Consumer Court bans misleading 'free' insurance offers tied to car purchases under Finnish Consumer Sales Law.

KA vastaan Aro-Yhtymä Oy (yhtiö). 16.12.1980. -Lisäetutarjous. Yhtiö tarjosi Datsun merkkisen auton ostajalle ilman eri veloitusta Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampon vaunuvahinko-, hirvivahinko-, palo-, varkaus-, autopalvelu- ja oikeusturvavakuutuksen täysvakuutuksena vuodeksi. Yhdessä tarjotuilla hyödykkeillä katsottiin olevan KSL 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettu ilmeinen asiallinen yhteys keskenään. Tarjotun lisäedun katsottiin luovan painetta jatkovakuutuksen ottamiseen ja vaikuttavan siten, että pakollinen liikennevakuutuskin otetaan Samposta. Markkinoinnin katsottiin myös vähentävän kuluttajien valinnan vapautta vakuutusyhtiön suhteen ja vaikeuttavan kuluttajien vakuutustarpeen arvioimista. Lisäetu oli vaikeaselkoinen. Tarjous katsottiin KSL 2 luvun 1 §:n vastaiseksi. Yhtiötä kiellettiin myös käyttämästä lisäetutarjouksesta ilmaisuja "veloituksetta", "ilmaiseksi" ja "gratis". Ilmaisua täysvakuutus ei pidetty harhaanjohtavana.

KSL_2_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on vaatinut, että markkinatuomioistuin KSL 2 luvun 1 ja 4 §:n nojalla sakon uhalla kieltää yhtiötä markkinoinnissaan kuluttajille tekemästä tarjousta, jonka mukaan auton ostajalle annetaan ilman eri veloitusta vaunuvahinko, hirvivahinko, palo, varkaus, autopalvelu tai oikeusturvavakuutus taikka näiden vakuutusten yhdistelmä.

Toissijaisesti KA on vaatinut, että yhtiötä KSL 2 luvun 1 §:n nojalla sakon uhalla kielletään markkinoinnissaan kuluttajille kutsumasta edellä mainittujen vakuutusten yhdistelmää "täysvakuutukseksi" sekä käyttämästä ilmaisua "veloituksetta", "ilmainen", "gratis" tai muuta vastaavaa maksuttomuutta ilmaisevaa sanontaa, kun hyödykkeen saanti edellyttää ostoksen tekemistä.

Yhtiö oli 27.1.1980 aloittanut laajan mainoskampanjan, jonka sanomalehtiosuuden pääsanoma oli: "Kaikkien aikojen Datsunetu: Ensimmäisenä Suomessa Datsun antaa täysvakuutuksen vuodeksi." Sanomalehtiilmoitukset oli julkaistu koko sivun ilmoituksina mm. Helsingin Sanomissa ja ns. maakuntien ykköslehdissä 27.1.31.1.1980 välisenä aikana kaikkiaan 22 eri päivälehdessä. Kampanjaa on tarkoitus jatkaa sanomalehdissä, aikakauslehdissä, television välityksellä ja maantiejulisteilla.

Kuluttajapoliittisesti yhdistetyt tarjoukset ovat eräissä tapauksissa perusteltuja, esim. kun tavaroiden tai palvelujen käyttö on mahdollista vain samanaikaisesti tai kun samanaikaista käyttöä on pidettävä suotavana. Näissäkin tapauksissa on yhdistetyiltä tarjouksilta voitava edellyttää, että ne eivät vaikeuta kuluttajan mahdollisuutta harkita tarjouksen edullisuutta.

Yhdistetyt tarjoukset ovat kuluttajapoliittisesti perusteltuja vain erityisten edellytysten vallitessa. Esillä olevassa tapauksessa on kysymys periaatteellisesti merkittävästä ilmiöstä. Kysymys on siitä, sallitaanko tulevaisuudessa kestokulutustavaran tai muun ulkoisille riskeille alttiin hyödykkeen hankkiminen ilman, että samalla ostetaan hyödykkeeseen liittyvä vakuutussuoja. Vakuutusten kytkeminen kestokulutustavaraa koskeviin myyntitarjouksiin korottaa hyödykkeiden hintoja. On ilmeistä, että yhden tuotteen ja sitä koskevan vakuutussuojan myyminen yhteiseen hintaan ei jäisi poikkeustapaukseksi, vaan todennäköisesti muodostuisi pääsääntöiseksi asianomaisella alalla.

Tarjouksessa, jossa yhdistetään auto ja siihen liittyvä vapaaehtoinen vakuutus tai tällaisten vakuutusten yhdistelmä, on toisen lisäedun sisältönä ulkopuolisten tekijöiden päähyödykkeelle aiheuttamien taloudellisten vahinkojen korvaaminen. Tällaiseen yhdistettyyn tarjoukseen sisältyvien hyödykkeiden välillä ei ole sellaista yhteyttä kuin huolto- ja takuusitoumuksen sisältävillä yhdistetyillä tarjouksilla.

Vakuutusturvan luonteelle on ominaista sen jatkuvuus. Autovakuutuksen maksumääräytymisjärjestelmä on myös rakennettu siten, että se toisaalta palkitsee vahingolta välttymisen, mutta toisaalta turvaa vakuutuksen pitkän voimassaoloajan. Vakuutuksen tarjoaminen yhdessä toisen hyödykkeen kanssa siten, että vakuutusturva on lyhytaikainen, vain yksi vuosi, on omiaan luomaan painetta jatkovakuutuksen ottamiselle. Vakuutuskylkiäinen on täten omiaan aiheuttamaan lisäkustannuksia.

Riippumatta siitä, katsotaanko yhtiön tarjouksen osasten välillä olevan ilmeinen asiallinen yhteys vai ei, tarjous on kuluttajien kannalta sopimaton ja näin KSL 2 luvun 1 §:n vastainen. Tarjous on omiaan viemään kuluttajan huomion pois päätuotteesta ja rajoittaa kuluttajien mahdollisuuksia valita vakuutusyhtiö ja päättää vakuutusturvan sisällöstä.

Auton ostaminen edellyttää kuluttajalta monipuolista harkintaa. Hänen on suoritettava vertailuja ja pääteltävä, minkä hintainen ja tyyppinen auto soveltuu juuri hänen tarpeisiinsa. Tätä harkintaa ei tulisi entisestään vaikeuttaa liittämällä sinänsä monimutkaiseen päätuotteeseen toinen vaikeaselkoinen sivutuote, ns. täysvakuutus. Yhtiön tekemä tarjous on omiaan viemään kuluttajan huomion pois päätuotteesta varsinkin, kun hintaerot saman suuruusluokan autojen välillä ovat varsin pieniä.

Autoon liittyviä vakuutuksia myönnetään mitä erilaisimpina yhdistelminä. Perusvakuutuksena vapaaehtoinen autovakuutus sisältää vaunuvahinko-, palo-, varkaus- ja autopalveluvakuutukset. Tähän voidaan liittää lasi-, oikeusturva-, hirvivahinko-, osamaksu- ja autokiinnitys- sekä lisälaitevakuutukset. Vakuutukset myönnetään erilaisilla omavastuuehdoilla, jotka vaikuttavat vakuutusmaksuihin. Vakuutusmaksujärjestelmä rakentuu ns. bonuslaskelmaan, jonka mukaan jokainen vakuutuskausi ilman vahinkoja oikeuttaa vakuutusmaksualennukseen. Kuluttajan olisi tarkoin harkittava, tarvitseeko hän autoonsa vapaaehtoisen vakuutuksen sekä millaisen näistä vakuutuksista. Mikäli hänelle tällaisessa harkintatilanteessa tarjotaan tietty vakuutussuoja ilman eri veloitusta, on tarjolla vaara, että vakuutustarpeen selvittäminen jää tekemättä ja kuluttaja tyytyy automyyjän tekemään vakuutusratkaisuun.

Yhtiö on tehnyt etukäteen sopimuksen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampon kanssa siitä, että ns. täysvakuutus otetaan nimenomaan tästä vakuutusyhtiöstä. Tämä vie kuluttajalta mahdollisuuden vapaasti valita vakuutusyhtiönsä. Se seikka, että kuluttaja voi kieltäytyä ottamasta vastaan tarjottua vakuutusta, ei tätä asetelmaa muuta. Vakuutusturvan hankkiminen on kuluttajan kannalta tärkeä taloudellinen ratkaisu, jonka perusteena tulisi olla nimenomaan vakuutuksen ehdot ja asianomaisen vakuutusyhtiön tarjoamien palvelujen laatu eikä kulloinkin kiinnostava automerkki.

Vaunuvakuutuksen ottaminen on auton omistajalle ollut vaivaton toimenpide. Tarjoamalla tämä vakuutusturva autokaupan yhteydessä ei näin ollen luoda uusia myyntikanavia eikä uutta palvelumuotoa, joka helpottaisi vakuutuksen ottamista tai vähentäisi kuluttajien vakuutuksen hankkimisesta aiheutuvia kustannuksia.

Nykyisin vähemmistö kaikista autonomistajista katsoo tarvitsevansa vapaaehtoista autovakuutusta. Mikäli esimerkiksi kansantaloudellisista syistä katsottaisiin, että tällaisen autovakuutuksen ottaminen olisi tehtävä pakolliseksi, asia olisi hoidettava lainsäädäntöteitse. Jos taas vakuutuksen ottaminen katsotaan kansalaisen itsensä päätettäväksi asiaksi, vakuutuksen ottamisesta päättämistä ei tulisi tehdä auton ostamisesta riippuvaksi.

Yhtiö käyttää tarjoamastaan vakuutusturvasta nimitystä "täysvakuutus" siitä huolimatta, että vakuutusyhtiö, joka vakuutusturvan myöntää, saman vakuutustodistuksen tekstin mukaan myöntää ainakin neljä erilaista lisävakuutusta, joista kuitenkin peritään erillinen lisämaksu. Koska yhtiön markkinointi kohdistuu myös auton ostoa ensi kertaa harkitseviin kuluttajiin sekä kuluttajiin, joilla ei ennestään ole ollut autovakuutusta, yhtiön käyttämää ilmaisua "täysvakuutus" on pidettävä harhaanjohtavana.

Yhtiö kertoo mainoksissaan, että vakuutusturva annetaa "veloituksetta", "ilmaiseksi" tai vastaavasti ruotsiksi "gratis" siitä huolimatta, että vakuutuksen saaminen edellyttää päähyödykkeen ostamista eli vastikkeellista oikeustointa. Nämä mainonnassa esitetyt ilmaisut ovat KSL 2 luvun 1 §:n vastaisia.

ARO-YHTYMÄ OY:N VASTINE

Yhtiö on myöntänyt markkinoinnissaan käyttäneensä KA:n mainitsemaa mainoskampanjaa. Yhtiö on luopunut markkinoinnissaan käyttämästä lisäedusta ilmaisuja "veloituksetta", "ilmainen" ja "gratis".

Yhtiö on kiistänyt markkinointinsa olevan KSL säännösten vastaista.

KSL:n esitöissä on mainittu eräänä sallittuna tarjouksen muotona tavaran ja sen huollosta huolehtimisen tarjoaminen yhteisestä hinnasta. Tavaran huollolla ja takuulla verrattuna vakuutukseen ei ole kovin suurta eroa. Takuu antaa vain 1-2 vuoden eli suhteellisen lyhyen ajan turvaa tavaran virhetilanteissa. Vakuutus taas antaa kestokulutushyödykkeen ostajalle paljon laajemmin taloudellista turvallisuutta kaikissa onnettomuus- ja vahinkotilanteissa. Tällöin lisäetu todella parantaa kuluttajan taloudellista turvallisuutta. Vaikka "täysvakuutuksen" kohteena ovatkin ulkopuolisten tekijöiden päähyödykkeelle eli autolle aiheuttamat vahingot, liittyvät kuitenkin toisaalta vahinkojen syntyminen ja toisaalta auton ajokuntoon saattaminen välittömästi päähyödykkeen, auton käyttöön.

Esillä olevassa tapauksessa tarjottujen hyödykkeiden välillä oleva ilmeinen asiallinen yhteys ilmenee mm. siitä, että "täysvakuutus" annetaan vain autoilijoille, jolloin vakuutuksen ja auton ostajapiiri muodostuu samoista henkilöistä. Kuluttajat hankkivat yleensä nämä hyödykkeet samanaikaisesti, mikä on myäs käytännöllisintä ja edullisinta. Ilmeistä asiallista yhteyttä ei sulje pois se, että jotkut kuluttajat eivät ehkä halua hankkia vapaaehtoista autovakuutusta auton ostaessaan. Sitä paitsi hyödykkeillä saattaa olla ilmeinen asiallinen yhteys keskenään, vaikka toisen hyödykkeen käyttäminen ei aina vaatisi toista. Riittävää on, että hyödykkeet kuluttajan näkökulmasta katsoen selvästi täydentävät toisiaan.

Datsun-vakuutuksen luonteeseen kuuluu, että se on määräaikainen yhden vuoden vakuutus. Vuoden päättyessä Keskinäinen Vakuutusyhtiö Sampo tarjoaa kirjallisesti ostajalle mahdollisuuden jatkaa vakuutusta normaaleilla maksuilla ja voimassa olevilla ehdoilla. Tässä suhteessa vakuutuskylkiäinen ei ole omiaan aiheuttamaan lisäkustannuksia, ellei osamaksusopimus tätä edellytä.

Kuluttaja ei tee autoa koskevaa ostopäätöstään pelkästään markkinointia koskevien sanomalehti-ilmoitusten ja muiden mainosten perusteella. Mainonta on vain lähtökohta ja antaa virikkeen lähteä tutustumaan mainonnassa esitettyyn hyödykkeeseen ja sen liitännäisiin sekä neuvottelemaan itse ostosta ja sen ehdoista. Mainonnassa esitettyjä tietoja täydennetään käytännön myyntityössä. Kuluttajalle ennen hyödykkeen ostopäätöksen tekemistä annettavat tiedot muodostavat kokonaisuuden, jonka valossa tietojen riittävyyttä tai niiden puutteellisuutta on arvosteltava.

Auton ostopäätös edellyttää erittäin monipuolista teknistä ja taloudellista informaatiota. Mainosilmoituksessa annettava informaatio ei parhaimmillaankaan voi olla kuin heräte tulla tutustumaan ja kysymään myynnin kohteesta tarkempia tietoja. Kuluttajan kannalta keskeisintä on saada vastaus siihen, miten hän voi tyydyttää kuljetustarpeensa taloudellisimmin. Tekniset ominaisuudet yhdessä auton hintatekijöiden kanssa muodostavat siten pääperusteen auton valinnassa. Nykyajan autonostaja on kyllin valistunut ja arvostelukykyinen pystyäkseen valitsemaan itselleen sopivat vaihtoehdot eri automerkkien ja -liikkeiden tarjousten joukosta. Auton ostaja saa ostopäätökseen vaikuttavista seikoista yksityiskohtaiset tiedot neuvotellessaan myyjän kanssa ennen ostopäätöksen tekemistä.

Kuluttajan vakuutustarve selvitetään kuluttajan ja autoliikkeen yhdessä täyttämässä vakuutustodistuksessa. Vakuutustodistuksen takasivulle on merkitty täydellinen ja yksityiskohtainen selvitys kyseisen vakuutuksen sisällöstä. Kuluttaja saa siis ennen ostopäätöksen tekoa selvityksen tästä lisäetuna tarjotusta vakuutuksesta, joten se ei voi jäädä hänelle tuntemattomaksi tai vaikeaselkoiseksi. Vakuutusten myynti esillä olevassa tapauksessa ei poikkea nykyisin autoliikkeissä noudatettavasta käytännöstä. Autoliikkeet ovat toimineet aina vakuutusyhtiöiden asiamiehinä ja niiden henkilöstö on vakuutusyhtiöiden tähän tehtävään kouluttamaa.

Vapaaehtoisten autovakuutusten merkitys on kuluttajalle tärkein ensimmäisen vuoden aikana, jolloin vahinkoriski on kokemuksen mukaan suurin ja auton arvo korkeimmillaan. Kun kuluttajalla mahdollisesti aikaisemmin olleen autovakuutuksen edut voivat jäädä vuodeksi "lepäämään", lisäetu tulee myös tällaisten kuluttajien hyväksi. Auton hintaa ei ole lisäedun vuoksi korotettu. Lisäetu on vähäinen, vain noin 1-1,5 prosenttia päähyödykkeen eli auton hinnasta. Mitään vaaraa siitä, että auton ostaja yliarvioisi tarjouksen edullisuuden, ei ole olemassa.

Se, että kuluttajalla ei ole mahdollisuutta valita vakuutusyhtiötä kyseisessä tapauksessa, ei sinänsä ole kovin merkityksellinen seikka, koska vakuutusehdot ovat vakuutusyhtiöissä samanlaiset. Ehdot vahvistaa vuosittain Autovakuutusliitto, johon kuluttajille autovakuutuksia myyvät vakuutusyhtiöt yhtä poikkeusta lukuunottamatta kuuluvat. Vakuutuksen ottajat ovat siten tässä suhteessa samanarvoisessa asemassa. Vakuutus- ja vahinkopalvelun osalta ei vakuutusyhtiöiden välillä ole myöskään sanottavampia eroja.

Yhtiö on neuvotellut Datsun-vakuutuksen hinnan eri vakuutusyhtiöille lähettämiensä tarjouspyyntöjen perusteella edulliseksi. Tästä hyötyy välillisesti myös kuluttaja. Normaalit myyntikustannukset ovat jääneet pois. Tällaisen sopimuksen hajauttaminen eri vakuutusyhtiöiden kesken veisi mennessään kustannussäästöt. Tarjouksen edullisuus kuluttajalle on merkittävämpi seikka kuin valinnan vapauden rajoittaminen vakuutusyhtiön suhteen.

Sanontaa "täysvakuutus" on yleisesti käytetty autoilijoiden keskuudessa jo vuosikymmeniä. Tällä on pyritty erottamaan se liikennevakuutuksesta siten, ettei syntyisi väärinkäsityksiä. Ajoneuvoa varten otetusta liikennevakuutuksesta ei korvata ajoneuvolle itselleen aiheutuneita vahinkoja. "Täysvakuutus" taas korvaa, vakuutusehdoissa olevia eräitä poikkeuksia lukuunottamatta, ajoneuvolle itselleen sattuvat vahingot esim. täystuhon tapahtuessa. Yleisessä tiedossa on myös se, että "täysvakuutus" ei tarkoita korvauksen suorittamista ilman omavastuuta. Korvaus kuitenkin perustuu aina moottoriajoneuvon täyteen käypään arvoon.

Ilmaisun "täysvakuutus" sisältöä selvitetään myös autokouluissa käytettävässä Tieliikennekirjassa. Kuljettajan tutkinnon suorittaminen edellyttää lisäksi, että ajokokelaalle annetaan riittävästi informaatiota liikennevahingosta ja vahinkovastuusta. Tämän vuoksi ilmaisun "täysvakuutus" on katsottava olevan tuttu jokaiselle kuljettajan tutkinnon suorittaneelle vasta-alkavallekin autoilijalle.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Aro-Yhtymä Oy on Datsun autojen markkinoinnissa kuluttajille tehnyt tarjouksen, jonka mukaan auton ostajalle annetaan ilman eri veloitusta vaunuvahinko-, hirvivahinko-, palo-, varkaus-, autopalvelu- ja oikeusturvavakuutus vuodeksi. Tarjouksen laaja mainoskampanja on aloitettu 27.1.1980 ja toteutettu mm. lehtiilmoituksilla ja televisiomainonnalla.

Lisäetuna tarjotusta vakuutusten yhdistelmästä on markkinoinnissa käytetty ilmaisua "täysvakuutus".

1. Keskeisenä edellytyksenä KSL 2 luvun 4 §:ssä säännellyn yhdistetyn tarjouksen sallittavuudelle on, että tarjotuilla hyödykkeillä on ilmeinen asiallinen yhteys keskenään. Autolla ja lisäetuna tarjotulla vapaaehtoisella autovakuutusten yhdistelmällä on käyttöyhteys keskenään. Kuluttajat, jotka haluavat vapaaehtoisen autovakuutuksen, hankkivat sen usein auton oston yhteydessä.

Auton ostajalla on ennen ostopäätöstä riittävät mahdollisuudet saada tieto lisäedun sisällöstä ja merkityksestä. Tarjottu lisäetu ei voi johtaa siihen, että auton ostaja arvioisi vakuutustarpeensa virheellisesti siten, että vakuutussuoja jäisi liian pieneksi. Uuden auton korkea hinta ja autovahingon kuluttajalle muodostama suuri taloudellinen riski puoltavat tarjotun lisäedun hyväksyttävyyttä.

Edellä mainituilla perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, ettei Aro-Yhtymä Oy:n lisäetuna tarjoama vapaaehtoisten autovakuutusten yhdistelmä ole KSL 2 luvun 4 §:n vastainen.

2. Autovakuutus on luonteeltaan jatkuva. Tarjottu lisäetu luo painetta jatkovakuutuksen ostamiseen. Lisäetu on omiaan vaikuttamaan myös siten, että lakisääteinen pakollinen liikennevakuutus otetaan Keskinäinen Vakuutusyhtiö Samposta. Markkinatuomioistuin katsoo, että Aro-Yhtymä Oy:n tarjous sisältää myös Sampon autovakuutusten markkinointia. Kaikki kuluttajat eivät tunne edellytyksiä vakuutusyhtiön vaihtamiseen ja vaihtamisesta aiheutuu kuluttajalle määrättyä hankaluutta. Nämä seikat voivat johtaa kuluttajien passiivisuuteen. Käytetty markkinointikeino vähentää siten välillisesti kuluttajien valinnavapautta vakuutusyhtiön suhteen. Käytetty markkinointikeino vaikeuttaa myös kuluttajan vakuutustarpeen arviointia. Vakuutusten markkinointiin ei liity mitään Aro-Yhtymä Oy:n omaa sen markkinoimien autojen toimivuuteen liittyvää sellaista etua, jollainen liittyy esimerkiksi huolto- tai takuusitoumukseen.

Lisäedun arvo riippuu kuluttajan aikaisempien autovakuutusten "bonushyvityksestä" ja arvo on eri kuluttajille erilainen. Lisäedun arvon mieltäminen ei ole kuluttajille muutenkaan ongelmatonta.

Näillä perusteilla markkinatuomioistuin katsoo, että autovakuutuksen tarjoaminen lisäetuna auton ostajalle on auton ostajan kannalta sopimatonta ja että Aro-Yhtymä Oy:n puheena oleva yhdistetty tarjous on KSL 2 luvun 1 §:n vastainen.

3. Lisäetuna tarjotusta vapaaehtoisten vakuutusten yhdistelmästä on käytetty ilmaisua "täysvakuutus". "Täysvakuutus" on autoalan vakiintuneen vapaan sanaston mukaan tarkoittanut vapaaehtoista vaunuvahinkovakuutusta, ja käsite "täysvakuutus" on tässä mielessä ainakin muille kuin uusille autoilijoille yleisesti tuttu. Puhekielessä "täysvakuutuksella" tarkoitetaan tavallisesti vaunuvahinko- ja palovakuutuksen yhdistelmää. Vapaaehtoinen vaunuvahinkovakuutus on lisäetutarjouksen olennainen osa. Yhdistetyn tarjouksen vakuutusten yhdistelmä kattaa yleisimmät ja käytännössä merkittävimmät vapaaehtoisen autovakuutuksen vakuutusmuodot.

Mainituista syistä markkinatuomioistuin katsoo, ettei ilmaisu "täysvakuutus" ole harhaanjohtava.

4. Aro-Yhtymä Oy on mainostanut lisäetutarjousta sanoilla "veloituksetta", "ilmainen" ja "gratis". Koska tarjotun lisäedun saaminen on kuitenkin edellyttänyt auton ostamista, käytetyt ilmaisut ovat kuluttajien kannalta sopimattomia ja näin ollen KSL 2 luvun 1 §:n vastaisia.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 §:n 1 momentin ja 7 §:n 1 momentin nojalla 200 000 markan sakon uhalla kieltää Aro-Yhtymä Oy:tä markkinoinnissaan kuluttajille tekemästä tarjousta jonka mukaan auton ostajalle annetaan Keskinäinen Vakuutusyhtiö Samposta ilman eri veloitusta lisäetuna vaunuvahinko-, hirvivahinko-, palo-, varkaus-, autopalvelu- ja oikeusturvavakuutus tai vakuutusten samankaltaisia yhdistelmiä, sekä käyttämästä lisäedusta ilmaisuja "veloituksetta" ja "ilmainen" taikka vastaavaa sanontaa, kun lisäedun saaminen edellyttää toisen hyödykkeen ostamista.

Kieltoa on noudatettava heti. KA:n vaatimus kiellon ulottamisesta laajemmalti hylätään.

Läsnä: Huttunen, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Mustonen, Ollikainen ja Tammilehto.

Asiassa äänestys

Jäsen Wilhelmsson, jonka lausuntoon jäsenet Aaltonen, Mustonen ja Ollikainen yhtyivät, lausui:

Markkinatuomioistuimen ratkaisun perustelujen 2 ja 4 kohdan osalta olen markkinatuomioistuimen päätöksestä ilmenevällä kannalla.

Päätöksen 1 kohdan perustelujen osalta totean, että KSL 2 luvun 4 §:n soveltamisessa on keskeistä, katsotaanko tarjotuilta hyödykkeiltä puuttuvan ilmeinen asiallinen yhteys. Ilmeiselle asialliselle yhteydelle on asetettava tiukat vaatimukset varsinkin sellaisen yhdistetyn tarjouksen osalta, jota aikaisemmin ei ole yleisesti markkinoitu ja johon kuluttajat eivät ole tottuneet. Yksinomaan se seikka, että tavaraa tai palvelusta usein käytetään yhdessä tai että niiden käytöllä on yhteinen päämäärä, ei sinänsä osoita, että hyödykkeiden välillä olisi ilmeinen asiallinen yhteys. Sekään seikka, että tarjottua lisähyödykettä käytetään samanaikaisesti päähyödykkeen kanssa, ei ole riittävä osoitus ilmeisestä asiallisesta yhteydestä hyödykkeiden kesken.

Vapaaehtoinen autovakuutus hankitaan auton käytön turvaamiseksi. Autolla ja autovakuutuksella on siten käyttöyhteyttä keskenään. Vapaaehtoista autovakuutusta ei voida yhdistää mihinkään muuhun hyödykkeeseen kuin autoon. Mitään välttämätöntä käyttöön perustuvaa yhteyttä autolla ja autovakuutuksella ei kuitenkaan ole, sillä autoa voidaan käyttää ilman vapaaehtoista autovakuutustakin.

Kuluttajat, jotka hankkivat vapaaehtoisen autovakuutuksen, ottavat sen, samoin kuin pakollisen liikennevakuutuksenkin, usein auton oston yhteydessä. Esitetyn selvityksen mukaan enemmistö suomalaisista autoa käyttävistä kuluttajista ei kuitenkaan hanki vapaaehtoista autovakuutusta sen enempää autokaupan yhteydessä kuin sen jälkeenkään. Mitään erityistä syytä, jonka vuoksi kuluttajan olisi hankittava kaksi kallista hyödykettä, auto ja vapaaehtoinen autovakuutus yhdessä, ei ole esitetty olevan olemassa.

Mainituilla perusteilla katson, että esillä olevaan tarjoukseen sisältyvillä hyödykkeillä, autolla ja vapaaehtoisella autovakuutuksella, ei ole KSL 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettua ilmeistä asiallista yhteyttä keskenään. Tämän vuoksi harkitsen myös KSL 2 luvun 4 §:n nojalla oikeaksi kieltää puheena olevan yhdistetyn tarjouksen.

Mainituista syistä katson, että käytetty ilmaisu "täysvakuutus" on harhaanjohtava ja KSL 2 luvun 1 §:n vastainen. Tämän vuoksi harkitsen oikeaksi kieltää Aro-Yhtymä Oy:tä markkinoinnissaan käyttämästä vapaaehtoisesta autovakuutuksesta nimitystä "täysvakuutus" tai sitä vastaavaa sanontaa.

Muitten kieltojen sekä uhkasakon määrän osalta olen markkinatuomioistuimen päätöksestä ilmenevällä kannalla.

Jäsen Henriksson, jonka lausuntoon Heiniö, Tammilehto ja Valkonen yhtyivät, lausui:

Markkinatuomioistuimen ratkaisun perustelujen 1, 3 ja 4 kohdan osalta olen päätöksen perusteluista ilmenevällä kannalla.

Markkinatuomioistuimen ratkaisun perustelujen 2 kohdan osalta totean, että lisäetuna tarjottu autovakuutuksen yhdistelmä on kuluttajan kannalta edullinen.

Auton ostajan vakuutustarve on suurin auton ollessa uusi. Vakuutussuojan tarvetta korostaa auton korkea hinta ja autovahingon kuluttajalle yleensä aiheuttama suuri taloudellinen tappio. On sen vuoksi hyväksyttävää, että kuluttaja saa vapaaehtoisen autovakuutusten yhdistelmän auton ensimmäiseksi käyttövuodeksi.

Jatkovakuutusten ottaminen riippuu kuluttajan tarpeesta. Jatkovakuutusta harkitessaan kuluttajan on aina harkittava vakuutustarpeensa uudelleen. Vakuutustarpeen uudelleen arviointiin vaikuttaa mm. auton käyttötarkoitus ja tapahtunut arvon aleneminen. Vastaanottamalla lisäedun auton ostaja ei sitoudu mihinkään.

Tavaran tai palveluksen uudelleen hankkiminen perustuu siihen, että kuluttaja on ollut tyytyväinen hankkimaansa tavaraan tai palvelukseen. Ensihankinta luo täten yleensäkin määrättyä tarvetta lisähankinnoille. Koska kuluttaja joka tapauksessa joutuu päättämään jatkovakuutuksen ottamisesta vakuutustarpeensa mukaan, ei tarjottu lisäetu vaikuta sopimattomalla tavalla jatkovakuutuksen ottamiseen.

Tarjous ei muullakaan tavoin rajoita kuluttajan valinnanvapautta sopimattomalla tavalla. Lisäedun valinta ei muutoinkaan ole vapaasti kuluttajan määrättävissä. Lisäetu tarjotaan aina yhdessä toisen hyödykkeen kanssa ja tämän vuoksi lisäetu jo sinänsä rajoittaa kuluttajan valinnanvapautta. Lisäedun vastaanottaminen ei kuitenkaan ole pakollista. Vakuutusyhtiöt soveltavat lisäksi autovakuutuksissaan samansisältöisiä ehtoja.

Mainituilla perusteilla katson, ettei Aro-Yhtymä Oy:n puheena oleva yhdistetty tarjous ole myöskään tältä osin kuluttajien kannalta sopimaton.

Sen vuoksi hylkään KA:n vaatimukset enemmälti ja harkitsen oikeaksi KSL 2 luvun 1 §:n nojalla kieltää Aro-Yhtymä Oy:tä 50 000 markan sakon uhalla ainoastaan käyttämästä lisäetutarjouksestaan ilmaisuja "veloituksetta" ja "ilmainen" taikka vastaavaa sanontaa, kun lisäedun saaminen edellyttää toisen hyödykkeen ostamista.

---

[SV]

KO mot Aro-Yhtymä Oy (bolaget). - Tilläggsförmån. Bolaget erbjöd till köpare av Datsun personbil utan skild ersättning Ömsesidiga Försäkringsbolaget Sampos vagnskade-, älgskade-, brand-, stöld-, bilservice- och rättsskyddsförsäkring såsom helförsäkring för ett år. Mellan de gemensamt erbjudna nyttigheterna ansågs föreligga ett uppenbart sakligt samband. Den erbjudna tilläggsförmånen ansågs skapa ett tryck att teckna en fortsatt försäkring och påverka på det sätt att även den obligatoriska trafikförsäkringen tecknas i Sampo. Marknadsföringen ansågs också minska konsumenternas valfrihet i fråga om försäkringsbolag och försvåra bedömningen av konsumentens behov av försäkringar. Tilläggsförmånen var svårbedömbar. Erbjudandet ansågs vara i strid med 2 kap. 1 § KSL. Bolaget förbjöds också att om tilläggsförmånen använda uttrycken "kostnadsfritt" och "gratis". Uttrycket helförsäkring ansågs inte vara vilseledande.

KSL_2_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har yrkat, att marknadsdomstolen med stöd av 2 kapitel 1 och 4 § konsumentskyddslagen (KSL) vid vite förbjuder bolaget att i sin marknadsföring till konsumenterna göra anbud, enligt vilket en bilköpare utan särskild ersättning erhåller vagnskade, älgskade, brand, stöld, bilservice eller rättsskyddsförsäkring eller en kombination av dessa försäkringar.

Subsidiärt har KO yrkat, att bolaget med stöd av 2 kapitel 1 § KSL vid vite förbjudes att i sin marknadsföring till konsumenter kalla en kombination av ovan angivna försäkringar "helförsäkring" samt att använda uttrycken "utan debitering", "gratis" eller annat motsvarande uttryck för avgiftsfrihet, då erhållandet av nyttigheten förutsätter köp.

Bolaget hade den 27.1.1980 börjat en stor reklamkampanj, där huvudbudskapet för tidningsannonsernas del var: "Alla tiders Datsunförmån: Först i Finland lämnar Datsun ett års helförsäkring." Tidningsannonserna hade publicerats som helsidor i Helsingin Sanomat och i de s.k. ledande landsortstidningarna under tiden 27.1. 31.1.1980 i sammanlagt 22 olika dagstidningar. Det är meningen att kampanjen skall fortsätta i dagstidningar, tidskrifter, i TV och med affischer vid landsvägarna.

Ur konsumentpolitisk synpunkt är kombinerade utbud motiverade i vissa fall, exempelvis då användning av varorna eller tjänsterna är möjlig endast samtidigt eller då samtidig användning är önskvärd. Även i sådana fall måste man vid kombinerade utbud förutsätta, att de inte försvårar konsumentens möjlighet att bedöma erbjudandets förmånlighet.

Kombinerade utbud är konsumentpolitiskt motiverade endast under vissa speciella förutsättningar. I detta fall är det fråga om ett principiellt viktigt fenomen. Frågan gäller om man i framtiden skall få skaffa sig en kapitalvara eller annan nyttighet, som är utsatt för yttre risker, utan att samtidigt köpa ett försäkringsskydd för denna nyttighet. Att vid anbud koppla försäkringar till kapitalvaror höjer nyttigheternas pris. Det är uppenbart att försäljning av en produkt med tillhörande försäkrginsskydd till ett sammanlagt pris inte skulle förbli undantagsfall, utan sannolikt skulle bli regel inom ifrågavarande bransch.

I regeringens proposition till konsumentskyddslag (RP 1977:8) fastslås att det centrala då det gäller tillämpning av 2 kapitel 4 § KSL är att de erbjudna nyttigheterna har ett inbördes uppenbart sakligt samband. Enligt regeringens proposition måste det ställas stränga fordringar på detta sakliga samband. Så utgör exempelvis enbart den omständigheten, att två varor eller tjänster vanligen användas tillsammans, inte ett tillräckligt skäl för ett kombinerat utbud. Bedömningen skall uttryckligen ske ur konsumentens synvinkel.

I ett erbjudande, där man sammankopplar en bil och en frivillig bilförsäkring eller en samling sådana försäkringar, är innebörden av tilläggsförmånen att sörja för att ekonomiska skador, som av utomstående tillfogas huvudnyttigheten blir ersatta. Mellan de nyttigheter, som ingår i ett på så sätt kombinerat erbjudande finns inte sådant samband som i kombinerade erbjudanden innefattande service- och garantiåtaganden.

Utmärkande för försäkringsskyddets natur är dess kontinuitet. Bilförsäkringens premieberäkningssystem är också konstruerat på så sätt, att det å ena sidan belönar att skador undvikas men å andra sidan säkerställer att försäkringen hålles länge i kraft. Att erbjuda en försäkring tillsammans med en annan nyttighet på så sätt, att försäkringsskyddet är kortvarigt, blott ett år, är ägnat att skapa ett tryck att taga en fortsatt försäkring. Att erbjuda bilförsäkring som tilläggsförmån är således ägnat att förorsaka tilläggskostnader.

Oberoende av om man anser det föreligga ett uppenbart sakligt samband mellan anbudets båda delar eller ej, är erbjudandet ur konsumentens synpunkt otillbörligt och därför stridande mot 2 kapitel 1 § KSL. Erbjudandet är ägnat att avleda konsumentens uppmärksamhet från huvudvaran och begränsa konsumentens möjligheter att välja försäkringsbolag och bestämma försäkringsskyddets omfattning.

Ett bilköp förutsätter mångsidiga bedömningar av konsumenten. Han måste göra jämförelser och avgöra, vilket pris och vilken typ den bil skall ha, som passar för just hans behov. Denna bedömning bör inte göras ännu svårare genom att till den i och för sig svårbedömbar huvudvaran kopplas en annan svårbedömbar biprogukt, den s.k. helförsäkringen. Bolagets erbjudande är ägnat att avleda konsumentens uppmärksamhet från huvudvaran, i synnerhet då prisskillnaderna mellan bilar i samma storleksklass är tämligen små.

Automobilförsäkringar beviljas i de mest skilda kombinationer. Som grundförsäkring omfattar den frivilliga bilförsäkringen vagnskade-, brand-, stöld- och bilserviceförsäkring. Till denna kan sedan fogas glas-, rättsskydds-, älgskade-, avbetalnings- och bilintecknings- samt tillbehörsförsäkringar. Försäkringarna beviljas med olika självrisker, som påverkar premiernas storlek. Premiesystemet grundar sig på den s.k. bonusuträkningen, enligt vilken varje försäkringsperiod utan försäkringsfall berättigar till rabatt på premien. Konsumenten bör noggrannt överväga om han för bilen behöver någon frivillig försäkring och i så fall hurudan. För det fall han, då han gör denna prövning, erbjudes ett bestämt försäkringsskydd utan särskild debitering, kan man befara, att utredningen av försäkringsbehovet blir ogjord och konsumenten nöjer sig med den lösning, som bilförsäljaren stannat för.

Bolaget har på förhand träffat avtal med Ömesesidiga Försäkringsbolaget Sampo om att den s.k. helförsäkringen tages just i detta försäkringsbolag. Detta förtar konsumenten möjligheten att fritt välja sitt försäkringsbolag. Den omständigheten, att konsumenten kan avböja att ta emot den erbjudna försäkringen, förändrar inte saken. Att skaffa sig försäkringsskydd är ett ur konsumentens synpunkt viktigt ekonomiskt avgörande, till grund för vilket bör ligga just försäkringsvillkoren och kvaliteten på de tjänster, som vederbörande försäkringsbolaget erbjuder, inte vilket bilmärke som för tillfället är intressant.

Att teckna en vagnförsäkring har varit en enkel åtgärd för bilägarna. Att erbjuda sådant försäkringsskydd i samband med bilköpet innebär därför inte att det skapas någon ny försäljningskanal eller serviceform, som skulle underlätta att ta försäkringen eller nedbringa de kostnader som konsumenten får vidkännas då försäkringen tecknas.

Nuförtiden är det en minoritet av bilägarna, som anser sig behöva frivillig bilförsäkring. För det fall att det av exempelvis nationalekonomiska skäl skulle anses, att en sådan bilförsäkring skulle bli obligatorisk, borde saken ordnas lagstiftningsvägen. Om däremot det anses, att teckning av sådan försäkring skall vara något som medborgaren själv skall besluta om, så bör inte beslut om teckning av försäkring göras beroende av bilköpet.

Bolaget använder om det erbjudna försäkringsskyddet benämningen "helförsäkring", oaktat att det försäkringsbolag, som beviljar försäkringsskyddet, enligt texten på samma försäkringsbrev beviljar åtminstone fyra olika tilläggsförsäkringar, för vilka emellertid uppbäres särskild tilläggspremie. Eftersom bolagets marknadsföring riktar sig också till konsumenter, som för första gången överväger att köpa bil och till konsumenter, som inte tidigare har haft bilförsäkring, måste det av bolaget använda uttrycket "helförsäkring" anses vara vilseledande.

Bolaget anger i sin reklam, att försäkringsskyddet lämnas "utan debitering", "kostnadsfritt" eller "gratis", oaktat att det för att erhålla försäkringen fordras att man köper huvudnyttigheten, d.v.s. en rättshandling mot vederlag. Dessa i reklamen använda uttryck strider mot 2 kapitel 1 § KSL.

ARO-YHTYMÄ OY:S BEMÖTANDE

Bolaget har medgivit, att det i sin marknadsföring har använt sig av den av KO nämnda reklamkampanjen. Bolaget har upphört med att i marknadsföringen beträffande tilläggsförmånen använda uttrycken "utan debitering". "kostnadsfritt" och "gratis".

Bolaget har bestridit att dess marknadsföring varit stridande mot besträmmelserna i KSL.

I förarbetena till KSL har nämnts några tillåtna former för erbjudande av varan och ansvar för service på den till ett gemensamt pris. Vid jämförelse mellan service och garanti på varan och försäkring föreligger det inte någon särdeles stor skillnad. Garantin lämnar skydd vid fel på varan under blott 1 - 2 år, d.v.s. en rätt kort tid. En försäkring ger däremot den, som köper en kapitalvara, ett mycket vidsträcktare ekonomiskt skydd vid allehanda olycksfalls- och skadetillfällen. Tilläggsförmånen förbättrar således verkligen konsumentens ekonomiska trygghet. Ehuru "helförsäkringens" objekt är just av tredje man på huvudnyttigheten d.v.s bilen förorsakade skador, hör emmellertid å ena sidan uppkomsten av skador och å andra sidan att få bilen i körbart skick direkt samman med användningen av huvudnyttigheten, bilen.

Att det finns ett uppenbart sakligt samband mellan de i föreliggande fall erbjudna nyttigheterna framgår bl.a. av att "helförsäkring" beviljas endast sådana bilförare, där samma personer utgör såväl försäkringens som bilens köparkrets. Konsumenterna skaffar sig vanligen dessa nyttigheter samtidigt, något som även är praktiskt och förmånligt. Ett uppenbart sakligt samband är inte uteslutet bara därför, att några konsumenter måhända inte vill skaffa sig någon frivillig bilförsäkring då de köper bilen. Dessutom kan det finnas ett uppenbart sakligt samband mellan tvenne nyttigheter, fastän användning av den ena inte alltid fordrar den andra. Det är tillräckligt, att nyttigheterna ur konsumentens synpunkt sett klart kompletterar varann.

Till Datsun-försäkringens natur hör, att den är en till ett år tidsbestämd försäkring. Då ett år förflutit erbjuder Ömsesidiga Försäkringsbolaget Sampo skriftligen köparen möjlighet att fortsätta försäkringen enligt normala premier och gällande försäkringsvillkor. I detta hänseende är inte försäkringskombinationen ägnad att föranleda extra kostnader, såvida inte avbetalningsavtalet förutsätter detta.

Konsumenten fattar inte beslut om att köpa bil enbart på grund av marknadsföringens tidningsannonser och annan reklam. Reklamen är endast utgångspunkten och ger impuls att lära känna den i reklamen presenterade nyttigheten och vad därtill hör samt förhandla beträffande själva köpet och villkoren. I reklamen lämnade upplysningar kompletteras i praktiken vid försäljningsarbetet. De upplysningar, som konsumenten erhåller före köpbeslutet utgör en helhet, i vars ljus uppgifternas fullständighet eller bristfällighet måste bedömas.

Ett beslut om att köpa en bil förutsätter synnerligen mångsidiga tekniska och ekonomiska kunskaper. Den information, som lämnas i en annons kan inte ens i bästa fall vara annat än en impuls att komma och lära känna vad som säljes och begära noggrannare upplysningar därom. Det centralaste ur konsumentens synpunkt är att få svar på frågan, hur han på mest ekonomiska sätt skall kunna tillfredsställa sitt transportbehov. De tekniska egenskaperna utgör tillsammans med prisfaktorerna därför huvudskälen vid val av bil. Bilköparen är nu för tiden tillräckligt informerad och omdömesgill för att kunna välja åt sig passande alternativ bland den mängd erbjudanden som finns av olika bilmärken och bilaffärer.

Bilköparen får detaljerade upplysningar rörande omständigheter, som påverkar köpbeslutet genom att förhandla med säljaren innan han fattar köpbeslutet.

Konsumentens försäkringsbehov blir urt ett då konsumenten och bilaffären tillsammans fyller i försäkringsintyget. På försäkringsintygets baksida finns fullständig och detaljerad redogörelse för ifrågavarande försäkrings omfattning. Konsumenten får således innan han fattar köpbeslutet redogörelse för denna som tilläggsförmån erbjudna försäkring, varför den inte kan förbli obekant eller oklar för honom. Försäkringsförsäljning i ifrågavarande fall avviker inte från nuvarande praxis inom bilaffärerna. Bilaffärerna har alltid fungerat som ombud för försäkringsbolagen och bolagen har utbildat affärernas personal för uppgiften.

Den frivilliga bilförsäkringen har störst betydelse för konsumenten under det första året, Då skaderisken enligt erfarenhet är störst och bilens värde högst. Då de förmåner, som uppnåtts av en konsument, som möjligen redan har en bilförsäkring, kan bli "vilande" ett år, kommer tilläggsförmånen även sådana konsumenter till del. Bilens pris har inte höjts till följd av tilläggsförmånen. Tilläggsförmånens värde är ringa, blott ungefär 1 - 1,5 % av huvudnyttighetens eller bilens pris. Någon risk för att bilköparen skulle övervärdera erbjudandets förmånlighet föreligger inte.

Det förhållandet, att konsumenten i det aktuella fallet inte har möjlighet att välja försäkringsbolag, har i och för sig inte så stor betydelse, eftersom försäkringsvillkoren är lika i försäkringsbolagen. Villkoren fastställes årligen av Bilförsäkringsförbundet, till vilket - med ett undantag - de bolag som säljer bilförsäkringar till konsumenter hör. Försäkringstagarna är således i lika läge i detta avseende. Ej heller finns det några nämnvärda skillnader mellan försäkringsbolagen för försäkrings- och skaderegleringsservicens del.

Bolaget har förhandlat rörande Datsun-försäkringens pris för att få det möjligast fördelaktigt på grundval av utsända offertförfrågningar. Indirekt har också konsumenten fördel av detta. Normala försäljningskonstnader har uteblivit. Att fördela en sådan överenskommelse mellan flera olika försäkringsbolag skulle förtaga möjligheterna till kostnadsbesparingar. För konsumenterna är anbudets fördelaktighet en viktigare omständighet än inskränkningen i valfriheten beträffande försäkringsbolag.

Uttrycket "helförsäkring" har allmänt använts i bilistkretsar redan i årtionden. På detta sätt har man försökt skilja den från trafikförsäkringen, så att några missförstånd inte skulle uppstå. En trafikförsäkring på bilen ensätter inte skador, som förorsakats på det egna fordonet. En "helförsäkring" ersätter däremot, med undantag av några i försäkringsvillkoren angivna fall, skador som det egna fordonet förorsakats, exempelvis vid totalförlust. Det är också allmänt känt, att "helförsäkring" inte innebär att ersättning utbetalas utan självrisk. Till grund för ersättningen ligger dock alltid motorfordonets fulla bruksvärde.

Innebörden av uttrycket "helförsäkring" förklaras också i den vägtrafikbok, som användes i bilskolorna. För att avlägga förarexamen fordras det också, att körkortsaspiranten erhåller tillräcklig information om trafikskador och skadeansvar. Av denna anledning måste uttrycket "helförsäkring" anses vara känt för alla som avlagt körkortsprov, även för dem som gjort det nyligen.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS BESLUT

Aro-Yhtymä Oy har vid sin marknadsföring av Datsun-bilar till konsumenter gjort ett erbjudande, enligt vilket bilköparen utan skild ersättning erhåller vagnskade-, älgskade-, brand-, stöld-, bilservice- och rättsskyddsförsäkring för ett år. En stor reklamkampanj med erbjudandet har börjat den 27.1.1980 och skett bl.a. genom tidningsannonsering och TV-reklam.

I marknadsföringen har uttrycket "helförsäkring" använts om den som tilläggsförmån erbjudna kombinationen av försäkringar.

1. Enligt reglerna i 2 kapitel 4 § KSL är den centrala förutsättningen för att ett kombinerat utbud skall vara tillåtet, att det föreligger ett uppenbart sakligt samband mellan de erbjudna nyttigheterna. Mellan bilen och den som tilläggsförmån erbjudna kombinationen av försäkringar föreligger ett inbördes brukssamband. Konsumenter, som önskar en frivillig bilförsäkring, skaffar denna ofta i samband med bilköpet.

Bilköparen har före köpbeslutet tillräckliga möjligheter att få upplysningar om tilläggsförmånens innehåll och betydelse. Den erbjudna tilläggsförmånen kan inte leda därtill, att bilköparen felaktigt bedömer sitt försäkringsbehov sålunda, att försäkringsskyddet skulle bli alltför ringa. Det höga priset på en ny bil och den stora ekonomiska risk som en bilskada innebär för konsumenten talar för att den erbjudna tilläggsförmånen måtte godkännas.

På ovan angivna grunder anser marknadsdomstolen, att den av Aro-Yhtymä Oy som tilläggsförmån erbjudna kombinationen av frivilliga bilförsäkringar inte strider mot 2 kapitel 4 § KSL.

Tilläggsförmånens värde beror på vilken "bonuskreditering" konsumentens tidigare bilförsäkring berättigar till och dess värde är olika för olika konsumenter. Att bedöma tilläggsförmånens värde är ej heller i övrigt problemfritt för konsumenten.

På dessa grunder anser marknadsdomstolen, att det ur konsumentens synpunkt är otillbörligt att erbjuda bilförsäkring som tilläggsförmån åt bilköparen och att Aro-Yhtymä Oy:s ifrågavarande kombinerade utbud strider mot 2 kapitel 1 § KSL.

3. Uttrycket "helförsäkring" har använts om den som tilläggsförmån erbjudna kombinationen av försäkringar. "Helförsäkring" har enligt vedertaget fritt språkbruk inom bilbranschen betytt frivillig vagnskadeförsäkring, och begreppet "helförsäkring" är i denna mening allmänt känt för åtminstone andra än nya bilister. I talspråk betyder "helförsäkring" vanligen kombinationen vagnskade- och brandförsäkring. Den frivilliga vagnskadeförsäkringen är den väsentliga delen i tilläggserbjudandet. Försäkringskombinationen i det kombinerade anbudet täcker de vanligaste och i praktiken viktigaste frivilliga bilförsäkringsformerna.

Av nämnda skäl anser marknadsdomstolen, att uttrycket "helförsäkring" inte är vilseledande.

4. Aro-Yhtymä Oy har gjort reklam för tilläggserbjudandet med orden "utan debitering", "kostnadsfritt" och "gratis". Då det emellertid varit villkor för att få den erbjudna tilläggsförmånen att en bil köpts, är de använda uttrycken ur konsumentens synpunkt otillbörliga och således stridande mot 2 kapitel 1 § KSL.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner rättvist att med stöd av KSL 2 kapitel 1 § 1 mom. och 7 § 1 mom. vid vite av 200 000 mark förbjuda Aro-Yhtymä Oy att i sin marknadsföring till konsumenter göra erbjudande, enligt vilket den som köper en bil såsom tilläggsförmån utan särskilt vederlag erhåller en i Ömsesidiga Försäkringsbolaget Sampo tecknad vagnskade-, älgskade-, brand-, stöld-, bilservice och rättsskyddsförsäkring eller någon liknande försäkringskombination, och att om tilläggsförmånen använda uttrycken "kostnadsfritt" och "gratis" eller motsvarande, då en förutsättning för att få tilläggsförmånen är köp av en annan nyttighet.

Förbudet skall iakttagas omedelbart.

KO:s yrkande på förbud i vidare utsträckning förkastas.

Närvarande: Huttunen, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Mustonen, Ollikainen och Tammilehto.

Avgörande efter omröstning

Ledamoten Wilhelmsson yttrade, med instämmande av ledamöterna Aaltonen, Mustonen och Ollikainen:

Beträffande avsnitten 2 och 4 i motiveringarna för marknadsdomstolens beslut delar jag den mening, som framgår av marknadsdomstolens beslut.

Beträffande avsnittet 1 i motiveringarna fastslår jag, att för tillämpningen av 2 kapitel 4 § KSL det avgörande är huruvida de erbjudna nyttigheterna saknar uppenbart sakligt samband. Stränga fordringar måste ställas på det uppenbara sakliga sambandet i synnerhet då det år fråga om sådant kombinerat anbud, som inte tidigare har allmänt marknadsförts och som konsumenterna inte blivit vana vid. Enbart den omständigheten, att varan eller tjänsten ofta användas tillsammans eller att dess användning har gemensamt syfte, bevisar inte i och för sig, att det föreligger ett uppenbart sakligt samband mellan nyttigheterna. Även den omständigheten, att den erbjudna tilläggsnyttigheten användes samtidigt med huvudnyttigheten, utgör inte tillräckligt bevis för uppenbart sakligt samband nyttigheterna emellan.

En frivillig bilförsäkring tecknas för att trygga bilens bruk. Mellan bilen och bilförsäkringen föreligger alltså brukssamband. En frivillig bilförsäkring kan inte kopplas till någon annan nyttighet än en bil. Något nödvändigt, på bilens bruk grundade samband mellan bilen och bilförsäkringen föreligger dock inte, emedan bilen kan användas också utan frivillig bilförsäkring.

Konsumenter, som tecknar frivillig bilförsäkring, tecknar denna, liksom den obligatoriska trafikförsäkringen, ofta i samband med bilköpet. Enligt den förebragda utredningen tecknar dock de flesta finländska bilförarna inte någon frivillig bilförsäkring varken i samband med bilköpet eller därefter. Något särskilt skäl, varför konsumenten skulle skaffa sig tvenne dyra förnödenheter, bilen och en frivillig bilförsäkring tillsammans, har inte visats föreligga.

På anförda grunder anser jag, att det mellan ifrågavarande i anbudet ingående nyttigheter, bilen och den frivilliga bilförsäkringen, inte föreligger ett i 2 kapitel 4 § KSL avsett uppenbart sakligt samband. Av denna anledning anser jag det också vara rättvist att med stöd av 2 kapitel 4 § KSL förbjuda erbjudande av ifrågavarande kombination.

Med avvikelse från punkt 3 i motiveringarna anför jag följande.

Av anförda skäl anser jag, att det använda uttrycket "helförsäkring" är vilseledande och stridit mot 2 kapitel 1 § KSL. Därför finner jag det vara rättvist att förbjuda Aro-Yhtymä Oy att i sin marknadsföring använda benämningen "helförsäkring" eller något motsvarande uttryck för frivilliga bilförsäkringar.

Beträffande de övriga förbuden och det utsatta vitet delar jag den uppfattning, som framgår av marknadsdomstolens avgörande.

Ledamoten Henriksson yttrade, med instämmande av ledamöterna Heiniö, Tammilehto och Valkonen:

Beträffande avsnitten 1, 3 och 4 i motiveringarna för marknadsdomstolens beslut delar jag den mening, som framgår av avgörandet.

Vad angår avsnittet 2 i motiveringarna för beslutet fastslår jag, att den såsom tilläggsförmån erbjudna kombinationen av bilförsäkringar är förmånlig sett ur konsumentens synpunkt.

Bilköparens behov av försäkring är störst då bilen är ny. Bilens höga pris och den stora ekonomiska förlust, som en bilskada i allmänhet förorsakar konsumenten understryker behovet av försäkringsskydd. Det måste därför accepteras, att konsumenten får en kombination av frivilliga bilförsäkringar för bilens första användningsår.

Huruvida fortsatt försäkring tecknas beror på konsumentens behov. Då en fortsatt försäkring överväges måste konsumenten alltid på nytt bedöma sitt försäkringsbehov. Då försäkringsbehovet omprövas inverkar bl.a. för vilket ändamål bilen skall användas och den inträffade värdeminskningen. Genom att taga emot tilläggsförmånen förbinder sig bilköparen till ingenting.

Ett återanskaffning av en vara eller tjänst grundar sig på huruvida konsumenten har varit nöjd med den anskaffade varan eller tjänsten. En första anskaffning skapar således i allmänhet visst behov av tilläggsanskaffningar. Eftersom konsumenten i alla händelser måste bestämma om han skall teckna fortsatt försäkring enligt sitt försäkringsbehov, påverkar inte den erbjudna tilläggsförmånen teckning av fortsatt försäkring på ett otillbörligt sätt.

Erbjudandet begränsar ej heller i övrigt konsumentens valfrihet på ett otillbörligt sätt. Val av tilläggsförmån kan ej heller eljest ske enligt konsumentens fria bestämmande. En tilläggsförmån erbjudes alltid tillsammans med någon annan nyttighet och därför begränsar tilläggsförmånen redan i och för sig konsumentens valfrihet. Det är inte alls obligatoriskt att ta emot tilläggsförmånen. Försäkringsbolagen tillämpar dessutom för sina bilförsäkringar villkor med överensstämmande innehåll.

På anförda grunder anser jag, att Aro-Yhtymä Oy:s ifrågavarande kombinerade utbud ej heller till denna del är otillbörligt ur konsumentens synpunkt.

KO:s övriga yrkanden bör därför förkastas och jag finner rättvist att med stöd av 2 kapitel 1 § KSL förbjuda Aro-Yhtymä Oy vid vite av 50 000 mark endast att om sitt tilläggserbjudande använda uttrycken "kostnadsfritt" och "gratis" eller motsvarande, då det för att erhålla tilläggsförmånen fordras att en annan nyttighet köpes.