Labor court orders unions to pay fines for violating work peace obligations during a strike over shift reporting.

Työtaistelun syynä oli ollut työnantajan käyttöön ottama uusi toimintamalli työvuorojen ilmoittamisessa. Työtaistelun katsottiin kohdistuneen työnjohto-oikeutta ja työvuorojärjestelyjä koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin. Ammattiosastot ja ammattiliitto tuomittiin työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon.

KANTAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

VASTAAJA

Rautatiealan Unioni RAU ry

KUULTAVAT

Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry

Rautatiealan Unionin Riihimäen Veturinkuljettajat ry

ASIA

Työrauha

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.5.2020

Pääkäsittely 24.2.2021

ASIAN TAUSTA

Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry ja Rautatiealan Unionin Riihimäen Veturinkuljettajat ry ilmoittivat 6.10.2019 erillisillä tiedotteilla järjestävänsä 7.10.2019 työtaistelun, joka koski VR:n lähijunaliikenteen veturinkuljettajia. Tiedotteet julkaistiin 6.10.2019 myös Rautatiealan Unioni RAU ry:n kotisivuilla, joilla RAU ry lisäksi julkaisi oman tiedotteensa järjestettävästä työtaistelusta. Tiedotteissa ilmoitettiin, että veturinkuljettajat eivät saavu Helsingin ammattiosaston osalta 7.10.2019 kello 3.00 - 9.00 alkaviin työvuoroihin ja Riihimäen ammattiosaston osalta 7.10.2019 kello 3.30 - 9.00 alkaviin työvuoroihin. Myöhemmin RAU ry:n puheenjohtaja vahvisti työtaistelun perumisen Twitterissä.

Työtaistelun syynä oli ollut VR-Yhtymä Oy:n käyttöön ottama uusi toimintamalli niin kutsuttujen heittomiesten työvuorojen ilmoittamisessa.

Työtaistelun piiriin kuuluneet työntekijät olivat RAU ry:n ja mainittujen ammattiosastojen jäseniä. VR-Yhtymä Oy on Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n jäsen ja sen työssä noudatetaan PALTA ry:n ja RAU ry:n välistä, voimassa olevaa veturimiestehtäviä rautatieliikenteessä koskevaa työehtosopimusta 1.2.2018 - 31.1.2021.

PALTA ry lähetti 6.10.2019 kello 19.01 RAU ry:lle kehotuksen työrauhan ylläpitämiseksi ja pyynnön ilmoittaa viipymättä, mihin toimenpiteisiin RAU ry on ryhtynyt työrauhan turvaamiseksi.

Työtaistelun piirissä olisi ollut sen toteutuessa 65 Helsingin osaston työntekijää ja 11 Riihimäen osaston työntekijää.

Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry:ssä on 364, Rautatiealan Unionin Riihimäen veturinkuljettajat ry:ssä 100 ja Rautatiealan Unioni RAU ry:ssä 1.772 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että työtuomioistuin tuomitsee Rautatiealan Unioni RAU ry:n, Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry:n ja Rautatiealan Unionin Riihimäen Veturinkuljettajat ry:n kunkin hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Lisäksi PALTA ry on vaatinut, että RAU ry ja mainitut veturinkuljettajien ammattiosastot velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 6.562,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Tapahtumatiedot

Työtaistelu oli koskenut Helsingin VR:n lähiliikenteen veturinkuljettajien työvuoroja 7.10.2019 kello 3.00 - 9.00 välisenä aikana ja Riihimäen veturinkuljettajien työvuoroja 7.10.2019 kello 3.30 - 9.00 välisenä aikana.

VR-Yhtymä Oy ryhtyi välittömiin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi ottamalla yhteyttä työnantajaliittoon, RAU ry:n puheenjohtajaan, pääluottamusmieheen ja Riihimäen ammattiosaston puheenjohtajaan, joka edusti ilmoituksensa mukaan asiassa molempia ammattiosastoja. VR-Yhtymä Oy:n henkilöstöjohtaja kehotti henkilöstön edustajia palauttamaan työrauhan.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Työtaistelu oli kohdistunut voimassa olevan työehtosopimuksen lisälehti 8 yleisten määräysten toisen kohdan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen sekä työehtosopimuksen 5 §:n 6. työvuorojärjestelyt -kohdan kolmanteen kappaleeseen. Työnjohto-oikeutta koskevan määräyksen mukaan työnantajalla on työlainsäädännön ja sopimusten mukaisesti oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä ja määrätä työn johtamisesta. Työehtosopimuksen 5 §:n 6. työvuorojärjestelyt kohdan kolmannen kappaleen mukaan:

"Työntekijöille, esim. heittomiehille, joita varten ei ole mahdollista tehdä työvuoroluetteloa, on työvuoroista, niihin luettuna varallaolot, ilmoitettava viimeistään työvuoroa edeltävänä päivänä klo 17.00 mennessä. Lauantain, sunnuntain ja maanantain työvuorot on ilmoitettava viimeistään edeltävänä perjantaina kello 17.00. Vapaapäivistä tulee laatia ennakkosuunnitelma työjaksoa varten, jota on pidettävä samassa arvossa kuin työvuoroluetteloa. Työntekijälle kuuluva viikkolepo on annettava mahdollisimman säännöllisesti."

Työtaistelulla oli pyritty estämään työnantajan direktio-oikeuden piiriin kuuluvan IVU-työvuorojärjestelmän käyttöönotto. Työvuorojärjestelmä ei ollut liittynyt veturinkuljettajien vapaa-aikaan, vaan kyse oli ollut työehtosopimuksessa sovitusta tavasta ilmoittaa niin kutsuttujen heittomiesten työvuorot edellisenä päivänä. Kyseessä oli ollut työnantajan direktio-oikeudella tekemä liikkeenjohdollinen ratkaisu, jota työtaistelulla oli vastustettu. Tämä ratkaisu oli ollut työrauhasuojan piirissä ja työtaistelu oli näin ollen kohdistunut työehtosopimukseen.

RAU ry oli vedonnut vuoden 2011 käytyjen työehtosopimusneuvotteluiden tekstimuutokseen. Lähes kymmenen vuotta vanhalla työehtosopimusmuutoksella ei ollut työrauhakanteen kanssa mitään tekemistä, koska kyse oli työehtosopimusosapuolten yhteisesti hyväksymästä ja lähes kymmenen vuoden ajan soveltamasta voimassa olevasta työehtosopimusmääräyksestä.

Vastuu työtaistelutoimenpiteistä

RAU ry oli ensisijaisesti rikkonut työrauhavelvollisuuttaan. RAU ry:n kotisivuillaan julkaisemista tiedotteista kävi ilmi toteutettavan työtaistelun peruste, ajankohta ja laajuus. Tiedotteiden sisällön ja julkaisuajankohdan perusteella ne oli valmisteltu hyvissä ajoin etukäteen. Lisäksi RAU ry:n puheenjohtaja oli vahvistanut "omalta puoleltaan" työtaistelujen perumisen Twitterissä 6.10.2019. RAU ry:llä oli siten ollut aktiivinen rooli työtaistelun toteuttamisessa ja työtaistelulla oli ollut RAU ry:n täysi tuki ja hyväksyntä.

Myös ammattiosastot olivat ensisijaisesti rikkoneet työrauhavelvollisuuttaan, koska ne olivat olleet aktiivisesti järjestämässä työtaistelua ja tiedottaneet siitä laajasti. Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry ja Rautatiealan Unionin Riihimäen Veturinkuljettajat ry olivat 6.10.2019 sähköpostitse julkaistuissa tiedotteissaan ja tämän jälkeen RAU ry:n kotisivuilla julkaistuissa tiedotteissaan ilmoittaneet 7.10.2019 järjestettävästä työtaistelusta, sen perusteesta, ajankohdasta ja laajuudesta.

Toissijaisesti RAU ry ja ammattiosastot olivat laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan, koska ne eivät olleet millään tavoin pyrkineet ennaltaehkäisemään työtaistelua, josta ne olivat tienneet etukäteen.

Hyvityssakoista

Työtaistelun piirissä oli ollut noin 300 veturinkuljettajaa ja työtaistelu olisi tarkoittanut noin 500 junavuoron peruuttamista. Varautuminen työtaisteluun oli aloitettu heti ja työtaistelun uhasta oli syntynyt VR-Yhtymä Oy:lle noin 2.000 euron taloudellinen vahinko.

Hyvityssakon määrää korottavina seikkoina oli pidettävä aiheutetun vahingon suuruutta. Lisäksi RAU ry:llä ja ammattiosastoilla oli ollut aktiivinen rooli työtaistelun toteuttamisessa ja ne olivat antaneet työtaistelulle täyden tukensa ja hyväksyntänsä. Niille ei voinut olla epäselvää, että työtaistelu oli ollut laiton. Tahallinen työrauhasäännösten rikkominen osoitti vakavaa piittaamattomuutta työehtosopimusmääräystä ja lainsäädäntöä kohtaan. Tahallisuus ja työtaistelun toteutuessa siitä aiheutuva merkittävä taloudellinen vahinko huomioon ottaen toimintaa oli pidettävä erityisen moitittavana.

VASTAUS

Vaatimukset

Rautatiealan Unioni RAU ry, Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry ja Rautatiealan Unionin Riihimäen Veturinkuljettajat ry ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 8.096,70 eurolla korkoineen.

RAU ry ja ammattiosastot ovat myöntäneet PALTA ry:n edellä mainitun oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrältään oikeaksi.

Perusteet

Tapahtumatiedot

RAU ry ja ammattiosastot myöntävät, että kanteen tapahtumatietoja koskevassa osassa mainitut yhteydenotot ovat tapahtuneet lukuun ottamatta yhteydenottoja Helsingin ammattiosaston edustajaan. Riihimäen ammattiosaston puheenjohtaja ei ollut edustanut Helsingin ammattiosastoa.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Työntekijät olivat pyrkineet painostamaan työnseisauksella työnantajaa asiassa, joka oli koskenut heidän vapaa-aikaansa. Työnantaja oli edellyttänyt, että työntekijöillä tulee olla omalla kustannuksella hankittu älypuhelin ja siinä tietyt työnantajan sovellukset, joista heidän tulee vapaa-ajallaan aktiivisesti tarkistaa, onko työnantaja määrännyt seuraavalle päivälle työvuoroa. Työnantajan esittämä muutos olisi siten merkinnyt työntekijöiden aktiivista velvollisuutta vapaa-aikanaan kirjautua työnantajan järjestelmiin, mukaan lukien vuosilomien ja sairauspoissaolojen viimeiset päivät ennen kyseisten poissaolojen päättymistä.

Työnseisauksen uhka ei ollut kohdistunut mihinkään voimassa olevan työehtosopimuksen määräykseen. Työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeva määräys ei säätele työntekijöiden vapaa-aikaa eikä työnantaja ylipäätään voi antaa vapaa-aikaan kohdistuvia työnjohtomääräyksiä.

Työnseisauksen tai sen uhan ei voitu katsoa kohdistuvan työnjohtomääräykseen vain sen vuoksi, ettei työnseisauksen aikana noudateta työnjohtomääräyksiä, kun työstä jäädään pois. Tällainen tulkinta johtaisi absoluuttiseen työrauhavelvollisuuteen, mikä olisi työehtosopimuslain 8 §:n pakottavan säännöksen vastaista.

Työehtosopimuksessa oli ollut syksyyn 2011 saakka määräys siitä, että työnantajalla oli työehtosopimuksen perusteella oikeus määrätä työntekijä vapaa-aikanaan tarkistamaan työmääräyksiä, ja hän sai siitä vastikkeena 20 minuuttia palkallista työaikaa. Tuo työehtosopimusmääräys oli poistettu työehtosopimuksesta 20.11.2011, mistä lukien työehtosopimus ei ollut enää sisältänyt työnantajan direktio-oikeutta velvoittaa vapaa-ajalla olevaa työntekijää tarkistamaan työmääräyksiä tai työvuorojaan, eikä hän saanut siitä myöskään mitään vastiketta. Tuon jälkeen työehtosopimuksessa on ollut enää määräyksiä vain ajasta, jolloin työnantajan viimeistään tulee ilmoittaa työvuorosta. Työehtosopimuksessa ei myöskään ole mitään määräyksiä työvuoroista ilmoittamisen tavasta.

Työehtosopimuksessa on määräys heittolisästä, joka kuuluu näin: ”Veturimiehelle, jolle ei ole laadittu TAL:n 35 §:n mukaista työvuoroluetteloa vähintään kolmen viikon pituiseksi ajanjaksoksi, maksetaan kultakin tällaiselta työjakson laskentapäivältä heittolisää.” Tuota heittolisää, jonka suuruus on tällä hetkellä 3,28 euroa per päivä, maksetaan jokaiselta sellaiselta päivältä, jonka töitä ei ollut tiedossa viikkoa ennen kolmen viikon mittaisen työjakson alkua. Heittolisän maksamisen peruste on siis yksin työvuoroluetteloon merkittyjen työvuorottomien päivien lukumäärä, eikä sen maksamisen perusteeseen vaikuta mitenkään työvuorosta ilmoittamisen tapa tai ajankohta tai edes se kutsuuko työnantaja työntekijän tämän vapaapäiväksi työvuorolistaan merkityksi päiväksi työhön vai ei. Siten heittolisän maksaminen, josta on ollut työehtosopimuksessa määräys jo kauan (TT 1996:64), ei osoita PALTA ry:n väittämää työnjohto-oikeutta työntekijän vapaapäivänä tai työvuorojen vapaapäivänä tarkastamisen vastikkeellisuutta.

Työnseisauksen uhalla ei ollut painostettu työnantajaa myöskään työehtosopimuksen 5 §:n 6 kohtaan kohdistuen. Tuo työehtosopimusnormi säätelee enää ainoastaan työnantajaa koskevaa velvoitetta ajankohdasta, johon mennessä työvuorosta on ilmoitettava. Määräys ei koske ilmoitustapaa. RAU ry tai ammattiosastot eivät olleet esittäneet työnantajalle mitään vaatimuksia siitä, milloin työnantajan tulee ilmoittaa työntekijälle seuraavasta työvuorosta. Ne eivät myöskään olleet painostaneet työnantajaa tästä seikasta, koska siitä ei ollut ollut riitaa, eikä asiasta ollut esitetty puolin tai toisin mitään vaatimuksia.

Työnjohto- ja liikkeenjohtovaltaa koskevat työehtosopimuksen määräykset eivät poistaneet tai muuttaneet edellytystä painostustarkoituksen kohdistumisesta työehtosopimuksen määräyksiin, koska työrauhavelvoite koskee ainoastaan velvoitetta pidättäytyä sellaisista työtaisteluiksi katsottavista painostustoimista, jotka kohdistuvat työehtosopimuksessa säänneltyyn asiaan (TT 2011:54).

Työehtosopimuksen 23 §:n työrauhaa koskevan määräyksen mukaan työehtosopimuksen voimassaoloaikana ei saanut ryhtyä lakkoon, sulkuun eikä muuhun niihin verrattavaan toimenpiteeseen, joka kohdistuu tämän sopimuksen määräyksiä vastaan tai tarkoittaa tämän sopimuksen muuttamista. PALTA ry:n ja VR-Yhtymä Oy:n syys- ja lokakuussa 2019 esittämien kantojen mukaan työehtosopimusmääräykset eivät säännelleet mitenkään työvuoroista ilmoittamisen määrämuotoa.

Työehtosopimuksen 22 §:n tarkoittamia erimielisyysneuvotteluita voidaan käydä ja käydäänkin myös muista kuin työehtosopimuksen tulkintaa koskevista asioista. Siten sillä seikalla, että asiasta on neuvoteltu erimielisyysneuvotteluissa, ei ole näyttöarvoa siitä, mitä työehtosopimus on säännellyt.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä siitä asiasta, johon PALTA ry väittää työnseisauksen uhan kohdistuneen. Työnantaja ei voi pelkän direktio-oikeuden nojalla velvoittaa työntekijöitä tarkistamaan työaikajärjestelmästä työvuoroaan.

Vastuu työtaistelutoimenpiteistä

Työnseisauksen uhka ei ollut kohdistunut työehtosopimuksen määräyksiin eikä näin ollen RAU ry:tä tai ammattiosastoja tullut tuomita maksamaan hyvityssakkoja työrauhavelvollisuuden rikkomisesta tai valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

RAU ry ei ollut rikkonut työrauhavelvollisuuttaan, koska se ei ollut toimeenpannut työnseisauksella uhkaamista eikä ollut myötävaikuttanut siihen. RAU ry ei ollut ottanut työnseisausta tai sen uhkaa viestinnässään tai muutoinkaan nimiinsä. RAU ry oli ainoastaan tiedottanut ammattiosastojen tekemästä ja jäsenilleen jo tiedottamasta ratkaisusta. Myös vaatimus valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä oli hylättävä, koska RAU ry oli ryhtynyt toimiin työnseisauksen uhan päättämiseksi. Toimet olivat olleet tehokkaita, koska uhka oli päättynyt pian tämän jälkeen.

Ammattiosastojen osalta vaatimus valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä oli joka tapauksessa hylättävä, koska PALTA ry tai VR-Yhtymä Oy eivät olleet toimittaneet niille valvontakirjettä. Helsingin ammattiosastolle PALTA ry tai VR-Yhtymä Oy eivät olleet muutoinkaan esittäneet vaatimuksia valvontavelvoitteen täyttämiseksi. VR-Yhtymä Oy:n edustajan kanssa käydyissä keskusteluissa Riihimäen ammattiosaston puheenjohtaja ei ollut edustanut Helsingin ammattiosastoa. RAU ry ja ammattiosastot ovat eri oikeushenkilöitä, eikä yksin viestintä RAU ry:lle tai toiselle ammattiosastolle merkitse eikä voi merkitä valvontavelvoitteen muodostumista toiselle ammattiosastolle.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. PALTA ry:n valvontakirje, sähköposti 6.10.2019 kello 19.01

2. Tiedote RAU ry:n verkkosivuilla 6.10.2019

3. Tiedote RAU ry:n verkkosivuilla 6.10.2019 Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry:n osallistumisesta työtaisteluun 7.10.2019

4. Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry:n työtaisteluilmoitus 6.10.2019

5. Tiedote RAU ry:n verkkosivuilla 6.10.2019 Rautatiealan Unionin Riihimäen veturinkuljettajat ry:n osallistumisesta työtaisteluun 7.10.2019

6. Rautatiealan Unionin Riihimäen veturinkuljettajat ry:n työtaisteluilmoitus 6.10.2019

7. Ylen uutinen 6.10.2019

8. RAU ry:n puheenjohtaja A:n julkaisu lakon perumisesta Twitterissä 6.10.2019

9. Pääluottamusmiehen ja työnantajan välinen erimielisyysmuistio 2.10.2019

10. RAU ry:n puheenjohtaja A:n julkaisu työtaistelusta ja työtuomioistuimesta Twitterissä 6.10.2019

11. Helsingin Sanomien artikkeli

12. Tiedote RAU ry:n verkkosivuilla 6.10.2019 työtaistelujen peruuntumisesta

13. Sähköpostiviesti työtaistelun kohteena olevan erimielisyyden toimittamisesta erimielisyysmenettelyyn Paltalle 2.10.2019

Vastaajan ja kuultavien kirjalliset todisteet

1. Tiedote 6.10.2019 (kantajan todiste 5)

2. Erimielisyysmuistio 2.10.2019 (kantajan todiste 9)

3. Helsingin Sanomien artikkeli

4. Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja 20.11.2011

5. Erimielisyysmuistio 2.10.2019 (kantajan todisteen nro 13 liite)

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Asiassa on riidatonta, että kuultavina olevat ammattiosastot ovat tehneet päätöksen työtaistelusta ja tiedottaneet siitä asian taustasta ilmenevällä tavalla. Työtaistelun piiriin on kuulunut 65 Helsingin osaston työntekijää ja 11 Riihimäen osaston työntekijää.

Keskeinen riitakysymys koskee sitä, onko työtaistelu kohdistunut voimassa olleen työehtosopimuksen määräyksiin. Riidatonta on, että työtaistelun syynä on ollut VR-Yhtymä Oy:n käyttöön ottama uusi toimintamalli, jolla niin kutsuttujen heittomiesten työvuorojen ilmoittamistapaa on muutettu.

Vastaaja ja kuultavat ovat vedonneet siihen, että työnantaja oli muuttaessaan työvuorojen ilmoittamistapaa pyrkinyt määräämään työntekijöiden vapaa-ajan käytöstä, johon työnantajan työnjohto-oikeus ei ulottunut. Työtaistelulla oli siten vastustettu asiaa, jota työehtosopimus tai työehtosopimuslain mukainen työrauhavelvoite ei koskenut.

Asiassa on selvitetty, että työehtosopimuksessa oli ollut syksyyn 2011 saakka heittomiesten työvuoroja koskeva määräys, jonka mukaan työnantajalla oli ollut työehtosopimuksen perusteella oikeus määrätä työntekijä vapaa-aikanaan tarkistamaan työmääräyksiä, ja työntekijä oli saanut siitä vastikkeena 20 minuuttia palkallista työaikaa. Tuo määräys oli poistettu työehtosopimuksesta 20.11.2011 eikä voimassa ollut työehtosopimus ole sisältänyt vastaavaa määräystä. Sopimuksessa on kuitenkin edelleen ollut työvuorojärjestelyjä koskeva määräys ajankohdasta, jolloin työnantajan on tullut viimeistään ilmoittaa heittomiesten työvuoroista (5 §:n 6. kohdan kolmas kappale).

Työehtosopimusta on asiassa esitetyn selvityksen perusteella edellä mainitun määräyksen poistamisesta huolimatta vakiintuneesti sovellettu vuosien ajan siten, että työnantaja on voinut ilmoittaa tekstiviestitse tai muutoin puhelimitse työntekijän työvuoron sitä edeltävänä päivänä, joka on voinut olla myös työntekijän vapaapäivä. Tätä käytäntöä ei ole aiemmin riitautettu. Nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa työnantajan toimeenpanema muutos on tarkoittanut sitä, että työntekijä on joutunut matkapuhelimellaan erikseen kirjautumaan sähköiseen tietojärjestelmään saadakseen selville mahdollisen työvuoronsa.

Koska työvuorot on jo aiemmin osapuolten yhteisesti hyväksymin tavoin voitu ilmoittaa myös työntekijän vapaapäivänä, viittaa tämä osapuolten välillä noudatettu käytäntö siihen, että vastaajan ja kuultavien väite työnjohto-oikeuden ulottamisesta työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaisesti vapaa-ajalle on aiheeton.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vaatimukset ja vastalauseet, joiden aiheena ovat työnantajan työnjohdolliset ratkaisut, kohdistuvat työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen, vaikka kysymyksessä olevasta asiasta ei olisi muita yksityiskohtaisia määräyksiä työehtosopimuksessa. Määräyksen kautta myös työnantajan liikkeenjohdolliset ratkaisut saavat työrauhasuojan (Saloheimo: Työ- ja virkaehtosopimusoikeus 2020, s. 225).

Työtuomioistuin katsoo, että työvuorojen ilmoittamistavan muuttamista on pidettävä tällaisena työnjohto-oikeuden ja siten työrauhasuojan piiriin kuuluvana liikkeenjohdollisena ratkaisuna.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella asianomaisten liittojen välillä on työtaistelun aikaan ollut käynnissä erimielisyysmenettely, joka on pääluottamusmiehen ja työnantajan välisen erimielisyysmuistion 2.10.2019 (K9) perusteella koskenut heittomiesten työvuorojen ilmoittamista. Erimielisyys on selvityksen perusteella edennyt paikalliselta tasolta työehtosopimuksen tulkintaa koskevana riitana liittojen välille (K13). Paikallisesta muistiosta ilmenee, että molempien riidan osapuolten kannanottojen mukaan erimielisyyden kohteena on ollut heittomiesten työvuoroja koskeva 5 §:n 6. kohdan määräys, johon liittyen molemmat osapuolet ovat ottaneet kantaa työvuorojen ilmoittamistapaan määräyksen sanamuotoon viitaten.

Nämä seikat viittaavat siihen, että osapuolten välinen erimielisyys on koskenut tätä työtaistelun syyksi ilmoitettua asiaa. Johtopäätöstä puoltavat myös työntekijäpuolen julkisuudessa esittämät kannanotot, joissa on tuotu esiin, että työtaistelun kohteena on ollut ilmoittamistapaa koskeva työehtosopimuksen tulkintariita (K2-K7, K10-K11). Merkitystä ei ole sillä, ettei voimassa olleessa työehtosopimuksessa ole ollut vuonna 2011 poistettua määräystä vastaavaa nimenomaista määräystä työvuorojen ilmoittamistavasta.

Työtuomioistuin katsoo, että työnantajalla on työnjohto-oikeutensa perusteella ollut tällaisessa erimielisyystilanteessa tulkintaetuoikeus. Työntekijäpuoli on voinut riitauttaa tämän tulkinnan työehtosopimuksen ja oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain mukaisessa järjestyksessä, ei kuitenkaan ryhtymällä työtaistelutoimenpiteisiin työehtosopimuksen voimassa ollessa (ks. TT 2020:40).

Työntekijäpuoli on pyrkinyt työtaistelulla painostamaan työnantajaa luopumaan uuden työvuorojen ilmoittamistavan käyttöönotosta ja omaksumaan työntekijäpuolen kannan mukaisen tulkinnan työehtosopimuksen määräysten oikeasta sisällöstä. Työtaistelu on siten kohdistunut voimassa olleen työehtosopimuksen lisälehti 8 yleisten määräysten toisen kohdan työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen sekä työehtosopimuksen 5 §:n 6. työvuorojärjestelyt -kohdan kolmanteen kappaleeseen.

Ammattiosastojen ja ammattiliiton vastuu

Kuultavina olevat ammattiosastot ovat työtaistelusta päättäessään ja siitä ilmoittaessaan rikkoneet työrauhavelvollisuutensa.

RAU ry on työtaistelua edeltäneenä päivänä julkaissut internet-sivuillaan asian riidattomassa taustassa mainitut tiedotteet työtaistelun perusteesta, ajankohdasta ja laajuudesta sekä

ammattiosastojen osallistumisesta siihen (K2, K3 ja K5). Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä (TT 2015:135) ennen työtaistelun alkamista tapahtuneen työrauhatoimenpiteestä tiedottamisen on katsottu johtaneen ammattiliiton vastuuseen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta (ks. myös TT 2019:31). Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa työtaistelutoimenpiteen tukemiseen osaltaan viittaa myös se, että RAU ry:n puheenjohtaja on ”omalta puoleltaan” vahvistanut työtaistelujen perumisen Twitterissä 6.10.2019 (K8). Lisäksi RAU ry:n puheenjohtajan julkisuudessa esittämät työtaistelun aihetta koskevat kannanotot (K10, K11) ja niiden sisältö viittaavat siihen, että yhdistys on ollut toimeenpanemassa tai vähintäänkin edistämässä työehtosopimuslain vastaisia työtaistelutoimia. RAU ry:n on edellä mainitulla menettelyllään katsottava rikkoneen työrauhavelvollisuutensa (vrt. esim. TT 2019:4).

Hyvityssakot

Hyvityssakkojen määriä arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

RAU ry ja ammattiosastot ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2.500 euroa, Rautatiealan Unionin Riihimäen Veturinkuljettajat ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 1.250 euroa ja Rautatiealan Unioni RAU ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3.500 euroa.

Rautatiealan Unioni RAU ry, Rautatiealan Unionin Helsingin veturinkuljettajien osasto ry ja Rautatiealan Unionin Riihimäen Veturinkuljettajat ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.562,50 euroa, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Pärnänen puheenjohtajana sekä Saarensola, Nyyssölä, Lavikkala, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Valmistelija on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.