertid inte uppfyller de höga fordringar på jämförelsepriser, som uppställes i KO:s skrivelse, medger bolaget att uttrycket inte varit sakenligt. Det lär här närmast vara fråga om principen för att erhålla ett prejudikat. Med hänsyn till omständigheterna anser bolaget det inte vara skäligt att ett eventuellt förbud förstärkes med ett vitesföreläggande.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Bolaget har i sina annonser, bl.a. i Helsingin Sanomat 25.2. och 5.7.1982 samt i Kaleva 27.5.1982 erbjudit konsumenterna köksinredningsserien Tip-Top på följande sätt: "Asko gjorde hela den finska köksinredningsmarknaden förnyad. Köksinredningsserien Tip-Top växer med utrymmet. Till nästan HALVA PRISET. Jämför priserna hos Asko. I ekmelamin rp. (riktminutpris) 3.991,-. beige melamin rp. (riktminutpris) 3.545,-. Till nästan halva priset, 1.980,-. Detta otroliga erbjudande bara hos Nya Asko."

Enligt konsumenternas uppfattning menas med riktminutpris (rp) exempelvis ett pris som rekommenderas av tillverkaren, det tidigare distributionsledet eller en näringsidkarorganisation och som av konsumenterna allmänt uppbäres för likadana nyttigheter.

Det av bolaget som jämförelsepris angivna rp är inte något pris som rekommenderats av tillverkaren, det tidigare distributionsledet eller någon näringsidkarorganisation att tillämpas vid försäljning till konsumenter av ifrågavarande nyttighet. Köksinredningsserien Tip-Top har sålts enbart i bolagets egna butiker och endast till det anbudspris, som uppgivits i annonsen. Det har inte visats att övriga näringsidkare i branschen skulle tillämpa de av bolaget som rp uppgivna priserna vid försäljning av likadana nyttigheter.

Bolaget har därför givit en förmånligare bild av den marknadsförda nyttighetens pris än dess verkliga pris och således i sin marknadsföring använt uttryck, som vilseleder konsumenterna.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kap. 2 och 7 § vid 100 000 marks vite förbjuda Asko Oy att i sin marknadsföring använda begreppet riktminutpris eller rp för sådant jämförelsepris, som inte verkligen uppbäres av konsumenterna för likadana nyttigheter.

Förbudet skall iakttagas omedelbart.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Jääsalo, Mustonen, Ollikainen, Pallari och Vasara.