Labor court partially allows union claim that work must be piecework if quality allows, dismissing compensation demands.

Työehtosopimuksen mukaan sikäli kuin työn laatu sallii ja on teknisesti mahdollista, työ tehdään tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä. Työehtosopimuksen mukaisia suorituspalkkauksen muotoja olivat urakka- tai osaurakkapalkkaus ja palkkiopalkkaus. Katsottiin, että suorituspalkkausta koskevat määräykset olivat työnantajaa velvoittavia siten, että työ on teetettävä suorituspalkkatyönä, jos työehtosopimuksen mukaiset suorituspalkkatyön edellytykset täyttyvät. Vahvistusvaatimus suorituspalkkauksen hinnoitteluohjeen mukaisten ansioiden takaamisesta sen sijaan hylättiin. Työehtosopimuksessa oli suorituspalkkatyön takuuansioksi sovittu ohjetuntipalkka.

Yhtiön tehtaalla oli työ pitkään teetetty suoralla urakalla. Tuotantomenetelmät olivat kuitenkin muuttuneet siten, ettei työtulos enää oleellisesti riippunut työmäärästä ja vaihdellut työponnistuksen mukaan siten kuin työehtosopimuksessa tarkoitettiin. Tuotannon tavoitteeksi oli tullut määrän sijasta laatu, mikä työehtosopimuksen mukaan vastasi palkkiopalkkajärjestelmän käytön edellytyksiä. Yhtiön ei katsottu rikkoneen työehtosopimusta, kun se oli irtisanonut urakkasopimuksen ja siirtynyt aikapalkkaukseen tilanteessa, jossa paikallista sopimusta uudesta palkkiopalkkajärjestelmästä ei ollut neuvotteluista huolimatta syntynyt.

KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

VASTAAJAT

Elintarviketeollisuusliitto ry

Suomen Nestlé Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Työtuomioistuin on 10.6.2015 antanut asiakirjojen salassapitoa koskevan väliaikaismääräyksen.

Suullinen valmistelu 29.10.2015

Pääkäsittely 10.2.2016

Työtuomioistuin on pääkäsittelyssä antanut asiakirjojen salassapitoa koskevan päätöksen pöytäkirjasta ilmenevin tavoin.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välisen elintarvikealojen työehtosopimuksen 12 § on sisältänyt 1.4.2014 kesken olleella sopimuskaudella ja sisältää edelleen muun ohella seuraavan määräyksen:

12 § Suorituspalkkatyö

Suorituspalkka

1. Sikäli kun työn laatu sallii ja on teknisesti mahdollista, työ tehdään tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä.

2. Milloin työtulos oleellisesti riippuu työmäärästä ja vaihtelee työponnistuksen mukaan, voidaan palkkausmuotona käyttää suoraa urakkaa tai osaurakkaa.

Suora urakka

3. Suora urakka on hinnoiteltava siten, että työntekijän urakka-ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi ja kasvaa suoritustason noustessa samassa suhteessa.

Osa- eli sekaurakka

4. Osa- eli sekaurakkatyö, jossa osa palkasta maksetaan

kiinteänä ja osa työn suorituksen mukaan määräytyvänä liikkuvana osana, on hinnoiteltava siten, että työnsuorituksen tai työtehon vastatessa normaalia urakkatyövauhtia, ansio nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi. Suoritustason noustessa tulee liikkuvan osan kasvaa samassa suhteessa.

Palkkiojärjestelmä

5. Palkkiopalkkajärjestelmää voidaan käyttää niissä töissä, joissa työtulos (tuotannon määrä, tuotteen laatu, raaka-aineen käytön taloudellisuus yms.) riippuu esim. työntekijän tarkkaavaisuudesta, työtaidosta, tms. tekijästä.

Palkkiopalkkatyössä työ on hinnoiteltava siten, että ansio on vähintään 15 % korkeampi kuin ohjetuntipalkka.

6. Paikallisesti voidaan sopia myös muiden suorituspalkkausmuotojen käytöstä.

Palkkatakuu

7. Suorituspalkkatyössä ohjetuntipalkka on taattu.

Suorituspalkkatöiden hinnoittelu

8. Suorituspalkkatöiden hinnoittelusta sovitaan paikallisesti.

Pöytäkirjamerkintöjä:

1. Uusien suorituspalkkatöiden hinnoittelusta sovitaan ennen työn alkamista.

2. Milloin on kysymys pysyväisluontoisesta suorituspalkkatyöstä, varataan luottamusmiehille tilaisuus olla läsnä hinnoittelusta sovittaessa.

3. Jos työntekijän työ liittyy välittömästi suorituspalkkatyötä tekevien työntekijäin työhön, se pyritään järjestämään suorituspalkalle, mikäli työntekijän työvauhti niin edellyttää. Ellei työtä edellä mainitussa tapauksessa voida järjestää suorituspalkalle, otetaan työntekijän palkkauksessa huomioon hänen edellä mainittu sidonnaisuutensa suorituspalkkatyötä tekevien työntekijäin työvauhtiin.

Soveltamisohje:

Ansiotakuun tarkasteluajanjakson pituus suorituspalkkatyössä riippuu työmäärän vaihtelusta eri aikoina. Jos työmäärä on vakaa, ansiotakuun tarkasteluajanjakso on palkanmaksukausi.

Suorituspalkkatöiden hinnoittelusta sovittaessa sovitaan samanaikaisesti myös tarkasteluajanjakson pituus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Suomen Nestlé Oy:n Turun lastenruokatehtaalla on ollut voimassa vuodesta 1985 lukien elintarvikealojen työehtosopimuksen 12 §:n 8 kohdan mukaisesti paikallisesti pääluottamusmiehen ja työnantajan välillä tehdyt sopimukset suoran urakan hinnoittelusta. Hinnoittelu on kulloinkin vastannut työehtosopimuksen 12 §:n 3 kohdan määräystä, jonka mukaan työntekijä ansaitsee normaalilla urakkatyövauhdilla vähintään 20 prosenttia työehtosopimuksen ohjetuntipalkkoja korkeamman palkan. Urakkapalkka määriteltiin tuotantolinjan tehokkuuden mukaan tuotantovolyymin perusteella (tölkkiä/tunti).

Suomen Nestlé Oy irtisanoi paikallisesti sovitun suoran urakan urakkahinnoittelusopimuksen 12.4.2013 toimitetulla ilmoituksella. Sopimuksen voimassaolo päättyi 31.3.2014. Yhtiö siirtyi aikapalkkaukseen, kun pitkään jatkuneiden neuvottelujen jälkeen paikalliset osapuolet eivät päässeet sopimukseen suorituspalkkatyön ehdoista ja hinnoittelusta.

Asianosaiset ovat eri mieltä työehtosopimuksen suorituspalkkatyön ehtoja koskevan 12 §:n tulkinnasta. Erimielisyys koskee sitä, onko työnantajalla velvoite teettää työ tiettyjen edellytysten vallitessa suorituspalkkatyönä ja maksaa siitä hinnoitteluohjeen mukainen suorituspalkka, vai ovatko työehtosopimuksen mukaiset palkkaustavat toistensa vaihtoehtoja. Lisäksi erimielisyys koskee sitä, onko Suomen Nestlé Oy:n Turun tehtaalla voitu siirtyä aikapalkkaukseen, kun urakkasopimus ei ole enää ollut voimassa.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välisen elintarvikealojen työehtosopimuksen 12 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että työ on teetettävä suorituspalkkaisena työnä ja taattava työntekijöille suorituspalkkatyömääräysten ansiotakuun mukainen ansio, kun työn laatu sallii ja on teknisesti mahdollista teettää työ suorituspalkkatyönä,

- vahvistaa, että Suomen Nestlé Oy on menetellyt 1.4.2014 lukien elintarvikealojen työehtosopimuksen vastaisesti maksaessaan Turun tuotannon työntekijöille työehtosopimuksen 12 §:ssä säädetyn suorituspalkan sijasta työehtosopimuksen määrittämän ohjetuntipalkan aiheuttaen täten työntekijöiden ansiotason alentumisen vähintään 20 prosentilla,

- tuomitsee Suomen Nestlé Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Elintarviketeollisuusliitto ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Nestlé Oy yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 11.295,53 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimusmääräyksen oikea tulkinta

Työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohta velvoittaa sanamuotonsa mukaan työn teettämisen suorituspalkkatyönä, mikäli työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista. Vastaajaliitto on tunnustanut vastaavan liha-alan työehtosopimuksen suorituspalkkausta koskevan määräyksen velvoittavaksi. Määräyksen kirjauksella suorituspalkkatyö tarkoitetaan suoraa urakkaa, osa- eli sekaurakkaa ja palkkiojärjestelmää. Työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdan määräys kieltää suorituspalkkatyönä teetettävissä olevassa työssä palkan maksamisen työehtosopimuksen ohjetuntipalkkojen mukaisesti. Työehtosopimusmääräyksen tarkoitus on taata urakkapalkkana teetettävissä olevassa työssä suorituspalkkajärjestelmän mukainen ansio, joka ylittää ohjepalkkojen määrät vähintään 15 tai 20 prosenttia. Koska suorituspalkkauksesta sovittiin vuoden 1972 työehtosopimuksessa hyvin seikkaperäisesti, suorituspalkkamääräys on velvoittava.

Työehtosopimuksen 12 §:n 2 - 4 kohdassa on todettu, että 1 kohdan mukaan suorituspalkkatyönä teetettävän työn muotona on suora urakka (määräyksen 2 ja 3 kohta) tai osa- eli sekaurakka (määräyksen 4 kohta). Työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa palkkausmuotona voi olla palkkiopalkkajärjestelmä.

Työehtosopimuksen 12 §:n 1 - 5 kohdassa olevilla määräyksillä on ansiotason kohottamista koskeva merkitys. Työ on teetettävä suorana urakkana tai osa- eli sekaurakkana, jotka takaavat 20 prosenttia ohjepalkkaa korkeamman ansion ja myös palkkiopalkkajärjestelmää korkeamman ansion, mikäli työtulos 12 §:n 2 kohdan mukaisesti oleellisesti riippuu työmäärästä ja vaihtelee työponnistuksen mukaan.

Suorituspalkkausta koskevaa velvoittavaa määräystä ei voi kiertää maksamalla aikapalkkaa sellaisesta työstä, josta pitäisi maksaa suorituspalkkaa. Yhtiön tarjoama palkkiopalkkajärjestelmä ei soveltunut tehtävään työhön ja se sisälsi työehtosopimuksen vastaisia ehtoja. Työntekijöillä oli hyväksyttävä syy kieltäytyä työnantajan tarjouksesta.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Suomen Nestlé Oy:n Turun tuotantolaitoksella on työskennelty vuosikausia samoilla työkoneilla, joiden tahdin työnantaja on määrittänyt. Työehtosopimuksen 13 §:n mukaiset työn- ja aikatutkimukset on tehty koneiden käyntinopeuden mukaan. Näissä olosuhteissa työnantaja on sopimalla suoran urakan urakkahinnoittelusta, pitämällä tuon urakkapalkkaa koskevan paikallisen sopimuksen voimassa ja maksamalla tuon paikallisen sopimuksen mukaista suoran urakan urakkapalkkaa tunnustanut työn työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdan mukaan työksi, jonka laatu ja käytettävien työkoneiden tekniikka mahdollistaa tehtävän suorituspalkkatyönä. Samalla työnantaja on tunnustanut kysymyksessä olevan 12 §:n 2 kohdan tarkoittama työ, jossa työtulos oleellisesti riippuu työmäärästä ja vaihtelee työponnistuksen mukaan.

Suomen Nestlé Oy:n Turun tuotantolaitoksella tehdyssä työssä, koneissa, koneiden käyttötavassa tai koneiden käyttönopeudessa ei ole muuttunut mikään paikallisen sopimuksen irtisanomisen aikoihin tai sen jälkeen. Työntekijöiden tekemä työ on säilynyt ennallaan ja työ on tehty samoilla koneilla kuin aikaisemmin. Myöskään koneiden tuotantotaso ei ole muuttunut. Koska kyseinen työ on sen laadun ja teknisten ominaisuuksien vuoksi mahdollista teettää suorituspalkkatyönä, työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdasta johtuu, että se tulee teettää suorituspalkkatyönä.

Kysymys on ensi sijassa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sillä perusteella, että yhtiö on kieltäytynyt suoran urakan tai osa- eli sekaurakan urakkapalkkaneuvotteluista, vaikka se on itse tunnustanut työehtosopimuksen 12 §:n 2 kohdan suoran urakan tai osa- eli sekaurakan käytön mahdollisuuden maksamalla sen mukaan palkan 31.3.2014 saakka, eikä mikään teetettävässä työssä ole muuttunut tuon ajankohdan jälkeen.

Joka tapauksessa kysymys on työehtosopimuksen tieten rikkomisesta sillä perusteella, että yhtiö on maksanut työntekijöille vain työehtosopimuksen mukaisen ohjepalkan, ja siten yhtiö on rikkonut työehtosopimuksen 12 §:ssä säädettyjä suorituspalkkatyön ansiotakuusäännöksiä. Työehtosopimus on edellyttänyt työn teettämisen suorituspalkkatyönä ja työehtosopimus on edellyttänyt suorituspalkkatyön mukaisen ansion takaamista työntekijöille tuosta työstä. Ansiotakuun vähimmäismäärä on tullut taata, vaikka suorituspalkkatyön tarkasta sisällöstä ja hinnoittelusta ei ole ollut voimassa paikallista sopimusta.

Yhtiön olisi pitänyt ymmärtää, että se ei voi kieltäytyä suoritepalkkauksen ansiotakuun takaamisesta työntekijöilleen työn ja työtahdin säilyessä muuttumattomana. Joka tapauksessa sen tuli ymmärtää, että se ei voi maksaa työntekijöille työstä 1.4.2014 jälkeen ainoastaan työehtosopimuksessa säädettyä ohjetuntipalkkaa (aikapalkkaa) ja siten alentaa työntekijöiden ansioita merkittävästi minkään muuttumatta itse työssä tai työtahdissa.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kantaja on 19.3.2014 vaatinut Elintarviketeollisuusliitto ry:n työmarkkinajohtajalle lähetetyllä viestillä työantajaliitolta toimia sen varmistamiseksi, että Suomen Nestlé Oy:n Turun tuotantolaitoksen palkkaus vastaa lain ja työehtosopimuksen määräyksiä. Tällä viestillä työnantajaliitto on tullut ennen 1.4.2014 tietoiseksi siitä uhasta, että sen jäsenyritys ei mahdollisesti tule noudattamaan työehtosopimuksen määräyksiä 1.4.2014 lukien.

Kantaja on 1.4.2014 jälkeen erimielisyysneuvotteluissa muun muassa 8.5.2014 edellyttänyt Elintarviketeollisuusliitto ry:ltä välittömiä toimia, jotta sen jäsenyritys Suomen Nestlé Oy täyttää työehtosopimuksen asettamat edellytykset, eli suostuu neuvottelemaan suorasta urakan tai osa- eli sekaurakan hinnoittelusta tai ainakin takaa työehtosopimuksen 12 §:n ansiotakuun työntekijöilleen heidän tehdessään työtä, joka voidaan teettää suorituspalkkatyönä. Vaatimus on esitetty muun muassa erimielisyysneuvotteluissa 24.11.2014.

Elintarviketeollisuusliitto ry ei ole ryhtynyt mihinkään toimiin työehtosopimuksen noudattamisen takaamiseksi tai ainakaan nuo toimet eivät ole olleet tehokkaita, sillä yhtiö kieltäytyy edelleen neuvottelemasta suorasta urakasta ja osa- eli sekaurakasta ja maksaa työntekijöilleen edelleen suorituspalkkatyön ansiotakuusäännökset alittavaa ohjetuntipalkkaa. Näillä perusteilla Elintarviketeollisuusliitto ry on rikkonut valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Elintarviketeollisuusliitto ry ja Suomen Nestlé Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry velvoitetaan korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Nestlé Oy:n oikeudenkäyntikulut 18.400 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Elintarvikealan palkkausjärjestelmä ja 12 §:n oikea tulkinta

Elintarvikealojen työehtosopimuksen mukaisia peruspalkkaustapoja on kolme: aikapalkka, urakkapalkka ja palkkiopalkka. Näiden lisäksi paikallisesti voidaan sopia myös muiden suorituspalkkausmuotojen käytöstä. Työstä voidaan maksaa palkkaa työhön käytetyn ajan perusteella, jolloin kyseessä on aikapalkka. Palkka voi myös määräytyä erilaisiin suoritustekijöihin, jolloin käytetään nimitystä suorituspalkka. Työehtosopimuksen mukaiset ohjetuntipalkat ovat vähimmäispalkkoja aikatyössä.

Työehtosopimuksen peruspalkkaustavat ovat toistensa vaihtoehtoja. Työehtosopimuksen 12 §:ssä olevat sopimusmääräykset suorituspalkkatyöstä eivät ole työnantajaa tai työntekijäpuolta velvoittavia sillä tavoin kuin kantaja on väittänyt. Määräys ei aseta velvoitetta työnantajalle teettää työtä suorituspalkkana, vaikka työ olisi sen laadun ja teknisten ominaisuuksien vuoksi mahdollista teettää suorituspalkkatyönä.

Työehtosopimuksen 12 §:n sanamuodon mukaan kyse on vaihtoehtoisesta palkkaustavasta: "työ tehdään". Suorituspalkkatyön vaihtoehtoisuus näkyy myös 12 §:n 5 kohdassa, jonka mukaan palkkiopalkkajärjestelmää voidaan käyttää niissä töissä, joissa työtulos (tuotannon määrä, tuotteen laatu, raaka-aineen käytön taloudellisuus yms.) riippuu esimerkiksi työntekijän tarkkaavaisuudesta, työtaidosta, tms. tekijästä. Samoin urakkapalkkaa koskevassa 2 kohdassa on mainittu, että sitä "voidaan" käyttää.

Edellytyksenä työn teettämiselle suorituspalkkatyönä on ensinnäkin se, että työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista. Jos työponnistuksella ei voi vaikuttaa välittömästi tuotannon määrään, voidaan työ järjestää palkkiopalkkatyönä. Tällöin työmäärällä ei ole välitöntä vaikutusta työn tulokseen, vaan sillä, kuinka tehokkaasti ja taitavasti työntekijät käyttävät tehtaan tuotantokoneita ja -laitteita. Edellytyksenä suorituspalkkauksen käyttämiselle on lisäksi, että työ tehdään tuotannon ja ansion kohottamiseksi. Mikäli tuotanto ei kohoa, ei myöskään ole perusteita eikä edellytyksiä maksaa korkeampaa palkkaa. Vielä edellytyksenä on se, että suorituspalkkatöiden hinnoittelusta sovitaan paikallisesti.

Sille, että suorituspalkkatyön pääsääntö olisi nimenomaan suora- tai osaurakka, ei löydy tukea itse määräyksestä eikä myöskään käytännöstä. Vanhan työsopimuslain (1970) esitöissä on palkan määräytymisperusteiden osalta mainittu, että "työn tuotoksen tai siihen verrattavan perusteen mukaan määräytyvää palkkaa sanotaan palkkaustekniikassa usein suorituspalkaksi, jonka alalajeiksi silloin luetaan urakkapalkka ja palkkiopalkka" (komiteanmietintö 1969:A 25).

Työehtosopimuksen 12 § on ollut samansisältöinen vuodesta 1973, jolloin sopijapuolina olivat Suomen työnantajain yleinen ryhmä ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto ry. Määräys ei ole muuttunut asiasisällöltään vuosien saatossa. Suorituspalkkamääräyksen tarkoituksena on ollut mahdollistaa työ tehtäväksi muullakin tavoin kuin aikapalkkana. Määräyksen tarkoituksena on olla kannanotto suorituspalkkatyön puolesta. Kyse ei kuitenkaan ole velvoittavasta määräyksestä. Vuoden 1972 elintarvikealojen työehtosopimukseen sisältyvien siirtomääräysten (14 §) tarkoituksena oli sopia niistä periaatteista, joiden mukaan voidaan siirtyä suorituspalkkatyöstä aikatyöhön. Jos suorituspalkkatyö olisi velvoittava, ei kyseisiä siirtomääräyksiä olisi tarvittu.

Myöskään vakiintunut käytäntö ei tue kantajan tulkintaa. Elintarvikealojen työehtosopimuksen piirissä suorituspalkkatyö on ollut tuotantomuodosta riippuen käytössä lähinnä palkkiopalkkamuodossa. Urakkatyötä ei käytetä enää lainkaan. Viimeisen peruselintarviketeollisuuden palkkatilaston (4/2014) mukaan aikatyön osuus oli 68,5 prosenttia, palkkiopalkkatyön osuus 30,9 prosenttia ja urakkatyön osuus oli 0,6 prosenttia. Kantajan väite siitä että työehtosopimusmääräys kieltäisi suorituspalkkatyönä teetettävän työn teettämisen ohjetuntipalkalla (tai aikapalkalla), on alan käytännön näkökulmasta perusteeton. Palkkatilastoaineistosta ilmenee se, että elintarvikealojen työehtosopimuksen piiriin kuuluvien toimialojen tuotantorakenne ei lainkaan sovellu urakkatyöhön. Aikapalkkatyön suuri osuus myös osoittaa vakiintuneen käytännön, ettei työehtosopimuksen määräys edellytä työn teettämistä suorituspalkkatyönä.

Urakkapalkasta Elintarviketeollisuusliiton ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välisen liha-alan työehtosopimuksen alalla on yleinen käytäntö, että urakkasopimukset irtisanotaan työnantajan aloitteesta sen takia, että halutaan saada aikaan parempaa laatua lopputuotteelle ja silloin siirrytään aikapalkalle. Liha-alalla on vakiintunut tulkinta siitä, että urakkasopimus voidaan irtisanoa ja siirtyä osa-aikatyöhön (ks. TT 1979:119). Elintarviketeollisuusliitto ry ei ole tunnustanut suorituspalkkatyötä velvoittavaksi myöskään liha-alan työehtosopimuksen piirissä. Tuomiolla TT 2014:59 ei ole merkitystä asiassa, sillä siinä kyse oli muusta kuin suorituspalkkatyön velvoittavuudesta.

Myös muiden alojen työehtosopimuksissa on mainitun määräyksen kaltaisia lausekkeita suorituspalkkatyön teettämisestä, joissa suorituspalkkaustyöhön on asetettu kannanotto töiden tekemisestä suorituspalkalla, mutta työn hinnoittelusta on sovittava paikallisesti. Jos työntekijät ovat siirtyneet aikatyöhön suorituspalkkatyöstä, ei työnantaja ole velvollinen suorittamaan suorituspalkkaperusteiden mukaisesti.

Urakkapalkkajärjestelmä ei ollut yhtiössä enää tarkoituksenmukainen

Suorituspalkalla pyritään sekä työnantajan että työntekijän etuun. Työntekijöiden ansiot kohoavat ja työnantajalle etu tulee työn paremmasta tuloksesta. Suorituspalkkaa ei voida käyttää, jos siitä on etua vain työntekijöille. Tässä tapauksessa yhtiölle ei ollut hyötyä käytetystä urakkapalkkamallista. Se oli väärä tapa mitata työn tulosta, kun otettiin huomioon yhtiön tehtaalle asettamat tavoitteet. Tehtaan tuotanto ja työntekijöiden työtahti ei ole pysynyt ennallaan kanteessa väitetyin tavoin. Vaikka koneiden käyntivauhti sinänsä on pysynyt samana, tuotannon määrä ja tehokkuus ovat laskeneet. Sen sijaan työntekijöiden palkat ovat nousseet. Urakkapalkkajärjestelmä ei tukenut tuotannon tehostamista. Tehtaalla on tehty vuosina 2010 - 2013 kuuden miljoonan euron investoinnit, joiden johdosta tuotannon teoreettinen tehokkuus on olennaisesti noussut.

Turun tehtaalla tehtävä lastenruokien valmistus ei ole tuotantoprosessiltaan lainkaan tyypillistä urakkapalkalla tehtävää työtä, koska työntekijä ei voi vaikuttaa työnponnistuksellaan tuotantomäärään lisäävästi. Olennainen osa tuotantomäärästä perustuu koneiden tuotantokykyyn ja kunkin tuotteen standardivalmistusaikaan. Urakkapalkka on ollut tästä syystä väärä palkkaustapa tehtaalla. Myöskään se seikka, että urakkapalkka on ollut käytössä aiemmin, ei osoita, että työtulos oleellisesti riippuisi työmäärästä ja vaihtelisi työnponnistuksen mukaan. Työnantaja halusi eroon sopimuksesta juuri sen takia, että urakkapalkalla ei saatu aikaan tuotannon tehostumista eikä työ ollut luonteeltaan sellaista, että sitä olisi voitu mitata työntekijöiden työnponnistuksella.

Palkkausmuotoa koskevat neuvottelut

Työnantaja ei ole kieltäytynyt neuvotteluista. Sen sijaan työntekijäosapuoli katkaisi neuvottelut. Työnantajan tekemä tarjous ei ollut työehtosopimuksen vastainen.

Työntekijöiden edustajien kanssa käytiin useita neuvotteluja urakkasopimuksen irtisanomisesta lukien aina sopimuksen päättymisen jälkeiseen aikaan. Työnantajan tavoitteena oli saada rakennettua urakkapalkan korvaava palkkiopalkkajärjestelmä, joka on työehtosopimuksen 12 §:n mukainen suorituspalkkamuoto. Tarkoituksena oli se, että saavutetaan parempi tuottavuus ja laatu. Työnantajan ajatuksena oli lähteä neuvotteluihin siitä, että työnantajan edustajien ja työntekijöiden edustajien yhteinen neuvotteluryhmä valitsee palkkion perusteena olevat mittarit, joihin työntekijät pystyvät itse mahdollisimman paljon vaikuttamaan. Tavoitteena oli myös se, että mittareiden painoarvot määritellään ryhmässä. Neuvotteluja käytiin loppuvuoden 2013 ja kevään 2014 aikana yhteensä 16 kertaa. Ennen vanhan urakkasopimuksen päättymistä työnantaja ehdotti myös sitä, että uusi palkkiomalli otettaisiin kokeiluluonteisesti käyttöön kolmen kuukauden ajaksi. Tämä ei kuitenkaan työntekijöiden edustajille käynyt.

Asiasta neuvoteltiin 8.5.2014 myös Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten liitto SEL ry:n kanssa. Tässäkään neuvottelussa ei päästy sopimukseen. Vielä alkusyksystä 2014 työnantaja ilmoitti työntekijöille, että neuvotteluita palkkiopalkkajärjestelmästä voidaan jatkaa, mutta työntekijät eivät enää tässä vaiheessa suostuneet neuvottelemaan. Tämän jälkeen asia meni erimielisyytenä neuvoteltavaksi osallisliittojen kesken. Erimielisyysneuvottelu on pidetty 24.11.2014.

Suorituspalkkatyön tekeminen edellyttää työehtosopimuksen 12 §:n 8 kohdan mukaan sitä, että hinnoittelusta sovitaan paikallisesti. Mikäli osapuolet eivät pääse tai ole päässeet hinnoittelusta sopimukseen, ei työtä voida tehdä hinnoittelun puuttuessa suorituspalkkatyönä. Koska osapuolet eivät ole päässeet yksimielisyyteen suorituspalkkatyön ehdoista ja hinnoittelusta ja paikallinen sopimus urakasta oli irtisanottu, työnantajalla ei ole ollut muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä aikapalkkaukseen.

Jos sopimusmääräyksen katsotaan määrätyin edellytyksin velvoittavan työnantajaa tarjoamaan suorituspalkkatyötä, työnantaja on täyttänyt tämän velvollisuuden tarjoamalla työehtosopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukaista palkkiopalkkajärjestelmää suorituspalkkamuotona käyttöönotettavaksi.

Ansiotakuun vähimmäismäärää koskeva vaatimus

Kantajan väitteen mukaan ansiotakuun vähimmäismäärä olisi tullut taata vaikka suorituspalkkatyön tarkasta sisällöstä ja hinnoittelusta ei ole ollut voimassa paikallista sopimusta. Ansiotakuut eivät kuitenkaan voi olla voimassa, mikäli työtä ei ole hinnoiteltu suorituspalkkatyöksi ja työskennellään aikapalkalla. Suorituspalkka ei voi olla osittain voimassa niin, että palkka olisi suorituspalkan mukainen, mutta se ei olisi sidoksissa tuotannon määrään tai työn tulokseen.

Yhtiön irtisanottua urakkapalkkasopimuksen ja työntekijöiden siirryttyä 1.4.2014 lukien tekemään työtä aikapalkalla laski myös tuotannon määrä vastaavasti. Ansiotakuusäännösten mukaiselle palkalle ei ole ollut perusteita, koska tuotantovauhti on laskenut lähelle jarrutusta eikä se ole ollut edellytetyn urakkatyövauhdin mukaista.

Työehtosopimuksen 12 §:n 3 kohdan mukaan suora urakka on hinnoiteltava siten, että työntekijän urakka-ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 20 prosenttia ohjetuntipalkkaa korkeammaksi. Kyse ei siten ole takuuansiosta kaikelle työlle, joka teoriassa voitaisiin tehdä urakkatyönä. Edellytyksenä kyseisessä kohdassa on, että tehdään normaalia urakkatyövauhtia. Sama periaate koskee myös työehtosopimuksen 12 §:n 4 kohdan mukaista osa- eli sekaurakkaa. Turun tehtaalla ei ole noudatettu urakkavauhtia.

Edellä lausutuilla perusteilla yhtiö ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta eikä liitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Hyvityssakkovaatimukset tulee hylätä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Tuottavuus kg/h 2013–2015 (= V4, salainen)

2. Elintarvikealoja koskeva työehtosopimus 21.4.1972 – 31.3.1973

3. Kirjallinen vastaus asiassa R 14/12, kansilehti ja s. 10

4. Ote liha-alan työehtosopimuksesta

5. A:n 19.3.2014 lähettämä sähköpostiviesti

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Turun tehtaan palkka- ja palkkiopalkkamallin vaiheet

2. Tuotanto 2011 – 2015 (salainen)

3. Tuottavuus ja tuotannon palkkakehitys 2007–2013 (salainen)

4. Tuottavuus kg/h 2013–2015 (salainen)

5. Peruselintarviketeollisuus, palkkaryhmätilasto 2014, 4. neljännes (salainen)

6. Työnantajan sopimusehdotus

7. Palkkatekniikka, SAK-TT RANK

8. Elintarvikealojen työehtosopimus 1.1.1998 – 15.1.2000, kansi, s. 24 – 25, s. 76 – 77

Kantajan henkilötodistelu

1. B, SEL ry:n entinen toimitsija

2. C, SEL ry:n palkkasihteeri

3. D, pääluottamusmies

Vastaajan henkilötodistelu

1. E, Elintarviketeollisuusliitto ry:n entinen työmarkkinajohtaja

2. F, Suomen Nestlé Oy:n tehdaspäällikkö

3. G, Elintarviketeollisuusliitto ry:n työmarkkinajohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välisen elintarvikealojen työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdan mukaan sikäli kun työn laatu sallii ja on teknisesti mahdollista, työ tehdään tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä.

Työehtosopimuksen mukaisia suorituspalkkauksen muotoja ovat urakka- tai osaurakkapalkkaus ja palkkiopalkkaus. Sopimuksen 12 §:n 2 kohdan mukaan milloin työtulos oleellisesti riippuu työmäärästä ja vaihtelee työponnistuksen mukaan, voidaan palkkausmuotona käyttää suoraa urakkaa tai osaurakkaa. Edelleen pykälän 5 kohdan mukaan palkkiopalkkajärjestelmää voidaan käyttää niissä töissä, joissa työtulos (tuotannon määrä, tuotteen laatu, raaka-aineen käytön taloudellisuus yms.) riippuu esim. työntekijän tarkkaavaisuudesta, työtaidosta, tms. tekijästä. Asiassa on ensinnäkin kyse siitä, ovatko selostetut määräykset työnantajaa velvoittavia siten, että työ on teetettävä suorituspalkkatyönä, jos työehtosopimuksen mukaiset suorituspalkkatyön edellytykset täyttyvät.

Työehtosopimuksen 12 §:n 3 kohdan mukaan suora urakka on hinnoiteltava siten, että työntekijän urakka-ansio normaalilla urakkatyövauhdilla nousee 20 % ohjetuntipalkkaa korkeammaksi ja kasvaa suoritustason noustessa samassa suhteessa. Sopimuksen 12 §:n 5 kohdan mukaan palkkiopalkkatyössä työ on hinnoiteltava siten, että ansio on vähintään 15 % korkeampi kuin ohjetuntipalkka. Asiassa on toiseksi kyse siitä, onko työntekijöille maksettava suorituspalkkatyötä koskevien hinnoitteluohjeiden mukainen palkka aina, kun suorituspalkkatyön edellytykset täyttyvät.

Kolmanneksi asiassa on kysymys siitä, onko Suomen Nestlé Oy:n menettely ollut työehtosopimuksen mukaista, kun työ yhtiön lastenruokatehtaalla on urakkatyösopimuksen päättymisen jälkeen muutettu tehtäväksi aikapalkkauksella.

Työehtosopimuksen 12 §:n velvoittavuus

Työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohdan mukaisesti työ tehdään tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä silloin kun työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista. Määräyksen sanamuoto viittaa siihen, että suorituspalkkatyön edellytysten täyttyessä määräys on työnantajaa velvoittava. Tätä tulkintaa puoltavat myös Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n entisen palkkasihteerin B:n, Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n palkkasihteeri AC:n, Elintarviketeollisuusliitto ry:n entisen työmarkkinajohtajan E:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n työmarkkinajohtaja F:n kertomukset. Heidän mukaansa suorituspalkkausta on käytettävä silloin, kun työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista. E ja G ovat lisäksi korostaneet erityisesti sitä, että tuotannon ja ansion kohoaminen tulee olla tasapainossa ja että hinnoittelusta on sovittava 12 §:n 8 kohdan mukaisesti paikallisesti.

Myös työtuomioistuimen aiemmassa oikeuskäytännössä vastaavansisältöiset työehtosopimusmääräykset on katsottu velvoittaviksi. Tuomiossa TT 1978:18 katsottiin, että sanamuotonsa mukaan määräys merkitsee sitä, että jos työn suorittaminen urakkatyönä on mahdollista, työ myös suoritetaan urakkatyönä. Kummallakin työsuhteen osapuolella on oikeus nojautua määräykseen ja vaatia työn suorittamista urakkatyönä. Tuomiossa TT 1991:63 katsottiin, että yhtiö oli laiminlyömällä neuvotella uusista urakkahinnoista ennen urakkahinnoittelun irtisanomista rikkonut tietensä työehtosopimuksen määräyksiä. Lausunnoissaan TT 1999:13–15 työtuomioistuin katsoi, että työnantaja on velvollinen tarjoamaan työn urakkatyönä tehtäväksi aina, kun työ on rajattavissa urakkatyöksi. Kyse oli sähköasennusalan työehtosopimuksesta, jonka mukaan mikäli työn laatu sen sallii ja se teknillisesti on mahdollista, on tuotannon ja työntekijän ansion kohottamiseksi työntekijälle varattava mahdollisuus suorittaa urakkatyötä. (Ks. myös TT 1997:75.)

Johtopäätöksenään työtuomioistuin katsoo, että kun työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista, työ on tuotannon ja ansion kohottamiseksi teetettävä suorituspalkkatyönä. Kyse on työnantajaa velvoittavasta määräyksestä. Kanteen ensimmäinen vahvistusvaatimus on siten tältä osin hyväksyttävä.

Vaikka suorituspalkkatyön edellytykset täyttyisivät, tämä ei kuitenkaan vielä sellaisenaan merkitse sitä, että työstä olisi maksettava hinnoitteluohjeiden mukainen suorituspalkka riippumatta esimerkiksi työntekijöiden työvauhdista tai työn tuloksesta. Vaikka urakkatyöstä olisi sovittu, hinnoitteluohjeen mukainen urakkapalkka ei ilman muuta ole taattu (esim. TT 1986:20). Hinnoitteluohje ja takuupalkka urakkatyössä ovat kaksi eri asiaa. Mikäli työehtosopimuksissa on sovittu ansiotakuusta urakkatyössä, takuupalkkana käytetään yleisesti työntekijän ohjetuntipalkkaa. Näin on sovittu myös elintarvikealojen työehtosopimuksen 12 §:n 7 kohdassa. Näistä syistä kanteen ensimmäinen vahvistusvaatimus voidaan hyväksyä vain osittain, siten kuin edellä on todettu. Vahvistusvaatimus suorituspalkkatyömääräysten mukaisten ansioiden takaamisesta työntekijöille hylätään.

Onko työehtosopimusta rikottu tässä tapauksessa

Kanteen perusteluissa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on katsonut, että yhtiö on menetellyt virheellisesti, kun se ei ole pyrkinyt sopimaan työn tekemisestä urakka- tai osaurakkatyönä tai ainakin, koska se on maksanut työntekijöille vain työehtosopimuksen mukaisen ohjetuntipalkan tilanteessa, jossa hinnoittelusta ei ole ollut voimassa paikallista sopimusta. Vastaavilla perusteilla kantaja on katsonut Elintarviketeollisuusliitto ry:n laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että työehtosopimuksen 12 §:n 1 kohta on työnantajaa velvoittava ja työ on tuotannon ja ansion kohottamiseksi teetettävä suorituspalkkatyönä silloin työn laatu sen sallii ja se on teknisesti mahdollista. Asiassa on ensin arvioitava sitä, onko työ yhtiön lastenruokatehtaalla ollut sellaista, että se olisi tullut teettää suorituspalkkatyönä.

Esivalmistelun jälkeen raaka-aineet siirtyvät keitto-osastolle, jossa kaksi keittäjää keittävät raaka-aineista keiton isossa keittokattilassa. Keittoa on keitettävä reseptistä riippuen tietyn tarkasti määritellyn ajan. Työpäivän aikana ajetaan normaalisti 13-14 keittoa. Koneet pystyvät tekemään 15-16 keittoa sellaisina päivinä, joina ei tapahdu tuotteen vaihtoja. Tuotetta vaihdettaessa tauko vähentää tuotannon määrää. Keittämisen jälkeen esikäsitellyt raaka-aineet annostellaan putkistoa pitkin annostelulaitteelle, josta tuotteet purkitetaan automaattisesti. Täytetyt purkit siirtyvät autoklaaviin, jossa tuotteet pastöroidaan ja steriloidaan tietyn ohjelman mukaisesti. Sieltä purkit siirtyvät hihnaa pitkin pakkaamoon, jossa ne pakataan erilaisille pakkausalustoille.

Koneet määräävät sen nopeuden, jolla työ etenee linjastolla. Työ on nopeutunut sen jälkeen, kun tölkitykseen hankittiin uusi annostelija muutama vuosi sitten ja linjastolle saatiin lisää kapasiteettia. Työntekijä itse ei juurikaan voi omalla työllään vaikuttaa tuotannon määrään muutoin kuin pitämällä tauot ja suorittamalla laitteiden pesut tai tuotevaihdot sovittujen aikojen puitteissa sekä noudattamalla muutoinkin annettuja ohjeita esimerkiksi keittoaikojen suhteen. Tuotantoa saattavat hidastaa myös sellaiset ennalta arvaamattomat tilanteet kuin lasin hajoaminen linjastolle. D:n mukaan hänen keskituntiansionsa pysyikin pääsääntöisesti samana urakkapalkkajärjestelmän aikana. Vaihtelua urakkapalkassa aiheuttivat pääosin sellaiset seikat, joihin työntekijä itse ei voinut vaikuttaa.

F korostanut sitä, että 53 tuotannon työntekijästä vain neljä esivalmistelijaa voivat hetkellisesti vaikuttaa työmäärään työponnistuksensa mukaan. Muut työntekijät ovat sidottuja koneiden tahtiin. Ylipäänsä esivalmistelijoiden ripeys ja ponnistelut eivät kohota tuotantoa, koska linjasto ei etene kuin tiettyä vauhtia. Tärkeintä on, että prosessi etenee tasavauhtisesti ja että työntekijät kiinnittäisivät huomiota pikemminkin tuotteen laatuun kuin määrään. Koska koneet määräävät työtahdin, yhtiössä on investoitu laitteisiin, jotta kapasiteettia saadaan kasvatettua ja tuottavuutta parannettua.

F mukaan urakka toimi tehtaalla aikanaan hyvin, kun tavoitteena oli nostaa tuotantoa. Näin oli 1990-luvulla, kun konsernin tuotantoa siirrettiin Norjasta ja Ruotsista Suomeen. Sittemmin tuotanto on muuttunut olennaisesti. Tuotteita on tullut lisää ja laatuvaatimukset ovat tiukentuneet. Työntekijöiden toimenkuvat ovat muuttuneet, kun laadunvarmistus ja turvallisuus ovat konsernissa asetettujen tavoitteiden mukaisesti tulleet tärkeäksi osaksi työtä. Yhtiön tavoitteena on ottaa työntekijät mukaan ongelmanratkaisuun. F:n mukaan urakkapalkkamalli ei tukenut yhtiön pääprioriteettia, joka ei enää ollut määrä vaan turvallisuus. Laatujärjestelmän mukainen seuranta olisi otettu huomioon työnantajan ehdottamassa palkkiopalkkamallissa, jota työntekijät eivät hyväksyneet (V6).

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä siitä, mitä palkkausmuotoa käytetään tilanteessa, jossa suorituspalkkaussopimus irtisanotaan ja uutta sopimusta koskevat neuvottelut jäävät erimielisiksi. Työnantajapuolen todistajina kuultujen E:n ja G:n mukaan tällaisessa tilanteessa siirrytään aikapalkkaan.

Työtuomioistuimen aiemmasta oikeuskäytännöstä on mainittava seuraavat tapaukset. Tuomiossa TT 1991:63 yhtiön katsottiin sinänsä rikkoneen työehtosopimusta, kun se oli laiminlyönyt neuvotella uusista urakkahinnoista ennen vanhan urakkahinnoittelun irtisanomista. Tehtaan työntekijät olivat siirtyneet urakkahinnoittelun irtisanomisajan päätyttyä aikatyöhön. Työtuomioistuin katsoi, että työehtosopimuksen määräyksistä ei voitu johtaa sellaista menettelyä, jonka mukaan aikatyötä tekevälle olisi suoritettava urakkapalkkauksen mukaista palkkaa. Asiassa jäi siten näyttämättä, että yhtiö olisi edelleen ollut velvollinen suorittamaan aikatyöhön siirretyille työntekijöilleen palkkaa niiden perusteiden mukaan, joita on noudatettu urakkatyössä ennen sopimuksen irtisanomista.

Tuomiossa TT 1978:18 työtuomioistuin katsoi, että työnantajan on teetettävä työ urakkatyönä, paitsi jos se ei enää ole objektiivisin perustein ole mahdollista. Työ tehdään kuitenkin työnantajan määräämää palkkausmuotoa noudattaen, kunnes riidanalaiseksi käynyt kysymys urakkatyön mahdollisuudesta on ratkaistu.

Vaikka työehtosopimuksen 12 §:n 1 momentti sinänsä on työnantajaa velvoittava määräys, työtuomioistuin on edellä katsonut, että tämä ei sellaisenaan merkitse sitä, että työstä olisi aina maksettava hinnoitteluohjeiden mukainen suorituspalkka. Ottaen lisäksi huomioon edellä selostettu aiempi oikeuskäytäntö sekä työnantajan pyrkimykset päästä sopimukseen asiassa työtuomioistuin katsoo, että Suomen Nestlé Oy ei ole rikkonut työehtosopimusta maksaessaan suorituspalkan sijasta työehtosopimuksen määrittämän ohjetuntipalkan. Toinen vahvistusvaatimus on näin ollen hylättävä. Samoin perustein on hylättävä yhtiötä ja työnantajaliittoa vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan jos samassa asiassa on esitetty useita vaatimuksia, joista osa ratkaistaan toisen ja osa toisen hyväksi, he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan, jollei ole syytä velvoittaa asianosaista korvaamaan niitä osaksi vastapuolelle. Työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin mukaan asianosaiset voidaan määrätä vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan itse myös silloin, kun asia on ollut epäselvä.

Työehtosopimuksen oikeaa sisältöä koskeva kantajan ensimmäinen vahvistusvaatimus on osittain hyväksytty ja muut vaatimukset hylätty. Asia on myös ollut tulkinnanvarainen. Näistä syistä ja edellä mainittujen oikeusohjeiden nojalla työtuomioistuin katsoo, että asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin kanteen siten hyväksyen vahvistaa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välisen elintarvikealojen työehtosopimuksen 12 §:n 1 momentin oikeaksi tulkinnaksi, että kun työn laatu sallii ja on teknisesti mahdollista, työ on teetettävä tuotannon ja ansion kohottamiseksi suorituspalkkatyönä.

Muilta osin kanne hylätään.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Hotti, Kari, Lehto ja Suokas jäseninä. Sihteeri on ollut Anttila.

Tuomio on yksimielinen.