Employer terminated employee for refusing tasks; union claims unfair dismissal; court finds employer valid grounds.

Työnantajalla oli oikeus purkaa työntekijän työsuhde tämän kieltäydyttyä useaan kertaan työnantajan määräämistä työtehtävistä. (Ään.)

KANTAJA

Rakennusliitto ry

VASTAAJA

Pintaurakoitsijat ry

KUULTAVA

Maalausliike Pöntinen Oy

ASIA

Irtisanomissuojasopimuksen vastainen menettely

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.4.2015

Pääkäsittely 7.5.2015

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Pintaurakoitsijat ry:n ja Rakennusliitto ry:n välisen 1.3.2012 - 28.2.2014 voimassa olleen maalausalan työehtosopimuksen osana noudatettavassa sopimuksessa irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla on muun ohessa seuraavat määräykset:

Allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että maalausalalla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Irtisanominen

1. Irtisanoessaan työntekijän työnantajan on noudatettava vähintään

seuraavia irtisanomisaikoja:

Työsuhde on jatkunut keskeytyksettä Irtisanomisaika

- enintään 2 vuotta.......................... 2 viikkoa

- yli 2 mutta enintään 4 vuotta...........4 viikkoa

- yli 4 mutta enintään 8 vuotta...........8 viikkoa

- yli 8 mutta enintään 12 vuotta.........12 viikkoa

- yli 12 vuotta................................. 16 viikkoa

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

A on työskennellyt maalarina Maalausliike Pöntinen Oy:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 21.1.2013 lukien. Työnantaja on purkanut A:n työsopimuksen 19.11.2013 päivätyllä kirjallisella purkuilmoituksella. Purkamisperusteeksi on ilmoitettu kieltäytyminen parvekemaalauksista.

Purkamiseen johtaneiden tapahtumien aikana A on työskennellyt Helsingissä sijaitsevassa työkohteessa, jossa pääurakoitsijana on ollut SRV. Työtehtävänä on ollut muun muassa porraskäytävien maalaaminen.

A:n tuntipalkan määrä sekä kanteessa esitetty korvausten laskentatapa ovat riidattomia.

Asiasta on neuvoteltu yritystasolla 4.12.2013 sekä liittojen välillä 19.12.2013 ja 4.2.2014.

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Maalausliike Pöntinen Oy on rikkonut irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maalausalalla solmitun sopimuksen määräyksiä sekä sen osana noudatettavan työsopimuslain työsuhdeturvaa koskevia säännöksiä purkamalla perusteettomasti A:n työsopimuksen,

- velvoittaa Maalausliike Pöntinen Oy:n maksamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavat 21.864,64 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 16.12.2014 lukien,

- velvoittaa Maalausliike Pöntinen Oy:n maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa 1.271,20 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 16.12.2014 lukien,

- velvoittaa Pintaurakoitsijat ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä ja

- velvoittaa Pintaurakoitsijat ry:n ja Maalausliike Pöntinen Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 3.325 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Maalausliike Pöntinen Oy:llä ei ole ollut erittäin painavaa syytä purkaa eikä myöskään asiallista ja painavaa syytä irtisanoa A:n työsopimusta. A ei ole kieltäytynyt parvekemaalauksista. Tosiasiallinen syy työsopimuksen päättämiseen on ollut se, että A on ottanut 8.11.2013 yhteyttä Rakennusliitto ry:hyn Maalausliike Pöntinen Oy:n ulkomaalaisten työntekijöiden palkkasaatavien selvittämiseksi.

Työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tuomittavaa korvausta korottavana seikkana on otettava huomioon se, että A:lle ei ole annettu ennen työsopimuksen purkua tilaisuutta tulla kuulluksi työsopimuslain 9 luvun 2 §:n mukaisesti. Lisäksi työsopimuksen perusteeton purkaminen loukkaa työntekijää enemmän kuin muut työsuhteen päättämiskeinot.

Puolet työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaisesta korvauksesta tulee lukea aineettomaksi vahingoksi, eikä siitä tule tehdä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennystä. Työnantajan menettely on ollut loukkaavaa ja moitittavaa. Perusteeton päättäminen on kohdistunut työntekijään vakavalla tavalla ja työnantajan on täytynyt tietää päättämisperusteen puuttumisesta.

Pintaurakoitsijat ry ei ole välittömästi ryhtynyt toimenpiteisiin työehtosopimuksen määräysten vastaisen olotilan poistamiseksi. Työnantajaliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se on selvistä työehtosopimusrikkomuksista huolimatta tukenut työnantajaa ja hyväksynyt tämän menettelyn.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Pintaurakoitsijat ry ja Maalausliike Pöntinen Oy ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja että Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 3.404 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Maalausliike Pöntinen Oy:llä on ollut erittäin painava syy purkaa tai vähintäänkin asiallinen ja painava syy irtisanoa A:n työsopimus. Työnantaja on määrännyt viikon 12.-19.11.2013 aikana useita kertoja A:n maalaamaan parvekkeita. A on toistuvasti jättänyt noudattamatta työnantajan määräyksiä esittämättä kieltäytymiselleen minkäänlaista asiallista perustetta. Työnantajalla ei ole ollut työsuhteen purkuhetkellä tietoa siitä, että A on puuttunut ulkomaalaisten työntekijöiden palkkasaatavien selvittämiseen.

A on kokenut alan ammattilainen, jonka on tullut vuodenaika, sääolosuhteet ja pakkasriski huomioiden ymmärtää, miten suuri merkitys ulkomaalausten loppuunsaattamisella on ollut hänen työnantajalleen. Työnantaja on joutunut lopulta siirtämään kyseiselle työmaalle työntekijöitä toisilta työmailta, jotta parvekemaalaukset on saatu hoidettua. A:n menettely on osoittanut joko kiusantekoa tai vähintäänkin ilmeistä piittaamattomuutta työnantajan intressejä kohtaan.

A on työsuhteen päättämishetkellä jättänyt noudattamatta työnantajan työnjohto-oikeuden nojalla antamaa määräystä jo viikon ajan. Työnantajalta ei ole näissä olosuhteissa voitu edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisaikaa.

Maalausliike Pöntinen Oy on todennut, että työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vaadittu korvaus on määrältään liiallinen työsuhteen lyhyt kesto huomioon ottaen. Korvauksen määrän osalta tulee joka tapauksessa ottaa huomioon työntekijän oma menettely ja hänen antamansa syy työsuhteen päättämiselle. A on purkutilanteessa uhkaillut työnantajaa ja hänen kielenkäyttönsä on ollut asiatonta. Työsopimuslain mukaisen korvauksen on katsottava kattavan koko vahingon määrän eikä irtisanomisajan palkkaa voida määrätä maksettavaksi tämän lisäksi.

A:lle on annettu tilaisuus tulla kuulluksi 19.11.2013, jolloin työnantaja on kysynyt häneltä syytä työstä kieltäytymiselle ja antanut hänelle mahdollisuuden mennä töihin. A on tuolloin edelleen kieltäytynyt työstä esittämättä syytä menettelylleen.

Pintaurakoitsijat ry on todennut, että se on saanut tietää A:n työsuhteen purkamisesta vasta työsuhteen purkamisen jälkeen. Saatuaan Rakennusliitto ry:n valvontakirjeen 26.11.2013 Pintaurakoitsijat ry on viipymättä alkanut selvittää asiaa Maalausliike Pöntinen Oy:n kanssa. Tehdyt selvitykset eivät ole antaneet aihetta puuttua yhtiön menettelyyn.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Finngard Silikonihartsimaalin tuoteseloste

2. Ilmatieteen laitoksen operatiivisen ilmastopalvelun lausunto säätilasta Helsingin Etu-Töölössä 12.-19.11.2013

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Urakoitsijapalavereiden pöytäkirjat 1.11.2013 ja 12.11.2013

2. Erimielisyyspöytäkirja 2.9.2014

3. Tuntikirjanpito

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

2. Työehtotoimitsija B

3. Maalari C

Vastaajan henkilötodistelu

1. Toimitusjohtaja D todistelutarkoituksessa

2. Maalari E

3. Maalari F

4. Määräaikainen toimitusjohtaja, OTK G

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työnantajan oikeus purkaa työsopimus työsopimuslain 8 luvun 1 §:n nojalla

Työsopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa purkaa työsopimuksen noudatettavasta irtisanomisajasta tai työsopimuksen kestosta riippumatta päättyväksi heti vain erittäin painavasta syystä. Tällaisena syynä voidaan pitää työntekijän työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden niin vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa.

Oikeuskäytännössä on usein katsottu työstä tai työtehtävästä kieltäytyminen ilman perusteltua syytä työsopimuksen päättämisperusteeksi. Ratkaisuissa TT 2004:26 ja TT 2006:13 työsopimus oli purettu, kun kieltäytyminen oli jatkunut varoituksesta huolimatta. Ratkaisussa TT 2010:65 lomautettu työntekijä oli kieltäytynyt hänelle tarjotusta työhön paluusta ja saanut varoituksen seuraavana päivänä. Kieltäytymisen jatkuttua työntekijän työsopimus oli purettu.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2012:48 työsopimus oli purettu siitä huolimatta, että työntekijää ei ollut erikseen varoitettu, mutta hänelle oli puhelinkeskusteluissa muuten tehty selväksi, että työstä kieltäytyminen johtaisi työsuhteen päättämiseen. Ratkaisussa työntekijän esittämiä esteitä työn vastaanottamiselle ei voitu pitää painavina. Työnantajalle oli ollut tärkeää pysyä asiakasyrityksen kanssa tehdyssä sopimuksessa alkaneen urakan hoitamisesta. Urakkatyöhon oli työntekijän siitä kieltäydyttyä ollut saatavilla vain vuokratyövoimaa, jota ei kuitenkaan olisi työehtosopimuksesta johtuen voitu käyttää, jos työntekijän lomautusta olisi jatkettu.

Onko A kieltäytynyt parvekemaalauksista?

A on kertonut, että hän oli saanut ensin C:n kautta tietoonsa viestin siitä, että hänen pitäisi mennä maalaamaan parvekkeita sen jälkeen kun C selviäisi yksin rappumaalauksista. Perjantaina 15.11.2013 hän oli saanut A-rapun virolaisen nokkamiehen E:n kautta tiedon siitä, että D oli soittanut ja käskenyt häntä menemään maalaamaan parvekkeita, mutta E oli kertonut, että silloin se ei ollut mahdollista, koska satoi ja parvekkeet olivat märkiä.

D:n, E:n, C:n ja F:n kertomusten perusteella on käynyt ilmi, että työnantajan edustaja D on aikavälillä 12.11.2013-19.11.2013 aikana useita kertoja määrännyt A:n maalaamaan parvekkeita. Kertomuksista ilmenee, että D ei ole jatkuvista yrityksistään huolimatta saanut A:ta puhelimitse kiinni, joten hän on välittänyt tälle määräykset nokkamiehinä toimineiden E:n ja F:n sekä työmaalla maalarina työskennelleen C:n kautta. E on kertonut, että D on soittanut hänelle ensimmäisen kerran alkuviikosta maanantaina 11.11.2013 tai tiistaina 12.11.2013 ja pyytänyt häntä välittämään A:lle käskyn mennä maalaamaan parvekkeita. E on välittänyt käskyn A:lle, joka ei ole noudattanut käskyä. D on soittanut E:lle vielä useita kertoja samalla viikolla tarkistaakseen, onko A mennyt maalaamaan parvekkeita. E on välittänyt myös nämä käskyt A:lle, joka ei ole edelleenkään reagoinut niihin eikä ole esittänyt syytä kieltäytymiselleen.

D:n kertomuksen perusteella asiassa on selvitetty se, että A:n on pitänyt mennä maalaamaan parvekkeita ensimmäisen kerran torstaina 14.11.2013. D:n, E:n ja F:n kertomukset osoittavat yhdessä sen, ettei D ole antanut määräyksiä itse, vaan että määräykset on välitetty A:lle työmaalla nokkamiehinä toimineiden E:n ja F:n sekä työmaalla maalarina työskennelleen C:n välityksellä. A:n oma kertomus osoittaa sen, että hän on saanut D:n määräykset tietoonsa.

E:n kertomuksen perusteella on selvitetty, ettei A saamastaan määräyksestä huolimatta ole aloittanut parvekemaalausta torstaina 14.11.2013 eikä myöskään ilmoittanut syytä E:n välittämän D:n määräyksen noudattamatta jättämiselle. E:n ja F:n kertomukset osoittavat yhdessä tarkasteltuina sen, että parvekemaalausten laiminlyönti on jatkunut tämänkin jälkeen uudistetuista määräyksistä huolimatta aina siihen saakka kun A:n työsuhde on purettu 19.11.2013.

Menetellessään edellä kerrotuin tavoin A on toistuvasti jättänyt noudattamatta työnantajansa määräyksiä ja siten kieltäytynyt parvekemaalauksista.

D:n, A:n, C:n ja E:n kertomusten perusteella on selvitetty, että parvekkeiden maalaamisesta on ollut puhetta jo tiistaina 12.11.2013. Parvekemaalauksen aloittaminen on D:n kertomuksesta ilmi käynein tavoin ollut ensiarvoisen tärkeää. Siihen nähden ei ole uskottavaa, että D ei olisi A:n ja C:n kertomuksista ilmenevin tavoin ilmoittanut tarkkaa ajankohtaa sille, koska A:n on pitänyt aloittaa maalaustyöt. Tätä vastaan puhuu myös E:n kertomus, josta on selvästi käynyt ilmi, että A:n on D:n antaman ja E:n useaan otteeseen välittämän määräyksen perusteella pitänyt aloittaa parvekemaalaus torstaina 14.11.2013. Näillä perusteilla A:lle on erityisesti E:n välittämän määräyksen perusteella täytynyt olla selvää, että parvekemaalaus on ollut aloitettava torstaina 14.11.2013.

Onko parvekemaalauksesta kieltäytymiselle ollut olemassa hyväksyttävä syy?

Työsopimuslain 3 luvun 1 §:n mukaan työntekijän on tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta.

Työtuomioistuin on edellä kerrotuilla perusteilla katsonut, että A on kieltäytynyt suorittamasta hänelle määrättyä parvekemaalausta siitä huolimatta, että D on työmaan nokkamiesten välityksin toimittanut A:lle toistuvasti noin viikon ajan käskyjä ryhtyä suorittamaan parvekkeiden maalausta. Asiassa ei ole riitautettu sitä, että parvekemaalausten suorittaminen on kuulunut A:n työtehtäviin. Asiassa on sitä vastoin esitetty todistelua siitä, ovatko sääolosuhteet muodostaneet tosiasiallisen esteen työn suorittamiselle.

Oikeuskäytännössä on katsottu, ettei työnantajalla ole oikeutta päättää työntekijän työsuhdetta, mikäli työntekijän kieltäytyminen työstä johtuu riittävästä, hyväksyttävästä syystä, esimerkiksi työturvallisuussyistä (KKO 1979 II 3). Työntekijä kantaa riskin työstä kieltäytymisensä laillisuudesta eli siitä, että kieltäytymisperuste on sekä hyväksyttävä että riittävä (TT 1990-66).

Työnantajayhtiön edustajana D:llä on työnjohto-oikeuden perusteella ollut oikeus määrätä A maalaamaan parvekkeita. Koska parvekemaalaukset on myös kyetty suorittamaan työnantajan edellyttämin tavoin ja työnantajan määräämänä ajankohtana 18.11.2013 alkaen yhtiön muiden työntekijöiden toimesta, vallinneet sääolosuhteet eivät ole olleet hyväksyttävä syy siihen, että A on kieltäytynyt maalaamasta parvekkeita työmaalla.

Onko parvekemaalauksista kieltäytyminen riittävä peruste A:n työsopimuksen purkamiseen tai hänen työsopimuksensa irtisanomiseen?

D:n ja F:n kertomusten perusteella asiassa on selvitetty se, että D on vielä työmaakierroksen aikana 19.11.2013 antanut A:lle mahdollisuuden korjata menettelynsä ja alkaa maalata parvekkeita. D on käydyssä keskustelussa myös tehnyt selväksi sen, että parvekkeiden maalaamisesta kieltäytyminen johtaisi työsuhteen päättämiseen.

A:ta ei ole erikseen varoitettu, mutta hänen on täytynyt ymmärtää keskustelun 19.11.2013 perusteella, että kieltäytyminen parvekemaalausten suorittamisesta johtaa hänen työsuhteen päättämiseen. Ottaen huomioon parvekemaalausten suorittamisen merkitys yhtiölle ja töiden loppuunsaattamisen kiireellisyys sekä se, että A on jättänyt useita kertoja noudattamatta hänelle annettuja selviä määräyksiä ilmoittamatta mitään syytä menettelylleen, työtuomioistuin harkitsee olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen, että A:n menettely on muodostanut siinä määrin vakavan rikkomuksen, että hänen työnantajaltaan ei ole voitu kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista edes irtisanomisaikaa. Näin ollen työnantajalla on ollut erittäin painava syy purkaa A:n työsopimus.

Onko virolaisten maalareiden palkkojen maksamatta jättämisellä ollut tekemistä A:n työsuhteen päättämisen kanssa

D on kertonut, ettei hän ole tiennyt A:n yhteydenotosta Rakennusliitto ry:hyn ennen tämän työsuhteen päättämistä. D on kertonut kuulleensa ensimmäistä kertaa väitteen virolaisten työntekijöiden palkkaepäselvyyksistä vasta 19.12.2013 kun asiaa on selvitelty liittojen välisissä neuvotteluissa.

Rakennusliitto ry:n työehtotoimitsija B on kertonut, että A on soittanut hänelle 8.11.2013, koska Maalausliike Pöntinen Oy:n virolaiset työntekijät eivät ole saaneet palkkojaan. B on kertonut käyneensä työmaalla asiaa selvittelemässä 12.11.2013, 18.11.2013 ja 10.1.2014. Työmaakäynnillä 12.11.2013 B:n mukana ovat olleet Pintaurakoitsijat ry:n nykyinen määräaikainen toimitusjohtaja G sekä yhdistyksen tuolloinen toimitusjohtaja H. B on jututtanut A:ta ja paikalla on ollut myös vastaava mestari I. B on kertonut, että hänen käsityksensä siitä, että A:n työsuhteen päättäminen olisi liittynyt palkkaepäselvyyksien selvittelyyn on pohjautunut B:n työmaakeskustelujen perusteella tekemäänsä arvioon näiden tapahtumien ajallisen yhteyden vuoksi.

Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole esitetty näyttöä, jonka perusteella A:n työsuhteen päättämisen olisi selvitetty aiheutuneen A:n palkkaepäselvyyksiä koskeneesta yhteydenotosta Rakennusliitto ry:hyn. B:n käsitys on pohjautunut hänen omaan arvioonsa tapahtumien välisestä ajallisesta yhteydestä. G:n kertomus tukee D:n kertomusta. Asiassa on siten jäänyt näyttämättä, että työnantajalla olisi työsuhteen purkuhetkellä ollut tietoa siitä, että A oli puuttunut ulkomaalaisten työntekijöiden palkkasaatavien selvittämiseen.

Kuulemisvelvoitteesta ja korvauksista

Työsopimuslain 9 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin työnantaja irtisanoo työsopimuksen 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla perusteella tai purkaa työsopimuksen 1 luvun 4 §:n perusteella tai 8 luvun 1 §:ssä tarkoitetusta syystä, työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä. Kuulemisvelvollisuuden laiminlyönnistä ei ole seurauksena työsopimuksen päättämisen pätemättömyys, eikä sen laiminlyönnistä voida sinänsä tuomita seuraamuksia. Kuulemisvelvoitteen ja muiden menettelytapasäännösten laiminlyönti voidaan kuitenkin ottaa huomioon työsopimuslain 12 luvun

2 §:ssä mukaisen korvauksen suuruutta määrättäessä.

Edellä on katsottu, että yhtiöllä on ollut laillinen peruste purkaa A:n työsuhde, minkä vuoksi A:lla ei ole oikeutta kanteessa vaadittuun korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä eikä myöskään oikeutta saada irtisanomisajan palkkaa. Kuulemisvelvollisuuden laiminlyönnillä ei siten ole merkitystä asian ratkaisun kannalta.

Asian näin päättyessä myöskään Pintaurakoitsijat ry:n ei ole katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Jutun hävitessään Rakennusliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Pintaurakoitsijat ry:n ja Maalausliike Pöntinen Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Kulujen määräksi on ilmoitettu 3.404 euroa. Määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan Pintaurakoitsijat ry:n ja Maalausliike Pöntinen Oy:n oikeudenkäyntikulut 3.404 eurolla, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wiren puheenjohtajana sekä Saarensola, Nyyssölä, Hotti, Schön ja Forsén jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto:

Jäsen Schön lausui:

Työsopimuslain 7 luvun 1 § mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei peruste saa olla syrjivä eikä ristiriidassa työnantajan tasapuolisuus- ja lojaliteettivelvoitteiden kanssa (HE 157/2000 ja TT:2005-31). Työnantajan on näin ollen meneteltävä työsuhdetta päätettäessä johdonmukaisesti siten, ettei työntekijöitä aseteta perusteetta eri asemaan varoitusta annettaessa (HE 157/2000) eikä yleisemmin työsuhteen päättämisestä päätettäessä.

Työsopimuslain 7 luvun 2 § 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä sekä sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan eli muun ohella rikkeiden laatu ja vakavuus, työntekijän asema ja työn luonne sekä työntekijän suhtautuminen omaan menettelyynsä (HE 157/2000).

Työsopimuslain 7 luvun 2 § 3 momentin mukaan työntekijää, joka on laiminlyönyt työsuhteesta johtuvien velvollisuuksiensa täyttämisen tai rikkonut niitä, ei saa irtisanoa ennen kuin hänelle on varoituksella annettu mahdollisuus korjata menettelynsä. Säännöksen 5 momentin mukaisesti varoitusta ei tarvitse antaa, jos irtisanomisen perusteena on niin vakava työsuhteeseen liittyvä rikkomus, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Varoitus on ennakkomuistutus siitä, millä tavalla työnantaja tulee reagoimaan varoituksessa tarkoitetun sopimusrikkomuksen tai laiminlyönnin toistuessa (HE 157/2000). Varoituksen tarkoituksena on mm. osoittaa työntekijälle, miten vakavalla tavalla työnantaja suhtautuu sopimusvelvoitteiden rikkomiseen ja antaa työntekijälle mahdollisuus korjata erheensä (Tiitinen – Kröger 2012, s. 551–552).

Työsopimuslain 8 luvun 1 § 1 momentin mukaisen purkamisperusteen täyttyminen edellyttää puolestaan, että sopijapuolen menettely loukkaa toista sopijapuolta niin syvästi, että hänen ei kohtuudella voitaisi edellyttää sietävän sopimusloukkausta, vaan hänellä olisi oikeus päättää sopimussuhde välittömin vaikutuksin.

Oikeuskäytännössä (TT:2010-65, TT:2006-13, TT:2004-26) työvelvoitteen laiminlyönnin on katsottu olleen peruste työsuhteen purkamiseen, kun työntekijä on varoituksen saatuaan kieltäytynyt työstä.

Purkamisperusteen tulee olla irtisanomisperustetta painavampi ja myös sen täyttymistä tulee harkita kokonaisarviolla.

Johtopäätökset näytöstä

Olen työtuomioistuimen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, ettei A:n työsuhteen päättämisen ole näytetty johtuneen hänen palkkaepäselvyyksiä koskevasta yhteydenotostaan Rakennusliittoon.

D:n, A:n ja E:n kertomuksilla asiassa on selvitetty, että D antoi työn suorittamista koskevat työnjohtomääräykset työntekijöille niin sanotun nokkamiehen kautta pääasiassa puhelimitse. E:n ja F:n kertomuksilla katson selvitetyksi, että nokkamiehenä kyseisellä työmaalla toimi 15.11.2013 saakka E ja tämän jälkeen F.

C:n, E:n, D:n ja A:n kertomuksilla asiassa on selvitetty, että D oli 12.11.2013 yhteydessä E:hen, joka välitti A:lle määräyksen ryhtyä parvekemaalaukseen 14.11.2013. Tämän lisäksi D oli yhteydessä myös C:hen ja käski tätä välittämään A:lle määräyksen ryhtyä ulkomaalaustyöhön.

C:n ja A:n kertomuksilla katson selvitetyksi, että C on ilmoittanut A:lle, että tämän tulee siirtyä parvekemaalaukseen työtilanteen salliessa, yksilöimättä tarkempaa ajankohtaa, jolloin tämän tulee tapahtua.

Asiassa on siten selvitetty, että A on saanut 12.11.2013 D:ltä E:n ja C:n välityksin erisisältöisiä määräyksiä parvekemaalauksia koskien.

D:n ja E:n kertomuksilla katson näytetyksi, että E on välittänyt A:lle jossakin vaiheessa päivää 14.11.2013 D:n puhelimitse antaman määräyksen ryhtyä parvekkeiden maalaustyöhön, mitä määräystä A ei kuitenkaan noudattanut ilmoittamatta menettelylleen mitään syytä.

D:n ja E:n kertomuksilla katson selvitetyksi, että D on ryhtynyt 15.11.2013 etsimään työhön muita työntekijöitä kuultuaan E:ltä, ettei A ole ryhtynyt maalaamaan parvekkeita.

E:n ja F:n kertomusten perusteella asiassa on selvitetty, että parvekemaalaukseen on ryhtynyt maanantaina 18.11.2013 kaksi muuta työntekijää, jotka saivat työn valmiiksi neljässä viikossa.

F:n ja A:n yhtäpitävillä kertomuksilla katson selvitetyksi, ettei A:lle ole enää 18.11.2013 annettu uutta määräystä ryhtyä parvekkeiden maalaukseen.

F:n kertoman mukaan D oli 19.11.2013 työmaakierroksen yhteydessä tiedustellut A:lta kahteen otteeseen, oliko tällä joku erityinen syy, miksi ei ollut maalaamassa ulkotiloja, ja antanut A:lle työsuhteen purkuilmoituksen, kun tämä ei ollut esittänyt menettelylleen mitään syytä. A on kertonut asiasta samansuuntaisesti kuin F.

Myös D on kertonut tiedustelleensa A:lta syytä siihen, miksi tämä ei ole maalaamassa parvekkeita. D on kuitenkin kertonut lisäksi kehottaneensa A:ta siirtymään parvekemaalaukseen ja antaneensa tälle edellisenä päivänä laaditun työsuhteen purkuilmoituksen, kun tämä ei ollut totellut määräystä. F:n kertoma ei kuitenkaan näiltä osin tue D:n kertomusta.

F:n ja A:n kertomuksilla katson selvitetyksi, ettei D ole antanut A:lle 19.11.2013 työmaakierroksen yhteydessä määräystä ryhtyä parvekkeiden maalaustyöhön. F:n, A:n ja D:n kertomuksilla katson näytetyksi, ettei D ilmoittanut A:lle tuossa yhteydessä, että kieltäytyminen johtaa työsuhteen päättämiseen.

D on kertonut, ettei hän muista A:lla olleen aikaisempia vastaavanlaisia työstä kieltäytymisiä, ja että eräillä työpaikan työntekijöillä oli ollut luvattomia työstä poissaoloja keskellä työviikkoa ja erityisesti maanantaisin, joiden johdosta ei yleensä ollut annettu varoituksia.

D:n kertomuksella katson näytetyksi, ettei A:lla ollut työsuhteensa aikana aikaisempia työstä kieltäytymisiä ja ettei muiden työntekijöiden luvattomien poissaolojen perusteella ole yleensä ryhdytty kurinpidollisiin toimenpiteisiin.

Päättämisperusteen täyttyminen

A on saanut 12.11.2013 erisuuntaisia työnjohtomääräyksiä koskien parvekemaalausta 14.11.2013 eikä hänen näin ollen voida katsoa menetelleen velvollisuuksiensa vastaisesti jatkaessaan kesken ollutta sisämaalaustyötä ja jättäessään ryhtymättä parvekemaalaukseen torstaina 14.11. työvuoronsa alkaessa. Hän on sen sijaan jättänyt noudattamatta E:n myöhemmin 14.11.2013 antamaa työnjohtomääräystä.

Olen enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, etteivät sääolosuhteet ole olleet tässä tapauksessa hyväksyttävä syy työstä kieltäytymiseen. A on näin ollen laiminlyönyt työvelvoitettaan jättäessään noudattamatta E:ltä saamaansa työnjohtomääräystä.

Työsuhteen päättämisperusteen täyttymistä harkittaessa on kuitenkin huomioitava, ettei A ole laiminlyönyt työntekovelvoitettaan kokonaisuudessaan. Vaikka hän ei ole ryhtynyt saamansa määräyksen mukaisesti parvekkeiden maalaustyöhön, hän on kuitenkin koko tarkasteltavana olevan ajanjakson ajan tehnyt työsopimuksensa mukaista työtä työmaalla.

Työsuhteen purkamisen tapahtuessa 19.11.2013 osittainen työvelvoitteen laiminlyönti on kestänyt noin kahden työpäivän ajan. Ottaen huomioon, että kahdelta työntekijältä on asiassa esitetyn selvityksen perusteella mennyt työn valmiiksi saamiseen neljä viikkoa, työn valmistuminen on viivästynyt A:n menettelyn vuoksi enintään vähäisissä määrin.

Kuvatun kaltaista työnjohtomääräyksen noudattamatta jättämistä on pidettävä luonteeltaan lievempänä rikkomuksena kuin luvatonta työstä poissaoloa tai totaalista työntekovelvoitteen laiminlyöntiä, josta on ollut kysymys edellä mainituissa työtuomioistuimen ratkaisuissa.

Kokonaisarvioinnissa on huomioitava lisäksi se, ettei työnantaja ole käsillä olevassa tapauksessa pääsääntöisesti ryhtynyt palkan pidättämisen lisäksi toimenpiteisiin muiden työntekijöiden luvattomien työstä poissaolojen vuoksi, ja niissäkin tapauksissa, joissa työnantaja on ryhtynyt kurinpidollisiin toimenpiteisiin, työntekijälle on annettu varoitus.

A:lle sen sijaan ei ole annettu edes varoitusta ennen työsuhteen päättämistä, vaan työnantaja on ensimmäisenä toimenpiteenään purkanut työsuhteen. Toisin kuin työtuomioistuimen ratkaisemassa tapauksessa TT:2012-48 A:lle ei ole ennen työsuhteen purkamista myöskään tehty selväksi, että kieltäytyminen johtaa työsuhteen päättämiseen.

Kokonaisarvioinnissa on huomioitava edelleen se, että kysymys suorittavan tason työntekijästä, joka ei ole aikaisemmin työsuhteensa aikana syyllistynyt vastaavanlaisiin rikkeisiin, ja että työ on valmistunut tilaajan edellyttämässä ja urakkasopimuksen mukaisessa määräajassa, eikä menettelystä ole aiheutunut työnantajalle taloudellista vahinkoa.

Edellä mainituilla perusteilla katson, ettei A ole rikkonut velvoitteitaan siinä määrin, etteikö työnantajalta olisi voitu edellyttää työsuhteen jatkamista edes irtisanomisajan pituista aikaa. Työnantajalla ei näin ollen ole ollut laillista perustetta A:n työsopimuksen purkamiseen.

Edellä mainittuja seikkoja kokonaisuutena arvioiden ja ottaen huomioon erityisesti sen, ettei työnantaja ole yleensä ryhtynyt mihinkään kurinpidollisiin toimiin muiden työntekijöiden luvattomien poissaolojen vuoksi, katson, ettei työnantajalla ole ollut tässä tapauksessa asiallista ja painavaa perustetta myöskään työsuhteen irtisanomiseen varoitusta antamatta.

Korvausvelvollisuus

Maalausliike Pöntinen Oy on päättänyt A:n työsuhteen irtisanomisaikaa noudattamatta. Näin ollen yhtiö on irtisanomissuojasopimuksen 3 § nojalla velvollinen maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa 1.271,20 euroa. A:n tuntipalkan määrä on riidaton.

Työsopimuslain 12 luvun 2 § mukaisesti laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti työsopimuksen päättänyt työnantaja on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvausta korottavana on huomioitava tässä tapauksessa se, että työnantaja on laiminlyönyt kuulemisvelvoitteensa työsuhdetta päätettäessä. Korvausta alentavana tekijänä on puolestaan huomioitava työsuhteen lyhyt kesto sekä A:n itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen.

Korvauksen määrään vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan huomioon ottaen kohtuullisena korvauksena on pidettävä tässä tapauksessa viiden kuukauden palkkaa vastaavaa määrää, 13.665,40 euroa. Korvauksesta kolmen kuukauden palkkaa vastaava määrä on korvausta menetetyistä palkkaeduista. A:lle tuomittavasta korvauksesta tehdään näiltä osin työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu vähennys.

Rakennusalan työttömyyskassan antamien tietojen mukaan A:lle on maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen ja laskennallisen irtisanomisajan jälkeiseltä kolmen kuukauden tarkastelujakson ajalta yhteensä 5.301,14 euroa, josta on vähennettävä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisesti 75 % eli 3.975,86 euroa. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 9.689,54 euroa. Maalausliike Pöntinen Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan korvauksesta vähennetyn määrän eli 3.975,86 euroa Työttömyysvakuutusrahastolle.

Valvontavelvollisuuden rikkominen

Maalausliike Pöntinen Oy on menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti päättäessään perusteettomasti A:n työsopimuksen. Työtuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan (esimerkiksi TT:2013-11 ja TT:2011-75) työnantajaliiton velvollisuutena on valvoa, että työnantaja korjaa virheellisen menettelynsä, vaikka työsuhteen päättäminen olisi tullut sen tietoon vasta työsuhteen päättymisen jälkeen. Tällöin kuitenkin edellytetään, että työnantajaliiton olisi tullut havaita työnantajan ilmoittamien työsuhteen päättämisperusteiden riittämättömyys.

A:n menettelyn johdosta asiassa on ollut jossakin määrin tulkinnanvaraista, onko työnantajalla ollut riittävät perusteet työsopimuksen päättämiselle. Tästä syystä katson, ettei Pintaurakoitsijat ry:n olisi tullut erimielisyyttä käsiteltäessä havaita, että työsopimuksen purkaminen ilmoitetuilla perusteilla on irtisanomissuojaa ja lomauttamista rakennusalalla koskevan sopimuksen vastainen.

Pintaurakoitsijat ry ei näin ollen ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan jättäessään ryhtymättä toimenpiteisiin A:lle aiheutuneen vahingon korvaamiseksi.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Maalausliike Pöntinen Oy on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Asian laatu ja lopputulos huomioon ottaen Pintaurakoitsijat ry saa vastata omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Vahvistan, että Maalausliike Pöntinen Oy on rikkonut irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta maalausalalla solmitun sopimuksen määräyksiä sekä sen osana noudatettavan työsopimuslain työsuhdeturvaa koskevia säännöksiä purkamalla perusteettomasti A:n työsopimuksen.

Velvoitan Maalausliike Pöntinen Oy:n suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa 1.271,20 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.12.2014 lukien.

Velvoitan Maalausliike Pöntinen Oy:n suorittamaan A:lle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 9.689,54 euroa korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.12.2014 lukien.

Velvoitan Maalausliike Pöntinen Oy:n maksamaan Työttömyysvakuutusrahastolle korvauksesta vähennetyn määrän 3.975,86 euroa, jolle on maksettava viivästyskorkoa korkolain

4 §:n 1 momentissa mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Velvoitan Maalausliike Pöntinen Oy:n korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 3.325 eurolla korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Pintaurakoitsijat ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Pintaurakoitsijat ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.