Local agreement termination requires return to pre-agreement piecework pay unless parties intended otherwise.

Yhtiön tuotannon työntekijöille oli maksettu palkkiopalkkaa ja tuotantolisää 1990-luvulta lähtien. Työnantajan ja työntekijöiden edustajat sopivat siirtymisestä aikapalkkaukseen määräaikaisella paikallisella sopimuksella 13.6.2014. Sopimuksessa olevan määräyksen mukaan ellei sopimusta jatketa, palataan takaisin palkkiopalkkaan.

Työnantaja otti sopimuksen päättymisen jälkeen käyttöön palkkaustavan, jota työntekijäpuoli ei hyväksynyt ja joka osin poikkesi aikaisemmasta palkan määräytymistavasta. Esitetystä selvityksestä ilmeni, että sopijapuolet olivat tarkoittaneet sopia paluusta paikallista sopimusta edeltäneeseen palkkaustapaan eikä yleensä johonkin työehtosopimuksen mukaiseen palkkiopalkkaan. Tuomion mukaan työnantaja oli sopimuksen päättymisen jälkeen velvollinen noudattamaan samaa palkkaustapaa kuin ennen sopimusta, ja tätä tarkoittava työntekijäliiton vahvistuskanne hyväksyttiin. Kysymys myös työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja valvontavelvollisuudesta.

KANTAJA

Teollisuusliitto ry

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry

HUBER Packaging Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, palkkaustapa

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.4.2017

Pääkäsittely 29.6.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metallityöväen Liitto ry:n (nykyään Teollisuusliitto ry) ja Teknologiateollisuus ry:n teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa 1.11.2013–31.10.2016 on muun muassa seuraavat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 TYÖNTEKIJÄN PALKKA

11.1 Työntekijän peruspalkka

Työntekijän peruspalkka saadaan lisäämällä työntekijän työkohtaiseen palkanosuuteen henkilökohtainen palkanosuus.

11.2 Käytettävät palkkaustavat

Käytettävät palkkaustavat ovat:

1 Liittojen yhteisesti laatimat ja sopimat palkkaustavat:

1.1 Aikapalkka

1.2 Suorituspalkka

Palkkiopalkka

a) kiinteä osuus 85 % muuttuva osuus 15 %

b) kiinteä osuus 70 % muuttuva osuus 30 %

c) kiinteä osuus suurempi kuin 90 %

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 Paikallisesti työnantajan ja työntekijäpuolen välillä sovitut ja kirjatut palkkaustavat

44 PAIKALLINEN SOPIMINEN

44.1 Mahdollisuus paikalliseen sopimiseen

Mahdollisuus paikalliseen sopimiseen ilmenee kustakin työehtosopimusmääräyksestä (ks. myös työehtosopimuksen liite, s. 189).

44.2 Paikallisen sopimisen osapuolet

Paikallisen sopimisen osapuolina ovat, ellei asianomaisesta työehtosopimusmääräyksestä johdu muuta:

- työntekijä ja esimies,

- luottamusmies ja työnantaja,

- pääluottamusmies ja työnantaja.

Sopimuksen osapuolina ovat luottamusmies ja työnantaja, jos sopimuksen tarkoittaman järjestelyn on tarkoitus koskea luottamusmiehen toimialueen työntekijöitä yleisesti tai, jos yksilötasoisilla sopimuksilla olisi olennaisia vaikutuksia muiden työntekijöiden työskentelyyn.

Paikallinen sopimus voidaan tehdä myös siten, että luottamusmiehen ja työnantajan kesken sovitaan asiasta yleisesti (kehyssopimus), ja jätetään mahdollisuus yksityiskohdista sopimiseen työntekijän ja työnantajan välillä.

44.3 Paikallisen sopimuksen sitovuus

Luottamusmiehen kanssa tehty sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita luottamusmiehen on katsottava edustavan.

44.4 Paikallisen sopimuksen muoto ja kestoaika

Sopimus on solmittava kirjallisena, jos jompikumpi sopijapuoli sitä pyytää. Sopimus voidaan solmia määräajaksi tai olemaan voimassa toistaiseksi. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan irtisanoa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen, ellei irtisanomisajasta ole muuta sovittu.

Tässä tarkoitettu paikallinen sopimus on voimassa olevan työehtosopimuksen osa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

HUBER Packaging Oy (yhtiö tai työnantaja, 14.4.2015 saakka Crown Pakkaus Oy) solmi 13.6.2014 pääluottamusmies A:n kanssa teknologiateollisuuden työehtosopimuksen piiriin kuuluvia tuotannon työntekijöitä koskevan paikallisen sopimuksen "Sopimus palkkiopalkasta ja tuotantolisästä luopumisesta ja aikapalkkaan siirtymisestä Crown Pakkaus Oy:ssä". Sopimuksen mukaan sopimus on määräaikainen ja voimassa 1.6.2014–31.12.2014. Osapuolet neuvottelevat sopimuksen mahdollisesta jatkosta 15.12.2014 mennessä. Ellei sopimusta jatketa, palataan takaisin palkkiopalkkaan. Sopimusta jatkettiin 31.3.2015 saakka, mutta ei enää sen jälkeen.

Työnantaja palasi 1.4.2015 lukien palkkaustapaan, jossa palkka koostui kiinteästä ja muuttuvasta palkanosasta. Muuttuva palkanosa muodostui tuotantopalkkiosta, joka laskettiin prosentuaalisista linjatehokkuuksista osastoittain. Riidatonta on, että 1.4.2015 jälkeen työntekijät saivat pienempää palkkaa kuin ennen paikallisen sopimuksen solmimista. Yleiskorotuksia ei ole enää 1.4.2015 jälkeen kohdistettu muuttuvaan palkanosaan.

Työnantaja otti 1.1.2016 lukien käyttöön bonussopimuksen, joka perustuu kahteen mittariin OTIF% ja EBITDA.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työnantaja ollut velvollinen noudattamaan 1.4.2015 lukien samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita kuin 31.5.2014 asti.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että 13.6.2014 solmittua paikallista sopimusta on tulkittava siten, että HUBER Packaging Oy on ollut sopimuksen päättymisen jälkeen 1.4.2015 lukien velvollinen maksamaan sopimukseen sidotuille työntekijöille palkan noudattaen samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita, joita noudatettiin 31.5.2014 asti;

- tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä;

- tuomitsee HUBER Packaging Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta; ja

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja HUBER Packaging Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 14.241,73 eurolla korkoineen.

Perusteet

Ennen paikallisen sopimuksen voimaantuloa yhtiössä oli noin 20 vuoden ajan noudatettu sopimukseen ja käytäntöön perustuen palkkiopalkkaan perustuvaa palkkaustapaa, jossa palkka muodostui kiinteästä ja muuttuvasta osuudesta. Muuttuva osuus oli tuntikohtainen tuotantolisä, joka laskettiin tietyin määräytymisperustein. Ennen paikallista sopimusta selvitettiin sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden kiinteä palkanosa ja maksetun muuttuvan osuuden eli tuotantolisän keskiarvo 1.6.2013–31.5.2014. Tuotantolisän keskiarvo oli tuolloin 145–172 senttiä tunnilta. Nämä seikat kirjattiin sopimuksen liitteeseen. Määrään lisättiin paikallisen sopimuksen mukaisesti 1.3.2014 tuotantolisään tullut kahden sentin korotus. Näin saatu kokonaistuntiansio kirjattiin palkkalaskelmiin 1.6.2014 lukien termillä "palkkio, pl29". Tätä kokonaistuntiansiota maksettiin 1.6.2014–31.3.2015.

Työnantaja alkoi 1.4.2015 lukien maksaa 13.6.2014 solmittuun paikalliseen sopimukseen sidotuille työntekijöille "aikatuntipalkka" –nimikkeellä tuntipalkkaa, jonka määrä vastasi edellä kuvattua palkkiopalkan kiinteää osaa. Työnantaja ei 1.4.2015 lukien enää maksanut tuotantolisää. Työnantajan 1.4.2015 lähtien maksama palkka ei ole työehtosopimuksen mukainen palkkiopalkka, koska se ei perustu työntekijän, vaan yhtiön tulokseen.

Kun paikallista sopimusta ei enää 31.3.2015 jälkeen jatkettu, työnantaja on velvollinen noudattamaan 1.4.2015 lukien samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita kuin 31.5.2014 asti. Työntekijät eivät tarkoittaneet sopia, että heidän palkkansa alenee paikallisen sopimuksen päättymisen jälkeen. Sopimuksesta ei käy ilmi, että työnantaja voisi määrittää, mitä palkkaa ja millaisin perustein se maksaa sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

Työnantajan on täytynyt sopimuksen osapuolena olla tietoinen siitä, mitä on sovittu. Se on tietoisesti tulkinnut sopimusta sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti omaksi edukseen.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Teknologiateollisuus ry on jo ennen paikallisia neuvotteluja neuvonut, että sopimusta voidaan tulkita työnantajan käytännön mukaan. Liitto on täten joko antanut virheellisen neuvon tai ainakin tukenut tulkintaa, joka sen piti ymmärtää virheelliseksi. Teknologiateollisuus ry on pysynyt kannassaan myös liittotason erimielisyysneuvotteluissa. Teknologiateollisuus ry:n on täytynyt ymmärtää, ettei se voi perustellusti antaa neuvoja tai tukea työnantajan kantaa asiassa varsinkaan, kun se ei ole sopijaosapuoli.

VASTAUS

Vastaus

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.800 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantaja ei ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen mukaiset palkkaustavat ovat aikapalkka tai suorituspalkka, paikallisesti sovitut palkkaustavat tai työkohtaisesti työnantajan ja työntekijän tai työntekijöiden sopima palkkaustapa. Työehtosopimukseen kuuluvan palkkarakenneoppaan mukaan muutostilanteissa menetellään paikallisen sopimuksen mukaan, mikäli sellainen on laadittu. Palkkaustapaa voidaan muuttaa tai paikallisesti sovitun palkkaustavan käyttö lopettaa paikallisen sopimuksen voimassaolon päätyttyä. Työnantaja voi valita työkohtaisesti sopivan palkkaustavan.

Tässä tapauksessa palkkaustavasta tehty paikallinen sopimus oli määräaikainen ja voimassa 31.12.2014 saakka. Kysymys oli kokeilusta, ja uusi sopimus oli tarkoitus tehdä 1.1.2015 alkaen. Koska uudesta sopimuksesta ei päästy yksimielisyyteen, vanhaa sopimusta jatkettiin 31.3.2015 saakka. Sopimusneuvotteluja jatkettiin sopimuksen jatkoajalla, mutta koska sopimukseen ei päästy, työnantaja palasi sopimukseen kirjatun mukaisesti 1.4.2015 lukien palkkiopalkkaan, jossa palkka koostui kiinteästä ja muuttuvasta palkanosasta. Muuttuva palkanosa muodostui tuotantopalkkiosta, joka laskettiin prosentuaalisista linjatehokkuuksista osastoittain. Työnantaja ei palannut sopimuksen päättymisen jälkeen 31.5.2014 voimassa olleeseen palkkaustapaan ja palkanmääräytymisperusteisiin. Työnantaja otti 1.1.2016 lukien käyttöön palkkiopalkkaan perustuvan bonussopimukseen, joka perustuu kahteen mittariin OTIF% ja EBITDA.

Työnantajalla on ollut ja on edelleenkin käytössä liittojen yhteisesti laatimista ja sopimista palkkaustavoista työnantajan valitsema palkkaustapa, jonka valintaan työantajalla on oikeus, koska yhtiössä ei ole voimassa paikallisesti sovittua palkkaustapaa. Näin ollen työnantaja on toiminut asiassa työehtosopimuksen mukaisesti.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Paikallinen sopimus 13.6.2014

2. Selvitys ennen paikallisesta sopimusta 13.6.2014 noudatetusta palkkaustavasta

3. B:n ja A:n sähköpostiviestit 10. ja 16.12.2015 (sivut 3 ja 4/5)

4. Paikallisten neuvottelujen erimielisyysmuistio 18.3.2016 liitteineen

5. Teknologiateollisuuden palkkaopas "Tulosta ja palkkaa" 2016 (sivut 21–23 ja 33–34)

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen palkkarakenneopas (kansilehti, alkusanat ja luku 4)

Kantajan henkilötodistelu

1. Pääluottamusmies A

2. Varapääluottamusmies C

3. Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntija D

4. Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntija E

Vastaajan henkilötodistelu

1. Crown Pakkaus Oy:n entinen toimitusjohtaja F

2. HUBER Packaging Oy:n HR-manager G

3. Teknologiateollisuus ry:n asiantuntija H

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Metallityöväen Liitto ry:n (nykyään Teollisuusliitto ry) ja Teknologiateollisuus ry:n teknologiateollisuuden työehtosopimuksen (1.11.2013–31.10.2016) 11.2 kohdan mukaan käytettävät palkkaustavat ovat aika- ja suorituspalkka. Palkkiopalkka voidaan muodostaa siten, että kiinteä osuus on 85 prosenttia ja muuttuva osuus 15 prosenttia, kiinteä osuus 70 prosenttia ja muuttuva osuus 30 prosenttia tai siten, että kiinteä osuus suurempi kuin 90 prosenttia. Lisäksi työehtosopimus mahdollistaa paikallisesti työnantajan ja työntekijäpuolen välillä sovitut ja kirjatut palkkaustavat.

Asiassa on riidatonta, että Crown Pakkaus Oy (14.4.2015 lähtien HUBER Packaging Oy, jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) oli maksanut tuotannon työntekijöille tuotantolisää paikallisen sopimuksen perusteella 1990-luvulta lähtien (K2). Tuotantolisä vaihteli työntekijäryhmittäin ja määräytyi tuotettujen kappaleiden ja käytetyn ajan perusteella.

Työnantajan ja työntekijöiden edustajat allekirjoittivat 13.6.2014 tuotannon työntekijöiden palkkaustapaa koskevan paikallisen sopimuksen (K1). Sopimuksen 1. kohdan mukaan tuotantolisän maksaminen lopetetaan 31.5.2014 päättyvään tilikauteen ja aikapalkkaa maksetaan 1.6.2014 alkaen. Sopimus on voimassa 1.6.–31.12.2014 ja osapuolet neuvottelevat sopimuksen mahdollisesta jatkosta 15.12.2014 mennessä. Ellei sopimusta jatketa, palataan takaisin palkkiopalkkaan. Sopimusta jatkettiin 31.3.2015 saakka, mutta ei enää sen jälkeen.

Asiassa on ratkaistava, onko työnantaja ollut velvollinen noudattamaan 1.4.2015 lukien samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita kuin 31.5.2014 asti.

Paikallisen sopimuksen solmimisesta ja tarkoituksesta esitetty selvitys

Sopimusneuvotteluihin osallistunut pääluottamusmies A on työtuomioistuimessa kertonut, että työnantaja esitti keväällä 2014 siirtymistä aikapalkkaukseen, jossa palkka koostui kiinteästä osasta ja keskimääräisestä tuotantolisästä viimeisen vuoden ajalta. Työntekijät eivät aluksi hyväksyneet aikapalkkaukseen siirtymistä, koska pelkäsivät palkkojensa alenevan. Tämän vuoksi A kirjoitti sopimukseen paluuehdon, jonka tarkoituksena oli varmistaa, että sopimuksen päättymisen jälkeen voidaan palata vanhaan tuotantolisiin perustuvaan palkkiopalkkaan. Työntekijäpuoli ei olisi hyväksynyt sopimusta ilman tätä ehtoa. A keskusteli myös silloisen toimitusjohtaja F:n kanssa siitä, että sopimukseen kirjatulla paluuehdolla tarkoitetaan nimenomaan mahdollisuutta palata vanhaan palkkaustapaan. A lähetti sopimusluonnoksen ennen sen allekirjoittamista sähköpostitse F:lle, joka teki sopimukseen vähäisiä muutoksia.

A on lisäksi kertonut olettaneensa sopimuksen jatkamista koskevissa neuvotteluissa alkuvuonna 2015, että aikapalkkausta jatketaan. Työnantajan edustajat kuitenkin esittivät siirtymistä bonusjärjestelmään, jossa bonus lasketaan koko tehtaan linjatehokkuudesta. A ei hyväksynyt esitystä, sillä työntekijät eivät olisi voineet bonusjärjestelmässä vaikuttaa palkkaansa ja palkat olisivat laskeneet. Työnantaja lopetti tuotantolisän maksamisen helmikuussa 2015 ja ilmoitti maksavansa sen lisäksi koko tehtaan tulokseen perustuvaa bonusta. Neuvotteluja jatkettiin vuoden 2015 ajan. Joulukuussa 2015 työnantaja esitti uutta bonusjärjestelmää sekä 1.6.2014 sovitun aikapalkan ja 1.2.2015 lasketun aikapalkan erotuksen maksamista työntekijöille alkuvuodesta 2016 (K3). Työntekijät eivät hyväksyneet uutta bonusjärjestelmää, mutta työnantaja otti sen silti käyttöön. F:n työsuhde oli päättynyt heinäkuussa 2014, joten hän ei osallistunut vuonna 2015 käytyihin neuvotteluihin.

Sopimusneuvotteluihin osallistunut varapääluottamusmies C on kertonut sopimuksen solmimisesta ja tarkoituksesta pääosin kuten A. C on lisäksi kertonut kysyneensä F:ltä paikallisen sopimuksen vaikutuksesta palkkauksen tasoon. Tämä oli rauhoitellut kysyjää ja sanonut, ettei sopimuksella ole tarkoitus laskea palkkoja ja että mikäli työntekijät tai työnantaja ovat tyytymättömiä sopimukseen, palataan vanhaan palkkiopalkkaan.

Crown Pakkaus Oy:n toimitusjohtajana vuosina 2012–2014 toimineen F:n mukaan entinen palkkiopalkka oli vanhanaikainen, epäoikeudenmukainen ja sen laskeminen oli työnjohtajille vaivalloista. Tämän vuoksi työnantaja sopi 13.6.2014 (K1) työntekijäpuolen edustajien kanssa aikapalkkaan siirtymisestä kokeiluluontoisesti vuoden 2014 loppuun saakka, jonka jälkeen oli tarkoitus sopia jatkossa käytettävästä palkkaustavasta. A kirjoitti sopimustekstin, jonka F ja A kävivät yhdessä läpi ennen allekirjoittamista. F ei muista keskustelleensa A:n tai C:n kanssa mahdollisuudesta palata vanhaan palkkiopalkkaan. Mikäli tarkoitus olisi ollut palata vanhaan palkkiopalkkaan, siitä olisi otettu maininta sopimukseen.

HUBER Packaging Oy:n HR-manager G on kertonut, että vanha palkkiopalkka oli epäoikeudenmukainen ja aiheutti esimiehille lisätyötä. Tämän vuoksi sovittiin aikapalkkaukseen siirtymisestä määräajaksi (K1). Koska luottamusmiehet eivät hyväksyneet työnantajan esittämiä tulospalkkiomalleja, loppuvuonna 2014 sovittiin sopimuksen jatkamisesta 31.3.2015 saakka. Tämän jälkeen sopimusta ei enää jatkettu ja työnantaja otti käyttöön uuden palkkausmallin, jota sovellettiin kaikkiin tehtaan työntekijöihin. Tässä palkkausmallissa palkan muuttuva osa on linjatehokkuus, joten työnantaja palasi sopimuksessa tarkoitetulla tavalla palkkiopalkkaan. Neuvotteluja jatkettiin loppuvuodesta 2015, jolloin työnantaja esitti uutta palkkausjärjestelmää ja tarjosi työntekijöille kokonaiskorvausta palkka-asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi (K3 ja K4). Työnantaja ei kuitenkaan maksanut tätä korvausta, koska palkkausmallista ei päästy yksimielisyyteen, vaan työnantaja päätti palkkaustavasta yksipuolisesti.

Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntija E:n mukaan työnantaja voi käyttää valitsemaansa työehtosopimuksen mukaista palkkaustapaa. Tulospalkkauksessa työnantaja laatii mittarit, joiden mukaan tulospalkkio maksetaan. Tulospalkkauksesta pitäisi aina sopia paikallisesti. Tässä tapauksessa työnantajan käyttöön ottamassa palkkausmallissa mitataan tuotantolinjan tehokkuutta, joten kysymys on tulospalkkauksesta, ei palkkiopalkasta.

Teknologiateollisuus ry:n asiantuntija H on kertonut kuulleensa erimielisyydestä alkuvuodesta 2015. Hänen mukaansa paikallisessa sopimuksessa (K1) oleva paluuehto tarkoittaa, että mikäli uutta sopimusta ei synny, palataan takaisin palkkiopalkkaan. Koska työnantajan käyttöön ottamassa palkkaustavassa on kiinteä ja muuttuva osa, työnantaja on noudattanut 1.4.2015 jälkeen sopimuksen paluuehtoa ja Teknologiateollisuus ry:n neuvoa palkkiopalkkaan palaamisesta (V1). Mikäli sopijapuolet olisivat halunneet palata vanhaan palkkiopalkkaan, tätä koskeva ehto olisi tullut kirjata sopimukseen.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Paikallisen sopimuksen (K1) ja erityisesti siihen kirjatun paluuehdon tarkoituksesta on esitetty osittain ristiriitaista selvitystä. Sopimuksen määräaikaisuus ja se, että työntekijöille oli vakiintuneesti jo 1990-luvulta lähtien maksettu tiettyä palkkiopalkkaa, viittaavat siihen, että sopijapuolten tarkoituksena oli sopia määräaikaisesta kokeilusta. Sopimuksen sanamuodosta ei kuitenkaan suoraan ilmene, oliko sopijapuolilla tarkoitus palata sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen vanhaan vai johonkin toiseen palkkiopalkkaan. Asiassa on näin ollen lähinnä henkilötodistelun perusteella arvioitava sopijapuolten tarkoitusta sopimusta laadittaessa. Työtuomioistuimessa kuulluista henkilöistä sopimusneuvotteluihin osallistuivat F, G, C sekä A, joka myös laati sopimustekstin. Sopimuksen allekirjoittivat työntekijäpuolelta A ja C sekä työnantajapuolelta F ja tuotantopäällikkö I.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on ollut velvollinen noudattamaan 1.4.2015 lukien samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita kuin 31.5.2014 asti.

Työtuomioistuimessa esitetyn selvityksen perusteella yhtiön johdolla ei ole ollut paikallisen sopimuksen päättymisajankohtana ensi käden tietoa sopimuksen paluuehdon tarkoituksesta. Ehto on ollut tulkinnanvarainen ja sen sisältö on selvinnyt vasta asiaa työtuomioistuimessa käsiteltäessä. Tästä syystä yhtiön ei voida katsoa rikkoneen asiassa työehtosopimusta tietensä. Myöskään Teknologiateollisuus ry:n ei voida katsoa epäselvässä tilanteessa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. Asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimuksen on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Teknologiateollisuus ry ja HUBER Packaging Oy ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 14.241,73 euroa, jota Teknologiateollisuus ry ja HUBER Packaging Oy ovat paljoksuneet 8.000 euroa ylittävältä osalta.

Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee kohtuulliseksi Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulujen määräksi 12.000 euroa, mikä määrä Teknologiateollisuus ry:n ja HUBER Packaging Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:lle.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että 13.6.2014 solmittua paikallista sopimusta on tulkittava siten, että HUBER Packaging Oy on ollut sopimuksen päättymisen jälkeen 1.4.2015 lukien velvollinen maksamaan sopimukseen sidotuille työntekijöille palkan noudattaen samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita, joita noudatettiin 31.5.2014 asti.

Työtuomioistuin velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja HUBER Packaging Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kanteessa esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Vettainen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.