Marketing court dismissed consumer complaint; total price disclosure not required for refundable series.

KA vastaan Mestarikustannus Oy (yhtiö). 7.10.1981.-Kun ruokaohjekorttisarjan jokainen ruokaohje oli käyttökelpoinen sinänsä ja kuluttajilla oli oikeus peruuttaa kukin lähetyserä, ruokaohjekorttisarjan markkinoinnissa ei tarvinnut ilmoittaa, kuinka monta korttia tai pakkausta kuluttajalle kaikkiaan tultaisiin lähettämään eikä sarjan kokonaishintaa. Yhtiön ei katsottu jättäneen markkinoinnissaan antamatta kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja.

KSL_2_luvun_1_§:n_1_mom.

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 §:n 2 mom:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoimasta keräilysarjaa Mestarikokin ruokaohjeet tai vastaavia hyödykkeitä, jollei yhtiö samalla ilmoita markkinointihetkellä tiedossa olevaa ja tarjouksen piiriin kuuluvaa korttisarjan kokonaismäärää ja hintaa.

Yhtiö on mm. vuoden 1980 aikana järjestettyyn Kokkipotti kampanjaan liittyvillä ja eräillä mainitun kampanjan ulkopuolisilla suoramainoksilla markkinoinut Mestarikokki ruokaohjekortteja ilman, että mainoksessa kerrotaan sarjaan kuuluvien korttien kokonaiskappalemäärä tai hintaa.

Mestarikokki järjestelmä on eräänlainen kerho, joka perustuu siihen, että jäsen saa automaattisesti kuukausittain joko 24 tai 72 ruokaohjekorttia 14 päivän palautusoikeudella, jollei ilmoita yhtiölle, ettei halua jotakin lähetystä tai että haluaa erota kerhosta lopullisesti. Kortit jakaantuvat 30 ryhmään ja kuukausittaiset lähetykset sisältävät ennalta tuntemattoman kokoelman eri ryhmiin kuuluvia kortteja. Ruokaohjekortit kerätään sitä varten yhtiöltä ilman eri veloitusta saatavaan koteloon ja ne ryhmitellään 30 ryhmityskortin avulla. Kokonaisuudessaan Mestarikokki ruokaohjeet muodostavat kortiston, jonka tehtävä on sama kuin keittokirjan.

KSL 2 luvun 1 §:n 2 mom:ssa todetaan, että markkinointia, joka ei sisällä kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja, on aina pidettävä sopimattomana. Tämä säännös täsmentää lain yleislausekkeen soveltamisalaa, jonka 1 mom:ssa kielletään yleisesti hyvän tavan vastaisen tai muutoin kuluttajien kannalta sopimattoman menettelyn käyttäminen markkinoinnissa.

Hallituksen esityksen mukaan (hallituksen esitys eduskunnalle kuluttajansuojalainsäädännöksi 8/77, s. 23) KSL:n markkinointikeinoja koskevilla säännöksillä pyritään turvaamaan kuluttajille riittävät tiedot heidän suunnitellessaan ja päättäessään kulutushyödykkeiden hankkimisesta. Edelleen hallituksen esityksessä todetaan, että kuluttajien on vaikea toimia etujaan vastaavalla tavalla, jollei heillä ole tarpeellisia tietoja ratkaisunsa kannalta keskeisistä seikoista. Juuri järkiperäisten ratkaisujen tekemisen mahdollistamiseksi ja helpottamiseksi on laissa säädetty taloudellisen turvallisuuden kannalta välttämättömien vähimmäistietojen antamisvelvollisuus.

Kuluttajan kannalta on erittäin tärkeää, että hän voi jo harkitessaan kokkikerhoon liittymistä vertailla Mestarikokki järjestelmän edullisuutta esimerkiksi keittokirjojen ostamiseen. Vertailun tekeminen on mahdotonta, jollei kuluttaja tiedä, kuinka laaja kortisto on ja kuinka paljon se kokonaisuudessaan tulee maksamaan. Edellä mainitut tiedot ovat sen sijaan saatavana vaihtoehtotuotteiden osalta.

Kuluttajan vertailumahdollisuutta on omiaan hämärtämään myös se, että ruokaohjekortteja toimitetaan pienissä erissä, asiakkaan valinnan mukaan 24 tai 72 korttia kuukaudessa, ja että kerralla maksettava summa on vain 11,85 mk tai 28,65 mk. Ryhtyessään tilaamaan ruokaohjekortteja kuluttaja ei voi arvioida, kuinka kauan kortiston kerääminen tulee kestämään tai kuinka paljon se tulee maksamaan.

Vaikka Mestarikokin säännöissä sanotaankin, että järjestelmästä voi erota milloin tahansa, se ei vähennä tarvetta ilmoittaa kokonaishintaa ja kappalemäärää. Järjestelmä perustuu korttien keräämiselle, jolloin on kerättävä melko paljon kortteja ennen kuin järjestelmästä on vastaavaa hyötyä. Samoin ruokaohjekotelon koko ja korttien ryhmittely 30 ryhmään ryhmittelykorttien avulla - yhtiö lupaa asiakkaille veloituksetta Mestarikokki kotelon ja 30 ryhmityskorttia - houkuttelevat kuluttajaa hankkimaan melko runsaan määrän kortteja, jotta saisi edes jossain määrin edustavan määrän kuhunkin ryhmään kuuluvia kortteja ja jotta kotelo ei näyttäisi aivan tyhjältä.

Tietämättömyys kortiston laajuudesta ja kokonaishinnasta saattaa houkutella liian kevyesti ryhtymään jäseneksi Mestarikokki järjestelmään. Koska kuukausittaiset pakat sisältävät ruokaohjekortteja eri ryhmistä, kortistolla ei ole kovinkaan paljon käyttöarvoa, jos jäsen lopettaa keräämisen vain muutaman pakan saatuaan ja kuitenkin maksettuaan korteista jo useita kymmeniä markkoja. Korttien kokonaismäärän ja hinnan ilmoittaminen estävätkin tällaisten pettymysten syntymisen.

KSL 2 luvun 1 §:ssä tulkittaessa saadaan johtoa mainonnan kansainvälisistä perussäännöistä (hallituksen esitys kuluttajansuojalainsäädännöksi 8/77 s. 25). Perussääntöjen liiteosan kohdassa A 3 sanotaan: "Postimyyntimainosta laadittaessa on pyrittävä välttämään pettymyksen aiheuttamista kuluttajalle, jolla yleensä ei ole mahdollisuutta tutustua tuotteeseen. Tuotetta esittelevän mainoksen tulee erityisesti sisältää a) selvät ja täsmälliset tiedot tuotteesta, hinnasta, maksuehdoista ja toimitusehdoista --." Koska Mestarikokki ruokaohjekortisto muodostaa kokonaisuuden, sen kokonaishintakin on siten mainonnassa kerrottava mainittujen perussääntöjen nojalla.

Myös suoramainonnan ja postimyynnin kansainvälisissä perussäännöissä, jotka omalta osaltaan täydentävät edellä mainittuja mainonnan perussääntöjä, todetaan 2 artiklassa, että "käteis- ja vähittäismaksuperusteisessa tarjouksessa hinta ja maksuehdot on ilmoitettava selvästi". Suomen Postimyynti- ja suoramainontaliitto ry:n Reilun Pelin Sääntöjen kohdassa IV 4 olevan määräyksen mukaan "hinta ja maksuehdot on esitettävä niin selvästi, ettei kuluttajalle aiheudu väärinkäsityksen vaaraa". Elinkeinoelämän järjestöt ovat siis omissa säännöksissään katsoneet hinnan selvän ilmoittamisen olevan kuluttajien kannalta ehdottoman tarpeellista.

MESTARIKUSTANNUS OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt menetelleensä markkinoinnissaan KSL 2 luvun 1 §:n vastaisesti ja vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

Mestarikokki ruokaohjeita ei voi verrata keittokirjaan. Ne palvelevat erilaisia tarpeita ja niitä käytetään eri tavalla kuin keittokirjaa. Tyypillinen keittokirja on melko paksu ja painava kirja, jossa kaikki ruokaohjeet ovat yhtenä kokonaisuutena. Keittokirjaa hankkivan on pakko ostaa kaikki siinä olevat ruokaohjeet samalla kertaa, eikä hän voi palauttaa mitään niistä. Ruokaohjekortteja ostaessaan kuluttaja saa vain haluamiaan yksittäisiä kortteja, jotka ovat käteviä, kevyitä ja helposti paikasta toiseen siirrettäviä. Sopiva ruokaohjekortti esim. kalan tai lihan grillausta varten sopii kätevästi taskuun tai reppuun vaikkapa retkeiltäessä tai telttailtaessa. Sen voi myös helposti ottaa ostoksille mukaan.

Ruokaohjeiden lukumäärää ei voi ajatella rajoitetuksi. Niitä on maailmassa rajaton määrä ja niitä keksitään koko ajan lisää. Yhtiö ei ole mainonnassa tai muussakaan yhteydessä väittänyt, että sen markkinoimat ruokaohjeet muodostaisivat rajoitetun sarjan tai määrättyä suuruusluokkaa käsittävän järjestelmän.

Mikäli mainonnassa ja tilauslomakkeissa korostettaisiin sitä, että ruokaohjeet, jotka kuluttaja mahdollisesti tilaa, muodostavat määrätyn määräisen kokonaisuuden, se olisi omiaan antamaan kuluttajalle sellaisen käsityksen, että hän olisi juridisesti tai moraalisesti sitoutunut ostamaan ilmoitetun määrän kortteja. Toisaalta tämän tyyppistä ilmoittelua tai mainontaa voitaisiin pitää myyjää sitovana tarjouksena. Niin juridisesti kuin moraalisestikin selvempää ja rehellisempää on markkinoinnissa selvästi ja yksiselitteisesti ilmoittaa, montako korttia yhteen pakkaan sisältyy, mikä pakan hinta on, että kuluttajalla ei ole ostopakkoa ja että tilauksen tehnyt voi milloin tahansa päättää olla ostamatta lisää kortteja.

Kuluttaja ei voi kuvitella hankkivansa täydellistä ruokahjesarjaa, koska sellaista ei ole olemassakaan. Tilanne olisi toinen, jos olisi kysymys rajallisesta keräilysarjasta, esim. maailman automerkeistä, Pohjois-Amerikan intiaaniheimoista tai Suomen presidenteistä. Tällaisissa tapauksissa, joissa kokoelmassa on tai voi olla rajoitettu kappalemäärä kortteja ja kuluttajan on mielekästä saada täydellinen sarja, hänen on tärkeätä saada tietää, että sarja todella julkaistaan täydellisenä, mitä sarja maksaa sekä sen korttien kappalemäärä.

Jokainen yhtiön ruokaohjekortti toimii itsenäisesti ja sillä on oma, myös taloudellinen merkityksensä. Jos kuluttaja, joka on keittänyt esim. hernekeittoa samalla tavalla ja perinteisistä aineksista, yhtiön ruokaohjekortin avulla pystyy keittämään toisenlaista, terveellisempää ja maukkaampaa keittoa, tämä kortti on jo sinänsä täyttänyt itsenäisen tehtävänsä. Hernekeiton keittäminen ei edellytä tällöin, että kuluttajalla on kokoelmassaan muita kortteja. Ruoanlaitosta kiinnostunut ja ehkäpä vielä enemmän sellainen kuluttaja, joka ei ole erityisen taitava ruoanlaitossa, on kiinnostunut ja kiitollinen jokaisesta erillisestäkin ruokaohjeesta.

Kuluttajalla on mahdollisuus rauhassa tutustua tuotteeseen ennen ostopäätöksen tekoa. Hänellä on myös 14 päivän palautusoikeus. Kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tärkeät tiedot, ruokaohjepakan hinta, sen maksu- ja toimitusehdot sekä peruutusta koskevat tiedot on ilmoitettu selvästi markkinointiaineistossa. Tarjouksessa annettujen hinta- ym. tietojen perusteella kuluttaja pystyy vertaamaan ruokaohjekortteja myös keittokirjaan tai muuhun vastaavaan tuotteeseen.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Mestarikustannus Oy on mm. vuoden 1980 aikana järjestettyyn Kokkipotti kampanjaan liittyvillä ja kuluttajille lähetetyillä muilla suoramainoksilla markkinoinut Mestarikokki ruokaohjekortteja. Kuluttajille on tarjottu kortteja kuukausittain lähetettävinä 24 tai 72 korttia sisältävinä pakkauksina. Korttien lisäksi kuluttajille on tilauksen mukana lähetetty ilman eri veloitusta mm. ryhmityskortit korttien ryhmitykseen ja kotelo korttien säilyttämistä varten. Markkinointiaineistossa on ilmoitettu kummankin korttipakkauksen hinta sekä niiden maksuja toimitusehdot. Kuluttajan mahdollisuus palautta jokainen lähetys 14 päivän kuluessa yhtiön kustannuksella ja lopettaa tilauksensa joko kokonaan tai määräajaksi ilmoittamalla siitä yhtiölle on niin ikään selvästi ilmoitettu. Sen sijaan markkinointiaineistossa ei ole kerrottu, kuinka monta korttia tai pakkausta kuluttajalle tultaisiin lähettämään, eikä niin muodoin myöskään sitä, kuinka paljon kuluttaja voi joutua ruokaohjeista kaikkiaan maksamaan.

Kysymyksessä olevat ruokaohjekortit sisältävät tiedot määrätynlaisen ruoan valmistusaineista ja -tavasta. Jokainen ruokaohje on käyttökelpoinen sinänsä. Ruokaohjeita syntyy jatkuvasti lisää. Yhtiö on tosin varannut tilaajille mahdollisuuden ryhmitellä ruokaohjekortit yhtiön toimittamien hakukorttien mukaan ja säilyttää ne kokonaisuutena yhtiön toimittamassa laatikossa, mutta se on kuitenkin markkinoinnissaan ilmoittanut, että yksittäiset kortit ovat käyttökelpoisia myös erillisinä.

Kun yhtiö on edellä selostetulla tavalla ilmoittanut kuluttajille tilauksen perusteella kuukausittain lähetettävien korttien lukumäärät ja niiden hinnat sekä varannut kuluttajille mahdollisuuden kunkin lähetyserän vapaaseen palauttamiseen ja koko tilauksen lopettamiseen, markkinatuomioistuin katsoo, ettei yhtiö ole jättänyt antamatta kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja tai muutoinkaan markkinoinnissaan käyttänyt kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 1 §:n ja 7 §:n 1 mom:n nojalla oikeaksi hylätä KA:n vaatimukset.

Läsnä: Valkonen puheenjohtaja, Pekkanen, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Mustonen, Ollikanen ja Tammilehto.

Asiassa äänestys.

Jäsen Wilhelmsson, jonka lausuntoon jäsenet Aaltonen, Mustonen ja Ollikainen yhtyivät, lausui:

Tilatessaan ruokaohjekorttipakkauksen kuluttaja ei miellä yhtä korttipakkausta koko tilattavaksi hyödykkeeksi, ruokaohjekokoelmaksi. Hänen tarkoituksenaan on kerätä isompi, käyttökelpoinen kokonaisuus ruokaohjeita, varsinkin kun hänellä ei tilatessaan ole mitään tietoa siitä, millaisia kortteja ja minkä sisältöisiä ruokaohjeita hänen tilaamaansa korttipakkaukseen kuuluu. Yhtiön markkinointiaineistossa käytetään korteista useissa kohdin nimitystä Mestarikokki järjestelmä. Järjestelmän kokoamista varten kuluttajille annetaan ilman eri veloitusta 30 kappaletta ryhmityskortteja. Kuluttajat saavat samoin kotelon korttien säilyttämistä varten.

Yhtiö ei ole kiistänyt KA:n ilmoitusta siitä, että vuoden 1981 alussa markkinoilla on ollut kaikkiaan 72 kappaletta 24 korttia sisältävää pakkausta eli yhteensä 1 728 korttia. Yksi 24 korttia sisältävä pakkaus on maksanut 11,85 markkaa postikuluineen. Kortteja on voinut ostaa myös 72 korttia sisältävinä pakkauksina. Tällaisen pakkauksen hinta on ollut 28,65 markkaa. Ostaessaan kortteja 24 korttia sisältävinä pakkauksina kuluttaja on joutunut maksamaan koko korttisarjasta 990 markkaa. Isommissa erissä eli 72 korttia sisältävinä pakkauksina ostettuna sarja on maksanut 773,20 markkaa. Yhtiö ei ole näyttänyt toteen väitettään siitä, että korttien lukumäärä muuttuisi niin nopeasti, ettei markkinoinnissa olisi mahdollista ilmoitta kullakin hetkellä tiedossa olevaa ja tarjouksen piiriin kuuluvaa korttien lukumäärää ja tällaisen korttisarjan hintaa.

Jättämällä ilmoittamatta kuluttajille markkinoimaansa ruokaohjekorttisarjaan kuuluvien korttien kokonaismäärän ja sen hinnan yhtiö on jättänyt kertomatta kuluttajien taloudellisen turvallisuuden kannalta tarpeellisia tietoja ja näin ollen käyttänyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

Mainitsemillani perusteilla harkitsen KSL 2 luvun 1 §:n 1 ja 2 mom:n nojalla oikeaksi 100 000 markan sakon uhalla kieltää yhtiötä markkinoimasta Mestarikokin ruokaohjekorttisarjaa tai vastaavia hyödykkeitä ilmoittamatta markkinointihetkellä tiedossa olevaa sarjaan kuuluvien korttien kokonaismäärää ja -hintaa. Kieltoa on noudatettava välittömästi.

---

[SV]

KO mot Mestarikustannus Oy (bolaget). - Då varje matrecept i en matreceptkortserie var användbart som sådant och konsumenterna hade rätt att återsända varje försändelse, behövde vid marknadsföringen av matreceptkortserien inte uppgivas det totala antalet eller förpackningar som skulle komma att skickas till konsumenten och inte heller seriens totalpris. Bolaget ansågs inte att i sin marknadsföring ha underlåtit att ge uppgifter, som var av behovet påkallade med hänsyn till konsumenternas ekonomiska trygghet.

KSL_2_kap._1_§_1_mom.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att bolaget med stöd av 2 kap. 1 § 2 mom. konsumentskyddslagen (KSL) vid vite förbjudes att marknadsföra samlarserien Mestarikokin ruokaohjeet (Mästerkockens recept) eller motsvarande nyttighet, såvida bolaget inte samtidigt tillkännager totalantalet och priset för de vid marknadsföringstillfället kända och till anbudsområdet hörande korten.

Bolaget har bl.a. i samband med den under år 1980 ordnade Kokkipotti kampanjen och även i några andra fall av direktreklam utanför kampanjen marknadsfört Mästerkockens receptkort utan att i reklamen ange de till serien hörande kortens totala antal eller pris.

Mästerkocken är ordnad som ett slags klubb, som grundar sig på att en medlem månatligen automatiskt får antingen 24 eller 72 receptkort med 14 dagars returrätt, såvida han inte meddelar bolaget, att han inte önskar någon sändning eller att han önskar definitivt utträda ur klubben. Korten är uppdelade på 30 grupper och de månatliga utsändningarna innehåller en i förväg okänd samling kort hörande till olika grupper. Receptkorten samlas i en låda, som för ändamålet erhålles av bolaget utan vederlag, och de grupperas med hjälp av 30 ledkort. Som helhet utgör Mästerkockens recept ett kartotek, som har samma uppgift som en kokbok.

I 2 kap. 1 § 2 mom. KSL fastslås, att marknadsföring, vari ej ingår uppgifter, som är av behovet påkallade med hänsyn till konsumenternas ekonomiska trygghet, alltid skall anses otillbörlig. Denna regel preciserar tillämpningsområdet för lagens generalklausul, som i 1 mom. generellt förbjuder användning av förfarande, som strider mot god sed eller eljest är otillbörligt mot konsumenterna, i marknadsföringen.

Enligt regeringens proposition (regeringens proposition till riksdagen rörande konsumentskyddslagstiftning 8/77, s. 23) syftar stadgandena om marknadsföring i KSL till att tillförsäkra konsumenterna tillräcklig information vid planering av och beslut om anskaffning av konsumtionsnyttigheter. Vidare fastslås i regeringens proposition, att konsumenterna har svårt att handla på ett sätt, som motsvarar deras intressen, såvida de inte har tillräcklig information om de omständigheter, som är centrala för beslutet. Just för att möjliggöra och underlätta fattande av förnuftiga beslut har det i lagen stadgats om skyldighet att lämna den minimi-information, som är nödvändig ur den ekonomiska trygghetens synpunkt.

Ur konsumentens synpunkt är det särdeles viktigt, att han redan då han överväger att ansluta sig till kockklubben kan jämföra fördelen med Mästerkock systemet i förhållande till exempelvis att köpa kokböcker. Det är omöjligt att göra en jämförelse såvida kunden inte känner till hur stort kartoteket är och hur mycket det kommer att kosta i sin helhet. Ovan angivna uppgifter kan däremot erhållas vad de alternativa produkterna beträffar.

Också den omständigheten att receptkorten utskickas i små poster, 24 eller 72 kort i månaden enligt kundens val, och att den summa, som betalas per gång är endast 11,85 eller 28,65 mark är ägnad att fördunkla konsumentens jämförelsemöjligheter. Då konsumenten skrider till att beställa receptkorten kan han inte bedöma hur lång tid det kommer att ta att samla kartoteket eller hur mycket det kommer att kosta.

Ehuru det också anges i reglerna för Mästerkocken, att man kan få utträda ur systemet när som helst, minskar det inte behovet av att ange totalpris och antal kort. Systemet grundar sig på att korten skall samlas, varvid man måste samla ganska många kort innan man har motsvarande nytta av systemet. Receptkartongens storlek och fördelningen av korten på 30 grupper med hjälp av ledkort - bolaget lovar kunderna gratis Mästerkockens kartong och 30 ledkort - lockar likaledes konsumenten att skaffa sig ett ganska stort antal kort, så att han kommer att få åtminstone ett någorlunda representativt antal kort i varje grupp och så att kartongen inte förefaller vara alldeles tom.

Ovetskapen beträffande kartotekets storlek och totalpris kan locka till att alltför lätt ansluta sig som medlem i Mästerkock klubben. Eftersom de månatliga packarna innehåller receptkort från olika grupper har kartoteket inte särskilt stort bruksvärde, om medlemmen slutar upp att samla sedan han erhållit blott några packar och dock har redan betalt flera tiotals mark för korten. Upplysning om totalantalet

kort och totalpriset hindrar just att sådan besvikelse uppstår.

Vid tolkning av 2 kap. 1 § KSL erhålles ledning av de internationella grundreglerna för reklam (regeringens proposition rörande konsumentskyddslagstiftning 8/77 s. 25). I grundreglernas bilagedel säges under punkt A 3: "Reklam för vara som säljes genom postorder skall vara så utformad att konsumenten - som vanligen saknar möjlighet att bese varan före köpet - inte har anledning att känna sig missräknad. Reklam för vara som säljes genom postorder skall innehålla a) klara och precisa upplysningar om produkten, priset, betalnings- och leveransvillkoren - -." Eftersom Mästerkockens receptkartotek utgör en helhet måste även dess totalpris sålunda anges med stöd av de nämnda grundreglerna.

Också de internationella grundreglerna för direktreklam och postförsäljning, som kompletterar ovan nämnda grundregler för reklam, fastslår i sin 2 artikel, att "vid anbud, som grudar sig på kontant- och avbetalningsköp, måste priset och betalningsvillkoren klart angivas." Enligt punkten IV 4 i Finlands Postförsäljnings- och Direktreklamförbund r.f:s Regler för Rent Spel "måste pris och betalningsvillkor anges så tydligt, att det inte föreligger risk för att konsumenten skall missförstå." Näringslivets organisationer har således i sina egna regler ansett det vara ovillkorligen nödvändigt ur konsumentens synpunkt att priset klart meddelas.

MESTARIKUSTANNUS OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att dess förfarande strider mot 2 kap. 1 § KSL och yrkat, att ansökan förkastas.

Mästerkockens recept kan inte jämföras med en kokbok. De tjänar olika behov och de användas annorlunda än en kokbok. En typisk kokbok är en rätt tjock och tung bok, där alla recept tillsammans utgör ett helt. Den som köper en kokbok är tvungen att på samma gång köpa alla recept i boken, han kan inte heller returnera något av dem. Den konsument, som köper receptkort, erhåller blott de enskilda kort han önskar, dessa är bekväma, lätta och enkla att flytta från en plats till en annan. För exempelvis grillning av fisk eller kött passande kort kan behändigt stoppas i fickan eller ryggsäcken till och med vid utflykter och camping. Det kan också lätt tagas med vid uppköp.

Receptens antal kan man inte tänka sig begränsat. I världen finns ett obegränsat antal recepten och nya tillkommer hela tiden. Bolaget har inte i sin reklam eller annorledes påstått, att de recept det marknadsför skulle utgöra en begränsad serie eller ett system som omfattar en viss storleksordning.

För den händelse man i reklamen och på beställningsblanketterna betonade, att de recept, som konsumenten möjligtvis beställer, utgjorde en helhet med bestämd storlek, vore detta ägnat att inge konsumenten uppfattningen, att han vore juridiskt eller moraliskt bunden till att köpa det angivna antalet kort. Å andra sidan skulle annonsering eller reklam av denna typ kunna anses som för säljaren bindande anbud. Det är såväl juridiskt som också moraliskt klarare och rejälare att klart och entydigt i marknadsföringen tala om hur många kort det finns i varje packe, vad packens pris är, att konsumenten inte har köptvång och att den som gjort en beställning när som helst kan besluta att inte köpa några ytterligare kort.

Konsumenten kan inte inbilliga sig, att han köper någon fullständig receptserie eftersom någon sådan inte finns. Läget vore ett annat, om det vore frågan om en begränsad samlarserie, exempelvis världens bilmärken, Nordamerikas indianstammar eller Finlands presidenter. I sådana fall, då samlingen har eller kan ha ett begränsat antal kort och det är för konsumenten förnuftigt att få en komplett serie, är det viktigt för honom att få veta, att serien verkligen kommer att utges komplett, vad serien kostar och hur många kort som ingår i serien.

Vart och ett av bolagets receptkort fungerar självständigt och det har en egen, också ekonomisk betydelse. Om en konsument som kokat exempelvis ärtsoppa på samma sätt och av traditionella ingredienser med hjälp av bolagets receptkort förmår tillreda en annorlunda, hälsosammare och godare soppa har kortet redan därigenom uppfyllt sin självständiga uppgift. Att koka ärtsoppa förutsätter då inte, att konsumenten har andra kort i sin samling. Den, som är intresserad av matlagning och kanske ännu mera den konsument, som inte är speciellt skicklig i matlagning, är intresserad och tacksam för varje särskilt recept.

Konsumenten har tillfälle att i lugn och ro lära känna produkten innan han fattar sitt inköpsbeslut. Han har också 14 dagars returrätt. De upplysningar, som är viktiga för konsumentens ekonomiska trygghet, receptpackens pris, betalnings- och leveransvillkoren och upplysningar om återkallelserätt har klart meddelas i marknadsföringsmaterialet. På grundval av de pris- och andra uppgifter, som meddelats vid erbjudandet förmår konsumenten jämföra receptkorten också med en kokbok eller en annan motsvarande produkt.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

De receptkort varom är fråga innehåller uppgifter om vissa maträtters innehållsämnen och tillagningssätt. Varje recept är användbart för sig. Ytterligare recept tillkommer oavbrutet. Bolaget har visserligen berett abbonenterna möjlighet att gruppera receptkorten enligt de ledkort som bolaget levererat och att förvara dem såsom en helhet i den av bolaget levererade kartongen, men det har dock i sin marknadsföring avgivit, att de enskilda korten är användbara även var för sig.

Eftersom bolaget på ovan angivet sätt har meddelat konsumenten det antal kort som månatligen kommer att sändas på grund av beställningen och deras pris samt lämnat konsumenten fri returrätt efter varje försändelse och att avbryta hela beställningen, anser marknadsdomstolen att bolaget inte har underlåtit att lämna de uppgifter, som är av behovet påkallade med hänsyn till konsumenternas ekonomiska trygghet eller eljest i sin marknadsföring förfarit på ur konsumenternas synpunkt otillbörligt sätt.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av 2 kap. 1 § och 7 § 1 mom. KSL förkasta KO:s yrkanden.

Närvarande: Valkonen, såsom ordförande, Pekkanen, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Mustonen, Ollikainen och Tammilehto.

Avgörande efter omröstning

Ledamoten Wilhelmsson yttrade, med instämmande av ledamöterna Aaltonen, Mustonen och Ollikainen:

Då konsumenten beställer en packe receptkort föreställer han sig inte en enda kortpacke såsom hela den beställda nyttigheten, en receptsamling. Hans syfte är att samla en större, användningsbar helhet av recept, i synnerhet som han då han beställer inte har någon kännedom alls om hurudana kort som finns i den kortpacke han beställer eller vilka recept de omfattar. I bolagets marknadsföringsmaterial användes vid flera tillfällen benämningen Mästerkocken systemet. För att samla systemet lämnas konsumenterna utan särskild debitering 30 stycken ledkort. Konsumenterna får likaledes en kartong att förvara korten i.

Bolaget har inte bestridit KO:s påstående, att det vid början av år 1981 på marknaden fanns inalles 71 packar med 24 kort i varje, d.v.s. sammanlagt 1 728 kort. En packe med 24 kort har kostat 11,85 mark incl. porto. Man har också kunnat köpa packar med 72 kort. Priset på en sådan packe har varit 28,65 mark. Vid köp av packar på 24 kort har konsumenten fått betala 990 mark för hela serien. En serie som köpts som packar a 72 kort - de större posterna - har kostat 773,20 mark. Bolaget har inte förmått lämna bevis för sitt påstående, att kortens antal skulle förändras så snabbt, att det inte vore möjligt att i marknadsföringen meddela vilket antal kort som man vid varje skilt tillfälle kände till att omfattades av anbudet och priset på en sådan kortserie.

Genom att underlåta att i sin marknadsföring meddela konsumenterna totalantalet kort som hör till receptkortsserien och dess pris har bolaget underlåtit att lämna uppgifter, som behövs för konsumenternas ekonomiska trygghet och således gjort sig skyldigt till ur konsumenternas synpunkt otillbörligt förfarande.

På anförda grunder finner jag rättvist att med stöd av 2 kap. 1 § 1 och 2 mom. KSL vid 100 000 marks vite förbjuda bolaget att vid marknadsföring av Mästerkockens receptkortserie eller motsvarande nyttighet underlåta att uppgiva det vid marknadsföringstillfället kända totalantalet kort och dess totala pris. Förbudet träder omedelbart i kraft.