Labor court allows seafarer course fee reimbursement where employer mandates international STCW training for continued employment.

Kysymys oli suomalaisen varustamon palveluksessa työskentelevän virolaisen konepäällikön oikeudesta saada työnantajaltaan korvaus osallistumisestaan merialan kansainvälisen STCW-yleissopimuksen mukaisille kursseille. Erimielisyys koski sitä, tuliko työnantajan korvata kurssien kurssimaksut, vaikka osa kursseista oli sellaisia, että niiden suorittaminen ei ole Suomessa pakollista toisin kuin Virossa.

Koska sopijapuolten yhteisestä tarkoituksesta tai yhteisesti hyväksytystä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä ei ollut näyttöä, työehtosopimusmääräyksiä oli tulkittava niiden sanamuodon mukaisesti. Työehtosopimuspöytäkirjan määräys viittasi kaikkiin yleissopimuksen mukaisiin pätevyys- ja lisäpätevyyskursseihin, joille työntekijän oli työsuhteen aikana osallistuttava. Konepäällikön oli osallistuttava kaikille kanteessa mainituille kursseille saadakseen uusittua virolaisen pätevyyskirjansa ja voidakseen jatkaa konepäällikkönä varustamon palveluksessa. Konepäälliköllä katsottiin olevan oikeus saada työnantajaltaan korvaus suorittamiltaan yleissopimuksen mukaisilta, hänelle pakollisilta kursseilta.

KANTAJA

Suomen Konepäällystöliitto ry

VASTAAJA

Suomen Varustamot ry

KUULTAVA

Bore Oy Ab

ASIA

Kurssimaksujen korvaaminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 21.1.2016

Pääkäsittely 16.3.2016

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Varustamot ry ja Suomen Konepäällystöliitto ry ovat 25.10.2013 allekirjoittaneet työehtosopimuspöytäkirjan sopimuskaudeksi 1.3.2014 - 28.2.2017. Työehtosopimuspöytäkirja sisältää muun ohella seuraavan määräyksen.

5.2 STCW-yleissopimuksen mukaisten pätevyyskirjojen ja lisäpätevyyksien hankinta-, uusimis- ja vaihtokustannukset

Ulkomaanliikenteen liitesopimuksena olevan koulutustoimintaa koskevaan sopimukseen siirretään liitteessä oleva pöytäkirja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yllä mainitun työehtosopimuspöytäkirjan 5.2 kohdassa tarkoitetussa pöytäkirjassa todetaan muun ohella seuraavaa.

Allekirjoittaneet osapuolet, Suomen Varustamot ry:n ja Suomen Konepäällystöliitto-Finlands Maskinbefälsförbund ry ja Suomen Laivanpäällystöliitto-Finlands Skeppsbefälsförbund ry ovat yhteisesti hyväksyneet alla olevan toimintaperiaatteen koskien STCW-yleissopimuksen mukaisten pätevyyskirjojen ja lisäpätevyyksien hankinta-, uusimis- ja vaihtokustannuksista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

STCW-yleissopimuksen ns. Manila-muutokset on saatettu Suomessa voimaan 1.3.2013 (Laki laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain muuttamisesta 95/2013 ja Valtioneuvoston asetus aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä 166/2013).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lähtökohtana merenkulkijan tullessa töihin alukselle on että hänellä on vaadittu pätevyyskirja ja tarvittavat lisäpätevyydet aiottuun toimeen, tarkoittaen että niin pätevyyskirja kuin lisäpätevyystodistukset on hankittu ja myönnetty. Merenkulkijat maksavat itse pätevyyskirjoistaan ja niiden uusimisesta ja yhdistetyistä lisäpätevyystodistuksista (Trafin hinta tänään 80 euroa) itse.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työnantajan kustannusvastuulle jäävät alus- ja tehtäväkohtaiset lisäpätevyydet koulutuskustannuksineen, joihin kuuluu matkustus-, majoitus- ja kurssikulut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yksityiskohtaiset tiedot niin pätevyyskirjoista ja niiden uusimisesta sekä lisäpätevyystodistuksista löytyvät Liikenteen turvallisuusviranomaisen, TraFin sivuilta (www.trafi).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuspuolten välillä solmittua työehtosopimusta on täydennetty 25.4.2014 allekirjoitetulla koulutusta koskevalla työehtosopimuspöytäkirjalla. Tässä lisäpöytäkirjassa on todettu muun ohella seuraavaa.

Sopijaosapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työnantaja vastaa työsuhteen aikana kaikista STCW-yleissopimuksen mukaisten pätevyys- ja lisäpätevyystodistusten sekä alus- ja tehtäväkohtaisten lisäpätevyystodistusten hankinta-, uusimis- ja vaihtokustannuksista (ei kuitenkaan Trafin pätevyys- ja lisäpätevyystodistuksista vaatimasta lunastusmaksusta) mukaan lukien kurssimaksut ja kurssimateriaalin hankinta sekä matka- ja ylläpitokustannukset.

Työntekijän vastattavaksi jää kuitenkin kaikissa tapauksissa Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin myöntämän pätevyyskirjan sekä yhdistetyn lisäpätevyyskirjan lunastushinnat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on ollut Bore Oy Ab:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa konepäällikkönä vuodesta 2008. A on Viron kansalainen ja hänellä on Virossa myönnetty ylikonemestarin pätevyyskirja.

A on suorittanut elo-syyskuussa 2014 Virossa seuraavat lisäpätevyyttä osoittavat kurssit:

a) Basic Safety Training Assessment (Hätätilanteiden peruskoulutus, VI/1)

b) Medical First Aid (Ensiapukoulutus, VI/4)

c) ERM, Engine Resource Management (operatiivinen johtaminen konehuoneessa, III/1)

d) Proficiency in Survival Craft and Rescue Boats (Pelastuslautta- ja -pelastusvenemieskurssi VI/2)

Työnantaja on maksanut A:lle a)-kohdan mukaisen kurssin kurssimaksun 200 euroa mutta jättänyt maksamatta muut kurssimaksut eli b)-kohdan kurssimaksun 210 euroa, c)-kohdan kurssimaksun 500 euroa ja d)-kohdan kurssimaksun 330 euroa.

Merialan kansainvälinen STCW-yleissopimus (The International Convention on Standards of Training, Certification and Watchkeeping for Seafarers, 1978) on kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus. Siihen tehtiin vuonna 2010 Manilassa Filippiineillä pidetyssä yleiskokouksessa muutoksia, jotka on saatettu Suomessa voimaan 1.3.2013 lailla laivaväestä ja aluksen turvallisuusjohtamisesta annetun lain muuttamisesta (2013/95) ja valtioneuvoston asetuksella aluksen miehityksestä ja laivaväen pätevyydestä (2013/166).

STCW-yleissopimukseen tehdyt niin sanotut Manilan muutokset tarkoittavat sitä, että kaikki päällystön pätevyyskirjat ja lisäpätevyydet on uusittava tai vaihdettava vuoteen 2017 mennessä. Lisäksi aikaisemmin toistaiseksi voimassa olevat lisäpätevyydet muuttuvat suurelta osin uusittaviksi viiden vuoden välein. Kolmas uusi asia on ollut turvatoimiasioiden lisääminen pakollisena lisäpätevyytenä 1.1.2014 mennessä.

A:n on tullut käydä omassa kotimaassaan Virossa pätevyyskirjaan liittyvät uusimiskurssit, jotka STCW-yleissopimuksen Manilan muutoksissa on määritelty. Pätevyyskirjan myöntävä Viron viranomainen ei hyväksy Suomessa käytäviä kursseja, kuten myöskään Suomen viranomainen (Trafi) ei hyväksy sitä, että suomalainen merenkulkija käy kurssit Virossa. Uusimiskurssit on siten käytävä siinä maassa, jossa koulutus on käyty ja jonka viranomainen on myöntänyt pätevyyskirjan. Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi) antaa pätevyyskirjan tunnustamisesta kelpoisuustodistuksen, jolla lippuvaltio tunnustaa toisen valtion myöntämän STCW-pätevyyskirjan. Kelpoisuustodistus vaaditaan henkilöltä, joka työskentelee Suomen lipun alla olevassa aluksessa ja jolla on ulkomainen päällystön STCW-pätevyyskirja.

STCW-yleissopimuksessa annetaan liikkumavaraa kansallisille viranomaisille siltä osin, mitä kursseja vaaditaan pakollisesti suoritettaviksi. Virossa sopimuksen mukaisten kurssien suorittaminen ja uusiminen on sidottu henkilön pätevyyskirjan uusimiseen, toisin kuin Suomessa, jossa STCW-kursseista myönnetään lisäpätevyystodistus. Viro, jossa A:n tutkinto on suoritettu, vaatii enemmän STCW-kurssien suorituksia kuin Suomi. Työnantaja on korvannut A:lle ne kurssit, joita häneltä vaaditaan Suomessa.

Erimielisyys koskee sitä, olisiko työnantajan tullut korvata virolaiselle A:lle kaikkien yllä mainittujen kurssien kurssimaksut, vaikka osa kursseista oli sellaisia, että niiden suorittaminen ei ole Suomessa pakollista toisin kuin Virossa.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että konepäällikkö A:lla on työehtosopimuksen koulutusta koskevan 25.4.2014 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan nojalla oikeus saada työnantajaltaan korvaus suorittamiltaan STCW-yleissopimuksen mukaisilta kursseilta,

- velvoittaa Bore Oy Ab:n maksamaan A:lle hänen suorittamansa kurssimaksut yhteensä 1.040 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 23.10.2015 lukien sekä

- velvoittaa Suomen Varustamot ry:n ja Bore Oy Ab:n korvaamaan yhteisvastuullisesti sen oikeudenkäyntikulut 11.277,80 eurolla korkoineen.

Perusteet

Bore Oy Ab:n olisi tullut korvata A:lle kaikkien hänen suorittamansa STCW-yleissopimuksen mukaisten kurssien kurssimaksut. Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto on yksiselitteisen selvä. Työehtosopimuksen mukaan työnantaja vastaa työsuhteen aikana kaikista STCW-yleissopimuksen mukaisten pätevyys- ja lisäpätevyystodistusten hankinta-, uusimis- ja vaihtokustannuksista. Myöskään työehtosopimusneuvotteluissa ei ole ollut esillä, että työnantajan korvausvelvollisuus olisi rajattu kansallisuuden mukaan vain osaan merenkulkijoista tai vain osaan STCW-yleissopimuksen mukaisista pätevyys- ja/tai lisäpätevyystodistuksista.

A:n suorittamat kurssit ovat Virossa pakollisia ja ERM-kurssia lukuun ottamatta ne on uusittava viiden vuoden välein. Vaikka ERM-kurssi ei kuulukaan viiden vuoden sisällä uusittaviin, Manilassa STCW-sopimukseen tehtyjen muutosten vuoksi Viron viranomainen vaatii virolaista merimiestä suorittamaan ERM-kurssin viimeistään 31.12.2016, jotta hän saisi uusittua pätevyyskirjansa. Mikäli virolainen merimies ei suorittaisi ERM-kurssia, hän ei enää saisi pätevyyskirjojaan uusittua eikä siten voisi enää jatkaa ammatissaan. Tästä johtuen ERM-kurssin suorittaminen on samalla edellytys sille, että virolainen merimies voi hakea Liikenteen turvallisuusvirastolta (Trafi) kelpoisuustodistusta jatkaakseen työskentelyä suomalaisen varustamon palveluksessa.

A:lla tulee olla sama oikeus kuin suomalaisella kollegallaan saada työnantajan kustannuksella uusittua ammattinsa harjoittamiseksi välttämätön STCW-pätevyyskirja. Näin tulkittuna työehtosopimus on myös sopusoinnussa työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 492/2011 7 artiklan 4 kohdan kanssa. Kyseisen säännöksen mukaan kollektiivisen sopimuksen määräys, joka koskee työn saantia, palkkausta ja muita työehtoja sekä irtisanomista, on mitätön, sikäli kuin siinä asetetaan tai sallitaan edellytyksiä, jotka asettavat toisten jäsenvaltioiden kansalaiset työntekijöinä eriarvoiseen asemaan. Vaikka A:ta on muodollisesti kohdeltu samalla tavalla kuin muitakin työntekijöitä, on hän tosiasiassa joutunut eriarvoiseen asemaan, kun hänen suoritettavakseen kuuluvia kursseja ei ole korvattu.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Varustamot ry on vastauksessaan, johon Bore Oy Ab on yhtynyt, vaatinut, että kanne hylätään.

Kanteen kiistämisen perusteet

A:n käymä Engine Resoure Management -kurssi ei ole pakollinen Suomessa, minkä vuoksi varustamo ei ole korvannut kurssia A:lle. Profiency in Survival Craft and Rescue Boat (VI/2.1) -kurssi on pakollinen Suomessa ainoastaan henkilölle, joille on aluksessa määrätty kyseisiä tehtäviä. Tässä tapauksessa kurssin suorittamista ei ole varustamon toimesta määrätty A:lle, minkä vuoksi kurssia ei ole korvattu A:lle. Medical First Aid (VI/4) -kurssi on puolestaan Suomessa voimassa toistaiseksi, eikä Suomessa edellytä kurssin uusimista toisin kuin Virossa. Tästä syystä kurssia ei ole korvattu A:lle.

Sopimusosapuolten 25.10.2013 allekirjoittaman työehtosopimuspöytäkirjan liitteenä olevassa pöytäkirjassa on viitattu Suomen lainsäädäntöön, jolla niin sanotut Manilan muutokset on saatettu Suomessa voimaan. Yksityiskohtaiset tiedot pätevyyskirjoista ja niiden uusimisesta sekä lisäpätevyystodistuksista löytyvät pöytäkirjan mukaan Liikenteen turvallisuusviranomaisen sivuilta. Osapuolet ovat sopineet, että suomalaisten varustamojen kustannettavaksi tulevat vain sellaiset pätevyyskirjat ja lisäpätevyystodistukset, joita Suomen lainsäädännössä edellytetään.

Suomessa työnantaja korvaa Liikenteen turvallisuusviraston Trafin vaatimusten mukaisesti ne STCW-lisäpätevyyskurssit, joita tarvitaan kyseiseen toimeen. Lisäksi korvataan ne kurssit, joihin varustamo työntekijän määrää tai ohjeistaa. Tämä työnantajan korvausvastuu perustuu työehtosopimusta täydentävään 25.4.2014 allekirjoitettuun lisäpöytäkirjaan.

Lisäpöytäkirja 25.4.2014 on laadittu työehtosopimusneuvottelujen aikana pitkien neuvotteluiden jälkeen. Lisäpöytäkirja koskee vain niitä pätevyys- ja lisäpätevyysvaatimuksia, joita vaaditaan Suomen lipun alla olevan aluksen osalta ja joista päättää Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi. Tämä kytkentä Suomen lippuun käy ilmi myös lisäpöytäkirjassa olevasta tarkennuksesta, jonka mukaan työntekijän vastattavaksi jää kaikissa tapauksissa Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin myöntämän pätevyyskirjan sekä yhdistetyn lisäpätevyystodistuksen lunastushinta.

Missään vaiheessa työehtosopimusneuvotteluja tätä työnantajan korvausvelvoitetta ei ole esitetty ulotettavaksi sellaisiin vaatimuksiin, jotka ylittävät Suomen vaatimukset. Näissä työehtosopimusneuvotteluissa käytiin keskusteluja koulutuskustannusten jaosta työnantajan ja työntekijän välillä. Tuolloin keskustelun osapuolilla oli tarkka kuva siitä, mitä STCW-kursseja tullaan Suomessa vaatimaan, ja tiedossa olivat myös suomalaisten kurssien kustannusvaikutukset. Kustannustaso oli keskeinen kysymys neuvottelussa työnantajapuolella. Jos neuvotteluissa olisi ollut tarkoitus laajentaa työnantajan kustannusvastuuta kattamaan muiden maiden Suomen vaatimukset ylittävät pätevyys - ja lisäpätevyysvaatimukset, olisi tästä tehty selvitys.

On kohtuutonta odottaa, että työnantajalla olisi mahdollisuus seurata muiden maiden viranomaiskäytäntöjä ja noudattaa niitä kaikkia. Suomi oli jo sitoutunut STCW-yleissopimuksen vaatimuksiin, kun näitä työehtosopimusneuvotteluja käytiin vuonna 2014, joten työnantajalle tulevan kustannusvastuun laajuus oli tiedossa.

Myös esimerkiksi Ruotsin käytäntö STCW-kurssikustannusten korvaamisessa tukee työnantajan kantaa. Ruotsissa työnantaja korvaa STCW-kurssit Ruotsin viranomaisten vaatimusten mukaisesti.

Suomalaisella työnantajalla on toki mahdollisuus kustantaa Suomen vaatimukset ylittäviä STCW-lisäpätevyyskursseja ulkomaiselle työntekijälleen ulkomaille, jos näin sovitaan etukäteen työnantajan ja työntekijän kesken. A ei ole nyt käsiteltävässä asiassa neuvotellut Bore Oy Ab:n kanssa etukäteen kurssien suorittamisesta, vaan hän on toimittanut kurssilaskut jälkikäteen varustamolle. Varustamon käytäntö on, että kurssit ja koulutuspaikat sovitaan etukäteen työntekijän kanssa.

TODISTELU

Kantajan henkilötodistelu

1. B, entinen Suomen Konepäällystöliitto ry:n asiamies

2. C, Suomen Konepäällystöliitto ry:n asiamies

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. D, Suomen Varustamot ry:n entinen hallituksen puheenjohtaja

2. E, Bore/Rettig Oy:n henkilöstöjohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Sovellettavat määräykset ja kysymyksenasettelu

Suomen Varustamot ry:n ja Suomen Konepäällystöliitto ry:n 25.10.2013 allekirjoittama työehtosopimuspöytäkirja sisältää STCW-yleissopimuksen mukaisten pätevyyskirjojen ja lisäpätevyyksien hankinta-, uusimis- ja vaihtokustannuksia koskevan 5.2 kohdan, jonka mukaan ulkomaanliikenteen liitesopimuksena olevan koulutustoimintaa koskevaan sopimukseen siirretään liitteessä oleva pöytäkirja.

Määräyksessä mainitun pöytäkirjan mukaan lähtökohtana merenkulkijan tullessa töihin alukselle on, että hänellä on vaadittu pätevyyskirja ja tarvittavat lisäpätevyydet aiottuun toimeen, tarkoittaen että niin pätevyyskirja kuin lisäpätevyystodistukset on hankittu ja myönnetty. Merenkulkijat maksavat itse pätevyyskirjoistaan ja niiden uusimisesta ja yhdistetyistä lisäpätevyystodistuksista (Trafin hinta, joka on ollut tuolloin 80 euroa) itse. Työnantajan kustannusvastuulle jäävät alus- ja tehtäväkohtaiset lisäpätevyydet koulutuskustannuksineen, joihin kuuluu matkustus-, majoitus- ja kurssikulut. Yksityiskohtaiset tiedot niin pätevyyskirjoista ja niiden uusimisesta sekä lisäpätevyystodistuksista löytyvät Liikenteen turvallisuusviranomaisen, TraFin sivuilta (www.trafi).

Työehtosopimusta on täydennetty 25.4.2014 allekirjoitetulla koulutusta koskevalla työehtosopimuspöytäkirjalla. Lisäpöytäkirjan mukaan sopijaosapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työnantaja vastaa työsuhteen aikana kaikista STCW-yleissopimuksen mukaisten pätevyys- ja lisäpätevyystodistusten sekä alus- ja tehtäväkohtaisten lisäpätevyystodistusten hankinta-, uusimis- ja vaihtokustannuksista (ei kuitenkaan Trafin pätevyys- ja lisäpätevyystodistuksista vaatimasta lunastusmaksusta) mukaan lukien kurssimaksut ja kurssimateriaalin hankinta sekä matka- ja ylläpitokustannukset. Työntekijän vastattavaksi jäävät kuitenkin kaikissa tapauksissa Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin myöntämän pätevyyskirjan sekä yhdistetyn lisäpätevyyskirjan lunastushinnat.

Asiassa on kysymys siitä, onko työnantaja velvollinen korvaamaan vain ne STCW-yleissopimuksen mukaiset kurssit, jotka on määrätty pakollisiksi Suomessa.

Työehtosopimusneuvotteluista esitetty näyttö

Vuonna 2013 allekirjoitettua pöytäkirjaa koskevista neuvotteluista ovat työtuomioistuimessa kertoneet Suomen Konepäällystöliitto ry:n entinen asiamies B, liiton nykyinen asiamies C sekä Suomen Varustamot ry:n entinen hallituksen puheenjohtaja D. Heistä C on ollut mukana myös vuonna 2014 allekirjoitettua pöytäkirjaa koskevissa neuvotteluissa.

B, C ja D ovat yhdenmukaisesti kertoneet, että työehtosopimusneuvottelut alkoivat vuonna 2013 Manilan sopimuksen solmimisen jälkeen, kun ilmeni epäselvyyttä siitä, kuka maksaa suoritettavat kurssit. Työntekijäpuolen kanta oli, että lisäpätevyydet ja niiden uusimiset tulevat työsuhteen aikana työnantajan kustannettaviksi. Näin sovittiinkin. Työntekijän maksettavaksi jäi vain oman pätevyyskirjan uusimiseen liittyvä Trafin lunastusmaksu. Missään vaiheessa ei keskusteltu siitä, miten tulisi toimia, jos kurssivaatimukset poikkeavat eri EU:n jäsenvaltioissa. B:n ja C:n mukaan selvää kuitenkin oli, että kaikkia unionin kansalaisia kohdellaan yhdenvertaisesti.

C on kertonut, että vuonna 2013 allekirjoitettu pöytäkirja osoittautui pian tulkinnanvaraiseksi. Tämän vuoksi allekirjoitettiin vuonna 2014 lisäpöytäkirja, jossa todettiin yksiselitteisesti, että työnantaja vastaa työsuhteen aikana kaikista STCW-yleissopimuksen mukaisista kursseista. Tässäkään yhteydessä ei keskusteltu erikseen siitä, maksetaanko myös sellaiset työntekijälle pakolliset kurssit, jotka eivät kuulu suomalaisiin vaatimuksiin. C:n mukaan tämä oli kuitenkin selvää, sillä työnantaja vastaa kaikista niistä STCW-yleissopimuksen mukaisista kursseista, joita aluksella työskentelevän työntekijän tulee suorittaa uusiakseen pätevyyskirjansa. Ilman voimassa olevaa pätevyyskirjaa työntekijä ei saa Trafilta kelpoisuustodistusta eikä näin ollen voi jatkaa työskentelyä suomalaisella aluksella. Myös Bore Oy Ab:n henkilöstöjohtaja E on todennut, että ilman kelpoisuustodistusta A ei olisi voinut enää työskennellä yhtiön palveluksessa konepäällikkönä.

Näytön arvio ja johtopäätökset

Edellä selostettujen kertomusten perusteella työtuomioistuin toteaa, etteivät työehtosopimukseen osalliset ole vuonna 2013 ja 2014 käymiensä neuvottelujen aikana keskustelleet pöytäkirjamääräysten tulkinnasta siltä osin kuin kysymys on unionin jäsenvaltiosta kotoisin olevalle työntekijälle pakollisten STCW-yleissopimuksen mukaisten kurssien korvaamisesta silloin, kun mainittuja kursseja ei ole määrätty pakollisiksi Suomessa. Koska sopijapuolten yhteisestä tarkoituksesta tai yhteisesti hyväksytystä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty näyttöä, työehtosopimusmääräyksiä on tulkittava niiden sanamuodon mukaisesti.

Työtuomioistuin katsoo, että 25.4.2014 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan sanamuoto on selvä. Määräys viittaa kaikkiin STCW-yleissopimuksen mukaisiin pätevyys- ja lisäpätevyyskursseihin, joihin työntekijän on työsuhteen aikana osallistuttava.

Asiassa on selvitetty, että A:n täytyi osallistua kaikille kanteessa tarkoitetuille kursseille saadakseen uusittua virolaisen pätevyyskirjansa. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi ei olisi myöntänyt A:lle kelpoisuustodistusta, ellei tällä olisi ollut voimassa olevaa pätevyystodistusta. Tällöin A ei olisi voinut enää työskennellä konepäällikkönä Bore Oy Ab:n palveluksessa.

Edellä selostetuilla perusteilla A:lla on oikeus saada työnantajaltaan korvaus suorittamiltaan STCW-yleissopimuksen mukaisilta, hänelle pakollisilta kursseilta. Kanne on näin ollen hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Varustamot ry ja Bore Oy Ab ovat asian hävitessään työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että konepäällikkö A:lla on työehtosopimuksen koulutusta koskevan 25.4.2014 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan nojalla oikeus saada työnantajaltaan korvaus suorittamiltaan STCW-yleissopimuksen mukaisilta kursseilta,

- velvoittaa Bore Oy Ab:n maksamaan A:lle hänen suorittamansa kurssimaksut yhteensä 1.040 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 23.10.2015 lukien, sekä

- velvoittaa Suomen Varustamot ry:n ja Bore Oy Ab:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 11.277,80 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Hotti, Lindström, Lehto ja Helenius jäseninä. Sihteeri on ollut Anttila.

Tuomio on yksimielinen.