Market court dismissed injunction request as dispute between business partners falls outside unfair competition law scope.

Anna Esteri Kivilammi (hakija) vastaan Pekka Kirjonen ja Erkki Kirjonen (vastaajat).4.10.1979. - Hakija oli vastaajilla teettänyt itse suunnittelemansa palaturpeennostokoneen prototyypin. Vastaajat olivat myöhemmin valmistaneet ja myyneet eräälle toiselle henkilölle olennaisesti samanlaisen koneen. Menettelyn ei, ottaen huomioon SopMenL 4 §:n 3 mom. ja 6 §:n 1 mom., katsottu olevan sellainen, jota lain 1 §:ssä tarkoitettiin.

SopMenL_1_&

ANNA ESTERI KIVILAMMIN VAATIMUS

Hakija on edelleen kertonut, että hänen koneensa näin jäätyä vastaajien haltuun nämä olivat valmistaneet ja myyneet samanlaisen turpeennostokoneen Parkanosta olevalle maanviljelijä Aarne Hautamäelle ja siten liiketoiminnassaan oikeudettomasti käyttäneet hyväksi hakijan keksintöä, josta he olivat saaneet tiedon suorittaessaan hakijan heille antamaa tehtävää. Hakija on kertonut käyneen myöskin ilmi, että vastaajat olivat ryhtyneet valmistamaan samanlaista konetta sarjatuotantona.

Hakija on katsonut, että vastaajat ovat menetelleet SopMenL 1 §:n vastaisesti, ja pyytänyt, että markkinatuomioistuin kieltäisi vastaajia jatkamasta tai uudistamasta menettelyään.

PEKKA KIRJOSEN JA ERKKI KIRJOSEN VASTINE

Vastaajat ovat asiasta kuultuina kertoneet, että Kankaanpään ammatillisessa kurssikeskuksessa oli Erkki Kirjosen johdolla valmistettu hakijan suunnitteleman koneen prototyyppi ja että siihen myöhemmin hakijan toimesta oli heidän omistamallaan pajalla Parkanossa tehty muutoksia. Muutostyöt olivat olleet niin suuret, ettei konetta voitu enää pitää samanlaisena kuin ammatillisessa kurssikeskuksessa valmistettu prototyyppi oli ollut. Hakija ei ollut suostunut maksamaan muutostöistä vaadittua korvausta, minkä vuoksi kone oli pidätysoikeuden nojalla jäänyt vastaajien haltuun. Sittemmin vastaajat olivat hakeneet saatavaansa maksamismääräyksellä, jota hakija ei ollut vastustanut.

Vastaajat ovat edelleen kertoneet, että he olivat maanviljelijä Aarne Hautamäen tilauksesta valmistaneet ja Hautamäelle myyneet toisen palaturpeennostokoneen, joka kuitenkin oleellisilta kohdiltaan poikkesi hakijan pyynnöstä valmistetusta koneesta siinä määrin, ettei sitä voitu pitää samanlaisena kuin hakijalle tehty kone oli. Mitään muitakaan turpeennostokoneita eivät vastaajat olleet valmistaneet hakijan mallin mukaan. Tämän vuoksi vastaajat ovat kiistäneet syyllistyneensä hakemuksessa väitettyyn menettelyyn ja vaatineet hakemuksen hylkäämistä.

TODISTELU

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

Hakemuksesta on annettu tieto KA:lle, joka kirjeellään 19.6. 1979 on ilmoittanut, ettei hän aio ryhtyä toimenpiteisiin asiassa.

VAATIMUS VÄLIAIKAISESTA KIELLOSTA

Käsitellessään asiaa syyskuun 11 päivänä 1979 markkinatuomioistuin on hylännyt hakijan väliaikaista kieltoa koskevan pyynnön.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Markkinatuomioistuin katsoo näytetyksi, että hakija on vuonna 1978 Kankaanpään ammatillisessa kurssikeskuksessa teettänyt suunnittelemansa palaturpeennostokoneen prototyypin. Työ on suoritettu Erkki Kirjosen valvonnassa. Sittemmin vuoden 1978 loppupuolella on hakijan toimeksiannosta tehty koneeseen erinäisiä muutoksia vastaajien omistamassa pajassa Parkanon kaupungissa. Töiden yhteydessä vastaajat ovat tulleet tietoisiksi hakijan suunnitteleman koneen rakenteesta ja toimintaperiaatteesta. Sen jälkeen vastaajat ovat vuoden 1979 alkupuoliskolla valmistaneet ja myyneet jutussa todistajana kuullulle urakoitsija Aarne Hautamäelle palaturpeenostokoneen, joka on ollut oleellisesti samanlainen kuin hakijalle valmistettu kone.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Markkinatuomioistuin katsoo, ottaen huomioon SopMenL 4 §:n 3 momentin ja 6 §:n 1 momentin säännökset, että saman lain 1 §:n säännöksessä ei ole tarkoitettu senkaltaista kahden elinkeinonharjoittajan välisessä suhteessa syntynyttä tilannetta, josta nyt on kysymys, minkä vuoksi markkinatuomioistuin hylkää lain 1 §:n nojalla esitetyn vaatimuksen.

Valtion varoista etukäteen maksetut todistajanpalkkiot 482 markkaa 50 penniä jäävät valtion vahingoksi.

Läsnä: Takala, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Kivivuori, Henriksson, Tammilehto ja Heiniö.

Asiassa äänestys

Varapuheenjohtaja Valkonen, jonka lausuntoon puheenjohtaja Takala yhtyi, lausui:

---

[SV]

Anna Esteri Kivilammi (sökanden) mot Pekka Kirjonen och Erkki Kirjonen (svarandena). - Sökanden hade låtit svarandena tillverka en prototyp av en torvupptagningsmaskin som hon själv konstruerat. Svarandena hade senare tillverkat och till en annan person sålt en väsentligt likadan maskin. Med beaktande av 4 § 3 mom. och 6 § 1 mom. OtillbFörfL ansågs förfarandet inte vara sådant som i lagens 1 § avsetts.

OtillbFörfL_1_§

ANNA ESTERI KIVILAMMIS YRKANDE

Anna Esteri Kivilammi har vidare framhållit, att då hennes maskin sålunda hade blivit kvar hos bröderna Kirjonen, hade de senare tillverkat och sålt en likadan maskin till Aarne Hautamäki och sålunda i sin affärsverksamhet utan tillstånd utnyttjat Kivilammis uppfinning, som de bekantat sig med under det arbete som Kivilammi låtit dem utförä. Kivilammi har även framhållit, att bröderna Kirjonen inlett tillverkning av en dylik maskin i serieproduktion.

Kivilammi har ansett, att Pekka och Erkki Kirjonens förfarande står i strid med bestämmelserna i 1 § OtillbFörfL och anhållit om att marknadsdomstolen måtte förbjudadem att fortsätta ellet upprepa sitt förfarande.

PEKKA KIRJONENS OCH ERKKI KIRJONENS BEMÖTANDE

Pekka och Erkki Kirjonen har anfört, att det vid utbildningscentralen i Kankaanpää under ledning av Erkki Kirjonen tillverkats en prototyp av den av Kivilammi konstruerade maskinen, samt att Kivilammi senare även låtit utföra vissa ändringar i maskinen i deras verkstad. Ändringsarbetena hade varit så omfattande att maskinen efter det inte längre kunde anses vara likadan som den maskin som tillverkats på yrkesutbildningscentralen. Kivilammi hade inte betalat ersättning för ändringsarvetena, varför maskinen på grund av retentionsrätt blivit kvar hos bröderna Kirjonen. Senare hade bröderna Kirjonen genom betalningsföreläggande försökt kräva sin fordran; Kivilammi hade inte motsatt sig betalningsföreläggandet.

Bröderna Kirjonen har vidare framhållit, att de på jordbrukaren Aarne Hautamäkis beställning hade tillverkat och sålt en annan torvupptagningsmaskin, som dock i den mån avvek från den maskin som på Kivilammis begäran hade tillverkats, att den inte kunde anses motsvara samma maskin som tillverkats för Kivilammi. Bröderna Kirjonen hade ej heller tillverkat någon annan torvupptagningsmaskin av kivilammis konstruktion. På dessa grunder har bröderna Kirjonen bestridit att de skulle ha gjort sig skyldiga till det i ansökan påstådda förfarandet och anhållit om att Kivilammis ansökan måtte förkastas.

BEVISNING

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSSTAGANDE

Ansökan har genom ordförandens åtgärd delgivits KO som i sitt brev av den 19.06.1979 har meddelat, att han inte ämnar vidtaga åtgärder med anledning av detta ärende.

YRKANDET OM INTERIMISTISKT FÖRBUD

Vid behandling av ärendet den 11.09.1979 har marknadsdomstolen förkastat Kivilammis anhållan om interimistiskt förbud.

MOTIVERINGAR FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen finner styrkt att Anna Esteri Kivilammi år 1978 vid yrkesutbildningscentralen i Kankaanpää låtit tillverka en prototyp av torvupptagningsmaskin som hon själv

konstruerat. Arbetet har utförts under ledning av Erkki Kirjonen. Under senare delen av år 1978 har Kivilammi låtit göra vissa ändringar i maskinen på bröderna Kirjonens verkstad i Parkano. Under arbetet har bröderna Kirjonen fått kännedom om maskinens konstruktion och funktionsprincip. Därefter har bröderna Kirjonen under första hälften av år 1979 för entreprenören Aarne Hautamäki tillverkat och sålt en torvupptagningsmaskin, som varit väsentligt likadan som den för Kivilammi tillverkade maskinen.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdomstolen anser, med beaktande av stadgandena i 4 § 3 momontet och 6 § 1 momentet OtillbFörfL, att i lagens 1 § ej avses sådan mellan två näringsidkare uppkommen situation som det nu är fråga om, varför marknadsdomstolen förkastar det i stöd av 1 § sagda lag framställda yrkandet.

De ur statsmedel erlagda vittnesarvodena om sammanlagt 482,50 mark stannar staten till last.

Närvarande: Takala, ordförande, Valkonen, Kivivuori, Henriksson, Heiniö och Tammilehto.

AVGÖRANDE EFTER OMRÖSTNING