Market Court dismisses consumer complaint; full street address not required if contact info provided at delivery.

KA vastaan Porkoma Oy ja Ab Novendor Oy. 24.2.1981.-Postimyynti-ilmoituksissa tulisi ilmoittaa mainostajan osoite, jolla kuluttaja saa häneen suoran yhteyden. Kuluttajan kannalta katsottiin kuitenkin tässä tapauksessa riittäväksi, että hän tarvitessaan yhteydenotossaan myyjän toimipaikan osoitetiedot sai ne viimeistään silloin, kun hyödyke toimitettiin. Markkinointia ei pidetty sopimattomana.

KSL_2_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiöitä KSL 2 luvun 1 §:n nojalla sakon uhalla kielletään tarjoamasta kuluttajille kulutushyödykkeitä postitse ostettavaksi, jollei postimyyntiilmoituksissa ja tarjouslipukkeissa ilmoiteta yhtiön täydellistä katuosoitetta.

Molemmat yhtiöt ovat postimyyntimarkkinoinnissaan tarjonneet kuluttajille mm. kiikaria lehtiilmoituksilla, joissa on mainittu vain postilokeron numero ja puhelinnumero.

Postimyynnissä kuluttajalla on huomattavasti heikommat mahdollisuudet arvioida tarjottavan tuotteen laatua ja ominaisuuksia kuin myymälässä tapahtuvassa kaupanteossa. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalaiksi (8/77) s.53 sanotaan: "Kuluttajan kannalta olennaisin postimyyntiin liittyvä vaara on se, että hän joutuu tilaamaan tavaransa pelkästään kuvien ja tarjousesitteen perusteella. Tavara saattaa paljonkin poiketa siitä, miksi ostaja sen on mainitun aineiston perusteella saattanut mieltää." Ostajan oikeusasemaa parantavat KSL 6 luvun postimyyntiä koskevat säännökset, jotka takaavat ostajalle mm. seitsemän päivän palautusoikeuden (KSL 6 luvun 1 §).

Kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta on tärkeää, että hän voi kääntyä myyjän puoleen mm. tuotteen ominaisuuksiin liittyvien seikkojen osalta muutoinkin kuin halutessaan käyttää hänelle KSL 6 luvun mukaan kuuluvaa kaupan peruutusoikeutta. Kääntymällä henkilökohtaisesti myyjän puoleen ostaja voi varmistaa sen, että hänelle jää vielä lain suoma palautusoikeus käytettäväkseen, mikäli myyjä ei pysty vastaamaan ostajan tuotetta koskevaan tiedusteluun tyydyttävästi. Samojen seikkojen selvittäminen postitse aiheuttaa helposti sen, että seitsemän päivän tai elinkeinonharjoittajan mahdollisesti myöntämä pitempikin palautusaika umpeutuu postin kulun hitauden tai myyjän vastaushaluttomuuden vuoksi.

Vieläkin tärkeämpää on katuosoitteen ilmoittaminen sen varalta, että ostaja pitäessään tuotteen havaitsee siinä virheen vasta palautusajan kuluttua umpeen. Tällöin on ostajan kannalta erittäin tärkeää, että hän voi henkilökohtaisesti kääntyä myyjän puoleen voidakseen esim. käyttää hänelle KSL 5 luvun 2 §:n mukaan kuuluvia oikeuksia. Mainitun lainkohdan mukaan ostajalla on oikeus saada virheen perusteella hinnanalennusta tai uusi virheetön tuote entisen tilalle taikka tietyissä tapauksissa jopa purkaa kauppa. Samoin jos myyjä on antanut tavaralle KSL 5 luvun 3 §:n tarkoittaman takuun, ostajalle voi olla välttämätöntä kääntyä tämän puoleen henkilökohtaisesti saadakseen myyjän täyttämään takuun mukaisen sitoumuksensa.

Käytäntö on osoittanut, että edellä mainittujen asioiden hoito postilokero-osoitteen välityksellä on erittäin hankalaa, jopa mahdotonta silloin, kun myyjä ei halua täyttää hänelle lain mukaan kuuluvia velvollisuuksia. Myöskään puhelinnumeron ilmoittaminen ei riitä, sillä käytännössä on myös käynyt ilmi, että puhelimeen ei läheskään aina vastata ollenkaan tai ei tavoiteta ketään, joka suostuu ottamaan vastaan kuluttajan virheilmoituksen. Näissä tapauksissa on henkilökohtainen yhteydenotto myyjään ostajan tärkein keino käyttää hänelle lain mukaan kuuluvia oikeuksia.

Hallituksen esityksessä (HE 8/77 s. 27) sanotaan KSL 2 luvun 1 §:n perusteluissa: "Kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta voi usein sisältyä riittämättömiä tietoja sellaiseen markkinointiin, jossa kuluttajalla ei ole lainkaan mahdollisuuksia tutustua kulutushyödykkeeseen--. Sen vuoksi on selostetun kaltaisessa markinoinnissa, kuten -- postimyynnissä, erityisesti varmistettava vähimmäistietojen antaminen kuluttajalle."

Täydellisen osoitteen ilmoittamista on edellä mainituilla perusteilla pidettävä näihin vähimmäistietoihin kuuluvana.

Hallituksen esityksen mukaan voidaan ohjetta KSL 2 luvun 1 §: ää tulkittaessa saada Keskuskauppakamarin liiketapalautakunnan omaksumasta käytännöstä, joka perustuu puolestaan mainonnan kansainvälisiin perussääntöihin. Näiden perussääntöjen liiteosan kohdassa A 3 sanotaan: "Postimyyntimainosta laadittaessa on pyrittävä välttämään pettymyksen aiheuttamista kuluttajille, joilla yleensä ei ole mahdollisuutta tutustua tuotteeseen. Tuotetta esittelevän mainoksen tulee erityisesti sisältää--b) mainostajan täydellinen nimi ja vakituinen osoite, jolla kuluttaja saa häneen yhteyden. Mainosta, jossa mainitaan pelkästään tilapäinen osoite tai postilokero, ei saa hyväksyä."

Mainonnan kansanvälisiä perussääntöjä täydentämään on laadittu suoramainonnan ja postimyynnin kansainväliset perussäännöt, joiden "Soveltamisala" nimisen otsikon alla sanotaan mm. (s.7) : "Perussäännöt on tarkoitettu elinkeinoelämän kansainväliseksi itsesäätelynormistoksi, mutta myös tuomioistuinten käytettäväksi kansallisten lakien tulkinnassa. "Kyseisten sääntöjen 5 artikla kuuluu: "Tarjouksessa on oltava myyjän täydellinen nimi ja vakinainen osoite, jotta kuluttajan on mahdollista ottaa yhteyttä suoraan myyjään. Mainosaineistoa ja muita asiapapereita, jotka sisältävät tilapäisen osoitteen tai pelkästään postilokeron numeron, ei voida hyväksyä." Rikkomalla mainittuja perussääntöjä vastaan yhtiöt syyllistyvät hyvän liiketavan vastaiseen menettelyyn ja siten myös KSL 2 luvun 1 §:ssä kiellettyyn kuluttajan kannalta sopimattomaan menettelyyn.

Suomen Postimyynti- ja Suoramainontaliitto r.y. on laatinut Reilun Pelin Säännöt, joiden IV 3 kohdan mukaan "Markkinointimateriaalissa on mainittava myyjän täydellinen nimi, osoite ja puhelinnumero, josta kuluttaja voi saada tietoja". Kyseinen liitto on alan elinkeinonharjoittajia edustavana järjestönä mainitulla säännöksellä pitänyt kuluttajan kannalta tarpeellisena mainostajan osoitteen ilmoittamista. Yhtä lailla osoitteen ilmoittaminen on tarpeen niidenkin elinkeinonharjoittajien kohdalla, jotka eivät kuulu liittoon.

PORKOMA OY:N JA AB NOVENDOR OY:N VASTINE

Yhtiöt ovat kiistäneet syyllistyneensä markkinoinnissaan KSL:n vastaiseen menettelyyn. Yhtiöt ovat vaatineet, että KA:n hakemus aiheettomana hylättäisiin.

Epäilemättä ostajalla, olipa hän kuluttaja tai ei, on postimyynnissä heikommat mahdollisuudet ennalta arvioida tuotetta kuin ostaessaan sen myymälästä. Monet postimyyntiliikkeet myöntävätkin ostajalle huomattavasti KSL 6 luvun 1 § edellytettyä laajemman palautus- ja kokeiluoikeuden, jolloin ostajan asema on turvatumpi kuin myymäläkaupassa tavallisesti.

On vaikea ymmärtää, minkä takia ostajan pitäisi aina voida tavata myyjä henkilökohtaisesti. Paljon nopeammin ja tehokkaammin ostaja tavoittaa henkilön, joka voi antaa hänelle hänen haluamansa tiedot, soittamalla puhelimella ilmoitettuun tai luettelosta löytyvään numeroon.

Sama koskee myyjän kaupanvastuuta koskevia seikkoja. Luonnollisinta tietysti on, että virheellinen tavara toimitetaan myyjälle. Ei ole mitään järjellistä syytä otaksua, ettei tavarassa olevaa virhettä voisi selostaa puhelimessa tai kirjeessä yhtä hyvin kuin henkilökohtaisella käynnillä. Useimmiten virhe ei sen kummempaa selostamista kaipaakaan.

Mikä käytäntö on osoittanut, että puhelimeen ei vastata tai että sen välityksellä on hankalampi hoitaa asioita kuin käymällä myyjän luona? Jos joku ei halua puhelimessa keskustella asiasta, on vähintäänkin epätodennäköistä, että hän on halukas tavattaessakaan keskustelemaan. Joka tapauksessa ostajan on syytä puhelimella tai kirjeitse varmistua siitä, että hän todella tavoittaa asianomaisen henkilön tullessaan myyjän luona käymään.

Toisaalta taas niistä suhteellisen harvoista postimyyntiliikkeiden asiakkaista, jotka tulevat käymään ilmoitetussa katuosoitteessa, ylivoimainen valtaosa, huomattavasti yli 90 prosenttia, tulee sinne katsomaan tavaraa ja ostamaan sen, jos se miellyttää. Tämä osa kuluttajista tulee harhaanjohdetuksi, jollei osoitteesta ole tavaraa saatavana.

Jos postimyyjällä on myymälä tai nurkkaus, jossa käy päinsä ottaa vastaan asiakkaita, hän ilmoittaa tämän osoitteen ilman muuta. Jos hänellä ei sellaista ole, on väkisin tehty osoite tavallisesti harhaanjohtava. KSL:n nojalla ketään ei voida pakottaa pitämään myymälää ja palkkaamaan henkilöstöä odottamaan esim. yhtä asiakasta päivässä.

KA lähtee siitä, että jos katuosoitetta ei ole ilmoitettu lehti-ilmoituksessa, kuluttajalla ei ole mitään mahdollisuutta tavoittaa myyjää muutoin kuin kirjoittamalla lokeroon. Asia ei ole näin. Ilmoituksessa on tavallisesti puhelinnumero, nimenomaan se numero, jolla asiakkaita palvellaan ja josta joka tapauksessa saa tietää, kenen puoleen voi kääntyä. Jos puhelimen ääressä ei ilmoitettuna tai tavanmukaisena aikana ole ketään, siihen on melko varmasti kytketty puhelinvastaaja, joka antaa tarpeelliset ohjeet. Tämän tai luettelosta löytyvän puhelimen välityksellä voi myös sopia tapaamisesta, jos se on tarpeen.

Puhelinluettelossa on useimmiten myös konttorin katuosoite. Puhelinnumero ja katuosoite on useimmiten myös siinä kirjallisessa materiaalissa, joka lähes aina menee ostajalle tavaran mukana.

KA:n vaatimus perustuu siis perättömiin olettamuksiin eivätkä hänen asialliset perustelunsa muutenkaan kestä kritiikkiä. Hänen vahvimpana argumenttinaan onkin viittaus eräisiin sääntöja ohjekokoelmiin sekä suosituksiin. Näiden kaikkien lähtokohtana ovat "mainonnan kansainväliset perussäännöt".

Kansainväliset säännöt ovat nyt puheena olevassa kohdassa todennäköisesti syntyneet suoranaisen huijauksen vaikeuttamiseksi ja ne on epäilemättä osoitettu enemmän mainosvälineille kuin huijausta yrittäville ilmoittajille. Esim. Amerikassa ja Englannissa on yleistä, että postitilaajan on lähetettävä maksu tilauksen mukana. Tätä tapaa lienee joskus käytetty väärin ilmoittamalla myytäväksi jotain, jota sitten ei ole toimitettu eikä aiottukaan toimittaa. Kehottamalla lehtiä olemaan julkaisematta ilmoitusta, jossa on pelkästään lokero-osoite, tällaista huijausta voidaan jonkin verran vaikeuttaa, mutta ei suinkaan estää niissä maissa ja puitteissa, joissa sitä ehkä on esiintynyt. Voidaanhan katuosoitteestakin häipyä jäljettömiin. Suomessa tällaista huijausta ei tiettävästi ole tapahtunut ja on mitä suurimmassa määrässä epätodennäköistä, että kukaan sellaista yrittäisikään. Näin jo senkin vuoksi, että meillä ei juuri ole totuttu lähettämään maksua etukäteen.

Tiettävästi yksikään suomalainen postimyyjä ei ole pyrkinyt "kätkeytymään" postilokero-osoitteeseen. Se, että lokeroa yleisesti käytetään osoitteena, johtuu useista käytännöllisistä syistä. Helsinkiläiset postimyyjät käyttävät usein pääpostissa olevaa lokeroa, koska pienenkin postimyyntiliikkeen postiliike helposti ylittää sivupostikonttorien kapasiteetin, ja koska posti jaetaan pääpostiin nopeammin. Myös postilaitos suosii ymmärrettävistä syistä lokero-osoitteita ja vihaa kaksoisosoitteita. Tiettävästi ei myöskään ole esiintynyt yhtään tapausta, jossa postimyyjä olisi käyttäytynyt asiakastaan kohtaan sillä tavoin ynseästi kuin KA näyttää otaksuvan. Postimyyjille kuten kaikille yksityisille elinkeinonharjoittajille asiakkaitten tyytyväisyys on paras ja viime kädessä ainoa toiminnan jatkuvuuden tae.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Porkoma Oy ja Ab Novendor Oy ovat postimyyntimarkkinoinnissaan tarjonneet kuluttajille mm. kiikaria lehti-ilmoituksilla, joissa on myyjäyhtiön nimen ohella mainittu vain postilokeron numero ja puhelinnumero. Yhtiöiden ei ole väitettykään muutoin menetelleen postimyyntimarkkinoinnissaan sopimattomasti.

Markkinatuomioistuin pitää hyväksyttävänä periaatetta, että postimyynnissä on ilmoitettava mainostajan osoite, jolla kuluttaja saa häneen suoraan yhteyden.

Kuluttajalla on tarve kääntyä postimyyntikaupan jälkeen myyjän puoleen lähinnä silloin, kun kuluttaja haluaa käyttää postimyyntikauppaan kuuluvaa peruuttamisoikeuttaan. Tarvetta myyjän puoleen kääntymiseen on myös, kun myyjän suoritus on sopimuksenvastainen, esim. kun postimyynnissä myyty hyödyke on virheellinen. Kuluttaja, joka on tilannut postimyyntikaupalla kalliin tai teknisesti vaikeaselkoisen hyödykkeen, saattaa lisäksi tarvita tarjouksessa tai hyödykkeen toimittamisen yhteydessä esitettyä yksityiskohtaisempia, esim. hyödykkeen käyttämiseen liittyviä tietoja myyjältä. Mainituissa tapauksissa on kuitenkin kuluttajan kannalta riittävää, että hän tarvitessaan yhteydenotossaan myyjän toimipaikan osoitetiedot saa ne viimeistään silloin, kun hyödyke toimitetaan.

Asiassa ei ole näytetty, etteivät Porkoma Oy tai Ab Novendor Oy olisi postimyynnillä myydyn hyödykkeen toimittamisen yhteydessä antaneet myyjän toimipaikan osoitetietoja taikka tällöin muulla tavoin asianmukaisesti varmistaneet yhtiöiltä postimyyntikaupalla hyödykkeen ostaneen kuluttajan mahdollisuutta oikeuksiensa toteamiseen.

Asiassa ei ole myöskään mäytetty, että yhtiöt olisivat markkinoineet postimyynnissä sellaisia hyödykkeitä, että kuluttajan lisätietojen saantimahdollisuus olisi turvattava ilmoittamalla myyjän toimipaikan postiosoite tarjousilmoituksessa.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että Porkoma Oy ja Ab Novendor Oy olisivat postimyyntimarkkinoinnissaan käyttäneet hyvän tavan vastaista tai kuluttajansuojan kannalta sopimatonta menettelyä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 1 §:n nojalla oikeaksi hylätä KA:n hakemuksen.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Mustonen ja Tammilehto.

Asiassa äänestys.

Jäsen Mustonen, jonka lausuntoon jäsen Aaltonen yhtyi, lausui:

Kuluttaja joutuu postimyynnissä tilaamaan tavaran pelkästään esitteiden, mainosten ja muun myyjän etukäteen antaman informaation perusteella. Kuluttajalle saattaa syntyä tarve ottaa yhteyttä myyjään sekä ennen hyödykkeen toimittamista että sen jälkeen. Palautusoikeuden lisäksi kuluttaja saattaa joutua turvautumaan muihinkin, esim. KSL 5 luvussa mainittuihin oikeuksiinsa. Kun myyjä on kuluttajan yhteydenottoa varten ilmoittanut vain postilokeron numeron ja mahdollisesti puhelinnumeron, kuluttajan yhteydenottoa varten säädetty kohtuullinen aika saattaa kuluttajasta riippumattomista syistä kulua umpeen kuluttajan vahingoksi. Esim. mahdollisuutta tehdä virheilmoitus puhelimitse tai postilokeron kautta ei voida pitää kuluttajan kannalta riittävänä. Kun myyjän osoitetta ei ole ilmoitettu mainoksessa, takeita ei ole myöskään siitä, että osoite ilmoitettaisiin hyödykkeen toimittamisen yhteydessä.

Kuluttajan tarve ottaa yhteyttä myyjään saattaa olla erityisen suuri silloin, kun postimyynnissä tarjotaan kuluttajalle taloudellisesti merkittäviä ja teknisesti vaikeaselkoisia hyödykkeitä. Kiikari on useimmille kuluttajille harvoin ostettava ja teknisesti monimutkainen hyödyke.

Myös suoramainonnan ja postimyynnin sekä mainonnan kansainvälisissä perussäännöissä todetaan, että postimyyntiä koskevassa mainoksessa on oltava myyjän täydellinen nimi ja vakituinen osoite, jotta kuluttaja voi saada myyjään suoraan yhteyden. Lisäksi mainituissa säännöissä todetaan erityisesti, että sellaista mainosaineistoa, joka sisältää vain tilapäisen osoitteen tai pelkästään postilokeron numeron, ei saa hyväksyä.

Elinkeinonharjoittaja ei voi yksittäistapauksessa vapautua edellä mainittujen sääntöjen noudattamisvelvollisuudesta sen vuoksi, että markkinoinnin ei ole näytetty aiheuttaneen kuluttajalle vahinkoa. Myöskään KSL:ssa ei ole edellytetty, että markkinointi olisi kuluttajien kannalta sopimatonta vain silloin, kun markkinointi on aiheuttanut kuluttajalle vahinkoa.

Yhtiöt ovat jättäessään postimyynti-ilmoituksissa ja tarjouslipukkeissa osoitteensa ilmoittamatta syyllistyneet kuluttajien kannalta sopimattomaan menettelyyn. Tämän vuoksi harkitsen KSL 2 luvun 1 §:n ja 7 §:n 1 momentin nojalla oikeaksi 50 000 markan sakon uhalla kieltää yhtiöitä uudistamasta postimyynnissä tarjousta, jossa ei ole ilmoitettu yhtiöiden vakituista katuosoitetta.

Kieltoa on noudatettava välittömästi.

---

[SV]

KO mot Porkoma Oy och Ab Novendor Oy. - I postförsäljningsannonser borde uppges annonsörens adress, på vilken konsumenten får kontakt direkt med honom. Från konsumentens synpunkt ansågs det dock i detta fall vara tillräckligt, att han, då han behöver adressuppgifter rörande säljarens driftsställe för att kunna ta kontakt med säljaren, får dessa uppgifter senast då nyttigheten levereras. Marknadföringen ansågs inte vara otillbörlig.

KSL_2_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att bolagen med stöd av 2 kapitel 1 § konsumentskyddslagen (KSL) vid vite förbjudas att erbjuda konsumtionsförnödenheter åt konsumenter att köpas genom postförsäljning, såvida inte i postförsäljningsannonser och på anbudskuponger bolagens fullständiga gatuadresser angives.

Båda bolagen har i sin postförsäljningsmarknadsföring erbjudit konsumenterna bl.a. kikare genom tidningsannonser, vari endast angivits en postboxadress och telefonnummer.

Vid postförsäljning har konsumenten avsevärt mindre möjligheter att bedöma den erbjudna varans kvalitet och egenskaper än vid köp i butik. I regeringens proposition till konsumentskyddslag (8/77) anföres på sidan 53: "Den väsentligaste faran för konsumenten vid postförsäljning utgör den omständigheten, att hon måste beställa varan enbart på basen av bilder och en varubroschyr. Varan kan i hög grad avvika från vad konsumenten kan ha räknat med utgående från nyssnämnda material. Reglerna rörande postförsäljning i 6 kapitel KSL förbättrar konsumentens rättsliga ställning genom att tillförsäkra köparen bl.a. sju dagars returrätt (6 kap. 1 § KSL).

Ur konsumentens ekonomiska säkerhets synpunkt är det viktigt, att han kan vända sig till försäljaren bl.a. rörande omständigheter, som hör ihop med produktens egenskaper även vid andra tillfällen än då han önskar använda sig av den honom enligt 6 kapitel KSL tillförsäkrade returneringsrätten. Köparen kan genom att personligen vända sig till försäljaren försäkra sig om att den returrätt lagen ger honom fortfarande står honom till buds, såvitt försäljaren inte förmår på ett tillfredsställande sätt besvara de frågor han ställer beträffande produkten. Att reda ut samma omständigheter per post kan lätt få till följd att de sju dagarna eller av näringsidkaren möjligen beviljad längre returrättstid kan förlöpa till följd av postgångens långsamhet eller försäljarens obenägenhet att svara.

Att gatuadressen blivit angiven är ännu viktigare för den händelse, att köparen under det han har varan märker fel på den först sedan returrättstiden gått till ända. Då är det ur köparens synpunkt synnerligen viktigt, att han kan personligen vända sig till försäljaren om han exempelvis vill använda sig av de rättigheter han har enligt 5 kapitel 2 § KSL. Enligt detta lagrum har köparen rätt att till följd av felet få nedsättning av priset eller en ny felfri vara i stället för den tidigare eller i vissa fall till och med häva köpet. Det kan även, om säljaren har lämnat sådan garanti på varan som avses i 5 kapitel 3 § KSL, vara lika nödvändigt för köparen att personligen vända sig till denna för att få försäljaren att uppfylla sin förbindelse enligt garantin.

Praktigen har visat, att det är mycket besvärligt att sköta ovan angivna ärenden genom ett postboxadress, till och med omöjligt, då säljaren inte vill uppfylla de skyldigheter som åvilar honom enligt lagen. Det räcker inte heller med att ange telefonnummer, eftersom det i praktigen har visat sig, att telefonpåringningar ej tillnärmelsevis alltid besvaras eller att det inte går att få tag på någon, som vill ta emot konsumentens reklamation. I dessa fall utgör en personlig kontakt med säljaren köparens viktigaste medel för att utnyttja de rättigheter lagen ger honom.

I regeringens proposition (RP 8/77 s. 27) anföres i motiveringarna för 1 §: "En sådan marknadsföring, vid vilken konsumenten helt saknar möjlighet att göra sig förtrogen med konsumtionsnyttigheten - - , kan ofta innebära otillräckliga uppgifter med hänsyn till konsumenternas ekonomiska trygghet. Därför måste man vid marknadsföring av beskriven art, såsom vid - - postförsäljning, skapa särskilda garantier för att konsumenterna erhåller minimiuppgifter."

Att uppge en fullständig adress måste anses höra till minimifordringarna enligt ovan angivna motiveringar.

Enligt regeringens proposition kan vid tolkning av 2 kapitel 1 § KSL ledning erhållas ur den praxis, som centralhandelskammarens opinionsnämnd mot illojal konkurrens utformat, vilken i sin tur grundar sig på de internationella grundreglerna. I dessa grundreglers bilagedel säges under punkt A 3: "Reklam för vara som säljes genom postorder skall vara så utformad att konsumenten - som vanligen saknar möjlighet att bese varan före köpet - inte har anledning att känna sig missräknad. Reklam som beskriver varan skall innehålla - b) säljarens fullständiga namn och fasta adress så att konsumenten lätt kan komma i direkt kontakt med annonsören; reklam som enbart hänvisar till en tillfällig adress eller postfacknummer kan ej godtas."

För att komplettera de internationella grunreglerna har det utformats internationella grundregler för direktreklam och postförsäljning, vari under rubriken "Tillämpningsområde" bl.a. säges (s. 7): "Grundreglerna är avsedda som regelsystem vid näringslivets internationella frivilliga rättsskipning, men även för bruk vid domstol vid tolkning av de nationella lagarna." Femte artikeln i ifrågavarande regler lyder: "I erbjudandet skall finnas säljarens fullständiga namn och fasta adress, så att konsumenten har möjlighet att ta direkt kontakt med annonsören. Reklammaterial och andra handlingar, som innehåller en tillfällig adress eller enbart ett postboxnummer, kan ej godtas. Vid brott mot nämnda grundregler gör sig bolagen skyldiga till förfarande i strid med god affärssed och sålunda även till sådant otillbörligt förfarande, som är förbjudet i 2 kapitel 1 § KSL.

Finlands Postförsäljnings- och Direktreklamförbund r.f. har utformat Regler för Rent Spel, enligt vilkas punkt IV 3 "I marknadsföringsmaterialet skall anges säljarens fullständiga namn, adress och telefonnummer, varifrån konsumenten kan få upplysningar". Ifrågavarande förbund, som representerar näringsidkarna i branschen, har i de nämnda reglerna ansett det ur konsumentens synpunkt vara nödvändigt att annonsörens adress anges. Det är i lika mån nödvändigt att adressen anges även av de näringsidkare, som inte hör till förbundet.

PORKOMA OY:S OCH AB NOVENDOR OY:S BEMÖTANDE

Bolagen har bestridit, att de i sin marknadsföring gjort sig skyldiga till något förfarande i strid med KSL. Bolagen har yrkat, att KO:s ansökan förkastas såsom obefogad.

Utan tvivel har en köpare, han må vara konsument eller ej, vid postförsäljning mindre möjligheter att på förhand bedöma an vara än då han köper den i en butik. Många postorderaffärer lämnar köparen retur- och prövningsrättighet, som avsevärt överstiger vad som förutsättes i 6 kapitel 1 § KSL, varigenom köparens ställning blir tryggare än vad som är vanligt vid butiksköp.

Det är svårt att förstå, varför köparen alltid skulle kunna få träffa säljaren personligen. Genom att ringa till ett uppgivet nummer eller ett som finns i telefonkatalogen, kan köparen mycket snabbare och effektivare träffa en person, som kan lämna de upplysningar han önskar.

Samma sak gäller beträffande de omständigheter, som hör ihop med säljarens hemul. Det är givetvis naturligt, att den felaktiga varan sändes till säljaren. Det finns ingen vettig anledning antaga, att det inte skulle gå lika bra att per telefon eller brev förklara vad det finns för fel på varan som vid ett personligt besök. Vanligtvis behövs det inga vidare förklaringar rörande felet.

Hur har det i praktiken visats, att telefonpåringningar inte besvaras eller att det per telefon är besvärligare att sköta ärendena än genom att göra besök hos säljaren? Om någon inte vill diskutera ärendet i telefon, är det också allra minst osannolikt, att han är villigt att diskutera vid ett sammanträffande. I alla händelser har köparen skäl att per telefon eller brev förvissa sig om, att han verkligen träffar vederbörande person då han gör besök hos säljaren.

Å andra sidan åter kommer den övervägande delen, betydligt över 90 procent, av de relativt få av postorderfirmornas kunder, som besöker den uppgivna gatuadressen, dit för att se på varan och köpa den, om den tilltalar dem. Denna del av konsumenterna blir vilseledd, om det inte finns någon vara att få på den uppgivna adressen.

Om postförsäljaren har butik eller annan plats, där det går för sig att ta emot kunder, anger han det utan vidare. Om han inte har det, är den tvångsvis angivna adressen vanligen vilseledande. Med stöd av KSL ka ingen tvingas att hålla butik och avlöna personal för att vänta på exempelvis en kund om dagen.

KO utgår ifrån att konsumenten inte har någon som helst möjlighet att träffa säljaren på annat sätt än genom att skriva till postboxen, såvida gatuadress inte angivits i tidningsannonsen. Det förhåller sig inte så. I annonsen finns vanligtvis ett telefonnummer och just det telefonnummer, som betjänar kunderna och där man i alla händelser kan få veta, till vem man skall vända sig. Om det under uppgiven eller vanlig tid inte finns någon vid telefonen, är det till den nästan säkert kopplat en telefonsvarare, som ger nödvändiga anvisningar. Genom denna eller en i katalogen angiven telefon kan man också komma överens om ett sammanträffande, on det är nödvändigt. I telefonkatalogen finns också vanligtvis gatuadressen angiven. Telefonnummer och gatuadress finns också vanligtvis på det skriftliga material, som nästa alltid medföljer varan till köparen.

KO:s yrkande grundar sig således på oriktiga antaganden, hans sakliga grunder står sig inte heller i övrigt inför kritik. Hans starkaste argument är också hänvisning till några regel- och anvisningssamlingar och rekommendationer. Utgångspunkten för dem alla är "internationella grundregler för reklam".

Veterligen har ingen finländsk postförsäljare försökt "gömma sig" bakom en postboxadress. Att postboxadresser allmänt användes beror på flera praktiska skäl. Postorderaffärer i Helsingfors använder sig vanligen av boxar på huvudposten, eftersom även en liten postorderaffärs post lätteligen överstiger filialpostkontorens kapacitet, och eftersom posten kommer snabbare till huvudposten. Även postverket föredrar av begripliga skäl boxadresser och hatar dubbeladresser. Veterligen har det ej heller förekommit något enda fall, då postförsäljaren uppträtt så ogint gentemot kunden, som KO synes antaga. För postförsäljaren, liksom för alla enskilda näringsidkare, är kundernas tillfredsställelse den bästa och i sista hand enda garantin för en fortsatt verksamhet.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Porkoma Oy och Ab Novendor Oy har vid sin postordermarknadsföring erbjudit konsumenterna bl.a. kikare genom tidningsannonser, där det förutom säljarbolagets namn är angivet endast ett postboxnummer och telefonnummer. Det har inte ens påståtts, att bolagen i övrigt skulle ha förfarit otillbörligt vid sin postförsäljningsmarknadsföring.

Marknadsdomstolen anser att principen, att vid postförsäljning annonsörens adress, på vilken konsumenten kan få direkt kontakt med honom, skall anges, bör godkännas.

Konsumenten har behov av att efter postorderköpet vända sig till säljaren närmast då han önskar använda sig av den returrätt som hör till postorderaffären. Behov av att vända sig till säljaren föreligger också, då säljarens prestation är avtalsstridig, t.ex. då den per post sålda nyttigheten är felaktig. En konsument, som per postorder har beställt en dyr eller tekniskt svårbegriplig produkt, kan dessutom behöva mera detaljerade uppgifter av säljaren, än vad denne lämnat vid erbjudandet eller i samband med leveransen, exempelvis sammanhängande med nyttighetens användning. I nämnda fall är det emellertid ur konsumentens synpunkt tillräckligt, att han för det fall han behöver upplysningar rörande säljarens driftsställe för att ta kontakt med honom får dessa senast då nyttigheten levereras.

Det har i målet inte visats, att Porkoma Oy eller Ab Novendor Oy inte i samband med leverans av nyttigheter, som de sålt per postorder har lämnat uppgifter om säljarens adress eller därvid på annat sätt tillbörligen tillförsäkrat den konsument, som per postorder köpt nyttigheter från bolaget, möjligheter att göra sina rättigheter gällande.

Det har ej heller i målet visats, att bolagen skulle ha vid postförsäljning marknadsfört sådana nyttigheter, att konsumentens möjligheter att få tilläggsupplysningar skulle behöva tryggas genom att ange driftsställets postadress i annonserbjudandena.

På ovan angivna grunder finner marknadsdomstolen, att det inte visats, att Porkoma Oy eller Ab Novendor Oy skulle vid sin postordermarknadsföring ha använt sig av förfaringssätt, som strider mot god sed eller är ur konsumenternas synpunkt otillbörligt.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av 2 kapitel 1 § KSL rättvist att förkasta KO:s yrkande.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Mustonen och Tammilehto.

Avgörande efter omröstning

Ledamoten Mustonen yttrade med instämmande av ledamoten Aaltonen:

Konsumenten kommer vid postförsäljning att beställa varan enbart på grund av den information som säljaren på förhand ger i varubroschyrer,annonser eller annorledes. Det kan uppstå behov hos konsumenten att ta kontakt med säljaren både före det att nyttigheten har levererats och därefter. Förutom returneringsrätten kan konsumenten komma att behöva stöda sig på andra rättigheter, som tillkommer honom, t.ex. de i 5 kapitel KSL nämnda. Då säljaren för att konsumenten skall kunna kontakta honom meddelat endast postboxnummer och möjligen telefonnummer, kan den skäliga tid, som fastställts för konsumenten att ta kontakt löpa till ända av skäl, som är oberoende av konsumenten, denne till skada. Så kan exempelvis möjligheten att framställa reklamation via telefon eller postbox inte anses vara tillräcklig ur konsumentens synpunkt. Då säljarens adress inte angivits i annonsen, föreligger det inte heller någon garanti för att adressen meddelas i samband med varuleveransen.

Konsumentens behov av att kontakta säljaren kan vara särskilt stor i de fall, då för konsumenten ekonomiskt avsevärda och tekniskt svårbedömbara nyttigheter erbjudas genom postförsäljning. För de flesta konsumenter är en kikare en sällanköpsvara och dessutom en tekniskt komplicerad nyttighet.

Även grundreglerna för direktreklam och postförsäljning och de internationella grundreglerna för reklam fastslår, att i reklam för postförsäljning bör anges säljarens fullständiga namn och stadigvarande adress, så att konsumenten kan få direkt kontakt med säljaren. Dessutom fastslås särskilt i de nämnda reglerna, att sådant reklammaterial, som innehåller blott en tillfällig adress eller endast ett postboxnummer, inte får godkännas.

En näringsidkare kan inte i enskilda fall befrias från skyldigheten att iakttaga nämnda regler av den anledningen, att marknadsföringen inte har visats medföra skada för konsumenten. Ej heller i KSL har det förutsatts, att marknadsföringen skulle vara otillbörlig ur konsumentens synpunkt endast då marknadsföringen har förorsakat konsumenterna skada.

Bolagen har gjort sig skyldiga till ur konsumenternas synpunkt otillbörligt förfarande genom att i postförsäljningsannonser och anbudskuponger underlåta att ange sin adress. Därför finner jag med stöd av 2 kapitel 1 § och 7 § 1 mom. KSL rättvist att vid vite av 50 000 mark förbjuda bolagen att vid postförsäljning förnya erbjudanden, där inte bolagens stadigvarande gatuadress finnes angiven.

Förbudet skall iakttagas omedelbart.