Consumer Protection Act prohibits marketing lotteries where non-buyers face harder participation than buyers.

KA vastaan Yhtyneet Kuvalehdet Oy (yhtiö). 8.9.1981.-Markkinointiarpajaisten järjestäminen siten, että lehden tilaava kuluttaja voi osallistua arvontaan palauttamalla ns. kylläkortin, oli sopimatonta, koska markkinointiaineistoon ei sisältynyt lehteä tilaamattomille, vain arvontaan osallistuville kuluttajille tarkoitettua ns. ei-korttia.

KSL_2_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 5 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan järjestämästä tuotteiden myynnin edistämiseksi sellaisia markkinointiarpajaisia, joihin tuotteen tilaava voi osallistua palauttamalla markkinointiaineistoon kuuluvan tilaus ja arvontakortin (kylläkortti), jollei samanaikaisesti varata eitilaajalle mahdollisuutta osallistua arvontaan palauttamalla arpajaisten järjestäjälle mainittuun aineistoon liitetty arvontakortti (eikortti), joka kooltaan ja muodoltaan on samanlainen kuin tilauskortti.

Yhtiö on mm. vuoden 1981 alussa jakanut kuluttajille Anna lehden kolmen kuukauden tutustumistarjouksen, johon liittyi 8 000 markan pikapalkinnon ja 30 000 markan pääpalkinnon arpajaiset.

Anna lehden tilaava saattoi palauttaa yhtiölle kirjekuoressa mukana olleen valmiiksi täytetyn kortin ja samalla osallistua palkintojen arvontaan. Niiden, jotka eivät halunneet käyttää hyväkseen tutustumistarjousta, piti lähettää yhtiölle erillinen, itse hankkimansa postikortti, johon oli merkittävä tunnukseksi "Isoraha". Yhtiön lähettämään aineistoon kuului tarjouskirje, tilaus ja arvontakortti sekä pikapalkintoja kuvaamaan tarkoitettuja erilaisia turkkeja esitteleviä liimamerkkejä.

Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalaiksi (1977:8 s. 28) perustellaan 2 luvun 5 §:n sisältöä lausumalla, että säännöksen "tavoitteena on estää sellaisten palkintokilpailujen ja arpajaisten sekä näihin verrattavien järjestelyjen käyttäminen markkinoinnissa, jotka ovat omiaan johtamaan niiden vuoksi hyödykkeen hankkimiseen tai johtavat kuluttajia harhaan". Esimerkkinä säännöksen vastaisesta markkinoinnista mainitaan tapaus, jossa tavaran tai palveluksen ostanut kuluttaja asetetaan kilpailussa tai arvonnassa parempaan asemaan kuin muut kilpailuun osallistuneet.

Yhtiön markkinointiaineistossa esitellään vastikkeeton osallistumismahdollisuus toisarvoisena ja vaikeammin toteutettavissa olevana vaihtoehtona. Mahdollisuudesta osallistua arvontaan lehtiä tilaamalla kerrotaan aineistossa eri muodoissa kaikkiaan kuusi kertaa, kun taas vastikkeettomasta osallistumismahdollisuudesta mainitaan vain kahdessa kohdassa, arvonnan säännöissä ja kirjeen lopussa. Jälkimmäisessä kohdassa maininta on lisäksi varustettu huomautuksella "mutta Sinun kannattaa varmasti nyt samalla tutustua hyvään lehteen edullisesti". Kuluttajalle siis iskostuu mieleen sanoma tilaamalla osallistumisesta. Koska tilaajan osallistumismahdollisuuksia on vielä yksinkertaistettu liittämällä aineistoon mukaan ilmaiseksi postitettavaksi valmis tilaus- ja arvontakortti, ei-tilaajan osallistumismahdollisuus on paitsi vaikeammin huomattavissa myös tosiasiallisesti vaikeammin toteuttavissa. Niille, jotka halusivat osallistua pikapalkintojen arvontaan, ei lähetetyssä markkinointiaineistossa ollut annettu ohjeita.

Kysymys ei-tilaajien ja tilaajien tasapuolisesta kohtelusta on ollut esillä mm. arpajaiskomitean työssä (komitean mietintö 1973:138). Mietinnössä todetaan, että yleisölle ei aina muodostu täysin selvää käsitystä arvontojen vastikkeettomuudesta, koska huomio mainonnan keinoin kiinnitetään muihin seikkoihin ja ilmoitus arvontaan osallistumisen vastikkeettomuudesta on varsin huomaamaton ja aivan kuin yksinomaan valvontaviranomaisten huomattavaksi tarkoitettu (s. 100).

Yhtiö samoin kuin useat muutkin vastaavanlaisia kilpailuja järjestävät elinkeinonharjoittajat ovat lainsäädännön vaatimukset nimellisesti täyttääksen tosin käytännössä maininneet markkinointiaineistossaan vastikkeettomasta osallistumismahdollisuudesta, mutta samalla helpottaneet ja korostaneet tuotteen tilaajan tai ostajan osallistumismahdollisuuksia. Ei-tilaajalle annettu tieto menettää näin merkityksensä. Kuvatusta markkinointitavasta johtuen kuluttajat ovat menettämässä uskonsa siihen, että heitä kohdellaan tasapuolisesti markkinointiarpajaisissa.

Tämä käy ilmi myös Tilastokeskuksen kokoomatutkimuksesta, jota varten suoritettiin haastatteluja marras- ja joulukuussa 1979. Tällöin vain joka kolmas haastatelluista uskoi, että tilaamatta tai ostamatta jättäneillä on samat mahdollisuudet voittaa arvonnassa kuin niillä, jotka jotakin ovat ostaneet tai tilanneet. Yli puolet vastaajista oli vakuuttunut siitä, että mahdollisuudet eivät näiden ryhmien osalta ole samat. Myös KA:lle osoitetuissa kuluttajien kirjeissä on esitetty samanlaisia näkemyksiä.

KSL 2 luvun 5 §:n säännöksen tarkoituksen mukainen markkinointi edellyttää ei-kortin mukaan liittämistä markkinointiaineistoon samanaikaisesti kyllä-kortin kanssa. Vain näin menettelemällä voidaan varmistaa toisaalta, että kuluttaja todella havaitsee vastikkeettoman vaihtoehdon ja toisaalta että kaikkia arpajaisiin osallistuvia kohdellaan tasapuolisesti.

YHTYNEET KUVALEHDET OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt järjestämiensä markkinointiarpajaisten olevan KSL:n säännösten vastaiset.

KA:n hakemuksessa on viitattu KSL 2 luvun 5 §:n säännökseen, jonka tarkoituksena on nimenomaan säännellä ja estää esim. sellaisten arpajaisten käyttäminen, jotka ovat omiaan johtamaan niiden vuoksi hyödykkeen hankkimiseen tai johtavat kuluttajia harhaan.

Anna lehden arpajaisia ei ole järjestetty sillä tavoin, että kuluttaja vain voidakseen osallistua arpajaisiin tilaisi lehden. Kuluttajallahan on oikeus osallistua arpajaisiin lehteä tilaamattakin.

Markkinointiarpajaiset eivät ole yhtiön kannalta mikään itsetarkoitus. Arpajaisten tarkoituksena on kiinnittää lukijan huomio itse pääasiaan, tuotteeseen, tässä tapauksessa Anna lehteen. Yhtiön kannalta ei ole merkitystä sillä seikalla, menevätkö voitot tilaajille vai ei-tilaajille. Yhtiö on jo päättäessään arpajaisten käyttämisestä ja hankkiessaan arpajaisvoitot aiheuttanut itselleen tietyn suuruiset kustannukset. Ovatpa päävoiton tai vaikkapa kaikkien mahdollisten palkintojen saajat ei-tilaajia tai tilaajia, sillä ei yhtiön kannalta enää tuossa vaiheessa, arpajaisten toimittamishetkenä, ole asiallista merkitystä. Yhtiön kannalta merkitystä on vain sillä, että potentiaalisten tilaajien huomio kiinnitetään hetkeksi tuotetta koskevaan ilmoitteluun. Tällöin arpajaiset saattavat olla eräs keino huomion herättämiseksi.

Kyllä-kortti on itse asiassa yhtiön kannalta tilauksen sisältävä asiakirja. Olisi kohtuutonta vaatia, että yhtiön pitäisi markkinointiaineistossaan yhtä tasapuolisesti kehottaa tilaajia olemaan tekemattä tilausta kuin tilauksen tekemiseen. Jos taas kyllä-kortin ja ei-kortin asiasisältö painettaisiin samalle kortille, tilausmateriaalia sisältävä sarake olisi laajempi kuin se sarake, jossa kuluttaja ilmoittaisi osallistuvansa vain arpajaisiin lehteä tilaamatta. Silloinkin siis informaatio kuluttajille, vaikka se olisi samassa kortissa, olisi pääasiallisesti tilaukseen liittyvää informaatiota.

Kuluttajille on luonnollisesti annettava selväsanainen ja yksiselitteinen tieto siitä, että arvontaan voi osallistua vastikkeetta eli tilausta tekemättä. Tällaisen tiedon olemassaoloa tai luotettavuutta ja selvyyttä ei voi mitata KA:n tarkoittamalla tavalla eli sen mukaan, montako kertaa tällaista informaatiota on mainosaineistossa annettu.

Tieto siitä, että arvontaan voi osallistua vastikkeetta, on sijoitettu kuluttajille lähetettävään materiaaliin niin keskeiselle paikalle kuin se on käytännössä mahdollista eli tilauspostikortin siihen irrotettavaan osaan, joka jää kortin lähettäjälle otsakkeen "Arvonnan säännöt" alle: "Arvontaan osallistuvat:-- Ilman tilausta erillisillä postikorteilla saapuneet vastaukset, joihin osoitteeksi on merkitty --". Kohta "Arvonnan säännöt" on keskeinen, koska juuri siinä annetaan tasapuolisesti ja yksiselitteisesti ilmoitus osallistumisehdoista niin tilaajan kuin ei-tilaajankin osalta ja jossa kuluttajalle vielä viimeiseksi ilmoitetaan, että hänen ei todellakaan tarvitse tehdä tilausta osallistuakseen arvontaan. Tällä ilmoituksella on juuri se vaikutus, jota KSL 2 luvun 5 §: ssä on tarkoitettu ja johon KA on viitannut.

Kuluttajat tuntevat hyvin lain sisällön vastikkeettomasta osallistumismahdollisuudesta. Tämä käy itse asiassa ilmi myös KA:n mainitsemasta Tilastokeskuksen suorittamasta tutkimuksesta. Myös yhtiö on antanut IFH-Research International Oy:n tehdä mielipidetutkimuksen heinäkuussa 1981. Tarkoituksena on ollut toistaa osa Tilastokeskuksen KA:n toimiston toimeksiannosta 1979 tekemästä tutkimuksesta. Lisäksi on pyritty selvittämään kuluttajien mielipiteitä lehden kustantajien järjestämistä kilpailuista.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Yhtyneet Kuvalehdet Oy on vuoden 1981 alkupuolella markkinoinut kustantamaansa Anna lehteä siten, että kuluttajille on postitse lähetetty kirjallinen tarjous sanotun lehden tilaamisesta kolmen kuukauden ajaksi 1.3.1981 alkaen. Tarjouksen yhteydessä kuluttajille on luvattu sattumanvarainen etu järjestämällä arpajaiset, joiden pääpalkintona on ollut 30 000 markan suuruinen rahasumma ja pikapalkintona 8 000 markan arvoinen turkki. Yhtiön kuluttajille lähettämään markkinointiaineistoon on sisältynyt vastauskortti, johon on ollut valmiiksi painettuna paitsi arvontaan osallistumista ja lehden tilaamista kolmeksi kuukaudeksi koskevat merkinnät myös kuluttajan nimi ja osoite. Kortissa osoitettuun kohtaan on sen lähettäjä vielä voinut kiinnittää markkinointiaineistoon sisältyneestä viidestä liimakuvasta yhden osoittamaan, millaisen turkin hän haluaisi saada mahdollisena pikapalkintona. Kortti on ollut sellaisenaan valmis postitettavaksi yhtiön vastatessa postimaksusta.

Vastauskortin kääntöpuolella kohdassa "Arvonnan säännöt" on selvitetty, että arvontaan osallistuvat kaikki vastauskorteilla, puhelimitse tai asiamiehiltä tehdyt tilaukset sekä ilman tilausta erillisellä postikortilla saapuneet vastaukset. Erillisellä postikortilla arvontaan osallistuvan kuluttajan on pitänyt vastauksensa postiin toimittamisen lisäksi hankkia postikortti, täyttää se arvonnan sääntöjen mukaan siten, että korttiin on ollut merkittävä yhtiön ilmoittaman osoitteen lisäksi tunnukseksi "Isoraha", sekä hankkia vielä korttiin postimerkki. Markkinointiaineistossa ei ole ollut mitään ohjetta siitä, miten erillisellä postikortilla vastaaja olisi voinut esittää toivomuksensa pikapalkintona arvottavan turkin mallista.

Markkinatuomioistuin katsoo yhtiön markkinointiarpajaisten järjestelyjen, joiden mukaan lehden tilaavan ja sitä tilaamattoman kuluttajan mahdollisuudet osallistua arvontaan ovat olleet edellä kerrotuin tavoin selvästi erilaiset, olleen omiaan synnyttämään merkittävässä osassa kuluttajia sellaisen käsityksen, että lehden tilaavia ja sitä tilaamattomia kuluttajia ei kohdeltaisi arvonnassa samalla tavoin, ja johtamaan arvontaan osallistumisen vuoksi lehden tilaamiseen eli kulutushyödykkeen hankkimiseen.

Näillä perusteilla markkinatuomioistuin pitää markkinointiarpajaisten järjestämistä kerrotuin tavoin kuluttajien kannalta sopimattomana menettelynä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin, huomioon ottaen mitä KA hakemuksessaan on vaatinut, harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 §:n ja 7 §:n 1 momentin nojalla 100 000 markan sakon uhalla kieltää Yhtyneet Kuvalehdet Oy:tä markkinoinnissaan järjestämästä tuotteidensa myynnin edistämiseksi sellaisia arpajaisia, joihin tuotteen tilaava kuluttaja voi osallistua palauttamalla markkinointiaineistossa hänelle lähetetyn, valmiiksi painetun ja vain arpajaisiin osallistumista ja tuotteen tilaamista koskevat ilmoitukset sisältävän vastauskortin, jollei tuotetta tilaamattomalle kuluttajalle varata mahdollisuutta osallistua arvontaan palauttamalla samaan aineistoon liitetty ja vain arvontaan osallistumista koskevan merkinnän sisältävä valmiiksi painettu vastauskortti, joka on kooltaan ja muodoltaan samanlainen kuin myös tuotteen tilausta koskeva vastauskortti.

Kieltoa on noudatettava yhden kuukauden kuluttua siitä kun yhtiö on saanut tiedon tästä päätöksestä.

Läsnä: Valkonen puheenjohtajana, Wilhelmsson, Pekkanen, Aaltonen, Henriksson, Mustonen, Oksanen ja Ollikainen.

Asiassa äänestys.

Jäsen Henriksson, jonka lausuntoon jäsen Pekkanen yhtyi, lausui:

KSL 2 luvun 5:n mukaan markkinoinnissa ei saa luvata sattumanvaraista etua, jonka saaminen edellyttää vastiketta, kulutushyödykkeen ostamista tai ostotarjouksen tekemistä.

Mahdollisuus osallistua Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n järjestämiin markkinointiarpajaisiin lehteä tilaamatta on esitetty sekä tilaustarjouskirjeessä että kilpailun arvontasäännöissä. Eräiden kuluttajien kuluttaja-asiamiehen toimistoon lähettämissä ko. markkinointiarpajaisia koskevissa kirjeissä ei myöskään edes väitetä, että kuluttajia olisi johdettu harhaan markkinointiarpajaisiin osallistumisen suhteen.

Edellä mainitun johdosta katson, ettei ole näytetty, että arpajaisiin osallistuminen edellyttäisi lehden tilaamista tai että kuluttajia olisi johdettu harhaan saamalla heidät tilaamaan lehden vain jotta he voisivat osallistua arpajaisiin.

Mikäli tavaran tai palveluksen ostanut kuluttaja osallistuessaan elinkeinonharjoittajan järjestämiin markkinointiarpajaisiin asetetaan kilpailussa tai arvonnassa parempaan asemaan kuin muut kilpailuun osallistuneet, ei kilpailun toimeenpano ole tapahtunut kuluttajansuojalain mukaisesti. Yhtiön järjestämiin markkinointiarpajaisiin on voinut osallistua sekä yhtiön painamalla tilaus/kilpailulipukkeella että kuluttajan itsensä hankkimalla kortilla. Kilpailun palkintoina on ollut pääpalkinto sekä pikapalkinto.

Asiassa ei ole näytetty, että yhtiö olisi käsitellyt valmiiksi painettuja kilpailulipukkeita ja kuluttajien itsensä hankkimia kortteja eri tavalla ja täten asettanut tilaajat ja ei-tilaajat eri asemaan pääpalkintokilpailuun osallistumisessa tai arvonnassa.

Pikapalkintona on kilpailussa jaettu turkki. Lehden tilannut on voinut valita viiden eri turkkimallin välillä kiinnittämällä haluamaansa turkkia esittävän palkintomerkin tilauskorttiin. EI-tilaajalle ei kuitenkaan ole annettu ohjeita siitä, miten hänen tulee menetellä osallistuakseen pikapalkinnon arvontaan. Pikapalkinnosta tiedottaminen ei-tilaajille on siten ollut puutteellista ja asettanut hänet huonompaan asemaan tilaajakilpailijaan nähden.

Edellä mainituilla perusteilla katson oikeaksi KSL 2 luvun 5 §:n ja 7 §:n 1 mom:n nojalla 50 000 markan sakon uhalla kieltää Yhtyneet Kuvalehdet Oy:tä kyseessä olevissa tai siihen rinnastettavissa markkinointiarpajaisissa järjestämästä kilpailua siten, että ei-tilaajalle ei anneta samanlaista osallistumismahdollisuutta kuin lehden tilaajalle. Muilta osin hylkään KA:n vaatimukset.

---

[SV]

KO mot Yhtyneet Kuvalehdet Oy (bolaget). - Anordnandet av marknadsföringslotteri på så sätt, att de konsumenter som önskade prenumerera på tidningen kunde deltaga i utlottningen genom att returnera ett s.k. ja-kort, var otillbörligt, därför att i marknadsföringsmaterialet inte ingick ett s.k. nej-kort avsett för de konsumenter som önskade deltaga enbart i utlottningen utan att prenumerera på tidningen.

KSL_2_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att bolaget med stöd av 2 kap. 5 och 7 § konsumentskyddslagen (KSL) vid vite förbjudes att i sin marknadsföring anordna sådana marknadsföringslotterier för att främja produkternas försäljning, där den som beställer produkten kan deltaga genom att returnera ett beställnings och lottkort som ingår i marknadsföringsmaterialet (jakort), såvida inte samtidigt de som inte gör någon beställning lämnas möjlighet att deltaga i utlottningen genom att till den som anordnar lotteriet returnera ett i nämnda material ingående lottkort (nejkort), som till storlek och utformning är likadant som beställningskortet.

Bolaget har bl.a. i början av år 1981 till konsumenterna skickat ut ett erbjudande om en tremånaders introduktionsprenumeration på tidskriften Anna, till vilket hörde ett lotteri med en snabbvinst på 8 000 mark och en huvudvinst på 30 000 mark.

Den som prenumererade på tidskriften Anna kunde till bolaget returnera ett i kuvertet bifogat kort färdigt ifyllt och samtidigt deltaga i utlottningen av vinsterna. De, som inte önskade använda sig av introduktionserbjudandet, borde sända bolaget ett särskilt postkort, som de själva fick anskaffa, på vilket skulle anges "Isoraha" (= stora pengar).

Det material, som bolaget skickade ut omfattade brev med erbjudandet, beställning- och lottkort samt olika gummerade etiketter med diverse pälsar som avsåg att visa snabbvinsterna.

I regeringens proposition till konsumentskyddslag (1977:8 s. 28) motiveras regeln i 2 kap. 5 § med att "ändamålet med detta stadgande är att förhindra sådana pristävlingar, lotterier och därmed jämförbara metoder vid marknadsföring, vilka leder till att nyttigheten anskaffas på grund av dem eller som är ägnad att vilseleda konsumenten". Som exempel på marknadsföring i strid med regeln anföres det fall, där konsument som köpt vara eller tjänst får en bättre ställning i tävlingen eller dragningen än övriga tävlingsdeltagare.

Frågan om lika behandling av beställare och icke-beställare har varit uppe bl.a. i lotterikommitt‚ns arbete (kommitt‚ns betänkande 1973:138). I betänkandet fastslås, att allmänheten inte alltid har innebörden av begreppet vederlagsfritt lotteri helt klart för sig, eftersom uppmärksamheten med reklamens hjälp fästes vid andra omständigheter och meddelandet om deltagande i lotteriet utan vederlag är tämligen opåfallande och gjort just som om det vore avsett att uppmärksammas enbart av övervakningsmyndigheten (s. 100).

Bolaget har liksom många andra näringsidkare som anordnat motsvarande tävlingar till namnet uppfyllt lagens fordringar genom att i sitt marknadsföringsmaterial omnämna möjligheterna att deltaga utan erläggande av vederlag men har samtidigt underlättat och betonat möjligheterna att deltaga för den som beställer eller köper produkten. Den upplysning som lämnats icke-beställaren förlorar sålunda sin betydelse. Som följd av det omnämnda marknadsföringssättet håller konsumenterna på att förlora sin tilltro till att de får likvärdig behandling vid marknadsföringslotteriet.

Detta framgår även av statistikcentralens samlingsundersökning för vilken intervjuerna utfördes i november - december 1979. Då trodde endast var tredje intervjuad, att den som inte beställt eller köpt hade samma möjligheter att vinna som dem, som beställt eller köpt något. Över hälften av de svarande var övertygade om att möjligheterna inte var lika för dessa båda grupper. Också i brev till KO från konsumenter har likadana åsikter framförts.

Marknadsföring som överensstämmer med syftet med reglen i 2 kap. 5 § KSL förutsätter att ett nej-kort följer med marknadsföringsmaterialet samtidigt med ja-kortet. Endast genom ett sådant förfarande kan man verkligen säkerställa, att konsumenten å ena sidan uppmärksammar det vederlagsfria alternativet och å andra sidan att alla som deltager i lotteriet behandlas likvärdigt.

YHTYNEET KUVALEHDET OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att det marknadsföringslotteri det anordnat stridit mot reglerna i KSL.

I KO:s ansökan hänvisas till reglen i 2 kap. 5 § KSL vars ändamål är att just reglera och förhindra att exempelvis sådana lotterier anordnas, som är ägnade att för dess skull leda till att nyttigheten anskaffas eller som vilseleder konsumenterna.

Tidskriften Annas lotteri är inte anordnat så att konsumenten kan deltaga blott om han prenumererar på tidskriften. Konsumenten har rätt att deltaga också utan att prenumerera.

Marknadsföringslotterier är inte något självändamål ur bolagets synpunkt. Ändamålet med lotteriet är att fästa läsarens uppmärksamhet på själva huvudsaken, produkten, i detta fall tidningen Anna. Ur bolagets synpunkt har det ingen betydelse om vinsterna går till prenumeranter eller icke-prenumeranter. Bolaget har redan då det beslutade om lotteriet och skaffade vinsterna åsamkat sig kostnader av viss storlek. Huruvida den som vinner huvudvinsten eller till och med alla de som får vinster är icke-prenumeranter eller prenumeranter har ej längre i det skede då vinsterna delas ut någon saklig betydelse ur bolagets synvinkel. Ur bolagets synpunkt har blott det betydelse, att den potentielle prenumerantens uppmärksamhet för ett ögonblick fästes på den annonsering, som avser produkten. Då kan lotterierna vara ett medel för att väcka uppmärksamhet.

Ja-kortet är i själva verket ur bolagets synpunkt det dokument som innehåller prenumerationen. Det vore oskäligt att begära, att bolaget i sitt marknadsföringsmaterial skulle i lika mån uppmana beställaren att underlåta att prenumerera som att göra en prenumeration. Om åter ja-kortets och nejkortets sakinnehåll skulle tryckas på samma kort, skulle den kolumn, som innehåller beställningsmaterialet bli mera omfattande än den kolumn där konsumenten meddelar att han deltager i lotteriet utan att göra någon prenumeration. Sålunda blir även i detta fall den information som konsumenterna får, ehuru den funnes på samma kort, i huvudsak information i anslutning till prenumerationen.

Konsumenterna skall naturligtvis erhålla klar och entydig upplysning om att de kan deltaga i lotteriet utan vederlag alltså utan att prenumerera. Förefintligheten eller trovärdigheten och klarheten då det gäller sådan upplysning kan inte mätas på det sätt som KO avser alltså beroende på hur många gånger sådan information har lämnats i annonsmaterialet.

Upplysning om att man kan deltaga i lotteriet utan vederlag har placerats på så central plats i det material som sänts till konsumenterna som varit praktiskt möjligt d.v.s. på den del av beställningspostkortet som skall rivas av och behållas av kortets avsändare under rubriken "Lotteriets regler": "I lotteriet deltager: - - Utan prenumeration på särskilda postkort anlända svar, på vilka som adress finns antecknat - ". Punkten "Lotteriets regler" är det centrala, därför att just där lämnas opartisk och entydig redogörelse för villkoren för deltagande för såväl prenumerantens som icke-prenumerantens del och där konsumenten dessutom till sist meddelas, att han verkligen inte behöver prenumerera för att deltaga i lotteriet. Detta meddelande hat just den verkan som avses i 2 kap. 5 § KSL och till vilken KO har hänvisat.

Konsumenterna känner väl till vad lagen säger om möjligheterna att deltaga utan vederlag. Detta framgår i själva verket också av den undersökning som gjorts av statistikcentralen och som omnämnts av KO. Också bolaget har i juli 1981 givit IFH-Research International Oy i uppdrag att utföra en attitydundersökning. Avsikten har varit att upprepa en del av den undersökning, som statistikcentralen utförde år 1979 på uppdrag av KO:s byrå. Dessutom har man försökt få reda på konsumenternas åsikter beträffande de pristävlingar som tidningsförlaget anordnat.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Yhtyneet Kuvalehdet Oy har i början av år 1981 marknadsfört den av företaget utgivna tidskriften Anna på så sätt, att till konsumenterna med posten sänts ett skriftligt erbjudande att prenumerera på sagda tidskrift för tre månader med början den 1.3.1981. I samband med erbjudandet har konsumenterna lovats en slumpartad förmån genom att ett lotteri anordnades, vars huvudvinst var en penningsumma på 30 000 mark och snabbvinsten en päls värd 8 000 mark. Det marknadsföringsmaterial, som bolaget sänt till konsumenterna har innehållit ett svarskort, på vilket det fanns färdigt tryckt förutom notering av deltagande i lotteriet och prenumeration på tidningen för tre månader även konsumentens namn och adress. På en på kortet angiven plats har avsändaren vidare kunnat fästa en av fem med marknadsföringsmaterialet utsända gummerade bilder för att visa hurudan päls han önskar sig vid en eventuell snabbvinst. Kortet har som sådant varit färdigt att posta då bolaget har svarat för portot.

På svarskortets andra sida har under punkten "Lotteriets regler" klargjorts, att i lotteriet deltager alla genom svarskort, telefon eller ombud tecknade abonnemang jämte de svar, som utan beställning kommit på särskilda postkort. Den konsument som deltagit i lotteriet med särskilt postkort har varit tvungen att förutom att lämna sitt svar på posten även skaffa ett postkort och enligt reglerna för lotteriet fylla i det så att det förutom med den adress som bolaget angivit försetts med beteckningen "Isoraha" och därjämte ännu skaffa frimärke för kortet. I marknadsföringsmaterialet har inte funnits någon anvisning rörande hur den som svarat på särskilt postkort skulle kunna framföra sitt önskemål beträffande modell på päls som utlottats som snabbvinst.

Marknadsdomstolen anser att det sätt på vilket bolaget ordnat marknadsföringslotteriet, enligt vilket möjligheterna för konsumenter som prenumererat och inte prenumererat att deltaga i lotteriet har varit på ovan anfört sätt klart olika, varit ägnat att hos en betydande andel av konsumenterna framkalla den uppfattningen, att de konsumenter som prenumererat och icke prenumererat inte vid lottdragningen behandlas på samma sätt och leda till att man för att få deltaga i lotteriet prenumererar på tidningen, alltså anskaffar en konsumtionsförnödenhet.

På dessa grunder anser marknadsdomstolen det innebära ett otillbörligt förfarande att anordna marknadsföringslotteri på anfört sätt.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner, med hänsyn till vad KO har yrkat i sin ansökan, rättvist att med stöd av 2 kap. 1 § och 7 § 1 mom. KSL vid vite av 100 000 mark förbjuda Yhtyneet Kuvalehdet Oy att i sin marknadsföring för att främja försäljningen av sina produkter anordna sådana lotterier, där den konsument som beställer produkten kan deltaga genom att returnera ett med marknadsföringsmaterialet honom tillsänt färdigtryckt svarskort, som innehåller upplysningar enbart om deltagande i lotteriet och beställning av produkten, såvida inte den konsument som inte gör någon beställning beredes tillfälle att deltaga i lotteriet genom att returnera ett till samma material hörande färdigtryckt svarskort, som endast har uppgifter om deltagande i lotteriet och till storlek och utformning är likadant som det svarskort som även berör beställning.

Förbudet skall iakttagas en månad efter det att bolaget har fått kännedom om detta beslut.

Närvarande: Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Pekkanen, Aaltonen, Henriksson, Mustonen, Oksanen och Ollikainen.

Avgörande efter omröstning

Ledamoten Henriksson yttrade, med instämmande av ledamoten Pekkanen:

Enligt 2 kap. 5 § KSL får vid marknadsföring inte utlovas slumpartad förmån, vars erhållande förutsätter vederlag, köp av konsumtionsnyttighet eller avgivande av anbud om köp.

Möjlighet att deltaga i det av Yhtyneet Kuvalehdet Oy anordnade marknadsföringslotteriet utan att prenumerera på tidskriften har angivits både i det brev som innehöll prenumerationserbjudandet och i tävlingens utlottningsregler. I några till KO:s byrå skickade brev från konsumenter rörande ifrågavarande marknadsföringslotteri har det ej heller ens påståtts, att konsumenterna skulle ha blivit vilseledda beträffande deltagande i marknadsföringslotteriet.

Som följd av vad ovan sagts anser jag att det inte visats att deltagande i lotteriet förutsätter att tidningen beställes eller att konsumenterna blivit vilseledda för att få dem att prenumerera på tidnignen för att de skulle kunna deltaga i lotteriet.

Beträffande frågan huruvida den konsument som köpt eller beställt varan vid deltagande i det av näringsidkaren anordnade lotteriet har kommit i bättre läge än övriga deltagare i tävlingen, har anordnandet av tävlingen inte skett i enlighet med KSL. Man har kunnat deltaga i det av bolaget anordnade marknadsföringslotteriet både med den av bolaget tryckta beställnings/tävlingskupongen och med ett av konsumenten själv skaffat kort. Priser i tävlingen har varit huvudpris och snabbpris.

I målet har inte visats att bolaget skulle ha behandlat de färdigtryckta tävlingskupongerna och de kort som konsumenterna själva anskaffat på olika sätt och således placerat prenumeranter och icke-prenumeranter i olika ställning då det gällt deltagande i eller vid lottdragningen i huvudtävlingen.

Som snabbvinst har i tävlingen utdelas en päls. De som prenumererat på tidningen har kunnat välja mellan fem olika pälsmodeller genom att fästa ett prismärke på beställningskortet. Icke-prenumeranten har emellertid inte givits någon anvisning hur han skulle förfara då han deltager i snabblotteriet. Informationen om snabblotteriet har därför varit bristfällig gentemot icke-prenumeranten och placerat honom i ett sämre läge än den prenumerant som deltar i tävlingen.

På ovan angivna grunder finner jag rättvist att med stöd av 2 kap. 5 § och 7 § 1 mom. KSL vid 50 000 marks vite förbjuda Yhtyneet Kuvalehdet Oy att vid ifrågavarande eller därmed jämförbart marknadsföringslotteri anordna tävlingen på sådant sätt att icke-prenumeranten inte lämnas samma möjligheter att deltaga som prenumeranten. I övriga delar förkastar jag KO:s yrkanden.