Consumer Protection Law prohibits travel ads from listing partial prices without mandatory fees included.

KA vastaan Oy Aurinkomatkat - Suntours Ltd Ab (yhtiö). 17.6. 1981.-Lehti-ilmoituksesta saattoi saada sellaisen vaikutelman, että kuluttaja joutui matkasta maksamaan erikseen kunkin matkakohteen kohdalla ilmoitetun hinnan. Kaikkiin mainoksessa esitettyihin hintoihin lisättiin kuitenkin peruutusturvamaksu ja polttoainelisämaksu. Kokonaishinnan ilmoittamatta jättäminen oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL_2_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1, 2 ja 7 §:n nojalla sakon uhalla kielletään seuramatkoja markkinoidessaan lehtiilmoituksissa ja ikkunamainoksissa ilmoittamasta matkan myyntihintaa muulla tavoin kuin ilmoituksen tai mainoksen laatimishetkellä tiedossa olevat pakolliset lisämaksut sisältävänä kokonaishintana.

Yhtiö julkaisi Helsingin Sanomissa 4.11.1980 seuramatkojen hintailmoituksen otsikolla "Aurinkomatkojen edulliset". Ilmoituksen otsikon alapuolella lueteltiin yhdeksän eri lähtöä ja matkakohteen nimen jälkeen ilmoitettiin matkan hinta esim. seuraavasti: "Agadir 1 535 mk/vko lähto 4/11 ti klo 10.00". Saman hintailmoituksen alareunassa oli pienin kirjaimin seuraava matkan hintaa koskeva varaus: "Hintoihin lisätään peruutusturva ja polttoainelisämaksu yhteensä 95295 mk kohteesta riippuen."

Polttoainelisämaksun periminen kuluttajalta perustuu matkanjärjestäjän ja lentoyhtiön väliseen sopimukseen, jonka mukaan yhtiö voi periä pottoaineen hinnan nousun johdosta eräin edellytyksin matkanjärjestäjältä lisämaksun, jonka suuruus riippuu mm. matkan pituudesta. Matkajärjestäjä siirtää lisämaksun siihen matkan hintaan, joka peritään kuluttajalta. Mitään nimenomaisia polttoainelisämaksua koskevia normeja ei ole olemassa. Elinkeinohallitus on tosin matkatoimistoasetuksen nojalla antamissaan seuramatkojen markkinointia koskevissa ohjeissa tähdentänyt, että mainoksessa on ilmoitettuun hintaan sisällytettävä kaikki maksut ja että ne on ilmoitettava selvästi näkyvällä tavalla.

Peruutusturvamaksu peritään sen varalta, että matkustaja joutuu peruuttamaan matkan sen vuoksi, että hän itse, hänen lähisukulaisensa ym. sairastuu, joutuu vakavaan onnettomuuteen tai kuolee ennen matkan alkamista. Peruutusturvamaksun tarkoituksena on kattaa matkanjärjestäjälle mahdollisesti aiheutuvat kulut peruutustapauksissa. Peruutusturvamaksu on suuruudeltaan 45 markkaa ja se sisältyy kaikkien yhtiöiden markkinoimien matkojen hintaan, myös peruutus- ja jäännösmatkojen hintaan.

Sekä polttoainelisämaksu että peruutusturvamaksu ovat kuluttajan kannalta osa matkan hintaa samalla tavoin kuin mikä tahansa muu matkasta aiheutuva kustannus. Ne olisi sen vuoksi myös hinnoista ilmoitettaessa sisällytettävä matkan kokonaishintaan.

KSL 2 luvun 1 §:n säännös edellyttää, että kuluttajille on kerrottava hintailmoittelussa hyödykkeen lopullinen kokonaishinta selkeästi ja yksiselitteisesti. Erityisen tarpeellista tämä on silloin, kun kysymyksessä on kallis hyödyke kuten seuramatka.

KSL 2 luvun 2 §:n säännös puolestaan edellyttää, että mainokseen nopeasti tutustuvalle kuluttajalle ei anneta erheellistä kuvaa hyödykkeen kokonaishinnasta tai hyödykevalikoiman hintatasosta jakamalla hinta markkinointiaineistossa useampiin osiin.

Yhtiön julkaisema seuramatkojen hintailmoitus rikkoo molempia edellä mainittuja periaatteita vastaan. Samalla se antaa sellaisen kuvan, että lisämaksut eivät kuuluisi lainkaan matkanjärjestäjän ilmoittamaan hintaan, vaan olisivat ulkopuolisten tahojen vaatimia pakollisia maksuja, joiden periminen on uskottu matkanjärjestäjälle.

Mainonnan kansainvälisten perussääntöjen 4 artiklan b kohdassa lausutaan: "Mainos ei saa sisältää lausumaa tai kuvallista esitystä, joka suoranaisesti tai epäsuorasti, salailevana, moniselitteisenä tai liioittelevana on omiaan johtamaan kuluttajaa harhaan erityisesti seuraavista seikoista: - -b) tuotteen arvo ja tosiasiallisesti maksettava kokonaishinta." Perussääntöjen liiteosan kohdassa B 8 sanotaan: "Seura- tai valmismatkaa koskevaa mainosta laadittaessa on pyrittävä välttämään pettymyksen aiheuttamista kuluttajalle. Tämän vuoksi mainosaineiston, jossa on seikkaperäinen selostus seura- tai valmismatkasta, tulee sisältää riittävät ja tarkat tiedot seuraavista seikoista: - -b) mainostetun matkan kokonaishinta (ainakin vähimmäis- ja enimmäishinta) sekä siihen sisältyvät maksut (lentokenttäverot ja muut julkiset maksut, paikalliskuljetukset, matkatavaroiden kuljetus, palvelurahat jne.)."

Lehti- ja ikkunamainoksissa ilmoitetaan yleensä vain matkan kohteet ja hinnat. Kun mainoksesta ei käy ilmi mitään muuta, on tärkeää, että kuluttajan maksettavaksi tuleva hinta on siinä kokonaisuudessaan mainittu. Peruutus- ja jäännösmatkat pyritään myymään mahdollisimman nopeasti loppuun. Esitteen ilmestymisestä on saattanut kulua pitkä aika ja hinnat ovat voineet muuttua. Peruutus- ja jäännöspaikoista ilmoitettaessa kunkin matkan lopullinen hinta on jo varmasti matkanjärjestäjän tiedossa ja se voidaan kokonaan ilmoittaa kuluttajille. Toisin on laita matkaesitteiden hintailmoitusten suhteen. Esitteissä olevat hinnat eivät yleensä ole lopullisesti sitovia. Lisäksi kuluttaja käyttää yleensä runsaammin aikaa esitteisiin tutustumiseen.

Mitään asiallisia syitä, jotka puoltaisivat seuramatkojen hintailmoittelun osalta poikkeamista muilla aloilla hintailmoittelussa yleisesti noudatettavasta kokonaishinnan ilmoittamisperiaatteesta, ei ole olemassa.

OY AURINKOMATKAT-SUNTOURS LTD AB:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt syyllistyneensä sopimattomaan tai harhaanjohtavaan hintailmoitteluun seuramatkojen markkinoinnissaan.

Polttoaineiden hinta on 1970-luvun alussa alkaneen öljykriisin jälkeen ollut sellainen epävarmuustekijä, että matkanjärjestäjien ja kuljetusyhtiön on ollut eräinä vuosina pakko varata itselleen oikeus muuttaa matkan hintaa sen noustessa matkaesitteiden painattamisen jälkeen lisäämällä matkan hintaan ns. polttoainelisämaksu. Vuosina 1973-74 tämän maksun peri asiakkailta lentoyhtiö. Maksun perimisessä olleiden käytännön vaikeuksien vuoksi ja sopimussuhteiden selventämiseksi maksun periminen siirrettiin vuodesta 1977 alkaen lentoyhtiön ja matkanjärjestäjien yhteisellä sopimuksella matkanjärjestäjien tehtäväksi. Tässä yhteydessä lisättiin matkanjärjestäjän ja kuljetusyhtiön väliseen kuljetussopimukseen ehto, joka oikeuttaa kuljetusyhtiön nostamaan lentokuljetushintaa polttoainekustannusten noustessa.

Toinen vaihtoehto polttoainelisämaksulle olisi ollut asettaa matkojen hinnat jo alkuaan niin korkeiksi, että niissä oleva varmuusmarginaali riittää kattamaan polttoaineiden hinnan suurenkin nousun. Tähän ei markkinatilanteesta johtuen ole voitu mennä, eikä se tietysti olisi ollut kuluttajienkaan edun mukaista.

Nimenomaan polttoainelisämaksu on siis todella sellainen osa matkan kokonaishintaa, jonka suuruuteen matkanjärjestäjä ei voi itse vaikuttaa. Siksi sitä ei voida muuttaa, vaikka matkan perushintaa viime hetken alennustarjouksen yhteydessä muutettaisiinkin.

Ei ole luultavaa, että kuluttaja tekisi ostopäätöksensä vertaamatta matkan hintaa aikaisemmin esitteessä julkaistuun hintaan. Ilmoittelu ja esitteet muodostavat siten kuluttajan kannalta kiinteän kokonaisuuden. Tämän takia on katsottu välttämättömäksi säilyttää ilmoittelussa polttoainelisämaksu ja peruutusturvamaksu muuttumattomina ja määritellä alennus matkan perushinnasta. Ilmoituksessa annettu perushinta on täten vertailukelpoinen esitteessä annetun perushinnan kanssa. Kuluttajan on helppo todeta alennuksen todellinen suuruus alkuperäiseen esitehintaan verrattuna.

Nyttemmin ilmoitetaan sitä paitsi pakollisten lisämaksujen suuruus niin, että kunkin kohteen maksu on ilmoituksesta suoraan luettavissa, eikä kuten epähuomiossa vielä marraskuisessa ilmoituksessa esim. 95-295 mk kohteesta riippuen. Nyt on vastaava teksti esim. Agadir ja Eilat 145 mk muut 95 mk.

Polttoainelisämaksu ja peruutusturvamaksu muodostavat siis eräänlaisen kiinteän osan kokonaishinnasta, josta ei voida luopua edellä kerrotusta taustasta johtuen. Kiinteä summa on lisäksi melko pieni osa hinnasta.

Erilaisten lisämaksujen periminen on seuramatka-alalla vakiintunutta ja kuluttajat ovat tästä hyvin tietoisia. He osaavat niitä odottaa ja ilmoituksista ja esitteistä etsiä. Hinnan jaottelemisen osiin sallii myös KA:n mainitsema seuramatkojen markkinointia koskeva elinkeinohallituksen antama ohje.

Edellä mainituista syistä hinnan jaotteleminen ei voi antaa matkan kokonaishinnasta kuluttajalle harhauttavaa kuvaa. Sen sijaan poikkeaminen esitteessä olevasta "perushinta + pakolliset lisämaksut" asetelmasta yksinomaan ilmoittelussa mutta ei esitteissä harhauttaisi kuluttajaa.

Lisämaksuista kertovassa tekstissä käytetty kirjasinkoko on aina suuri, ei missään tapauksessa pienin ilmoituksessa käytetyistä. Lukija kyllä huomaa senkin kohdan. Voidaan jopa väittää näitä viime hetken ilmoituksia lukevan juuri etsivän mainintaa pakollisten lisämaksujen suuruudesta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Yhtiö on markkinoinut seuramatkojen peruutus- ja jäännöspaikkoja mm. Helsingin Sanomissa 4.11.1980 julkaistulla mainoksella. Kaikki mainoksessa ilmoitetut matkakohteet ja hinnat olivat yksilöityjä. Hintoihin ei kuitenkaan sisältynyt yhtiön kaikista matkoista perimiä polttoainelisämaksua eikä peruutusturvamaksua. Näistä lisämaksuista ilmoitettiin muuta mainostekstiä pienemmillä kirjaimilla mainoksen alaosassa. Sekä polttoainelisämaksun että peruutusturvamaksun määrä on ollut ilmoituksen laatimisajankohtana yhtiön tiedossa.

Matkoja koskevat mainokset, joissa ilmoitetaan ainoastaan matkan kohde ja hinta, luetaan yleensä nopeasti. Maininta hintoihin lisättävistä lisämaksuista jää helposti huomaamatta.

Mainoksesta kuluttaja voi saada sellaisen vaikutelman, että yksilöity ja erikseen kunkin matkakohteen kohdalla ilmoitettu hinta on se, jonka hän joutuu yhtiölle matkasta maksamaan. Kaikkiin mainoksessa esitettyihin hintoihin lisätään kuitenkin peruutusturvamaksu ja polttoainelisämaksu. Ne ovat osa sitä hintaa, jonka yhtiö perii kuluttajalta.

Markkinatomioistuin katsoo, että kuluttajan on seuramatkoja koskevista lehti-ilmoituksista ja ikkunamainoksista voitava mahdollisimman selkeästi todeta matkanjärjestäjän perimä kokonaishinta. Siten yhtiö on jättämällä puheena olevassa lehtimainoksessaan ilmoittamatta tiedossa olleen peruutus- ja jäännöspaikkojen yksilöidyn kokonaishinnan käyttänyt markkinoinnissaan kuluttajan kannalta sopimatonta menettelyä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 1 §:n ja 7 §:n 1 momentin nojalla oikeaksi 150 000 markan sakon uhalla kieltää yhtiötä seuramatkojen markkinoinnissaan esittämästä kuluttajille lehti-ilmoituksissa ja ikkunamainoksissa yksilöityä matkan hintaa ilmoittamatta mainosta tai ilmoitusta tehtäessä tiedossa olevaa matkanjärjestäjän perimää kokonaishintaa.

Kieltoa on noudatettava yhden kuukauden kuluttua siitä kun yhtiö on saanut tästä päätöksestä tiedon.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Jääsalo, Mustonen, Oksanen ja Ollikainen.

---

[SV]

KO mot Oy Aurinkomatkat - Suntours Ltd Ab (bolaget). - Av en tidningsannons kunde man få ett sådant intryck, att konsumenten skulle betala det pris som angivits skilt för ettvart resmål Till alla priser i annonsen lades dock en avbeställningsskyddsavgift och en bränsletilläggsavgift. Underlåtande att uppge totalpriset var otillbörligt mot konsumenterna.

KSL_2_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat, att bolaget med stöd av 2 kap. 1, 2 och 7 § konsumentskyddslagen (KSL) vid vite förbjuds att vid sin marknadsföring av sällskapsresor i tidningsannonser och fönsterreklam, uppge resans försäljningspris på annat sätt än som ett totalpris inkluderande de obligatoriska tilläggsavgifter man har kännedom om vid tidpunkten för annonsens eller reklamens utarbetande.

Bolaget publicerade 4.11.1980 i Helsingin Sanomat en prisannons om sälskapsresor under rubriken "Suntours förmånliga". Under annonsens rubrik uppräknades nio olika avgångar och efter resmålets namn uppgav man resans pris t.ex. på följande sätt: "Agadir 1 535 mk/v. avgång 4/11 ti kl. 10.00". I nedre kanten av samma prisannons fanns med fin stil följande reservering som gällde resans pris: "Till priserna tillkommer avbokningskydds och bränsletilläggsavgift sammanlagt 95 295 mk beroende på målet."

Uppbärande av bränsletilläggsavgift av konsumenten grundar sig på ett avtal mellan researrangören och flygbolaget, enligt vilket bolaget under vissa förutsättningar på grund av bränsleprisstegring kan uppbära en tilläggsavgift av researrangören, vars storlek bl.a. beror på resans längd. Researrangören överför tilläggsavgiften på det pris för resan, som uppbärs av konsumenten. Några uttryckliga normer som gäller bränsletilläggsavgiften existerar inte. Näringsstyrelsen har visserligen i sina föreskrifter för marknadsföring av sällskapsresor utfärdade med stöd av resebyråförordningen poängterat, att det uppgivna priset i reklam skall inkludera alla avgifter och att de måste uppges tydligt, på ett synligt sätt.

Avbokningsskyddsavgiften uppbärs i den händelse, att resenären blir tvungen att annullera resan på grund av att han själv, hans nära släkting m.m. insjuknar, råkar ut för en allvarlig olycka eller dör innan resans början. Syftet med avbokningsskyddsavgiften är att täcka de eventuella kostnader researrangören orsakas i fall av annullering. Avbokningsskyddsavgiftens belopp är 45 mark och ingår den i priset på alla de resor som bolaget marknadsför, även i priset på annullerade och resterande resor.

Med hänsyn till konsumenten utgör både bränsletilläggsavgiften och avbokningsskyddsavgiften en del av resans pris, på samma sätt som vilken som helst annan kostnad orsakad av resan. De borde därför inkluderas i resans totalpris också då priserna annonseras.

Stadgandet i 2 kap. 1 § KSL förutsätter, att man vid prisannonsering klart och entydigt talar om det slutliga totalpriset för konsumenterna. Detta är speciellt nödvändigt när det är fråga om en dyr nyttighet, såsom en sällskapsresa.

Stadgandet i 2 kap. 2 § KSL förutsätter för sin del, att en konsument som snabbt tar del av reklamen inte ges en missvisande bild av nyttighetens totalpris eller nyttighetsurvalets prisnivå genom att man fördelar priset på flera stycken i marknadsföringsmaterialet.

Den prisannons för sällskapsresor som bolaget publicerat bryter mot de bägge ovannämnda principerna. Samtidigt ger detta en bild av att tilläggsavgifterna inte alls skulle höra till det av researrangören uppgivna priset, utan att dessa skulle vara av utomstående instanser krävda obligatoriska avgifter, vars uppbärande researrangören anförtrotts.

I de internationella grundreglerna för reklam sägs det i artikel 4, punkt b: "Reklam får ej innehålla framställning i ord eller bild som direkt eller indirekt - genom antydningar, utelämnanden, oklart framställningssätt eller överdrivna påståenden - är ägnad att vilseleda konsumenten, exempelvis som: - - b) den utbjudna varans värde och det totala pris kunden har att betala." I grundreglernas bilagedel punkt B 8 sägs det: "Reklam för arrangerade resor skall vara så utformad att konsumenten ej har anledning känna sig missräknad. Resebroschyrer och annan reklam som innehåller närmare beskrivning av arrangerade resor skall uppta fullständiga och rättvisande upplysningar om: - - g) totalpriset för resan i den form den presenteras i reklamen (åtminstone uppgift om minimi- och maximipriset) samt de poster som ingår i priset (flygplatsavgifter och andra offentliga avgifter, kostnader för lokala transporter och bagagetransporter, drickspengar m.m.)."

I tidnings- och fönsterreklam uppges i allmänhet endast resans mål och pris. Då inget annat framgår ur reklamen, är det viktigt, att det pris som konsumenten kommer att betala, däri nämnts i sin helhet. Annullerade och resterande resor söker man sälja slut möjligast snabbt. Sedan broschyren kom ut har det kunnat gå en lång tid och priserna har kunnat ändras. Vid annonsering om annullerade och resterande resor har dock researrangören säkert kännedom om varje resas slutliga pris och kan det helt och hållet uppges för konsumenterna. Beträffande resebroschyrernas prisuppgifter är förhållandet ett annat. Priserna som finns i broschyrerna är i allmänhet inte slutligt bindande. Konsumenten använder dessutom i allmänhet mer tid för att ta del av broschyrer.

Några sakliga skäl, vilka beträffande prisannonseringen för sällskapsresor skulle tillstyrka ett avvikande från den inom övriga branscher vid prisannonsering allmänt följda principen att uppge totalpriset, föreligger inte.

OY AURINKOMATKAT - SUNTOURS LTD AB:S BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att det gjort sig skyldigt till otillbörlig eller vilseledande prisannonsering vid sin marknadsföring av sällskapsresor.

Priset på bränsle har sedan oljekrisens början vid begynnelsen av 1970-talet utgjort ett sådant osäkerhetsmoment, att researrangörerna och transportbolaget under vissa år varit tvungna att reservera sig rätten att ändra resans pris då detta stigit efter resebroschyrernas tryckning genom att till resans pris lägga en s.k. bränsletilläggsavgift. Åren 1973-74 uppbar flygbolaget denna avgift av kunderna. På grund av de praktiska svårigheterna vid avgiftens uppbärande och för att göra avtalsförhållandena klarare överfördes avgiftens uppbärande på researrangören från och med år 1977 med gemensam överenskommelse mellan flygbolaget och researrangörerna. I anslutning till detta fogades ett villkor till transportavtalet mellan researrangör och transportbolag, vilket berättigar transportbolaget att höja flygtransportpriset då bränslepriset stiger.

Ett annat alternativ till bränsletilläggsavgiften skulle ha varit att redan från början sätta resornas pris så högt, att i dem ingående säkerthetsmarginal räcker till att också täcka en större höjning av priset på bränsle. På grund av marknadsläget har man inte kunnat gå in för detta, och skulle det naturligtvis inte heller ha varit förenligt med konsumenternas intressen.

Speciellt bränsleavgiften utgör faktiskt en sådan del av resans totalpris, vars storlek researrangören själv inte kan påverka. Därför kan det inte ändras, även om grundpriset på resan i anslutning till ett rabatterbjudande i sista ögonblicket också skulle ändras.

Det är inte troligt, att en konsument skulle fatta sitt köpbeslut utan att jämföra resans pris med det pris som tidigare publicerats i broschyren. Annonsering och broschyrer utgör således en fast helhet ur konsumentens synpunkt. På grund av detta har man funnit det nödvändigt att bibehålla bränsletilläggsavgift och avbokningsskyddsavgift oförändrade vid annonseringen och bestämma rabatten på resans grundpris. Det grundpris som getts vid annonseringen är således jämförbart med det grundpris broschyren ger. Det är lätt för konsumenten att konstatera rabattens verkliga storlek jämförd med det ursprungliga broschyrpriset.

Numera uppges dessutom storleken på de obligatoriska tilläggsavgifterna så, att man direkt kan läsa priset på varje mål i annonsen, och inte såsom av förbiseende annu i novemberannonsen t.ex. 95 - 295 mark beroende på resmål. Nu är motsvarande text t.ex. Agadir och Eilat 145 mk övriga 95 mk.

Bränsletilläggsavgiften och avbokningsskyddsavgiften utgör således en viss fast del av totalpriset, från vilket man inte kan avstå beroende på ovannämnda bakgrund. Den fasta summan utgör dessutom en rätt liten del av priset.

Uppbärandet av olika slags tilläggsavgifter är vedertaget inom sällskapsresebranschen och konsumenterna är väl medvetna om detta. De vet att vänta dem och att se efter dem i annonser och broschyrer. En indelning av priset i delar tillåter även de av KO nämnda föreskrifterna för marknadsföring av sällskapsresor som näringsstyrelsen utfärdat.

Av ovannämnda orsaker kan en inledning av priset inte ge konsumenterna en vilseledande bild av totalpriset. En avvikelse från den sammanställning som finns i broschyrerna "grundpris + obligatoriska tilläggsavgifter" enbart vid annonseringen, men inte i broschyrerna, skulle däremot vilseleda konsumenterna.

Typstorleken som använts i den text som talar om tilläggsavgifterna är rätt stor, i ingen händelse den minsta av dem som använts i annonsen. Läsaren lägger nog också märke till det stycket. Man kan till och med påstå att den som läser dessa "sista ögonblicksannonser" just letar efter ett omnämnande om de obligatoriska tilläggsavgifternas storlek.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Bolaget har marknadsfört annullerade och resterande platser i sällskapsresor bl.a. med reklam publicerad i Helsingin Sanomat 4.11.1980. Alla resmål och priser som nämns i reklamen var specificerade. Priserna inkluderade dock inte den bränsletilläggsavgift som bolaget uppbär för alla resor och inte heller avbokningsskyddsavgiften. Om dessa tilläggsavgifter meddelades i annonsens nedre del med mindre bokstäver än i den övriga reklamtexten. Bolaget har vid tidpunkten för annonsens utarbetande haft kännedom både om bränsletilläggsavgiftens och avbokningsskyddsavgiftens belopp.

Annonser som gäller resor, där endast resans mål och pris uppges, läser man i allmänhet snabbt. Ett omnämnande av de tilläggsavgifter som läggs till priserna blir lätt ouppmärksammat.

Ur reklamen kan en konsument lätt få ett sådant intryck, att det specificerade och skilt för vart resmål uppgivna priset är det pris som han skall betala bolaget för resan. Till alla de priser som presenteras i reklamen lägger man dock avbokningsskyddsavgift och bränsletilläggsavgift. De utgör en del av det pris, som bolaget uppbär av konsumenten.

Marknadsdomstolen anser, att en konsument ur tidningsannonser och fönsterreklam som gäller sällskapsresor möjligast tydligt måste kunna förvissa sig om det totalpris som researrangören uppbär. Sålunda har bolaget genom att i sin ifrågavarande tidningsreklam underlåta att uppge det specificerade totalpris för annullerade och resterande platser man haft kännedom om vid sin marknadsföring använt sig av ett mot konsumenten otillbörligt förfarande.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av 2 kap. 1 § och 7 § 1 mom. KSL rättvist att vid vite av 150 000 mark förbjuda bolaget att vid sin marknadsföring av sällskapsresor presentera konsumenterna ett specificerat pris på en resa i sin tidningsannonsering eller fönsterreklam utan att uppge det totalpris som researrangören uppbär och hade kännedom om vid utarbetandet av reklamen eller annonsen.

Förbudet skall iakttas inom en månad från det som bolaget erhållit kännedom om detta beslut.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Henriksson, Jääsalo, Mustonen, Oksanen och Ollikainen.