Market Court bans unfair contest requiring newspaper ads to win free motorbikes under Finnish Consumer Protection Act.

KA vastaan Orion-Yhtymä Oy (yhtiö). 12.11.1979. - Sattumanvarainen etu. Yhtiö oli järjestänyt suklaapatukoiden myynnin edistämiseksi kilpailun, jossa se oli kehottanut 12-19 vuotiaita keräämään viisi kappaletta suklaapatukoiden kääreitä tai niitä esittäviä mainoskuvia. Kilpailuun osallistuneiden kesken oli arvottu viisi moottoripolkupyörää. Kilpailukuponkeja oli ollut esillä myymälöissä. Kuponkeja ja kääreitten kuvia oli julkaistu aikakauslehdissä, kolmessa kaksi kertaa ja 19 lehdessä kussakin kerran. Osallistuminen kilpailuun suklaapatukkaa ostamatta edellytti patukkakääreen kuvan leikkaamista viidestä lehti-ilmoituksesta. Ilmoitusten määrää ei kilpailun kohderyhmä huomioon ottaen pidetty riittävänä. Patukan ostaminen oli siten ollut oleellisesti vaivattomampi ja usein huokeampi vaihtoehto kuin lehti-ilmoituksen hankkiminen. Yhtiön katsottiin tosiasiallisesti luvanneen markkinoinnissaan KSL 2 luvun 5 §:ssä tarkoitetun sattumanvaraisen edun, jonka saaminen edellytti vastiketta.

KSL_2_luvun_5_§

KULUTTAJAASIAMIEHEN VAATIMUS

KA on katsonut, että sanottu Honda Monkeykilpailu on ollut ristiriidassa KSL 2 luvun 1 ja 5 §:n kanssa. KA on viitannut siihen, että ilmoitukset oli julkaistu pääsääntöisesti vain kerran samassa aikakauslehdessä. Kysymyksessä olevat lehdet ovat luonteeltaan sellaisia, että samalle kuluttajalle tulee tilauksen perusteella vain poikkeuksellisesti niistä useampia kuin yksi. Näinollen lehtiilmoitusten määrä oli kuluttajan kannalta katsottuna pieni. Myymälöistä saatavien kilpailulipukkeiden tekstistä olivat puuttuneet kaikki tiedot siitä, mistä kääreiden kuvia sisältäviä ilmoituksia oli löydettävissä. Mainittujen lipukkeiden teksti oli KA:n mielestä myös laadittu siten, että se osaltaan ohjasi kuluttajia ostamaa patukoita. Lisäksi oli todettava, että kilpailu suuntautui nuorisoon, mikä ilmeni palkintojen luonteesta, kilpailua esittelevän mainosaineiston tyylistä ja käytettyjen aikakauslehtien valinnasta.

KA on vaatinut, että yhtiötä KSL 2 luvun 1 ja 5 §:n nojalla sakon uhalla kiellettäisiin markkinoinnissaan tarjoamasta sattumanvaraisia kilpailuarvontaan perustuvia etuja, joiden saaminen vastikkeetta edellyttää yhtiön tuotteita esittelevien lehti-ilmoitusten keräämistä, jollei kuluttajille ilmoiteta, missä ja milloin tällaisia ilmoituksia julkaistaan, sekä varmisteta, että riittävä määrä ilmoituksia on niitä haluavien vaikeuksitta saatavana, sekä käyttämästä muuta tähän rinnastettavaa keinoa, jonka seurauksena kuluttajat, jotka haluavat osallistua kilpailuun tai arvontaan tuotetta ostamatta, ovat eri asemassa kuin tuotetta ostavat. Jos markkinatuomioistuin katsoisi, ettei yhtiön menettely toteuta KSL 2 luvun 5 §:n tunnusmerkistöä, KA on vaatinut kieltoa ainakin saman luvun 1 §:n nojalla katsoen, että kilpailu oli toimeenpanotavaltaan sellainen, että sillä on kierretty KSL 2 luvun 5 §:n säännöstä ja että se näinollen oli ainakin saman luvun 1 §:n vastainen.

ORION-YHTYMÄ OY:N VASTINE

Yhtiö on kiistänyt, että puheena oleva kilpailu, joka toimenpiteitten osalta oli tapahtunut siten kuin KA on kertonut,olisi ollut KSL 2 luvun 1 tai 5 §:n vastainen. Aikakauslehdet, joissa ilmoitukset oli julkaistu, oli valittu nimenomaan siten, että ne leviävät juuri niiden kuluttajien keskuuteen, jotka ovat suklaapatukoista kiinnostuneita. Kuluttajista 12-19 vuotiaita on noin 639 000 henkilöä, joista suoritettujen kulutustutkimusten mukaan patukoitten käyttäjiä on noin 577 000. Lehti-ilmoituksia, ottaen huomioon kysymyksessä olevien aikakauslehtien levikki, oli ollut kaikkiaan noin 3 000 000 kappaletta. Kohderyhmän jokaisella henkilöllä oli siten teoriassa mahdollisuus nähdä ja leikata ilmoitus keskimäärin 5,6 kertaa. Sen vuoksi ja kun vastauksen lähettäneitä kilpailijoita oli 31 616 henkilöä, oli heillä kaikilla ollut riittävän vaivaton mahdollisuus osallistua kilpailuun patukoita ostamatta. Kuluttajien oma asia oli, halusivatko he käyttää tätä mahdollisuutta hyväkseen.

Yhtiö on ilmoittanut, että arvonnassa palkinnon voittaneista olivat kaikki viisi lähettäneet vastauksensa mukana kääreitten kuvia, yksi henkilö yhden, kolme henkilöä kaksi ja yksi henkilö neljä kappaletta. Niiden lisäksi tarvitun määrän he olivat lähettäneet patukoiden kääreitä. Vastausten joukosta oli lisäksi otettu satunnaisella otannalla 190 vastauskuorta, jotka oli avattu. Niistä oli löytynyt 983 käärettä, joista 79,3 % oli ollut tuotteista ja 20,7 % lehti-ilmoituksista.

Yhtiö on vaatinut hakemuksen hylkäämistä.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan lehti-ilmoitusta on, ottaen huomioon käytettyjen lehtien levikki, julkaistu noin 3 000 000 kappaletta. Kilpailu on kohdistunut siihen väestönosaan, joka yleensä käyttää suklaapatukoita. Pääosa heistä on lapsia ja nuoria henkilöitä, joista 12-19 vuotiaita on laskettu olevan noin 577 000. Koko väestöstä on laskettu olevan suklaapatukoiden ns. keskikäyttäjiä noin 883 000 henkilöä. Yhtiön ilmoituksen mukaan tähän kilpailuun tuli kaikkiaan 31 616 vastausta ja tehdyn 194 kappaleen suuruisen otannan osalta vastaajista oli alle 10 vuotiaita 6 %, 11-20 vuotiaita 82 % ja yli 20 vuotiaita 12 %.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin harkitsee KSL 2 luvun 5 §:n ja 7 §:n 1 momentin nojalla oikeaksi 50 000 markan sakon uhalla kieltää Orion-Yhtymä Oy:tä uudistamasta tässä päätöksessä selostettua tai siihen rinnastettavaa markkinointia.

Läsnä: Takala, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Kivivuori, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Tammilehto, Mustonen ja Ollikainen.

Asiassa äänestys

Jäsen Kivivuori, jonka lausuntoon jäsenet Aaltonen, Mustonen ja Ollikainen yhtyivät, lausui:

Koska sama henkilö saattoi osallistua kilpailuun usealla eri lähetteellä, oli kilpailuasetelma omiaan lisäämään kiinnostusta suklaapatukoiden ostamiseen. KSL 2 luvun 5 §:n tarkoituksena on hallituksen lakiesityksen mukaan (HE 8/1977 s. 28) ollut "estää sellaisten järjestelyjen käyttäminen, jotka ovat omiaan johtamaan niiden vuoksi hyödykkeen hankkimiseen".

KSL 2 luvun 5 §:n mukaan kiellettynä markkinointina on pidettävä sellaista sattumanvaraisen edun lupaamista, joka yhdenkin huomioon otettavan kuluttajaryhmän näkökulmasta ja yleisiä kulutusharkinnan perusteita sovellettaessa käytännössä edellyttää tuotteen ostamista. Yhtiön käyttämää markkinointimennettelyä on pidettävä sellaisena menettelynä, joka sanotun säännöksen nojalla voidaan kieltää.

Kilpailua on arvioitava myös KSL 2 luvun 1 §:n kannalta. Kun kilpailuun osallistumiseen tarvittavia kääreitä saattoi hankkia ostamalla suklaapatukoita, vaikuttaa tämä kuluttajan ostopäätökseen. Jos kuluttaja myymälässä harkitsee hyödykkeen ostamista, hän saattaa valita useiden samankaltaisten hyödykkeiden joukosta määrätyn tuotteen nimenomaisesti siksi, että sen ostamalla saa mahdollisuuden sattumanvaraiseen etuun, jota mahdollisuutta muiden myymälässä esillä olleiden hyödykkeiden ostamisella ei saa. Tämä kuluttajan harkintaa ja tuotteiden välistä kilpailua vääristävä vaikutus on katsottava sellaiseksi, että tuollaista markkinointimenettelyä on pidettävä KSL 2 luvun 1 §:ssä tarkoitettuna sopimattomana menettelynä kuluttajan kannalta.

Eräitä kuluttajaryhmiä voidaan tietojensa tai kokemustensa rajoittuneisuuden tai eräiden muiden syiden vuoksi pitää tavallista alttiimpina markkinoiden vaikutuksille. Tämän vuoksi on KSL 2 luvun 1 §:n tulkinnassa edellytettävä, että tällaisiin kuluttajaryhmiin, kuten lapsiin, kohdistuvaa markkinointia arvostellaan keskimääräistä tiukemmin (todetaan hallituksen lakiesityksessä 8/1977 s. 25). Yhtiön järjestämässä kilpailussa on markkinoitu hyödykkeitä, joiden ostajista valtaosa on lapsia, ja sattumanvaraisena etuna on ollut lapsia houkutteleva arvoesine, moottoripolkupyörä (5 kpl). Tämän vuoksi järjestetty kilpailu on katsottava erityisen selvästi KSL 2 luvun 1 §: ssä kielletyksi.

Kokonaisuutenakin arvioiden kilpailu on pyrkinyt markkinoidun hyödykkeen myynnin lisäämiseen epäasiallisella tavalla.

Edellä esitetyillä perusteilla katson, että markkinatuomioistuimen tulisi KSL 2 luvun 1 ja 5 §:n sekä 7 §:n nojalla kieltää yhtiötä harjoittamasta tässä päätöksessä selostettua tai siihen rinnastettavaa markkinointia sekä määrätä kiellon tehosteeksi 50 000 markan uhkasakko. Kiellon määräämisestä KSL 2 luvun 5 §:n nojalla sekä uhkasakon asettamisesta ja määrästä päädyn siis samaan lopputulokseen kuin markkinatuomioistuimen enemmistö.

---

[SV]

KO mot Orion-Yhtymä Oy (bolaget). - Slumpartad förmån. Bolaget hade i syfte att främja försäljningen av chokladstänger arrangerat en tävling, där det uppmanat 12-19 åringar att samla fem stycken omslag på chokladstänger eller reklambilder av samma omslag. Fem mopeder hade utlottats bland dem som deltog i tävlingen. Tävlingskuponger hade funnits på butiker. Kuponger och bilder av omslag hade publicerats i tidskrifter, i tre tidskrifter två gånger och en gång i 19 tidskrifter. Deltagandet i tävlingen utan att köpa en chokladstång förutsatte, att man klippte bilden av omslag på chokladstång ur fem tidningsannonser. Antalet annonserna ansågs inte tillräckligt med beaktande av tävlingens målgrupp. Att köpa en chokladstång var således ett väsentligt enklare och ofta billigare alternativ än att skaffa en tidningsannons. Bolaget ansågs i själva verket i sin marknadsföring ha utlovat i 2 kap. 5 § KSL avsedd slumpartad förmån, vars erhållande förutsatte vederlag.

KSL_2_kap._5_§

KONSUMENTOMBUDSMANNENS YRKANDE

KO har insett, att nämnda Honda Monkey tävling har stridit mot 2 kapitel 1 och 5 § konsumentskyddslagen (KSL). KO har hänvisat till att annonserna som regel endast publicerades en gång i samma tidskrift. Till karaktären är dessa tidskrifter sådana, att flera än en av dem endast undantagsvis kommer till samma konsument på grund av en prenumeration. Sålunda är antalet tidskriftsannonser litet, med tanke på konsumenten. Texten på tävlingskuponger i butikerna saknade alla uppgifter om var man kunde finna annonser med bilder av omslagen. Enligt KO:s åsikt var texten på nämnda kuponger också utarbetad så, att den för sin del styrde konsumenterna till köp av chokladstänger. Dessutom kunde man konstatera att tävlingen riktade sig till ungdomar, vilket framgick ur prisens art, stilen i det reklammaterial som introducerade tävlingen och urvalet av de tidskrifter som användes.

ORION-YHTYMÄ OY:S BEMÖTANDE

Orion-Yhtymä Oy har bestridit, att ifrågavarande tävling, som skett på det sätt som KO omtalat, skulle ha stridit mot 2 kapitel 1 eller 5 § KSL. De tidskrifter, i vilka annonserna publicerats, hade uttryckligen valts så, att de har spridning bland just de konsumenter, som är intresserade av chokladstänger. Av konsumenterna utgör 12-19 -åringar ca 639 000 personer, enligt utförda konsumtionsundersökningar är ca 577 000 av dem sådana som förbrukar chokladstänger. Tidningsannonsernas antal hade, med beaktande av ifrågavarande tidskrifters spridning, varit sammanlagt ca 3 000 000 stycken. Varje person i målgruppen hade sålunda en teoretisk möjlighet att se och klippa ut annonsen i medeltal 5, 6 gånger. På grund av detta och emedan de tävlande som sänt in svar var 31 616 personer, hade de alla haft tillräcklig möjlighet att utan besvär delta i tävlingen utan att köpa chokladstänger. Om konsumenterna önskade utnyttja denna möjlighet, var deras ensak.

Orion-Yhtymä Oy har uppgett att bland de fem som vann priser vid utlottningen, hade alla sänt bilder av omslag med sina svar, en av dem hade sänt en bild, tre två och en person fyra stycken. Det därutöver erforderliga antalet som de insänt, utgjordes av omslag till stängerna. Dessutom hade man med slumpmässig urvalsmetod tagit ut 190 svarskuvert som öppnats. Bland dem hade man funnit 983 omslag, av vilka 79,3 % var från produkter och 20,7 % från tidningsannonser. Orion-Yhtymä Oy har yrkat att ansökan måtte förkastas.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Enligt den utredning som framlades i ärendet har tidningsannonsen, med beaktande av spridningen hos de tidningar man använt, publicerats i sammanlagt 3 000 000 exemplar. Tävlingen har riktat sig till den del av befolkningen, som i allmänhet förbrukar chokladstänger. Den övervägande delen består av barn och unga personer, av dem har 12 - 19 -åringarna beräknats utgöra ca 577 000 personer. Bland hela befolkningen har man beräknat att det finns ungefär 883 000 s.k. genomsnittsförbrukare av chokladstänger. Enligt uppgift från Orion-Yhtymä Oy anlände sammanlagt 31 616 svar i denna tävling och för det tagna urvalets del, som uppgick till 194 stycken, var 6 % av respondenterna under 10 år, 82 % mellan 11 - 20 år och 12 % över 20 år.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Med stöd av 2 kapitel 5 § och 7 § 1 moment KSL finner marknadsdomstolen rättvist att vid 50 000 marks vite förbjuda Orion-Yhtymä Oy att upprepa i detta beslut redogjord eller därmed jämförbar marknadsföring.

Närvarande: Takala, ordförande, Valkonen, viceordförande, Kivivuori, Aaltonen, Heiniö, Henriksson, Tammilehto, Mustonen och Ollikainen.

Avgörande efter omröstning

Utlåtanden från medlemmar med avvikande åsikt:

Ledamoten Kivivuori, i vars utlåtande ledamöterna Aaltonen, Mustonen och Ollikainen förenade sig, anförde:

Emedan samma person kunde delta i tävlingen med flera olika försändelser var tävlingens uppläggning ägnad att öka intresset för köp av chokladstänger. Stadgandena i 2 kapitel 5 § KSL avser enligt regeringens lagproposition (RP 8/1977 s. 28) "att förhindra sådana metoder vilka leder till att nyttigheten anskaffas på grund av dem".

Enligt 2 kapitel 5 § KSL bör det anses vara förbjuden marknadsföring att utlova sådan slumpartad förmån, som redan för en enda betydande konsumentgrupp, då man tillämpar allmänna grunder för ett konsumtionsövervägande, i praktiken förutsätter köp. Orion-Yhtymä Oy:s marknadsföring bör anses som ett sådant förfarande, vilket med stöd av nämnda stadgande kan förbjudas.

Tävlingen bör också bedömas utgående från 2 kapitel 1 § KSL. Då de omslag som behövdes för ett deltagande i tävlingen också kunde skaffas genom att köpa chokladstänger, inverkade detta på konsumentens köpbeslut. Då konsumenten planerar att köpa en nyttighet i butiken, kan det hända att han bland flera likadana nyttigheter väljer en bestämd produkt uttryckligen därför, att han genom att köpa den erhåller möjlighet till slumpartad förmån, vilken möjlighet man inte erhåller genom att köpa övriga nyttigheter som finns till buds. Denna förvrängande verkan på konsumentens prövning och konkurrensen mellan produkterna bör anses sådan, att ett dylikt förfarande vid marknadsföring bör betraktas som otillbörligt förfarande mot konsumenten såsom 2 kapitel 1 § KSL avser.

Vissa konsumentgrupper kan på grund av sina ringa kunskaper eller erfarenheter eller vissa andra orsaker anses vara mer än vanligt mottagliga för marknadsföringens påverkningar. Därför bör man vid tolkningen av 2 kapitel 1 § KSL förutsätta, att marknadsföring som riktar sig till sådana konsumentgrupper, exempelvis barn, bedöms strängare än i genomsnitt (konstateras i regeringens proposition 8/1977 s. 25). Genom den tävling som Orion-Yhtymä Oy ordnade har man marknadsfört nyttigheter, vars köpare till övervägande del är barn, och den slumpartade förmånen har utgjorts av ett värdeföremål, motorcykel (5 st), som lockat barnen. Därför bör denna tävling enligt 2 kapitel 1 § KSL på ett särskilt tydligt sätt vara förbjuden.

Tävlingen har även som helhet bedömd på ett osakligt sätt strävat till att öka försäljningen av den marknadsförda nyttigheten.

På ovannämnda grunder anser jag, att marknadsdomstolen med stöd av 2 kapitel 1 och 5 samt 7 § KSL borde förbjuda Orion-Yhtymä Oy att bedriva sådan eller därmed jämförbar marknadsföring som beskrivits i detta beslut samt för förstärkande av förbudet förelägga 50 000 marks vite. Beträffande utfärdandet av förbud med stöd 2 kapitel 5 § KSL samt vitets föreläggande och storlek kommer jag alltså till samma resultat som marknadsdomstolens majoritet.