Labor court dismissed union appeal, allowing university tenure-track fixed-term contract as legally justified.

A oli työskennellyt yliopiston palveluksessa apulaisprofessorin (Associate Professor) viiden vuoden määräaikaisessa tehtävässä. Määräaikaisuuden perusteena oli työn luonne (tenure track). Kysymys siitä, oliko yliopistolla ollut perusteltu syy solmia A:n työsopimus määräaikaisena.

Yliopisto oli ottanut käyttöön tenure track -vakinaistamispolkujärjestelmän, jonka tavoitteena oli ollut rekrytoida ja sitouttaa yliopistoon akateemiselle uralle motivoitunutta ja kyvykästä opetus- ja tutkimushenkilöstöä siten, että tehtävään rekrytoitu voisi pätevöityä lopulta professorin tehtävään. Tuomiossa katsottiin, että järjestelmällä oli ollut tältä osin hyväksyttävä tarkoitus. Tapauskohtaisesti oli kuitenkin arvioitava, oliko määräaikaisen työsopimuksen käyttö kyseisessä tehtävässä yliopiston toiminnan ja teetettävien töiden kannalta tuon tavoitteen saavuttamiseksi perusteltua.

Tenure track -järjestelmä voi siten yksittäistapauksessa muodostaa perustellun syyn solmia työsopimus määräaikaisena. Lainmukaisuus on kuitenkin harkittava tapauskohtaisesti työlainsäädännön periaatteiden mukaisesti ottaen huomioon alan luonne ja sen erityiset tarpeet sekä yliopistossa tehtävän työn erityispiirteet. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että työsopimusta ei saa solmia määräaikaisena työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa.

Tuomiosta tarkemmin ilmenevin perustein katsottiin, että yliopiston toiminnan ja teetettävien töiden kannalta määräaikaisen työsopimuksen solmiminen A:n kanssa oli ollut perusteltua eikä sopimusta ollut solmittu työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa. Esitetyn selvityksen perusteella yliopiston ei voitu myöskään katsoa käyttäneen väärin määräaikaisia työsopimuksia peräkkäin siten, että se esimerkiksi resurssisyistä olisi vastannut pysyvään professoritasoisen työvoiman tarpeeseen toisiaan seuraavilla määräaikaisilla apulaisprofessorin tenure track -tehtävillä.

Kanne hylättiin.

Asia

Määräaikainen työsopimus

Kantaja

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

Vastaajat

Sivistystyönantajat ry

Tampereen korkeakoulusäätiö sr

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.9.2022

Pääkäsittely 13. ja 14.2.2023

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sivistystyönantajat ry:n ja muiden ohella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välillä solmitussa yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa (1.4.2014 — 31.1.2017) on ollut muun ohella seuraava määräys.

1 LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhde ja koeaika

[...]

Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Suomen yliopistoissa on otettu käyttöön erilaisia vakinaistamis- tai urapolkujärjestelmiä (niin sanottu tenure track). Tampereen yliopistossa vuodesta 2013 käytössä olleessa mallissa henkilö voitiin ottaa tutkijatohtorin tehtävään 3 — 5 vuoden, ja yliopistonlehtorin, kliinisen opettajan, yliopistotutkijan tai apulaisprofessorin tehtävään 5 vuoden määräajaksi. Tämän jälkeen hän saattoi edetä uramallin seuraavalle tasolle aina kyseisen tieteenalan toistaiseksi voimassa olevaan professorin tehtävään. Mallia on muutettu vuonna 2018. Uudessa mallissa urapolun ensimmäinen vaihe (tenure track -tutkija, Assistant Professor) on viisivuotinen. Toinen vaihe (tenure track -professori, Associate Professor) on viisivuotinen tai toistaiseksi voimassa. Kolmas vaihe (professori) on toistaiseksi voimassa. Tenure track — urapolun ylimmälle tasolle etenemisestä eli professoriksi nimittämisestä on säädetty yliopistolaissa erikseen.

Tenure track — urapolulla eteneminen perustuu kokonaisarviointiin henkilön etenemisestä ja hänen saavuttamistaan tuloksista, joita verrataan hänelle asetettuihin henkilökohtaisiin tavoitteisiin. Yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamatta jääminen voi johtaa tenure track -urapolulta poistumiseen.

A (HT, VTM, FM) työskenteli 1.1.2016 — 31.12.2020 Tampereen yliopiston palveluksessa julkisoikeuden apulaisprofessorin (Associate Professor) määräaikaisessa tehtävässä. Määräaikaisuuden perusteena oli työn luonne (tenure track). Tehtävä sijoittui Tampereen yliopiston johtamiskorkeakouluun, jossa julkisoikeus kuului hallintotieteiden tutkinto-ohjelmaan.

A:n pätevöitymistä professorin tehtävään arvioitiin hänen apulaisprofessuurinsa loppupuolella. Kolmesta ulkopuolisesta asiantuntijalausunnosta kahdessa katsottiin, että häntä ei voitu pitää pätevänä yliopistolaissa tarkoitettuun professorin tehtävään. Tämän johdosta yliopisto päätti 15.9.2020, ettei A:ta nimitetä tähän tehtävään. Tällöin hänen työsuhteensa päättyi määräaikaisen työsopimuksen päättyessä 31.12.2020.

Erimielisyys vallitsee siitä, onko yliopistolla ollut perusteltu syy solmia A:n työsopimus määräaikaisena.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa, että Tampereen korkeakoulusäätiö sr on tehnyt A:n kanssa ajalle 1.1.2016 — 31.12.2020 määräaikaisen työsopimuksen vastoin yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräystä ja että A:n työsopimusta tuli pitää toistaiseksi voimassa olevana,

2. velvoittaa Tampereen korkeakoulusäätiö sr:n maksamaan JUKO ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja

3. velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Tampereen korkeakoulusäätiö sr:n yhteisvastuullisesti korvaamaan JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 23.513,10 eurolla korkoineen.

Perusteet

Oikeudelliset lähtökohdat

Työsopimuslaissa ei ole säädetty työnantajalle erivapauksista käyttää määräaikaisia työsopimuksia niin sanotuissa tenure track -tehtävissä. Tenure track -urapolku sellaisenaan ei muodosta perusteltua syytä määräaikaiselle työsopimukselle. Vaikka tenure track -malli olisikin yliopistoissa yleisesti käytössä tai vaikka se olisi yliopistoissa niin sanottu ”alan käytäntö”, ei se sellaisenaan muodosta perusteltua syytä määräaikaisen työsopimuksen käyttämiselle.

Tenure track -urapolku ja siihen liitetty kriteeristö koskien työsuhteen jatkuvuutta on vastoin työsuhdeturvasääntelyä, sillä työsuhteen kestoa ei ole sidottu mihinkään työhön tai työn luonteeseen liittyvään objektiiviseen seikkaan, vaan henkilökohtaisen suoriutumisen arviointiin, joka tulee ajankohtaiseksi vasta määräaikaisuuskauden kuluessa.

Toistuvia määräaikaisia työsopimuksia ei ole sallittua solmia silloin, kun työvoiman tarve on arvioitava pysyväksi (KKO 2011:73, KKO 2012:2). Niin ikään, jos useiden henkilöiden kanssa samoista töistä tehdyt toistuvat työsopimukset ovat pitkäkestoisia, viittaa se osaltaan siihen, että toiminnan edellyttämä työntekijöiden määrä on vakiintunut (HE 239/2010 vp). Työvoiman pysyvyyden arvioinnissa ei siis ole kyse pelkästään asianosaisen henkilön kanssa solmituista sopimuksista, vaan arvioinnissa on otettava huomioon myös muut samassa tehtävässä tehdyt määräaikaiset työsopimukset kuin vain kyseisen henkilön kanssa solmitut. Työnantajalla ei ole oikeutta pitää määräaikaisin sopimuksen työvoimareserviä tai muutoinkaan käyttää vain varmuuden vuoksi määräaikaisia työsopimuksia (Tiitinen — Kröger, Työsopimusoikeus, s. 123).

Unionin oikeudessa määräaikaisten työsuhteiden käytöstä säädetään määräaikaista työtä koskevalla neuvoston direktiivillä 1999/70/EY, jolla on pantu unionin tasolla täytäntöön määräaikaista työtä koskeva puitesopimus. Tenure track -malli sellaisenaan ei edes täyttäisi määräaikaista työtä koskevassa direktiivissä ja sen tulkintakäytännössä edellytettyjen perusteltujen syiden vaatimusta. Työsopimuslakia ja täten käsillä olevaa työehtosopimuksen määräystä on tulkittava EU-oikeuden kanssa yhteensopivasti ja katsottava, ettei tenure track -malli oikeuta solmimaan työsopimuksia määräaikaisina.

A:n määräaikainen työsopimus

Määräaikaisten työsopimusten lainmukaisuutta tulee tarkastella niitä tehtäviä vasten, joita työsopimuksen perusteella on hoidettu, ja työvoiman tarpeen tarkastelu tulee tehdä työsopimuksen solmimishetkestä käsin.

Hakuilmoituksen (16.1.2015) mukaan julkisoikeuden apulaisprofessorin tehtäviin kuului:

- harjoittaa tehtäväalaan kuuluvaa itsenäistä tutkimusta

- osallistua julkisoikeuden opetussuunnitelman toteuttamiseen antamalla opetussuunnitelmaan perustuvaa opetusta ja ohjaamalla opinnäytetöitä

- osallistua tutkinto-ohjelman ja opintosuunnan muiden tehtävien hoitamiseen

- vastata julkisoikeuden opintoihin sisältyvästä kunnallisoikeuden opetuksesta.

Määräaikaisessa työsuhteessa ajalla 1.1.2016 — 31.12.2020 A:n keskeiset ja pysyvät tehtävät koostuivat seuraavista osa-alueista:

- A harjoitti julkisoikeuden tehtäväalaan kuuluvaa itsenäistä tutkimusta.

- A antoi työsuunnitelman mukaisesti opetussuunnitelmaan kuuluvaa perustutkinto-opetusta. Lisäksi hän antoi pistemäisesti tuntiopetusta, sijaisti ja otti vastaan tenttejä. A opetti vuodesta 2013 lukien hallintotieteiden ja kauppatieteiden tutkinto-ohjelman pakollisen oikeustutkimuksen teoria- ja menetelmäopetusta.

- A ohjasi merkittävissä määrin kandidaatintutkielmia ja pro gradu -tutkielmia. A ohjasi edelleen lokakuussa 2020 neljäätoista väitöskirjatutkimusta.

- A julkaisi jatkuvasti julkisoikeuden opintosuunnan tieteellisiä julkaisuja. Hän osallistui vuosittain lukuisten ulkoista rahoitusta saaneiden tutkimusryhmien toimintaan.

- A toimi Oikeus-lehden päätoimittajana sekä muissa alan tiedeyhteisön arvostamissa tehtävissä.

- A:lla oli erilaisia tiedeyhteisön toiminnalle tärkeitä hallinnollisia tehtäviä. Hän suoritti esimerkiksi vuosina 2019 — 2020 kaksi hyvän tieteellisen käytännön loukkausepäilyn tutkintaa (esiselvittäjänä Helsingin yliopistossa ja varsinaisen tutkinnan puheenjohtajana Aalto-yliopistossa).

- A:lla oli paljon yhteiskunnallisen vuorovaikutukseen liittyviä ns. kolmansia tehtäviä, jotka kuuluvat vakiintuneesti julkisoikeuden professorin tehtäviin. Hän oli esimerkiksi perustuslakivaliokunnan säännöllisesti kuulema ns. pysyvä perustuslakiasiantuntija.

Edellä mainittuja tehtäviä tai ainakin vastaavia tavanomaisia tutkimus-, opetus- ja niin sanottuja kolmansia tehtäviä oli hoidettu yliopistolla jo ennen A:n työsuhdetta ja myös sen jälkeen.

Julkisoikeuden professorin tehtävää hoidettiin toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 31.12.2013 asti. Yliopisto muutti kolmen opetusalan (julkisoikeus, kansainvälinen politiikka ja yrityksen johtaminen) professorin tehtävät määräaikaisiksi tenure track -tehtäviksi 1.1.2014 lukien. Julkisoikeuden apulaisprofessorin tehtävään ajalle 1.1.2014 — 31.12.2018 palkattiin B, joka siirtyi Turun yliopistoon 1.1.2016. B:n tehtävistä keskeinen osa siirtyi A:lle A:n aloittaessa tehtävässä 1.1.2016.

Samoja tehtäviä tai ainakin vastaavia hoidettiin yliopistolla myös A:n työsuhteen päättymisen jälkeen. Yliopisto käynnisti 8.4.2020 tehdyllä päätöksellä rekrytoinnin julkisoikeuden tenure track-tehtävään ajalle 1.1.2021 — 31.12.2025 ja hakuilmoitus julkaistiin 7.5.2020. Tehtävään esitettiin 14.12.2020 valittavaksi C nimikkeellä associate professor (apulaisprofessori). C aloitti tehtävässään 1.1.2021. C hoitaa samoja tai ainakin vastaavia tehtäviä kuin A.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Tampereen yliopisto on tietensä rikkonut työehtosopimusta solmiessaan määräaikaisen työsopimuksen työehtosopimuksen määräyksen vastaisesti ja edelleen kieltäytyessään hyväksymästä yksikkötason ja paikallistason neuvotteluissa vuoden 2020 syksyllä esitettyä vaatimusta siitä, että työsuhdetta tuli pitää toistaiseksi voimassa olevana. Tampereen yliopiston olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, ja se on tuomittava asiassa hyvityssakkoon.

VASTAUS

Vaatimukset

Sivistystyönantajat ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.600 eurolla korkoineen.

Tampereen korkeakoulusäätiö sr on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 92.428,45 eurolla korkoineen.

Perusteet

Määräaikaiselle työsopimukselle on ollut perusteltu syy eikä työvoimatarve ollut pysyvä

Tehtävälle ei ollut pysyvää tarvetta

A:ta ei palkattu julkisoikeuden apulaisprofessorin tenure track -tehtävään sen työsuorituksen vuoksi, jonka hän voisi julkisoikeuden apulaisprofessorina tarjota yliopistolle työsopimuksensa kestäessä. Peruste A:n palkkaamiselle ei siten ollut yliopiston senhetkinen tarve. Yliopistolla ei ollut ylipäätänsä tarvetta apulaisprofessorille eikä tarvetta A:n työpanokselle apulaisprofessorina. Sen sijaan yliopiston näkökulmasta määräaikaisen tehtävän tarjoamisessa A:lle oli kyse investoinnista tulevaan. A:n keskeisin tehtävä sovitulla tenure track -kaudella oli akateeminen meritoituminen toiseen eli yliopistolain 33 §:ssä tarkoitettuun professorin tehtävään. Apulaisprofessorin tehtävä oli myös uusi; se luotiin kyseiseen julkisoikeuden professorin tehtävään meritoitumista varten.

Yliopisto oli alun perinkin A:n työsopimusta solmittaessa tarvinnut selvästi apulaisprofessoria itsenäisemmin alaa kehittävän ja johtavan professorin työpanosta. Yliopiston todellinen ja pysyvä työvoiman tarve kohdistui julkisoikeuden professorin tehtävään. Tähän tehtävään ei kuitenkaan ollut kelpoisuusvaatimukset täyttäviä hakijoita.

Vuonna 2013 julkisoikeuden professuureista täytettyinä oli vain kaksi, kun D ja E toimivat julkisoikeuden professoreina. Jotta kolmannenkin julkisoikeuden professuurin täyttäminen tulisi mahdolliseksi tulevaisuudessa, johtamiskorkeakoulussa päätettiin avata haettavaksi julkisoikeuden apulaisprofessorin tenure track -tehtävä. B palkattiin kyseiseen apulaisprofessorin tenure track -tehtävään 1.1.2014 alkaen. Tarkoituksena oli, että B:llä olisi valmiudet muutaman vuoden sisällä professorin nimitykseen.

Johtamiskorkeakoulun julkisoikeuden tilanne muuttui kuitenkin loppuvuodesta 2013, kun professori E yllättäen menehtyi. Tämän johdosta johtamiskorkeakoulu avasi jälleen julkisoikeuden professorin tehtäväntäyttömenettelyn vuonna 2014. Yliopistolla ei tuolloin kuitenkaan ollut julkisoikeuden professorin tehtävään sopivia yliopistolain 33 §:n edellytykset täyttäviä hakijoita, ja julkisoikeuden professorin nimitysmenettely jouduttiin keskeyttämään ja tehtäväntäytöstä luopumaan.

Vaikeasta tilanteesta huolimatta Tampereen yliopisto ei halunnut kokonaan luopua myös johtamiskorkeakoulun vuosille 2015 — 2018 tehdystä henkilöstösuunnitelmasta ilmenevästä tavoitteestaan koskien kolmea julkisoikeuden professoria. Yliopisto joutui kuitenkin väliaikaisesti muuttamaan suunnitelmiaan työn järjestämisestä julkisoikeuden opintosuunnassa. Se arvioi parhaaksi vaihtoehdoksi luopua tilapäisesti professorin nimittämisestä. Kun aiemmin vuonna 2011 alkaneen tutkinto-ohjelmauudistuksen loppuunsaattaminen edellytti erityisesti kunnallisoikeuden opetuksen kehittämiseen ja koordinointiin tilapäisiä lisäresursseja, yliopisto päätti suunnata määräajaksi vapautuvat opetuksen ja tutkimuksen resurssit tilapäisesti kunnallisoikeuden opetuksen koordinoinnista vastaavan määräaikaisen apulaisprofessorin tenure track -tehtävän avaamiseen. Ratkaisu edisti myös mahdollisuuksia saada professoritason osaaja yliopiston palvelukseen lähitulevaisuudessa.

Näissä olosuhteissa arvioitiin, että kunnallisoikeuden opetusvastuiden erityiselle koordinoinnille olisi tarvetta ainoastaan väliaikaisesti, ja siten tämä tilapäiseksi tarkoitettu kunnallisoikeuden opetuksen kehitysvastuu oli perusteltua liittää osaksi meritoitumista varten luotua uutta apulaisprofessorin tehtävää. Johtamiskorkeakoulussa päädyttiin siten eri vaihtoehtojen tarkastelun jälkeen siihen, että julkisoikeuteen avattiin kokonaan uusi tilapäinen apulaisprofessorin tenure track -tehtävä ajalle 1.1.2016 — 31.12.2020. Tehtävään valittiin A.

A:n työsopimusta solmittaessa joulukuussa 2015 työnantajalla oli siten perusteltu käsitys siitä, että sillä ei olisi pysyvää tarvetta ensisijaisesti lisämeritoitumiseensa keskittyvälle apulaisprofessorille, joka tämän ohella vastaisi myös kunnallisoikeuden opetuksen koordinoinnista ja kehityksestä muutosvaiheessa.

Kun kyse oli jopa viiden vuoden mittaisesta määräaikaisesta työsopimuksesta, sopimuksen tarkoituksena ei ole ollut irtisanomissuojan kiertäminen. Yliopiston kannalta olisikin ollut kohtuutonta odottaa, että se olisi jatkanut sellaisen apulaisprofessuurin ylläpitämistä, jolle sillä ei ollut alun perinkään varsinaista tarvetta, vielä alun perin sovittua viittä vuotta pidemmän ajan. Tämä yliopiston alkuperäinen arvio ainoastaan väliaikaisesta tehtävästä osoittautui myös käytännössä oikeaksi. Kyseinen tehtävä nimittäin lakkasi sovitun määräajan päättyessä 31.12.2020.

A:n hoitamista tehtävistä

Pääasialliset tehtävät

A:n apulaisprofessorin tenure track -tehtävän pääpaino oli tutkimuksessa. Sovitun viisivuotiskauden tarkoituksena oli antaa A:lle työrauha keskittyä laadukkaaseen tutkimustyöhön ja julkaisutoimintaan ilman jatkuvaa huolta projektirahoituksen hankkimisesta.

Apulaisprofessorikautensa aikana A:n tuli hoitaa perusopetustehtäviä seuraavasti:

Kevät 2016

: perustutkintokoulutuksen tehtäville oli varattu 112 tuntia A:n 931 tunnin kokonaistyöajasta (noin 12,0 %)

- Valtiosääntö (12 h)

- Pro gradu -seminaari ja -tutkielma (40 h)

- Opetuksen suunnittelu, kehittäminen ja valmistelu (30 h)

- Tutkimuksen ohjaus, tutkielmien tarkastus, opinnäytteiden arviointi (30 h)

Syksy 2016

: perustutkintokoulutuksen tehtäville kaikkinensa oli varattu 138 tuntia A:n 830 tunnin kokonaistyöajasta (noin 16,6 %)

- Oikeustieteellinen tutkimus (24 h)

- Valtiosääntöoikeuden syventävä jakso (24 h)

- Julkisoikeuden syventävä tutkimusjakso (40 h)

- Opetuksen suunnittelu, kehittäminen ja valmistelu (20 h)

- Tutkimuksen ohjaus, tutkielmien tarkastus, opinnäytteiden arviointi (30 h)

Kevät 2017 — syksy 2018

: tehtävästä vapaana (Itä-Suomen yliopistossa)

Kevät 2019

: ei lainkaan opetusvastuita (0 %)

Syksy 2019

: opetustehtäviä neljään yksittäiseen kurssiin liittyen yhteensä 108 tunnin verran 773 tunnin kokonaistyöajasta. Tämän lisäksi uuden perusopetuksen suunnitteluun ja valmisteluun sekä tutkielmien ohjaukseen oli varattu yhtensä 50 tuntia (kaikkinensa yhteensä noin 20,4 %).

- Hallinto-oikeuden syventävä jakso (opetuksen suunnittelu ja valmistelu 6 h; Tutkielmien ohjaus, tarkastus ja arviointi 10 h)

- Julkisoikeuden syventävä tutkimusjakso (kontaktiopetus 20 h, valmistelu 10 h)

- Oikeustieteellinen tutkimus (kontaktiopetus 6 h, valmistelu

10 h)

- Oikeudellisen tutkimuksen perusteet (kontaktiopetus 16 h, valmistelu 20 h, verkko-opetus ja ohjaus 10 h)

- Uuden opetuksen suunnittelu ja kehittäminen 20 h

- Tutkielmien ohjaus, tarkastus ja opinnäytteiden arviointi (30 h)

Kevät 2020

: Opetustehtäviä kolmeen yksittäiseen opintojaksoon liittyen yhteensä 176 tunnin verran A:n 851 tunnin kokonaistyöajasta (noin 20,7 %).

- Oikeus ja politiikka (10 h kontaktiopetus, 10 h valmistelu)

- Valtiosääntöoikeuden syventävä jakso (24 h kontaktiopetus,

24 h valmistelu)

- Julkisoikeuden pro gradu -seminaari ja -tutkielma (30 h kontaktiopetus, 10 h valmistelu, 38 h tutkielmien ohjaus, tarkastus ja arviointi, 30 h verkko-opetus ja ohjaus)

Syksy 2020

: Opetustehtäviä kolmeen yksittäiseen opintojaksoon liittyen 100 tunnin verran A:n 775 tunnin kokonaistyöajasta. Lisäksi yhteensä 190 tuntia suunnittelua sekä opinnäytteiden ohjausta ja arviointia (noin 37,4 %).

- Julkisoikeuden syventävä tutkimusjakso (kontakti- ja verkko-opetus 20 h, valmistelu ja arviointi 20 h)

- Oikeustieteellinen tutkimus (kontakti- ja verkko-opetus 10 h, valmistelu ja arviointi 20 h)

- Oikeudellisen tutkimuksen perusteet (kontakti- ja verkko-opetus 10 h)

- 30 h erityisen teemakurssin suunnittelu

- 140 h opinnäytteiden ohjaus, tarkastus ja arviointi

- 20 h yleinen opetuksen kehittäminen.

Tutkimuksen ja satunnaisten opetukseen liittyvien tehtävien lisäksi A toimi osana tehtäväänsä yliopistofuusion jälkeen Tampereen yliopiston johtamisen ja talouden eli MAB-tiedekunnan kolmessa väitöskirjassa vastuuohjaajana sekä kahdessa väitöskirjassa toisena ohjaajana. Sen sijaan muut kanteessa mainitut väitöskirjaohjaukset ja A:n sivutoimet eivät ylipäänsä olleet Tampereen yliopiston julkisoikeuden ohjauksia tai muutoin työtä yliopiston hyväksi. A:n harjoittamat toimet ilmentävät sitä, kuinka hän pystyi itse vapaasti ja omien intressiensä mukaisesti valitsemaan, miten halusi aikansa käyttää. Laajan vapauden mahdollisti käytännössä se, ettei Tampereen yliopisto alkujaankaan tehnyt A:n kanssa apulaisprofessorin työsopimusta saadakseen hänen työpanoksensa sopimuskaudeksi.

Satunnaisten opetustehtävien merkityksestä

Apulaisprofessorin tehtäväkokonaisuuden päätarkoituksen eli tutkimuksen lisäksi A:n tehtävään kuului vähäisissä määrin vaihtelevaa, pääasiassa A:n omia tutkimusintressejä vastaavaa opetustyötä. Edes kunnallisoikeuden kehitystehtävän osalta ei varsinaista opetusvastuuta ollut osoitettu A:n tehtäväksi.

Työvoiman tarpeen pysyvyyden arvioinnin kannalta on merkityksellistä, että A:n tehtävänkuva tenure track -apulaisprofessorina ei ole perustunut perustutkinto-opetuksen antamiseen vakituisesti ja pysyvästi. A:n hoitamat opetustehtävät ovat vaihdelleet ja ylipäänsä muodostaneet vain pienen osan apulaisprofessorin tutkimukseen painottuneesta tehtävänkuvasta. Käytännössä Tampereen yliopistossa julkisoikeuden pysyvistä opetustehtävistä vastasivat A:n sijaan ensisijaisesti opintosuunnan kolme yliopistonlehtoria ja kaksi yliopisto-opettajaa.

Apulaisprofessorin tenure track -tehtävän viisivuotiskaudelle mahtui yhteensä kymmenen lukukautta. A oli näistä kymmenestä lukukaudesta neljä omasta pyynnöstään vapautettuna Tampereen yliopiston palveluksesta. Yhtenä lukukautena hänellä ei muutoin ollut lainkaan opetusvastuita. Jo tämä osoittaa, ettei A:n tehtävänkuvaa ollut perustettu yliopiston tosiasiallisesti pysyvän ja vakituisen opetustarpeen täyttämiseksi.

Kantajan erikseen painottama "pakollinen oikeustutkimuksen teoria- ja menetelmäopetus" on käytännössä käsittänyt kerran lukuvuodessa järjestettävän kurssin. Kurssin tuntiopetuksen määrä on vuosittain ollut noin 20 tunnin luokkaa. Kurssilla on opettanut muitakin opettajia. Toisin sanoen A on osallistunut yksittäisen melko suppean kurssin toteutukseen vuodesta 2013. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että A:n tehtävänkuva apulaisprofessorina olisi vastannut yliopiston pysyvään työvoimatarpeeseen.

A:n osallistuminen apulaisprofessorina vähäisissä määrin ja vaihtelevasti myös opetuksen antamiseen ei ole tarkoittanut, että kyseiselle tehtäväkokonaisuudelle olisi ollut pysyvä tarve. A:n viiden vuoden aikana suorittamat opetustehtävät olivat määrältään siinä määrin vähäisiä ja luonteeltaan kausiluontoisia, että niiden toteuttamiseen olisi perustellusti voinut käyttää myös esimerkiksi määräaikaista tuntiopettajaa.

Siten muutaman opetussuunnitelmaan kuuluneen kurssin toteutus viiden vuoden aikana ei vielä tarkoita, että yliopistolla olisi ollut pysyvä tarve A:n tehtävälle.

B ja C eivät ole hoitaneet samaa tehtävää kuin A

Samasta apulaisprofessorin työstä ei ole tehty muiden henkilöiden kanssa työsopimuksia. Toisin kuin kantaja väittää, keskeinen osa apulaisprofessori B:n tehtävistä ei siirtynyt A:lle tämän aloittaessa apulaisprofessorin tehtävässä 1.1.2016. A:ta ei palkattu B:n seuraajaksi. Yksin se, että A päätyi pitämään keväällä 2016 alun perin B:n pidettäväksi suunnittelun julkisoikeuden graduseminaarin, ei tarkoita, että "keskeinen osa" B:n tehtävistä olisi siirtynyt A:lle.

B irtisanoi työsopimuksena päättymään 31.12.2017. Tämä on kaksi vuotta sen jälkeen kuin A:n tehtävä apulaisprofessorina alkoi, ja yli kolme vuotta sen jälkeen kuin A:n julkisoikeuden apulaisprofessorin tehtävänkuvan avaamista ehdotettiin vuoden 2014 lopulla.

B:lle myönnettiin 1.1.2016 alkaen työstä vapautus. B:n tutkimustyötä ei Tampereen yliopistossa tuolloin jatkanut kukaan. Muilta osin B:n tehtävää hoidettiin hänen tehtävästä vapautuksensa aikana tarvittavilta osin yliopistonlehtorin tehtävänä. Kyseiseen tehtävään valittiin F ajalle 1.1.2016 — 31.12.2017. Koska opetustehtävät jakautuvat julkisoikeuden opintosuunnassa käytännössä henkilöiden kiinnostusten ja tutkimusintressien mukaisesti, ottivat myös muut henkilöt hoitaakseen joitain sellaisia kursseja, joita B oli aiempina vuosina opettanut. B myös jatkoi 1.1.2016 jälkeen tehtävästä vapautuksensa aikana itse jatko-opiskelijoiden ohjaamista. Vuoden 2018 alusta lukien tehtävään nimitettiin G. Siten B:n tehtävät eivät tältäkään osin siirtyneet A:lle. Kun päätös A:n tehtävän perustamisesta tehtiin, ei yliopistolla ollut edes tietoa siitä, että B olisi jäämässä omasta tehtävästään vapaalle.

Perus- ja ihmisoikeuksiin sekä kansainvälistyvään valtiosääntöoikeuteen erikoistuneen B:n oli tarkoitus apulaisprofessorina toimiessaan meritoitua toiseen niistä julkisoikeuden täysprofessuureista, joiden täyttämistä johtamiskorkeakoulussa tavoiteltiin. Toiseen näistä taas kaavailtiin tulevaisuudessa A:n nimittämistä. B:n tutkimusprofiili poikkesi merkittävästi A:n tutkimusprofiilista. A ei jatkanut B:n tutkimusta. A:n tutkimusprofiilin mukaiset tavoitteet ylipäänsä poikkesivat selvästi B:n tutkimuksen painopistealueista. Tutkimustyö olikin erilaista.

Myöskään C ei ole 1.1.2021 alkaen hoitanut samaa tehtäväkokonaisuutta, jota A apulaisprofessorina hoiti. C oli jo A:n työsuhteen aikana johtamiskorkeakoulun palveluksessa julkisoikeuden yliopistonlehtorina 30.8.2020 — 14.1.2021. Yliopistonlehtorin tehtävä on leimallisesti opetustehtävä, eikä siinä edellytetä erityisen kattavaa tieteellistä julkaisutoimintaa. C vastasi yliopistonlehtorina esimerkiksi julkioikeuden kandidaattiseminaarista, julkisen eurooppaoikeuden ja lainvalmistelun opetuksesta sekä hallinto-oikeuden syventävän opetusjakson toteuttamisesta.

Julkisoikeuden pitkäaikainen professori D oli jäänyt eläkkeelle 31.12.2018. Tämän jälkeen osaa B:n tehtävistä hoitanut G oli valittu 1.8.2019 professoriksi. Muutosten myötä julkisoikeuden opintosuunta esittikin syksyllä 2019 uuden tenure track -tutkijan tai -professorin haun avaamista B:ltä vapautuneen henkilöstöresurssin hyödyntämiseksi. Rehtori teki päätöksen kyseisen rekrytoinnin käynnistämisestä ja tehtävän ilmoittamisesta haettavaksi 8.4.2020. Tähän tehtävään palkattiin C 15.1.2021 alkaen. Siten C:n apulaisprofessorin tehtävässä ei ollut kyse A:n seuraajan tehtävästä. Sen sijaan kyseisen tehtävän avaaminen liittyi B:n irtisanouduttua vapautuneeseen henkilöstöresurssiin.

A:n tehtävistä ei myöskään siirtynyt keskeistä osaa C:lle. Se, että C on apulaisprofessorina opettanut muun ohella yksittäisiä sellaisia kursseja, joiden opetukseen myös A on kerran tai kaksi viiden vuoden ajanjakson kuluessa osallistunut, ei tee tehtäväkokonaisuuksista samoja. Esimerkiksi hallinto-oikeuden syventävän jakson opettamisesta C vastasi jo yliopistonlehtorina työskennellessään syksyllä 2020. C ei jatkanut A:n tutkimusta tai ole tehnyt tutkimusta edes samankaltaisista teemoista. C:n tutkimusprofiili poikkeaakin merkittävästi A:n tutkimuksesta.

Siinä missä A:n tehtävässä oli tehtäväntäytössä painottunut aiemmin strategisesti tärkeänä pidetyn kunnallisoikeuden opetuksen suunnittelu, haettiin toukokuussa 2020 tenure track -tutkijaa tai -professoria nimenomaan kansainvälisen tutkimustoiminnan painotuksella. Tämä vastasi uuden Tampereen yliopiston strategiaa kansainvälisyyden vahvistamisesta. Kyse ei siten ole ollut A:n tehtävästä, vaan B:n irtisanoutumisen seurauksena vapautuneen resurssin suuntaamisesta yliopiston strategian mukaisesti. Pelkkä nimike julkisoikeuden "associate professor" ei tee C:n työstä samaa tehtävien kokonaisuutta, jota A teki 31.12.2020 päättyneessä määräaikaisessa työsuhteessaan. C jäi sittemmin tehtävästään vapaalle 18.8.2021 alkaen, eikä hänelle ole palkattu sijaista. Tämäkin osoittaa, ettei tällekään työlle ollut pysyvää tarvetta.

Oikeudelliset johtopäätökset

A:n määräaikaiselle apulaisprofessorin työsopimukselle on ollut työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukainen perusteltu syy.

Kummassakin tilanteessa siis luodaan ajallisesti rajattu tehtäväkokonaisuus, jonka pääasiallisena tarkoituksena on työntekijän mahdollisuus kerryttää osaamistaan ja meritoitua tulevaa varten. Kummassakin tilanteessa työnantaja on valmis järjestelyyn, ei niinkään sillä hetkellä työntekijän annettavissa olevan työsuorituksen vuoksi, vaan löytääkseen ja sitouttaakseen osaavia henkilöitä tulevaisuudessa sellaisiin vakituisiin tehtäviin, joissa heidän työpanokselleen on myös tosiasiallisesti tarve.

Tässä asiassa A:n tehtävän ensisijaisena tarkoituksena on ollut mahdollistaa A:n täysipainoinen keskittyminen hänen omaan henkilökohtaiseen meritoitumisprojektiinsa. Kunnallisoikeuden opetuksen koordinoinnin osalta kyse oli ylimenovaiheen projektinomaisesta ja kertaluontoisesta kehittämis- ja koordinointitehtävästä. Siltäkään osin yliopiston tarve A:n työpanokselle ei siten ollut pysyvää. Kunnallisoikeuden opetuksesta päätettiinkin merkittäviltä osin luopua A:n työsopimuksen päätyttyä vuoden 2020 lopussa. Hänen työhönsä kuulunutta tehtävää ei jatkettu. Myös oikeuskirjallisuudessa on todettu, että määräaikaisia työsuhdetta voitaneen käyttää yliopistossa esimerkiksi silloin, kun professori keskittyy jonkin erityisalan tai -kysymyksen kertaluontoisiin kehittämistehtäviin. Kyse voi olla esimerkiksi uuden koulutusalan tai -ohjelman suunnittelu- ja kehittämistehtävästä tai koulutuksen alasajamisesta. (Tarmo Miettinen, Matti Muukkonen, Matti Myrsky ja Teuvo Pohjolainen, Uusi yliopistolainsäädäntö, 2009, s. 179.)

Yliopistolaissa ei ole säädetty työsopimuslaista poikkeavia määräaikaisuuden perusteita. Yliopistouudistuksen yhteydessä hallituksen esityksessä onkin painotettu määräaikaisten työsopimusten käytön olevan mahdollista, jos se on yliopiston toiminnan ja teetettävien töiden kannalta perusteltua eikä tarkoituksena ole kiertää työntekijän suojaksi säädettyjä irtisanomissuojasäännöksiä. Hallituksen esityksen mukaan (HE 7/2009 vp s. 64) määräaikaisten työsopimusten käytölle voi olla laillinen peruste esimerkiksi tilanteissa, joissa on kyse neliportaiseen tutkijanuraan liittyvistä tehtävistä. Myös yliopistoja koskevassa oikeuskirjallisuudessa mainitaan neliportainen tutkijanura esimerkkinä perustellusta syystä, joka voi oikeuttaa tällä uralla etenevän määräaikaisen työsuhteen uran eri portailla (Olli Mäenpää, Yliopistolaki, 2009, s. 170).

Sivistysvaliokunta (SiVM 5/2009 vp s. 9 — 10) ei pitänyt hallituksen esityksessä mainittua "alan vakiintunutta käytäntöä" riittävänä perusteena määräaikaisten työsopimusten käytölle yliopistoissa. Yleisesti valiokunta painotti mietinnössään, että määräaikaisuuksien käytön laillisuus olisi ratkaistava tapauskohtaisesti työlainsäädännön periaatteiden mukaisesti ottaen lainsäädännön mahdollistavalla tavalla huomioon yliopistoissa tehtävän työn erityispiirteet. Tutkijauramallinkin yhteydessä määräaikaisen työsopimuksen käyttö edellyttäisi sivistysvaliokunnan mietinnön perusteella työlainsäädännön periaatteet huomioon ottavaa arviota yksittäistapauksessa.

Yliopistouudistuksen esitöissä mainittu alan vakiintunut käytäntö on oikeuskäytännössä tapauksessa KKO 1995:13 hyväksytty täysin päteväksi syyksi solmia peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia. Myöhemmässä oikeuskäytännössä on sinänsä tuotu esiin, että tietyn alan vakiintunutkaan käytäntö ei voi yksinomaisena syynä muodostaa työsopimuslaissa tarkoitettua perusteltua syytä määräaikaisten työsopimusten solmimiseen (esim. KKO 2012:10, TT 2008:15, TT 2020:116 ja 117). Tästäkin huolimatta kunkin työn tai työalan erityisluonne on otettava säännöksen tulkinnassa huomioon.

Tässä asiassa perusteena A:n määräaikaiselle työsopimukselle ei ole ollut täsmentymätön viittaus yliopistojen vakiintuneeseen käytäntöön taikka työn luonteeseen ja sen erityispiirteisiin (vrt. TT 2020:116 — 117).

Tässä asiassa keskeinen kysymys on, onko uusi ja väliaikainen apulaisprofessorin tehtävä ollut työnantajan toiminnan ja teetettävien töiden kannalta perusteltu, vai onko tarkoituksena ollut vain kiertää työsuhdeturvaa. Tähän kysymykseen annettavassa vastauksessa on otettava huomioon keskeisesti professorien merkitys yliopistolle, yliopistolain mukaiset kriteerit professorin tehtävään valitsemiseksi ja Tampereen yliopiston mahdollisuus saada nimitettyä julkisoikeuden professoreita 2010-luvun puolen välin aikaan (vrt. KKO 2017:55, kohdat 24 ja 26).

Kyse ei ole myöskään työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 3 momentissa kielletystä ketjuttamisesta.

Yliopisto ei ole tehnyt samoissa töissä määräaikaista työsopimusta A:n tai muidenkaan työntekijöiden kanssa. Saman työn sisältö määräytyy nimenomaan tehtäväkokonaisuuden perusteella, ei pelkän "apulaisprofessori"-tittelin. B:n ja C:n työsopimukset eivät ole siten koskeneet samaa työtä.

Määräaikaisuudelle oli perusteltu syy myös unionin oikeuden tulkintavaikutus huomioon ottaen. Kannevaatimuksen kohteena oleva apulaisprofessorin työsopimus on ensimmäinen ja ainoa työsopimus, joka A:n kanssa on tehty apulaisprofessorin tehtävästä. A:n julkisoikeuden apulaisprofessorin työsopimusta ei ole lainkaan uudistettu. Samojen työtehtävien suorittamiseksi ei ole tehty työsopimusta muidenkaan henkilöiden kanssa. Määräaikaista työtä koskeva puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta ei siten ylipäänsä vaikuta määräaikaisen työsopimuksen käytön sallittavuuden arviointiin tässä asiassa. Näin ollen unionin oikeus ei myöskään yleisemmin estä tai edes vaikuta tenure track -urapolun ensimmäiseen määräaikaiseen työsopimukseen tässä asiassa. Sallittavuus ensimmäisen työsopimuksen osalta arvioidaan siten tässä asiassa yksin kansallisen oikeuden perusteella.

Joka tapauksessa A:n määräaikaiselle työsopimukselle oli perusteltu syy myös puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdan tarkoittamassa merkityksessä. A:n työsopimuksen määräaikaisuus ei ole perustunut yleisesti tai abstraktisti alan käytäntöön taikka automaattisesti ja muodollisesti tenure track -mallin käyttöön. Sen sijaan yliopisto on A:n työsopimusta solmittaessa objektiivisesti arvioinut työvoiman tarvetta kyseiselle kunnallisoikeuden tilapäisen kehitysvastuun sisältävälle tehtäväkokonaisuudelle. Kyse on siten ollut erityisen ja tilapäisen henkilöstötarpeen täyttämisestä. Samalla kyse on ollut tiettyyn tenure track -kauden tutkimuskokonaisuuteen perustuvan meritoitumismahdollisuuden tarjoamisesta A:lle. Tämän osalta kyse onkin siten ollut yliopiston sitoutumisesta tutkimusresurssien tarjoamiseksi määräajaksi tiettyä kokonaisuutta varten.

Toisin sanoen kyse on ollut yliopiston erityisestä sitouttamiskeinosta lahjakkaan tutkijan tutkimusuran edistämiseksi kohti professorin kelpoisuusedellytysten täyttämistä. Toimintamallilla on pyritty tavoittelemaan professorirekrytointien monimuotoisuuden ja läpinäkyvyyden lisäämistä. Konkreettinen peruste menettelylle perustuu yliopistomaailmassa siihen muista työnantajista merkittävistä poikkeavaan henkilöstöresurssien johtamisen erityispiirteeseen, että paitsi tieteen suuntautuminen myös tieteenharjoittajien validointi professorin kelpoisuuden osalta tapahtuu ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta. Siten työnantajan päätettävissä ei ole henkilön nostaminen professoriksi.

A:n määräaikaisen sopimuksen solmiminen ei ole myöskään vastannut todellista pysyvää tarvetta, sillä tehtävä on lakannut sopimuksen päättyessä 31.12.2020.

Siten tässä yksittäisessä asiassa on ollut käsillä riittävän täsmälliset ja konkreettiset olosuhteet tilapäiseen palvelukseen ottamiseen myös puitesopimuksen merkityksessä.

Työehtosopimuksen tieten rikkomisesta

Koska A:n työsopimuksen määräaikaisuudella on ollut työehtosopimuksen mukainen peruste, ei yliopisto ole rikkonut työehtosopimusta. Yliopisto ei ole siten velvollinen maksamaan myöskään hyvityssakkoa työehtosopimuksen rikkomisen johdosta.

Joka tapauksessa on otettava huomioon, että työehtosopimuksen 11 §:n mukaan yliopistolle tuomittavan hyvityssakon määrä voi olla enintään 2.590 euroa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

A:n työsopimus 1.1.2016 — 31.12.2020

Hakuilmoitus julkisoikeuden apulaisprofessorin tehtävään 16.1.2015

Selvitys A:n hoitamista opetustehtävistä vuosilta 2010 — 2020

Rehtorin päätös 8.4.2020

Hakuilmoitus julkisoikeuden tenure track -tehtävään 7.5.2020

Otteita opinto-oppaasta C:n opetusvastuiden osalta

Tampereen yliopiston esitys tenure track -mallista (2018)

Muistio työyksikköneuvottelusta 21.10.2020

Paikallisneuvotteluesitys 29.10.2020

Paikallisneuvottelupöytäkirja 18.11.2020

Henkilöstöohjelma 16.11.2011

Henkilöstöjohtosääntö 22.2.2012

Päätös tenure track -ohjelmasta 6.2.2013

Tampereen yliopistossa laadittu kuvaus tenure track -järjestelmästä

Tehtäväntäyttösuunnitelma ja rehtorin päätös 15.1.2015

Otteita opinto-oppaista koskien kunnallisoikeutta

Vastaajien kirjalliset todisteet

Tampereen yliopiston muutos -esitys 11.8.2011

Johtamiskorkeakoulun henkilöstösuunnitelma vuosille 2015 — 2018

luovuttu

luovuttu

Johtamiskorkeakoulun henkilöstörakenne 2015 — 2018 (henkilöstösuunnitelman liite)

Pöytäkirjaote kokous 9/2014, 27.10.2014

D:n sähköposti 29.11.2015

Rehtorin päätös 8.4.2020 (K4)

C:n tenure track -tavoitteet

Hakuilmoitus julkisoikeuden tenure track -tehtävään 7.5.2020 (K5)

Tampereen yliopiston strategia 2030

Kantajan henkilötodistelu

A todistelutarkoituksessa

D, julkisoikeuden professori (eläkkeellä)

Vastaajien henkilötodistelu

G, julkisoikeuden professori

H, hallintotieteiden yksikön päällikkö

J, tiedekunnan aiempi hallintopäällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Edellä kuvatuin tavoin A on työskennellyt Tampereen yliopiston palveluksessa julkisoikeuden apulaisprofessorin (Associate Professor) määräaikaisessa tehtävässä 1.1.201631.12.2020. Määräaikaisuuden perusteena on ollut työn luonne (tenure track). Asiassa on kyse siitä, onko yliopistolla ollut perusteltu syy solmia A:n työsopimus määräaikaisena.

Oikeudelliset lähtökohdat

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

Riidatonta on, että määräaikaisen työsopimuksen perusteita koskevat työsopimuslain ja yliopistoja koskevan lainsäädännön säännökset tulevat sovellettavaksi osana työehtosopimusta.

Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentin mukaan työsopimus on voimassa toistaiseksi, jollei sitä ole perustellusta syystä tehty määräaikaiseksi. Työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä tehtyä määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana. Säännöksen 3 momentin mukaan toistuvien määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua silloin, kun määräaikaisten työsopimusten lukumäärä tai niiden yhteenlaskettu kesto taikka niistä muodostuva kokonaisuus osoittaa työnantajan työvoimatarpeen pysyväksi.

Näyttötaakka siitä, että määräaikaisille työsopimuksille on ollut perusteltu syy, kuuluu työnantajalle (HE 157/2000 vp s. 61).

Sitä, milloin määräaikaisen työsopimuksen tekemiseen on perusteltu syy, ei ole työsopimuslaissa tarkemmin määritelty. Hallituksen esityksissä (HE 157/2000 vp s. 60 — 61 ja HE 239/2010 vp s. 1) on todettu, että määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava syy tai muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä peruste sitä edellyttää. Määräaikaisen työsopimuksen käyttö on siten perusteltua, kun työntekijälle tarjotaan ajallisesti rajattu tehtävä, kuten edellä mainittu sijaisuus, kausiluonteinen tai tilapäinen työ, tietty asiantuntemusta vaativa tehtävä, jota vakituinen henkilöstö ei tee, taikka kertaluonteinen tehtävä tai projekti, ja kun sopimusta tehtäessä arvioidaan, että tämän työn päättyessä työnantajalla ei ole tarjota pysyväksi tarkoitettua työtä. Epävarmuus tarjottavan työn riittävyydestä ei yksinomaisena perusteena ole hyväksyttävä syy käyttää määräaikaisia sopimuksia. (HE 239/2010 vp s. 2 — 3.)

Oikeuskäytännössä on katsottu, että työsopimus voidaan tehdä määräaikaisena esimerkiksi työnantajan varautuessa sellaisiin toimintansa muutoksiin, kuten organisaatiouudistuksiin, joista aiheutuu työn tarjoamisedellytyksiin vaikuttavia töiden järjestelyjä. Työnantajan suunnitelmien vaikutusten tulee kuitenkin olla ennakoitavissa suhteellisen tarkasti, ja jos muutoksia koskevat suunnitelmat toteutuvat vasta pitkähkön ajan kuluttua, ne eivät muuta työn luonnetta tilapäiseksi. (Ks. esim. TT 2003:13, KKO 2008:29, KKO 2011:73, KKO 2012:2, KKO 2015:64, TT 2018:15.)

Työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 3 momentissa tarkoitettujen toistuvien määräaikaisten sopimusten käytön sallittavuutta on arvioitava samoissa töissä. Samoina töinä pidetään sitä tehtävien kokonaisuutta, jota kyseinen työntekijä tai useat työntekijät ovat tehneet määräaikaisissa työsuhteissa. Määräaikaisen sopimuksen solmimisen edellytyksiä arvioitaessa merkitystä ei ole sillä, tekeekö työnantaja samoista töistä toistuvat määräaikaiset työsopimukset saman työntekijän kanssa vai vaihtaako hän kyseisissä töissä työntekijää. Määräaikaisten sopimusten käytön edellytyksiä on siten arvioitava teetettävän työn edellyttämän työvoimatarpeen pysyvyyden kannalta. Työnantaja ei saa pyrkiä kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin liittyvää irtisanomissuojaa toistuvilla määräaikaisilla sopimuksilla. (HE 239/2010 vp s. 4.)

Ratkaisuissa TT 2020:116 ja TT 2020:117 oli kyse siitä, oliko Taideyliopistolla ollut perusteltu syy solmia kanteissa tarkoitettujen professorien työsopimukset määräaikaisina. Määräaikaisuuden perusteeksi oli ilmoitettu taidealan opetustehtävän luonne. Yliopisto vetosi siihen, että taidealan opetustehtävien luonteeseen ja erityispiirteisiin kuuluivat taiteellisen toiminnan, tutkimuksen ja opetuksen muuttuvat tarpeet ja tähän liittyen pyrkimys turvata taidealan opetustehtävien laadun kehittyminen, opetuksen ajantasaisuus sekä taiteellinen uudistuminen.

Tuomioissa todettiin, että tietyn alan vakiintuneellakaan käytännöllä ei voitu syrjäyttää lain pakottavia säännöksiä, vaan tapauskohtaisesti oli erikseen arvioitava, täyttyivätkö määräaikaisuudelle laissa säädetyt edellytykset. Sinänsä alan luonne ja yliopistossa tehtävän työn erityispiirteet tuli ottaa harkinnassa huomioon, mutta työnantajan tuli kyetä perustelemaan kussakin yksittäisessä tapauksessa, miksi juuri kyseisessä tehtävässä alan erikoispiirteisiin liittyvän tavoitteen saavuttaminen edellytti työsopimuksen määräaikaisuutta. Arviota tehtäessä oli otettava huomioon myös se, että yliopistossa tehtävän työn erityispiirteisiin kuului myös perusoikeutena turvattu tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus, mikä osaltaan puolsi toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita määräaikaisten sijaan.

Tuomioissa katsottiin, että yliopisto ei ollut esittänyt riittävää selvitystä siitä, miksi taidealan opetustehtävän erityispiirteisiin liittyvät sinänsä oikeutetut tavoitteet olisivat olleet saavutettavissa vain siten, että professoreiden työsopimukset olivat määräaikaisia. Asiassa ei ollut esitetty selvitystä myöskään tiedossa olevista konkreettisista toiminnan muutoksista, jotka tosiasiassa olisivat vaikuttaneet kyseessä olevien professorien tarjolla olleisiin työtehtäviin määräaikaisen työsopimuksen päättyessä ja tehneet työtehtävistä siten vain tilapäisiä. Ratkaisuissa katsottiin, että professorien työsopimukset oli tehty määräaikaisiksi työnantajan aloitteesta ilman perusteltua syytä ja työsopimuksia oli pidettävä toistaiseksi voimassa olevina.

Unionin oikeudessa määräaikaisten työsuhteiden käytöstä säädetään määräaikaista työtä koskevalla neuvoston direktiivillä 1999/70/EY, jolla on pantu unionin tasolla täytäntöön Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemä määräaikaista työtä koskeva puitesopimus. Puitesopimuksen tarkoituksena on sen 1 lausekkeen mukaisesti muun ohella laatia puitteet sellaisten väärinkäytösten ehkäisemiseksi, jotka johtuvat perättäisten määräaikaisten työsopimusten tai työsuhteiden käytöstä. Puitesopimuksen tavoitteena on muun ohella turvata työpaikan pysyvyyttä, jota pidetään työntekijöiden suojelun keskeisenä osatekijänä (ks. tuomio 25.10.2018, Sciotto, C-331/17, EU:C:2018:859, 44 ja 31 kohdat).

Puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohta velvoittaa jäsenvaltiot perättäisten määräaikaisten työsopimusten väärinkäytön ehkäisemiseksi ottamaan käyttöön vähintään yhden lausekkeessa luetelluista toimenpiteistä, jos niiden kansalliseen oikeuteen ei sisälly vastaavia oikeudellisia toimenpiteitä. Lausekkeessa luetellut toimenpiteet liittyvät perusteltuihin syihin uudistaa tällaiset työsopimukset (a alakohta), perättäisten määräaikaisten työsopimusten enimmäiskokonaiskestoon (b alakohta) ja niiden uudistamisen lukumäärään (c alakohta).

Unionin tuomioistuin on oikeuskäytännössään katsonut, että puitesopimuksen 5 lausekkeen 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu perusteltujen syiden käsite on ymmärrettävä siten, että sillä tarkoitetaan määrätylle toiminnalle ominaisia täsmällisiä ja konkreettisia olosuhteita, jotka ovat sellaisia, että niillä voidaan tuossa nimenomaisessa yhteydessä perustella perättäisten määräaikaisten työsopimusten käyttöä. Nämä olosuhteet voivat olla muun muassa seurausta niiden työtehtävien erityisluonteesta, joiden suorittamiseksi tällaiset työsopimukset on tehty, sekä näille tehtäville luontaisista ominaispiirteistä tai mahdollisesti siitä, että jäsenvaltio pyrkii hyväksyttävään sosiaalipoliittiseen päämäärään (tuomio 14.9.2016, López, C-16/15, EU:C:2016:679, 38 kohta ja siinä mainittu oikeuskäytäntö).

Unionin tuomioistuin on kuitenkin todennut, että kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on tarkastaa, että yliopistot eivät käytä perättäisiä määräaikaisia sopimuksia väärin tavanomaisten ja pysyvien opetus- ja tutkimustarpeiden täyttämiseen. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida kunkin yksittäistapauksen olosuhteita ottaen huomioon muun muassa yliopiston saman tutkijan kanssa tai saman työn suorittamiseksi tekemien sopimusten lukumäärä ja tutkimalla myös valintamenettelyjen lajit ja aikavälin kunkin menettelyn välillä sen estämiseksi, että työnantaja käyttää väärin määräaikaisia sopimuksia perättäin. (Em. tuomio yhdistetyissä asioissa C-40/20 ja C-173/20, 78 ja 82 kohdat.)

Henkilötodistelu

Työtuomioistuimessa on kuultu A:ta todistelutarkoituksessa sekä kantajan nimeämänä todistajana julkisoikeuden professorina vuosina 1998 — 2018 toiminutta D:tä. Vastaajien nimeäminä todistajina on kuultu julkisoikeuden professori G:tä, johtamisen ja talouden tiedekunnan hallintotieteiden yksikön päällikköä H:ta ja tiedekunnan hallintopäällikkönä vuosina 2009 — 2021 toiminutta J:tä.

A on kertonut tulleensa Tampereen yliopiston palvelukseen vuonna 2010 aluksi julkisoikeuden assistentin tehtävään. Syksyllä 2012 väitöskirjansa valmistumisen aikoihin A oli siirtynyt viiden vuoden määräaikaiseen yliopisto-opettajan tehtävään. Syksyllä 2013 hän oli siirtynyt hoitamaan E:lle kuuluneita opetus- ja tutkimustehtäviä määräaikaisen yliopistonlehtorin nimikkeellä. A oli toiminut yliopistonlehtorin tehtävässä vuoteen 2015 asti useammilla määräaikaisilla sopimuksilla. Vuonna 2015 A oli työskennellyt eräässä tutkimushankkeessa yliopistotutkijan nimikkeellä, ja vuonna 2016 hän oli aloittanut nyt riidan kohteena olevassa apulaisprofessorin tenure track -tehtävässä.

A oli toiminut myös hallinnollisissa tehtävissä muun ohella johtamiskorkeakoulun johtokunnassa. Hän oli johtokunnan jäsenenä ollut muun ohella hyväksymässä johtamiskorkeakoulun henkilöstösuunnitelman vuosille 2015 — 2018 (V2, V5). Johtokunnan jäsenenä hän oli ollut osallistunut myös vuoden 2011 henkilöstösuunnitelman (K11) ja henkilöstöjohtosäännön 2012 (K12) toimeenpanoon.

A:ta oli haastatellut tehtävään tehtäväntäyttötyöryhmä, jota oli johtanut julkisoikeuden vastuuprofessori D. Apulaisprofessorin tenure track -tehtävän sisältö oli ollut A:lle tuttu, sillä hän oli ollut johtokunnassa mukana määrittelemässä sitä. Johtokunta oli ollut yksimielinen siitä, että apulaisprofessorin tehtävän täytöllä oli ollut tarkoitus täyttää henkilöstötarve, joka julkisoikeuden opetuksessa ja tutkimuksessa oli ollut, eikä kysymys ollut ollut pelkästään tehtävästä, jossa henkilön ainoa tehtävä olisi ollut meritoitua tutkimusta tekemällä. Jokainen julkisoikeuden kahdeksan hengen tiimissä oli osallistunut julkisoikeuden opetustehtäviin, koska opintosuunnassa oli ollut suuri opetuskysyntä eikä lisäresursseja ollut annettu.

A:lle oli haastattelussa kerrottu, että apulaisprofessorin tehtävä tuli täyttää määräaikaisena, koska yliopiston johdon taholta oli käsketty palkkaamaan työntekijöitä määräaikaisiin työsuhteisiin tenure track -mallin mukaisesti. Määräaikaisuuden peruste apulaisprofessorin tehtävissä oli siten tenure track -malli. Kunnallisoikeuden opetusvastuun merkityksestä tässä yhteydessä ei ollut ollut puhetta eikä sen asema ollut ollut millään lailla hiipumassa eikä sen tutkimus ja opetus siirtymävaiheessa (K16). Ylipäätään A ei ollut kantanut päävastuuta aineen opetuksesta. Päävastuun oli kantanut yksi yliopistonlehtoreista.

Tenure track -malli oli ollut järjestelmänä A:n työsuhteen aikaan epämääräinen ja strukturoimaton. Hänelle ei esimerkiksi ollut määritelty sellaisia tenure track -tavoitteita kuin C:lle (V9). Tämä ei ollut estänyt A:ta pyrkimästä meritoitumaan professorin tehtävään, mutta tämä pyrkimys oli tyypillinen kaikille yliopistotehtäville.

A oli ollut työvapaalla apulaisprofessorin tehtävästä keväästä 2017 vuoden 2018 loppuun asti. Yliopisto oli palkannut L:n määräaikaisen professorin nimikkeellä hoitamaan A:lta jääneitä opetustehtäviä lukuun ottamatta oikeustieteen tutkimuksen perusteita, joista A oli vastannut työvapaansa aikana. L:n siirryttyä toiseen tehtävään yliopisto oli palkannut yliopistonlehtorin hoitamaan A:n tehtäviä tämän työvapaan ajaksi.

Kun A oli palannut apulaisprofessorin tehtävään keväällä 2019, hänelle ei ollut annettu lainkaan opetusvastuuta. Sen sijaan hänelle oli suositeltu tutkimusvierailua ulkomaille. A:n opetustunnit olivat kuitenkin kasvaneet syksystä 2019 eteenpäin huomattavasti hänen otettuaan yhteyttä yliopiston hallintoon. Opetuksen työkuorma ei ollut jakautunut henkilöstön kesken tasaisesti, sillä ne opetusjaksot, joita A:n ei ollut annettu tehdä keväällä 2019, olivat kasaantuneet hänen vastuulleen syksylle 2019 sekä vuodelle 2020.

A:n mukaan oli jäänyt epäselväksi, oliko vuonna 2018 yliopistossa käyttöönotettua tenure track -mallia (K7) ollut tarkoitus soveltaa myös ennen sitä tehdyissä tenure track -mallin mukaisissa työsuhteissa. Kun A:n määräaikainen työsuhde oli ollut voimassa, yliopistossa oli jo alettu soveltaa vuoden 2018 mallia. A:n käsityksen mukaan yliopisto oli ottanut vakinaiseen apulaisprofessorin tehtävään sellaisia henkilöitä, jotka olivat aloittaneet vanhan tenure track -mallin mukaisissa työsuhteissa, joissa vakinaistamisen mahdollisuutta ei ollut ollut.

Yliopisto oli vuonna 2020 käynnistänyt A:n tenure track -arvioinnin, ja myös uuden tenure track -tehtävän avaamisesta oli alettu keskustella. Riippumatta A:n arvioinnin tuloksesta uuden apulaisprofessorin oli ollut tarkoitus hoitaa samaa opetussuunnitelman mukaista tavanomaista perusopetusta ja harjoittaa sellaista julkisoikeuden alan tutkimusta, joka parhaiten sopisi valittavan henkilön profiiliin. Tehtävään oli valittu C. A:n mukaan C:n tehtävä oli perustaltaan hyvin samanlainen kuin tehtävä, mitä A oli hoitanut (K5). Hakuilmoituksessa mainittiin yleishallinto-oikeus tai hallinto-oikeuden erityisala esimerkkinä rekrytoitavan henkilön tutkimusalasta, sillä D:n jäätyä eläkkeelle hallinto-oikeuden osaajalle oli ollut tarvetta. Henkilön oma tutkimusorientaatio kuitenkin määritti mihin henkilön tutkimus kohdistui, ja C:n tutkimusprofiili olikin kovin etäällä yleishallinto-oikeudesta.

Syksyllä 2020 oli käynyt selväksi, että A:n työsuhde oli päättymässä. Tammikuussa 2021 yliopisto oli siirtänyt A:n kaikki tavanomaiset työtehtävät C:lle. Poikkeuksellisesti yliopisto ei ollut sallinut kuin yhden esitarkastusvaiheessa olevan väitöskirjan ohjausprosessin jäävän A:lle.

D on kertonut työskennelleensä Tampereen yliopiston palveluksessa vuodesta 1977 lukien, julkisoikeuden professorin tehtävässä vuodesta 1998 lukien ja vastuuprofessorina vuodesta 2012 vuoteen 2018, jolloin hän oli jäänyt eläkkeelle. Tavanomaisen professorin tehtävän lisäksi vastuuprofessorin tehtävänä oli hoitaa hallinnollisia tehtäviä sekä huolehtia siitä, että opetus hoidettiin asianmukaisesti. Julkisoikeuden opintosuunnassa oli ollut vuonna 2012 kaksi yliopisto-opettajan tehtävää, kolme yliopistonlehtorin tehtävää ja yhdestä kahteen professorin sellaista tehtävää, joissa oli hoitaja. Kun ensimmäinen tenure track -malli oli otettu käyttöön vuoden 2014 alussa, opintosuunnassa oli ollut yhdestä kahteen apulaisprofessoria, ja kaikkiaan opintosuunnassa oli siten ollut 7 — 8 tehtävää. Henkilökunnan määrä ei ollut olennaisesti muuttunut, kun tenure track -järjestelmä oli otettu käyttöön.

Tenure track -järjestelmän puitteissa hoidettavat tehtävät eivät olennaisesti olleet eronneet muista yliopiston opetus- ja tutkimustehtävistä. Erona oli, että tenure-tehtävä oli määräaikainen ja tehtävään oli korostetusti liittynyt pätevöitymisajatus. Julkisoikeudessa työvoiman tarpeet olivat olleet pysyviä. Koska kysymyksessä oli pieni oppiaine, julkisoikeuden opintosuunnassa apulaisprofessorin opetus- ja tutkimustehtävissä ei ollut ollut kovinkaan suuria eroja professorin tehtävään nähden, ja professorit ja apulaisprofessorit olivat vastanneet julkisoikeuden opetus- ja tutkimustehtävistä kutakuinkin samalla tavalla. Opetuksen ja tutkimuksen painottuminen oli voinut vaihdella kullakin opetusta antavalla henkilöllä vuosittain.

Henkilöstöjohtosäännön (K12) 14 §:n kirjauksella, jonka mukaan ”tehtävä täytetään pääsääntöisesti yksikön vuosisuunnitelmaan sisältyvän henkilöstösuunnitelman perusteella, ja ottaen huomioon yksikön henkilöstötarve sekä käytettävissä olevat resurssit,” oli tarkoitettu, että tehtävät tuli täyttää noudattaen yksikön henkilöstösuunnitelmaa, jossa oli lueteltu julkisoikeudessa olevat tehtävät. Henkilöstösuunnitelma oli ollut keskeinen asiakirja, ja siitä poikkeaminen olisi vaatinut hyvät perustelut. Henkilöstötarve oli arvioitu aina kussakin tilanteessa, kun oli ollut tarve rekrytoida. Resursseilla johtosäännössä viitattiin yksikön resursseihin, eli tässä tapauksessa johtamiskorkeakoulun resursseihin.

Kun julkisoikeuden professorin tehtävä oli muutettu apulaisprofessorin tehtäväksi, tehtävään oli valittu B 1.1.2014 lukien. B oli tullut hoitamaan julkisoikeuden opetus- ja tutkimustehtäviä, minkä lisäksi hän oli hoitanut niin sanottuja kolmansia, yliopiston ulkopuolisia vuorovaikutustehtäviä sekä mahdollisesti myös hallintotehtäviä.

Kun Tampereen yliopistossa päätettiin laittaa hakuun uusi tehtävä, sen täyttämistä varten perustettiin valmisteluryhmä. Kun 1.1.2016 täytettävä apulaisprofessorin tenure track -tehtävä oli päätetty avata, D oli toiminut valmisteluryhmän puheenjohtajana. Tässä roolissa D oli ollut laatimassa kyseisen tehtävän tehtäväntäyttösuunnitelmaa (K15). Tehtävällä oli vastattu julkisoikeudessa olevaan opetus- ja tutkimustehtävistä johtuvaan työvoiman tarpeeseen. Tehtävät, johon tenure track -apulaisprofessoria oli haettu, olivat pysyviä, eikä näköpiirissä ollut ollut, että julkisoikeuden opetus- ja tutkimustehtävissä henkilöstön tarve olisi ollut vähenemässä. Pikemminkin päinvastoin, sillä opetuksen kysyntä oli ollut koko ajan kasvamassa. Yliopistolla oli ollut tarve 1.1.2016 lukien apulaisprofessorin työpanokselle, muutoin tämän tehtävän täyttämiselle ei olisi edes annettu lupaa.

Apulaisprofessorin tenure track -tehtävän perimmäinen tarkoitus oli ollut, että tehtävään valittu henkilö meritoituisi professoriksi. Tenure track -mallin tarkoitus oli ollut sitouttaa ja rekrytoida motivoituneita ja kyvykkäitä opetus- ja tutkimushenkilöitä (K13) siten, että he määräaikaisen työsuhteen aikana hankkisivat kelpoisuuden ja pätevöityisivät professorin tehtävään. Täytettäessä vuoden 2016 tenure track -apulaisprofessorin tehtävää yliopistolla oli ollut tehtäväntäytössä tämä sama tarkoitus. Samaan aikaan tenure track -tehtävään valitun henkilön tuli kuitenkin myös hoitaa opintosuunnan pysyviä opetus- ja tutkimustehtäviä. Pätevöityminen tapahtui ensisijaisesti tutkimusta tekemällä. Tenure track -mallissa arviointi tapahtui viiden vuoden jälkeen, ja pääpaino tuossa asiantuntijoiden tekemässä arvioinnissa oli henkilön tieteellisellä pätevyydellä, jossa tutkimuksella oli keskeinen ja olennainen merkitys.

D:n mukaan A:n tehtävän määräaikaisuus ei ollut liittynyt millään tavalla kunnallisoikeuteen. Kunnallisoikeuden professori oli jäänyt eläkkeelle vuonna 2012 ja yliopistolla oli haluttu säilyttää kunnallisoikeus julkisoikeuden opetuksessa, mistä johtuen kunnallisoikeus oli mainittu myös haettavaksi avatun tenure track -tehtävän yhteydessä (K2).

Kun A oli jäänyt keväästä 2017 syksyyn 2018 kestäneelle työvapaalle, oli syntynyt ongelma siitä, kuinka hoitaisi A:n opetustehtävät, kun hänen opettamansa kurssit olivat olleet pakollista opetusta. A:n lähdön jälkeen tiedekuntaan oli rekrytoitu kaksi henkilöä lyhytaikaisesti, toinen määräaikaisen professorin nimikkeellä ja tämän jälkeen toinen yliopistonlehtorin nimikkeellä.

Hakuilmoituksesta tenure track -tehtävään 7.5.2020 (K5) D on todennut, että kysymys oli ollut samantyyppisestä työvoiman tarpeen täyttämisestä kuin A:n tehtävässä, kun tehtävä piti sisällään tutkimustyötä, tutkimustyöhön perustuvan opetuksen antamista ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen osallistumista, vaikka painotuksissa olikin ollut hakuilmoituksen perusteella eroja.

Professoriksi saattoi meritoitua myös pysyvissä työsuhteissa, mikä oli yliopistossa tavanomaista. Esimerkiksi G oli meritoitunut professoriksi toistaiseksi voimassa olevassa yliopistonlehtorin tehtävässä. Vuoteen 1998 asti apulaisprofessorin tehtävä oli täytetty toistaiseksi voimassa olevana ja tästä tehtävästä oli saatettu meritoitua professoriksi.

D on vahvistanut, että opiskelijamäärissä ei ollut tapahtunut muutoksia tenure track -järjestelmään siirryttäessä (V5), vaan ne tehtävät, jotka oli aiemmin hoidettu kolmen professorin työpanoksella, oli muutettu tenure track -järjestelmässä hoidettavaksi yhden professorin ja kahden apulaisprofessorin työpanoksella. Tämä kuvasti D:n mukaan sitä, ettei apulaisprofessorin ja professorin tehtävissä opetuksen ja tutkimuksen osalta ollut olennaista eroa, vaan apulaisprofessorin tehtävä rinnastettiin resurssina professorin tehtävään. Toiveena kuitenkin oli ollut, että professorin tehtävä saataisiin jossain vaiheessa täytettyä.

G on kertonut tulleensa Tampereen yliopiston palvelukseen vuonna 1994 ja työskennelleensä muun ohella yliopistonlehtorin tehtävässä, määräaikaisessa professorin tehtävässä ja vuodesta 2019 vakituisessa professorin tehtävässä. G oli toiminut julkisoikeuden vastuuprofessorina eli opintosuunnan esihenkilönä vuodesta 2018 lukien.

Julkisoikeuden opintosuunnassa oli ollut kaikkiaan 12 työntekijää, joista kahdeksan oli toiminut opetus- ja tutkimustehtävissä: kolme professoria, kolme yliopistonlehtoria ja kaksi yliopisto-opettajaa/väitöskirjatutkijaa. B oli nimitetty määräaikaiseksi tenure track -apulaisprofessoriksi vuonna 2014. Tehtävässä oli ollut tarkoitus pätevöityä aikanaan professorin tehtävään. B oli siirtynyt vuoden 2016 alussa Turun yliopistoon, jolloin hänen opetustehtävänsä oli jaettu laajasti opintosuunnan sisällä useammalle henkilölle. A:lle oli siirtynyt erityisesti graduseminaarit, joita B oli aiemmin hoitanut.

Kun A oli ollut tenure track -apulaisprofessorin tehtävistä vapautettuna työskennellessään Itä-Suomen yliopistossa, hänen hoitamiaan opetustehtäviä oli jaettu useammille henkilöille. Opintosuuntaan oli lisäksi palkattu määräajaksi lisätyövoimaa. Tutkimustehtävät siirtyivät aina henkilön mukana.

Kysyttäessä miksi A:lla ei ollut lainkaan opetustehtäviä hänen palattuaan työvapaalta Tampereen yliopistoon keväällä 2019, G on kertonut, että A oli ilmoittanut tiedekunnalle, että hänen tarkoituksenaan oli ollut tehdä tutkimusta kyseisen kevään aikana. A:lla oli G:n käsityksen mukaan ollut suunnitteilla myös tutkimusvierailu ulkomaille, joka ei ollut kuitenkaan toteutunut. G on kiistänyt estäneensä A:ta tekemästä opetustyötä. Kenenkään tutkimustyötä ei ylipäätään voinut estää. Esihenkilön tehtävänä oli tukea tenure track -tehtävässä olevan henkilön tutkimusorientaation ja kansainvälistymisen vahvistumista.

G:n mukaan kunnallisoikeuden tilanne oli muuttunut jo tutkinto-ohjelmien uudistamisen yhteydessä vuonna 2012, kun hallintotieteisiin oli tullut viisi opintosuuntaa ja kunnallisoikeuden asema erillisenä oppiaineena oli lakannut ja se oli siirretty valinnaisena aineena julkisoikeuden alle. Kunnallisoikeuden kursseja oli tämän jälkeenkin vähennetty, joskin tarkoituksena ei ollut ollut, että sen opettaminen lopetettaisiin kokonaan.

G on kertonut, että sen jälkeen, kun D oli vuonna 2018 jäänyt eläkkeelle, tiedekunnassa oli ollut vajausta hallinto-oikeuden professorin tasoisesta tehtävästä. G oli 30.8.2019 laittanut uuden apulaisprofessorin tenure track -tehtävän haun vireille, ja tehtävässä oli aloittanut C 15.1.2021. Tehtävä oli avattu kahdella alimmalla tenure track -tasolla, jotta tiedekuntaan olisi saatu hallinto-oikeuteen painottunut tutkija, joka pätevöityisi professorin tehtävään. G oli C:n esihenkilönä noudattanut tiedekunnan ohjetta siitä, että tenure track -tehtävää hoitavan opetusvelvollisuus pyrittiin pitämään minimissä, koska kyse oli tutkimuspainotteisesta tehtävästä. A:n aiemmin hoitaneista tehtävistä C oli ottanut vastuulleen muun ohella graduseminaarin ja joitakin jatko-opiskelijoiden ohjauksia.

H on kertonut tullut Tampereen yliopiston palvelukseen vuonna 2007 yliopistonlehtoriksi ja toimineensa erilaisissa tutkijan ja opettajan sekä myös hallinnollisissa tehtävissä. H oli toiminut hallintotieteiden yksikön päällikkönä vuoden 2019 alusta lukien. Hän oli työssään myös tutkinut tenure track -järjestelmää kansallisella tasolla.

Kysyttäessä miksi yliopistolle oli tärkeää rekrytoida täysprofessoreita, H on vastannut, että professorin tehtävä oli tieteellisessä toiminnassa asiantuntemukseltaan korkeatasoisin tehtävä ja professori yleensä johti ja kehitti omaa tieteenalaansa. Tässä mielessä professorin työ oli hyvin autonomista, ja sillä, että Suomessa oli hyvät ja lahjakkaat professorit tehtävissään, oli suora vaikutus yliopiston laatuun ja tasoon. Yliopistolla yksi keskeisimmistä henkilöstöpoliittisista päätöksistä oli professorin rekrytointi.

Tenure track -mallin keskeisimmät haasteet olivat H:n mukaan liittyneet mallin alkuvaiheessa erityisesti tehtävien sijoittumiseen yliopistojen henkilöstörakenteeseen. Lisäksi mallin tuntemattomuus oli aiheuttanut epävarmuutta tenure track -tehtävissä olevilla henkilöillä. Huolta oli ollut esimerkiksi siitä, miten tenure track -malli toimi, jos professorin pätevyyttä ei saavutettu odotetusti määräaikana. H oli ollut osana työryhmää laatimassa opetus- ja kulttuuriministeriön selvitystä, jossa oli suositeltu, että tenure track -tehtävästä tulisi säätää lailla. Koska kansallista mallia tenure track -järjestelmästä ei ollut, yliopistot toteuttivat tenure track -järjestelmää kukin omalla tavallaan.

Tampereen yliopistossa oli 2010-luvun alkupuolelta lähtien ollut käytössä melko tavanomainen, neliportainen tenure track -järjestelmä, joka oli rakennettu perinteisemmän, henkilöstöjohtosäännössä olevan rekrytointimallin rinnalle. Apulaisprofessorin tehtävä luotiin tenure track -järjestelmään pätevöitymisportaaksi kohti professorin tehtävää, eikä apulaisprofessorin tehtävä kuulunut tyypilliseen nimikkeistöön Tampereen yliopistossa. Kysyttäessä miten Tampereen yliopistossa oli siirrytty vuoden 2013 tenure track -järjestelmästä uuteen vuoden 2018 tenure track -järjestelmään, H on kertonut, että hänen käsityksensä mukaan henkilön siirtyessä portaalta toiselle hän oli siirtynyt samalla uuteen järjestelmään.

Tenure track -apulaisprofessorin tekemä opetustyö ei poikennut normaalista yliopiston tarjoamasta opetustyöstä vaan annettava opetus liittyi yliopiston tarjoamaan tutkintokoulutukseen. Osana pätevöitymistä annettiin ylintä opetusta, ohjattiin väitöskirjoja ja muita opinnäytetöitä. Professorin tehtävään meritoitumisen yhtenä kriteerinä oli, että henkilöllä oli kokemusta näistä osa-alueista. Pätevöityvällä apulaisprofessorilla oli muuhun opetus- ja tutkimushenkilökuntaan nähden tyypillisesti enemmän tutkimusaikaa. Jos apulaisprofessorilla ei ollut vielä kokemusta tietystä osa-alueesta, kuten väitöskirjatöiden ohjaamisesta tai jostakin opetuksen osa-alueesta, tällöin keskityttiin siihen osa-alueeseen. Tenure track -apulaisprofessorilla meni opetustyöhön tyypillisesti noin 20 prosenttia kokonaistyöajasta.

Kun A oli palannut työvapaalta takaisin Tampereen yliopistoon keväällä 2019, hänellä ei ollut lainkaan opetustehtäviä, koska hänen tarkoituksenaan oli H:n käsityksen mukaan ollut tehdä tutkimusintensiivinen jakso mahdollisesti ulkomailla, mihin yliopisto yleisesti ottaen suhtautui erittäin myönteisesti. H:lle ei ollut syntynyt sellaista käsitystä, että A:lta olisi estetty opetus- saati tutkimustyön tekeminen. Työyhteisöllisistä asioista oli kuitenkin käyty keskusteluja A:n esiin nostamista epäkohdista johtuen.

Julkisoikeuden opintosuunnassa oli henkilöstösuunnitelman mukaisesti ollut kolme professorin tehtävää, joihin oli rekrytoitu suoraan tai vakinaistamispolun kautta. Tarve kolmelle professorille oli ollut koko ajan. C:n tenure track -tehtävä oli ollut yksi näistä tehtävistä. G oli ollut tuolloin täysprofessorina ja A oli ollut pätevöitymässä yhteen täysprofessorin tehtävään. Tehtävä, johon C oli valittu ja jossa hän oli aloittanut vuoden 2021 alussa, ei ollut sama tehtävä, jota A oli hoitanut vuoden 2020 loppuun asti. Arviointiryhmä oli katsonut, että A ei ollut ollut kiistatta pätevä professorin tehtävään eikä häntä siten ollut voitu kutsumenettelyn kautta kutsua professoriksi.

J on kertonut työskennelleensä Tampereen yliopiston palveluksessa vuodesta 2001. Hän oli toiminut kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunnan hallintopäällikkönä vuosina 2009 — 2021. Tampereen yliopistossa oli ollut kaksi tenure track -ohjeistusta, ensimmäinen vuodelta 2013 ja toinen vuodelta 2018. Vuoden 2018 ohje oli tehty kahden fuusioituneen yliopiston ohjeeksi ja sitä oli aloitettu noudattaa niissä prosesseissa, jotka olivat käynnistyneet uuden yliopiston myötä. Ennen fuusiota tehdyt tenure track -prosessit oli tehty vuoden 2013 ohjeen mukaisesti. J:n mukaan kaikki johtamiskorkeakoulussa tenure track -tehtävissä aloittaneet henkilöt olivat A:ta lukuun ottamatta pätevöityneet mallin mukaisesti seuraavalle tasolle.

Tenure track -tehtävään ei voitu ottaa sijaista, koska tehtävässä oli kysymys henkilökohtaisesta pätevöitymisestä. Kun A oli hakenut tenure track -tehtävästä vapautusta muiden tehtävien vuoksi, oppiaineen opetustehtäviin muodostunutta vajausta oli paikattu muilla rekrytoinneilla. J:n mukaan A:lle ei ollut suunniteltu opetustehtäviä vuodenvaihteeseen 2018 — 2019, koska A:lla oli ollut suunnitteilla tutkimusvierailu tuolle ajanjaksolle.

Tenure track -vakinaistamispolkujärjestelmä määräaikaisuuden perusteena

A on edellä todetuin tavoin työskennellyt 1.1.2016 ja 31.12.2020 välisen ajan apulaisprofessorin määräaikaisessa tenure track -tehtävässä. Työsopimuksen määräaikaisuuden perusteena on ollut työn luonne (tenure track). Kantaja on vedonnut asiassa ensinnäkin siihen, että tenure track -järjestelmä ei sellaisenaan voi muodostaa perusteltua syytä solmia työsopimus määräaikaisena. Työtuomioistuin lausuu ensin tästä väitteestä.

Aluksi on korostettava sitä, että esitetyn selvityksen perusteella kansallisen yhtenäisen mallin puuttuessa eri yliopistoissa sovelletaan tenure track -järjestelmää eri tavoin. H:n kertomuksesta on kuitenkin ilmennyt, että lähtökohtaisesti kaikissa malleissa on useita portaita, joista tyypillisesti yksi tai useampi on määräaikainen ja joiden aikana henkilön on tarkoitus pätevöityä seuraavalle uraportaalle ja päätyä lopulta professorin tehtävään. Tässä asiassa työtuomioistuin voi joka tapauksessa arvioida vain Tampereen yliopistossa omaksuttua tenure track -mallia.

Tampereen yliopisto on vuonna 2013 ottanut käyttöön tenure track -vakinaistamispolkujärjestelmän, jolla se on täydentänyt opetus- ja tutkimushenkilöstön neliportaista uramallia. Päätöksestä 6.2.2013 ilmenee (K13), että järjestelmän tavoitteena on ollut rekrytoida ja sitouttaa Tampereen yliopistoon akateemiselle uralle motivoitunutta ja kyvykästä opetus- ja tutkimushenkilöstöä. Vakinaistamispolkujärjestelmän mukaisesti täytettävän tehtävän tulee sisältyä yksikön henkilöstösuunnitelmaan ja sen tulee tukea yksikön tasapainoista ja tarkoituksenmukaista henkilöstörakennetta. Yliopiston rehtori päättää, voidaanko yksikön tehtävä avata vakinaistamispolulle. Päätösesitykseen sisältyy muun ohella tenure track — ryhmän näkemys siitä, sopiiko kyseinen tehtävä alansa ja muun sisältönsä puolesta täytettäväksi vakinaistamispolun kautta.

Tampereen yliopiston tenure track -urapolkumallia on uudistettu vuonna 2018. Mallin yleisiksi periaatteiksi on 4.12.2018 päivättyyn esitykseen (K7) kirjattu muun ohella, että malli on selkeä, läpinäkyvä ja ennakoitava. Urapolun ensimmäinen vaihe (tenure track -tutkija) on viisivuotinen. Toinen vaihe (tenure track -professori) on viisivuotinen tai toistaiseksi voimassa. Henkilön edetessä ensimmäisestä vaiheesta toisen vaiheen työsuhde on toistaiseksi voimassa. Kolmas vaihe (professori) on toistaiseksi voimassa. Tavoitteiden ja etenemisen osalta on todettu, että yliopisto sitoutuu urapolulle rekrytoituun ja tarjoaa hänelle riittävät tutkimusedellytykset ja muun tuen etenemiseen professorin tehtävään. Hänen kanssaan sovitaan kirjallisesti kullekin kaudelle selvät tavoitteet, joiden toteutumista tuetaan ja seurataan aktiivisesti urapolun ajan. Yhteisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamatta jääminen voi johtaa tenure track -urapolulta poistumiseen.

Kantaja on vedonnut ensinnäkin siihen, että määräaikaisuuden perusteena ei voi olla työntekijän osaamisen ja kyvykkyyden vuosia kestävä testaaminen koeaikaan rinnastuvin tavoin siten, että työsuhteen kestoa ei ole sidottu mihinkään työhön tai sen luonteeseen liittyvään objektiiviseen seikkaan vaan henkilökohtaisen suoriutumisen arviointiin.

Tampereen yliopiston tenure track -järjestelmän tavoitteena on edellä selostetusti ollut ”rekrytoida ja sitouttaa Tampereen yliopistoon akateemiselle uralle motivoitunutta ja kyvykästä opetus- ja tutkimushenkilöstöä” siten, että tehtävään rekrytoitu on kausiensa aikana voinut pätevöityä lopulta professorin tehtävään, joka on ollut tarkoitus täyttää kutsumismenettelyn mukaisesti. Työtuomioistuin kiinnittää huomiota siihen, että tässä mielessä järjestelmä on siihen rekrytoidulle edullinen verrattuna määräaikaisiin työsopimuksiin yleensä, sillä se sisältää mahdollisuuden tulla kutsutuksi toistaiseksi voimassa olevaan professorin tehtävään ilman että tehtävää laitetaan avoimeen hakuun. Yliopistolain 33 §:n 2 momentin mukaisesti professorin tehtävään voidaan kuitenkin valita kutsusta vain henkilö, joka kiistatta täyttää kelpoisuusvaatimukset.

Työtuomioistuin katsoo, että yliopiston tenure track -järjestelmällä on ollut hyväksyttävä tarkoitus siltä osin kuin tavoitteena on ollut saada ja sitouttaa yliopiston palvelukseen henkilöitä, joilla katsotaan olevan motivaatiota ja kykyä edetä yliopistolaissa tarkoitettuun professorin tehtävään. Tapauskohtaisesti on kuitenkin arvioitava, onko määräaikaisen työsopimuksen käyttö kyseisessä tehtävässä yliopiston toiminnan ja teetettävien töiden kannalta tuon tavoitteen saavuttamiseksi perusteltua. Työsopimuksen solmiminen määräaikaisena työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa ei ole sallittua. Tällainen tenure track -järjestelmän väärinkäyttö olisi omiaan vaarantamaan myös perusoikeutena turvatun tieteen ja opetuksen vapauden.

Korostettakoon vielä, että edellä professorin tehtävän merkityksestä lausuttu liittyy alan luonteeseen ja erityisiin tarpeisiin sekä yliopistossa tehtävän työn erityispiirteisiin. Kaikkien työnantajien on työsopimuslain 2 luvun 1 §:n mukaisesti sinänsä pyrittävä edistämään työntekijän mahdollisuuksia kehittyä kykyjensä mukaan työurallaan etenemiseksi. On toki selvää, että mitä tahansa työtehtävää ei voida täyttää vain määräajaksi sillä perusteella, että henkilön toivotaan kehittyvän ja etenevän urallaan. Tenure track -järjestelmässäkin tämä edellä todetusti edellyttää tarkempaa tapauskohtaista arviota.

Jos työnantajalla on pysyvä työvoiman tarve, määräaikaisten työsopimusten käyttö ei ole sallittua. Kantaja onkin katsonut, että vaikka yliopiston omaksuman urapolkujärjestelmän tavoitetta pidettäisiin hyväksyttävänä ja perusteltu syy olisi muutoin käsillä, ei määräaikaisen työsopimuksen käyttöä voida pitää hyväksyttävänä, jos tenure track -järjestelmän puitteissa hoidetaan pysyväisluontoisia tehtäviä. Työvoiman tarpeen pysyvyyttä tulee kantajan mukaan tarkastella hoidettuja tehtäviä vasten eikä tarjottuja urakehitysmahdollisuuksia tai asetettuja tavoitteita vasten.

Työtuomioistuin toteaa, että asiassa on ollut kyse A:n määräaikaisen työsopimuksen lainmukaisuudesta eikä tästä syystä tarkempaa selvitystä järjestelmän soveltamisesta yleisemmin ole esitetty. Asiassa esitetyn todistelun valossa työtuomioistuin on kuitenkin siinä käsityksessä, että tenure track -tehtävissä yleisesti annetaan opetusta, tehdään tutkimusta ja osallistutaan erilaisiin yliopiston ulkopuolisiin vuorovaikutustehtäviin lähtökohtaisesti samalla tavalla kuin muissakin yliopiston opetus- ja tutkimustehtävissä. G ja H ovat tosin korostaneet sitä, että tenure track -tehtävä on tutkimuspainotteinen ja että keskeisten työtehtävien on tarkoitus tukea pätevöitymistä ja uralla etenemistä ennalta asetettujen yksilöllisten tavoitteiden mukaisesti.

Kantaja on vielä katsonut, että tenure track -urapolkumalli sellaisenaan on unionin oikeuden vastainen. Työtuomioistuin on edellä selostanut määräaikaista työtä koskevan direktiivin 1999/70/EY tulkintaa koskevaa oikeuskäytäntöä, jossa peräkkäisten määräaikaisten työsopimusten käytön on katsottu olevan sinänsä mahdollista yliopistojen erityisten tarpeiden ja akateemisen urakehityksen erityispiirteiden edellyttämällä tavalla. Unionin tuomioistuin on kuitenkin edellyttänyt kansallisen tuomioistuimen tarkastavan, että peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia ei käytetä yliopistoissa väärin tavanomaisten ja pysyvien työvoimatarpeiden täyttämiseen. Tällöin on arvioitava kunkin yksittäistapauksen olosuhteita ottaen huomioon muun ohella saman työntekijän kanssa tai saman työn suorittamiseksi tehtyjen työsopimusten lukumäärä. Työnantaja ei saa pyrkiä kiertämään toistaiseksi voimassa oleviin työsopimuksiin liittyvää irtisanomissuojaa toistuvilla määräaikaisilla sopimuksilla.

Yhteenvetona edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että tenure track -urapolkujärjestelmä voi yksittäistapauksessa muodostaa työsopimuslaissa tarkoitetun perustellun syyn solmia työsopimus määräaikaisena. Järjestelmää ei siten voi työtuomioistuimen näkemyksen mukaan pitää sellaisenaan työsopimuslain vastaisena. Lainmukaisuus on kuitenkin harkittava tapauskohtaisesti työlainsäädännön periaatteiden mukaisesti ottaen huomioon alan luonne ja sen erityiset tarpeet sekä yliopistoissa tehtävän työn erityispiirteet. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota siihen, että työsopimusta ei saa solmia määräaikaisena työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa.

A:n työsopimuksen määräaikaisuuden perusteen arviointi

Asiassa on vielä arvioitava, onko yliopistolla ollut perusteltu syy solmia A:n työsopimus määräaikaisena ja onko yliopisto käyttänyt toistuvia määräaikaisia työsopimuksia työehtosopimuksessa ja työsopimuslaissa kielletyllä tavalla.

D:n ja J:n kertomuksilla on tullut selvitetyksi, että vuonna 2012 julkisoikeuden opintosuunnan kolmesta professorista kaksi on jäänyt eläkkeelle. Toinen professorin tehtävä on muutettu apulaisprofessorin määräaikaiseksi tenure track -tehtäväksi ja siihen on valittu B 1.1.2014 lukien. Toinen professorin tehtävistä on saatu täytettyä vuonna 2013, mutta tehtävään valittu E on menehtynyt pian tämän jälkeen, jolloin tehtävä on laitettu uudelleen hakuun. Tehtäväntäyttö on kuitenkin rauennut, koska yksikään hakijoista ei ole ollut pätevä professorin tehtävään (V6). Tehtävä on 16.1.2015 avattu uudelleen hakuun viiden vuoden määräaikaisena apulaisprofessorin tenure track -tehtävänä (K2). Tehtävään on valittu A, ja hän on aloittanut tehtävässä 1.1.2016.

Asiassa esitetty selvitys ei myöskään puhu sen puolesta, että A:lla ei työnantajan menettelyn johdosta olisi ollut tosiasiallista mahdollisuutta meritoitua ja edetä professorin tehtävään, mikä osaltaan voisi viitata siihen, että sopimus olisi alkujaankin solmittu määräaikaisena työsuhdeturvan kiertämistarkoituksessa. A:n kertomuksen perusteella hänellä on ollut mahdollisuus tehdä tutkimusta ja antaa opetusta eli hoitaa niitä työtehtäviä, joiden perusteella hänen menestymistään on arvioitu. A on tosin kertonut, että hänelle ei ole määritelty vastaavia tavoitteita kuin esimerkiksi C:lle (V9) ja että tenure track -järjestelmä on tuohon aikaan ollut kovin epämääräinen ja strukturoimaton. Lisäksi kevään 2019 opetuksettoman kauden syistä on esitetty eriäviä näkemyksiä. Nämä seikat eivät kuitenkaan vielä riitä osoittamaan edellä tarkoitettua kiertämistarkoitusta sopimusta solmittaessa.

Kantaja on vedonnut vielä siihen, että samoja tai ainakin vastaavia tehtäviä on hoidettu yliopistolla ennen ja jälkeen A:n työsuhteen. Tältä osin kantaja on viitannut B:n ja C:n tenure track -tehtäviin. B on edellä selostetuin tavoin aloittanut julkisoikeuden opintosuunnassa apulaisprofessorin määräaikaisessa tenure track -tehtävässä 1.1.2014. Hänelle on myönnetty työstä vapautus 1.1.2016 alkaen ja hän on irtisanonut työsopimuksensa päättymään 31.12.2017. C taas on aloittanut määräaikaisessa apulaisprofessorin tenure track -tehtävässä 1.1.2021. C:n tehtävä on päätetty avata haettavaksi 8.4.2020 (K4, V8).

Johtopäätöksenään edellä lausutusta työtuomioistuin katsoo, että yliopistolla on ollut perusteltu syy solmia A:n työsopimus määräaikaisena. Kysymys ei myöskään ole ollut siitä, että yliopisto olisi solminut toistuvia määräaikaisia työsopimuksia samoissa töissä.

Kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 a §:n mukaan jos asia on ollut oikeudellisesti niin epäselvä, että hävinneellä asianosaisella on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin, tuomioistuin voi määrätä, että asianosaiset osaksi tai kokonaan vastaavat itse oikeudenkäyntikuluista.

Oikeudenkäymiskaaren edellä mainittu säännös on lain perustelujen mukaan tarkoitettu poikkeukseksi, ja kuluvastuun alentamiselle riittävän oikeudellisen epäselvyyden kynnyksen pitää olla suhteellisen korkea. Perusteltu syy oikeudenkäyntiin voi esiintyä esimerkiksi tilanteessa, jossa oikeuskysymys on objektiivisesti arvioiden vaikea ja jossa ratkaisun lopputulosta ei ole etukäteen ennustettavissa. Oikeudellisesta epäselvyydestä on kysymys esimerkiksi silloin, kun kirjoitetussa laissa on aukko, ennakkoratkaisua ei ole, eikä ole selvää, kuinka riitaan liittyvä oikeuskysymys tulisi ratkaista. Samoin on asianlaita, jos laki on tulkinnanvarainen eikä lain esitöistäkään riittävän selvästi käy ilmi lainsäätäjän tarkoitusta. Säännöksen soveltaminen pitää perustaa oikeudenkäynnin kohteena olevaan riita-asian kokonaisarviointiin. Säännöstä tulee ensisijaisesti soveltaa siten, että hävinneen asianosaisen vastapuolelle maksettavia kuluja alennetaan. (HE 107/1998 vp s. 19 — 20.)

Työtuomioistuin katsoo, että asia on jäänyt työsopimuslain ja yliopistolain esitöiden valossa oikeudellisesti epäselväksi eikä asiasta ole myöskään kansallista ennakkoratkaisua. Selvää ei ole myöskään ollut se, missä määrin unionin tuomioistuimen antamat ratkaisut soveltuvat asiaan. Asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, ja työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset määrätään pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Outi Anttila puheenjohtajana sekä Riitta Kiiski, Markus Äimälä, Tuomas Aarto, Anu-Tuija Lehto ja Arja Pohjola jäseninä. Valmistelija on ollut Jaana Väisänen.

Tuomio on yksimielinen.