Labor court allows partial claim for temporary workers' delayed wage increase arrears based on pro rata temporis principle.

Asia

Palkkaus

Kantaja

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Vastaaja

Satamaoperaattorit ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 14.8.2024

Pääkäsittely 24.10.2024

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisessä ahtausalan työehtosopimuksessa (1.2.2023 — 28.2.2025) on muun ohella seuraava määräys

2 § Soveltamisala; ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ja tilapäiset työntekijät

1. Tätä työehtosopimusta sovelletaan siinä mainituin poikkeuksin myös Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritysten ja niiden palveluksessa olevien ammattityöntekijäkuntaan kuuluvien ja tilapäisten satamatyöntekijöiden työsuhteisiin.

[--]

Tilapäisten ahtaajien työsuhteiden ehdot määräytyvät tämän työehtosopimuksen ja sen liitteiden mukaan kaikissa satamissa.

[--]

8 § Irtisanominen, ennakkoilmoitusajat; ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ja tilapäiset työntekijät

1. Tilapäiset otetaan työhön ilman irtisanomisaikaa. Peruste työn tarjoamisen lopettamiselle ei saa olla epäasiallinen tai syrjivä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Ahtausalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa 9.3.2023 on sovittu muun ohella seuraavaa:

Myöhentämiserä 10.3.2023

Palkankorotusten maksuajankohdan myöhentämisen perusteella maksettavan erän suuruus on 1.100 euroa. Se maksetaan 10.3.2023.

Myöhentämiserä maksetaan vain niille työntekijöille, joiden yhdenjaksoinen työsuhde on alkanut viimeistään 1.2.2023 ja on edelleen voimassa myöhentämiserän maksupäivänä. Erä maksetaan myös, jos työntekijä on lomautettuna, sairaana tai perhevapaalla.

Osa-aikaiselle työntekijälle myöhentämiserän määrä lasketaan sovitun työajan ja täyden työajan suhteessa.

Myöhentämiserää ei makseta, jos työntekijä on itse irtisanoutunut ennen erän maksuajankohtaa.

Myöhentämiserää ei oteta huomioon muita palkkaeriä maksettaessa, muun muassa vuosilomapalkkaa, ylityökorvausta tai keskituntiansiota laskettaessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisen edellisen ahtausalan työehtosopimuksen voimassaolo päättyi 31.1.2023. Osapuolet solmivat 9.3.2023 ahtausalan työehtosopimuksen 1.2.2023 — 28.2.2025 allekirjoituspöytäkirjan, jossa oli muun ohella sovittu palkankorotuksista ja myöhentämiserästä. Myöhentämiserä oli korvausta palkankorotuksen maksuajankohdan myöhentämisestä. Sen sijaan, että palkankorotus olisi maksettu 1.2.2023 tai lähinnä sen jälkeen alkavan palkanmaksukauden alusta, korotuksen maksuajankohtaa oli siirretty maaliskuuhun 2023 saakka.

Osapuolten välille on syntynyt sittemmin erimielisyyttä siitä, tuliko myöhentämiserä maksaa myös työehtosopimuksessa tarkoitetuille tilapäisille työntekijöille. Asiasta on neuvoteltu osapuolten välillä.

Ahtausalan työehtosopimusta sovelletaan kolmeen työntekijäryhmään, joita ovat vakituiset ahtaajat, ammattityöntekijäkuntaan kuuluvat ja tilapäiset ahtaajat (jäljempänä myös tilapäiset työntekijät). Tilapäiset ahtaajat työskentelevät lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa, jotka ovat tyypillisesti yhden työvuoron (8 tuntia) pituisia. Työvoiman tarpeen niin vaatiessa on mahdollista sopia siitäkin, että tilapäinen ahtaaja työskentelee yhtä työvuoroa pitempään, esimerkiksi muutaman päivän ajan, vaikkakin tämä on harvinaista. Tilapäisillä ahtaajilla ei ole velvollisuutta vastaanottaa työtä sovittujen työskentelyaikojen ulkopuolella tai yrityksessä muutoin noudatettavana säännöllisenä työaikana, vaan kukin työjakso muodostaa oman määräaikaisen työsopimuksensa. (Ks. TT 2021:69)

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan

ensisijaisesti ahtausalan työehtosopimuksen (1.2.2023 — 28.2.2025) allekirjoituspöytäkirjan 9.3.2023 oikeaksi tulkinnaksi, että allekirjoituspöytäkirjassa sovittu 10.3.2023 maksettavaksi erääntynyt myöhentämiserä tulee maksaa myös sellaisille tilapäisille työntekijöille, jotka oli otettu työhön viimeistään 1.2.2023 ja joille työn tarjoamista ei ollut lopetettu ennen 11.3.2023;

toissijaisesti ahtausalan työehtosopimuksen (1.2.2023 — 28.2.2025) allekirjoituspöytäkirjan 9.3.2023 oikeaksi tulkinnaksi, että allekirjoituspöytäkirjassa sovittu 10.3.2023 maksettavaksi erääntynyt myöhentämiserä tulee maksaa pro rata temporis -periaatteen mukaisesti laskettuna myös sellaisille tilapäisille työntekijöille, jotka oli otettu työhön viimeistään 1.2.2023 ja joille työn tarjoamista ei ollut lopetettu ennen 11.3.2023; ja

kolmassijaisesti ahtausalan työehtosopimuksen (1.2.2023 — 28.2.2025) allekirjoituspöytäkirjan 9.3.2023 myöhentämiserää 10.3.2023 koskevan määräyksen pätemättömäksi siltä osin kuin sen johdosta myöhentämiserää ei makseta lainkaan sellaisille tilapäisille työntekijöille, jotka oli otettu työhön viimeistään 1.2.2023 ja joille työn tarjoamista ei ollut lopetettu ennen 11.3.2023.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on lisäksi vaatinut, että Satamaoperaattorit ry velvoitetaan korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 11.942,68 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Satamaoperaattorit ry (myöhemmin vastaaja) oli vedonnut sopimuksen tekstikohtaan ”Myöhentämiserä maksetaan vain niille työntekijöille, joiden yhdenjaksoinen työsuhde on alkanut viimeistään 1.2.2023 ja on edelleen voimassa myöhentämiserän maksupäivänä.” ja siitä erityisesti kohtaan ”yhdenjaksoinen työsuhde”. Vastaaja oli katsonut, että tämä sulkee tilapäiset työntekijät myöhentämiserän ulkopuolelle. Osapuolet eivät olleet ilmaisulla yhteisesti tarkoittaneet, että erää ei maksettaisi tilapäisille työntekijöille. Neuvotteluissa ei ollut tuotu esiin vastaajan taholta, että erää ei olisi tarkoitus maksaa tilapäisille työntekijöille tai että kysymyksessä oleva kirjaus tarkoittaisi tilapäisten työntekijöiden rajaamista myöhentämiserän ulkopuolelle. Kirjaus oli tarkoittanut sitä, että jos henkilö oli aloittanut työssä esimerkiksi 3.3.2023, hänelle ei maksettu palkankorotusten myöhentämiseen perustuvaa myöhentämiserää.

Työehtosopimuksen 2 §:n mukaan tilapäisten ahtaajien työsuhteiden ehdot määräytyvät tämän työehtosopimuksen ja sen liitteiden mukaan kaikissa satamissa. Ottaen erityisesti huomioon edellä mainittu soveltamismääräys oli katsottava, että jos allekirjoituspöytäkirjassa olisi tarkoitettu, että sitä ei yksittäisen palkkaerän osalta sovelleta tilapäisiin työntekijöihin, olisi tämän poikkeuksen tullut ilmetä nimenomaisesti allekirjoituspöytäkirjan tekstistä.

Mikäli työtuomioistuin kuitenkin katsoisi, että allekirjoituspöytäkirjan määräyksellä olisi tosiasiassa sovittu tilapäisten työntekijöiden jättämisestä myöhentämiserän ulkopuolelle, olisi tällainen tulkinta joka tapauksessa työsopimuslain 2 luvun 2 §:ssä säädetyn tasapuolisen kohtelun vastainen, ja määräys olisi siten pätemätön. Vahvistusvaatimus tuli siten hyväksyä ainakin tällä perusteella. Vastaajan vetoamat seikat eivät muodostaneet asiallista syytä erilaiseen kohteluun.

VASTAUS

Vaatimukset

Satamaoperaattorit ry on vastustanut kannetta ja vaatinut, että se hylätään kokonaisuudessaan.

Lisäksi Satamaoperaattorit ry on vaatinut, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 26.954,98 eurolla korkolain 4 §:n mukaisine viivästyskorkoineen.

Perusteet

Erimielisyys

Asiassa on kysymys palkankorotusten maksuajankohdan myöhentämisen perusteella maksettavan myöhentämiserän maksamisesta tilapäisille ahtaajille. Ahtausalan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa oli sovittu myöhentämiserän suuruudesta sekä sen maksamisen perusteista. Myöhentämiserä oli kopioitu kemian perusteollisuutta koskevan työehtosopimuksen 3.2.2023 — 31.12.2024 myöhennyskorvauksesta. Myöhennyskorvaus oli tuossa työehtosopimuksessa kertaerä, jolla oli korvattu vuoden 2023 palkankorotuksen myöhentäminen viidellä kuukaudella.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n (myöhemmin kantaja) tulkinnan mukaan myöhentämiserä olisi maksettava tilapäisille ahtaajille. Kantajan esittämä tulkinta oli virheellinen. Työehtosopimuksen oikea tulkinta on, että tilapäiset ahtaajat eivät olleet oikeutettuja myöhentämiserään.

Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto ja tilapäiset ahtaajat

Tilapäiset ahtaajat tekivät työtä asian tausta ja erimielisyys -kappaleessa kuvatulla tavalla satunnaisesti lyhyissä työsuhteissa ja jokaisesta työskentelykerrasta sovittiin erikseen. Tilapäisten ahtaajien erillisten lyhytjaksoisten työsuhteitten takia he eivät olleet täyttäneet edellytystä yhdenjaksoisesta työsuhteesta ajanjaksolla 1.2. — 10.3.2023.

Määräyksen sanamuodon perusteella myöhentämiserä ei tullut maksettavaksi tilapäisille ahtaajille. Maksamisperusteet oli määräyksessä tyhjentävästi määritelty, eivätkä tilapäiset ahtaajat täyttäneet näitä edellytyksiä.

Sopimusmääräyksen ulkopuolelle ei sinänsä ollut rajattu mitään tiettyjä työntekijäryhmiä, mutta tilapäiset ahtaajat eivät kuitenkaan työskennelleet yhdenjaksoisessa työsuhteessa niin pitkään, että heille olisi voinut syntyä oikeus myöhentämiserään. Kantajan vaatimus, jonka mukaan kaikilla tilapäisillä ahtaajilla olisi oikeus myöhentämiserään, oli työehtosopimuksen yksiselitteisen sanamuodon vastainen.

Kantajan vetoama tilapäisiä työntekijöitä koskeva työehtosopimuksen 8 § ei luonut oikeutta myöhentämiserään. Määräys ei koskenut tilapäisten työntekijöiden työsuhteen ehtoja. Määräys ei myöskään luonut työnantajalle velvollisuutta tarjota työtä tilapäisille työntekijöille tai velvollisuutta perustella työn tarjoamatta jättämistä. Työn tarjoamisen lopettamisella määräyksessä tarkoitettiin yrityksen päätöstä siitä, että tiettyä tilapäistä työntekijää ei enää lainkaan oteta työhön. Tilapäisen työvoiman käytölle oli tyypillistä, että työtä ei välttämättä ollut tarjolla viikkoihin tai kuukausiinkaan.

Tilapäisten ahtaajien työehtojen määräytyminen

Kannetta oli perusteltu työehtosopimuksen 2 §:n 1 kohdan määräyksellä, jonka mukaan työehtosopimusta sovelletaan siinä mainituin poikkeuksin myös Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritysten ja niiden palveluksessa olevien ammattityöntekijäkuntaan kuuluvien ja tilapäisten satamatyöntekijöiden työsuhteisiin.

Aikaisemmin vakinaisia ahtaajia koskevat määräykset olivat sisältyneet työehtosopimuksen I osaan ja tilapäisiä ja ammattikuntatyöntekijöitä koskevat määräykset työehtosopimuksen II osaan. Työehtosopimukset oli neuvoteltu lähtökohtaisesti vakinaisille ahtaajille eli oli keskitytty I osaan. Tämä tausta oli johtanut siihen, että työehtosopimusmääräysten muotoiluissa ei ollut välttämättä huomioitu tilapäisiä työntekijöitä.

Kuten mainitusta työehtosopimuksen kohdasta ilmeni, työehtosopimuksen soveltuminen tilapäisiin työntekijöihin oli lähtökohta, josta voidaan tehdä poikkeuksia. Tässä tapauksessa osapuolet olivat sopineet myöhentämiserän maksamisen edellytyksistä, jotka tarkoittivat, että myöhentämiserää ei makseta tilapäisille työntekijöille. Luonnollisesti sama edellytys rajaa myöhentämiserän ulkopuolelle myös ne vakinaiset työntekijät, joiden työsuhde ei ollut ollut yhdenjaksoisesti voimassa 1.2. — 10.3.2023.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan myöhentämiserää koskeva määräys voitiin nähdä erityismääräyksenä suhteessa tilapäisiä työntekijöitä koskevaan yleismääräykseen. Allekirjoituspöytäkirjan määräyksen tulkinnassa ratkaisevaa oli, että myöhentämiserän maksamisen edellytykset oli siinä tarkkarajaisesti määritelty, mikä merkitsi poikkeusta yleismääräyksestä.

Kantajan esittämä tulkinta on työehtosopimusosapuolten tarkoituksen vastainen

Allekirjoituspöytäkirjaa neuvoteltaessa osapuolet eivät ylipäänsä olleet ottaneet kantaa määräyksen soveltumiseen tilapäisiin ahtaajiin. Kantaja oli halunnut sopia kertaerästä korvauksena palkankorotusten lykkäämiselle ja myöhentämiserää koskeva kirjaus oli lainattu sellaisenaan, lukuun ottamatta maksuajankohtaa ja erän määrää, kemianteollisuuden työehtosopimuksista. Kemianteollisuudessa myöhentämiskorvauksen tarkoituksena oli ollut siirtää palkankorotuksen maksuajankohtaa viidellä kuukaudella ja tästä siirtämisestä oli korvauksena maksettu kaikille työntekijöille samansuuruinen korvaus.

Ottaen huomioon myöhentämiserän tarkoitus korvata palkankorotusten myöhentämistä työsuhteen oli tullut olla voimassa ajankohtana, jolloin palkankorotus olisi muutoin maksettu (helmikuu 2023) ja edelleen korotuksen maksuajankohtana (maaliskuu 2023). Työsuhteen kestoedellytys vastasi siten työehtosopimusmääräyksen tarkoitusta.

Sanamuodon perusteella vastaaja pitää itsestään selvänä, ettei määräystä sovellettu tilapäisiin eikä vakinaisiinkaan ahtaajiin, joiden työsuhde ei ollut täyttänyt edellä mainittuja tunnusmerkkejä. Kantaja ei ollut voinut sopimusneuvotteluissa jäädä sellaiseen käsitykseen, että myöhentämiserä tulisi maksettavaksi vastoin määräyksen sanamuotoa tilapäisille ahtaajille.

Allekirjoituspöytäkirjan mukaan myöhentämiserä maksetaan osa-aikaiselle työntekijälle suhteutettuna työaikaan. Jos kantaja olisi halunnut erän maksettavaksi myös tilapäisille työntekijöille, se olisi voinut ehdottaa erän ulottamista tilapäisiin työntekijöihin samalla tavalla kuin oli tehty osa-aikaistenkin työntekijöiden osalta.

Kantajan ensisijainen tulkinta tarkoittaisi, että tilapäiset työntekijät saisivat korvauksen täysimääräisenä, kun taas osa-aikaiset saisivat suhteutetun korvauksen. Koska tällöin osa-aikaisia työntekijöitä kohdeltaisiin huonommin kuin määräaikaisissa työsuhteissa työskenteleviä tilapäisiä työntekijöitä, tämä olisi vastoin tasapuolisen kohtelun ja osa-aikaisten työntekijöiden syrjimättömyyden periaatetta.

Myöhentämiserää ei maksettu lainkaan sellaiselle määräaikaisessa työsuhteessa olleelle työntekijälle, jonka työsuhde ei ollut täyttänyt kestoedellytystä. Kantajan tulkinnan mukaan jokainen tilapäinen työntekijä olisi kuitenkin oikeutettu myöhentämiserään kokonaan tai suhteutettuna työsuhteen kestosta riippumatta. Tämä asettaisi tilapäiset ahtaajat parempaan asemaan kuin ne muut määräaikaiset ahtaajat, jotka eivät täyttäneet kestoedellytystä. Myös kantajan toissijainen tulkinta olisi tässä suhteessa tasapuolisen kohtelun velvoitteen vastainen ja syrjivä työsuhteen keston perusteella. Osapuolten ei voitu olettaa tarkoittaneen tällaisia lainvastaisia tulkintoja.

Jos kantaja olisi halunnut myöhentämiserän koskevan myös tilapäisiä ahtaajia, se olisi voinut esimerkiksi ehdottaa, että kertaerän sijaan palkankorotuksia ei myöhennetä. Kantaja oli kuitenkin hyväksynyt sen, että työntekijät saivat kertaerän ja että sille asetetaan edellytykset, joiden nojalla tilapäiset työntekijät ja myös osa muista määräaikaisista työsuhteista rajautui sen ulkopuolelle.

Vastaaja oli tulkinnut määräystä poikkeuksetta siten, että myöhentämiserää ei maksettu tilapäisille työntekijöille. Asiasta oli tiedotettu 3.3.2023 julkaistussa jäsentiedotteessa, jossa oli käyty läpi ahtausalan työehtosopimuksen tekstimuutoksia ja niiden soveltamisohjeita.

Kemianteollisuus ry tulkitsi vastaavalla tavalla omissa työehtosopimuksissaan olevaa, sisällöltään samaa määräystä. Tulkinnan mukaan myöhentämiskorvauksen maksamisen edellytykset eivät täyttyneet tilanteessa, jossa työsuhde ei ollut yhdenjaksoisesti kestänyt vähintään työehtosopimuksessa edellytettyä aikaa.

Työehtosopimusmääräys ei rikkonut tasapuolisen kohtelun velvoitetta. Myöhentämiserän maksamatta jättäminen tilapäisille työntekijöille, jotka eivät täyttäneet myöhentämiserän saamisedellytyksiä, ei kantajan väittämin tavoin rikkonut tasapuolisen kohtelun velvoitetta. Joka tapauksessa erilainen kohtelu oli perusteltua asiallisesta syystä. Asiallinen syy erilaiseen kohteluun oli se, että myöhentämiserän saamiseksi työsuhteen oli tullut jatkua yhtäjaksoisesti työehtosopimuksessa määrätyn ajan, mikä vaatimus oli sama riippumatta siitä, oliko työsuhde määräaikainen vai ei.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

Ote kemian perusteollisuuden työehtosopimuksesta ajalle 3.2.2023−31.12.2024

Jäsentiedote, 3.3.2023, ahtausalan työehtosopimus 1.2.2023 — 28.2.2025 ja lakon päättymisen soveltamisohjeet

Kantajan henkilötodistelu

A, AKT

B, AKT

Vastaajan henkilötodistelu

C, Satamaoperaattorit ry

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu ja riidanalainen työehtosopimusmääräys

Asiassa on kysymys siitä, onko ahtausalan työehtosopimuksessa (1.2.2023 — 28.2.2025) tarkoitetulla tilapäisellä työntekijällä (tilapäinen ahtaaja) oikeus työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa sovittuun myöhentämiserään täysimääräisesti tai työaikaan suhteutettuna. Jos katsotaan, että tilapäisellä työntekijällä ei ole oikeutta myöhentämiserään lainkaan, asiassa on vielä kysymys määräyksen pätevyydestä.

Allekirjoituspöytäkirjan myöhentämiserää koskevan määräyksen mukaan palkankorotusten maksuajankohdan myöhentämisen perusteella maksettavan erän suuruus on ollut 1.100 euroa ja erä on maksettu 10.3.2023. Määräyksen mukaan myöhentämiserä on maksettu vain niille työntekijöille, joiden yhdenjaksoinen työsuhde on alkanut viimeistään 1.2.2023 ja on ollut edelleen voimassa myöhentämiserän maksupäivänä. Erä on maksettu myös, jos työntekijä on ollut lomautettuna, sairaana tai perhevapaalla. Osa-aikaiselle työntekijälle myöhentämiserän määrä on laskettu sovitun työajan ja täyden työajan suhteessa.

Tilapäinen työntekijä

Asiassa on ollut riidatonta, että tilapäiset työntekijät työskentelevät lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa, jotka ovat tyypillisesti kahdeksan tuntia kestävän yhden työvuoron pituisia. Työvoiman tarpeen niin vaatiessa on mahdollista sopia siitäkin, että tilapäinen työntekijä työskentelee yhtä työvuoroa pitempään, esimerkiksi muutaman päivän ajan, vaikkakin tämä on harvinaista.

Todistaja C on kertonut, että työnantajayrityksellä oli työnhaun perusteella muodostettu pooli yrityksessä kirjoilla olevista tilapäisistä työntekijöistä, joille työvuoroja tarjotaan, ja että kirjoille otetuille tilapäisille työntekijöille pidetään yhdestä kahteen koulutuspäivää. Pidempään kirjoilla olleilla tilapäisillä työntekijöillä voi olla pätevyyslisiä. C:n mukaan tilapäinen työntekijä voi olla kirjoilla useassa satamaoperaattoriyrityksessä erityisesti isommissa satamissa. Todistaja B, joka on toiminut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sataman työehtosopimuksen sopimusalavastaavana vuodesta 2010 lukien ja sitä ennen työskennellyt noin 15 vuoden ajan ahtaajana ja tällöin myös tilapäisenä ahtaajana sekä 10 vuoden ajan päätoimisena pääluottamusmiehenä X Oy:ssä, on kertonut, että tilapäinen työntekijä voi olla yrityksessä kirjoilla yhdestä päivästä viiteen vuoteen, jopa kymmenen vuotta.

Työehtosopimusmääräyksen tulkinta

Kantaja on vedonnut sopimusosapuolten tarkoittaneen, että myöhentämiserä maksetaan kaikille työehtosopimuksen piiriin kuuluville työntekijöille ja siten myös tilapäisille työntekijöille. Vastaajan mukaan näin ei ollut tarkoitettu.

Todistajien yhdenmukaisten kertomusten mukaan myöhentämiserää koskeva määräys oli otettu osaksi työehtosopimusta Satamaoperaattorit ry:n aloitteesta. Todistaja C:n mukaan määräys oli kopioitu olennaisilta osin kemian perusteollisuuden työehtosopimuksesta. Todistajien yhdenmukaisten kertomusten mukaan myöhentämiserää koskevasta määräyksestä sovittaessa ei ollut keskusteltu siitä, miten määräystä sovelletaan tilapäisiin työntekijöihin. Myöskään siitä, mitä määräyksen ilmauksella yhdenjaksoinen työsuhde tarkoitetaan, ei ollut keskusteltu. Todistaja A, joka on toiminut Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n toimitsijana ja varapuheenjohtajana vuodesta 2006 lukien ja edunvalvontapäällikkönä tammikuusta 2023 alkaen, on kertonut, että kumpikin neuvotteluosapuoli lienee olettanut toisen osapuolen ymmärtäneen, mitä yhdenjaksoisella työsuhteella tarkoitetaan.

Kuten edellä olevasta todistelusta ilmenee, myöhentämiserää koskevasta määräyksestä sovittaessa työtuomioistuimen käsityksen mukaan ei ole keskusteltu siitä, miten sitä sovelletaan tilapäisiin työntekijöihin.

Vastaaja on vedonnut myös Satamaoperaattorit ry:n jäsentiedotteeseen 3.3.2023 (V2), jonka mukaan myöhentämiserää ei makseta tilapäisille työntekijöille, koska heillä ei ole yhdenjaksoista työsuhdetta. Todistajien B:n ja A:n kertomusten mukaan jäsentiedote oli ollut yksin Satamaoperaattorit ry:n laatima eikä työntekijäpuoli ollut sitä hyväksynyt. Tiedote sisältää myös neuvottelutuloksen analysointia, jota ei ole käyty läpi työntekijäpuolen kanssa. Näin ollen myöskään jäsentiedote ei osoita, että myöhentämiserää koskevaa määräystä tulisi tulkita edellä todetuin tavoin vastaajan näkemyksen mukaisesti.

Edellä olevan johdosta työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen tulkinta johtaa siihen, että tilapäisellä työntekijällä ei olisi oikeutta myöhentämiserään, sillä tilapäisen työntekijän työsuhde ei täytä työsuhteen yhdenjaksoista kestoa koskevaa edellytystä. Kantaja on kuitenkin vedonnut vielä siihen, että tällainen tulkinta olisi työsopimuslain 2 luvun 2 §:n pakottavan lainsäädännön vastainen. Vastaaja on katsonut, että myöhentämiserää koskeva määräys ei ollut pakottavan lainsäädännön vastainen ja joka tapauksessa erilaiseen kohteluun oli ollut asiallinen syy.

Pakottavan lainsäädännön vastaisuutta koskevan väitteen arvioinnin lähtökohdat

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on kohdeltava työntekijöitä tasapuolisesti, jollei siitä poikkeaminen ole työntekijöiden tehtävät ja asema huomioon ottaen perusteltua. Säännöksen 2 momentin mukaan määräaikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä.

Säännöksen perustelujen mukaan 1 momentin tasapuolisen kohtelun vaatimus on luonteeltaan yleinen periaate, joka täydentää syrjintäkieltoa. Tasapuolisen kohtelun periaatteen lähtökohtana on, että samankaltaisissa ja vertailukelpoisissa tilanteissa olevia työntekijöitä kohdellaan samalla tavoin. Erot myönnetyissä eduissa voivat vertailukelpoisessa tilanteessa perustua vain momentissa tarkoitettuihin syihin. (HE 157/2000 vp s. 69 ja HE 19/2014 vp s. 125-126.)

Työtuomioistuin on edellä todennut, että myöhentämiserää koskeva määräys ei nimenomaisesti sulje soveltamisen piiristä mitään tiettyä työntekijäryhmää. Koska tilapäiset työntekijät työskentelevät lyhyissä määräaikaisissa työsuhteissa, jotka ovat tyypillisesti yhden työvuoron pituisia, sulkee määräys kuitenkin tosiasiallisesti tilapäiset työntekijät pois sen soveltamisen piiristä, sillä heidän työsuhteensa eivät täytä työsuhteen yhdenjaksoista kestoa (1.2. — 10.3.2023) koskevaa edellytystä. Tilapäisellä työntekijällä ei siten ole mahdollisuutta päästä myöhentämiserän piiriin tästä työsopimuksen kestoaikaan liittyvästä syystä. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että asiaa on arvioitava ensiksi työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentin määräaikaisia työntekijöitä koskevan syrjintäkiellon nojalla.

Oikeudelliset lähtökohdat arvioitaessa asiaa määräaikaisia työntekijöitä koskevan syrjintäkiellon nojalla

Määräaikaisia työntekijöitä koskevan syrjintäkiellon nojalla asiaa arvioitaessa on otettava huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytäntö.

EUT:n oikeuskäytännön mukaan puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 kohdassa vahvistetaan kielto kohdella määräaikaisia työntekijöitä työehtojen osalta epäedullisemmin kuin vastaavia vakituisia työntekijöitä pelkästään siksi, että he työskentelevät määräaikaisen sopimuksen nojalla, ellei erilaiseen kohteluun ole asiallisia syitä (ks. tuomio 27.6.2024, Peigli, C-41/23, EU:C:2024:554, kohta 38 ja siellä viitattu käytäntö).

EUT on todennut puitesopimuksen 4 lausekkeessa tarkoitetuista työehdoista, että nämä työehdot sisältävät muun ohella palkkaehdot. Unionin tuomioistuin on myös todennut, että ratkaiseva peruste sen määrittämiseksi, kuuluuko toimenpide tämän käsitteen soveltamisalaan, on juuri työtä koskeva seikka eli työntekijän ja työnantajan välille muodostunut työsuhde. (Ks. tuomio 27.6.2024, Peigli, C-41/23, EU:C:2024:554, kohta 41 ja siellä viitattu käytäntö.)

Asiallisten syiden käsitettä ei sitä vastoin voida ymmärtää siten, että sillä voitaisiin perustella määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden välinen erilainen kohtelu sillä seikalla, että erilaisesta kohtelusta säädetään lain tai työehtosopimuksen kaltaisissa yleisissä ja abstrakteissa kansallisissa oikeussäännöissä (ks. tuomio 30.6.2022, Comunidad de Castilla y León, C-192/21, EU:C:2022:513, kohta 42 ja siellä viitattu käytäntö).

Pelkkään työn tilapäisyyteen vetoaminen ei ole myöskään niiden vaatimusten mukaista, mitä erilaisen kohtelun perustelulta edellytetään, eikä sitä näin ollen voida pitää puitesopimuksen 4 lausekkeen 1 ja/tai 4 kohdassa tarkoitettuna asiallisena syynä. Jos nimittäin myönnettäisiin, että pelkästään palvelussuhteen tilapäisyys riittäisi perusteeksi määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden erilaiselle kohtelulle, direktiivin 1999/70 ja puitesopimuksen tavoitteet tehtäisiin sisällöllisesti tyhjiksi ja pidettäisiin loputtomasti yllä määräaikaisille työntekijöille epäedullista tilannetta. (Ks. tuomio 16.7.2020, Govorno della Repubblica italiana (italialaisten rauhantuomarien asema), C-658/18, EU:C:2020:572, kohta 152 ja siellä viitattu käytäntö 30.6.2022.)

EUT:n oikeuskäytännössä on muistutettu, että puitesopimuksen 4 lausekkeen 2 kohdan mukaan silloin kun se on tarkoituksenmukaista, sovelletaan pro rata temporis -periaatetta (ks. tuomio 27.6.2024, Peigli, C-41/23, EU:C:2024:554, kohta 57).

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 2023:4 on ollut kyse muun ohella siitä, oliko kaupunki voinut rajata tulospalkkion ulkopuolelle kaksi määräaikaista työntekijää. Työtuomioistuin arvioi asiaa tasapuolisen kohtelun velvoitteen nojalla, mutta noudatti kuitenkin arvioinnissa vastaavia periaatteita, joita noudatetaan määräaikaisten työntekijöiden syrjintäkiellon nojalla asiaa arvioitaessa. Tapauksessa on yhtäläisyyksiä nyt käsiteltävänä olevaan asiaan erityisesti toisen määräaikaisen työntekijän osalta. Kyseisen työntekijän palvelussuhde oli tulospalkkiojärjestelmän kriteerien mukaisesti kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään neljä kuukautta tulospalkkiokautena (vuosi 2018) ja jatkunut maksuajankohtana 28.2.2019. Palvelussuhde ei ollut kuitenkaan täyttänyt sitä tulospalkkiojärjestelmän kriteeriä, että se olisi jatkunut yhtäjaksoisesti tulospalkkiokauden jälkeen tulospalkkion maksuajankohtaan asti, mistä syystä kaupunki oli rajannut määräaikaisen työntekijän tulospalkkion ulkopuolelle.

Asian arviointi määräaikaisia työntekijöitä koskevan syrjintäkiellon nojalla

Työtuomioistuin toteaa ensinnäkin, että myöhentämiserä on palkkaehto, joka lukeutuu työehtoihin ja kuuluu siten määräaikaisia työntekijöitä koskevan syrjintäkiellon soveltamisen piiriin.

Asiassa ei ole edes väitetty, että vakituiset työntekijät, jotka ovat myöhentämiserän piirissä, ja tilapäiset työntekijät, jotka on tosiasiallisesti rajattu myöhentämiserän ulkopuolelle, eivät hoitaisi samoja työtehtäviä tai samaa työtä. Näin ollen näiden kahden työntekijäryhmän tilanteet ovat lähtökohtaisesti toisiinsa rinnastettavissa.

Työtuomioistuin toteaa, että niille tilapäisille työntekijöille, jotka on kanteessa vaadituin tavoin otettu työhön viimeistään 1.2.2023 ja joille työn tarjoamista ei ole lopetettu ennen 11.3.2023, on aiheutunut vahinkoa palkankorotuksen myöhentämisestä, jos tällaisella työntekijällä on ollut sovittuna työaikaa ajanjaksolle 1.2. — 10.3.2023. Jos nimittäin palkankorotusta ei olisi myöhennetty, he olisivat saaneet palkan mainittuun ajanjaksoon sijoittuvilta sovituilta työajoiltaan korotettuna. Siten tällaiset työntekijät ovat olleet myös määräyksen tarkoitukseen nähden rinnasteisessa asemassa niihin vakituisiin työntekijöihin, jotka ovat olleet myöhentämiserän piirissä.

Työtuomioistuin toteaa, että sen sijaan sellaisille tilapäisille työntekijöille, jotka on otettu työhön viimeistään 1.2.2023 ja joille työn tarjoamista ei ole lopetettu ennen 11.3.2023, mutta joille ei ole ollut sovittuna työaikaa ajanjaksolle 1.2. — 10.3.2023, ei ole aiheutunut vahinkoa. Tällaiset tilapäiset työntekijät eivät näin ollen ole olleet määräyksen tarkoitukseen nähden rinnasteisessa asemassa niihin vakituisiin työntekijöihin, jotka ovat olleet myöhentämiserän piirissä.

Edellä olevan johdosta työtuomioistuin jatkaa seuraavassa asian arvioimista vain niiden tilapäisten työntekijöiden osalta, jotka on otettu työhön viimeistään 1.2.2023 ja joille työn tarjoamista ei ole lopetettu ennen 11.3.2023 ja joilla on ollut sovittuna työaikaa ajanjaksolle 1.2. — 10.3.2023

.

Seuraavaksi on selvitettävä, onko olemassa asiallisia syitä, jotka oikeuttavat rajaamaan tällaiset tilapäiset työntekijät myöhentämiserän ulkopuolelle.

Vastaaja on vedonnut asiallisen syyn erilaiseen kohteluun olevan se, että myöhentämiserän saamiseksi työsuhteen on tullut jatkua yhtäjaksoisesti työehtosopimuksessa määrätyn ajan, mikä vaatimus on ollut sama riippumatta siitä, onko työsuhde ollut määräaikainen vai ei.

Työtuomioistuin toteaa, kuten EUT:n oikeuskäytännössä on katsottu, että asiallisten syiden käsitettä ei voida ymmärtää siten, että sillä voitaisiin perustella määräaikaisten ja vakituisten työntekijöiden välinen erilainen kohtelu sillä seikalla, että erilaisesta kohtelusta säädetään lain tai työehtosopimuksen kaltaisissa yleisissä ja abstrakteissa kansallisissa oikeussäännöissä. Myöhentämiserän tarkoituksena on ollut kompensoida palkankorotusten myöhentämisestä aiheutunutta vahinkoa. Työtuomioistuin katsoo, että työsuhteen yhdenjaksoista kestoa koskeva edellytys ei ole ollut tähän tarkoitukseen nähden tarpeellinen vaatimus. Näin ollen asiassa ei ole esitetty asiallista syytä erilaiseen kohteluun. Tässä tarkoitettuihin tilapäisiin työntekijöihin on siten sovellettu pelkästään työsuhteen kestoajan perusteella epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, eikä menettely ole ollut perusteltua asiallisista syistä.

Kantaja on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan ensisijaisesti, että kanteessa tarkoitetuilla tilapäisillä työntekijöillä on oikeus myöhentämiserään täysimääräisesti ja toissijaisesti, että heillä on oikeus myöhentämiserään pro rata temporis -periaatteen mukaisesti laskettuna. Työtuomioistuin toteaa, että täysimääräinen myöhentämiserä on ollut 1.100 euroa ja tämä määrä on siis ollut kokoaikaiselle työntekijälle korvaus palkankorotuksen myöhentämisestä noin kuukaudella. Myöhentämiserää koskevan määräyksen mukaan osa-aikaiselle työntekijälle myöhentämiserän määrä lasketaan sovitun työajan ja täyden työajan suhteessa. Työtuomioistuin katsoo, että tilapäiselle työntekijälle palkankorotuksen myöhentämisen johdosta aiheutuneen vahingon määrä on riippunut hänelle ajanjaksolle 1.2. — 10.3.2023 sovitun työajan määrästä. Työtuomioistuin katsoo, että tässä tapauksessa tilapäisen työntekijän osalta on tarkoituksenmukaista soveltaa pro rata temporis -periaatetta.

Kantaja on esittänyt kannevaatimukset yleisessä muodossa koskien kaikkia tilapäisiä työntekijöitä, jotka on otettu työhön viimeistään 1.2.2023 ja joille työn tarjoamista ei ole lopetettu ennen 11.3.2023. Työtuomioistuin on kuitenkin edellä todennut, että vain osaan tällaisista työntekijöistä eli niihin työntekijöihin, joille on ollut sovittuna työaikaa ajanjaksolle 1.2. — 10.3.2023, on sovellettu pelkästään työsuhteen kestoajan perusteella epäedullisempia työehtoja kuin vakituisiin työntekijöihin eikä menettely ole ollut perusteltua asiallisista syistä. Näin ollen kanteessa esitetty toissijainen vahvistusvaatimus on hyväksyttävä tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla täsmennettynä näiden työntekijöiden osalta.

Työtuomioistuin toteaa, että asian arviointi työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitetun tasapuolisen kohtelun velvoitteen nojalla niiden vahvistusvaatimuksessa tarkoitettujen tilapäisten työntekijöiden osalta, joiden kohdalla vahvistusvaatimusta ei ole hyväksytty eli sellaisten tilapäisten työntekijöiden osalta, jotka on otettu työhön viimeistään 1.2.2023 ja joille työn tarjoamista ei ole lopetettu ennen 11.3.2023, mutta joille ei ole ollut sovittuna työaikaa ajanjaksolle 1.2. — 10.3.2023 ajanjaksolle, ei johda eri lopputulokseen kuin mitä edellä on todettu. Näin ollen kanne hylätään näiden tilapäisten työntekijöiden osalta.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla Satamaoperaattorit ry on asian hävitessään velvollinen korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa ahtausalan työehtosopimuksen (1.2.2023 — 28.2.2025) allekirjoituspöytäkirjan 9.3.2023 oikeaksi tulkinnaksi, että allekirjoituspöytäkirjassa sovittu 10.3.2023 maksettavaksi erääntynyt myöhentämiserä tulee maksaa pro rata temporis -periaatteen mukaisesti laskettuna myös sellaisille tilapäisille työntekijöille, jotka on kanteessa vaadituin tavoin otettu työhön viimeistään 1.2.2023 ja joille työn tarjoamista ei ole lopetettu ennen 11.3.2023 ja joilla on ollut sovittuna työaikaa ajanjaksolle 1.2. — 10.3.2023.

Kanne hylätään enemmälti.

Satamaoperaattorit ry velvoitetaan suorittamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 11.942,68 euroa, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pekka Pärnänen puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Tuomas Aarto, Anna Lavikkala, Satu Tähkäpää ja Sanna Rantala jäseninä. Valmistelija on ollut Krista Kalske.

Tuomio on yksimielinen.