Labor court dismissed union claims that employer violated collective agreement by temporarily shortening then lengthening work hours.

Työnantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, kun se oli siirtänyt kolmivuorotyössä työskennelleet työntekijät tilapäisesti keskimääräiseen säännölliseen työaikaan. Keskimääräinen säännöllinen työaika voitiin ottaa käyttöön siten, että työaikaa ensin lyhennettiin ja vasta sen jälkeen pidennettiin. Työnantaja oli laatinut työaikalain mukaisen työajan tasoittumisjärjestelmän työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla. (Ään.)

KANTAJA

Puu- ja erityisalojen liitto ry

VASTAAJAT

Metsäteollisuus ry

Stora Enso Wood Products Oy Ltd

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.12.2014

Pääkäsittely 9.2.2015

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Puu- ja erityisalojen liitto ry:n ja Metsäteollisuus ry:n välisessä 1.3.2012 - 31.1.2014 voimassa olleessa mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on muun ohessa seuraavat määräykset:

7 § Joustavat työaikajärjestelyt

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7.1 Keskimääräinen säännöllinen työaika

Keskimääräistä säännöllistä työaikaa voidaan työehtosopimuksen neuvottelujärjestystä noudattaen sopia käytettäväksi siten, että työaika enintään vuoden aikana tasoittuu työehtosopimuksen mukaisiin vuorokautisen ja viikoittaisen työajan enimmäismääriin. Keskimääräistä työaikaa käytettäessä laaditaan tasoittumisjaksoksi työtuntijärjestelmä.

Ellei paikallisesti ole edellisen kappaleen mukaisesti sovittu työajan järjestämisestä, voi työnantaja tuotannollisen tilanteen niin edellyttäessä pidentää tilapäisesti vuorokautisen säännöllisen työajan enintään 10 tuntiin ja viikoittaisen työajan enintään 50 tuntiin. Tällöin työnantajan tulee laatia työaikalain 34 §:n mukainen työajan tasoittumisjärjestelmä, jonka aikana työaika tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin viikossa.

Muutos on luonteeltaan tilapäinen, jos muutoksen aiheuttaneen olotilan lakattua on tarkoitus palata takaisin entiseen työtuntijärjestelmään.

Keskimääräistä työaikaa käytettäessä ylityötä on työ, jota tehdään em. työtuntijärjestelmän mukaisten säännöllisten työtuntien lisäksi, ei kuitenkaan siltä osin kun työaika on lyhyempi kuin keskimäärin 8 tuntia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Stora Enso Products Oy Ltd:n Kiteen sahalla neuvoteltiin loppuvuoden 2013 aikana työnantajan edustajien ja pääluottamusmiehen välillä mahdollisuudesta tehdä työehtosopimuksen 7.1 kohdan 1 kappaleessa tarkoitettu paikallinen sopimus keskimääräiseen säännölliseen työaikaan siirtymisestä. Neuvottelut eivät johtaneet paikalliseen sopimukseen.

Työnantaja ilmoitti Kiteen sahan pääluottamusmiehelle ja työntekijöille 13.12.2013 kirjallisesti siirtävänsä vuoden 2014 alussa sahan työntekijät keskimääräiseen säännölliseen työaikaan ja toteuttavansa muutoksen siten, että säännöllisen työvuoron pituus on tammi- ja helmikuussa seitsemän tuntia päivässä ja maaliskuusta lukien 8,5 tuntia päivässä. Muutoksen perusteeksi työnantajan edustaja suullisesti ilmoitti vähäisen työvoiman tarpeen alkuvuoden aikana. Työnantaja toteutti ilmoittamansa muutoksen 7.1.2014 lukien lyhentämällä työntekijöiden työvuoron pituutta kahdeksasta tunnista seitsemään tuntiin.

Työnantaja oli 7.1.2014 mennessä toimittanut työntekijöille 13.12.2013 päivätyn kirjallisen ilmoituksen keskimääräiseen säännölliseen työaikaan siirtymisestä sekä yhdistetyn työajan tasoittumisjärjestelmän ja työvuoroluettelon 31.1.2014 saakka.

Työehtosopimuksen 7.1 kohdan 2 kappaleen määräys työnantajan työnjohto-oikeudesta ottaa tilapäisesti käyttöön keskimääräinen säännöllinen työaika otettiin työehtosopimukseen 1.10.2007, ja sitä koskevat työehtosopimusneuvottelut käytiin syksyllä 2007.

Osapuolet ovat erimielisiä siitä, koskeeko työehtosopimuksen 7.1. kohdan 2 kappaleen määräys ainoastaan yksi- ja kaksivuorotyötä vai myös kolmivuorotyötä. Lisäksi erimielisyys koskee sitä, onko menettely, jossa työnantaja ensin lyhentää työaikaa ja myöhemmin pidentää sitä, työehtosopimuksen 7.1. kohdan 2 kappaleen määräyksen mukainen. Osapuolet ovat erimielisiä myös siitä, onko työnantaja laatinut työaikalain 34 §:n mukaisen työajan tasoittumisjärjestelmän työehtosopimuksessa edellytetyllä tavalla.

Asiassa on riidatonta, että paikallisesti voidaan sopia keskimääräisen säännöllisen työajan käytöstä yksi- ja kaksivuorotyön lisäksi myös kolmivuorotyössä. Samoin paikallisesti voidaan sopia keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön ottamisen toteuttamisesta siten, että työaikaa ensin lyhennetään ja vasta myöhemmin pidennetään.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut paikallisella taholla ja liittojen välillä. Erimielisyysneuvotteluissa tehdyissä selvityksissä ei tullut esille muita tapauksia, joissa työaikaa olisi työnantajan työnjohto-oikeudella ensin lyhennetty ja sen jälkeen pidennetty. Paikallisesti sopimalla näin on kuitenkin menetelty.

KANNE

Vaatimukset

Puu- ja erityisalojen liitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Stora Enso Products Oy Ltd on menetellyt mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen vastaisesti määräämällä yksipuolisesti Kiteen sahalla kolmivuorotyössä työskennelleet työntekijät työehtosopimuksen 7.1 kohdassa tarkoitettuun keskimääräiseen säännölliseen työaikaan ja toteuttamalla muutoksen siten, että päivittäisen työvuoron pituutta on ensiksi lyhennetty,

- vahvistaa, että Stora Enso Products Oy Ltd on menetellyt mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään laatimatta ja toimittamatta keskimääräiseen säännölliseen työaikaan yksipuolisella päätöksellään siirtämille Kiteen sahan työntekijöille työajan tasoittumisjaksoksi työajan tasoittumisjärjestelmän,

- tuomitsee Stora Enso Products Oy Ltd:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Metsäteollisuus ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja Stora Enso Products Oy Ltd:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Puu- ja erityisalojen liitto ry:n oikeudenkäyntikulut 10.348,90 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöönotto

Työehtosopimuksen mukaan työnantaja ei saa yksipuolisesti määrätä keskimääräistä säännöllistä työaikaa koskien kolmivuorotyötä. Ennen syksyä 2007 työehtosopimus mahdollisti keskimääräisen työajan käytön vain siten, että asiasta sovittiin työnantajan ja henkilöstön edustajien välillä paikallisesti. Syksyllä 2007 työehtosopimukseen otettiin 7.1 kohdan 2 kappaleen määräys työnantajan oikeudesta siirtyä yksipuolisella päätöksellä tilapäisesti keskimääräiseen säännölliseen työaikaan. Työehtosopimusneuvotteluissa sovittiin, että kyseinen oikeus koskee vain yksi- ja kaksivuorotyötä, joissa säännöllisen työajan määrä on 40 tuntia viikossa. Tämä ilmenee työehtosopimuksen 7.1 kohdan 2 kappaleen viimeisen virkkeen sanamuodosta, jossa todetaan säännöllisen työajan tasoittuvan 40 tuntiin viikossa. Mikäli olisi sovittu, että oikeus kattaisi myös kolmivuorotyön, olisi määräyksen sanamuodossa huomioitu keskeytyvän ja keskeytymättömän kolmivuorotyön 40 tuntia alhaisemmat säännöllisen työajan määrät.

Missään mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen alaisessa työpaikassa ei ole aiemmin otettu käyttöön työehtosopimuksen 7.1 tarkoittamaa keskimääräistä säännöllistä työaikaa kolmivuorotyössä tai menetelty siten, että työvuoron pituutta on ensin lyhennetty ja sen jälkeen pidennetty.

Työajan tasoittumisjärjestelmän laatimatta ja toimittamatta jättäminen

Työnantaja ei ole toimittanut työntekijöille työaikalain 34 §:n kriteerit täyttävää työvuoron tasoittumisjärjestelmää ennen keskimääräiseen säännölliseen työaikaan siirtymistä 7.1.2014. Tuohon ajankohtaan mennessä työvuorot olivat tiedossa vain tammikuun 2014 osalta. Työnantaja ei ole täyttänyt velvoitettaan myöskään 7.1.2014 jälkeen. Työnantaja on toimittanut työvuorolistoja noin 4-6 viikoksi kerrallaan eivätkä työntekijät edelleenkään tiedä, kuinka pitkällä aikavälillä heidän työaikansa on määrä tasoittua keskimääräiseen, eli tasoittumisjakson pituutta.

Työehtosopimuksen vastainen menettely

Stora Enso Wood Products Oy Ltd:n on tullut ymmärtää työehtosopimuksen 7.1 kohdan 2 kappaleen sanamuodosta, että määräys ei koske kolmivuorotyötä, sillä työehtosopimuksen sisältämä säännöllisen viikkotyöajan määrä 40 tuntia ei vastaa kolmivuoron säännöllisen työajan määrää. Työnantajan on lisäksi tullut ymmärtää, että työaikalain 34 §:ssä edellytetään kaikissa keskimääräisen työajan soveltamistilanteissa viikoittaisen työajan määrän ilmoittamista kunkin työntekijän osalta ennen tasoittumisjakson alkamista sekä tasoittumisjakson kokonaispituuden ilmoittamista etukäteen. Kyse on lakisääteisistä velvoitteista, joista yhtiö ei voi olla perustellusti tietämätön.

Puu- ja erityisalojen liitto ry on toimittanut Metsäteollisuus ry:lle 2.1.2014 sähköpostitse valvontakirjeen, jossa se on edellyttänyt vastaajaliittoa valvomaan työehtosopimuksen 7.1 kohdan noudattamista Kiteen sahalla. Metsäteollisuus ry ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin valvontavelvollisuuden täyttämiseksi tai ainakaan valvontatoimet eivät ole olleet riittävän tehokkaita.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja Stora Enso Products Oy Ltd ovat yhteisessä vastauksessaan vaatineet, että kanne hylätään ja Puu- ja erityisalojen liitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden oikeudenkäyntikulut 10.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöönotto

Kiteen sahalla tehdään höylällä kaksivuorotyötä eli aamu- ja iltavuoroa viitenä päivänä viikossa. Samoin sahan tasaamossa tehdään vastaavaa työaikaa. Höylällä olleita työntekijöitä siirrettiin tekemään seitsemän tunnin pituisia yövuoroja tasaamon puolelle heidän normaalin höylän puolen iltavuoronsa sijaan tilanteessa, jossa höylällä ei ollut riittävästi töitä, välttäen täten työntekijöiden lomautuksia. Työajan tasaamiseksi kyseiset henkilöt tekivät myöhemmin höylällä 8,5 tunnin mittaisia vuoroja TAM 25 -mallissa. Asiallisesti kyse oli muutoksen ajan työaikamuodosta 35 eli keskeytyvästä kolmivuorotyöstä. Kolmas vuoro tehtiin samalla tehtaalla eri työpisteessä.

Työehtosopimuksen 7.1 kohdan 2 kappaleen määräystä ei ole sidottu koskemaan ainoastaan yksi- ja kaksivuorotyötä, vaan se voi koskea myös kolmivuorotyötä. Määräyskokonaisuudessa ei ole missään kohdin nimenomaisesti todettu, että kolmivuorotyö olisi rajattu määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ei ole myöskään erikseen sovittu vuoden 2007 työehtosopimusneuvotteluissa.

Samansisältöisessä puusepänteollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksessa on vastaava määräys työnjohto-oikeudella käyttöön otettavasta keskimääräisestä säännöllisestä työajasta, joka tuli joustaviin työaikajärjestelyihin vuoden 2007 työehtosopimusneuvotteluissa. Kyseisessä sopimuksessa on nimenomaisesti todettu, että määräyskokonaisuus koskee yksi- ja kaksivuorotyötä. Puusepänteollisuutta koskeva sopimus on Metsäteollisuus ry:n jäsenyhdistyksen Puusepänteollisuus ry:n sekä Puu- ja erityisalojen liitto ry:n välinen työehtosopimus. Myös mekaanisen metsäteollisuuden toimihenkilöiden ja puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimusten vastaaviin määräyksiin on nimenomaisesti kirjoitettu auki, että kyseinen määräyskokonaisuus koskee yksi- ja kaksivuorotyötä. Työnjohto-oikeuteen perustuva keskimääräinen säännöllinen työaika tuli myös näihin sopimuksiin vuoden 2007 neuvotteluissa.

Toisin kuin kanteessa on väitetty, määräyksen kirjaus "työaika tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin viikossa" ei osoita, että määräys koskisi vain yksi- ja kaksivuorotyötä. Kirjaus viittaa ainoastaan työaikalain 6 §:n 2 momenttiin, jonka mukaan työtä voidaan tehdä keskimäärin 40 tuntia viikossa, ottamatta kantaa eri työaikamuotoihin.

Työehtosopimuksessa ei ole määräystä siitä, että käytettäessä työnantajan työnjohto-oikeudella keskimääräistä säännöllistä työaikaa, tulisi työaikaa ensin pidentää ja vasta sitten lyhentää. Keskimääräisen työajan järjestelmässä on työnantajan valittavissa, aloitetaanko järjestely ensin pidemmillä vai lyhyemmillä päivillä.

Kanteessa esitetty väite siitä, että määräyksen sanamuoto "pidentää tilapäisesti" tarkoittaisi, että työaikaa tulee ensin pidentää ja vasta sen jälkeen lyhentää, on perusteeton ja keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmän rakenteen vastainen. Määräyksen tarkoituksena on ollut tuotannollisen tilanteen niin edellyttäessä mahdollistaa vuorokautisen työajan joustava käyttäminen eli pidentää vuorokautista työaikaa myös yli kahdeksan tunnin enintään kymmeneen tuntiin saakka. Toisaalta työajan tasoittumisjärjestelmässä se mahdollistaa myös alle kahdeksan tunnin vuorokautisen työajan. Määräyksen tarkoituksena on siten mahdollistaa muut kuin kahdeksan tunnin vuorokautiset työajat keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelmässä.

Perusteeton on myös kanteessa esitetty väite siitä, että työehtosopimuksen mukainen velvollisuus laatia työaikalain mukainen työajan tasoittumisjärjestelmä osoittaisi sen, että työaikaa tulisi ensin pidentää. Työaikalain 34 §:ssä ei oteta kantaa siihen, että tasoittumisjärjestelmän laatiminen tarkoittaisi sitä, että työaikaa tulisi ensin pidentää.

Keskimääräistä säännöllistä työaikaa ei ole vuoden 2007 jälkeen otettu työehtosopimuksen 7.1 kohdan 2 kappaleen mukaisesti työnjohto-oikeudella käyttöön alan suurimmissa yrityksissä kuin yksittäistapauksessa (Stora Enso Pälkäne, jossa direktiolla ensin työaikaa pidennettiin) tai korkeintaan yksittäistapauksissa. Tämän vuoksi vakiintuneen käytännön perusteella ei voida tehdä johtopäätöksiä määräyksen sisällöstä. Metsäteollisuus ry:n ja Puu- ja erityisalojen liiton yhteisessä työaikaratkaisuja koskevassa oppaassa on esitetty malli, jossa keskimääräistä säännöllistä työaikaa käytettäessä työaikaa ensin lyhennetään ja vasta sen jälkeen pidennetään.

Työajan tasoittumisjärjestelmä

Työnantaja ilmoitti 13.12.2013, että työvuorojen pituus tammi-helmikuussa on seitsemän tuntia/vuoro. Samalla työajan tasoittuminen työehtosopimuksen keskimääräiseen työaikaan ilmoitettiin tehtäväksi siten, että tasoittuminen tapahtuu 8,5 tunnin vuoropituuksilla maaliskuun alusta lähtien. Työnantaja on toimittanut työntekijöille työvuoroluettelot kuukausittain. Työntekijät ovat tienneet järjestelmän, jonka mukaan työaika tasoittuu työehtosopimuksen mukaiseen määrään työnantajan tekemän ilmoituksen mukaisesti. Yhteistoimintapalaverissa työnantaja on lisäksi ilmoittanut, että tasoittuminen tulee tapahtumaan kesäkuun alkupuolella/juhannukseen mennessä riippuen työntekijöiden talvilomista. Näin ollen työnantaja on ilmoittanut työaikalain 34 §:n edellyttämät tiedot työajan tasoittumisesta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Ilmoitus keskimääräiseen säännölliseen työaikaan siirtymisestä 13.12.2013

2. Valvontakirje 2.1.2014

3. Ote julkaisusta Joustavien työaikojen edistäminen mekaanisessa metsäteollisuudessa ja puusepänteollisuudessa

4. Koulutusmateriaali 12/2008, erityisesti s. 7

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Mekaanisen metsäteollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen keskimääräisen säännöllisen työajan määräys vuoden 2007 muutoksen jälkeen

2. Puusepänteollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksen keskimääräistä säännöllistä työaikaa koskeva määräys vuoden 2007 muutoksen jälkeen

3. Mekaanisen metsäteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen keskimääräistä säännöllistä työaikaa koskeva määräys vuoden 2007 muutoksen jälkeen.

4. Puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksen keskimääräistä säännöllistä työaikaa koskeva määräys vuoden 2007 muutoksen jälkeen.

5. Liittojen yhteisestä työaikaratkaisuja koskevasta oppaasta malli koskien keskimääräisen työajan käyttöä tilapäisissä kausivaihteluissa.

6. Kiteen sahan työnantajan tiedote käyntiajoista.

Kantajan henkilötodistelu

1. Eläkeläinen A

2. Varapuheenjohtaja B

Vastaajien henkilötodistelu

1. Toimitusjohtaja C

2. Johtava lakimies D

3. Työmarkkinapäällikkö E

4. Tehdaspäällikkö F

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksessa on 1990-luvulta saakka ollut määräys paikalliseen sopimukseen perustuvasta keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön ottamisesta. Vuonna 2007 työehtosopimuksen 7.1. kohtaan otettiin uusi 2 kappaleen määräys työnantajan työnjohto-oikeudesta ottaa tilapäisesti käyttöön keskimääräinen säännöllinen työaika. Samansisältöinen määräys otettiin syksyllä 2007 myös puusepänteollisuuden työehtosopimukseen.

A oli Puu- ja erityisalojen liitto ry:n pääneuvottelija syksyn 2007 sopimusneuvotteluissa. A:n mukaan määräys otettiin työehtosopimukseen työnantajapuolen aloitteesta, koska työnantajapuolen mielestä säännöllisen työajan käyttöönotto paikallisesti sopimalla ei toiminut riittävän hyvin. Määräys oli tarkoitettu vain yksi- ja kaksivuorotyöhön, ja sen tavoitteena oli helpottaa yksi- ja kaksivuorotyön työkuormaa. Neuvotteluissa sovittiin nimenomaisesti, ettei määräystä sovelleta kolmivuorotyöhön. Päivittäisen työajan pidentäminen ei sovellu kolmivuorojärjestelmään, koska vuorokauteen mahtuu vain kolme kahdeksan tunnin pituista työvuoroa.

A:n mukaan määräyksessä käytetty pidentää-sana kuvaa määräyksen tarkoitusta. Määräyksen soveltaminen rajattiin neuvotteluissa koskemaan tilanteita, joissa tuotannon volyymi kasvaa. Tuotannon tarpeiden kasvaessa työnantajalla on tarve pidentää työaikaa, ja tasoittumisjakso seuraa myöhemmin. Neuvotteluissa sovittiin nimenomaisesti, että työaikaa tulee ensin pidentää ja vasta sen jälkeen lyhentää.

A on lisäksi kertonut, että puusepänteollisuuden työehtosopimukseen haluttiin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksesta poiketen täsmällinen maininta siitä, että määräys koskee vain yksi- ja kaksivuorotyötä. Tämä johtui siitä, että puusepänteollisuuden yritykset ovat pääsääntöisesti kooltaan pieniä eikä niillä ole samanlaista työehtosopimusosaamista kuin suuremmissa yrityksissä.

C oli Metsäteollisuus ry:n pääneuvottelija sekä mekaanisen metsäteollisuuden että puusepänteollisuuden työehtosopimusneuvotteluissa syksyllä 2007. C on kertonut, että ensin neuvoteltiin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimus, sen jälkeen puusepänteollisuuden työehtosopimus ja viimeiseksi kummankin alan toimihenkilösopimukset.

C:n mukaan riidanalainen sopimusmääräys otettiin työehtosopimuksiin Metsäteollisuus ry:n esityksestä ja sen tarkoituksena oli saada ratkaisu ruuhkahuippujen purkamiseen. C laati itse määräyksen pohjatekstin. Kolmivuorotyötä ei rajattu määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle, eikä asiasta myöskään keskusteltu neuvotteluissa. C ei muista, että Puu- ja erityisalojen liitto ry:n olisi edes esittänyt tällaista neuvotteluissa. Jos kolmivuorotyö olisi haluttu rajata määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle, olisi siitä otettu selkeä maininta työehtosopimukseen. Määräyksessä olevalla viittauksella työajan tasoittumiseen 40 tuntiin viikossa ei tarkoiteta sitä, että määräys koskisi vain yksi- ja kaksivuorotyötä. Myös näissä työaikamuodoissa keskimääräinen viikoittainen työaika on alle 40 tuntia viikossa työajanlyhennysten jälkeen.

C:n mukaan neuvotteluissa ei keskusteltu tai sovittu siitä, että työaikaa tulisi pidentää ja vasta sen jälkeen lyhentää. Työajan pidentäminen oli sinänsä tärkeää, koska tavoitteena oli ruuhkahuippujen purkaminen. Neuvotteluissa ei kuitenkaan mietitty, missä järjestyksessä työajan muutokset tulee toteuttaa. Jos tästä olisi haluttu sopia, olisi se kirjattu selvästi määräyksen tekstiin. "Tuotannollisen tilanteen edellyttäessä" tarkoittaa C:n mukaan sitä, että keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön ottamiselle on oltava tuotannolliset eikä esimerkiksi henkilökohtaiset syyt.

Keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöönotto

Sovelletaanko työehtosopimuksen 7.1. kohdan 2 kappaleen määräystä kolmivuorotyöhön?

Asiassa on riidatonta, että mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 7.1 kohdan 1 kappaleen määräys keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön ottamisesta paikallisesti sopimalla koskee myös kolmivuorotyötä. Riidanalaista sen sijaan on, sovelletaanko työehtosopimuksen 7.1. kohdan 2 kappaleen määräystä keskimääräisen säännöllisen työajan tilapäisestä käyttöön ottamisesta työnjohto-oikeudella ainoastaan yksi- ja kaksivuorotyöhön vai myös kolmivuorotyöhön.

Syksyn 2007 työehtosopimusneuvotteluista esitetty henkilötodistelu on tältä osin ristiriitaista. A:n mukaan neuvotteluissa sovittiin nimenomaisesti, ettei määräystä sovelleta kolmivuorotyöhön. C:n mukaan kolmivuorotyön rajaamisesta määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle ei sovittu eikä siitä edes keskusteltu neuvotteluissa. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että sopijapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut rajata kolmivuorotyö määräyksen soveltamisalan ulkopuolelle.

Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö E on kertonut selvittäneensä Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksiltä työehtosopimuksen 7.1 kohdan määräyksen soveltamiskäytäntöä. Selvityksen perusteella keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelyjä on käytetty erittäin vähän, ja vain yhdessä tapauksessa keskimääräinen säännöllinen työaika on otettu käyttöön työnjohto-oikeudella. Työtuomioistuin toteaa, ettei määräykselle ole näytetty vakiintuneen sellaista yhteisesti hyväksyttyä soveltamiskäytäntöä, joka kuvastaisi osapuolten yhteistä tarkoitusta.

Koska sopijapuolten yhteisestä tarkoituksesta tai vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä ei ole esitetty selvitystä, tulkinnan lähtökohdaksi on otettava määräyksen sanamuoto. Työehtosopimuksen 7.1 kohdan määräystä ei sen sanamuodon perusteella ole rajattu koskemaan vain tiettyjä työaikamuotoja. Asiassa on riidatonta se, että määräyksen 1 kappale keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön ottamisesta paikallisesti sopimalla soveltuu myös kolmivuorotyöhön. Jos osapuolet olisivat halunneet sopia, että työehtosopimuksen 7.1 kohdan 2 kappaletta ei 1 kappaleesta poiketen sovellettaisi kolmivuorotyöhön, olisi tämä pitänyt selvästi kirjata määräyksen 2 kappaleen tekstiin. Pelkkä määräyksessä oleva maininta työajan tasoittumisesta keskimäärin 40 tuntiin viikossa ei riitä osoittamaan, että määräystä olisi tarkoitus soveltaa vain yksi- ja kaksivuorotyössä.

Tätä johtopäätöstä tukee myös se, että syksyllä 2007 neuvoteltuihin ja mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen solmimisen jälkeen sovittuihin puusepänteollisuuden työntekijöiden työehtosopimukseen sekä mekaanisen metsäteollisuuden toimihenkilöiden ja puusepänteollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksiin kyseisenlainen kirjaus on otettu. Sanotuissa työehtosopimuksissa on nimenomaisesti todettu, että määräyskokonaisuus koskee yksi- ja kaksivuorotyötä.

Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa voida antaa ratkaisevaa merkitystä sille, että työnantaja- ja työntekijäliittojen yhdessä laatimassa oppaassa ja koulutusmateriaalissa (kantajan kirjalliset todisteet 3 ja 4) ei ole tuotu esille mekaanisen metsäteollisuuden ja puusepänteollisuuden työehtosopimusten määräysten eroja. Opas ja koulutusmateriaalit ovat luonteeltaan yleisluonteisia, ja todistaja D:n mukaan niiden tarkoituksena on ollut edistää joustavien työaikamuotojen käyttöönottoa eikä toimia työehtosopimusten tulkintamateriaalina.

Puu- ja erityisalojen liitto ry on lisäksi tuonut esille, ettei päivittäisen työajan pidentäminen sovellu kolmivuorojärjestelmään, koska kolmivuorotyössä työvoiman tarve on sama joka vuorossa eikä henkilökunnan lisäämisestä ole hyötyä. Todistaja E on kuitenkin kertonut, että keskimääräistä säännöllistä työaikaa voidaan myös kolmivuorotyössä käyttää usealla eri tavalla esimerkiksi siten, että vuorot ovat tunnin ajan päällekkäiset tai niiden väliin jätetään tunti. Työtuomioistuin toteaa, että esitetyn selvityksen perusteella keskimääräisen säännöllisen työajan käyttö on yleisempää yksi- ja kaksivuorotyössä, mutta se soveltuu myös kolmivuorotyöhön. Nyt käsiteltävässä tapauksessa keskimääräisen säännöllisen työajan käyttö toteutettiin siten, että höylällä työskennelleitä työntekijöitä siirrettiin ensin tasaamon puolelle tekemään seitsemän tuntista yövuoroa, ja työajan tasaamiseksi kyseiset henkilöt tekivät myöhemmin 8,5 tunnin mittaisia vuoroja höylällä.

Yhteenvetona työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuksen 7.1. kohdan 2 kappaleen määräyksen sanamuoto vastaa paremmin Metsäteollisuus ry:n ja Stora Enso Wood Products Oy Ltd:n esittämää tulkintaa, jonka mukaan määräys koskee myös kolmivuorotyötä. Näyttämättä on jäänyt, että sopijapuolet olisivat yhteisesti tarkoittaneet sopia muusta tai että määräystä olisi yhteisesti hyväksytysti ja vakiintuneesti sovellettu toisin. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että sopimusmääräystä on tulkittava vastaajien esittämällä tavalla. Stora Enso Wood Products Oy ei siten ole menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti määräämällä Kiteen sahalla kolmivuorotyössä työskennelleet työntekijät työehtosopimuksen 7.1 kohdassa tarkoitettuun keskimääräiseen säännölliseen työaikaan.

Voiko työnantaja ottaa keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön siten, että työaikaa ensin lyhennetään ja vasta sen jälkeen pidennetään?

Asiassa on seuraavaksi ratkaistava, onko menettely, jossa työnantaja ensin lyhentää työaikaa ja myöhemmin pidentää sitä, työehtosopimuksen 7.1. kohdan 2 kappaleen määräyksen mukainen. Riidatonta on, että työehtosopimuksen 7.1 kohdan 1 kappaleen nojalla voidaan paikallisesti sopia keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön ottamisen myös siten, että työaikaa ensin lyhennetään.

Syksyn 2007 työehtosopimusneuvotteluista esitetty henkilötodistelu on myös tämän kysymyksen osalta ristiriitaista. A:n mukaan neuvotteluissa nimenomaisesti sovittiin, että työaikaa tulee ensin pidentää ja vasta sen jälkeen lyhentää. C:n mukaan neuvotteluissa ei ole keskusteltu tai sovittu siitä, tuleeko työaikaa ensin pidentää vai voiko sitä myös ensin lyhentää. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että osapuolten yhteisenä tarkoituksena olisi ollut sopia, että keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön ottaminen työnjohto-oikeudella tulee toteuttaa siten, että työaikaa ensin pidennetään ja vasta sen jälkeen lyhennetään.

Edellä kerrotuin tavoin keskimääräisen säännöllisen työajan järjestelyjä on käytetty erittäin vähän, eikä määräykselle voida katsoa vakiintuneen sellaista yhteisesti hyväksyttyä soveltamiskäytäntöä, joka kuvastaisi osapuolten yhteistä tarkoitusta.

A ja C ovat kertoneet, että määräyksen tavoitteena oli tuoda ratkaisu työn kausiluonteisuudesta aiheutuvien ruuhkahuippujen purkamiseen. B:n mukaan kyseessä oli kriisipykälä tilanteisiin, joissa tilapäisiin tuotannollisiin tarpeisiin ei saada ratkaisua paikallisesti sopimalla. Työtuomioistuin katsoo, että esitetyn selvityksen perusteella määräyksen tarkoituksena on ollut mahdollistaa vuorokautisen työajan joustava käyttäminen tuotannollisen tilanteen niin edellyttäessä. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan merkitystä ei ole sillä, missä järjestyksessä keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöönotto toteutetaan, vaan olennaista on, että sille on tuotannolliseen tilanteeseen liittyvä tarve ja että työaika tasoittuu tasoittumisjaksolla keskimäärin 40 tuntiin viikossa.

Myöskään sopimusmääräyksen sanamuodosta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, että työaikaa tulisi ensin pidentää ja vasta sen jälkeen lyhentää. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan määräyksessä käytetyn ilmaisun "pidentää tilapäisesti" voidaan vastaajien esittämin tavoin katsoa viittaavan siihen, että vuorokautista säännöllistä työaikaa voidaan määräyksen perusteella pidentää työehtosopimuksen 6 §:n mukaisesta kahdeksasta tunnista kymmeneen tuntiin saakka ja viikoittaista työaikaa 40 tunnista 50 tuntiin saakka. Jos osapuolten tarkoituksena olisi ollut sopia, että työajan pidentämisen tulee tapahtua ennen sen lyhentämistä, olisi tämä pitänyt selvästi kirjata määräyksen tekstiin.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että menettely, jossa työnantaja on ensin lyhentänyt ja vasta myöhemmin pidentänyt työaikaa, on työehtosopimuksen 7.1. kohdan 2 kappaleen määräyksen mukainen.

Työajan tasoittumisjärjestelmän laatiminen

Mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 7.1. kohdan 2 kappaleen mukaan työnantajan tulee laatia työaikalain 34 §:n mukainen työajan tasoittumisjärjestelmä, jonka aikana työaika tasoittuu keskimäärin 40 tuntiin viikossa.

Työaikalain 34 §:n 1 momentin mukaan, jos säännöllinen työaika on järjestetty 6 §:n 2 momentissa taikka 7, 9, 10 tai 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla keskimääräiseksi, on työtä varten ennakolta laadittava työajan tasoittumisjärjestelmä vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään.

Lain esitöiden (HE 34/1996 vp.) mukaan keskimääräistä työaikaa käytettäessä olisi pidettävä tavoitteena, että työntekijöiden on mahdollista selvittää, mikä on sovellettava tasoittumisjakso ja miten työajat vaihtelevat viikoittain. Tämän vuoksi tasoittumisjärjestelmä olisi laadittava vähintään ajaksi, jonka kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu säädettyyn keskimäärään. Tasoittumisjärjestelmästä tulisi ilmetä vähintään kunkin viikon säännöllinen työaika.

Kiteen sahan tehdaspäällikkö F on kertonut, että sahalla käytiin syksyllä 2013 yhteistoimintaneuvottelut, joissa keskusteltiin mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen 7.1. kohdan mukaisesta mahdollisuudesta sopia paikallisesti keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön ottamisesta. Jo tuolloin oli esillä, että helmikuussa 2014 tehtäisiin seitsemäntuntista työvuoroa ja sen jälkeen työvuoroja pidennettäisiin siten, että työaika tasoittuisi juhannukseen mennessä. Paikallista sopimusta ei saatu aikaiseksi, ja neuvottelut lopetettiin 18.11.2013.

Asiassa on riidatonta, että työnantaja on ennen keskimääräiseen säännölliseen työaikaan siirtymistä toimittanut työntekijöille 13.12.2013 päivätyn tiedotteen (kantajan kirjallinen todiste 1). Tiedotteesta käy ilmi, että tammi-helmikuussa työaika on seitsemän tuntia/vuoro ja maaliskuun alusta lähtien 8,5 tuntia/vuoro. Lisäksi tiedotteeseen on kirjattu uusien työvuorojen kellonajat. Työtuomioistuin katsoo, että tiedotteesta on riittävällä tarkkuudella selvinnyt kunkin viikon säännöllinen työaika.

Tiedotteesta ei käy ilmi, minkä ajan kuluessa säännöllinen työaika tasoittuu keskimäärään. F:n kertomuksella on kuitenkin näytetty, että työnantaja on ennen keskimääräiseen säännölliseen työaikaan siirtymistä järjestetyssä yhteistoimintatoimikunnan kokouksessa ilmoittanut, että työaika tasoittuu juhannukseen 2014 mennessä. Lisäksi työnantaja on järjestänyt asiasta tiedotustilaisuuden henkilöstölle. F:n kertomuksen mukaan tarkempaa tasoittumisjakson päättymisajankohtaa ei ole voitu ilmoittaa, koska se on vaihdellut eri työntekijöiden kohdalla. Työtuomioistuin pitää riittävänä, että työnantaja on ilmoittanut työntekijöille tasoittumisjakson alkamispäivän sekä sen, että tasoittumisjakso päättyy juhannukseen mennessä.

Edellä mainituilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että Stora Enso Products Oy Ltd on työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla laatinut työaikalain 34 §:n mukaisen työajan tasoittumisjärjestelmän.

Hyvityssakkovaatimukset

Työtuomioistuin on edellä katsonut, että Stora Enso Products Oy Ltd ei ole menetellyt mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen vastaisesti. Koska Stora Enso Products Oy Ltd ei ole menetellyt asiassa työehtosopimuksen vastaisesti, ei myöskään Metsäteollisuus ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Näin ollen hyvityssakkovaatimukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Puu- ja erityisalojen liitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Stora Enso Products Oy Ltd:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta 10.000 euroa on paljoksuttu 8.000 euroa ylittäviltä osin. Vastaajien asiamiehen laskusta ilmenee, että jutun valmisteluun ja hoitamiseen on käytetty yhteensä 50 tuntia. Asianajo työtuomioistuimessa on vienyt kuusi tuntia ja loput 44 tuntia on käytetty vastauksen laatimiseen sekä muuhun valmisteluun ja neuvotteluihin sekä lopputoimiin. Ottaen huomioon asian laatu ja laajuus, sen valmistelussa tarpeelliset toimenpiteet sekä istuntojen kestot työtuomioistuin katsoo kohtuulliseksi oikeudenkäyntikulujen määräksi kantajan myöntämät 8.000 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Puu- ja erityisalojen liitto ry velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus ry:n ja Stora Enso Products Oy Ltd:n oikeudenkäyntikulut 8.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Nyyssölä, Hotti, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Pöllänen.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Schön, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

Sovelletaanko työehtosopimuksen 7.1. kohdan 2 kappaleen määräystä kolmivuorotyöhön?

Olen samaa mieltä enemmistön kanssa siitä, että tulkinnan lähtökohdaksi on otettava määräyksen sanamuoto.

Määräyksessä ei kolmivuorotyötä ole nimenomaisesti rajattu soveltamisalan ulkopuolelle. Sen viimeisessä virkkeessä on sovittu, että työajan tulee tasoittua 40 tuntiin viikossa. Määräys poikkeaa näiltä osin sanamuodoltaan työehtosopimuksen 7.1 kohdan 1 kappaleesta, jossa viitataan yleisesti työehtosopimuksen mukaisiin vuorokautisen ja viikoittaisen työajan enimmäismääriin.

Määräystä ei ole käsitelty työehtosopimusneuvotteluissa yksityiskohtaisesti. Työntekijäpuolta neuvotteluissa edustanut todistaja A oli jäänyt siihen käsitykseen, että määräys oli tarkoitettu sovellettavaksi vain yksi- ja kaksivuorotyöhön.

A on perustellut käsitystään sillä, että työehtosopimuksen 5 §:n mukaan säännöllinen työaika on yksi- ja kaksivuorotyössä 40 tuntia viikossa. Määräyksen laatinut C on erikseen kysyttäessä kertonut, että hän on 40 tunnilla tarkoittanut viitata työaikalain 34 §:ään. Työajan tasoittumisjärjestelmää ei kuitenkaan kyseisen säännöksen mukaan ole laadittava 40 viikkotunnin vaan sen mukaan, miten työajan on sovittu tasoittuvan. Viittaus 40 tuntiin voidaan näin ollen ymmärtää viittaukseksi työehtosopimuksen yksi ja kaksivuorotyön säännölliseen viikoittaiseen työaikaan eikä työaikalain 34 §:ään.

Tätä käsitystä tukee kirjallisena todisteena esitetty liittojen yhteinen koulutusaineisto, jossa ei ole tehty näiltä osin eroa mekaanisen metsäteollisuuden ja puusepänteollisuuden työehtosopimusten välille. Puusepänteollisuuden työehtosopimuksen vastaava määräys koskee riidattomasti vain yksi- ja kaksivuorotyötä.

Yleisenä sopimusoikeudellisena periaatteena noudatettavan epäselvyyssäännön mukaisesti epäselvää määräystä on tulkittava sen laatijan vahingoksi. Periaatteen tarkoituksena on muun muassa estää sopimusehtojen laatiminen tarkoituksellisesti tulkinnanvaraisiksi. Periaatteelle on annettava sen tarkoitus ja työnantajan tulkintaetuoikeus huomioon ottaen erityinen merkitys silloin, kun kysymys on työnantajan tai työnantajaliiton laatimista työsuhteita koskevien sopimusten ehdoista.

Riidanalaisen määräyksen on laatinut työnantajaliiton neuvottelija, joka on myös ollut asiassa aloitteen tekevä osapuoli. Edellä sanotun perusteella määräystä on tulkittava vastaajan vahingoksi.

Voiko työnantaja ottaa keskimääräisen työajan käyttöön siten, että työaikaa ensin lyhennetään ja vasta sen jälkeen pidennetään?

Työehtosopimuksessa on nimenomaisesti sovittu työajan tilapäisestä pidentämisestä. Tämä sanamuoto tukee kantajan tulkintaa, jonka mukaan keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöön ottamista ei voida toteuttaa työnantajan päätöksellä siten, että työaikaa ensin lyhennetään ja vasta myöhemmin pidennetään.

Todistaja C:n mukaan neuvotteluissa ei ollut tarkemmin esillä se, missä järjestyksessä työajan muutokset tulee toteuttaa. Määräys oli kuitenkin ajateltu käytettäväksi nimenomaan ruuhkahuippujen tasoittamiseen.

Todistaja E on puolestaan kertonut, että keskimääräisen työajan järjestelyjä on käytetty erittäin vähän, ja vain yhdessä tapauksessa keskimääräinen säännöllinen työaika on otettu käyttöön työnjohto-oikeudella.

Ruuhkahuipuissa työmäärä yleisen elämänkokemuksen mukaan lisääntyy. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa työmäärä vähenisi ruuhkahuipun takia. Päinvastainen tulkinta eli, että määräys olisi tarkoitettu käytettäväksi myös silloin, kun työmäärä vähenee, tarkoittaisi, että määräystä voitaisiin käyttää myös lomautuksen vaihtoehtona. Mikään ei viittaa siihen, että tällaisesta olisi sovittu. Asiassa ei näin ollen ole esitetty selvitystä siitä, että osapuolet olisivat tarkoittaneet määräyksellä muuta kuin sen sanamuodosta on luettavissa tai että näiltä osin olisi olemassa vakiintunutta soveltamiskäytäntöä.

Edellä sanotun perusteella vahvistan, että Stora Enso Products Oy Ltd on menetellyt mekaanisen metsäteollisuuden työehtosopimuksen vastaisesti määräämällä yksipuolisesti Kiteen sahalla kolmivuorotyössä työskennelleet työntekijät työehtosopimuksen 7.1 kohdassa tarkoitettuun keskimääräiseen työaikaan ja toteuttamalla muutoksen siten, että päivittäisen työvuoron pituutta on ensiksi lyhennetty.

Työajan tasoittumisjärjestelmän laatimatta ja toimittamatta jättäminen

Työajan tasoittumisjärjestelmän laatimatta ja toimittamatta jättämisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Hyvityssakot

Stora Enso Wood Products Oy Ltd:n on tullut ymmärtää työehtosopimuksen 7.1 kohdan 2 kappaleen sanamuodosta, että työehtosopimus ei mahdollista keskimääräisen säännöllisen työajan käyttöönottoa työantajan päätöksellä siten, että työaikaa ensin lyhennetään.

Metsäteollisuus ry ei ole edes väittänyt ryhtyneensä Puu- ja erityisalojen liitto ry:n sille 2.1.2014 sähköpostitse toimittaman valvontakirjeen johdosta toimenpiteisiin valvontavelvollisuuden täyttämiseksi.

Tuomitsen Stora Enso Wood Products Oy Ltd:n maksamaan Puu- ja erityisalojen liitto ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 2 000 euroa ja Metsäteollisuus ry:n maksamaan Puu- ja erityisalojen liitto ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 3 000 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Vastaajat ovat hävinneet juttunsa. Velvoitan tämän vuoksi vastaajat korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut korkolain mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.