Market Court bans magazine sales to primary students using teachers as intermediaries due to unfair advantage risks.

KA vastaan Yhtyneet Kuvalehdet Oy (yhtiö). 27.5.1981.-Lehden markkinoiminen siten, että peruskoulun opettajat jakoivat koululaisille lehden näytenumeron ja tilauslipukkeen, joka kehotettiin palauttamaan opettajalle holhoojan allekirjoittamana, katsottiin aiheuttavan vaaraa, että koululaisen holhooja ei selkeästi käsittänyt menettelyn kaupallista tarkoitusta. Menettely oli hyvän tavan vastaista. Sattumanvaraisen edun tarjoaminen lapsiin kohdistuvassa, pääasiassa opettajien välityksellä suoritetussa markkinoinnissa oli sopimatonta.

KSL_2_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 §:n nojalla sakon uhalla kielletään

1) käyttämästä lehden myynnin edistämiseksi keinoa, jonka mukaan peruskoulun alaasteen oppilaita kehotetaan palauttamaan tilauslipukkeet opettajille ja

2) tarjoamasta sattumanvaraista etua lapsille, kun lasten vanhemmat päättävät lehden hankkimisesta.

Yhtiö on elokuussa 1980 lähettänyt peruskoulun opettajille "Koululainen" lehden markkinointiaineistoa, jossa kehotetaan opettajia jakamaan oppilailleen lehden tilauslipukkeita menettelyohjein, että oppilaat palauttavat nämä lipukkeet täytettyinä opettajalle. Samassa yhteydessä opettajat ovat jakaneet ensimmäisen luokan oppilaille lehden näytenumeron. Tämän lehden sivujen välissä on ollut tilausohjeet ja tilauslipuke. Tilausohjeissa on tähdennetty, että ennen 20.9.1980 tilauksen tehneet osallistuvat arvontaan, jonka palkintoina on ollut kaksi polkupyörää, viisikymmentä Koululaisen puseroa ja sata Koululaisen lippalakkia.

Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 13 artiklan mukaan mainonnassa ei saa käyttää hyväksi lasten luontaista hyväuskoisuutta eikä asettaa heidän kuuliaisuuttaan koetukselle. Sama periaate on ilmaistu KSL:n esitöissä (HE 8/1977 s. 25) joissa todetaan, että esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa markkinointia on arvosteltava keskimääräistä tiukemmin.

Peruskoulun ala-asteen oppilas ei voi itse päättää aikakauslehden tilauksesta vaan siihen tarvitaan hänen holhoojansa myötävaikutus. Tästä huolimatta yhtiö kohdistaa lehden menekin edistämisarpajaisensa nimenomaan koululaisiin. Tämä käy ilmi voittojen laadusta. Myynninedistämistoimenpiteillään yhtiö aiheuttaa näin ollen perheissä tilanteen, jossa päätöksentekijä, holhooja, asetetaan lapsen painostukselle alttiiksi. Koulunkäyntiänsä aloittava lapsi ei pysty arvioimaan mahdollisuuksiaan voittaa käsiteltävänä olevien arpajaisten päävoittoa ja hän yrittää luonnollisesti taivuttaa holhoojansa tilaamaan lehden päävoiton saamisen toivossa. Tällainen myynninedistämistoimenpide on ristiriidasssa sekä mainonnan kansainvälisten perussääntöjen että KSL:n säännösten kanssa.

YHTYNEET KUVALEHDET OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt syyllistyneensä KSL:n säännösten vastaiseen markkinointiin.

"Koululainen" on ilmestynyt 36 vuotta. Lehden pääasiallisena tarkoituksena on tuoda lapsille hauskaa ja sopivaa sekä kasvatuksellisesti arvokasta ajanvietettä. Sen perusti Suomen Kansakouluopettajien Liitto, sittemmin Opettajien Ammattijärjestö (OAJ). Lehden omistaja ja julkaisija on edelleen OAJ. Yhtiö on 1.1.1979 ryhtynyt lehden kustantajaksi, mutta kysymyksessä on vain kustannussopimus. Opettajat ovat toimineet lehden asiamiehinä jo yli 30 vuotta. Heitä ei voida kieltää toimimasta lehden asiamiehenä. Jos näin meneteltäisiin, lehti muuttuisi vaatimattomammaksi ja sen laatu huononisi.

Tilauslipukkeen palauttaminen opettajalle on Koululainen lehden perinteinen ja aikaisemmin lisäksi sen ainoa markkinointitapa. Ottaen huomioon lehden toimintaperiaatteet mitään lehden myyntimenetelmistä ei voida pitää sopimattomana tai hyvän tavan vastaisena.

KA väittää, että yhtiö käyttää hyväkseen lasten koulua ja opettajaa kohtaan tuntemaa kunnioitusta ja auktoriteettiuskoa saadakseen tilauksia lehdelle. Lisäksi KA väittää, että alaasteen oppilaan on vaikea erottaa sellaiset tilanteet, joissa viestin allekirjoittaminen liittyy koulunkäyntiin, sellaisista, jotka ovat osa kaupallista toimintaa. Mainitut väitteet eivät ansaitse huomiota, sillä Koululainen lehden markkinoinnin kohteena ei ole lapsi vaan lapsen holhooja. Markkinoitaessa lehteä lasten vanhemmille markkinointia tulee siis tarkastella KSL:n yleislausekkeen mukaisesti ottamatta huomioon erityisesti lapsiin kohdistuvasta markkinoinnista annettuja määräyksiä.

Toimiessaan lehden asiamiehenä opettaja toimii vapaaehtoisesti omalla vapaa-ajallaan. Hänen mahdollisuutensa lähestyä asiakastaan (holhoojaa) ovat moninaiset. Hän ottaa yhteyttä puhelimitse, suorittaa henkilökohtaisia käyntejä erityisesti maaseudulla ja hän tapaa asiakkaitaan erilaisissa koulun vapaaajanvietto- ja harrastustilaisuuksissa. Tämän lisäksi tarjouksia lähetetään lapsen mukana tämän holhoojalle.

Sopimusoikeudellisesti KA:n tilauslipukkeitten palauttamista koskeva vaatimus on keinotekoinen. Kun holhooja on allekirjoittanut tilauslomakkeen, kysymys on enää siitä, palauttaako hän lomakkeen opettajalle itse, lähettääkö hän sen postitse tai käyttääkö hän toista lähettiä kuin lasta. Holhooja voi myös esim. palauttaa lomakkeen postitse suoraan kustantajalle.

Yhtiö ei tarjoa sattumanvaraista etua lapsille, vaan kaikille halukkaille vastikkeettoman mahdollisuuden osallistua kilpailuun. Niissä tapauksissa, joissa on kysymys arvontaan osallistumisen ohella lehden tilaamisesta, markkinoinnin kohderyhmänä ovat lasten holhoojat. Vain holhoojan allekirjoituksella varustettu tilaus on nimittäin pätevä.

KA:n näkemys, että voittojen laadun perusteella arvioitaisiin markkinointiarpajaisten lainmukaisuus, ei myöskään ole oikeudenmukainen, sillä arpajaisten palkintoja valittaessa on noudatettu hyvää tapaa, mainonnan kansainvälisiä perussääntöjä ja KSL:n säännöksiä. Markkinointikilpailua suunniteltaessa KSL:n kirjain ja henki sekä lehden luonne on otettu kirjaimellisesti huomioon. Kilpailu ei näyttävyydeltään ja suuruudeltaan ole lähelläkään markkinoinnissa yleensä vallitsevaa tasoa, eikä palkintojen arvoa missään tilanteessa yliarvosteta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Yhtiö on lähinnä peruskoulun ala-asteen oppilaille tarkoitetun "Koululainen" lehden kaupallisessa markkinoinnissa elokuussa 1980 menetellyt siten, että peruskoulun opettajat jakavat koululaisille lehden näytenumeron ja tilauslipukkeen, joka kehotetaan palauttamaan opettajalle holhoojan allekirjoittamana. Tämä menettely on ollut uusien tilaussopimusten pääasiallinen hankkimistapa.

Peruskoulun oppilaat toimittavat holhoojilleen erilaisia koulunkäyntiin liittyviä kirjallisia viestejä, jotka palautetaan opettajalle holhoojan allekirjoittamana. Jos samaa menettelytapaa käytetään koulunkäyntiin liittymättömässä kaupallisessa markkinoinnissa, on olemassa vaara, että koululaisen holhooja ei selkeästi käsitä menettelyn kaupallista tarkoitusta. Koululaisen opettajaansa kohtaan tuntema arvovalta on myös omiaan vaikuttamaan siten, että koululainen painostaa holhoojaansa opettajan välityksellä tarjotun hyödykkeen hankkimiseen. Kun kysymys on hyödykkeen kaupallisesta markkinoinnista, ei menettelyn sallittavuutta voida rajata hyödykkeen laadun tai taustalla olevien muiden tarkoitusperien hyväksyttävyyden mukaan. Edellä olevilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiön käyttämä markkinointikeino on KA:n vaatimusten osalta hyvän tavan vastainan.

Yhtiö on "Koululainen" lehden markkinoinnin yhteydessä järjestänyt kilpailun, jossa palkintoina on ollut polkupyöriä, puseroita ja lippalakkeja.

Lapsiin kohdistuvaa markkinointia on arvioitava keskimääräistä tiukemmin. "Koululainen" lehden kysymyksessä olevan markkinoinnin keskeisenä kohderyhmänä on pidettävä peruskoulun alaasteen oppilaita, joiden luettavaksi lehti tehdään, vaikka tilauksesta mahdollisesti päättävätkin heidän holhoojansa. Peruskoulun ala-asteen oppilas ei yleensä kykene arvioimaan sattumanvaraisen edun saannin epätodennäköisyyttä. Kun tarjottu sattumanvarainen etu on ensisijaisesti tarkoitettu lapsille ja kun sattumanvarainen etu on lisäksi tarjottu pääasiassa opettajien välityksellä suoritetussa markkinoinnissa, voi se saada kohtuuttoman suuren painoarvon. Näillä perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että edellä mainitun sattumanvaraisen edun tarjoaminen puheena olevan markkinoinnin yhteydessä on sopimatonta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla kieltää Yhtyneet Kuvalehdet Oy:tä "Koululainen" lehden markkinoinnissaan käyttämästä menettelyä, jonka mukaan peruskoulun ala-asteen oppilaita kehotetaan palauttamaan lehden tilauslipukkeet opettajalle sekä tarjoamasta "Koululainen" lehden puheena olevan kaltaisessa markkinoinnissa perusteluista ilmenevää tai siihen rinnastettavaa sattumanvaraista etua.

Kieltojen tehosteeksi markkinatuomioistuin asettaa 100 000 markan uhkasakon.

Kieltoja on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Mustonen, Ollikainan ja Tammilehto.

Asiassa äänestys.

Jäsen Henriksson, jonka lausuntoon jäsen Tammilehto yhtyi, lausui:

Yhtyneet Kuvalehdet Oy:lle asetettu kielto käyttää "Koululainen" lehden markkinoinnissa menettelyä, jolla peruskoulun oppilaita kehotetaan palauttamaan lehden tilauslipukkeet opettajalle, koskee myös kilpailuvastauksia. Tällä järjestelyllä saavutetaan riittävä tae siitä, ettei opettajan arvovalta pääse vaikuttamaan myöskään kilpailuun osallistumisen suhteen oppilaaseen tai tämän holhoojaan.

Sattumanvaraisen edun tarjoaminen ei ole kuluttajansuojalain vastaista, jos edun saaminen ei edellytä hyödykkeen ostamista ja ellei palkintojen laatua tai arvoa ole katsottava sopimattomaksi. Osallistuminen nyt ko. kilpailuun ei edellytä lehden tilaamista, ja palkintoina arvottavat polkupyörät, puserot ja lippalakit eivät laadultaan tai arvoltaan ole sopimattomia jaettavaksi palkintoina markkinointiarpajaisissa.

Edellä mainituilla perusteilla katson, että "Koululainen" lehden markkinoinnin yhteydessä toimeenpantu palkintokilpailu ei ole hyvän tavan vastainen.

Muilta osin olen päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla.

---

[SV]

KO mot Yhtyneet Kuvalehdet Oy (bolaget). - Marknadsföring av en tidning på så sätt att grundskollärare till eleverna delade ut ett provnummer av tidningen och en prenumerationskupong, som de uppmanades att återlämna försedd med förmyndarens underskrift till läraren, ansågs förorsaka risk för att skolelevens förmyndare inte klart insåg förfarandets kommersiella syfte. Förfarandet var stridande mot god sed. Erbjudande av slumpartad förmån i marknadsföring som riktar sig till barn och som huvudsakligen utförs genom lärares förmedling var otillbörligt.

KSL_2_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat, att bolaget med stöd av 2 kapitel 1 § konsumentskyddslagen (KSL) vid vite förbjudes att

1) för att främja tidningens försäljning använda sig av en metod, enligt vilken eleverna i grundskolans lågstadium uppmanas returnera prenumerationskuponger till lärarna och

2) erbjuda barnen slumpartad förmån, då barnens föräldrar beslutar sig för att skaffa tidningen.

Bolaget har i augusti 1980 sänt lärarna i grundskolan marknadsföringsmaterial rörande tidningen "Koululainen", där lärarna uppmanades att dela ut tidningens prenumerationskuponger till eleverna med anvisningen, att eleverna skulle återlämna kupongerna ifyllda till läraren. Vid samma tillfälle har lärarna lämnat ett provnummer av tidningen till eleverna i första klassen. Mellan sidorna i provnumret har funnits anvisningar beträffande prenumeration och prenumerationskupong. I prenumerationsanvisningarna har det betonats, att de som prenumererat före 20.9.1980 deltar i en utlottning, där priserna utgjordes av två cyklar, femtio "Koululainen" blusar och hundra "Koululainen" skärmössor.

Enligt artikel 13 i de internationella grundreglerna för reklam får man inte utnyttja barnens naturliga gudtrogenhet eller missbruka deras lojalitetskänsla. Samma princip har kommit till uttryck i förarbetena till KSL (RP 8/1977 s. 26), där det fastslages, att exempelvis marknadsföring, som riktar sig till barn, måste bedömas strängare än i genomsnitt.

Eleven i grundskolans lågstadium kan inte själv besluta om beställning av en tidskrift utan därför fordras målsmans medverkan. Trots detta riktar bolaget sitt lotteri för att främja tidningens upplaga just till skoleleverna. Detta framgår av vinsternas karaktär. Genom sina försäljningsfrämjande åtgärder framkallar bolaget därför en sådan situation i familjen, där beslutsfattaren, målsmannen, utsättes för påtryckning från barnets sida. Det barn, som börjar sin skolgång förmår inte uppskatta sina möjligheter att vinna huvudvinsten i den ifrågavarande utlottningen och det försöker naturligt nog förmå sin målsman att beställa tidningen i förhoppning att få huvudvinsten. Ett sådant förfarande för att främja försäljningen strider både mot de internationella grundreglerna för reklam och mot reglerna i KSL.

YHTYNEET KUVALEHDET OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit, att det gjort sig skyldigt till marknadsföring i strid mot KSL.

"Koululainen" har kommit ut i 36 år. Tidningens huvudsakliga ändamål är att lämna barnen trevligt och passande samt pedagogiskt värdefullt tidsfördriv. Den grundades av Suomen Kansakoulunopettajien Liitto (Finlands Folkskollärarförbund), sedermera Opettajien Ammattijärjestö (OAJ, Lärarnas Fackorganisation). Tidningens ägare och utgivare är fortfarande OAJ. Bolaget har den 1.1.1979 inträtt som tidningens förläggare, men det är endast fråga om ett förlagsavtal. Lärarna i redan över 30 år verkat som tidningens ombud. De kan inte förbjudas att verka som tidningens ombud. Om så skulle ske skulle tidningen förändras till en anspråkslösare och dess kvalitet skulle försämras.

Returnering till lärarna av beställningskupongen är tidningen Koululainens traditionella och tidigare dessutom enda marknadsföringssätt. Med hänsyn till tidningens verksamhetsprinciper kan ingen del av tidningens försäljningsverksamhet anses vara otillbörlig eller stridande mot god sed.

KO påstår, att bolaget utnyttjar den högaktning och den auktoritetstro, som barnen känner för skolan och läraren för att skaffa prenumerationer på tidningen. KO påstår vidare, att lagstadieeleverna har svårt för att skilja de fall, då en underskrift på ett meddelande hör ihop med skolgången, från sådana, som utgör en del av en affärsverksamhet. De nämnda påståendena förtjänar inte beaktande, eftersom föremålet för tidningen Koululainens marknadsföring inte är barnet utan dess målsman. Tidningens marknadsföring till barnens föräldrar skall således bedömas enligt KSL:s generalklausul utan hänsyntagande till de särskilda regler som givits rörande marknadsföring, som riktar sig till barn.

I sin verksamhet som ombud för tidningen handlar läraren frivilligt och på sin fritid. Han har många olika möjligheter att ta kontakt med kunden (målsman). Han telefonerar, gör - särskilt på landsbygden - personliga besök och han träffar kunderna vid olika av skolan ordnade fritidssysselsättnings- och hobbytillställningar. Dessutom sändes erbjudanden till målsman med barnet.

Avtalsrättsligt är KO:s yrkande beträffande prenumerationskupongernas återlämnande konstlat. När målsman har skrivit på prenumerationsblanketten gäller frågan blott huruvida han själv återlämnar blanketten till läraren, om han sänder den med posten eller använder sig av något annat bud än barnet. Målsman kan också exempelvis returnera blanketten med posten direkt till förlaget.

Bolaget erbjuder inte barnen någon slumpartad förmån, utan alla som så önskar har möjlighet att utan vederlag deltaga i tävlingen. I de fall, då det är fråga om att deltaga i lotteriet vid sidan av beställning av tidningen utgör barnens målsmän marknadsföringens målgrupp. Endast sådana beställningar, som är undertecknade av målsman gäller nämligen.

KO:s uppfattning, att man på grund av prisernas karaktär kan bedöma marknadsföringslotteriers lagenlighet, är inte heller riktig, eftersom det vid val av lotterivinsterna har iakttagits god sed, de internationella grundreglerna för reklam och KSL:s regler. Vid planeringen av marknadsföringstävlingen har såväl KSL:s bokstav och andra som tidningens karaktär bokstavligen beaktats. Tävlingen har inte vare sig beträffande publicitet eller storlek tillnärmelsevis den omfattning som allmänt råder inom marknadsföringen, ej heller har vinsternas värde i något fall övervärderats.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Bolaget har vid marknadsföring av den närmast för eleverna i grundskolans lågstadium avsedda tidningen "Koululainen" i augusti 1980 förfarit sålunda, att lärarna i grundskolan till eleverna delat ut ett provnummer av tidningen och en prenumerationskupong, som de uppmanades att försedd med målsmans namnteckning återlämna till läraren. Detta tillvägagångssätt har varit det huvudsakliga för att skaffa nya prenumeranter.

Grundskoleeleverna lämnar målsmännen olika skriftliga meddelanden som hör ihop med skolgången och som återlämnas till läraren med målsmans underskrift. Om samma förfarande användes vid kommersiell marknadsföring utan samband med skolgången föreligger det risk för att elevernas målsmän inte klart inser tillvägagångssättets affärsmässiga syfte. Den auktoritet, som läraren åtnjuter i elevens ögon, är också ägnad att inverka sålunda, att eleven utövar påtryckning på målsman för att skaffa den nyttighet, som erbjudes genom lärarens förmedling. Då det gäller den affärsmässiga marknadsföringen av en nyttighet kan frågan om huruvida ett förfaringssätt är tillåtet eller ej inte begränsas med hänsyn till nyttighetens kvalitet eller dess avsikters godtagbarhet. På ovan angivna grunder anser marknadsdomstolen, att det av bolaget använda marknadsföringsmedlet är för KO:s yrkandes del stridande mot god sed.

Bolaget har i samband med marknadsföringen av tidningen "Koululainen" ordnat en tävling, där priserna utgjordes av cyklar,blusar och skärmmössor.

Marknadsföring, som riktar sig till barn, skall bedömas strängare än i genomsnitt. Den centrala målgruppen för den ifrågavarande marknadsföringen för tidningen "Koululainen" måste anses vara eleverna i grundskolans lågstadium, då tidningen göres för att läsas av dessa, även om målsmännen formellt beslutar om prenumeration på tidningen. Eleverna i grundskolans lågstadium har i allmänhet inte förmåga att bedöma osannolikheten av att erhålla en slumpartad förmån. Då den erbjudna slumpartade förmånen i första hand är avsedd för barn och då den slumpartade förmånen dessutom erbjudits huvudsakligen genom marknadsföring, som utförts genom lärarnas förmedling, kan den erhålla oskäligt stor betydelse. På dessa grunder anser marknadsdomstolen det vara otillbörligt att erbjuda ovan angivna slumpartade förmån i samband med ifrågavarande marknadsföring.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av 2 kapitel 1 § KSL förbjuda Yhtyneet Kuvalehdet Oy att vid sin marknadsföring av tidningen "Koululainen" använda sig av förfarande, enligt vilket eleverna i grundskolans lågstadium uppmanas att återlämna tidningens prenumerationskuponger till läraren samt att vid sådan marknadsföring av tidningen "Koululainen", som det är fråga om erbjuda sådan slumpartad eller därmed jämförlig förmån som framgår av motiveringarna.

Till förstärkande av förbudet utsättes ett vite på 100 000 mark.

Förbudet träder genast i kraft.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Mustonen, Ollikainen och Tammilehto.

Avgörande efter omröstning

Ledamoten Henriksson yttrade, med instämmande av ledamoten Tammilehto:

Det förbud, som meddelats Yhtyneet Kuvalehdet Oy, att vid marknadsföring av tidningen "Koululainen" använda förfaringssätt, enligt vilket eleverna i grundskolan uppmanas att returnera tidningens prenumerationskuponger till läraren, omfattar även tävlingssvar. Med denna ordning erhålles tillräckliga garantier för att lärarens auktoritet inte kommer att inverka på eleven eller målsman även beträffande deltagande i tävlingen.

Erbjudande av slumpartad förmån är inte stridande mot KSL, såvida det inte förutsättes att en nyttighet köpes för att få förmånen och såvida prisernas beskaffenhet eller värde inte kan anses vara otillbörliga. Deltagande i ifrågavarande tävling förutsätter inte prenumeration på tidningen och de som priser utlottade cyklarna, blusarna och skärmmössorna är inte till sin beskaffenhet eller värde otillbörliga att utdelas som vinster i ett marknadsföringslotteri.

På ovan angivna grunder anser jag, att den pristävling, som verkställts i samband med marknadsföringen av tidningen "Koululainen", inte är stridande mot god sed.

I övrigt delar jag den uppfattning, som framgår av domslutet.