TT 2016:93 · Työtuomioistuin

Asiassa oli kysymys työntekijän oikeudesta sairausajan palkkaan tilanteessa, jossa työntekijä oli toimittanut työnantajalle muun kuin työnantajan nimeämän työterveyslääkärin lääkärintodistukset. Asiassa jäi epäselväksi, oliko työntekijällä työehtosopimuksessa tarkoitettu perusteltu syy käyttää muita kuin työnantajan nimeämiä työterveyslääkäreitä. Koska työntekijä oli toimittanut työnantajalle asianmukaiset lääkärintodistukset eikä työnantaja kyseenalaistanut työntekijän työkyvyttömyyttä, toimitettujen lääkärintodistusten oikeellisuutta tai ohjannut työntekijää nimeämänsä työterveyslääkärin tarkastettavaksi, työntekijä oli oikeutettu sairausajan palkkaan.

Koska työntekijä oli toiminut osittain työnantajan ohjeen vastaisesti ja osa asiaan vaikuttavista seikoista on selvinnyt vasta työtuomioistuimen pääkäsittelyssä, hyvityssakkovaatimukset hylättiin. (Ään.)

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJAT

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Nobina Finland West Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, sairausajan palkka

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 30.11.2015

Pääkäsittely 24.8.2016

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisessä linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa 1.2.2014–31.1.2017 on muun ohella seuraava määräys.

20 §

Sairausajan ja äitiys- ja isyysvapaan palkka

1. Työnantaja maksaa työntekijälle, joka on työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan estynyt tekemästä työtä sairauden tai tapaturman takia eikä hän ole tautia tai tapaturmaa aiheuttanut tahallisesti, rikollisella toiminnalla, kevytmielisellä elämällään tai törkeällä tuottamuksella, sairausajan palkkaa sen pituisen kalenteriajanjakson työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

Työsuhde, joka on ennen Kalenteriajanjakso

työkyvyttömyyden alkua jatkunut yhtäjaksoisesti

alle 3 vuotta.....................................28 päivää

3 vuotta mutta alle 5 vuotta...............35 päivää

5 vuotta mutta alle 10 vuotta.............42 päivää

10 vuotta tai kauemmin.....................56 päivää

56 päivän kalenteriajanjaksoa sovelletaan työsuhteen kestosta riippumatta, mikäli työkyvyttömyyden aiheuttama sairaus tai tapaturma on aiheutunut työntekijään työtehtävissä kohdistetusta väkivallasta.

2. Työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Työntekijän tulee käydä ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin vastaanotolla. Muun työnantajan hyväksymän lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä kelpaa perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle tapauksissa, joissa hoidon kiireellisyyden, työterveyslääkärin kaukaisen sijainnin, vastaanottoajan soveltumattomuuden, erikoislääkärin tutkimuksen tarpeellisuuden, matkatyön tai muun perustellun syyn vuoksi työterveyslääkärin käyttö ei ole mahdollista.

3. Jos työnantaja ei hyväksy työntekijän esittämää lääkärintodistusta, hän voi osoittaa työntekijän nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi. Työnantaja maksaa uuden lääkärintodistuksen hankkimisesta johtuvat kustannukset.

4. Lääkärintodistuksen sijasta terveyden- tai sairaanhoitaja voi antaa tutkimuksensa perusteella sairauslomatodistuksen enintään 3 päiväksi silloin, kun työterveyshuollon tai julkisen terveydenhuollon lääkärinpalveluksia ei ole saatavilla. Työntekijän tulee käydä tällöinkin ensisijaisesti työterveyshuollon vastaanotolla. Todistuksen voi uusia vain lääkäri.

5. Sairausajaksi luetaan sairausloman viimeisen kalenteripäivän aikana alkanut koko työvuoro.

6. Siltä ajalta, jolta työnantaja on työntekijälle maksanut sairausajan palkan, on työnantaja oikeutettu saamaan sairausvakuutuksesta palautuksena työntekijälle tulevan päivärahan.

7. Sairausajan palkanmaksun perusteena on säännöllisen työajan ansionmenetyksen korvaaminen.

13. Työntekijä on velvollinen viivytyksettä ilmoittamaan työnantajalle sairastumisestaan sekä arvioidun työkyvyttömyyden päättymisajankohdan.

Työntekijän laiminlyödessä välittömän ilmoittamisen tahallaan tai huolimattomuudesta palkanmaksuvelvollisuus alkaa ilmoittamisesta.

14. Sairausajan palkka maksetaan 13 §:ssä mainitun keskituntiansion mukaan.

15. Sairausajan palkasta vähennetään, mitä työntekijä saa saman työkyvyttömyyden takia samalta ajanjaksolta päivärahaa taikka siihen verrattavaa muuta korvausta lain tai sopimuksen perusteella.

16. Mikäli työntekijä ei ole sairauden tai tapaturman vuoksi täysin työkyvytön, hänelle voidaan osoittaa jotakin muuta kuin hänen vakituista työtään, ns. korvaavaa työtä. Korvaavan työn pitää olla tarkoituksenmukaista ja työntekijän normaaleja työtehtäviä vastaavaa. Aika voidaan myös hyödyntää työntekijän koulutukseen.

Työntekijän työkyvyttömyyttä koskevassa lääkärintodistuksessa on kuvattava ne mahdolliset rajoitukset, jotka sairaus tai vamma työn tekemiselle aiheuttavat. Työnantajan päätös korvaavan työn osoittamisesta työntekijälle pitää perustua lääketieteellisesti perusteltuun kannanottoon.

Korvaavan työn teettämisen tulee perustua työpaikalla sovittuihin menettelytapasääntöihin ja konsultaatioon työterveyslääkärin kanssa. Ennen korvaavan työn aloittamista varataan työntekijälle mahdollisuus keskusteluun työterveyslääkärin kanssa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli linja-autonkuljettajana Nobina Finland West Oy:ssä (työnantaja, yhtiö tai Nobina) 11.9.2006–13.8.2016. A sairastui akuuttiin ylähengitysinfektioon 15.9.2014 ja pyysi Lääkärikeskus Aavasta aikaa jollekin työnantajan nimeämistä työterveyslääkäreistä, joita olivat B, C, D ja E. Ajanvarauksesta ilmoitettiin, ettei kenellekään näistä lääkäreistä ole aikaa tuolle päivälle. A varasi ajan yleislääkäri F:lle, joka diagnosoi A:n sairauden akuutiksi ylähengitysinfektioksi ja määräsi hänelle sairauslomaa 15.–17.9.2014.

A sairastui akuuttiin keuhkoputkentulehdukseen 19.9.2014. Koska A ei saanut aikaa kenellekään työnantajan nimeämistä työterveyslääkäreistä, hän varasi ajan sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri G:lle. G diagnosoi A:lla akuutin keuhkoputkentulehduksen ja määräsi hänelle sairauslomaa 19.–22.9.2014.

A sairastui 24.9.2014 kurkkukipuun. Koska A ei saanut aikaa kenellekään työnantajan nimeämistä työterveyslääkäreistä, hän varasi ajan työterveyslääkäri H:lle, joka määräsi A:lle kurkkukivun vuoksi sairauslomaa 24.–25.9.2014.

A ilmoitti kaikista edellä mainituista sairauslomista työnantajalle ja toimitti niistä lääkärintodistukset. Työnantaja pidätti A:n palkasta sairausajan palkan 5.–17.9.2014, 19.–22.9.2014 ja 24.–25.9.2014. Työnantaja ilmoitti, että sairausajan palkkaa ei ollut maksettu, koska A oli rikkonut sovittua menettelytapaa, jonka mukaan sairauspoissaolojen palkanmaksun perusteeksi hyväksytään vain nimettyjen työterveyslääkärien todistukset.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, oliko A:lla oikeus käyttää muita kuin työnantajan nimeämiä Lääkärikeskus Aavan lääkäreitä ja olisiko A:lle kuulunut maksaa sairausajan palkka.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut. A:lle maksamatta jäänyt sairausajan palkka 1.096,95 euroa on määrältään riidaton.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee työehtosopimuslain 7 §:n nojalla Nobina Finland West Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

- tuomitsee työehtosopimuslain 9 §:n nojalla Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä;

- velvoittaa Nobina Finland West Oy:n suorittamaan A:lle saamatta jääneenä sairausajan palkkana ajalta 15.–17.9.2014, 19.–22.9.2014 ja 24.–25.9.2014 yhteensä 1.096,95 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.10.2014 lukien; ja

- velvoittaa Nobina Finland West Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 10.870,80 eurolla korkoineen.

Perusteet

Nobina Finland West Oy on menetellyt linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen 20 §:n vastaisesti jättäessään maksamatta A:lle sairausajan palkan. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on rikkonut työehtosopimuslain 8 §:ssä säädetyn valvontavelvollisuutensa, minkä vuoksi se on velvoitettava maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 9 §:n nojalla.

Oikeuskäytännössä (TT 2002:87) on työnantajan oikeutta nimetä käytettävä lääkäri tulkittu siten, että työnantaja ei ole voinut etukäteen kategorisesti asettaa nimeämänsä lääkärin käyttämistä sairausajan palkan saamisen ehdottomaksi edellytykseksi. Tällaisen oikeuden on katsottu olevan voimassa vain poikkeustapauksessa (TT 1985:24).

Viime kädessä työnantajan oikeus nimetä tutkiva lääkäri rajoittuu kuhunkin yksittäistapaukseen, eikä työnantaja voi etukäteen kategorisesti asettaa yksittäistä työntekijää eri asemaan siten, että työntekijältä edellytetään eri lääkärillä käymistä kuin muilta vastaavassa asemassa olevilta työntekijöiltä. Tällainen menettelytapa olisi vastoin työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta, ja se voisi tulla kysymykseen siinä tapauksessa, että työntekijä käyttäisi sairauslomaoikeutta toistuvasti väärin. Tällöin työnantajalle voi tapauskohtaisesti syntyä perusteltu syy kohdella tiettyä työntekijää eri tavalla kuin muita vastaavassa asemassa olevia työntekijöitä. A ei kuitenkaan ollut käyttänyt sairauslomaoikeutta väärin.

Työehtosopimusmääräyksen tarkoitus ei ole ollut, että työnantaja nimeäisi yksittäisille työntekijöille ne lääkärit, joita heidän on pakko käyttää, jotta he voisivat säilyttää oikeutensa sairausajan palkkaan. Määräyksen tarkoitus on sen sijaan ollut arvioida tilanne kussakin yksittäistapauksessa erikseen silloin, jos työnantajalla on todetuista sairauslomaoikeuden väärinkäytöksistä johtuen ollut perusteltu syy epäillä yksittäisen työntekijän käyttävän väärin kyseistä oikeutta. Työnantaja ja A eivät ole voineet sopia asiasta työehtosopimusmääräystä huonommin.

Ratkaisussa TT 1985:24 työnantajalla katsottiin olleen perusteltu syy epäillä työntekijän esittämissä lääkärintodistuksissa esitettyjen työkyvyttömyysarvioiden luotettavuutta, joten työnantaja oli kyseisen sairauden osalta voinut etukäteen ilmoittaa, ettei se tule hyväksymään tietyn lääkärin antamia todistuksia ja kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa, kun työntekijä oli perusteetta ja useampaan kertaan kieltäytynyt käyttämästä työnantajan nimeämää ja kustantamaa lääkäriä.

Nyt käsillä olevassa tapauksessa on ollut asiallisesti kyse samansisältöisestä työehtosopimusmääräyksestä kuin tapauksessa TT 2002:87. Myös tapausten tosiasiatiedot ovat merkitseviltä osin samanlaiset. Työnantajalla ei ole ollut perusteltua syytä epäillä A:n esittämien lääkärintodistusten luotettavuutta tai sitä, että A ei olisi tosiasiassa ollut työkyvytön. Mikäli työnantaja olisi tällaista epäillyt, olisi työnantajan tullut vaatia A:lta asianmukaista lisäselvitystä lääkärintodistuksesta tiedon saatuaan. Näin ei ole missään vaiheessa tapahtunut, eikä työnantaja ole myöskään ilmoittanut A:lle mitään siitä, että kyseisiltä lyhyiltä sairausajoilta ei tultaisi maksamaan sairausajan palkkaa. Asia on selvinnyt A:lle vasta jälkiperäisesti seuraavan palkanmaksun yhteydessä, kun A on palkkanauhastaan huomannut työnantajan pidättäneen palkasta kanteessa tarkoitetut sairausajan palkat.

Vaikka työehtosopimuksen mukaan työntekijän tulee ensisijaisesti käydä yrityksen työterveyslääkärin vastaanotolla, kiireellisissä tapauksissa myös muun työnantajan hyväksymän lääkärin todistus työkyvyttömyydestä kelpaa perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle.

Työnantaja ei ole huomauttanut tai muistuttanut A:ta siitä, että tämän pitäisi varata lääkäriaika nimenomaan tietyltä lääkäriltä ollakseen oikeutettu sairausajan palkkaan tai että se ei tule hyväksymään A:n toimittamaa lääkärintodistusta palkanmaksun perusteeksi. A sai tietää uudesta menettelytavasta vasta lokakuussa 2014.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Nobina Finland West Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 6.790 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Nobina Finland West Oy ei ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä

Sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä muutettiin nykyisellä työehtosopimuksella 1.2.2014–31.1.2017. Muutokset tehtiin Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n esityksestä ja niillä korostettiin työnantajan nimeämien työterveyslääkäreiden käytön tärkeyttä sekä sairauspoissaolojen ennaltaehkäisyä. Työnantajan kannalta on tärkeää, että työkyvyn arviointi keskitetään ammattiliikenteen ja kunkin työnantajan työolojen erityispiirteitä tunteville lääkäreille. Tämä on myös työntekijöiden etu etenkin, jos työntekijällä on toistuvia työkyvyttömyysjaksoja.

Työehtosopimuksen 20 §:n 2. kohdan ensimmäisen virkkeen sanamuodon mukaisesti työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Tämä kohta korostaa työterveyslääkärin käytön vaatimusta. Muun lääkärintodistus edellyttää työnantajan hyväksyntää. Yrityksen työterveyslääkärin käyttövelvollisuutta korostetaan myös 20 §:n 2. kohdan toisen virkkeen määräyksessä, jonka mukaan työntekijän tulee käydä ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin vastaanotolla.

Työehtosopimuksen 20 §:n 2. kohdassa on lisäksi todettu, että muun työnantajan hyväksymän lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä kelpaa perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle vain tapauksissa, joissa erityisestä syystä työterveyslääkärin käyttö ei ole mahdollista. Tällainen erityinen syy on esimerkiksi hoidon kiireellisyys. Hoidon kiireellisyys tarkoittaa esimerkiksi tilannetta, jossa työntekijä on loukkaantunut tapaturmassa ja hänen on saatava pikaisesti hoitoa. Kiireellisyys viittaa nimenomaan kiireelliseen hoidon tarpeeseen tilanteessa, jossa oma työterveyslääkäri ei ole akuuttia hoitoa edellyttävässä tilanteessa juuri sillä hetkellä käytettävissä. Kiireellisyys ja muut työehtosopimuksessa tarkoitetut perustellut syyt ovat poikkeustapauksia ja työehtosopimusta on tältä osin tulkittava suppeasti.

Työehtosopimuksen 20 §:n 19. kohta korostaa sairauspoissaolojen ennaltaehkäisevää toimintaa, jota tukee omien työterveyslääkäreiden käyttö. Yhtiö on huolehtinut ennaltaehkäisevästä toiminnasta.

A:lla on ollut poikkeuksellisen paljon sairauspoissaoloja vuosien 2010-2014 aikana. Esimerkiksi 1.4.2013–31.3.2014 A:lla oli sairauspoissaoloja yhteensä 64 päivää. A:n kanssa käytiin useita työkykyneuvotteluja, joista laadittiin muistiot, jotka A allekirjoitti. Työkykyneuvottelussa 7.4.2014 A ohjattiin terveystarkastukseen nimettyjen työterveyslääkärien vastaanotolle useiden toistuvien lyhytaikaisten poissaolojen vuoksi. Ohjeistuksen mukaan A:n tuli jatkossa käydä Lääkärikeskus Aavan Tapiolan tai Kampin toimipisteissä nimettyjen lääkäreiden vastaanotolla, eikä muiden lääkäreiden todistuksia hyväksytä. Mikäli ajanvaraus nimetyille lääkäreille ei onnistu, tulee A:n varata aika ohjeeseen nimetyn työterveyshoitajan kautta. Tämä menettely käytiin läpi neuvottelussa A:n kanssa.

Yhtiöllä on Lääkärikeskus Aavan kanssa sopimus, joka takaa pääsyn nimetyille lääkäreille ja ongelmatilanteessa työterveyshoitaja huolehtii ajan varaamisesta. A toimi kuitenkin vastoin näitä ohjeita. Jos A:lla oli vaikeuksia saada aikaa nimetylle lääkärille, olisi hänen tullut pyytää työterveyshoitajaa varaamaan aika. A ei ollut kiireellisen hoidon tarpeessa, vaan hänen sairautensa olivat tavanomaisia flunssan tapaisia sairauksia, jotka olivat hoidettavissa lääkkeillä. Kyse ei ollut kiireellisestä hoidon tarpeesta eikä mistään muustakaan työehtosopimuksen 20 §:n 2. kohdan ensimmäisessä kappaleessa tarkoitetusta erityisestä syystä. A menetteli ohjeiden vastaisesti kolme kertaa.

Työnantaja ei 15.9.2014 huomauttanut A:lle, ettei hänen esittämänsä lääkärintodistus kelpaa sairausajan palkanmaksun perusteeksi, sillä A ilmoitti työnantajalle puhelimitse sairastumisestaan ja toimitti kaikki kolme lääkärintodistusta jälkikäteen. Yhtiöllä ei siten ollut ennen lääkärintodistusten esittämistä tietoa A:n määräysten ja työehtosopimuksen vastaisesta toiminnasta eikä mahdollisuutta puuttua A:n toimintaan. Yhtiö luotti siihen, että A toimii määräysten mukaisesti ja käy nimetyn lääkärin vastaanotolla. A:n saama ensimmäinen lääkärintodistus on kirjoitettu taannehtivasti ilman perustetta taannehtivuudelle.

Yhtiön työterveyshuollosta ja ennalta ehkäisevästä toiminnasta

Yhtiössä aloitettiin vuonna 2010 Nobinan Hyvä työkyky –toimintamalli, joka käsiteltiin yhteistoimintamenettelyssä ja saatiin päätökseen 18.1.2013. Toimintamallin tarkoituksena on havaita työntekijän työkykyä uhkaavat ongelmat riittävän varhain ja tarttua niihin myönteisellä tavalla. Tavoitteena on tukea työntekijän työssä selviytymisessä ja varmistaa samalla työn sujuvuus ja työyhteisön toimivuus.

Yhtiössä käynnistettiin vuonna 2010 työhyvinvointiohjelma (Terveyden Edistämisen ohjelma) ja edellä mainittu Hyvä työkyky –toimintamalli on osa sitä. Ohjelmalla on selvitetty työoloihin ja työilmapiiriin liittyviä ongelmia sekä puututtu niihin. Ohjelmaan kuuluu myös työntekijöiden terveyden ja työssä jaksamisen tukeminen.

Lopuksi

Yhtiö on toiminut työehtosopimuksen 20 §:n 2. kohdan mukaisesti, kun se on sopinut A:n kanssa nimettyjen lääkäreiden käyttämisestä. Yhtiön käytössä olevat työkykyä tukevat ja työkykyongelmia ennaltaehkäisevät toimintamallit koskevat kaikkia työntekijöitä, eivätkä ne ole työehtosopimuksen vastaisia. Yhtiöllä oli hyväksyttävä ja asiallinen syy edellyttää A:ta käyttämään nimettyjä lääkäreitä, koska hänellä oli 7.4.2014 mennessä lukuisia sairauspoissaoloja. Työehtosopimuksen 20 §:n 3. kohtaa sovelletaan tilanteeseen, jossa työnantajalla on syytä epäillä sairauslomien väärinkäyttöä ja tällöin jo yksi sairauspoissaolopäivä riittää nimetyn lääkärin käyttövaatimukseen.

Ratkaisu TT 2002:87 ei sovellu nyt käsillä olevaan asiaan. Kyse oli eri alan työehtosopimuksen tulkinnasta. Kyseisen työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevat määräykset poikkeavat huomattavasti linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen määräyksistä. Ratkaisu TT 1985:24 perustuu eri alan erisisältöisiin työehtosopimusmääräyksiin. Kyseisen työehtosopimuksen soveltamisohjeissa on työnantajan oikeus vaatia oman tai nimetyn lääkärin tarkastusta siihen, että työnantajalla on aihetta epäillä selvityksen luotettavuutta. Linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksessa ei ole tällaista määräystä tai soveltamisohjetta.

Mikäli yhtiön todetaan rikkoneen työehtosopimusta, kyseessä ei kuitenkaan ole työehtosopimuksen tieten rikkominen eikä yhtiötä tule tuomita hyvityssakkoon. Yhtiöllä on ollut erityisesti työehtosopimuksen 20 §:n 2. ja 19. kohtien perusteella perusteltu syy jättää sairausajan palkka maksamatta A:lle. A on toiminut vastoin tiedossaan olleita työnantajan ohjeita, ja hän antoi lääkärintodistukset yhtiölle vasta jälkikäteen. Yhtiöllä ei ollut mahdollisuutta puuttua heti A:n virheelliseen menettelyyn. Työnantajaliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Muita aloja koskevat työtuomioistuimen ratkaisut eivät sovellu nyt käsiteltävänä olevaan asiaan. Toissijaisesti asia on ollut niin tulkinnanvarainen, että työnantajaliitto on jätettävä tuomitsematta hyvityssakkoon.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Lääkärikeskus Aavan työterveyshoitaja I:n todistus 12.11.2015

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Hyvä työkyky –toimintamalli

2. Yhtiön toimintasäännöt sairastumistilanteessa

3. Yhteenveto A:n poissaoloista vuosina 2010–2014 (salassa pidettävä)

4. Ote työkykyneuvottelusta 7.4.2014 laaditusta muistiosta

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

2. Nobina Finland West Oy:n pääluottamusmies J

3. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n palkkasihteeri K

Vastaajien henkilötodistelu

1. Nobina Finland West Oy:n liikennepäällikkö L

2. Lääkärikeskus Aavan työterveyslääkäri B

3. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n johtava asiantuntija M

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen (1.2.2014–31.1.2017) 20 §:n 2. kohdan mukaan työkyvyttömyys todetaan yrityksen työterveyslääkärin tai muulla työnantajan hyväksymällä lääkärintodistuksella. Työntekijän tulee käydä ensisijaisesti yrityksen työterveyslääkärin vastaanotolla. Muun työnantajan hyväksymän lääkärin kuin työterveyslääkärin antama todistus työkyvyttömyydestä kelpaa perusteeksi sairausajan palkan maksamiselle tapauksissa, joissa hoidon kiireellisyyden, työterveyslääkärin kaukaisen sijainnin, vastaanottoajan soveltumattomuuden, erikoislääkärin tutkimuksen tarpeellisuuden, matkatyön tai muun perustellun syyn vuoksi työterveyslääkärin käyttö ei ole mahdollista. Sanotun pykälän 3. kohdan mukaan jos työnantaja ei hyväksy työntekijän esittämää lääkärintodistusta, hän voi osoittaa työntekijän nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi.

Asiassa on riidatonta, että Nobina Finland West Oy:n (Nobina) linja-autonkuljettaja A oli sairauslomalla akuutin ylähengitystieinfektion vuoksi 15.–17.9.2014, akuutin keuhkoputkentulehduksen vuoksi 19.–22.9.2014 ja kurkkukivun vuoksi 24.–25.9.2014. A:n työkyvyttömyyden totesi kaikkina edellä mainittuina aikoina muu kuin työnantajan nimeämä Lääkärikeskus Aavan lääkäri. Riidatonta on lisäksi, että A toimitti työnantajalle jälkikäteen lääkärintodistukset sairauspoissaoloistaan mutta työnantaja ei maksanut A:lle sairausajan palkkaa.

Asiassa on ratkaistava, menettelikö työnantaja työehtosopimuksen 20 §:n vastaisesti jättäessään sairausajan palkan maksamatta A:lle.

Esitetty todistelu

Sairausajan palkkaa koskevan työehtosopimusmääräyksen tulkinta ja soveltaminen

Kirjallisena todisteena esitettyjen yhtiön toimintasääntöjen sairastumistilanteessa (V2) 5. kohdan mukaan mikäli sairauspoissaolon on myöntänyt muu kuin Lääkärikeskus Aavan lääkäri ja poissaolo kestää yli viikon, esimies varaa työntekijälle ajan Nobinan työterveyslääkäriltä ja ilmoittaa työntekijälle vastaanoton ajan ja paikan. Vastaanotto on 1-3 päivän sisällä. Nobinan työterveyslääkäri arvioi sairauspoissaoloajan keston. Jos se on lyhyempi kuin muualla kirjoitettu, tämä on voimassa oleva luvallisen poissaolon ja mahdollisen sairausajan palkanmaksun peruste. Palkanmaksu sairauspoissaolon ajalta ratkaistaan työehtosopimuksen mukaan.

Työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneet Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n palkkasihteeri K ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n johtava asiantuntija M ovat työtuomioistuimessa kertoneet, että linja-autohenkilökunnan työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä muutettiin nykyisellä työehtosopimuksella työnantajapuolen aloitteesta. M on lisäksi kertonut, että nyt kysymyksessä olevalla määräyksellä haluttiin ehkäistä väärinkäytöksiä ja että työnantaja voi määrätä, että työntekijöiden on käytävä tiettyjen työterveyslääkärien vastaanotolla. Se, että työntekijä ei saa aikaa nimetylle työterveyslääkärille tai on huonovointinen, ei välttämättä ole perusteltu syy käyttää muuta kuin nimettyä työterveyslääkäriä.

K:n mukaan työntekijän tulee ensisijaisesti käyttää työnantajan nimeämää työterveyslääkäriä ja poikkeustilanteessa todistaa työkyvyttömyytensä muulla työnantajan hyväksymällä tavalla. Mikäli työnantaja ei hyväksy työntekijän toimittamaa lääkärintodistusta, sen tulee ohjata työntekijä nimeämänsä lääkärin vastaanotolle. Työnantaja voi nimetä tietyn työterveyslääkärin, jota työntekijöiden on käytettävä. Työnantaja ei kuitenkaan voi määrätä yksittäisen työntekijän sairausajan palkanmaksun edellytykseksi tietyn lääkärin lääkärintodistusta, koska tällainen ehto olisi työntekijän kannalta työehtosopimusta heikompi. K:n tiedossa ei ole, että nyt kysymyksessä oleva työehtosopimusmääräys olisi aiheuttanut ongelmia muissa alan yhtiöissä.

Nobinan käytännöt ja A:n toiminta

Kirjallisena todisteena esitetyn työkykyneuvottelumuistion 7.4.2014 (V4) mukaan jatkossa A:lta hyväksytään vain nimettyjen työterveyslääkäreiden todistukset sairauspoissaolon palkanmaksun perusteeksi. A:n tulee tehdä ajanvaraus aina puhelimitse ja mikäli ajanvaraus ei onnistu, aika tulee varata työterveyshoitajan kautta.

A on kertonut toimineensa työsuhteensa alusta syksystä 2006 lähtien Nobinan ohjeiden (V2) mukaan ja varanneensa sairastuessaan ajan ensisijaisesti työnantajan nimeämältä työterveyslääkäriltä ja näiden ollessa varattuina joltain toiselta Lääkärikeskus Aavan lääkäriltä. Työkykyneuvottelussa 7.4.2014 sovittiin, että A lopettaa tupakoinnin ja harrastaa enemmän liikuntaa. Työkykyneuvottelussa ei keskusteltu siitä, että A:lta hyväksytään jatkossa vain nimettyjen työterveyslääkäreiden lääkärintodistukset. A allekirjoitti muistion (V4) ja sai siitä oman kappaleen, mutta ei lukenut muistiota. A antoi oman kappaleensa muistiosta työterveyslääkärille työterveystarkastuksessa.

A on lisäksi kertonut toimineensa kanteessa tarkoitetuissa sairaustapauksissa vastaavasti kuin aiemmin, eli ilmoittaneensa ensimmäisenä sairauslomapäivänä työnjohdolle olevansa sairas ja menevänsä lääkäriin. A yritti kaikissa kanteessa mainituissa sairaustapauksissa ensimmäisenä sairauspäivänä varata puhelimitse aikaa työnantajan nimeämiltä työterveyslääkäreiltä. Koska hän ei yhtenäkään kolmesta kerrasta saanut aikaa näille lääkäreille, varasi hän ajan jollekin toiselle Lääkärikeskus Aavan lääkärille. A ei ottanut yhteyttä työterveyshoitajaan eikä hänelle ilmoitettu ajanvarauksesta, että hänen tulisi varata aika tietylle lääkärille tai ottaa yhteyttä työterveyshoitajaan. A toimitti työnantajalle lääkärintodistukset mennessään seuraavan kerran työhön. A:lle selvisi lokakuussa 2014 palkkalaskelmasta, ettei hänelle maksettu sairausajan palkkaa näistä kolmesta sairauspoissaolosta. A sai tietää työnantajan ohjeesta (V4) syyskuun 2014 poissaolojen yhteydessä ja toimi jatkossa sen mukaan.

Nobinan pääluottamusmies J on kertonut A:n ottaneen häneen yhteyttä huomatessaan, ettei hänelle ollut maksettu sairausajan palkkaa. J:n mukaan Nobinan varikolla on yhteensä 600 linja-autonkuljettajaa, joista 20-30:n kanssa työnantaja on tehnyt sopimuksen siitä, että kyseisten työntekijöiden sairausajan palkanmaksun edellytyksenä on nimetyn työterveyslääkärin todistus.

Nobinan liikennepäällikkö L on kertonut, olleensa läsnä A:n työkykyneuvottelussa (V4). Neuvottelusta laadittu muistio (V4) käytiin A:n kanssa läpi ja siitä annettiin hänelle kopio. L oli ensimmäisellä ja toisella A:n kanteessa tarkoitetuilla sairauspoissaolokerralla saanut puhelimitse Lääkärikeskus Aavasta tiedon, että usealle työnantajan nimeämillä työterveyslääkäreillä oli vapaita aikoja. L sai lääkärintodistukset A:n sairauspoissaoloista A:n yhteensä kaksi viikkoa kestäneen poissaolojakson jälkeen ja havaitsi, että lääkärintodistukset eivät olleet työnantajan nimeämiltä lääkäreiltä. L ilmoitti A:lle, etteivät lääkärintodistukset olleet sovitun mukaisia. L ei lääkärintodistukset saatuaan kehottanut A:ta varaamaan aikaa nimetylle lääkärille, koska sai todistukset niin myöhään ja A myönsi menetelleensä virheellisesti. L ei epäile, etteikö A olisi ollut työkyvytön näissä kolmessa tapauksessa.

Lääkärikeskus Aavan työterveyslääkäri B on kertonut, että työterveyshoitaja varaa ajan työnantajan nimeämälle lääkärille, mikäli työntekijä ei saa itse varattua aikaa puhelimitse tai sähköisen ajanvarausjärjestelmän kautta. Myös työnantaja voi tarvittaessa varata työntekijälle ajan nimetylle työterveyslääkärille. Kanteessa tarkoitettuina aikoina Nobinalle nimetyt työterveyslääkärit olivat paikalla ja on epätodennäköistä, ettei kenelläkään heistä olisi ollut vapaita aikoja. Lääkärikeskus Aavan työterveyslääkärit ovat "korvamerkinneet" ajanvarausjärjestelmään aikoja sopimusasiakkaille, jotta työntekijä pääsisi nimetyn työterveyslääkärin vastaanotolle.

Arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimusmääräyksen tulkinta

Työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä esitetyn selvityksen mukaan määräystä on sovellettu sen sanamuodon mukaan siten, että työntekijän on ensisijaisesti käytettävä työnantajan nimeämää työterveyslääkäriä ja poikkeustapauksissa muuta lääkäriä. Työtuomioistuin toteaa, että yhtiön sairastumistilanteita varten laadittu ohje (V2) vastaa sisällöltään olennaisilta osin työehtosopimusmääräystä.

A:n oikeudesta sairausajan palkkaan

Kanne on perustettu siihen, että A:lla on oikeus sairausajan palkkaan, koska hän toimitti työnantajalle lääkärintodistukset työkyvyttömyydestään kanteessa mainittuina aikoina. Kantajan mukaan työnantaja ei ilmoittanut ennen sairausajan palkan pidättämistä, ettei se hyväksy A:n toimittamia lääkärintodistuksia sairausajan palkanmaksun perusteeksi. Näin ollen A sai vasta palkanmaksun yhteydessä lokakuussa 2014 tietää, että työnantajan nimeämän lääkärin lääkärintodistus on sairausajan palkan maksamisen edellytys.

Vastaajien mukaan A:lle annettiin 7.4.2014 ohjeistus, jonka mukaan hänen tuli jatkossa käydä Lääkärikeskus Aavan Tapiolan tai Kampin toimipisteissä nimettyjen lääkäreiden vastaanotolla, eikä muiden lääkäreiden todistuksia hyväksytä sairausajan palkanmaksun perusteeksi. Koska A toimitti lääkärintodistukset jälkikäteen, työnantajalla ei ollut mahdollisuutta ilmoittaa A:lle, ettei se hyväksy hänen toimittamiaan lääkärintodistuksia.

Työtuomioistuin toteaa, että työkykyneuvottelumuistio (V4) ja todistaja L:n kertomus osoittavat, että Nobina antoi A:lle muistion mukaiset ohjeet sairauspoissaolojen varalta, mukaan luettuna sen, millaiset ja keiden antamat lääkärintodistukset hyväksytään palkanmaksun perusteiksi sairauspoissaolojen ajalta.

Kirjallisena todisteena (K1) esitetyn työterveyshoitaja I:n todistuksen 12.11.2015 mukaan 15., 19. ja 24.9.2014 Lääkärikeskus Aavan Nobinalle nimettyjen työterveyslääkärien työlistat olivat täynnä. Todistuksen mukaan jälkikäteen ei voi todentaa, milloin työterveyslääkäreiden listat täyttyivät. L:n ja B:n mukaan todistuksesta tai muutoinkaan ei voi jälkikäteen päätellä, oliko nimetyille työterveyslääkäreille saatavissa aikaa A:n ilmoittamina aikoina. B on kertonut, että kaikkien Lääkärikeskus Aavan lääkäreiden ajanvarauslistat ovat jälkikäteen tarkasteltuina täynnä.

Työtuomioistuin toteaa, että asiassa Nobinan nimeämien Lääkärikeskus Aavan työterveyslääkärien vastaanottoaikojen saatavuudesta A:n kanteessa tarkoitettuina työkyvyttömyysaikoina esitetty selvitys on epäselvää ja osittain ristiriitaista. Työtuomioistuin toteaa lisäksi, etteivät vastaajat ole vedonneet asian valmistelun aikana siihen todistaja L:n kertomuksesta ilmenevään seikkaan, että A:n ensimmäisen ja toisen sairauspoissaolon ensimmäisenä päivänä olisi ollut saatavissa aikoja A:lle nimetyille työterveyslääkäreille. Koska asiassa ei ole selvitetty sitä, mihin aikaan 15. ja 19.9.2014 A oli ollut yhteydessä Lääkärikeskus Aavaan, ei työnantajan nimeämien työterveyslääkärien vastaanottoaikojen saatavuutta voida luotettavasti todeta jälkikäteen. Asiassa ei ole edes väitetty, että A olisi käyttänyt muuta lääkärikeskusta, terveyskeskusta tai yksityislääkäriä tarkoituksenaan väärinkäyttää oikeuttaan sairauspoissaoloihin ja sairausajan palkkaan.

A:n on kuitenkin joka tapauksessa täytynyt työkyvyttömyyden aiheuttaneen sairauden vakavuudesta tai hoidon tarpeen kiireellisyydestä riippumatta hakeutua lääkärin vastaanotolle, koska sairausajan palkan saadakseen hänen tuli toimittaa työnantajalle lääkärintodistus jokaiselta sairauspoissaolopäivältä. A:n kertomuksin asiassa on selvitetty se, että hän on ollut sairaana paitsi edellä mainitut kolme aikaväliä, myös niiden väliin ajoittuneiden vapaapäiviensä ajan.

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella on edellä kerrotuin tavoin jäänyt epäselväksi, oliko A:lla työehtosopimuksen 20 §:n 2. kohdassa tarkoitettu perusteltu syy käyttää muuta kuin työnantajan nimeämää työterveyslääkäriä. Arvioitaessa A:n oikeutta sairausajan palkkaan on kuitenkin lisäksi otettava huomioon työehtosopimuksen 20 §:n 3. kohdassa työnantajalle asetettu velvollisuus ohjata työntekijä nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi, mikäli työnantaja ei hyväksy työntekijän toimittamaa lääkärintodistusta.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että mikäli työnantaja haluaa kiistää työntekijän selvityksen työkyvyttömyyden syystä, sen on ohjattava työntekijän nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi (TT 2003:23, TT 2009:19 ja TT 2011:42). Aiemmassa työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on myös tapauksia, joissa työehtosopimuksessa on tätä tapausta vastaavalla tavalla nimenomaisesti edellytetty, että työntekijä käyttää ensisijaisesti työnantajan nimeämää työterveyslääkäriä ja muun lääkärin käyttäminen edellyttää perusteltua syytä. Mikäli työntekijä on tällaisessa tapauksessa ilman työehtosopimuksen mukaisia perusteita kääntynyt ulkopuolisen lääkärin puoleen, mutta työterveyslääkäri on kuitenkin varmentanut sairauden ja sen aiheuttaman työkyvyttömyyden, työnantaja on velvoitettu maksamaan työntekijälle sairausajan palkka (TT 2003:23 ja TT 2009:19).

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on lisäksi katsottu, että työnantaja, joka ei ole vedonnut työntekijän työkyvyttömyydestään esittämän selvityksen muodolliseen puutteellisuuteen, voi kieltäytyä sairausajan palkan maksamisesta vain, mikäli työnantaja pystyy perustelluin syin osoittamaan, että asiassa on syyllistytty sairauslomaoikeuden väärinkäyttöön. Samoin on katsottu, että työnantaja voi kieltäytyä hyväksymästä lääkärintodistusta, jos työnantajalla on perustellut syyt epäillä, että todistukseen merkitty lääketieteellinen arvio on joiltakin osin virheellinen. (TT 2000:33 ja TT 2011:42) Virheellisyyden tulee viime kädessä liittyä lääketieteellisten seikkojen arviointiin eli siihen, onko työntekijä ollut lääkärintodistukseen merkittynä aikana sairauden vuoksi työkyvytön (TT 1991:112).

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on edellä mainittu oikeuskäytäntö huomioon ottaen merkityksellistä, että A toimitti sairauspoissaoloistaan työnantajalle Lääkärikeskus Aavan lääkärin asianmukaiset lääkärintodistukset työhön palattuaan. Työnantaja ei lääkärintodistusten toimittamishetkellä tai myöhemminkään ole kyseenalaistanut niiden oikeellisuutta tai A:n työkyvyttömyyttä. Ainoana työnantajan edustajana työtuomioistuimessa kuultu L on kertonut, ettei hän epäile A:n olleen työkyvytön kanteessa tarkoitettuina poissaoloaikoina, vaan A:n ainoastaan toimineen työnantajan ohjeen vastaisesti varatessaan lääkäriaikaa ja toimittaessaan muun kuin työnantajan nimeämän työterveyslääkärin lääkärintodistukset.

Arvioitaessa A:n oikeutta sairausajan palkkaan on lisäksi otettava huomioon, että vaikka L on kertonut ilmoittaneensa A:lle lääkärintodistukset saatuaan, etteivät ne olleet sovitun mukaisia, työnantajan edustajat eivät ole kuitenkaan ohjanneet A:ta nimeämänsä työterveyslääkärin tarkastettavaksi työehtosopimuksen 20 §:n 3. kohdassa tarkoitetulla tavalla. Työtuomioistuin katsoo, ettei se, että A toimitti lääkärintodistukset työnantajalle vasta työkyvyttömyysjaksojen päätyttyä, poista työehtosopimuksen 20 §:n 3. kohdassa työnantajalle asetettua velvollisuutta ohjata työntekijä nimeämänsä työterveyslääkärin tarkastettavaksi, mikäli työnantaja ei hyväksy työntekijän toimittamia lääkärintodistuksia.

Työtuomioistuin katsoo, että koska A toimitti työnantajalle sairauspoissaoloistaan edellä mainitut kolme lääkärintodistusta, koska työnantaja ei ole vedonnut lääkärintodistusten muodolliseen puutteellisuuteen tai sairauslomaoikeuden väärinkäyttöön ja koska työnantaja ei ohjannut A:ta nimeänsä työterveyslääkärin tarkastettavaksi työehtosopimuksen

20 §:n 3. kohdassa tarkoitetulla tavalla, A on oikeutettu vaadittuun sairausajan palkkaan kanteessa mainituilta työkyvyttömyysjaksoilta. Sairausajan palkka on määrältään riidaton.

Hyvityssakon tuomitsemista koskevat kannevaatimukset

A on edellä kerrotuin tavoin toiminut asiassa osittain työnantajan ohjeen vastaisesti ja osa A:n sairausajan palkan maksamiseen vaikuttavista seikoista on selvinnyt vasta työtuomioistuimen pääkäsittelyssä. Vaikka työtuomioistuin on katsonut, että A:lla tässä tapauksessa on oikeus sairausajan palkkaan, asia on kuitenkin ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei työnantaja ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella toiminut työehtosopimusmääräyksen vastaisesti siten, että sen voitaisiin katsoa tieten rikkoneen työehtosopimusta.

Edellä kerrotuilla perusteilla Nobina Finland West Oy ei ole tieten rikkonut edellä mainittua työehtosopimusmääräystä. Myöskään Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Nobina Finland West Oy:tä ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:tä kohtaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n kannevaatimuksista yksi on hyväksytty ja kaksi hylätty. Kuten edellä on todettu, osa A:n sairausajan palkan maksamiseen liittyvistä olennaisista kysymyksistä on selvinnyt vasta työtuomioistuimen pääkäsittelyssä. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen tutkittavaksi. Edellä kerrotuista syistä asianosaiset ja kuultava saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Nobina Finland West Oy:n suorittamaan A:lle saamatta jääneenä sairausajan palkkana ajalta 15.–17.9.2014, 19.–22.9.2014 ja 24.–25.9.2014 yhteensä 1.096,95 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3.10.2014 lukien.

Muut kannevaatimukset hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Äimälä, Nybondas, Ahokas, Lehto jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Jäsen Nybondas, jonka lausuntoon jäsen Äimälä yhtyi, lausui:

Hyväksyn enemmistön mielipiteen tuomion perustelujen kohdan "A:n oikeudesta sairausajan palkkaan" neljännen kappaleen loppuun asti. Sen jälkeen lausun seuraavaa.

Työtuomioistuimen aikaisemmassa oikeuskäytännössä on arvioitu sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta sellaisessa nyt käsiteltävää asiaa vastaavassa tilanteessa, että työehtosopimuksessa on nimenomaisesti edellytetty, että työntekijä käyttää ensisijaisesti työnantajan nimeämää työterveyslääkäriä. Muun lääkärin käyttämisen edellytyksenä on se, että työterveyslääkärin käyttäminen ei ole perustellusta syystä ollut mahdollista (TT 2003:23 ja TT 2009:19). Työtuomioistuin on näissä tuomioissaan katsonut, että mikäli työntekijällä ei ole ollut perusteltua syytä käyttää muuta lääkäriä, työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan muun lääkärin antaman lääkärintodistuksen perusteella.

Myös nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on siten keskeistä, onko kyse ollut tilanteesta, jossa työterveyslääkärin käyttö ei ole perustellun syyn vuoksi ollut mahdollista. Todistelussa on edellä todetun tavoin tullut ilmi, että työterveyslääkärit "korvamerkitsevät" aikoja sopimusasiakkaille, jotta työntekijä pääsisi nimetyn työterveyslääkärin vastaanotolle. Tähän liittyen A:lle on annettu ohje, jonka mukaan hänen tulee olla yhteydessä työterveyshoitajaan silloin, kun ajanvaraus työterveyslääkärille ei onnistu tavanomaisella tavalla puhelimitse. Menettelyohjeen tarkoituksena on, että työterveyshoitaja voi tällöin ottaa käyttöön "korvamerkityn" ajan.

Riidatonta on, että A ei ole noudattanut edellä mainittua ohjetta. Ottaen huomioon sen, että todistaja B:n kertomuksen mukaan olisi ollut epätodennäköistä, ettei yhdelläkään nimetyistä työterveyslääkäreistä olisi ollut vapaita "korvamerkittyjä" aikoja ja sen, että tämän asian selvittämättä jääminen on johtunut nimenomaan A:n laiminlyönnistä, katson jääneen näyttämättä, että työterveyslääkärin käyttäminen ei pätevästä syystä olisi ollut mahdollista. Näin ollen A:lla ei edellä mainittuun oikeuskäytäntöön viitaten ole ollut oikeutta sairausajan palkkaan muun lääkärin antaman lääkärintodistuksen perusteella.

Käsiteltävänä olevan asian yhteydessä on esitetty myös väite, että työnantaja ei voi sovellettavan työehtosopimuksen mukaan kieltäytyä maksamasta sairausajan palkkaa muun kuin työterveyslääkärin antaman lääkärintodistuksen perusteella, ellei hän ole ohjannut työntekijää nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi.

Pitää paikkansa, että työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on eräissä tapauksissa katsottu, että sairausajan palkkaa ei ole voitu jättää maksamatta, kun työnantaja ei ole vaatinut työntekijää menemään työnantajan nimeämän lääkärin tarkastettavaksi tai muutoin osoittanut työntekijän esittämän todistuksen virheelliseksi (TT 1991:112 ja TT 1998:54). Näissä tapauksissa ei kuitenkaan ole ollut arvioitavana nyt esillä olevan asian kaltainen tilanne, jossa työehtosopimuksessa on nimenomaisesti edellytetty vain työterveyslääkärin käyttämistä.

Sen sijaan nyt esillä olevan kaltaisen työehtosopimusmääräyksen merkitystä arvioidessaan työtuomioistuin on katsonut, että määräyksestä sovittaessa lähtökohtana on ollut, että työnantajalla ei ole velvollisuutta osoittaa ulkopuolisen lääkärin kirjoittamaa todistusta vääräksi voidakseen olla hyväksymättä ulkopuolisen lääkärin todistusta sairausajan palkan maksamisen perusteeksi (TT 2003:23).

Lisäksi työnantajan nimeämän lääkärin tarkastus on ylipäänsä tarkoituksenmukainen lähinnä vain sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijän alun perin käyttämän lääkärin antaman todistuksen mukaan työkyvyttömyys jatkuu vielä silloin, kun lääkärintodistus tulee työnantajan tietoon. Näin oli asian laita muun muassa edellä selostetuissa ratkaisuissa TT 2003:23 ja TT 2009:19, kun taas nyt esillä olevassa asiassa työkyvyttömyys oli tässä vaiheessa jo päättynyt.

Edellä mainituilla perusteilla hylkään kanteen.

Jäsen Saarensola lausui:

Yhdyn enemmistön mielipiteeseen muutoin, mutta katson, ettei tässä tapauksessa ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla hyvityssakko ja oikeudenkäyntikulut Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:lle tulisi jättää tuomitsematta.

Kysymys A:n työkyvyttömyydestä ei ole asiassa ilmi tulleiden seikkojen perusteella ollut epäselvä. Nobina Finland West Oy:llä on niin halutessaan ollut mahdollisuus osoittaa A nimeämänsä lääkärin tarkastettavaksi. Nobina Finland West Oy ei ole näin kuitenkaan menetellyt. Vastaavanlaisista työehtosopimusmääräyksistä on työtuomioistuimen pääasiaratkaisusta ilmenevällä tavalla annettu useampia ratkaisuja. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n olisi siten vakiintunut oikeuskäytäntö huomioon ottaen pitänyt havaita, ettei Nobina Finland West Oy:llä ole ollut perusteita kieltäytyä maksamasta A:lle sairausajan palkkaa ja että Nobina Finland West Oy:n menettely on ollut työehtosopimuksen vastaista. Jättäessään puuttumatta jäsenyrityksensä virheelliseen menettelyyn Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on laiminlyönyt asiassa valvontavelvollisuutensa.

Mainituilla perusteilla velvoitan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoa 2.500 euroa.

Velvoitan myös Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 10.870,80 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Jäsen Lehto, jonka lausuntoon jäsen Ahokas yhtyi, lausui:

Yhdyn enemmistön mielipiteeseen siltä osin kuin kyse on A:n oikeudesta sairausajan palkkaan ja Nobina Finland West Oy:tä kohtaan esitetyn hyvityssakkovaatimuksen hylkäämisestä. Jäsen Saarensolan mielipiteeseen yhdyn siltä osin kuin kyse on hyvityssakkojen määräämisestä Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:lle. Oikeudenkäyntikulujen osalta katson, ettei asiassa ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla Nobina Finland West Oy:tä ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:tä ei voitaisi velvoittaa korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikuluja.

Vastaavanlaisia tapauksia on ollut aiemmin enemmistön ja jäsen Saarensolan mielipiteessä ilmenevällä tavalla työtuomioistuimen ratkaistavana. Työtuomioistuin on tällöin velvoittanut työnantajan ja työnantajaliiton yhteisvastuullisesti korvaamaan työntekijäliiton oikeudenkäyntikulut. Mitään syytä arvioida tilannetta toisin ei nyt ole. Vastaajien on näin ollen vakiintunut oikeuskäytäntö huomioon ottaen katsottava hävinneen asian.

Velvoitan tämän vuoksi Nobina Finland West Oy:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 10.870,80 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.