Rural allowance right persists after civil service to employment status change if prior allowance was paid. Claim dismissed on statute of limitations; employer ordered to pay arrears.

Kunnan palveluksessa olevan henkilön oikeus syrjäseutulisään säilyi, vaikka hänen palvelussuhdelajinsa muuttui virkasuhteesta työsuhteeksi.

Kysymys myös kanneoikeuden ja suoritusvaatimusten vanhentumisesta.

Vahvistusvaatimuksen tutkimatta jättämistä koskeva vaatimus hylättiin.

KANTAJA

Tehy ry

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Pellon kunta

ASIA

Virka- ja työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu ja 22.1.2015 ja 7.4.2015

Pääkäsittely 15.4.2015 ja 25.5.2015

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus 1995-1996 on ollut voimassa 1.1.1995 - 31.1.1997, jonka jälkeen sen voimassaoloa on jatkettu 31.12.1997 asti. Kyseisessä KVTES:ssä on seuraavat syrjäseutulisää koskevat määräykset:

II LUKU Palkkaus

---

33 § Syrjäseutulisä

Viranhaltijat

1 mom. Pääviranhaltijalle maksetaan syrjäseutulisää 1.1.-30.4.1995 30.11.1994 voimassa olleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten mukaisesti ja käyttäen laskentaperusteena 30.11.1994 voimassa olleita Y-palkkataulukoita.

2 mom. Edellä 1 momentissa mainittu syrjäseutulisä muuttuu 1.5.1995 lukien markkamääräiseksi lisäksi. Viranhaltija, jolle syrjäseutulisä on maksettu 1.1.1995, säilyttää markkamääräisen lisän myös oman kunnan/- kuntayhtymän muussa virassa.

Soveltamisohje: Viranhaltijan siirtyminen toiseen virkaan ko. kunnassa tai kuntayhtymässä ei vaikuta syrjäseutulisän maksamiseen, kunhan myös uudessa pääasiallisessa viranhoitopaikassa maksettiin 1.1.1995 syrjäseutulisää.

Työntekijät

3 mom. Työntekijöille, joilla sopimuksen tai kunnan tai kuntayhtymän lainvoiman saaneen päätöksen perusteella on 1.1.1995 oikeus syrjäseutulisään, maksetaan syrjäseutulisää noudattaen soveltuvin osin edellä 1 ja 2 momenttien määräyksiä.

4 mom. Kunta tai kuntayhtymä voi harkintansa mukaan maksaa 1.5.1995 tai sen jälkeen kunnan tai kuntayhtymän palvelukseen tulleelle pääviranhaltijalle tai työntekijälle markkamääräistä 1 momentin suuruista lisää.

Soveltamisohje: Harkinnanvaraisen lisän maksaminen voi olla perusteltua harvaanasutuilla ja syrjäisillä alueilla, mikäli näitä olosuhteita ei muutoin ole otettu huomioon palkassa.

KVTES 1998-1999 on ollut voimassa 1.1.1998 - 15.1.2000 ja siinä on seuraavat syrjäseutulisää koskevat määräykset:

II LUKU Palkkaus

---

17 § Syrjäseutulisä

1 mom. Pääviranhaltijalle ja työntekijälle maksetaan varsinaiseen palkkaan kuuluvaa markkamääräistä syrjäseutulisää 31.12.1997 voimassa olleiden määräysten mukaan.

Soveltamisohje: Viranhaltijan siirtyessä toiseen virkaan ko. kunnassa tai kuntayhtymässä syrjäseutulisä säilyy ennallaan paitsi, jos uudessa pääasiallisessa viranhoitopaikassa ei olisi maksettu syrjäseutulisää 1.1.1995, jolloin lisää ei makseta.

---

Mitä edellä on todettu viranhaltijasta, koskee myös työntekijää, jolle on maksettu syrjäseutulisää.

KVTES:ssä 2007-2009 (voimassa 1.10.2007 - 31.1.2010) ja KVTES:ssä 2010-2011 (voimassa 1.2.2010 - 31.12.2011) on ollut seuraavat syrjäseutulisää koskevat määräykset:

II LUKU Palkkaus

---

10 § Syrjäseutulisä

Kunta/kuntayhtymä voi maksaa viranhaltijalle/työntekijälle euromääräistä varsinaiseen palkkaan kuuluvaa harkinnanvaraista syrjäseutulisää. Viranhaltijalla / työntekijällä, jolla on 30.4.1995 voimassa olleiden Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten mukaisesti ollut oikeus syrjäseutulisään, maksetaan edelleen samansuuruista euromääräistä syrjäseutulisää niin kauan, kun palvelussuhde ko. kuntaan/kuntayhtymään jatkuu keskeytymättä. Siirtyminen toiseen virkaan tai tehtävään ko. kunnassa tai kuntayhtymässä tai kuntajaon muuttuminen ei vaikuta syrjäseutulisän maksamiseen, kunhan myös uudessa virassa tai tehtävässä ja pääasiallisessa toimipaikassa maksettiin 1.1.1995 syrjäseutulisää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Pellon kunta on poistanut kanteessa tarkoitetuilta henkilöiltä syrjäseutulisän seuraavasti:

A toimi lääkintävahtimestarin virassa 20.6.1985 lukien, mistä tehtävästä hän siirtyi viran lakkauttamisen jälkeen työsuhteiseksi sairaanhoitajaksi 1.9.1997. A:n syrjäseutulisä poistettiin 1.9.1997 lukien.

B toimi perushoitajan virassa 18.2.1980 lukien, mistä tehtävästä hän siirtyi viran lakkauttamisen jälkeen työsuhteiseksi sairaanhoitajaksi 1.2.1998. B siirtyi 1.7.2003 osastonhoitajan virkaan. B:n syrjäseutulisä poistettiin 1.2.1998 lukien.

C toimi kuntohoitajan virassa 26.1.1992 lukien, mistä tehtävästä hän siirtyi viran lakkauttamisen jälkeen työsuhteiseksi fysioterapeutiksi 1.4.2008. C:n syrjäseutulisä poistettiin 1.4.2008 lukien.

D toimi kuntohoitajan virassa 9.1.1981 lukien, mistä tehtävästä hän siirtyi viran lakkauttamisen jälkeen työsuhteiseksi fysioterapeutiksi 1.4.2008. D:n syrjäseutulisä poistettiin 1.4.2008 lukien.

E toimi perushoitajan virassa 10.8.1981 lukien, mistä tehtävästä hän siirtyi viran lakkauttamisen jälkeen työsuhteiseksi sairaanhoitajaksi 1.6.2011. E:n syrjäseutulisä poistettiin 1.6.2011 lukien.

Kaikkien edellä mainittujen henkilöiden palvelussuhde Pellon kuntaan on jatkunut keskeytymättä heidän siirtyessään virkasuhteesta työsuhteiseen tehtävään, ja he ovat edelleen Pellon kunnan palveluksessa. Pellon kunta on maksanut heille syrjäseutulisää ajankohtina 1.1.1995 ja 30.4.1995.

Kanteessa esitetyt syrjäseutulisien määrät ovat riidattomia. Riidatonta on myös, että kanteessa tarkoitettujen henkilöiden kokonaispalkat ovat nousseet tehtävämuutoksen yhteydessä.

Erimielisyydestä on neuvoteltu paikallistasolla 14.10.2011 sekä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tehy ry:n välillä keskusneuvotteluissa 20.4.2012 ja 11.6.2012. Asia on jäänyt erimieliseksi.

KANNE

Vaatimukset

Tehy ry on vaatinut, että työtuomioistuin

1. vahvistaa KVTES 1995-1996 2 luvun 33 §:n 1-4 momentin, KVTES 1998-1999 2 luvun 17 §:n 1 momentin sekä KVTES 2007-2009 2 luvun 10 §:n ja KVTES 2010-2011 2 luvun 10 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että henkilöille joilla oli 30.4.1995 voimassa olleiden KVTES:n määräysten mukaisesti oikeus syrjäseutulisään, maksetaan edelleen samansuuruista euromääräistä syrjäseutulisää niin kauan kuin palvelussuhde kyseessä olevaan kuntaan tai kuntayhtymään jatkuu keskeytymättä huolimatta tehtävän tai tehtävänimikkeen muutoksesta ja palvelussuhdelajin muuttumisesta virkasuhteesta työsuhteeksi,

2. vahvistaa Pellon kunnan rikkoneen KVTES 1995-1996 2 luvun 33 §:n, KVTES 1998-1999 2 luvun 17 §:n 1 momentin ja KVTES 2007-2009 2 luvun 10 §:n sekä KVTES 2010-2011 2 luvun 10 §:n määräyksiä poistamalla syrjäseutulisän A:lta ja jättämällä sen maksamatta 1.9.1997 lukien hänen siirryttyään lääkintävahtimestarin virasta sairaanhoitajan työsuhteiseen tehtävään, B:ltä 1.2.1998 lukien hänen siirryttyään perushoitajan virasta sairaanhoitajan työsuhteiseen tehtävään, C:ltä 1.4.2008 lukien hänen siirryttyään kuntohoitajan virasta fysioterapeutin työsuhteiseen tehtävään, D:ltä 1.4.2008 lukien hänen siirryttyään kuntohoitajan virasta fysioterapeutin työsuhteiseen tehtävään sekä E:ltä 1.6.2011 lukien hänen siirrettyään perushoitajan virasta sairaanhoitajan työsuhteiseen tehtävään,

3. velvoittaa Pellon kunnan suorittamaan maksamatta jätetyt syrjäseutulisät seuraavasti:

a. A 1.1.2007 lukien 56,07 euroa/kuukausi 100 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 5.607 euroa,

b. B 1.1.2007 lukien 55,11 euroa/kuukausi, 100 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 5.511 euroa,

c. C 1.4.2008 lukien, 46,12 euroa/kuukausi, 82 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 3.781,84 euroa,

d. D 1.4.2008 lukien, 53,38 euroa/kuukausi, 82 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 4.377,16 euroa,

e. E 1.6.2011 lukien, 50,86 euroa/kuukausi, 46 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 2.339,56 euroa,

kaikki edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen saatavien erääntymisestä säännönmukaisina palkanmaksupäivinä, kuukausittain, jokaisen kuukauden 15. päivästä lukien.

4. tuomitsee Pellon kunnan työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

5. tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työehtosopimuslain 8 §:n ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä,

6. velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pellon kunnan yhteisvastuullisesti korvaamaan Tehy ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Neuvotteluvelvollisuuden laiminlyömistä koskeva väite

Tulkintaerimielisyydestä on keskusneuvotteluissa 20.4.2012 ja 11.6.2012 neuvoteltu saman sisältöisesti kuin kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimuksessa on esitetty. Erimielisyyden kohteena on ollut syrjäseutulisän säilyminen palvelussuhteen muodon ja tehtävien muuttuessa palvelussuhteen jatkuessa keskeytyksettä sekä samalla myös kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden oikeus syrjäseutulisään KVTES:n määräysten nojalla. Pääsopimuksen mukaan erimielisyyspöytäkirjassa ei edellytetä kannevaatimuksen yksilöintiin rinnastuvaa tarkkuutta, vaan erimielisyysasian ja keskeisen tosiseikaston selostamista on pidetty riittävänä.

Kanneoikeuden vanhentumista koskevat väitteet

Kanneoikeus asiassa ei ole vanhentunut A:n ja B:n osalta. Vanhan pääsopimuksen ja sen neuvottelu- ja kanneoikeuden vanhentumista koskevan 11 §:n määräyksen voimassaolo on päättynyt 12.3.2008. Vanhan pääsopimuksen määräyksillä ei ole oikeudellista vaikutusta sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Vastaajat eivät olleet paikallis- ja keskusneuvotteluissa väittäneet, että neuvottelu- ja kanneoikeus olisi vanhan pääsopimuksen 11 §:n nojalla vanhentunut. Syrjäseutulisän maksaminen on laiminlyöty toistuvasti KVTES:n määräyksiä rikkomalla. Vanhan pääsopimuksen 11 §:ssä tarkoitettu puhevallan menetys ei koske niitä palkkaeriä ja samalla KVTES:n rikkomuksia, jotka eivät ole 11 §:n tarkoittaman määräajan kuluessa vanhentuneet.

Kanteen 3 kohdan suoritusvaatimukset eivät ole vanhentuneet, koska vanhentuminen on katkaistu vapaamuotoisesti paikallisneuvottelujen yhteydessä 14.10.2011 työnantajalle esitetyllä vaatimuksella.

Velvollisuus maksaa syrjäseutulisää

Pellon kunnalla ei ole ollut oikeutta poistaa kanteessa tarkoitetuilta henkilöiltä syrjäseutulisää sillä perusteella, että palvelussuhteen laji on vaihtunut virkasuhteesta työsuhteeksi. Henkilöiden tosiasialliset työtehtävät ovat säilyneet nimikkeen ja palvelussuhdelajin muutoksesta huolimatta samansisältöisinä kuin aikaisemmin. Ratkaiseva asia on henkilön tosiasialliset tehtävät.

Pellon kunnan koko hoitohenkilöstö työskenteli 1.1.1995 virkasuhteisena, ja kunnassa sekä sen sairaanhoidon yksiköissä maksettiin syrjäseutulisää. Kanteessa mainitut henkilöt eivät ole siirtyneet uusiin perustettuihin työsuhteisiin. Pellon kunnassa on 1.1.1995 ollut sairaanhoitajan ja lääkintävoimistelijan (nykyisin nimikkeenä on lääkintävoimistelija) virkoja, ja näissä tehtävissä työskennelleille maksettiin 1.1.1995 syrjäseutulisää.

KVTES:n määräyksissä vuodesta 1995-1996 lukien pääsääntönä on ollut syrjäseutulisän säilyminen henkilöillä, jotka ovat olleet oikeutettuja syrjäseutulisään 1.1.1995 ja joiden palvelussuhde kuntaan on jatkunut keskeytyksettä. Syrjäseutulisän maksaminen ja säilyminen on sidottu henkilöön, palvelussuhteen keskeytyksettömyyteen ja toimipaikkaan, ei sen sijaan palvelussuhdelajiin tai tehtävänimikkeeseen. KVTES:n syrjäseutulisää koskevissa määräyksissä työ- ja virkasuhdetta ei ole asetettu eri asemaan, vaan määräysten mukaan syrjäseutulisää maksetaan myös työntekijöille.

KVTES:n 1995-1996 2 luvun 33 §:ssä ei ole otettu kantaa tilanteeseen, jossa viranhaltija siirtyy samassa toimipaikassa virkasuhteesta työsuhteeseen. Sopijapuolten omaksumassa tulkinnassa määräyksen tarkoituksena on viranhaltijoiden ja työntekijöiden asettaminen yhdenmukaiseen asemaan siten, ettei palvelussuhdelajin muutoksella ole vaikutusta syrjäseutulisän maksamiseen. Tarkoituksena oli, että henkilöstö jolle syrjäseutulisä maksettiin 1.1.1995, säilytti oikeutensa lisään myös oman kunnan muussa tehtävässä.

Kanteessa tarkoitetuille henkilöille maksettu syrjäseutulisä ei ole missään vaiheessa muodostunut harkinnanvaraiseksi lisäksi, vaan kysymyksessä on vakinaisessa virassa tai pysyväisluonteisessa tehtävässä toimivan henkilöstön varsinaisen palkan osa. Muutos palvelussuhteen lajissa ei oikeuta työnantajaa yksipuolisesti muuttamaan työntekijän varsinaista palkkaa. Sopijapuolten tarkoituksena ei ole ollut heikentää virkasuhteisesta työsuhteiseen tehtävään siirtyvän henkilöstön palvelussuhteen ehtoja.

Tehy ry ei ole aikaisemmin puuttunut A:n ja B:n vuosina 1997 ja 1998 tapahtuneisiin syrjäseutulisien poistamiseen, koska erimielisyysasia ei ole tullut yhdistyksen tietoon jäsenistöltä siten, että toimenpiteisiin olisi voitu ryhtyä. Luottamusmies F ei ole hyväksynyt syrjäseutulisän poistamista, eikä luottamusmiehen hyväksyminen edes voisi johtaa kanteen hylkäämiseen.

Virka- ja työehtosopimuksen vastainen menettely

Työnantaja on tietoisesti pyrkinyt välttämään virka- ja työehtosopimuksen nimenomaisen määräyksen soveltamista. KVTES:n määräysten rikkominen on alkanut kunkin kanteessa tarkoitetun työntekijän osalta syrjäseutulisän poistamisen yhteydessä ja jatkunut erääntyvien syrjäseutulisäsaatavien maksamisen laiminlyöntinä. Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole puuttunut työnantajan menettelyyn ja on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakkoa vaaditaan sekä sillä perusteella, että syrjäseutulisä on poistettu, että myös sillä perusteella, että syrjäseutulisä on jätetty maksamatta pidemmällä aikavälillä. Hyvityssakon tulee olla tuntuva, koska kyse on sisällöltään selvän ja yksiselitteisen työehtosopimusmääräyksen rikkomisesta.

VASTAUS

Vaatimukset

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pellon kunta ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että

- kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimus jätetään tutkimatta, koska sen osalta ei ole käyty keskusneuvotteluja,

- kanteen 2 kohdan vahvistusvaatimus ja 3 kohdan suoritusvaatimus sekä 4 ja 5 kohtien hyvityssakkovaatimukset hylätään A:n ja B:n osalta, koska kanneoikeus on vuosina 1997 ja 1998 voimassa olleen kunnallisen pääsopimuksen 11 §:n nojalla vanhentunut,

- kanteen 3 kohdan suoritusvaatimukset hylätään A:n, B:n, C:n ja D:n osalta vanhentuneina työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla 18.3.2009 edeltävältä ajalta,

- kanne joka tapauksessa hylätään kokonaisuudessaan perusteettomana, ja

- Tehy ry velvoitetaan korvaamaan Kunnallisen työmarkkinlaitoksen ja Pellon kunnan yhteiset oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Neuvotteluvelvollisuuden laiminlyöminen

Kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimus on jätettävä tutkimatta, koska sen osalta ei ole käyty keskusneuvotteluja. Keskusneuvottelussa riidan kohteena on ollut se, onko työnantajalla ollut KVTES:n sopimusmääräysten nojalla oikeus poistaa neuvottelun kohteena olleilta henkilöiltä heille aikaisemmin maksettu syrjäseutulisä.

Kanneoikeuden vanhentuminen

Kanneoikeus on A:n ja B:n osalta vanhentunut, koska kunnallisen pääsopimuksen 11 §:n neuvottelu- ja kanneaikoja ei ole noudatettu. Kunnallisen pääsopimuksen voimassaolo on päättynyt 12.3.2008. Vanhan pääsopimuksen vanhentumisajat ovat siten olleet voimassa silloin, kun A:lta ja B:ltä poistettiin syrjäseutulisä 1.9.1997 ja 1.2.1998. Koska vaatimuksia ei ole esitetty määräajassa, ei kyseessä olevan sopimusmääräyksen tulkintaan liittyviä vaatimuksia tai niihin liittyviä euromääräisiä vaatimuksia enää voida esittää. Koska sopimusmääräyksen tulkintaa ei voida enää riitauttaa, ei myöskään hyvityssakkoja voida vaatia. Työtuomioistuimen ratkaisut TT 2006:88 ja TT 2008:12 ovat koskeneet eri tyyppisiä tilanteita kuin nyt käsiteltävä tapaus.

Saatavat ovat A:n, B:n, C:n ja D:n osalta vanhentuneet siltä osin kuin vanhentumista ei ole katkaistu työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla viiden vuoden kuluessa erääntymispäivästä. Saatavien vanhentumien on katkaistu vasta, kun kanne on tullut vireille työtuomioistuimessa 18.3.2014, ja yksilöidyt euromääräiset vaatimukset on esitetty. Paikallis- ja keskusneuvotteluissa on keskusteltu vain sopimuksen tulkinnasta.

Velvollisuus maksaa syrjäseutulisää

Pellon kunnalla on KVTES:n määräysten mukaan ollut oikeus poistaa syrjäseutulisä A:lta ja B:ltä, koska he eivät ole siirtyneet toiseen virkaan, jossa uudessa pääasiallisessa viranhoitopaikassa olisi maksettu syrjäseutulisää 1.1.1995. Kunta on voinut poistaa syrjäseutulisän myös C:ltä, D:ltä ja E:ltä, koska he eivät ole siirtyneet uuteen virkaan, jossa virassa ja pääasiallisessa toimipaikassa olisi maksettu syrjäseutulisää 1.1.1995.

Pellon kunnassa syrjäseutulisää ei ole koskaan maksettu harkinnan perusteella, vaan sen maksaminen on perustunut suoraan velvoittavaan sopimusmääräykseen. Pellon kunnassa ei ole koskaan maksettu syrjäseutulisää työsuhteisille henkilöille.

Sopijapuolten tarkoitus

Sopijaosapuolten tarkoituksena on ollut se, että viranhaltijan siirtyessä työsuhteiseksi työntekijäksi samaan kuntaan tai kuntayhtymään, hänelle maksetaan edelleen syrjäseutulisää edellyttäen, että kunnan tai kuntayhtymän työntekijöillä on sopimuksen tai kunnan tai kuntayhtymän päätöksen perusteella ollut oikeus syrjäseutulisään 1.1.1995 ja että uudessa pääasiallisessa toimipaikassa maksetaan syrjäseutulisää. Palvelussuhdelajin vaihtumisella on siten merkitystä asiassa.

Tehy ry:n vaatimus sopimusmääräysten tulkitsemisesta siten, että syrjäseutulisän maksaminen jatkuisi niin kauan kuin palvelussuhde jatkuu, ei ole sopimusmääräysten sanamuodon mukainen. Jos sopijapuolten tarkoituksena olisi ollut, että syrjäseutulisän maksaminen jatkuisi kaikissa olosuhteissa koko palvelussuhteen olemassaolon ajan, se olisi pitänyt kirjata sopimusmääräyksiin.

Työnantajat olivat alkuperäisten KVTES:n määräysten mukaan tietyin edellytyksin velvollisia maksamaan syrjäseutulisää virkasuhteisille. Syrjäseutulisän maksaminen työsuhteisille on sen sijaan aina perustunut työnantajan harkintaan. Sopijapuolten tarkoituksena on ollut poistaa myös virkasuhteisten ehdoton oikeus syrjäseutulisään ja siirtyä harkinnanvaraiseen syrjäseutulisän maksamiseen. Sopimusmääräyksiin kirjatuilla siirtymämääräyksillä on sitouduttu siihen, että syrjäseutulisän maksaminen jatkuu vain tietyissä muutostilanteissa. Tarkoituksena ei ole ollut, että syrjäseutulisän maksaminen jatkuisi kaikissa tilanteissa palvelussuhdelajista riippumatta. Tarkoituksena ei myöskään ole ollut, että syrjäseutulisää maksetaan, jos henkilö siirtyy uuteen työsuhteiseen tehtävään, jossa ei aikaisemmin ole maksettu syrjäseutulisää.

Tehy ry:n on katsottava hyväksyneen työnantajan tulkinnan, koska se ei ole aikaisemmin reagoinut asiaan. A:lta ja B:ltä on poistettu syrjäseutulisät vuosina 1997 ja 1998, mutta asiaa on käsitelty paikallisneuvotteluissa vasta vuonna 2011. Luottamusmies F on lisäksi nimenomaisesti hyväksynyt E:n syrjäseutulisän poistamisen vuonna 2011.

Hyvityssakkoa ja oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset

Kunnallisella työmarkkinalaitoksella on ollut syy vastustaa Tehy ry:n esittämiä vaatimuksia, kun otetaan huomioon sopimusmääräysten sanamuoto ja tarkoitus. Koska kanteen vastustaminen on ollut perusteltua ja oikeudenkäyntiin on siten ollut aihetta, tulee hyvityssakkoa ja oikeudenkäyntikuluja koskevat vaatimukset kokonaisuudessaan hylätä.

Hyvityssakon määrässä tulee joka tapauksessa ottaa huomioon se, että luottamusmies ja Tehy ry ovat hyväksyneet syrjäseutulisän poistamisen. Pellon kunnan osalta hyvityssakko tulee jättää tuomitsematta, koska kunta on noudattanut sopimusmääräysten tulkinnassa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen antamia ohjeita. Tehy ry on vuosien ajan hyväksynyt työnantajan sopimustulkinnan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirje 30.5.1995, A42/1995

2. E:n tehtävänkuvaukset perushoitajan tehtävässä (virka) sekä sairaanhoitajan tehtävässä (työsuhde)

3. Paikallisneuvottelupöytäkirja 14.10.2011 ja sen liite luottamusmies F:n selvitys 13.10.2011

4. Pellon kunnanhallituksen pöytäkirjaote 13.8.2012, kotisairaanhoitajien palkan tarkistamista koskeva päätös

5. Pellon kunnan perusturvalautakunnan pöytäkirjanote 10.4.2008 § 84, kahden kuntohoitajan viran ja yhden lääkintävoimistelijan virkojen muuttaminen fysioterapeutin toimiksi sekä Pellon kunnanhallituksen päätös 21.4.2008 § 121 ja Pellon kunnan valtuuston päätös 19.6.2008 § 32

6. Tehy ry lakimies G:n lausunto 16.4.1998

7. Tiedot A:n koulutuksesta

8. Pellon kunnanhallituksen pöytäkirjaote 1.10.2012 kohta 396, syrjäseutulisän palauttaminen

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirje 30.5.1995, A 42/1995

2. 30.1.1995 allekirjoitetun kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen 1995-1996 muuttaminen

3. Virka- ja työehtosopimus 13.1.1993 allekirjoitetun pääsopimuksen määräysten noudattamisesta

4. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen lausunto 5.5.1998

5. Muistio 10.4.2008

6. Suostumus 9.8.2011

7. Sairaanhoitajan valintaa koskeva päätös 3.7.1997

8. Ote Pellon kunnanvaltuuston päätöksestä 19.6.2008

9. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yleiskirje 1/2005

10. KVTES 1992-1993, s. 179 ja 37

11. Keskusneuvottelupöytäkirja 21.1.2013

12. Paikallisneuvottelupöytäkirja 14.10.2011 ja liitteenä luottamusmies F:n selvitys 13.10.2011

13. Otteet KVTES sopimuskirjoista vuosilta 1995-1996, 1998-1999, 2007-2009, 2010-2011 ja 2014-2016

14. E:n tehtävänkuvaukset perushoitajan tehtävässä (virka) ja sairaanhoitajan tehtävässä (työsuhde)

15. A:n työsopimus

16. B:n työsopimus

17. Pöytäkirjanote 3.10.2011

18. Tehy ry lakimies G:n lausunto 16.4.1998 (kantajan todiste 6)

19. C:n ja D:n kuntohoitajan tehtäväkuvaukset sekä fysioterapeutin tehtäväkuvaus

Kantajan henkilötodistelu

Syrjäseutulisät Pellon kunnassa

1. Todistelutarkoituksessa A, sairaanhoitaja

2. Todistelutarkoituksessa B, sairaanhoitaja

3. Todistelutarkoituksessa D, fysioterapeutti

4. Todistelutarkoituksessa C, fysioterapeutti

5. Todistelutarkoituksessa E, sairaanhoitaja

6. F suuhygienisti

Sopimusmääräysten tulkinta

7. H, eläkeläinen

8. I, edunvalvontajohtaja

9. J, asianajaja

Vastaajien henkilötodistelu

Syrjäseutulisät Pellon kunnassa

1. K, hyvinvointijohtaja

2. L, laitoshoidon johtaja

Sopimusmääräysten tulkinta

3. M, johtava työmarkkina-asiamies

4. N, varatuomari

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pellon kunta ovat vaatineet, että kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimus jätetään tutkimatta, koska sen osalta ei ole käyty keskusneuvotteluja.

Kunnallisen pääsopimuksen 9 §:n 1 momentin mukaan, ellei paikallisneuvotteluissa päästä yksimielisyyteen, voi sopimukseen osallinen saattaa asian käsiteltäväksi keskusneuvotteluissa, jotka käydään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja asianomaisen pääsopijajärjestön kesken. Pääsopimuksen 12 §:n mukaan kannetta työtuomioistuimessa ei saa panna vireille ennen kuin on käyty tässä sopimuksessa tarkoitetut keskusneuvottelut.

Asiassa on riidatonta, että erimielisyydestä on neuvoteltu paikallistasolla 14.10.2011 sekä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Tehy ry:n välillä keskusneuvotteluissa 20.4.2012 ja 11.6.2012.

Keskusneuvottelupöytäkirjan (vastaajien kirjallinen todiste 11) otsikkona on "Syrjäseutulisä virkasuhteisen hakeuduttua uuteen työsuhteiseen tehtävään". Pöytäkirjan 4 kohdassa on käyty läpi eri vuosien KVTES:n määräykset, joihin syrjäseutulisän maksaminen perustuu. Pöytäkirjan 6 kohtaan on kirjattu erimielisyyden kohde ja osapuolten kannat. Pöytäkirjasta käy ilmi, että osapuolet ovat neuvotteluissa tuoneet esille käsityksensä syrjäseutulisään koskevien sopimusmääräysten tulkinnasta sekä riidanalaisesta kysymyksestä, eli syrjäseutulisän säilymisestä palvelussuhdelajin muuttuessa, yleisellä tasolla eivätkä vain kanteessa tarkoitettujen henkilöiden osalta.

Työtuomioistuin katsoo, että kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimuksen kohteena olevaa tulkintakysymystä on käsitelty liittojen välisissä neuvotteluissa riittävän yleisellä tasolla eikä vain kanteessa tarkoitettuja henkilöitä koskien, joten vahvistusvaatimuksen tutkimiselle ei ole estettä.

Pääasiaratkaisu

Kysymyksenasettelu

Asiassa on kysymys siitä, tuleeko henkilöille, joille on 1.1.1995 maksettu syrjäseutulisää, maksaa KVTES:n määräysten mukaan edelleen syrjäseutulisää niin kauan kuin palvelussuhde kuntaan jatkuu keskeytymättä huolimatta tehtävän tai tehtävänimikkeen muutoksesta ja palvelussuhdelajin muuttumisesta virkasuhteesta työsuhteeksi. Lisäksi asiassa on kysymys viiden Pellon kunnan palveluksessa olevan työntekijän oikeudesta syrjäseutulisään tilanteessa, jossa he ovat siirtyneet viroista työsuhteisiin tehtäviin.

Asiassa on kysymys myös kanneoikeuden, suoritusvaatimusten sekä hyvityssakkoa koskevien vaatimusten vanhentumisesta.

Virka- ja työehtosopimuksen määräysten tulkinta

KVTES 1995-1996

Esitetyn selvityksen perusteella syrjäseutulisää on ennen vuotta 1995 maksettu viranhaltijoille tietyillä KVTES:ssä määritellyillä edellytyksillä. Syrjäseutulisän maksaminen työntekijöille on sen sijaan perustunut kunnan harkintaan.

Vuonna 1995 syrjäseutulisä on muutettu kiinteäksi markkamääräiseksi lisäksi. KVTES 1995-1996 II luvun 33 §:n 2 momentin mukaan viranhaltija, jolle syrjäseutulisä on maksettu 1.1.1995, säilyttää markkamääräisen lisän myös oman kunnan/-kuntayhtymän muussa virassa. Määräyksen soveltamisohjeen mukaan viranhaltijan siirtyminen toiseen virkaan kyseessä olevassa kunnassa tai kuntayhtymässä ei vaikuta syrjäseutulisän maksamiseen, kunhan myös uudessa pääasiallisessa viranhoitopaikassa maksettiin 1.1.1995 syrjäseutulisää.

KVTES:ssä 1995-1996 ei ole määräystä syrjäseutulisän maksamisesta siinä tilanteessa, että viranhaltija siirtyy työsuhteeseen. Työtuomioistuimessa on kuultu vuoden 1995 sopimusneuvotteluihin Tehy ry:n edustajana osallistunutta H:ta sekä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen edustajina toimineita M:ää, J:tä ja N:ää.

H:n kertomuksen mukaan tarkoituksena oli, että syrjäseutulisä säilyi niillä viranhaltijoilla, joille sitä oli aikaisemmin maksettu. Uusien viranhaltijoiden osalta syrjäseutulisän maksaminen tuli harkinnanvaraiseksi. Jos vanha viranhaltija siirtyi toiseen toimipaikkaan, syrjäseutulisää maksettiin edelleen, jos viranhaltijalle oli aikaisemmin maksettu syrjäseutulisää ja myös sillä paikkakunnalla, johon hän siirtyi, oli maksettu syrjäseutulisää. Syrjäseutulisä oli henkilökohtainen lisä, eikä sitä ollut sidottu tehtävänimikkeeseen. Puhuttiin, ettei syrjäseutulisän maksaminen lakkaisi, vaikka siivoojasta tulisi kunnanjohtaja. H ei muista, että neuvotteluissa olisi keskusteltu siitä, mikä merkitys palvelussuhdelajin muutoksella oli syrjäseutulisän maksamisen kannalta. Vuonna 1995 lähes kaikki kunnan palveluksessa olivat virkasuhteessa, joten kysymys ei ollut ajankohtainen.

J on kertonut sopimusneuvotteluista olennaisilta osin samoin kuin H. J on lisäksi kertonut, että vuonna 1995 kaikki kunnan sosiaali- ja terveyspuolella työskentelevät olivat virkasuhteessa.

M on kertonut, että KVTES:n määräyksissä on tehty selvä ero viranhaltijoiden ja työntekijöiden välille. Tarkoituksena oli, että viranhaltijan oikeus syrjäseutulisään säilyi, jos hänen virkasuhteensa ja muut syrjäseutulisän maksamisen edellytykset pysyivät ennallaan. Sen sijaan, jos viranhaltija siirtyi työsuhteeseen, oikeus syrjäseutulisään ei säilynyt.

N:n kertomuksen mukaan tarkoituksena oli, että syrjäseutulisäjärjestelmä poistuisi vähitellen kokonaan. Syrjäseutulisä kuitenkin säilyi niillä, joille sitä oli aikaisemmin maksettu. Jos henkilön toimipaikka vaihtui sellaiseksi, jossa syrjäseutulisää ei maksettu, kyseinen henkilö menetti syrjäseutulisän.

Työtuomioistuin katsoo asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella selvitetyksi, että vuonna 1995 lähes kaikki kuntien palveluksessa työskentelevät olivat virkasuhteessa, joten tässä asiassa riitainen kysymys ei ole tuolloin ollut ajankohtainen. Työtuomioistuin pitää tällä perusteella uskottavina H:n ja J:n kertomuksia siitä, ettei palvelussuhdelajin muutoksesta ole keskusteltu sopimusneuvotteluissa. Asiassa esitetty henkilötodistelu kokonaisuutena tarkastellen on siten jäänyt näyttämättä, että osapuolet olisivat yhteisesti sopineet tai edes keskustelleet siitä, säilyykö henkilön oikeus syrjäseutulisään palvelussuhdelajin muuttuessa virkasuhteesta työsuhteeksi.

KVTES 2007-2009

Syrjäseutulisää koskevaa sopimusmääräystä on muutettu vuonna 2007. KVTES:n 2007-2009 II luvun 10 §:n mukaan viranhaltijalla/työntekijällä, jolla on 30.4.1995 voimassa olleiden kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen määräysten mukaisesti ollut oikeus syrjäseutulisään, maksetaan edelleen samansuuruista euromääräistä syrjäseutulisää niin kauan, kun palvelussuhde kyseessä olevaan kuntaan/kuntayhtymään jatkuu keskeytymättä. Siirtyminen toiseen virkaan tai tehtävään kyseessä olevassa kunnassa tai kuntayhtymässä tai kuntajaon muuttuminen ei vaikuta syrjäseutulisän maksamiseen, kunhan myös uudessa virassa tai tehtävässä ja pääasiallisessa toimipaikassa maksettiin 1.1.1995 syrjäseutulisää.

Vuoden 2007 sopimusneuvotteluihin osallistunut J on kertonut, että muutoksella täsmennettiin määräyksen tekstiä eikä määräyksen asiasisältöä ollut tarkoitus muuttaa. Tarkoituksena oli häivyttää palvelussuhdelajien välisiä eroja. Muutoksen taustalla oli kuntalakiin vuonna 2003 otettu uusi säännös, jonka nojalla virkasuhteet, joihin ei kuulu julkisen vallan käyttöä, voitiin muuttaa työsopimussuhteiksi. Vaikka työsuhteisille ei ollut kunnassa maksettu syrjäseutulisää, ei voitu ajatella, että henkilö menettäisi etuuden sen takia, että palvelussuhdelaji muuttui. N on kertonut, että vuonna 2007 voimaan tulleessa KVTES:ssä syrjäseutulisää koskevan sopimusmääräyksen tekstiä oli siivottu ja sama asia oli ilmaistu tiiviimmin kuin aikaisemmassa määräyksessä.

Johtopäätökset

Asiassa esitetyn selvityksen perusteella kanteessa tarkoitettu syrjäseutulisäjärjestelmä on ollut tarkoitus vähitellen poistaa kokonaan. Vuoden 1995 sopimusneuvotteluihin osallistuneiden todistajien kertomusten mukaan tarkoituksena on kuitenkin ollut, että syrjäseutulisä säilyisi tietyin edellytyksin niillä viranhaltijoilla, joille lisää on 1.1.1995 maksettu, jos myös uudessa pääasiallisessa viranhoitopaikassa on maksettu syrjäseutulisää 1.1.1995.

KVTES:n 1995-1996 syrjäseutulisää koskevassa määräyksessä ei ole otettu kantaa siihen, säilyykö syrjäseutulisä palvelussuhdelajin muuttuessa virkasuhteesta työsuhteeksi. Näyttämättä on jäänyt, että osapuolet olisivat myöskään yhteisesti sopineet asiasta sopimusneuvottelussa. Tämä ei ole ollut tarpeen, koska vuonna 1995 lähes kaikki kuntien palveluksessa olevat sekä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö kokonaisuudessaan ovat olleet virkasuhteisia.

Vuonna 2007 syrjäseutulisää koskevan sopimusmääräyksen tekstiä on muutettu. J:n ja N:n kertomusten perusteella kyseessä on ollut määräyksen tekstin täsmennys, jonka tarkoituksena ei ole ollut muuttaa määräyksen tulkintaa. Määräyksen uuden sanamuodon mukaan siirtyminen toiseen virkaan tai tehtävään kunnassa ei vaikuta syrjäseutulisän maksamiseen, kunhan myös uudessa virassa tai tehtävässä ja pääasiallisessa toimipaikassa on maksettu syrjäseutulisää 1.1.1995. Määräyksen mukaan merkitystä ei siten ole sillä, siirtyykö henkilö uuteen virkaan vai tehtävään, vaan kummassakin tapauksessa oikeus syrjäseutulisään säilyy.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pellon kunta ovat vedonneet siihen, että kanteessa tarkoitettujen henkilöiden työtehtävät ovat muuttuneet, kun he ovat siirtyneet uusiin työsuhteisiin tehtäviin. Syrjäseutulisään koskevien KVTES:n määräysten mukaan työtehtävien sisällöllä ei kuitenkaan ole merkitystä syrjäseutulisän maksamisen kannalta. Myöskään asiassa kuultujen todistajien kertomuksista ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että työtehtävien sisällöllä olisi merkitystä harkittaessa oikeutta syrjäseutulisään.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei tehtävän tai tehtävänimikkeen muutoksella tai palvelussuhdelajin muuttumisella virkasuhteesta työsuhteeksi ole KVTES:n määräysten mukaan merkitystä syrjäseutulisän maksamisen kannalta. Näin ollen kanteen 1 kohdan vahvistusvaatimus on hyväksyttävä, kuitenkin sillä rajoituksella, että myös uudessa pääasiallisessa toimipaikassa on täytynyt maksaa syrjäseutulisää 1.1.1995.

Syrjäseutulisän poistaminen kanteessa tarkoitetuilta henkilöiltä

Kanneoikeuden vanhentuminen A:n ja B:n osalta

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pellon kunta ovat vaatineet, että kanteen 2 ja 3 kohdan vaatimukset hylätään A:n ja B:n osalta, koska kanneoikeus on vanhentunut vuosina 1997 ja 1998 voimassa olleen kunnallisen pääsopimuksen 11 §:n nojalla.

Työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan palkkasaatava vanhentuu viiden vuoden kuluessa erääntymispäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Kyseinen säännös on tullut voimaan 1.1.2004, ja sitä sovelletaan myös saatavaan, jonka oikeusperuste on syntynyt ennen lain voimaantuloa. Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä (TT 2006-88 ja TT 2008-12) on katsottu, että työsuhdesaatavien vanhentumista ja kanneaikoja koskeva säännös on pakottavaa oikeutta. Kunnallisella pääsopimuksella ei siten ole voitu sopia työsopimuslaissa säädettyä lyhyemmästä kanneajasta työntekijän vahingoksi. Työtuomioistuimella ei ole perusteita päätyä muunlaiseen arvioon tämän asian yhteydessä.

Kanteessa on vaadittu A:n ja B:n maksamattomia syrjäseutulisiä 1.1.2007 lukien. Asiaa koskevat paikallisneuvottelut on käyty 14.10.2011, jolloin velan vanhentuminen on vapaamuotoisesti katkaistu. A:n ja B:n syrjäseutulisiä koskevat suoritusvaatimukset eivät siten ole vanhentuneet.

A:n ja B:n syrjäseutulisiä koskevien suoritusvaatimusten perusteena on kanteen 2 kohdan vahvistusvaatimuksessa esitetty Pellon kunnan menettely eli syrjäseutulisien poistaminen ja niiden maksamatta jättäminen. Työtuomioistuin katsoo, ettei suoritusvaatimusten ja niiden perusteen vanhentumista voida tarkastella erillään toisistaan. Kun oikeus suoritusvaatimusten esittämiseen ei ole vanhentunut, ei myöskään niiden perusteena olevan kanteen 2 kohdan vahvistusvaatimuksen voida katsoa vanhentuneen.

Kanteessa tarkoitettujen henkilöiden oikeus syrjäseutulisään

A on ollut Pellon kunnassa lääkintävahtimestarin virassa, josta hän siirtyi viran lakkauttamisen jälkeen työsuhteiseksi sairaanhoitajaksi 1.9.1997. B on ollut Pellon kunnassa perushoitajan virassa, josta hän siirtyi viran lakkauttamisen jälkeen työsuhteiseksi sairaanhoitajaksi 1.2.1998. C ja D ovat olleet Pellon kunnassa kuntohoitajan viroissa, josta he siirtyivät virkojen lakkauttamisen jälkeen työsuhteisiksi fysioterapeuteiksi 1.4.2008. E on ollut Pellon kunnassa perushoitajan virassa, josta hän siirtyi viran lakkauttamisen jälkeen työsuhteiseksi sairaanhoitajaksi 1.6.2011.

Asiassa on riidatonta, että kanteessa tarkoitettujen henkilöiden palvelussuhde Pellon kuntaan on jatkunut keskeytyksettä ja että kaikille heistä on maksettu syrjäseutulisää 1.1.1995. Asiassa on niin ikään riidatonta, että kaikki sairaanhoitajat ja lääkintävoimistelijat (tehtävää vastaava nykyinen nimike on fysioterapeutti) olivat virkasuhteessa Pellon kunnassa vuonna 1995, ja että vastaavissa viroissa Pellon kunnassa työskennelleille henkilöille maksettiin 1.1.1995 syrjäseutulisää.

A on kertonut, että sairaanhoitajan virka oli lakkautettu sitä hoitaneen henkilön jäätyä eläkkeelle ja että tilalle oli perustettu työsuhteinen toimi, johon A oli palkattu. B on vastaavasti kertonut, että hänet oli siirretty sairaanhoitajan toimeen, joka oli vapautunut eläköitymisen takia. Tehtävä, johon hänet siirrettiin, ei ollut missään vaiheessa avoimessa haussa. C, D ja E ovat kukin kertoneet, että tehtävät, joihin heidät siirrettiin, eivät olleet avoimessa haussa eikä niissä ollut aikaisemmin työskennellyt ketään. Hyvinvointijohtaja K on kertonut, että E:n sairaanhoitajan toimi ei ollut avoimessa haussa, vaan että se oli perustettu nimenomaan E:tä varten.

Kanteessa tarkoitetut henkilöt ovat edellä kerrotuin tavoin olleet viranhaltijoita Pellon kunnassa 1.1.1995, ja heille on tuolloin maksettu syrjäseutulisää. He ovat siirtyneet virkojen lakkauttamisen jälkeen työsuhteisiin sairaanhoitajan ja fysioterapeutin tehtäviin. Sairaanhoitajan ja fysioterapeutin tehtävissä virkasuhteessa työskennelleille on maksettu 1.1.1995 syrjäseutulisää. Kanteessa tarkoitettujen henkilöiden palvelussuhde Pellon kuntaan on jatkunut katkeamattomana 1.1.1995 lukien tähän päivään saakka. Syrjäseutulisään koskevien sopimusmääräysten mukaan työtehtävien sisällöllä ei ole merkitystä syrjäseutulisän maksamisen kannalta. Näin ollen asiassa ei ole merkitystä sillä, ovatko kanteessa tarkoitettujen henkilöiden tosiasialliset työtehtävät muuttuneet heidän siirtyessään virkasuhteesta työsuhteeseen. Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että kanteessa tarkoitetuilla henkiöillä on KVTES:n määräysten nojalla oikeus syrjäseutulisään.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Pellon kunnan mukaan Tehy ry:n on katsottava hyväksyneen työnantajan tulkinnan, koska se on reagoinut A:n ja B:n syrjäseutulisien poistamiseen vasta vuonna 2011, jolloin asiassa on käyty paikallisneuvottelut. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, että Tehy ry olisi vastoin kiistämistään tullut ennen vuotta 2011 tietoiseksi syrjäseutulisien poistamisesta A:ta ja B:ltä. Näin ollen Tehy ry:n ei ole katsottava hyväksyneen A:n ja B:n syrjäseutulisien poistamista.

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pellon kunta ovat lisäksi katsoneet, että luottamusmies F on nimenomaisesti hyväksynyt E:n syrjäseutulisän poistamisen vuonna 2011. Vastaajat ovat väitteensä tueksi viitanneet kirjallisena todisteena 6 olevaan suostumusasiakirjaan, jonka E ja F ovat allekirjoittaneet. Työtuomioistuin katsoo, ettei Tehy ry:n voida kyseisen asiakirjan perusteella katsoa hyväksyneen E:n syrjäseutulisän poistamista siten, ettei se voisi ajaa kannetta työtuomioistuimessa. Kysymyksessä on ollut E:n sisällöltään epäselväksi jäänyt ehdollinen suostumus, jonka ei ole selvitetty osoittavan Tehy ry:n tai sen Pellon paikallisosaston hyväksyneen syrjäseutulisän poistamista.

Syrjäseutulisiä koskevat suoritusvaatimukset

Suoritusvaatimusten vanhentuminen työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Pellon kunta ovat vaatineet, että kanteen 3 kohdan suoritusvaatimukset hylätään A:n, B:n, C:n ja D:n osalta vanhentuneina työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin nojalla 18.3.2009 edeltävältä ajalta.

Edellä todetuin tavoin työsopimuslain 13 luvun 9 §:n 1 momentin mukainen palkkasaatavan vanhentumisaika on viisi vuotta erääntymispäivästä, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen (HE 187/2002 vp.) mukaan vanhentumisen katkaisemiseen sovelletaan vanhentumislain säännöksiä. Velan vanhentumisesta annetun lain nojalla vanhentuminen voidaan katkaista vapaamuotoisesti. Sanotun lain 10 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan velan vanhentuminen katkeaa, kun velkoja vaatii velalliselta suoritusta tai muutoin muistuttaa velallista velasta. Pykälän 2 momentin mukaan velan vanhentumisen katkaiseminen edellyttää, että velka yksilöidään katkaisutoimessa.

Kanteessa on vaadittu maksamattomia syrjäseutulisiä A:n ja B:n osalta 1.1.2007 lukien sekä C:n ja D:n osalta 1.4.2008 lukien. Asiassa on käyty 14.10.2011 paikallisneuvottelut, jotka ovat koskeneet syrjäseutulisän maksamisen tulkintaa sekä kanteessa tarkoitettujen henkilöiden syrjäseutulisien poistamista. Neuvotteluista laaditun pöytäkirjan liitteessä (kantajan kirjallinen todiste 3) on yksilöity, minä ajankohtana syrjäseutulisä on poistettu kultakin kanteessa tarkoitetulta henkilöltä. Liitteeseen on lisäksi kirjattu, että henkilöstö pyytää selvityksen/perustelut syrjäseutulisän poistamiseen. Pöytäkirjan ja sen liitteen perusteella voidaan päätellä, että työntekijät ovat viimeistään tuossa tilaisuudessa esittäneet vaatimuksen siitä, että heille olisi kuulunut maksaa syrjäseutulisää. Velan vanhentuminen on siten vapaamuotoisesti katkaistu 14.10.2011, eivätkä syrjäseutulisiä koskevat suoritusvaatimukset ole vanhentuneet.

Velvollisuus syrjäseutulisien maksamiseen

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että kanteessa tarkoitetuilla henkiöillä on KVTES:n määräysten nojalla oikeus syrjäseutulisään. Näin ollen Pellon kunta on velvollinen suorittamaan heille maksamatta jätetyt syrjäseutulisät. Vaatimukset ovat määrältään riidattomia.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyöminen

Asia on ollut siinä määrin tulkinnanvarainen, ettei Pellon kunnan ole katsottava tietensä rikkoneen työehtosopimusta. Tämän vuoksi myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Koska asiassa ei ole olemassa perustetta määrätä Pellon kuntaa maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta tai Kunnallista työmarkkinalaitosta maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ei työtuomioistuimella ole tarvetta ottaa kantaa asiassa esitettyihin hyvityssakko-oikeuden vanhentumista koskeviin väitteisiin.

Oikeudenkäyntikulut

Asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa juttu työtuomioistuimen tutkittavaksi. Tästä syystä asianosaiset saavat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa KVTES 1995-1996 2 luvun 33 §:n 1-4 momentin, KVTES 1998-1999 2 luvun 17 §:n 1 momentin sekä KVTES 2007-2009 2 luvun 10 §:n ja KVTES 2010-2011 2 luvun 10 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että henkilöille, joilla oli 30.4.1995 voimassa olleiden KVTES:n määräysten mukaisesti oikeus syrjäseutulisään, maksetaan edelleen samansuuruista euromääräistä syrjäseutulisää niin kauan kuin palvelussuhde kyseessä olevaan kuntaan tai kuntayhtymään jatkuu keskeytymättä huolimatta tehtävän tai tehtävänimikkeen muutoksesta ja palvelussuhdelajin muuttumisesta virkasuhteesta työsuhteeksi, kuitenkin sillä rajoituksella, että myös uudessa pääasiallisessa toimipaikassa on täytynyt maksaa syrjäseutulisää 1.1.1995,

- vahvistaa Pellon kunnan rikkoneen KVTES 1995-1996 2 luvun 33 §:n, KVTES 1998-1999 2 luvun 17 §:n 1 momentin ja KVTES 2007-2009 2 luvun 10 §:n sekä KVTES 2010-2011 2 luvun 10 §:n määräyksiä poistamalla syrjäseutulisän ja jättämällä sen maksamatta A:lle 1.9.1997 lukien hänen siirryttyään lääkintävahtimestarin virasta sairaanhoitajan työsuhteiseen tehtävään, B:lle 1.2.1998 lukien hänen siirryttyään perushoitajan virasta sairaanhoitajan työsuhteiseen tehtävään, C:lle 1.4.2008 lukien hänen siirryttyään kuntohoitajan virasta fysioterapeutin työsuhteiseen tehtävään, D:lle 1.4.2008 lukien hänen siirryttyään kuntohoitajan virasta fysioterapeutin työsuhteiseen tehtävään sekä E:lle 1.6.2011 lukien hänen siirrettyään perushoitajan virasta sairaanhoitajan työsuhteiseen tehtävään,

- velvoittaa Pellon kunnan suorittamaan maksamatta jätetyt syrjäseutulisät seuraavasti:

a. A 1.1.2007 lukien 56,07 euroa/kuukausi 100 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 5.607 euroa,

b. B 1.1.2007 lukien 55,11 euroa/kuukausi, 100 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 5.511 euroa,

c. C 1.4.2008 lukien, 46,12 euroa/kuukausi, 82 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 3.781,84 euroa,

d. D 1.4.2008 lukien, 53,38 euroa/kuukausi, 82 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 4.377,16 euroa,

e. E 1.6.2011 lukien, 50,86 euroa/kuukausi, 46 kuukaudelta 30.4.2015 mennessä yhteensä 2.339,56 euroa,

kaikki edellä mainitut määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen saatavien erääntymisestä säännönmukaisina palkanmaksupäivinä, kuukausittain, jokaisen kuukauden 15. päivästä lukien.

Pellon kuntaa ja Kunnallista työmarkkinalaitosta vastaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Vainio, Äimälä, Ahokas ja Komulainen jäseninä. Sihteeri on ollut Pöllänen.

Tuomio on yksimielinen.