Labor court dismisses union claims where employer followed reduction rules or union failed to monitor violations.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko työnantaja menetellyt työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen vastaisesti 43 ahtaajan työsopimukset irtisanoessaan.

Kanne jätettiin tutkimatta niiden 12 ahtaajan osalta, joiden osalta Kymenlaakson käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus olivat todenneet, ettei työnantajalla ollut työsopimuslain mukaista perustetta heidän irtisanomiselleen. Kanne hylättiin niiden 15 ahtaajan osalta, joille kantaja ei ollut ilmoittanut henkilökohtaista verrokkia tai joille oli ilmoitettu useampi verrokki.

Kantaja oli ilmoittanut tutkittavana olevien ahtaajien ryhmästä henkilökohtaisen verrokin 19 ahtaajalle. Työnantaja esitti kolmen ahtaajan osalta perustellun ja luotettavan selvityksen siitä, miksi kyseinen ahtaaja oli irtisanottu hänen verrokikseen ilmoitetun ahtaajan asemesta. Kanne hylättiin näiden ahtaajien osalta. Työnantajan todettiin rikkoneen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä niiden 16 ahtaajan osalta, joiden osalta se ei esittänyt edellä mainittua selvitystä. Työnantaja tuomittiin tältä osin hyvityssakkoon.

Irtisanottujen ahtaajien työsuhteet päättyivät vuonna 2010. Työnantajayhdistys sai tietää erimielisyydestä ensimmäisen kerran alkuvuonna 2011. Näin ollen työnantajayhdistys ei ollut laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan ja siihen kohdistunut hyvityssakkovaatimus hylättiin. (Ään.)

TT 2015:113 ja TT 2014:36

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJAT

Satamaoperaattorit ry

Steveco Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, irtisanomisjärjestys

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Asia R 52/12 on pantu vireille työtuomioistuimeen 13.6.2012 toimitetulla haastehakemuksella. Työtuomioistuin on täydennyttänyt haastehakemusta, minkä jälkeen asiassa on pyydetty vastaukset. Asiassa on toimitettu suullisen valmistelun istunnot 3.12.2012 ja 3.4.2013 sekä kaksi pääkäsittelyistuntoa 27.8. ja 15.10.2013.

Työtuomioistuin on 15.10.2013 antamallaan päätöksellä jättänyt asian lepäämään, kunnes Kymenlaakson käräjäoikeudessa vireillä olevassa samaa asiakokonaisuutta koskevassa asiassa L 12/5656 annettu ratkaisu 13/12674 on lainvoimainen. Itä-Suomen hovioikeus on 26.6.2014 antanut tuomion Nro 446. Korkein oikeus on 16.9.2016 päättänyt, ettei se myönnä asiassa valituslupaa, joten Itä-Suomen hovioikeuden tuomio on lainvoimainen. Käräjä- ja hovioikeuden tuomiot on tähän asiaan vaikuttavilta osin kuvattu tarkemmin jäljempänä.

Työtuomioistuin on Itä-Suomen hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulon jälkeen pyytänyt asianosaisilta lausumat sekä toimittanut suullisen valmistelun 4.5.2017 ja pääkäsittelyn 8.11.2017. Pääkäsittelyssä on otettu vastaan asian todistelu kokonaisuudessaan.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Ahtausalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa irtisanomissuojasopimuksessa 2001 (TT-SAK) on muun ohella seuraava työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva 17 §:n määräys.

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Steveco Oy (jäljempänä myös työnantaja tai yhtiö) on huhtikuussa 2010 irtisanonut tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla 64 Kotkan sataman ahtaajaa. Asianosaisten välillä on erimielisyys työvoiman vähentämisjärjestyksestä 43 ahtaajan osalta. Asiassa on kysymys siitä, onko yhtiö vastoin irtisanomissuojasopimuksen vähentämisjärjestystä koskevaa 17 §:n määräystä irtisanonut ennen muita tärkeitä ammattityöntekijöitä ja pitkään yhtiön palveluksessa olleita työntekijöitä sekä selvittämättä työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrää.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ilmoitti Satamaoperaattorit ry:lle 1.2.2011 tuovansa erimielisyyden neuvoteltavaksi. AKT toi paikallisen erimielisyysmuistion Satamaoperaattorit ry:lle 16.2.2011, mutta erimielisyyspöytäkirja allekirjoitettiin liittojen välillä vasta 12.12.2011. Työsuhteet päättyivät jo vuoden 2010 puolella.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa Steveco Oy:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 17 §:n vastaisesti irtisanomalla A:n, B:n, C:n, D:n, E:n, F:n, G:n, H:n, I:n, J:n, K:n ja L:n, M:n, N:n, O:n, P:n, Q:n ja R:n, jotka ovat olleet tärkeitä ammattityöntekijöitä ja tuomitsee Steveco Oy:n 5.000 euron hyvityssakkoon;

- vahvistaa Steveco Oy:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 17 §:n vastaisesti irtisanomalla S:n, T:n, U:n, V:n, W:n, X:n, Y:n, Z:n, Å:n, Ä:n, Ö:n, A1:n, B1:n, C1:n ja D1:n, E1:n, F1:n, G1:n, H1:n, I1:n, J1:n ja K1:n ottamatta huomioon heidän osaltaan heidän työsuhteensa pitkää kestoaikaa ja tuomitsee Steveco Oy:n 5.000 euron hyvityssakkoon;

- vahvistaa Steveco Oy:n menetelleen irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 17 §:n vastaisesti irtisanomalla I1:n, H:n, K:n, P:n, Å:n, L1:n, Ä:n, M1:n, N1:n, G:n, I:n, C1:n, T:n ja G1:n ottamatta huomioon heidän huoltovelvollisuuttaan ja tuomitsee Steveco Oy:n 10.000 euron hyvityssakkoon;

- tuomitsee Satamaoperaattorit ry:n 20.000 euron hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä; ja

- velvoittaa Satamaoperaattorit ry:n ja Steveco Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 4.306 eurolle 15.11.2013 lukien ja 3.964 eurolle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Yhtiö on työehtosopimusta tieten rikkoen jättänyt noudattamatta irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä irtisanomalla useita tärkeitä ammattityöntekijöitä. Yhtiö ei ole kiinnittänyt irtisanottavia valitessaan huomiota myöskään työsuhteiden kestoaikaan eikä työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrään.

Työnantaja on irtisanonut tärkeitä ammattityöntekijöitä, jollaisina voidaan pitää kuusi tai seitsemän pätevyyslisää omaavia ahtaajia, sillä keskimäärin ahtaajilla Suomen satamissa on neljä tai viisi pätevyyslisää. Pätevyyslisän saaminen edellyttää erityistä koulutusta ja ammattitaidon osoittamista. Tämän johdosta yhtiö on irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti irtisanonut 18 ahtaajaa eli kuusi tai seitsemän pätevyyslisää saavuttaneet kannevaatimuksessa 1. mainitut työntekijät. Irtisanottujen 18 ahtaajan sijaan olisi tullut irtisanoa seuraavat ahtaajat (suluissa pätevyyslisien lukumäärä).

Irtisanottu ahtaaja Verrokki

A (7)....................... O1 (4)

B (7)....................... P1 (4)

C (7)........................Q1 (5)

D (7)....................... R1 (5)

E (7)....................... S1 (5)

K (7)....................... T1 (4)

F (7)....................... U1 (5)

G (7)....................... V1 (5)

H (7)...................... W1 (4)

I (7)......................... X1 (4)

J (7)........................ Y1 (4)

L (7)........................ Z1 (5)

M (6)...................... W1 (4)

N (6)....................... Å1 (5)

O (6) ...................... Ä1 (1)

P (6)....................... Ö1 (1)

Q (6)....................... A2 (5)

R (6)....................... B2 (5)

Työnantaja ei ole ottanut huomioon myöskään työsuhteiden kestoaikaa, sillä irtisanottavaksi on valittu edellä mainittujen lisäksi 23 muutakin pitkäaikaista työntekijää, joiden sijasta irtisanottavaksi olisi pitänyt valita työvuosissa mitaten selvästi paljon vähemmän aikaa yrityksen palveluksessa olleita ahtaajia. Yhtiö on sanotulla perusteella rikkonut työehtosopimusta irtisanomalla kannevaatimuksessa 2. mainitut työntekijät. Irtisanottujen 23 ahtaajien sijaan olisi tullut irtisanoa seuraavat ahtaajat (suluissa työsuhteiden alkupäivämäärät).

Irtisanottu ahtaaja.............. Verrokki

S (20.5.1977)...................... C2 (29.4.2004)

T (5.6.1978)........................ D2 (14.4.1997)

U (2.4.1979)........................ E2 (6.3.2006)

V (15.9.1980) ..................... F2 (6.3.2006)

W (2.2.1981)....................... G2 (29.9.2005)

X (2.2.1981)........................ H2 (27.4.1998)

Y (18.5.1981)....................... I2 (31.5.2005)

Z (1.6.1981)......................... J2 (3.4.2001)

Å (1.10.1982)....................... K2 (5.7.2004)

Ä (1.2.1984)......................... L2 (5.7.2004)

Ö (10.6.1985)...................... M2 (20.3.1995)

M1 (3.7.1987)...................... N2 (7.2.2006)

A1 (4.9.1986)....................... O2 (5.7.2004)

B1 (1.10.1987)..................... P2 (24.6.2007)

..............................................D2 (14.4.1997)

C1 (1.10.1987)..................... Q2 (29.4.2004)

D1 (1.2.1989)....................... R2 (11.6.1998)

I1 (5.3.1990)......................... S2 (22.6.1998)

E1 (2.4.1990)........................ T2 (5.7.2004)

J1 (30.9.1990)....................... Q2 (29.4.2004)

...............................................O2 (5.7.2004)

F1 (6.5.1991)......................... U2 (5.7.2004)

G1 (5.4.1992) ....................... V2 (28.9.2005)

H1 (7.12.1993)...................... W2 (29.9.2005)

L1 (25.3.1998)....................... X2 (29.9.2005)

N1 (6.3.2006)......................... Y2 (6.3.2006)

Työnantajan olisi tullut valita irtisanottavat niistä 78 ahtaajasta, joiden työsuhde oli alkanut 1997 tai sen jälkeen ja joilla on alle kuusi pätevyyslisää. Irtisanomisten jälkeen yhtiön palvelukseen on jäänyt nosturinkuljettajat pois lukien 27 ahtaajaa, joiden työsuhde oli alkanut vuonna 2000 tai sen jälkeen ja joilla on enintään viisi pätevyyslisää ja 32 ahtaajaa, joiden työsuhde oli alkanut vuosina 1997, 1998 tai 1999.

Työnantaja ei ole irtisanottavia valittaessa ottanut huomioon työntekijöiden huoltovelvollisuuden määrää, sillä irtisanominen on kohdistettu irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti 14 kannevaatimuksessa 3. mainittuun ahtaajaan, joilla on alaikäisiä huollettavia. I1:lla on viisi huollettavaa, H:lla on neljä huollettavaa sekä K:lla ja P:lla kullakin kolme huollettavaa. Kahden lapsen huoltajia ovat Å, L1 ja Ä. Yhden lapsen huoltajia ovat M1, N1, G, I, C1, T ja G1. Työnantaja on laiminlyönyt selvittää, keillä ahtaajista on huollettavia ja ottaa tämä irtisanottavia valitessaan huomioon.

Yhtiön palvelukseen on jäänyt yhteensä 59 sellaista irtisanottujen kanssa samaa työtä tekevää ahtaajaa, joista työnantajan olisi pitänyt työehtosopimuksen mukaan valita irtisanottavat kanteessa mainittujen työntekijöiden sijasta ammattitaito, työsuhteiden kestoaika ja huoltovelvollisuus huomioon ottaen.

Itä-Suomen hovioikeuden lainvoimaisen tuomion mukaan irtisanomisesta on päätetty syrjivin perustein, mikä osoittaa, ettei yhtiö ole noudattanut irtisanomisjärjestystä. Edellä mainitulla perusteilla yhtiö on irtisanonut työehtosopimusta tieten rikkoen 43 ahtaajan työsopimukset.

Satamaoperaattorit ry olisi ollut velvollinen ennen irtisanomisia selvittämään yhtiölle työehtosopimuksesta johtuvan velvollisuuden noudattaa työvoiman vähentämisjärjestystä. Kun on ollut kysymys näin suuren työntekijämäärän irtisanomisesta, työnantajaliitto olisi ollut ennakolta velvollinen valvomaan, ettei yhtiö riko työehtosopimusta. Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Satamaoperaattorit ry:lle hyvityssakkoa tuomitessa sen määrää korottavana tekijänä tulee ottaa huomioon se, että kysymys on joukkoirtisanomisista ja että Satamaoperaattorit ry olisi voinut vaikuttaa yhtiön toimintaan tosiasiallisesti siten, ettei yhtiö olisi rikkonut työehtosopimusta.

VASTAUS

Vaatimukset

Satamaoperaattorit ry ja Steveco Oy ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta Z:n, L:n, H1:n, P:n, G1:n, Q:n, J:n, Ö:n, F1:n, K:n, X:n, Y:n, R:n ja E1:n osalta.

Steveco Oy on lisäksi vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta niiltä osin kuin kantaja on muuttanut valmisteluistunnossa 4.5.2017 vaatimuksiaan jakamalla irtisanotut henkilöt kolmeen ryhmään ja esittänyt uuden vaatimuksen vastaajien tuomitsemisesta kolmeen hyvityssakkoon.

Satamaoperaattorit ry ja Steveco Oy ovat toissijaisesti ja muilta osin vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n velvoitetaan korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n oikeudenkäyntikulut 4.445 eurolla, Steveco Oy:n oikeudenkäyntikulut asiamies Mutrun osalta 24.4.2017 saakka 5.974 eurolla ja asiamies Uotin osalta 24.4.2017 lähtien 25.682,50 eurolla, kaikki määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Kanneaika asiassa on kaksi vuotta. Sen jälkeen asiassa ei voi enää esittää uusia vaatimuksia. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n (AKT ry) kannevaatimukset tulee jättää tutkimatta niiden irtisanottujen henkilöiden osalta, joiden osalta Itä-Suomen hovioikeus on lainvoimaisesti todennut, ettei kollektiivista irtisanomisperustetta ole ollut olemassa. Kannevaatimukset tulee jättää tutkimatta myös niiltä osin kuin kantaja on työtuomioistuimessa 4.5.2017 toimitetussa valmisteluistunnossa muuttanut kannevaatimuksia jakamalla irtisanotut henkilöt kolmeen ryhmään ja esittämällä uuden kannevaatimuksen, jonka mukaan vastaajat tulee tuomita kolmeen hyvityssakkoon, yhteen kunkin kanteessa tarkoitetun ryhmän osalta.

Steveco Oy (yhtiö) on noudattanut työvoiman vähentämisjärjestystä irtisanoessaan ahtaajia keväällä 2010. Satamaoperaattorit ry:tä työvoimanvähentämisjärjestystä koskevasta erimielisyydestä informoitiin vasta vuonna 2012, joten Satamaoperaattorit ry:llä ei ollut mahdollisuutta ottaa kantaa työvoiman vähentämisjärjestyksen käytännön toteuttamiseen.

Työvoiman vähentäminen toteutettiin siten, että yhtiössä selvitettiin irtisanomisjärjestykseen liittyvä lainsäädäntö ja mahdollisesti huomioon otettavat työehtosopimukset sekä keskusjärjestöjen väliset asiaan liittyvät sopimukset. Nämä työvoiman vähentämisessä noudatettavat periaatteet kirjattiin myös lain määräämään muutosturvan toimintasuunnitelmaan, joka laadittiin yhteistoiminnassa jo neuvotteluiden aikana. Ennen irtisanomisten toteuttamista henkilöstöpäällikkö selosti yksiköiden johtajille työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan työehtosopimusmääräyksen sisällön ja muut huomioitavat asiat. Irtisanomiset kohdennettiin suunnilleen samassa suhteessa eri yksiköihin ja organisaatioihin eli työvoimaa jouduttiin vähentämään tasaisesti koko yhtiössä. Tämä oli myös ammattiosaston näkemys.

Yksiköiden johtajat apunaan tuotantopäälliköt valitsivat irtisanottavat henkilöt. Yrityksen kannalta tärkeitä ammattityöntekijöitä ei voitu määritellä siten, että kaikki tietyn osaamisen hallitsevat ahtaajat olisivat olleet etuoikeutettuja töihin. Vaikka esimerkiksi nosturinkuljettajalla on avainosaamista, ei vähentyneen liikenteen vuoksi nosturinkuljettajiakaan tarvittu enää yhtä paljon kuin aikaisemmin. Siksi tärkeät ammattityöntekijät valittiin siten, että kunkin tehtäväkentän osaajista määriteltiin erikseen tärkeät ammattityöntekijät siten, että yhtiön toiminnan jatkuvuus olisi turvattu. Yhtiöllä on tarvetta toisaalta moniosaajille, mutta toisaalta myös tiettyjen tehtävien erityisosaajille.

Kunkin ahtaajan pätevyyslisien lukumäärästä ei ollut merkittävää apua tärkeiden ammattityöntekijöiden valinnassa. Pätevyyslisät kuvaavat kaavamaisesti osaamista. Esimerkiksi koneahtaajapätevyyden (pätevyyslisä 2) voi saavuttaa yhden koneen tyydyttävällä käyttötaidolla. Toisaalta toinen ahtaaja saattaa hallita erinomaisesti useita koneita, mutta silti hänelläkin on vain yksi pätevyyslisä. Pätevyyslisän käyttökelpoisuutta arviointiperusteena heikentää myös se, että pätevyyslisää ei menetä ammattitaidon heikentyessä. Pois lukien pitkäaikaissairaudet pätevyyslisää maksetaan työuran loppuun, vaikka työntekijä olisi esimerkiksi harjoituksen puutteen vuoksi menettänyt ammattitaitonsa kyseisen pätevyyslisän osoittamassa työssä. Pätevyyslisä, nimensä mukaisesti, on enemmänkin palkanlisä kuin ammattitaidon ja käytettävyyden mittari.

Kantajan listaamia tärkeitä ammattityöntekijöitä ei tarvitse verrata muihin työntekijöihin. Työehtosopimus ei aseta työnantajalle velvollisuutta irtisanoa viimeksi henkilöitä, jotka olisivat vähän pätevämpiä kuin heille ilmoitetut verrokit. Työehtosopimus asettaa "yrityksen toiminnalle tärkeät ammattityöntekijät" ryhmänä irtisanomisjärjestyksessä suojattuun asemaan viimeksi irtisanottavina henkilöinä. Irtisanottavia henkilöitä harkittaessa tämä ryhmä asetetaan ensin suojaan irtisanomisilta ja heitä käsitellään omana ryhmänään. Irtisanottu työntekijä ei sijoitu tärkeiden ammattityöntekijöiden ryhmään sillä perusteella, että hänellä on kuusi tai seitsemän pätevyyslisää. Näin ollen hyvityssakkovaatimus tulee hylätä ensimmäiseen ryhmään kuuluvien henkilöiden osalta.

Toissijaisesti ensimmäisen ryhmän henkilöitä tarkasteltaessa tulee huomioida, että eräillä listan irtisanotuilla ja heidän verrokeillaan on vain yhden tai kahden pätevyyslisän ero. Vähäinen ero pätevyyslisien määrässä irtisanotun ja verrokin välillä ei ole työehtosopimuksen irtisanomisjärjestysmääräyksen tietensä rikkomista.

Mikäli listassa yksi mainitut henkilöt olisivat todellisuudessa olleet yrityksen toiminnalle kannalta tärkeitä ammattityöntekijöitä, yhtiö ei olisi valinnut heitä irtisanottaviksi. Tämä korostaa entisestään sitä, että näyttötaakka kunkin henkilön tärkeän ammattityöntekijän asemasta on kantajalla.

Työnantajalla oli käytettävissään palvelussuhteen kestoa koskevat tiedot ja tähän kiinnitettiin huomiota muiden kriteerien rinnalla valittaessa irtisanottavia työntekijöitä.

Yhtiön mahdollisuudet selvittää työntekijöiden huoltovelvollisuudet ovat olleet heikot ja jouduttiin tulemaan toimeen niillä tiedoilla, jotka johtajilla ja tuotantopäälliköillä olivat käytettävissä. Noin 500 ahtaajan haastatteleminen ei ollut käytännössä mahdollista. Ammattiosastoa oli pyydetty auttamaan tiedonhankintaprosessissa, mutta ammattiosasto kieltäytyi tästä. Ammattiosasto on suhtautunut myös perinteisesti kielteisesti kyselyihin, joita työnantaja suuntaa suoraan ahtaajille. Kyselyn lähettäminen ahtaajille olisi hyvin mahdollisesti johtanut ulosmarssiin. Ulosmarssi lopulta toteutuikin, kun irtisanomisista ilmoitettiin.

Kantajan listassa kolme on mainittu irtisanottuja työntekijöitä, joiden osalta kantaja AKT ry on väittänyt työnantajan rikkoneen irtisanomisjärjestystä heidän huoltovelvollisuutensa takia. Kantaja ei ole kuitenkaan yksilöinyt näiden henkilöiden verrokkeja, mikä on yksin tämän ryhmän osalta esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hylkäämisperuste. Verrokki on muuttunut myös eräiltä toiseen listaan kuuluvilta henkilöiltä, joiden osalta kantaja on väittänyt työnantajan rikkoneen irtisanomisjärjestystä valitessaan henkilön irtisanottavaksi tämän pitkästä työsuhteesta huolimatta. Myös näissä tilanteissa verrokin puuttuminen on peruste jättää henkilö huomiotta hyvityssakkoa harkittaessa. Lisäksi saman verrokin ilmoittaminen useammalle irtisanotulle on peruste hylätä hyvityssakkovaatimus näiden irtisanottujen osalta.

Irtisanomismääräystä sovelletaan määräyksen sanamuodon mukaisesti vain muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneisiin irtisanomisiin. Tässä tapauksessa Itä-Suomen hovioikeus on katsonut, että osa nyt kysymyksessä olevista henkilöistä on valittu irtisanottaviksi syrjivin perustein. Näin ollen näitä henkilöitä ei ole irtisanottu muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä, eikä heitä tule ottaa huomioon hyvityssakkoa harkittaessa. Koska irtisanomisperusteen arviointi kuuluu yleiselle tuomioistuimelle, Itä-Suomen hovioikeuden tuomio tulee ottaa tältä osin sellaisenaan työtuomioistuimen ratkaisun pohjaksi, eikä työtuomioistuin voi arvioida uudelleen sitä, millä perusteella henkilö on irtisanottu.

Se, että hovioikeus on katsonut, että eräät irtisanotut on valittu irtisanottaviksi syrjivin perustein, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työnantaja olisi näiltä osin myös rikkonut työehtosopimusta. Irtisanomisjärjestyslausekkeessa ei ole tällaista kriteeriä, eikä hovioikeus ole voinut tulkita työehtosopimusta. Näin ollen hovioikeuden tuomiolla ei ole asiassa kantajan väittämää merkitystä.

Edellä kerrotut perusteet sulkevat osan kantajan listaamista henkilöistä hyvityssakkovaatimusten ulkopuolelle. Jäljelle jäävien irtisanottujen osalta työnantajalla on ollut verrokiksi ilmoitettuun henkilöön ja/tai hänen osaamiseensa ja ammattitaitoonsa liittyvä riittävä syy päätyä mieluummin irtisanotun henkilön kuin verrokin irtisanomiseen.

Yhtiö on noudattanut asiallisesti työehtosopimuksen määräystä. Työehtosopimuksen määräystä tulkittaessa on otettava huomioon myös sanat "mahdollisuuksien mukaan". Muun muassa huoltovelvollisuuden tarkempi selvittäminen ei näissä olosuhteissa ollut käytännössä mahdollista. Pyrkiessään turvaamaan yhtiön toiminnan jatkuvuuden ja ratkaisuja tehdessään yritys joutuu käyttämään kokonaisharkintaa, ottaen kuitenkin huomioon, mitä irtisanomisjärjestyksestä on määrätty.

Satamaoperaattorit ry:llä ei ollut edes teoreettista mahdollisuutta vaikuttaa työvoiman vähentämisjärjestykseen yhtiössä (TT 2011:41).

Mikäli yhtiön katsotaan tietensä rikkoneen työehtosopimusta, sille tulee tuomita rikkomuksesta yksi yhteinen hyvityssakko. Vaaditut hyvityssakot ovat joka tapauksessa määriltään liiallisia.

Oikeudenkäyntikulut

Vaikka kanne hyväksyttäisiin kokonaan tai osittain, AKT tulee velvoittaa korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut kokonaan tai suurimmalta osaltaan. AKT on jättämällä noudattamatta työtuomioistuimen määräyksiä ja muutoin oikeudenkäyntiä pitkittämällä tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheuttanut vastaajille kustannuksia.

Vastaajat ovat vaatineet jo 21.11.2012 ja 3.12.2012, että asia jätettäisiin lepäämään ja odottamaan Kymenlaakson käräjäoikeuden lainvoimaista tuomiota. AKT vastusti tätä vaatimusta, eikä kannetta jätetty lepäämään.

Vastaajat ovat lisäksi vaatineet 21.11.2012 ja 27.3.2013, että kanne hylätään, koska AKT oli laiminlyönyt toimittaa työtuomioistuimen pyytämää verrokkilistausta. AKT vastusti vaatimusta ja se hylättiin 15.4.2013.

AKT muutti valmisteluistunnossa 3.12.2012 listausta väärin irtisanotuiksi katsomistaan työntekijöistä, mikä vaikeutti entisestään kanteeseen vastaamista. Vastaajat esittivät 3.4.2013, että kanne tulisi kanteenmuutoksen takia hylätä tai jättää tutkimatta. Kantaja vastusti esitystä ja työtuomioistuin päätti 15.4.2013, että asian käsittely jatkuu pääkäsittelyssä.

Vastaajat toistivat 1.10.2013 vaatimuksen asian lepäämään jättämisestä ja jatketun pääkäsittelyn 15.10.2013 peruuttamisesta. AKT vastusti vaatimusta ja pääkäsittely aloitettiin. Työtuomioistuin päätti vasta pääkäsittelyn 15.10.2013 loppupuolella, että asia jätetään lepäämään.

TODISTELU

Muu oikeudenkäyntiaineisto

1. Tärkeät ammattityöntekijät /työsuhteen kestoaika verrokit -listaus

2. Työsuhteen kesto verrokit -listaus

3. Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 26.6.2014 nro 446 (liitteenä Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomio 30.9.2013 nro 12674)

Steveco Oy:n henkilötodistelu

1. Steveco Oy:n entinen resurssijohtaja Z2

2. Steveco Oy:n entinen yksikön johtaja Å2

3. Steveco Oy:n entinen henkilöstöpäällikkö, nykyinen henkilöstöjohtaja Ä2

Kantajan henkilötodistelu

1. AKT ry:n entinen pääluottamusmies, nykyinen sopimussihteeri Ö2

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

1. Vaatimukset kanteen osittaisesta tutkimatta jättämisestä

Valmisteluistunnossa 3.12.2012 esitetyt uudet vaatimukset

Satamaoperaattorit ry ja Steveco Oy ovat vaatineet kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta Z:n, L:n, H1:n, P:n, G1:n, Q:n, J:n, Ö:n, F1:n, K:n, X:n, Y:n, R:n ja E1:n osalta. Vastaajien mukaan kantaja teki valmisteluistunnossa 3.12.2012 oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:ssä tarkoitetun kielletyn kanteen muutoksen siten, että se lisäsi kanteeseen tärkeisiin ammattityöntekijöihin sekä työsuhteiden pidempään kestoaikaan kuuluvien työntekijöiden ryhmiin edellä mainitut 14 uutta henkilöä.

Kantaja on työtuomioistuimelle 3.6.2012 toimittamassaan haastehakemuksessa ilmoittanut yhtiön rikkoneen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa työehtosopimuksen 17 §:n määräystä yhteensä 18 ahtaajan osalta. Kantaja on kannevaatimuksen perusteluosassa nimennyt nämä 18 ahtaajaa. Lisäksi kantaja on haastehakemuksessa ilmoittanut, että irtisanotuiksi on näiden 18 ahtaajan lisäksi valikoitunut "monia muitakin" sellaisia ahtaajia, joiden sijaan olisi tullut irtisanoa muita ahtaajia. Työtuomioistuimen pyydettyä kantaja täydentämään haastehakemustaan muun muassa näiltä osin, kantaja on haastehakemuksen täydennyksessään 2.7.2012 ilmoittanut, että työnantaja on rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä yhteensä 34 ahtaajan osalta ja edelleen nimennyt nämä ahtaajat täydennetyn haastehakemuksen liitteessä 1.

Kantaja on valmisteluistunnossa 3.12.2012 muuttanut edellä mainittua vaatimustaan siten, että se on katsonut työnantajan rikkoneen työvoiman vähentämisjärjestystä yhteensä 43 ahtaajan osalta, eli poistanut listauksestaan viisi ahtaajaa ja lisännyt tärkeisiin ammattityöntekijöihin yllä mainitut 14 ahtaajaa.

Tämän vuoksi ja ottaen huomioon työtuomioistuimen 15.4.2013 antaman päätöksen sisältö työtuomioistuin hylkää kanteen muuttamista koskevan väitteen Z:n, L:n, H1:n, P:n, G1:n, Q:n, J:n, Ö:n, F1:n, K:n, X:n, Y:n, R:n ja E1:n osalta.

Kymenlaakson käräjäoikeuden ja Itä-Suomen hovioikeuden tuomiot

Vastaajat ovat lisäksi vaatineet, että asia tulisi jättää tutkimatta niiden irtisanottujen henkilöiden osalta, joiden osalta Itä-Suomen hovioikeus on lainvoimaisesti todennut, ettei työnantajalla ollut kollektiiviperustetta heidän irtisanomiseensa.

Kymenlaakson käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus ovat todenneet, että Steveco Oy oli toiminut vastoin työsopimuslain 7 luvun 1 §:ää irtisanoessaan tiettyjen kantajina olleiden ahtaajien työsuhteet ja että Steveco Oy oli päättänyt näiden ahtaajien työsuhteet syrjivin perustein. Työtuomioistuimessa nyt ratkaistavana olevassa asiassa kysymyksessä olevista ahtaajista Ä, H1, J1, F, D, V, W, N, T, A, I ja H ovat sellaisia, joiden osalta käräjä- ja hovioikeus ovat antaneet edellä kuvatun lainvoimaisen ratkaisun.

Itä-Suomen hovioikeus on lainvoimaisessa tuomiossaan Kymenlaakson käräjäoikeuden tuomion pääosin hyväksyessään todennut muun ohella, ettei Steveco Oy:llä ole ollut työsopimuslain mukaista perustetta näiden ahtaajien irtisanomiseen ja tuominnut Steveco Oy:n muun muassa maksamaan heille korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä. Näiden irtisanomisten osalta työnantajalla ei ole voinut olla myöskään työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaista irtisanomisperustetta, minkä vuoksi irtisanomisjärjestyksen rikkomista koskeva kanne on jätettävä tutkimatta työtuomioistuimessa Ä:n, H1:n, J1:n, F:n, D:n, V:n, W:n, N:n, T:n, A:n, I:n ja H:n osalta.

Valmisteluistunnossa 4.5.2017 esitetyt muutetut vaatimukset

Steveco Oy on lisäksi vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta niiltä osin kuin kantaja on muuttanut valmisteluistunnossa 4.5.2017 ja 16.5.2017 toimitetussa lisäkirjelmässään vaatimuksiaan jakamalla irtisanotut 43 ahtaajaa kolmeen ryhmään ja esittänyt uuden vaatimuksen vastaajien tuomitsemisesta kolmeen hyvityssakkoon.

Kantajan ensimmäinen vahvistusvaatimus on muotoiltu kanteen vireille tulosta 13.6.2012 valmisteluistuntoon 4.5.2017 saakka siten, että kantaja vaatii työtuomioistuinta tuomitsemaan Steveco Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 17 §:n tieten rikkomisesta. Kannevaatimuksessa ei ollut ennen valmisteluistuntoa 4.5.2017 ja lisäkirjelmää 16.5.2017 mainittu kanteessa tarkoitettujen irtisanottujen työntekijöiden nimiä tai ryhmitelty heitä eri ryhmiin. Lisäksi alkuperäisessä kanteessa ja sen täydennyksessä oli 4.5.2017 saakka vaadittu Steveco Oy:n tuomitsemista työvoiman vähentämisjärjestyksen rikkomisesta vain yhteen hyvityssakkoon.

Tässä asiassa on kysymys siitä, onko Steveco Oy tieten rikkonut työehtosopimusta ja tuomittava tällä perusteella hyvityssakkoon. Näin ollen asiassa ei ole kysymys esimerkiksi palkkasaatavasta tai irtisanomiskorvauksesta, joita koskevat kanteet tulisi nostaa kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä. Hyvityssakkoa sen sijaan voi vaatia myös tämän määräajan jälkeen, eikä kahden vuoden kanneaika tule sovellettavaksi hyvityssakkovaatimusta koskevissa asioissa.

Kantaja muutti valmisteluistunnossa 4.5.2017 ja lisäkirjelmässään 16.5.2017 kannevaatimuksiaan siten, että ensimmäinen kannevaatimus jaettiin kolmeen osaan, joissa jokaisessa lueteltiin nimeltä tietyt irtisanotut työntekijät ja se, millä perusteella Steveco Oy oli kyseisten työntekijöiden osalta rikkonut irtisanomissuojasopimuksen mukaista irtisanomisjärjestystä. Edellä mainitut työntekijöiden nimet ja ryhmittely kolmeen eri ryhmään oli aiemmin mainittu kantajan kanneperusteissa, mutta sitä vastoin ei kannevaatimuksissa. Kantaja muutti vaatimuksiaan 4.5.2017 lisäksi siten, että se vaati Steveco Oy:n tuomitsemista jokaisen kolmen ryhmän osalta erikseen hyvityssakkoon.

Asiassa jää näin ollen ratkaistavaksi, onko Steveco Oy menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä G:n, K1:n, Z:n, L:n, L1:n, C:n, P:n, O:n, A:n, A1:n, M1:n, G1:n, D1:n, Q:n, J:n, Ö:n, B:n, S:n, M:n, B1:n, F1:n, U:n, K:n, E:n, J1:n, Å:n, X:n, Y:n, R:n, I1:n, C1:n ja E1:n irtisanomisen yhteydessä.

2. Verrokkien ilmoittamisesta

Kantaja on työvoiman vähentämisjärjestyksen oikeellisuuden arvioimiseksi toimittanut työtuomioistuimelle täydennyskirjelmässä 16.5.2017 kaksi listausta irtisanottujen ahtaajien verrokeista, eli niistä henkilöistä, jotka olisi kantajan käsityksen mukaan tullut irtisanoa ennen nyt kysymyksessä olevia ahtaajia (muu oikeudenkäyntiaineisto 1. Tärkeät ammattityöntekijät / työsuhteen kestoaika verrokit -listaus ja 2. Työsuhteen kesto verrokit -listaus). Verrokkilistat koskevat täydennetyissä kannevaatimuksissa ja niiden perusteluiden ryhmissä 1. ja 2. mainittuja ahtaajia, eli niitä ahtaajia, joiden työsuhteen irtisanoessaan Steveco Oy on kantajan mukaan menetellyt irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, koska nämä olivat tärkeitä ammattityöntekijöitä tai siten, ettei ahtaajien työsuhteen pitkää kestoaikaa ollut huomioitu.

Kantaja ei ole lainkaan ilmoittanut verrokkeja ryhmän 3. ahtaajille, eli niille, jotka Steveco Oy oli kantajan mukaan irtisanonut ottamatta huomioon heidän huoltovelvollisuuttaan. Koska työvoiman vähentämisjärjestyksen oikeellisuuden arvioinnin edellytyksenä on, että kantaja osoittaa sen henkilön, joka olisi tullut kantajan käsityksen mukaan irtisanoa irtisanotun henkilön sijaan, työtuomioistuin ei voi ottaa kantaa työvoiman vähentämisjärjestyksen oikeellisuuteen niiden ahtaajien osalta, joille ei ole ilmoitettu yhtään henkilökohtaista verrokkia. Näin ollen kanne on hylättävä kanteen ryhmässä 3. mainittujen ahtaajien osalta niiltä osin kuin kannetta ei ole tässä ryhmässä mainittujen ahtaajien osalta jätetty aiemmin tutkimatta. Kanne on näillä perusteilla hylättävä I1:n, Å:n, L1:n, M1:n, N1:n, G:n ja C1:n osalta.

Kantaja ei myöskään ole ilmoittanut verrokkia K1:lle, joten kanne tulee hylätä myös K1:n osalta.

Kuten edellä on todettu, työvoiman vähentämisjärjestyksen oikeellisuuden arvioinnin edellytyksenä on, että jokaiselle irtisanotulle työntekijälle esitetään yksi verrokki. Kuten työtuomioistuimen aiemmassa ratkaisukäytännössä (esimerkiksi TT 2015:113) on todettu, verrokin tulee olla henkilökohtainen, eli samaa verrokkia ei voida esittää usealle irtisanotulle. Irtisanotulle työntekijälle ei voi myöskään ilmoittaa useampaa verrokkia, koska tällöinkään ei voida tehdä pitävää johtopäätöstä siitä, kuka työntekijöistä olisi tullut irtisanoa.

Kantaja on ilmoittanut A1:lle saman verrokin kuin E1:lle ja J1:lle ja M:lle saman verrokin kuin H:lle. Kantaja on ilmoittanut E1:lle saman verrokin kuin A1:lle ja J1:lle. Kantaja on lisäksi ilmoittanut B1:lle kaksi verrokkia, joista toinen on sama kuin T:lle ilmoitettu verrokki. Koska työvoiman vähentämisjärjestyksen oikeellisuutta ei voida näiden henkilöiden osalta arvioida henkilökohtaisen verrokin puuttuessa, kanne on hylättävä myös A1:n, M:n, B1:n ja E1:n osalta.

Kantaja on nimennyt jäljelle jäävistä ahtaajista henkilökohtaisen verrokin Z:lle, L:lle, C:lle, P:lle, O:lle, G1:lle, D1:lle, Q:lle, J:lle, Ö:lle, B:lle, S:lle, F1:lle, U:lle, K:lle, E:lle, X:lle, Y:lle ja R:lle. Asiassa jää näin ollen ratkaistavaksi, onko Steveco Oy menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä näiden yhteensä 19 ahtaajan irtisanomisen yhteydessä.

3. Työvoiman vähentämisjärjestyksestä

Ahtausalan työehtosopimuksen osana noudatettavan irtisanomissuojasopimuksen (2001 TT-SAK) työvoiman vähentämisjärjestystä koskeva 17 §:n mukaan muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Kuten työtuomioistuimen aiemmassa ratkaisukäytännössä on todettu (esimerkiksi TT 2014:36), työnantaja on työvoiman vähentämisjärjestystä koskevassa asiassa velvollinen osoittamaan, että työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä on noudatettu. Vastaajien tulee näin ollen nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa osoittaa, että työpaikkansa säilyttäneet työntekijät ovat olleet Z:aan, L:ään, C:hen, P:hen, O:hon, G1:een, D1:een, Q:hun, J:hin, Ö:hön, B:hen, S:ään, F1:een, U:hun, K:hon, E:hen, X:ään, Y:hyn ja R:ään verrattuna yhtiön toiminnalle tärkeämpiä ammattityöntekijöitä. Lisäksi kiinnitetään huomiota työsuhteen kestoon ja huoltovelvollisuuden määrään.

Työtuomioistuimen ratkaisukäytännössä todetuin tavoin työnantaja rikkoo työehtosopimuksen irtisanomisjärjestystä koskevaa määräystä jo sillä, että jättää irtisanomatta yhdenkin huonommalla sijalla olevan työntekijän. Muiden työntekijöiden asemaa irtisanomisjärjestyksessä ei tällöin tarvitse erikseen harkita.

Kantaja on vedonnut siihen, että edellä kerrotuista 19 irtisanotusta ahtaajasta C:llä, P:llä, O:lla, Q:lla, J:llä, L:llä, B:llä, K:lla, E:llä ja R:llä oli enemmän pätevyyslisiä kuin heidän verrokeikseen nimetyillä työntekijöillä. Asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella pätevyyslisien määrästä ei voida ilman osaamisalueiden laajaa hallintaa tai muuta käytettävyyttä koskevaa selvitystä suoraan tehdä sellaista johtopäätöstä, että työntekijä, jolla on enemmän pätevyyslisiä olisi yhtiön kannalta tärkeämpi ammattityöntekijä kuin sellainen työntekijä, jolla on vähemmän pätevyyslisiä (ks. myös TT 2014:36). Arvioinnissa tulee kiinnittää lisäksi huomiota muihinkin irtisanottavien valinnassa harkinnan perusteena olleisiin seikkoihin. Tällaisten seikkojen esittäminen on edellä kerrotulla tavalla työnantajan vastuulla. Työtuomioistuimen pääkäsittelyssä on kuultu irtisanottujen valinnasta ja valinnan perusteista kolmea yhtiön edustajaa, jotka ovat työskennelleet irtisanomisen aikaan yhtiön johdossa.

Steveco Oy:n entinen resurssijohtaja Z2 on työtuomioistuimessa kertonut, että yhtiössä oli tuohon aikaan neljä yksikköä, joista yksi oli hallintoyksikkö. Työntekijät liikkuivat kolmen yksikön välillä joustavasti työvuorokohtaisesti ja työskentelivät siinä yksikössä, johon heidät osoitettiin. Yksiköiden johtajat valitsivat irtisanottavat työntekijät ja laativat heistä nimilistat. Työnantajan edustajilla oli kuitenkin yhteinen näkemys henkilöistä, jotka irtisanottiin yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen ja vastaavaa käytäntöä oli noudatettu edellisen vuoden lomautuksissa. U irtisanottiin hänelle verrokiksi ilmoitetun E2:n asemesta, koska E2 toimi konttinosturin kuljettajana, eikä muu työryhmä voi toimia ilman konttinosturin kuljettajaa. X irtisanottiin H2:n asemesta, koska H2 oli tuolloin äitiysvapaalla, eikä häntä voitu vapaansa vuoksi irtisanoa. G1 irtisanottiin V2:n asemesta, koska G1 työmotivaatio ja käytettävyys olivat V2:ta heikompi.

Steveco Oy:n entinen yksikön johtaja Å2 on kertonut irtisanottavien valinnasta ja irtisanomisprosessista asiaan vaikuttavilta osin pääosin kuten Z2. Å2 on lisäksi kertonut pyytäneensä vuoromestaria ja tuotantopäällikköä merkitsemään jokaisen työntekijän kohdalle "plussaa tai miinusta" ja tiedusteli lisäksi työnjohtajien näkemyksiä yksittäisten ahtaajien ammattitaidosta ja työskentelystä. Tämän selvityksen perusteella tuli selville se, kenestä työntekijöistä voitaisiin luopua ilman, että yhtiön tuotanto kärsisi tarpeettomasti. Myös Å2:n mukaan E2 oli ansioitunut konttinosturinkuljettaja, joka oli toiminut myös koulutustehtävissä. Konttinosturinkuljettajia oli työnantajan palveluksessa vähän. U puolestaan kuljetti konetta, jonka kuljettamiseen monella muullakin ahtaajalla oli pätevyys. Näin ollen U irtisanottiin ennen E2:ta.

Steveco Oy:n entinen henkilöstöpäällikkö, nykyinen henkilöstöjohtaja Ä2 on lisäksi kertonut toimineensa asiantuntijana yhteistoimintaneuvotteluissa. Neuvotteluiden johdosta tehdyissä päätöksissä noudatettiin lakia ja työehtosopimuksen määräyksiä. Suurin osa työntekijöistä oli ollut kauan työnantajan palveluksessa, joten työnantaja tunsi heidän osaamisensa ja esimerkiksi perhesuhteensa. Perhesuhteita ei ole kuitenkaan systemaattisesti selvitetty ennen irtisanottavien valintaa. Työnantajan tiedossa oli se, että O2:lla oli huollettavanaan erityislapsi, kun taas G1:llä ei ollut kotona huollettavia. Työnantajan tiedossa oli myös, että F1:llä on kaksi huollettavaa, kun taas hänelle ilmoitetun verrokin U2:n huollettavien määrästä Pohjola ei osannut kertoa.

AKT ry:n entinen pääluottamusmies, nykyinen sopimussihteeri Ö2 on kertonut toimineensa työntekijäpuolen pääneuvottelijana yhteistoimintaneuvotteluissa, joissa työnantajalle kerrottiin, että irtisanomisissa tulee noudattaa työehtosopimuksessa mainittuja kriteereitä. Työntekijäpuoli esitti, että työnantaja olisi tiedustellut työntekijöiltä esimerkiksi kirjeitse niitä irtisanottavien valintaan vaikuttavia tietoja, jotka eivät olleet työnantajan tiedossa, mutta työnantaja ei suostunut tähän. Kun Ö2 sai tietoonsa irtisanotut työntekijät hän havaitsi, ettei työnantaja ollut noudattanut työehtosopimuksen mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä, minkä vuoksi asia riitautettiin.

Irtisanottavat on valittu työnantajapuolen todistajien kertomuksesta ilmenevällä tavalla. Erityisesti Å2:n kertomuksesta ilmenee, että työntekijöiden esimiehet, eli vuoromestarit, tuotantopäälliköt ja työnjohtajat, valitsivat irtisanottavat ja työnantajan edustajat vahvistivat valinnan. Työtuomioistuimessa ei kuitenkaan ole kuultu todistajina näitä valinnan tehneitä esimiehiä, eikä esitetty todisteina heidän irtisanottavista laatimiaan arvioita tai nimilistoja. Kukaan todistajista ei ole kertonut konkreettisesti, millä perusteella irtisanotut valikoituivat.

Vastaajayhtiön esittämästä henkilötodistelusta käy ilmi se, millä perusteilla G1, U ja X valikoituivat irtisanottaviksi heidän verrokkiensa asemesta. Koska X:n verrokki H2 oli äitiysvapaalla irtisanomisten aikaan, on selvää, ettei työnantaja ole voinut irtisanoa H2:n työsuhdetta. Näin ollen työnantaja on esittänyt riittävän selvityksen siitä, ettei yhtiö ole rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä irtisanoessaan X:n ennen H2:ta.

Z2:n ja Å2:n mukaan U irtisanottiin ennen E2:ta, koska E2 toimi konttinosturin kuljettajana tehtävässä, johon harvalla työntekijällä oli pätevyys kun taas U:n työtehtävä oli sellainen, johon useammalla työntekijällä oli pätevyys. Työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on Z2:n ja Å2:n yhdensuuntaisilla ja luotettavina pidettävillä kertomuksilla osoittanut, että E2 on yrityksen toiminnalle U:ta tärkeämpi ammattityöntekijä, joten työnantaja ei ole rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä irtisanoessaan U:n ennen E2:ta.

Å2:n kertomuksesta ilmenee, että G1 irtisanottiin V2:n asemesta, koska G1:n käytettävyys oli V2:ta heikompi. Työtuomioistuin pitää Å2:n kertomusta luotettavana selvityksenä siitä, että V2 on työnantajan toiminnalle G1:tä tärkeämpi ammattityöntekijä. Ottaen lisäksi huomioon, että V2:lla on lisäksi Ä2:n kertomuksesta ilmenevällä tavalla huolettavanaan erityislapsi kun taas G1:lla ei ole huollettavia, työnantaja ei ole rikkonut työvoiman vähentämisjärjestystä irtisanoessaan G1:n ennen V2:ta.

Kanne on edellä kerrotuilla perusteilla hylättävä X:n, U:n ja G1:n osalta.

Työnantaja ei sitä vastoin ole esittänyt konkreettista selvitystä siitä, millä perusteella Z, L, C, P, O, D1, Q, J, Ö, B, S, F1, K, E, Y ja R ovat valikoituneet irtisanottaviksi. Työnantaja ei myöskään ole esittänyt sellaista konkreettista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa, että työpaikkansa säilyttäneet työntekijät olisivat ammattitaitonsa ja käytettävyytensä puolesta yhtiön toiminnalle tärkeämpiä ammattityöntekijöitä kuin edellä mainitut henkilöt. Vaikka työtuomioistuimessa kuullut työnantajan edustajat ovat kertoneet, että irtisanottavien valinnassa noudatettiin työnantajan käsityksen mukaan lakia, työehtosopimuksen määräyksiä ja työnantajan käytäntöä eikä menetelty syrjivästi, tätä ei voida pitää riittävänä selvityksenä siitä, että työnantaja olisi irtisanottavia valitessaan noudattanut työehtosopimuksen mukaista irtisanomisjärjestystä.

Steveco Oy on näin ollen menetellyt irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 17 §:n määräyksen vastaisesti irtisanoessaan Z:n, L:n, C:n, P:n, O:n, D1:n, Q:n, J:n, Ö:n, B:n, S:n, F1:n, K:n, E:n, Y:n ja R:n työsopimukset.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Edellä mainittujen työntekijöiden työsopimukset on irtisanottu irtisanomissuojasopimuksen työvoiman vähentämisjärjestystä koskevan 17 §:n määräyksen vastaisesti. Steveco Oy on siten tietensä rikkonut näiden työntekijöiden irtisanomisen yhteydessä työehtosopimusta ja se on tuomittava hyvityssakkoon. Steveco Oy:lle tuomitaan kantajan vaatimuksesta huolimatta työehtosopimuksen vastaisesta menettelystä vain yksi hyvityssakko. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Satamaoperaattorit ry:n valvontavelvollisuus

Asiassa on riidatonta, että irtisanottujen työntekijöiden työsuhteet päättyivät vuoden 2010 puolella ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ilmoitti Satamaoperaattorit ry:lle erimielisyydestä ensimmäisen kerran vasta 1.2.2011. Erimielisyyspöytäkirja allekirjoitettiin 12.12.2011. Satamaoperaattorit ry on näin ollen saanut tietää Steveco Oy:n toimittamista irtisanomisesta vasta niiden tapahduttua, eikä se ole voinut vaikuttaa Steveco Oy:n päätöksiin irtisanomisasiassa. Näissä olosuhteissa Satamaoperaattorit ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan (ks. työtuomioistuimen tuomio TT 2011:41). Näin ollen perusteita Satamaoperaattorit ry:n tuomitsemiselle hyvityssakkoon asiassa ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Työtuomioistuimessa noudatetaan lisäksi soveltuvin osin myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta oikeudenkäymiskaarta, jonka 21 luvun 3 §:n mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Jos sillä, minkä asianosainen on hävinnyt, on vain vähäinen merkitys asiassa, hänen tulee saada täysi korvaus kuluistaan.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n Steveco Oy:n kohdistuneista kannevaatimuksista osa on jätetty tutkimatta, osa hylätty ja osa hyväksytty. Steveco Oy:n on todettu toimineen joidenkin kanteessa tarkoitettujen irtisanottujen ahtaajien työsuhteita päättäessään työehtosopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti. Toisaalta asiassa on huomioitava, että alkuperäinen kanne koski 43 ahtaajan työsuhteen irtisanomista ja Steveco Oy:n on edellä todettu toimineen työehtosopimuksen vastaisesti vain 16 ahtaajan työsuhdetta päättäessään. Koska asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa on ratkaistu kantajan ja osa vastaajan hyväksi, työtuomioistuin harkitsee oikeaksi määrätä, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ja Steveco Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Satamaoperaattorit Oy:tä vastaan esitetyt vaatimukset on hylätty kokonaisuudessaan. Näin ollen Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on velvoitettava korvamaan Satamaoperaattorit ry:n oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne jätetään tutkimatta Ä:n, H1:n, J1:n, F:n, D:n, V:n, W:n, N:n, T:n, A:n, I:n ja H:n osalta.

Kanne hylätään siltä osin kuin se kohdistuu I1:n, Å:n, L1:n, M1:n, N1:n, G:n, C1:n, K1:n, A1:n, M:n, B1:n, E1:n, X:n, U:n ja G1:n irtisanomiseen.

Työtuomioistuin vahvistaa, että Steveco Oy on menetellyt vastoin irtisanomissuojasopimuksen 17 §:n mukaista työvoiman vähentämisjärjestystä Z:n, L:n, C:n, P:n, O:n, D1:n, Q:n, J:n, Ö:n, B:n, S:n, F1:n, K:n, E:n, Y:n ja R:n irtisanomisen yhteydessä.

Työtuomioistuin velvoittaa Steveco Oy:n suorittamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle hyvityssakkona 5.000 euroa. Kantajan vaatimukset kahden muun hyvityssakon suorittamisesta hylätään lakiin perustumattomina.

Satamaoperaattorit ry:hyn kohdistetut hyvityssakkovaatimus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n oikeudenkäyntikulut 4.445 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ja Steveco Oy saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Niittylä, Aarto, Lehto ja Suokas jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Suokas, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä muutoin paitsi en verrokkien ilmoittamisesta, Steveco Oy:lle tuomittujen hyvityssakkojen määrästä, Satamaoperaattorit ry:n valvontavelvollisuudesta ja oikeudenkäyntikuluista.

Verrokkien ilmoittamisesta

Ä2:n kertoman mukaan perhesuhteita ei ole systemaattisesti selvitetty ennen irtisanottavien valintaa. Työnantaja on kuitenkin kertonut tienneensä, että V2:lla oli huollettavanaan erityislapsi, kun taas G1:llä ei ollut kotona huollettavia. Työnantajan tiedossa oli myös, että F1:llä on kaksi huollettavaa. Koska G1:llä ei huollettavia ja ottaen huomioon myös sen, mitä työtuomioistuimen enemmistö on asiasta lausunut, hylkään kanteen G1:n osalta. Muiden eli I1:n, Å:n, L1:n, M1:n, N1:n, G:n, C1:n, K1:n, A1:n, M:n, B1:n, E1:n, X:n ja U:n osalta katson, että työnantaja ei ole selvittänyt noudattaneensa työehtosopimuksen mukaista irtisanomisjärjestystä. Velvoitan tämän vuoksi Steveco Oy:n maksamaan kantajalle hyvityssakkoa 6 000 euroa. Hyvityssakon korottavana tekijänä olen ottanut huomioon, kuinka moneen työntekijään irtisanominen on työehtosopimuksen vastaisesti kohdistunut.

Satamaoperaattorit ry:n valvontavelvollisuus

Steveco Oy on menetellyt työehtopimuksen vastaisesti rikkomalla vähentämisjärjestystä. Rikkominen on tullut työnantajaliiton tietoon vasta työsuhteiden päätyttyä. Kun työnantaja toimii työehtosopimuksen vastaisesti ja virheellinen menettely tulee liiton tietoon jälkikäteen, työnantajaliiton velvollisuutena on valvoa, että työnantaja korjaa menettelynsä. Tässä tapauksessa työnantajaliitolta ei voi edellyttää tilanteen korjaamista, koska työsuhteet ovat jo päättyneet. Se sijaan työnantajaliitolla on velvollisuus muilla tavoin pyrkiä vaikuttamaan siihen, että työnantaja vastaa sopimuksen vastaisesta menettelystään. (TT 2013:11.)

Työtuomioistuin on vastaavanlaisessa, Satamaoperaattorit ry:tä koskevassa tuomioissa (TT 2014:36) katsonut, että työnantaja oli rikkonut työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä. Tämä ratkaisu on sekä tosiasioiltaan että oikeudellisena kysymyksenä samansisältöinen kun nyt käsiteltävänä oleva asia. Katson, että Satamaoperaattorit ry:n olisi tämän vuoksi tullut erimielisyyttä käsitellessään havaita, että Steveco Oy on rikkonut työehtosopimusta. Satamaoperaattori ry on kuitenkin vielä työtuomioistuimessa tukenut jäsenyritystään. Satamaoperaattorit ry on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, minkä vuoksi tuomitsen sen maksamaan hyvityssakkoa kantajalle 3 000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Olen hyväksynyt Satamaoperaattorit ry:tä vastaan esitetyt vaatimukset. Työtuomioistuimen enemmistön hyväksymillä perusteilla en kuitenkaan velvoita yhdistystä korvaamaan kantajan kuluja.