Market Court bans unfair trade practices and unreasonable contract terms under Finnish Consumer Protection Act.

KA vastaan Merytuote Oy (yhtiö). 23.9.1981.-Nimityksen "tehtaanmyymälä" käyttäminen myyntiautoista oli harhaanjohtavaa. Kotimyyntiä koskevien KSL:n säännösten sisällyttäminen sopimuslomakkeisiin oli harhaanjohtavaa, kun yhtiö ei ollut kuitenkaan noudattanut kotimyyntisäännöksiä. Tunnusteen vaatiminen kuluttajilta kotimyynnissä oli sopimatonta. Sopimusehto, jonka mukaan myyjällä on oikeus irrottaa kiinteistöön kiinnitetyt tuotteet mikäli kauppahintaa ei suoriteta, oli kohtuuton. Samoin sopimusehto, jonka mukaan kuluttajan on tehtävä huomautukset kirjallisesti 14 päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta ja tavaran vastaanottamisesta, oli kohtuuton. Myös sopimusehto, jonka mukaan yhtiöllä on oikeus ajaa kuluttajan sopimusrikkomukseen perustuvaa kannetta yhtiön valitsemassa alioikeudessa, oli kohtuuton.

KSL_2_luvun_1_§ KSL_2_luvun_2_§ KSL_3_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n sekä 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla sakon uhalla kielletään:

I Vastaisessa markkinoinnissaan

a) Käyttämästä myymäläautosta tehtaanmyymälä sanaa; b) Käyttämästä sopimusehtoa, jonka mukaan kuluttajalla on määräaikainen sopimuksen peruuttamisoikeus, tai muulla tavoin antamasta kuluttajalle tällaista vaikutelmaa, milloin yhtiö käytännössä pidättää itsellään oikeuden päättää, onko kuluttajalla yksittäistapauksessa sopimuksen peruuttamisoikeus.

II Vaatimasta kuluttajan kanssa tehtävissä sopimuksissa tunnusteen antamista.

III Käyttämästä seuraavia sopimusehtoja kuluttajien kanssa solmittavissa sopimuksissa:

a) "Myyjä pidättää itsellään omistusoikeuden myytyihin tuotteisiin kunnes koko kauppahinta on maksettu ja oikeuden irrottaa myymänsä tuotteet, mikäli ne sitä ennen on kiinnitetty kiinteistöön" b) "Huomautuksia, joita ei tehdä 14 päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta ja tavaran vastaanottamisesta, ei oteta huomioon" c) "Huomautukset on tehtävä kirjallisesti yntiön konttoriin" d) "Tästä sopimuksesta aiheutuvat riita-asiat ratkaistaan Uudenkaarlepyyn raastuvanoikeudessa tai ostajan kotipaikan yleisessä alioikeudessa".

Yhtiö käy mm. palotikkaiden, muovirännien ja pyykinkuivaustelineiden kiertokauppaa tehtaanmyymälä tunnuksin varustetuista autoista. Autoilla ei ole säännöllistä reittiä.

Kaupan yhteydessä täytetään sopimuslomake, joka sisältää mm. edellä kodassa III luetellut ehdot ja KSL 6 luvun 1-5 pykälien säännökset.

I a

Tehtaanmyymälän kuluttajat mieltävät tehtaan välittömässä yhteydessä toimivaksi tehtaan valmistamia tuotteita myyväksi liikkeeksi, jonka hintataso myymälän sijainnista ja myyntivalikoimasta johtuen on tavallista alhaisempi. Tätä käsitystä on pidettävä vakiintuneena. Keskuskauppakamarin liiketapalautakunnan ratkaisukäytännössä on päädytty samaan tulokseen. Kaupan Keskusvaliokunnan vähittäiskaupparyhmän KA:lle antama lausunto on asiallisesti saman sisältöinen. Vastaavalla tavalla asiaan on suhtauduttu myös muissa Pohjoismaissa.

Käytettäessä yhtiön tavoin tehtaanmyymälä nimitystä myymäläautosta annetaan kuluttajille harhaanjohtava kuva tuotteiden hinnoista sekä alkuperästä.

Tehtaanmyymälä nimitys yhtiön käyttämällä tavalla on harhaanjohtava, koska myynti ei tapahdu sellaisissa olosuhteissa, että hinnat esim. kuljetuskustannusten puuttumisen johdosta olisivat tavallista edullisempia, eivätkä tehtaanmyymälä nimityksen edellytykset muutenkaan täyty.

I b

Kuluttajan halutessa peruuttaa kaupan on yhtiö ainakin eräissä tapauksissa ilmoittanut, että kysymyksessä ei ole kotimyynti. Tästä huolimatta yhtiön sopimuslomake sisältää kotimyyntiä koskevat KSL:n säännökset ja yhtiö on siten ilmaissut harjoittavansa kotimyyntiä.

KSL 6 luvun 2 §:ssä velvoitetaan myyjää tai tämän edustajaa antamaan kotimyyntitilanteissa ostajalle asiakirja, josta käyvät ilmi mm. ostajalle 6 luvun mukaan kuuluvat oikeudet eli oikeus peruuttaa tarjous tai vastaus seitsemän päivän kuluessa.

Velvollisuus asiakirjan antamiseen on vain koti- ja puhelinmyynneissä eli tapauksissa, joissa tavaraa on tarjottu ostajalle muualla kuin myyjän toimipaikassa.

Koska kuluttaja itse sopimuslomakkeesta saa tiedot peruuttamisoikeudestaan, on luonnollista, että hän suostuu helpommin kauppaan luottaen mahdollisuuksiinsa peruuttamisajan kuluessa suorittaa tarpeelliset laatu- ja hintavertailut.

Kun yhtiö peruuttamisilmoituksen saatuaan ilmoittaa kotimyyntisäännösten olevan soveltumattomia tehtyyn kauppaan, osoittaa tämä, että yhtiö kuluttajien suojaksi laadittujen säännösten varjolla pyrkii itse asiassa vain edistämään omaa liiketoimintaansa. Yhtiön menettely ei myöskään ole muuttunut sen jälkeen, kun sille on annettu tiedoksi kuluttajansuojalain nojalla tehdyt yhtiön toimintaa koskevat ja kotimyynnin käsitettä selventävät ratkaisut. Asiaa ei muuta se, että yhtiö on sittemmin katsonut KSL 6 luvun soveltumisen olevan epävarmaa ja yhtiön eräissä tapauksissa harjoittavan kotimyyntiä.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalaiksi (1977 vp n:o 8) todetaan (s. 35), että erehdyttävällä tavalla kuluttajille esiteltyihin ehtoihin on mahdollista puuttua 2 luvun säännösten nojalla.

Kuluttajien asemaa ajatellen yhtiön käyttäytyminen on vakavaa ja haitallista, koska se heikentää kuluttajien luottamusta heidän suojakseen laadittuihin lakeihin yhtiön itsensä asettuessa lain soveltamisalan ratkaisijaksi. Markkinointitapaa, jossa kuluttajalle esitellään sopimusehtoja, joiden noudattaminen on kokonaan yrityksen harkinnasta riippuva, on pidettävä KSL 2 luvun 1 §:n nojalla erityisen sopimattomana.

II

Yhtiön sopimusehtolomake sisältää kohdan "Rahoitustunnusteiden antamista myyjälle ei pidetä tämän sopimuksen mukaisena suorituksena ennenkuin tunnuste todella on maksettu". Edelleen sopimuslomakkeessa on tunnusteita koskevat tietosarakkeet.

Osamaksukaupassa myyjän asema on hyvin turvattu jo osamaksukauppalain säännösten nojalla eikä tunnusteen kaltaista raskasta lisävakuutta tarvita, varsinkaan kun myytävien tuotteiden hinta kuluttajalle ei ole hyvin huomattava.

Käytettäessä tunnustetta kuluttajalla ei ole mahdollisuuksia päästä peruutusoikeuden turvin irti kaupasta, koska hän ei alkuperäisen kaupan perusteella voi esittää vaatimuksia sille taholle, jonka hallussa tunnuste on. Tunnusteen käytön seurauksena kuluttaja voi joutua sidotuksi kauppaan häiriötilanteidenkin syntyessä.

Yhtiön myymien tuotteiden hinnat eivät ole sellaisia, että tunnusteen käyttöä voitaisiin pitää kaupallisesti perusteltuna.

Oikeusministeriön työryhmän ehdotuksessa kuluttajansuojalainsäädännöksi (12/1974) luetellaan (s. 424) useita ehtoja, joita on pidettävä kohtuuttomina kuluttajaa kohtaan ja joihin on voitava puuttua kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n nojalla. Näiden ehtojen joukossa on lauseke, jossa osamaksukaupan ostaja velvoitetaan antamaan myyjälle lisävakuuksia.

Kulutusluottotoimikunnan mietinnössä (Komiteanmietintö 1977: 30) puolestaan on ehdotettu kokonaan kiellettäväksi vekselien ottaminen kulutusluoton vakuudeksi tai maksuksi. Ehdotusta on perusteltu sillä, että kuluttajansuojan kannalta aiheutuu vekselivelallisena olevan kuluttajan väiteoikeuden rajoituksista sekä myös vekselien perintämenettelystä melkoisia ongelmia (s. 106).

Ruotsissa on pakottavin lainsäännöksin kokonaan kielletty vekselin vaatiminen lisävakuudeksi kulutustavaran kaupassa (Konsumentköplagen 17 §).

Tunnusteen vaatimista yhtiön kaupoissa on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana ehtona.

III a

Yhtiön sopimusehtojen mukaan myyjä pidättää tuotteisiin omistusoikeuden kunnes koko kauppahinta on maksettu ja oikeuden irrottaa tuotteet, mikäli ne on sitä ennen kiinntetty kiinteistöön.

Yhtiö harjoittaa käteiskaupan lisäksi osamaksukauppaa, johon olennaisena osana kuuluu omistuksenpidätysehto. Myyjä on siis oikeutettu noutamaan takaisin osamaksukaupalla myydyn esineen häiriötilanteen sattuessa.

Jos kuitenkin on kysymys sellaisista esineistä, jotka ovat kiinteistön olennaisia osia, katsotaan oikeuskirjallisuudessa ja -käytännössä omistuksenpidätysehdon raukeavan heti, kun tarvikkeet on kiinnitetty kiinteistöön. Tällöin myyjällä ei enää ole muuta oikeutta velallista kohtaan kuin saamisoikeus.

Sellaisten esineiden kuten seinätikkaiden ja räystäiden irrottamisesta kuluttajalle aiheutuva vahinko saattaa tavaran kiinnitystavasta johtuen olla huomattava. Näitä esineitä ei näet voida irrottaa rakennuksesta sitä vahingoittamatta. Toisaalta sisäasiainministeriön päätökseen (867/75) perustuvaan Suomen rakentamismääräyskokoelmaan sisältyvissä määräyksissä jopa edellytetään tietyissä tapauksissa tikkaiden olemassaoloa. Irrottamislausekkeen kohtuuttomuus korostuu suhteutettaessa sen soveltamisesta aiheutuvia haittoja myytyjen esineiden hintaan. Tämähän voi olla huomattavasti mainittuja haittoja alhaisempi, asia jota KSL 3 luvun 1 §:ssä nimenomaisesti pidetään kohtuuttomuusarvioinnissa eräänä tärkeänä tekijänä.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalaiksi (HE 1977:8) todetaan tahdonvaltaisen oikeuden normien muodostavan erään kohtuullisuuden yleisen mittapuun. Kuluttajan oikeusaseman järjestäminen näitä normeja heikommalle tasolle olisi yleensä kohtuutonta. Sitä suuremmalla syyllä on kohtuuttomana voitava pitää ehtoa, joka kokonaan poikkeaa normaalista oikeuskäsityksestä. Edelleen HE:ssä on todettu voitavan puuttua kohtuuttomiin luottoehtoihin, jotka sisältyvät pääsopimukseen (s. 35). Nyt on kysymyksessä sellainen luottoehto, joka horjuttaa kuluttajan ja elinkeinonharjoittajan välisen suhteen tasapainoa elinkeinonharjoittajan hyväksi.

Yhtiön kaupankohteiden irrottamista koskeva sopimusehto on KSL 3 luvun 1 §:n nojalla kohtuuton kuluttajia kohtaan.

III b ja c

Yhtiö asettaa sopimusehdoissaan kuluttajan velvollisuudeksi esittää huomautuksensa kaupan johdosta 14 päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta kirjallisesti yhtiön konttoriin.

Virheestä ilmoittamisesta säädetään KSL 5 luvun 13 §:ssä. Lainkohdan mukaan ostajan on ilmoitettava myyjälle virheestä kohtuullisessa ajassa sen jälkeen kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita. KSL 5 luvun 15 §:n mukaan ostajalle 5 luvun mukaan kuuluvia oikeuksia rajoittava ehto on tehoton. KSL 5 luvun virhettä koskevat säännökset asettavat kuluttajansuojalle vähimmäistason, jota ei voida rajoittaa yleisillä sopimusehdoilla (HE s. 43). KSL 5 luvun 13 §:n perusteluissa todetaan, että virheilmoitukselle ei ehdoteta säädettäväksi määrättyä muotoa ja että sille ei myöskään sopimusehdoilla voida asettaa lisävaatimuksia. Myöskään ehdotonta virheilmoitusaikaa ei ole katsottu voitavan asettaa. HE:ssä tuodaankin esille se, että myös ostajan henkilökohtaiset olosuhteet samoin kuin asiantuntevan neuvon hankkimista varten tarvittava aika on otettava huomioon arvioitaessa kohtuullisen ajan pituutta (HE s. 50, 51).

Koska yhtiön kauppaamat tuotteet ovat sen laatuisia, että paikalleen asentaminen esim. säistä johtuen saattaa usein lykkääntyä, on 14 päivän ilmoitusaika kohtuuttoman lyhyt. Kun kuluttaja ei sitä paitsi voi ottaa tuotetta normaaliin käyttöön 7 päivän peruuttamisaikana menettamättä peruuttamisoikeuttaan, hänelle jää vain enintään viikko aikaa tutkia tavaraa normaalikäytössä.

Virheilmoituksen kirjallista muotoa ja ilmoitusaikaa koskevat yhtiön sopimusehtolausekkeet voivat antaa kuluttajalle kuvan, että ne sitovat kuluttajaa.

III d

Yhtiön sopimusehdon mukaan sopimuksesta aiheutuvat riidat ratkaistaan Uudenkaarlepyyn raastuvanoikeudessa tai ostajan kotipaikan yleisessä alioikeudessa.

Oikeuspaikkaehtoa arvioitaessa on todettava, että yhtiön ehdoissa oleva lause ei ole kuluttajan kannalta kohtuullinen, vaan suosii yksipuolisesti elinkeinonharjoittajaa. Oikeudenkäymiskaaren (OK) yleisten oikeuspaikkasäännösten mukaan (OK 10 luvun 1 §) velkomuskanne on pääsääntöisesti käsiteltävä velallisen kotipaikan alioikeudessa. KSL 7 luvun 1 §:n mukaan kuluttaja voi aina vaatia, että hänen nostamansa kanne käsitellään hänen kotipaikkansa yleisessä alioikeudessa.

Elinkeinonharjoittaja pystyy eri tavalla kuin kuluttaja hoitamaan oikeusriitansa muualla kuin oman kotipaikkakuntansa alioikeudessa. Mikäli yhtiö nostaa velkomuskanteen kuluttajaa kohtaan, joka tavaran virheen johdosta on kieltäytynyt kauppahinnan suorittamisesta, olisi kohtuutonta, että asia yhtiön suorittaman valinnan perusteella ja vastoin kuluttajan nimenomaista tahtoa käsiteltäisiin Uudenkaarlepyyn raastuvanoikeudessa riippumatta siitä, missä ostaja asuu.

On asianmukaista, että oikeuspaikkana kaikissa tilanteissa olisi heikomman osapuolen suojaksi säädetty laillinen oikeuspaikka eli kuluttajan kotipaikan alioikeus.

MERYTUOTE OY:N VASTINE

Yhtiö on KA:n hakemuksen III a kohtaa lukuun ottamatta kiistänyt KA:n vaatimukset ja vaatinut niiden hylkäämistä.

I a

Kaikki yhtiön tunnuksilla ja nimellä varustetut myymäläautot ovat yhtiön omistamia ja niissä myydään yksinomaisesti yhtiön valmistamia tuotteita. Kyseiset tekijät oikeuttavat yhtiön käyttämään näistä autoista tehtaanmyymälä nimeä. Oleellista nimenkäytössä on näet se, että myyntiartikkelit ovat myyjän valmistamia ja markkinointi tapahtuu valmistajan omistamista tiloista. Nämä tekijät osoittavat kuluttajalle riittävän selvästi millaisesta myynnistä on kyse.

Tehtaanmyymälän sijainti on toissijainen tekijä, eikä sen perusteella voida tehdä rajaa sen suhteen milloin nimeä voidaan käyttää. On vielä huomioitava, että tätä nimeä käytetään vain yhtiön suurista kuorma-autoista, joissa on mukana täydellinen valikoima tuotteita. Nämä lastataan suoraan tehtaalta, joten tavaroiden siirtely varastosta toiseen ei aiheuta ylimääräisiä kustannuksia. Yhtiöllä on myös käytössä huomattava määrä pienempiä autoja, joista ei käytetä tehtaanmyymälä nimeä. Tämä perustuu siihen, että niiden tuotevalikoima on suppeampi ja niiden tavaratäydennys tapahtuu välivarastoista, jolloin kustannukset ovat hieman korkeammat. Täten tehtaanmyymälöistä tapahtuva myynti on edullisempaa kuin muuten tapahtuva myynti.

Tehtaanmyymälä nimi antaa täysin oikean kuvan myytävien tuotteiden alkuperästä ja edullisuudesta.

I b

Yhtiön luovuttaessa kuluttajalle sopimuksen teon yhteydessä KSL:n edellyttämän kotimyyntiasiakirjan, jossa on mainittu myös ostajan purkuoikeus, yhtiö toimii nimenomaisesti kyseisen lain edellyttämällä tavalla. Yhtiön käsityksen mukaan sen myynti siis on KSL 6 luvussa mainittua kotimyyntiä, vaikka lain tulkinta ei vielä olekaan kaikilta osin vakiintunutta.

Kuluttajalle annettavasta asiakirjasta käy selvästi ilmi hänen oikeutensa kaupan purkamiseen. Mikäli kuluttaja sopimuksen teon jälkeen ilmoittaa asiakirjan ehtojen mukaisesti haluavansa purkaa kaupan, yhtiö on aina hyväksynyt tehdyn purkuilmoituksen, mikäli se on tehty asianmukaisesti ja oikeassa ajassa.

Kotimyyntiasiakirjan jättäminen kuluttajalle ei kuitenkaan velvoita yhtiötä hyväksymään tehtyä purkuilmoitusta sellaisenaan. Yhtiö tutkii aina, onko ilmoitus tehty asiallisesti ja oikein. Tämän jälkeen otetaan yhteys ostajaan ja pyritään selvittämään mistä ostajan purkuilmoitus johtuu sekä sovittelemaan erimielisyyksiä siten, että kauppa jäisi pysyväksi, mikäli kuluttaja tarvitsee myytyjä tuotteita.

Asian selvittelyn yhteydessä ostajalle ilmoitetaan yhtiön käsitys kauppasopimuksen oikeudellisista tosiseikoista. Mikäli yhtiö on sitä mieltä, että asiakkaalla ei ole oikeutta kaupan purkuun jonkin erityisen seikan perusteella, ei se mitenkään merkitse, että yhtiö yksipuolisesti varaisi oikeuden päättää mitkä sopimusehdot ovat sitovia.

Jos yhtiö tulee siihen tulokseen, että ostaja on vaatinut kaupan purkua sopimuksen vastaisesti, se saattaa asian alioikeuden ratkaistavaksi. Oikeuskäsittelyssä ratkaistaan lopullisesti ostajan purkuoikeus, eikä yhtiö tällöinkään yksipuolisesti määrää tämän oikeuden olemassaolosta. Vuonna 1980 kaikissa alioikeuden ratkaistavaksi saatetuissa tapauksissa on todettu, että kuluttajalla ei ollut oikeutta vaatia kaupan purkua.

II

KSL:n voimaan tulon jälkeen yhtiö ei ole vaatinut yhdeltäkään ostajalta tunnustetta.

Tunnusteen käyttö kaupanteon yhteydessä ei kuitenkaan ole kohtuuton tapa, sillä yhtiö myy lähes kaikki tuotteensa luotolla ja tämä saattaa aiheuttaa rahoitusvaikeuksia. Tämän vuoksi on mahdollista, että joskus joudutaan turvautumaan tunnusteiden ottoon asiakkailta. Kyseessä ei ole mikään lisävakuutus ostajaan nähden, sillä onhan selvää, että myytäessä tuotteita omakotitalojen omistajille saadaan mahdollinen velka perityksi pakkokeinoin.

KA:n viittaus kulutusluottotoimikunnan mietintöön on ennenaikainen, sillä komiteanmietinnössä tehty ehdotus ei ole voimassa olevaa oikeutta. Jos Suomessa tehdään ehdotus uudesta lainsäädännöstä, otetaan se noudatettavaksi vasta lain voimaantulon jälkeen.

Ruotsin konsumentköplagen ei ulota oikeusvaikutuksiaan Suomen alueelle. Laki tuli sitä paitsi voimaan huomattavasti ennen Suomen kuluttajansuojalakia. Niinpä Suomessa voitiin käyttää apuna Ruotsissa saatuja kokemuksia, ja kuluttajansuojalakiimme voitiin ottaa mukaan ne asiat, jotka katsottiin tärkeiksi myös täällä. Koska Suomen lakiin ei otettu kieltoa tunnusteen käyttämisestä kaupan yhteydessä, voidaan todeta, että kuluttajansuojalain mukaan on mahdollista ja hyväksyttävää ottaa kuluttajalta vastaan tunnusteita.

Mitä tulee kuluttajan peruutusoikeuteen annettaessa tunnuste, niin ei sillä ole vaikutusta kuluttajan oikeuksiin, vaan purkuoikeus on edelleenkin voimassa. Mikäli kuluttaja joutuisi suorittamaan tunnusteen määrän kolmannelle henkilölle, voi hän vaatia myyjältä korvausta.

On myöskin huomioitava, että sopimus ei aseta ostajalle velvollisuutta antaa tunnustetta. Sopimusehto on otettu mukaan ainoastaan siltä varalta, että tunnusteiden antamisesta sovittaisiin erikseen. Ostajalla ei tietenkään ole velvollisuutta hyväksyä mitään tunnustetta, ja on luonnollista, että yhtiö ei missään vaiheessa voi asettaa tunnusteen hyväksymistä sopimuksen teon edellytykseksi. Mikäli tällainen vaatimus esitettäisiin, saattaisi se merkitä huomattavaakin myynnin alentumista.

III a

Sopimuksessa mainitulla kaupankohteiden irrottamisoikeudella on pyritty turvaamaan yhtiön oikeudet kuluttajan laiminlyödessä maksuvelvollisuutensa. Yhtiöllä ilmeisesti ei ole ollut tiedossa sopimusehtoja tehtäessä, että irrottamisoikeus on oikeuskäytännön vastainen. Yhtiö voi luopua irrottamisoikeudesta. Sitä koskeva ehto on olemassa tietysti sen vuoksi, että kuluttaja omalta osaltaan noudattaisi ehtoja tehokkaammin katsoen, että esineet voidaan noutaa pois, mikäli ei ole maksettu. Käytännössä se ei ole missään määrin kannattavaa eikä sitä ole tehtykään. Omistusoikeus kyllä pidätetään, koska hyvin usein käy niin, että tavarat ovat irrallisina ja ne ovat silloin noudettavissa asiakkaalta.

III b

Asettaessaan 14 vuorokauden määräajan huomautusten tekemiselle yhtiö pyrkii varmistamaan sen, että asiakkaat tarkastaisivat saamansa tuotteet kohtuullisessa ajassa. Mikäli reklamaatiolle ei sopimuksessa olisi asetettu kohtuullista määräaikaa, aiheuttaisi tämä sen, että ostajat ilmoittaisivat virheistä milloin sattuu. Useissa tapauksissa tämä saattaisi johtaa riitaan siitä, onko huomautusta tehty lain edellyttämässä kohtuullisessa ajassa. On todennäköistä, että monissa tapauksissa todettaisiin reklamaation tapahtuneen liian myöhään ja näin ostajat joutuisivat kärsimään tilanteesta.

Tuotteet ovat ostajalle luovutettaessa hyvin tarkastettavissa. Niiden laatu ja yhteen sopivuus voidaan parhaiten todeta asentamattomana, sillä esimerkiksi räystäskourujärjestelmä muodostuu vakiomittaisista osista, jotka luovutetaan erillisinä ostajille. Ainoat viat voivat olla työn tai materiaalin laadussa ja nämä virheet ovat aina havaittavissa osien ollessa irrallisina. Siten mahdollisten virheiden havaitseminen ei edellytä asentamista.

Kun ostajalla on tilaisuus tarkistaa tuotteiden laatu heti saadessaan ne haltuunsa, ei kahden viikon reklamaatioaikaa voitane pitää liian lyhyenä. Tässä ajassa ehtii hyvin toteamaan millaisia saadut tuotteet ovat ja tekemään mahdollisia vertailuja muihin, mikäli kuluttaja ei välittömästi halua tehdä huomautusta. Toisaalta yhtiönkin etu vaatii pikaista tarkistamista, sillä rakennustyömaalle myytyjä tuotteita saatetaan säilyttää huolimattomasti, jolloin ne voivat vaurioitua. Mikäli reklamaatio tehdään vasta pitkän ajan kuluttua, on vaikea todeta, olivatko tuotteet viallisia jo asiakkaalle toimitettaessa.

III c

Kirjallista ilmoitusta edellytetään siksi, että näin voidaan välttää useimmat epäselvyydet. Kun kirjallinen ilmoitus virheistä saadaan, ohjautuu se välittömästi oikealle henkilölle. Tämän jälkeen voidaan ryhtyä asian vaatimiin korjaustoimiin viivytyksettä.

Mikäli reklamaatio tehdään puhelimitse, saattaa ilmoituksen ottaa vastaan henkilö, joka ei tiedä asiasta mitään. On esimerkiksi mahdollista, että konttoriajan jälkeen puhelimeen vastaa siivooja, joka ei kuitenkaan huomaa ilmoittaa asiasta edelleen. Myös väärään paikkaan tapahtunut soitto voi aiheuttaa sekaannusta. On sattunut tapaus, jolloin huomautus - joka tosiasiassa oli aiheeton - tehtiin puhelimitse väärään numeroon. Tämän soiton perusteella asiakas uskoi voivansa purkaa kaupan yksipuolisesti. Asian selvittely johti lopulta alioikeuteen, jossa ostaja velvoitettiin suorittamaan kauppahinta. Mikäli huomautus olisi tehty kirjallisesti, olisi tältä oikeudenkäynniltä saatettu välttyä.

Mikäli reklamaatio tehdään kirjallisesti ja mahdollisesti vielä kirjattuna, pystyy kuluttaja aina näyttämään toteen huomautuksen tekemisen. Kirjeen lähettäminen on myös edullisin tapa reklamaation tekemiseen.

III d

KSL 7 luvun 1 §:n mukaan kuluttaja voi nostaa kanteen myös sen paikkakunnan yleisessä alioikeudessa, jonka tuomiopiirissä hänellä on kotipaikka. Koska oikeuspaikan osalta ei ole muuta rajoitusta, on ilmeisenä tarkoituksena lakia säädettäessä ollut, että muilta osin noudatetaan oikeudenkäymiskaaren säännöksiä. Mikäli olisi katsottu joidenkin oikeudenkäymiskaaren säännösten olevan kuluttajan kannalta erityisen haitallisia, olisi tältä osin säädetty erikoissäännös, kuten nyt on 7 luvun 1 §:ssä tehty.

Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 11 §:n mukaan voidaan oikeuspaikasta sopia kirjallisesti. Koska tämä on voimassa olevaa oikeutta, ei sen mukaan toimiminen voi olla hyvän tavan vastaista tai kuluttajan kannalta kohtuutonta. Kun sopimusehdoissa on nimenomaisesti mainittu myös ostajan kotipaikan alioikeus, ei tämä ehto ole yksipuolisesti yhtiötä suosiva. Suurin käytännöllinen merkitys oikeuspaikkalausekkeella on haettaessa maksamismääräyksiä maksun laiminlyöneitä henkilöitä vastaan. Tällöin voidaan kaikki maksamismääräykset käsitellä yhdessä paikassa, eikä niitä tarvitse lähettää eri puolille Suomea.

Jos joudutaan aloittamaan velkomisoikeudenkäynti kuluttajaa vastaan, on syynä aina sopimuksen mukaisen maksun laiminlyönti ja sen lisäksi usein vielä aiheeton maksamismääräyksen vastustaminen. Kun yhtiön aloittama oikeudenkäynti siten johtuu aina kuluttajan taholta tapahtuneesta sopimuksen rikkomisesta, on aivan oikein, että juttu käsitellään yhtiötä lähinnä olevassa raastuvanoikeudessa. Ei voida edellyttää, että yhtiö joutuisi ostajien laiminlyöntien vuoksi käymään oikeuttaa eri puolilla Suomea.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

I a

Merytuote Oy on tehtaansa tuotteiden markkinoinnissa käyttänyt kiertävistä myyntiautoistaan nimitystä "tehtaanmyymälä". Näistä autoista myytävien tuotteiden hinnoittelun ei ole näytetty olevan yhtiön muuta hinnoittelua tai alan normaalihinnoittelua edullisempaa.

Markkinatuomioistuin katsoo, että "tehtaanmyymälä" nimityksen käyttö edellyttää pääsääntöisesti tuotantolaitoksen sijaintipaikkakunnalla olevaa myymälää, jolloin tuotteiden hinnoittelu voi mm. vähentyneiden varastointi- ja kuljetuskustannusten vuoksi muodostua keskimääräistä edullisemmaksi. Yhtiön myyntiautoistaan käyttämä nimitys "tehtaanmyymälä" on siten kuluttajaa harhaanjohtava.

I b

Yhtiö on sisällyttänyt sopimuslomakkeisiinsa otettuihin yleisiin myyntiehtoihin kotimyyntiä koskevat KSL 6 luvun 1-5 §:n säännökset. Siten yhtiö on antanut kuvan, että se tulkitsee myyntinsä olevan kotimyyntiä.

Asiassa on näytetty, että yhtiö ei ole hyväksynyt asianmukaisia kotimyyntisäännösten mukaisia peruutusilmoituksia. Menettelyllään yhtiö on jälkikäteen tulkinnut kaupan luonnetta vastoin myyntitilaisuudessa annettua käsitystä. Yhtiön markkinointi on harhaanjohtavaa ja kuluttajien kannalta sopimatonta.

II

Sopimusehtolomakkeissaan yhtiö hyväksyy tunnusteiden ottamisen kuluttajilta.

Yhtiön tuotteita myydään sopimusehtojen mukaan kotimyyntinä. Tunnusteen antaminen voi vaikeuttaa kuluttajan lakisääteisten oikeuksien toteuttamista. Tunnusteen vaatimista kotimyynnissä, jossa kuluttajalla on määräaikainen vapaa kaupan peruuttamisoikeus, on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

III a

Yhtiö myy tuotteita, jotka kiinnitetään kiinteistöön. Niiden irrottaminen kiinteistöstä voi aiheuttaa tuotteen hintaan verrattuna suhteetonta vahinkoa ja haittaa. Yhtiön käyttämä sopimusehto, jonka mukaan myyjällä on oikeus irrottaa kiinteistöön kiinnitetyt myymänsä tuotteet mikäli kauppahintaa ei suoriteta, antaa harhaanjohtavan kuvan asian oikeudellisesta arvioinnista, ja ehto on kuluttajien kannalta kohtuuton.

III b ja c

Sopimusehdoissaan yhtiö asettaa kuluttajan yksiselitteiseksi velvollisuudeksi tehdä myytyä tuotetta koskevat huomautukset kirjallisesti 14 päivän kuluessa sopimuksen allekirjoittamisesta ja tavaran vastaanottamisesta.

Myyjän vastuun toteuttaminen kulutustavarakaupassa ei edellytä, että huomautukset olisi tehtävä kirjallisessa muodossa. Ostajalla on oikeus vedota tuotteen virheellisyyteen kohtuullisessa ajassa siitä, kun hän havaitsi virheen tai hänen olisi pitänyt se havaita, ja tätä oikeutta rajoittava sopimusehto on tehoton.

Ilmoittamalla, että huomautukset on tehtävä kirjallisesti ja viimeistään määrätyssä lyhyessä ajassa yhtiö antaa väärän kuvan kuluttajan velvollisuuksista ja oikeuksista. Menettely on kuluttajien kannalta kohtuutonta.

III d

Oikeuspaikkaa koskevan sopimusehdon mukaan yhtiöllä on aina oikeus ajaa kuluttajan sopimusrikkomukseen perustuvaa kannetta Uudenkaarlepyyn raastuvanoikeudessa.

Yhtiö markkinoi tuotteitaan kotimyyntinä laajalti eri puolilla Suomea. Yhtiön halutessa suoritustuomion erääntyneelle riidattomalle saatavalle se voi postin välityksellä turvautua yksinkertaiseen maksamismääräysmenettelyyn. Jos kuluttaja vastustaa yhtiön velkomusta esim. myyjän suoritusvirheen perusteella hän voi joutua asuinpaikastaan riippumatta oikeudenkäyntiin Uudenkaarlepyyn raastuvanoikeudessa. Etäisestä oikeudenkäyntipaikasta johtuu usein oikeudenkäyntikustannusten kohoaminen ja oikeudenkäynnin hankaloituminen. Kotimyynnissä, jota suoritetaan laajalla alueella, yhtiön oikeuspaikkaa koskeva sopimusehto on kuluttajan kannalta kohtuuton.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla kieltää Merytuote Oy:tä markkinoinnissaan kuluttajille käyttämästä kiertävistä myyntiautoista tehtaanmyymälä sanaa sekä antamasta ennen kaupan päättämistä sopimusehdoilla tai muulla tavoin kaupan peruuttamisoikeudesta vaikutelmaa, joka on yhtiön oman tulkinnan vastainen.

Edelleen markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla kieltää yhtiötä vaatimasta kotimyynnissä tunnusteita sekä käyttämästä sopimusehtoja, joden mukaan: - myyjä pidättää oikeuden irrottaa myymänsä tuotteet, vaikka ne on kiinnitetty kiinteistöön, - kuluttajan huomautuksilta edellytetään kirjallista muotoa ja KSL:n salliman huomautusoikeuden määräajan vastaista lyhyttä määräaikaa, ja - myyjällä on oikeus nostaa kotimyyntikauppaan perustuva kanne määrätyssä tuomioistuimessa kuluttajan asuinpaikasta riippumatta.

Kieltojen tehosteeksi markkinatuomioistuin asettaa 200 000 markan uhkasakon. Kieltoja on noudatettava heti.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelsson, Aaltonen, Henriksson, Jääsalo, Mustonen, Oksanen ja Ollikainen.

Asiassa äänestys.

Jäsen Wilhelmsson, jonka lausuntoon jäsenet Aaltonen, Mustonen ja Ollikainen yhtyivät, lausui:

KSL:n 5 luvun mukaan kuluttajalla on tietyin edellytyksin oikeus purkaa kauppa, milloin tavarassa on virhe tai jos myyjän suoritus viivästyy. Kuluttaja on myös oikeutettu pidättäytymään maksamasta kauppahintaa, kunnes hänelle on luovutettu virheetön tavara tai virhe muutoin on oikaistu. KSL:n 6 luvun mukaan kuluttajalla on määräaikainen vapaa kaupan peruuttamisoikeus koti- ja postimyynnissä. Tunnusteen ottaminen kuluttajalta voi vaikeuttaa kuluttajan lakisääteisten oikeuksien toteuttamista. Tämän vuoksi tunnusteen vaatimista kuluttajalta kulutushyödykettä koskevassa kaupassa on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Harkitsen näin ollen oikeaksi KSL 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla 200 000 markan sakon uhalla kieltää Merytuote Oy:tä vaatimasta kulutushyödykettä koskevassa kaupassa tunnusteita. Muutoin olen markkinatuomioistuimen päätöksestä ilmenevällä kannalla.

---

[SV]

KO mot Merytuote Oy (bolaget). - Användningen av benämningen "fabriksbutik" beträffande butiksbilar var vilseledande. Intagandet av KSL:s stadganden om hemförsäljning i avtalsformulären var vilseledande, då bolaget ändå inte hade följt stadgandena om hemförsäljning. Att kräva accepter av konsumenterna vid hemförsäljning var otillbörligt. Ett avtalsvillkor, enligt vilket säljaren har rätt att löstaga produkter som blivit fastsatta i en fastighet, ifall köpeskillingen inte erlägges, var oskägligt. Ett avtalsvillkor, enligt vilket konsumenten skall göra anmärkningar skriftligen inom 14 dagar från avtalets undertecknande och emottagandet av varan, var likaså oskägligt. Också ett avtalsvillkor, enligt vilket bolaget har rätt att föra talan på grund av avtalsbrott från konsumentens sida vid av bolaget vald underrätt, var oskäligt.

KSL_2_kap._1_§ och KSL_2_kap._2_§ KSL_3_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att bolaget med stöd av 2 kap. 1, 2 och 7 § samt 3 kap. 1 och 2 § konsumentskyddslagen (KSL) vid vite förbjudes att:

I I sin framtida marknadsföring

a) Använda ordet fabriksbutik på butiksbil;

b) Använda avtalsvillkor, enligt vilket konsumenten har tidsbestämd rätt att frånträda avtalet, eller på annat sätt inge konsumenten en sådan uppfattning att bolaget i praktiken förbehåller sig själv rätten att avgöra huruvida konsumenten i det enskilda fallet har återkallelserätt eller ej.

II Vid slutande av avtal begära accept av kunden.

III Använda sig av följande avtalsvillkor då avtal slutes med kunden:

a) "Säljaren förbehåller sig äganderätt till de försålda produkterna till dess hela köpeskillingen är erlagd och rätt att löstaga försålda varor, såvida de dessförrinnan har fastgjorts vid en fastighet"

b) "Anmärkningar, som inte framställts inom 14 dagar från det avtalet undertecknats och varan mottagits beaktas inte"

c) "Reklamationer skall ske skriftligen till bolagets kontor"

d) "Tvister till följd av detta avtal avgöres vid rådsturätten i Nykarleby eller vid allmän underrätt på köparens hemort".

Bolaget bedriver kringföringshandel med bl.a. brandstegar, plastrännor och tvättorkningsställningar från bilar märkta fabriksbutik. Bilarna har inte fastställda rutter.

I samband med affärerna ifylles en avtalsblankett, som innehåller bl.a. ovan under punkt III uppräknade villkor jämte reglerna i 6 kap. 1 - 5 § KSL.

I a

Med fabriksbutik förstår konsumenterna en butik, som ligger i fabrikens omedelbara närhet och säljer produkter, som tillverkas i fabriken och där priserna till följd av butikens läge och sortiment är lägre än vanligt. Detta begrepp får anses vara etablerat. Centralhandelskammarens affärssedsnämnd har i sin beslutspraxis kommit till samma resultat. Handelns centralutskotts detaljhandelsgrupps till KO lämnade yttrande har i sak samma innehåll. På motsvarande sätt har man förhållit sig till frågan i de övriga nordiska länderna.

Genom att på så sätt som bolaget gör använda sig av med fabriksbutik märkta butiksbilar ger man konsumenterna en vilseledande bild av produkternas pris och ursprung.

Att använda beteckningen fabriksbutik på det sätt som bolaget gör är vilseledande eftersom försäljningen inte sker under sådana förhållanden att priserna, exempelvis till följd av att transportkostnaderna bortfaller, skulle vara förmånligare än vanligt. Ej heller i övrigt är förutsättningarna för att använda benämningen fabriksbutik uppfyllda.

I b

Då konsumenten velat frånträda avtalet har bolaget åtminstone i några fall meddelat, att det inte är fråga om hemförsäljning. Trots detta innehåller bolagets avtalsblankett KSL:s regler beträffande hemförsäljning och bolaget har således givit sken av att idka hemförsäljning.

I 6 kap. 2 § KSL ålägges säljaren eller dennes ombud att vid hemförsäljning till köparen överlämna en handling, varav framgår bl.a. de rättigheter, som tillkommer köparen enligt 6 kap. alltså rätten att återkalla anbudet eller svaret inom sju dagar.

Skyldighet att lämna handlingen föreligger blott vid hemeller telefonförsäljning alltså i fall, då varan har erbjudits köparen annorstädes än på säljarens driftställe.

Eftersom konsumenten av själva avtalsblanketten får besked om återkallelserätten är det naturligt, att han lättare samtycker till affären i förlitan på sina möjligheter att innan ångerveckan gått till ända göra nödvändiga kvalitetsoch prisjämförelser.

Då bolaget sedan det erhållit besked om återkallelse meddelar att reglerna om hemförsäljning inte är tillämpliga på det gjorda köpet visar detta, att bolaget i skuggan av regler som skapats till konsumenternas skydd i själva verket endast försöker främja sin egen affärsverksamhet. Bolagets tillvägagångssätt har inte heller ändrats efter det att det till kännedom har erhållit med stöd av KSL träffade avgöranden, som berör bolagets verksamhet och förklarar innebörden av hemförsäljning. Saken förändras inte av att bolaget senare har ansett tilläpningen av 6 kapitel KSL osäker och att bolaget i några fall idkar hemförsäljning.

I regeringens proposition till konsumentskyddslagstiftning (1977 rd. nr 8) fastslås (s. 35) att det är möjligt att ingripa mot villkor, som presenteras på ett sätt, som är vilseledande för konsumenterna, med stör av stadgandena i 2 kapitlet.

Med tanke på konsumenternas ställning är bolagets uppträdande allvarligt och skadligt, eftersom det försvagar konsumenternas förtroende för de lagar, som stiftats till deras skydd, då bolaget sätter sig självt att avgöra lagens tillämpningsområde. Ett marknadsföringsförfarande, där konsumenterna förelägges avtalsvillkor, vars iakttagande helt beror på företagets prövning, måste med stöd av 2 kap. 1 § KSL anses vara synnerligen otillbörligt.

II

Bolagets avtalsvillkorsblankett innehåller följande punkt: "En accept lämnad till säljaren anses inte vara betalning enligt detta avtal innan accepten har lösts". På avtalsblanketten finns vidare informationskolumner rörande accepter.

Vid avbetalningshandel är säljarens ställning väl tryggad redan med stöd av reglerna i lagen om avbetalningsköp. Ytterligare säkerhet såsom accepter är inte behövliga, särskilt då de sålda produkternas pris inte är särskilt höga ur konsumentens synpunkt.

Vid bruk av växlar har konsumenten inte möjlighet att med stöd av sin återkallelserätt komma ifrån köpet, eftersom han inte på grund av det ursprungliga köpet kan framställa något yrkande gentemot den, som har växeln i sin besittning. Till följd av att en växel använts kan konsumenten förbli bunden vid köpet även då det uppsått tvist.

Priserna på de produkter bolaget säljer är inte sådana, att användningen av accepter kan anses vara kommersiellt motiverad.

I justitieministeriets arbetsgrupps förslag till konsumentskyddslagstifining (12/1974) uppräknas flera villkor, som skall anses otillbörliga och mot vilka man bör kunna ingripa med stöd av 3 kap. 1 § KSL. Bland dessa villkor finns en klausul, där den som köper på avbetalning förpliktigas lämna säljaren tilläggssäkerhet.

Konsumtionskreditkommitt‚n har för sin del i sitt betänkande (Kommitt‚betänkande 1977:30) föreslagit ett totalförbud mot att taga växlar som säkerhet eller betalning för konsumtionskredit. Förslaget grundar sig på att ur konsumentskyddssynpunkt föranleder en växelskuld begränsningar i konsumentens rättigheter att föra talan samt också de icke obetydliga problemen med växlarnas inkasseringsförfarande.

I Sverige är genom tvingande lagstifning helt förbjudet att begära växel som tilläggssäkerhet vid handel med konsumentvaror (Konsumentköplagen 17 §).

Att fordra accepter vid bolagets affärsverksamhet måste anses vara ett otillbörligt villkor.

III a

Enligt bolagets avtalsvillkor förbehåller sig säljaren äganderätten till sina produkter till dess köpeskillingen i sin helhet är erlagd och rätt att löstaga produkter, för den händelse de dessförinnan har fastgjorts vid fastigheten.

Förutom kontanthandel bedriver bolaget även avbetalningshandel, där äganderättsförbehållet ingår som en väsentlig del. Säljaren har alltså rätt att återtaga det på avbetalning sålda föremålet i fall av betalningsförsummelse.

Om det emellertid rör sig om sådana föremål, som utgör en väsentlig del av en fast egendom, anses i rättslitteraturen och -praxis att äganderättsförbehållet genast förfaller, då förnödenheterna har fastgjorts vid en fastighet. I så fall har säljaren inte andra rättigheter gentemot gäldenären än fordringsrätt.

Den skada som tillfogas konsumenten vid losstagning av väggstegar och taklister kan beroende på det sätt på vilket varorna är fastgjorda vara avsevärd. Sådana föremål kan nämligen inte tagas loss från fastigheten utan att denna skadas. Vidare förutsätter till och med bestämmelserna i Finlands byggbestämmelsesamling, som grundar sig på inrikesministeriets beslut (867/75), att det i vissa fall finnes stegar. Oskäligheten i klausulen om losstagning accentueras av förhållandet mellan de skador, som dess tillämpning förorsakar och de försålda föremålens pris. Detta kan vara avsevärt lägre än de uppkomna skadorna, ett förhållande, som i 3 kap. 1 § KSL uttryckligen anses vara ett av de viktigaste vid bedömning av oskäligheten.

I regeringens proposition till KSL (RP 1977:8) fastslås att den dispositiva rätten utgör en viss allmän måttstock för skäligheten. Att placera konsumenten i ett rättsligt svagare läge än vad dessa normer anger skulle generellt vara oskäligt. Med så mycket större skäl kan man anse ett villkor, som helt avviker från normala rättsbegrepp, såsom oskäligt. Vidare har det i RP fastslagits, att man kan ingripa gentemot oskäliga kreditvillkor, som ingår i huvudavtalet (s. 36). Nu är fråga om sådant kreditvillkor som rubbar jämvikten mellan näringsidkaren och konsumenten till näringsidkarens förmån.

Villkoret rörande losstagning av den köpta varan i bolagets avtal är med stöd av 3 kap. 1 § KSL oskäligt gentemot konsumenterna.

III b och c

Bolaget uppställer i sina avtalsvillkor en skyldighet för konsumenten att framställa anmärkningar med anledning av köpet skriftligen och inom 14 dagar till bolagets kontor.

I 5 kap. 13 § KSL lämnas regler om hur anmälan om fel skall ske. Enligt lagrummet skall köparen till säljaren anmäla felet inom skälig tid efter det han märkt eller bort märka felet. Enligt 5 kap. 15 § KSL är villkor, som begränsar köparens rättigheter enligt 5 kap., utan verkan. Reglerna rörande fel i 5 kap. KSL uppställer en miniminivå på konsumentskyddet, som inte kan sänkas genom allmänna avtalsvillkor (RP sid. 43). I motiveringarna för 5 kap. 13 § KSL fastslås att det inte föreslås någon viss form för reklamation och att tilläggskrav ej heller kan uppställas genom avtalsvillkor. Ej heller har man ansett sig böra uppställa någon ovillkorlig reklamationstid. I RP anföres också, att även köparens personliga förhållanden liksom den tid, som behövs för att införskaffa sakkunnigt råd, bör beaktas vid bedömning av hur lång tid som skall anses skälig (RP s. 51).

Eftersom de produkter som bolaget försäljer är av den art att montering på plats exempelvis till följd av vädret ofta måste uppskjutas, är 14 dagars reklamationstid oskäligt kort. Eftersom konsumenten dessutom inte kan ta produkt i normalt bruk under sju dagars tid av återkallelse utan att förlora sin återkallelserätt återstår för honom blott högst en vecka för att pröva varan i normalt bruk.

Bolagets avtalsklausuler beträffande reklamationens skriftliga form och reklamationstiden kan ge konsumenten den bilden, att de är bindande för honom.

III d

Enligt bolagets avtalsvillkor skall tvister, som hänför sig till avtalet, avgöras vid rådstuvurätten i Nykarleby eller vid allmän underrätt på köparens hemort.

Vid granskning av forum-villkoret måste fastslås, att klausulen i bolagets villkor inte är skälig ur konsumentens synpunkt, utan ensidigt gynnar näringsidkaren. Enligt de allmänna forumreglerna i rättegångsbalken (RB 10 kap. 1 §) skall talan på grund av fordran i regel behandlas vid underrätt på gäldenärens hemort. Enligt 7 kap. 1 § KSL kan konsumenten alltid fordra, att talan som han väcker skall behandlas vid allmän underrätt på hans hemort.

En näringsidkare kan på annat sätt än en konsument sköta ett tvistemål på annat håll än vid underrätten på hemorten. För den händelse bolaget väcker talan på grund av fordran gentemot en konsument, som på grund av fel i varan har vägrat att erlägga köpeskillingen, vore det oskäligt, att målet på grund av bolagets val och tvärt emot konsumentens uttryckliga vilja skulle behandlas vid rådsturätten i Nykarleby, oberoende av var köparen bor.

Det är ändamålsenligt, att forum vid alla tillfällen skulle vara den till den svagare partens skydd i lagen angivna domstolen, det vill säga underrätten på konsumentens hemort.

MERYTUOTE OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har, med undantag av punkten III a i KO:s ansökan, bestridit KO:s yrkanden och begärt att de skall förkastas.

I a

Alla butiksbilar som är försedda med bolagets kännetecken och namn äges av bolaget och i dem försäljes uteslutande av bolaget tillverkade produkter. Ifrågavarande faktorer berättigar bolaget att kalla dessa bilar för fabriksbutiker. Väsentligt för användningen av namnet är nämligen det, att de försålda artiklarna har tillverkats av säljaren och att marknadsföringen sker i av tillverkaren ägda utrymmen. Dessa faktorer visar konsumenterna tillräckligt tydligt om vilken sorts försäljning det är fråga.

Fabriksbutikens belägenhet är en sekundär fråga, man kan inte på den grund draga någon gräns med avseende på när namnet får användas. Det bör vidare observeras, att detta namn användes endast på bolagets stora lastbilar, som har med sig hela produktsortimentet. Dessa lastas direkt vid fabriken, varför förflyttning av varorna från ett lager till ett annat inte föranleder extra kostnader. Bolaget använder sig också av ett avsevärt antal mindre bilar, där beteckningen fabriksbutik inte användes. Detta beror på att deras sortiment är mera begränsat och att de erhåller påfylling från mellanlager, varför kostnaderna är något högre. Försäljningen från fabriksbutikerna är sålunda förmånligare än försäljning på annat sätt.

Beteckningen fabriksbutik ger en helt riktig bild av de sålda varornas ursprung och förmånlighet.

I b

Då bolaget i samband med att avtal slutes lämnar konsumenten den i KSL förutsatta hemförsäljningshandlingen, i vilken också köparens återkallelserätt är omnämnd, handlar bolaget just på det sätt som lagen förutsätter. Enligt bolagets uppfattning är dess försäljning således sådan hemförsäljning, som nämnes i 6 kap. KSL, ehuru tolkningen av lagen ännu inte till alla delar har hunnit stabiliseras.

Ur den handling som kunden får framgår tydligt hans rätt att återkalla köpet. Såvida kunden efter det att avtalet slutits enligt villkoren i handlingen meddelar, att han önskar frånträda avtalet, har bolaget alltid godkänt det lämnade återkallelsemeddelandet, såvida det har skett sakligt och i rätt tid.

Att hemförsäljningshandlingen lämnas till kunden ålägger emellertid ingalunda bolaget att godkänna en gjord anmälan om återkallelse som sådan. Bolaget kontrollerar alltid huruvida anmälan gjorts sakligt och riktigt. Härefter kontaktas köparen och man försöker klargöra vad köparens meddelande om återkallelse beror på och bilägga meningsskiljaktigheter på så sätt, att affären består, såvida konsumenten behöver de försålda produkterna.

I samband med att saken utredes får köparen också besked om bolagets uppfattning beträffande köpeavtalets juridiska fakta. För den händelse bolaget hyser den uppfattningen, att kunden på grund av något speciellt skäl inte har rätt att frånträda köpet, betyder detta ingalunda, att bolaget ensidigt förbehåller sig rätten att bestämma vilka avtalsvillkor som är bindande.

Om bolaget kommer till det resultatet, att köparen har fordrat att köpet skall återkallas avtalsstridigt, lämnar det frågan till underrättens prövning. Vid rättegången avgöres slutligen köparens återkallelserätt. Ej heller då kan bolaget ensidigt bestämma huruvida denna rätt föreligger. I alla de mål, som avgjorts i underrätt år 1980, har det visat sig, att konsumenten inte haft rätt att häva köpet.

II

Sedan KSL trätt i kraft har bolaget i inget fall krävt accept av köparen.

Att använda växlar i samband med affärerna är emellertid ingalunda någon oskälig sed, eftersom bolaget säljer nästan alla sina produkter på kredit och detta kan föranleda finansieringssvårigheter. Av denna anledning är det möjligt, att det någon gång kommer att tillgripa att ta accepter av kunderna. Det är inte alls fråga om någon tilläggssäkerhet gentemot köparen. Det är klart, att då produkter säljes till egnahemsägare kan man få en eventuell skuld inkasserad genom tvångsmedel.

KO:s hänvisning till konsumentkreditkommitt‚ns betänkande kommer för tidigt, eftersom det i kommitt‚betänkandet gjorda förslaget inte är gällande rätt. Om man i Finland gör förslag till ny lagstiftning, länder den till efterrättelse först sedan lagen trätt i kraft.

Den svenska konsumentköplagen har ingen rättsverkan i Finland. Lagen trädde därtill i kraft avsevärt tidigare än Finlands KSL. Så kunde man i Finland ta i Sverige gjorda erfarenheter till hjälp och i vår KSL ta med sådana saker, som man ansåg vara viktiga även här. Eftersom det i Finlands lag inte togs med något förbud mot att använda accept i samband med köpet, kan man fastslå, att det enligt KSL är möjligt och tillåtet att ta emot accepter av konsumenten.

Vad beträffar konsumentens återkallelserätt sedan han lämnat en accept så har den ingen inverkan på konsumentens rättigheter, utan hävningsrätten föreligger fortfarande. För den händelse konsumenten blir tvungen att betala växelns belopp till tredje man, kan han begära ersättning av säljaren.

Det bör vidare observeras, att avtalet inte ålägger köparen någon skyldighet att lämna accept. Avtalsvillkoret har tagits med endast för det fall, att man särskilt avtalar om att lämna accept. Köparen har naturligtvis ingen skyldighet att acceptera någon växel och det är naturligt, att bolaget inte i något skede kan göra accept av en växel till villkor för att avtal skall slutas. Om en sådan fordran skulle framställas, skulle det betyda en avsevärd nedgång i försäljningen.

III a

Med den i avtalet nämnda rätten att losstaga det köpta har man försökt trygga säljarens rätt då köparen slarvar med sin betalningsskyldighet. Bolaget har uppenbarligen, då det gjorde avtalsvillkoren, inte haft kännedom om att losstagningsrätten strider mot rättspraxis. Bolaget kan upphöra med losstagningsrätten. Bestämmelsen därom finns naturligtvis med för att konsumenten för sin del skall iakttaga villkoren effektivare med hänsyn till att föremålen kan tagas bort, såvida de inte är betalda. I praktiken lönar det sig inte och det har heller aldrig gjorts. Äganderätten förbehålles visserligen eftersom det ofta är så, att varorna är lösa och de kan då återtagas från kunden.

III b

Genom att fastställa en tid på 14 dagar för framställande av reklamationer försöker bolaget säkerställa att kunderna granskar de varor de fått inom skälig tid. Skulle det inte i avtalet ha fastställts en skälig tid, skulle detta medföra, att köparna lämnade meddelande om fel när som helst. I flera fall kunde detta leda till tvist om huruvida reklamationen har framställts inom den i lagen förutsatta skäliga tiden. Det är sannolikt, att det i många fall skulle fastställas, att reklamationen har skett alltför sent och köparna således skulle lida av situationen.

Produkterna kan lätt granskas då de överlåtas till köparen. Deras kvalitet och inbördes passning kan bäst fastställas då de är omonterade, eftersom exempelvis taklistarrangemangen består av standarddelar, som levereras lösa till köparen. De enda felen kan finnas i arbetets eller materialets kvalitet och dessa fel kan alltid upptäckas då delarna är lösa. Således förutsätter det inte montering för att eventuella fel skall upptäckas.

Då köparen har möjlighet att granska produkternas kvalitet så snart han fått dem i sin besittning kan två veckors reklamationstid inte anses vara alltför kort. Under denna tid hinner man väl fastställa hurudana de erhållna produkterna är och göra möjliga jämförelser med andra, såvida konsumenten inte vill genast framföra anmärkningar. Vidare fordrar också bolagets intresse en snabb granskning eftersom sålda produkter kan förvaras oaktsamt på en byggnadsplats, varvid de kan skadas. I de fall då anmärkningen framställes först sedan lång tid förflutit är det svårt att fastställa huruvida produkterna var behäftade med fel redan då de levererades till kunden.

III c

Skriftlig reklamation begäres därför att man därigenom kan undvika många oklarheter. Då en skriftlig anmälan om fel ankommer, sändes den genast till rätt person. Härefter kan man utan dröjsmål skrida till de rättelseåtgärder som saken fordrar.

Om reklamationen framställes per telefon, kan det hända att den person, som tar emot meddelandet, inte känner till något alls om saken. Det är exempelvis möjligt, att en städerska, som emellertid inte uppmärksammar att föra beskedet vidare, tar emot samtalet efter kontorstid. Också ett samtal till fel plats kan föranleda förväxling. Det har förekommit ett fall, då anmärkningen - vilken visade sig vara obefogad gjordes per telefon till fel nummer. På grund av detta samtal trodde sig köparen kunna ensidigt häva köpet. Utredningen av affären ledde slutligen till underrätten, där köparen ålades att erlägga köpeskillingen. Hade reklamationen skett skriftligen hade denna rättegång kunnat undvikas.

Såvida reklamationen sker skriftligen och om möjligt med rekommenderat brev, kan konsumenten alltid bevisa att reklamationen gjorts. Att skicka ett brev är också det förmånligaste sättet att framställa en reklamation.

III d

Enligt 7 kap. 1 § KSL kan konsumenten väcka talan också vid allmän underrätt på den ort, inom vars domkrets han har hemort. Eftersom det beträffande forum inte finns andra begränsningar, har det uppenbarligen vid lagstiftningen varit avsikten, att i övrigt iakttaga rättegångsbalkens bestämmelser. Om det hade ansetts att någon bestämmelse i rättegångsbalken vore ur konsumentens synpunkt speciellt ofördelaktig, hade det i detta avseende stiftats en specialregel, så som nu skett i 7 kap. 1 §.

Enligt rättegångsbalkens 10 kap. 11 § kan man skriftligen avtala om forum. Eftersom detta är gällande rätt kan inte ett förfarande i enlighet därmed vara stridande mot god sed eller oskälig ur konsumentens synpunkt. Då det i avtalsvillkoren uttryckligen nämnes också underrätten i köparens hemort gynnar detta villkor inte ensidigt bolaget. Klausulen om forum har sin största praktiska betydelse då det blir fråga om att skaffa betalningsföreläggande gentemot försumliga personer. I så fall kan alla betalningsförelägganden

behandlas på en plats och de behöver inte skickas runt till olika ställen i Finland.

Om det blir fråga om att påbörja rättegång om krav gentemot en konsument är anledningen alltid försummelse med betalningarna enligt avtalet och dessutom ofta ytterligare ogrundad protest mot ett betalningsföreläggande. Då en av bolaget inledd rättegång således alltid beror på avtalsbrott från konsumentens sida är det alldeles riktigt, att målet behandlas vid den rådstuvurätt, som ligger närmast bolaget. Man kan inte förutsätta att bolaget till följd av köparnas försummelser skall tvingas att föra rättegånger runt omkring i Finland.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS BESLUT

I a

Merytuote Oy har vid marknadsföring av sin fabriks produkter använt kringresande butiksbilar med benämningen "fabriksbutik". Prissättningen för i dessa bilar försålda produkter har inte visats vara förmånligare än för bolagets i övrigt eller för branschen i allmänhet.

Marknadsdomstolen anser, att benämningen "fabriksbutik" i regel förutsätter en butik på fabrikens hemort, där prissättningen på produkterna bl.a. på grund av lägre lager- och transportkostnader kan göras förmånligare än i genomsnitt. Den av bolaget använda benämningen fabriksbutik är därför vilseledande.

I b

Bolaget har i sina avtalsblanketter tagit med utdrag ur bestämmelserna i 6 kap. 1 - 5 § KSL rörande allmänna försäljningsvillkor vid hemförsäljning. Bolaget har således givit intryck av att det tolkar sin försäljning som hemförsäljning.

I målet har visats, att bolaget inte har godkänt behöriga meddelanden om återkallelse enligt reglerna om hemförsäljning. Genom sitt handlingssätt har bolaget i efterhand tolkat försäljningens natur emot den bild det givit vid försäljningstillfället. Bolagets marknadsföring är vilseledande och otillbörlig gentemot konsumenterna.

II

I sina avtalsblanketter godkänner bolaget att taga accepter av konsumenterna.

Bolagets produkter försäljas enligt avtalsvillkoren genom hemförsäljning. Att ta emot accepter kan försvåra för konsumenten att utnyttja sina lagstadgade rättigheter. Att fordra accept vid hemförsäljning, där konsumenten under viss tid har fri rätt att frånträda köpet, måste anses vara oskäligt ur konsumentens synpunkt.

III a

Bolaget försäljer produkter, som sättes fast vid fast egendom. Att losstaga dem från fastigheten kan förorsaka i relation till produktens värde oproportionerlig skada och olägenhet. Det av bolaget använda avtalsvillkoret, enligt vilket säljaren har rätt att losstaga vid fastigheten fastsatta av bolaget sålda produkter såvida köpeskillingen inte erlägges lämnar en vilseledande bild av frågans rättsliga bedömning och villkoret är ur konsumentens synvinkel oskäligt.

III b och c

I sina avtalsvillkor gör bolaget konsumenten entydigt skyldig att skriftligen framställa anmärkningar rörande försålda produkter inom 14 dagar från det avtalet undertecknades och varan mottogs.

Åberopande av säljarens ansvar vid köp av konsumtionsvaror förutsätter inte, att anmärkningar framställes i skriftlig form. Köparen har rätt att åberopa fel i vara inom skälig tid från det han upptäckte eller hade bort upptäcka felet. Avtalsvillkor, som begränsar denna rätt är utan verkan.

Genom att meddela, att anmärkningar skall göras skriftligen och senast inom en viss bestämd kort tid, lämnar bolaget en felaktig bild av konsumentens skyldigheter och rättigheter. Förfarandet är oskäligt ur konsumentens synpunkt.

III d

Enligt avtalsvillkoret rörande forum har bolaget alltid rätt att föra talan på grund av konsumentens avtalsbrott vid Nykarleby rådsturätt.

Bolaget marknadsför sina produkter genom hemförsäljning i vid utsträckning på olika platser i Finland. Om bolaget önskar få verkställighetsdom rörande förfallna ostridiga fordringar kan det genom att använda posten bruka det enkla betalningsföreläggandeförfarandet. Om konsumenten bestrider bolagets fordran, exempelvis på grund av fel på säljarens sida, kan han bli tvingad till, oberoende av sin hemort, rättegång vid Nykarleby rådsturätt. En rättegång på avlägsen ort medför ofta att rättegåndskostnaderna stiger och rättegången försvåras. Vid hemförsäljning, som bedrives över ett stort område, är bolagets avtalsvillkor beträffande forum oskäligt ur konsumentens synpunkt.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av 2 kap. 1, 2 och 7 § KSL förbjuda Merytuote Oy att i sin marknadsföring till konsumenter använda ordet fabriksbutik om kringresande butiksbilar samt att innan köpet avslutats lämna avtalsvillkor eller på annat sätt ge intryck beträffande återkallelserätten, som strider mot bolagets egen tolkning.

Marknadsdomstolen finner vidare rättvist att med stöd av 3 kap. 1 och 2 § KSL förbjuda bolaget att vid sin hemförsäljning begära accepter samt att använda avtalsvillkor enligt vilka:

- säljaren förbehåller sig rätt att losstaga produkter, ehuru de är fastgjorda vid en fastighet,

- anmärkningar från konsumentens sida förutsätter skriftlig form och en mot den i KSL tillåtna reklamationstiden stridande kortare tidsfrist och

- säljaren har rätt att väcka talan på grund av hemförsäljning vid angiven domstol oberoende av konsumentens hemort.

Till förstärkande av förbuden utsätter marknadsdomstolen ett vite på 200 000 mark. Förbuden skall iakttagas omedelbart.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Jääsalo, Mustonen, Oksanen och Ollikainen.

Avgörande efter omröstning

Ledamoten Wilhelmsson yttrade, med instämmande av ledamoterna Aaltonen, Mustonen och Ollikainen:

Enligt 5 kap. KSL har konsumenten rätt att under vissa förutsättningar frånträda köpet, om det föreligger fel i vara eller vid säljarens dröjsmål. Konsumenten har också rätt att innehålla köpeskillingen, tills han fått felfri vara eller felet eljest blivit avhjälpt. Enligt 6 kap. KSL har konsumenten under viss tid fri rätt att vid hem- och postförsäljning frånträda köpet. Att taga accept av konsumenten kan försvåra för konsumenten att göra sina lagstadgade rättigheter gällande. Av denna anledning måste det anses vara ur konsumentens synpunkt oskäligt att vid handel med konsumtionsförnödenheter fordra att han lämnar accept. Jag finner därför rättvist att med stöd av 3 kap. 1 och 2 § KSL vid 200 000 marks vite förbjuda Merytuote Oy att vid handel med konsumtionsnyttigheter fordra accepter. I övrigt delar jag den uppfattning, som framgår av marknadsdomstolens domslut.