Consumer Protection Court bans marketing of unapproved phones due to misleading omission of network connection restrictions.

KA vastaan Lordi Nel-son, Tapio Hahta kommandiittiyhtiö (yhtiö). 10.6.1981.-Koristepuhelinta ei saanut kytkeä puhelinverkkoon, koska laitteelta puuttui tyyppihyväksyntä tai poikkeuslupa. Markkinoinnissa ei ollut ilmoitettu, että laitteen liittäminen verkkoon ei ole luvallista. Menettely oli kuluttajien kannalta sopimatonta.

KSL_2_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että yhtiötä kuluttajansuojalain (KSL) 2 luvun 1 §:n 1 ja 2 mom:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoimasta jäljempänä tarkoitettuja tai niitä vastaavia koristepuhelimia, jollei

a) lehtiilmoituksissa ilmoiteta puhelimien liittämisen puhelinverkkoon olevan kiellettyä sekä b) puhelimia myymälässä kuluttajille myytäessä kirjallisesti selvitetä, ettei laitteiden puhelinverkkoon kytkemistä varten ole saatu poikkeuslupaa tai tyyppihyväksyntää.

KA sai 22.1.1979 eräältä kuluttajalta ilmoituksen, jonka mukaan yhtiö oli myynyt hänelle 23.10.1978 italialaisvalmisteisen koristepuhelimen mainitsematta esittelyn yhteydessä, että puhelimen verkkoon kytkeminen on mahdollista vain joko postija lennätinhallituksen (PLH) tai paikallisen puhelinyhdistyksen luvalla. Joulukuussa 1979 Helsingin Puhelinyhdistyksen edustaja vaati kuluttajan luona korjauskäynnin yhteydessä puhelimen poistamista verkosta.

Ilmoituksen johdosta KA vaati yhtiötä antamaan vastaisessa koristepuhelimien markkinoinnissaan kuluttajille täsmällisiä ja riittäviä tietoja koristepuhelimien puhelinverkkoon liittämisen sekä käytön ehdoista. Yhtiö suostui 5.3.1979 KA:n vaatimuksesta allekirjoittamaan asiaa koskevan sitoumuksen.

Tämän jälkeen yhtiö on julkaissut mm. Helsingin Sanomissa 17. 4.1980 ja 5.5.1980 ilmoitukset, joissa markkinoidaan italialaisvalmisteisia koristepuhelimia. Ilmoituksissa ei ole ollut mainintaa puhelimien verkkoon liittämisen tai käytön ehdoista.

KA on saanut Helsingin Puhelinyhdistykseltä 8.9.1980 päivätyn kirjeen. Siinä mainitaan yhtiön markkinoivan koristepuhelimia siten, että esittelyn yhteydessä annetaan ostajalle sinänsä oikea tieto siitä, ettei myyjä voi antaa lupaa puhelimen verkkoon kytkemiseen Helsingin Puhelinyhdityksen alueella. Esittelyssä jätetään kuitenkin kertomatta, että koristepuhelinta ei voi liittää tyyppihyväksynnän puuttuessa puhelinverkkoon myöskään muualla maassa, vaikka puhelin on varustettu verkkoon kytkennän mahdollistavalla pistokkeella.

Kaikkien puhelinlaitteiden on täytettävä ne ehdot, jotka on määrätty liikenneministeriön antamissa puhelinverkkojen rakennemääräyksissä. Näiden määräysten rikkomisesta saattaa seurata puhelimen sulkeminen.

Puhelinmaksuista 1.12.1972 annetun asetuksen 5 §:n mukaan posti- ja lennätinlaitoksen puhelinverkkoon saa liittää vain laitoksen omistamia laitteita, jollei PLH myönnä poikkeusta. Yleisissä liittymisehdoissa, jotka puhelimen tilaaja joutuu hyväksymään, on tästä maininta.

Yksityisellä sektorilla mainittuja määräyksiä vastaavat puhelinlaitosten yleiset malliehdot. Niiden mukaan puhelimen tilaaja saa käyttää vain sellaisia laitteita, jotka asianomainen puhelinyhdistys hyväksyy, jollei erikseen anneta lupaa toisenlaisen laitteen verkkoon liittämiseen. Käytännössä kaikkien muiden kuin aivan tavallisten laitteiden osalta vaaditaan ns. tyyppihyväksyntä. Tätä varten laite testautetaan Helsingin Puhelinyhdistyksen laboratoriossa. Tyyppihyväksynnän edellytyksenä on, että puhelinkone täyttää mm. teknisiltä ominaisuuksiltaan voimassa olevien puhelinverkkojen rakennemääräysten vaatimukset. Ilman tyyppihyväksyntää suoritetun verkkoon liitännän aiheuttamista vahingoista vastaa aina liitännän suorittaja itse.

Puhelimen käyttäjän kannalta järjestelmä yksityisellä sektorilla on siten yhdenmukainen sen järjestelmän kanssa, joka on voimassa alueella, jossa valtio huolehtii puhelinliikenteestä. Sekä PLH:n että yksityisten puhelinlaitosten verkkoon tapahtuvan luvattoman liitännän seurauksena saattaa voimassa olevien sääntöjen mukaan olla puhelimen sulkeminen.

Yhtiö ei ole saanut eikä hakenutkaan PLH:lta poikkeuslupaa saada liittää koristepuhelimia puhelinverkkoon. Myöskään yksityisellä sektorilla edellytettyä tyyppihyväksyntää yhtiö ei ole saanut. Helsingin Puhelinyhdistyksen suorittamien alustavien tutkimusten perusteella yhtiön markkinoimat koristepuhelimet eivät ole esim. teknisiltä ominaisuuksiltaan puhelinverkkojen rakennemääräysten mukaisia. Tyyppihyväksyntää ei voi tästä syystä saadakaan näille puhelimille.

Hakemuksessa on lähdetty porrastetusta tiedottamisesta markkinoinnissa. Lehti-ilmoituksissa tulisi mainita, ettei laite kelpaa liitettäväksi verkkoon. Yhtiön markkinoimissa koristepuhelimissa on pistoke ja johdot verkkoon liittämistä varten. Nämä houkuttelevat kuluttajaa kokeilemaan laitteen käyttämistä. Laitteen koristeeksi ostava kuluttaja ei tarvitse pistokkeita ja johtoja. Monet kuluttajat hankkivat kuitenkin tällaisen laitteen usein ns. kakkospuhelimeksi tai vastaavaksi. He siis haluavat sekä koriste- että käyttöesineen. Kuluttajalle, joka haluaisi myös käyttää laitetta, on ilmoitettava, ettei sitä saa kytkeä verkkoon, että laitetta voi käyttää vain koriste-esineenä.

Kuluttajille olisi myös myymälässä kirjallisesti selvitettävä, ettei koristepuhelimille ole verkkoon liittämistä varten saatu poikkeuslupaa eikä tyyppihyväksyntää, minkä johdosta niiden liittäminen puhelinverkkoon on kiellettyä. Pelkkä myyjän suullisesti antama informaatio ei riitä poistamaan mahdollisia epäselvyyksiä.

Yhtiö jättää markkinoinnissaan kertomatta, että koristepuhelimien verkkoon liittäminen ei ole sallittua. Yhtiö ei myöskään selvitä kuluttajalle koristepuhelimien verkkoon liittämisen seurauksia. Kuluttajan ei voi edellyttää tuntevan kaikkia puhelimien käyttöä koskevia määräyksiä. Kuluttaja ei näin ollen saa markkinoinnissa taloudellisen turvallisuutensa kannalta tarpeellisia tietoja. Ei riitä, että kuluttajalle myyntihetkellä mahdollisesti annetaan suullisesti tietoja koristepuhelimien käytöstä. Varsinkin kuluttaja, joka ei ymmärrä asiaa nimenomaisesti tiedustella, saattaa havaita ostaneensa kalliiseen hintaan koriste-esineen käyttöesineen sijasta.

Kyseiset koristepuhelimet ovat koriste-esineiksi suhteellisen kalliita hyödykkeitä. Niillähän ei kuitenkaan ole antiikkitai muuta erityistä arvoa. Tiedot laitteen teknisistä ominaisuuksista ja käyttömahdollisuuksista ovat sen vuoksi KSL 2 luvun 1 §:n 2 mom:n tarkoittamia kuluttajan taloudellisen turvallisuuden kannalta tärkeitä tietoja.

Yhtiön koristepuhelimien markkinoinnin seurauksena puhelimen hankkinut kuluttaja saattaa asentaessaan koristepuhelimen hyvässä uskossa puhelinverkkoon syyllistyä samalla puhelinmaksuista annetun asetuksen säännösten rikkomiseen. Markkinointi, jonka seurauksena kuluttaja saattaa tahtomattaan rikkoa lakia tai asetusta, on kuluttajien kannalta sopimatonta.

LORDI NEL-SON, TAPIO HAHTA KOMMANDIITTIYHTIÖN VASTINE

Yhtiö on kiistänyt, että se olisi koristepuhelimien markkinoinnissaan antanut kuluttajille puutteellisia tai muutoin sopimattomia tietoja.

Yhtiö aloitti koristepuhelimien markkinoinnin n. viisi vuotta sitten. Laitteita on ainakin toistaiseksi myyty hyvin vähän Suomessa. Selventääkseen puhelimien kauppaan liittyviä seikkoja yhtiö pyysi Helsingin Puhelinyhdistystä suorittamaan laitteiden tyyppi- ja laatutarkastuksen, jotta voitaisiin saada lupa niiden myymiseen myös Helsingin Puhelinyhdistyksen verkkoon liitettäväksi. Helsingin Puhelinyhdistyksestä ilmoitettiin, että se ei suorita laitteiden tarkastusta. Vaikka laitteet teknisesti täyttäisivätkin yhdistyksen vaatimukset, lupaa niiden liittämiseen Helsingin verkkoon ei tulla antamaan. Yhdistys perusteli kantaansa sillä, että sen toiminta perustuu puhelinkoneiden vuokraamiseen, eikä se sen vuoksi hyväksy asiakkaan oman laitteen liittämistä verkkoonsa.

Helsingin Puhelinyhdistyksen kanta asiassa on ymmärrettävä kun muistetaan, että sillä on toiminta-alueellaan yli miljoona vuokrapuhelinta. Helsingin Puhelinyhdistys haluaa ymmärrettävästi pitää tiukasti kiinni saavuttamastaan puhelinvuokramonopolista alueellaan.

Yhtiö sai aikaisemmin KA:lta kehotuksen seikkaperäisten tietojen antamiseen ostajalle koristepuhelimen kaupassa. Yhtiö on allekirjoittanut tätä koskevan sitoumuksenkin. Koska tavallisella myyjällä harvoin on juridista koulutusta, yhtiö on laatinut henkilökunnalleen kirjallisen selvityksen koristepuhelimen kauppaan liittyvistä seikoista. Jokainen työntekijä on lukenut tekstin. Varmuuden vuoksi se on vielä kiinnitetty myymälän seinään. Tämän selvemmin ja tehokkaammin KA:n antamaa kehotusta ei ole mahdollista täyttää. Yhtiö on tehnyt voitavansa niiden harvalukuisten kuluttajien suojaamiseksi, jotka ovat koristepuhelimista kiinnostuneita.

Yhtiöllä oli Helsingin Sanomissa KA:n mainitsemat ilmoitukset, joissa muiden tuotteiden ohella mainostettiin mm. kahta eri puhelinmallia. Taloudellisistakin syistä on mahdotonta laittaa ilmoituksiin kovin paljon tekstejä. Koristepuhelimien myynti on vaikeaa kauppaan liittyvien moninaisten asioiden vuoksi. Tästäkin syystä puhelimiin liittyvien asioiden selventäminen tapahtuu parhaiten paikan päällä myymälässä. Lehdissä on paljon mainoksia, joissa esitellään myytävää esinettä, mutta esineen käyttöön liittyvistä rajoituksista ei mainita mitään, puhumattakaan rikkomusten seuraamuksista. Kun esim. mainostetaan autoa tai moottoripyörää, ei mainita, että niiden kuljettamiseen tarvitaan ajokortti. Myöskään moottorikelkan mainoksissa ei puhuta siitä, että niitä saa käyttää vain rajoitetulla alueella. Olisikin kohtuutonta vaatia mainostajaa kertomaan rikkomusen seuraamuksista.

Yhtiön markkinoimat puhelimet myydään yksinomaan koristepuhelimiksi. Myyjä ilmoittaa esittelyn yhteydessä, että puhelimille ei voi antaa käyttölupaa Helsingissä eikä muuallakaan. Tästä huolimatta eräät koristepuhelimen ostaneet henkilöt ovat itse omatoimisesti hankkineet ostamalleen laitteelle käyttöluvan paikkakuntansa puhelinlaitokselta tarkastutettuaan laitteen siellä.

Lehti-ilmoittelulla ei ole ollut kovin merkittävää osaa yhtiön koristepuhelinkaupassa. Ilmoituksia on ollut vain muutaman kerran Helsingin Sanomissa. Yhtiö ei ymmärrä, miksi sen pitäisi mainoksissaan puhua vain puhelimen käyttöön liittyvistä kielloista. Ne ovat hyvin monimutkaisia asioita ja niiden seikkaperäinen selvittely on mahdollista vain myymälässä asiantuntevan myyjän kanssa.

Helsingissä puhelinta hankkiva kuluttaja kääntyy yleensä Helsingin Puhelinyhdistyksen puoleen ja saa sieltä tarvitsemansa puhelimen. Vain sellaisissa poikkeustapauksissa, joissa kuluttaja haluaa erikoisen ja määrätyn tyyppisen puhelimen, hän saattaa kääntyä yhtiön puoleen. Tällainen kuluttaja on sen verran valistunut, että hän kysyy varmasti paikan päällä myymälässä puhelimen käytöstä ja sen asennuksesta.

KA:n väite, että laitteet olisivat kalliita, on aiheeton. Esimerkiksi ilmoituksessa mainittu muovikuorinen puhelin maksaa 390 markkaa eli vähemmän kuin Helsingin Puhelinyhdistyksen tarjoama vastaava laite. Toinen lehti-ilmoituksessa ollut puhelin on valmistettu intialaisesta onyx kivestä, joka on puolijalokivi. Laite maksaa 800 markkaa. Sen kaikki näkyvät metalliosat on päällystetty 18 karaatin kullalla, mistä on merkintä puhelimessa. Puhelimien hinnat ovat siten edulliset niiden laatuun nähden. Samat puhelimet maksavat ulkomailla huomattavasti enemmän.

Yhtiö on harjoittanut koristepuhelimien markkinointia hyvää kauppiastapaa noudattaen. Myös KA:lle antamaansa sitoumusta yhtiö on noudattanut markkinoinnissaan. Kysymys on hyvin suppeasta markkinoinnista ja pienestä, valistuneesta kuluttajaryhmästä. Asialla ei ole ennakkotapausarvoa sen suppeuden ja laadun vuoksi.

ESITETTY SELVITYS

Markkinatuomioistuimessa on kuultu KA:n nimeäminä todistajina diplomi-insinööri Seppo Tapio Toivosta Puhelinlaitosten Liitto r.y:stä ja insinööri Aarno Kalevi Polamoa PLH:sta. Todistajat ovat kertoneet seuraavaa:

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Yhtiö on 5.6.1979 päivätyssä koristepuhelimien kauppaan liittyvässä kirjallisessa selvitykessä, joka on yhtiön ilmoituksen mukaan luetettu jokaisella yhtiön työntekijällä ja kiinnitetty yhtiön myymälähuoneiston seinään, tosin ilmoittanut, ettei Helsingin Puhelinyhdistys anna lupaa koneiden kytkemiseen verkkoonsa, mutta samalla ilmoittanut asiakkaidensa muualla Suomessa hyväksyttäneen yhtiöltä ostamiaan puhelinkoneita paikkakuntansa puhelinlaitoksissa. Sanotusta selvityksestä ja koneen myyjän sen perusteella antamasta ilmoituksesta kuluttaja on voinut saada sellaisen käsityksen, että yhtiön myymiä puhelinkoneita voitiin liittää muiden puhelinlaitosten kuin Helsingin Puhelinyhdistyksen verkkoon, vaikkei se edellä mainituista syistä ole ollut mahdollista. Tätä käsitystä on ollut omiaan vahvistamaan se, että myytävät puhelinkoneet oli varustettu liitäntäjohdoilla ja pistokkeilla.

Markkinatuomioistuin katsoo, että yhtiö on jättämällä kysymyksessä olevissa lehti-ilmoituksissa ja kirjallisessa selvityksessä sekä muutoin markkinoinnissaan selvästi ilmoittamatta, että koristepuhelimina myytyjen puhelinkoneiden liittäminen minkään Suomessa toimivan puhelinlaitoksen verkkoon ei ole luvallista, käyttänyt markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimatonta menettelyä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomiostuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 §:n ja 7 §:n 1 mom:n nojalla 50 000 markan sakon uhalla kieltää Lordi Nel-son, Tapio Hahta kommandiittiyhtiötä markkinoimasta edellä mainittuja puhelinkoneita, jollei lehti-ilmoituksissa ja muussa kirjallisessa markkinointiaineistossa sekä konetta ostavalle kuluttajalle ennen kaupan päättämistä selvästi ilmoiteta, että puhelinkoneiden liittäminen minkään Suomessa toimivan puhelinlaitoksen puhelinverkkoon ei ole luvallista puuttuvan poikkeusluvan tai tyyppihyväksynnän vuoksi.

KA:n vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Kieltoa on noudatettava heti.

Läsnä: Valkonen puheenjohtajana, Pekkanen, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Jääsalo, Mustonen ja Ollikainen.

---

[SV]

KO mot Lordi Nel-son, Tapio Hahta kommandiittiyhtiö (bolaget). - En prydnadstelefon fick inte kopplas till telefonnätet, eftersom dispens eller typgodkännande inte getts beträffande apparaten. I marknadsföringen hade inte uppgivits att anslutning av apparaten till nätet inte var tillåtet. Förfarandet var otillbörligt.

KSL_2_kap._1_§_1_mom.

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat att bolaget med stöd av 2 kap. 1 § och 2 mom. konsumentskyddslagen (KSL) vid vite skulle förbjudas att marknadsföra nedan avsedda eller motsvarande prydnadstelefoner, så vida inte

a) i tidningsannonserna anges att anslutning av telefonerna till telefonnätet är förbjuden samt

b) vid försäljning av telefoner till konsumenterna i butiken skriftligen meddelas att dispens eller typgodkännande för anslutning av telefonerna till telefonnätet inte erhållits.

KO fick 22.1.1979 av en konsument ett meddelande enligt vilket bolaget 23.10.1978 till honom sålt en i Italien tillverkad prydnadstelefon utan att i samband med presentationen nämna att det är möjligt att koppla telefonen till nätet endast med tillstånd av antingen post- och telegrafstyrelsen (PTS) eller den lokala telefonföreningen. I december 1979 krävde en representant för Helsingfors Telefonförening i samband med ett reparationsbesök hos konsumenten att telefonen skulle kopplas från nätet.

Med anledning av meddelandet krävde KO att bolaget i framtiden vid sin marknadsföring av prynadstelefoner skulle ge konsumenterna exakta och tillräckliga uppgifter om anslutning av prydnadstelefoner till telefonnätet samt om villkoren för användningen. Bolaget samtyckte 5.3.1979 på KO:s yrkande till att underteckna en förbindelse i saken.

Härefter har bolaget bl.a. i Helsingin Sanomat 17.4.1980 och 5.5.1980 publicerat annonser i vilka italiensktillverkade telefoner marknadsförts. I annonserna har inte ingått något omnämnande av anslutning av telefonerna till telefonnätet eller om villkoren för användningen.

KO har från Helsingfors Telefonförening fått ett 8.9.1980 daterat brev. I det nämns att bolaget marknadsför prydnadstelefoner så att köparen i samband med presentationen lämnas i och för sig riktig uppgift om att säljaren inte kan ge tillstånd till att telefonen ansluts inom Helsingfors Telefonförenings område. Vid presentationen underlåter man likväl att berätta att prydnadstelefonen då typgodkännande saknas inte heller kan anslutas till telefonnätet annarstans i landet, även om telefonen är försedd med stickkontakt som möjliggör tillkoppling.

Alla telefonanordningar bör uppfylla de villkor som fastställts i trafikministeriets konstruktionsbestämmelser för telefonnäten. Brott mot dessa bestämmelser kan leda till att telefonen stängs.

I enlighet med 5 § förordningen om telefonavgifter av 1.12.1972 får till post- och telegrafverkets telefonnät anslutas endast post- och telegrafverket tillhöriga anläggningar, om inte PTS medger undantag. I de allmänna anslutningsvillkoren, som en telefonbeställare måste godkänna, ingår ett omnämnande av detta.

Inom den privata sektorn motsvaras dessa bestämmelser av telefoninrättningarnas allmänna modellvillkor. Enligt dem får telefonbeställare använda endast sådan anordning som vederbörande telefonförening godkänner, om tillstånd inte särskilt beviljas för anslutning av annorlunda anläggning till nätet. I praktiken krävs s.k. typgodkännande för alla andra än alldeles vanliga apparater. I detta syfte testas apparaten i Helsingfors Telefonförenings laboratorium. En förutsättning för typgodkännande är att telefonapparaten bl.a. beträffande sina tekniska egenskaper motsvarar de gällande konstruktionsbestämmelserna i fråga om telefonnäten. För skador som anslutning till nätet utan typgodkännande medför svarar alltid anslutaren själv.

Med tanke på telefonanvändaren överensstämmer systemet inom den privata sektorn således med det system som gäller på det område där staten sköter telefontrafiken. En följd av olovlig anslutning såväl till PTS:s som de privata telefoninrättningarnas nät kan enligt de gällande stadgarna vara att telefonen stängs.

Bolaget har inte erhållit eller ens ansökt om dispens hos PTS om att få ansluta prydnadstelefoner till telefonnätet. Inte heller sådant tillstånd som förutsätts inom den privata sektorn har bolaget erhållit. Enligt de preliminära undersökningar Helsingfors Telefonförening företagit motsvarar de prydnadstelefoner bolaget saluför t.ex. till sina tekniska egenskaper inte konstruktionsbestämmelserna för telefonnäten. Typgodkännande kan av denna orsak inte fås för dessa telefoner.

I ansökan har man utgått från en graderad information vid marknadsföringen. I tidningsannonserna borde nämnas att apparaten inte lämpar sig för anslutning till nätet. I de prydnadstelefoner bolaget marknadsför finns stickkontakt och ledning för anslutning till nätet. Dessa lockar konsumenten till att försöka sig på att använda telefonen. Den konsument som köper telefonen som prydnad behöver inte kontakter och ledningar. Många konsumenter skaffar sig likväl en dylik apparat som s.k. bitelefon eller motsvarande. De vill ha både ett prydnads- och bruksföremål. Till den konsument som också önskar använda apparaten bör meddelas att den inte får kopplas till nätet, d.v.s. att apparaten får användas endast såsom prydnadsföremål.

För konsumenten borde också i affären skriftligt klarläggas att dispens inte erhållits för anslutning av prydnadstelefoner till nätet, inte heller typgodkännande, varför det är förbjudet att koppla dem till nätet. Enbart muntlig information av försäljaren räcker inte till för att utesluta eventuella oklarheter.

Bolaget underlåter i sin information att berätta att det inte är tillåtet att koppla prydnadstelefonerna till nätet. Bolaget klarlägger inte heller för konsumenten följderna av att prydnadstelefonen kopplas till nätet. Det kan inte förutsättas att konsumenten känner till alla bestämmelser om användningen av telefon. Konsumenten får sålunda inte vid marknadsföringen tillräckliga uppgifter med tanke på sin ekonomiska trygghet. Det förslår inte att konsumenten vid försäljningsögonblicket möjligen ges muntliga uppgifter om användningen av prydnadstelefonerna. I synnerhet en konsument, som inte förstår att uttryckligen förhöra sig om saken, kan bli varse att han för dyrt pris köpt ett prydnadsföremål i stället för ett bruksföremål.

De ifrågavarande prydnadstelefonerna är såsom prydnadsföremål relativt dyra nyttigheter. De har ju inte antikeller annat speciellt värde. Uppgifterna om apparatens tekniska egenskaper och användningsmöjligheter är för den skull i 2 kap. 1 § 2 mom. KSL avsedda uppgifter som är viktiga med hänsyn till konsumentens ekonomiska trygghet.

Som en följd av marknadsföringen av prydnadstelefoner kan en konsument som skaffat en prydnadstelefon om han i god tro ansluter telefonen till nätet samtidigt göra sig skyldig till förbrytelse mot förordningen om telefonavgifter. Marknadsföringen, till följd av vilken konsumenten omedvetet kan komma att bryta mot lag och förordning, är otillbörlig från konsumentens synpunkt.

LORDI NEL-SON, TAPIO HAHTA KOMMANDIITTIYHTIÖS BEMÖTANDE

Bolaget har bestridit att den vid marknadsföringen av prydnadstelefoner skulle ha gett konsumenterna bristfälliga eller annars otillbörliga uppgifter.

Bolaget inledde marknadsföringen av prydnadstelefoner för ca fem år sedan. Det har hittills sålts mycket få apparater i Finland. För att klarlägga de omständigheter som sammanhänger med handeln med telefonerna begärde bolaget att Helsingfors Telefonförening skulle verkställa typ- och kvalitetsgranskning av apparaterna, så att tillstånd skulle erhållas för försäljning av apparaterna också för anslutning till Helsingfors Telefonförenings nät. Från Helsingfors Telefonförening meddelades att den inte verkställer granskning av apparaterna. Även om apparaterna tekniskt skulle uppfylla föreningens krav, kommer tillstånd till anslutning till Helsingfors nät inte att ges. Föreningen motiverade sin ståndpunkt med att dess verksamhet bygger på uthyrande av telefonapparater, och den kan för den skull inte godkänna att kundernas egna apparater ansluts till nätet.

Helsingfors Telefonförenings ståndpunkt i saken är förståelig när man minns att den på sitt verksamhetsområde har över en miljon hyrestelefoner. Helsingfors Telefonförening önskar av förståeliga skäl noga hålla fast vid det hyrestelefonmonopol föreningen uppnått på sitt område.

Bolaget fick tidigare av KO en uppmaning att lämna köparen detaljerade uppgifter vid köp av prydnadstelefoner. Bolaget har också undertecknat en förbindelse härom. Emedan en vanlig försäljare sällan har juridisk utbildning, har bolaget för sin personal utarbetat en skriftlig utredning om de omständigheter som ansluter sig till handeln med prydnadstelefoner. Varje arbetstagare har läst texten. För säkerhets skull har den ännu anslagits på en vägg i butiken. Klarare och effektivare är det inte möjligt att uppfylla KO:s uppmaning. Bolaget har gjort vad det kunnat för att skydda de få konsumenter som är intresserade av prydnadstelefoner.

Bolaget har i Helsingin Sanomat publicerat de annonser KO nämnt och i vilka förutom andra produkter gjordes reklam för två olika telefonmodeller. Också av ekonomiska skäl är det omöjligt att få särskilt mycket text med i annonserna. Försäljningen av prydnadstelefoner är svår på grund av de mångahanda omständigheter som ansluter sig till handeln med dem. Även av denna anledning kan de omständigheter som ansluter sig till telefonerna bäst klarläggas på platsen i butiken. I tidningarna förekommer det många annonser där föremål som är till salu presenteras men där det inte nämns något om de begränsningar som sammanhänger med deras användning, för att inte tala om följderna av förbrytelser. T.ex. i reklamen för bilar och motorcyklar nämns det inte att körkort krävs för att de skall få framföras. I annonser för snöskotrar talas det inte om att de får användas endast på ett begränsat område. Det skulle också vara oskäligt att kräva att annonsören skulle berätta om följderna av förbrytelser.

De telefoner bolaget marknadsför säljs enbart som prydnadstelefoner. Försäljaren meddelar i samband med demonstrationen att användningstillstånd för telefonerna inte kan ges i Helsingfors eller annanstans. Trots detta har vissa personer som köpt prydnadstelefoner på egen hand skaffat användningstillstånd för sin apparat hos telefoninrättningen på sin ort efter att ha låtit granska apparaten där.

Tidningsannonserna har inte haft någon särskilt stor betydelse inom bolagets handel med prydnadstelefoner. Annonser har endast några gånger förekommit i Helsingin Sanomat. Bolaget inser inte varför det i sina annonser bara borde tala om de förbud som ansluter sig till användningen av telefonerna. Det är fråga om mycket invecklade saker som i detalj kan klarläggas endast i butiken tillsammans med en sakkunnig försäljare.

Den konsument i Helsingfors som skaffar sig telefon vänder sig i allmänhet till Helsingfors Telefonförening och får därifrån den telefon han behöver. Endast i sådana undantagsfall då konsumenten önskar en speciell telefon av viss typ kan han vända sig till bolaget. En dylik konsument är så pass upplyst att han säkert på platsen i butiken förhör sig om telefonens användning och installation.

KO:s påstående att apparaterna skulle vara dyra är grundlöst. Till exempel den telefon med plasthölje som nämnts i annonserna kostar 390 mark, d.v.s. mindre än Helsingfors Telefonförenings motsvarande apparat. Den andra i tidningsannonsen nämnda telefonen är tillverkad av indisk onyx, som är en halvädelsten. Apparaten kostar 800 mark. Alla dess synliga metalldelar är belagda med 18 karats guld varom anteckning finns på telefonen. Telefonernas priser är sålunda förmånliga med hänsyn till kvaliteten. Samma telefoner kostar utomlands betydligt mera.

Bolaget har bedrivit marknadsföringen av prydnadstelefonerna med iakttagande av god handelsmannased. Också den förbindelse bolaget givit KO har den följt vid marknadsföringen. Det är fråga om en mycket begränsad marknadsföring och om en begränsad, upplyst konsumentgrupp. Saken har inte prejudikatsvärde på grund av dess snäva område och natur.

FÖRETEDD UTREDNING

I marknadsdomstolen har såsom av KO utsedda vittnen hörts diplomingenjören Seppo Tapio Toivonen från Telefoninrättningarnas Förbund r.f. och ingenjören Aarno Kalevi Polamo från PTS. Vittnena har berättat följande:

Toivonen:

Polamo:

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Bolaget har marknadsfört telefonapparater, som det kallat prydnadstelefoner, bland annat genom att 17.4.1980 och 5.5.1980 i Helsingin Sanomat publicera annonser om dem. Av annonserna kan konsumenten ha bibringats den uppfattningen att apparaterna kan anslutas till telefonnätet för att användas såsom vanliga telefoner. Enligt den utredning som erhållits har det emellertid inte varit tillåtet att ansluta apparaterna till telefonnätet eftersom för detta inte erhållits vare sig i 5 § förordningen om post- och telegrafstyrelsens telefonavgifter av 1.12.1972 avsedd dispens eller behövlig dispens för åtgärden av någon annan i Finland verksam telefoninrättning eller typgodkännande av telefonapparaten. Enligt konstruktionsbestämmelserna för telefonnäten var det dessutom inte ens möjligt att få dispens eller typgodkännande för dessa telefonapparater utan vissa tekniska ändringar av apparaterna. I tidningsannonserna nämndes emellertid inte att det inte var tillåtet att ansluta telefonerna till telefonnätet.

Bolaget har i en 5.6.1979 daterad skriftlig förklaring som anslöt sig till försäljningen av prydnadstelefonerna och som enligt meddelande från bolaget lästs av alla bolagets arbetstagare och fästs på väggen i försäljningslokalen, visserligen meddelat att Helsingfors Telefonförening inte beviljar tillstånd att ansluta apparaterna till nätet, men samtidigt meddelat att kunder på andra håll i landet fått apparaterna godkända av telefoninrättningen på orten. Av denna förklaring och det som försäljaren på basen av den meddelat kan konsumenten ha fått en sådan uppfattning att de telefonapparater bolaget sålt kunde anslutas till andra telefoninrättningars än Helsingfors Telefonförenings nät, fästan detta av ovan nämnda skäl inte var möjligt. Denna uppfattning har stärkts av att apparaterna varit försedda med anslutningsledningar och stickkontakter.

Marknadsdomstolen anser att bolaget genom att i annonserna och i sin skriftliga förklaring samt eljest vid marknadsföringen underlåta att klart meddela att det inte är tilllåtet att ansluta de såsom prydnadstelefoner sålda telefonapparaterna till någon i Finland verksam telefoninrättnings nät i sin marknadsföring gjort sig skyldigt till otillbörligt förfarande mot konsumenterna.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner med stöd av 2 kap. 1 § och 7 § 1 mom. KSL rättvist att vid vite av 50 000 mark förbjuda Lordi Nel-son, Tapio Hahta kommandiittiyhtiö att marknadsföra ovan nämnda telefonapparater, om inte i tidningsannonser och annat skriftligt marknadsföringsmaterial klart meddelas eller konsumenten före köpet klart underrättas om att det inte är tillåtet, att ansluta apparaterna till någon i Finland verksam telefoninrättnings telefonnät på grund av att dispens eller typgodkännande inte erhållits. KO:s yrkande på ett mera omfattande förbud förkastas.

Förbudet skall iakttagas omedelbart.

Närvarande: Valkonen, viceordförande, Pekkanen, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Jääsalo, Mustonen och Ollikainen.