Finnish court dismisses unfair trade claim against bank for marketing to children, allowing deposit offer but rejecting peer pressure tactics.

KA vastaan Suomen Yhdyspankki Oy (pankki). 26.8.1980. - Pankki oli luvannut uuden jäsenen hankkimisesta "maapallokerhoon" kerhon jäsenille vapaalipun jalkapallo-otteluun. Jäsenhankinnan katsottiin voivan johtaa lasten keskuudessa toistensa painostamiseen. Pankki oli myös järjestänyt markkinointitilaisuuden lasten päiväkodissa tiedottamatta etukäteen lasten vanhemmille. Mainitut lapsiin kohdistuvat markkinointikeinot katsottiin sopimattomiksi ja KSL 2 luvun 1 §:n vastaisiksi. Pankki oli lisäksi jakanut lapsille vähintään viiden markan tilinavauksesta musiikkikasetin. Pankin ottolainausta pidettiin kulutuspalveluna. Koska tarjotuilla hyödykkeillä, talletuspalvelulla ja musiikkikasetilla, ei ollut asiallista yhteyttä keskenään, tarjous katsottiin KSL 2 luvun 1 §:n vastaiseksi.

KSL_2_luvun_1_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

Markkinatuomioistuimeen helmikuun 12 päivänä 1980 saapuneessa hakemuksessa ja asiaa markkinatuomioistuimessa käsiteltäessä KA on esittänyt seuraavaa.

Kun markkinointi kohdistetaan lapsiin, on noudatettava erityistä varovaisuutta ja kaikin keinoin vältettävä epäasiallista vaikuttamista, sillä lasten herkkäuskoisuus ja puuttuva elämänkokemus asettavat heidät erityisen alttiiksi vaikutteille. Alle kouluikäisiin lapsiin kohdistuvan suoran mainonnan oikeutus voidaan asettaa kokonaan kysymyksenalaiseksi.

Erityisen epäasiallisena vaikuttamisena KA on pitänyt yrityskuvamainontaa päiväkodissa kertomatta selostuskäynnistä etukäteen lasten vanhemmille sekä makeisten jakamista tällaisessa tilaisuudessa.

Pankki on KA:lle ilmoittanut, että se ei katso rikkoneensa KSL:ia vastaan menetellessään kerrotuin tavoin. Tämän vuoksi on erityisen tärkeää saada asiassa markkinatuomioistuimen ratkaisu siitä huolimatta, että pankki on samalla myös ilmoittanut luopuvansa kerrotuista markkinointimenetelmistä saatuaan tietää KA:n kannan asiassa. Kun tällaiseen asiaan liittyy voimakas julkinen intressi, markkinatuomioistuimen päätöksellä on aivan toinen merkitys kuin pankin antamalla lupauksella olla jatkamatta esillä olevaa markkinointia. Tämän vuoksi markkinatuomioistuimen on siitä huolimatta, että elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut luopuneensa kieltohakemuksen kohteena olevasta markkinoinnista, voitava tutkia ja ratkaista asia. Muussa tapauksessa elinkeinonharjoittaja voisi tehdä markkinatuomioistuimen toimivallan tyhjäksi luopumalla kenties vain toistaiseksi lainvastaisesta menettelystään.

Lisäetuna annetun musiikkikasetin sisältö ei siltä osin kuin se esittelee pankin toimintaa ja antaa "säästöohjeita" ole sopimaton. Vaatimuksen perusteena onkin se, että pankki houkuttelee nuoria tekemään tilinavauksen vähintään viiden markan talletuksella lupaamalla heille viihdemusiikkia sisältävän kasetin ja että pankki näin siirtää nuoren henkilön huomion varsinaisesta päätöksen kohteesta, talletuksen tekemisestä, toisarvoiseen seikkaan eli musiikkiin. Menettelyn sopimattomuutta ei muuta se, että kasetille on musiikin väliin talletettu ns. säästöohjeita. Nuoren henkilön huomio keskittyy nimenomaan musiikkiin ja viiden markan talletuksen tekeminen muodostuu kasetin "hinnaksi", joka on musiikkikasetin normaalia hintaa huomattavasti alhaisempi.

KA ON VAATINUT

1. että pankkia KSL 2 luvun 1 §:n nojalla kielletään lapsiin kohdistuvassa markkinoinnissaan a) tarjoamasta etuja lapsiasiakkailleen, mikäli nämä hankkivat jäseniä pankin ylläpitämään kerhoon, b) käyttämästä lasten päiväkoteja markkinointikanavana ilmoittamatta siitä etukäteen lasten vanhemmille ja c) jakamasta makeisia lapsille myönteisten mielleyhtymien synnyttämiseksi,

2. että pankkia KSL 2 luvun 1 §:n nojalla sakon uhalla kielletään tarjoamasta esiäänitettyjä musiikkikasetteja nuorille henkilöille, jotka avaavat vähintään viidellä markalla talletustilin pankissa tai käyttämästä muuta vastaavaa tarjousta asiakashankinnassaan.

SUOMEN YHDYSPANKKI OY:N VASTINE

Väitteensä tueksi pankki on viitannut markkinatuomioistuimesta annetun lain 17 §:n säännökseen, jonka mukaan asian käsittelyssä markkinatuomioistuimessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä oikeudenkäynnistä riita-asiassa on säädetty. Riita-asian oikeudenkäynnin ehdottomana prosessinedellytyksenä on, että kantajalla on oikeussuojan tarve eli riittävä oikeudellinen intressi. KSL:lla ei siten ole muutettu voimassaolevia prosessuaalisia periaatteita. Näin ollen, kun pankki on luopunut kyseessä olevien markkinointikeinojen käyttämisestä, ei julkinen intressikään voi vaatia asian saattamista markkinatuomioistuimeen vain sen vuoksi, että todettaisiin, oliko KA:n kannanotto oikea. KA:n väite, että elinkeinonharjoittaja voisi tehdä markkinatuomioistuimen toimivallan tyhjäksi vain luopumalla toistaiseksi lainvastaisesta menettelystään, on lakiin perustumaton. Jos sitoumusta rikotaan, on kysmys uudesta tapauksesta, joka voidaan käsitellä normaalissa järjestyksessä KA:n ja markkinatuomioistuimen toimesta.

Esittämillään perusteilla pankki on vaatinut, että KA:n edellä kohdassa 1 selostetut vaatimukset jätetään tutkittavaksi ottamatta.

Sen varalta, että markkinatuomioistuin tutkisi asian pankki on esittänyt seuraavaa.

Lapsen liittyminen maapallokerhoon on aina edellyttänyt lapsen holhoojan suostumusta. Näin ollen pankin harjoittama markkinointi ei tältä osin ole ollut pelkästään lapsiin kohdistuvaa eikä sitä voida arvostella ainoastaan lapsen harkintakyky huomioon ottaen. Kun jäsenhankinnan yhteydessä tarjotut edut ovat olleet sangen vähäisiä ja saajalleen täysin ilmaisia, lasten intressiä ei ole mainituilla toimenpiteillä millään tavoin vaarannettu.

Päiväkodissa pidetystä informaatiotilaisuudesta, joka on ollut yksittäisen konttorin yksittäinen markkinointitoimenpide, oli sovittu päiväkodin johdon kanssa. Normaalin käytännön mukaan päiväkodin johto huolehtii tarvittaessa tilaisuuksien ennakkoinformaatiosta lasten vanhemmille. Tässä yksittäistapauksessa päiväkodin johto ei ollut katsonut tarpeelliseksi informoida lasten vanhempia. Tilaisuuden aikana oli lapsille jaettu suljettu muovipussi, joka sisälsi kirjeen vanhemmille, pienen säästölippaan, heijastimen ja kaksi karamelliä. Lapset olivat saaneet avata pussin vasta sen jälkeen, kun tilaisuus oli päättynyt ja lasten vanhemmat olivat paikalla noutamassa lapsia. Täten karamellien syönti oli ollut täysin lasten vanhempien valvonnassa. Makeisten tarjoaminen kuuluu normaaliin vieraanvaraisuuteen ja kyseisessä päiväkodissa oli muutenkin ollut tapana, että nimi tai syntymäpäivää viettävä lapsi tarjosi karamelleja muille lapsille.

Kerhotoiminnan eräs tavoite muiden tavoitteiden ohella on säästämiskasvatus ja pankkitoiminnan tunnetuksi tekeminen lasten ja nuorten keskuudessa. Koska kysymys on Suomen Yhdyspankki Oy:n ylläpitämästä kerhosta, kerholaisille luonnollisesti esitellään juuri sen eikä esim. kilpailijoiden palveluja. KSL:n vastaista ei ole myönteisen yrityskuvan kehittämiseksi tehtävät markkinointitoimet. Sitä, että yritys tekee itseään tunnetuksi antamalla itsestään oikeita ja paikkansa pitäviä tietoja, ei myöskään voida millään tavoin pitää KSL:n tai sen tarkoituksen vastaisena.

Ottolainauksen osalta pankki on lausunut, että KSL koskee lain 1 luvun 1 §:n mukaan kulutushyödykkeiden tarjontaa, myyntiä ja muuta markkinointia elinkeinonharjoittajilta kuluttajille. Kulutushyödykkeellä taas tarkoitetaan KSL 1 luvun 3 §:n mukaan sellaisia tavaroita tai palveluksia, joita tarjotaan tai olennaisessa määrässä käytetään yksityiseen kulutukseen. Rahaa, joka talletetaan pankkiin, ei käytetä kulutukseen vaan se pannaan säästöön. Raha ei pankissa vähene vaan kasvaa korkoa. Ottolainauspalvelujen käytöstä pankki ei veloita asiakkailta vastiketta. Näin ollen pankin tarjoama ilmainen ottolainauspalvelu ei voi olla KSL:n tarkoittama kulutushyödyke. Lakia on tulkittava sen sanamuodon mukaisesti eikä sitä voida soveltaa siten, että säästämisellä tarkoitettaisiinkin tässä laissa kulutusta.

Toiseksi tulkinnalliseksi lähtökohdaksi on otettava se, että KSL:n tarkoituksena on nimenomaan kuluttajan suojaaminen. KA ei ole pystynyt esittämään yhtään järkevää perustetta sille, että pankin asiakasta tulisi suojata säästämiseltä eli siis estää säästämästä. Tallettajalla ei tällaisessa tapauksessa ole KSL:n tarkoittamaa suojan tarvetta, koska hän voi heti tarvitessaan nostaa rahat pois pankista. Kuluttaja tarvitsee suojaa sitä vastaan, ettei hän harkitsematta ja väärin perustein osta jotain tavaraa eli kuluta, vähennä, varallisuuttaan, mutta ei sitä vastaan, että hänen varallisuutensa lisääntyy tilillä olevien varojen kasvaessa korkoa.

Kun ottolainaukseen ei voida soveltaa KSL:ia, ei siihen myöskään voida soveltaa KSL:n markkinointia koskevia säännöksiä. Sitä paitsi kasetin antamista ei voida millään lailla pitää hyvän tavan vastaisena tai sopimattomana. Kasetti sisältää musiikin lisäksi huomattavan paljon säästämisä koskevia ohjeita ja jonkin verran myös mainosta. Kasetissa annettu informaatio ei ole harhaanjohtavaa eikä kuluttajan kannalta sopimatonta.

Tilin avaus ja sen yhteydessä annettu kasetti eivät muodosta kiellettyä kylkiäistarjousta. Kylkiäiskiellon tarkoituksena on taata kuluttajalle mahdollisuus vertailla tuotteiden erillisiä hintoja. Kun annetaan ilmainen kasetti, ei ole tarpeen suorittaa mitään hintavertailua. Kuluttaja ei kärsi mitään taloudellista menetystä ottaessaan kasetin vastaan. Näin ollen menettely ei voi millään tavoin olla kuluttajan kannalta sopimatonta.

Pankki on pyytänyt, että KA:n edellä kohdassa 1 selostetut vaatimukset, mikäli niitä ei jätetä tutkimatta, hylätään aiheettomina ja kohdassa 2 selostettu vaatimus hylätään lakiin perustumattomana.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

KSL 2 luvun 7 §:n mukaan markkinointia suorittavaa elinkeinonharjoittajaa voidaan, jos se on kuluttajansuojan kannalta tarpeellista, kieltää jatkamasta mainitun luvun säännösten vastaista markkinointia taikka uudistamasta sellaista tai siihen rinnastettavaa markkinointia. Se seikka, että elinkeinonharjoittaja on ilmoittanut luopuvansa käyttämästä markkinointitoimia, joita KA on pitänyt KSL 2 luvun säännösten vastaisina, ei merkitse, että oikeussuojan tarve asiassa puuttuisi, eikä sitä, että kiellon määrääminen ei saattaisi olla kuluttajansuojan kannalta tarpeellista. Näin ollen markkinatuomioistuin katsoo oikeussuojan tarpeen olevan olemassa ja harkitsee oikeaksi tutkia KA:n kohdassa 1 selostetut vaatimukset ja hylätä Suomen Yhdyspankki Oy:n väitteen oikeussuojan tarpeen puuttumisesta.

Markkinatuomioistuin katsoo selvitetyksi, että Suomen Yhdyspankki Oy on

1. vuoden 1979 syyskuun alkupuolella lähettänyt pankin ylläpitämän "maapallokerhon" jäsenille kirjeen, jossa luvattiin vapaalippu erääseen jalkapallo-otteluun, mikäli jäsen hankki uuden jäsenen kerhoon,

2. saman vuoden lokakuussa, tiedottamatta siitä etukäteen lasten vanhemmille, järjestänyt Terhi nimisessä lasten päiväkodissa Helsingissä markkinointitilaisuuden, jossa pankin edustaja kertoi säästämisestä ja jakoi lapsille pankin ilmoituksen mukaan suljetussa pussissa pankin markkinointiaineistoa ja maapallosäästölippaan sekä kaksi makeista ja

3. saman vuoden syyskuussa järjestänyt markkinointikampanjan, jonka tavoitteena on ollut lasten ja nuorten henkilöiden saaminen pankin asiakkaiksi. Kampanjan yhteydessä pankki on jakanut 6-16 vuotiaille henkilöille äänitetyn musiikkikasetin, mikäli nämä ovat avanneet pankissa vähintään viiden markan suuruisella summalla talletustilin.

Suoritettaessa suoraan lapsiin kohdistuvaa markkinointia ja erityisesti, kun se tehdään lasten välityksellä, on noudatettava erityistä huolellisuutta ja tavallista suurempaa pidättyvyyttä. Lasten kokemattomuus ja herkkäuskoisuus on otettava huomioon, eikä heitä saa johtaa tilanteisiin, joissa heidän suhteensa tovereihin tai kuuliaisuusvelvollisuutensa vanhempiin joutuu kovalle koetukselle. Lasten iällä samoin kuin olosuhteilla, joissa markkinointitoimet heihin kohdistetaan, on erityistä merkitystä.

Kun edellä kohdan 1 menettely on omiaan johtamaan lasten keskuudessa toistensa painostamiseen ja kun 2 kohdan menettely päiväkodin toimintaan ja tarkoitukseen kuulumattomana edellyttäisi, että lasten huoltajille olisi tilaisuuden järjestämisestä ja sisällöstä etukäteen annettu niin riittävät tiedot, että he voivat päättää lapsensa osallistumisesta siihen, markkinatuomioistuin, joka ilmoitettua makeisten jakamista ei erikseen pidä sopimattomana, katsoo, että pankin näissä kohdissa kerrottua menettelyä on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

Kun kuluttaja tallettaa varojaan pankin talletustilille, hän luovuttaa pankille tietyksi ajaksi käyttöoikeuden talletettuihin varoihin. Käyttämällä talletettuja varoja antolainaukseen pankki saa tästä käyttöoikeudesta taloudellista tuottoa. Luovuttamansa käyttöoikeuden vastikkeena kuluttaja saa erilaatuisia etuuksia (talletuskorko, varojen säilytys turvallisesti, lainansaantimahdollisuus jne.). Nämä etuudet muodostavat kulutuspalveluksen yksityiselle kansalaiselle, joka varoja tallettaa. Talletussuhteeseen on siten KSL 1 luvun 2 §:n säännöskin huomioon ottaen, sovellettava KSL 2 luvun säännöksiä. Myös pankkitoiminnan kokonaisuuden ja sen osatoimintojen keskinäisen yhteyden kannalta on kuluttajiin kohdistuvaa pankin ottolainausta pidettävä KSL:ssa tarkoitettuna kulutuspalveluksena. Näin ollen edellä 3 kohdassa todettua markkinointimenettelyä on arvosteltava KSL 2 luvun säännösten mukaan.

Tarjotessaan vähintään viiden markan määräisellä talletuksella talletustilin avanneille 6-16 vuotiaille musiikkikasetin pankki on tehnyt tarjouksen, jonka mukaan hankkimalla tietyn kulutushyödykkeen saa vastikkeetta toisen kulutushyödykkeen. Koska näillä kulutushyödykkeillä, talletuspalvelulla ja musiikkikasetilla, ottaen huomioon kasetin sisältö, ei ole asiallista yhteyttä keskenään, on tarjousta pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin, joka on hylännyt oikeussuojan tarpeen puuttumista koskevan väitteen, harkitsee oikeaksi KSL 2 luvun 1 §:n ja 7 §:n 1 momentin nojalla kieltää Suomen Yhdyspankki Oy:tä markkinoinnissaan uudistamasta tämän päätöksen perustelujen kohdissa 1-3 todettua tai siihen rinnastettavaa menettelyä, kohdan 3 osalta 100 000 markan sakon uhalla. Kieltoa on noudatettava välittömästi.

Perustelujen kohdissa 1 ja 2 todettuja menettelyjä koskevia kieltoja ei tehosteta uhkasakolla, koska Suomen Yhdyspankki Oy on ilmoittanut luopuvansa niiden käyttämisestä ja tehosteen määräämistä voidaan tästä syystä pitää tarpeettomana.

Läsnä: Takala, puheenjohtaja, Pekkanen, Kivivuori, Henriksson, Tammilehto ja Ollikainen.

Asiassa äänestys

Jäsen Henriksson, jonka lausuntoon jäsen Pekkanen yhtyi, lausui:

Olen muutoin päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla paitsi että, koska pankin ottolainaustoiminta oikeudellisesti muodostaa pankin ja kuluttajan välisen lainasuhteen, jossa pakki on velallinen ja kuluttaja velkoja, ottolainausta ei voida pitää kulutuspalveluksena, joten KSL:ia ei voida soveltaa tähän lainasuhteeseen. Tämän vuoksi hylkään KA:n kieltovaatimuksen päätöslauselmassa mainitun 3 kohdan osalta lakiin perustumattomana.

Jäsen Kivivuori, jonka lausuntoon jäsenet Ollikainen ja Tammilehto yhtyivät, lausui:

Olen muutoin päätöksestä ilmenevällä kannalla paitsi, että päätöslauselmassa tarkoitettujen kohtien 1 ja 2 osalta perusteluina lausun seuraavan:

Edellä 1 kohdassa todettu menettely merkitsee, että lapset saatetaan tietyn hyödyn, jalkapallo-ottelun pääsylipun, saamiseksi markkinoinnin toteuttajiksi. Mitä keinoja lapset käyttävät saadakseen toisen lapsen liittymään maapallokerhoon ja siten itselleen pääsylipun urheilutilaisuuteen, ei ole elinkeinonharjoittajan valvottavissa. Lasten keskinäisissä suhteissa esiintyy monenlaisia vaikuttamiskeinoja, myös epäasiallisia ja painostusta sisältäviä, eikä lapsilla usein ole edellytyksiäkään antaa asiallista tietoa kerhosuhteen sisällöstä ja merkityksestä. Näin ollen 1 kohdassa todettua pankin menettelyä on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

Edellä 2 kohdassa todettu menettely sisältää sen, että pienet lapset, joiden kyky arvioida heille annettua markkinointitietoa vertaillen tahi kriittisesti on erittäin vähäinen, joutuvat heidän vanhempiensa tietämättä markkinointitoiminnan kohteiksi. Lapsille auktoriteettia merkitsevän päiväkodin myötävaikutus markkinointitilaisuuden järjestämiseen kuten myös jossain määrin jaetun mainospakkauksen sisältö korostavat päiväkodin lasten alisteisuutta todetussa markkinointimenettelyssä. Lapsiin kohdistettua markkinointia on KSL 2 luvun kannalta arvosteltava erityisen tiukasti. Näin ollen 2 kohdassa todettua pankin menettelyä on pidettävä kuluttajien kannalta sopimattomana.

Puheenjohtaja Takala lausui:

Päätöksen perustelujen 3 kohdassa tarkoitettua pankin ottolainausta tosin pidän, huomioon ottaen pankkitoiminta kokonaisuutena ja sen osatoimintojen keskinäinen yhteys KSL:ssa tarkoitettuna kulutuspalveluna. Sanotussa kohdassa tarkoitetun menettelyn en kuitenkaan katso olleen kuluttajien kannalta sopimatonta, minkä vuoksi hylkään kieltovaatimuksen sen osalta.

---

[SV]

KO mot Suomen Yhdyspankki Oy (banken). - Banken hade lovat de medlemmar av "jordglobsklubben" som skaffade en ny medlem till klubben, en fribiljett till en fotbollsmatch. Medlemsrektyteringen ansågs kunna leda till påtryckning barnen emellan. Banken hade också anordnat en marknadsföringstillställning på ett barndaghem utan att på förhand informera barnens föräldrar. Nämnda marknadsföringsmetoder som riktade sig till barn, ansågs otillbörliga och stridande mot 2 kap. 1 § KSL. Banken hade ytterligare delat ut till barn en inspelad musikkassett, såvida de öppnade ett sparkonto på minst fem mark. Bankens inlåningsverksamhet betraktades som konsumenttjänst. Emedan det mellan de gemensamt erbjudna nyttigheterna, depositiontjänst och musikkassett, inte förelåg ett sakligt samband, ansågs erbjudandet strida mot 2 kap. 1 § KSL.

KSL_2_kap._1_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

I ansökan, som inkommit till marknadsdomstolen den 12 februari 1980 och under ärendets behandling inför marknadsdomstolen har KO anfört följande.

Då marknadsföring riktas mot barn måste särskild försiktighet iakttagas och med alla medel undvikas osaklig påverkan eftersom barnens lättrogenhet och bristande livserfarenhet gör dem speciellt utsatta för påverkan. Det berättigade i direktreklam till barn före skolåldern kan i sin helhet ifrågasättas.

KO har ansett företagsimagereklam på barndaghem utan att föräldrarna i förväg fått meddelande om informationsbesöket och utdelningen av sötsaker vid ett sådant tillfälle som speciellt osaklig påverkan.

Föreningsbanken i Finland Ab har meddelat KO att den inte anser sig ha brutit mot KSL genom att förfara på omtalat sätt. Av denna anledning är det speciellt viktigt att erhålla marknadsdomstolens avgörande i saken, oavsett att banken samtidigt också meddelade att den upphört med ifrågavarande marknadsföringsförfarande sedan den fått kännedom om KO:s ståndpunkt i frågan. Då ett starkt allmänt intresse är förbundet med ett ärende som detta har marknadsdomstolens avgörande en helt annan betydelse än bankens löfte att avstå från att fortsätta med ifrågavarande marknadsföring. Av denna anledning måste marknadsdomstolen oberoende av att näringsidkaren har meddelat, att han upphört med den marknadsföring, som var föremål för förbudsansökan, kunna behandla och avgöra saken. I annat fall skulle näringsidkaren kunna göra marknadsdomstolens befogenhet utan innehåll genom att måhända blott tills vidare avstå från det lagstridliga tillvägagångssättet.

Innehållet i den som extra förmån utdelade kassetten är inte otillbörligt till den del det redogör för bankens verksamhet och lämnar "sparråd". Grunden för yrkandet är just att Föreningsbanken i Finland Ab lockar ungdom att öppna ett konto och sätta in minst fem mark genom att lova dem en kassett med underhållningsmusik och att banken på så sätt avleder den unges uppmärksamhet från beslutets verkliga objekt, att göra en deposition, till en sekundär omständighet, musiken. Förfarandets otillbörlighet ändras inte av att s.k. sparråd insatts mellan musiken. Den unges uppmärksamhet är centrerad just på musiken och insättningen av fem mark utgör kassettens "pris", vilket är avsevärt lägre än det normala priset på en musikkassett.

KO har yrkat:

1. att Föreningsbanken i Finland Ab med stöd av 2 kapitel 1 § KSL förbjudes att i sin till barn riktade marknadsföring

a) erbjuda barnkunder förmåner såvida de skaffar medlemmar till den av banken underhållna klubben

b) använda barndaghem som marknadsföringskanal utan att barnens föräldrar underrättats i förväg och

c) dela ut sötsaker till barn för att framkalla positiva id‚associationer,

2. att Föreningsbanken i Finland Ab med stöd av 2 kapitel 1 § KSL vid vite förbjudes att erbjuda inspelade musikkassetter åt unga personer, som öppnar ett depositionskonto på minst fem mark i banken eller att använda annat motsvarande erbjudande i sin kundanskaffning.

FÖRENINGSBANKEN I FINLAND AB:S BEMÖTANDE

På här anförda grunder har Föreningsbanken i Finland Ab yrkat, att KO:s ovan under punkt 1 angivna yrkanden lämnas utan prövning.

För den händelse, att marknadsdomstolen skulle upptaga saken till prövning, har Föreningsbanken i Finland Ab anfört följande.

Ett barns inträde i jordglobsklubben har alltid förutsatts barnets målsmans medgivande. Således har den marknadsföring banken utövat till denna del inte riktat sig enbart till barnen och ej heller kan den bedömas med hänsynstagande enbart till barnens omdömesförmåga. Då de förmåner, som utdelats i samband med medlemsanskaffningen varit mycket ringa och fullständigt gratis för mottagaren, kan barnens intresse inte på något sätt ha äventyrats genom sagda åtgärder.

Den informationstillställning som hölls på ett barndaghem, var ett enskilt kontors enstaka marknadsföringsåtgärd och hölls enligt överenskommelse med daghemmets ledning. Enligt normal praxis sörjer daghemmets ledning för att vid behov i förväg informera barnens föräldrar om sådana tillställningar. I detta enstaka fall hade daghemmets ledning inte ansett det vara nödvändigt att meddela barnens föräldrar. Vid tillställningen hade barnen fått en tillsluten plastpåse, som innehöll ett brev till föräldrarna, en liten jordglobssparbössa, en reflex och två karameller. Barnen hade fått öppna påsen först sedan tillställningen var slut och barnens föräldrar var tillstädes för att hämta sina barn. Således har karamellernas förtäring helt och hållet skett under föräldrarnas övervakning. Att bjuda på sötsaker hör till normal gästfrihet och det hade för övrigt varit sed på ifrågavarande daghem, att barn, som firade namns- eller födelsedag, bjöd övriga barn på karameller.

Vid sidan av andra mål syftar klubbverksamhet till att uppfostra till sparsamhet och göra bankverksamheten känd bland barn och ungdom. Eftersom det är fråga om en klubb, som underhålles av Föreningsbanken i Finland Ab, är det naturligt att klubbmedlemmarna får upplysningar om just dennas och inte om exempelvis konkurrenternas tjänster. Marknadsföringsåtgärder, som har till uppgift att framkalla en positiv bild av företaget är inte stridande mot KSL. Att ett företag gör sig bekant genom att lämna riktiga och tillförlitliga upplysningar om sig självt, kan inte heller på något sätt anses strida mot KSL eller dess syfte.

Vad inlåningsverksamheten beträffar har Föreningsbanken i Finland anfört, att KSL enligt lagens 1 kapitels 1 § gäller utbud, försäljning och annan marknadsföring av konsumtionsnyttigheter från näringsidkare till konsumenter. Med konsumtionsnyttigheter avses åter enligt 1 kapitels 3 § sådana varor och tjänster, som utbjudes eller i väsentlig omfattning användes för enskild konsumtion. Pengar på banken minskar inte utan ökar genom förräntning. För att använda sig av inlåningstjänsterna debiterar banken inte sina kunder. Således kan den avgiftsfria inlåningsverksamhet, som banken bedriver, inte vara någon konsumtionsnyttighet i KSL:s mening. Lagen måste tolkas efter sin ordalydelse och den kan inte tillämpas så, att sparande skulle till och med betyda konsumtion i denna lag.

En annan punkt, som måste tagas upp till tolkning är det faktum, att KSL:s syfte uttryckligen är att skydda konsumenten. KO har inte förmått anföra någon enda vettig grund för att bankens kunder skulle skyddas för sparande eller sålunda hindras från att spara. Deponenten har i så fall inget behov av det skydd KSL syftar till, eftersom han vid behov genast kan ta ut pengarna från banken. Konsumenten behöver skydd mot att han oöverlagt och på felaktiga grunder köper någon vara eller förbrukar, minskar sin förmögenhet, men inte mot motsatsen, att hans förmögenhet växer genom förräntning av de medel som finns på bankräkning.

Eftersom KSL inte kan tillämpas på inlåningsverksamheten kan inte heller de regler för marknadsföring, som finns i KSL, tillämpas på denna. Dessutom kan utdelning av kassetter på inget sätt anses vara i strid mot god sed eller otillbörligt. Kasetten innehåller förutom musik anmärkningsvärt mycket råd beträffande sparande och i någon mån också reklam. Den information, som ges genom kassetten är inte vilseledande eller otillbörlig.

Öppnandet av sparkonto och den i samband därmed lämnade kassetten utgör inte något tilläggserbjudande, som bör förbjudas. Syftet med förbudet mot tilläggserbjudanden är att tillförsäkra kunden möjlighet att jämföra produkternas separata priser. När kassetten delas ut gratis föreligger inget behov av att göra någon prisjämförelse. Konsumenten vidkännes ingen ekonomisk förlust genom att ta emot kassetten. Således kan förfarandet inte på något sätt vara otillbörligt.

Föreningsbanken i Finland Ab har yrkat, att KO:s ovan under punkt 1 angivna yrkanden, såvid de inte lämnas utan prövning, avvisas såsom obefogade och under punkt 2 angivet yrkande avvisas såsom saknande stöd i lagen.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Enligt 2 kapitel 7 § KSL kan näringsidkare, som företager marknadsföring, om det med hänsyn till konsumentskyddet är erforderligt, förbjudas fortsätta marknadsföring, som strider mot stadgandena i nämnda kapitel eller att upprepa sådan eller därmed jämförbar marknadsföring. Den omständigheten, att näringsidkaren har meddelat, att han slutat använda sig av de marknadsföringsåtgärder, som KO har ansett strida mot stadgandena i 2 kapitel KSL, betyder inte, att behovet av rättsskydd i ärendet skulle saknas, ej heller att förbudsmeddelande skulle vara onödigt ur konsumentskyddssynpunkt. Således anser marknadsdomstolen att behov av rättsskydd föreligger och finner riktigt att pröva KO:s under punkt 1 framställda yrkanden och avvisa Föreningsbanken i Finland Ab:s invändning rörande bristande behov av rättsskydd.

Marknadsdomstolen finner utrett att Föreningsbanken i Finland Ab har

1. i början av september 1979 sänt ett brev till medlemmarna i den av banken vidmakthållna "jordglobsklubben", i vilket den medlem, som skaffade en ny medlem till klubben, lovades en fribiljett till en fotbollsmatch,

2. i oktober samma år, utan att i förväg ha underrättat barnens föräldrar, anordnat en marknadsföringstillställning på barndaghemmet Terhi i Helsingfors, varvid bankens representant berättade om sparande och delade ut en enligt bankens uppgift sluten påse med bankens marknadsföringsmaterial, jordglobssparbössa och två sötsaker och

3. i september samma år ordnat en marknadsföringskampanj, som syftade till att skaffa barn och ungdom som kunder i banken. I samband med kampanjen hade banken delat ut en inspelad musikkassett till 6 - 16 åringar, såvida de öppnade ett sparkonto på minst fem mark i banken.

Vid marknadsföring, som riktar sig direkt till barn, och i synnerhet då den sker genom barn, måste särskild omsorg och större måttfullhet än vanligen iakttagas. Hänsyn måste tagas till barnens oerfarenhet och godtrogenhet och de får inte ledas in i en situation, där deras relationer till kamraterna eller deras lydnadsplikt gentemot föräldrarna kommer att sättas på hårda prov. Av särskild betydelse är barnens ålder liksom de förhållanden, under vilka marknadsföringsåtgärderna riktas mot dem.

Då förfaringssättet enligt punkt 1 ovan är ägnat att leda till påtryckning barnen emellan och då förfaringssättet enligt punkt 2, eftersom det inte hör till daghemmets verksamhet eller ändamål borde förutsätta att barnens målsmän på förhand hade erhållit tillräckliga upplysningar om att tillställningen anordnades och om dess innehåll, att de kunnat besluta rörande barnens deltagande eller ej, anser marknadsdomstolen, som inte finner den anmälda utdelningen av sötsaker skilt för sig som otillbörlig, att Föreningsbanken i Finland Ab:s förfaringssätt enligt dessa punkter måste betecknas som otillbörliga.

Då konsumenten sätter in pengar på depositionskonto i banken överlämnar han för viss tid användningsrätten till de insatta medlen. Genom att använda de deponerade medlen i utlåningsrörelsen erhåller banken ett ekonomiskt utbyte av denna depositionsrätt. Såsom ersättning för den överlåtna dispositionsrätten får konsumenten olika förmåner (inlåningsränta, säker förvaring av medlen, möjlighet att få lån etc.). Dessa förmåner utgör konsumtionstjänster för den enskilda medborgare, som gör depositioner. På depositionsförhållandet kan alltså, med iakttagande av stadgandet i 1 kapitel 2 § KSL tillämpas reglerna i 2 kapitlet. Även med beaktande av bankverksamheten som helhet och dess olika delfunktioners inbördes samband, är den inlåningsverksamhet, som riktar sig mot konsumenterna att betrakta som en konsumenttjänst i KSL:s mening. Således måste det ovan under punkt 3 konstaterade marknadsföringsförfarandet bedömas enligt stadgandena i KSL:s 2 kapitel.

Genom att erbjuda en musikkassett till 6 - 16 åringar, som öppnar ett depositionskonto på minst fem mark, har Föreningsbanken i Finland Ab gjort ett anbud, som innebär att den som skaffar sig en viss konsumtionsnyttighet erhåller utan vederlag en annan konsumtionsnyttighet. Eftersom det med hänsyn till kassettens innehåll inte finns något sakligt samband mellan dessa konsumtionsnyttigheter, depositionstjänst och musikkassett, är erbjudandet att anse som otillbörligt mot konsumenterna.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen, som har avvisat invändningen beträffande bristande behov av rättsskydd, finner rättvist att med stöd av 2 kapitel 1 § och 7 § 1 mom. KSL förbjuda Föreningsbanken i Finland Ab att i sin marknadsföring upprepa de i motiveringarna för detta utslag under punkterna 1 - 3 angivna eller därmed jämförliga förfaringssätten, vid vite av 100 000 mark såvitt angår punkt 3. Förbudet skall iakttagas omedelbart.

Förbudet mot förfaringssätt enligt punkterna 1 och 2 i motiveringarna förenas inte med vite, eftersom Föreningsbanken i Finland Ab har meddelat, att den upphört att använda dem och ett vitesföreläggande av denna anledning kan anses onödigt.

Närvarande: Takala, ordförande, Henriksson, Kivivuori, Tammilehto, Ollikainen och Pekkanen.

Avgörande efter omröstning

Ledamoten Henriksson yttrade, med insträmmande av ledamoten Pekkanen:

Jag delar den åsikt, som kommer till uttryck i utslaget förutom att, eftersom bankens inlåningsverksamhet juridiskt konstituerar ett låneförhållande mellan banken och konsumenten, där banken är låntagare och konsumenten fordringsägare, kan inlåningsverksamheten inte betraktas som en konsumenttjänst, varför KSL inte kan tillämpas på detta låneförhållande. Av denna anledning förkastar jag KO:s förbudsyrkande för punkt 3 i motiveringarnas del såsom saknande stöd i lag.

Ledamoten Kivivuori yttrade, med instämmande av ledamöterna Ollikainen och Tammilehto:

Jag delar den åsikt, som kommer till uttryckt i utslaget förutom att jag som motivering för de i domslutet under 1 och 2 anförda punkternas del yttrar följande:

Ovan under punkt 1 beskrivna förfaringssätt innebär, att barnen förmås att genomföra marknadsföringen mot en viss förmån, inträdesbiljett till fotbollmatch. Vilka medel barnen använder för att förmå ett annat barn att ansluta sig till jordglobsklubben och sedan själva få biljett till idrottstillställningen står inte under näringsidkarens överinseende. I barnens inbördes relationer förekommer mångahanda medel för påverkan, även osakliga och sådana som innebär påtryckning, barnet har vanligtvis ej heller förutsättningar att lämna saklig upplysning om klubbmedlemskapets innehåll och betydelse. Således måste det under punkt 1 beskrivna av Föreningsbaken i Finland Ab använda förfarandet anses vara otillbörligt mot konsumenterna.

Det ovan under punkt 2 beskrivna förfaringssättet innebär, att små barn, vars förmåga att jämföra eller kritiskt värdera marknadsföringsupplysningar är utomordentligt ringa, utan föräldrarnas vetskap blir föremål för marknadsföringsåtgärder. Det av barnen som auktoritet uppfattade daghemmets medverkan till att ordna marknadsföringstillställningen liksom även i någon mån innehållet i den utdelade reklamförpackningen betonar daghemsbarnens underläge vid detta marknadsföringsförfarande. Marknadsföring som riktar sig till barn måste med beaktande av 2 kapitel KSL bedömas särskilt strängt. Således är det under punkt 2 angivna av Föreningsbanken i Finland Ab använda förfarandet att anse som otillbörligt mot konsumenterna.

Ordföranden Takala yttrade:

Den i motiveringarna till utslaget under punkt 3 refererade inlåningsverksamheten i banken finner jag, med hänsyn till bankverksamheten som helhet och de olika delverksamheternas inbördes samband, det vara riktigt att hänföra till de konsumenttjänster, som avses i KSL. Det i nämnda punkt avsedda förfaringssättet finner jag emellertid inte vara otillbörligt, varför jag förkastar yrkandet på förbud i denna del.