Unfair competition claim dismissed because misleading advertising did not affect buyer decisions due to industry knowledge.

Mestarikone Oy (hakija) vastaan A-Elementti Oy Rakennusmies (vastaaja).13.7.1979. - Vastaaja oli mainoksissaan ja esitteissään käyttänyt höyrynkehittimien tehokkuudesta mm. ilmaisua "höyryn tuotto". Tuotetun höyryn kosteuspitoisuus vaihteli laitteesta riippuen. Laitteen teho riippui mm. tuotetun höyryn kuivuusasteesta. Käyttötarkoituksesta riippuen kehitettävän höyryn kosteuspitoisuudella oli erilaisissa tapauksissa erilainen merkitys. Höyryntuottokyvyn ohella ostajan ostopäätökseen vaikuttivat muutkin laitteen ominaisuudet. Ilmaisua "höyryn tuotto" käytettiin yleisesti vastaavia höyrynkehittimiä markkinoitaessa ja hakija itsekin oli käyttänyt sitä esitteissään. Käytetty ilmaisu ei ollut SopMenL:ssa tarkoitetulla tavalla harhaanjohtava.

SopMenL_2_§

MESTARIKONE OY:N VAATIMUS

AELEMENTTI OY RAKENNUSMIEHEN VASTINE

Vastaaja on pyytänyt hakemuksen hylkäämistä ja hakijan velvoittamista korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut markkinatuomioistuimessa.

KULUTTAJA-ASIAMIEHEN (KA) KANNANOTTO

KA on markkinatuomioistuimelle maaliskuun 27 päivänä 1979 saapuneella kirjeellään ilmoittanut, ettei hän aio ryhtyä toimenpiteisiin asiassa.

TODISTELU

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISUN PERUSTELUT

Markkinatuomioistuin katsoo selvitetyksi, että A-Elementti Oy Rakennusmies on markkinoidessaan BINI 500 B ja BINI 510 combi merkkisiä höyrynkehittimiä mainoksissa ja esitteissä ilmoittanut niiden höyryntuoton olevan edellisellä 210-330 kg/h ja jälkimmäisellä 270-400 kg/h sekä kummankin höyrynkehittimen tehon kilocalorioina 75 000 kcal/h ja kilowatteina 93,5 kW. Ilmoitettua 75 000 kcal/h tehoa ei ole näytetty virheelliseksi. Sitävastoin on näytetty, että kilowatteina ilmoitettu teholuku 93,5 kW on virheellinen oikean luvun ollessa 87,2. Tämän on myös vastaaja myöntänyt ja kertonut, että virheellinen luku on johtunut lasku- tai painovirheestä, jonka vastaajayhtiö oli huomannut vasta jälkeenpäin. Samoin on näytetty, ettei 75 000 kcal/h suuruisella teholla voida kehittää ilmoitettuja määriä pelkkää höyryä, vaan ainoastaan höyryn ja veden seosta, jonka kosteuspitoisuus vaihtelee tuotetun seoksen määrästä riippuen.

Markkinatuomioistuimessa esitetyn selvityksen perusteella on voitu todeta, että samoja höyrynkehittimiä käytetään eri ammattialoilla erilaisiin tarkoituksiin ja että käyttötarkoituksesta riippuen laitteella kehitettävän seoksen kosteuspitoisuudella on eri tapauksissa erilainen merkitys. Höyrynkehittimiä markkinoitaessa puhutaan yleisesti niiden höyryntuotosta tai käytetään muuta sitä vastaavaa ilmaisua,vaikka itse asiassa tarkoitetaan edellä mainitun seoksen määrää ilmoitetuissa rajoissa. Asiassa on myös tehty uskottavaksi, että höyrynkehittimien ostajat, jotka joko itse ovat tai käyttävät apunaan alan ammattihenkilöitä, ovat tästä tietoisia, eikä heidän ostopäätöksensä, johon vaikuttavat myös useat muut laitteen ominaisuudet, siten virheellisesti perustu ilmoitettuun höyryntuottokykyyn. Asiassa ei ole esitetty sellaista näyttöä, että ostajat olisivat puheena olevassa suhteessa tehneet valituksia, mutta sitävastoin on esitetty näyttöä siitä, ettei sellaisia valituksia ole tehty.

Edellä mainituilla perusteilla ja kun myöskin hakijan on näytetty omia höyrynkehittimiä markkinoidessaan käyttävän ilmaisua "höyryntuotto", vaikka niidenkin osalta on kysymys edellä mainitun seoksen tuottokyvystä, ei voida katsoa, että vastaaja olisi höyryntuottoa ilmoittaessaan elinkeinotoiminnassaan käyttänyt totuudenvastaista ta harhaanjohtavaa ilmaisua, joka olisi omiaan vaikuttamaan hyödykkeen kysyntään tai tarjontaan taikka vahingoittamaan toisen elinkeinotoimintaa. Kun vastaaja on ilmoittanut höyrynkehittimien tehon kilocalorioina oikein ja sen ilmoittaminen samalla kilowatteina virheellisesti on ilmeisesti johtunut erehdyksestä, eikä sillä ole näytetty olleen markkinoinnissa harhaanjohtavaa vaikutusta, ja kun ei ole syytä epäillä, että vastaaja ilman kieltoa jatkaisi tässä suhteessa virheellistä ilmoittelua, ei sekään anna aihetta toimenpiteisiin markkinatuomioistuimen taholta.

Markkinatuomioistuimesta annetun lain 15 §:n 3 momentin mukaan asianosaiset vastaavat itse oikeudenkäyntikuluistaan markkinatuomioistuimessa.

Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 9 §:n mukaan voidaan se asianosainen, joka sanotun lain nojalla tuomitaan korvaamaan todistelukustannuksia valtiolle, samalla velvoittaa maksamaan todistajalle lisäkorvausta. Sitävastoin laissa ei ole vastaavaa säännöstä sen asianosaisen osalta, joka markkinatuomioistuimesta annetun lain 14 §:n 2 momentin nojalla tuomitaan korvaamaan todistelukustannuksia valtiolle, eikä muutakaan säännöstä, jonka nojalla valtion varoista korvausta saaneella todistajalla olisi oikeus saada asianosaisilta lisäkorvausta.

MARKKINATUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Mestarikone Oy:n vaatimukset hylätään aiheettomina. A-Elementti Oy Rakennusmiehen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään lakiin perustumattomana.

Markkinatuomioistuimesta annetun lain 14 §:n 2 momentin nojalla markkinatuomioistuin harkitsee oikeaksi velvoittaa Mestarikone Oy:n korvaamaan valtiolle sen varoista asiassa kuulluille todistajille maksetut korvaukset yhteensä 382 markkaa.

Todistajina kuullun rakennusmestari Vesa Uolevi Kyllösen palkkiovaatimus siltä osin kuin se ylittää valtion varoista maksetun määrän, hylätään lakiin perustumattomana.

Läsnä: Takala, puheenjohtaja, Valkonen, varapuheenjohtaja, Wilhelmsson, Ollikainen, Mustonen, Henriksson ja Tammilehto.

---

[SV]

Mestarikone Oy (sökanden) mot A-Elementti Oy Rakennusmies (svaranden). - Svaranden hade i sin reklam och i sina broschyrer om ånggeneratorns effektivitet använt bl.a. uttrycket "ångproduktion". Den producerade ångans fuktighetshalt varierade beroende på generatorn. Generatorns kapacitet berodde bl.a. på torrhetsgraden av den producerade ångan. Beroende på användningsändamål hade fuktighetshalten av den utvecklade ångan i skilda fall en olik betydelse. Köparens köpbeslut påverkades förutom ångproduktionskapaciteten även generatorns andra egenskaper. Uttrycket "ångproduktion" användes allmänt i marknadsföringen av motsvarande ånggeneratorer och även sökanden hade använt det i sina broschyrer. Det använda uttrycket var inte vilseledande på det sätt som asågs i OtillbFörtL.

OtillbFörtfL_2_§

MESTARIKONE OY:S YRKANDE

AELEMENTTI OY RAKENNUSMIES' BEMÖTANDE

KONSUMENTOMBUDSMANNENS (KO) STÄLLNINGSSTAGANDE

KO har i sitt till marknadsdomstolen den 27 mars 1979 inkomna brev meddelat att han inte ämnar vidtaga åtgärder med anledning av ärendet.

Som av Mestarikone Oy åberopat vittne har i marknadsdomstolen hörts byggmästaren Vesa Uolevi Kyllönen, från Esbo stad, och ingenjören Jyrki Matti Kalervo Koikkalainen, från St Michel stad, samt som av A-Elementti Oy Rakennusmies åberopade vittnen diplomingenjörerna Pentti Juhani Vaaraniemi och Heikki Lauri Herman Bergholm, vardera från Helsinfors stad. Samtliga av vittnen angivna vittnesutsagor har upptagits i marknadsdomstolens protokoll.

GRUNDERNA FÖR MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Marknadsdolmstolen finner utrett, att A-Elementti Oy Rakennusmies vid sin marknadsföring av ånggeneratorerna BINI 500 B och BINI 510 combi i reklambilder och broschyrer annonserat, att sagda generatorers ångproduktivitet varit 210 - 330 kg/h i den förstnämnda och 270 - 400 kg/h i den senare, samt att vardera generators kapacitet i kilokalorier varit 75 000 kcal/h och i kilowatt 93,5 kW. Den uppgivna kapaciteten om 75 000 kcal/h har inte visats vara felaktig. Däremot har det bevisats att det i kilowatt uppgivna effektivitetstalet om 93,5 kW är felaktigt, emedan det rätta talet är 87,2. Detta har även A-Elementti Oy Rakennusmies medgett och anfört att det felaktiga talet berott på ett räkne- eller tryckfel, som svarandebolaget först senare hade observerat. Likaså har det bevisats att man med en kapacitet om 75 000 kcal/h inte förmår utveckla uppgivna mängder mättad ånga utan enbart en blandning av ånga och vatten, vars fuktighetshalt varierar och beror på mängden av den utvecklade blandningen.

På basen av den i marknadsdomstolen framlagda utredningen har man kunnat konstatera, att man inom olika branscher använder samma ånggeneratorer för olika ändamål, och att fuktighetshalten beroende på generatorns användningsändamål har en olik betydelse på den utvecklade blandningen i skilda fall. Vid marknadsföring av ånggeneratorer talar man allmänt om deras ångproduktion eller använder ett annat liknande uttryck, ehuru man i verkligheten avser ovannämnda blandning inom uppgivna gränser. Det har också i saken gjorts sannolikt, att ånggeneratorers köpare, som själva är sakkunniga eller anlitar inom branschen sakkunniga personer, har vetskap om detta. Deras köpbeslut, som påverkas av ett flertal andra egenskaper hos generatorn, grundar sig sålunda inte på ett oriktigt sätt enbart på den uppgivna produktionskapaciteten. Det har i saken bevisats, att köparna inte i detta avseende har reklamerat.

På ovan anförda grunder och då även Mestarikone Oy har visats att vid marknadsföringen av sina egna ånggeneratorer använda uttrycket "ångproduktion", ehuru det också här är fråga om produktion av förenämnda blanding, kan A-Elementti Oy Rakennusmies i sin annonsering av ångproduktionen inte anses ha använt ett osant eller vilseledande uttryck, som skulle vara ägnat att inverka på efterfrågan eller utbudet av nyttigheten eller att skada annans näringsverksamhet. Enär A-Elementti Oy Rakennusmies har annonserat ånggeneratorernas riktiga kapacitet i kilokalorier och då uppgiften om kapaciteten i kilowatt uppenbarligen har baserat sig på ett misstag, som inte har visats ha haft vilseledande inverkan vid marknadsföringen, och då man inte har anledning att antaga, att bolaget utan förbud skulle fortsätta den i detta avseende felaktiga annonseringen, ger inte heller detta anledning till åtgärder från marknadsdomstolens sida.

Enligt 15 § 3 momentet lagen om marknadsdomstolen bestrider parterna själva sina rättegångskostnader vid marknadsdomstolen.

MARKNADSDOMSTOLENS AVGÖRANDE

Mestarikone Oy:s yrkanden förkastas såsom ogrundade. A-Elementti Oy Rakennusmies' yrkande på ersättning för rättegångskostnader förkastas såsom på lag ogrundat.

Med stöd av 14 § 2 momentet lagen om marknadsdomstolen prövar marknadsdomstolen rättvist att ålägga Mestarikone Oy att till staten ersätta de ur dess medel till de i saken hörda vittnen erlagda beloppen sammanlagt 382 mark.

Det av vittnet Vesa Uolevi Kyllönen framlagda yrkandet på vittnesarvode, till den del det överstiger det ur statsmedel erlagda beloppet, förkastas såsom på lag ogrundat.

Närvarande: Takala, ordförande, Valkonen, viceordförande, Wilhelmsson, Henriksson, Mustonen, Ollikainen och Tammilehto