Consumer protection court bans misleading use of 'warranty' term for paid repair contracts after standard warranty expires.

KA vastaan Oy Lohja Ab (yhtiö). 15.10.1981.-Sanan "takuu" tai asiallisesti samaa merkitsevän sanan "tae" käyttäminen maksullisesta korjaus- ja huoltosopimuksesta oli KSL:ssa tarkoitetun takuu käsitteen vastaista ja saattoi antaa kuluttajalle harhaanjohtavan kuvan sopimuksen oikeudellisesta luonteesta ja merkityksestä. Markkinointi oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL_2_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 §:n 1 mom:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoimasta kuluttajille takuuna televisioiden tai muiden elektroniikkalaitteiden normaalin takuuajan päätyttyä määräajan voimassa olevaa vastikkeellista korjaus ja huoltosopimusta, tai antamasta markkinoinnissaan muulla tavoin mainitusta sopimuksesta sellaista kuvaa, että kysymyksessä on KSL:n tarkoittama korjaussitoumus.

Yhtiö käynnisti tammikuussa 1981 valmistamiensa väritelevisioiden MoniVuosiTakuu eli MVTkampanjan sanoma ja aikakauslehdissä sekä televisiossa. Yhtiö on toimittanut kampanjaansa koskevaa markkinointiaineistoa myös jälleenmyyjilleen liikepaikka ja näyteikkunamarkkinointia sekä lehtimainontaa varten.

Yhtiön Helsingin Sanomissa sunnuntaina 25.1.1981 julkaisemaa kokosivun ilmoitusta hallitsee kampanjan teema MoniVuosiTakuu MVT. Ilmoituksessa selvitetään, että MoniVuosiTakuu sopimus voidaan lunastaa uuden Finlux väritelevision ostohetkellä. Sopimus voidaan niin ikään lunastaa jälkikäteen niihin vuonna 1980 ostettuihin väritelevisioihin, joille kaupantekohetkellä annettu puolen vuoden kojeistotakuu on lunastushetkellä vielä voimassa.

MVT-sopimus tulee sovellettavaksi televisioille annettavan, elektroniikka-alan yleisten takuuehtojen mukaisen puolen vuoden kojeistotakuuajan ja vuoden kuvaputkitakuuajan päätyttyä. MVT-sopimuksen voimassaolovaihtoehdot ovat: 1. kojeiston lisätakuuaika 1,5 vuotta ja kuvaputken yksi vuosi, jolloin kuluttajan lunastaman sopimuksen voimassaoloaika päättyy kahden vuoden kuluttua television ostosta sekä 2. kojeiston lisätakuuaika 2,5 vuotta ja kuvaputken kaksi vuotta, jolloin sopimuksen voimassaolo päättyy kolmen vuoden kuluttua kaupanteosta.

Sopimusten lunastushinnat ovat 195 markkaa ja 290 markkaa.

KSL:n 5 lukuun sisältyy kulutustavaroille annettavia takuita koskevia pakottavia säännöksiä. Luvun säännökset ovat muuttaneet kulutushyödykkeille annettaville takuille asetettavia vaatimuksia aiemmin varsin kirjavaan takuukäytäntöön nähden.

KSL 5 luvun 3 §:ssä ovat kulutushyödykkeille annettavia korjaustakuita koskevat perussäännökset. Niissä edellytetään kulutushyödykkeen korjaustakuulta mm. että takuun alaisen virheen korjaaminen tapahtuu takuun antajan kustannuksella. Vain silloin kun takuun antaja on etukäteen sitoutunut kustannuksellaan vastaamaan tavarassa ilmenevien virheiden korjaamisesta, hän voi ensisijaisesti vedota korjausoikeuteensa, joutuen vasta korjauksen jäätyä suorittamatta tai epäonnistuttua alistumaan ostajan muihin vaatimuksiin, esim. tavaran korjaamiseen muualla, hinnanalennukseen tai kaupan purkuun.

Laissa puhutaan kirjallisesta sitoumuksesta. Lainsäätäjä ei ole 5 luvun säännösten yhteydessä pitänyt keskeisenä myyjäosapuolen korjaussitoumukselleen antamaa nimeä. Olennaista on, että korjaussitoumuksen antaja voi virhetilanteissa vedota antamaansa takuuseen ensisijaisesti vain, mikäli sitoumus täyttää 5 luvun 3 §:n asettamat edellytykset riippumatta siitä, onko sitoumus nimetty takuuksi vai ei. Sitoumusta, joka ei täytä mainitun säännöksen sisältämiä vaatimuksia, ei puolestaan voi nimittää takuuksi syyllistymättä KSL:n markkinointiluvussa tarkoitettuun sopimattomaan menettelyyn.

KSL 5 luvun 3 §:n mukaiseen korjaussitoumukseen ei voida sisällyttää ostajan suoritettavaksi jäävää omavastuuta, sillä sen perusteella kuluttaja joutuisi ainakin osittain vastaamaan niistä kustannuksista, jotka johtuvat siitä, ettei tavara olekaan myyjän sitoumuksessa luvatun kaltainen.

Vastikkeellista MVT-sopimusta ei voi pitää edes omavastuun sisältävänä takuuna, vielä vähemmän KSL:n 5 luvun mukaisena takuuna. MVT-sopimuksen lunastaessaan kuluttaja tekee vastikkeellisen, ostamaansa televisiota koskevan määräaikaisen, takuuajan päätyttyä voimaan tulevan korjaus- ja huoltosopimuksen, jonka voimassaoloaika määräytyy siitä maksetun hinnan mukaan.

Kuluttajan sopimuksesta osittain puolta vuotta, osittain vuotta ennen sen voimaan tuloa maksama hinta on kiinteä eikä se ole yhteydessä televisiossa mahdollisesti sopimuksen voimassaoloaikana ilmenevien virheiden laajuuteen. MVT-sopimus ei ole yhtiön virhevastuutaan laajentaakseen kuluttajille tarjoama takuun muotoinen lisäetu, vaan heille tarjottu eri hinnasta lunastettava korjaus- ja huoltojärjestely, joka ei voi tavaran virhetilanteessa syrjäyttää myyjän KSL:n 5 luvun mukaista virhevastuuta. Vastikkeellisten huolto- ja korjaussopimusten myymiseen kestokulutushyödykkeiden kaupan yhteydessä KSL ei sinänsä aseta esteitä.

Sanan takuu käyttöä markkinoinnissa tulee arvioida sekä KSL:n 5 luvun että markkinointia koskevan 2 luvun säännösten nojalla. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalainsäädännöksi (8/ 1977 s. 26) lausutaan 2 luvun säännöskohtaisissa perusteluissa mm.: "Lisäksi voidaan kieltää sanan takuu käyttö ilman, että kuluttajalle annetaan lisäetuja sekä hyödykkeen mainostaminen siten, ettei tiedottamisen mainosluonne käy ilmi". Hallituksen esityksen 5 lukua koskevassa osassa (s. 44) viitataan niin ikään mahdollisuuteen puuttua KSL:n vastaisen takuun markkinointiin 2 luvun säännösten nojalla.

KA:n ja elinkeinoelämän välillä käydyissä takuuehtoneuvotteluissa on useilla aloilla saatu aikaan KSL:n 5 luvun vaatimukset täyttäviä toimiviksi osoittautuneita takuujärjestelmiä. Neuvottelutuloksilla on ollut selkeyttävä vaikutus myös sanan takuu käyttämiseen sopimusten yhteydessä. Kuluttajien oikeusturvan kannalta on tärkeää, että takuu käsite rajataan korjaussitoumusten osalta koskemaan vain 5 luvun asettamat vaatimukset täyttäviä sitoumuksia.

Yhtiön markkinointivastuu MVT-sopimus kampanjassa ulottuu myös yhtiön jälleenmyyjien näiden liikepaikoissa tai lehti-ilmoittelun muodossa harjoittamaan markkinointiin, sikäli kuin tämä tapahtuu yhtiön toimittaman materiaalin ja sen käytöstä annettujen ohjeiden tai taloudellisen tuen avulla.

Yhtiö sitoutui KA:n vaatimuksesta 10.2.1981 luopumaan MVT-sopimuksen markkinoimisesta takuuna. Tämän jälkeen yhtiön jälleenmyyjien havaittiin kuitenkin jatkavan sitoumuksen vastaista markkinointia. KA:n kehotuksesta yhtiö antoi 10.3.1981 kirjallisen selvityksen, jossa se ilmoitti, ettei se käsityksensä mukaan ollut käyttänyt sanaa takuu markkinoinnissaan KSL:n vastaisella tavalla.

OY LOHJA AB:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt käyttäneensä markkinoinnissaan KSL:n vastaista menettelyä ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

KA:n kieltohakemus koskee sanan takuu käyttöä sellaisen vastikkeellisen sopimuksen yhteydessä, joka koskee varsinaisen takuuajan jälkeistä aikaa. Sen enempää KSL kuin käytäntökään ei osoita, että sanaa takuu saisi käyttää vain siinä yhteydessä kuin KA esittää. KA:n vaatimus ei perustu lakiin. Asiaan liittyvällä laajentavalla tulkinnalla ei ole lain tukea.

Esillä olevassa asiassa lausunnon antaminen markkinatuomioistuimen taholta on tarpeetonta, koska yhtiö on - riippumatta asian oikeudellisesta luonteesta - sitoumuksessaan 10.2.1981 ilmoittanut KA:lle luopuvansa sanan takuu käytöstä käsiteltävänä olevassa yhteydessä. Tämän ilmoituksen yhtiö on toistanut jälkeenkin päin KA:n huomauttaessa siitä, että yhtiö ei olisi riittävän nopeasti pystynyt vaikuttamaan siihen myymäläkohtaiseen markkinointiin, mitä itsenäiset alan kauppiaat ovat harjoittaneet. Yhtiö ei ole sitoumuksen jälkeen toimittanut jälleenmyyjille tai muille materiaalia, joka olisi ollut ristiriidassa sitoumuksen ehtojen kanssa. Organisaation hajanaisuudesta ja laajuudesta johtuen sitoumuksen toimeenpano jälleenmyyjille saakka kesti tosin noin kaksi viikkoa.

Sitoumuksen antamisen yhteydessä yhtiö selvitti KA:lle käsityksensä menettelynsä KSL:n mukaisuudesta ja samassa yhteydessä ilmoitti korvaavansa sanan takuu sanalla tae. Myös sanan tae käytöstä on nyttemmin luovuttu. Sana takuu ei esiinny enää missään muodossa käsiteltävänä olevan vastikkeellisen huoltoja korjaussopimuksen markkinoinnissa.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Oy Lohja Ab on vuoden 1981 alkupuolella markkinoinut valmistamiensa väritelevisioiden korjaus- ja huoltosopimusta kuluttajille nimellä MoniVuosiTakuu (MVT). Sopimuksesta on sen kestoajasta riippuen peritty 195 tai 290 markan määräinen erillinen maksu. Yhtiön ilmoituksen mukaan sopimuksen nimeksi on sittemmin muutettu MoniVuosiTae (MVT).

KSL 5 luvun 3 §:n nojalla myyjä voi kulutustavarakaupassa antaa lisäetuna korjaussitoumuksen ja samalla myös pidättää itsellään oikeuden myydyn virheellisen tavaran korjaamiseen. Tällaisesta korjaussitoumuksesta käytetään yleisesti nimitystä "takuu".

KSL 5 luvun 3 §:n sääntelemä sitoumus edellyttää, että virhe korjataan myyjän kustannuksella. Saman luvun 5 §:ssä käytetyn käsitteen "takuu" on katsottava sisältävän, että myyjä on sitoutunut vastaamaan tavaran laadusta. Sanan "takuu" tai asiallisesti samaa merkitsevän sanan "tae" käyttäminen nyt puheena olevan kaltaisesta maksullisesta korjaus- ja huoltosopimuksesta on KSL:n "takuu" käsitteen vastaista ja voi antaa kuluttajalle harhaanjohtavan kuvan sopimuksen oikeudellisesta luonteesta ja merkityksestä. Näillä perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on käyttäessään sopimuksestaan sanaa "takuu" ja "tae" menetellyt kuluttajien kannalta sopimattomasti.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 §:n 1 mom:n ja 7 §:n nojalla 100 000 markan sakon uhalla kieltää Oy Lohja Ab:tä markkinoimasta kuluttajille "takuuna" televisioiden tai muiden elektroniikkalaitteiden tavanmukaisen takuuajan päätyttyä voimassa olevaa määräaikaista maksullista korjausja huoltosopimusta taikka muulla tavoin antamasta markkinoinnissaan sopimuksesta kuvaa, että kysymyksessä on KSL:n tarkoittama korjaussitoumus.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Mustonen, Oksanen, Ollikainen ja Tammilehto.

---

[SV]

KO mot Oy Lohja Ab (bolaget). - Användandet av ordet "garanti" (takuu) eller ett ord (tae) som sakligt sett betyder detsamma beträffande ett avgiftsbelagt reparations - och serviceavtal var stridande mot det i KSL avsedda garantibegreppet och kunde ge konsumenten en vilseledande uppfattning om avtalets rättsliga natur och betydelse. Marknadsföringen var otillbörlig mot konsumenterna.

KSL_2_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat på att bolaget med stöd av 2 kap. 1 § 1 mom. konsumentskyddslagen (KSL) vid vite förbjudes att som garanti till konsumenter mot vederlag marknadsföra ett reparations och serviceavtal gällande televisionsapparater eller annan elektronisk apparatur, och som är i kraft en viss tid efter den normala garantitidens utgång, eller att i marknadsföringen på annat sätt av ovannämnda avtal ge en sådan bild att det är fråga om en reparationsförbindelse som avses i KSL.

I januari 1981 startade bolaget i tidningspressen, i tidskrifter och i televisionen en MoniVuosiTakuu eller MVTkampanj (MoniVuosiTakuu = FlerÅrsGaranti) för av bolaget tillverkade färgtelevisionsapparater. Bolaget har även till sina återförsäljare levererat till kampanjen hörande materiel för att användas vid marknadsföringen i affärslokaler, skyltfönster och vid annonseringen i tidningar och tidskrifter.

MoniVuosiTakuu MVT, som är temat för kampanjen, behärskar den helsidesannons som bolaget söndagen den 25.1.1981 publicerade i tidningen Helsingin Sanomat. I annonsen klargöres att ett MoniVuosiTakuuavtal kan inlösas samtidigt som köpet av en ny Finlux färgtelevisionsapparat slutes. Ett avtal kan likaså lösas in i efterskott för sådana år 1980 inköpta färgtelevisionsapparater vars för apparaturen vid köpslutet beviljade halvårsgaranti ännu är i kraft då inlösningen sker.

MVT-antalet äger tillämpning efter utgången av den för televisionsapparater beviljade garantitiden, som enligt elektronikbranschens gängse garantivillkor är för apparaturen ett halvt år och för bildrörer ett år. Alternativa giltighetstider för MTV-avtalet är:

1. vid en tilläggsgarantitid om 1,5 år för apparaturen och ett år för bildröret upphör giltighetstiden för det av konsumenten inlösta avtalet efter två år räknat från köpslutsdatum för apparaturen.

2. vid en tilläggsgarantitid om 2,5 år för apparaturen och två år för bildrörer utlöper avtalets giltighet tre år efter köpslutet.

Inlösningspriserna för antalen är 195 mark och 290 mark.

I 5 kap. KSL ingår tvingande stadganden som gäller garantier vilka beviljas konsumtionsvaror. Gentemot den tidigare och rätt brokiga garantipraxisen har stadgandena i kapitlet förändrat kraven som skall ställas på de garantier som beviljas konsumtionsnyttigheter.

I 5 kap. 3 § KSL ingår de grundläggande stadgandena som gäller reparationsgarantierna för konsumtionsnyttigheter. I dessa förutsätts av en reparationsgaranti för konsumtionsnyttighet bl.a. att reparationen av ett fel som underlyder garantin skall urföras på garantigivarens bekostnad. Endast ifall garantigivaren på förhand har förbundit sig att på egen bekostnad ansvara för reparationen av i varan uppkomna fel kan han/hon i första hand åberopa sin rätt till reparation, och först sedan reparationen uteblivit eller misslyckats blir han/hon tvungen att underkasta sig köparens övriga krav, såsom t.ex. att varan repareras annorstädes, att priset nedsättes eller att köpet häves.

Lagen omnämner skriftlig förbindelse. Lagstiftaren har i anslutning till stadgandena i 5 kap. inte ansett det vara centralt vilken benämning säljarparten har gett sin reparationsförbindelse. Det väsentliga är att givaren av reparationsförbindelsen i felsituationer i första hand kan åberopa honom/henne beviljad garanti endast ifall förbindelsen fyller de i 5 kap. 3 § ingående betingelserna oberoende av om förbindelsen har benämningen garanti eller inte. En förbindelse som inte fyller i nämnda stadgande ingående krav kan återigen inte benämnas garanti utan att man gör sig skyldig till i KSL:s marknadsföringskapitel avsett otillbörligt förfarande.

I en med 5 kap. 3 § KSL överensstämmande reparationsförbindelse kan inte inläggas ett självansvar som köparen har att prestera emedan konsumenten härvid bleve tvungen att åtminstone till en del svara för de kostnader som följer av att varan inte heller är sådan som säljaren i sin förbindelse utlovat.

Ett MVT-avtal mot vederlag kan inte anses utgöra ens en garanti som innefattar ett självansvar, ännu mindre som en garanti i överensstämmelse med 5 kap. KSL. Vid inlösning av ett MVT-avtal sluter konsumenten mot vederlag för den av honom/henne inköpta televisionsapparaten ett reparationsoch serviceavtal som gäller under en viss tid, och som träder i kraft efter garantitidens utgång, och vars giltighetstid bestäms av det pris som erlagts för avtalet.

Priset som konsumenten dels ett halvt, dels ett år före avtalets ikraftträdande för det betalar är fast och sammanhänger inte med omfattningen av de fel som kan uppkomma i televisionsapparaten under avtalets giltighetstid. MVT-avtalet är inte en tilläggsförmån i form av en garanti som bolaget för att utvidga sitt felansvar erbjuder konsumenterna, utan ett till konsumenterna för inlösning till skilt pris erbjudet reparations- och servicearrangemang som vid en situation av fel i varan inte kan utestänga det ansvar för felet som säljaren enligt 5 kap. KSL äger. KSL ställer i och för sig inga hinder mot att försäljning av service- och reparationsavtal mot vederlag sker i samband med kapitalvaruhandeln.

Användningen av ordet garanti i marknadsföringen bör bedömas med stöd av stadgandena i 5 kap. KSL samt lagens 2 kap. som gäller marknadsföring. I regeringens proposition till konsumentskyddslagstiftning (8/1977) s. 26) anförs i motiveringarna för de enskilda stadgandena i 2 kap. bl.a.: "Dessutom kunde man förbjuda användningen av ordet garanti utan att konsumenten ges tilläggsförmåner och anonseringen av nyttigheter så, att informationens karaktär av reklam inte framgår". I den del av regeringens proposition som berör 5 kap. (s. 44) hänsyftas likaså på möjligheten att med stöd av stadgandena i 2 kap. ingripa mot sådan marknadsföring av garanti som strider mot KSL.

I de underhandlingar om garantivillkor som först mellan KO och näringslivet har man på många områden fått till stånd garantisystem vilka fyller kraven i 5 kap. KSL och visat sig fungera. Underhandlingsresultaten har även bringat klarhet i hur ordet garanti i samband med avtal skall användas. Utgående från konsumenternas rättsskydd är det viktigt att begränsa begreppet garanti till att beträffande reparationsförbindelser gälla endast sådana förbindelser som fyller stipulationerna i 5 kap.

Bolagets marknadsföringsansvar i MVT-avtalskampanjen sträcker sig även till den marknadsföring som bolagets återförsäljare i sina affärslokaler eller i form av annonsering i tidningar eller i tidskrifter utövar, i den mån som denna äger rum med stöd av materiel som bolaget levererat och om vars användning det instruerat, eller med ekonomiskt stöd från bolaget.

På grund av KO:s yrkande utfäste sig bolaget den 10.2.1981 att avstå från marknadsföringen av MVT-avtalet som garanti. Härefter kunde man emellertid konstatera att bolagets återförsäljare fortsatte med marknadsföring som stred mot förbindelsen. På uppmaning av KO gav bolaget den 10.3.1981 en skriftlig utredning vari det meddelade att det enligt sin uppfattning i marknadsföringen inte hade använt ordet garanti på sådant sätt som strider mot KSL.

OY LOHJA AB:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att det i sin marknadsföring skulle ha förfarit i strid med KSL och fordrat att yrkandet skall förkastas.

KO:s ansökan om förbud gäller användningen av ordet garanti i samband med ett sådant avtal mot vederlag där det är fråga om tiden efter den egentliga garantitiden. Lika litet som det framgår av KSL, har det inte heller visats i praktiken att ordet garanti skulle få användas endast i det sammanhang som KO framhåller. KO:s yrkande grundar sig inte på lagen. Den i ärendet ingående utvidgande tolkningen har inte stöd i lagen.

Att från marknadsdomstolens sida i förevarande ärende avge ett utlåtande är onödigt emedan bolaget - oberoende av ärendets rättsliga natur - i sin förbindelse av den 10.2.1981 har meddelat KO att det avstår från användningen av ordet garanti i det behandlade sammanhanget. Bolaget har även senare upprepat sitt meddelande sedan KO anmärkt på att bolaget inte tillräckligt snabbt skulle ha påverkat den av branschens självständiga affärsidkare inom de enskilda affärslokalerna bedrivna marknadsföringen. Efter förbindelsens ingående har bolaget till återförsäljare eller andra inte levererat materiel som skulle ha stått i motsättningsförhållande till förbindelsens villkor. På grund av att organisationen är både utbredd och splittrad dröjde det visserligen cirka två veckor innan förbindelsens verkställighet nådde ända fram till återförsäljarna.

I samband med avgivandet av förbindelsen har bolaget för KO redogjort för sin uppfattning om att dess tillvägagångssätt skulle ha varit i enlighet med KSL, och i det sammanhanget meddelat att det skall ersätta ordet garanti med ordet säkerhet (= tae). Även från användningen av ordet säkerhet har man numera avstått. Vid marknadsföringen av det service- och reparationsavtal mot vederlag som är under behandling förekommer ordet garanti inte mera i någon form.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Oy Lohja Ab har under första halvåret 1981 till konsumenter marknadsfört under benämningen MoniVuosiTakuu (MVT) ett reparations- och serviceavtal gällande för av bolaget tillverkade färgtelevisionsapparater. För avtalet har i form av separat avgift beroende på längden av avtalets giltighetstid debiterats 195 eller 290 mark. Enligt bolagets meddelande har benämningen på avtalet sedermera ändrats till MoniVuosiTakuu (MVT) (= FlerÅrsSäkerhet).

Med stöd av 5 kap. 3 § KSL kan säljaren i konsumtionsvaruhandeln som tilläggsförmån tillhandahålla en reparationsförbindelse och samtidigt förbehålla sig rätten att reparera en felaktig försåld vara. Benämningen "garanti" används allmänt om en dylik reparationsförbindelse.

En i 5 kap. 3 § KSL reglerad förbindelse förutsätter att felet repareras på säljarens bekostnad. Det i 5 § samma kap. använda begreppet "garanti" måste anses innebära att säljaren förbundit sig att svara för varans kvalitet. Att om ett nu ifrågavarande reparations- och serviceavtal mot vederlag använda ordet "garanti" eller det sakligt sett samma betydande ordet "säkerhet" (tae) står i strid med begreppet "garanti" i KSL, och kan hos konsumenten skapa en vilseledande uppfattning om avtalets rättsliga natur och betydelse. Med dessa motiveringar finner marknadsdomstolen att bolaget vid användningen av orden "garanti" och "säkerhet" i samband med sitt avtal ur konsumenternas synpunkt förfarit otillbörligt.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av 2 kap. 1 § 1 mom. och 7 § KSL rätt att vid 100 000 marks vite förbjuda Oy Lohja Ab att till konsumenter som "garanti" marknadsföra mot vederlag ett för televisionsapparater eller annan elektronisk apparatur avsett reparations- och serviceavtal som gäller en viss tid efter att den sedvanliga garantitiden utgått, eller att på annat sätt i sin marknadsföring av detta avtal ge den bilden att det är fråga om en i KSL avsedd reparationsförbindelse.

Förbudet skall iakttagas omedelbart.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Mustonen, Oksanen, Ollikainen och Tammilehto.