Labor court dismisses employer's no-notice dismissal due to lack of serious breach of trust evidence.

Työnantaja oli irtisanonut työntekijän työsopimuksen varoitusta antamatta vedoten siihen, että työntekijä oli laiminlyönyt työtehtäviään ja käyttänyt työaikaansa työhön liittymättömiin asioihin ja että näin toimiessaan työntekijä oli rikkonut vakavasti työsuhteeseen liittyviä velvoitteitaan ja menettänyt työnantajan luottamuksen. Työnantajan mukaan työntekijä oli pitänyt työssään paljon ylimääräisiä taukoja, mikä oli ilmennyt työnantajan laatimilta työajanseurantaraporteilta.

Asiassa oli riidatonta, että työntekijän työsuorituksessa ja työn määrässä ei ollut huomattavissa poikkeamaa tarkasteltuna ajanjaksona. Saadun selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoi, että työnantajan vetoamat työajanseurantaraportit eivät kertoneet luotettavasti työajan käytöstä. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin katsoi jääneen näyttämättä, että työnantajalla oli ollut asiallinen ja painava syy irtisanoa työsopimus. Työnantaja tuomittiin maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettoman päättämisen johdosta.

​

Asia

Työsuhteen päättäminen

Kantaja

Ammattiliitto Kelan toimihenkilöt ry

Vastaaja

Kansaneläkelaitos

Kuultavat

Aaria Työttömyyskassa

Työllisyysrahasto

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Vireille 15.5.2025

Suullinen valmistelu 12.11.2025

Pääkäsittely 12. — 13.3.2026

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kansaneläkelaitoksen ja Ammattiliitto Kelan toimihenkilöt ry:n välisen työehtosopimuksen 1.4.2023 — 31.3.2025 osana noudatettavassa liitteessä 11 on ollut muun ohella seuraavat määräykset:

Liite 11

TYÖSUHTEEN PÄÄTTÄMISTÄ JA OSA-AIKAISTAMISTA SEKÄ LOMAUTUSTA KOSKEVIA MÄÄRÄYKSIÄ

Tämän liitteen määräyksiä sovelletaan työsuhteen päättämiseen, millä tarkoitetaan työsuhteen irtisanomista ja purkamista, osa-aikaistamiseen sekä toimihenkilöiden lomauttamiseen. Näissä yhteyksissä on erityisesti otettava huomioon yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 8 luvun ja 9 luvun 62 §:n määräykset sekä voimassa oleva yhteistoimintasopimus.

I Työsuhteen irtisanominen ja osa-aikaistaminen

[--]

B) Irtisanominen toimihenkilöstä johtuvasta syystä

4 §

Irtisanomisen perusteet

Kela ei saa irtisanoa toimihenkilöä ilman työsopimuslain mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisena henkilöön liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsuhteesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten toimihenkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi toimihenkilö ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Kielletyt irtisanomisperusteet on määritelty työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentissa.

5 § Irtisanomisen toimittaminen

Irtisanominen on toimitettava kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun irtisanomisen peruste on tullut työnantajan tietoon.

Kelan suorittamasta irtisanomisesta on tehtävä ilmoitus pääluottamusmiehelle ja laitosta edustavalle pääneuvottelijalle ennen sen suorittamista ja varattava heille tilaisuus tulla kuulluksi.

6 § Irtisanomisen perusteen ilmoittaminen

Kelan on toimihenkilön pyynnöstä viivytyksettä ilmoitettava kirjallisesti tiedossaan olevat irtisanomisen syyt ja työsuhteen päättymispäivämäärä.

7 § Toimihenkilön kuuleminen

Ennen työsuhteen irtisanomisilmoituksen antamista Kelan on varattava toimihenkilölle kohtuullisen ajan kuluessa mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Toimihenkilöllä on oikeus häntä kuultaessa käyttää avustajaa.

Kelan on kuultuaan toimihenkilöä selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla toimihenkilö muuhun työhön.

8 § Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta

Korvaussäännökset sisältyvät tämän liitteen III lukuun.

[--]

III Korvaukset

22 §

Korvaukset

Korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaan.

Jos Kela on päättänyt työsuhteen työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti, se on velvollinen maksamaan korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Pääluottamusmiehelle, työsuojelun päävaltuutetulle ja yt-valtuutetulle suoritettavan korvauksen enimmäismäärä on kuitenkin 30 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, toimihenkilön ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, Kelan menettely työsuhdetta päätettäessä, toimihenkilön itsensä antama aihe päättämiseen, toimihenkilön ja Kelan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat.

Työttömyyspäivärahan vaikutus vahingonkorvauksen maksamiseen määräytyy työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt Kansaneläkelaitoksen (Kela) palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 1.6.1999 lukien. A:n työaika on ollut 7 tuntia 15 minuuttia päivässä. A on toiminut etuuskäsittelijän tehtävässä Kelan perintäkeskuksessa Jyväskylässä. Hänen työtehtäviinsä ovat kuuluneet opintolainojen, etuuksien, elatusapuvelan ja korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoitomaksun perintään liittyvät tehtävät sekä puhelinpalvelu. Kelan perintätoiminta on keskitetty Kelan perintäkeskukseen, jossa on ollut noin 80 työntekijää.

Kaikki perintäkeskuksen työntekijät ovat siirtyneet täysin etätyöhön maaliskuussa 2020. A:n on tullut kirjata itsensä sisälle Tahti-työajanseurantajärjestelmässä liukuman puitteissa viimeistään kello 9.30, ja liukuman puitteissa on voinut kirjautua ulos aikaisintaan kello 14.30. Ruokatauon ajaksi on tullut kirjautua ulos. Työnantaja on kieltänyt A:lta etätyön tekemisen 8.2.2024 lukien, ja A on siirtynyt työskentelemään työnantajan toimitiloihin Jyväskylässä. Etätyökielto on tuolloin koskenut perintäkeskuksessa ainoastaan A:ta.

Työnantaja on toimittanut 16.2.2024 A:lle kutsun työsopimuslain 9 luvun 2 §:n mukaiseen kuulemistilaisuuteen, joka on pidetty 23.2.2024. A:n työsopimus on 26.3.2024 irtisanottu henkilöön liittyvällä irtisanomisperusteella päättymään 2.10.2024. A:lla on ollut työvelvoite irtisanomisaikana. Työnantaja on irtisanomispäätöksessään ilmoittanut irtisanomisen syyksi, että A on rikkonut vakavasti työsuhteeseen liittyviä velvoitteitaan toimimalla tahallisesti, järjestelmällisesti, pitkäaikaisesti ja suunnitelmallisesti vastoin työnantajan ohjeita laiminlyömällä työtehtäviään sekä käyttämällä työaikaansa työhön liittymättömiin asioihin, ja että A on menettänyt työnantajan luottamuksen. Työnantaja ei ole antanut A:lle huomautusta tai varoitusta ennen irtisanomismenettelyä.

Irtisanominen on perustunut siihen, että työnantajan laatimien toimihenkilön työajanseurantaraporttien mukaan A oli pitänyt aikavälillä 1.1.2023 — 31.1.2024 eli 13 kuukauden sisältämällä 228 työpäivän ajanjaksolla yhteensä 789,49 tuntia ylimääräisiä taukoja. Tuntimäärä vastasi keskimäärin 60,73 tuntia kuukaudessa tai 109 työpäivää. Lisäksi työnantajan mukaan A:n tehdessä etätyön päättymisen jälkeen työtä Kansaneläkelaitoksen Jyväskylän toimipaikassa hänelle oli kertynyt ajalla 1.2. — 12.3. ja 27. — 28.3.2024 yhteensä 27 työpäivän aikana muuhun kuin työn suorittamiseen käytettyä aikaa yhteensä 37,29 tuntia eli noin viiden työpäivän verran. Kantajan mukaan A oli käyttänyt työajan työskentelyyn, eikä hän ollut pitänyt ohjeistusta pidempiä taukoja.

Asiassa on riitaa siitä, onko työnantajalla ollut työehtosopimuksen mukainen peruste irtisanoa A:n työsopimus. A:n kuukausipalkan määrä 3.143,88 euroa on riidaton. A on ollut työtön työsuhteensa päättymisestä 2.10.2024 lukien.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut paikallistasolla 9.4.2024 ja keskustasolla 10.1.2025.

KANNE

Vaatimukset

Kantaja on vaatinut, että työtuomioistuin

vahvistaa, että Kansaneläkelaitos on menetellyt työehtosopimuksen 11 liitteen 4 §:n vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen,

velvoittaa Kansaneläkelaitoksen suorittamaan A:lle työehtosopimuksen 11 liitteen 22 §:n mukaisena korvauksena A:n 24 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 75.453,12 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 23.5.2025 lukien ja

velvoittaa Kansaneläkelaitoksen korvaamaan Kelan toimihenkilöt ry:n oikeudenkäyntikulut 41.043,07 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Taustatiedot

A oli tehnyt nuhteettoman ja pitkän työuran Kansaneläkelaitoksen (jäljempänä myös Kela tai työnantaja) palveluksessa. A oli vahva perinnän ja asiakaspalvelun ammattilainen. Työnantajan arviot A:n työsuorituksista olivat olleet hyviä monien vuosien ajan. Työnantajalla ei ollut ollut koskaan mitään huomauttamista A:n käyttäytymisestä tai työsuorituksesta.

Siirryttäessä etätyöhön maaliskuussa 2020 A:n silloinen esihenkilö oli ohjeistanut, että työtilanteen salliessa sai kerran tunnissa pitää 10 minuutin tauon. Työnantaja ei ollut antanut muuta ohjeistusta etätyön tekemiseen.

A:n esihenkilönä tammikuusta 2023 lukien toiminut B soitti A:lle 23.1.2024 ja ilmoitti, että hän oli huomannut A:n olleen poistuneena työkoneeltaan sinä aamuna ja että hän oli huomannut saman kerran aikaisemmin joulukuussa 2023. A oli tuolloin kuullut B:ltä, että ohjeistus oli muuttunut siten, että kerran tunnissa sai pitää 5 minuutin tauon ja syömisen tuli tapahtua tietokoneen äärellä. B oli ilmoittanut, että asia oli nyt käsitelty, eikä siihen tarvinnut enää palata. Tämän puhelinkeskustelun jälkeen A oli korjannut toimintatapansa B:n antamien ohjeiden mukaiseksi.

Työsopimuksen irtisanomisen perusteettomuus

Puutteet työajanseurannassa ja raportoinnissa

A ei ollut toiminut vastoin työnantajan ohjeita laiminlyömällä työtehtäviään ja käyttämällä työaikaansa työhön liittymättömiin asioihin. A:lla ei ollut ollut pitkiä taukoja Oiwa-järjestelmässä (Own Integrated Work Area) työskentelyssä.

A:n työsuorituksessa ei ollut mitään poikkeamaa, eikä työnantajalla ollut ollut mitään huomauttamista A:n tekemän työn määrään. A:lle ei ollut myöskään asetettu määrällisiä tavoitteita, kunnes toukokuussa 2024 hänelle oli asetettu kuukausittaiseksi tavoitteeksi 280 tehtyä ja suljettua työtä. Määrällinen tavoite on asetettu kaikille perintäkeskuksen toimihenkilöille toukokuussa 2024, ei vain A:lle.

Työnantajan vetoamat Oiwa-järjestelmän raportit eivät osoittaneet taukoja työn tekemisessä ja sitä, että A ei olisi tehnyt työtä työaikana. Raportit eivät kertoneet työajan käytöstä, eikä niitä ollut ylipäätään tarkoitettu työajan seurantaan. Toimihenkilön työhön kuului muitakin tehtäviä kuin varsinainen Oiwa-järjestelmässä tehtävä etuusratkaisutyö. Oiwa-järjestelmästä ilmeni, milloin etuuskäsittelijä oli työskennellyt Oiwa-järjestelmässä. Tämä ei kuitenkaan osoittanut, että toimihenkilö ei olisi tehnyt työtä työnantajan hyväksi ajanjaksoina, joina Oiwa-järjestelmässä ei ollut merkintää. A:lla oli useita tehtäviä, joiden suorittaminen ei näkynyt Oiwa-järjestelmästä, eikä niiden tekemistä ollut ohjeistettu kirjattavaksi muuallekaan.

Oiwa-järjestelmässä oli ollut usein käyttökatkoksia, jolloin sitä ei edes voinut käyttää. Toimihenkilöt olivat myös ohjeiden epämääräisyydestä johtuen käyttäneet Oiwa-järjestelmää eri tavoin. Joku oli saattanut pitää Oiwa-järjestelmää aktiivisena hoitaessaan muita töitä, joiden suorittaminen ei näkynyt Oiwa-järjestelmässä, kun taas joku toinen ei.

Edellä mainituista syistä A:n tekemä työ ei näkynyt oikein raporteissa, joihin A:n työsopimuksen irtisanominen perustui.

Johtopäätökset irtisanomisperusteesta

A:lla oli ollut esihenkilönsä kanssa työtunti kerran kuukaudessa, eikä näissä keskusteluissa eikä muissakaan kehitys- tai palkkakeskusteluissa ollut koskaan tullut esille, että A:n työajan käytössä olisi ollut jotakin korjattavaa. Lisäksi esihenkilö oli hyväksynyt A:n työaikaraportit 1.1.2023 — 31.1.2024 kuukausittain yhdeltä viikolta, ja tämän jälkeen palkka oli mennyt maksuun. Näiden raporttien avulla esihenkilö oli voinut seurata eri työtehtäviin käytettyä aikaa. Työnantaja ei ollut työaikakirjaukset hyväksyessään ja palkan maksaessaan pyytänyt A:lta lisäselvitystä työajan käytöstä. Työntekijälle ei voitu asettaa jälkikäteen velvollisuutta esittää selvitystä työnteosta. Vastuu työn seurannasta oli työnantajalla myös silloin, kun toimihenkilö nautti työnantajan luottamusta.

Työnantajalla oli oikeus valvoa työntekoa ja työn tulosta. Työnantajalla oli kaikki keinot seurata toimihenkilöiden työntekoa. Mikäli työnantaja olisi puuttunut Oiwa-merkintöjen ja työaikaleimausten epäsuhtaan, A olisi voinut tarkentaa toimintatapaansa. A oli tehnyt työtään työnantajan ohjeistuksen mukaisesti ja siihen luottaen. A ei ollut ymmärtänyt, eikä hänen olisi pitänytkään ymmärtää, että vain Oiwa-järjestelmään kirjautuva työ laskettaisiin työajaksi. Tällaista ohjetta ei ollut myöskään annettu.

Työnantajan mukaan A olisi myöntänyt kuulemistilaisuudessa 23.2.2024, että tauot olivat menneet ”yli äyräiden”. A oli tuolloin tarkoittanut, että 5 minuutin tauon sijasta hän oli työtilanteen salliessa pitänyt 10 minuutin tauon työtunnin aikana, koska hän ei ollut tiennyt, että ohjeistus oli muuttunut.

A:n työsopimuksen irtisanomisperusteen kannalta olennaista oli se, ettei A ollut rikkonut tai laiminlyönyt työsuhteesta johtuvia olennaisia velvoitteitaan lainkaan, eikä ainakaan niin vakavalla tavalla, että se olisi muodostanut työnantajalle asiallisen ja painavan irtisanomisperusteen. A ei ollut antanut minkäänlaista syytä työsopimuksensa irtisanomiseen.

Mikäli A:n katsottaisiin vastoin käsitystään laiminlyöneen työtehtäviään ja käyttäneen työaikaansa työhön liittymättömiin asioihin, työnantajan olisi tullut huomauttaa tai varoittaa A:ta ennen työsopimuksen päättämistä, jotta A olisi ymmärtänyt, millä vakavuudella työnantaja suhtautui asiaan, ja A:lle olisi annettu mahdollisuus korjata mahdollinen virheellinen menettelytapa. Kyse ei ollut niin vakavasta työsuhteeseen liittyvästä rikkomuksesta, että työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n mukainen tasapuolisen kohtelun velvoite oli pakottavaa lainsäädäntöä ja työntekijälle lain mukaan kuuluvaa irtisanomissuojaa. Velvoitteen rikkominen johti siihen, ettei asiallinen ja painava irtisanomisperuste täyttynyt. Irtisanoessaan A:n työsopimuksen työnantaja oli rikkonut tasapuolisen kohtelun velvoitetta. Työnantaja oli pyytänyt raportteja myös muista perintäkeskuksen toimihenkilöistä, ja heidänkin raporteissaan oli paljon oranssia viivaa, joka työnantajan mukaan osoitti perusteettomia taukoja. Kuitenkaan kenenkään muun kuin A:n työsopimusta ei irtisanottu. Toisin kuin toinen toimihenkilö, jonka työsopimusta ei irtisanottu, A ei saanut osallistua väitetyn työajan laiminlyönnin selvittämiseen, kun asia oli A:n 3.7.2024 laatiman lisäselvityksen johdosta otettu uudelleen käsiteltäväksi 16.8.2024. Tämä toinen toimihenkilö teki muiden töiden ohella myös yleistä perintää, kuten A, ja käytti samoja järjestelmiä kuin A.

Mikäli työtuomioistuin katsoo, että työnantaja olisi voinut päättää A:n työsopimuksen irtisanomalla, oli irtisanominen kuitenkin ollut perusteeton, koska työnantaja oli laiminlyönyt selvittää, olisiko A:n työsuhteen päättäminen ollut vältettävissä sijoittamalla A muuhun työhön. Kyse ei ollut niin vakavasta työsuhteeseen liittyvästä rikkomuksesta, että työnantajalta ei voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista. Työnantaja ei ollut edes yrittänyt selvittää, olisiko A ollut sijoitettavissa muihin työtehtäviin ennen työsuhteen päättämistä. Työnantaja oli erittäin suuri työllistäjä lukuisine erilaisine tehtävineen, joihin A olisi ollut sijoitettavissa. Muun työn tarjoamisvelvollisuutta koskevan säännöksen soveltamisala kattoi lähtökohtaisesti kaiken laatuiset individuaaliperusteet (Tiitinen — Kröger: Työsopimusoikeus, 2012, s. 557).

Työsuhteessa vallitseva lojaliteettivelvoite edellytti, että työnantaja ja työntekijä pyrkivät ylläpitämään sopimussuhdetta. Irtisanoessaan A:n työsopimuksen ensimmäisenä toimenpiteenä työnantaja oli toiminut myös lojaliteettivelvoitteensa vastaisesti. Huomioiden A:n pitkä työsuhde työnantajalla oli ollut korostunut velvollisuus ottaa huomioon A:n etu.

Työnantajan on toimitettava työsopimuksen irtisanominen kohtuullisen ajan kuluessa siitä, kun työnantaja on saanut tiedon työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetusta työntekijän henkilöön liittyvästä irtisanomisen perusteesta. Tällainen aika oli enintään muutamia kuukausia. Kela oli voinut havaita työaikaleimausten ja Oiwa-järjestelmässä näkyvien työskentelyaikojen poikkeamat kuukausittain, mutta ei ollut puuttunut niihin. Kun työnantaja ei ollut toimittanut irtisanomista kohtuullisessa ajassa, irtisanomisperuste oli rauennut.

Työnantajalla ei ollut työsopimuslain ja työehtosopimuksen edellyttämää asiallista ja painavaa syytä irtisanoa A:n työsopimus.

Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta

Koska työnantaja oli irtisanonut A:n työsopimuksen työsopimuslain ja työehtosopimuksen vastaisesti, työnantaja on velvollinen maksamaan A:lle korvauksen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. A on ollut työtön työsuhteensa päättymisestä 2.10.2024 lukien.

Korvauksen määrässä tulee huomioida korottavana tekijänä A:n pitkä ja moitteeton työura, työsuhteen päättämisestä A:lle aiheutunut taloudellinen vahinko työttömyyden johdosta sekä se, että työnantaja on suuri ja vakavarainen laitos. A on pyrkinyt aktiivisesti työllistymään saamatta kuitenkaan työtä. Korvauksen määrässä tulee huomioida korottavasti myös työnantajan moitittava menettely, kun se on laiminlyönyt työajan seuraamisen valvonnan, jättänyt antamatta ohjeet etätyön tekemiselle, turvautunut irtisanomiseen ensimmäisenä toimenpiteenä, rikkonut tasapuolisen kohtelun velvoitetta ja laiminlyönyt muun työn selvittämisvelvollisuutensa. Työnantajan menettely on ollut työsopimuksen päättämisen yhteydessä erityisen loukkaavaa.

Kohtuullisena korvauksena on pidettävä A:n 24 kuukauden palkkaa vastaavaa määrää. A:n kokeman loukkauksen vuoksi puolta korvauksesta tulee pitää korvauksena aineettomasta vahingosta, jota työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukainen yhteensovitus ei koske. Aineellisen vahingon osalta vähennys tulee tehdä 75 prosentin asemesta 40 prosentin suuruisena A:n taloudellisten ja sosiaalisten olojen perusteella.

VASTAUS

Vaatimukset

Kansaneläkelaitos on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Kelan toimihenkilöt ry:n korvaamaan Kansaneläkelaitoksen oikeudenkäyntikulut 36.187,36 eurolla laillisine korkoineen.

Perusteet

Irtisanomiseen oli asialliset ja painavat syyt

Kansaneläkelaitoksella oli ollut työehtosopimuksen ja työsopimuslain mukaiset asialliset ja painavat syyt A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

A oli rikkonut vakavasti työsuhteeseensa liittyviä velvoitteitaan toimimalla tahallisesti, järjestelmällisesti, pitkäaikaisesti ja suunnitelmallisesti vastoin työnantajan ohjeita laiminlyömällä työtehtäviään sekä käyttämällä työaikaansa työhön liittymättömiin asioihin.

A:n työ oli koostunut yleisen perinnän tehtävistä ja asiakaspalvelusta, ja se oli ollut niin sanotun perustoimenkuvan mukainen. Perustoimenkuvan mukainen työ käsitti lyhytkestoisia työtehtäviä, ja sitä tehtiin pääosin Oiwa-järjestelmässä. A oli ollut tietoinen ohjeista Oiwa-järjestelmän käyttämiseksi ja hallitsi järjestelmän käyttämisen. A oli kirjautunut työhön ja työajalle Tahti-työajanseurantajärjestelmässä, mutta ei ollut tehnyt työtä. Työvelvoitteen laiminlyönti oli ollut tahallista. Työajan noudattamisen laiminlyönti merkitsi samalla työtehtävien suorittamisen laiminlyöntiä.

A:n menettely tarkoitti työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista, että Kelalta ei voitu kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista.

Työajan seuranta ja raportointi

Oiwa-etuus- ja asiakastietojärjestelmä oli tarkoitettu etuusasiakasyhteydenottojen hallinnointiin. Siitä ilmeni asiakkaan kokonaistilanne, ja siihen sisältyivät asiakkuuteen liittyvät asiakirjat. Järjestelmässä oli etuuskäsittelijää tukevia ohjeita, vastauspohjia ja muita työkaluja.

Perintätyö tehtiin Oiwa-järjestelmässä, ja siinä noudatettiin järjestelmän työskentelyprosessia ja -ohjetta tehtäessä työtä niin toimipaikka- kuin etätyössä. Etuuskäsittelijä lukitsi hänen tehtäviinsä kuuluvalta järjestelmän yleiseltä työjonolta työn itselleen, minkä jälkeen järjestelmästä ilmeni henkilökohtaisesti etuuskäsittelijän siihen tekemä työ. Oiwa-järjestelmää käytettiin perintätyössä säännöllisesti, eivätkä pitkät ei-aktiiviset ajat järjestelmässä olleet asiallisin syin mahdollisia.

A:n työajan käytöstä Oiwa-järjestelmässä laadittiin ajanjaksolta 1.1.2023 — 31.1.2024 R-ohjelmalla kuukausittaiset toimihenkilön työajanseurantaraportit. Niistä ilmenivät Kelan tietovarastoon tallennetut tiedot Oiwa-järjestelmän työtapahtumista eli työn käsittelyvaiheet sekä muut työvaiheet ja pistekohtaisena aikaleimana valmiiksi tehdyt työt. Puhelinpalveluun käytetty aika ilmeni harmaalla viivalla. Lisäksi työajanseurantaraporteista ilmenivät A:n Tahti-työajanseurantajärjestelmään kirjaamat työaikaleimaustiedot.

Raporteissa tarkastelu pohjautui A:n Tahti-työajanseurantajärjestelmään kirjaamaan työaikaan eli päivittäisten työn aloittamis- ja lopettamisaikojen väliseen aikaan, josta vähennettiin työehtosopimuksen mukaisten työajan ulkopuolisten ruokailutaukojen aika. Työajasta muuhun kuin edellä sanotulla tavalla työhön käytetyn ajan lisäksi jäävälle ajalle saattoi sisältyä lyhytaikaisia muita työtehtäviä ja aikaa, jolloin A tosiasiassa ei ollut tehnyt työtä. Raporteissa muuhun kuin tosiasiassa työhön käytettyyn aikaan ei kuitenkaan luettu alle 30 minuuttia kestäneitä ajanjaksoja, joihin saattoi sisältyä myös lyhytkestoisia työtehtäviä. Tällaiset työtehtävät eivät kerrallaan kestäneet yli 30 minuuttia. Yli 30 minuuttia kestänyt aika, jolloin A ei tosiasiassa ollut tehnyt työtä, ilmeni oranssina viivana.

Työaikaraporttien osoittaman oranssin viivan aikaan sisältyi myös ajanjaksoja, jotka A oli käyttänyt tiimipalavereihin, työtunneille, erilaisiin infotilaisuuksiin, koulutuksiin sekä muihin palavereihin. Näihin kulunut aika otettiin kalenteritietojen perusteella tehtynä työnä huomioon ja vähennettiin laiminlyödyn työajan tuntimäärästä sitä laskettaessa. Työajan laiminlyöntiä oli erityisesti aamuisin siten, että A:lla oli aamun työhöntuloleimauksen ja perintätyön aloittamisen välillä pitkiä selittämättömiä taukoja. Työajan laiminlyöntiä oli käytännössä päivittäin.

Toimihenkilön työajanseurantaraportit eivät olleet sama asia kuin kanteessa kerrotut Cognos-analytiikka- ja raportointialustaa käyttäen esihenkilön päivittäisjohtamisen tueksi laaditut raportit toimihenkilön määrällisestä suoriutumisesta. Nämä Cognos-raportit osoittivat toimihenkilön Oiwa -järjestelmässä tekemistä töistä ja kirjatuista yhteydenotoista määrällisen, muun muassa työjonoittain ja työtyypeittäin eritellyn summatiedon pidemmältä ajanjaksolta, minimissään yhdeltä päivältä. Cognos-raporttikokonaisuudessa oli jonkin aikaa kesäkuuhun 2024 saakka myös mittari, joka osoitti toimihenkilölle Oiwa-järjestelmässä lukittujen töiden aktiivisen käsittelyn keston keskimäärin tunteina läsnäolopäivää kohden. Mittari perustui Oiwa-järjestelmän evästeisiin siitä ajasta, jolla toimihenkilöllä oli Oiwa-järjestelmän Työn tiedot -selainikkuna auki ja lukittuna hänelle, eli niin sanottuun koneaikaan. Mittari ei osoittanut toimihenkilön tekemisien ajallista kohdentumista työpäivän aikana.

Cognos-raporteissa ollut aktiivisen käsittelyn keston keskimääräinen aika eli niin sanottu koneaika oli eri asia kuin R-ohjelmalla tehtyihin työajanseurantaraportteihin kirjattu toimihenkilön päiväkohtaisen työskentelyn aika ja työtapahtumat Oiwa-järjestelmässä. Työajanseurantaraporttien tiedot perustuivat Kelan tietovarastoon tallennettuihin tietoihin Oiwa-järjestelmän tapahtumista eli työvaiheista ja tehdyistä töistä sekä toimihenkilön Tahti-järjestelmään kirjaamista työaikatiedoista. Edellä sanotuin tavoin ne osoittivat oranssina viivana ajan, jolloin A ei ollut tehnyt työtä Oiwa-järjestelmässä yli 30 minuutin aikana.

Kelan tietovarastosta oli saatavissa tiedot Kelan toimihenkilöiden eri tehtäviin keskimäärin kuluneesta ajasta ja ajan mediaanista. Ajat vaihtelivat eri tehtävissä ja toimihenkilöiden eri tehtäväkokonaisuuksissa. Näiden tietojen mukaan niissä työjonoissa, joita A teki Oiwa-järjestelmässä, maksujärjestelytehtävään kului keskimäärin 8,0 minuuttia, tuen tehtävään 17,7 minuuttia, ulosoton 8,4 minuuttia ja takausvastuun tarkistustehtävään keskimäärin 6,5 minuuttia. Vastaavat mediaaniajat olivat 2,0; 7,7; 3,1 ja 1,9 minuuttia. A:n toimenkuvauksen mukaan hänen työstään 35 prosenttia oli puhelinpalvelua. Oiwa-järjestelmässä tehdystä työstä tuki- ja ulosoton tehtäviä kumpaakin oli saman verran ja yhteensä 25 prosenttia, maksujärjestelyiden 30 prosenttia ja takausvastuun tarkistustehtäviä 10 prosenttia. Keskimäärin A:n Oiwa-järjestelmässä tekemään yksittäiseen tehtävään kului eri tehtäviin käytetyn työajan suhteessa laskettuna 9,72 minuuttia.

Ajalla 1.1.2023 — 31.1.2024 A oli tehnyt Oiwa-järjestelmässä 2.631 kappaletta tehtyjä ja suljettuja tehtäviä. Näiden tekemiseen keskimääräisellä työajalla laskettuna oli kulunut yhteensä 426,05 tuntia. Jos A:n sanotun aikavälin 1.653 työtunnista vähennetään puhelinpalveluaika 416,5 tuntia, yhteisten tilaisuuksien aika 117,5 tuntia, itseopiskeluun käytetty aika 52 tuntia sekä laiminlyöty työaika 789 tuntia 29 minuuttia ja jäljelle jäi 277,51 tuntia, niin A oli kuitenkin kyennyt tekemään sanotut 2.631 tehtävää, koska merkittävä osa niistä oli tehty puhelinpalvelun aikana.

Vastaavasti laskettuna ajalla 1.2.2024 — 31.3.2024 A:n 388 työtehtävän suorittamiseen oli kulunut aikaa 62,85 tuntia. Kun A:n aikavälin 195,75 työtunnista vähennetään puhelinpalveluaika 58,50 tuntia sekä yhteisten tilaisuuksien aika 15,5 tuntia, itseopiskeluun käytetty aika 8 tuntia sekä laiminlyöty työaika 37,29 tuntia ja jäljelle jäi 76,46 tuntia, niin A oli kyennyt tekemään sanotut 388 työtehtävää. Osa työstä oli tehty puhelinpalvelun aikana.

Kanteessa esitetyt näkemykset siitä, että edellä sanottuun työnteon ulkopuoliseen ja raporteissa oranssilla viivalla ilmenevään aikaan sisältyi A:n tosiasiassa työntekoon käyttämää aikaa, eivät olleet perusteltuja eivätkä selittäneet Oiwa-järjestelmästä puuttuvaa työsuoritusta.

Koska työajanseurantajärjestelmän oranssi viiva alkoi muodostua vasta, kun järjestelmässä ei ollut työskennelty yli 30 minuutin aikana, A:n työtavat eivät selittäneet työajanseurantaraportilta ilmenevää puuttuvaa työsuoritusta eli oranssia viivaa. A:n työssä kanteessa todettuja Oiwa-järjestelmän ulkopuolisia tehtäviä ei tullut yhtäaikaisesti siten, että niistä olisi kertynyt 30 minuutin pituista oranssina viivana raporteissa näkyvää ajanjaksoa.

Erilaisia selvittelytöitä ei tullut niin usein, että ne selittivät oranssin viivan syntymistä. Perintätyötä ohjasivat pääsääntöisesti vakiintuneet toimintatavat, rutiinit ja ohjeet. Todistusten tekeminen ja niiden asiakkaille toimittaminen sekä työ muissa järjestelmissä kuten maksujärjestelyt, perintätavan muuttaminen ja asiakaskirjeiden lähettäminen CICS-asiakastietojärjestelmässä veivät aikaa vain muutamia minuutteja samoin kuin yhteistyötahojen järjestelmien kuten ulosoton sähköisen asiointipalvelun ja luottotietorekisterin käyttö. Perinnän lopetusharkintatyöhön kului enintään 15 minuuttia aikaa, velan perinnän poistamiseen CICS-järjestelmässä korkeintaan kymmenen minuuttia. Sähköpostin käyttämiseen kuluva aika oli päivittäin enintään muutamia minuutteja.

Työkavereiden auttaminen kuului jokaisen tehtäviin. A ei kuitenkaan ollut perehdyttänyt uusia toimihenkilöitä työhön, eikä se ollut kuulunut hänen toimenkuvaansa. A oli ainoastaan näyttänyt työtehtävien tekemistä uudelle työntekijälle noin kahtena päivänä muutaman tunnin kerrallaan.

Oiwa-järjestelmässä ei ollut usein käyttökatkoksia.

Perinnän toimihenkilöiden työtehtävien sisällössä oli eri toimenkuvien mukaisia eroavaisuuksia. Joissain toimenkuvissa oli enemmän työtehtäviä, joita ei tehty Oiwa-järjestelmässä. Tämän takia järjestelmän käytössä oli eroa toimihenkilöittäin. Kaikki perintätyötä tekevät kuitenkin aloittivat työskentelyn Oiwa-järjestelmässä. Erot järjestelmän käytössä eivät johtuneet ohjeiden epämääräisyydestä vaan sanotulla tavalla työn sisällöstä. A:n perustoimenkuvan mukainen työ oli Oiwa-järjestelmässä tehtävää työtä.

Työehtosopimuksen mukaisen työaikaan kuulumattoman ruokailutauon ja yhden työaikaan sisältyvän kymmenen minuutin kahvitauon lisäksi työntekijällä oli oikeus tauottaa työtään. Mikrotauot työn ohessa olivat mahdollisia. Näitä taukoja ei ollut toimihenkilön työajanseurantaraporteissa luettu siihen työnteon ulkopuoliseen oranssin viivan aikaan, johon A:n työsopimuksen päättäminen perustui.

Työnantajan toimenpiteet

Kun A:n menettely tuli ilmi, A teki työtään etätyönä ja oli oikeutettu liukuvan työajan käyttämiseen. A:n esihenkilö kiinnitti huomiota siihen, että A oli useampana aamuna työajan alkamisen leimattuaan ollut poistuneena työkoneeltaan vähintään 30 minuuttia. Esihenkilö ja A kävivät asiasta keskustelun 23.1.2024, jolloin esihenkilölle jäi käsitys, että A oli säännöllisesti ja tietoisesti käyttänyt yli puoli tuntia työaikaa aamiaisen syömiseen poissa työtehtävistään.

Etätyössä oli samat työajat ja taukokäytännöt kuin työssä työnantajan toimipaikalla, mutta työn tekeminen etätyönä vaikeutti työn valvontaa.

Edellä sanottu A:n menettely ja sen laajuus eivät tulleet ilmi pelkästään päivittäisjohtamisen menetelmillä esimerkiksi työsuorituksen määrää kuvaavilla Cognos-raporteilla. A:n asiassa perintäkeskuksen päällikkö teki tietopyynnön Kelan tietovarastolle, jolloin saatiin edellä sanotut seurantaraportit. Näitä raportteja käytetään edelleen esimerkiksi mahdollisten työajan väärinkäytösepäilyjen selvittämisessä.

Esihenkilön päivittäisjohtamiseen kuuluva työajan aktiivinen valvonta kohdistui työntekijän Tahti-järjestelmässä tekemiin työajan leimaustietoihin ja tapahtui muutoin muiden päivittäisjohtamisessa käytettyjen välineiden avulla. Esihenkilö ei erikseen hyväksynyt työntekijän työajan seurannan raportteja. Muutoinkaan vain työajan seurannasta ei olisi voitu havaita A:n työajan ja Oiwa-järjestelmän käyttämisen epäsuhtaa.

Kela ei ollut hyväksynyt A:n työajan noudattamisessa olleita puutteita, eikä sen voitu normaaleja päivittäisjohtamisen menettelytapoja noudattaessaan katsoa laiminlyöneen A:n työajan noudattamisen valvontaa ja hänen menettelyynsä puuttumista. Kelalla oli oikeus vedota erityisessä selvityksessä ilmi tulleeseen A:n pitkäaikaiseen ja tietoiseen moitittavaan menettelyyn hänen työsuhteensa jatkumista harkitessaan.

A:n työn tuloksellisuus

A:n käyttäytymisessä tai työsuorituksessa ei ollut aikaisemmin ollut huomauttamista, eikä aikaisemmin ollut huomattu epäsuhtaa A:n merkinnöissä Oiwa-järjestelmässä. Myöskään A:n tekemän työn määrästä tai tuloksista ei ollut poikkeavia havaintoja. Työtunneilla tai kehitys- ja palkkakeskusteluissa keskusteltiin ainoastaan tehdyn työn määrästä, mutta esihenkilölle ei ollut ilmennyt aihetta keskusteluun työajan noudattamisesta.

Työntekijöiden työsuoritusten keskinäinen vertailu oli hankalaa työntekijöiden yksilöllisten ominaisuuksien takia. Laiminlyömällä tietoisesti merkittävässä määrin työaikaansa A oli kuitenkin samalla merkittävästi laiminlyönyt työvelvollisuuttaan ja aiheuttanut ilman asiallista syytä työnsä tuloksellisuuden vähentymistä. Tähän Kelalla oli oikeus reagoida.

Kelan etätyöohjeistuksen mukaan etätyön tekemisen edellytykset arvioitiin tapauskohtaisesti.

Päättämisperusteeseen liittynyt harkinta

Kuultaessa A:ta hänen työsopimuksensa irtisanomisen perusteista 23.2.2024 A esitti näkemyksiään sille, miksi hänen suorittamansa työ ei näkynyt Oiwa-järjestelmässä, ja kiisti menetelleensä vastoin työnantajan työohjeita. A:n kannanotot olivat samankaltaisia kuin kanteessa on esitetty. Toisaalta A myönsi, että tauot olivat menneet ”yli äyräiden”, ja kertoi oman elämäntilanteensa vaikuttaneen myös tähän asiaan.

Kun A:n työajan laiminlyömisen myöntämisestä huolimatta esittämää kertomusta siitä, että hän oli Oiwa-järjestelmästä ilmenevän työn lisäksi muutoinkin tehnyt työtä niin sanotun oranssin viivan ajanjaksoina, ei ollut pidettävä oikeana, kertomuksella oli vaikutusta Kelan A:ta kohtaan tuntemaan luottamukseen. Asiantilaa ei ole korjannut paremmaksi se, että kanteessa asiat on A:n puolesta esitetty niin, että A ei olisi toiminut mitenkään moitittavasti.

Kun luottamus A:n menettelyyn oli vakavasti horjunut ja kun A:n työajan väärinkäytökset olivat olleet laajoja ja jatkuneet pitkäaikaisesti, Kela katsoi, että työsuhteen jatkamista ei voitu kohtuudella edellyttää vain huomautus tai varoitus antamalla, vaan että työsopimuksen irtisanominen ilman varoittamista oli perusteltua. Koska työajan noudattaminen oli välttämätöntä kaikessa työssä, kohtuudella ei voitu edellyttää työsuhteen jatkamista tarjoamalla muuta työtä irtisanomisen vaihtoehtona.

A:n asia ei ollut Kelassa ainutkertainen, vaan vastaavan kaltaiset työajan väärinkäytökset etuustyössä johtivat vuonna 2024 yhteensä kymmenen työsopimuksen irtisanomiseen. Vähäisemmät väärinkäytökset ovat johtaneet kirjallisen varoituksen antamiseen. A:n asian kanssa samanaikaisesti myös toisella perintäkeskuksen työntekijällä oli hankitun selvityksen perusteella työajan laiminlyöntiä lähes saman verran kuin A:lla. Tämä työntekijä irtisanoi itse työsopimuksensa saatuaan henkilöstöjohtajan ja pääluottamusmiehen lausunnot asiassa.

A:ta kohdeltiin tasapuolisesti muihin nähden arvioitaessa hänen työsuhteensa jatkamisen edellytyksiä ja myös muutoin tulkittaessa toimihenkilön työajanseurantaraporteilta ilmenevää työajan käyttöä. A sai häntä ennen työsopimuksen irtisanomista kuultaessa tiedokseen kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Kela ei hyväksynyt väitteitä työajanseurantaraporttien epäluotettavuudesta ja vaatimusta asian palauttamisesta käytyjen paikallisneuvotteluiden jälkeen uudelleen paikallisesti neuvoteltavaksi.

A:n tiimin toisen etuuskäsittelijän työajan käytöstä hankitut työajanseurantaraportit osoittivat paljon niin sanottua oranssia viivaa, mutta se johtui hänen työtehtävistään, jotka olivat erilaiset kuin A:lla. Sanottu työntekijä teki opintolainan maksuvapautuksia muulla kuin Oiwa-järjestelmällä. Niiden tekemiseen kului aikaa yli 30 minuuttia, jolloin oranssia viivaa näkyi raportilla. Työ kuitenkin aloitettiin Oiwa-järjestelmässä. Asian selvittämisen ja työajan käytön valvomisen takia kyseiseltä työntekijältä evättiin etätyömahdollisuus väliaikaisesti.

Korvausvaatimuksen määrä

Ottaen erityisesti huomioon A:n itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen Kelan hänelle mahdollisesti maksettava korvaus ei voisi ylittää kolmen kuukauden palkkaa vastaavaa määrää. Asiassa ei ollut myöskään esitetty selvitystä A:n mahdollisesta työnhausta.

KUULTAVIEN LAUSUMAT

Aaria Työttömyyskassa ja Työllisyysrahasto ovat toimittaneet työtuomioistuimelle niiltä pyydetyt lausumat.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Henkilökohtainen työsuorituksen arviointi ja palkkapäätös 1.6.2020 — 31.5.2021, 1.6.2021 — 31.5.2022, 1.6.2022 — 31.5.2023, 1.6.2023 — 31.5.2024, 1.6.2024 — 31.5.2025

2. Työtodistus 19.11.2024

3. Kirjallinen vetoomus työnantajalle 8.4.2024

4. Sinetti-uutinen 4.5.2023

5. Tiimipalaverit 2023

6. Tiimipalaverit 2024

7. A:n kalenteri ajalla 1.1.2023 — 29.3.2024

8. Oiwa-järjestelmän työvaiheet 31.1.2024

9. Oiwa-järjestelmän työvaiheet 2.2.2024

10. Oiwa-järjestelmän työvaiheet 1, 5. ja 6.2.2024, yhteydenotto puhelinpalvelussa

11. Oiwa-järjestelmän työvaiheet 6.2.2024, yleinen työjono

12. A:n kaksi sähköpostia 6.2.2024

13. Oiwa-järjestelmän työvaiheet 27.3.2024

14. Toimihenkilön työajanseurantaraportit ajalta 01/2023 — 01/2024 (=V1)

15. Toimihenkilön työajanseurantaraportit 02 — 03/2024 (=V2)

16. Työajan käytön valvonnan periaatteet ja prosessi etuuskäsittelyssä -esitys yt-neuvottelukunnassa 19.3.2025

17. Työajan käytön valvontaraportti -esitys yt-neuvottelukunnassa 4.6.2025

18. Yt-neuvottelukunnan kokouksen 4.6.2025 pöytäkirja

Kantajan muu oikeudenkäyntiaineisto

1. Työnantajan vetoamat raportit (V1) ajalta 1.1.2023 — 31.1.2024 A:n kommenteilla

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Toimihenkilön R-ohjelmalla laaditut työajanseurantaraportit ajalta 01/2023 — 01/2024 (= K14)

2. Toimihenkilön R-ohjelmalla laaditut työajanseurantaraportit 02 — 03/2024 (= K15)

3. Kuulemismuistio 23.2.2024

4. Cognos-raportti

5. Analyytikolta tilattavan työajanseurantaraportin lukuohje

6. Kelan tietovaraston tiedot A:n työstä Oiwa-järjestelmässä 9. — 12.1.2023

7. Tuloste Kelan tietovaraston tiedoista, keskimääräiset käsittelyajat

8. Tuloste Kelan tietovaraston tiedoista, mediaanikäsittelyajat

9. Kelan tietovaraston tiedot A:n työstä Oiwa-järjestelmässä 31.1.2024

Kantajan henkilötodistelu

1. A kuultavana todistelutarkoituksessa

2. C, yhteistoimintavaltuutettu

3. D, työsuojelupäävaltuutettu

4. E, pääluottamusmies

5. F, kehityspäällikkö

6. G, etuuskäsittelijä

Vastaajan henkilötodistelu

B, tiimipäällikkö tammikuusta 2023 alkaen

H, henkilöstöjohtaja

J, analyytikko

K, perintäkeskuksen päällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

A oli työskennellyt Kansaneläkelaitoksen (Kela) perintäkeskuksessa etuuskäsittelijänä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 1.6.1999 lukien. Kaikki perintäkeskuksen työntekijät olivat tehneet etätyötä maaliskuusta 2020 alkaen. Työnantaja oli kieltänyt A:lta etätyön tekemisen 8.2.2024 lukien, jolloin A oli siirtynyt työskentelemään perintäkeskuksen toimitiloihin. A:n työsopimus oli 26.3.2024 irtisanottu päättymään 2.10.2024. Asiasta oli pidetty kuulemistilaisuus 23.2.2024. A:lla oli ollut työvelvoite irtisanomisaikana. Riidatonta on, että työnantaja ei ollut antanut A:lle huomautusta tai varoitusta ennen irtisanomista.

Irtisanomispäätöksessä irtisanomisen syyksi on ilmoitettu se, että A oli rikkonut vakavasti työsuhteeseen liittyviä velvoitteitaan toimimalla tahallisesti, järjestelmällisesti, pitkäaikaisesti ja suunnitelmallisesti vastoin työnantajan ohjeita laiminlyömällä työtehtäviään sekä käyttämällä työaikaansa työhön liittymättömiin asioihin, ja että A oli menettänyt työnantajan luottamuksen. Irtisanominen on perustunut siihen, että työnantajan mukaan A oli pitänyt työssään paljon ylimääräisiä taukoja.

Kantajan mukaan A oli käyttänyt työajan työskentelyyn, eikä hän ollut pitänyt ohjeistusta pidempiä taukoja.

Asiassa on kysymys siitä, onko työnantajalla ollut työehtosopimuksen mukainen peruste irtisanoa A:n työsopimus.

Oikeudelliset lähtökohdat

Kelan ja Ammattiliitto Kelan toimihenkilöt ry:n välisen työehtosopimuksen osana noudatettavan muun ohella työsuhteen päättämistä koskevan 11 liitteen 4 §:n määräyksen mukaan Kela ei saa irtisanoa toimihenkilöä ilman työsopimuslain mukaista asiallista ja painavaa syytä. Edelleen työehtosopimuksen mukaan työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisena henkilöön liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsuhteesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten toimihenkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi toimihenkilö ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Kielletyt irtisanomisperusteet on määritelty työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 2 momentissa.

A:n irtisanomisen aikaan voimassa olleen työsopimuslain 7 luvun 1 §:n (55/2001) mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 2 §:n 1 momentin (127/2019) mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on kokonaisarvioinnissa otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Työsopimuslain 7 luvun 2 §:n 3 momentin (55/2001) mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei kuitenkaan saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Pykälän 4 momentin mukaan työnantajan on kuultuaan työntekijää 9 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla ennen irtisanomista selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Pykälän 5 momentin mukaan jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista, ei 3 ja 4 momentissa säädettyä tarvitse noudattaa.

Irtisanomisperusteesta esitetty selvitys

Työtuomioistuimessa selvitettävät seikat

A:n irtisanominen on perustunut siihen, että työnantajan laatimien toimihenkilön työajanseurantaraporttien (V1/K14) mukaan A oli pitänyt 1.1.2023 — 31.1.2024 eli 228 työpäivää sisältäneellä 13 kuukauden ajanjaksolla yhteensä 789,49 tuntia ylimääräisiä taukoja. Tuntimäärä vastasi keskimäärin 60,73 tuntia kuukaudessa tai 109 työpäivää laskettuna A:n päivittäisen 7,25 tunnin työajan mukaan. Lisäksi työnantajan laatimien työajanseurantaraporttien (V2/K15) mukaan A:lle oli kertynyt ajalla 1.2. — 12.3. ja 27. — 28.3.2024 eli yhteensä 27 työpäivän aikana muuhun kuin työn suorittamiseen käytettyä aikaa yhteensä 37,29 tuntia eli noin viiden työpäivän verran.

Työnantajan mukaan R-ohjelmalla laadittujen työajanseurantaraporttien tiedot työn päivittäisestä alkamis- ja päättymisajasta sekä lounastauosta olivat tulleet Tahti-työajanseurantajärjestelmästä toimihenkilön leimausten perusteella. Edelleen työnantajan mukaan työajanseurantaraportin tiedot työvaiheista taas olivat tulleet Own Integrated Work Area eli Oiwa -järjestelmästä (jäljempänä myös Oiva), jota etuuskäsittelijät käyttivät työssään. Kun kahden Oiwa-järjestelmän rekisteröimän tapahtuman välinen aika oli ollut yli 30 minuuttia, työajanseurantaraportille oli piirtynyt passiivisen ajan mittainen oranssi viiva.

Työnantajan mukaan työajanseurantaraporteilta ilmenevää oranssia viivaa oli muodostunut ensinnäkin aikana, jolloin A:lla oli ollut tiimipalavereita, keskusteluhetkiä esihenkilön kanssa, infotilaisuuksia, koulutuksia ja muita palavereita, ja toiseksi aikana, jolloin A ei ollut tehnyt työtä vaan pitänyt ylimääräisiä taukoja eli laiminlyönyt työaikaa. Oranssin viivan kuvaamista ajoista oli vähennetty A:n kalenteritietojen ja lisäksi oikeudenkäynnin aikana A:lta saatujen ilmoitusten perusteella edellä mainittuihin tilaisuuksiin ja palavereihin käytetyt ajat. Vähentämisen jälkeen laiminlyöty työaika oli työnantajan mukaan ajalla 1.1.2023 — 31.1.2024 edellä kerrottu 789,49 tuntia sekä ajalla 1.2. — 12.3. ja 27. — 28.3.2024 edellä kerrottu 37,29 tuntia.

Kantajan mukaan työnantajan vetoamien työajanseurantaraporttien oranssi viiva ei osoittanut sitä, ettei A olisi tehnyt työtä työaikana. Työajanseurantaraportit eivät kertoneet todellisesta työajan käytöstä, eikä Oiwa-järjestelmää ollut ylipäätään tarkoitettu työajan seurantaan. A:lla oli ollut useita tehtäviä, joiden suorittaminen ei näkynyt Oiwa-järjestelmästä, eikä niiden tekemistä ollut ohjeistettu kirjattavaksi muuallekaan.

Työtuomioistuin toteaa, että asianosaisten vetoamien seikkojen johdosta asiassa on selvitettävä, kuvaako työajanseurantaraporttien niin sanottu oranssi viiva työnantajan väittämin tavoin luotettavasti sitä, että työtä ei ole kyseisinä aikoina tehty. Tämän selvittämiseksi on yhtäältä tarkasteltava, mistä työtehtävistä tai -vaiheista tiedot ovat siirtyneet työajanseurantaraportille ja mistä ne mahdollisesti eivät ole siirtyneet. Toiseksi on selvitettävä, onko A suorittanut työtehtäviä myös muissa järjestelmissä kuin Oiwa-järjestelmässä sekä millaisia Oiwa-järjestelmässä tehdyt ja mahdolliset muissa järjestelmissä tehdyt työtehtävät ovat olleet kestoltaan. Asian kokonaisarvioinnissa on lisäksi merkitystä sillä, miten työaikaa on seurattu Kelassa ja mitä ohjeita työntekijöille on annettu työajan seurannasta.

Työajanseurantaraportin tiedot ja oranssin viivan muodostuminen

Kelan analyytikko

J

on kertonut, että hän oli tehnyt perintäkeskukseen viimeisen kolmen vuoden aikana kaksi työajanseurantaraporttia, joista toinen oli ollut A:ta koskeva. Kelan tietovarastoon tallentui tietoja Tahti-työaikaleimaustietokannasta ja Oiwa-asiankäsittelyjärjestelmästä. Nämä tiedot poimittiin ja yhdisteltiin R-ohjelmointikielellä työajanseurantaraportiksi. Oiwasta raportille siirtyi Oiwa-työn tietoja aikaleimojen perusteella esimerkiksi ajankohdista, jolloin työ lukittiin itselle, asetettiin odottamaan tai saatettiin valmiiksi, sekä ajankohdista, jolloin työhön liitettiin asiakirjoja, kommentteja tai yhdenottoja, luettiin asiakirjoja tai lähetettiin viestejä asiakkaille Oiwa-järjestelmän kautta. Työajanseurantaraportille muodostui oranssia viivaa, jos sisään- ja ulostuloleimauksen välillä kahden Oiwa-aikaleiman väli oli yli 30 minuuttia.

Kelan kehityspäällikkö

F

on kertonut, että hänen johtamansa ryhmän vastuulla olivat Oiwan liiketoiminnalliset määrittelyt eli se, mitä toiminnallisuuksia Oiwassa oli ja miten niitä käytettiin. Oiwa oli etuustyön hallintajärjestelmä, jossa oli työjonoja, joilta työntekijä poimi töitä. Oiwan työikkunasta näkyivät työn tarkemmat perustiedot, ja siellä olivat myös käsiteltävään asiaan liittyvät asiakirjat, jotka avautuivat omaan ikkunaansa. Varsinainen etuusratkaisu tehtiin kyseisen etuuden käsittelyjärjestelmässä, eikä F:n käsityksen mukaan mitään työtä voinut tehdä pelkästään Oiwassa. Näiden järjestelmien lisäksi työssä voitiin tarvita myös muita järjestelmiä.

Edelleen F on kertonut, että työajanseurantaraportteja ei tuotettu hänen ryhmässään, mutta hän oli tietoinen niistä ja niissä näkyvästä oranssista viivasta. F:n mukaan oranssi viiva muodostui, kun Oiwa-järjestelmän tiettyjen käsittelyvaiheiden aikaleima- eli lokitietojen välinen aika oli yli puoli tuntia. Oiwassa aikaleimat oli aikoinaan määritelty tulemaan vain niistä asioista, joista piti lakisääteisesti tallentua tieto. Aikaleima tuli esimerkiksi asiakkaan asiakirjojen katsomisesta, työn ottamisesta ensimmäisen kerran käsittelyyn, jolloin työn tila ”uusi” muuttui tilaksi ”käsittelyssä”, sekä yhteydenoton ja työn valmiiksi saattamisen tallennushetkestä. Oiwan aikaleimatietoja ei ollut määritelty työajanseurannan tarkoituksiin. Siltä osin kuin aikaleimatiedot tallentuivat, ne olivat luotettavia, mutta eivät kertoneet kattavasti työajan käytöstä. Järjestelmän epävarmuuksiin liittyvistä syistä aikaleimatietoja saattoi myös jäädä tallentumatta.

Työajanseurantaraporttien (V1/K14 ja V2/K15) tiedoista on saatu lisäksi seuraavaa selvitystä. J on kertonut, että työajanseurantaraportilla ei näkynyt etuusjärjestelmässä tehtävä työ, sähköpostin tai ohjeiden lukeminen, eikä kollegan konsultointi Skypen tai Teamsin välityksellä. Jos Oiwa-työhön ei tehty muutoksia ja asiakkaan tietoja käytiin vain katsomassa Oiwassa asiakirjoja avaamatta, tietojen katsominen ei näkynyt raportilla. Alityön luominen ja sulkeminen Oiwassa näkyi raportilla, mutta näiden vaiheiden välillä tehty työ ei näkynyt, jollei siihen liittyen avattu asiakirjoja tai tehty jotain muuta työtä Oiwassa. J:n ja F:n mukaan jos työn lukitsi itselleen yhtenä päivänä ja jatkoi sen tekemistä tai tarkasteli sitä seuraavana päivänä, aikaleima tuli ainoastaan, jos Oiwassa teki jonkun muutoksen. Perintäkeskuksen päällikkö

K

on kertonut, että aiemmin luotujen yhteydenottojen tarkastelu ja selaaminen ei näkynyt raportilla. J, F ja K ovat kertoneet, että asiakirjojen lukemisaika ei näkynyt Oiwassa. F on lisäksi kertonut, että jos asian kaikki asiakirjat avattiin kerralla Oiwassa ”avaa kaikki asiakirjat” -painikkeella, tuli vain yksi aikaleima. Tiimipäällikkö

B:n

mukaan Oiwassa oli toimihenkilöille tarpeellisia ohjeita.

J on kertonut, että Oiwan käyttökatkosten aikana työajanseurantaraportille piirtyi oranssia viivaa. Hänen arvionsa mukaan vuonna 2023 Oiwassa oli ollut teknisiä häiriöitä ainoastaan muutamana päivänä, ja ne olivat olleet kestoltaan muutamasta tunnista alle päivään. A:n mukaan Oiwassa oli ollut käyttökatkoksia viikoittain, ja toisinaan ne kestivät puolikin päivää. Työsuojelupäävaltuutettu

D

on kertonut, että mahdollisesti Oiwan päivityksiin liittyvät käyttökatkokset olivat olleet pahimmillaan vuosina 2023 — 2025. Käyttökatkosten aikana Oiwaa ei ollut pystynyt käyttämään joko lainkaan tai joiltain osin, esimerkiksi asiakirjat eivät olleet auenneet. Etuuskäsittelijä

G

on kertonut Oiwan käyttökatkoksista, että viikoittain oli tullut pienempiä ja kuukausittain isompia päivityksiä, joiden jälkeen Oiwa ei ollut välttämättä toiminut lainkaan tai oli toiminut vain joiltain osin.

A:n työtehtävistä, työssä käytettävistä järjestelmistä ja työtehtävien kestosta saatu selvitys

Työnantajan mukaan A:n työ oli käsittänyt lyhytkestoisia työtehtäviä, ja työtä oli tehty pääosin Oiwa-järjestelmässä. Pitkät ei-aktiiviset ajat Oiwa-järjestelmässä eivät siten olleet työnantajan mukaan mahdollisia. Kantajan mukaan työajanseurantaraportilta ilmeni, milloin etuuskäsittelijä oli työskennellyt Oiwa-järjestelmässä. Etuuskäsittelijän työhön kuului kuitenkin muitakin tehtäviä kuin varsinainen Oiwa-järjestelmässä tehtävä etuusratkaisutyö. A:lla oli ollut useita tehtäviä, joiden suorittaminen ei näkynyt Oiwa-järjestelmässä.

Asiassa on riidatonta, että A:n työtehtäviin Kelan perintäkeskuksen etuuskäsittelijänä oli kuulunut opintolainojen, etuuksien, elatusapuvelan ja korkeakouluopiskelijoiden terveydenhoitomaksun perintään liittyvät tehtävät sekä puhelinpalvelu. Työtodistuksen 19.11.2024 (K2) mukaan A:n tehtäviin oli kuulunut lisäksi velkojen päättämiseen liittyvä luopumisharkinta, yhteistyö muiden viranomaisten kanssa, asiakkaiden kontaktointi puhelimitse ja sähköisillä viestimillä sekä asiakkaiden yhteydenottopyyntöjen hoitaminen. Tehtäviin oli myös kuulunut Kelan perintäkeskuksen puhelinpalvelun hoitaminen sisältäen muun muassa asiakkaiden kokonaistilanteen kartoituksen, takaisinperintöjen maksusuunnitelmista sopimisen ja Kelan sisäisten ja ulkoisten asiakkaiden neuvonnan. A ja hänen esihenkilönään vuoden 2023 alusta lukien toiminut B ovat vahvistaneet A:n tehtävien ilmenevän työtodistuksesta.

Perintäkeskuksen etuuskäsittelijän työstä, siinä käytettävistä järjestelmistä ja työtehtävien hoitamiseen kuluvasta ajasta ovat kertoneet A:n lisäksi etuuskäsittelijä G, tiimipäällikkö B ja perintäkeskuksen päällikkö K.

Aamuisin oli ollut lukemiseen ja asioiden tutkimiseen rauhoitettua aikaa, töiden tekoa työjonoilta sekä kello 8.15 ja 9 välillä yhteisiä infoja ja tiimipalavereita. Puhelinpalvelua oli ollut kello 10 — 12 tai kello 12 — 15.30. Puhelinpalvelussa oli tullut tyypillisesti itselle lukittuja töitä, joita ei ehtinyt tehdä puhelinpalvelun aikana. A on kertonut jatkaneensa tällaisten töiden tekemistä puhelinpalvelun jälkeen seuraavana päivänä. Puhelinpalvelun ulkopuolella asiakkaalle oli soitettu omasta työpuhelimesta, mikä ei näkynyt Oiwassa.

A:lle työkavereiden auttamisella ja opastamisella oli ollut iso merkitys. Perintäkeskuksen puhelinpalvelun puhelut saattoivat olla hyvin vaativia asiakkaiden hankalien tilanteiden takia. Edellinen tiimipäällikkö oli vetänyt vertaistukiryhmää, jossa oli käyty läpi vaativia asiakastilanteita. Tämän toiminnan loputtua vuonna 2022 kahdenkeskisten puheluiden merkitys oli korostunut. Lisäksi tammikuusta toukokuuhun 2023 A:n kanssa samassa tiimissä oli ollut harjoittelija, jolle työ oli ollut täysin uutta ja asiakaspuhelut vaikeita. Harjoittelija oli ottanut A:han yhteyttä usein seitsemän aikaan aamulla, ja he olivat käyneet tapauksia läpi yhdessä, minkä jälkeen harjoittelija oli soittanut takaisin asiakkaalle. Tämä ei näkynyt A:lla Oiwa-työskentelynä, sillä harjoittelija oli jakanut oman työpöytänsä näkyviin A:lle.

A:n mukaan se, että oranssia viivaa olisi kertynyt ajalla 1.1.2023 — 31.1.2024 yhteensä 109 työpäivän verran ja lähityöaikana helmi — maaliskuussa 2024 viiden työpäivän verran, ei voinut pitää paikkaansa, kun huomioi hänen tekemänsä työt. Kaikki työ ei näkynyt Oiwassa.

Työpäivät olivat koostuneet siitä, että palavereita oli ollut kello 8 — 10 ja puhelinpalvelua kello 10 — 12 tai kello 12 — 15 tai kunnes kaikki puhelut oli hoidettu. Perintätöitä oli tehty puhelinpalvelulta jäävällä ajalla. Puhelinpalvelussa asioista, joita ei voitu heti selvittää, oli tehty työ omalle työjonolle, ja asiaa oli selvitetty puhelinpalvelun ulkopuolella. Tällaiseen työhön palaamisesta ei tullut Oiwaan merkintää, ja näin ollen normaali ja totuttu tapa tehdä työtä näyttäytyi työnantajalle siten kuin työtä ei olisi lainkaan tehty. Työnantaja oli ohjeistanut tällaisen toimintatavan, jotta puhelinpalveluun tuleva iso määrä puheluita oli saatu hoidettua. Omalla puhelimella asiakkaalle soitetut puhelut eivät kirjautuneet mihinkään järjestelmään.

Oiwa-järjestelmässä olivat asiakkaiden tiedot, asiakirjat, yhteydenotot ja viestit, ja sieltä näkyivät tehdyt työt. Oiwa oli tiedon keruu- ja etsintäpaikka, ja työ aloitettiin ja lopetettiin Oiwassa, mutta itse työ tehtiin muissa järjestelmissä. Muista järjestelmistä tärkein oli vanha CICS-järjestelmä, jossa tehtiin kaikki päätökset ja maksujärjestelyt, lähetettiin kirjeet ja muutettiin asiakkaiden tietoja kuten esimerkiksi tilinumero ja osoite, sekä laskettiin takausvastuun korot. CICS:stä myös haettiin tietoa, ja sieltä löytyivätkin kaikki asiakkaiden tiedot. Muista työssä käytettävistä järjestelmistä G on kertonut olennaisilta osin vastaavasti kuin A lisäten, että työssä käytettiin myös Verohallinnon palvelua. Oiwan lisäksi muita järjestelmiä käytettiin päivittäin.

B

on kertonut, että A:n työ oli ollut perintäkeskuksen etuuskäsittelijän perustoimenkuvan mukainen tehtävä. A:n päivittäiseen työhön oli kuulunut puhelinpalvelu sekä tuki- ja maksujärjestelytyöjonojen tehtävät. Näiden työjonojen tehtävät olivat olleet hyvinkin nopeita tehdä ja kestivät alle puoli tuntia. Lisäksi A oli tehnyt tehtäviä ulosottotyöjonolta ja takausvastuun tarkistaminen -työjonolta. A:n työ ei ollut asiantuntijatyötä. Ohjeistuksena oli ollut siirtää asiantuntijalle tehtäväksi enemmän selvittelyä vaativat työt, ja A oli siirtänyt helppojakin asiakastapauksia asiantuntijoille. Työsuhteen kestosta riippumatta kaikille tuli samanlaisia tapauksia. A:lla ei voinut olla töitä edes satunnaisesti oranssin viivan aikaan.

Toisinaan tuli asioita, joita ei pystytty selvittämään puhelinpalvelun aikana, joten selvittämistä jatkettiin puhelinpalvelun jälkeen. Omalla puhelimella soittamisesta ei tullut oranssia viivaa, kun yhteydenotto oli ohjeistuksen mukaisesti avattuna Oiwassa. Työkaveria piti auttaa, mutta asiantuntijat olivat syvällisemmän avun antamista varten. Harjoittelijalle oli sanottu, että hän sai ottaa yhteyttä keneen tahansa, eikä A ollut hänen perehdyttäjänsä.

Oiwassa olivat asiakkaan lähettämät hakemukset, asiakirjat, viestit ja soittopyynnöt sekä Kelassa kirjatut yhteydenotot, asiakasmuistio ja Kelan lähettämät kirjeet. Näitä ei ollut CICS:ssä. Oiwassa oli myös työvaiheita koskevia ohjeita. Asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin ei voinut olla yhteydessä eikä asioita pystynyt tutkimaan ja selvittämään ilman Oiwaa. Työtä tehdessä ei siten voinut tulla oranssia viivaa. Kaikki työskentely aloitettiin ja lopetettiin Oiwassa.

Oiwan lisäksi käytössä oli alkuperäinen CICS-järjestelmä, jota pitkään Kelassa työskennellyt A käytti sujuvasti. Mitään Kela-työtä ei pystynyt tekemään ilman CICS:iä. Esimerkiksi valmiin maksusuunnitelmapohjan täyttäminen ja lähettäminen CICS:ssä kesti kaksi minuuttia, minkä jälkeen asia liitettiin Oiwaan ja suljettiin siellä. Ulosoton sähköisen asiointipalvelun Ulsan käyttö vei vain noin 10 minuuttia, minkä jälkeen palattiin Kelan järjestelmiin tekemään työtä. Enemmän selvittelyä vaativissa asioissa tarvittiin yleensä asiakkaan toimittamia asiakirjoja, jotka näkyivät vain Oiwassa. A:n käsiteltävänä ei ollut ollut asioita, joissa olisi ollut esimerkiksi 60 sivua asiakirjoja.

Luottotietolaitoksille lähetettävää todistusta koskeva työ aloitettiin Oiwassa, sähköpostiviesti laadittiin valmiille pohjalle Outlookissa ja lähetettiin sieltä, minkä jälkeen viesti liitettiin Oiwaan. Työn tekeminen oli nopeaa. Sähköpostin käyttöön ei mennyt muutoinkaan puolta tuntia päivittäin. Myös perintätavan muuttamista koskeva työ oli nopeaa. Perinnän luopumisharkintaa koskevan esittelyn tekeminen kesti keskimäärin 15 minuuttia. Elatusapuvelan perintä ei vienyt enempää aikaa kuin muutkaan perintätehtävät. A oli kylläkin sanonut, ettei se ollut hänen vahvinta alaansa, minkä johdosta A oli sovitusti hyödyntänyt asiantuntijoiden apua. Tällaisessa asiassa asiantuntijalta neuvon saaminen oli kuitenkin kestänyt vain muutaman minuutin. Itseopiskeluun oli hyvä käyttää tunti viikossa, muttei siihen kulunut kolmea tuntia viikossa. Itseopiskeluun käytetty aika ei näkynyt Oiwassa. Etuuskäsittelijöitä oli kehotettu omien asiakaspuheluidensa kuuntelemiseen jälkeenpäin, mutta he eivät juurikaan halunneet tehdä sitä.

K:n

mukaan A:n työ oli ollut perusperintätyötä, johon oli kuulunut tuki- ja maksujärjestelytyöjonojen tehtävät sekä puhelinpalvelu. Työ oli tehty oikeastaan pelkästään Oiwassa, ja siellä oli enemmän tietoa kuin CICS:ssä. Välillä saatettiin käydä viranomaisen järjestelmässä tai CICS:ssä kirjoittamassa kirje, mutta nämä tehtävät eivät kestäneet tuntikausia. Toisinaan jokin tehtävä saattoi kestää yli 30 minuuttia, mutta pääsääntöisesti puhuttiin minuuteista. Se, että asiakirjoja olisi luettu yli puoli tuntia, oli harvinaista, sillä asiakirjat olivat Oiwassa pääsääntöisesti yksittäisinä eivätkä nipuissa. Sähköpostia ei tullut paljon, eikä sen lukeminen kestänyt kovinkaan kauan. Uutisten ja muiden hallinnollisten asioiden lukemiseen sekä itseopiskeluun ei mennyt aamuisin tuntikaupalla aikaa. Ei ollut mahdollista, että oranssin viivan aikana olisi tehty asianmukaisesti työtä.

Kirjallisena todisteena esitettyjen Kelan tietovaraston tietojen (V7) mukaan aktiivisen käsittelyn keskimääräinen aika on ollut vuonna 2024 tukityöjonolla 17,7 minuuttia, maksujärjestelytyöjonolla 8 minuuttia, ulosottotyöjonolla 8,4 minuuttia ja takausvastuun tarkistaminen -työjonolla 6,5 minuuttia. Samana vuonna aktiivisen käsittelyn mediaaniaika (V8) on ollut tukityöjonolla 7,7 minuuttia, maksujärjestelytyöjonolla 2 minuuttia, ulosottotyöjonolla 3,1 minuuttia ja takausvastuun tarkistaminen -työjonolla 1,9 minuuttia.

A on todennut, että käsittelyajat olisi tullut ottaa vuodelta 2023, sillä käsillä olevan asian selvittelyn tultua julkisuuteen muut olivat tehostaneet työntekoaan, ja käsittelyajat olivat lyhentyneet.

Gei ole uskonut käsittelyaikojen olleen samat vuosina 2023 ja 2024. Kun työntekijöiden keskuudessa oli levinnyt tieto käsiteltävänä olevassa tapauksessa tehdyistä raporteista, työntekijät olivat huolestuneet omasta tilanteestaan. Sen jälkeen työtä oli yritetty tehdä valmiiksi eri tavalla kuin aiemmin, jotta se näkyisi työnantajalle.

B:nmukaan käsittelyajoissa ei ollut tapahtunut muutoksia vuosien 2023 ja 2024 välillä. K on lisäksi kertonut tarkistaneensa, että käsittelyajoissa ei ollut tapahtunut muutosta.

Johtopäätökset A:n työtehtävistä, työssä käytettävistä järjestelmistä ja työtehtävien kestosta

Työajanseurantaraportista ilmenevät tiedot

Työtuomioistuin toteaa, että A:n työtehtävät perintäkeskuksen etuuskäsittelijänä ovat sinänsä olleet riidattomat. Hänen työhönsä on kuulunut eri etuuksiin ja velkoihin liittyviä perintätehtäviä, joita on tehty yhtäältä asiakkaiden puhelinpalvelussa lähes päivittäin noin 2 — 3,5 tunnin ajan ja toisaalta ottamalla asioita käsittelyyn neljältä eri työjonolta. Lisäksi työhön on selvitetty kuuluneen itseopiskelua, työkavereiden auttamista ja muita tavanomaisesti työhön kuuluvia pienempiä tehtäviä. Selvyyden vuoksi työtuomioistuin toteaa, että asiassa ei ole riitaa puhelinpalveluajasta, sillä sen ajalta ei ole muodostunut oranssia viivaa työajanseurantaraporteille. Selvitettävänä on kuitenkin, onko puhelinpalvelusta tulleita asioita tarvinnut ainakin toisinaan käsitellä vielä varsinaisen puhelinpalveluajan jälkeen.

Työntekijä- ja työnantajapuolelta nimetyt kuultavat ovat kertoneet ristiriitaisesti siitä, miten pitkään eri työtehtävien suorittamiseen oli mennyt aikaa. Yhtenevästi kuultavat ovat kertoneet siitä, että Oiwa-järjestelmän lisäksi käytössä oli ollut myös muita järjestelmiä niin työjonoilta otettaviin työtehtäviin kuin muihinkin työtehtäviin liittyen. Eri tavoin he ovat kuitenkin kertoneet siitä, miten pitkäkestoista työskentely eri järjestelmissä oli ollut.

Asiassa on selvitetty, että työjonoilla oleviin asioihin on liittynyt asiakirjoja. Selvitys on ollut ristiriitaista sen osalta, miten paljon asiakirjoja on ollut. G:n mukaan muilla kuin tukityöjonon asioilla voi olla jopa kymmeniä asiakirjoja. A:n mukaan elatusapuveloissa oli tyypillisesti useampia elatusapusopimuksia ja -päätöksiä luettavana. B:n mukaan A:n käsittelemissä asioissa ei ollut suuria määriä asiakirjoja. K:n mukaan yli puolen tunnin lukeminen oli harvinaista, sillä asiakirjat olivat yleensä yksittäisinä asiakirjoina eivätkä koosteina. Kehityspäällikkö F on kuitenkin kertonut, että oli mahdollista avata yhteen asiaan liittyvät asiakirjat kerralla, jolloin Oiwaan tuli vain yksi tapahtumamerkintä. Esitettyä selvitystä arvioituaan työtuomioistuin katsoo, että Oiwaan tulleiden merkintöjen ja siten työaikaseurantaraportin perusteella ei ole voinut päätellä asiakirjojen lukemiseen kulunutta aikaa.

Työtuomioistuin arvioi seuraavaksi, onko A voinut suorittaa työtehtäviään siten, että Oiwa-järjestelmään ei ole tullut mitään merkintöjä vähintään puolen tunnin välein, jolloin työajanseurantaraportille on muodostunut oranssia viivaa. Työtuomioistuin arvioi eri työtehtävien kestoa ja eri järjestelmissä työskentelyyn käytettyä aikaa yhdessä, sillä ne liittyvät kiinteästi toisiinsa.

Työjonolta otettavan työn tekeminen

Työtuomioistuin katsoo A:n, G:n ja F:n kertomuksilla selvitetyksi, että etuushallintajärjestelmä Oiwan lisäksi asioiden käsittelyyn liittyvät aineistot ovat näkyneet laajasti etuuskäsittelyjärjestelmä CICS:ssä, jossa perintätyö on käytännössä tehty. A:n ja G:n mukaan erityisesti pidempään Kelassa olleet työntekijät ovat käyttäneet enemmän CICS:iä, ja B:nkin mukaan mitään Kela-työtä ei ole voinut tehdä ilman sitä. Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuimelle on muodostunut käsitys, että Oiwaa ja CICS:iä on pystynyt käyttämään osin toisilleen vaihtoehtoisina järjestelminä ja että A:n työskentelytavassa CICS:n käyttö on painottunut. Käsiteltävänä olevan asian kannalta tällä on se olennainen merkitys, että CICS:n käytöstä ei ole siirtynyt tietoja työajanseurantaraportille, ja sen käytön ajalta on siten voinut muodostua työajanseurantaraportille oranssia viivaa.

Työtuomioistuin pitää sinänsä luotettavana selvitystä, joka on esitetty vuodelta 2024 työjonojen aktiivisen käsittelyn keskimääräisestä ajasta (V7) ja mediaaniajasta (V8). Asiassa ei ole näytetty seikkoja, joiden johdosta käsittelyaikojen tulisi katsoa poikenneen vuonna 2023 ainakaan olennaisesti näistä ajoista.

B:n kertomuksen mukaan A oli tehnyt töitä pääasiallisesti tukityöjonolta ja maksujärjestelytyöjonolta sekä lisäksi ulosottotyöjonolta ja takausvastuun tarkistamista koskevalta työjonolta. Edellä todetusti tukityöjonon keskimääräinen aktiivinen käsittelyaika on ollut 17,7 minuuttia ja aktiivinen mediaanikäsittelyaika 7,7 minuuttia. Mediaani osoittaa, että puolet tukityöjonon asioista on käsitelty muutamassa minuutissa. Se, että keskiarvoaika on ollut huomattavasti mediaaniaikaa korkeampi, taas viittaa siihen, että joidenkin asioiden käsittely on vienyt merkittävästi enemmän aikaa. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten pitkään käsittely on voinut enimmillään kestää.

Selvitystä ei ole esitetty myöskään siitä, mitä aktiivisen käsittelyn ajoilla täsmällisesti ottaen on tarkoitettu tai minkä tietojen perusteella ajat on laskettu. Koska asioiden käsittelyyn on käytetty Oiwa-järjestelmän ohella myös muita järjestelmiä, työtuomioistuin pitää mahdollisena, että edellä mainittujen aikojen perusteella ei voida luotettavasti päätellä asioiden käsittelyn kestoa kaikissa järjestelmissä yhteensä.

Edellä todetun perusteella työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että tukityöjonolla on ollut asioita, joiden käsittely on kestänyt säännöllisesti yli puoli tuntia. Tällaisina aikoina työajanseurantaraportille on voinut muodostua oranssia viivaa.

Työtuomioistuin katsoo A:n kertomuksen perusteella, että velkojen lukumäärällä on voinut olla vaikutusta perinnän luopumisharkintaa koskevan esittelyn tekemisen kestoon. Asiassa on selvitetty, että A:n 2.2.2024 tekemä perinnän luopumisharkinta on koskenut yhtä velkaa. Vastaavaa selvitystä ei ole saatu A:n 31.1.2024 tekemän perinnän luopumisharkinnan osalta. Tuon luopumisharkinnan kahden tunnin aikavälin alku- ja loppupäässä on merkinnät neljän eri ”työid”:n eli neljän yksittäisen Kelan tietojärjestelmässä olevan asian käsittelystä (V9). B:n viittaamissa samana päivänä käsitellyissä muissa vastaavanlaisissa tapauksissa on ollut pääosin merkintä yhden ja joissain tapauksissa kahden asian käsittelystä.

Työtuomioistuin on edellä todennut, että alityön tekemiseen käytetty aika ei ole näkynyt Oiwassa eikä siten myöskään työajanseurantaraportilla. G on kertonut perinnän luopumisharkintaa koskevan prosessin olleen nyt käsiteltävä aikana hyvin raskas. G ei ollut tehnyt takausvastuun tarkistamista koskevaa työjonoa. Työtuomioistuimessa ei ole kuitenkaan selvitetty, että tältä työjonolta tehtävä perinnän lopetusharkinta eroaisi muilta työjonoilta tehtävistä perinnän lopetusharkinnoista.

Asiassa on esitetty ristiriitaista todistelua sen osalta, onko muiden A:n tekemien työjonojen kuin tukityöjonon töiden tekeminen voinut kestää yli puoli tuntia. Kirjallisilla todisteilla (V7 ja V8) näiden työjonojen aktiivisen käsittelyn keskiarvo- ja mediaaniaikojen on näytetty olleen lyhyempiä kuin tukityöjonon, joten niiden osalta yli puolen tunnin käsittelyaikojen on katsottava olevan epätodennäköisempiä. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin edellä todetun selvityksen kokonaisuudessaan viittaavan siihen, että myös maksujärjestelytyöjonon, ulosottotyöjonon ja takausvastuun tarkistamista koskevan työjonon töiden tekeminen on voinut ainakin satunnaisesti kestää yli puoli tuntia. Tällaisina aikoina työajanseurantaraportille on voinut muodostua oranssia viivaa.

Muut työtehtävät kuin työjonoilta otettavat työt

Asiassa on selvitetty A:n, G:n ja B:n tältä osin yhdenmukaisilla kertomuksilla, että niistä puhelinpalvelun asioista, joita ei ole ollut mahdollista selvittää puhelinpalvelun kestäessä, on tehty työ omalle työjonolle ja asioita on selvitetty puhelinpalvelun ulkopuolella. Kantaja on viitannut todistelussaan kahteen tapaukseen, joissa on ollut kyse tällaisen asian käsittelystä.

Toisen tapauksen osalta kantajan kirjallisena todisteena (K13) on esitetty Oiwa-järjestelmän 27.3.2024 merkinnät, joiden välissä A on kertonut käsitelleensä lounaan jälkeen aiemmin samana päivänä puhelinpalvelun aikana luomaansa ja omalle työjonolleen lukitsemaansa yhteydenottoa noin 50 minuutin ajan. Asia oli koskenut ulosottoa ja vaatinut tarkempaa selvitystä. Käsittelyyn oli kuulunut asian tutkiminen, käynti ulosoton sähköisessä asiointipalvelussa ja sopiminen maksujärjestelystä asiakkaan kanssa. Tältä käsittelyajalta työajanseurantaraportissa (V2/K15) näkyi oranssia viivaa. B on kertonut, että jos A olisi työskennellyt Oiwassa, siitä olisi jäänyt merkintä, ja ulosoton sähköisestä asiointipalvelusta tarvittavan tiedon hakeminen oli kestänyt enintään kymmenen minuuttia.

Työtuomioistuin on edellä katsonut selvitetyksi, että aiemmin luotujen yhteydenottojen tarkastelu, omalle työjonolle lukitun työn tarkastelu ja omalla puhelimella asiakkaalle soittaminen ei ole näkynyt työajanseurantaraportilla. A on kertonut uskottavasti, mitä työtehtäviä hän on tehnyt 6.2. ja 27.3.2024 ajalla, jolta työajanseurantaraportilla on oranssia viivaa.

Työnantaja on vähentänyt A:n työajanseurantaraporttien oranssista viivasta itseopiskeluaikaa tunnin viikossa. A:n ja G:n mukaan itseopiskeluun oli voinut kulua aikaa jonkin verran tätä enemmän. Edelleen A, G ja B ovat kertoneet, että työhön oli kuulunut työkavereiden auttaminen. A on kertonut siitä, miten tärkeää työkavereiden auttaminen oli hänelle ollut, ja hän on kertonut yksityiskohtaisesti ja uskottavasti myös harjoittelijan auttamisesta säännöllisesti aamuisin keväällä 2023. Vielä työhön on selvitetty kuuluneen tavanomaisina tehtävinä sähköpostin käyttöä, työvuorojen kirjaamista, työajan raportointia sekä toisinaan myös puhelintallenteiden kuuntelua. Työtuomioistuin pitää mahdollisena, että tällaisten työtehtävien tekeminen on voinut kestää yhdenjaksoisesti yli puoli tuntia kerrallaan. Mainitut työtehtävät on suoritettu Oiwa-järjestelmän ulkopuolella, eikä niistä siten ole tullut merkintää työajanseurantaraportille.

Edellä todetun perusteella työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, että myös työtehtäviin kuuluneiden muiden töiden kuin työjonolta otettavien töiden tekeminen on voinut kestää yli puoli tuntia. Tällaisina aikoina työajanseurantaraportille on voinut muodostua oranssia viivaa.

Irtisanomisperusteen oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset

Irtisanominen on perustunut siihen, että työajanseurantaraportit ovat työnantajan näkemyksen mukaan osoittaneet A:n laiminlyöneen työaikaansa pitämällä ylimääräisiä taukoja. Työnantaja on laskenut laiminlyödyn työajan työajanseurantaraportilta näkyneen niin sanotun oranssin viivan perusteella.

Selvyyden vuoksi työtuomioistuin toteaa, että asiassa on riidatonta, että A:n työsuorituksessa ja työn määrässä ei ole ollut huomattavissa poikkeamaa kanteessa tarkoitettuna aikana 1.1.2023 — 31.3.2024. Henkilökohtaisen suorituksen arvioinnissa ja palkkapäätöksissä ajalla 1.6.2020 — 31.5.2025 (K1) A:n on arvioitu olleen muun ohella tehokas työssään, ja hänen työsuorituksensa on todettu olleen määrältään ja laadultaan hyvä.

Työtuomioistuin toteaa, että työajanseurantaraporteissa ajalla 01/2023 — 01/2024 (V1/K14) on ollut huomattavan paljon oranssia viivaa erityisesti aamuisin noin kello 7.30 — 10.30 välillä. Myös työajanseurantaraporteissa ajalla 02/2024 — 03/2024 (V2/K15) on ollut oranssia viivaa erityisesti aamuisin, mutta vähemmän kuin tätä edeltävän ajan raporteissa. Raportit antavat siten kuvan toistuvasta työajan laiminlyönnistä. Työajanseurantaraporttien laatimisen jälkeen työnantaja on vähentänyt A:n kalenteritietojen ja A:n oikeudenkäynnin aikana tekemien ilmoitusten perusteella erilaisiin tilaisuuksiin ja palavereihin käytetyt ajat. Jos nämä ajat poistettaisiin työajanseurantaraporteista, oranssia viivaa olisi huomattavasti vähemmän. Vähennysten jälkeenkin laiminlyöty tuntimäärä on kuitenkin työnantajan mukaan ollut ajalla 1.1.2023 — 31.1.2024 yhteensä 789,49 tuntia ja ajalla 1.2. — 12.3. ja 27. — 28.3.2024 yhteensä 37,29 tuntia.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että työajanseurantaraportille on voinut muodostua oranssia viivaa useiden A:n työtehtävien tekemisen aikana. Oranssi viiva ei siten ole kuvannut luotettavasti sitä, että työtä ei olisi tehty kyseisinä aikoina.

Kehityspäällikkö F on kertonut, että Oiwa-järjestelmän aikaleimatietoja ei ollut määritelty työajanseurannan tarkoituksiin, eivätkä ne kertoneet kattavasti työajan käytöstä. Työsuojelupäävaltuutettu D, joka oli ollut mukana Oiwan käyttöönottoprojektissa ja kouluttanut Oiwa-järjestelmän käytössä, on kertonut, että Oiwaa käyttöönotettaessa ei ollut informoitu siitä, että sitä käytettäisiin työajanseurantaan. A on kertonut, että Tahti-järjestelmässä oli tehty työajanraportointi yhdeltä viikolta kuukausittain, jolloin työntekijä oli kirjannut päivittäiset työtehtävänsä etuuksittain, ja B oli hyväksynyt A:n kirjaukset sellaisinaan. B on todennut, että kirjaukset olivat vain jokaisen henkilökohtainen arvio eri tehtäviin käyttämästään ajasta. Yhteistoimintavaltuutettu

C

on kertonut, että Kelassa oli valvottu työn tekemistä myös ratkaisutoiminnan määrällisten tavoitteiden ja työn havainnoinnin kautta. Havainnointia ei tosin ollut enää paljon käytetty. Lisäksi käsillä olevan tapauksen seurauksena etuuskäsittelijöitä oli ohjeistettu kirjaamaan töitään kalenteriin. Myös D on kertonut, että hänen esihenkilönsä oli ohjeistanut häntä alkamaan kirjata töitään kalenteriin esimerkiksi vähänkin pidempien puheluiden osalta. A on vielä kertonut, että B ei ollut havainnoinut hänen työntekoaan, vaan tämä oli ollut keskusteluissa kiinnostunut ainoastaan siitä, kuinka monta työtehtävää A oli ratkaissut. K on kertonut, että hän ei ollut itse tehnyt havaintoja A:n työsuorituksesta, vaan oli saanut siitä tietoa B:n kanssa keskustelemalla.

Työtuomioistuin toteaa, että työnantajan asiana on järjestää työajan seuranta asianmukaisella ja luotettavalla tavalla. Tässä tapauksessa työajan seurannassa on käytetty työajanseurantaraportteja, jotka työtuomioistuimen käsityksen mukaan eivät ole kertoneet luotettavasti työajan käytöstä. Havainnoimalla A:n työntekoa työnantaja olisi voinut saada lisätietoa hänen työtavoistaan ja eri töiden tekemiseen kuluvasta ajasta. Työajan laiminlyömiseen liittyneiden epäilyjen johdosta A oli määrätty työskentelemään työnantajan toimitiloissa 8.2.2024 lukien. Hänet oli kuitenkin kutsuttu jo 16.2.2024 työsopimuslain 9 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun kuulemistilaisuuteen. Työtuomioistuin katsoo, että käynnistämällä irtisanomismenettelyn näin nopeasti työnantaja ei käyttänyt tilaisuutta tehdä havaintoja A:n työskentelystä eikä toisaalta myöskään antanut A:lle mahdollisuutta osoittaa, että hän ei laiminlyönyt työaikaa.

A ei ollut tiennyt Oiwa-järjestelmän tietojen käytöstä työajanseurantaan ennen kuin alkuvuodesta 2024. Häntä ei ollut myöskään ohjeistettu pitämään kirjaa niistä työtehtävistä, joista ei tule Oiwa-järjestelmästä työajanseurantaraportille siirtyvää merkintää. C:n ja D:n mukaan esihenkilöt olivat alkaneet antaa vasta myöhemmin ohjeistusta työtehtävien tekemiseen kuluvan ajan kirjaamisesta ylös esimerkiksi kalenteriin. Sitä, että työntekijän pitäisi pystyä selvittämään työntekoaan pitkältä ajalta takautuvasti, ei voida pitää kohtuullisena.

Kantaja on vedonnut asiassa siihen, että työnantaja oli rikkonut asiassa myös tasapuolisen kohtelun velvoitetta. B on kertonut kantajan vetoaman perintäkeskuksen toisen työntekijän tehneen erilaisia töitä kuin A ja näiden työtehtävien selittäneen oranssin viivan muodostumisen hänen työajanseurantaraporttiinsa. Se, miten toiset työntekijät mahdollisesti olivat päässeet osallistumaan työajan epäillyn laiminlyönnin selvittämiseen omalta osaltaan, on jäänyt asiassa tarkemmin selvittämättä. Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että työnantaja olisi rikkonut tasapuolisen kohtelun velvoitetta irtisanoessaan A:n.

Kantaja on vedonnut myös siihen, että työnantaja ei ollut edes yrittänyt selvittää, olisiko A ollut sijoitettavissa toisiin työtehtäviin vaihtoehtona työsuhteen päättämiselle. Kelan mukaan muun työn tarjoamista ei voitu kohtuudella edellyttää, koska työajan noudattaminen oli välttämätöntä kaikessa työssä. Tältä osin työtuomioistuin viittaa edellä työajan seurannasta lausumaansa ja katsoo Kelalla suurena työnantajana olleen mahdollisuus tarjota A:lle tilaisuus tehdä työtä sellaisissa olosuhteissa, joissa hänen ajankäyttöään olisi haluttaessa voitu seurata tarkemmin.

Johtopäätöksenään työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi laiminlyönyt työaikaansa pitämällä ylimääräisiä taukoja ja siten vakavasti rikkonut tai laiminlyönyt työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavia velvoitteitaan. Työnantajalla ei ole näytetty olleen Kansaneläkelaitoksen ja Ammattiliitto Kelan toimihenkilöt ry:n välisen työehtosopimuksen 11 liitteen 4 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä irtisanoa A:n työsopimus. Näillä perusteilla kanteessa esitetty vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Korvausvelvollisuus

Kela on päättänyt A:n työsopimuksen työehtosopimuksen vastaisesti. Näin ollen Kela on velvollinen suorittamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Työehtosopimuksen III luvun 22 §:n mukaan korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä määräytyy työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaan. Edelleen työehtosopimuksen mukaan jos Kela on päättänyt työsuhteen työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti, se on velvollinen maksamaan korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan sitä lisäävänä ja vastaavasti vähentävänä seikkana huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kestoaika, toimihenkilön ikä ja hänen mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, Kelan menettely työsuhdetta päätettäessä, toimihenkilön itsensä antama aihe päättämiseen, toimihenkilön ja Kelan olosuhteet yleensä sekä muut näihin verrattavat seikat. Työttömyyspäivärahan vaikutus vahingonkorvauksen maksamiseen määräytyy työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaan.

Työtuomioistuin pitää työnantajan menettelyä A:ta irtisanottaessa kokonaisuutena arvioituna erittäin moitittavana. Työtuomioistuin ottaa korvauksen määrää harkitessaan huomioon korottavina seikkoina myös sen, että A:n moitteeton työsuhde oli kestänyt 25 vuotta, hän oli työsuhteen päättyessä 54-vuotias eikä hän ole työllistynyt kertomistaan pyrkimyksistä huolimatta. A on ollut työtön työsuhteensa päättymisestä 2.10.2024 lukien. Lisäksi työtuomioistuin ottaa korottavina seikkoina huomioon sen, että Kela on suuri työnantaja eikä A ole itse antanut aihetta työsuhteen päättämiseen. Työtuomioistuin toteaa, että A:lla on ollut työvelvoite kuuden kuukauden pituisena irtisanomisaikanaan.

Korvauksen laskentaperusteena käytettävä kuukausipalkan määrä 3.143,88 euroa on riidaton.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee kohtuulliseksi korvauksen määräksi 18 kuukauden palkkaa vastaavat 56.589,84 euroa. Tästä määrästä yhdeksän kuukauden palkkaa vastaava määrä 28.294,92 euroa katsotaan aineettoman vahingon korvaukseksi A:n kokema loukkaus huomioon ottaen.

Työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan korvauksesta, siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta. Asiassa ei ole esitetty sellaista työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua selvitystä, jonka perusteella vähennys tulisi tehdä tätä pienempänä ottaen huomioon, että A:lle määrätään maksettavaksi korvausta myös aineettomasta vahingosta.

Maksetut työttömyysetuudet otetaan huomioon työsuhteen päättymisestä alkaen vastaavalta ajanjaksolta, jolta tuomitaan korvausta palkkaetujen menetyksestä. A:lle on työttömyyskassan lausunnon mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä yhdeksän kuukauden ajalta yhteensä 9.945,82 euroa. Jaksotettu lomakorvaus ei siirrä yhteensovituksen tarkastelujaksoa (TT 2025:25). Työnantajan maksettavaksi määrättävästä korvauksesta Työllisyysrahastolle vähennettävä osuus on yhteensä 7.459,37 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää yhteensä 49.130,47 euroa. Kela on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn rahamäärän eli 7.459,37 euroa Työllisyysrahastolle.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Kansaneläkelaitos on asian hävinneenä velvollinen korvaamaan Ammattiliitto Kelan toimihenkilöt ry:n oikeudenkäyntikulut vaadittuine korkoineen. Kansaneläkelaitos on hyväksynyt kantajan oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

vahvistaa, että Kansaneläkelaitos on menetellyt Kansaneläkelaitoksen ja Ammattiliitto Kelan toimihenkilöt ry:n välisen työehtosopimuksen 11 liitteen 4 §:n vastaisesti päättäessään A:n työsuhteen,

velvoittaa Kansaneläkelaitoksen suorittamaan A:lle Kansaneläkelaitoksen ja Ammattiliitto Kelan toimihenkilöt ry:n välisen työehtosopimuksen 11 liitteen 22 §:n mukaisena korvauksena A:n 18 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli yhteensä 49.130,47 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 23.5.2025 lukien,

velvoittaa Kansaneläkelaitoksen maksamaan Työllisyysrahastolle sille kuuluvana osuutena A:n korvauksesta vähennetyn määrän 7.459,37 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä ja

velvoittaa Kansaneläkelaitoksen korvaamaan Kelan toimihenkilöt ry:n oikeudenkäyntikulut 41.043,07 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamispäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Risto Niemiluoto puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Mika Lallo, Anne Somer, Paula Ilveskivi ja Samuli Hiilesniemi jäseninä. Valmistelija on ollut Krista Kalske.

Tuomio on yksimielinen