Labor court dismisses union strike claims but fines union for failing to monitor peace obligations.

Ammattiosaston järjestämien työnseisausten syynä oli lentoyhtiön päätös ottaa aiemman niin sanotun ID-lippuedun sijaan käyttöön alennuskoodi, jolla maapalveluja alihankinta tuottavien yritysten työntekijät saivat alennusta tietystä lipputyypistä. Asiassa oli riidatonta, että noudatettava työehtosopimus ei sisältänyt määräystä ID-lipuista, niiden tilalle tulleesta lippualennuksesta tai näitä vastaavista palkkaeduista. Tuomiosta tarkemmin ilmenevillä perusteilla työtuomioistuin katsoi asiassa esitettyä näyttöä arvioituaan, että työtaisteluilla oli ollut painostustarkoitus ja että työtaistelut olivat kohdistuneet voimassa olevan työehtosopimuksen määräykseen työnantajan oikeudesta johtaa työtä. Ammattiosasto tuomittiin hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, ja ammattiliitto tuomittiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Vrt. TT 2023:76

Asia

Työrauha

Kantaja

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Vastaaja

Ilmailualan Unioni IAU ry

Kuultava

Siviililentoliikenteen työntekijät ry

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.5.2024

Pääkäsittely 17.5.2024

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA ry) jäsenyrityksessä X Oy:ssä yhteensä 18 työntekijää osallistui työnseisaukseen, joka alkoi 12:n työntekijän ulosmarssilla työpaikalta 6.5.2024 noin kello 12. Myöhemmin samana päivänä kuusi työntekijää jätti tulematta ilta- ja yövuoroihin. Työnseisaus kesti yhteensä lähes 18 tuntia päättyen 7.5.2024 kello 6.

PALTA ry:n jäsenyrityksissä Y Oy:ssä noin 88 työntekijää ja Z Oy:ssä noin 100 työntekijää osallistui 50 minuuttia kestäneeseen mielenilmaukseen keskeyttämällä työnteon 6.5.2024 noin kello 15 alkaen.

Työnseisaukset olivat Ilmailualan Unioni IAU ry:n (IAU ry) ammattiosaston Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n organisoimia. Työnseisaukseen osallistuneet työntekijät olivat Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n jäseniä.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2023:76 (ään.) on aiemmin käsitelty Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n samoissa kolmessa yrityksessä kuin nyt käsillä olevassa asiassa järjestämää työnseisausta. Syyskuussa 2024 toteutetun työnseisauksen syynä oli ollut PALTA ry:n jäsenyrityksen W Oyj:n päätös lopettaa normaalia alemmalla hinnalla matkustamaan oikeuttavien lentolippujen (niin sanottu ID-lippu) tarjoaminen maapalveluja alihankintana tuottavien yritysten X Oy:n ja Y Oy:n työntekijöille. Z Oy:n työntekijöille ID-lippuja ei ollut aiemminkaan tarjottu, mutta asiasta oli käyty keskusteluja. Työtuomioistuin katsoi asiassa TT 2023:76 esitettyä näyttöä arvioituaan, että työnseisausta ei ollut kokonaisuutena arvioiden pidettävä työnantajayhtiöihin suunnattuna painostustoimena vaan enemmänkin lentoyhtiön päätökseen kohdistuneena mielenilmauksena. Näin ollen työnseisaus ei ollut ollut työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettu työtaistelutoimenpide ja kanne hylättiin.

Syyskuun 2024 tapahtumien jälkeen ID-lippuja koskevasta asiasta oli keskusteltu W Oy:n edustajien sekä X Oy:n, Y Oy:n ja Z Oy:n toimitusjohtajien ja näiden yritysten pääluottamusmiesten välillä. Näiden keskustelujen perusteella W oli päättänyt 16.4.2024, että se ottaisi käyttöön alennuskoodin, jolla maapalveluja alihankinta tuottavien yritysten työntekijät saavat alennusta tietyistä lipputyypeistä. Käsillä olevassa asiassa toteutetut työnseisaukset olivat kohdistuneet tähän ID-lippujen sijaan tarjottuun lippualennukseen, johon työntekijät olivat olleet pettyneitä. Vanha ID-lippuetuus oli poistunut 5.5.2024 ja uusi lippualennus oli otettu käyttöön 6.5.2024. Työnseisauksen 6.5.2024 yhteydessä tai sen jälkeen työntekijäpuoli ei ollut esittänyt vaatimuksia suoraan Y Oy:tä tai Z Oy:tä kohtaan.

X Oy:ssä, Y Oy:ssä ja Z Oy:ssä sekä W Oyj:ssä noudatettiin 16.3.2023 — 15.3.2025 voimassa olevaa lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta. Sopimus ei sisältänyt määräystä ID-lipuista, sen tilalle tulleesta lippualennuksesta tai näitä vastaavasta palkkaedusta.

PALTA ry:n edustaja oli ollut 6.5.2024 kello 12.45 työrauha-asiasta puhelimitse yhteydessä IAU:n ry:n puheenjohtajaan ja lähettänyt kello 13.32 IAU ry:lle valvontakirjeen ja kello 13.45 sen täydennyksen. Valvontakirjeessä PALTA ry vaati IAU ry:tä ryhtymään välittömästi kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin työrauhan säilymisen varmistamiseksi X Oy:ssä. Saatuaan tiedon myöhemmin samana päivänä Y Oy:ssä ja Z Oy:ssä järjestettävästä mielenilmaisusta PALTA ry:n edustaja oli lähettänyt IAU ry:lle uuden valvontakirjeen kello 14.03, jossa se vaati IAU ry:tä ryhtymään toimiin työrauhan säilymisen varmistamiseksi myös näissä yrityksissä. PALTA ry vaati IAU ry:tä antamaan selvitykset työrauhan säilymisen varmistamiseksi tehdyistä toimenpiteistä. IAU ry:n puheenjohtaja oli vastannut ilman aiheetonta viivästystä PALTA ry:n valvontakirjeisiin ja ilmoittanut, mihin toimenpiteisiin IAU ry oli ryhtynyt työrauhan palauttamiseksi

Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n aktiivisten jäsenten määrä oli noin 1.400 henkilöä.

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että työtuomioistuin

tuomitsee Ilmailualan Unioni IAU ry:n hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä;

tuomitsee Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä;

velvoittaa Ilmailualan Unioni IAU ry:n ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut 5.240 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Tapahtumat X Oy:ssä 6.5.2024

X Oy:n pääluottamusmies A oli soittanut X Oy:n työnantajan edustajalle, General Manager B:lle 6.5.2024 kello 12.19 ja kertonut työntekijöiden poistuneen työvuorosta luvatta siviilivaatteet päällään. B oli todennut, että työnantaja tulee tämän johdosta ryhtymään työnjohdollisiin prosesseihin. Tähän A oli vastannut, että IAU tulee ottamaan vastuun ulosmarssista. B oli tiedon kuultuaan todennut, että siinä tapauksessa yksittäisten työntekijöiden osalta sanktiomenettely oli erilainen.

Puhelun jälkeen B oli mennyt käymään hallilla, josta työntekijät olivat lähteneet. Paikalla olivat olleet myös pääluottamusmies A sekä työnantajan edustajat Duty Mager C ja kaupallinen johtaja D. Kysyttäessä sitä, ottaako IAU edelleen vastuun ulosmarssista, A oli uudelleen todennut, että IAU ottaa vastuun.

Myöhemmin iltapäivällä pääluottamusmies A oli soittanut B:lle ja todennut, että työntekijät olivat valmiita palaamaan työpaikalle, mikäli W joko parantaisi lippuedun ehtoja tai jos niistä neuvoteltaisiin uudelleen. A oli pyytänyt B:tä viemään tämän viestin eteenpäin W:lle ja B oli luvannut tehdä näin. Myöhemmin A oli varmistanut B:ltä, että tämä oli välittänyt viestin W:lle, minkä jälkeen työntekijät olivat palanneet töihin.

Työtaisteluiden kohdistuminen työehtosopimukseen ja painostustarkoitus

Syyskuussa 2023 järjestetty työtaistelu oli toteutunut, koska X, Y ja Z eivät olleet turvanneet W:n asiakasyritysten työntekijöille tarjoamien ID-lippujen tarjoamista tai kompensoimista. Sittemmin W oli tullut vastaan maahuolintayhtiöiden työntekijöitä tarjoamalla näille alennuskoodin tietyistä lipputyypeistä. ID-lippuedun loppuminen ja W:n uusi päätös myöntää alennusliput X:n, Y:n ja Z:n työntekijöille johti uuteen työtaisteluun 6.5.2024 — 7.5.2024, jossa työntekijät työtaistelulla painostivat työnantajiaan X Oy:tä ja Y Oy:tä turvaamaan ID-lippujen antaminen myös tulevaisuudessa tai kompensoimaan se kokonaan uudella palkkaedulla. Z Oy:ssä työtaistelun päämääränä oli ollut vaatia entistä ID-lippuetua vastaavien lippujen saanti.

X:n pääluottamusmies A:n B:lle tekemä pyyntö neuvotella työsuhteen ehdoista tilaajayrityksen kanssa oli kohdistettu X:ään. Vaatimus työsuhteen ehtojen muuttamisesta tai niitä koskevista neuvotteluista oli siten osoitettu — ei W:tä — vaan omaa työnantajaa kohtaan. Lisäksi pääluottamusmiehen esittämät ehdot työntekijöiden palaamisesta työpaikalle ilmensivät sitä, että työtaistelutoimenpiteellä oli ollut selvä tarkoitus painostaa työnantajaa toimimaan tietyllä tavalla eli viime kädessä muuttamaan tai vaikuttamaan työsuhteen ehtojen muuttamiseen siten, että työntekijät saisivat paremman henkilöstöedun itselleen.

Y:n ja Z:n osalta työtaistelutoimenpiteiden painostustarkoitus ilmeni työnseisausten asiallisesta ja ajallisesta yhteydestä 6.5.2024 voimaan tulleeseen, aiempaa heikompaan W:n lippuetuuteen sekä 22.9.2023 samaista asiaa koskeviin yhtiöille tehtyihin neuvotteluesityksiin (kantajan kirjallinen todiste K5). Molempien yhtiöiden osalta yhtiöiden pääluottamusmiehet olivat ilmoittaneet 6.5.2024 työnseisauksen syyksi ID-lippuedun poistumisen (Y) tai kyseisen edun saamatta jäämisen (Z). Lisäksi 22.9.2023 ja 6.5.2024 välillä käydyissä vapaamuotoisissa keskusteluissa Z:n pääluottamusmies oli pyytänyt yhtiön toimitusjohtajaa edistämään ID-lippuasiaa W:n suuntaan, mihin toimitusjohtaja oli vastannut, ettei Z ollut asiassa neuvotteluosapuoli, mutta Z pyrkii edesauttamaan asian päätökseen saamista kohtuullisessa aikataulussa. Työnseisauksen 6.5.2024 yhteydessä tai sen jälkeen työntekijäpuoli ei ollut esittänyt vaatimuksia suoraan Y:tä tai Z:taa kohtaan.

Tuomiossa TT 2023:76 on oikeuskirjallisuuteen vedoten todettu, että ”sallittuja ovat työehtosopimuksen voimassa ollessakin työtaistelutoimenpiteet, joilla ei pyritä vaikuttamaan työehtosopimuksella sovittuihin asioihin. Käytännössä työehtosopimuskauden aikana sallittuja ovat lähinnä vain niin sanotut aidot poliittiset ja myötätuntotyötaistelutoimenpiteet, joilla pyritään vaikuttamaan kokonaan muihin tahoihin kuin omaan työmarkkinavastapuoleen.” Tässä tapauksessa ei ollut kyseessä poliittinen työtaistelu. Kyseessä ei myöskään ollut myötätuntotyötaistelutoimenpide, sillä työtaisteluun osallistuvat työntekijät ajoivat työtaistelulla omia etujaan. Kuten edellä on kerrottu, työntekijät olivat 6.5. — 7.5.2024 työtaistelutoimen yhteydessä esittäneet vaatimuksia omaa työnantajaansa kohtaan X:n osalta.

Työtaistelutoimenpiteen painostustarkoitus voi käydä ilmi myös pelkkänä vastalauseen esittämisenä, kuten ulosmarssina. Toimenpiteeseen liittyy yleensä jokin työnantajapuolelle esitetty vaatimus, mutta tämä ei ole edellytyksenä sille, että painostustarkoitus voidaan todeta. Jos työtaistelutoimenpiteellä on riittävä ajallinen ja asiallinen yhteys työpaikalla syntyneeseen erimielisyyteen, voidaan työtaistelutoimenpiteellä katsoa olevan painostustarkoitus ilman nimenomaista vaatimustakin. (ks. Saloheimo: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus 2020, s. 211). Nyt käsiteltävässä tapauksessa IAU:n työtaistelutoimilla oli ollut selvä asiallinen ja ajallinen yhteys ID-lippuetuuden poistumiseen, vaikkei kaikille työtaisteluiden kohteena oleville yrityksille ollutkaan esitetty työtaistelutoimenpiteen yhteydessä vaatimuksia.

On hyvin tyypillistä, että kolmannet osapuolet tarjoavat etuja jonkin tietyn yrityksen työntekijöille. Esimerkiksi lounasravintolat tai kuntosalit saattavat tarjota vapaaehtoisesti alennuksia samassa toimistorakennuksessa toimivien yritysten työntekijöille. Olisi kestämätöntä, jos työntekijät voisivat tällaisten

etuuksien poistuessa tai heikentyessä ryhtyä laillisiin työtaistelutoimenpiteisiin omaa työnantajaansa vastaan, vaikka kyseinen työnantaja ei olisi ollut mukana neuvottelemassa tai päättämässä kyseisestä edusta.

Kanteen kohteena olevilla työtaistelutoimenpiteillä oli pyritty tietoisesti horjuttamaan työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeutta. Työtaisteluilla oli myös painostettu työnantajia vaatimalla työehtosopimuksen palkkamääräyksien lisäksi parannuksia kolmannen yhtiön myöntämään etuuteen työehtosopimuksen ollessa voimassa. Näin ollen IAU ja sen ammattiosasto olivat rikkoneet laillista työrauhavelvoitetta.

Kohdistuminen työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuteen

Työtaistelu kohdistui voimassa olevan työehtosopimuksen 4 §:n 1. kohdan määräykseen. Kyseisen määräyksen mukaan:

”4 §: Työn johto ja jakaminen sekä järjestäytymisoikeus

1. Työnantajalla on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa työsuhteeseen ja erottaa siitä työntekijöitä riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vai eivät.”

Työnantajalla oli työnjohto- ja valvontaoikeus päättää henkilöstöpolitiikastaan ja mahdollisista työsopimuksen ja työehtosopimuksen lisäksi tarjottavista uusista eduista. Näin ollen työtaistelu oli kohdistunut työehtosopimuksen mukaiseen työnjohto- ja valvontaoikeuteen.

X:n pääluottamusmies A:n toteamus siitä, millä ehdoilla työntekijät palasivat takaisin töihin, kohdistui suoraan työnantajaan. Vaikka kyseessä olikin ollut W:n tarjoama lippuetu, vaatimuksia oli pitkin matkaa esitetty suoraan työnantajille muun muassa painostamalla heitä neuvottelemaan W:n kanssa etuuksista.

ID-lippuetu ei ollut perustunut yritysten väliseen sopimukseen eikä se ollut siten yritysten itsensä neuvoteltavissa. Kyseessä oli ollut W:n käytäntö, josta se oli nyt päättänyt luopua. Siten kaikenlainen painostus liittyen työnantajilta vaadittaviin toimiin kohdistui suoraan työnantajien oikeuteen johtaa työtä ja päättää kulloinkin tarjottavista työsuhde-eduista.

Kohdistuminen työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kokonaisuudessaan

Työehtosopimuksen palkkamääräykset olivat työehtosopimuksen 8. — 11. luvuissa.

ID-lippujen kompensoimista oli pitkin matkaa vaadittu ulosmarssin kohteena olevilta työnantajilta X:ltä, Z:ltä ja Y:ltä. Pääluottamusmiehet, luottamusmiehet ja ammattiosasto olivat syksyllä 2023 esittäneet asiaan liittyen kirjallisen neuvotteluesityksen. ID-lippuedun vaatiminen kompensoimalla tai turvaamalla laittomien työtaistelujen kohteena olevilta työnantajilta oli tosiasiassa vaatimus voimassa olevan työehtosopimuksen palkkamääräysten lisäksi maksettavasta uudesta palkkaedusta, jota vaaditaan paikallisesti sopimalla. W:n tarjoaman ID-lippuedun taloudellinen arvo oli ollut merkittävä, minkä vuoksi työnantajilta vaadittava uusi palkkaetu oli taloudelliselta arvoltaan merkittävä.

Kyseessä ei ollut työsuhde-etu. X:ssä ja Y:ssä ID-lippuedun oli antanut W, eivät yhtiöt itse. Näissä yhtiöissä pääluottamusmiehet, luottamusmiehet ja ammattiosasto vaativat nyt tätä etua tai sen neuvottelemista uudelleen suoraan työnantajiltaan X:ltä ja Y:ltä. Tätä todentaa myös edellä mainittu X:n pääluottamusmiehen lausahdus siitä, millä ehdoilla työntekijät palaisivat töihin.

Näin ollen työtaistelu oli kohdistunut myös työehtosopimuksen palkkamääräyksiin.

Työnantajille maksettavaksi tulevan uuden kompensaation, palkkaedun, vaatiminen työtaistelutoimella kesken sopimuskauden sopimuksen ollessa kiinni rikkoi työehtosopimuksen 3. §:n mukaista työrauhavelvollisuutta ja oli työehtosopimuslain vastainen laiton työtaistelu.

Ajallinen yhteys W:n päätöksen ja työtaistelutoimien välillä

Ratkaisussaan TT 2023:76 työtuomioistuimen enemmistö päätyi siihen, että syyskuussa 2023 toteutuneet työtaistelutoimenpiteet olivat olleet spontaani reaktio W:n ilmoittamaan päätökseen poistaa ID-lippuedut maahuolintapalvelujen tuottajien henkilökunnalta. Tämän vuoksi työtuomioistuimen enemmistö oli pitänyt työtaistelutoimenpiteitä tuolloin laillisina.

Nyt käsillä olevan 6.5.2024 — 7.5.2024 järjestetyn työtaistelun ei voitu sen sijaan katsoa toteutuneen spontaanisti. Syyskuun tapahtumien jälkeen ID-lippuasiasta oli keskusteltu W:n edustajien sekä X:n, Z:n ja Y:n työntekijöiden valitsemien edustajien välillä. Näiden keskustelujen perusteella W oli päättänyt 16.4.2024, että se ottaa käyttöön yritysalennuksen, minkä johdosta maahuolintayhtiöiden henkilöstö sai ostaa jatkossa edullisempia lippuja. Uusi etu ei ollut vastaavan tasoinen kuin aiempi kumppaneille tarjottu ID-lippuetu, minkä vuoksi päätös oli herättänyt tyytymättömyyttä maahuolintapalvelujen työntekijöissä jo heti sen julkistamisen jälkeen 16.4.2024.

W:n päätöksen ja 6.5.2024 toteutuneen ulosmarssin välillä oli ollut lähes kolme viikkoa aikaa. Ulosmarssia ei voitu siis tässä tapauksessa pitää missään nimessä spontaanina reaktiona, vaan sitä oli suunniteltu W:n päätöksen julkistamisen jälkeen useampi viikko, ja se oli päätetty toteuttaa samana päivänä kuin uusi lippuetu oli astunut voimaan.

Ammattiliiton ja ammattiosaston vastuu

IAU ei ollut vastauksessaan valvontakirjeeseen ottanut vastuuta työtaistelusta, sillä se ei ollut katsonut ID-lippuasian kohdistuvan työehtosopimuksen määräykseen. Sen sijaan X:n pääluottamusmies A oli edellä kuvatuissa keskusteluissaan työnantajan edustajien kanssa nimenomaisesti kahteen eri otteeseen kertonut, että IAU ottaa tai tulee ottamaan vastuun työtaistelutoimenpiteestä.

IAU ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry olivat rikkoneet työehtosopimuslain 8 §:ssä säädettyä velvollisuutta välttää kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen.

IAU ei ollut ryhtynyt aktiivisiin toimenpiteisiin työtaisteluiden estämiseksi, keskeyttämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Ammattiosaston puheenjohtaja E oli kommentoinut työtaistelua ainakin Helsingin Sanomille, mikä ilmensi ammattiosaston vastuuta asiassa.

IAU oli vastauksessaan valvontakirjeeseen todennut, että vaikka se ei katsonut työtaistelun kohdistuvan työehtosopimuksen määräykseen, se oli kuitenkin kehottanut yritysten pääluottamusmiehiä sekä ammattiosaston puheenjohtajaa pidättäytymään työtaistelutoimenpiteistä. IAU:n valvontatoimenpiteet eivät olleet olleet tehokkaita, sillä viestien lähetyksen jälkeen X:n ulosmarssi oli jatkunut vielä useita tunteja. Samoin valvonta oli ollut tehoton Y:n ja Z:n osalta, sillä molemmissa yrityksissä oli toteutunut työnseisaus.

Ammattiliitto oli siten jättänyt toteuttamatta riittävän tehokkaat toimenpiteet työtaisteluiden estämiseksi, keskeyttämiseksi sekä työrauhan palauttamiseksi ja säilyttämiseksi. Joka tapauksessa IAU ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry laiminlöivät työehtosopimuslain 8 §:n mukaiset velvollisuutensa huolehtia siitä, että sen alaiset työntekijät, joita sopimus koskee, välttävät sellaisia taistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen, eivätkä muutoinkaan riko työehtosopimuksen määräyksiä. Näin ollen IAU ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry olivat ryhtyneet laittomaan työtaistelutoimenpiteeseen tai vähintäänkin laiminlyönyt valvontavelvoitteensa.

Hyvityssakko

Hyvityssakon määrää harkittaessa tulee työehtosopimuslain 10 §:n mukaan ottaa huomioon muun muassa työtaistelun kesto, laajuus, aiheutuneen vahingon suuruus ja syyllisyyden määrä.

Työtaistelu X:ssä aiheutti lentoliikenteelle merkittävät vahingot. X oli arvioinut vahingon määräksi 20.000 euroa.

Z:ssa jäi työnseisauksen aikana käsittelemättä matkalaukkuja noin 200 ja työnseisauksen aiheuttama viivästys oli noin 40 minuuttia.

Työtaistelutoimenpiteet aiheuttivat W Oyj:lle noin 200.000 euron suuruisen vahingon. Työtaistelu aiheutti yhteensä 41 Helsingistä lähtevän lennon myöhästymisen 15 — 60 minuutilla. Myöhästymisten kokonaiskesto oli ollut 1080 minuuttia, ja niistä oli aiheutunut myöhästymisiä myös ulkoasemilla sekä vastaavasti uudestaan Helsingin päädyssä. Matkustajien matkatavaroita oli jäänyt jälkeen yhteensä 334 kappaletta ja ne oli jouduttu reitittämään uudelleen ja W oli joutunut maksamaan viivästyneistä matkatavaroista korvausta matkustajille. Myöhästymisistä ja laukkujen jäämisestä jälkeen aiheutui myös mainehaittaa W:lle, ja Iltalehden haastattelemat matkustajat olivat olleet tilanteen johdosta ”turhautuneita ja kärsimättömiä”.

IAU oli X:n pääluottamusmiehen kertoman mukaan ottanut vastuun työtaistelusta. Siviililentoliikenteen työntekijät ry oli vastuussa laittoman työtaistelutoimenpiteen järjestämisestä kaikissa kolmessa yrityksessä. Kyseessä oli suunnitelmallinen ja tietoinen lain rikkominen. Tahallinen työrauhasäännösten rikkominen osoitti vakavaa piittaamattomuutta työehtosopimusmääräyksiä ja lainsäädäntöä kohtaan.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Ilmailualan Unioni IAU ry on vastustanut kannetta kokonaisuudessaan ja vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen.

Siviililentoliikenteen työntekijät ry on vaatinut ensisijaisesti, että työtuomioistuin hylkää kanteen. Yhdistys on myöntänyt rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa siinä tapauksessa, että työtaistelun katsotaan kohdistuneen kanteessa yksilöityihin työehtosopimusmääräyksiin.

Ilmailualan Unioni IAU ry ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.800 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Tapahtumista

IAU ja Palta olivat keskustelleet ID-lipuista 19. — 20.9.2023 tapahtuneen ulosmarssin jälkeen. IAU ja Palta olivat keskustelussa todenneet, että ne eivät ole neuvotteluosapuolia ID-lippuasiassa. Z:n pääluottamusmies oli pyytänyt yhtiön toimitusjohtajaa pitämään hänet ajan tasalla ID-lippuihin liittyvän asian mahdollisesta edistymisestä.

Kanteessa oli virheellisesti väitetty tai tarkoituksellisesti väärinymmärretty se, mitä X Oy:n pääluottamusmies A oli puhunut työnantajan edustajille. A oli häneltä kysyttäessä ainoastaan arvioinut, että yleensä mielenilmauksiin liittyvissä tapauksissa IAU on ottanut vastuun ainakin työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä.

Lisäksi työnantajan edustaja General Manager B oli toivonut pääluottamusmieheltä ratkaisuehdotuksia tilanteen laukaisemiseksi. Tähän liittyen A oli ehdottanut, että työnantaja voisi olla vielä yhteydessä W:hen lippuasiaa koskien.

Työtaisteluiden kohdistuminen työehtosopimukseen

Asian arvioinnin lähtökohdaksi oli otettava työtuomioistuimen ratkaisun TT 2023:76 perusteluissa todetuin tavoin se, oliko työnseisauksella ollut johonkin työehtosopimuksen määräykseen liittyvä painostustarkoitus.

Tuomiossa selvitetysti työtaistelutoimenpiteiksi oli oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa vakiintuneesti katsottu kollektiiviset, joukkoluonteiset toimenpiteet, joilla pyritään painostamaan vastapuolta hyväksymään esitetyt vaatimukset. Kielletystä työtaistelutoimenpiteestä oli kyse silloin, kun toimi kohdistui työehtosopimuksen voimassa ollessa työehtosopimukseen tai sen yksittäiseen määräykseen ja tällä toimella pyrittiin kumoamaan tai muuttamaan työehtosopimuksen määräys.

Edelleen tuomiosta ilmenevästi oikeuskirjallisuudessa lausutun mukaisesti "Sopimuskauden aikana sallittuna työtaisteluna voi tulla kysymykseen jokin työnjohtovallan käyttöön liittymätön ja muutenkin työehtosopimuksessa kokonaan sääntelemättä jäänyt asia."

Edellä todetusti riidatonta oli se, että ratkaisussa TT 2023:76 työtaistelutoimenpiteen kohteena olleet ID-liput eivät olleet perustuneet työehtosopimuksen määräyksiin. Nyt kyseessä oleva ulosmarssi oli kohdistunut W:n ID-lippujen tilalle tarjoamaan uuteen lippualennukseen, jonka käyttöönotto oli tapahtunut kanteesta ilmenevästi 6.5.2024 eli samana päivänä kuin toteutunut ulosmarssi. Myöskään tämä W:n yksipuolisesti tarjoama lipputyyppi ei perustunut työehtosopimuksen määräyksiin.

Kanteessa selvitetysti ja kirjallisista todisteista ilmenevästi työntekijöiden ulosmarssi oli liittynyt tähän W:n tarjoamaan uuteen lipputyyppiin. Sama asia kävi ilmi myös X Oy:n B:n 7.5.2024 henkilöstölle lähettämästä viestistä. B oli todennut sen tosiseikan, että "lippualennus on W:n kumppaneilleen tarjoama etu, ei työnantajan." B oli viestissään peräänkuuluttanut edellispäivänä pääluottamusmieheltä toivomaansa keskustelua ja yhdessä sopimista.

Edellä sanottu huomioiden kanteen suurin yksittäinen väärinymmärrys ja ristiriita liittyi väitteeseen, jonka mukaan kanteessa mainitussa työtaistelutoimenpiteessä olisi ollut kyse työrauhavelvollisuuden vastaisesta painostustoimenpiteestä, jolla olisi pyritty vaikuttamaan työehtosopimuksella sovittuun asiaan. Työtaistelussa ei ollut kysymys työrauhavelvollisuuden vastaisesta painostustoimenpiteestä, koska lippualennuksen tarjoaminen henkilöstölle ei ollut perustunut työehtosopimuksen määräyksiin. Työntekijät eivät saaneet lippualennusta työnantajiltaan vaan W Oyj:ltä.

Kanteessa esitetty väite, jonka mukaan työntekijäpuoli oli työtaistelutoimenpiteellä painostanut työnantajaansa X:ää turvaamaan ID-lippujen myöntämisen tai kompensoimaan se kokonaan uudella palkkaedulla, oli väärä ja olennaisilta osin harhaanjohtava. Asiassa oli riidatonta, että 6.5.2024 työnseisauksen yhteydessä tai sen jälkeen työntekijäpuoli ei ollut esittänyt vaatimuksia suoraan Y:tä tai Z:taa kohtaan.

Kanteessa ei ollut esitetty mitään näyttöä siitä, että työntekijäpuoli olisi painostanut työnantajapuolta suostumaan työehtosopimusmääräyksen muuttamista tai korvaamista koskevaan vaatimukseen ennen työtaistelutoimenpidettä tai sen jälkeen taikka sen aikana. Painostustarkoitus voitaisiin asiassa todeta, mikäli työntekijäpuoli olisi esittänyt työtaistelutoimenpiteen yhteydessä vaatimuksia työnantajille.

Otsikon ”Tapahtumat X Oy:ssä 6.5.2024” alle kirjattu kantajan väite siitä, että A olisi pyytänyt työnantajaansa neuvottelemaan tilaajayrityksen kanssa työsuhteen ehdoista eli ID-lipuista oli täydellisessä ristiriidassa otsikon ”Kohdistuminen työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kokonaisuudessaan” alla todetun tosiseikan kanssa, jonka mukaan kyseessä ei ollut työsuhde-etu.

Erityisen hämmästyttävää ja suorastaan absurdia oli väittää, että työnantajan toiveesta tapahtunut pääluottamusmies A työnantajan edustajalle esittämä pyyntö keskustella vielä lippuasiasta W:n kanssa olisi liittynyt työehtosopimusta koskevaan erimielisyyteen tai työehtosopimuksen sisältöön, johon työtaistelutoimenpiteen voitaisiin katsoa liittyvän.

Kohdistuminen työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuteen

Väite työtaistelutoimenpiteen kohdistumisesta työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuteen oli ristiriitaisuudessaan käsittämätön. Asiassa oli jäänyt täysin epäselväksi se, millä tavalla työtaistelutoimenpide oli kohdistunut työnantajan henkilöstöpolitiikkaan tai mitä uutta etua työnantajaa oli painostettu hyväksymään.

Huomionarvoista on, että kohdistuakseen työnantajan työnjohto-oikeutta koskevaan työehtosopimusmääräykseen työtaistelutoimenpiteiden taustalla olisi tullut olla jokin työnantajien tekemä työnjohdollinen tai liikkeenjohdollinen ratkaisu. Työtaistelun kohteena olevat yritykset eivät tässä asiassa olleet tehneet henkilöstöpolitiikkaansa tai niiden työntekijöilleen tarjoamaansa etuun liittyvää ratkaisua.

Edellä sanotusta seuraa, että työnjohto- ja valvontaoikeutta koskevaa työehtosopimusmääräystä ei voitu pitää työtaistelutoimenpiteen kohdistumisobjektina. Pääluottamusmies A:n työnantajan kanssa käydyssä keskustelussa oli ollut kyse työnjohtovallan liittymättömästä ja muutenkin työehtosopimuksessa kokonaan sääntelemättä jääneestä asiasta. Mitään kanteessa viitattua työnantajan työnjohto- ja valvontaoikeuden piiriin kuuluvaa uutta etua ei ollut vaadittu työntekijäpuolen toimesta. Työnantajia ei ole myöskään painostettu ryhtymään mihinkään toimenpiteisiin. Työtaistelutoimenpiteet olivat kohdistuneet ainoastaan W Oyj:hin.

Kohdistuminen työehtosopimuksen palkkamääräyksiin kokonaisuudessaan

Kanteessa oli vedottu samaan kirjalliseen neuvotteluesitykseen (kirjallinen todiste K5) kuin mihin kantaja oli vedonnut jo asian TT 2023:76 käsittelyssä. Kyseisellä todisteella ei ollut mitään asiallista eikä ajallista yhteyttä nyt käsiteltävässä asiassa tapahtuneeseen työtaistelutoimenpiteeseen.

Asiassa lienee riidatonta se, että vastaavanlaista kirjallista neuvotteluesitystä ei ollut tehty ennen tai jälkeen 6.5.2024 — 7.5.2024 tapahtunutta ulosmarssia tai sen yhteydessä. Kanteessa esitetty väite, jonka mukaan X:ssä, Y:ssä ja Z:ssa pääluottamusmiehet, luottamusmiehet ja ammattiosasto vaativat lippuetua tai sen neuvottelemista uudelleen taikka vaihtoehtoisesti uutta palkkaetua suoraan työnantajiltaan, oli virheellinen.

Kanteessa oli vedottu siihen, että W:n tarjoaman ID-lippuedun taloudellinen arvo oli ollut merkittävä, minkä vuoksi työnantajilta vaadittava uusi palkkaetu oli taloudelliselta arvoltaan merkittävä. Tälle väitteelle esitetyt perusteet jäivät kanteessa täysin epäselviksi.

Pelkille tosiseikkoihin perustumattomille väitteille ei voida kuitenkaan antaa asiassa merkitystä. ID-lippuedulle ei ollut yksiselitteisesti edes laskettavissa taloudellista arvoa, koska sen arvo realisoitui vasta etua käytettäessä. Riidatonta oli, että kaikki kyseessä olevaan etuun aiemmin oikeutetut työntekijät eivät olleet käyttäneet tätä etua. Siten euromääräisen uuden palkkaedun vaatiminen kaikille työntekijöille ei olisi käytännössä edes mahdollista.

Kanteessa oli viitattu myös siihen, että työnantajia olisi painostettu sopimaan paikallisesti uudesta palkkaedusta. Tämä virheellinen tulkinta ja johtopäätös perustuivat tapahtumainkulun ja tosiseikkojen täydelliseen selvittämättä jättämiseen tai ymmärtämättömyyteen. Työehtosopimusmääräysten nojalla paikallisia sopimuksia voidaan solmia asioista, joista työehtosopimuksen tai sen liitteiden mukaan edellytetään sovittaviksi paikallisesti.

Kun W:n tarjoamassa lippuedussa ei riidattomasti ollut kyse työehtosopimuksella sovitusta asiasta, eikä työnantajiin ollut kohdistettu minkäänlaisia painostustoimia liittyen työsuhde-etujen tarjoamiseen, ei kanteessa yksilöity työtaistelutoimenpide ollut voinut kohdistua työehtosopimuksen palkkausta tai paikallista sopimusta koskeviin määräyksiinkään.

Muista kanteessa esitetyistä väitteistä

Kanteessa on myös katsottu virheellisesti, että ratkaisussa TT 2023:76 olisi päädytty kanteen hylkäävään lopputulokseen ainoastaan sillä perusteella, että 19.9.2023 — 20.9.2023 toteutuneet työtaistelutoimenpiteet olivat olleet spontaani reaktio W:n päätökseen poistaa ID-lippuedut W:n sopimuskumppaneiden työntekijöiltä.

Huomionarvoista on, että 6.5 — 7.5.2024 järjestetyistä työtaistelutoimenpiteistä ei ilmoitettu ennakolta työnantajille eikä myöskään IAU ry:lle. Tämä ja se, että työtaistelutoimenpide kohdistui W Oyj:n 6.5.2024 voimaan tulleeseen uuteen lippualennukseen viittasi siihen, että työnseisaus oli ollut melko spontaani W Oyj:tä vastaan suunnattu reaktio, joka johtui W Oyj:n päätöksestä.

Työtaistelutoimenpiteen spontaaniudelle ei tule kuitenkaan antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä. Työtaistelutoimenpiteen laillisuus tai laittomuus tulee aina ratkaista sen perusteella, onko työnseisauksella ollut johonkin työehtosopimuksen määräykseen liittyvä painostustarkoitus.

Haastehakemuksen puutteellisuus, siinä esitetyt useat virheelliset väitteet ja tapahtumainkulkuun liittyvät väärinymmärrykset sekä olennaisten seikkojen sivuuttaminen huomioon ottaen oli selvää, että kyseessä ei ollut ollut työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettu työtaistelutoimenpide ja kanne tuli hylätä.

Vastaajan ja kuultavan vastuu työtaistelutoimenpiteestä

Kanteessa kerrotussa työtaistelutoimenpiteessä oli ollut kyse pettymyksestä W:n tarjoamaan lippualennukseen. Mielenilmaus oli kohdistunut W:n toimintaan, ei sitä vastoin työehtosopimukseen. Mielenilmauksen kohteena oli ollut työnantajan työnjohtovallan käyttöön liittymätön ja työehtosopimuksessa täysin sääntelemättä jäänyt asia. Näin ollen tällaisen asian järjestämiseksi oli mahdollista pyrkiä vaikuttamaan painostustoimilla sopimuskauden aikana ilman, että työtaistelulla rikottaisiin työrauhasäännöksiä. Tässä tapauksessa oli katsottava, että kanteessa kerrottu ulosmarssi oli työehtosopimuslain mukaan sallittu työtaistelutoimenpide.

Mikäli työtaistelutoimenpiteen katsottaisiin kuitenkin vastoin vastaajan ja kuultavan näkemystä kohdistuneen kanteessa yksilöityihin työehtosopimuksen määräyksiin, vastaaja ja kuultava kiinnittävät työtuomioistuimen huomiota seuraaviin liiton vastuuta vastaan puhuviin seikkoihin.

Vastaaja ei ole millään lailla ollut päättämässä työtaistelusta eikä ollut ollut sitä järjestämässä tai myötävaikuttamassa sen toimeenpanossa. Vastaaja ei ollut tehnyt asiassa järjestöllistä päätöstä, eikä se ollut myöskään tiedottanut työtaistelusta tai ottanut sitä nimiinsä. Siten vastaaja ei ollut tietensä rikkonut työrauhavelvoitettaan työehtosopimuslain tarkoittamalla tavalla.

Kun työtaistelun alkamisesta X:ssä oli saatu tieto klo 13.32, oli IAU:sta oltu välittömästi eli klo 13.53 yhteydessä X:n pääluottamusmieheen sekä kuultavan ammattiosaston puheenjohtajaan ja vaadittu työrauhan noudattamista. IAU:n saatua tiedon myös Z:n ja Y:n mahdollisesta ulosmarssista kello 14.03, oli IAU:sta oltu yhteydessä heti eli kello 14.25 yhteydessä yritysten pääluottamusmiehiin. IAU oli saanut vastaukset lähettämiinsä yhteydenottoihin kello 16.33 ja klo 18.12.

IAU oli Paltan valvontakirjeen saatuaan ryhtynyt välittömiin toimiin työrauhan säilyttämiseksi. IAU:n puheenjohtaja oli ilman aiheetonta viivästystä vastannut Paltan valvontakirjeeseen ja ilmoittanut, mihin toimenpiteisiin IAU oli ryhtynyt työrauhan palauttamiseksi. Käytettävissä oleva aika huomioiden IAU ei ollut mitenkään ennättänyt tai voinut toimia millään muulla tavoin ainakaan Z:ssa ja Y:ssä toteutuneen lyhyen työnseisauksen suhteen ja sen estämiseksi. IAU:n oli siten katsottava huolehtineen myös valvontavelvoitteestaan.

Tiedotusvälineissä uutisoidut jutut tai matkustajien kommentit työtaistelutoimenpiteisiin liittyen eivät osoittaneet toimenpiteiden kohdistumista työehtosopimukseen. Näissä artikkeleissa ei ollut myöskään mitään mainintaa siitä, että työntekijäpuoli olisi esittänyt asiassa jotain vaatimuksia työnantajilleen. Myöskään SLT ry:n puheenjohtajan tiedotusvälineille antamat kommentit työtaistelun jo alettua eivät voineet luoda IAU:lle vastuuta työrauhan rikkoutumisesta.

Hyvityssakoista

Mahdollisen hyvityssakon määrää harkittaessa tuli ottaa alentavina seikkoina huomioon, että työtaistelu oli kestänyt ainoastaan vajaan vuorokauden X:n osalta sekä Z:n ja Y:n osalta ainoastaan noin 50 minuuttia. Ulosmarssiin oli osallistunut X:ssä vain yhteensä 18 työntekijää ja Z:lla ja Y:llä yhteensä noin 188 työntekijää. Vahingon määrät olivat jääneet vähäisiksi.

Edellä sanottu huomioiden mahdollisten hyvityssakkojen tuli joka tapauksessa olla varsin pienet ja niiden määrät tuli suhteuttaa asiassa 15/2024 määrättyihin hyvityssakkoihin. Viitatussa asiassa työtaistelutoimenpiteisiin aikoneiden työntekijöiden määrät ja aiheutuneet vahingot olivat olleet paljon suuremmat kuin nyt käsiteltävässä asiassa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

Paltan valvontapyyntö ja sen täydennykset sekä IAU:n vastaus, sähköposti 6.4.2023 klo 13.32, 13.45, 14.03 ja 14.40 (=V4)

Helsingin Sanomien uutinen 6.5.2024

Iltalehden uutinen 6.5.2024

Taloussanomien uutinen 6.5.2024

Ammattiosaston aiemmat neuvotteluesitykset syksyllä 2023

X Oy:n General Manager B:n sähköposti henkilöstölle 7.5.2024 (= V1)

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

X Oy:n General Manager B:n sähköposti henkilöstölle 7.5.2024 (=K6)

SLT ry:n puheenjohtaja E:n sähköposti F:lle 6.5.2024 klo 16.33

X Oy:n pääluottamusmies A:n sähköposti F:lle 6.5.2024 klo 18.12

Paltan valvontapyyntö ja sen täydennykset sekä IAU:n vastaus, sähköposti 6.4.2023 klo 13.32, 13.45, 14.03 ja 14.40. (=K1)

Kantajan henkilötodistelu

B, General Manager, X Oy

C, Duty Manager, X Oy

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

X Oy:n pääluottamusmies A

Z Oy:n pääluottamusmies G

Y Oy:n pääluottamusmies H

Siviililentoliikenteen työnantajat ry:n puheenjohtaja E

IAU:n liittosihteeri J

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kysymyksenasettelu

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA ry) jäsenyrityksessä X Oy:ssä (X Oy) yhteensä 18 työntekijää on osallistunut työnseisaukseen, joka on alkanut 12:n työntekijän ulosmarssilla työpaikalta 6.5.2024 noin kello 12. Myöhemmin samana päivänä kuusi työntekijää on jättänyt tulematta ilta- ja yövuoroihin. Työnseisaus on kestänyt yhteensä lähes 18 tuntia päättyen 7.5.2024 kello 6.

PALTA ry:n jäsenyrityksissä Y Oy:ssä (Y Oy) noin 88 työntekijää ja Z Oy:ssä (Z Oy) noin 100 työntekijää on osallistunut 50 minuuttia kestäneeseen mielenilmaukseen keskeyttämällä työnteon 6.5.2024 noin kello 15 alkaen.

Asiassa on riidatonta, että työnseisauksina toteutetut työtaistelutoimenpiteet ovat kohdistuneet W Oyj:n ID-lippujen sijaan tarjoamaan lippualennukseen, johon työntekijät ovat olleet pettyneitä. Vanha ID-lippuetuus on poistunut 5.5.2024 ja uusi lippualennus on otettu käyttöön 6.5.2024.

Tässä asiassa kantaja PALTA ry on katsonut X Oy:ssä, Y Oy:ssä ja Z Oy:ssä (jäljempänä yhdessä myös työnantajayritykset tai yritykset) toteutettujen työtaisteluiden kohdistuneen työehtosopimukseen painostustarkoituksessa. Vastaaja ja kuultava ovat kiistäneet tämän. Asiassa on näin ollen riitaa siitä, ovatko kysymyksessä olleet painostustarkoituksessa toteutetut työehtosopimukseen kohdistuneet työtaistelut. Siinä tapauksessa, että työtaistelutoimenpiteiden katsotaan kohdistuneen kanteessa yksilöityihin työehtosopimusmääräyksiin, Siviililentoliikenteen työntekijät ry (SLT ry) on myöntänyt rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa. Jos työtaistelutoimenpiteiden katsotaan kohdistuneen työehtosopimukseen, asiassa on myös riitainen kysymys, onko Ilmailualan Unioni IAU ry (IAU ry) rikkonut työrauhavelvollisuutensa tai laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Henkilötodistelu

Asiassa on kuultu kantajan nimeämänä todistelutarkoituksessa X Oy:n General Manager, maajohtaja B:tä ja todistajana X Oy:n Operations Duty Manager C:tä. Vastaajan ja kuultavan nimeämänä asiassa on kuultu todistelutarkoituksessa X Oy:n pääluottamusmiestä A:ta, Z Oy:n pääluottamusmiestä G:tä, Y Oy:n pääluottamusmiestä H:ta, SLT ry:n puheenjohtajaa E:tä ja IAU ry:n liittosihteeriä J:tä.

Syksyllä 2023 IAU ry ja PALTA ry ovat keskustelleet W Oyj:n pyynnöstä kaksi tai kolme kertaa lippuetuasiasta. Tällöin on tultu yhteisesti nopeasti siihen tulokseen, että liitoilla on vähän asiassa tekemistä, koska kyseessä ei ole työehtosopimukseen liittyvä asia. IAU ry ei ole näissä keskusteluissa esittänyt sellaisia vaatimuksia PALTA ry:lle tai W Oyj:lle, että lippuetu tai sitä vastaava palkkaetu pitäisi saada työehtosopimukseen. Tällaisia vaatimuksia ei ole esitetty myöskään työnantajien suuntaan. J ei ole ollut mukana sellaisessa lippuetua koskevassa neuvottelussa, jossa W Oyj on ollut mukana. J ei ole syyskuun 2023 jälkeen käynyt keskustelua lippuedun kompensoinnista maahuolintayhtiöiden pääluottamusmiesten eikä X Oy:n, Z Oy:n tai Y Oy:n edustajien kanssa.

Kanteessa tarkoitettujen työtaistelutoimenpiteiden kohdistuminen työehtosopimukseen

Asiassa on riidatonta, että X Oy:ssä, Z Oy:ssä ja Y Oy:ssä noudatettava lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ei sisällä määräystä ID-lipuista, sanottujen lippujen tilalle tulleesta lippualennuksesta tai näitä vastaavista palkkaeduista.

Työtuomioistuimessa esitetyn henkilötodistelun perusteella on selvitetty (B, C, A, G, H ja E), että W Oyj:n myöntämä ID-lippuetu on ollut työntekijöille taloudellisesti merkityksellinen ja edun poistuminen käytöstä sekä sitä korvaavan uuden, heikompitasoisen lippualennuksen käyttöönotto 6.5.2024 on harmittanut työntekijöitä.

Vielä asiassa on selvitetty henkilötodistelun perusteella (G ja E), että Z Oy:n edeltävä toimitusjohtaja on lupaillut työntekijöille, että ID-lippuetu pyritään saamaan heille. Hän on myös todennut, että etu on osa W Oyj:n ja maahuolintayhtiön välistä ground handling -sopimusta.

Työtuomioistuin katsoo edellä mainittujen seikkojen osoittavan sen seikan, että vaikka X Oy, Z Oy ja Y Oy eivät ole myöntäneet ID-lippuetua tai sitä myöhemmin korvannutta lippualennusta työntekijöilleen, näillä yhtiöillä on kuitenkin ollut mahdollisuus W Oyj:n kanssa käytävien neuvotteluiden kautta vaikuttaa kyseiseen etuun. Tämä työnantajayritysten vaikutusmahdollisuus on ollut ammattiosastoa edustavien pääluottamusmiesten ja puheenjohtajan tiedossa.

Asiassa on riidatonta se, että työtaisteluiden 6.5.2024 yhteydessä tai niiden jälkeen työntekijäpuoli ei ole esittänyt vaatimuksia suoraan Z Oy:tä tai Y Oy:tä kohtaan. Asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella on myös selvitetty (B, C ja A), että myöskään X Oy:tä kohtaan ei ole esitetty työtaisteluiden yhteydessä tai niiden jälkeen rahallista vaatimusta ID-lippuetua tai sitä korvaavaa lippualennusta koskien.

X Oy:n maajohtaja B on kertonut työtuomioistuimessa kuultuna yrityksen pääluottamusmies Ain todenneen hänelle työtaistelun aikana 6.5.2024, että työntekijät ovat valmiita palaamaan työpaikalle seuraaviin työvuoroihin, jos W Oyj suostuu muuttamaan alennusehtoa tai neuvottelemaan uudesta mallista, minkä viestin B on luvannut viedä W Oyj:n tietoon. Myöhemmin A on vielä soittanut B:lle ja tiedustellut, oliko B kertonut viestin W Oyj:lle. Kun B on vastannut myöntävästi, A on todennut, että siinä tapauksessa työntekijät palaavat työvuoroihin aamulla 7.5.2024. A ei ole työtuomioistuimessa kiistänyt näiden keskusteluiden käymistä, mutta hän selittänyt asiaa teatteriesitykseksi, jolla olisi voitu edesauttaa työntekijöiden palaamista töihin.

Työtuomioistuin toteaa, että työtaistelutoimenpiteet on toteutettu X Oy:ssä, Z Oy:ssä ja Y Oy:ssä samana päivänä kuin näiden yrityksen sopimuskumppanin W Oyj:n myöntämä ID-lippuetuuden korvannut lippualennus on otettu käyttöön.

Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu

Edellä on todettu, että työtaistelut ovat kohdistuneet lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen 4 §:n 1 kohdan määräykseen työnantajan oikeudesta johtaa työtä. Siviililentoliikenteen työntekijät ry on siten esittämänsä ehdollisen myöntämisen perusteella vastuussa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

IAU ry on kiistänyt rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa tai laiminlyöneensä valvontavelvollisuutensa.

Asiassa on riidatonta se, että SLT ry on organisoinut työtaistelut. Työtuomioistuin toteaa sitä vastoin asiassa jääneen luotettavasti näyttämättä toteen, että IAU ry olisi myös ollut organisoimassa tai muutoin toimeenpanemassa työtaisteluita. Näin ollen IAU ry ei ole rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Asiassa on myös riidatonta, että IAU ry:n puheenjohtaja on vastannut ilman aiheetonta viivästystä PALTA ry:n valvontakirjeisiin ja ilmoittanut, mihin toimenpiteisiin IAU ry on ryhtynyt työrauhan palauttamiseksi. IAU ry:n puheenjohtajan on näytetty lähettäneen X Oy:n, Z Oy:n ja Y Oy:n pääluottamusmiehille ja ammattiosaston puheenjohtajalle 6.5.2024 noin kello 14 sähköpostiviestit, joissa on pyydetty huomioimaan työehtosopimuksen sitovuus ja työrauhavelvoite. Koska työtaistelu X Oy:ssä on päättynyt vasta 7.5.2024 kello 6 kestettyään noin 18 tuntia ja kun ammattiliiton ei ole näytetty ryhtyneen enempiin toimiin valvontavelvollisuuden täyttämiseksi, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi sen, että ammattiliitto IAU ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa X Oy:ssä toteutuneen työtaistelun osalta. Z Oy:ssä ja Y Oy:ssä toteutuneiden työtaisteluiden osalta niiden lyhyt kesto huomioiden IAU ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, työtaisteluun osallistuneiden jäsenten määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Ilmailualan Unioni IAU ry ja Siviililentoliikenteen työntekijät ry ovat asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen Työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Siviililentoliikenteen työntekijät ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2.500 euroa ja Ilmailualan Unioni IAU ry maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2.500 euroa.

Siviililentoliikenteen työntekijät ry ja Ilmailualan Unioni IAU ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut 5.240 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Ari Wirén puheenjohtajana sekä Markku Saarikoski, Merru Tuliara, Anne Somer, Satu Tähkäpää ja Patrik Stenholm jäseninä. Valmistelija on ollut Krista Kalske.